HERNE JA VIRNA LYPSYLEHMIEN REHUNA Irja Uotila Kotieläinhoidon tutkimuslaitos, Tikkurila Saapunut 31.12. 1958 Herneen ja virnan viljely on maassamme ollut verrattain vähäistä, ollen niiden yhteinen ala viljelysalasta alle 2 prosentin. Hernettä ja virnaa on viljelty paitsi puhdaskasvustona myös seoksena, useimmiten kauran kanssa. Palkokasvien puhdaskasvustoina viljelyn haitallisena tekijänä on ollut niiden lakoutuminen, joka aiheuttaa häiriytymistä kasvussa sekä alttiutta mätänemiselle. Viime vuosina onkin alettu maassamme kiinnittää erityistä huomiota niiden viljelyyn seoksina (vrt. 14, 1,9, 15, 7). Sekakasvustoissa heinäkasvit pysyvät antamaan tukea palko- kasville. Onpa todettu, että seosviljelyksessä tuleentuminen tapahtuu nopeammin, joten se tekee mahdolliseksi herneen ja virnan viljelyn satoja kilometrejä niiden nykyisiä viljelyrajoja pohjoisempana. Seosviljoista saadaan huomattavasti run- saampia valkuaissatoja hehtaarilta kuin kauran puhdasviljelysta (7). Herneen ja virnan etuina rehukasveina on pidettävä niiden korkeata valkuais- pitoisuutta. Nykyisistä maassamme viljellyistä rehukasveista niissä on korkein valkuaispitoisuus. Kotoisiin rehuihin perustuvan lypsylehmien ruokinnan järjes- telyssä on suurimpana vaikeutena juuri riittävän valkuaispitoisuuden saaminen muussa suhteessa normit täyttävään ruokintaan. Puna-apilan viljely on maas- samme tärkein valkuaistuotannon perusta ja sen kasvuedellytysten parantamisella ja viljelyn lisäämisellä voidaan saavuttaa hyviä tuloksia valkuaisomavaraisuuden lisäämisessä. Apilanviljelyn haittana on ainakin toistaiseksi kuitenkin maassamme muutamia pahoja esteitä, kuten esim. viljelysmaitten liika happamuus, talven- kestävien apilakantojen puute ja talvituhosienet. Samoin epäedulliset sää ym. olosuhteet ovat vaikeuttaneet sen siemenviljelyä. Karjatalouden tuotannon turvaamiseksi on maassamme turvauduttu runsaa- seen öljyväkirehujen tuontiin ulkomailta. Kotieläinhoidon tutkimuslaitoksella on suoritettu herneellä ja virnalla maidontuotantokoe, jonka tarkoituksena oli selvit- tää näiden rehujen soveltuvuutta lypsykarjan rehuksi, sekä sitä missä määrin näiden rehujen avulla voidaan korvata öljyväkirehut ja silti saavuttaa rehuannok- sen riittävä valkuaispitoisuus. Myöskin suoritettiin sulavuuskokeet pässeillä kum- mallakin koerehulla. https://www.c-info.fi/en/info/?token=Ym1uKm7U4tqtD_xb.dcma8n5uBlP6b3m79ztwUg.X8A_EqlzvGRmJ36JcmSaU_OaOuVNpd3osqQZTbjvEq9bTcNZZIhX4Tbudc-ywNvZExR54vfNy6pGZGqzICH159SbzIPGOTTnujRmFxziQ1Y0FL1TG53Y9V4o4Sb8NI-08LDF0f3pj-7YfhGNPPffOiHrkVVQHUDFFQ 20 Ulkomaisista ruokintakokeista mainittakoon HANSSONin v. 1910—1913 (5, 6) suorittamat kokeet, joissa hän käytti hernettä tai virnaa 2 kg/p eläintä kohti kor- vaamaan saman painomäärän seosta, jossa oli 40—50 % maapähkinäkakkua ja 50—60 % vehnänlesettä. Maitomäärä aleni keskimäärin 0.14 kg/p eläintä kohti, kun taas elopaino lisääntyi keskimäärin 2 kg. Hän laskee 1 kg hernettä tai virnaa vastaavan 1 ry:ä. Hansson katsoo, että ainakin 50 % öljyväkirehuista voidaan korvata herneellä tai virnalla. Rosengren (13) ei tutkimuksissaan voinut havaita herneellä tai virnalla (2 tai 4 kg/p eläintä kohti) olevan mitään haitallista vaiku- tusta maidon makuun tai hajuun eikä voin laatuun. Tutkimusmenetelmät Ruokintakoe suoritettiin lypsylehmillä Maatalouden tutkimuskeskuksen Ayr- shirekarjassa vuosina 1957—1958. Kummallakin tutkittavalla rehulla suoritettiin jaksokoe saman aikaisesti, joten niiden välinen vertailu oli mahdollista. Ryhmiin kuului 6 