VILJAKASKAAN (CALLIGYPONA PELLUCIDA F.) AIHEUTTAMAN KAURANTUHON VAIKUTUS KAURAN VILJELYALAAN JA SATOI- HIN SUOMESSA Mikko Raatikainen ja Aulis Tinnilä Maatalouden tutkimuskeskus, Tuhoeläintutkimuslaitos , Tikkurila Saapunut 25.10. 1958. Suomen läntisen rannikkoalueen kauranviljelyä useina viime vuosina rasitta- nutta tuhoa ja sen selvittämiseksi suoritettuja tutkimuksia on aikaisemmin käsi- telty useissa julkaisuissa (vrt. I—ll,1—11, 13 ja 14). Seuraavassa käsitellään Tuhoeläin- tutkimuslaitoksen tutkimustulosten, viljelijöiltä saatujen tietojen sekä maatalou- dellisten tilastojen avulla seikkoja, jotka näyttävät vaikuttaneen kaurantuhon leviämiseen ja voimakkuuteen sekä tuhosta johtuviin seurausilmiöihin peltokas- vien viljelyaloissa. Kaurantuho ja sen aiheuttaja Kaurantuhon aiheuttajaksi on todettu viljakaskas Calligypona (Delphacodes) pellucida F. Kanervo et ai. (10) ovat kuvanneet aikaisemmin sen aiheuttamia symptomeja kaurassa. Tyypillistä tuholle ovat eriasteisesti vioittuneet kaurayksi- löt (kuva 1). Syynä tähän näyttää olevan etupäässä kaskaiden ryhmittyminen ja tällaisten ryhmien pysyvyys kasvuston tietyissä kaurayksiköissä, jotka tuhoutuvat sitä pahemmin mitä aikaisemmassa kauran kehitysvaiheessa, mitä useampi ja mitä pitemmän aikaa kaskas on kasviin vaikuttanut. Symptomeissa on todettu vaihteluja eri kasvupaikoilla ja eri vuosina. Niinpä v. 1957 viljakaskaiden vioittaman kauran väritys oli lievemmin kellanruskea tai -punainen, vesominen vähäisempi ja sato parempi kuin edellisenä vuonna, vaikka kaskaiden määrä ja vaikutusaika kaurayksilöä kohden eräissä havainto- paikoissa on ollut jokseenkin sama molempina vuosina. Sama todettiin myös eris- tyshäkkikokeissa. Sisä-Suomesta mainitaan (6—9 ja 13) samankaltaista kauran heikkoa kasvua, mutta sikäläisen tuhon aiheuttajasta tai aiheuttajista ei kuitenkaan ole toistaiseksi tarkkoja tietoja. https://www.c-info.fi/en/info/?token=0Wh2ihVAjMv0K_30.N3j6iEPvpauIUd-Bs8PO6g.IvYGYdPcABymjhn3uLhsPs_NBEWowvmMx7TIZhBxe_3hrVbNrp7yqxS5tDMuUPLKOtyeojQLU6K1YBGpZpzU2J962RPlua0ndhR6HZssW0n_vxrCv93WBWOM0uE0ouj12VyYqjlFJJs0DQ9zSLo46XNCF7bhRXl88J45Im16goiACdXWWF4iX7HTRchsci6_n7PbDYc 50 Viljakaskasta esiintyy ainakin koko Suomen viljanviljelyalueella, mutta kokeellisesti ei ole todettu, että muut kuin tuhoalueen kaskaat saisivat aikaan kaurantuhoa (10). Nuortevah (11) tutkimusten mukaan sisältää tuhoalueen (Sulva, Laihia) kaskaiden sylki melkoisesti enemmän kasvua estäviä aineita kuin tuhoalueen ulkopuolisten (Bromarf) kaskaiden sylki. Viljakaskas elää heinäkas- veja kasvavissa Isotoopeissa kuten viljapelloissa, heinänurmissa, kulttuuri- ja puolikulttuuriniityillä sekä soilla. Selvästi runsaimpana se on ainakin kyseessä olevalla rannikkoalueella viljapelloissa ja niihin kylvetyissä heinänurmissa seuraa- vana keväänä. Viljapellot ovat sen pääasiallisia lisääntymisbiotooppeja ja niihin kylvetty timotei kuoriutuvien toukkien tärkeä ravintokasvi. Toukka-aikana vilja- kaskaan liikkuminen on verraten rajoitettua. Vasta aikuistuttuaan munintaa seu- raavan vuoden kesäkuussa se lentotaitoisena hyönteisenä saavuttaa verraten hyvän liikkumiskyvyn. Tällöin se hakeutuu kesäkuun alun heinäkuun puolivälin aikana tyynillä, lämpimillä säiliä viljamaihin, joissa se aiheuttaa imennällään kauran, vehnän ja ohrankin tuhoutumista (8 ja 9). Kuva 1. Viljakaskaan vioittamaa kauraa elokuun puolivälin tit-iidilla 1!»56 (1(1) Fig. 1. Oats damagedby Calligyponapellucida about the middle of A ugusi in 1956 (10) 51 Kaurantuhon levinneisyys Ensimmäiset tiedot kaurantuhon merkittävästä esiintymisestä länsirannikolla ovat vuodelta 1948, jolloin Berger (1) mainitsee sitä havaitun Vaasan lähetty- villä, luultavasti ensinnä Koivulahdella. Syksyllä 1956 lähetettiin silloisen tuho- alueen ja sen lähiympäristön viljelijöille kirjeellinen kysely, jossa tiedusteltiin mm. tuhon havaitsemisvuotta viljelmällä. Kuvassa 2 on kysymykseen saatujen vas- tausten tulokset (574 kpl) ryhmitettyinä vuosittain. Siitä ja kuvasta 3 käy ilmi tuhoalueen voimakas laajeneminen vuoteen 1954 saakka, mikä saattaa johtua esimerkiksi tuhoa levittävien kaskaiden leviämisestä, kaskaskannassa ilmeisesti tapahtuneesta massaesiintymisestä, tuhoon vaikuttavista toistaiseksi heikosti tun- netuista ulkoisista (sää tms.) tekijöistä ja näiden yhteisvaikutuksesta. Vuosien 1954—55 huipun jälkeen vain 22 viljelijää ilmoitti tuhon ilmaantu- neen ensi kerran vuonna 1956 viljelyksilleen. Tämä saattaa johtua osittain vas- tausten pienestä lukumäärästä, niiden epätasaisesta jakautumisesta ja mainittuna vuonna esiintyneistä hallatuhoista, jotka vaikeuttivat kaurantuhon toteamista. Vuosina 1957 ja 1958 ei kuitenkaan enää todettu uusia tuhotapauksia ja tuho oli niin lievää, että vain aniharva viljelijä edes tuhoalueella totesi sen esiintymisen. Tuhoalueen laajentumisessa on täten aineiston mukaan tapahtunut vuodesta 1955 alkaen hidastumista. Kartasta (kuva 4) nähdään v. 1956 suoritetun kenttätutkimuksen perusteella tuhon levinneisyys ja arvioitu voimakkuus kyseisenä vuonna. Siitä ilmenee, että tuho on ollut voimakkainta Kokkolan ja Siipyyn välisellä rannikkoalueella (lähes Kuva -. Kaurantuhon vuosittain saastuttamien viljelmien lukumäärä v. l'J.">6 suoritetun kyselyn perusteella. Vuoden 11157 tieto perustuu kirjoittajien arviointiin. Fig. 