HAVAINTOJA JA LASKELMIA LEHMÄVASIKOITTEN SEKÄ HIEHOJEN KASVUSTA VIIKIN KOETILAN KARJASSA Aarne Mäkelä Helsingin yliopiston kotieläintieteen laitos, Viikin koetila Saapunut 5.9. 1959 Kasvussa on oleellista rakenteellisten kudosten, kuten luitten ja lihasten, lisäys. Sensijaan rasvan kertyminen rasvakudoksiin on vain osaksi kasvulle ominaista. Seuraavassa kiinnitetään huomiota vain ruumiin mittojen ja painonmuutoksiin. Koska on ilmennyt, että elopainon jaluuston kasvu ovat suurelta osalta riippu- mattomia toisistaan, Eckles ja Anthony (5, s. 269) päättelevät, että painon mää- rittäminen ei yksinään anna tyydyttävää kuvaa kasvusta. Ruumiin eri osien mitat kuitenkin kasvavat suunnilleen määrätyissä suhteissa, joten yhden mitan, joista säkäkorkeus on helpoimmin mitattavissa, ottaminen riittää. Eläinten kasvu olisi täten mitattava yhdistämällä elopainon ja säkäkorkeuden määrittäminen. CAMENziNDin (2, s. 135) mukaan vasikan syntyessä korkeusmitat (säkäkorkeus, ristiluun korkeus, raajojen pituus) ovat suhteellisesti vahvimmin kehittyneet, leveys- ja syvyysmitat (rinnan leveys ja syvyys) sensijaan suhteellisesti heikoimmin kehit- tyneet ja pituusmitat (ruumiin ja rinnan pituus) siltä väliltä. Nuori eläin on tämän mukaan verraten korkea ja kapea täysikasvuiseen verrattuna. Lopullisetkorkeus- mitat saavutetaan 3—4 vuoden iässä, lopullinen leveys 5 vuoden iässä, mutta lopul- lisen painon sonnit saavuttavat 6 ja lehmät vasta 8 vuoden iässä. ENGELERin (ref. 2, s. 134) mukaan ovat lehmän mitat 5 vuoden iässä verrattuna mittoihin 1 kuu- kauden iässä seuraavat: säkäkorkeus 1.75-, ruumiin pituus 2.3-, rinnan syvyys 2.4-, rinnan leveys 3.0- ja istuinluitten leveys 3.8-kertainen. WAGNERin (ref. 7, s. 486) suorittamien mittausten mukaan lehmän eri mittojen kokonaiskas- vusta (syntymästä täysikasvuiseksi) tapahtui ensimmäisenä elinvuotena säkäkorkeu- dessa 62 %, ristiluun korkeudessa 66 %, ruumiin pituudessa 56 % jarinnan levey- dessä 59 %. MOLLGAARD (16, s. 385) ehdottaa kasvun kuvaamiseen suhteellista lisäkasvua, jossa lisäkasvu lausutaan elopainon ja ajan funktiona. Karkea mutta käyttökelpoi- nen sovellutus tästä on syntymäpainon kaksinkertaistumiseen kuluvan ajan laske- minen. https://www.c-info.fi/en/info/?token=QGaoJyTPgyRydXWL.t3maPpm0m1Hvq6hCAe75yQ.sz3rK36NFbK7vVezwspJAq6IMmX4AOjenHA1trfC6FYC6FFOLCHpIF5PoGUhpiEyavCd6a5N81bWNwe8IS_HvzpE3KYzqfevgV7HuLjQjjWn-TMV97_n5dwGI2L0cUJn6vEvz35imegIkbUi7NIg6Vp_EMz0x-GVzyMX5YEhqUBp8ZW0 304 Dembiczak et ai. (4, s. 1133) ovat selvittäneet vasikan kasvun mittaamiseen liittyviä virhemahdollisuuksia. He totesivat, että säkäkorkeus on varmemmin mitat- tavissa kuin selän pituus. Nautaeläimen kasvussa on havaittavissa huomattavaa muuntelua, joka johtuu sekä perinnöllisistä että ympäristötekijöistä. Edellisistä rotu on tärkeimpiä. On esimerkiksi tunnettua, että liharotuun kuuluvat yksilöt kasvavat huomattavasti nopeammin kuin tyypilliseen maitorotuun kuuluvat. Perinnöllisistä tekijöistä huo- mattava on myös sukupuoli. Rovn (20, s. 16) esittämän useita rotuja käsittävän tilaston mukaan sonnivasikoitten syntymäpaino on 2—4 kg suurempi kuin lehmä- vasikoitten. Sonnivasikoitten