lehmää. Jaksojen pituus oli 30 päivää ja niiden välillä olivat 5 päivän pitui- set siirtokaudet. Ennen koetta oli 10 päivää kestävä tasoituskausi. Herne oli vihreää Kalle-hemetta, joka laadultaan täytti ruokaherneelle kau- passa asetetut vaatimukset. Virna oli pienisiemenistä ulkomaista lajiketta. Kum- pikin käytettiin hienoksi jauhettuna. Rehut ja maidot punnittiin joka päivä, ja rasvamääritys suoritettiin joka viides päivä kahden peräkkäisen päivän suhteellisesti otetusta yhteisnäytteestä. Rehu- näytteitä kerättiin 10 päivän pituisilta jaksoilta ja suoritettiin rehuanalyysi. Elo- paino punnittiin jokaisen jakson lopussa. Sulavuuskokeet suoritettiin pässeillä, kummallakin koerehulla suoritettiin koe kahdella eläimellä. Kymmenen päivän koekautta edelsi samanpituinen valmistus- kausi, jona aikana ruokinta oli sama kuin koekaudella. Maidontuotantokoe Kokeessa käytettyjen ryhmien kokoonpano ilmenee taulukosta 1. Ryhmä I sai koekautena virnoja, ryhmä II herneitä. Täysin tasalaatuisten ryhmien muodos- taminen ei ole mahdollista Maatalouden tutkimuskeskuksen karjassa, joka on aivan liian pieni (n. 40 lypsylehmää) ruokintakokeiden järjestämiseen. Ryhmien keski- iän eroavuus johtui suureksi osaksi ryhmän I yhdestä lehmästä, joka oli huomatta- vasti muita vanhempi (11.3 v). Yksityisten lehmien tuotoksesta on mainittava, että se vaihteli esikaudella n. 10—30 kg/p, kuitenkin kumpaankin ryhmään oli valittu eri tuotostasoja edustavia lehmiä. Kokeessa käytettyjen rehujen kemial- linen koostumus on esitetty taulukossa 2. Ruokinnassa käytettiin normeina Poi- JÄRVEN (11) esittämiä. Jokaisen jakson rehuannoksen ry-, sulavaraakavalkuais- ja kuiva-ainemäärät laskettiin jakson aikana kerättyjen näytteiden pitoisuuksien keskiarvoa käyttäen. Koe jakson aikana käytetyt vimamäärät olivat22.3.72—3.7 kg/p 21 Taulukko 1. Ryhmitystietoja. Table I. Data concerning the test groups. Ryhmä I Ryhmä II Group I Group II liläinluku S 6 Number of cows Ikä, vuotta (kokeen alussa) 6.3 5.2 Age, years (at beginning of lest) Elopaino, kg » » 478 478 Live weight, kg » » l'oikimisesta, päivää » » 91 83 Days since calving » » Tiinehtymisestä päivää (kokeen lopussa) 74 72 Days since start of gestation (at end of test) Tuotos (esikaudella): Yield (during preliminary period) Maitoa, kg 17.5 17.!) Milk, kg Rasva % 4.57 4.34 Fat % Rasvaa, g 800 77ti Fat, g 4 %-maitoa, kg 18.8 18.7 '. %-milk, kg (keskimäärin 2.9 kg) eläintä kohti, riippuen lehmän tuotantotasosta, ja hernemäärät vastaavasti22.4.0 kg (keskimäärin 3.0 kg). Määrät olivat siis huomattavasti suurempia kuin HANSSONin (5) ruokintakokeissa käyttämät. Virnan ja herneen keskimääräinen prosenttinen osuus väkirehuista ja kokonaisrehumääristä käy ilmi taulukosta 4. Virnaa siis oli n. puolet koko väkirehujen ry-määrästä ja hernettä n. 54 %. Väkirehujen sulavan raakavalkuaisen määrästä oli virnan valkuaista 59 % ja herneen 55 %. Kaikkien rehujen ry-määrästä oli n. neljännes hernettä tai virnaa ja niiden sulavaraakavalkuaismääristä virnan valkuaista 43 % ja herneen 41 %. Kunkin yksityisen lehmän kohdalla olivat pitoisuudet suunnilleen samat, koska kokeessa oli pyritty pitämään herneen ja virnan suhteellinen osuus kaikilla samana. Vaikka herneen ja virnan osuus väkirehuissa oli näin suuri, ja vaikka ne eivät olleet aikaisemmin niitä koskaan saaneet, söivät lehmät niitä hyvin mielellään. Mitään vakavampia sairaustapauksia ei kokeen aikana esiintynyt. Ainoastaan 1 puhaltumistapaus oli vimaryhmässä koejakson alkupäivinä lehmällä, joka sai 3.6 kg/p virnajauhoja