PUNA-APILAN SIEMENTUHOLAISTEN ESIINTYMINEN JA RUNSAUS SUOMESSA V. 1936 Martti Markkula ja Otto Valle Maatalouden tutkimuskeskus, tuhoeläintutkimaslaitos ja kasvinviljely- laitos, Tikkurila Saapunut 8.7. 1959 Hankkijan kasvin jalostuslaitoksella Tammistossa (Hels. pit.) työskennelles- sään hankki kirjoittajista toinen (Valle) v. 1936 maanviljelysseurojen välityksellä yli 200 mykerönäytettä puna-apilasta. Näytteet sijoitettiin kasvatuslaatikoihin joiden lasiputkiin kerääntyneet hyönteiset otettiin talteen. Kasvatuslaatikot pidet- tiin kasvinjalostuslaitoksen ullakolla. Samanlaisia apilan siementuholaisten kas- vatus- ja runsaudenmääritysmenetelmiä on käytetty eräissä muissakin tutkimuk- sissa (1, 3 ja 4). Kuva 1. V. 11)36 hankittu puna-apilan mykerönäyteaineisto. Mustalla ympyrällä on merkitty ne pitäjät, joista näytteitä saatiin. Fig. 1. Red clover flower head material obtained in 1936. The black circles indicate the communes from which samples were obtained. https://www.c-info.fi/en/info/?token=ih6EdqZ0QZPzk9Aq.Hvi_DHInJ0fCP1kLW1QT8g.HqboMv-zp1UiIR_QEJjve1ZEiFqXXmEegaRg88aW2UTrNZ4wSBtWltAfVwgb6p2A8pUckiqmIwiPDfvIl608TYKdywjdtQhaET7vA--5QIaYVCGwhic6xJaYmIz76dYNnE7kGM9PLkt7friyvPmc03f4SH2atzZCKXD4W1CABXpAfJnBZeWyBZiGiA 241 Aineiston antamia tuloksia on osittain käytetty hyväksi eräissä aikaisemmissa VALLEn julkaisuissa (5, 6 ja 7). Niissä on kuitenkin voitu esittää ainoastaan eräitä yleispiirteisiä tietoja, koska aineistoon kuuluvien hyönteisten lajinmääritys on ollut aikaisemmin vain puutteellisesti suoritettu. Syksyllä 1958 toinen kirjoittajista (Markkula) suoritti talletetun hyönteis- aineiston lajinmäärityksen. Säilytyksen aikana oli osa aineistoa tuhoutunut. Tässä julkaisussa käsiteltävään aineiston käyttökelpoiseen osaan kuuluu 188 puna- apilan mykerönäytettä 111 pitäjän alueelta (kuva 1). Näytteet käsittivät yleensä 100 mykeröä. Kaikkien näytteiden analyysitulokset on esitetty 100 mykeröä vas- taavina. Tulosten julkaiseminen vielä näin myöhään on katsottu aiheelliseksi nimen- omaan sen vuoksi, että ne muodostavat mielenkiintoisen vertailukohteen Tuho- eläintutkimuslaitoksella suoritettaville, maamme puna-apilan tuholaisfaunaa ja sen runsautta koskeville selvittelyille, joista osia on jo julkaistu (1 ja 3). Taulukko 1. Apion apricans'm ja A. assimilen runsaus maanviljelysseurojen alueilla v. 1936. Kukin näyte 100 puna-apilan mykeröä. Maanviljelysseurojen sijainti ilmenee kuvasta 2. Table 1. Abundance of A pi o n apricans and A. assimile in Agricultural Association districts in 1936. Each sample consisted of 100 red clover flower heads. The location of the districts is shown in Fig. 2. Apion apricans Apion assimile A. apricans ■+- aikuisia aikuisia A. assimile adults adults aikuista adults £■> -£ -*j -m •ri 4. .3 sf 8 e S I •* ■&• 1 *£■ s t-M-i.imvil|i'!\■sscui.i 2 2 s e .5 bc _ S ~ a .«. I Agricultural Association 2» 5 5 B 8 « : S • 5 • "S" G '-Ci :rt :C3 § ~ = = I l 'mlenmaan ja Hämeen läänin 8 4 2.0 113 14.1 26 3.3 139 17.4 2. Uudenmaanläänin 17 11 1.6 727 42.8 S 6 5.1 813 47.8 3. Suomen talousseura 4 3 ? 