UPTO-PERUNAN MERKITYS MIKKELIN LÄÄNIN MAANVILJE- LYSSEURAN ALUEELLA Esko Seppänen Maatalouden tutkimuskeskus, Kasvinviljelylaitos, Tikkurila ja Erkki Huokuna Maatalouden tutkimuskeskus, Etelä-Savon koeasema, Mikkeli Saapunut 13.2. 1962 1800-luvun lopulla tuotiin maahamme kokeiltavaksi kymmenittäin ulkomaisia perunajalosteita, ja kuluvan vuosisadan ensimmäisinä vuosikymmeninä nousi niiden luku satoihin. Kuitenkin vain suhteellisen harvat lajikkeet ovat levinneet yleiseen käyttöön. Ensimmäinen perunalajikkeiden levinneisyyttä koskeva tilastollinen tutkimus suoritettiin v:n 1950 maatalouslaskennan satotiedustelun yhteydessä. Tällöin kävi ilmi, että muutamilla alueilla on omat valtalajikkeensa, kuten Upto Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan moreenialueilla (kuva 1). Seu- raavassa tarkastellaan Upton ominaisuuksia ja sen merkitystä Mikkelin läänin maanviljelysseuran alueella. Upto eli Up-to-Date on tunnetun skotlantilaisen perunanjalostajan A. Findlayn kehittämä. Upto syntyi hänen risteytettyään Vanhan Victorian erään Old Blue Donin siemenestä kasvatetun yksilön kanssa (2). Findlay laski Upton kauppaan v. 1894 ja tämä johti suorastaan mullistukseenperunan lajikekysymyksessä. Burton (1) kirjoittaa, että hyvin suositelluista lajikkeista maksettiin suorastaan satumaisia hintoja, ja että häikäilemättömät kauppiaat myivät hyviksi tunnettuja lajikkeita uusilla nimillä. Salaman (12) on todennut esim. Uptoa viljellyn ainakin 186 eri nimellä. Upto levisi nopeasti muihinkin maihin. Sen tuonnista Suomeen ei ole tietoa, mutta Sauli (13) mainitsee sen olleen jo v. 1908 Kylvösiemenyhdistyksen koeken- tällä Korsossa. Meilläkin se tunnetaan useilla muilla nimillä kuten Helmi, Kuver- nööri, The Factor ja Forester. Upto luetaan melko myöhäisten lajikkeiden ryhmään. Sillä on lehtityyppinen, keskikorkea javoimakas varsisto. Varsi on pysty, vähän punertava. Lehden väri on https://www.c-info.fi/en/info/?token=qKzrorlw_J1BhD5p.INTi-4i-3ep0Ik7MNCUXUw.XI99fYIE3a4WpZMabPc15furHGCB4MdSwiGnlaKhXeayxQKbWCMEEf6MGVEtX6huqYuUXcCYw_5oehtwUD8Ffvl4U9IJV3-gDAGcqVYuluPuHVauQ6egwCxnyNrO7iTqIr2M98INlNv0zCNLXRVVOL13HTey8peEJF_OzlVzzQ_5PkbQYD1X9zKFvd1cpw30kA 84 keltaisenvihreä. Upto kukkii runsaasti ja kauan suurin vaaleanpunavioletein kukin, mutta ei muodosta marjoja. Rönsyt ovat lyhyet ja valkokuorinen mukula on muo- doltaan soikea tai munuaismainen, litteä. Mukula on ohut- ja sileäkuorinen ja sen silmukuopat ovat matalat. Malto on valkoinen. Uptoa pidetään poudankestä- Kuva 1. Upto-perunan levinneisyys maassamme vv. 1950 ja 1960 suoritettujen lajiketiedustelujen mukaan (4,11). Figure 1. The distribution of U-10-Date potato variety in Finland in 1950 and 1960 (4,11). 85 vänä, satoisana ja hyvin säilyvänä. Upton tärkkelyspitoisuus on heikohko, mutta jauhoisana se on pidetty ruokaperuna. Herkkuperunana sitä viljeltiin vuosina 1951—61. Upton varjopuolia ovat sen syövänalttius ja heikohko rutonkestävyys. Se on hyvin altis myös useille virustaudeille ja perunaruvelle. Upto maassamme suoritetuissa kenttäkokeissa Upto on ollut mukana maamme perunakokeissa yli puoli vuosisataa. Se oli eräs satoisimmista lajikkeista vv. 1911—13 maatalouskoelaitoksella Tikkurilassa suori- tetuissa lajikekokeissa, ja Puhakka (10) suositteli sitä hyvänä ruokaperunana Etelä- Suomeen. Maatalousseurojen keskusliiton lajikevaliokunta suositteli Uptoa Keski- Suomeen vielä v. 1961. Tikkurilassa vv. 1922—26 järjestetyissä maalajikokeissa todettiin, että Upto menestyi eräisiin muihin lajikkeisiin verrattuna paremmin hietamaalla kuin savimaalla (15). 