KEVÄTVILJOJEN ITÄVYYDESTÄ KUIVAN KASVUKAUDEN JÄLKEEN Aarne Hilli Valtion Siementarkastuslaitos , Helsinki Saapunut 3.2. 1960 Valtion siemen tarkastuslaitoksen vuosittain suorittama siementutkimus koh- distuu pääasiassa kauppaan tarkoitetun siementavaran (kauppa-, laatu- ja valiosie- men) tutkimiseen. Valtaosa laitokselle saapuvista siemennäytteistä on maamme edul- lisimmilta viljelyalueilta, Lounais- ja Etelä-Suomesta. Jotta saataisiin selville koko maan kylvösiemenillänne, olisi tarpeen saada riittävä määrä siemennäytteitä myös alituotantoalueilta, joille vuosittain joudutaan hankkimaan siementavaraa muualta kotimaasta tai ulkomailta. Kysymyksessä olevan siementilannetutkimuksen päätarkoituksena oli selvit- tää millaista kasvukauden 1959 sato oli itävyytensä puolesta eri puolilla Suomea. Tutkimus rajoitettu! siten, että se koski ainoastaan kevätviljoja, kauraa, ohraa ja kevätvehnää. Näytteistä määritettiin niiden itävyys peittaamattomana ja peitat- tuna. Määritysten yhteydessä tehtiin havainnot itävyyteen vaikuttaneista seikoista. Yleisimmät puhtaus- jaaitousvirheet otettiin niinikään huomioon. Tutkimusaineisto koottiin siemenkonsulenttien avustamana siten, että kunkin piirin (Helsinki, Hämeenlinna, Turku, Pori, Mikkeli, Seinäjoki, Oulu) konsulentti lähetti toimialueeltaan noin 100 siemennäytettä. Näytteet jakautuivat maan eri osien kesken niin, että Etelä-Suomesta saatiin tutkittavaksi suhteellisesti enemmän kevätvehnää ja Itä- ja Pohjois-Suomesta enemmän kauraa ja ohraa. Suurin osa Itä- ja Pohjoissuomea jäi tutkimuksen ulkopuolelle. Näytteet otettiin kussakin piirissä yhden tai useamman pitäjän alueelta sillä tavoin valituilta tiloilta, että ne edustaisivat kotona viljellyn siementavaran keski- tasoa. Näytteet pyrittiin valitsemaan siten, että niihin sisältyisi eri aikoina korjattua satoa ja että osa Täytteistä edustaisi leikkuupuintia. Näytteet (n. ;JSO g) lähetettiin siementarkastuslaitokselle pääosaltaan syyskuun loppuun mennessä,. Näytteenottopöytäkirjaan merkittiin näytteenottajan nimen ja päiväyksen ohella maanviljelysseuran alue, kunta sekä viljelijän nimi ja osoite. https://www.c-info.fi/en/info/?token=YG3vdS1nHpsfsUdy.RZ8fyPpfZBADioHnOrUhKA.F3cKCqg937J9xbezMKR2ATUf1qJ_GnIvh3I0_iPVfK-RiSYPLIowou1XB7fnQ97V32RIOa_eFbHHnZ7L4yUgt5nejhfoilzzUdThLU1AwJW3Rh5V6ZEEQ6gnCUUDwhBQbBgIpNC4u1L1ghaEW13CCcLk40sKr_UF1A 132 Kartta 1. Näytteiden (kaura, kaksitahoinen ohra, monitahoinen ohra, kevätvehnä) jakautuminen maanviljelysseuroittani ja kunnittain vuoden 1959 siementilannetutkimuksessa. Karte 1. Verteilung der Proben {Hafer, zweizeilige und mehrzeilige Gerste, Sommerweizen) nach Land- wirtschaftsgesellschaften und Gemeinden bei der Untersuchung der Staatgutlage 1959. 