'J. The numbers of the farms annually injured by the damage to oats according to the inguiry in 19-56. The numbers in 1957 based on the evaluation of the authors. koko Österbottens svenska lantbrukssällskap’in alueella vrt. kuvaan 5). Tältä alueelta sisämaahan päin siirryttäessä tuho on heikennyt nopeasti omaten verra- ten leveän lievän tuhoutumisasteen reunavyöhykkeen, jolla tuho on ilmennyt saarekkeittain. Tuhoalue rajoittuu pohjoisosassaan vähäpeltoiseen Kalajoen nummialueeseen ja eteläosassaan Lokalahdella, epäselvästi Lounais-Suomen tärkeään maanviljelys- Kuva 3. Kaurantuhon ilmaantuminen eri alueil- le viljelijöiden antamien tietojen mukaan (10). Fig. 3. The appearance of the damage to oats in different tracts according to information given by farmers (10). Kuva 4. Kaurantuhon levinneisyys ja arvioitu voimakkuus v. 1956 tuhoeläintutkimuslaitoksen havaintojen mukaan, c.l. = viljely käytännölli- sesti katsoen lopetettu (10). Fig. 4. The distribution area and evaluated inten- sity of damage in 1956 according to the observa- tions made by Dept. of Pest Investigation, c.f. = oat cultivation practically given up (10). 53 alueeseen. Leveydeltään vyöhyke on mantereella noin 10—60 km. Kapein kohta sijaitsee Kokemäenjoen eteläpuoleisella karulla hiekkakivialueella ja levein Etelä- ja Keski-Pohjanmaan viljan- ja heinänviljelyalueilla. Suomenselällä ja edellä mai- nituilla karuilla alueilla tuho esiintyi joko keskimäärin lievänä tai se rajoittui suo- rastaan niihin, mikä saattaa johtua esim. kyseessä olevien alueiden viljelysten vähäi- syydestä ja hajallisesta esiintymisestä, jotka muodostavat kaskaskannalle leviämis- esteitä, tai muulla tavoin vaikuttavat kannan runsauteen ja sen levittämän tuhon ilmenemiseen. Tuhon voimakkuuserot Tuhon ankaruudessa on melkoisia vaihteluja sekä samana vuonna läheisillä viljelyksillä että eri vuosina samalla viljelyksellä, samoin kuin koko tuhoalueella- kin. Syinä tällaisiin vaihteluihin ovat mm. tekijät, jotka säätelevät tuhoa aiheutta- van kaskaskannan lukumäärää. Viljakaskaskannan suurentuminen vaikuttaa tuhoa lisäävästi, pienentyminen päinvastoin. Teoreettisesti on pääteltävissä; 1) Mitä enemmän on viljamaita sitä enemmän viljakaskailla on suotuisia lisääntymispaikkoja. Muissa biotoopeissa viljakaskaat lisääntyvät yleensä melko vähän. 2) Mitä enemmän on viljakasveihin perustettu heinänurmia, sitä paremmat mahdollisuudet lisääntyneellä kaskaskannalla on aikuistua. Sen sijaan ravintokasvittomissa sänkipelloissa tuhoutuu suurin osa tou- kista. Edellisestä seuraa, että mitä suuremmaksi viljakasveihin kylvetl3-]en 1.-vuo- den heinänurmien pinta-alan suhde viljakasvien viljelyalaan (suhde=H) muodos- tuu sitä enemmän on odotettavissa aikuistuvia viljakaskaita viljakasvialaan ver- rattuna ja sitä voimakkaampaa pitäisi tuhon olla. Vanhat nurmet, piennarkasvus- Taulukko 1. Tuhoalueen ja sen läheisten maanviljelysseurojen 1.-vuoden peltonurmien ja viljakasvien viljelyala sekä suhde H yli 2 ha peltoa käsittävillä viljelmillä maatalouslaskennan mukaan v. 1950 Table 1. The acreages of the Ist year seeded grasslands and cereals at the area of damage and of some agri- cultural societies. The ratio H (see text ) in the farms with 2or more hectare of arable land according to the Annual Statistics of Agriculture in 1950. Maanviljelysseura I -vuoden pelto- Viljakasvien H-suhde Agricultural society nurmien ala ha viljelyala ha Ratio H Acreages of the Acreages of Ist year seeded the cereal grasslands ha crops ha österbottens svenska lbs (1) 19603 34685 0.57 Keski-Pohjanmaan mvs (2) 10760 22855 0.47 Etelä-Pohjanmaan mvs (3) 36306 84210 0.43 Keski-Suomen mvs (6) 13428 33760 0.40 Satakunnan mvs (4) 24169 86152 0.28 Hämeen-Satakunnan mvs (7) 9740 35233 0.28 Hämeen läänin mvs (8) 16607 64031 0.26 Varsinais-Suomen mvs (.5) 24857 100693 0.25 Koko maa Whole country 292749 850786 0.34 54 tot ja peltojen laiteet saattavat olla eräissä tapauksissa merkittäviä viljakaskaan lisääntymispäikkoja, jotka tulee myös ottaa huomioon suhteen H perusteella pää- telmiä tehdessä. 1.-vuoden ja vanhempien heinänurmien alat ovat jokseenkin samassa suhteessa toisiinsa koko alueella (n. 1 ; 3.2), joten ne vaikuttavat molem- mat samaan suuntaan. Taulukossa 1 esitetään tuhoalueen ja sen läheisten maanviljelysseurojen alueilta vuodelta 1950 lasketut H:n arvot. Peltonurmien suojakasvia tai sen puut- tumista ei ole voitu ottaa huomioon laskussa; Valleu ja Paatelau (15) mukaan perustettiin koko maassa peltonurmista 42 % kauraan, 21 % ohraan, 19 % kevät- vehnään, 11 % syysrukiiseen, 2 % syysvehnään, 3 % vihantarehuun ja vain 2 % kesantoon. Taulukosta käy ilmi, että suurin H:n arvo on Österbottens svenska lantbrukssällskaphn alueella ja pienin Varsinais-Suomen maanviljelysseuran alueella. Edellisen seuran alueella on taulukon perusteella viljakasveihin kylvetyissä heinä- nurmissa aikuistuva kaskaskanta (teoreettisesti) levittäytynyt noin kaksi kertaa laajemmalle alalle kuin millä se on aikuistunut, jälkimmäisellä alueella taas noin neljä kertaa laajemmalle alueelle. Viime mainitulla alueella pitäisi täten kaskas- tiheyden olla selvästi pienempi kuin edellisellä. Syksyllä 1956 tehdyt toukkien laskentahavainnot osoittavat tilanteen olevan tämän suuntaisen. Samoin Vaasan seudussa vv. 1956 ja 1957 suoritetut tutkimukset viljakaskaan munamääristä Kuva 5. Kaurantuhon voimakkuus eräillä