kasvu parina kolmena ensimmäisenä kuukautena on suunnilleen yhtä suuri kuin lehmävasikoitten. Tämän jälkeen sonnivasikoitten kasvu on nopeampi kuin lehmävasikoitten, ja kuuden kuukauden iässä eroavuutta lisäkasvussa on jo 10—20 kg (11, s. 353; 10, s. 282 ja s. 295). Mac Donald (12, s. 341) on Uudessa Seelannissa todennut, että Aberdeen Angus- ja Jersey-rotujen risteytyksestä syntyneet sonnit kasvoivat 2 y 2 vuoden ikään mennessä 60 kg enem- män kuin hiehot, kun maidon lisäksi laidunruoho oli ainoa rehu (P<0.01). Camen- ziNDin (2, s. 135) Sveitsin ruskeata karjaa koskevan tilaston mukaan lehmän lopul- linen paino on n. 15 ja sonnin n. 25 kertaa syntymäpaino. Perinnöllisyyden ja ruokinnan vaikutusta samaan rotuun kuuluvien lehmä- vasikoitten kasvuun on Bonnier (1, s. 221) tutkinut 9 parilla SRB-rotuun kuuluvia identtisiä kaksosia. Jokaisesta parista toinen sai yhden kuukauden iästä 27 kuu- kauden ikään 3700 ry ja toinen vain 1900 ry. Tällöin edelliset olivat normeihin ver- rattuna yli- ja jälkimmäiset aliruokinnalla. Kasvua samoinkuin maidontuotantoa seurattiin myös ensimmäisen lypsykauden ajan, ja kaikki eläimet ruokittiin tällöin normien mukaisesti. Runsaasti ruokittujen eläinten elopaino ja säkäkorkeus kehit- tyivät vasikka- ja hiehokautena nopeammin kuin heikosti ruokittujen, mutta samalla parien välillä ilmeni huomattavasti perinnöllisiä eroavuuksia. Bonnierin aloittamia kokeita samanmunaisilla kaksosilla jatkaessaan Hansson (8, s. 51) on todennut, että vasikka- ja hiehokauden heikko ruokinta tosin hidastaa kasvua, mutta vaikuttaa vain vähän tai ei lainkaan lopulliseen kokoon täysikasvui- sella, jollei kasvukauden ruokinta ole ollut aivan puutteellinen. Tämä näyttää osoit- tavan, että perinnöllisyys johtaa samaan kasvun lopputulokseen riippumatta ruo- kinnan voimakkuudesta vasikka- ja hiehokautena kohtalaisissa rajoissa. Samaan lopputulokseen pääsi myös Poijärvi (19, s. 567) ryhmäkokeessaan kahdella viiden suomalaisrotuisen lehmävasikan ryhmällä. Lisäksi useat tutkijat (3, s. 27; 9, s. 117; 18, s. 1) ovat todenneet, että niukasti maitoa saaneet tai aikaisin vierotetut vasikat kasvavat ensiksi hitaammin kuin runsaammin ruokitut, mutta jos väkirehua ja vasikoille sopivaa karkearehua on ollut runsaasti saatavissa, painoeroavuudet ovat jo yhden vuoden iässä ainakin suurimmalta osalta hävinneet. Samalla on ilmennyt, että niukka ruokinta vaikuttaa herkemmin painoon kuin säkäkorkeuteen. FREDERiKSENin (6, s. 1) mukaan lehmävasikoitten syntymäpainon standardi- poikkeama on pääasiassa punaisesta tanskalaisesta rodusta kerätyn tilaston mukaan ± 4.74 kg ja muuntelukerroin 12.8 %. EcKLEsin ja ANTHONYn (5, s. 228) mukaan n. 3/5 vasikoista poikkeaa syntymäpainoltaan vähemmän kuin 10 % keskiarvosta kussakin rodussa. Heidän mukaansa rotu on tärkein syntymäpainoa määräävä tekijä 305 ja ensimmäinen vasikka on keskimäärin selvästi pienempi kuin myöhemmin syn- tyneet. Mäkelä ja Oittila (15, s. 77) saivat Viikin koetilan ayrshirekarjassa tiineys- ajan pituuden ja vasikan painon välisen vuorosuhteen arvoksi r = ± 0.146 ± 0.052 ykkösvasikkatapauksissa, kun vuorosuhde laskettiin koko