LISÄTIETOJA TORAJYVÄN VILJELYKOKEISTA VIIKIN KOETILALLA Anna-Liisa Ruokola Yliopiston kasvipatologian laitos, Helsinki Saapunut 13.4. 1962 Torajyväsienen, Claviceps purpurea (Fr.) TuL:n viljelykokeet Helsingin yli- opiston opetus- ja koetilalla Viikissä aloitettiin v. 1952. Vuosina 1952—1959 suo- ritetuista kokeista on tulokset aikaisemmin julkaistu (9, 10, 11, 12). Ne käsittelevät paitsi sienen viljelyä, myös sen leviämistä rukiin talousviljelyksiin sekä kotelo- itiöiden välityksellä tapahtuvaa tartuntaa. Viljelykokeita on edelleen jatkettu. Näissä tutkimuksissa pyrittiin mm. selvit- tämään typpi-, boori- ja kuparilannoitusten vaikutusta rukiin tähkissä kehittyvään torajyväsatoon. Samalla tutkittiin tähkien saastuttamiseen käytettyjen kuroma- suspensioiden erilaisten konsentraatioiden vaikutusta satotuloksiin. Lisäksi ver- tailtiin rukiin tähkien keinotekoisesti suoritetun kuromasaastutuksen sekä toisaalta mesikasteen erittymiseen liittyvän ns. sekundäärisaastunnan vaikutuksia toisiinsa. Torajyväsienen leviämiseen kiinnitettiin niinikään huomiota. Kokeiden järjestely Vuosina 1960 ja 1961 oli torajyvän kasvuajan (noin kesä-heinäkuu) keskimää- räinen lämpötila 17.1°C; v. 1959 se oli astetta korkeampi. Tämä kesän aika oli v. 1960 sateisin; vähäsateisin se oli v. 1959. Ilman suhteellisen kosteuden päivittäiset vaihtelut olivat suuret kaikkina koevuosina. Tavallisin tuulen suunta oli etelä-länsi. Saastutuskokeisiin käytetyistä ulkomaisista torajyväkannoista yksi (kanta A) oli saatu Lääketehdas Leiraksesta; sen tarkkaa alkuperää ei ilmoitettu. Muutkannat, saksalainen Dj ja portugalilaiset P 2 ja P 3, olivat professori Mothesui Saksasta lähet- tämät. Kotimainen kanta, F, eristettiin Viikissä v. 1950. Saastutuksiin käytettiin Ensi-ruista. Kuromien viljely tapahtui Kirchhoffui (7, vrt. 9) ohjeen mukaisesti valmiste- tuilla agari- ja nestemäisillä kasvualustoilla. Torajyvän kappaleet siirrostettiin aluksi agarivinopinnoille jakuromien muodostumisen alettua niistä edelleen ravin- https://www.c-info.fi/en/info/?token=Lfto-rThCBOqn-6H.OQWM558uFjqrVVgG4ugCRw.5C_RUnESvIRx_b07d47jOmpXDje37BTFuvWqNRr3EqSeZvJW-FtcfrURm_YpR47n3wizqYKPe-XqXW6WpVxOSc4oXH6pyriqvkmQw0G7_lpwwISHCHItiucpPtSCTs9Kd2EAbjfYlKoA2RU3k9qTteN_NFYPdenHxsVdjeSOJ5w 122 toliuospulloihin. Rukiin saastuttamiseen käytettiin pääasiallisesti nesteviljelmiä. Ennen tähkien käsittelyä viljelmien rihmasto murskattiin puristamalla se tiheän seulan läpi ja laimennettiin 5 %:lla ruokosokeriliuoksella. Rihmasto oli tällöin keski- määrin kuukauden ikäistä. Saastutusnesteen sisältämien kuromien luku, tavallisesti noin 2.5 miljoonaa kuromaa millilitraakohti, määritettiin Biirkerin laskukammiolla. Saastutus suoritettiin samaa menetelmää käyttäen kuin aikaisemmin (9, 12). Ruis saastutettiin B—l28—12 päivää ennen kuin se alkoi kukkia, eli silloin kun o—9o0—90 % tähkistä oli vapautunut lehtitupesta. Sato korjattiin noin viikkoa ennen rukiin tuleentumista. Torajyvät laskettiin kultakin koeruudulta yleensä 1 m2:n alalta. Tutkittavien koealojen sadot leikattiin sirpillä, koottiin lyhteiksi ja vietiin latoon, jossa torajyvien poiminta tapahtui. Näin käsitellyt lyhteet puitiin ja sadot lajiteltiin. Torajyvien lopullinen eroitta- minen tapahtui trikloretyleenin ja petroolieetterin seoksessa, jonka