PENSASMUSTIKAN VILJELYÄ HAITTAAVISTA TEKIJÖISTÄ SUOMESSA J. E. Härdh Puutarhantutkimuslaitos, Piikkiö Saapunut 31.12. 1958 Jalostettua pensasmustikkaa, joka polveutuu Pohjois-Amerikassa luonnonva- raisena kasvavasta Vaccinium corymbosum L. -lajista, on vuodesta 1947 lähtien viljelty kokeeksi Puutarhantutkimuslaitoksella Piikkiössä. Näiden kokeiden tulok- sia on aikaisemmin selostettu Vaaramau (4) sekä Meurmanui ja OsARAn (2) jul- kaisuissa, joissa todetaan, että amerikkalaisista pensasmustikkalajikkeista ainakin Rancocas, Pemberton ja June menestyvät maan eteläosassa ja että noudattamalla tarkoin sanotun kasvin viljelystä annettuja ohjeita voidaan siitä saada runsaita satoja. Niinpä Rancocas-lajikkeesta saatiin Puutarhantutkimuslaitoksella v. 1956 aarin alalta 46 kg marjoja. Myös pohjoisemmassa on pensasmustikan arveltu me- nestyvän. Talvehtimiskysymyksiin sekä tässä kasvissa tavattaviin kasvitauteihin ja tuhoeläimiin ei maassamme ole tähän mennessä sanottavasti kiinnitetty huo- miota, minkä vuoksi seuraavassa on aihetta selostaa niitä tutkimuksia jahavaintoja, joita vuosina 1956—1958 on tehty Puutarhantutkimuslaitoksen pensasmustikka- kokeesta. Lisäksi esitetään näkökohtia, jotka perustuvat mustikan viljelyä kokeil- leilta henkilöiltä eri puolilta maata saatuihin tietoihin. Tiedot on kerätty niille puu- tarhanviljelijöille osoitetuin kiertokyselyin, jotka vuosien 1952—1957 aikana ovat hankkineet Puutarhantutkimuslaitokselta pensasmustikan taimia. Talvivauriot ja lajikkeiden talvenkestävyys Pensasmustikan versojen kärjet paleltuvat useina talvina maamme eteläosissa- kin. Puutarhantutkimuslaitoksen kokeissa samoin kuin muualla maassa tämä on saatujen tietojen mukaan miltei säännöllisesti toistuva ilmiö. Kärkiosan paleltu- misesta ei kuitenkaan ole haittaa pensasmustikan menestymiselle, sillä verso jatkaa tästä huolimatta kasvuaan, ja kukat kehittyvät siinä normaalisti. Epäedullisina tal- vina saattaa pensaissa kuitenkin ilmetä pahempaa vioittumista. Vuonna 1957 oli https://www.c-info.fi/en/info/?token=N9HRUXFsCcpytAfN.gdUz-88xFnYE4tug3QtmPQ.RU_BoLW5FAcdX-zqkj1114sM9yPmniUArAiInsuf6wV-1vU0VAwQijXWgNhYSE2xewDmDLP4YxYn_3WqPEwEgEhJfDU0Q1RU8cEmRQPgDe9J4VnB8dySlhKMVV6bLrIx8Sr7heLtnC12rEWI_xanhDhCcfXKusWhRAKilmZ0 Puutarhantutkimuslaitoksen 10-vuotiaassa koeaineistossa runsaasti talvipakkasten aiheuttamaa oksien kuolemista. Syynä tähän oli ilmeisesti maaliskuussa 1957 sattu- nut kylmä kausi, jolloin alimmaksi lämpötilaksi mitattiin —25.8° C. Saman vuoden marraskuussa sattui ankara pakkasaalto, jonka alin lämpötila Piikkiössä oli —21.2° C. Lumipeitteen vahvuus kumpanakin ajankohtana oli vain 20 cm, joten pensaat olivat silloin suurimmaksi osaksi vailla suojaa. Sanotusta johtuen ilmeni- kin vuonna 1958 runsaasti pakkasvikoja, jotka olivat nähtävästi osittain jo talven 1956—57 aiheuttamia ja seuraavan talven täydentämiä, osittain talven 1957—58 aikana syntyneitä. Eri