aineistosta (348 tiineys- tapausta). Vastaavan lehmien sisäisen vuorosuhteen arvo oli r = ±0.333 ja regressio- kertoimen arvo b = ±0.395 kg/vrk. Vasikan painon ja lehmän normaalipainon (paino täysikasvuisena normaalissa lihavuuskunnossa) välinen vuorosuhde oli r= ±0.113± 0.085. Viikin koetilalla suoritettuja ayrshirevasikoitten ja -hiehojen punnituksia ja mittauksia Syntymäpaino. Viikin koetilalla on vuodesta 1947 lähtien punnittu vasikat heti syntymän jälkeen. Tähän syntymäpainotilastoon kuuluu 587 elävänä synty- nyttä ayrshirerotuista ykkösvasikkaa. Aineistoon kuuluvat sekä lehmä- että sonni- vasikat, mutta kuolleena syntyneet ja kaksosvasikat on eliminoitu. Keskimäärin syntymäpaino oli 33.3± 0.20 kg, painon standardipoikkeama 4.9 ± 0.14 kg ja muuntelukerroin 14.8±0.44%. Oheisessa taulukossa esitetään syntymäpainon jakaantuminen. Vasikoitten syntymäpainon jakaantumistaulu. The variation of the birth weights of calves of both sexes. Syntymäpaino 17— 20— 23 26 29 32 35 38— 41— 44 47 Yhteensä Birth weight kg lit 22 25 28 31 34 37 40 43 40 49 Total Tapausten luku Number of cases 1 7 24 68 119 141 110 71 32 12 2 587 Pienin elävänä syntyneen vasikan paino oli 17 kg. Kysymyksessä oli sonnivasik- ka, jonka emä painoi n. 300 kg. Seuraavaksi keveimpiä oli kaksi 20 kilon vasikkaa. Kaikki kolme olivat ensikkojen vasikoita. Suurin syntymäpaino oli kahdella 47 kg painavalla vasikalla, joista toinen oli lehmä- ja toinen sonnivasikka. Kummankin emä painoi n. 600 kg. Aineistossa oli ykkösvasikkoina syntyneinä 288 lehmä- ja 299 sonnivasikkaa. Sekä lehmä- että sonnivasikoista n. 1/4 oli ensikkojen vasikoita. Lehmävasikoitten syntymäpainon keskiarvo oli 32.1 ± 0.25 kg ja syntymäpainon standardipoikkeama 4.3 ± 0.18 kg. Sonnivasikoitten syntymäpainon keskiarvo oli 34.5± 0.30 kg ja syn- tymäpainon standardipoikkeama 5.2 ± 0.21 kg. Sonnivasikoitten paino oli 2.4 ±0.39 kg suurempi kuin lehmävasikoitten (P<0.001). Poikimiskerran vaikutusta vasikan syntymäpainoon on tutkittu vertaamalla keskenään ensi- ja toiskantoisten lehmien vasikoitten painoja sekä lisäksi vertaa- malla neljänä ensimmäisenä poikimiskertana syntyneitten vasikoitten painoja kes- kenään. Ensimmäisellä tavalla suoritettavaa vertailua varten aineistossa oli 100 306 lehmää, joista tunnettiin sekä ensimmäisen että toisen vasikan paino samalla kun kummassakin vasikkaryhmässä lehmä- ja sonnivasikoitten lukumäärien suhde oli sama, nimittäin 48:52. Ensimmäisenä syntyneitten vasikoitten keskipaino oli 30.9 ± 0.44 kg ja toisena syntyneitten 33.3 ± 0.47 kg. Jälkimmäiset olivat keski- määrin 2.4± 0.65 kg painavampia kuin edelliset (P<0.001). Toisella tavalla suoritettavaa vertailua varten aineistossa oli 41 lehmää, joista tunnettiin vasikan painot neljänä ensimmäisenä poikimiskertana. Vasikoitten jakau- tuminen sukupuoliin eri poikimiskertoina oli suunnilleen sama. Tilastosta ilmeni, että poikimiskerta vaikutti vasikoitten painoon (PcO.Ol). Vasikan keskipaino ensimmäisenä poikimiskertana, 31.2 kg, oli selvästi pienempi kuin kolmena seuraa- vana poikimiskertana keskimäärin, 33.7 kg(P P>0.05). Kuuden kuukauden ikään mennessä vastaava vuorosuhde oli r = +0.21 ja regressiokerroin b = +0.46 (P<0.05). Päivittäinen lisäkasvu oli syntymästä 6 kuukauden ikään asti aineiston vasikoilla keskimäärin 683+ 5.3 g/p. Kuuden kuukauden iästä yhden vuoden ikään laskettu painonlisäys ei riippunut syntymä- painosta (r = +0.07, P>o.2) eikä myöskään 6 kuukauden painosta (r = +0.09, P>o.2). Tänä aikana saavutettu painonlisäys oli keskimäärin 471+ 8.8 g/p ja oli 1 Samalla on todettu, että 1 54-vuotiaan hiehon ja sen emän normaalipainon välinen vuorosuhde on 74 hiehon aineiston perusteella r = +0.19 (0.2>P>0.05). Emän normaalipainoksi katsotaan keskin- kertaista lihavuuskuntoa vastaavaksi muunnettu paino 3 kk kolmannesta poikimisesta. (Vert. Mäkelä 13, s. 66). 310 siis pienempi kuin kasvunopeus ennen 6 kuukauden ikää (PcO.OOI j. Painonlisäys 1 vuoden iästä 1 y 2 vuoden ikään oli 451+ 15.7 g/p eli siis suunnilleen sama kuin kasvunopeus 6 kuukauden iästä yhden vuoden ikään asti. Elopainon ja säkäkorkeuden kehityksestä on syytä mainita joitakin äärimmäi- syystapauksia. Aineistossa oli 5 lehmävasikkaa, joitten syntymäpaino oli vain 21—23 kg. Näistä kolme saavutti 6 kuukauden iässä 140—150 kilon, yhden vuoden iässä 230—250 kilon ja 1 y 2 vuoden iässä n. 300 kilon painon, joten niitten painon- lisäys oli lähes normaali. Sensijaan kaksi vasikkaa painoi 6 kuukauden iässä vain n. 130 kg, yhden vuoden iässä n. 200 kg ja 1 % vuoden iässä n. 250 kg. Säkäkor- keuden kehitys oli lähes normaali paitsi yhdellä vasikalla, jolla säkäkorkeus ja samalla myös paino kehittyivät normaalia tuntuvasti hitaammin. Syntymäpainol- taan yli 40 kilon painoisia lehmävasikoita oli ainoastaan yksi. Sen painon ja säkä- korkeuden kehitys oli normaalia tuntuvasti nopeampi. Syntymäpainon kaksinkertaisumiseen kuluva aika oli aineiston lehmävasi- koilla keskimäärin 57 p. Syntyessä alle 30 kg painavilla vasikoilla (keskipaino 26.3 kg) se oli keskimäärin vain 48 p, kun sensijaan syntyessä yli 34 kg painavilla vasi- koilla (keskipaino 37.1 kg) se oli keskimäärin 65 p. Syntyessä kevyet vasikat ovat siis kasvaneet ainakin ensimmäisinä elinviikkoina suhteellisesti huomattavasti nopeammin kuin painavina syntyneet. Tämä pitää paikkansa koko vasikkakautena, sillä 6 kuukauden iässä paino oli koko aineiston vasikoilla 4.9, syntyessä kevyillä vasikoilla 5.6 ja syntyessä painavilla vasikoilla 4.4 kertaa syntymäpaino. Sama ilmenee myös säkäkorkeuden kehityksessä, sillä säkäkorkeus oli 6 kuukauden iässä koko aineistossa keskimäärin 1.41, syntyessä kevyillä 1.45 ja syntyessä painavilla 1.37 kertaa niin suuri kuin 2. viikkona syntymän jälkeen. Pienenpien vasikoitten suhteellisesti nopeampi kasvu johtunee pääasiallisesti noudatetustaruokintatavasta, ts. pienempien vasikoitten suhteellisesti runsaammasta ravitsemisesta. Samasta aineistosta kuin painonlisäys on laskettu myös painonlisäysten hajonta eri ikäkausina. Painonlisäysten standardipoikkeama syntymästä kuuden kuukauden ikään oli 9.5+ 0.68 kg ja muuntelukerroin 7.6+ 0.55 %, 6 kuukauden iästä yhden vuoden ikään oh standardipoikkeama 15.9+ 1.14 kg ja muuntelukerroin 18.5 + 1.37 %, yhden vuoden iästä 1 y 2 vuoden ikään oli standardipoikkeama 26.2 ± 2.03 kg