KOTONA VILJELLYN KEVÄTVILJAN SIEMENKELPOISUUDESTA Aarne Milli Valtion siementarkastuslaitos, Helsinki Saapunut 21.10. 1959 Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää millaisella kylvösiemenellä kevätvil- jojen kylvöt keväällä 1959 suoritettiin. Edellisen vuoden sato, etenkin kaura ja kevätvehnä, oli verraten yleisesti hallan vikuuttamaa. Tutkittavien siemennäytteiden keräämisen ja lähettämisen hoitivat siemen- konsulentit. Näytteet otettiin kylvöaikana siten valituilta tiloilta, että ne edustai- sivat kotona viljellyn siementavaran keskitasoa eri puolilta maata (kartta 1). Tutkittavia siemennäytteitä (n.s. vakkanäytteitä) saapui yhteensä 855. Ne jakautuivat viljelijöiltä saatujen tietojen perusteella taulukon 1 mukaisesti. Tutkimuksen tulokset Tutkimusnäytteistä suoritettiin valtion siementarkastuslaitoksessa puhtaus- ja itävyysmääritykset. Samalla tehtiin silmävarainen tarkastus siemenen aitou- desta ja terveydestä. Puhtaus- ja aitoustarkastuksista saadut keskimääräiset tulokset on esitetty taulukossa 2. Vaarallisina rikkaruohoina esiintyi kaikissa tutkituissa viljoissa hukkakaura, peltoretikka, hiirenruis sekä ruiskaunokki. Muita rikkaruohonsiemeniä oli kaurassa 19 lajia (yleisimpiä pillike, pihatatar, peltovirvilä, ukontatar ja peltohatikka), kevätvehnässä 15 lajia (yleisimpiä kiertotatar, pillike ja peltovirvilä) ja ohrassa 12 lajia (yleisimpiä kiertotatar, pillike, ukontatar, jauhosavikka sekä peltomatara). Toisten hyötykasvien siemenistä olivat yleisimpiä kauran joukossa ohra, vehnä ja ruis, kevätvehnässä ohra, kaura ja ruis sekä ohrassa kaura, ruis, vehnä ja rölli. https://www.c-info.fi/en/info/?token=u5qU2hZLz36k_EHL.uRb2VfpHiGfWEJ_g4gJTkg.RyalhSlBQ5fUR4_wWkZOX84Dhx2kwiY0Uk9sECFkBwobt9zH1ZMFVy60kbAN47p0Ktwsum68xTEmXYtcqHdjGFJ8AR-jakLqXsdmlE9sjbTD0eWKmSsmZXj7btGnfG4fx5KlPcsz_0hgunhOx_akZ9xEicNfEjs9bw 9 Taulukko 1. Kotona viljeltyjä kevätviljoja koskevat tiedot viljelijöiden antamien ilmoitusten mukaan Tabelle 1. Daten betreffs der wirtschaftseigenen Sommergetreide, laut Angaben der Landwirte Siemenlaji Näyttei- Maanvil- Kuntia Tilojen peltoala ha Viljelyala ha Siemenmäärä kg Siemenen Sieme- I.ajik- Samenart tä jelys- Anzahl Ackerfläche Hektar Anbaufläche Hektar Saatgutmenge kg keskim. nf ‘sla keitä Anzahl seuroja Gemein- ‘ itävyys peität- kpl Proben Anzahl den y ht - keskim. yht. keskim. yht. keskim. ha % tu Anzahl landw. Insges. Im Durch- Insges. Im Durch- Insges. kohti Durch- Sorten Vereine schnitt schnitt Im Durch- schnittl. Vom schnitt Keimfä- Saatgut je Hektar higkeit gebeizt des % Saatguts o//o Kaura 487 14 29 8836 18,3 1599 3,3 372570 233 88 30 16 Hafer Kevätvehnä 227 12 26 5784 25,8 579 2,6 149380 258 85 74 14 Sommerweizen Monitah. ohra 141 5 10 1472 10,5 181 1,3 40000 221 