mustikkalajikkeet talvehtivat vuosina 1957 ja 1958 seuraa- vasti. Lajike Pensaiden lukumäärä Talvehtiminen O—lo (O = maanpäälliset Variety No. of plants osat tuhoutuneet, 10 = ei talvivaurioita) Overwintering o—lo0— 10 (0 = parts above ground killed, 10 = no injuries) 1957 1958 14/6 1957 4/7 1958 Rancocas 78 49') 8.9 7.0 Concord s 3 5.8 6.0 Atlantic 23 17 6.6 5.6 June 10 8 7.6 4.0 Kengrape 8 15 4.2 3.8 Goldtraube 3 6 3.0 3.8 Stanley 5 5 4.8 2.4 Pemberton 30 21 6.6 2.2 Burlington 6 2 6.2 2.0 Rubel 16 9 6.4 1.6 HBS 1(1(1 16 10 3.8 1.3 *) Pensaiden lukumäärä on pienentynyt harvennuksen, osittain myös vesimyyrän aiheuttamien tuhojen takia. Pakkasvaurioista oli kumpanakin vuonna seurauksena sadon vähenemistä, mutta uusia versoja muodostui sen jälkeen runsaasti, mikä osoitti, että juuret eivät talven aikana vioittuneet. Sen sijaan vesimyyrä ( Arvicola terrestris L.) tuhosi tal- ven 1957—1958 aikana useita pensaita kokonaan. Kun pensasmustikan kukat kehittyvät kahden vuoden ikäisiin tai sitä vanhem- piin versoihin, on vuosittain saatava sato sitä pienempi kuta pahemmin versot palel- tuvat talvisin. Useilla maamme eteläisillä paikkakunnilla ovat yksityiset puutarhan- viljelijät kokeilleet pensasmustikan viljelyä, ja joissakin tällaisissa tapauksissa on saatu tietoja viljelystä sekä pensaiden talvehtimisesta. Niinpä Hirvensalossa, Kuu- sistossa, Maskussa, Piikkiössä, Taivassalossa, Turussa, Espoossa, Lauttasaaressa, Nikkilässä ja Myrskylässä ovat eräät viljelijät ilmoittaneet useimmiten vain verso- jen kärkien talvisin paleltuvan. Marjat kypsyvät näillä seuduilla, ja satoa on useissa tapauksissa saatu tyydyttävästi. Hiukan kauempana etelärannikolta sijaitsevilla paikkakunnilla, kuten Loimaalla, Sammatissa, Mäntsälässä, Hyvinkäällä, Hämeen- linnassa, Pälkäneellä, Kangasalla, Messukylässä, Lahdessa, Mikkelissä, Suonen- joella ja Lappeenrannassa on usein todettu vuosiversojen tuhoutuneen, minkä vuoksi 132 133 satoa on siellä tähän mennessä saatu vain niukasti. Joissakin puutarhoissa Peipoh- jassa, Valkeakoskella, Tampereella, Mommilassa, Utissa, Kuusankoskella, Hirven- salmella, Liikkalassa, Vehmersalmella, Maaningalla, Savonlinnassa ja Kiteellä mai- nitaan pensaiden usein talvisin paleltuvan maan tasalle, joten sadon valmistuminen näillä seuduilla on epävarmaa. Mainitut tiedot pensasmustikasta perustuvat kuitenkin vain yrityksiin viljellä kasvia, eikä kaikissa tapauksissa ole voitu tarkoinnoudattaasen viljelystä annettuja ohjeita. Vaatimuksena on lämmin, riittävän kostea hiekkamaa, johon on sekoitettu runsaasti turvepehkua ja jonka pH on s:n alapuolella. Edelleen onsahanpuru-tai olki- kate tärkeä maan kosteuden tasoittamiseksi. Onkin ilmeistä, että jos pensasmustikan viljelyssä seurataan mainittuja ohjeita, jäävät talvivauriot vähäisemmiksi kuin epäedullisissa kasvuolosuhteissa, ja tällöin menestynee kasvi laajemmalla alueella, kuin tähän mennessäkertyneet tiedot