ja muuntelukerroin 31.8+ 2.71 %. Painonlisäysten standardipoikkeama ja vielä huomattavammin muuntelukerroinkasvavat siis eläinten vanhetessa. Painonlisäyk- seen yhden vuoden iästä 1 % vuoden ikään vaikuttaa oleellisesti se seikka, kuuluuko laidunkausi tähän aikaan vai ei. Asian tarkistamiseksi on vertailtu hiehoja, jotka syys—marraskuun aikana ovat täyttäneet 1 y 2 vuotta (29 yksilöä), hiehoihin, jotka maalis—toukokuussa ovat täyttäneet 1 y 2 vuotta (14 yksilöä). Edellisen ryhmän hiehoilla viimeiseen puolivuotisjaksoon kuuluu laidunkausi joko kokonaan tai miltei kokonaan, kun sensijaan jälkimmäisen ryhmän hiehoilla tämä aika on jokokoko- naan tai miltei kokonaan sisäruokintakautta. Edellisen ryhmän hiehojen painon- lisäyksen keskiarvo yhden vuoden iästä 1 x /2 vuoden ikään oli 535+ 27.6 g/p ja jälkimmäisen ryhmän hiehojen 378+ 23.9 g/p. Tässä ikävaiheessa laitumellaolleet hiehot kasvoivat siis 157 + 36.5 g/p (PcO.OOl) enemmän kuin sisällä olleet. Punnituksia ja säkäkorkeuden mittauksia suoritettiin myös 15 sonnivasikalla, jotka olivat samalla standardiruokinnalla kuin lehmävasikat. Näitten sonnivasi- 311 koitten keskimääräinen paino oli syntyessä 3.6 kg (Pc 0.01) suurempi kuin lehmä- yasikoitten. Noin 2 kuukauden iässä oli sonnivasikoitten paino 3.3 kg (Pc0.02), 4 kuukauden iässä 9.6 kg (Pc 0.001) ja 6 kuukauden iässä 20.3 kg (PcO.OOl) suu- rempi kuin lehmävasikoitten. Kahtena ensimmäisen elinkuukautena sonni- ja lehmä- vasikoitten painonlisäys oli suunnilleen yhtä nopea, mutta senjälkeen sonnivasi- koitten oli nopeampi. Säkäkorkeuksissa ei ollut mainittavaa eroavuutta sonni- ja lehmävasikoitten välillä syntymästä 6 kuukauden ikään asti. Painon ja säkäkorkeuden vertailua. Vasikoitten painoja jasäkäkorkeuksia käsit- tävän tilaston perusteella voidaan arvioida punnitusten ja säkäkorkeuksienmittaus- ten keskinäinen arvo vasikan kasvun seuraamisessa. Painon kehitys on suhteelli- sesti nopeampi kuin säkäkorkeuden kehitys. Esimerkiksi 6 kuukauden iässä vasi- koitten keskipaino oli 4.9 kertaa ja 1 y 2 vuoden iässä 10.3 kertaa syntymäpaino. Säkäkorkeus oli keskimäärin 6 kuukauden iässä sensijaan vain 1.41 ja 1 y 2 vuoden iässä 1.70 kertaa säkäkorkeus 2. viikkona. Edelleen painojen suhteellinen hajonta määrätyssä iässä on suurempi kuin säkäkorkeuksien hajonta. Niinpä painojen muun- telukerroin (standardipoikkeama prosenteissa keskiarvosta) oli syntymäaikana n. 14 %ja 2 kuukauden iästä 1 x/ 2 vuoden ikään B—98—9 %. Standardipoikkeaman arvo oli esim. 6 kuukauden iässä 11.9+ 0.82 kg ja 1 y 2 vuoden iässä 29.5+ 2.36 kg. Säkäkorkeuksien muuntelukerroin oli vasikkakautena n. 3 % ja hiehokautena n. 2 y 2 %. Standardipoikkeama määrätyssä iässä sekä vasikka- ettähiehokautena oli vain n. 3 cm. Painojen standardipoikkeama on eläinvaa’an punnitustarkkuuteen verrattuna varsin suuri, kun sensijaan säkäkorkeuksien hajonta on vain vähän suu- rempi kuin mahdollinen mittausvirhe. Punnitustuloksissa aiheuttaa virheellisyyttä vaihteleva ruoansulatuskanavan sisällön määrä. Täten aiheutuva virhe lienee vasi- koilla kuitenkin suhteellisen vähäinen (4, s. 1133). Painojen suhteellisesti nopeam- masta kehityksestä