KEVÄTVILJAN KEHITYKSESTÄ HELSINGIN YLIOPISTON VIIKIN (60° I0'N) JA MUDDUSNIEMEN (69°5'N) KOETILOILLA SUORITETUISSA KENTTÄKOKEISSA Onni Pohjakallio, Arvi Salonen ja Simo Antila Helsingin yliopiston kasvipatologian laitos. Saapunut 16.1. 1961 Vanha käsitys, että kasvat kehittyvät Lapissa nopeammin kuin etelämpänä (7) sai tieteelliseen tutkimukseen perustuvaa vahvistusta, kun Garner ja Allard (3) v. 1920 osoittivat, että pitkä päivä jouduttaa monien kasvien kukinta-asteen saavuttamista. Kevätviljan kehityksen nopeuteen päivän pituudella on hyvin rat- kaiseva vaikutus (19). Kuitenkin vuorokauden valoisan ajan pidentyminen 12 tun- nista 16 tuntiin on ohran kehitystä jouduttanut paljon enemmän kuin sen pidenty- minen 20 tunnista 24 tuntiin (1). SMiTHin (23) Aasissa (59° 40'N) suorittamissa kokeissa kevätvilja (ohra ja kaura) vaati orastumisesta tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumiseen 7—ll % enemmän aikaa normaalisessa kuin 24 tunnin päivän pi- tuudessa. Suomessa suoritetuissa kenttäkokeissa (14, 16, 17, 18, 20, 22) on kevät- vilja kuitenkin kehittynyt nopeammin maan eteläosissa kuin pohjoisempana. Seuraavassa tarkastellaan eräiden kaura-, ohra- ja kevätvehnälajikkeiden kehi- tyksen rytmiä Helsingin yliopiston Viikin (60° 10' N) ja Muddusniemen (69° 5' N) koetilojen monivuotisten kenttäkokeiden tulosten valossa. Kun kevätvilja ei Mud- dusniemen koetilalla ole yleensä tuleentunut, on tämä tarkastelu rajoitettu vain kylvön ja täydelle tähkälle tulon väliseen kehitysvaiheeseen. Koeolosuhteet Muddusniemessä on yhtämittaisen kesäpäivän pituus yli 2 kk, Viikissä suurin päivän pituus on vajaat 191 (kuvioi). Suuremman pilvisyyden jaauringon matalan kaaren takia on valon intensiteetti pienempi ja keskilämpötila alhaisempi Muddus- niemessä kuin Viikissä; myös heinäkuun sademäärä on vuosina 1949—1960 ollut Muddusniemessä keskimäärin pienempi (taul. 1 ja 2; 5,8, 9, 10, 17). Lämpötila on mitattu 2 m:n korkeudella maan pinnasta. Vuorokauden keskilämpötilaksi on otettu 5 https://www.c-info.fi/en/info/?token=UTCDjZsSXbOqMeBg.r9iJtweZN6Q7upWaVWLNfg.QOhnrS0CYv0PK-kbBxVdmoZdGG6p5_G7wPrtKtQnA6BbFWG3m6Ae8sfAwMfg3Tmg7FGgEGdxMtBHR7xST2oToKYIFigFbtKmX4H5aR_7nE7H8j0Atz99ELAoIl2AUxCiiEzdNsDjMURxyXj5KTS6epD4lURqVCIfh2AORuKGiKJ3UiN4qJzI_cR-g1zTd9dS4oT1zMox5IZbnkM 66 klo 8 ja klo 20 suoritettujen mittaustulosten keskiarvo. Säähavainnot on Viikissä tehty 1.6. 1953 alkaen koekenttien välittömässä läheisyydessä; sitä ennen on käy- tetty ilmatieteellisen keskuslaitoksen Helsingin havaintoasemalta saatuja tietoja. Muddusniemen koetilalla on heinä- ja elokuun säähavainnot tehty vuodesta 1949 alkaen; kesäkuun säähavaintotiedot on vuosina 1949 ja 1950 saatu Ivalosta, sade- määrätiedot kuitenkin Inarin Riutulasta; sen jälkeen myös kesäkuun säähavainnot on tehty koekenttien välittömässä läheisyydessä. Viikin koetilalla kokeet on suoritettu multavalla hietasavimaalla (pH55.6.0), Muddusniemessä melkein humuksettomalla hietamaalla (pH55.5.5).3—5.5). 7 utkimusmenetelmät Kenttäkokeissa koeruutujen koko on Viikissä ollut 10 m 2, Muddusniemessä 5 m 2; kerranteiden luku on vaihdellut kahdesta kolmeen. Kaikki tutkitut lajikkeet kylvettiin yleensä samana päivänä. Joskus kylvötyö jatkui kuitenkin kahden päivän aikana; silloin jonkin kevätviljalajin kaikkien lajikkeiden kylvö jätettiin toiseen kylvöpäivään. Havaintoja tehtiin orastumisesta, tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantu- misesta ja täydelle tähkälle tulosta. Kevätvilja katsottiin orastuneeksi, kun oras oli tasaisesti noussut koko koeruudulle. Kun yksi tähkän (röyhyn) kärki 1 m2:ä kohti oli työntynyt lehtitupesta esille, merkittiin koeruudun kasvuston tähkän (röyhyn) kärki ilmaantuneeksi. Kasvusto merkittiin tulleeksi täydelle tähkälle (röyhylle), kun 50 % tähkistä (röyhyistä) oli täysin vapautunut lehtitupesta. Orastumis- ja tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumishavaintoja ei kuitenkaan tutkimuskauden alku- vuosina ole tehty. Kuvio 1. Päivän pituus 18. 3.-26. 9.60.- ja 69.-leveyspiireillä, Fig 1. Die Tagesdauer vom 18. 3.-26. 