180 (45.0) !l (2.3) 189 (47.3) 4. Varsinais-Suomen 30 15 1.7 872 29.1 133 4.4 1005 33.5 5. Hämeen läänin 10 8 1.8 138 13.8 53 5.3 191 19.1 6. Satakunnan 11 5 2.0 55 5.0 48 4.4 103 9.4 7. Hämeen-Satakunnan 16 12 2.0 551 34.4 235 14.7 786 49.1 8. Itä-Hämeen 5 2 (2.0) 18 (3.6) 18 (3.6) 30 (7.2) 9 Mikkelin läänin 9 8 2.1 819 91.0 438 48.7 1257 139.7 10. Kiski-Suomen 12 7 1.8 611 50.9 209 17.4 820 68.3 11. Etelä-Pohjanmaan 7 S 1.6 38 5.4 27 3.8 65 0.3 12. Keski-Pohjanmaan 7 5 1.3 279 39.9 127 18.1 406 58.0 13. Kuopion läänin 11 6 1.9 800 72.7 589 53.5 1389 126.3 14. Pohjois-Karjalan 5 4 1.3 408 81.6 143 28.6 551 110.2 15. Viipurin läänin 17 10 1.9 1441 84.8 180 10.6 1621 95.4 16. Itä-Karjalan 19 6 1.8 1046 55.1 322 16.9 1368 72.0 Vl.t. ja keskim. 188 111 1.8 8196 43.1 2643 14.1 10739 57.2 Total and average % 75.4 24.0 100.0 242 Tulokset Näytteistä kehittyi seuraavien nirppulajien [Apion) aikuisia; apilanirppu [A. apricans Herbst), pieni apilanirppu [A. assimile Kirby), lounainen apilanirppu [A. trifolii L. = A. aestivum Germ.) ja keltasäärinirppu [A.flavipes Payk.). Kahden ensiksi mainitun lajin yksilöitä oli kaikkiaan 10 739, joista apilanirppua 3/4 ja pientä apilanirppua 1/4 (taulukko 1). Nämä olivat aineiston runsaslukuisimmat hyönteiset. Kaikkien maanviljelysseurojen alueilla apilanirppu oli vähintään yhtä runsaslukuinen kuin pieni apilanirppu. Ensin mainitun lajin suurimmat runsaus- luvut olivat maan keski- ja itäosissa sijaitsevien maanviljelysseurojen alueilla. Viimeksi mainittu oli runsaslukuisin maan keskiosissa (Kuopion ja Mikkelin läänin maanviljelysseurat). Lajien yhteenlaskettu runsaus oli näin ollen suurin maan keski- ja itäosissa. Maan länsiosissa molemmat lajit olivat vähälukuisia (kuva 2). Hankkijan kasvin jalostuslaitoksen Tammiston puna-apilanurmista v. 1936 otettuja mykerönäytteitä tarkastettiin 10 kpl. Apilanirppua ja pientä apilanirppua oli yhteensä 514 yksilöä, josta viimeksi mainittua 64 %. Myös vuosina 1956—1958 Tuhoeläintutkimuslaitokselle Hankkijan kasvin jalostuslaitokselta hankituissa näyt- teissä on ollut pientä apilanirppua. Valle on julkaisuissaan (5, 6 ja 7) maininnut vain apilanirpun. Nyt suoritetut lajinmääritykset osoittavat, että apilanirpun Kuva 2. Apilanirpun (Apion apricans) japienen apilanirpun (A. assimile) yhteenlaskettu runsaus maan- viljelysseurojen alueilla. Mustan ympyrän suuruus ilmoittaa keskimääräisen, yksilörunsauden mykerö- näytettä (100 mykeröä) kohti. Ympyrän keskellä oleva luku ilmoittaa maanviljelysseuran järjestys- numeron (kts. taulukko 1). Avoin ympyrä on merkitty niiden maanviljelysseurojen kohdalle, joista saatujen näytteiden määrä on hyvin vähäinen. Fig. 2. Occurrence of two species of clover weevils, Apion apricans and A. assimile, found in various Agricultural Association districts. The size of the black circle shows the average abundance of weevils per sample of 100 heads. The figure in the circle refers to the number of the Africultural association (Table 1). The open circles indicate the associations where the number of samples obtained was very low. 243 [A. apricans ) nimellä on näissä julkaisuissa esitetty kaksi lajia, apilanirppu [A. apri- cans) ja pieni apilanirppu [A. assimile). 