OMENIEN VARASTOIMISESTA ALHAISESSA LÄMPÖTILASSA Jaakko Säkö Maatalouden tutkimuskeskus, Puutarhantutkimuslaitos, Piikkiö Saapunut 30.4. 1959 Omenien säilyminen korjuun jälkeen on ratkaisevasti riippuvainen siitä lämpö- tilasta, jossa niitä pidetään. Tämä koskee tuuletus- ja jäähdytysvarastoissa säily- tettyjä omenia. Mitä lämpimämpi varasto on, sitä nopeammin omenat kypsyvät. Niinpä 21° C:ssa pidettyjen omenien kypsyminen on todettu tapahtuvan keski- määrin kymmenen-kaksitoista kertaa nopeammin kuin 0° C:ssa. Jo verrattain pie- nilläkin lämpötilan eroavuuksilla (1 —2° C) on huomattavan suuri vaikutus kypsy- miseen (3, 6,8). Koska omenat kuitenkin saavat myös helposti kylmänvaurioita, on lämpötilan alentaminen melko rajoitettua. Eräiden omenalajikkeiden (Gold- parmäne, Cox’s Orange ja Ontario) mainitaan vioittuvan jo silloin, kun varaston lämpötila laskee alle -)-2° C:n (4). Kuitenkin sen lämpötilan, jossa tapahtuu ome- nien jäätymistä, on todettu olevan n. —2° C ja muutamien lajikkeiden osalta vielä hieman alhaisemmankin (2, 10). Käsitykset siitä, mikä on sopivin lämpötila omenien varastoimisessa, poikkea- vat toisistaan. Osaltaan tähän vaikuttaa se, että tietyillä omenalajikkeilla on jon- kin verran erilaiset lämpötilavaatimukset kuin toisilla. Monissa hedelmänviljelyn käsikirjoissa pidetään 0° C:n lämpötilaa rajana, jota ei pitäisi alittaa omenavaras- tossa. Meillä viimeksi ilmestyneissä omenanviljelyä käsittelevässä oppaassa ja käsi- kirjassa (12,5) mainitaan +2° [-4° ja +3° (-5° C:n lämpötilat omenien säilytyksessä sopiviksi. Pohjoismaissa on selvitty lämpötilan vaikutusta omenien säilyvyyteen mm. Tanskassa suoritetuilla monivuotisilla kokeilla (1). Niissä todettiin, ettei varaston lämpötilan pitäminen +s° C:ssa aikaansaanut omenien säilymisessä selvää paran- nusta verrattuna tavalliseen tuuletusvarastoon varastoituihin omeniin. Sen sijaan + 2.5° C:n lämpötila osoittautui parhaaksi useimpien tanskalaisten vakiolajikkeiden varastoinnissa. Kun lämpötila pidettiin +o.s° C:ssa, omenissa esiintyi kuori- poltetta, sienitauteja janahistumista tavallista vähemmän. Näin alhaisessa lämpö- tilassa omenien kuitenkin katsottiin olevan alttiita kylmänvaurioille. https://www.c-info.fi/en/info/?token=bCvv-N07BNN4pIti._3piuxBAaJz4VqJlebMtpg.kTIp5g-JQzlyEKLtxiW_diRkHJ--TXoqG0EfbdKA17RbWA5ZuKxVxdALOBU1ed3pYxW_q-DbTVFvaF5XMkGzrxvx5Pwn3nmzY2cdlQ9nJ7-Nt4UgTy0pLEKrXXm2k6OPW4sFfzi1kdZ6rdOTWpN9HsCRq5vJG-0ZdHbByjTlFZHwils 192 Yhdysvalloissa ja Kanadassa omenat säilytetään jäähdytysvarastossa yleensä verrattain alhaisessa lämpötilassa. Sopivana varaston lämpötilana pidetään nimit- täin useimmille siellä kasvatetuille omenalajikkeille —l° 0.5° G (30° — 31° F), (2,7,10,11). Mainittua lämpötilaa suositellaan käytettäväksi erityisesti silloin kun omenia halutaan varastoida mahdollisimman kauan. Sekä sienitaudeista että muista syistä johtuva omenien pilaantuminen on osoittautunut yleisemmäksi lämpötilan ollessa 0° C:n yläpuolella kuin sen alapuolella. Niinpä Kanadassa suori- tetussa kokeessa Mclntosh-omenien pilaantuminen oli n. kaksi kertaa runsaampaa -|-0.5o C:n lämpötilassa säilytettynä kuin siinä tapauksessa, että varaston lämpötila