92 23 5 Mehrz. Gerste 10 Kartta 1. Tutkittujen kaura-, kevätvehnä- ja ohranäytteiden alkuperäkunnat eri maanviljelysseurojen alueilla. Karte 1. Die Gemeinden wovon die untersuchten Proben von Hafer, Sommerweizen und Gerste von Bezirken der landwirtschaftlichen Vereine gesammelt sind. Taulukko 2.' Kotona viljellyn kevätviljan keskimääräinen puhtaus ja aitous Tabelle 2. Durchschnittliche Reinheit und Echtheit der wirtschaftseigenen Sommergetreide Siemenlaji Puhtaus Rikkaruo- Toisten Roskia Kuoriutu- Vaarallis- Torajyviä Nokijyviä Vääriä la- Muita ai- Samenart keskim. hojen hyötykas- keskim. neita sie- ten rikka- keskim. keskim. jikkeita tousvir- % siemeniä vien sie- % meniä ruohojen kpl/kg kpl/kg keskim. heitä Durch- keskim. meniä Fremde keskim. siemeniä Mutter- Brand- % keskim. schmlll. % keskim. BeX.d- % keskim. knrne korn Fremde % Reinheit Unkraut- teile im Entspelzte kpl/kg im Durch- im Durch- Sorten Übrige % samenim- Samen Durch- Samen Samen schnitt , schnitt , im Durch- Echtheits- Durch- fremder schnitt im Durch- gefährl. Anzahl Anzahl schnitt fehler im schnitt Nutzpfl. % schnitt Unkräu- je kg je kg % Durch- % Im Durch- % ter im schnitt schnitt Durch- % % schnitt. Anzahl je kg Kaura 97,3 0,06 1,68 0,93 7,5 8 5,3 47,0 Hafer Kevätvehnä 98,5 0,09 0,83 0,53 4 2 1 4,0 4.4 Sommerweisen Monitah. ohra 98,5 0.22 0,42 0,82 6 11 4.3 9.2 Mehrz. Gerste 11 12 Tutkittujen viljojen itävyys- ja terveystarkastuksista saadut keskimääräiset tulokset on esitetty taulukossa 3 sekä itävyyden jakautuminen itävyysluokkiin taulukossa 4. Tulosten tarkastelua Suoritettu tutkimus osoittaa, että huomattavan suuret kaura-, kevätvehnä- ja ohra-alat on keväällä 1959 kylvetty siemenellä, jossa on ollut monenlaisia vir- heitä. Käytetyt siemenmäärät hehtaaria kohti ovat olleet normaaliset, mutta perus- tuneet liian korkeisiin itävyysarvoihin. Erot viljelijäin ja siementarkastuslaitoksen saamien itävyyslukujen välillä ovat keskimäärin kauralla 9 %, ohralla 7 % ja kevätvehnällä 6 %. Kotioloissa suoritettu itävyystarkastus on antanut liian kor- keita arvoja ilmeisesti senvuoksi, että hallan, homeiden, piunnin, kuivauksen ym. syiden vuoksi vaillinaisesti itäneet siemenet on laskettu moitteettomasti itäviksi, jota ne kuitenkaan eivät ole. Kylvösiemenestä on peitattu viljelijöiden antaman tiedon mukaan kevätveh- nästä 74 %, kaurasta 30 % ja ohrasta 23 %. Eri lajikkeita on viljelijöiden ilmoituksen mukaan ollut kaurasta 16 (yleisim- pinä Tammi, Sisu. Eho, Orion 111, Sol II ja Pendek), kevätvehnästä 14 (yleisim- pinä Apu, Timantti 11, Svenno, Timantti I, Kärni ja Norröna) sekä ohrasta 5 (yleisimpinä Tammi ja Pirkka). Aitoustutkimus osoitti, että annetut lajiketiedot olivat osittain virheellisiä. Heikoin aitous on ollut kauralla. Täysin