osoittavat. Varminta näyttää pensasmustikan viljely olevan maan eteläisellä rannikkoalueella, missä myös edellytykset teollisuus- mustikan tuotantoon ovat parhaat. Tähän mennessä kokeilluista lajikkeista on Rancocas kestävin. Kun se Puu- tarhantutkimuslaitoksen kokeissa on osoittautunut samalla myös satoisimmaksi (2), on Rancocasta pidettävä meillä toistaiseksi suositeltavimpana pensasmustikka- lajikkeena. Myös June, joka on lajikkeista aikaisin, säilyy ankarinakin talvina Piik- kiössä tyydyttävästi. Sen sijaan Pemberton, joka laadultaan on varsin hyvä ja meillä myös runsassatoinen, näyttää olevan arka myöhäissyksyn pakkasille. Kasvitaudit Versosyöpä. Nykyisin tunnetuista pensasmustikan sienitaudeista on versosyöpä meillä haitallisin. Ensimmäiset tiedot taudista saatiin v. 1952, jolloin sitä todettiin Puutarhantutkimuslaitoksella runsaimmin Jersey-lajikkeessa. Koska tautia ja sen aiheuttajaa ei ole aikaisemmin meillä mainittu, ryhdyttiin sitä lähem- min tutkimaan Piikkiössä käytettävissä olevan aineiston perusteella. Versosyövän saastuttamissa kasveissa ilmaantuu toisen vuoden tai sitä van- hempiin versoihin aluksi tummansinisiä, myöhemmin mustuvia soikeita laikkuja. Verson puutuessa irtaantuu laikussa päällysketto tämän alla olevasta puuosasta, jolloin laikku muuttuu harmaankiiltäväksi (kuva 1). Loppukesällä ja seuraavana keväänä kehittyy laikkuun runsaasti kuromapulloja (pyknideja), ja usean vuoden ikäisiin laikkuihin lisäksi sienen kotelomaljoja (apoteekioita). Laikut versoissa laa- jenevat vähitellen jayhtyvät toisinaan suuremmiksi vioittumiksi. Kun laikku ympä- röi verson kokonaisuudessaan, tämä kuolee (kuva 2). Edellä kuvatun kaltaista pensasmustikan tautia, jonka englanninkielinen nimi on Blueberry canker, aiheuttaa Kanadassa Fusicoccum putrefaciens Shear -sieni. Sen koteloaste on Godronia cassandrae Peck. Tautia on Kanadassa tutkinut McKeen (1), joka mainitsee sen aiheuttavan Brittiläisessä Kolumbiassa tuntuvaa vahinkoa. Sen sijaan Yhdysvalloissa ei versosyöpää ole tavattu, ilmeisesti lämpimämmästä ilmanalasta johtuen. Kanadassa on Jersey-lajike todettu hyvin alttiiksi versosyö- välle, kun taas Rancocas ja Rubel ovat kestävämpiä. Sientä on Kanadassa tavattu 134 Kuva 1. Fusicoccum putrefaciens -sienen aiheuttamia laikkuja versoissa. Fig. 1. Spots caused by Fusicoccum putrefaciens. Kuva 2. Etualalla versosyövän turmelemia pensasmustikan versoja. Fig. 2. In the foreground canes of blueberry destroyed by canker. 135 myös varastoitujen karpalonmarjojen turmeli)ana sekä luonnonvaraisista kasveista Chamaedaphne calyculatassa.. Pensasmustikan saastuminen voi McKEENin (1.c.) tutkimusten mukaan tapahtua vain syksyllä, jolloin lämpötila on sienen kehityk- selle riittävän alhainen ja sademäärä suuri. Saastunnan kohteena on joko silmu, lehden arpi taikka kuoressa oleva halkeama tai muu vioitus. Piikkiössä suoritettiin 2- ja 3-vuotiaissa versoissa olevista syöpälaikuista