9. bei 60° und 69° n. Br. Kalaja (5). Taulukko 1. Kultasade 11-kauran kylvö- ja röyhyllrtuloajat sekä sääsuhteet Viikin koetilalla (60 10' N) vuosina 1946—1960. Tabelle 1. Die Zeitpunkte von Aussaat und Rispenschieben des Hafers Guldregn II sowie die Witterungsverhältnisse auf dem Ver- suchsgut Viih (60° 10' N] in den Jahren 1946-1060. Keskilämpötila (C c ) Sademäärä (mm) Pilvisyy* (0— 10) Temperaturmittel (C°) Niederschlagsmenge (mm) licwölkung (0 — 10) Vuosi Kylvö- Täydellä Kylvöstä päivä röyhyllä täydelle Jahr Aussaal- Mit voller 3 = 3 3 tag Rispe Von der J g _= = J _= = 3 Aussaat bis o m m c\ m la o ■£ zurvollen 3 '= « 'S M a 3 S '$ '5 S S « 'S .9 B 1946 25/5 21/7 16.0 8.9 14.2 18.9 63 65 29 6.6 6.3 5.2 1947 14/5 11/7 15.0 10.7 15.9 17.7 45 36 94 5.3 5.0 5.4 1948 8/5 6/7 14.2 10.5 15.3 18.0 42 42 25 5.9 6.5 4.3 1949 12/5 12/7 15.0 11.3 13.0 17.5 29 100 50 5.5 7.5 5.4 1950 12/5 13/7 12.5 9.9 ■ 14.5 15.7 28 22 48 6.4 5.6 7.1 1951 17/5 18/7 13.1 7.8 13.7 15.5 9 57 40 5.6 5.7 6.2 1952 15/5 17/7 13.0 7.5 13.5 16.1 39 51 44 5.5 5.2 5.4 1953 12/5 11/7 14.9 9.1 17.4 17.4 50 52 98 6.0 5.2 6.0 1954 22/5 14/7 15.7 11.5 13.5 17.3 8 40 97 4.8 6.2 6.2 1955 28/5 25/7 15.2 6.4 13.0 18.5 67 31 17 6.1 5.0 4.7 1956 26/5 16/7 16.0 9.1 15.9 16.0 17 18 129 4.4 4.9 5.3 1957 31/5 26/7 13.0 8.9 12.8 18.1 55 63 72 4.1 3.0 5.2 1958 20/5 18/7 14.2 8.3 14.0 15.6 70 13 89 7.0 5.4 5.7 1959 28/4 2/7 12.8 10.4 15.7 19.1 26 31 65 5.0 4.8 3.1 1 ) 1960 16/5 7/7 15.6 11.4 16.5 18.0 18 77 139 4.1 5.0 5.5') Keskim. 1946-60 17/5 14/7 14.4 9.4 14.6 17.3 37 47 69 5.5 5.4 5.4 Im Mittel Keskim. 1949-60 17/5 15/7 14.3 9.3 14.5 17.1 35 46 74 5.4 6.1 5.5 Im Mittel ') Pilvisyyshavainnot 1959 60 tehty asteikolla 0 —8; luvut muutettu vastaamaan asteikkoa o—lo. ') Die Bewölkungsbeobachtungen 1959 60 nach der Skala o—B angestellt; die Zahlen auf die Skala o—lo umgerechnet. Kylvöstä orastumiseen kuluneeseen aikaan sisällytettiin kylvöpäivä, mutta ei orastumispäivää. Vastaavasti orastumisesta tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumiseen kuluneeseen aikaan sisältyy orastumispäivä, mutta ei kärjen ilmaantumispäivää. Sen sijaan kärjen ilmaantumisesta täydelle tähkälle (röyhylle) tuloon kuluneeseen aikaan on sisällytetty sekä kärjen ilmaantumis- että täydelle tähkälle- (röyhylle) tulopäivät. Näille kehitysvaiheille laskettiin vastaavat lämpöasteiden summat siten että vuorokausien 0° C ylittävät keskilämpötilat laskettiin yhteen. Näitä tuloksia M kuitenkin verrattiin lämpöasteiden summiin, joihin kuhunkin oli sisällytetty vain vuorokauden keskilämpötilojen ne asteet, jotka ylittivät 3,4, 5, 6 tai 7° C; alle 3° C:n vuorokauden keskilämpötilaa ei kummassakaan koepaikassa ainoanakaan koekautena esiintynyt. Eri tavoin tutkittujen eri vuosien lämpöasteiden summain /Y(x-x)2 ä^- - . Viikin ja Muddusniemen koe- tilojen lämpötilanmuutosten keskeistä korrelaatiota (r) vuodesta toiseen selvitet- Taulukko 2. Kultasade 11-kauran kylvö- ja röyhylletuloajat sekä sääsuhteet Muddusniemen koetilalla (69° 5' N) vuosina 1949- 1960 Tabelle 2. Die Zeitpunkte von Aussaat und Rispenschieben des Hafers Guldregn II sowie die Witterungsverhältnisse auf dem Ver- suchsgut Muddusniemi (69° 5' N) in den Jahren 1949 60. Keskilämpötila (C°) Sademäärä (mm) Pilvisyys (0— 10) Temperaturmittel (C°) Siederschlagsmenge (mm) Bewölkung (0 — 10) Vuosi Kylvö- Täydellä Kylvöstä päivä röyhyllä täydelle fahr Aussaat- Mit voller tähkälle tag Rispe Von der s 3 3 g Aussaat bis J | g 3 | | gtt I 3 §2 zurvollen j£ | « | § || f « || ]| |- .g | 1949 8/6 29/8 10.0 10.4 11.1 9.7 11 37 66 5.9 7.3 7.3 1950 9/6 7/8 12.2 11.9 11.5 13.2 30 15 11 7.0 7.0 0.8 1951 18 / u 25/8 11.6 7.5 10.5 13.7 52 44 90 0.3 6.8 6.3 1952 12/6 21/8 11.8 11.7 12.8 8.1 40 99 66 7.2 8.0 8.3 1 9 53 11/6 1/8 14.6 15.3 12.6 11.4 4 61 141 4.0 7.0 7.7 1954 6/6 11/8 12.9 9.6 14.9 10.3 75 63 120 7.8 6.4 7.9 1955 15/6 28/8 11.8 6.7 12.8 12.3 64 46 24 8.3 6.9 5.5 1956 7/6 9/8 11.9 11.9 11.7 8.8 57 15 44 6.8 6.7 7.0 1957 4/6 4/8 13.0 8.5 16.6 11.4 54 38 68 7.4 6.0 7.2 1 95 « H/6 23/8 12.1 9.4 11.9 12.0 50 54 19 6.9 7.0 7.3 1959 31/5 24/7 12.9 11.5 14.2 12.0 25 97 122 7.1 6.5 7.8») B/6 28/7 14.8 10.7 18.3 12.3 51 49 60 7.5 6.1 7.9') Keskim. 