ja yht. 7.2 väkirehuja. Puhaltaminen meni nopeasti ohi, kan oli annettu 200 ml Bovinolia. Niinikään oli herneryhmässä 1 ripulitapaus leh- mällä, joka sai 4.0 kg/p hernettä ja väkirehuja yhteensä 9.4 kg/p. Ripuli meni kui- tenkin nopeasti ohi. Esikaudellakin, jolloin hernettä ja virnaa, ei syötetty, oli yksi ripulitapaus ryhmässä 11. Ilmeisesti ei herne- ja virnajauhoja syötettäessä aina 22 Taulukko 2. Rehujen keskimääräinen kemiallinen koostumus ja laskettu ravintoarvo. Table 2. Mean chemical composition and calculated nutrition value of the fodder. Näytteitä Samples Kuiva-aine Dry matter Raakavalkuainen Crude protein Puhdasvalkuainen True protein Raakarasva Crude fat ° • Raakakuitu Crude fiber X-vap. uuteaineet N-free extracts Tuhka Ash Ry 3 )/100 kg F.u. 3 )/JOO kg ■k Sul. raakavalkuaista 4 ) £ Digestible crude protein 4 ) era Sul. puhdasvalkuaista oi Digestible true protein Rehulaji Fodder Väkirehuseos ') 10 87.5 39.6 37.9 3.1 9.3 29.7 5.7 84.1 345 327 Concentrate mixture ') Herne 5 83.5 23.0 20.1 1.2 5.7 50.7 2.9 93.5 198 169 Pea Virna 5 84.8 25.1 21.7 1.0 4 7 50.8 3.3 92.5 221 ISO Vetch Vehnänlese 10 86.0 16.5 14.6 3.4 9.0 51.0 6.2 71.5 129 110 Wheat bran Kaura 10 88.8 9.7 8.6 5.8 9.9 61.2 2.3 88.6 78 67 Oat Rehusokerijuurikas 10 16.5 1.5 1.0 1.1 12.8 II 15.4 8 3 Fodder sugar beet Heinä 2 ) 10 76.8 7.1 5.2 1.3 24.0 38.4 6.1 45.3 38 18 Hay 1 ) ') 35 % soijarouhetta, 20 % pellavajauhoa, 20 % rypsirouhetta, 15 % maapähkinäjauhoa, 10 % aurinkokukkarouhetta (uutettuja). 35 % soybean meal, 20 % linseed meal, 20 % rapeseed meal, 15 % peanut meal, 10 % sunflower seed meal, (extracted) 2 ) Timotei, nurminata, puna-apila (vähän) Timothy, meadow fescue, redclover (small quantity) 3) Ry = 0.7 tärkkelysyksikköä (Kellnerin) F.U. corresponds to 0.7 starch units (Kellner's) 4 ) Sulavuuskertoimina on käytetty Ruotsin kotieläintutkimiislaitoksen julkaisemia lukuja (8). Figures published by the Swedish Research Institute of Animal Husbandry have been used as the degistion coefficients (8). 4 kg/p asti näytä olevan mainittavaa puhaltumisen tai muun ruuansulatushöiriön vaaraa, edellyttäen, että herne- ja virnajauhojen syöttö alkaa vähitellen päivä- annoksia lisäten (kokeessa siirtokausi 5 päivää). Lehmien keskimääräinen maitotuotos on esitetty taulukossa 5. Koekauden laskettu tuotos on saatu laskemalla esikauden ja jälkikauden keskiarvo. Voidaan todeta, että virnaa ja hernettä sisältävän koekauden ruokinnan aikana on maito- määrä ollut hieman pienempi kuin laskettu määrä olisi edellyttänyt. Sensijaan on 4 %-maitomäärä virnaryhmällä ollut käytännöllisesti katsoen lasketun mukainen ja herneryhmällä sitä hieman suurempi, mikä johtuu kummankin ryhmän maidon 23 Taulukko 3, Koelehmien syömät keskimääräiset rehumäärät (kg/p). Table 3. The average fodder quantities consumed by the test cows (kg per day). Ryhmä I Ryhmä II Group I Group II (Virna) (Pea) (Vetch) (Herne) kg kg Virna- tai hernejauho (2.94) 2 ) (3.02) 2) Vetch or pea meal Väkirehuseos 1.67') (0.53) 2 ) 1.71 l) (0.73) 2) Concentrate mixture Vehnänlese 1.02') (1.40) 2 ) 0.89 •) (1.01) 2) Wheat bran Kaurajauho 3.26 ') (1.30) 2 ) 3.37') (1.15) ■) Oat meal Rehusokerijuurikas 18.98 18.88 Fodder sugar beet Heinä 6.65 6.50 Hay Rehusuolaseos 3 ) 0.15 0.13 Fodder salt mixture 3) Sisältäen: Containing: Kuiva-ainetta 13.5 13.3 Dry matter Ry 11.1 10.9 F.u. Sulavaa raakavalkuaista 1.413 I .'{!