ominaispaino oli 1.15. Tällöin rukiin jyvät painuivat astian pohjaan ja torajyvät jäivät nesteen pinnalle. Tulosten luotettavuutta tarkasteltiin tilastomatemaattisesti Bonnier ja TEDiNin (2) sekä MuDRAn (8) mukaisesti suoritetuilla varianssianalyyseillä. Typpilannoituskoe Vuosina 1959—1961 suoritettiin kokeita, joissa Ensi-ruis lannoitettiin oulun- salpietarilla ja saastutettiin Dj-torajyväkannalla. Lannoite levitettiin oraille v. 1959: 13.5., v. 1960: 28.4. ja v. 1961: 4.5. Käytetyt lannoitemäärät olivat: 0, 100, 200,400 ja6ookg/ha.Koevuotta edeltäneenä syksynä koeruudut olivat saaneet perus- Kuva 1. Oulunsalpietarilannoituksen vaikutus Ensi-rukiin torajyväsadon määrään vuosina 1959 1961. Valkeat pylväät = maahan varisseet torajyvät. Katkoviivoitus osoittaa pienimmän luotettavan eron lannoittamattoman rukiin satoon verrattuna. Figure 1. The effect of nitrogen fertilization on the ergot yield of Ensi rye in the years 1959 1961. White columns = ergot grains fallen to the ground. The dashed lines indicate the least significant difference in comparison to the yield of unfertilized rye. 123 lannoituksena 20 tonnia karjanlantaa, 300 kg superfosfaattia ja 160 kg 50 % kali- suolaa hehtaaria kohti. Rukiin kylvömäärä oli tässä kuten muissakin kenttäkokeissa 150 kg/ha. Kerranteita oli vuosina 1959 ja 1960 5, v. 1961 3. Koeruutujen alkupe- räinen koko oli 5m 2; torajyvät laskettiin 1 m2:n aloilta. Salpietarilannoitus lisäsi torajyväsadon määrää kaikkina koevuosipa (kuva 1). Tähkäluku ruisyksilöä kohti kasvoi lannoituksen vaikutuksesta keskimäärin 3.27:5tä 3.96:een. Torajyvien koossa ilmeni typpilannoituksen aiheuttamaa selvää suurentu- mista vain v. 1960. Hivenainelannoituksen vaikutus torajyväsatoon Viime aikoina on meillä alettu kiinnittää huomiota siihen, että alueilla, joiden maaperässä on ollut vain niukasti booria ja kuparia, hivenainelannoitus on vaikut- tanut edullisesti rukiin jyväsadon määrään ja samalla aiheuttanut sadon torajyvä- pitoisuuden jäämisen verraten pieneksi (15). Kasvipatologian laitoksessa asiaa pyrittiin selvittämään kokeella, jossa rukiille annettiin peruslannoituksen lisäksi boori- ja kuparilannoitus. Hivenaineet annet- tiin pintalannoituksena 2.5. 1961. Koejäsenet olivat: a) ilman hivenaineita, b) booraksia 10 kg/ha, c) kuparisulfaattia 50 kg/ha ja d) booraksia 10 kg/ha kupari- sulfaattia 50 kg/ha. Ruis saastutettiin A-torajyväkannalla. Kerranteita oli 4. Koe- ruutujen koko oli 2 m 2; sato korjattiin koko koeruudulta. Taulukko 1. Ensi-rukiin hivenainelannoituskokeen torajyväsadot v. 1961 (4x2 m 2). Maalaji hiekka- savi. Torajyväkanta A. Table 1. The yields of ergot in trace elementfertilization trial of Ensi rye, 1961. Soil type sandy clay: four plots of 2 m 2; ergot strain A. Tähkiäruis- Rukiin Torajyväsato Torajyviä Torajyvien yksilössä jyväsato kg/ha % 1000 jyvän kpl kg/ha paino g Lannoite No. of heads Grain yield Ergot yield Ergot grains 1000-grain Fertilization per plant of rye kg/ha % weight kg/ha of ergot £ Kontrolli 2.02 364.7 727.8 66.6 47.6 Control Booraksia 10 kg/ha 2.07 460.2 752.1 62.0 43.0 Borax Kup. sulfaattia 50 » 2.22 446.0 756.7 62.9 44.6 Copper sulfate Booraksia 10 » \ Borax } 1.84 493.3 779.1 61.2 42.5 Kup. sulfaattia 50 » I Copper sulfate F = 2.24 2.56 0.62 5.51* Huolimatta siitä, että