9 /6 12/8 12 5 10 4 13.2 11.3 43 52 67 69 6~8 ~ Im Mittel ') Pilvisyyshavainnot 1959-60 tehty asteikolla 0-8; luvut muutettu vastaamaan asteikkoa 0-10. >) Die Bewölkungsbeobachtungen 1959-60 nach der Skala 0-8 angestellt; die Zahlen auf die Skala 0-10 umgerechnet. f,* 69 , .. y (x-x) (y-y) täessä käytettiin kaavaa: r = —■——Korrelaation merkitsevyysy _F2(x-x)* • 2(y-y) 2 laskettiin kaavasta: t = l/(n V?)jL. ' 1-r2 Tutkitut kevätviljalajikkeet olivat; Kultasade 11-kaura, Ruotsi; President- kaura, Hollanti; Orion 11-kaura, Ruotsi; Binder-ohra, Tanska; Tammi-ohra, Suomi; Lapin maatiaisohra, Suomi; Timantti-kevätvehnä, Ruotsi; Tammi-kevätvehnä, Suomi. Kuvio 2. Kesä-, heinä- ja elokuun keskilämpötilojen vuorosuhde Viikin ja Muddusniemen koetiloilla vuosina 1949-1960. Fig. 2. Die Korrelation der Temperaturmittel von Juni, Juli und August bei den Versuchsgütern Viik und Muddusniemi in den Jahren 194!)—1960. 70 Viikin ja Muddusniemen koetiloilla vallinneiden lämpötilojen vaihtelut eri vuosina Samojen kuukausien keskilämpötilat eivät Viikin ja Muddusniemen koetiloilla ole aina vaihdelleet keskenään samansuuntaisesti (taul. 1 ja 2). Otettaessa tarkastelun kohteeksi näissä molemmissa paikoissa kesä-, heinä- ja elokuun keskilämpötilat vuosina 1949—1960 (kuvio 2), muodostuu vuotuisten vaihtelujen samansuuntai- suuden positiivinen vuorosuhde kuitenkin melko selväksi (r = 0.75; t = 6.6l***). Kevätviljan kylvö tapahtui Viikissä aikaisemmin kuin Muddusniemessä (taul. 1 ja 2), mistä johtuen kasvien vastaavat kehitysvaiheet eivät näissä molemmissa koepaikoissa sattuneet läheskään samoihin ajankohtiin. Siten ei myöskään kevätvil- jan kylvön ja täydelle tähkälle (röyhylle) tulon välisen ajan keskilämpötilojen kor- relaatiota ollut Viikin ja Muddusniemen säähavaintotulosten kesken todettavissa (kuvio 3; r = 0.03; t = 0.16°). Eri tavoin laskettujen lämpöasteiden summain vertailit. Kevätviljan määrättyä kehitysvaihetta vastaavan lämpöasteiden summan vaihtelu vuodesta toiseen on yleensä ollut pienin, kun siihen on otettu kaikki 0° C:n ylittäneet vuorokauden keski- Kuvio 3. Kultasade I I-kauran kylvön ja täydelle röyhylle tulon välisen ajan keskilämpötilojen vuoro- suhde Viikissä ja Muddusniemessä vuosina 1949—1960. Fig. 3. Die Korrelation zwischen den mittleren Temperaturen in der Zeit von der Aussaat des Hafers Gnld- regn II bis zu seinem vollen Rispenschieben bei Viik und Muddusniemi in den Jahren 1949 1960. 71 Taulukko 3. Eri tavoin laskettujen lämpöasteiden summain hajonta- % niiden keskiarvoista. Tabelle 3. Die Streuung (%) der auf verschiedene Weise berechneten Wärmesummen von ihren Mittelwerten. Hajonta eri vuosien keskiarvosta ° 0 Streuung vom Mittelwert der verschiedenen Kehitys- Jahre % Koepaikka Koevuodet 2 C°, johon sisältyvät lämpöasteet, jotka t* f j i- LL Entwick- vlittävätI ersuchsort v ersuchsyahre . vmidvm ,* j *j 2 C°, das die Wärmegrade umfasst, die "> folgende Temperaturen überschreiten -5- 0° C 3' C 4° C 5° C 6° C V C Kultasade 11 -kaura GuUlregen 11-Hafer Viik 1946-48, 1951-60 I 21 12 17 20 2+ 29 38 » 1952-60 II 10 7 7 7 8 8 9 1952-60 111 17 26 28 29 30 32 34 Muddusniemi 1950-60 I 26 24 29 32 36 41 46 » 1950-60 II 14 9 9 9 10 11 13 » 1950-60 111 37 18 10 15 16 19 24 Tammi-ohra Tammi-Gerste Viik 1946-48, 1951-60 I 22 11 15 18 23 28 35 » 1952-60 II 10 7 10 11 13 16 17 » 1952-60 111 20 14 14 14 14 15 16 Muddusniemi 1950-60 I 23 25 32 36 42 47 59 » 1950-60 II 17 8 7 7 8 10 12 1950-60 111 30 22 23 24 25 28 31 1 1 = kylvöstä orastumiseen. II = orastumisesta tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumiseen. 111 = tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumisesta täydelle tähkälle (röyhylle). 1 I = von der Aussaat bis zum Spriessen. II = vom Spriessen bis zum Erscheinen der Spitze der Ähre (der Rispe). 111 = vom Erscheinen der Spitze der Ähre (der Rispe) bis zur vollen Ähre (Rispe) lämpötilat (taulukko 3). Ns. tehoisain lämpöasteiden summa, johon on sisällytetty vain 5° C;n ylittäneet lämpöasteet (6), on lähes säännöllisesti vaihdellut enemmän. Hajontaprosentti eri vuosien ko. keskiarvosta on poikkeuksetta ollut suurin, kun summaan ovat sisältyneet vain +7°C ylittäneet vuorokauden lämpöasteet. 