SYYSVEHNÄN VALKUAISPITOISUUDESTA Orvo Ring Kotieläinhoidon tutkimuslaitos, Tikkurila Saapunut 20.6. 1958. Viljakasvien jyväsatojen ravinto- ja käyttöarvo riippuu oleellisesti niiden tärk- kelys- ja valkuaispitoisuudesta. Tunnettua on, että vehnän valkuaispitoisuus vai- kuttaa ratkaisevasti sen käyttöarvoon mylly- ja leipäteollisuudessa. Mitä enemmän vehnän jyvissä on valkuaista, sen paremmin leipoutuvaa jauhoa niistä saadaan. Myös tiedetään, että vehnän jyvien valkuaispitoisuus vaihtelee varsin väljissä rajoissa riippuen lajikkeesta, maan laadusta, happamuudesta, muokkauksesta ja lannoituksesta sekä sääsuhteista kasvuaikana. Vehnän kvaliteettitutkimuksia on Suomessakin suoritettu paljon (3, 4,5, 6,7, 8, 9 ja 10). Tuoreimpana esimerkkinä maan laadun ja lajikkeen vaikutuksesta mainittakoon, että maatalouden tutkimus- keskuksen kasvinviljelyslaitoksen syksyllä 1955 korjatuissa syysvehnän lajike- kokeissa Varma-vehnän valkuaispitoisuus (N X6.25) vaihteli113.15.4 % välillä ja 15 muun lajikkeen vastaavasti111.16.97—16.9 %. Kaksi vuotta myöhemmin hietasavi- maalla kasvaneessa Varmassa oli valkuaista 16.0 % ja 10 muussa lajikkeessa 13.4— 18.3 %, ja vastaavasti multavalla karkealla hietamaalla sitä oli Varmassa vain 12.6 ° 0 ja 4 muussa lajikkeessa112.12.9 % (kuiva-ainetta 85 %).* Kotieläinhoidon tutkimuslaitoksen ruokintakokeissa vuosien kuluessa käytet- tyjen kaurojen ja ohrien rehuanalyysituloksissa kiintyi huomio niiden valkuaispitoi- suuden suureen vaihteluun. Kauroissa se on vaihdellut 9.2 %;sta 17.6 %:iin kuiva- aineessa ja ohrissa ovat vastaavat luvut olleet 10.5 ja 14.8 %. Pyrkiessäni lähemmin selvittämään vaihtelujen syitä valitsin tutkimuskasviksi syysvehnän. Aineistoa kootessani en lähtenyt suurista jyvämääristä otetuista näytteistä, vaan vehnäyksilöistä, tähkistä ja tähkän eri osissa kasvaneista jyvistä. Varma- vehnästä keräsin n. 10 aarin alueelta sieltä täältä valikoimatta 60 tähkää sekä lisäksi 16 kokonaista yksilöä. Edellisen vierestä pieniltä 6 m 2 koeruuduilta otin lajik- keesta A, 16 tähkää ja lajikkeesta B, 15 tähkää. Jyvien painon selville saamiseksi punnittiin kahdeksasta Varma-vehnän yksi- löstä, joiden tähkällisten korsien luku vaihteli 2—B, jokainen jyvä erikseen milli- gramman tarkkuudella. Nämä punnitustulokset ovat taulukossa 1. Jo yleissilmäys * Kasvinviljelyslaitoksen kertomukset v. 1955 ja 1957. https://www.c-info.fi/en/info/?token=vJ6pbPPFTKBb_M0a.Ikf5clrCpoXFrcAJLPhhZA.zgICYXCuMZlEhJ5mL9cAvCGFEJvt_QF_ujZSs3HqUDhNWeEGGZ5cHAqzmXBwYYMpWVV1wQV_92gpbTB2hK9KO1LT_U173x2cSp-L8G4yRPVtlYDmSePEp5hX3wBsrL6tbntAg9OIhSAiVnnH_KafmSR3LDLjNnc 12 Taulukko 1. Jyvien jakautuminen mg-painoluokkiin, kpl. Yksilö Tähkä Jyviä 53 52 51 50 49 48 47 40 45 44 43 42 41 40 39 38 37 30 35 34 33 32 X:o X:o kpl Individ. A lire Körner AV. .\V. St. 7 1 39 1 124247432 2 28 3 24 1 4 25 1 3 0 5 25 1 2 ! 