Ensi-rukiin kasvusto keväällä, 4.5. suoritettujen havain- tojen mukaan oli jonkin verran harventunutta (tiheys 6—10; 10 = täystiheä), muodostuivat torajyväsadot varsin suuriksi (taulukko 1). Torajyviä oli enemmän booria ja kuparia saaneissa kuin lannoittamattomissa kasvustoissa, joskaan nämä erot eivät olleet tilastollisesti luotettavia. Kun kuitenkin hivenainelannoitus vaikutti vielä enemmän rukiin jyväsadon kuin torajyväsadon määrään, aiheutti lannoitus torajyväisyysprosentin vähäistä pienentymistä. Torajyväsienellä saastutetuissa kasvustoissa moni tähkä muodosti pääasiassa vain torajyviä. Näin ollen rukiin jyvä- sato jäi hyvin pieneksi. Lämpötilan ja kosteuden vaikutus kuromien kasvuun Sphacelia-kuromien muodostuminen on ollut erilaista sen mukaisesti, minä ajankohtana ne on viljelty. Eräässä koesarjassa kuromien viljely aloitettiin Kirch- HOFFin ravintoagarialustalla, Petrin maljoissa 29.1., 4.3., 30.3. ja 29.4. Termostaa- tissa, jossa viljelmät säilytettiin, olikoko kokeen ajan sama lämpötila, 22°C. Kunakin ajankohtana sieni siirrostettiin samojen sklerotioiden (kaksi) kappaleista, joten kerranteita oli 2. Kuromien laskeminen suoritettiin noin yhden ja puolentoista kuu- Kuva 2. Sphacelia-kuvoiuivn muodostumisrunsaus eri ajankohtina suoritetuissa Petrinmaljakokeissa, joissa kasvualustana oli Kirchhoffui agari. Torajyväkanta D,. Figure 2. The amount of Sphacelia conidia of the ergot strain Dl formed at various times in Petri dish trials. Culture medium = Kirchhoff's agar. = n. 1 kuukauden ikäiset viljelmät cultures about 1 month old = n. 1 1/ s kuukauden ikäiset viljelmät cultures about 1 1(2 month old 124 125 kauden ikäisistä viljelmistä. Laskemista varten jokaisesta agarialustaviljelmästä otettiin korkkiporalla 4 näytettä, kaksi viljelmän reunasta, kaksi yhden emin päästä keskipisteestä. Kunkin näytteen kuromat erikseen sekoitettiin 20—60 millilitraan tislattua vettä, josta ne laskettiin. Kuvan 2 käyrien esittämät kuromaluvut ovat näytteiden keskiarvolukuja. Kuromia muodostui eniten viljelmissä, jotka oli pantu kasvamaan 4.3.; sitä ennen (29.1.) ja sen jälkeen, varsinkin 29.4. aloitetuissa ko- keissa, kuromia muodostui selvästi vähemmän. Kuromia oli säännöllisesti enemmän puolentoista kuukauden kuin yhden kuukauden ikäisissä viljelmissä. Eräissä toisissa kokeissa koetettiin selvittää syytä siihen, miksi kuromanmuodos- tuksen runsaus eri kokeissa vaihteli. Torajyväsieni kasvatettiin sklerotion kappa- leesta. Näin saadun Petrinmaljaviljelmän reunasta otettiin korkkiporalla sienen rihmastoa ja kuroma-astetta ja siirrostettiin 100 millilitran vetoiseen Erlenmeyer- pulloon, jossa oli 25 ml KiRCHHOFFin ravintoliuosta. Pulloa ravistettiin sekä heti siirrostuksen jälkeen että kaksi vuorokautta myöhemmin. Pullot pidettiin eri lämpö- Taulukko 2. Sphacelia-kuTomien ja -rihmaston muodostuminen KiRCHHOFFin ravintoliuoksessa eri- laisissa olosuhteissa 8. 3.-7. 4. 1961, Torajyväkanta A, kerranteita 3. Table 2. The formation of conidia and mycelia of S p h a c eI i a on Kirchhoff’s culture medium under various conditions, March 8—April 7, 1961. Ergot strain A; 3 replicates. Ilman suht. Kuromien Rihmaston kosteus luku määrä Viljelmän sijainti Lämpötila °C % 0.1 mm3:ssä mg ravintoliuosta Location of culture Temp.