0° C:n ylittäneiden vuorokauden keskilämpötilojen summan hajontaprosentti on yleensä ollut myös vastaavien päivälukujen hajontaprosenttia pienempi. Vii- kin koetilalla suoritetuissa kokeissa on Kultasade 11-kauran röyhyn kärjen ilmaan- tumisen ja täydelle röyhylle tulon välisen päiväluvun hajontaprosentti keskimääräi- sestä päiväluvusta ollut vv. 1952—1960 kuitenkin selvästi pienempi kuin vastaa- van lämpöasteiden summan hajonta. Tähän on ollut syynä se, että eräinä vuosina, joina lämpötila on korren kasvun alkuvaiheen aikana ollut poikkeuksellisen kor- kea, kova kuivuus on jarruttanut röyhyn vapautumista lehtitupesta. 72 Taulukko 4. Kevätviljan kehitys kylvöstä orastumiseen vuosina 1951 1960. Tabelle 4. Die Entwicklung des Sommergetreides von der Aussaat bis zum Spriessen in den fahren 1951 1960. Päiviä J c° Tage Koekasvi Viik Muddusniemi Viik Muddusniemi Versuchspflanze (60° 10' N) (69° 5' N) (60° 10' N) (69° 5' N) Kultasade 11-kaura 10.5 8.4 113 90 Guldregn 11-Hafer Binder-ohra 9.6 7.4 113 76 Binder-Gerste Tammi-ohra 9.6 7.2 104 74 Tammi-Gerste Timantti-kevätvehnä 9.4 7.4 102 77 Diamant-Sommerweizen Keskimäärin 9.8 7.6 108 79 Im Mittel Taulukko 5. Kevätviljan kehitys kylvöstä orastumiseen vuosina 1953—1960. Tabelle 5. Die Entwicklung des Sommergetreides von der Aussaat bis zum Spriessen in den fahren 1953 1960. Päiviä 2 c= Tage Koekasvi Y'iik Muddusniemi Viik Muddusniemi Versuchspflanze (60° 10' N) (69° 5' N) (60° 10' N) (69° 5' N) Kultasade 11-kaura 9.8 8.1 115 111 Guldregn 11-Hafer President-kaura 10.4 8.0 121 86 Präsident-Hafer Binder-ohra 8.9 7.3 104 75 Binder-Gerste Tammi-ohra 9.0 7.1 107 73 Tammi-Gerste Lapin maatiaisohra 9.0 7.1 108 73 Lappische Landgerste Timantti-kevätvehnä 8.8 7.3 104 74 Diamant-Sommerweizen Keskimäärin 9.3 7.5 110 82 Im Mittel Kevätviljan kehityksen nopeus Kevätviljan kehitys kylvöstä orastamiseen on säännöllisesti tapahtunut no- peammin Muddusniemessä kuin Viikissä (taulukot 4, 5 ja 11). Tämä ero on jonkin verran selvempi tarkastettaessa tulosta lämpöasteiden summien kuin päivälukujen perusteella. 73 Taulukko 6. Kevätviljan kehitys orastumisesta tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumiseen vuosina 1953 1960. Tabelle 6. Die Entwicklung des Sommergetreides vom Spriessen bis zum Erscheinen der Spitze der Ähre (der Rispe) in den Jahren 1953 1960. Päiviä 2 C° Tage Koekasvi Viik Muddusniemi Viik Muddusniemi Versuchspflanze (60° 10' N) (69° 5'X) (60 c 10'X) (69° 5'X) Kultasade 11-kaura 41.9 46.0 622 606 Guldregn 11-Hafer President-kaura 37.9 41.6 552 546 Präsident-Hafer Binder-ohra 39.0 41.8 563 546 Binder-Gerste Tammi-ohra 32.3 34.5 447 442 Tammi-Gerste Lapin maatiaisohra 32.6 34.1 453 437 Lappische Landgerste Timantti-kevätvehnä 40.8 44.8 597 587 Diamant-Sommerweizen Keskimäärin 37.4 40.5 539 527 Im Mittel Taulukko 7. Kevätviljan kehitys tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumisesta täydelle tähkälle (röyhylle) vuosina 1953 1960. Tabelle 7. Die Entwicklung des Sommergetreides vom Erscheinen der Spitze der Ähre (Rispe) bis zur vollen Ähre (Rispe) in den Jahren 1953—1960. Päiviä V ( Tage Koekasvi Viik Muddusniemi Viik Muddusniemi Versuchspflanze (60° 10' N) (69a 5' N) (60= 10' N) (69° 5' N) Kultasade 11-kaura 7.4 8.4 126 114 Guldregn 11-Hafer President-kaura 7.0 7.1 127 101 Präsident-Hafer Binder-ohra 8.5 8.3 153 121 Binder-Gerste Tammi-ohra 7.3 6!) 125 101 Tammi-Gerste Lapin maatiasohra 8.0 8.0 141 116 Lappische Landgerste Timantti-kevätvehnä 5.8 5.3 105 79 Diamant-Sommerweizen Keskimäärin 7.3 7.3 130 105 1m Mittel 74 Kehitys orastumisesta tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumiseen on puolestaan Viikissä tapahtunut keskimäärin nopeammin (taul. 6 ja 11). Kun tämän kehitys- vaiheen aikana lämpötila on Viikissä ollut huomattavasti korkeampi, on siellä lämpöasteiden summa silti muodostunut vähän suuremmaksi kuin Muddusniemessä. Taulukko 8. Kevätviljan kehitys orastumisesta täydelle tähkälle (röyhylle) vuosina 1953—1960. Tabelle 8. Die Entwicklung des Sommergetreides vom Spriessen bis zur vollen Ähre (Rispe) in den Jahren 1953-1960. Päiviä V C Tage Koekasvi Viik Muddusniemi Viik Muddusniemi Versuchspflanze (60° 10'X) (69° 5'X) (60° 10'X) (69° 5'X) Kultasade 11-kaura 49.3 54.4 748 720 Gitldregn 11-Hafer President-kaura 44.9 48.7 679 647 Präsident-Hafer Binder-ohra 47.5 50.0 716 667 Binder-Gerste Tammi-ohra 39.5 41.4 572 543 Tammi-Gerste Lapin maatiaisohra 40.6 42.1 594 553 Lappische Landgerste