tiloilla maanviljelysseuroittain. Vuosien 19ö3—56 tiedot ovat viljelijöiden antamien tietojen keskiarvoja ja vuoden 1957 tiedot perustuvat tekijäin havaintoihin, jotka on mukautettu edellisiin verrattaviksi. = Österbottcns svenska lbs (1), = Keski- pohjanmaan mvs (2), —•— = Etelä-Pohjanmaan mvs (3), = Satakunnan mvs (4), ... = Varsinais-Suomen mvs (.5). Fig. 5. The severity of damage in the farms evaluated by the agricultural societies. The numbers in HJÖ3 — 56 are the means of information given by farmers and the numbers in 1951 arc based on the observations of the authors accommodated to be comparable with the numbers mentioned above. Agricultural societies mentioned in the fiiiuisli text above. Taulukko 2. Viljakaskaan toukkien tuhoutuminen talvien 1956—57 ja 1957—58 aikana Etelä-Pohjanmaalla. Syys- näytteet otettu 19. 9.—19. 10. ja kevätnäytteet 25. 4.—24.5. välisenä aikana. Jokaiselta havaintopellolta, jossa onedellisenä vuonna kasvanut kevätvilja, on otettu koneimurilla kolme 0.10 m2:n näytettä.*) Table 2. The destroying of the nymphs of C. pellucida during the winters 1956—57 and 1957—58 in South Ostro- bothnia (Etelä-Pohjanmaa). The autumn samples were taken between Sept. 19th-Oct. 19th and spring samples between April 25th-May 24th. Three samples of O.iO sqm each were taken with the suction apparatus *) from every experimental fields growing spring cereals in the previous year. Tilanne pellolla keväällä Havaintopeltoja kpl Kaskaita syys- Kaskaita kevät- Tuhoutumis- °/o kevätviljan jälkeen näytteissä kpl. näytteissä kpl. Keskim. Situation in fields Number of Number of nymphs Percentages of in spring Number of fields nymphs in in spring samples destroying autumn samples Average vv. in -56-57 w. in -57 -58 v. in -56 v. in -57 v. in -57 v. in -58 vv. in -56-58 Siaki + timotei + rikkakasveja Stubble -f- timothy +weeds kyntämätön unploughed 5 6 322 1121 272 707 32 Sänki-)-rikkakasveja, kyntämätön Stubble-\-weeds, unploughed ö .~>~>.> 132 7(> Sänki -f rikkakasveja, kynnetty Stubble + weeds, ploughed 2 I 72 60 10 2 »1 kevätviljamaissa osoittavat, että viljakaskaita on ollut runsaammin Österbottens svenska lantbrukssällskapdn alueella kuin Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran alueella. Laajahkojen suoviljelysten kaskastiheys näyttää samoin olevan suurempi kuin kivennäismaiden, mikä ainakin osittain johtunee edellisten timotei-kaura- valtaisesta viljelyskierrosta ja korkeasta H:n arvosta. Tuhon voimakkuuden pitäisi ilmetä suurempana alueilla, joissa H:n arvo on suuri. Tällainen tilanne todellisuudessa näyttää olevankin kuten keskimääräistä tuhon voimakkuutta osoittavasta kuvasta 5 ilmenee. Erot eri alueiden välillä eivät kuitenkaan ole yhtä suuria kuin teoreettisesti olisi oletettavissa sillä ilmeisesti muut tekijät osittain tasoittavat kaskaskannan määrää. Taulukossa 2 olevasta esimerkistä käjr ilmi missä määrin timoteitä tai erilaisia rikkakasveja käsittävät kevätviljapellot ja kyntö voivat vaikuttaa kaskaiden tuhoutumiseen. Edullisissa olosuhteissa, nuorissa timoteimaissa, joita pintavesi ei peitä, kaskaiden tuhoutuminen talven aikana on ollut verraten pieni (keskim. 32 %). Timotein puuttumisen johdosta tuhoutuu suurin osa kaskaita ja syys- tai kevät- muokkaus tuhoaa kannan lähes täydellisesti. Edellisen perusteella tuhoalueella tuhoutui talven 1949—50 aikana kaskaskantaa timotein puuttumisen johdosta vain noin 45—60 %:lta lisääntymispaikoista kun sen läheisellä alueella tuhoutui noin 60—75 %:lta (taulukko 1). Mikäli tilanne on jatkunut vuodesta toiseen täl- laisena se osaltaan selittää kaskastiheyden alueittaisen vaihtelun ja siitä johtuvan *) Imurin rakennetta ja toimintaa ovat selostaneet Kanervo et ai. (10, s. 45) Construction and function of the suction apparatus has been described before [lO p. 13) 55 56 tuhoalueen laajentumisen hidastumisen ja tuhon lievenemisen sisämaahan siirryt- täessä. Mistä johtuu vuoden 1957 hyvä kaurasato edelliseen vuoteen verrattuna? Yhtenä syynä siihen on ilmeisesti viljakaskasmäärässä tapahtunut kannan vähene- minen. Keväällä 1956 todettiin imunäyttein (3 X 0.10 m 2) 11 kevätviljaan kyl- vetyssä 1.-vuoden timoteimaassa keskimäärin 927 viljakaskastoukkaa/m 2 , keväällä 1957 niitä oli vain 163/m2 13 havaintopaikan keskiarvona. Tulokset osoittavat siis toukkamäärän pienentyneen n. 1/5 osaan. Munaryhmien (keskimäärin 10.9 munaa ryhmässään) määrässä 100 kasvia kohden havaittiin pienentymistä 42.5:5tä 22.3;een 11 havaintomaassa. Samansuuntainen kaskaskannan lasku on todettu Ruotsissakin (12 ja Sömermaa suullisesti). Syynä tällaiseen laskuun voivat olla kesän 1956 sekä seuraavan talven ja kevätkesän bioottiset ja abioottiset tekijät, mm. talven lumettomuus ja tulvat. Toisena syynä tähän on viljakaskaiden kesällä 1957 myöhäisemmät parveilu- ajat kauran kehitysasteeseen nähden edelliseen vuoteen verrattuna. Tästä johtuen ne eivät päässeet vioittamaan kasveja yhtä aikaisin ja riittävän suurin määrin, jotta tuho olisi ilmennyt ankarana. Kolmanneksi tuhon ankaruuteen ilmeisesti vaikuttavat jotkin toistaiseksi heikosti tunnetut (esim. kosteus ja lämpö) ja tunte- mattomat tekijät, joiden erilaisuus saattoi aiheuttaa osaltaan v:n 1957 lievemmän tuhon kuin edellisenä vuonna. Kaman sadut ja viljelyalat tuhoalueella ja sen läheisyydessä Viljakaskaan aiheuttaman kaurantuhon