väärällä lajikenimellä saapuneita kaura- näytteitä oli 5.3 % ja muita aitousvirheitä (sekalajikkeisuus, väri- ja muotoviat) oli 47 %. Ohranäytteistä oli täysin vääriä lajikkeita 4.3 % sekä muita aitousvir- heitä sisältäneitä 9.2 %. Kevätvehnä oli lajikepuhtainta. Väärällä lajikenimellä tulleita näytteitä oli 4.0 % ja muita aitousvirheitä sisältäneitä 4.4 %. Vakkanäytteiden puhtaus oli yleensä kohtalainen. Kevätvehnällä ja ohralla puhtaus täytti puhtaisiin siemeniin nähden keskimäärin kauppasiemenen 1958— 1959 alimman vaatimuksen (98.5 %), mutta kauralla oli sitä alhaisempi (97.3 %). Rikkaruohoisuuden suhteen oli kaura (0.06 %) sekä kevätvehnä (0.09 %) kauppasiemenvaatimukset (korkeintaan 0.1 %) täyttävää, mutta ohra sensijaan sitä rikkaruohoisempaa (0.22 %). Toisten hyötykasvien siemeniä oli kaurassa keskimäärin 1.68 %, joten se ei täyttänyt kauppasiemenvaatimusta (enintään 1.0 %). Kevätvehnässä oli toisten hyötykasvien siemeniä 0.83 % eikä sekään täyttänyt kauppasiemenvaatimusta (enintään 0.5 %). Ohra sensijaan täytti tässä suhteessa tarkastusvuoden 1958— 1959 vaatimukset. Toisten hyötykasvinsiemenien määrä ohranäytteissä oli keski- määrin 0.42 % ja vaatimus oli korkeintaan 0.5 %. Vakkanäytteiden roskaisuus oli kaikilla tutkituilla viljoilla runsasta. Roskai- sinta oli kaura (0.93 %), senjälkeen ohra (0.82 %) ja kevätvehnä (0.53 %). Kuoriutuneiden siemenien määrä kauralla oli vakkanäytteissä keskimäärin 7.5 %, joka on yleistä keskitasoa korkeampi. 13 Taulukko 3. Kotona viljellyn kevätviljan itävyys ja siihen vaikuttaneet tekijät Tabelle 3. Die Keimfähigkeit der wirtschaftseigenen Sommergetreide und die darauf einwirkenden Faktoren Siemenlaji Itävyys Tuleentu- Hallaisia Itäneitä Homeisia Liikaa Puintivi- Kuivaus- Tuhoeläin- Samenart keskim. mattomia keskim. keskim. keskim. peitattuja oituksia vioituksia ten vioi- % keskim. % % % keskim. keskim. keskim. tuksia Keimfähig- % Frost- Gekeimte Schimmlige % % % keskim. keit im Unreife gesch. Samen Samen Übermässig Drusch- Trocknungs- Durch- Samen Samen im Durch- im Durch- gebeizte geschädigte geschädigte Faktoren schnitt im Durch- im Durch- schnitt schnitt Samen im Samen im Samen im Durch Tier- % schnitt schnitt % % Durch- Durchschn. Durch- Schädlinge % % schnitt % schnitt gesch. % % Samen imDurch- schnitt % Kaura 79 47,2 30,4 0.2 13,7 2.1 0.6 1.8 3.1 Hafer Kevätvehnä 79 3,1 28.2 11,0 17,6 1,8 26,4 8.4 1.3 Sommerweizen Monitah. ohra 85 1.4 1,4 1.4 13,4 59,6 2.8 1.4 Mehrz. Gerste Taulukko 4. Itävyyden jakautuminen itävyysluokkiin Tabelle 4. Keimfähigkeit in Keimungsklassen eingeordnet Vähimmät kauppa- Siemenlaji Itävyys luokittain % siemenvaatimukset Samenart Keimfähigkeitsklassen % täyttäneitä eriä Partien , welche die Alle 30 30—49 50—69 70—74 75—79 80—84 85—89 90—100 Unter gefüllt haben kpl % kpl % kpl % kpl % kpl % kpl % kpl % kpl % kpl % Sl. St. St. St. St. St. St. St. St. Kaura 10 2,0 30 6,2 60 12,3 33 6,2 43 9,4 62 12,7 82 16,9 167 34,3 354 73,3 Hafer Kevätvehnä .. 