pidettiin —o.s° C:ssa (7). Seuraavassa selvitetään muutamien Suomessa viljeltyjen omenalajikkeiden varastointia alle 0° C:n lämpötilassa. Koeolosuhteet, aineisto ja menetelmät Puutarhantutkimuslaitoksella tutkittiin varastoimiskaudella 1958—59 varas- ton lämpötilan vaikutusta omenien säilymiseen ja kypsymiseen. Koe järjestettiin samanaikaisesti kahdessa koneellisesti jäähdytetyssä varastossa, joissa lämpötila säädettiin termostaatin avulla. Lämpötila pidettiin toisessa varastossa keskimäärin —l° C;ssa (vaihtelu —2°—o° C) ja toisessa keskimäärin -f 4° C:ssa (vaihtelu +3°— 4-5° C). Ilman suhteellinen kosteus oli molemmissa varastoissa 85—90 %. Tutkit- tavina omenalajikkeina olivat Kaneli, Lobo, Wealthy ja Äkerö, joista jokaisesta säilytettiin 200 omenaa kummassakin varastossa. Omenat vietiin varastoon välittömästi korjuun jälkeen Varastoiminen lope- tettiin Kaneli-omenien osalta joulukuun ja muiden lajikkeiden osalta helmikuun alussa. Omenien kypsymistä tutkittiin mittaamalla niiden mallon kiinteyttä Christel’in valmistamalla texturemeter-laitteella (kuva 1). Laite on oikeastaan konstruoitu herneiden kiinteysmittauksia varten, mutta sitä voidaan hyvin käyttää myös omenien mallon kiinteyden mittaamiseen. Ennen mittauksia omenat leikattiin kahdella leikkurilla yhtä suuriksi silinterin muotoisiksi palasiksi, joista poistettiin vielä siemenkota. Koetulokset ja niiden tarkastelu Omenien pilaantuminen oli kummassakin varastossa varsin vähäistä (tau- lukko 1). Sienitauteja esiintyi varastoimiskaudella 1958—59 omenissa yleensä poikkeuksellisen vähän, mikä ilmeisesti johtui siitä, että kasvukausi 1958 ja varsin- kin sen loppupuoli oli tavallista kuivempi. Niinpä esimerkiksi varastolaikkutautia ilmeni Kaneli-lajikkeessa, josta Puutarhantutkimuslaitoksen varastoimiskokeissa oli kaikkiaan 1800 omenaa, joulukuun alkuun mennessä vain seitsemässä tapauk- sessa eli 0.4 % varastoitujen omenien määrästä. Nytkäsiteltävänä olevassa kokeessa tavattiin pakkasvarastossa, ts. —l° C:n lämpötilassa pidetyistä 800 omenasta vain 193 viisi sienitautista, joista neljässä oli varastolaikkutautia ja yhdessä harmaahometta Omenista, joita säilytettiin -(-4° C:n lämpötilassa, oli seitsemäntoista sienitautista Niistä oli kymmenen varastolaikkutaudin ja seitsemän harmaahomeen pilaamaa. Pakkasvarastossa ilmeni kuudessa Äkerö-omenassa (yht. 3.0 %) ja yhdessä- toista Wealthy-omenassa (yht. 5.5 %) kylmänvaurioita. Sen sijaan Kaneli- ja Lobo- omenissa niitä ei tavattu lainkaan. Paleltuneissa Äkerö-omenissa vioittunut kohta omenan pinnassa oli muuta osaa tummempi. Sen alla malto oli pehmeää ja tum- munutta. Tumminta oli johtosolokko. Wealthy-omenissa paleltumisvauriot ilme- nivät taas epäsäännöllisen muotoisina, n. 3—5 mm sisäänpainuneina laikkuina, jotka peittivät melko suuren omenan pinnasta (kuva 2). Laikut olivat kiinteä- pintaisia ja kuivahkoja. Niiden alta malto oli vioittunut n. 2—3 mm:n syvyyteen. Painonhäviö, jonka aikaansaavat hengitys- ja haihtumistappio, oli pakkas- varastossa säilytetyissä Kaneli-, Wealthy- ja Äkerö- omenissa jonkin verran pie- nempi kuin samojen lajikkeiden -f 4° C:ssa pidetyissä omenissa. Tämä olikin odo- Kuva 1. Omenien