eris- tyksiä siten, että yksi kuromapullo kerrallaan otettiin objektilasille vesipisaraan, josta mikroskoopilla tarkastaen siirrettiin I—21—2 itiötä koeputkeen 5 %:selle kaura- jauhoagarille. Samoin meneteltiin siirrettäessä apoteekioista koteloitiötä kasvualus- talle. Vertailun vuoksi viljeltiin samanlaisella kasvualustalla McKEENiltä (1) Kana- dasta saatua F. putrefaciens -isolaattia. Kun viljelykset olivat 90 päivää vanhoja, oli niissä runsaasti kuromapahkoja (sporodokkioita), joista otettiin kuromia mit- tausta varten. 90:n päivän kuluessa muodostui kaikissa tutkituissa F. putrefaciens-viljelyk- sissä 5 %:sella kaurajauhoagarilla harmaanvihertävää, tuuheata rihmastoa, jossa oli hajallaan kermanvärisiä, pisaramaisia kuromapahkoja. Nämä muuttuivat kui- vuessaan tummanruskeiksi, arpimaisiksi jyväsiksi. Alustapahka (stroma) oli musta tai tummanvihreä, toisinaan siniseen vivahtava, ja ravintoalusta värjäytyi sie- nen vaikutuksesta vihreäksi. Kuromapahkassa kehittyneet kuromat olivat makkara- maisia, toisinaan sukkulamaisesti suippenevia, enimmäkseen 2-soluisia, värittömiä. Niiden tyvisolu oli usein kärkisolua kapeampi, ja siinä oli toisinaan havaittavissa selvä kanta. SHEARin ja BAiNin (3) mukaan ovat F. putrefaciens -kuromat B—lB8—18 X 2—3 ju:n suuruisia ja McKEENin (1) mukaan88.17.04—17.0 X 1.2—1.8 //m suuruisia, kaarevia, usein sukkulamaisia. Kirjoittajan suorittamien mittausten mukaan olivat Kana- dasta saadun isolaatin kuromat 13.8 X 1.9 //, vaihdellen112.15.8 X 1.8 2.2 /o Piikkiössä eristetyt, pullokuromista ja koteloitiöistä kasvatetut viljelykset olivat kasvutavaltaan täysin edellä selostetun kaltaisia, kuromat edellisissä 14.4 X 1.9 n, vaihdellen112.17.6 X 11.2.28—2.2 n, jälkimmäisissä 9.5 X 1.9 n, vaihdellen 5.2— 12.2 X 11.2.36—2.3 fi. Pullokuromista saadut isolaatit olivat siten tarkoin samanlaisia kuin McKEENin F. putrefaciens- isolaatti, kun taas koteloitiöistä kasvatetuissa on kuromien koko hieman pienempi. Tämän voi ajatella johtuvan joko siitä, että kuro- mat ovat eri tapauksissa eri-ikäisiä tai siitä, että kyseessä olisi tavanomainen vaih- telu saman sienen eri kantojen ja isolaattien kesken. Kuromapullot (kuva 4) ovat pallomaisia tai kulmikkaita, paksuseinäisiä, mustia tai ruskehtavia, 0.4—0.8 mmm läpimittaisia, ne sijaitsevat aluksi päällysketon alla, mutta tunkeutuvat päällysketon murtuessa myöhemmin esiin. Pullokuromat (kuva 3) ovat 1- tai 2-soluisia, makkaramaisia, joskus nuijamaisia, värittömiä, taipuneita tai suoria, 14.4 X 2.3 n, vaihdellen111.17.6 X 11.2.78—2.7 /1 . Kotelomaljat (kuva 5) ovat00.1.08—1.0 mmm läpimittaisia, mustia, kohenevia nuppeja, jotka laajenevat kas- tuessaan niin, että pyöreä tai viirumainen aukko avautuu. Kotelot ovat 84.0 X 8.4 /i:n kokoisia, lisärihmät (parafyysit) 102.0 X 1.8 //, ja koteloitiöt (kuva 3) sukkulamaisia, I—7-soluisia1 —7-soluisia ja 51.2—59.0 x 1.8—2.5 ,um kokoisia. Nämä luvut vastaavat muiden tutkijoiden (1, 3) saamia mittaustuloksia sienestä. 