voimakkuudesta, yleistymisestä sekä sen viljelykasvialoihin aiheuttamista muutoksista saa tilastollista todistusaineistoa maataloustilastosta (16) sekä kirjanpitotilojen vuosikatsauksista. Kuten kuvista 4 ja 7 ilmenee, käsitti kaurantuhoalue 1956 koko Österbottens svenska lantbrukssällskapdn alueen sekä lisäksi osia Keski-Pohjan maan, Etelä- Pohjanmaan, Satakunnan ja Varsinais-Suomen maanviljelysseurojen alueista. Maataloushallituksen vuosittain laatimasta maataloustilastosta saatuja sato- ja viljelyalatietoja vertaamalla voidaan nähdä kaurantuhon voimakkuus ja vaiku- tus erittäin selvästi ensiksi mainitun mv-seuran alueella ja samansuuntaisena myös muiden seurojen alueella. Vertailun vuoksi on mukaan otettu myös Keski- Suomen ja Hämeen—Satakunnan maanviljelysseurojen alueet sekä koko maan satoa ja viljelyalaa koskevat tiedot. Maanviljelysseuroittain laaditusta diagrammista (kuva 6) käy selville kauran hehtaarisatojen vaihtelu vuosina 1950—1957. Vuosien 1950 ja 1951 sadot olivat lähes normaaleja, kasvukausi 1952 oli loppupuolesta erittäin sateinen, joten huo- not sadot Pohjanmaalla, erikoisesti tulvanaralla Keski-Pohjanmaalla johtuvat pääosaltaan sadevaurioista eikä tuhon vaikutus vielä ole näkyvissä. Vuoden 1953 kaurasato oli koko maassa varsin runsas ollen kolmen ensiksi mainitun mv-seuran alueella n. 1 700 kg/ha ja vajaa 200 kg alle koko maan keskisadon eikä kauran- tuhon vaikutus vielä tilastollisesti selvästi näy (vrt. kuva 5). 1954 oli Österbottens svenska lantbrukssällskapdn alueen kaurasato jo n. 600 kg/ha, v. 1955 n. 800 kg/ha ja 1956 n. 700 kg/ha pienempi kuin koko maan keskisato. Pohjanmaan muiden mv- seurojen sadot olivat myös pienentyneet, vaikka eivät aivan yhtä voimakkaasti, sillä kuuluihan näiden mv-seurojen alueista vain osa tämän tuhon vaikutuksen alaisuuteen. Vuoden 1957 sadot ovat taas verrattain hyvät eikä suuria poikkeamia tuhoalueen ja sen ulkopuolisten mv-seurojen välillä ole havaittavissa. Taulukko 3 antaa kuvan eri vuosien hehtaarisadon poikkeavuudesta vuosien 1946—53 keskisadosta. On syytä huomata, että huono sato v. 1955 Satakunnan, Hämeen-Satakunnan ja Varsinais-Suomen mv-seurojen alueella johtuu pääosaltaan ankarasta kuivuudesta. V. 1956 sadon pienuuteen Pohjanmaan ja Keski-Suomen alueilla ovat vaikuttaneet melkoisesti myös hallavauriot. Edellä esitettyinä vuo- sina ei tuhoeläintutkimuslaitoksen tietojen mukaan ole läntisellä rannikkoalueella esiintynyt kahukärpästä eikä muitakaan tuholaisia tai kasvitauteja erityisen run- saana, joten heikot sadot kolmen ensinmainitun maanviljelysseuran alueella joh- Taulukko 3. Kauran vuosisadon poikkeavuus kg/ha kunkin maanviljelysseuran 8-vuotiskauden 1946-53 keskisadosta. Table o. The deviations kgha of the annual yields of oats from the mean yields (in the period of eight years 1946— 53) by agricultural societies. Maanviljelysseura Agricultural society 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 1957 Österbottens svenska lbs (1) 4-134 +275 —229 -223 —594 —1059 —874 +26 Keski-Pohjanmaan mvs (2) +7O —364 —221 + 498 —34 7 —336 +456 Etelä-Pohjanmaan mvs (3) + 9 T 262 —6B —295 3 —439 —346 +295 Satakunnan mvs (4) +lO5 +127 --206 J-358 -57 —289 -69 +ll5 Varsinais-Suomen mvs (i) -178 —155 -4333 +4ll -r-176 —378 +165 252 Keski-Suomen mvs (6) -101 +206 -199 +3Ol T 265 -46 —2OO - +338 Hämeen-Satakunnan mvs (7) —129 —73 —l7O 8 -271 —l6B 2 Koko maa Whole country —64 —97 +l6B +346 —47 —163 —122 +lB9 Kuva ti. Kauran hehtaarisadot oraiden maanviljelysseurojenalueilla vuosina 1950—57 Maataloustilaston mukaan. 1 = österbottens svenska lbs, 2 = Keski-Pohjanmaan mvs, 3 = Etelä-Pohjanmaan mvs, 4 = Satakunnan mvs, 5 = Varsinais-Suomen mvs, 6 = Keski-Suomen mvs, 7 = Hämeen-Satakunnan mvs, S = Koko maa Whole country Fig. 6. The hectare yields of oats in the areas of some agricultural societies according to the Annual Statistics of Agriculture in 19Ö0— 57. Agricultural societies mentioned in the finnish text above. 58 tuvat joko epäedullisista sääoloista (1952) tai viljakaskaan aiheuttamasta tuhosta (1955) tai molempien yhteisvaikutuksesta (1954 ja 1956). Paitsi määrällisesti huonontaa viljakaskas myös laadullisesti kauran satoa. Niinpä tuhoeläintutkimuslaitoksen torjuntakokeissa 1956 todettiin käsiteltyjen kauramaiden (tuho lievää) sato keskimäärin hehtolitrapainoltaan 4 kg suurem- maksi ja kahuprosentti 6 % pienemmäksi kuin vastaavien käsittelemättömien, melko pahoinkin tuhoutuneiden maiden sato. Viljakaskaan aiheuttamista huonoista sadoista on välittömästi ollut seurauk- sena kauran viljelyalan pieneneminen (kuva 7). Österbottens svenska lbs:n alueella oli kaura-ala 1955 n. puolet edellisen vuoden alasta, 1956 ja 1957 vain 1/6 v. 1954 alasta. Saman suuntaiset muutokset on havaittavissa myös Keski- ja Etelä-Pohjan- maan mv-seurojen alueella, joskaan ei yhtä selvinä. Muiden mv-seurojen alueilla sekä koko maan kauranviljelyaloissa on havaittavissa vain hyvin vähäistä piene- nemistä vastaavana aikana. Kuva 7. Kauran viljelyala 1 000 ha:ja jakokonaissato 1 000 tonneja vuosina ]9.">o :,! Maataloustilaston mukaan. Alueiden numerot kuten kuvassa 6. Fig. T. Acreages and the total yields of oats according to the Annual Statistics of Agriculture in I'.l'tt) i;. The agricultural societies marked as in fig. 6. 