1920-luvulla oli Upto mukana useissa lajikekokeissa eri puolilla maatamme. Keski- ja Pohjois-Suomessa olivat aikaiset lajikkeet Uptoa satoisampia. Muun muassa Maaningalla ja Revonlahdella olivat Vesijärvi, Puritaani ja Ruusu selvästi Uptoa satoisampia (3). Etelä-Savon koeasemalla se sitä vastoin osoittautui satoisim- maksi ruokaperunaksi. Taulukossa 1 esitetään koetulosmonisteista kerättyjen tie- tojen perusteella lyhyt yhteenveto Etelä-Savon koeaseman lajikekokeista vv. 1922—58. Vuosilta 1931 ja 1940 ei ole koetuloksia. Taulukkoon, jossa on eri lajik- Taulukko 1. Perunan mukulasatojen suhdelukujaEtelä-Savon koeaseman lajikekokeissa vv. 1922 58. Table 1. Relative potato tuber yields in variety trials at the South Savo Experiment Station, 1922 58. Lajike Variety 1922-26 1925-30 1932-39 1941-50 1951-58 Haalikaincn eli Savon punainen 72 Iris 101 104 Ruusu Early Rose 95 98 94 Upto - Up-to-Dale 100 100 100 100 100 Vesijärvi Harbinger 100 95 Deodara 104 Ruusulehti Rosafolia 99 94 104 Ostbote - - 99 101 Jaakko 114 Olympia 107 Siikli Sieglinde 101 keiden suhdelukuja periodeittain, on otettu vain alueen tärkeimmät ja kokeissa parhaiten menestyneet lajikkeet. Voimme todeta, että maatiaisperuna Haalikainen on satoisuudeltaan Uptoa paljon heikompi. Iris 1920-luvulla, Deodara 1930-luvulla ja Olympia 1950-luvulla ovat olleet Uptoa satoisampia, mutta eivät ole saaneet laajempaa käyttöä; Iris ja Deodara kenties siitä syystä, että ovat Uptoa heikompia ruokaperunoita. Aikaiset lajikkeet Ruusu ja Vesijärvi ovat jääneet sadoiltaan Uptoa 86 heikommiksi, varsinkin 1930-luvulla, jolloin lämpöolot olivat huomattavasti nor- maalia suotuisammat. Ruusulehti on 1930- ja 1940-luvuilla jäänyt hiukan Uptoa heikommaksi, mutta 1950-luvulla se on ollut satoisampi. Ostbote ja Siikli ovat olleet sadoiltaan Upton veroiset. 1950-luvulla on Jaakko ollut selvästi muita satoisampi. Kahdeksan vuoden kokeiden perusteella se on ollut 14 % Uptoa satoisampi. Upto oli siis Etelä-Savon koeaseman lajikekokeissa satoisin ruokaperuna aina 1940-luvulle saakka. Erityisen hyvin se menestyi poutakesinä 1924, 1925, 1930, 1944, 1951 ja 1955. Upton viljelylaajuus ja käyttö Kuten edellä mainittiin, osoitti vuoden 1950 lajiketiedustelu Upton valtalajik- keeksi Mikkelin läänin maanviljelysseuran alueella, missä sen viljelyala oli 29.7 % alueen koko perunanviljelyalasta. Vuoteen 1955 mennessä oli Upton osuus vähen- tynyt 25.5 %:iin, mutta se oli edelleen ylivoimaisesti eniten viljelty lajike. Upton merkitystä ko. alueella selvittävää tutkimusta varten kerättiin v. 1959 kolme arvalla valittua pitäjää (Mäntyharju, Sulkava ja Sääminki) käsittävä aineisto, jonka tarkoituksena oli avartaa vuosien 1950 ja 1955 lajiketutkimusten antamaa kuvaa ajassa sekä eteen- että taaksepäin ja koota muitakin Upton viljelyyn liitty- viä tietoja. Aineisto kerättiin näistä kolmesta pitäjästä n.s. maatalouslaskenta- tiloilta, jotka on määrätty arpomalla tilasuuruusluokittain. Aineisto on siis saatu 2-vaiheista ositettua otantamenetelmää käyttäen. Kyselylomakkeessa tiedus- teltiin eri lajikkeiden viljelyalojen lisäksi myös sitä, mihin