2 0,9 7 3,1 47 20,7 21 9,3 18 7,9 37 16,3 28 12,3 67 29,5 132 58,1 Sommerweizen Monitah. ohra . . 3 2.1 11 7,8 7 5,0 7 5,0 19 13,5 27 19,1 67 47,5 94 66,7 Mehrz. Gerste 14 Vaarallisten rikkaruohonsiemenien määrä oli vakkanäytteissä kauralla 8 ohralla 6 ja kevätvehnällä 4 kappaletta kilossa. Torajyviä esiintyi runsaimmin ohrassa (11 kpl/kg), vähemmän kevätvehnässä (2 kpl/kg) eikä kaurassa laisinkaan. Kokonaisia nokijyviä tavattiin ainoastaan kevätvehnässä 1 kpl/kg. Kauppasiemenen vähimmät puhtausvaatimukset kaikissa suhteissa täyttä- neitä eriä oli kaurasta 52.2 %, kevätvehnästä 48.5 % ja monitahoisesta ohrasta 51.1 %. Vakkanäytteiden keskimääräinen itävyys oli odotettua korkeampi (kauralla ja kevätvehnällä 79 %, ohralla 85 %). Itävyysluokittain tarkasteltuna oli kuiten- kin todettavissa varsin suuria vaihteluja etenkin kauralla ja kevätvehnällä, jotka olivat enimmän kärsineet halloista. Tarkastusvuotena 1958—1959 oli kauppasiemenen alimpana itävyysvaatimuk- sena kotimaisella kauralla 75 %, kevätvehnällä 80 % ja monitahoisella ohralla 85 %. Tämän vaatimuksen täyttäneitä siemeneriä tutkitusta sadosta oli kauralla 73.3 %, kevätvehnällä 58.1 % ja monitahoisella ohralla 66.7 %. Vakkanäytteiden keskimääräinen itävyys oli tarkastusvuotena 1958—1959 tutkittuun kauppasiemeneen verrattuna, ohraa lukuunottamatta, lähimain samaa luokkaa. Kauran kauppasiemenen (9953 näytettä) keski-itävyys oli nimittäin 78.9 % (vakkanäytteillä 79 %), kevätvehnän kauppasiemenen (5535 näytettä) 81.6 % (vakkanäytteillä 79 %) ja monitahoisen ohran kauppasiemenen (5333 näy- tettä) 90 % (vakkanäytteillä 85 %). Itävyyttä alentavina virheinä todettiin vakkasiemennäytteissä tuleentumat- tomuutta, hallavioittumia, itäneisyyttä. homeisuutta sekä peittauksen, puinnin, kuivauksen ja tuhoeläinten aiheuttamia vioituksia. Tuleentumattomuus oli yleisintä kaurassa (47.2 %). Toisissa viljoissa oli tuleen- tumattomia, vihreitä jyviä vain vähän (kevätvehnässä 3.1 %, ohrassa 1.4 %), Kauran tuleentumattomuus johtunee paitsi sääsuhteista, liian myöhäisten lajik- keiden viljelystä, myöhäisestä kylvöajasta, epäedullisesta kasvupaikasta, jälkiver- sonnasta ym. seikoista. Hallan vioitukset olivat yleisimpiä kaurassa (30.4 %) ja kevätvehnässä (28.2 %), ohrassa niitä sensijaan oli vain vähän (1.4 %). Hallavauriot olivatkin ilmeisesti yhtenä pääsyynä kauran ja kevätvehnän heikentyneeseen itävyyteen. Itäneisyyttä ilmeni suhteellisen vähän kaurassa (0.2 %) ja ohrassa (1.4 %), mutta sensijaan enemmän kevätvehnässä (11.0 %). Aikaisemmin valtion