59 Taulukko 4. Kaurantuhon vaikutus kauran kokonaissatoon Österbottens svenska lbs;n alueella. Table 4. The effect of damage to oats on the total yield of oats at the area of agricultural society 1 (see fig. 8) Vuosi Kunakin vuonna Keskisadon perus- Erotus ~ saatu sato tonnia teellä laskettu sato tonnia tonniaYear Annual yield The theorethical yield Difference tons in tons, counted on the tons basis of the mean yield 1950 30243 27747 + 2496 1951 32813 29442 + 3371 1952 25721 30256 4535 1953 33666 29379 + 4287 1954 18623 30467 —11844 1955 5284 17216 —11932 1956 2005 4683 2678 1957 4734 4654 + 80 Jos arvioidaan kaurantuhon Österbottens svenska lbs:n alueen viljelijöille aiheuttamia satotappioita, saadaan summittainen kuva kertomalla vuosittainen kauranviljelypinta-ala esim. 8-vuotiskauden 1946—1953 keskihehtaarisadolla ja vähentämällä tästä luvusta ko. vuonna saatu sato. Taulukosta 4 ilmenevät nämä erotukset. Kolmen vuoden 1954—56 aikana on täten laskettu satotappio yhteensä n. 26 000 tonnia kauraa ja 25 mk:n kilohinnan mukaisesti yli n. 650 milj. markkaa. Etelä-Pohjanmaan mv-seuran toimialueen useissa kunnissa on myös suoritettu tuhoarviointeja. Niinpä v. 1955 Laihialla 154:llä arviointia pyytäneellä tilalla (yhteispeltoalaltaan 2133 ha) oli 444 ha kaura-ala tuhoutunut keskim. 83 %:sti. Havainnollisen kuvan tuhon taloudellisesta merkityksestä antavat myös kauran- siemenen kauppaa harjoittavan Vähänkyrön Osuuskaupan oheisesta taulukosta (taulukko sa) ilmenevät kauranvälitysmäärät (johtaja P. Suvanto suullisesti). Taulukko sa. Vähänkyrön Osuuskaupan toimialueeltaan ostaman kauran määrä sekä raha-arvo vuosina 1950 1957 Table sa. The amount and sale value of oats bought by a cooperative store at Vähäkyrö ( Vähänkyrön Osuus- kauppa) from its area of sale. Vuosi Siemenkauraa Kehu kauraa Yhteensä Kalia-arvo ~ tonnia tonnia tonnia miij. markkaa 1 ear ' Seed oats tons Fodder oats tons Total tons Sale value mill. mks. 1960 400 687 1087 19.3 1951 932 23.2 1952 1129 27 4 1953 472 890 1302 27.0 1954 184 870 1054 20.3 1955 8 572 580 14.1 1956 24 207 291 7.2 1957 1(1 85 95 2.4 60 Kaurantuhon ilmeneminen eräillä kirjanpitotiloilla Käsityksen siitä, millainen on pellon käyttö kaurantuhon vaivaamilla alueilla ja minkä kasvin viljelyyn kaurasta luopumisen jälkeen on siirrytty, antavat Maa- taloushallituksesta saadut ns. kirjanpitotilojen tilastotiedot. Tilat on jaoiteltu viiteen ryhmään sijaintinsa mukaan tuhon eri voimakkuusalueilla (vrt. kuva 4) ja useimmilta on satotiedot yhtäjaksoisesti vuosilta 1950—-56. Tilojen ryhmitys ja sijaintikunta ilmenee kuvasta 8. Ruotsalaisen tuhoalueen (I) tilat yhteensä 11 (1950 10) ovat pinta-alaltaan 5—32 ha (tilojen joukkoon otettu viljelysolosuhteil- taan vastaava Vähänkyrön kuntaan kuuluva tila), Pohjanmaan tuhoalueen (II) 10 tilaa (1959 9) 10—50 ha ja Pohjanmaan vertailualueen (III), jossa tuhoa ei ole Kuva S. Tutkimuksessa käytettyjen kirjanpitotilojen sijainti sekä maanviljelysseurojen ja kauran- tuhoalueen rajat v. l!tr>t>. Kirjanpitotilojen ryhmät: 1 Ruotsalaisen tuhoalueen, 11 = Pohjanmaan tuhoalueen, 111 = Pohjanmaan vertailualueen, IV = Satakunnan tuhoalueen ja V = Satakunnan vertailualueen kirjanpitotilat. Maanviljelysseurat: Numerot I—7 kuten kuvassa (i, S = Hämeen läänin mvs, i) - Finska hushällningssällskap, 10 = Xylands svenska lbs, 11 = Uudenmaan läänin mvs, 12 = Itä-Hämeen mvs, 13 = Oulun läänin talousseura. Fig S. The location of the book-keeping farms used in this study and the boundary lines of the agricultural societies and those of the damage to oats in 19Ö6. The croups of book-keeping farms and agricultural societies mentioned in finnish text above 61 Taulukko sb. Kauran hehtaarisadot eräillä kirjanpitotiloilla. Table sb. The yields of oats per hectare in some book-keeping farms. Kirjanpitotilojen ryhmät The croups of book-keeping farms 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 Ruotsalainen tuhoalue (7) 1968 1907 1964 1707 463 593 I'ohjanmaan vertailualue (///) 2052 1876 1512 1760 1288 1529 1079 Erotus Difference —B4 +3l +452 —53 —824 —936 Satakunnan tuhoalue (IV) 2355 1947 2424 2367 1776 880 1296 Satakunnan vertailualue (V) 2864 2742 3054 2652 1953 2250 2887 Erotus Difference —509 —795 —630 —285 —177 —1376 —1591 Taulukko 6. Ruotsalaisen tuhoalueen (I) kirjanpitotilojen pellon käyttö % Table 6. The percentage of the use of cereals in the book-keeping farms of the area I. 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 Syysviljat Winter cereals 2.9 2.7 2.8 1.1 1.1 1.8 3.1 Kevätvehnä Spring wheat 7.6 5.3 3.4 2.3 3.0 3.2 4..' Ohra Barley 5.3 3.6 4.8 8.0 6.3 9.7 14.1 Kaura Oats 10.0 17.1 18.3 18.1 17.5 6.(1 Seosvilja Mixed cereal 2.2 0.6 1.9 5.8 5.3 3.2 Syysrypsi Winter turnip rape 0.2 0.8 0.6 0.9 1.2 1.3 Peruna ja juurik. Potatoes and beets 4.1 4.5 4.1 3.2 4.2 4.9 4.8 Nurmet Hay plants 00.9 04.4 64.2 63.2 57.7 62.5 65.6 Muut kasvit Other plants 0.0 0.8 0.0 0.3 0.5 0.9 0.2 Kesanto Bare fallow 0.4 1.1 1.0 1.3 3.0 3.0 3.5 100 100 100 100 100 100 100 Koko peltoala ha Total arable land ha 179 189 185 198 188 195 158 esiintynyt, 9 tilaa 10—52 ha. Viimeksi mainitun alueen tiloista useimmat ovat sateisina vuosina kärsineet tulvista, jotka ovat alentaneet viljasatoja. Satakunnan tuhoalueen (V) 5 (1956 4) tilat ovat 7—48 ha:n suuruisia vastaavan vertailualueen tilojen (V) 6 (1956 5) ollessa samaa suuruusluokkaa. Näinryhmiteltyjen kirjanpitotilojen kaurasatojen määrät (taulukko sb) antavat samanlaisen kuvan tuhon voimakkuudesta kuin maanviljelysseurojenkin tilastot. Peltoalan käytössä poikkeavat alueet toisistaan. Kauran osuus oli 11, IV ja V alueella 20—30 % peltoalasta kun taas I ja 111 se oli n. 15 % tienoilla. Oheiset taulukot 6—lo osoittavat kauran viljelyalan %-osuuden peltoalasta eri vuosina. Tuhoalueiden kaura-alat ovat v:sta 1954 lähtien pienentyneet hyvin jyrkästi, jopa niin, että ruotsalaisella tuhoalueella viljely on v. 1956 kokonaan lopetettu. 