ja suhteellisesti suuremmasta hajonnasta sekä tarkemmasta määrittämisestä säkäkorkeuksien vastaaviin ominaisuuksiin verrattuna johtuu, että vasikoitten kasvun yksilöllisyys ilmenee selvemmin punnitustuloksista kuin säkä- korkeuden mittaustuloksista. Koska vasikoilla voi elopainon lisäystä tapahtua myös luuston kasvusta riip- pumatta, lihoamisen muodossa, olisi kasvun seuraamisessa punnitusten lisäksi otet- tava jokin luuston kokoa kuvaava mitta, joista säkäkorkeus ehkä on helpoin suo- rittaa. Painon ja säkäkorkeuden välisen riippuvaisuussuhteen selvittämiseksi on laskettu niitten välinen vuorosuhde. Vuorosuhteen arvo oli 9. viikkona r = -f 0.57 (PcO.OOl), 17. viikkona r = -f0.58 (P<0.001) ja 6 kuukauden iässä r = -f0.50 (P<0.001). Koko lehmävasikka-aineistossa iän vaikutus eliminoituna vuorosuhteen arvo oli r = +0.53 (PcO.OOl). Vuorosuhteen arvoista voidaan päätellä, että saman- ikäisillä vasikoilla elopainon ja säkäkorkeuden välillä vallitsee selvä riippuvaisuus- suhde, mutta että samalla nämä molemmat kasvun karakteristikat muuntelevat huomattavasti toisistaan riippumatta. Tämän vuoksi ei punnitusten perusteella ole mahdollista arvioida säkäkorkeuden kehitystä eikä myöskään päinvastoin, vaan kasvun tarkkailemiseksi on parasta turvautua sekä punnitsemiseen että säkä- korkeuden mittaamiseen. 312 Yhteenveto Viikin koetilan ayrshirekarjassa on vuodesta 1947 lähtien määritetty vasi- koitten syntymäpaino ja vuodesta 1952 lähtien elopaino ja säkäkorkeus määrä- ajoin. Samoin hiehot on punnittu ja mitattu 1 ja 1 % vuoden ikäisinä. Lehmävasi- koitten ruokinnassa on ollut käytännössä ns. standardiruokintajärjestelmä, missä maito- ja väkirehumäärät ovat samat samanikäisillä vasikoilla syntymäpainosta ja emän painosta riippumatta, mutta heinien ja veden saanti on ollut vapaa. Vasikoit- ten painoista ja säkäkorkeuksista todettiin mm. seuraavaa. Lehmävasikoitten syntymäpainon keskiarvo oli 32.1+ 0.25 kg, standardipoik- keama 4.3+ 0.18 kg ja muuntelukerroin 13.4+ 0.57 %, kun aineiston muodostivat ykkösvasikkoina ja elävänä syntyneet. Sonnivasikoitten paino oli keskimäärin 2.4 kg (PcO.OOl) suurempi kuin lehmävasikoitten. Ensikantoisten lehmien vasikat olivat keskimäärin 2.5 kg (PcO.Ol) kevyempiä kuin 2., 3. ja 4. poikimiskertana keski- määrin. Lehmävasikoilla niin painon kuin säkäkorkeuden lisäys on kahtena ensimmäi- senä elinkuukautena melko lailla riippumaton syntymäpainosta. Vasta myöhemmin syntymäpainoltaan suurilla vasikoilla lisääntyy paino nopeammin kuin pienillä (piirrokset 1 ja 3). Suhteellinen kasvunopeus, niin painon kuin säkäkorkeuden perus- teella arvosteltuna, on jälkimmäisellä suurempi kuin edellisillä. Säkäkorkeuden absoluuttinen lisäys näyttää ainakin 1 y 2 vuoden ikään asti olevan melko lailla riippumaton syntymäpainosta (piirrokset 2 ja 4). Säkäkorkeudenkin suhteellinen kehitys on syntymäpainoltaan pienillä vasikoilla nopeampi kuin syntymäpainoltaan suurilla vasikoilla. Pienempien vasikoitten suhteellisesti nopeampi painon lisäänty- minen johtunee ensimmäisinä elinkuukausina pääasiallisesti noudatetusta standardi- ruokint aj ärj estelmästä. Sonnivasikoitten painon kehitys