3 0 21 7 20 1 1 2 14 11113 1 2 I 1 8 31 2 1114 5 3 13 101473204 4 3 4 3 3 4 2 47 12 4 5 2 4 3 3 3 1 3 39 11 3 13 7 4 4 20 1113 11 2 11 1 33 1 113 2 2 48 12 1 3 5 2 5 4 3 35 12 13 114 0 2 4 34 5 2 17 4 2 5 32 2 2 14 1 12 1 37 1 12 2 2 4 3 0 2 12 112 2 11 2 39 1 12 4 4 15 114 12 1112 3 34 2 111 3 2 3 12 2 5 4 2 1 4 29 111111111 2 3 3 2 2 5 30 3 13 I 37 15 2 4 3 2 2 2 3 4 11 23521214 2 2 1 1 5 2 3301!24 0 2 4 1 4 34 1 11112 4 2 3 3 2 2 15 1 2 14 1 39 2 11 13 4 2 4 3 2 2 3 2 2 2 2 37 2 3 2 2 2 2 12 13 5 114 12 15 1 24 111112 3 3 4 2 39 2 3 1114 13 2 3 2 13 1 3 33 14 1 12 4 12 12 4 2 10 1 33 I I 13 10 2 3 2 12 111 2 39 1 3 2 2 13 4 4 2 4 4 2 11 3 3 3D 1 12 13 12 1 1 4 1 2 1 4 3d 2 10 12 3 3 2 2 1 1 1 5 34 12 13 2 2 2 1 2 2 0 1 1 2 Yhteensä 30 1215 = 1 4 3 0 5 7 11 19 18 41 40 39 39 48 5(1 54 47 71 08 57 75 68 Insges. 13 Tabelle 1. Vtrltilung der KSrner aut mg-Gewichlsk : asseii, St. 31 30 29 28 27 26 26 -'4 23 22 21 20 19 IS IT 16 15 14 13 12 II 10 9 Jyvin- Raaka- paino prot % kskni. Rohprot. mg % h'oni- gewicht durcli- scltn. mg. 1 2 I 1 I I I 1 33.2 17.1 13 3 7 2 5 1 12 11 1 18.3 18.5 15 2 12 2 2 112 2 1 1 25.0 15.7 15 3 11 12 1 28.6 16.5 2 4 I I 1 I 1 I 2 :i 1 28.2 16.6 12 16 4 11112 1 20.7 18.5. 1 112 37.6 18.4 2 2 111 2 1 31.4 14.5 2 2 12 11 1 1 34.2 14.9 4 2 114 1 12 2 1 32.3 14.6 6 5 12 2 1 111 31.0 14.1 13 13 11 12 2 1 29.8 14.7 7 4 2 3 3 2 11 1 1 29.6 15.1 4 2 2 2 12 3 13 111 11 29.8 15.5 2 4 11 2 11 11 32.0 14.2 2 3 2 1 2 1 2 32.1 14.8 2 3 li 4 2 1 2 1 1 27.9 14.9 1 1 1 40.9 I li _ 2 12 1 1 38.0 14.9 1 2 1 38.6 14.7 13 I 2 1 34.1 15.2 3 3 4 2 3 3 12 1 3 2 2 11 2 25.6 14.4 2 1111 1 36.1 16.1 2 2 112 2 1 1 34.4 15.3 5 2 3 2 2 1 32.3 15.3 2 39.8 16.7 1 111 1 39.4 18.1 1 12 1 1 I 40.7 18.1 32.7 16.7 12 1 2 111 1 1 34.6 15.6 2 3 1 1 1 35.8 17.1 2 3 II 36.9 14.8 2 40.5 14.7 2 1 2 1 2 1 36.2 16.4 111 11 38.7 14.8 1111 2 37.1 14.4 lil li2 32 33 38 23 24 26 IT 24 20 22 10 12 7 l(i 4 3 3 5 I 1 33.5 taulukkoon osoittaa, että hajonta on suuri yksityisissä tähkissä, yksilöissä ja koko aineistossa. Luvuista nähdään, että saman kasvin eri tähkissä jyvien luku vaihtelee melkoisesti, puhumattakaan eri yksilöiden välisistä hyvinkin suurista eroista. Esim. yksilössä 7, jossa oli 8 tähkää, keskimääräinen jyvien paino vaihteli118.37.6 mg:aan. Monihaaraisissa yksilöissä on eri korsilla ja tähkillä erilaiset kehittymis- Taulukko 2. Jyvien keskimääräiset painot ja valkuaispitoisuudet tähkän eri osissa. Tabelle 2. Durchschnittliche Gewichte und Proteingehalt der Körner in verschiedenen Teilen der Ähre. Varma Lajike A Lajike B Sorte A Sorte B Tähkä Tähkän Jyviä Jyvän- Vai- Jyviä Jyvän Vai- Jyviä Jyvän- Val- osa kpl. paino kuaista kpl. paino kuaista kpl. paino kuaista keskm. % kskm. % kskm. " . mg. mg. mg. Ahre Teli der Körner Korn- Protein Körner Korn- Protein Körner Korn- Protein Ähre St. gewicht % St. gewicht % St. gewicht % durch- durch- durch- schn schn. schn. mg. mg. mg. 1 ylä 15 29.2 16.2 9 37.5 16.7 16 34.5 124 oberer keski 14 36.1 17.0 10 47.8 18.2 16 42.0 13.3 mittlerer ala 14 32.2 17.2 10 40.8 18.2 16 41.0 13.2 unterer 2 ylä 12 38.3 17.2 11 34.6 14.6 13 34.2 oberer keski 12 43.9 18.9 11 37.8 15.3 14 47.8 12.5 mittlerer ala 12 41.9 18.4 11 