mallon kiinteys mitattiin texturemeter-laitteella (valmistaja VM. F. Christel U.S.A.). Fig. 1. The firmness of apple flesh was measured by a texturemeter (manufactured by VM. F, Christel U.S.A.) 194 Taulukko 1. Eri lämpötiloissa varastoitujen omenien säilyminen. Table 1. The keeping quality of the apples stored at differenttemperatures. Lajike Koe Tarkastus Varaston Terveitä Pilaantu- Painon- alkoi päivä keskim. neita häviö lämpötila % % % Wariety Exp. Date of Average Sound Spoiled Loss of started testing temperat. weight of storage room Kaneli 24/9 2/12 —l° C 93.9 0 6.1 » +4°C 91.6 0.9 7.5 Wealthy 2/10 2/2 1° C 89.1 5.3 5.6 » +4°C 93.1 0 6.9 Akerö 2/10 2/2 —l° C 87.5 4.9 7.6 » +4°C 85.3 5.7 9.0 Lobo 13/10 2/2 —l° C 91.9 0.6 7.5 » +4°C 91.6 0.9 7.5 tettavissa, koska omenien hengittäminen tapahtuu sitä hitaammin, mitä kylmeni mässä niitä säilytetään. Lobo-omenien painonhäviö oli kuitenkin yhtä suuri molem missä varastoissa. Mallon kiinteys, jonka perusteella voidaan arvostella omenien kypsymistä, oli kokeen päätyttyä kaikissa lajikkeissa suurempi niissä omenissa, joita oli pidetty —l° C:n lämpötilassa, kuin +4° C:ssa säilytetyissä (taulukko 2). Tässä suhteessa ero muodostui erityisen selväksi Kaneli-omenissa, joiden mittaus suoritettiin joulu- kuun alussa. Tällöin pakkasvarastossa olleiden omenien mallon kiinteys oli lähes Kuva 2. Kylmänvaurioita —2° o°C:n lämpötilassa varastoiduissa Wealthy-omenissa. Orig. Fig. 2. Low-temperature injuries in Wealthy apples stored at —2° - O°C. Orig. 195 Taulukko 2. Varaston lämpötilan vaikutus omenien mallon kiinteyteen. Table 2. The effect of temperature of the storage room on the firmness of the apple flesh. Lajike Koe Varastoimis- Varaston Mallon kiintteys keskim. alkoi aika, keskim. texturemeter-yksikköinä päiviä lämpötila A verage firmness of apple Variety Exp. Time of Average flesh as texturemeter units started storing temperat. Varastoinnin Varastoinnin jälkeendays of storage päätyttyä 10pv. 18°—20° *°om C:ssa pidetyistä omenista After From apples kept storage afier storage 10 days at 18°—20° C. Kaneli 24/9 70 —l° C 70.9±1.3 » 70 + 4°C 37.7±1.1 24/9 70 +37 I°C/ +4°C 54.8±1.2 Wealthy 2/10 122 —l° C 60.9±1.0 56.5±1.1 122 +4°C 42.9±0.7 30.0±1.0 Akerö 2/10 122 —l° C 67.2±1.5 56.6±1.6 122 +4°C 59.2±1.4 44.5±1.1 Lobo 13/10 111 —l°C 54.1±0.7 46.7±1.2 » 111 +4°C 45.4±1.0 33.1±0.8 Huom. Mittaukset tehty kussakin tapauksessa 50 omenasta. Suurin texturemeter-yksikkömäärä osoittaa suurinta kiinteyttä. Note. The measurements has been made in every case from 50 apples. The highest number of texture• meter units shows the greatest firmness. kaksi kertaa suurempi kuin lämpimämmässä varastossa säilytettyjen. Osa pakkas- varastossa pidetyistä Kaneli-omenista siirrettiin 2/12 toiseen varastoon +4° C;n lämpötilaan, ja säilytettiin siellä edelleen 37 päivää. Näiden omenien mallon kiinteys oli vielä tällöinkin (10/1) selvästi suurempi verrattuna niihin omeniin, joita pidettiin kokeen alusta lähtien -f 4° C:n lämpötilassa, ja joista mittaukset tehtiin joulukuun alussa. Lobo-, Wealthy- ja Äkerö-omenista suoritettiin mallon kiinteysmittaukset myös sen jälkeen, kun niitä oli varastoimisen