•_' Digestible crude protein 1 ) esikausi, jälkikausi preliminary period, subsequent period 2) koekausi trial period 3) 8.5 % P, 27.0 % Ca, 4.0 % Na Cl +Cu +Co + J rasvapitoisuuden selvästä kohoamisesti koekaudella. Esikauden ja koekauden 4 %- maitomäärien erotus oli ryhmällä I —1.16 kg ja ryhmällä II —0.89 kg, kun taas rasvapitoisuuksien erotus oli ryhmällä I +0.20 prosenttiyksikköä ja ryhmällä II + 0.34 yksikköä. Kokeessa ei voitu todeta herneen tai virnan antavan maidolle normaalista poikkeavaa makua tai hajua (vrt. 13, 10). Lehmien keskimääräiset elopainot on esitetty taulukossa 6. Elopaino lisääntyi keskimäärin esikaudella ryhmässä I 2 kg ja ryhmässä II 5 kg, koekaudella kum- massakin ryhmässä 11 kg ja jälkikaudella 18 kg. Elopainon johtuu siitä, että ruokintaa ei voida aivan tarkoin pitää kokeen kuluessa alenevaa maidon- Taulukko 4. Virnan ja herneen määrä rehujen määrästä. Table 4. Vetch and pea quantities in ratio to the total fodder quantities. kg ry. Sulavaraaka- Kuiva- F.u. valkuainen aine Digestible Dry crude protein matter Virnaa ° 0 väkirehuista 47.7 50.8 58.5 46.8 Vetch, per cent of all concentrates Virnaa ° 0 rehuista 24.1 42.7 18.5 Vetch, per cent of all fodder Hernettä % väkirehuista 57.9 53.7 55.4 49.8 Pea, per cent of all concentrates Hernettä % rehuista 25.6 40.8 L9.3 Pea, per cent of all fodder Taulukko 5. Lehmien maitotuotos. Table 5. Milk yield of the cows. Ryhmä I (virna) Ryhmä II (herne) Group I (vetch) Group II (pea) Maitoa Rasva Rasvaa 4%- Maitoa Rasva Rasvaa 4 "„- maitoa maitoa Milk Fat Fat 4%- Milk ■ Fat Fat 4%- Milk Milk kg % kg kg kg % kg kg Esikausi 17.50 4.57 0.800 18.75 17.59 4.34 0.770 18.65 Preliminary period Koekausi: Trial period: Saatu 16.04 4.77 0.765 17.59 16.36 4.68 0.776 17.76 Obtained Laskettu.. 16.27 4.68 "Ton 17.63 16.4!) 4.56 0.748 17.0n Calculated Erotus —0.23 +0.09 +0.005 —0.04 —0.13 +0.12 +0.028 +0.16 Difference Jälkikausi .... 15.03 4.7 s 0.719 16.51 15.09 4.77 0.720 10.54 Subsequent period tuotantoa vastaavana, vaan ruokinta oli keskimäärin kokeen aikana 0.5 ry tarvetta suurempi. Koekauden elopainojen lisäys vastaa jokseenkin esikauden ja jälkikau- den elopainojen lisäyksen keskiarvoja. 24 Taulukko 6. Lehmien keskimääräiset elopainot. Table 6. Mean live weights of the cows. Ryhmä I Ryhmä II Group 1 Group II kg kg Esikausi Preliminary period ® 480 483Koekausi Trial period e*. 491 494Jälkikausi - Subsecuent period 509 512 Taulukko 7. Sulavuuskokeessa käytettyjen rehujen kemiallinen koostumus (%). Table 7. Chemical composition of fodder employed in the digestion test, per cent. Rehulaji Kuiva- Raaka- Puhdas- Raaka- Raaka- X-vap. Tuhka aine valkuainen valkuainen rasva kuitu uuteaineit. /•'odder Dry Crude True Crude Crude X-free Ash matter protein protein fat fiber extracts Heinä 89.4 8.0 6.3 1.6 28.5 44.6 6.7 Hay Virna 90.8 25.1 22.0 2.0 5.4 54 0 4.3 Vetch Herne 90.8 24 2 20.9 1.8 6.9 .54 2 3.4 Pea Taulukko 8. Sulavuuskokeessa saadut sulavuuskertoimet virnalle ja herneelle. Table S. Digestion coefficients for vetch and pea, obtained in the digestion test. Rehulaji Org. Raaka- Raaka- Raaka- X-vap. aine valkuainen rasva kuitu uuteaineet /•'odder Organic Crude Crude Crude N-free matter protein fat fiber extracts Virna 90." 88. S 54.3 02.7 114.7 Vetch Poikkeama keskiarvosta ±l.B ±0.2 ±O.O ±14.8 ±0.7 Deviation train mean Herne 90.6 87.6 62.5 7(l> 9.5 4 Pea Poikkeama keskiarvosta 2.9 ±l.l ±1.6 ±lB.l 1.9 Deviation from mean 25 26 Sulavuuskokeet Sulavuuskokeet suoritettiin samoilla kahdella pässillä (elopainot 54 kg ja 46 kg) sekä virnalla että herneellä. Perusrehuna oli timoteivaltainen heinä, jota eläimet saivat molemmissa kokeissa 450 g/p eläintä kohti, ja jonka sulavuus oli ennen kokeita määritetty. Hernettä ja virnaa ne saivat kumpaakin 350 g/p eläintä kohti. Taulukossa 7 on esitetty sulavuuskokeessa käytettyjen rehujen kemiallinen koostumus. Kokeessa saatiin virnalle ja herneelle taulukossa 8 esitetyt sulavuus- kertoimet. Sulavuuskokeissa sulattivat kaksi koe-eläintä hyvin samalla tavalla muut aineosat paitsi raakakuidun. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että tutkittavissa rehuissa virnassa ja herneessä on kuitupitoisuus pieni, kun taas perusrehuna käyte- tyssä heinässä on kuitupitoisuus suuri. Näin ollen, jos perusrehu ei ole täysin tasa- laatuista tuntuu vaihtelu herkimmin kuidun sulavuuskertoimissa. Nähdäkseni voitaisiin ko. epäkohta välttää tai ainakin sitä pienentää, ryhtymällä käyttämään sulavuuskokeissa puhdasta timoteitä perusrehuna. Puna-apilan kemiallinen koostu- mus poikkeaa siksi paljon timotein koostumuksesta, että pienikin epätasaisuus aiheuttaa jo merkittävän virheen. Kokeessa saatuja sulavuuskertoimia verrattaessa ruotsalaisessa rehutaulukossa (8) ilmoitettuihin kertoimiin voidaan todeta, että kertoimet ovat virnalla korkeammat muiden aineosien kohdalla paitsi raakaval- kuaisen, joka on samaa tasoa. Herneelle saadut sulavuuskertoimet ovat saman suuntaiset kuin virnallakin, paitsi että raakarasvan sulavuuskerroin on hieman pienempi. Raakakuidun sulavuus on ollut jokaisessa tapauksessa suurempi, rin- nakkaiskokeetkin erikseen huomioiden. Typpitase oli molemmissa kokeissa posi- tiivinen, -f-1.5 g herneellä ja -f 2.6 g virnalla. Tulosten tarkastelua Kokeen perusteella voidaan todeta, että virna ja herne sopivat hyvin lypsy- lehmille rehuksi. Kokeessa käytetyissä virnoissa (84.8 % kuiva-ainetta) oli 22.1 % sulavaa raakavalkuaista ja 1 rehuyksikköä vastasi 1.08 kg, ja herneissä 19.8% (83.5 % kuiva-ainetta) sulavaa raakavalkuaista ja 1 rehuyksikköä vastasi 1.07 kg. (Rehuyksikkö = 0.7 tärkkelysyksikköä). Skandinaavisen ry-järjestelmän (HANS- SONin mukaan laskettuna vastaisi 1 ry:ä näillä rehuilla 1.02 kg. Lehmät söivät erit- täin mielellään väkirehuseoksessa virnaa ja hernettä, joiden määrät olivat kokeessa 2.2—3.7 kg/p eläintä kohti virnaa ja 22.4.0.4.0 kg/p hernettä, riippuen lehmien tuo- tantotasosta. Eläinten saamista kokonaisrehuyksikkömääristä oli virnaa tai her- nettä n. 25 % ja sulavaraakavalkuaismääristä virnaa 43 % ja hernettä 41 %. Väki- rehujen ry-määristä oli n. 51 % virnaa ja n. 54 % hernettä ja sulavaraakavalkuais- määristä virnan valkuaista 59 % ja herneen 55 %. Alkuperäisenä tarkoituksena oli jättää öljyväkirehut kokonaan pois koekaudella, mutta kokeissa käytetyt heinä ja kaurajauho osoittautuivat normaalia valkuaisköyhemmiksi, jonka vuoksi käy- tettiin pieniä öljyväkirehumääriä (keskim. virnaryhmässä 0.53 kg ja herneryhmässä 0.73 kg). Öljyväkirehujen jättäminen kokonaan pois olisi tässä tapauksessa johta- nut siihen, että alempiprosenttisten väkirehujen kauran ja vehnänleseen määrät 27 olisivat myös tulleet pieniksi, ja väkirehut olisivat sisältäneet suurimmaksi osaksi virnaa tai hernettä. Käytännössä ei useimmissa tapauksissa tuottane vaikeutta käytettäessä virnaa ja hernettä saada ilman öljyväkirehuja rehuannoksen valkuais- pitoisuutta riittäväksi runsastuottoisillekin lehmille, jos heinien ja kaurajauhojen valkuaispitoisuus ovat normaalia tasoa. Erityisen helposti saadaan valkuaismäärät riittäviksi siinä tapauksessa, että on käytettävissä nuoresta heinästä, odelmasta ym. tehtyä säilörehua. Hansson (5) katsoo, että ainakin 50 % öljyväkirehujen valkuaisesta voidaan korvata herneellä tai virnalla. Suorittamassani ruokintako- keessa korvattiin 60—70 %, ja nähdäkseni ei ole mitään estettä kokonaankin kor- vata öljyväkirehut virnalla tai herneellä, jos rehuannokseen kokonaisuudessaan saadaan riittävä valkuaismäärä käyttämällä enintään n. puolet alhaisprosenttisia väkirehuja ja puolet virnaa tai hernettä. Monessa tapauksessa päästään riittävään valkuaismäärään edellistä pienemmilläkin virna- tai hernemäärillä. Herneen (ja virnan) valkuaisen aminohappokoostumuksesta on mainittava, että se tavallisimmista väkirehuista lähinnä muistuttaa soijan valkuaisen koos- tumusta. Esimerkiksi on mainittava, että valkuaisen lysiinipitoisyus on korkea kuten soijassakin, kun taas viljakasvien lysiinipitoisuus on alhaisempi. Maito on juuri erityisen lysiinipitoista (2). On kuitenkin muistettava, että märehtijöillä ei rehujen valkuaisen määrätty aminohappokoostunus ole yhtä tärkeä kuin yksima- haisilla, koska pötsin pieneliöstö voi syntetisoida niitä (määrätyissä rajoissa) yksin- kertaisemmista typpiyhdistyksistä (3). On esitetty, etteivät monipuoliset väki- rehuseokset ole lehmien ruokinnassa parempia kuin yksi väkirehu (esim. 4). (Vrt. 12.) Sulavuuskokeitten tulokset osoittavat, että herneen ja virnan sulavuudet ovat parhaimpien väkirehujen veroisia. Yht ee n veto Herneiden ja virnojen ravintoarvon selvittämiseksi on suoritettu maidontuo- tantokoe lehmillä sekä sulavuuskokeet pässeillä. Maidontuotantokokeessa käytetyissä virnajauhoissa (84.8 % kuiva-ainetta) oli 22.1 % sulavaa raakavalkuaista ja 1 ry:ä vastasi 1.08kg, ja hernejauhossa (83.5 % kuiva-ainetta) 19.8 % sulavaa raakavalkuaista ja 1 ry:ä vastasi 1.07 kg (ry = 0.7 tärkkelysyksikköä). Skandinaavisen ry-järjestelmän (HANSSONin) mukaan lasket- tuna vastasi 1 ry;ä näillä rehuilla 1.02 kg. Maidontuotantokokeessa käytettiin virnaa22.3.7 kg (keskim. 2.9 kg) ja her- nettä22.4.01 —4.0 (keskim. 3.0 kg)/p eläintä kohti, eläinten tuotostasosta riippuen. Virnaa oli n. puolet ja hernettä hieman yli puolet koko väkirehujen ry-määrästä. Väkirehujen sulavan raakavalkuaisen määrästä oli virnan valkuaista 59 % ja her- neen 55 %. Kaikkien rehujen ry-määrästä oli n. neljännes hernettä tai virnaa ja niiden sulavaraakavalkuaismääristä virnan valkuaista 43 % ja herneen 41 %. Lehmät söivät herne- ja virnajauhoa sisältävää väkirehuseosta mielellään. Kokeen aikana sattui 1 lievä puhaltumistapaus virnaryhmässä toiseksi eniten (3.6 kg/p) sitä saaneella lehmällä. Ruuansulatushäiriöitten vaara ei ole suuri aina- kaan siinä tapauksessa, jos herne- ja vimajauhojen syöttö aloitetaan pienillä mää- rillä päiväannoksia vähitellen (5 p:nä) lisäten. 28 Virnaa tai hernettä sisältävän koekauden 4 % - maidon määrä ei ole vähen- tynyt. Sensijaan maidon kokonaismäärä on vähentynyt, mutta rasvapitoisuus on kohonnut, mikä juuri aiheuttaa, että 4 % - maidon määrä ei ole vähentynyt. Normaalista poikkeavaa makua tai hajua ei voitu kokeen aikana havaita olevan maidossa. Koekauden elopainojen lisäys vastaa esikauden ja jälkikauden elopai- nojen lisäyksen keskiarvoa. Kokeissa käytetyt virna- ja hernemäärät olivat siksi suuria (keskim. n. puolet väkirehumääristä), että käytännössä sellaisilla määrillä (ja pienemmilläkin) pääs- tään riittäviin valkuaismääriin, jos muiden kotoisten rehujen valkuaispitoisuus on normaalia tasoa vastaava. Sulavuuskokeiden tulokset osoittivat, että herne- ja virnajauhon sulavuus on sellainen, että ne voidaan lukea siinä suhteessa parhaimpien väkirehujen