37.6 15.2 14 43.7 12.3 unterer 3 ylä 17 34.5 13.5 8 33.3 15.8 14 38.0 13.7 oberer keski 17 40.7 13.9 8 43.3 17.9 15 45.4 14.4 mittlerer ala 17 36.5 13.5 9 40.1 17.9 15 41.3 14.0 unterer 4 ylä 15 28.8 9.6 12 34.7 14.8 17 35.6 13.1 oberer keski 15 36.5 10.4 12 41.1 16.1 17 43.4 13.6 mittlerer ala 15 35.2 10.3 12 37.6 15.8 17 41.5 13.6 un'erer Keski- ylä 32.5 14.1 35.0 15.4 35.6 12.9 määrin oberer Durch- keski 39.2 14.9 42.3 16.9 44.5 13 + schn. mittlerer ala 36.2 14.7 38.9 16.7 41.8 13.3 unterer 14 15 mahdollisuudet, niinpä tähkissä 2 ja 6, joiden korret olivat muita huomattavasti lyhyemmät ja hennommat, oli hyvin heikosti kehittyneitä ja kevyitä jyviä, kun sen sijaan tähkän 7 korsi oli pisin jatukevin ja sen jyvät olivat hyvin kehittyneitä. Koko aineiston keskimääräinen jyvänpaino oli 33.5 mg, mikä on alhainen normaaliin verrattuna (n. 40 mg). Tässä yhteydessä mainittakoon, että eräät kasvitaudit ja tuhohyönteiset aiheuttavat vehnissä kahutähkäisyyttä, jolloin jyvät jäävät kool- taan normaalia pienemmiksi ja kurttupintaisiksi (1 ja 2). Tutkittaessa tähkän eri osissa kasvaneita jyviä irroitettiin kaikkien kolmen lajikkeen 4 tähkän jyvät yksitellen yläpäästä alkaen ja jaettiin irroittamisjärjestyk- sessä lukumäärän mukaan kolmeen yhtäsuureen osaan, ylä-, keski- ja alaosaan. Nämä jyväerät punnittiin erikseen ja niistä tehtiin typenmääritykset. Taulukosta 2, jossa tulokset on esitetty, nähdään, että tähkän keskimmäiset jyvät olivat säännöl- lisesti raskaimmat ja yläosassa olevat keveimmät. Samassa tähkässä on suurin ero suurimman ja pienimmän painon välillä 13.6 mg, eli keskimmäiset jyvät painavat n. 40 % enemmän kuin yläosan jyvät (lajike B, tähkä 2). Miten suuret sitten olivat valkuaispitoisuuden vaihtelut? Taulukosta 2 ilme- nee, että tähkän latvajyvät sisälsivät vähiten valkuaista, ainoastaan Varman täh- kässä 3, oli sitä ylä- ja alaosassa yhtä paljon. Keskimmäisissä jyvissä oli valkuaista yleensä eniten, paitsi yhdessä tapauksessa oli korkein pitoisuus alaosassa sekä 3 tapauksessa keski- ja alaosassa sama. Asia näkyy selvimmin lajikkeiden keski- arvoista, jotka on laskettu kunkin neljän tähkän vastaavien osien jyvien yhteispai- nosta ja valkuaismäärästä, eikä taulukossa olevien mg- ja prosenttilukujen perus- teella. Ero suurimman ja pienimmän pitoisuuden välillä samassa tähkässä on 2.1 %- yksikköä, siis valkuaispitoisuus on keskimmäisissä jyvissä 13 % suurempi kuin ylä- osan jyvissä (lajike A, tähkä 3). Taulukossa 3 on esitetty tähkien jakautuminen jyvien valkuaispitoisuuden mukaan eri luokkiin. Luvuista nähdään, että samassa lajikkeessa valkuaispitoisuus vaihteli samoin kuin jyvien painotkin, varsin väljissä rajoissa ollen Varmassa 9.1 18.5 %, lajikkeessa A114.18.2 % ja lajikkeessa B111.17.4 %. Tässä aineistossa oli Varman tähkistä kaksikolmasosaa 14 ja 17 valkuaisprosentin välillä. Taulukossa 1 on esitettynä paitsi jyvien painoja myös vehnäyksilöiden eri täh- kien valkuaispitoisuudet. Yksilössä 7, joka oli kahdeksankortinen, vaihtelut ovat Taulukko 3. Tähkien jakautuminen valkuaispitoisuuden mukaan, kpl. Tubelle 3. Verteilung der Ähren nach dem Proteingehalt, St. Lajike Tähkiä Valkuaista °u Protein °„ Valkuais- kpl. pitoisuuden rajaluvut Sorte Ahren 9—lo—ll—l2—l3—l4—ls 16 17 IS— 19 Grenzwerte ,S7. des Protein- Kehaltes Varma 131 3 5 4 6 16 31 33 24 3 6 9.1 18.5 A 16 2 6 2 4 2 14.5.