62 Taulukko 7. Pohjanmaan tuhoalueen (II) kirjanpitotilojen pellon käyttö % Table 7. The percentage of the use of the cereals in the book-keeping farms of the area 11. 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 Syysviljat Winter cereals 4.1) 5.4 3.7 2.3 2.9 4.5 0.0 Kevätvehnä Spring wheat 6.8 6.5 3.2 2.1 6. S 5.0 7.3 Ohra Barley 2.7 4.5 3.5 4.3 2.8 5.6 9.5 Kaura Oats 22.6 19.8 27.2 2M.1 21.8 20.0 8.2 Seosvilja Mixed cereal 0.2 (P. 3 0.2 0.8 0.6 1.9 Syysrypsi Winter turnip rapt 0.2 0.2 2.6 1.4 2.4 2.4 Peruna ja juurik. Potatoes and beets 3.6 3.2 2.7 2.5 2.8 3.2 3.1 Nurmet Hav plants 55.9 54.4 55.9 53.8 56.1 53.4 49.8 Muut kasvit Other plants 1.2 1.3 0.6 0.2 0.1 0.2 0.5 Kesanto Bare fallow 3.0 4.4 2.8 3.3 4.7 5.7 8.3 100 100 100 100 100 100 100 Koko peltoala ha Total arable land ha 251 254 25s 263 262 275 22s Taulukko 8. Pohjanmaan vertailualueen (III) kirjanpitotilojen pellon käyttö % Table 8. The percentage of the use of the cereals in the book-keeping farms of the area 111. 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 Syysviljat Winter cereals 5.4 5.4 5.1 3.1 3. s 4.3 5.3 Kevätvehnä Spring wheal 4.4 4.3 2.5 2. s 3.2 3.9 4.r> Ohra Barley 4.9 5.9 5.9 7.(1 6.9 6.5 7.2 Kaura Oats 11.7 13.5 15.8 18.6 16.0 14.2 13.6 Seosvilja Mixed cereal 4.2 1.5 0.8 0.6 Syysrypsi Winter turnip rape - 0.3 0.4 0.8 0.3 1.5 Peruna ja juurik. Potatoes and beets 6.1 4.4 3.3 3.7 4..") 4.8 4.9 Nurmet Hay plants 58.4 01.(i 63.1 59.2 (53.1 63.2 58.2 Muut kasvit Other plants 0.7 (1.4 0.7 0.6 0.3 0.1 o I Kesanto Bare fallow 4.2 3.3 2.8 4.6 1.4 2.7 4.1 100 100 100 100 100 100 100 Koko peltoala ha Total arable land ha 223 230 232 232 232 232 232 Taulukot 6—lo selventävät parhaiten eri viljakasvien osuutta peltopinta- alasta sekä niitä keinoja, joita viljelijät ovat käyttäneet korvatakseen vähenty- neen kaura-alan. Esim. ruotsalaisella tuhoalueella on vuosina 1954, 1955 ja 1956 yritetty seosviljan viljelyä, mutta koska kaura ei säilynyt seosviljassakaan on sen viljelyala vähenemässä. Tuhoalueella näyttää kaura korvatun ohralla ja nurmilla sekä jättämällä suurempi ala peltoa kesannoksi. 63 Taulukko 9. Satakunnan tuhoalueen (IV) kirjanpitotilojen pellon käyttö % Table 9. The percentage of the use of the cereals in the book-keeping farms of the area IV. 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 Syysviljat Winter cereals 3.5 3.1 3.2 3.8 4.7 4.6 6.1 Kevätvehnä Spring wheat 10.5 7.0 5.8 4.4 5.4 6.1 6.7 Ohra Barley . 2.8 3.6 3.6 9.8 5.1 7.2 8.4 Kaura Oats 25.4 28.8 29.7 21.0 24.9 22.2 19.1 Seosvilja Mixed cereal 0.4 0.3 0.1 Syysrypsi Winter turnip rape 0.4 0.7 3.4 5.1 1.8 Peruna ja juurik. Potatoes and beets 7.4 6.5 6.8 6.0 7.5 7.2 5.0 Nurmet Hay plants 4!).4 48.9 49.1 45 4 46.4 47.3 48.1 Muut kasvit Other plants 0.6 0.8 0.8 0.9 0.9 1.4 1.9 Kesanto Bare fallow 0.6 0.3 5.3 2.2 4.6 100 100 100 100 100 100 100 Koko peltoala ha Total arable land ha 147 150 148 149 151 161 113 Taulukko 10. Satakunnan vertailualueen (V) kirjanpitotilojen pellon käyttö % Table 10. The percentage of the use of the cereals in the book-keeping farms of the area V. 1950 1951 1952 1953 1954 1955 1956 Syysviljat Winter cereals 4.7 2.9 2.4 3.0 4. 1 i 8.8 4.2 Kevätvehnä Spring wheat 11.6 9.1 5.8 2.7 6.5 3.3 5.0 Ohra Barley 3.7 3.4 6.7 11.8 8.3 16.9 10.8 Kaura Oats 24.0 22.1 24.3 24.0 23.2 24.0 27.5 Seosvilja Mixed cereal 2.1 3.4 2.6 0.8 0.1 0.4 1.4 Syysrypsi Winter turnip rape 3.6 5.5 8.2 5.9 0.8 0.9 Peruna ja juurik. Potatoes and beets 8.2 7.1 8.0 4.7 6.5 6.3 5.8 Nurmet Hay plants 41.3 45.0 41.3 41.5 39.5 37.7 37.6 Muut kasvit Other plants 2.3 2.2 1.8 1.3 1.4 1.8 1.0 Kesanto Hare fallow 1.5 1.2 1.9 2.0 4.0 5.8 100 100 100 100 Inn lon II") Koko peltoala ha Total arable land ha 166 176 178 178 178 177 177 Kauraa korvaamaan käytetty ohra on yleensä antanut hyviä satoja, joskaan ne eivät aikaisemmin kauranviljelyyn käytetyillä happamilla suomailla ole nous- seet määrällisesti kaurasatojen suuruisiksi. Lisäksi väittävät viljelijät myös ohran eräissä paikoin v. 1955 kärsineen kaskaan vioituksesta. Vuosina 1957 ja -58 saadut hyvät kaurasadot vaikuttavat ilmeisesti siihen, että peltoalan käyttö palaa tuhon vaivaamillakin alueilla lähes ennalleen, ellei tuho esiinny voimakkaana lähi vuosina. Yht e e n veto Suomen läntisellä rannikkoseudulla viime vuosina esiintyneen (alligypona (Delphacodes ) pelhtcidan aiheuttaman kaurantuhon syraptomit saattavat eri vuosina vaihdella. V. 1957 oli tuhoutuneiden kaurojen väritys heikosti kellanruskea ja versominen vähäinen sekä sato parempi edelliseen vuoteen verrattuna. Tuhoeläintutkimuslaitoksen tutkimusten sekä viljelijöiltä saatujen tietojen mukaan on uusien kaurantuhopaikkojen määrä vuoden 1955 jälkeen vähentynyt ja tuhon voimakkuudessa on vuoden 1955 jälkeen tapahtunut lievenemistä niin, että tuho oli vv. 1957 ja 1958 vaikeasti havaittavaa. Tuhon voimakkuus vaihtelee esiintymisalueellaan samana vuonna melkoisesti, johtuen ilmeisesti viljakaskaan lisääntymis-, säilymis- ja aikuistumispaikkojen määrästä eli etenkin suojaviljaan perustettujen 1.