päätyttyä pidetty kymmenen päivää huoneenlämmössä (18°—20° C). Näiden kymmenen päivän aikana pieneni mallon kiinteys kaikissa omenissa, mutta eniten niissä, joita oli varastoimisaikana säily- tetty -(-4° C:n lämpötilassa. Kaikki +4° C:n lämpötilassa varastoidut ja kymmenen päivää huoneenlämmössä olleet Wealthy-omenat olivat liikakypsyneitä. Niiden malto oli ruskeuttunut siemenkodan ympäriltä. Tätä ei sen sijaan tavattu niissä Wealthy-omenissa, jotka oli varastoitu —l° C;n lämpötilassa. Omenien siirtäminen —l° C:n lämpötilasta huoneenlämpöön ei aiheuttanut niissä mitään haitallista vaikutusta. Pakkasvarastossa pidetyt Kaneli-omenat olivat joulukuun alussa raikkaan ja tuoreen makuisia. Sitä vastoin lämpimämmässä varas- 196 tossa säilytetyt saman lajikkeen omenat olivat tässä vaiheessa jo liikakypsyneitä ja käyneenmakuisia. Myös pakkasvarastossa pidetyt Lobo-, Wealthy- ja Äkerö- omenat todettiin helmikuussa tehdyissä makuhavainnoissa paremmiksi kuin samo- jen lajikkeiden +4° Cm lämpötilassa varastoidut omenat. Tämä alustava koe osoitti, että omenien kypsymistä voidaan melko tehokkaasti hidastaa pitämällä varaston lämpötila keskimäärin —l° C:ssa. Tällöin on kui- tenkin tutkittava mitä lajikkeita on mahdollista varastoida näin alhaisessa lämpö- tilassa. Nyt kokeiltavina olleista lajikkeista vain Wealthy-omenat kärsivät sanot- tavasti kylmänvaurioita. Vaurioituminen oli tässäkin lajikkeessa silti verrattain vähäistä käsittäen ainoastaan 5.5 % varastoiduista omenista. Tällä kertaa kokeesta ei selvinnyt mikä merkitys alleT 0° Cm lämpötilalla on sienitautien esiintymiseen omenissa, koska niitä ilmaantui vuoden 1958 omeniin perin vähän. On kuitenkin ajateltavissa, että kypsymistä hidastamalla ehkä ainakin jonkin verran voidaan torjua mm. varastolaikkutautia, jonka meillä on todettu aiheuttavan omenien varastoimisessa eniten tappioita (9). Tätä tautia alkaa nimittäin ilmaantua omeniin vasta sen jälkeen, kun niiden kypsyminen on edistynyt melko pitkälle. Yhteenveto Varastoimiskaudella 1958—59 selvitettiin alustavasti Kaneli-, Lobo-, Wealthy- ja Äkerö-omenien säilymistä ja kypsymistä keskimäärin —l° Cm (vaihtelu —2°— 0° C) lämpötilassa verrattuna -f 4° Cm (vaihtelu +3°— -f 5° C) lämpötilassa pidet- tyihin omeniin. Ensiksi mainitussa lämpötilassa varastoiduissa Wealthy- ja Äkerö-omenissa ilmeni jonkin verran kylmänvaurioita (yht. 5.5 ja 3.0 %). Sen sijaan Kaneli- ja Lobo-lajikkeissa niitä ei tavattu. Useimmissa lajikkeissa painonhäviö oli pienin kylmemmässä varastossa säilytetyissä omenissa. Omenien kypsymistä tutkittiin mittaamalla niiden mallon kiinteyttä texture- meter-laitteella (kuva 1). Kokeiden päätyttyä oli mallon kiinteys suurempi kaik- kien kokeiltavina olleiden lajikkeiden niissä omenissa, joita säilytettiin —l° Cm lämpötilassa verrattuna -f 4° C:ssa varastoituihin. Omenien siirtäminen —l° Cm lämpötilasta huoneenlämpöön ei vaikuttanut niihin haitallisesti. Kun omenat oli tuotu huoneenlämpöön, mallon pehmeneminen tapahtui nopeammin lämpimämmässä kuin kylmemmässä varastossa pidetyissä, omenissa. KIRJALLISUUTTA (1) Dullum, N. & Rasmussen, P. M. 1953. Forsok med opbevaring af aebler 1940—48. Stat. fors. virks. pl.kult. ber. 438: 249—318. (2) Gourley, J. H. & Howlett, F. S. 1947. Modern fruit production, 579 p. New York. (3) Haller, M. H. & Lutz, J. M. 1941, A comparative study of storage at 32° and 36° F. of apples: grown in the Potamac Rivers Valley. U. S. Dep. of Agric. Techn. Bull. 776: I—4l. (4) Hilkenbäumer, F. 1948. Obstbau, 390 S. Berlin. (5) Kallio, T. K. 1958. Hedelmät ja marjat, 281 s. Helsinki. 