—18.2 1! 15 16 2 4 11 11.9—17.4 16 Taulukko 4. Keskimääräisen jyvänpainon ja valkuaispitoisuuden vertailu. Tabelle 4. Vergleich von durchschnittlichen Korngewicht und Proteingehalt. Varma Lajike A Sorte ä Lajike B Sorte B Tähkien Tähkiä Vai- kskm. Tähkiä Vai- kskm. Tähkiä Val- kskm. kpl. kuaista kpl. kulista kpl. kuaistu jyvän- % % paino mg Durch- Allien Protein durch- Ahren Protein durch- Ahren Protein schn. St. % schn. St. % schn. St. % Oewicht der Ahren mg. 17—18 2 17.2 18.5 21 29 10 14.-1—18.5 4 U.5— 17.2 30 4 14.C—16.1 14. f» 2 17.5IS.I 1 11.(1 31 .-> ui Ui 4 13.8 1 12.9 32 10 14 1 16.8 L5.2 3 11)0-18.2 Mi!» 33 9 9.9 -16.7 14.9 1 15.1 2 12.8—14.0 34 13 11.8— lti.O L4.5 1 15.9 35 12 11.7 17 1 14.2 36 7 9.4 16.4 13.9 I 15.0 37 10 11.6—18.4 14.fi 2 15.6—16.9 1 16.1 38 12 12.8 15.9 14.4 1 17.3 39 8 10.8—18.1 14 7 2 12.3 13.0 40 5 14 0 18.1 15.7 1 13.5 41 8 10.3—18.2 15.2 1 14.(1 42 5 11.4—15.3 13.9 1 17. s 2 12.3 12.3 43 4 15.0 Ki.ti 15.8 44 45 4 10.9—16.4 14.4 46 2 13.3—15.4 14.4 1 13 5 47 1 14.6 1 14.9 48 1 17.4 53 I 14 7 Yhteensä 131 !U 18.5 Iti 14.5 18.2 15 11.9—17.4 Inges. suurimmat, rajatapausten ollessa 14.5 ja 18.5 %. Muissa yksilöissä vaihtelutovat pie- nempiä ja yksilössä 14, jossa oli vain 2 tähkällistä kortta, oli molemmissa tähkissä sama valkuaispitoisuus. Kun tähkän yläosan jyvät olivat yleensä pienimmät ja sisälsivät vähiten val- kuaista ja toiselta puolen keskimmäiset jyvät olivat raskaimmat ja valkuaispitoi- simmat (taulukko 2), herää kysymys, onko tähkän keskimääräisen jyvänpainon ja valkuaispitoisuuden välillä vuorosuhdetta? Kysymyksen valaisemiseksi on taulu- kossa 4 tähkät järjestetty niiden nousevan keskimääräisen jyvänpainon mukaan 17 ja kunkin painoluokan kohdalle on merkitty ko. tähkän valkuaispitoisuus, tai jos tähkiä on useampia, raja- ja keskiarvot. Varma-vehnän lukujen perusteella ei kysy- mykseen voida vastata puoleen eikä toiseen, koska pieniä ja suuria pitoisuuksia esiintyy hajanaisesti siellä täällä ja r-arvo = —0.1544;0.0853. Lajikkeissa A ja B on johtopäätösten teko vieläkin vaikeampaa aineiston pienuuden vuoksi. Edellisestä on selvinnyt, että saman vehnälajikkeen jyvien valkuaispitoisuudet ja painot vaihtelevat hyvinkin paljon. Pitämällä mielessä, että tutkitut näytteet on otettu varsin suppealta alueelta, kasvoivathan kaikki lajikkeet aivan vierekkäin, ei näytä uskottavalta, että maan laatu, happamuus, muokkaus ja lannoitus sekä valo- ja sääsuhteet aiheuttivat näissä tapauksissa vehnän epätasaisuuden, vaan syitä on haettava muualta. Vehnälajikkeet ovat voineet vuosien mittaan sekaantua niin, että niistä nyt löytyy ominaisuuksiltaan erilaisia yksilöitä. Mutta voihan olla mah- dollista, että kyseessä