°C Hei. No. ofconidia Weight of humidity per 0.1 mm3 mycelia % medium mg Laboratoriohuone 22.9 (18.0-29,0) 50.1 130 72 Laboratory Laboratoriohuone, lasikuvun alla 22,9 (18.0 29.0) 100.0 66 78 Laboratory , under glass Laboratoriohuone, pimeä kaappi 21.0 (19.0 23.0) 60.5 181 58 Laboratory, darkened case Laboratoriohuone, pimeä kaappi, lasikuvun alla 21.0(19.0-23.0) 100.0 251 74 Laboratory, darkened case, under glass Laboratoriohuone, loistelampun valossa 24.5 (21.0-33.0) 60.5 69 63 Laboratory, under fluorescent lamp Laboratoriohuone, loistelampun valossa, lasikuvun alla 24.5 (21.0 33.0) 100.0 53 94 Laboratory, underfluorescent lamp, under glass Termostaatti 25.0 (25.0) 96.6 131 91 Thermostatic room F = 4.85»» 2.68 126 tiloissa; koska osa sienestä kasvoi nesteen pinnalla, määritettiin ilman suhteellinen kosteus. Kuromat laskettiin kuukauden ikäisistä viljelmistä. Lisäksi määritettiin kussakin viljelmässä muodostuneen rihmaston määrä seuraavasti (vrt. 16): Imu- pumpulla imettiin ravintoliuos jokaisesta pullosta ja jäljelle jäänyt sienimassa kie- hautettiin tislatussa vedessä. Vesi kaadettiin tarkoin pois, ja huuhtominen toistet- tiin kaksi kertaa, ensiksi kuumalla ja sitten kylmällä tislatulla vedellä. Näytteet kuivattiin kuivauskaapissa 65°C:n lämpötilassa 2 vuorokauden ajan ja rihmaston määrä punnittiin (taulukko 2). Kuromia muodostui eniten, kun lämpötila oli keskimäärin 21°C; Kirchhoff (7) pitää sopivimpana lämpötilana 17—20°C, Hecke (4) 25°C. Myös viljelmiä ympäröi- vän ilman suuri suhteellinen kosteus näytti ainakin eräässä tapauksessa edistävän kuromien kasvua. Valon merkitys sen sijaan jäi epäselväksi, koska valoisuuden lisääntyessä myös lämpötila huomattavasti kohosi. Kaksi muuta koetta, joissa kuromat kasvatettiin KiRCHHOFFin ravintoagarilla Petrin maljoissa, suoritettiin keskenään lähes samoissa kosteus- ja lämpötilaolo- suhteissa (taulukko 3); toinen koe aloitettiin noin viikkoa myöhemmin kuin ensim- mäinen. Kummassakin kokeessa kuromia kasvatettiin sekä valossa että pimeässä. Kuromia muodostui merkitsevästi enemmän 23.5. kuin 15.5. aloitetun kokeen viljelmissä. Paitsi ilman lämpötilaa ja suhteellista kosteutta lienee siis muitakin tekijöitä, jotka vaikuttavat kuromien muodostumisrunsauteen. Kirchhoff (7) kasvatti infektiomateriaalinsa rukiin torajyväsaastutuksia varten pimeässä. Taulukko 3. Sphacelia-kuromien muodostuminen KiRCHHOFFin ravintoagarilla erilaisissa olosuhteissa v. 1961. Torajyväkanta A. Table 3. The formation of Sphacelia conidia of the ergot strain A on Kirchhoff’s culture medium under various conditions in 1961. Koe 1, 15. 5.-9. 6. Koe 2, 23.5.-19.6. Trial 1, Trial 2, Ilman Kuromi- liman Kuromi- suht. en luku suht. en luku Viljelmän kosteus 0.1 mm3 : kosteus 0.1 mm8: sijainti JS Lämpötila °C % ssä H2 O 2 Lämpötila °C % ssä H 2 O Location of a.§ Temp. °C Rel. No. of .