oli kahtena ensimmäisenä elinkuukautena suunnilleen samansuuruinen kuin lehmävasikoitten, myöhemmin nopeampi. Painojen suhteellisesti suuremmasta hajonnasta ja tarkemmasta määrittämi- sestä sekä suhteellisesti nopeammasta kehityksestä säkäkorkeuden vastaaviin seik- koihin verrattuna johtuu, että vasikoitten kasvun yksilöllisyys ilmenee selvemmin punnitustuloksista kuin säkäkorkeuden mittaustuloksista. Painon ja säkäkorkeuden välinen vuorosuhde oli lehmävasikoilla iän vaikutus eliminoituna r = +0.53 (P<0.001). Paino ja säkäkorkeus muuntelivat siis huomat- tavasti riippumatta toisistaan. Senvuoksi on syytä seurata vasikoitten kasvua määrittämällä määräajoin sekä elopaino että säkäkorkeus. 313 KIRJALLISUUTTA (1) Bonnier, G. 1946. Samspelet mellan arv och miljö i nötkreatursproduktionen, belyst genom tvillingstudier. Särtryck ur Kungl, Lantbruksakademiens Tidskrift 85: 221—240. (2) Camenzind, T. 1944. Handbuch der Rindviehzucht und -Pflege. 583 s. Bern. (3) Converse, H. T. 1949. Experiments in rearing calves without whole milk and with limited amounts of skim milk. United States Dep. Agric., Circular No. 822. 31 s. (4) Dembiczak, C. M., Eaton, H. D. & Beall, G. 1957. Design and conduct of calf nutrition studies. 1. One- vs. two- and three-day growth measurements. J. Dairy Sci. 40: 1133—1151. (5) Eckles, C. H. & Antony, E. L. 1956. Dairy cattle and milk production. 587 s. New York. (6) Frederiksen, L. 1929. Oplysningen om nogle danske Opdraetningsforsog med Kvaeg. Beretning fra N. J. F:s Kongres i Helsingfors, Juli 1929, s. I—l4. Fortryk. (7) Hansen, J. 1922. Lehrbuch der Rinderzucht. 647 s. Berlin. (8) Hansson, A, 1956. Influence of rearing intensity on body development and milk production. Proc. Brit. Soc. Anim. Prod., s. 51—66. (9) Hedler, L, 1952. Untersuchungen fiber den Einfluss einer milcharmen Jugendernährungauf die Korperentwicklung und die Verdauungsvorgänge bei Kälbern. Z. Tierzfichtung und ZUchtungsbiologie 60: 117—172. (10) Henderson, H. 0., Larson, C. W, & Putney, F. S. 1938. Dairy cattle feeding and management. 557 s. New York. (11) KrOger, L. & Schulze, G. 1956. Ein Beitrag zur Nährstoffversorgung von Kälbem, Arch, fur Tierern. 6: 353—374. (12) Mac Donald, M. A. 1958. Seasonal growth relationships in Aberdeen Angus x Jersey crossbred cattle, Repr. from The New Zealand J. Agric. Res. 1: 341—348. (13) Mäkelä, A. 1956. Studies on the question of bulk in the nutrition of farm animals with special reference to cattle. Acta Agr. Fennica 85: I—l3o.1—130. (14) —»— 1958. Viikin opetus- ja koetilalla noudatettu lehmävasikoitten ruokintajärjestelmä. Maatal.tiet. aikak. 30: 276—292. (15) ■ —l> & Oittila, R. 1955. Tiineysajan pituus Viikin opetus- ja koetilan ayrshirekarjassa. Ibid. 27: 77—84. (16) Mbllgaard, H. 1941. Laerebog i grundtraekkene af husdyrenes ernaeringsfysiologi. 505 s. Kjobenhavn. (17) Paloheimo, L. 1956. Kotieläinhoidon perusteita. 619 s. Jyväskylä. (18) Percival, J. C. 1951. Early weaning of calves. Repr. from The Proc. of the Ruakura Farmers’ Conference Week, 7 s. (19) Poijärvi, I. 1953. Kasvuiän ruokinnan vaikutuksesta lypsylehmien tuotantoon ja kestävyyteen. Karjatalous 29: 567—572. (20) Roy, J. H. B. 1955. The calf. Its management, feeding and health. 