tarkoitukseen kutakin lajiketta viljeltiin. Lisäksi tiedusteltiin Uptoa viljelleiden mielipidettä sen eräistä ominaisuuksista. Tämä tapahtui siten, että viljelijä arvosteli Upton ja jonkin toisen viljeleinänsä lajikkeen ominaisuuksia asteikolla 4—lo. Tietoja saatiin vain 63 viljelmältä. Tilastokorteista voitiin 57 käyttää eri lajikkeiden yleisyyttä ja suhteel- lisia viljelyaloja laskettaessa ja 44 perunan käyttöä koskevissa laskelmissa. Aineisto on käsitelty ensin viljelmäsuuruusluokittain ja näin saaduista arvoista on viljelmä- tilastoja hyväksi käyttäen laskettu koko maanviljelysseuraa vastaavat luvut. Aineisto on suppea, mutta suuntaa antavina on tuloksia pidettävä varsin käyttö- kelpoisina etenkin lajikkeiden yleisyyden ja suhteellisten viljelyalojen muutoksia tutkittaessa. Maataloushallituksen suorittamissa lajiketiedusteluissa oli päähuomio kiinni- tetty lajikkeiden levinneisyyteen eli suhteellisiin viljelyaloihin. Lajikkeen merkitystä tutkittaessa ei pelkkä viljelyalojen tarkastelu kuitenkaan anna aina oikeata kuvaa, jokin suhteellisen vähän viljelty lajike saattaa näet olla tärkeä ruoka- tai varhais- peruna. Tämän vuoksi kerättiin nyt tietoja lajikkeiden lukumäärästä viljelmää kohti, lajikkeiden yleisyydestä, käytöstä jne. Lajikkeiden lukumäärä viljelmää kohti oli suurin pienillä viljelmillä. Alle 15 ha:n viljelmillä viljeltiin keskimäärin kolmea lajiketta joillakin viljelmillä jopa kuutta mutta sitä suuremmilla viljelmillä vain kahta. Yleisyydellä tarkoitetaan tässä sitä, monellako prosentilla viljelmistä ko. laji- ketta viljellään. Taulukko 2 esittää lajikkeiden yleisyyttä vv. 1939, 1950 ja 1959. Yleisimmäksi osoittautui maatiaisperuna Haalikainen (Savon punainen), joskin Upto 87 Taulukko 2. Tärkeimpien perunalajikkeiden yleisyys Mikkelinläänin maanviljelysseuran alueella vv. 1939, 1950 ja 1959. Vuoden 1939 luvut on laskettu pienemmästä aineistosta kuin vuosien 1950 ja 1959. Table 2. The distribution of the most important potato varieties in the area of the Agricultural Society of Mikkeli province in 1939, 1950 and 1959. The figures represent percentage offarms on which each variety was cultivated. Lajike Variety 1939 1950 1959 Haalikainen (76) 53 48 Ruusu (51) 44 33 Upto (48) 53 44 Ruusulehti (24) 30 15 Eigenheimer (1) 5 9 Jaakko 29 oli melkein yhtä yleinen. Vuonna 1939 on Haalikaista viljelty kolmella viljelmällä neljästä, mutta vv. 1950 ja 1959 enää joka toisella. Uptoa on viljelty v:sta 1939 suunnilleen joka toisella viljelmällä. Ruusua oli vv. 1939 ja 1950 joka toisella viljel- mällä, mutta v. 1959 enää joka kolmannella. Ruusulehti on parhaimmillaankin ollut vain joka kolmannen viljelmän peruna. Jaakko näyttää yleistyvän varsin nopeasti; tämä lienee syynä Upton, Ruusun ja Ruusulehden viljelyn supistumiseen. Lajikkeiden levinneisyyden muutokset seurailevat yleisyyden muutoksia. Tau- lukkoon 3 on koottu maataloushallituksen toimesta vv. 1950, 1955 ja 1960 suori- Taulukko 3. Tärkeimpien perunalajikkeiden levinneisyys Mikkelinläänin maanviljelysseuran alueella maataloushallituksen tutkimusten (4, 11) ja v. 1959 kerätyn näytteen mukaan. Vuoden 1939 luvut on laskettu pienemmästä aineistosta kuin vuosien 1950 ja 1959. Table 3. The distribution of the most important potato varieties in the area of the Agricultural Society of Mikkeli province. The figures