133 Samalla kerättiin kyseessä olevaa siementä, sen viljelyä ja käsittelyä koskevia tie- toja (siemenen laji sekä lajike, sääsuhteet, maalaji, korjuuaika ja -tapa, kuivaus, lajittelu, säilytys ym). Tutkimus oli viljelijälle maksuton ja hän sekä siemenkonsu- lentti saivat tiedon itävyystutkimuksen tuloksesta heti sen valmistuttua. Tutkimuksen tulokset Suoritetun tutkimuksen pääasialliset tulokset on esitetty taulukoissa I—6. Taulukosta 1 ilmenee,että näytemäärä on ollut suurin kaurasta (339),senjälkeen monitahoisesta ohrasta (209), kevätvehnästä (205) ja pienin kaksitahoisesta ohrasta (34). Yhteensä oli tutkittavia näytteitä 787 kappaletta. Näytteet jakaantuivat 14 maanviljelysseuran alueelle paitsi kaksitahoisella ohralla ainoastaan 9 maanviljelys- seuran alueelle. Kauranäytteet olivat peräisin 108 kunnasta, monitahoiset ohrat 80, kevätvehnät 79 ja kaksitahoiset ohrat 26 eri kunnasta (kartta 1, sivu 132). Peltoalaa koskevat tiedot osoittavat, että noin kolmas osa näytteistä oli kerätty tiloilta, joiden viljelysala oli 10—20 ha. Kaura ja monitahoinen ohra oli peräisin yleensä pienemmiltä tiloilta kuin kevätvehnä ja kaksitahoinen ohra. Pääosa tutkittuja näytteitä oli tunnettuja jalosteita. Muiden ja tuntemattomien lajikkeiden osuus oli suurin kauralla (8.0 %). Kauralajikkeista oli yleisin Tammi, senjälkeen Pendek, Eho, Nip, Sisu, Orion, Kyrö, Blenda, Kultasade 11, Marne ja Sol 11. Kaksitahoisesta ohrasta olivat yleisimpiä Balder, Binder ja Carlsberg 11. Monitahoisista ohrista oli yleisin Pirkka, senjälkeen Tammi, Vega, Edda ja Äsa. Kevätvehnästä oli yleisin Apu, seuraavina Timantti, Svenno, Norröna, Tammi, Touko, Terä ja Sopu. Taulukko 2 sisältää tutkimukseen liittyviä tietoja maalajista, sääsuhteista ja tuholaisista. Kauranäytteet olivat suurimmaksi osaksi peräisin multa- ja turvemailta (29.5 %) sekä hietamailta (26.8 %), pienemmältä osalta savimailta (14.5 %) sekä hiesumailta (13.3 %). Kaksitahoinen ohra oli viljelty pääasiassa savimailla (47.1 %) sekä hietamailla (29.4 %), monitahoinen ohra hietamailla (36.8 %) sekä savimailla (21.5 %) ja kevätvehnä savimailla (42.9 %) ja hietamailla (25.4 %). Sääsuhteet olivat kasvukautena 1959 yleensä edulliset sekä lämpötilan että satoi- suuden puolesta. Paikallisesti oli kuitenkin satoon vaikuttavina tekijöinä halla, liiallinen kuivuus tai liialliset sateet. Hallaa oli todettu enemmän monitahoisessa ohrassa (17.7 %) sekä kaurassa (11.8 %), vähemmin kaksitahoisessa ohrassa (5.9 %) ja kevätvehnässä (4.9 %). Halla-alueista olivat tärkeimpiä Pohjanmaa sekä Keski-Suomi. Kuivuus oli ollut lähimain yhtä yleistä kaikilla viljelyksillä (monitahoinen ohra 18.7 %, kaksitahoinen ohra 17.6 %, kevätvehnä 14.2 % ja kaura 13.3 %). Kuivim- pia alueita olivat Länsi- ja Etelä-Suomi. Sateita oli saanut osakseen enimmän kaura (13.3 %), senjälkeen kevätvehnä (8.3 %), monitahoinen ohra (4.8 %) ja kaksitahoinen