79 s. London. SUMMARY: OBSERVATIONS AND CALCULATIONS CONCERNING THE GROWTH OF HEIFER CALVES AND HEIFERS ON THE VIIK UNIVERSITY FARM Aarne Mäkelä Department of Animal Husbandry, University of Helsinki In the Ayrshire herd of the University Farm Viik the calves have been weighed at birth since 1947, and the weight and the height at withers measured at stated intervals since 1952.Similarly heifers have been weighed and measured at the ages of 1 and 1 % years. In the feeding of heifer calves a standard feeding system has been used in which the allowance of milk and of concentrates has been the same at the 6 314 same age irrespective of the birth weight and of the weight of the mother. Hay and water, however, have been given ad libitum since birth. The total allowance of whole milk per calf has been about 270 kg, of skimmilk about 860 kg, and of concentrates until six months of age about 68 kg. The main results as to the weights and the heights at withers were as follows. The mean of the birth weight of 288 heifer calves was 32.1 + 0.25 kg, the standard deviation being 4.3 ± 0.18 kg, and the coefficient of variation 13.4 ± 0.57 % when the subject matter included only the single birth cases. The variation of birth weight can be seen from table page 305. The birth weight of the bull calves was on an average 2.4 kg (P <0.001) more than that of the heifer calves. The calves of the first calving were on an average 2.5 kg (P <0.01) lighter than those of the second, third, and fourth calving. The gain in weight of heifer calves is in the two first months from birth relatively independent of the birth weight. Thereafter the calves with a great birth weight grow faster than the calves with a small birth weight. Figures 1 and 3 show the weight developments of heifer calves and of heifers. The increase in height at withers seems to be relatively independent of the birth weight (Figures 2 and 4). The relative rate of growth measured as a gain in weightand increase in height at withers is greater in calves with small birth weight. The relatively faster gains in weight of calves with small birth weight during the first months of life may principally be due to the standard feeding system. In the two first months the increase in weight of the bull calves is about the same as that of the heifer calves. Later the bull calves grow faster. As to the live weight the standard deviation is relatively greater, the measuring more accurate, and the gain relatively faster than in the case of the height at withers, the individuality of the growth of calves manifests itself more clearly in weights than in the heights at withers. The correlation coefficient between the weight and the height at withers was for the heifer calves r = +0.53 (P <0.001) the influence of age being eliminated. The weight and the height at withers thus vary considerably independently of each other. Therefore it is advisable in observing the growth development of calves not only to weigh the animals but also to measure their height at withers.