197 (6) Magness, J. R. & Diehl, H. C. 1924. Physiological studies on apples in storage. J, Agr. Res. 27: I—3B. (7) Phillips, W. R. 1955. Low temperature research. Effect of storage temperatures. Progr. Rep. Div. Hort. Centr. Exp. Farm Ottawa 1949—53, p. 120—125. (8) -—»— & Poapst, P.A. & Rheaume, B. J. 1955. The effect of temperature near 32 degrees F on the storage behaviour of Mclntosh apples. Proc. Amer. Soc. Hort. Sci. 65: 214—222. (9) Säkö, J. 1959. Omenien varastoimisesta. Varastoimiskokeet Puutarhantutkimuslaitoksella Piik- kiössä vuosina 1954—58. Valt. maatal.koetoim. julk. 173: 1—25. (10) Wright, R. C. & Rose, D. H. & Whiteman, T. H. 1954. The commercial storage of fruits, vege- tables, and florist and nursery stocks. U. S. Dep. Agric., Agric. Handb. 66: 1—77. (11) Apples, pears and Grapes. Repr. refrigerating data book, 1955, applic. voi. Amer. Soc. Refrigerating Eng. p. I—l6. (12) Pieni omenanviljelyn opas. Puutarhaneuv. yht.toim. julk, 12: 1—67. Helsinki 1959. SUMMARY: ON THE STORAGE OF APPLES AT LOW TEMPERATURE Jaakko Säkö Agricultural Research Centre, Department of Horticulture, Piikkiö In 1958 an experiment was made, where the effect of the average temperatures of —l° C (fluctua- tion from —2° to 0° C) and of -f 4° C (fluctuation from -j- 3° to +5°C) on thekeeping quality and ripening of four apple varieties were compared. In both storage rooms 200 apples were stored of each variety. The relative humidity of the rooms was kept at 85—90 %. The results of the keeping quality of the apples are given in Table 1. The fungal wastage of apples was considerably low in both storage rooms, as generally in apples stored in 1958. Obviously this was due to a rather dry growing season 1958. Some freezing occurred in the Wealthy (5.5 %) and Äkerö (3,0 %) apples when stored at the temperature of —l° C, but in Kaneli and Lobo varieties it did not appear. In the most apple varieties the loss of weight was a little smaller in the apples kept in the colder storage room. The firmness of apple texture, which was measured by a texture meter (Fig. 1), was in all the varieties tested better in those apples stored at -—l° C comparing with those stored at -f4° C (Table 2). This was especially pronounced in the late autumn variety Kaneli, of which the measurements were made at the beginning of December. The texture of the Lobo, Wealthy and Akerö apples was also measured after they had been kept ten days at the room temperature (18°—20° C). During that time the firmness of the apple texture decreased in all apples, but most in those, which were stored at +4° C. All the Wealthy apples stored at the last-mentioned temperature and then kept ten days at 18°—20° C were overripe. This was not the case in the apples stored at —l° C.