ohra (2.9 %). Runsainta oli satoisuus ollut Mikkelin läänin maanviljelysseuran alueella. Taulukko 1. Vuoden 1959 siementilannetutkimusta Tabelle 1. Allgemeine Angaben mit Bezug auf die Peltoala ha. Siemenlaji. Näyttei- Maanvilje- Kuntia Ackerareal ha. c . tä. lysseuroja _ . , Samenart. J Gemeinden 2.0-4.9 5.0—9.9 10.0—19.9 20.0—29.9 Anzahl Landwirt- Proben schaftsgesell- schaften kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % St. St. St. St. Kaura 339 14 108 28 8.3 82 24.2 118 34.8 44 13.0 Hafer Kaksitah. ohra 34 9 2ö - - G 17.6 11 32.4 8 23.5 Zweizeilige Gerste Monitah. ohra 209 12 80 18 8.6 59 28.2 67 32.1 27 12.9 Mehrzeilige Gerste Kevätvehnä 205 14 79 10 4.9 31 15.1 77 37.6 29 14.1 Sommerweizen Taulukko 2. Maalajia, sääsuhteita ja tuholaisia Tabelle 2. Angaben über Bodenart, Wetterverhältnisse und Näytteiden jakautuminen maalajin mukaan. Verteilung der Proben nach der Bodenart. Sieraenlaji Moreeni Hiekka Hieta Hiesu Savi Turve Samenart Moräne Grobsand Feinsand Schluff Lehm Torf kpl. % ~kph % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % St. St. St. St. St. St. Kaura 28 8.3 12 3.5 91 26.8 45 13.3 49 14.5 100 29.5 Hafer Kaksitah. ohra 2 5.9 10 29.4 3 8.8 16 47.1 3 8.8 Zweizeilige Gerste Monitah. ohra 26 12.5 5 2.4 77 36.8 20 9.6 45 21.5 36 17.2 Mehrzeilige Gerste Kevätvehnä 24 11.7 2 1.0 52 25.4 7 3.4 88 42.9 32 15.6 Sommerweizen 134 135 koskevia yleisiä tietoja. Untersuchungder Saatgutlage 1959. Peltoala ha. Lajikkeiden jakautuminen Ackerareal ha. Verteilung der Sorten 30.0 49.9 50.0 99.9 yli 100.0 Ei tietoa Tunnettuja Muita lajik- Ei tietoa Angaben lajikkeita keitä Angaben feh- fehlen Zuchtsorten Andere Sorten len kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % St. .St. St. St. St. St. St. 34 10.0 17 5.0 1 0.3 15 4.4 295 87.0 27 8.0 17 5.0 6 17.7 3 8.8 - - - 29 85.3 - - 5 14.7 20 9.6 9 4.3 - - 9 4.3 191 91.4 14 6.7 4 1.9 42 20.5 15 7.3 1 0.5 - - 198 96.6 5 2.4 2 1.0 koskevia tietoja vuoden 1959 siementilannetutkimuksesta. Schädlinge bezüglich der Untersuchung der Saatgutlage 1959. Säätekijöiden ja tuholaisten vaikutus. Einfluss von Witterungsfaktoren bzw. Schädlingen Ei tietoa Halla Kuivuus Sateet Tuholaiset Ei tuhoja Ei tietoa Angaben Frost Dürre Regen Schädlinge Keine Angaben fehlen Schädigung fehlen kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % St. St. St. St. St. St. st. 14 4.1 40 11.8 45 13.3 45 13.3 17 5.0 62 18.3 130 38.3 2 5.9 6 17.6 1 2.9 - - 5 14.7 20 58.9 37 17.7 39 18.7 10 4.8 - - 46 22.0 77 36.8 10 4.9 29 14.2 17 8.3 - - 37 18.0 112 54.6 Taulukko 3. Vuoden 1959 siementilannetutkimusta koskevia tietoja Tabelle 3. Angaben über Ernteeinbringung, Drusch, Trocknung, Sortierung Leikkuuaika Leikkuutapa Puintiaika Erntezeit Erntemethode Druschzeit im Durchschnitt 1 15/8 16 31/8 1/9—15/9 Ei