represent percentage of each variety in the total area grown to potatoes. Maataloushallituksen Vuonna 1959 kerätyn Lajike tai ryhmä lajiketiedustelujen aineiston mukaan % mukaan % According to According to Variety or group governmental a survey studies made in 1959 1950 1955 1960 1939 1950 1959 Upto 29.7 25.5 18.1 (32.4) 37.6 25.8 Ruusulehti 12.7 11.2 4.7 (8.5) 11.6 6.1 Ruusu - 1 - l (10.7) 6.8 4.3 Eigenheimer 2.9 6.0 7.6 (0.5) 1.4 3.0 Jaakko - 2.1 11.2 - 16.9 Haalikainen — 2 — 2 — 2 (11.3) 7.6 4.1 Maatiaiset local 4.7 5.2 0.2 Muut lajikkeet - others 28.1 30.0 28.4 (10.0) 13.2 28.7 Tuntemattomat unknown 21.9 20.0 29.8 (20.6) 21.8 11,1 1 Sisältyy ryhmään muut lajikkeet. 2 Sisältyy ryhmään maatiaiset. 1 included in »others* 2 included in »local* 88 lettujen lajiketiedustelujen ja v. 1959 kerätyn aineiston tulokset. Huomaamme, että tärkeimpien lajikkeiden Upton, Ruusulehden ja Jaakon kohdalla ovat molem- pien tutkimusten antamat tulokset lähimain samanlaiset sekä levinneisyyden että levinneisyyden muutosten suhteen. Vuoden 1959 aineisto osoittaa sekä Upton että Ruusulehden viljelyn olleen laajimmillaan vuoden 1950 vaiheilla. Sen jälkeen on niiden viljely nopeasti vähentynyt. Upto on vielä v. 1960 ollut alueen valtalajike, mutta Jaakko näyttää ennen pitkää syrjäyttävän sen. Maatiaisperuna Haalikainen on vielä v. 1939 ollut melko tärkeä lajike myös viljelyalaltaan. Maataloushallituk- sen lajiketiedusteluissa on maatiaiset yhdistetty tuloksia laskettaessa. Muiden maatiaisten kuin Haalikaisen (Savon punainen, Vanha punainen) viljely on kuiten- kin niin vähäistä, että maataloushallituksen lajiketiedustelun koko maatiaisten ryhmää voitaneen verrata v;n 1959 aineiston Haalikaisen levinneisyyteen. Voidaan päätellä, että juuri tämä maatiaisperuna on ollut alueen »valtalajike» ennen Uptoa. Koskinen (3) mainitseekin sitä viljellyn yleisesti Mikkelin ympäristössä. Myös Ruusu on ollut tärkeä lajike vielä v. 1939. Sekin kulkee useilla nimillä kuten Ame- rikkalainen, Riikkalainen, Kesäperuna ja Aikainen Ruusu, joten osa sitä sisälty- nee maataloushallituksen lajiketiedustelussa ryhmiin »Muut lajikkeet», »Sekalaiset ja tuntemattomat». Vuoden 1959 aineisto osoittaa selvästi uusien lajikkeiden leviävän nopeammin suurille kuin pienille viljelmille. Saman ilmiön on Paatela (6) jo aikaisemmin osoit- tanut viljalajikkeilla. Haalikaisen viljelyn painopiste oli jo v. 1939 pienillä viljel- millä (taulukko 4). Silloin on Uptoa viljelty suhteellisesti eniten 15—25 ha:n viljel- millä, mutta sen jälkeen on painopiste siirtynyt pienemmille viljelmille. Haalikainen näyttää jo v. 1950 hävinneen 15 ha suuremmilta viljelmiltä ja Jaakko on jo v. 1959 syrjäyttänyt Upton niillä. Taulukko 4. Haalikaisen, Upton ja Jaakon prosenttiset osuudet perunan koko viljelyalasta eri viljelmä- suuruusluokissa Mikkelinläänin maanviljelysseuran alueella vv. 1939, 1950 ja 1959. Table 4. The percentage of the potato varieties Haalikainen, Up-to-Date, and Jaakko in the total area grown to potatoes in 1939, 1950 and 1959. Lajike ja vuosi Viljelmäsuuruusluokat ha:ssa Variety and year Size of farm in hectares 2.00-4.99 5.00-9.99 10.00 14.99 15.00-24.99 25.00- Haalikainen 1939 26 18 16 1 3 » 1950 987 » 1959 5 5 5 -- Upto 1939 17 25 60 72 23 * 1950 32 33 56 56 18 » 1959 27 27 27 17 19 Jaakko 1959 18 10 16 38 37 Vuoden 1959 aineisto osoitti, että viljelmää kohti pidettiin keskimäärin kolmea lajiketta, vain 15 peltohehtaaria suuremmilla viljelmillä, joita ko. alueella on verra- ten vähän, tyydyttiin kahteen lajikkeeseen. Samalla aineistolla pyrittiin selvittä- mään myös sitä, viljelläänkö eri lajikkeita erilaisia tarpeita varten. Tätä koskevat vastaukset olivat kuitenkin hyvin ylimalkaisia ja näyte osoittautui liian pieneksi. 