136 Kuva 3. Fusicoccum putrefaciens (Godronia cassandrae) -sienen kuromia (vasemmalla) ja koteloitiöitä (oikealla). Fig. 3. Conidia (left) and ascospores (right) of Fusicoccu m putrefaciens (Godronia cassandrae). Kuva 4. Fusicoccum putrefaciens-sienen kuromapulloja. 6x. Fig. 4. Pycnidia of Fusicoccum putrefaciens. 6x. 137 Suoritetun vertailun perusteella voidaan katsoa, että Piikkiössä eristetty sieni on Fusicoccum putrefaciens, jonka koteloaste on Godronia cassandrae ja joka aiheut- taa, kuten tuonnempana myös inokulointikokein osoitetaan, pensasmustikan verso- syövän. F. putrefaciens on, kuten jo Shear ja Bain (3) huomasivat, alhaista lämpötilaa suosiva laji. Sen kasvun optimi on McKEENin (1) mukaan 20° C, mutta sieni kasvaa vielä 0° C;n lämpötilassa. Infektio tapahtuu vain alhaisessa lämpötilassa, mistä johtuen inokulointikokeet lämpimänä vuodenaikana eivät onnistu. Piikkiössä suori- tettiin ensimmäiset inokulointikokeet 21.6. 1956, jolloin vuorokauden keskilämpö oli suhteellisen korkea. Saastuntaa ei silloin tapahtunut. Koe uusittiin 22.9. 1958, jolloin Jersey-lajikkeen versoihin pistettiin sterilillä veitsellä haava ja tähän pan- tiin puhdasviljelystä saatua rihmastoa. Inokulointikohdan päälle asetettiin märkä vanutukko ja tämän päälle käärittiin muovia, jolloin syntyi kostea ilmatila. Inoku- lointi suoritettiin Piikkiössä eristetyllä sekä Kanadasta saadulla sieni-isolaatilla, neljä versoa kullakin. Neljään kontrolliversoon pistettiin reiät sekä laitettiin kostea ilmatila selostetulla tavalla. 17.11. poistettiin muovi, ja tällöin oli Piikkiön sieni- isolaatilla inokuloiduista versoista kolmessa tyypilliset sinertävät laikut, Kanadasta saadulla sieni-isolaatilla inokuloiduista niinikään kolmessa, kun taas kontrolliver- soissa oli haava umpeutunut eikä laikkua ollut niissä havaittavissa. Koska pensasmustikan viljely meillä on vasta kokeiluasteella, ei versosyövän aiheuttamista vahingoista ole vielä yksityiskohtaista tietoa. Taudin torjumiseksi suositellaan Brittiläisessä Kolumbiassa sairaiden versojen poistamista sekä ruisku- tuksia tai pölytyksiä elo- jasyyskuun aikana (1). Lehtilaikut. Usein ilmaantuu pensasmustikan lehtiin loppukesällä pyö- reitä, myöhemmin muodoltaan vaihtelevia laikkuja. Näiden reuna on punertavan ruskea, ja laikun keskiosa, jossa toisinaan on havaittavissa samankeskisiä renkaita, Kuva 5. Godronia cassandrae -sienen kotelomaljoja. 10 x. Fig. 5. Apothecia of Godronia cassandrae. lo x. 138 on vaalean ruskea (kuva 6). Laikkuisuutta ilmaantuu syyskuussa toisiin pensasmus- tikkalajikkeisiin runsaasti, toisissa sitä ei näytä lainkaan esiintyvän. Puutarhantut- kimuslaitoksella syyskuussa 1958 tehtyjen havaintojen mukaan oli laikkuja run- saasti Burlington, HBS 109, June ja Stanley -lajikkeissa ja vain vähän Jersey ja Rubel -lajikkeissa. Sen sijaan Atlantic, Kengrape, Pemberton, Rancocas