tietoa Leikkuu- Ei leikkuu- Eitietoa ■_t! 3 Siemeniä)i. Angaben Puinti puinti Angaben |'a = |aS s Samenart. jMen Mähdrusch Kein fehlen 3’32-g '= £ | Mähdrusch > kpl. % kpl. % kpl, % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % St. St. St. St. St. St. St. Kaura 107 31.6 157 46.3 57 16.8 18 5.3 72 21.3 257 75.8 10 2.9 28/8 2/9 Hafer Kaksitah. ohra 20 58.8 14 41.2 - - - 11 32.4 23 67.6 - 23/8 27/8 Zweizeilige Gerste Monitah. ohra 117 56.0 67 32.0 15 7.2 10 4.8 54 25.8 155 74.2 21/8 26/8 Mehrzeilige Gerste Kevätvehnä 44 21.5 120 58.5 41 20.0 90 43.9 115 56.1 25/8 S/9 Sommerweizen Tuholaiset, etenkin tuomikirva {Rhopalosiphon padi), olivat vioittaneet Itä- ja Pohjois-Suomessa kauraa (5.0 %). Viljelyksiä, joissa tuhoja ei oltu todettu, oli monitahoisesta ohrasta 22.0 %, kaurasta 18.3 %, kevätvehnästä 18.0 % ja kaksitahoisesta ohrasta 14.7 %. Taulukossa 3 on esitetty siementilannetutkimusta koskevia tietoja sadon kor- juusta, puinnista, kuivauksesta, lajittelusta ja säilytyksestä. Leikkuuaika oli edullisten sääsuhteiden vuoksi yleensä normaalia varhaisempi. Jo elokuun alkupuoliskolla oli ohrasadosta leikattu enemmän kuin puolet (kaksi- tahoinen ohra 58.8 %, monitahoinen ohra 56.0 %), kaurasadosta lähes kolmannes (31.6 %) ja kevätvehnäsadosta noin viidennes (21.5 %). Elokuun loppupuoliskon aikana leikattiin kevätvehnästä 58.5 %, kaurasta 46.3 %, kaksitahoisesta ohrasta 41.2 % ja monitahoisesta ohrasta 32.0 %. Loput sadosta leikattiin syyskuun alkupuolella (kevätvehnästä 20.0 %, kaurasta 16.8 % ja monitahoisesta ohrasta 7.2 %). Pääosa vuoden satoakorjattiin vanhaan tapaan leikkuukoneilla ym. jakuivattiin seipäillä (kaurasta 75.8 %, monitahoisesta ohrasta 74.2 %, kaksitahoisesta ohrasta 67.6 % ja kevätvehnästä 56.1 %). Leikkuupuintia käyttäen korjattiin enimmän ke- vätvehnää (43.9 %), sitten kaksitahoista ohraa (32.4 %), monitahoista ohraa (25.8 %) ja vähimmän kauraa (21.3 %). Keskimääräinen puintiaika oli leikkuupuinnissa monitahoisella ohralla 21/8, kaksitahoisella ohralla 23/8, kevätvehnällä 25/8 ja kauralla 28/8. Seipäällä kuiva- 136 137 sadon leikkuusta, puinnista, kuivauksesta,lajittelusta ja säilytyksestä. und Aufbewahrung bezüglich der UntersuchungderSaatgutlage 1959. Kuivaus Lajittelu Säilytys Trocknung Sortierung Aufbewahrung Suoritettu Ei suoritettu Ei tietoa Suoritettu Ei suoritettu Ei tietoa Säkeissä Irrallaan Ei tietoa Ausgeführt Nicht ausge- Angaben Ausgeführt Nicht ausge- Angaben In Säcken Lose Angaben führt fehlen führt fehlen fehlen kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % St. St. St. St. St. St. St. St. St. 89 26.3 171 50.4 79 23.3 42 12.4 259 76.4 38 11.2 54 15.9 261 77.0 24 7.1 6 17.6 17 50.0 11 32.4 7 20.6 27 79.4 - - 8 23.5 26 76.5 - - 54 25.8 109 52.2 46 22.0 31 14.8 148 70. 