jouk- koon. Herneen ja virnan viljeleminen puhdaskasvustoina on lakoutumisen vuoksi epävarmempaa kuin sekakasvustoina. Viljelyn epävarmuus ilmeisesti on aiheut- tanut sen, että kauppavaatimukset täyttävän herneen ja virnan nykyinen hinta on siksi korkea, että sellaisen tavaran käyttöä lypsylehmien rehuksi ei voida aja- tella. Seosviljelyssä (tavallisesti kauran kanssa) lakoutumisen vaara on pienempi, ja herne- ja virna tuleentuvat niissä aikaisemmin, joten niitä voidaan viljellä nykyistä pohjoisempana. Pyrittäessä kohottamaan kotovaraisten rehusatojen val- kuaispitoisuutta on syytä kiinnittää huomiota virnan ja herneen seosviljelyyn, koska ne sisältävät runsaasti valkuaista ja ovat lypsykarjan ruokintaan hyvin soveltuvia rehuja. KIRJALLISUUTTA (1) Anttinen, O. 1948. Hernekauran viljelysmahdollisuuksista Pohjois-Pohjanmaalla. Koetoim. ja käyt. 5: 31 —32. (2) Block, R. J. & Bolling, D. 1951. The amino acid composition of proteins and foods. 576 s. Illinois. (3) Brody, S. 1945. Bioenergetics and growth. 1023 s. New York. (4) Dawson, J. R. & Watt, A. L. &Mc Intyre, 0. W. & Leighton, R. E. & Graves, R. R. 1944. Single grains and grain mixtures as supplements to alfalfa hay and silage for milk po- duction. Unit. Stat. Dep. of Agric. Circ. 696: (5) Hansson, N. 1912. Baljvaxtgröpets fodervärde vid mjölkproduktion. Centralanst. medd. 66: I—2B. (6) —»— 1913. Handbok i utfodringslära. 460 s. Stockholm. (7) Hänninen, P. 1956. Herneen ja virnan viljelysmahdollisuuksista kaurakasvustossa Suomessa. (English summary) Erip., 131 s. (8) K. Lantbrukshögskolan och Statens Lantbruksförsök, Statens Husdjursförsök 1951. Foder medlens sammansättning, smältbarhet och näringsvärde. 29 s. Stockholm. (9) Koskinen, Y. K. 1948. Eräitä koetuloksia ja kokemuksia rehupalkokasvien viljelystä Etelä- Savon koeasemalla. Koetoim. ja käyt. 5; 40. (10) Nordfelt, S. 1957. Smältbarhetsförsök och utfodringsförsök med äkerböna (Vicia faba minor). K. lantbr. högsk. medd. 123. Erip., 12 s. (11) Poijärvi, I. 1925. Suomalaisen lypsykarjan ravinnontarve käytännöllisten mokintakokeiden valossa. Maatal.koel. tiet. julk. 26: 1—137. (12) Poijärvi, 1.1958. Eräiden syfittötapojen vaikutuksesta väkirehujen ravintotehoon märeh- tijäin ruokinnassa. Valt. maatal. koetoim. tiedonant. 238: I—2o. (13) Rosengren, L. Fr. 1912. Baljväxtfröns inverkan pä smörets beskaffenhet. Centralanst. medd. 70: I—6. (14) Valle, O. 1946. Palkokasvien merkitys rehuviljan tuotannossa. Maatal. ja koetoim. 1. Erip. 20 s. (15) Virri, T. J. 1951. Herne-kauran viljelystä. (Deutsch. Ref.) Maatal.tiet. aikak. 23: 222—230. S U M M ARY: TEA AND VETCH AS FODDER FOR MILK COWS Irja Uotila Agricultural Research Centre, Department of Animal Husbandry, Tikkurila. The investigation concerns trials with pea and vetch (finely ground), performed as a milk yield test with cows and as digestion tests with wethers. The vetch meal (84.8 % dry matter) used in the milk yield test contained 22.1 % digestible crude protein, the quantityequivalent to one food unit was 1.08 kg. The pea meal (83.5 % dry matter) contain- ed 19.8 % digestible crude protein, 1,07 kg of the meal corresponding to one food unit. (1 F.U. = 0.7 Kellner’s starch units) (Table 2. p. 22.) Calculated according to the Scandinavian food unit system (Hansson), 1.02 kg of either fodder would be equivalent to one food unit. In the milk yield test the quantity of vetch used was 2.2 to 3.7 kg (average 2.9 kg) and the quantity of peas 2.1 to 4.0 kg (average 3.0 kg) per animal and day, depending