Timantti-kevätvehnä 46.5 50.0 702 666 Diamant-Sommerweizen Keskimäärin 44 7 47 S 669 633 Im Mittel Taulukko 9. Kevätviljan kehitys orastumisesta täydelle tähkälle (röyhylle) vuosina 1951 1960. Tabelle 9. Die Entwicklung des Sommergetreides vom Spriessen bis zur vollen Ähre (Rispe) in den Jahren 1951-1960. Päiviä 'S ( Kot'kasvi yjik Muddusniemi Viik Muddusnicmi Versuchspflanze (60° 10'X) (69= 5'X) (60° 10'X) (69° 5'X) Kultasade 11-kaura 49.7 55.6 747 717 Gitldregn 11-Hafer Binder-ohra 47.6 50.3 709 661 Binder-Gerste Tammi-ohra 39.8 41.0 566 534 Tammi-Gerste Timantti-kevätvehnä 47.0 50.8 701 664 Diamant-Sommerweizen Keskimäärin 46.0 49.4 681 644 Im Mittel 75 Taulukko 10. Kevätviljan kehitys kylvöstä täydelle tähkälle (röyhylle) vuosina 1949—1960. Tabelle 10. Die Entwicklung des Sommergetreides von der Aussaat bis zur vollen Ähre (Rispe) in den Jahren 1949-1960. Päiviä J C' Tage Kockasvi Viik Muddusniemi Viik Muddusniemi Versuchspflanze (60° 10' N) (69° 5' N) (60 c 10' N) (69° 5' N) Kultasade 11-kaura HO.ti 6.5.3 860 804 Guldregn 11-Hafer Binder-ohra 57.8 59.3 813 743 Binder-Gerste Tammi-ohra 49.7 49.9 666 617 Tammi-Gerste Timantti-kevätvehnä 57.1 60.5 805 751 Diamant-Sommerweizen Keskimäärin 56.3 58.8 786 729 lm Mittel Tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumisesta täydelle tähkälle (röyhylle) on kevät- viljan kehitys jatkunut molemmissa paikoissa keskenään lähes samalla nopeudella (taul. 7 ja 11). Tätä kehitysvaihetta vastaava lämpöasteiden summa on korkeam- masta lämpötilasta johtuen ollut huomattavasti suurempi Viikin kuin Muddusnie- men koetilalla suoritetuissa kokeissa. Koko koeaika eli aika kevätviljan kylvöstä sen täydelle tähkälle (röyhylle) tuloon, samoin kuin aika orastumisesta täydelle tähkälle (röyhylle) tuloon on ollut pitempi Muddusniemen kuin Viikin kokeissa, mutta vastaavat lämpöasteiden sum- mat ovat Muddusniemessä olleet silti jokseenkin säännöllisesti pienemmät (taul. 8—11). Muihin kevätviljoihin verrattuna ovat aikaiset ohralajikkeet olleet ehkä hiukan aikaisemmat Muddusniemessä kuin Viikissä; osittain tämä johtuu siitä, että ne ovat siellä orastuneet erittäin nopeasti. Tulosten tarkastelu SMiTHin (23) tutkimusten perusteella on pääteltävissä, että muiden olosuhtei- den ollessa keskenään samanlaiset, kuluisi kevätviljan kehittymiseen orastumiseSta tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumiseen Viikin koetilalla (60° 10') lähes 10%enem- män aikaa kuin Muddusniemen koetilalla (69° s'), jossa kesäpäivä on huomattavasti pitempi (kuvio 1). Kevätviljan kehitykseen ennen orastumista ei päivän pituudella tietysti ole mitään vaikutusta. Myöskään tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumisen jälkeen ei päivän pituuden fotoperiodista vaikutusta ole ollut todettavissa (18). Kui- tenkin kevätviljan orastuminen on yleensä tapahtunut nopeammin Muddusnie- messä (taul. 4,5, 11). Kehitykseen tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumisesta täydelle 76 Taulukko 11. Orion 11-kauran ja Tammi-kevätvehnän kehitys vuosina 1955—1960. Tabelle 11.Die Entwicklung des Orion 11-Hafersund des Tammi-Sommerweizensin den Jahren 1955 1960. Päiviä 2 C° Tage Koekasvi Viik Muddusniemi Viik Muddusniemi Versuchspflanze (60° 10' N) (69° 5' N) (60° 10' N) (69° 5' N) Kylvöstä orastumiseen Von der A ussaat bis zum Spriessen Orion 11-kaura 9.7 9.0 108 92 Orion 11-Hafer Tammi-kevätvehnä 8.9 8.0 101 78 Tammi-Sommerweizen Orastumisesta tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumiseen Vom Spriessen bis zum Erscheinen der Spitze der Ähre (der Rispe) Orion 11-kaura 39.8 43.0 578 553 Orion 11-Hajer Tammi-kevätvehnä 37.1 41.5 532 531 Tammi-Sommerweizen Tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumisesta täydelle tähkälle (röyhylle) Vom Erscheinen der Spitze der Ähre (der Rispe) bis zur vollen Ähre (Rispe) Orion 11-kaura 6.7 6.8 115 97 Orion H-Hafer Tammi-kevätvehnä 6.1 5.0 107 To Tamm i-Sommerweizen Kylvöstä täydelle tähkälle Von der Aussaat bis zur vollen Ähre (Rispe) Orion 11-kaura 56.2 58.8 801 742 Orion 11-Hajer Tammi-kevätvehnä 52.1 54.5 740 679 Tammi-Sommerweizen tähkälle on molemmissa koepaikoissa kulunut keskenään jokseenkin samanpituinen aika (taul. 7 ja 11). Mutta se kehitysvaihe, johon