8 30 14.4 23 11.0 178 85.2 8 3.8 72 35.1 67 32.7 66 32.2 52 25.4 95 46.3 58 28.3 74 36.1 131 63,9 tettu sato puitiin keskimäärin vähän myöhemmin (monitahoinen ohra 26/8, kaksi- tahoinen ohra 27/8, kaura 2/9 ja kevätvehnä 3/9). Puidun sadon kuivaus oli yleensä sateettoman korjuukauden vuoksi tavallista vähäisempää. Enimmän kuivattiin kevätvehnää (35.1%), senjälkeen kauraa (26.3%), monitahoista ohraa (25.8 %) sekä kaksitahoista ohraa (17.6 %). Lajittelua oli suoritettu verraten vähäisessä määrin (kevätvehnällä 25.4 %, kaksitahoisella ohralla 20.6%, monitahoisella ohralla 14.8% ja kauralla 12.4 %). Sato oli säilytetty puinnin jälkeen useimmissa tapauksissa irrallaan kasoissa (monitahoisesta ohrasta 85.2 %, kaurasta 77.0 %, kaksitahoisesta ohrasta 76.5 % ja kevätvehnästä 63.9 %). Säkeissä oli säilytetty kevätvehnästä 36.1 %, kaksitahoi- sesta ohrasta 23.5 %, kaurasta 15.9 % ja monitahoisesta ohrasta 11.0 %. Taulukosta 4 käy selville tutkittujen viljojen itävyyden jakautuminen eri itä- vyysluokkiin sekä keskimääräinen itävyys ilman peittausta ja peitattuna. Itävyys- tulokset olivat yleensä kuivan kasvu- ja korjuukauden ansiosta poikkeuksellisen hyvät. Keskimääräinen itävyys oli, päinvastoin kuin useimpina muina vuosina, parhain kauralla (92.1 %), senjälkeen kevätvehnällä (89.9 %), kaksitahoisella ohralla (88.5 %) ja monitahoisella ohralla (84.8 %). Peittaus paransi itävyyttä ainoastaan kaksitahoisella ohralla (1.0 %) ja kauralla (0.4 %). Myyntikauden 1959—1960 kevätviljan kauppasiemenen vähimmät itävyysvaa- timukset (88 %) täytti kaurasta 85.5 %, kevätvehnästä 74.6 %, kaksitahoisesta ohrasta 64.7 % ja monitahoisesta ohrasta 52.6 %. Tyydyttävästi (70—87 %) itävää Taulukko 4. Itävyys ja sen jakautuminen itävyysluokkiin vuoden 1959 siementilannetutkimuksessa, Tabelle 4. Keimfähigkeit und Verteilung nach Keimfähigkeitsklassen in der Untersuchung der Saatgutlage 1959. Itävyys luokittain % Keskimääräinen itävyys Keimfähigkeitsklassen % Keimfähigkeit im Durchschnitt Siemenlaji An e 30 30-49 50-69 70-79 80-87 88-100 Ilman peittausta Peitattuna Samenart Unter 30 Ohne Beizung Gebeizt kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % St. St. St. St. St. St. St. St. Kaura 1 0.3 7 2.1 13 3.8 28 8.3 290 85.5 339 92.1 339 92.5 Hafer Kaksitah. ohra - -- I 2.9 2 5.9 9 26.5 22 64.7 34 88.5 34 89.5 Zweizeilige Gerste Monitah. ohra 3 1.4 2 1.0 18 8.6 22 10.5 54 25.9 110 52.6 209 84.8 209 84.5 Mehrzeilige Gerste Kevätvehnä 1 0.5 1 0.5 1 0.5 14 6.8 35 17.1 153 74.6 205 89.9 205 89.9 Sommerweizen 138 139 Taulukko 5. Kevätviljojen keskimääräinen itävyys eri maanviljelysseurojen alueilla. Tabelle 5. Durchschnittliche Keimfähigkeit der Sommergetreide in den Bereichen der verschiedenen Landwirtschaftsgesellschaften. Kaura Kaksitah. ohra Monitah. ohra Kevätvehnä Hafer Zweizeilige Gerste Mehrzeilige