§ Temp. °C Rel. No. of culture 'J3 ■§> humidity conidia C 'S' humidity conidia g % per g Ö ö 0/ mm 3 o 0.1 mm 1 H2 0 ” H.O Laboratoriohuone 3 23.9 (20.0-28.0) 62.3 175 2 24.4 (20.0-28.0) 62.7 315 Laboratory pimeä kaappi 3 23.9 (20.0-26.0) 56.6 278 2 23.9(20.0-26.0) 59.6 457 —» —, darkened case F = 82.5» 189.8* 127 Saastutukseen käytetyn kuromamäärän vaikutus rukiin torajyväsatoon Onnistuneen torajyvän viljelyn eräs tärkeä edellytys on, että saastutusneste, jolla rukiin tähkät käsitellään, sisältää riittävästi kuromia. Alan tutkijoiden par- haina pitämät kuromaluvut ovat toisistaan melkoisesti poikkeavia (1, 14, 17). Leiraksen (5) torajyvä viljelyksillä on saatu hyviä tuloksia saastutussuspensiolla, joka sisälsi noin 200 000 kuromaa nestemillilitraa kohti. Viikin koetilalla vuosina 1960—1961 suoritetuissa asian selvittämiseksi järjestetyissä kokeissa käytettiin Ensi-rukiin saastuttamiseen 5 % ruokosokeriliuoksen millilitraa kohti 25 000, 250 000 ja 2 500 000 kuromaa. Koeruutujen tutkitut alat olivat 1 m 2; kerranteita oli 4. V. 1960 torajyvien muodostuminen kaikissa koeruuduissa oli keskenään jok- seenkin yhtä nopeata; v. 1961 se oli 2—5 vuorokautta hitaampaa vähiten kuromia saaneissa kuin muissa kasvustoissa. Mesikastetta niissä muodostui erittäin niukasti, ja tuleentunut torajyväsato jäi verraten pieneksi. Torajyväsato oli sitä suurempi, mitä enemmän saastutussuspensio sisälsi kuromia (taulukko 4). Taulukko 4. Saastutukseen käytetyn suspension kuromaluvun vaikutus Ensi-rukiin torajyväsadon määrään keskimäärin vuosina 1960—1961. (4 x 1 m 2). Torajyväkanta Dj. Table 4. The effect of number of conidia in the inoculation suspension on the ergotyield ofEnsi rye. Aver- ages from the years 1960 —1961. Four plots of 1 m 2. Ergot strain D l . Torajyviä kg/ha Ergot grains Kuromia/ml Poimittuja -f puidussa Varisseita Yhteensä SI. sadossa No. of conidia In the heads Fallen to Total Rel. per ml the ground 25 000 250 000 2 500 000 157.9 194.3 250.1 60.1 61.9 66.4 218.0 100 256.2 118 316.5 145 Luotettava satoero kg/ha Significant yield difference kg/ha (P = 0.05 ) 50.9» » * » » » * * (P = 0.01 ) 70.4** » » » » » » » (P = 0.001) 97.3*** Tähkien kuromasuspensiokäsittelyn aiheuttaman ja mesikasteen erittymiseen liittyvän saastunnan vaikutus rukiin torajyväsatoon Edellä selostetuissa kokeissa rukiin torajyväsadot perustuivat välittömään täh- kien kuromasuspensiokäsittelystä johtuneeseen ja toisaalta mesikasteen erittymi- seen liittyneeseen sekundääriseen saastuntaan. Kysymystä siitä, kumpi näistä saas- tuntamuodoista on pääasiallisempi torajyväsatojen aiheuttaja, pyrittiin selvittä- mään vuosina 1960—1961 suoritetuilla kokeilla. 128 Koeruutuja oli 8; niissä oli 7 kylvöriviä. Joka toisen koeruudun kasvusto saas- tutettiin Dj-torajyväkannalla kokonaan, muissa koeruuduissa saastutettiin vain keskimmäinen rivi. Koeruutujen väli oli 50 cm, riviväli oli 10 cm v. 1960 ja 20 cm v. 1961. Tutkitun riviosan pituus oli 1 m. V. 1961 saastutetun rukiin torajyväsadot (tähkistä poimitut + maahan varis- seet + puidusta viljasta eroitellut torajyvät) olivat käsittelemättömän rukiin tora- jyväsatoja selvästi suurempia (kuva 3). Sen sijaan v. 1960 torajyväsieni levisi sangen voimakkaasti saastuttamattomiin kasveihin. Tähän lienee ainakin osaksi vaikutta- nut että saastutusaikaa seurannut kausi oli erittäin kostea ja että hyönteisiä oli hyvin runsaasti. Sitä paitsi kylvörivien väli oli v. 1960 pienempi kuin v. 1961. Kuva 3, Tähkien kuromasuspensiokäsittelyn ja sekundäärisaastunnan vaikutus Ensi-rukiin torajyvä- sadon määrään vuosina 1960—1961. Katkoviivoitus osoittaa pienimmän luotettavan eron saastutta- mattoman rukiin satoon verrattuna. Figure 3. The effect of conidial inoculation and secondary infection on the yield of