NAUTAKARJAN KIVENNÄISAINEIDEN SYÖNNISTÄ LAITUMELLA. 111 Irja Uotila Maatalouden tutkimuskeskus, Kotieläinhoidon tutkimuslaitos, Tikkurila Saapunut 11.5. 1962, Tutkimuksen ensimmäinen osa on julkaistu 1958 (3) ja toinen osa 1959 (4). Näissä tutkimuksissa on vertailtu rehusuolaseosten raaka-aineita toisiinsa ja kauppavalmisteisia seoksia sekä lypsylehmille että hiehoille. Näissä kokeissa olivat halutuimmat kivennäisrehut mononatriumfosfaatti, luujauho ja ruokasuola. Hie- hot söivät laitumella yleensä runsaammin kivennäisrehuja kuin lehmät. Tähän tutkimukseen sisältyvät vv. 1959 ja 1960 kesällä suoritetut kokeet, joita oli yhteensä 7 koetta sekä lehmillä että hiehoilla. Kokeet on suoritettu maa- talouden tutkimuskeskuksen Ayrshirekarjassa kuten kahtena edellisenäkin kesänä. Kokeitten suoritus on ollut samanlainen kuin aikaisemmissakin kokeissa (3, 4). Vuoden 1959 kokeet Lehmät Lehmien keskimääräinen elopaino oli 507 kg jakeski-ikä 6.1 v. Lehmien luku- määrä ja jakaantuminen eri tuotosluokkiin eri kokeissa on esitetty taul. 1. Taul. 2 on lehmät ryhmitetty sen ajan (p) mukaan, mikä niillä oli jäljellä seuraavaan poiki- miseen. Lehmillä suoritettiin kesän kuluessa neljä koetta, joista tulokset on esi- tetty taul. 3. K o e I. Koetta (8/6—8/7) varten jaettiin karja kahteen ryhmään runsastuot- toisiin (A) ja vähätuottoisiin (B). Taul. 1 käy ilmi kummankin ryhmän keski- määräinen maitotuotos. Ryhmää A laidunnettiin nurminata-timoteivaltaisella ja ryhmää B koiranheinä-nurminatavaltaisella laidunlohkolla. Laidunruohon kasvi- koostumus ei siis ollut täysin sama, koska ei ollut käytettävissä aivan samanlaisia lohkoja. Kokeen aikana saivat kaurajauhoja -f melassileikettä lisärehuksi ne leh- mät, joiden ravinnontarve maidontuotantoa varten oli yli 7 ry. Kokeessa sai kumpikin ryhmä syödä vapaasti rehusuolaseosta IV, luujauhoja https://www.c-info.fi/en/info/?token=nA7F4iJDSpCTQ5kD.skD3b5a_1p7yr8iyZLJZ0w.wCQ3rLAUNfnJkxt8KQHzK2vkEHZemELBumWO_KarA8eQ8UQn5PqmjUJbW675L-j96pnejRe6XzcQXuxQb8E--J01LebHza5ocH58lZcvHmXngsfv74TD8YSuDLlhi3NCCt1BLjPSRJwPXN4T2cOdNXid6o4tRmB14A 139 Kokeissa käytetyt kivennäisrehut: Mineral supplemets used in the trials: Ruokintakalkki Limestone ( calcite) 37.0 % Ca Rehuliitu Chalkstone 39.0 % Ca Ruokintadolomiitti Dolomite limestone 20.0 % Ca, 11.0 % Mg Rehufosfaatti Dicalcium phosphate Luujauho Bone meal 23.0 % Ca 16.0 % P, 29.0 % Ca, 13.5 % P, 1.2 %, Na, 0.7 % Mg, K, Cu, Mn, Mo ym. etc. Mononatriumfosfaatti— Monosodiumphosphate 19.9% P, 14.7% Na Rehusuolaseos I Rehusuolaseos IV Rehusuolaseos V Fodder salt mixture I Fodder salt mixture IV Fodder salt mixture V 53.000 % rehufosfaattia 50.000 % monona triumfosfaattia 41.000 % dinatriumfosfaattia dicalciumphosphale monosodiumphosphate disodiumphosphate 42.180 % ruokintakalkkia 40.000 % rehufosfaattia 39.000 % rehufosfaattia limestone dicalciumphosphale dicalciumphosphale 4.656 % ruokasuolaa 9.760 % magnesiumkarbonaattia 5.800 % ruokasuolaa common salt magnesiumcarbonate common salt 0.150 % kuparisulfaattia 0.076 % rautasulfaattia 4.000 % magnesiumoksidia coppersulfate ferrous sulfate magnesiumoxide 0.010 % kobolttisulfaattia 0.150 % kuparisulfaattia 0.150 % kuparisulfaattia coballsulfate coppersulfate coppersulfate 0.004 % kaliumjodidia 0.010 % kobolttisulfaattia 0.010 % kobolttisulfaattia potassiumiodide