Gerste Sommerweizen Maanviljelysseura Näytteitä Itävyys % Näytteitä Itävyys % Näytteitä Itävyys % Näytteitä Itävyys % Landwirtschaftsgesellschaft kpl. Keimfähig- kpl Keimfähig- kpl. Keimfähig- kpl. Keimfähig- Anzahl keit % Anzahl keit % Anzahl keit % Anzahl heit % Proben Proben Proben Proben Etelä-Pohjanmaan 34 87.2 1 94.0 21 70.8 17 81.6 Hämeen läänin 12 96.4 1 81.0 2 85.5 19 90.8 Hämeen-Satakunnan 14 95.9 5 87.6 11 91.6 16 91.4 Itä-Hämeen 8 90.1 8 90.9 8 89.3 Keski-Pohjanmaan 6 88.8 7 82.1 1 89.0 Keski-Suomen 16 90.4 9 82.6 1 97.0 Kymenlaakson 12 95.4 6 87.8 4 88.0 10 91.7 Mikkelin 69 91.7 1 63.0 49 89.1 31 90.1 Nylands svenska Ibskp. 9 94.7 4 93.3 1 97.0 10 86.5 Oulun läänin talousseura 35 83.3 46 80.3 1 77.0 Satakunnan 70 94.3 7 88.7 21 87.4 36 90.8 Uudenmaan 26 95.7 7 89.3 9 92.0 23 91,0 Varsinais-Suomen 28 97.0 2 93.5 21 87.8 32 92.0 140 Taulukko 6. Kevätviljojen itävyyteen vaikuttaneet tekijät vuoden 1959 siementilannetutkimuksessa. Tabelle 6, Die Keimfähigkeit der Sommergetreide beeinflussende Faktoren in der Untersuchung der Saatgutlage 1959. Tuleentu- Itäneisyys Halla Puintivioitus Kuivaus- Tuhoeläin- Homeisuus mattomuus Gekeimte Frostschädi- Druschver- vioitus vioitus Schimmlig- QiomonUü Unreife gung letzung Trocken- Tierschäd- keit schaden lingsbefall Samenart kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % kpl. % __ St- St. St. St. St. St. St. Kaura 53 15.6 18 5.3 32 9.5 132 38.9 8 2.4 8 2.4 10 2.9 Hafer Kaksitah. ohra --411.8--26 76.5 1 2.9 -- 4 n.B Zweizeilige Gerste Monitah. ohra 3 14.4 37 17.7 32 15.3 145 69.4 7 3.4 __ 2 5 12.0 Mehrzeilige Gerste Kevätvehnä 1 0.5 17 8.3 4 2.0 169 82.4 17 8.3 __ 15 83 Sommerweizen 141 siementä oli monitahoisesta ohrasta 36.4 %, kaksitahoisesta ohrasta 32.4%, kevät- vehnästä 23.9 % ja kaurasta 12.1 %, välttävästi (50—69 %) itävää monitahoisesta ohrasta 8.6 %, kaksitahoisesta ohrasta 2.9 %, kaurasta 2.1 % ja kevätvehnästä 0.5 % sekä heikosti (korkeintaan 49 %) itävää monitahoisesta ohrasta 2.4 %, kevät- vehnästä 1.0 % ja kaurasta 0.3 %. Tarkastettaessa saatuja itävyyslukuja maanviljelysseuroittain (taulukko 5) voidaan todeta, että kesän 1959halla-alueilta lähetetyt näytteet ovat itäneet yleensä heikoimmin. Niinpä monitahoisen ohran itävyys oli alhaisin Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran alueella (70.8%), Oulun läänin talousseuran alueella (80.3%), Keski-Pohjanmaan maanviljelysseuran alueella (82.1 %) sekä Keski-Suomen maan- viljelysseuran alueella (82.6 %). Kauran itävyys oli heikointa Oulun läänin talousseuran alueella (83.3 %), Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran alueella (82.7 %) sekä Keski-Pohjanmaan maanviljelysseuran alueella (88.8 %). Etelä-Pohjanmaalla viljelty kevätvehnä oli niinikään heikommin (81.6 %) itävää kuin muualla kasvatettu. Tutkittujen