151 näytteen mukana saatiin myös ilmoitukset näytenurmien iästä ja tämän perusteella voitiin selvitellä myös nurmen iän vaikutusta apilanirpun ja pienen apilanirpun tunsauteen. Ilmeni, että kummankin lajin runsaus on sitä suurempi mitä vanhempia nurmet ovat (kuva 3). Lounaista apilanirppua tavattiin ainoastaan yhdessä, Paraisista (Lounais- Suomen saaristo) otetussa näytteessä. Tämä näyte on aikoinaan joutunut metsän- hoit. Y. Kankaan haltuun, eikä eri nirppulajien runsaudesta ole tietoa. Keltasäärinirppua esiintyi vain pienessä osassa näytteitä. Yksilöitä oli kaik- kiaan 22 eli 0.1 yksilöä näytettä kohti. Korvakekärsäkästä [Phytonomus nigrirostris Fabr.) tavattiin miltei joka toi- sessa näytteessä. Yksilömäärä oli vähäinen, vain 1.5 yksilöä näytettä kohti. Mykerökärsäkästä (Phytonomus meles Fabr.) oli vain 16 näytteessä 14 pitäjän alueella (kuva 4). Yksilömäärä oli varsin vähäinen, keskimäärin 0.2 yksilöä näy- tettä kohti. Apilan siemensääski (Dasyneura leguminicola Lintn.). Aikoinaan tehdyistä muistiinpanoista ilmeni, että lukuisista näytteistä oli löytynyt pieniä, punertavia sääskitoukkia. Lajia ei ollut määritetty eikä toukkia talletettu. Kesällä 1958 Tuho- cläintutkimuslaitokselle hankitussa puna-apilan mykerönäyteaineistossa oli erit- täin runsaasti apilan siemensääsken toukkia, ja ne olivat näytteiden sisältämistä Kuva 3. Nurmen iän vaikutus apilanirpun (Apion apricans) japienen apilanirpun (A . assimile) runsau- teen. Yksilörunsaus mykerönäytettä (100 mykeröä) kohti eri-ikäisillä nurmilla. Fig. 3. Effect of the age of the ley upon the abundance ofclover weevils {Apion apricans and A. as- s i mil e). The number of individual weevils per sample of 100 heads is shown for leys of different ages. 244 Kuva 4. Mykerökärsäkkään (Phytonomus meles) esiintyminen v:n 1936 mykerönäytteissä. Vertailun vuoksi on karttaan merkitty esiintymistiedot vuosien 1957 ja 1958 näytteistä. Lajin levinneisyysalueita rajoittava katkoviiva on MARKKULAn julkaisusta (1). Fig. 4. Occurrence of the clover head weevil Phytonomus meles in the 1936 samples. As comparison the occurrence of this pest in the 1957 and 1958 samples is also shown in the map. The dotted line indicating the limit of the distribution of this species is from the publication of Markkula (1). 245 sääskitoukista ylivoimaisesti yleisimpiä (1). V:n 1936 aineistossa on ilmeisesti ollut kysymyksessä sama laji. Apilaripsiäinen (Haplothrips niger Osb.). Osassa näytteitä oli ollut melko run- saasti lajin toukkia, mutta tarkemmat muistiinpanot niiden esiintymisestä puut- tuvat. Näytteissä oli muistiinpanojen mukaan ollut lisäksi jonkin puna-apilan tuho- laisena esiintyvän pikkuperhosen toukkia sekä mm. pistiäisiä, joista ilmeisesti enemmistö on ollut Apion- ja Phytonomus-lajien parasiitteja ja hyperparasiitteja. Tulosten tarkastelu Tulokset vastaavat hyvin Tuhoeläintutkimuslaitokselle v. 1958 hankitun, lähes 700 puna-apilan mykerönäytettä käsittävän aineiston antamia tuloksia (1). Joitakin pieniä eroavuuksia on kuitenkin todettavissa. V:n 1936 