-vuoden heinänurmien osuudesta koko viljakasvialasta. Vuodesta 1955 lähtien tapahtunut tuhon voimakkuuden väheneminen johtunee 1) viljakas- kaan populatiotiheydessä tapahtuneesta laskusta ja 2) tuhon ilmenemiseen vaikut- tavista ulkoisista tekijöistä mm. kosteudesta ja lämmöstä. Kaurantuhon satoa alentava ja pellon käyttöä muuttava vaikutus ilmenee Pohjanmaan maanviljelysseurojen sekä ko. alueen kirjanpitotilojen sato- ja vilje- lyalatilastoissa. Österbottens svenska lantbrukssällskap'in alueella oli kauranvil- jelyala v. 1956 vain 1/6 v. 1954 alasta ja saman alueen kirjanpitotiloilla on kauran viljely lopetettu kokonaan. Viljelijät ovat kauranviljelyn lopetettuaan tai sitä vähennettyään siirtyneet joko seosviljan kautta tai suoraan ohran viljelyyn sekä laajentaneet täyskesanto- alaansa. Vuosina 1957 ja -58 saadut hyvät kaurasadot vaikuttanevat kauranviljely- alan palaamiseen lähes ennalleen, ellei voimakasta tuhoa esiinny lähi vuosina. Kaurantuhon esiintymisessä on havaittavissa selvä yleistyminen vuodesta 1948 vuoteen 1955, jonka jälkeen tuho vuoteen 1958 mennessä näyttää melkoisesti lieventyneen ja lähes kadonneen. Kaurantuhon aikaisemmasta esiintymisestä Suo- messa vuotta 1948 edeltäneeltä ajalta ei ole tietoja. KIRJALLISUUTTA (1) Berger, J.-O. 1955. Havreodlingens dilemma. Redogörelse över Svenska lantbrukssällskapens i Finland förbunds verksamhet under är 1954. s. 78—80. (2) —»—■ 1955. Fritflugan ett allvarligt hot mot havreodlingen. Österbottens svenska lantbruks- sällskaps femtioförsta ärsbok 1954. s. 81—82. (3) Heikinheimo, O. 1956. Disk. in Erik Johansson: Bollnässjukan, Nord. jordbr. forsk. 38: 423. (4) —»— 1956, Viljakaskas Delphacodes pellucida F. kaurantuhon aiheuttajana (Delphacodes pellucida F. als Verheerer von Hafer). Ann. ent. fenn. 22: 184, 187. (5) —»— 1957. Über Wiesenzirpe Delphacodes pellucida F. (Horn., Auchenorrh.) als Haferschädling in Finnland. IV Intern. PII. schutz-Kongress 1957. Kurzfassungen der Vorträge. s. 116— 117. (6) Jamalainen, E. A. 1957. Virustaudeista ja virustautien kaltaisista kasvitaudeista Suomessa. Valt. maatat.koetoim. julk. 158: I—sB. 65 (7) Kanervo, V. 1957. Kaurantuhoista läntisellä rannikkoalueellamme. Maatalous 50: 173—176, (8) —»— 1958. Kaurantuhotutkimuksesta. Maatal. ja koetoim. 12: 118—131. (9) —»— 1958. Om havremissväxten i österbotten. Sv. lantbr. sällsk. i Finland förb. Serie B 20: I—2o. (10) —*— Heikinheimo, 0., Raatikainen, M. and Tinnilä, A. 1957. The leafhopper Delphacodes pellucida (F). (Horn., Auchenorrhyncha) as the cause and distributor of the damage to oats in Finland. Valt. maatai. koetoim. julk. 160; 1—56. (11) Nuorteva, P. 1958. On the nature of the injury to plants caused by Calligypona pellucida (F.) (Horn., Areopidae). Ann. ent, fenn. 24: 49—59. (12) Sömermaa, K. 1957. Statens Växtskyddsanstalts undersökningar rörande den s.k. Bollnässjukan i Hälsingland är 1956. Tidskr. hushälln.sällsk. o. skogsv.styr. i Gävleborgslän. 33: 75—80. (13) Tinnilä, A. 1957. Havresjukan i Finland. Jord-Gröda-Djur. 1958. s. 176—178. (14) —»— 1957. Läntisen rannikkoseudun kaurantuhoista. Koetoim. ja käyt. 14: 18. (15) Valle, O, ja Paatela, J. 1958. Niittonurmemme ja niiden kehittämistoimenpiteet. Pellervo 7: 243—262. (16) Suomen virallinen tilasto: 111 45: 1 ja 2, 1954; 111 46, 1955; 111 47, 1956; 111 48, 1957; 111 49, 1957; 111 50, 1958. Helsinki. SUMMARY: THE EFFECT OF THE DAMAGE TO OATS CAUSED BY CALLIGYPONA PELLUCIDA F. ON THE ACREAGES AND YIELDS OF OATS IN FINLAND Mikko Raatikainen and Aulis Tinnilä Agricultural Research Centre, Department of Pest Investigation, Tikkurila The damage to oats caused by Calligypona (Delphacodes) pellucida F. established in Finland, has previously been discussed in many publications (I—ll, 13 and 14) The material of this study is composed of the investigations at the Department of Pest Investigation, of the informations given by farmers and of the agricultural statistics. Kanervo et al, (10) have previously described the symptoms of the damage to oats. The damaging of oats to various degrees seems to be due to the grouping of C. pellucida on certain oats plants and to the constancy of these groups on the same plants. The oats plants of an earlier developmental stage are damaged more seriously and the severity of damage makes a positive correlation to the number and sucking-time of C. pellucida. The symptoms vary depending on the habitat and the year. In 1957, for example, the colour of the oats damaged by C. pellucida was more slightly yellowish brown or red than in the previous year both in the field and in the isolation cage experiments. Accordingly the number of basal and lateral shoots was smaller and the yields better. The area of damage extended rapidly until the year 1954, as the figures 2 and 3 indicate. After the peak of the years 1954 and 1955 the extension seems to slacken. The distribution area and the severity of damage estimated are presented in figure 4. The damage borders on a healthy tract with little arable land in the north and it is slightest in the barren watershed of Suomenselkä with dispersed farms and in the sandstone tract of the river Kokemäki. Calligyponapellucida lives in the grass biotopes, as in cereals, grass, crops, meadows and swamps. The species increases mainly on cereals, and the grass, usually timothy, sown to cereals is the most important food plant of the nymphs. Theorethically it is to be concluded; I. The more cereals the more favourable places for reproduction of C. pellucida. 