coballsulfate coballsulfate 8.5 % P, 27.0 % Ca, 0.004 % kaliumjodidia 0.005 % kaliumjodidia 1.2 % Na potassiumiodide potassiumiodide 15.0 % P, 8.0 % Ca, 10.000 % kalajauhoja 10.0 % Na, 2.0 % Mg fishmeal 10.0 % P, 10.0 % Ca, 2.3 % Mg, 2.0 % Na Rehusuolaseos VI Rehusuolaseos VII Fodder salt mixture VI Fodder salt mixture VII 79.000 % rehufosfaattia 49.00 % rehufosfaattia dicalciumphosphale dicalciumphosphale 15.000 % mononatriumfosfaattia 14.00 % ruokintadolomiittia monosodiumphosphate dolomite limestone 6.000 % magnesiumoksidia 29.60 % ruokasuolaa (+ J) magnesiumoxide common salt (+ I) 0.050 % kuparisulfaattia 7.00 % magnesiumoksidia coppersulfate magnesiumoxide 0.020 % kobolttisulfaattia 0.28 % kuparisulfaattia coballsulfate coppersulfate 0.005 % kuparijodidia 0.02 % kobolttisulfaattia copperiodide coballsulfate 0.100 % mausteseosta 0.10 % hajuseosta aroma mixture aroma mixture 16.5 % P. 18.9 % Ca, 8.0 % P, 15.0 % Ca, 2.2 % Na. 3.6 % Mg 11.6 % Na. 5.5 % Mg 140 Taulukko 1. Lehmien lukumäärä eri tuotosluokissa. Table 1. Number of cows according to milk production class. Maitomäärä kg/p MUh yield kg! day Koe Yht. Keskim. tuotos Test Ummessa 0.1- 5.1- 10.1- 15.1- 20.1- lehraiä eläintä kohti n:o Not 5.010.0 15.020.0 25.030.0 kpl Average yield , , , ■ per animallactating r Total no. kg/p r— % of cows kg/day Fat % 1959 I A 1 9 5 1 16 18.6 4.6 B 1 3 7 8 19 7.9 5.2 II 3 2 8 6 8 4 1 32 12.0 4.7 111 3 2 7 10 7 3 1 33 11.8 4 6 IV 3 2 5 10 7 2 3 32 11.6 4.7 1960 I A 7 8 4 19 17.1 4.7 B 3 1 6 6 16 8.0 5.3 II 1 2 8 13 4 4 2 34 12.9 4.7 111 4 2 10 8 5 2 1 32 10.8 4.7 Taulukko 2. Lehmien jakaantuminen eri luokkiin sen mukaan miten pitkä aika (p) niillä oli seuraavaan poikimiseen. Table 2. Number of cows according to time until their next calving. Seuraavaan poikimiseen p. Days until next calving Lehmiä Astutuksesta Poikimisesta Test yli A | le kpl keskim. p. keskim. p. ~ TT j Total no. Av. no. ofdays Av.no. ofdaysn:o Over Under J J J 7 90 61-90 31-60 30 of cows from serving from calving 1959 I A 16 16 4 93 B 14 1 2 2 19 112 266 II 27 2 1 2 32 111 28 2 2 1 33 IV 25 3 2 2 32 1960 I A 19 19 22 117 B 11 3 2 16 147 252 II 29 2 3 34 111 26 1 2 3 32 ja ruokasuolaa. Vähätuottoisten ryhmä söi eläintä kohti huomattavasti runsaam- min muita kivennäisrehuja paitsi ruokasuolaa kuin runsastuottoiset. Mahdollista on, että edellisellä talvikaudella, jolloin nämä vähätuottoiset olivat runsastuot- toisia, ei niiden kivennäisaineiden saanti ollut tarvetta vastaavaa, ja ne näinollen 141 pyrkivät alkukesällä kivennäisaineiden saannin ollessa vapaata korjaamaan niiden vajauksen. Myös laitumen erilainen kasvikoostumus on voinut vaikuttaa tuloksiin. Seuraavana kesänä järjestettiin samanlainen koe ja tulos oli päinvastainen (s. 145). Rehusuolaseos IV sisälsi 50 % mononatriumfosfaattia ja 40 % rehufosfaattia. Huo- mattavaa on, että lehmät söivät tätä seosta suurempia määriä kuin edellisen vuo- den kokeissa mononatriumfosfaattia pelkältään, vaikka toisena pääaineosana oli hyvin vähän haluttu (4) rehufosfaatti. Seuraavan vuoden kokeessa I (s. 146) ver- tailtiin rehusuolaseosta IV ja mononatriumfosfaattia, ja se osoitti, että jos jälkim- mäistä on saatavana, se on halutuin kivennäisrehu. Koe 11. Kokeen aikana (8/7—7/8) laidunnettiin aluksi 8 päivää nurminata- timoteivaltaisella laitumella, sitten 9 