89 Ilmeni kuitenkin, että maatiaisperuna Haalikaista viljeltiin yksinomaan ruoka- perunaksi omaa käyttöä varten. Ruusua viljeltiin melkein yksinomaan omaa käyt- töä varten. Sillä oli suurin merkitys varhaisperunana, vaikka pääosa sadosta käy- tettiinkin rehuksi. Myyntiä varten viljeltiin huomattavammin vain Uptoa ja Jaak- koa, edellistä noin neljännes ja jälkimmäistä noin puolet viljelyalasta. Jaakon kohdalla lisää myynnin osuutta se, että sitä viljellään eniten suurilla viljelmillä, joilla viljely myyntiä varten on yleisintä. Sekä Upto että Jaakko ovat tyypillisiä yleisperunoita. Vaikka Haalikaista viljeltiin yksinomaan ruokaperunaksi, oli Upto kuitenkin viljelmätalouksien tärkein ruokaperuna. Tämä johtuu siitä, että Haalikai- sen sekä viljelyalat että sadot ovat pieniä. Oheisesta asetelmasta ilmenee tärkeim- pien lajikkeiden suhteellinen merkitys viljelijöiden ruokaperunana v. 1959 Upto 26 % Laiva H % 31 »Haalikainen Jaakko 16 » Muut lajikkeet Sekalaiset 3 »13 » Viljelijät arvostelivat eri lajikkeiden ominaisuudet lähimain samoin kuin esim. PAATELAn Maatalouskalenteriin (7) laatima taulukko osoittaa. Kuitenkin esiintyi muutamia poikkeuksia. Niinpä Uptolle annettiin satoisuudesta keskimäärin 8.4 (Paatela 7), Jaakko sai vastaavasti 9.3 (9). Varsiston rutonkestävyydessä arvostel- tiin Jaakko Uptoa paremmaksi numeroin 8.6 ja 7.4 (6 ja 7). Muilta ominaisuuksil- taan pidettiin niitä lähimain samanarvoisina. Maatiaisperuna Haalikainen edusti ihanteellista makusuuntaa, sillä se sai arvosanaksi 9.8, Upto ja Jaakko saivat vas- taavasti 7.8 ja 7.6 (8 ja 8). Haalikaisen maku on todettu erinomaiseksi myös Etelä- Savon koeaseman makukokeissa (3). Sen muut ominaisuudet arvosteltiin heikoiksi. Yht ee n veto Skotlantilaisen A. Findlayn v. 1894 kauppaan laskema Upto-peruna osoittau- tui aina 1940-luvulle saakka satoisimmaksi ruokaperunaksi Etelä-Savon koease- malla. Se oli eräs satoisimmista myös kaikki lajikkeet huomioonottaen. Tämän useimmilta muiltakin ominaisuuksiltaan hyväksi osoittautuneen lajikkeen viljely laajeni voimakkaasti 1930-luvulla, ja se oli jo v. 1939 syrjäyttänyt maatiaisperuna Haalikaisen valta-asemasta Mikkelinläänin maanviljelysseuran alueella. Upton vil- jely oli laajimmillaan v:n 1950 paikkeilla, jolloin sitä viljeltiin joka toisella viljel- mällä ja sen viljelyala oli lähes kolmannes alueen koko perunanviljelyalasta. Maa- taloushallituksen lajiketiedustelujen mukaan Upton levinneisyys oli v. 1950 29.7 %, v. 1955 25.5 % ja 1960 18.1 % (kuva 1). Vuoden 1959 haastattelututkimuksen mu- kaan oli maatiaisperuna Haalikaisen viljely jo v. 1939 keskittynyt pienille viljel- mille, v. 1959 oli Upton viljelyn pääpaino pienillä viljelmillä ja näyttää todennäköi- seltä, että v. 1959 suuremmilla viljelmillä eniten viljelty lajike Jaakko tulee ennen pitkää syrjäyttämään Upton valtalajikkeen asemasta. Vaikka ko. alueella viljellään vieläkin Haalikaista yleisesti ruokaperunaksi, osoittautui Upto v. 1959 tärkeimmäksi ruokaperunaksi. Uptoa viljellään jonkin verran myös myyntiin, mutta suurin osa sadosta käytetään kuitenkin rehuksi. 