aineistossa apila- nirpun ja pienen apilanirpun yhteenlaskettu runsaus 100 mykeröä kohti oli noin kolminkertainen v:n 1958 aineistoon verrattuna. Tällainen runsauden eroavuus mahtuu lajien normaalin runsaudenvaihtelun puitteisiin. Toisaalta on kuitenkin mahdollista, että mainitut lajit ovat esiintyneet lämpimällä 1930-luvulla runsas- lukuisempina kuin viime vuosina. Kanervo (suull.) on tehnyt tähän viittaavia havaintoja. Pienen apilanirpun prosenttinen osuus sen ja apilanirpun yhteismäärästä oli v:n 1936 aineistossa (24.6 %) hieman pienempi kuin v:n 1958 aineistossa (30.5 %). Tämä johtuu ainakin osaksi siitä, että v:n 1936 aineistossa ei ole näytteitä Pohjois- Suomesta, missä (Peräpohjolan maanviljelysseuran alueella) laji oli v. 1958 erit- täin runsaslukuinen. Molemmissa aineistoissa oli mainittujen lajien yhteenlaskettu yksilömäärä suurin Keski- ja Itä-Suomessa sekä pienin Länsi-Suomessa. Runsauden huippu keskittyi v. 1936 maan keskiosiin ja v. 1958 itäosiin. Molempien vuosien aineistot osoittavat apilanirpun ja pienen apilanirpun yksilömäärän lisääntyvän nurmien vanhetessa. Runsauden lisääntymisessä on eräitä eroja, mutta ne johtuvat osaksi siitä, että vuoden 1936 aineistossa ei ole näytteitä maan pohjoisosista. Lounaisen apilanirpun ainoa esiintymispaikka jää maamme lounaisimmassa osassa saman alueen sisään, josta v:n 1958 näytteissä saatiin lajin aikuisia. Kelta- säärinirppua oli kumpanakin vuotena puna-apilan mykerönäytteissä sangen vähän. Lajin tärkeimpiä ravintokasveja ovat alsike- javalkoapila. Kokeellisesti ei ole voitu osoittaa, että se kykenisi lisääntymään puna-apilassa (2). Laji on maassamme api- lassa esiintyvistä lajeista liikkuvaisin ja herkin lentämään (3). Näin ollen on toden- näköistä, että se on aikuisasteella joutunut puna-apilan mykerönäytteisiin. Myös Notini (4) on saanut lajin aikuisia puna-apilan mykeröistä. Korvakekärsäkkään runsaus oli kumpanakin vuotena suunnilleen sama. Myke- rökärsäkkään esiintymispaikat olivat v. 1936 samoilla alueilla kuin v. 1958 (kuva 4). Lajin mielenkiintoinen levinneisyys kaipaa lähempää selvittämistä. 246 V:n 1958 mykerönäyteaineisto osoittaa apilan siemensääsken ja apilaripsiäisen levinneen myös Pohjois-Suomeen, mistä v. 1936 ei ollut näytteitä. Myös muiden siementuholaisten levinneisyyden pohjoisraja, lounaista apilanirppua lukuun otta- matta, ulottuu osaksi hyvinkin kauas sen alueen pohjoispuolelle, jolta on v. 1936 saatu näytteitä (1). Y hteenveto Etelä- ja Keski-Suomesta v. 1936 hankitussa puna-apilan mykerönäyteaineis- tossa esiintyi seuraavia puna-apilan siementuholaisia: apilanirppu ( Apion apri- cans Herbst), pieni apilanirppu ( A.assimile Kirby), lounainen apilanirppu (A. tri- folii L.), korvakekärsäkäs (Phytonomus nigrirostris Fabr.), mykerökärsäkäs {Ph. rneles Fabr.), apilan siemensääski (Dasyneura leguminicola Lintn.) ja apilaripsiäi- nen ( Haplothrips niger Osb.) sekä lisäksi jonkin verran keltasäärinirppua ( Apion flavipes Payk.), joka kuuluu alsike- ja valkoapilan siementuholaisiin. Apilanirppu ja pieni apilanirppu olivat runsaslukuisimpia. Niiden yhteenlasketusta yksilömää- rästä