viljojen itävyyteen vaikuttaneet tekijät on esitetty taulukossa 6. Siitä käy selville, että yleisin vika kesän 1959 kevätviljasadossa oli puinnin aiheut- tama jyvien särkyneisyys. Tämä aiheutui tavallista kuivemman sadon puinnista liian suurella kierrosnopeudella. Kaikkein enimmän todettiin idätyksissä puinti- vioituksia kevätvehnällä (82.4 %), senjälkeen kaksitahoisella ohralla (76.5 %), monitahoisella ohralla (69.4 %) ja kauralla (38.9 %). Suhteellisen korkeat itävyys- tulokset osoittavat kuitenkin, että särkyneisyys on ollut yleensä lievää. Vain sil- loin kun jyvän alkio on vioittunut, jyvä on menettänyt osittain tai kokonaan itä- vyytensä. Kuivausvioituksia todettiin kaikissa viljoissa, mutta vain verraten vähän (ke- vätvehnä 8.3 %, monitahoinen ohra 3.4 %, kaksitahoinen ohra 2.9 %, kaura 2.4 %). Kuivausvioitusten pieni määrä johtui luonnollisesti kuivaustarpeen vähentymisestä yleensä sateettoman korjuukauden jälkeen. Siemenien itävyyden alentuminen kui- vausvioitusten vuoksi jäi tavallista pienemmäksi. Hallan aiheuttamia itämisvaurioita todettiin runsaimmin monitahoisessa oh- rassa (15.3 %) sekä kaurassa (9.5 %). Kevätvehnässä niitä oli myös hiukan (2.0 %), mutta ei lainkaan kaksitahoisessa ohrassa. Hallan vioittamat siemenerät olivat peräisin Pohjanmaan sekä Keski- ja Pohjois-Suomen katoalueilta ja alensivat ne osaltaan näiden seutujen viljojen keski-itävyyttä. Tuhoeläinten aiheuttamia vioituksia oli ainoastaan kaurassa, mutta ne eivät sanottavasti vaikuttaneet itävyystuloksiin. Homeisuus oli laadultaan lievää, jonka vuoksi homeiden itävyyttä alentava vaikutus jäi vähäiseksi. Homeisinta oli monitahoinen ohra (12.0 %), senjälkeen kak- sitahoinen ohra (11.8 %), kevätvehnä (8.3 %) ja kaura (2.9 %). Peittaus paransi homeisten siemenien itävyyttä elleivät ne olleet hallan vaurioittamia. Tuleentumattomuutta ilmeni tutkitussa sadossa tavallista vähemmän, runsaim- min kaurassa (15.6 %) ja monitahoisessa ohrassa (14.4 %). Tuleentumattomuus ilmeni lievänä, joten se ei liene sanottavasti vaikuttanut sadon itävyyteen. Itäneisyyttä todettiin kaikissa kevätviljoissa (monitahoinen ohra 17.7 %, kaksitahoinen ohra 11.8 %, kevätvehnä 8.3 % ja kaura 5.3 %), mutta sekin oli 142 verraten lievää joten itävyyttä alentava vaikutus jäi vähäiseksi. Enimmän oli itä- neitä siemeniä Itä-Suomen runsassateisemmilta alueilta saapuneissa siemennäyt- teissä. Päätelmiä Suoritettu siementilannetutkimus vuoden 1959 kevätviljasadosta oli laatuaan ensimmäinen maassamme. Sen tarkoituksena oli saada kylvösiemenen hankinnan helpottamiseksi mahdollisimman tasapuolinen kuva kevätviljojen itävyydestä eri puolilla maatamme. Kasvukauden 1959 kuivuus suurimmassa osassa maatamme, etenkin Etelä- ja Länsi-Suomessa, aiheutti sen, että tutkimuksesta muodostui pääosaltaan tyypillinen