ja Scam- mel -lajikkeiden lehdissä ei tautia havaittu. Selostetun kaltaisten laikkujen aiheuttajina mainitaan amerikkalaisessa kirjalli- suudessa useita sienilajeja. Puutarhantutkimuslaitoksella suoritettiin v. 1958 lukui- sia eristyksiä sairaista lehdistä, ja tällöin saatiin puhdas viljelyinä Botrytis cinerean kaltaista sientä. Laikuista ei nähtävästi ole vahinkoa eikä haittaa kasvien kehityk- selle, sillä ne ilmaantuvat vasta syksyllä, jolloin sato on korjattu ja pensaiden kasvu jo päättynyt. Myös virustaudin kaltaista vioitusta esiintyy Puutarhantutkimuslai- toksella muutamissa June-pensaissa. Sairaissa pensaissa ovat kaikki lehdet epäsym- metrisiä, usein tavallista soukempia ja yksipuolisesti kehittyneitä. Lehdet ovat joko vaalean- ja tummanvihreän kirjavia taikka niissä on vaaleanvihreätä tai keltaista, juovamaista kuviointia (kuva 7). Kirjallisuudessa esitettyjen Blueberry stunt- ja Ring s/erinimisten pensasmustikan virustautien oireet eivät ole sellaisia kuin Puutarhantutkimuslaitoksella todetun taudin. Piikkiössä suoritettiin alustava koe sen seikan selvittämiseksi, onko mainitun taudin aiheuttajana virus. Sitä varten siirrettiin sairaasta kasvista lehtimassaa June-lajikkeen lehdille hankausmenetelmää käyttäen. Näkyviä taudinoireita ei kolmen kuukauden kuluttua inokuloinnista voitu kuitenkaan vielä todeta. Kuva 6. Botrylis cinerean aiheuttamia laikkuja pensasmustikan lehdissä. Fig. G. Leaf spots on blueberry caused by Botrytis cine r e a. 139 7 uhoeläimet Edellä mainittiin vesimyyrän (Arvicola terrestris) tuhonneen useita pensasmus- tikkayksilöitä talven 1957—58 aikana. Muina talvina sen sijaan ei myyrä vahinkoja ole pensasmustikassa ilmennyt. Hyönteisistä on tupsutoukkakehrääjän ( Orgyia antiqua L.) toukan sekä Doralis sp. -kirvan havaittu toisinaan vioittavan pensas- mustikan lehtiä ja versoja. Yhteenveto Pensasmustikassa todettiin vuosina 1957 ja 1958 runsaasti talvivaurioita. Lie- vimmin vioittunut oli Rancocas-lajike, joka runsassatoisena on oloihimme parhaiten soveltuva lajike. Pensasmustikan viljely on varminta maan eteläisellä rannikkoseu- dulla. Myös pohjoisemmassa saattaa kasvi menestyä, mutta marjojen valmistuminen on siellä epävarmaa. Maassamme ilmenee pensasmustikassa versosyöpätautia, jonka aiheuttaja on Fusicoccum putrefaciens Shear. Jersey-lajikkeessa esiintyy tautia runsaimmin, kun taas Rancocas ja Rubel ovat suhteellisen kestäviä. Tauti vähenee, jos sairaat versot poistetaan ja pensaita ruiskutetaan syksyllä. Kuva 7. Viruksenkaltaista tautia pensasmustikan lehdessä (lajike June). Fig. 7. Disorder resembling a virus disease on blueberry leaf (variety June). 