on myös perinnöntekijät. Tämä alustava tutkimus ei anna varmistusta tälle käsitykselle, mutta myöhemmin suoritettavat risteytykset ja linjojen vertailut tuonevat selvityksen kysymykseen. Kuten jo alussa mainitsin on valkuaispitoisuuden vaihtelua tavattu muissakin viljakasveissa, esim. kaurassa ja ohrassa. Jos niistä voitaisiin valita korkeampi- prosenttisia yksilöitä, joiden jälkeläisten valkuaispitoisuus olisi pysyvä ominaisuus, saataisiin jo huomattavia valkuaissadonlisäyksiä, puhumattakaan siitä, että täten saatujen linjojen valkuaispitoisuutta voitaisiin vielä pysyvästi korottaa prosentti- yksiköllä tai kahdella. Mitä merkitsisi myllyteollisuudelle jos vehnän valkuaispitoi- suus nousisi lähemmäksi 20 % (N X 6.25). Meillä ei ole viljakasvien jalostustyössä käytetty hyväksi kemiallisia tutkimusmenetelmiä analysoimalla kasvi yksilöitä, vaan on määritetty suurista kasvustoista saatujen jyväsatojen keskimääräisiä koostumuksia ja niiden perusteella on päätelty eri lajikkeiden ominaisuuksia. Päätelmät Saman vehnälajikkeen eri yksilöiden ja samankin yksilön eri tähkien sekä eri tähkän osista kasvaneiden jyvien valkuaispitoisuudet ja painot vaihtelevat hyvin paljon. Tämän aineiston perusteella ei näytä olevan vuorosuhdetta keskimääräisen jyvänpainon ja valkuaispitoisuuden välillä. KIRJALLISUUTTA (1) Härdh, J. E. 1953. Kevätvehnän kahutähkäisyydestä sekä sen syistä Suomessa. Referate: On the shrivelheads of spring wheat and their causes in Finland. Valt. maat.koet. julk. 140: 1—152. (2) Pesola, V. A. 1927. Kevätvehnän keltaruosteenkestävyydestä. Abstract; On the resistance of spring wheat to yellow rust. Ibid. 8: 1—162, 1—22. (3) —»— & Otterström, B. 1935. Bidrag tili kännedom om vetets bakningsförmäga i Finland. Beretning fra N.J. F.s Kongres i Kobenhavn, Tuli 1935. Fortryk. Sektion 111. Nr. 4 I—l4. (4) —»— & Veijola, T. 1954, Vehnän kvaliteettijalostuksesta ja sen tuloksista Suomessa. Summary On breeding for quality of wheat in Finland. Maat. tiet. aikak. 26: 178—194. 18 (5) Tomula, E. S. 1928. Kotimaisen viljan laatua koskevia tutkimuksia 11. Referat: Untersuchungen iiber die Beschaffenheit des einheimischen Getreides. Valt. maat.koetoim. julk. 20: I—los. (6) —»— 1932. Kotimaisen viljan laatua koskevia tutkimuksia V. Referat: ('ber die Verbesserung der Backfähigkeit des einheimischen Weizens durch einige Chemikalien. Ibid. 47: 1—44. (7) —»— 1933. Kotimaisen viljan laatua koskevia tutkimuksia VI. t)ber die Backfähigkeit einiger in Finnland angebauten Winter- und Sommerweizensorten . Ibid. 52: 1—145. (8) Veijola, T. 1948. Vehnän valkuaispitoisuudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Maatalous ja koetoiminta III: 120—135. (9) Veijola, T. & Keränen, A. J. A. 1951. Kasvukosteuden, erityisesti sadetuksen vaikutuksesta vehnän laatuun. Maatalous, 44: 249—253. (10) —»— 1956, Eräiden Suomessa viljeltävien vehnälajikkeiden laatuvertailua. Ibid .49: 250—252. REFE R A T : ÜBER DEN PROTEINGEHALT VON WINTERWEIZEN Orvo Ring Zentrale fiir Landwirtschaftliche