2 90 KIRJALLISUUTTA (1) Burton, W, G. 1948. The potato. 319 p. London. (2) Findlay, A. 1905. The potato its history and culture. 88 p. Cupar-Fife (3) Koskinen, Y. K. 1932. Perunan laatukokeiden tuloksia vuosilta 1920 1930. Valt. maatal. koe- toim. julk. 44: 1 126. (4) Maataloushallituksen tilastotoimiston kuukausikatsaukset: 1956, No 5: 1— 5 ja 1961, No 4: 64 67. (5) Nordling, X. 1884. Berättelse om jordbruket ä Toivoniemi i Enare för är 1883. Landtbrukssällska- pens ärsberättelse, förhandlingar m m. 1884. 25 s. Helsingfors. (6) Paatela, J. 1953. Tärkeimmät viljalajikkeemme ja niiden viljelyalueet. Acta agr. Fenn. 80,1. (7) —» 1962. Kasvinviljely. Maatalouskalenteri 1962: 173 179. (8) Pesola, V. A. 1942. Kasvinviljelys. Joka talon opas No 5. 278 s. Helsinki. (9) Pohjakallio, O. 1934. Paikallisten kasvinviljelyskokeiden tulosten käyttäminen tutkimus- materiaalina perunan laatukokeiden tarkastelulla valaistuna. Acta agr. Fenn. 31,10. (10) Puhakka, W. 1914. Försöken med potatissorter under ären 1911 1913. Meddelanden tili landt- män 19 :1 —B. (11) Saksa, P. J. 1955. Maamme perunalajikkeiden viljelylaajuus ja viljelyalueet. Maatal. tiet. aika- kausk. 27:41—52. (12) Salaman, R. N. 1926. Potato varieties. 378 p. Cambridge. (13) Sauli, J. O. 1909. Kokeita suurilla ja pienillä sekä halotuilla kylvöperunoilla. Maatalous 2: 482 -486. (14) —»— 1941. Peruna. 126 s. Helsinki. (15) Simola, E. F. 1931. Perunakokeet maatalouskoelaitoksen kasvinviljelysosastolla vuosina 1920 1930. Valt. maatal. koetoim. julk. 37. (16) Valle, O. 1962. Tärkeimmät perunalajikkeemme. Pellervon kalenteri 1962. SUMMAR Y: THE IMPORTANCE OF THE POTATO VARIETY UP-TO-DATE IN SOUTHEAST FINLAND Esko Seppänen Agricultural Research Center, Department of Plant Husbandry, Tikkurila and Erkki Huokuna Agricultural Research Center, South Savo Experimental Station, Mikkeli The present study is based on potato variety and soil type trials carried out in 1911 1958, on statistical investigations made by the Department of Agriculture in 1950, 1955 and 1960, and on a survey made from three parishes in the area of the Agricultural Society of Mikkeli province, which is located in the inland region of Southeast Finland. The purpose of this study was to investigate the factors affecting the wide distribution of the variety Up-fo-Date in this region of Finland as well as the changes occurring in its area of cultivation. Up-to-Date proved to be a typical variety on light soils. It thrived best at the South Savo Ex- perimental Station, where it was regularly one of the highest-yielding potato varieties in the entire period 1922 —5B and the highest-yielding table potato up to the 1940’s (Table 1). In the 1930’s Up-to-Date became the most important potato variety in this area, displacing the previously cultivated local varieties. Its extent of cultivation was at its greatest around the year 1950, when it was grown on every second farm ana its area of cultivation constituted one-third of the total area grown to potato (Tables 2 and 3). Since that time the cultivation of Up-to-Date has rapidly de- clined, but even as late as 1960 it was still the most important variety in this region.