päivän pituudella on fotoperiodista vaikutusta, eli orastumisesta tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumiseen, on Muddus- niemessä ollut selvästi pitempi (taul. 6 ja 11), vaikka siellä silloin on vallinnut yhtä- mittainen valoisuus (kuvio 1). Tarkasteltaessa kevätviljan kehityksen nopeuden vaihtelua vuodesta toiseen kiintyy huomio siihen, että vaihtelu on ollut Muddusniemessä suurempaa kuin Vii- kin koetilalla (taul. 3). Tämä ilmenee selvästi myös seuraavaan asetelmaan kootuista numerotiedoista: Päiviä kylvöstä täydelle tähkälle (röyhylle) Viik Muddusniemi (1946-1960) (1949-1960) 52-67 51-83 50-67 49-71 43-56 41-64 48-64 46-83 Kultasade 11-kaura Binder-ohra Tammi-ohra Timantti-kevätvehnä Näistä luvuista ilmenee, että kehityksen nopeudelle epäsuotuisina vuosina ke- vätviljan kehitys on Muddusniemessä ollut paljon hitaampaa kuin Viikissä, mutta suotuisimpina vuosina kevätvilja on ehtinyt täydelle tähkälle hiukan nopeammin Muddusniemen kuin Viikin kokeissa. Tämä tulos on sopusoinnussa Husiicnin (4) esittämän käsityksen kanssa, että suotuisina vuosina kevätvilja kehittyy nopeam- min Lapissa kuin Etelä-Suomessa. Kevätviljan kehitys Muddusniemen koetilalla oli nopeinta kesinä 1953 ja 1960. Silloin oli siellä lämpötila kevätviljan kylvön ja tähkälle (röyhylle) tulon välisenä aikana keskimääräistä huomattavasti korkeampi ja pilvisyys verraten pieni (taul. 2). Lapissa vallitseva verraten suuri pilvisyys (taul. 1 ja 2; 8, 11, 17) hidas- tuttanee kevätviljain kehitystä; laboratoriokokeiden tulosten mukaan niiden kehitys on riippuvainen paitsi päivän pituudesta, jossakin määrin myös valon voi- makkuudesta (16). Auringon matalammasta kaaresta johtuen on pilvettömänkin kesäpäivän valoisuus vähän pienempi Lapissa kuin Etelä-Suomessa (9). Näin ollen on ajateltavissa, että Etelä-Suomessa suurempi valoisuus keskimäärin lähes korvaa Lapin pitemmän kesäpäivän kevätviljan kehitystä jouduttavan vaikutuksen. Kevätvilja kehittyy sitä paitsi paljon nopeammin korkeassa kuin alhaisessa lämpötilassa (6, 14, 15, 21, 22). Kun keskilämpötila on Viikin koetilalla ollut huo- mattavasti korkeampi kuin Muddusniemessä (taul. 1 ja 2), onkin otaksuttavaa, että kevätviljan kehityksen nopeusero näillä koetiloilla on suureksi osaksi ollut vastaa- vista lämpötilaeroista riippuvainen. Tähän viittaa myös se, että kutakin kevätviljan kehitysastetta vastaava lämpöasteiden summa on Viikissä ollut suurempi kuin Mud- dusniemessä (taul. 4—11). Lämpöasteiden summaan on tällöin otettu kaikki ne vuorokauden keskilämpötilat, jotka ovat ylittäneet 0° C. Ns. tehoisain lämpöastei- den summaa (vrt. 6, 13) ei ole tässä yhteydessä pidetty tarkoituksenmukaisena, koska kevätviljan kehityksen vuotuinen vaihtelu olisi siten laskettuna suurentunut (taul. 3). Vähän yli 0° C;n lämpötiloilla on sitä paitsi myöhäisten kevätviljalajikkei- den kehitystä jouduttava vernalisaatiovaikutus (2, 12), ja toisaalta silloin kuin vuo- rokauden keskilämpötila on alle 5° C, on keskipäivällä lämpötila usein niin korkea, että kevätviljan kehitys saattaa huomattavastikin edistyä. Etsittäessä syytä siihen, miksi kevätviljan määrättyjä kehitysasteita vastaavat lämpöasteiden summat ovat olleet suuremmat Viikin kuin Muddusniemen koetilalla suoritetuissa kokeissa, on tärkeätä huomata, että tämä ero on ilmennyt suhteellisesti pienimpänä kevätviljan sinä kehityskautena, jonka pituus on riippuvainen päivän pituudesta, eli orastumisen jatähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumisen välisenä aikana (taul. 4—11). Näin ollen on todennäköistä, että jotkin muut tekijät kuin päivän pituus ovat olleet ensisijaisena syynä Muddusniemessä todettuun lämpöasteiden summain suhteelliseen pienuuteen. 