oli ensin mainittua 3/4 javiimeksi mainittua 1/4.Lajien runsaus oli suurin maan keski- ja itäosissa. Kummankin lajin yksilömäärä oli sitä suurempi mitä vanhempia nurmet olivat. Tuloksia on verrattu Tuhoeläintutkimuslaitokselle v. 1958 hankitun vastaavanlaisen mykerönäyteaineiston antamiin tuloksiin ja todettu ne määrä- tyissä rajoissa toisiaan vastaaviksi. KIRJALLISUUTTA (1) Markkula, M. 1959. Puna-apilan siementuholaisten levinneisyys, runsaus ja tuhoisuus Suomessa sekä tuhojen torjunta. Summary: The distribution, abundance, and injuriousness of the seed pests of red clover in Finland and the control of the damage. Valt. maatal.koet. tied. (Rep. Finnish Sta. Agric. Res.) 239: 1—27. (2) — »— & Myllymäki, S. 1957. Investigation into the oviposition on red and alsike clover and alfalfa of Apion apricans Herbst, A.assimile Kirby, A.flavipes Payk., A.seniculus Kirby, and A. virens Herbst (Col., Curculionidae). Ann. Ent. Fenn. 23: 203—207. (3) —»— & Myllymäki, S. 1958, The composition of the Apion (Col., Curculionidae) population of grassland legumes and some wild leguminous plants. Ibid. 24: 97—124. (4) Notini, G. 1935. Undersökningar rörande pä rödklöver levande spetsvivlar (Apion Herbst), 1. Deras förekomst, levnadssätt ooh utvecklingshistoria. Statens Växtskyddsanstalt, Medd. 9: 1—63. (5) Valle, O. 1936. Apilanirppu (Apion apricans) puna-apilan siementuhoojana. Suom. Laidunta!. 7; 96—102. (6) —»— 1936, Untersuchungen zur Bekämpfung von Samenschädlingen verschiedener Kleearten. Miatal.tiet. aikak. (Journ. Sei. Agric. Soc. Finl.) 8: 195—209. (7) —»— 1938. Puna- ja alsikeapilan siementuotannon kehittämisestä. Tammistossa suoritettuja tutkimuksia 1933—1937. Hankkijan kasvinjalostuslaitos Tammisto, Siemenjulkaisu 1938; 180—190. 247 SUM MARY: THE OCCURRENCE AND ABUNDANCE OF INSECT PESTS OF RED CLOVER IN FINLAND IN 1936 Martti Markkula and Otto Valle Agricultural Research Centre, Department of Pest Investigation and Department of Plant Husbandry, T ikkurila The article discusses results obtained in 1936 from red clover head material collected in southern and central Finland (188 samples from 111 communes, each sample containing 100 flower heads). The following insect pests were found in the samples: Apion apricans Herbst. A. assimile Kirby, A. trifolii L., Phytonomus nigrirostris Fabr., Ph. meles Fabr., Dasyneura leguminicola Lintn. and Haplothrips niger Osb.; in addition the species Apion flavipes Payk., which is ordinarily a pest of alsike and white clover, was also present to some extent. The most abundant species of these pests were the clover weevils Apion apricans and A. assimile, reaching a total of 10 739 individuals. The former weevil comprised three-fourths of this number and the latter one-fourth. These species were most abundant in the central and eastern parts of the country and were found in increasing numbers as the age of the ley increased. The results are compared to those obtained in 1968 from corresponding red clover head material collected by the Department of Pest Investigation and are found within certain limits to be closely similar.