poutakesän siementutkimus. Kun miltei sateettoman korjuukauden ansiosta sie- mensadon laatu osoittautui normaalia paremmaksi, antoi tutkimus viitteitä siitä, millaista siemensatoa maassamme voidaan saada edullisten sääsuhteiden vallitessa. Poikkeuksen edellä sanotusta muodostivat siemenerät sellaisilta seuduilta, joissa halla oli vieraillut kasvukauden aikana. Halla-alueen keskus sijaitsi Keski- pohjanmaalla ulottuen lievempänä Etelä-Pohjanmaalle sekä Keski- ja Pohjois- Suomeen. Kasvukauden 1959 hallat olivat pääasiassa kevät-jakesähalloja esiintyen ankarimpina kesäkuun ja heinäkuun lopulla. Orashallat, joita sattui myös Lounais- Suomessa, heikensivät satotuloksia, mutta eivät vaikuttaneet alentavasti siemenien itävyyteen. Siementilannetutkimus antoi osaltaan pohjaa ajankohtaisen kylvösiemen tilan- teen selvittämiselle ja niille toimenpiteille, joita tarvittiin siemenen hankkimiseksi katoalueille. Samalla saatiin aineistoa poutakesän kevätviljasatoa edustavalle sie- mentutkimukselle. Vastaisuutta varten saatiin tutkimuksesta sellainen kokemus, että yksityiskohtaisempien paikallisten tietojen saamiseksi tutkimusaineiston tulisi olla runsaampi ja mahdollisimman tasapuolisesti eri seutuja ja olosuhteita edustava. REFERAT: ÜBER DIE KEIMFÄHIGKEIT VON SOMMERGETREIDEN NACH EINER TROCKENEN WACHSTUMSPERIODE Aarne Hilli Staatliche Samenkontrollanstalt, Helsinki Die Untersuchung hatte den Zweck festzustellen, welcher Art die Ernte der Wachstumsperiode 1959 in verschiedenen Teilen Finnlands hinsichtlich ihrer Keimfähigkeit war. Insgesamt wurden 787 Saatproben untersucht, davon 339 Proben von Hafer, 34 von zweizeiliger und 209 von mehrzeiliger Gerste und 205 von Sommerweizen. Die Proben waren aus verschiedenen Teilen des Landes von derart gewählten Landgütern zusammengetragen, dass sie möglichst das durchschnittliche Niveau des wirt- schaftseigenen Saatguts vertreten. Bei der Auswahl der Proben galt das Bestreben, in denselben zu 143 verschiedenen Zeiten eingebrachte Ernten einzuschliessen sowie dafür zu sorgen, dass ein Teil der Proben den Mähdrusch vertrete. Beim Einsammeln der Proben wurden von den Landwirten Angaben betreffs des in Frage stehenden Saatguts, seines Anbaus und seiner Behandlung erhalten. Die Hauptergebnisse der ausgeführten Untersuchung sind in den Tabellen 1 bis 6 zusammen- gefasst. Diese Untersuchung der Staatgutlagewar die erste ihrer Art in Finnland. Da die Wachstumsperiode 1959 im grössten Teil des Landes regenarm war, gestaltete sie sich zu einer Untersuchung eines typisch trockenen Sommers. Die Keimfähigkeit der Samenernte war infolge der günstigen Wachstumsperiode und Einbringezeit besser als normal, mit Ausnahme von Gebieten in Nord- und Mittel-Finnland, die zu Beginn des Sommers und im Hochsommer vom Frost heimgesucht wurden.