78 Osittain lienee tähän syynä mm. se, että verraten alhaisen (12—13° C) lämpö- tilan olosuhteissa kevätviljan kylvön ja täydelle tähkälle (röyhylle) tulon välisen ajan lämpöasteiden summa yleensäkin jää keskimääräistä pienemmäksi (15); sen sijaan täydelle tähkälle tulon jälkeen korkea lämpötila yleensä vaikuttaa pienentä- västi kevätviljan loppukehitysvaihetta vastaavaan lämpöasteiden summaan. Kun toisaaltakuitenkin kevätviljan kylvön ja orastumisen välistä aikaa vastaava lämpö- asteiden summa on Muddusniemen kokeissa ilmennyt suhteellisesti kaikkein pienim- pänä, näyttää siltä, että sikäläinen humukseton hietamaa on nopealle orastumiselle ollut erityisen suotuisa (taul. 4 ja 5). Kun sitä paitsi hietamaa on helpommin läm- piävää kuin rikashumuksinen hietasavimaa, jolla kokeet Viikissä sijaitsivat, on maaperän laadulla voinut vielä orastumisen jälkeenkin olla erilainenvaikutus kevät- viljan kehityksen nopeuteen näillä koetiloilla suoritetuissa kokeissa. Pääte l m ä t Kevätvilja (tutkittu 3 kaura-, 3 ohra- ja 2 kevätvehnälajiketta) on kehittynyt kylvöstä täydelle tähkälle (röyhylle) keskimäärin nopeammin Viikin (60° 10' N) kuin Muddusniemen (69° 5' N) koetilalla. Kehityksen nopeuden vaihtelu vuodesta toiseen oli selvästi suurempi Muddusniemessä; siellä todettiin kevätviljan kehityksen nopeuden kummankin suuntaiset ääriarvot, siis sekä nopein että hitain kehitys. Eri kevätviljalajikkeiden kehityksen nopeus oli molemmilla koepaikoilla yleensä keske- nään samansuuntainen. Aikaisimmat ohralajikkeet olivat kuitenkin Muddusnie- messä suhteellisesti ehkä hiukan vielä aikaisemmat kuin Viikissä. Kehityksen ensimmäinen vaihe, kylvöstä orastumiseen, oli Muddusniemen ke- vätviljakokeissa nopeampi kuin Viikissä. Kolmas kehitysvaihe, tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumisesta täydelle tähkälle (röyhylle) oli molemmissa koepaikoissa keskenään jokseenkin yhtä pitkä. Sen sijaan orastumisesta tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumiseen kehittyi kevätvilja Viikissä huomattavasti nopeammin kuin Mud- dusniemessä. Kevätviljan määrättyjä kehitysvaiheita vastaavat lämpöasteiden summat oli- vat Viikissä säännöllisesti suuremmat kuin Muddusniemessä. Tämä ero ilmeni pie- nimpänä orastumisen ja tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumisen välisenä aikana. Koetulosten tarkastelussa kiinnitetään huomiota siihen, että kevätviljan juuri se kehitysvaihe, orastumisesta tähkän (röyhyn) kärjen ilmaantumiseen, jolloin päivän pituus vaikuttaa kevätviljan kehitykseen, on ollut lyhyempi Viikissä (60° 10' N) kuin Muddusniemessä (69° 5' N). Myös tätä kehitysastetta vastaava lämpöasteiden summa on Viikissä ilmennyt suhteellisen pienenä. Näin ollen on ilmeistä, että päivän pituuden ja lämpötilan ohella myös joillakin muilla ekologisilla tekijöillä on ollut huomattava vaikutus kevätviljan kehityksen nopeuteen. Erityisesti on kiinnitetty huomiota valon voimakkuuteen, joka Viikissä on suurempi ja maaperän laatuun, joka todennäköisesti on Muddusniemessä kevätviljan nopealle kehitykselle suotui- sampi. Sitä paitsi näyttää siltä, että kevätviljan kylvön ja täydelle tähkälle (röy- hylle) tulon välisen ajan lämpöasteiden summa muodostuu samallakin leveyspiirillä pienimmäksi yleensä silloin kun lämpötila on verraten alhainen. 79 KIRJALLISUUTTA (1) Denffer, D. von 1939. Über Zusammenwirken von Keimstimmung und täglicher Belichtungs- dauer auf die Entwicklung von Sinapis und Hordeum, Jb. wiss. Bot. 88: 759 813. (2) Feistrizer, W. 1934. Die Jarowisation landwirtschaftlicher Kulturpflanzen. Der Züchter 6: 153 155. (3) Garner, W. W. ja Allard, H. A. 1920. Effect of the relative length of day and night and other factors of the environment on growth and reproduction in plants. Journ. Agr. Res. 18: 553—606. (4) Hustich, I. 1944. Ljustiden i norra Finland. Terra 56: 74 80. (5) Kalaja, Pentti 1958. Die Zeiten von Sonnenschein, Dämmerung und Dunkelheit in verschiedenen Breiten. S. geodeett. lait. julk. 49. (6) Keränen, J. 1942. Lämpötalous ja lämpötila maatalousilmastollisina tekijöinä Suomessa. Terra 54; 132-151. (7) Linn£, Carl von 1739. Rön om växters plantering grundat pä naturen. K. sv. vet. akat. handl. 