Fcrschung, Abteilung fiir Haustierhaltung, Tikkurila. Bei Untersuchung der Schwankungen des Proteingehaltes in Wcizenkornern sind als Materia! Weizenindividuen, einzelne Ähren und in den verschiedenen Ährenteilen gewachsene Körner benutzt worden. In Tabelle 1 ist die Verteilung aller Körner von acht Weizenindividuen auf mg-Klassen dar- gestellt. Die Streuung ist recht gross. Die Körner von vier Ähren dreier Sorten wurden, ausgehend vom oberen Ende, einzeln herausgelöst und in der Entnahmereihenfolge nach der Anzahl in drei gleich grosse Teile geschieden, einen oberen, einen mittleren und einen unteren Teil. Diese Kornmengen wurden gewogen und Stickstoffbestimmungen iiber sie gemacht. Aus Tabelle 2 ist zu ersehen, dass die mittleren Körner regelmässig am schwersten und die oberen am leichtesten waren. Die Körner des oberen Teiles enthielten am wenigsten Protein und die des mittleren Teiles am meisten, nur lag in einem Falle der höchste Gehalt im unteren Teile, und in drei Fallen war er im mittleren und unteren Teil gleich. Der Sachverhalt ist deutlicher aus den fiir die Sorten angegebenen Mittelwerten zu ersehen, die aus dem Gesamtgewicht und der Rohproteinmenge der Körner des entsprechenden Teiles der vier Ähren und nicht auf Grund der in der Tabelle angefiihrten mg- und Prozentzahlen berechnet worden sind. Der Unterschied zwischen dem grössten und dem kleinsten Proteingehalt beträgt 2.1 %-Ein- heiten. Aus Tabelle 3 ist zu ersehen, wie sich die Ähren auf die verschiedenen Proteingehaltklassen verteilen. Bei einer und derselben Sorte wechselt der Proteingehalt in recht weiten Grenzen. Beim Varma-Weizen macht er 9.1—18.5 % aus, bei der Sorte A 14.5—18.2 und bei der Sorte B 11.9—17.4 %. Besteht zwischen den durchschnittlichen Korngewichten und dem Protein gehalt eine Korrelation? Zur Beleuchtung der Frage sind in Tabelle 4 die Ähren nach ihren steigenden durchschnittlichen Korn- gewichten angeordnet, und bei jeder Gewichtsklasse ist der Proteingehalt der betreffenden Ahre oder, wenn es sich um mehrere Ähren handelt, die Grenz- und Mittehverte angegeben. Da kleine und grosse Gehalte hier und da verstreut auftreten und r =—0.154 4- 0.0853 ist, kann die Frage nicht bejahend beantwortet werden. Da das Material aus einem recht kleinen Gebiet eingebracht worden ist, di; Varma-Weizenproben von etwa 1000 m 2 und die iibrigen Sorten von daneben gelegenen 6 m 2 grossen Probeflächen, ist nicht anzunehmen, dass Beschaffenheit, Azidität, Bearbeitung und Diingung des Bodens und Witterungs- verhältnisse in diesen Fallen die Ungleichmässigkeit des Weizens verursacht kätten, sondern die Ursachen sind anderswo zu suchen. Kann es doch möglich sein, dass es sich um Erbfaktoren handelte. Später auszufiihrende Untersuchungen werden wohl die Frage lösen. In Finnland ist bei der Ziichtungsarbeit von Getreidepflanzen iiberhaupt keine chemische Analyse angewandt worden. Vielleicht aber wiirden sich auf diesem Wege Weizen- und andere Getreidesorten mit höherem Proteingehalt entwickeln lassen.