ergot in Ensi rye in the years 1960—1961. The dashed lines indicate the least significant difference in comparison to the yield of uninoculated rye. a = Koeruutujen saastuttamattomat reunarivit uninoculated border rows b = Koeruutujen saastutetut keskirivit inoculated center rows c = Koeruutujen koko kasvusto saastutettu entire plot inoculated 129 Torajyväsienen leviäminen saastutetuista kasvustoista rukiin talousviljelyksiin Suomalaisen torajyvän alkaloidipitoisuus on erittäin pieni (6). Vastaavasti se ei myöskään ole yhtä myrkyllinen kuin ulkomaiset, runsasalkaloidiset torajyväkan- nat. Ulkomaisten torajyväkantojen leviämiseen saastutetun rukiin lähiympäristöön on yliopiston kasvipatologian laitoksen tutkimuksissa kiinnitetty jatkuvasti huo- miota. Syksyllä 1961 selvitettiin koetilan ruisviljelyksiltä otettujen torajyvänäyt- teiden alkaloidipitoisuuksia. Näytteet kerättiin paikoista, joiden etäisyys saastute- tuista aloista vaihteli o.6:sta 850 metriin. Alkaloidimäärityksissä noudatettiin pää- asiallisesti SMiTHin (13) U.S.A.:ssa käyttämää menetelmää, joka perustuu alkaloi- dien yhteismäärän kolorimetriseen selvittämiseen. Alkaloidimäärät ilmaistiin ergot- amiiniprosentteina torajyvän kuiva-aineesta. Tällöin saatiin seuraavat tulokset: Torajyvissä alkaloideja Etäisyys saastutetusta alasta, m (ergotamiinina) Distance from the inoculated plot, m Total alkaloid content of ergots {as ergotamine) % Ulkomaisella torajyväkannalla saastutetut kasvit 0.295 Rye plants inoculated with foreign ergot strains 0.6 - 1 0.270 6 -16 0.268 500- 850 0.168 Suomalaisella torajyväkannalla saastutetut kasvit 0.004 Rye plants inoculated with Finnish ergot strains Toistensa välittömässä läheisyydessä kasvaneiden saastuttamattomien ja ulko- maisella torajyväkannalla saastutettujen ruiskasvustojen torajyvien alkaloidipi- toisuus oli keskenään lähes yhtä suuri. Saastutetuista kasvustoista kauempana muo- dostuneiden torajyvien alkaloidipitoisuus oli selvästi pienempi, mutta kuitenkin niin suuri, että voidaan päätellä torajyväsientä kulkeutuneen ainakin 850 m:n etäisyydelle saastutetusta rukiista. Torajyväsienen siirtäjinä lienee hyönteisillä ollut ratkaiseva merkitys (vrt. 1,3, 10). Päätelmät Pintalannoituksena annettu oulunsalpietari lisäsi rukiin torajyväsatoa. Tora- jyvän kokoa salpietarilannoitus suurensi vain vähän. Boori- ja kuparilannoitus lisäsivät enemmän rukiin jyvä- kuin torajyväsatoja. Täten lannoitus vähän pienensi sadon torajyväpitoisuutta. Saastutussuspension kuromamäärän kohottaminen 25 000 kuromasta milli- litraa kohti 10- ja 100-kertaiseksi aiheutti torajyväsadon huomattavan (18—45 %) suurentumisen. 130 Mesikastesaastunnan vaikutus torajyväsatoon oli vuosina 1960—1961 huomat- tavan suuri. V. 1960 olivat kuromasuspensiolla saastutettujen ja näistä 10—50 cm:n etäisyyksillä olleiden saastuttamattomien ruiskasvustojen torajyväsatojen määrät keskenään lähes samat. Runsasalkaloidista torajyväsientä todettiin kulkeutuneen ainakin 850 m:n etäisyydelle saastutetuista kasvustoista. KIRJALLISUUTTA (1) B£k£sy, N. von 1938. Über parasitische Mutterkornkulturversuche. Zbl. Bakt. Parasitenkunde 99: 321-332. (2) Bonnier, G. & Teoin, O. 1940. Biologisk variationsanalys. 1940. 325 s. Stockholm. (3) Hecht, W. 1953. Zur Frage der Ausbreitung von Mutterkorninfektionen. Bodenk. 