1. (8) Lunelund, Harald 1936. Die Helligkeit in Finland. Soc. sei. fenn. Comm. physico-math. 8, 7. (9) —»— 1940. In Finnland eingestrahlte Lichtmengen. Ibid. 9, 3. (10) —»— 1941. Über Sonnenscheindauer in Finnland. Ibid. 9, 8. (11) —»— 1943. Über Klimafaktoren und Ernteerträge in Finnland. Ibid. 12, 10. (12) Nerling, O. 1933.Die Jarowisation des Getreides nach T. D. Lyssenko. Der Züchter 5:61 67. (13) Nuttonson, M. Y. 1955. Wheat-climate relationships and the use of phenology in ascertaining the thermal and photothermal requirements of wheat. American Inst. Crop Ecology. Wash- ington D. C. (14) Paatela, Juhani & Suomela, Hilkka 1960. Kevätviljojen viljelyvarmuudesta. Maatal. ja koe- toim. 14: 51-62. (15) Pohjakallio, Onni 1943. Über die Abhängigkeit der Resistenz gegen die Trockenperiode und der Reifesicherheit vom Entwicklungsrhythmus bei Hafer, Gerste und Sommerweizen. Maatal. tiet. aikak, 15; 106 125. (16) —*— 1951. Über den Einfluss der Umweltfaktoren auf die Dauer der Zeit von der Aussaat bis zum Ähren- (Rispen) Schieben bei Sommergetreide. Soc. sei. fenn. Comm. biol. 11, 6. (17) —*— 1952. Ljusintensiteten i norra och södra Finland samt dess inverkan pä odlingsväxterna. Nord. jordbr. forskn, 34:99 112. (18) —»— & Antila, S. 1957. On the effect of day-length on the rate of development of spring cereals. Maatal. tiet. aikak. 29: 194 201. (19) —& Salonen, Arvi 1947. Der Einfluss der Tageslänge auf Entwicklung und Energiehaushalt einiger Kulturpflanzen. Acta agr. fenn. 67, 1. (20) —» 1958. Kymmenen vuotta kenttäkoetoimintaa Muddusniemen koetilalla Lapissa. Maatal. ja koetoim. 12: 42 54. (21) Siiri, Sointu, S. 1926. Lämpöasteiden ja tehoisain lämpöasteiden summa sekä niiden merkitys kasvukauden pituuden määräämisessä. Maatalous 19: 163 171. (22) Sinisalo, J. 1937. Die für das Reifen gewisser Sommerweizen- und Gerstensorten erforderlichen Wärmesummen und Anzahlen von Wachstumstagen. Maatal. tiet. aikak. 9; 194 212. (23) Smith, Folmer 1933. Researches on the influence of natural and artificial light on plants. Meld, fra Norges lantbr. hoesk. 13: 1 228. 80 REFERAT ÜBER DIE ENTWICKLUNG VON SOMMERGETREIDE IN FELDVERSUCHEN AUS- GEFÜHRT AUF DEN VERSUCHSGÜTERN DER UNIVERSITÄT HELSINKI, VIIK (60° 10') UND MUDDUSNIEMI (69° s') Onni Pohjakallio, Arvi Salonen und Simo Antila Pflanzenpathologisches Institut der Universität Helsinki Das Sommergetreide hat sich von der Aussaat bis zum vollen Ähren- (Rispen-) Schieben auf Viik (60° 10'N) im Mittel schneller als auf Muddusniemi (69° 5'N) entwickelt (Tabellen 10 und 11). In der Geschwindigkeit der Entwicklung ist der Wechsel von Jahr zu Jahr (Tabelle 3) auf Muddusniemi grösser gewesen: Tage von der Aussaat bis zum vollen Ähren- (Rispen-) Schieben Viik Muddusniemi 1946-1960 1949-1960 Guldregn 11-Hafer 52-67 51-83 Binder-Gerste 50-67 49-71 Tammi-Gerste 43-56 41-64 Diamant-Sommerweizen 48 64 46 83 Die erste Entwicklungsphase des Sommergetreides, von der Aussaat bis zum Spriessen, war auf Muddusniemi kürzer als auf Viik (Tabellen 4, 5 und II). Die dritte Entwicklungsphase, vom Erscheinen der Spitze der Ähre (der Rispe) bis zur vollen Ähre (Rispe), war an beiden Versuchsorten untereinander ungefähr gleich (Tabellen 7 und 11). Dagegen entwickelte sich vom Spriessen bis zum Erscheinen der Spitze der Ähre (der Rispe) das Sommergetreide auf Viik schneller als auf Muddusniemi (Tabellen 6 und 11). Die den bestimmten Entwicklungsphasen des Sommergetreides entsprechendenWärmesummen waren jedoch bei Viik regelmässig grösser als bei Muddusniemi (Tabellen 4 und 11), Dieser Unterschied erwies sich als am geringsten in der Zeit zwischen dem Spriessen und dem Erscheinen der Spitze der Ähre (der Rispe) oder also in der Entwicklungsphase des Sommergetreides, wo es photoperiodisch empfindlich ist (18). Somit ist es offenbar, dass neben Tagesdauer (Fig. 1) und -temperatur (Tabellen I und 2) auch einige andere ökologische Faktoren einen beträchtlichen Einfluss auf die Entwicklungs- geschwindigkeit des Sommergetreides ausgeübt haben. Durch den flacheren Bogen der Sonne und die starke Bewölkung ist die Intensität des Lichtes auf Muddusniemi geringer gewesen (8, 17; Tabellen 1 und 2). Der hurausleere Feinsandboden von Muddusniemi dürfte seinerseits für die Geschwindigkeit der Entwicklung des Sommergetreides günstiger als der humusreiche Feinsand-Tonboden von Viik sein. Ausserdem scheint es, dass in der Zeit zwischen der Aussaat des Sommergetreides und seinem vollen Ähren- (Rispen-) Schieben die Wärmesumme im allgemeinen dann am kleinsten wird, wenn die Tempe- ratur verhältnismässigniedrig ist (15). Das Streuungs- % der auf verschiedene Weise berechneten Wär- raesummen war im allgemeinen am geringsten, wenn 0° alle über 0° C gelegenen täglichen Durch- schnittstemperaturen umfasste (Tabelle 3).