siemen- tarkastuslaitoksessa suoritetun erikoistutkimuksen mukaan lievä tähkäidäntä ei sanottavasti alenna kylvösiemenen lopullista itävyyttä. Homeisuus oli lähimain yhtä runsasta kaikilla tutkituilla viljoilla (ohralla 13.4 %, kauralla 13.7 % ja kevätvehnällä 17.6 %) ja aiheutti se huomattavaa itä- vyyden alentumista. Homeisuus johtui ilmeisesti epäedullisista kasvu- ja korjuu- olosuhteista sekä puutteellisesta kuivauksesta ja säilytyksestä. Liikaa peitattuja siemeneriä oli kauralla 2.1 %, kevätvehnällä 1.8 % eikä ohralla ensinkään. Ilmiö, joka johtaa itävyyden alentumiseen, johtuu käyttöohjeita suuremman peittausainemäärän käytöstä sekä puutteellisista peittauslaitteista. Puintivioituksia oli runsaimmin ohrassa (59.6 %) ja kevätvehnässä (26.4 %)„ kaurassa niitä oli vain vähän (0.6 %). Puintivioitus aiheutuu liian ankarasta puin- nista ja johtaa, jos alkio on vahingoittunut, itävyyden alentumiseen. Ohraa pui- taessa vihneenkatkoja myös rikkoo usein jyviä. Kuivausvioituksia oli tutkitussa siementavarassa suhteellisen vähän (kevät- vehnässä 8.4 %, ohrassa 2.8 % ja kaurassa 1.8 %) aiheutuen ilmeisesti edellisen syksyn kohtalaisen edullisista korjuuolosuhteista. Kuivausvioitukset johtuvat liian korkean kuivauslämmön käyttämisestä sekä liian lyhyestä kuivausajasta ja johta- vat ne aina itävyyden alentumiseen. Tuhoeläinten aiheuttamat vioitukset tutkitussa kylvösiemenessä olivat pää- asiassa hiirien ja rottien aikaansaamia talvivarastoinnin aikana. Enimmän oli tuhoeläinvioituksia kaurassa (3.1 %), vähemmän ohrassa (1.4 %) ja kevätvehnässä (1.3 %). Tuhoeläinten aiheuttamat vioitukset alentavat itävyyttä, jos siemenen alkio-osa on syöty tai vaurioitunut. Päätelmiä Suoritettu vakkatutkimus vuoden 1959kevätviljan siemenestä toi esille muun muassa seuraavia seikkoja. Käytetyt siemenmäärät olivat normaalisen suuruisia, mutta perustuivat todel- lista korkeampiin itävyyslukuihin. Kotioloissa olisi käytettävä siemenkelpoisuu- den selvittämisessä orastumismääritystä, jolloin virhemahdollisuudet ovat pienem- mät kuin itävyysmäärityksessä. Aitousvirheet (väärä lajike, sekalajikkeisuus, väri- ja muotoviat) olivat ylei- simpiä kauralla, sen jälkeen ohralla ja kevätvehnällä. Puhtausvirheistä olivat yleisimpiä runsas toisten hyötykasvien siemenien sekä roskien määrä. Tutkituista viljoista oli kauran puhtaus selvästi huonompi kevätvehnän ja ohran puhtautta. Itävyysvirheistä olivat tärkeimpiä hallavioittumat (etenkin kauralla ja ohralla), tuleentumattomuus (etenkin kauralla), itäneisyys (etenkin kevätvehnällä), homei- suus (kaikilla viljoilla), puintivioitukset (etenkin ohralla ja kevätvehnällä) sekä kuivausvioitukset (etenkin kevätvehnällä). Itävyyttä alensivat ilmeisesti eniten siemenissä todetut hallan vauriot, homei- suus sekä puinti- ja kuivausvioitukset. Tutkitusta sadosta täytti tarkastusvuoden kauppasiemenvaatimukset puhtau- den suhteen noin puolet, itävyyden puolesta noin kaksi kolmannesta. Havainnot tutkitulla siemenellä kylvettyjen peltojen orastumisesta sekä arviot saaduista satotuloksista osoittivat myös puolestaan, että käytetyn kotoisen kylvö- siemenen laatu oli ollut monessa suhteessa puutteellista. 