on the yield level of the animal. About half of the total F.U. quantity of the concentrates was made up of vetch, while pea accounted for somewhat over one half. The total digestible crude protein in the concentrates consisted, respec- tively, of 59 % protein from the vetch and 55 % protein from peas. About one quarter of the total food unit quantity of all fodder consisted of peas or vetch, 43 % and 41 % of their digestible crude protein quantities being made up of vetch or pea proteins respectively (Tables 3 and 4, p. 23 24). The concentrate mixture containing pea and vetch meal was readily eaten by the cows. One mild case of bloat occurred in the vetch group, the animal concerned being the cow which had received the second largest amount of vetch meal (3.6 kg per day). The risk of digestive disturbances is not great, particularly if the administration of pea and vetch meal is commenced with small quantities daily gradually increasing the rations (during a period of five days). The quantity of 4 % milk obtained during the trial period of the pea or vetch administration did not decrease. On the other hand the total milk quantity was less. Its fat content was however higher in that way resulting in an unchanged 4 % milk yield (Table 5, p. 24). No taste or small different from normal could be observed in the milk during the test. The increases in live weight during the trial period were equivalent to the means of the corresponding figures for the preliminary and subse- quent periods (Table 6. p. 25). The vetch and pea quantities employed in the trials were of a size (on an average about one half of the concentrate quantities) that would ensure an adequate protein supply in practice with such amounts (and even with smaller ones) providing the protein content of the other domestic fodder sub- stances is kept normal. The digestion trials were carried out with wethers, the test being performed with two animals for each experimental fodder. The basic ration consisted of 450 g timothy-dominated hay per day while 350 g pea or vetch meal per day were given in addition. The chemical composition of the fodder used in the digestion trials (%) is shown in Table 7 (p. 25). In the digestion trials all other constituents 30 except the crude fiber were digested by the animals in each instance. Such a difference may be caused by even a minor deviation in the homogeneity of the basic fodder, which had a high fiber content in the tests. This might be reduced by employing pure timothy as basic fodder in the digestion trials. The nitrogen balanced was positive, + 1.5 g with pea meal and -|- 2.6 g with vetch meal, respectively. On the whole it appears from the results of the digestion trials that the digestibility of pea and vetch meal is such that these fodder can be considered as ranking among the very best concentrates in this respect. The cultivation of pure pea and vetch is apt to be less successful in Finland than their mixed cultivation (usually with oats) owing to the tendency of the plants to lodge. Moreover, pea and vetch ripen earlier in mixtures so that they can in fact be grown further north than is the case at present (7). Of the fodder plants cultivated in this country vetch and pea have the highest protein content. In attempting to increase the protein content of our domestic fodder crops attention should be paid to the mixed cultivation of vetches and peas since they are rich in protein and are fodder of a kind well suited for the feeding of milk cattle.