140 Myöhään syksyllä ilmaantuu lehtiin Botrytis cinerea Pers.:n aiheuttamiaruskeita laikkuja. Niitä on eniten Burlington-, HBS 109-, June- ja Stanley-lajikkeissa. Tau- dilla ei liene merkitystä sen myöhäisen ilmaantumisen vuoksi. June-lajikkeessa on todettu virustaudin kaltaista vikaa, joka oireiltaan poik- keaa muissa maissa todetuista pensasmustikan virustaudeista. Pensasmustikan tuhoeläimiä maassamme ovat vesimyyrä (Arvicola terrestris L.), tupsutoukkakehrääjän (Orgyia antiqua L.) toukka sekä Doralis sp. -kirva. KIRJALLISUUTTA (1) McKeen, W. E. 1958. Blueberry canker in British Columbia. Phytopathology 48: 277—280. (2) Meurman, O. & Osara, K. 1957. Ohjeita amerikkalaisen pensasmustikan viljelyssä. Puutarha 60: 294—295. (3) Shear, C. L. & Bain, H. F. 1929. Life history and pathological aspects of Godronia cassandrae Peck (Fusicoccum putrefaciens Shear) on cranberry. Phytopathology 19; 1017—1024. (4) Vaarama, A. 1950. Alustavia havaintoja amerikkalaisten pensasmustikkalajikkeiden viljelyomi- naisuuksista. Maatat.tiet.aikak. 22: 22—30. SUMMARY: ON FACTORS AFFECTING BLUEBERRY CULTURE IN FINLAND J. E. HArdh Horticulture Research Institute, Piikkiö Experiments on blueberry varieties have been carried out since 1947 at the Horticulture Research Institute. Rancocas has been proved to be the hardiest and the highest yielding variety in Finland, so far. June has some resistance against frost, while Pemberton seems to be easily killed by the early frosts (p. 132). In Finland blueberry culture is profitable only in the southernmost parts around the 60th latitude. Farther north the canes are often killed by winter frosts or, if overwintering is good, the ber- ries do not ripen. Of the fungous diseases Blueberry canker (Fig. 1 and 2) is the most serious. Comparison with the Fusicoccum putrefaciens Shear (Godronia cassandrae Peck) isolate received from McKekn (1), London, Ont., and inoculation tests showed that in Finland the disease is caused by this fungus. Isolates obtained from the conidia (Fig. 3) and from ascospores produced similar cultures in 90 days on oatmeal agar, on both cultures the only fruiting formations in vitro being the sporodochia. Jersey is the most susceptible variety, Rancocas and Rubel have not shown symptoms of the disease. Leaf spots (Fig. 6) caused by Botrytis cinerea Pers. appear frequently in September, mostly on Burlington, HBS 109, June and Stanley varieties. Atlantic, Kengrape, Pemberton, Rancocas and Scammel do not show these symptoms. Leaf spot of this kind need not be serious because of its late appearance. A virus-like systemic disorder (Fig. 7) occurs on some June bushes. The leaves of a diseased plant show light green mosaic or light green or yellow stripes, the leaves being narrower than normal and often asymmetric. The symptoms are different from those described in the American literature for blueberry viruses. Inoculation tests, using the rubbing method, on young June plants did not produce visible symptoms. In 1957—58 some plants were killed by the vole Arvicola terreslris L. Often Doralis sp. aphids and larvae of Urgyia antiqua L. are seen on the growing tips and on the leaves of blueberry.