2. The more crops layd on the cereals the better possibi- lities for the cicadas to emerge. The larger the ratio (H) between the area of the Ist year leys layd on the crops and the cultivated area of crops the more cicadas can be expected to occur per the area of 66 crops and the more sever the damage will be. The ratio H in table 1 was calculated of the areas of some agricultural societies (cf. fig. 8). In drawing conclusions on the basis of the ratio H, the old leys and berms, too, must be taken with. The ratio between the areas of the Ist year leys and those of the older ones on the tracts in question is about 1 : 3. 2. The observations made in 1956 indicate that the nymphs occur more abundantly in the areas with high ratio H. The calculations on the number of eggs done at the areas of the agricultural societies 1 and 3 (see figure 8) point to the same direction. The severity of damage shows also the same tendency (fig. 5). The example in table 2 indicates the percentage of destroying of the nymphs in the increasing biotopes of C. pellucida, treated in different ways at the area. About 45—60 per cent of the grain fields situated at the area of damage and about 60—75 per cent of the grain fields situated near this area became ploughed in autumn 1949 or in the next spring. The situation possibly continuing as this may on its part explain the territorial fluctuation in abundance of C. pellucida and the retarded extension of the area of damage and the moderating of damage towards the inland. The better oats yields in 1957 (compared with that in the previous year) is partly due to the decreasing abundance of C. pellucida. In spring 1956, on an average 927 nymphs/m2 were stated in 11 Ist year timothy grasslands obtained in sucking samples (3 x 0.10 m 2), in spring 1957 only 163 nymphs/ in 2 as an average of 13 observation places. The number of egg groups (on an average 10.9 eggs per a group) per 100 plants in 11 observation places was 42.5 in 1956 and 22.3 in 1957. The second reason is the more late swarming of C. pellucida in 1957 in regard to the developmental stage of oats. For the third the severity of damage is effected by some other factors, for the present less known (e.g. tempe- rature and humidity) or unknown. The effect of damage on the yields and acreages of oats appears in the agricultural statistics drawn up by the agricultural societies (16). The area 1 entirely belongs to the areas of damage as well as some parts the areas 2,3, 4 and 5 (see figures 4 and 8). The yields of oats per hectare appear in figure 6 and the deviation of annual yields from the average yields of a period of eight years in table 3. The yield of oats per hectare at the area 1, was about 600 kgs in 1954, about 800 kgs in 1955 and about 700 kgs in 1956 smaller than the average yield of the whole country. The differences between the actual yield and the theoretical yield at the area of the agricultural society mentioned before appear in table 4. The yields in 1957 were rather good. No great exceptions between the yields of the area of damage and the yields of the area of the other agricultural societies were not to be stated. The slight yields in the three first mentioned areas of the agricultural societies are due either to the unfavourable weather conditions (in 1952) or to the damage caused by C. pellucida (in 1955) or by the combined influence of both factors mentioned above (in 1954 and 1956). The numbers in table 5a present the sale of the oats in a cooperative concern at Vähäkyrö (Vähänkyrön osuuskauppa). The number show the financial losses caused by the damage. The slight yields caused by C. pellucida resulted to the reduction of the acreage of oats (fig. 7.) The acreage of oats at the area of the agricultural society, in 1956 was only 1/6 from the acreage in 1954. The oats cultivation was wholly given up in the book-keeping farms of the same area (table 6). A good conception of what the use of the acreage is like at the areas of damage and which are the plants cultivated when the area of oats decreased is given by the book-keeping farms. They were grouped in three groups according to their location at the area of damage (I, II and IV). In addition to these there were for comparison two farm-groups 111 and V where no damage occurred (cf. figure 8) . The tables 6—lo clear up the proportion of the different cereals from the arable land. Giving up or lessering the oats cultivation the farmers proceeded to cultivate barley either directly or through the mixed crop of cereals. Accordingly they extended the area of bare fallow. The good yields of oats in 1957 and 1958 obviously will effect on that the use of arable land will return to the former state also at the areas of damage in case the damage will not occur severely in the following few years. There are no informations on the occurrence of damage in Finland before the year 1948.