15 16 REFERAT: ÜBER DIE SAATTAUGLICHKEIT VON WIRTSCHAFTSEIGENEM SOMMERGETREIDE Aarne Hilli Staatliche Samenkonirollanstalt, Helsinki Eine Untersuchung betreffs der Tauglichkeit von wirtschaftseigenem Sommergetreide als Saatgut ist an 855 Proben ausgeführt worden, davon 487 Proben von Hafer, 227 von Sommerweizen und 141 von mehrzeiliger Gerste. Die Proben wurden von verschiedenen Landgütern gesammelt, deren Wahl so getroffen wurde, dass das mittlere Niveau des Saatguts aus den verschiedenen Teilen von Finnland möglichts gut vertreten ist. Die Proben wurden auf ihre Echtheit, Reinheit, Keimfähigkeit und Gesund- heit untersucht. An Echtheitsfehlern kamen vor: falsche Sortenbezeichnung, Sortenmischung sowie Färb- und Formfehler. Die schlechtesten Echtheitsergebnisse zeitigte der Hafer, der auch die grösste Sortenzahl aufwies. Sommerweizen und Gerste waren am sortenreinsten. Festgestellte Reinheitsfehler waren: Samen von Unkraut und von fremden Nutzpflanzen, fremde Bestandteile sowie beim Hafer Entspelzung. Die Unkrautbeimengung war bei Gerste am höchsten. Als gefährliche Unkrautarten wurde in sämtlichen Getreiden Flughafer (A vena fatua), Hederich (Ra- phanus raphanistrum) . Roggentrespe (Bromus secalinus) sowie Kornblume (Centaurea cyanus) fest- gestellt. Die Menge artfremder Nutzpflanzen war im Hafer am höchsten. Fremde Beimengungen wur- den am meisten in Hafer und Gerste gefunden. Von den Hafersamen waren im Durchschnitt 7.5 % entspelzt. Folgende Fehler bezüglich der Keimfähigkeit kamen in den untersuchten Proben vor: Unreifheit (vor allem im Hafer), Frostschädigung (insbesondere in Hafer und Sommerweizen), gekeimte Samen (insbesondere im Sommerweizen), Schimmelbefall (in allen Getreiden), Beizschädigung (vor allem im- Sommerweizen). Druschverletzung (insbesondere in Gerste und Sommerweizen), Trocknungsschäden (vor allem im Sommerweizen) sowie Schädigung durch Tierschädlinge (vor allem in Gerste). Als wichtigste, die Keimfähigkeit herabsetzende Faktoren waren unter den erwähnten Keim- fähigkeitsfehlern offenbar Frostschädigung, Schimmelbefall sowie Drusch- und Trocknungsschäden anzusprechen. An Gesundheitsfehlern wurden ausser den vorerwähnten Schädigungen durch Schimmelpilze (Fusarium) u.dgl. auch Mutterkorn (Claviceps purpurea) in Gerste und Sommerweizen sowie Brand- korn (Tilletia caries) im Sommerweizen beobachtet.