7; 363 371. (4) Hecke, L. 1922. Die Kultur des Mutterkorns. Schw. Apoth. Ztg. 60: 45 51. (5) Honkavaara, E. 1959. 10 vuotta kotimaista torajyvänviljelyä. Käytännön lääkäri 1959, 4: 36 44. (6) Järvinen, P. A. 1953. Über die pharmakodynamischen und klinischen Wirkungen des finnischen Mutterkorns. 82 s. Helsinki. (7) Kirchhofe, H. 1929. Beiträge zur Biologie und Physiologie des Mutterkornpilzes. Cbl. Bakt. Parasitenkunde 77: 310 369. (8) Mudra, A. 1958. Statistische Methoden für landwirtschaftliche Versuche. 336 s. Berlin —Hamburg. (9) Ruokola, A-L. 1956. Torajyvän viljelykokeista Viikin koetilalla ja eräillä kasvinviljelyskoease- milla Suomessa. Referat: Über Anbauversuche von Mutterkorn auf dem Versuchsgut Viik und an einigen Versuchsstationen für Pflanzenbau in Finnland. Maatal.tiet.aikak. 28: 203-222. (10) —1957. Torajyväsienen, Claviceps purpurea (Fr.) Tul.:n leviämisestä ja torjunnasta. Referat: Über Ausbreitung und Bekämpfung des Mutterkompilzes, Claviceps purpurea (Fr.) Tul. Ibid. 29: 82-91, (11) —*— 1957. Torajyväsienen, Claviceps purpurea (Fr.) Tul.:n sklerotioiden itämisestä. Referat; Über das Keimen von Sklerotien des Mutterkornpilzes, Claviceps purpurea (Fr.) Tul. Ibid. 29: 218-228. (12) —» 1960. Torajyvän tuotantomahdollisuuksista Suomessa. Summary: Possibilities of ergot production in Finland. Maatalous ja koetoiminta 14: 248 259. (13) Smith, R. G. 1947. Report on a collaborative study of the assay of ergot. J. Am. Pharm. Ass. 36: 321-331. (14) Stoll, A. 1943. Altes und Neues über Mutterkorn. Mitt. Naturf. Ges. Bern 1942. 1943: 45 80. (15) Tainio, A. 1961. Voidaanko hivenaineilla torjua torajyvää? Koetoiminta ja käytäntö 18: 38, 40, (16) Vartiovaara, U. 1935. Maaperän sienten aineenvaihduntaa koskevia tutkimuksia. Summary; Studies on the metabolism of soil fungi. S. maatal.tiet.seur.julk. 32. Erip., 112 s. (17) Wiechert, E. 1952. Mutterkornanbau in Mecklenburg. Pharmazie 7; 859 862. 131 SUMMARY: ADDITIONAL RESULTS FROM ERGOT FIELD TRIALS AT VIIK EXPERIMENTAL FARM Anna-Liisa Ruokola Department of Plant Pathology, University of Helsinki In continuation trials carried out at Viik Experimental Farm in the years 1959 61 investigations were made on various factors influencing ergot yields in fields of rye. Among the results obtained, the following can be mentioned: A surface dressing of nitrogen fertilizer increased the yield of ergot (Fig. 1). The size of the ergot grains was only slightly increased by the nitrogen treatment. Boron and copper dressings increased the grain yield of rye more than the yield of ergot. Thus this treatment reduced the ergot content of the rye (Table 1). When the concentration of conidia in the inoculation suspension (25 000 per ml) was increased 10 or 100 times, the ergot yield was correspondingly increased 18 % and 45 %, respectively (Table 4). Secondary infection was found to have an appreciable effect on the yield of ergot in the years 1960—6l (Fig. 3). In 1960 the amount of ergot was practically the same in rye plants inoculated with conidial suspension and in uninoculated plants situated 10 —6O cm distant. Certain foreign strains of ergot high in alkaloid content were found to be spread at least 850 meters from the initially infected stands (Tabulation on page 129).