päivää koiranheinä-nurminatavaltaisella lai- tumella, sitten 13 päivää ensiksi mainitulla laitumella. Lisärehuksi saivat ne leh- mät, joiden ravinnontarve maidontuotantoa varten oli yli 6 ry, kaura-vehnä seosta, jossa oli puolet kumpaakin. Kokeessa saivat lehmät syödä vapaasti rehusuolaseosta V ja VI, luujauhoja ja ruokasuolaa. Rehusuolaseoksen V sisältämä 41 % dinatriumfosfaattimäärä tai kalajauho on ilmeisesti tehnyt sen tämän kokeen halutummaksi rehuksi. Dinatrium- fosfaatti ei kuitenkaan ole läheskään yhtä haluttua kuin mononatriumfosfaatti. Seoksen VI sisältämä 15 % mononatriumfosfaattimäärä ei ole ollut riittävä teke- mään seosta hyvin maittavaksi. Luujauhoja söivät lehmät tässä kokeessa huomat- tavasti vähemmän kuin aikaisemmissa kokeissa, vaikka se oli samaa erää kuin kokeessa I. Onko seoksen V kalajauho vaikuttanut siihen, ei kuitenkaan voida tämän kokeen perusteella päätellä. Molemmathan sisältävät myös orgaanisia aineita mm. valkuaista. Koe 111. Kokeen aikana (7/8—26/8) laidunnettiin lehmiä aluksi 4 päivää nurminata-timoteivaltaisella laitumella ja loppuajan koiranheinä-nurminatavaltai- sella laitumella. Kuuden viimeisen päivän aika oli sisäruokinta, koska laitumet lop- puivat kuivuuden vuoksi. Ruokinta oli keskimäärin lehmää kohti päivässä: 4 kg väkirehuja (kaura, ohra, ruis, öljyväkirehuseos 5.5:4.5:2:2), 30 kg odelmaa, 4 kg heiniä, 1 kg ohranolkia. Kokeessa vertailtiin ruokintakalkkia ja -liitua toisiinsa. Kumpaakaan eivät lehmät syöneet ollenkaan. Koe osoittaa myös, etteivät lehmät syö kuin hyvin vähän rehufosfaattia, vaikka se oli ainoana fosforirehusuolana. Käytettäessä näitä kivennäisrehuja laitumella jää kalsiumin ja fosforin saanti jokseenkin yksinomaan laidunrehun varaan. Koe IV. Kokeen aikana (26/8—25/9) lehmät olivat laitumella, mutta sai- vat lypsyn yhteydessä sisäruokinnan, koska laidunruohoa ei ollut. 25 päivän aikana oli ruokinta sama kuin edellisen kokeen lopussa. Viimeisten 5 päivän aikana oli ruokinta keskimäärin lehmää kohti päivässä: 5.5 kg väkirehuja (samat lajit kuin edellisessä, mutta suhteessa 7:5:3:2), 30 kg lantun naatteja. 5.5 kg heiniä, 1.5 kg ohranolkea. Kokeella haluttiin selvittää, kuinka paljon maittavammaksi saadaan sellai- nen rehusuolaseos, jota eivät lehmät syö pelkältään halukkaasti, lisäämällä siihen Taulukko 3. Lehmien syömät kivennäisrehumäärät v. 1959 suoritetuissa kokeissa (g/p eläintä kohti) Table 3. Quantities of mineral fodders consumed by the cows in the 1959 trials. (g/day /animal). Keski - Syöty Quantity consumed lehmä- luku Rehulaji Re- Ca P Mg Na Na Test Av. no. Fodder type hua laskettu n:o ofcows Fodder calc. NaCl g g g g g g I A 15.7 Rehusuolaseos IV Mixture IV 52 Luujauho Bone meal 31 Ruokasuola Common salt 69 Yht. - Total 13.1 12.0 1.3 32.8 83 I B 18.9 Rehusuolaseos IV Mixture IV 139 Luujauho Bone meal 37 Ruokasuola Common salt 29 Yht. - Total 21.7 25.7 3.0 25.8 66 II 32.3 Rehusuolaseos V Mixture V 45 » VI- • VI 10 Luujauho Bone meal 7 Ruokasuola Common salt 41 Yht. - Total 8.3 7.0 1.4 19.5 50 111 32.5 Ruokintakalkki Limestone Rehuliitu Chalkstone Rehufosfaatti Dicalcium phosphate 3 Ruokasuola Common salt 36 Yht. - Total 0.8 0.5 14.2 36 IV 31.6 Rehusuolaseos I Mixture / 11 + 10 % melassileikettä » -f 10 % 18 1 dried molasses beelpulp —» + 10 % kaurajauhoja * + 10 % oatmeal 19 1 + 10 % vehnänleseitä » -f 10 % wheat bran 41 1 bran Ruokasuola, hieno Common salt, fine 44 Ruokasuola, karkea • » , coarse 16 Yht. - Total 25.8 8.4 25.5 65 i vain rehusuolaseoksen I kulutus only consumption of Mixture I 142 143 10 % melassileikettä, 10 % kaurajauhoja tai 10 % vehnänleseitä. Samoin vertail- tiin kokeessa hienoa ruokasuolaa ja hyvin karkeata suolaa. Seokseen lisätyistä rehuista on vehnänlese tehnyt seoksen halutuimmaksi. Melassileike ja kaurajauho ovat olleet saman veroiset. Tällaisia lisäaineita sekoittamalla saatiin lehmät syö- mään paremmin muutoin huonosti maittavaa rehusuolaseosta. Runsaampi syönti tapahtui pääasiassa kuitenkin vain 10 ensimmäisen päivän aikana. Tässä kokeessa saivat lehmät kuitenkin täyden sisäruokinnan ja myös väkirehuja (ei rehusuoloja), joten tämän kokeen perusteella jää selvittämättä, pystytäänkö laidunruokinnalla lisäämällä 10% väkirehuja rehusuolaseoksiin parantamaan edellistä enemmän seok- sen kulutusta ja pitämään tämä kulutus jatkuvasti runsaana. Ruokasuolan kulutus- numerot osoittavat, että hieno suola on ollut lähes kolme kertaa halutumpaa kuin hyvin karkea suola. Hiehot Hiehoilla suoritettiin myös neljä koetta. Taul. 4 on esitetty tiedot kokeissa olleista hiehoista. Laidun oli sama kuin kahtena edellisenä kesänä suoritetuissa kokeissa, nimittäin nurminata-koiranheinävaltainen laidun, jossa apilapitoisuus oli vähentynyt alle 10 %. Tulokset on esitetty taulukossa 5. Koe I. Hiehoilla oli samat kivennäisrehut (rehusuolaseos IV, luujauho ja ruokasuola) tarjolla kuin lehmillä kokeessa I. Kokeen suoritusaika oli niinikään sama. Hiehot söivät eläintä kohti runsaammin kuin lehmät muita kivennäisrehuja paitsi ruokasuolaa. Mononatriumfosfaattia (50 %) sisältävää seosta IV ne söivät halukkaimmin. Taulukko 4. Tietoja kokeissa olleista hiehoista. Table 4. Data on heifers in the trials. Keskim. Astutettuja Served Koe Lukumäärä Keski-ikä (v) elopaino Lukumäärä Astutuksesta keskimäärin Test Number Average Average Number Av. time from n:o age, years weight serving kg p— days 1959 I 17 1.5 364 9 112 II 17 1.6 382 9 142 111 17 1.7 400 9 167 IV 15 1.6 395 8 176 1960 I 19 1.2 348 6 89 II 21 1.4 342 6 109 111 21 1.5 348 6 124 144 Taulukko 5. Hiehojen syömät kivennäisrehumäärät v. 1959 suoritetuissa kokeissa (g/p eläintä kohti) Table 5. Quantities of mineral fodders consumed by heifers in the 1959 trials, (g/day/animal). Eläin- Koe luku Syöty Quantity consumed Av. no. of Rehua Ca P Mg Na Na Test heifers Rehulaji laskettu n:o Fodder type Fodder calc. NaCl g g g g g g I 16.7 Rehusuolaseos IV Mixture IV 105 Luujauho Bone meal 52 Ruokasuola Common salt 10 Yht. - Total 23.6 22.9 2.4 15.2 39 II 17.0 Rehusuolaseos V Mixture V 36 — »— VI it VI 45 Luujauho Bone meal 22 Ruokasuola Common salt 15 Yht. - Total 18.3 13.8 2.6 9.6 24 111 16.9 Ruokintakalkki Limestone 3 Rehuliitu Chalkstone 6 Rehufosfaatti Dicalcium phosphate 15 Ruokasuola Common salt 14 Yht. - Total 7.0 2.5 5.4 14 IV 15.2 Rehusuolaseos I Mixture I 14 — » — + 10 % melassileikettä • -j- 10 % 13 1 dried molasses-beetpulp + 10 % kaurajauhoja >+ 10 % oatmeal 24 1 Ruokasuola Common salt 19 Yht. - Total 13.9 4.5 8.1 21 1 vain rehusuolaseoksen 1 kulutus only consumption of Mixture I Koe 11. Tämäkin koe suoritettiin samanaikaisesti kuin lehmien koe 11, ja kivennäisrehut olivat niinikään samat (rehusuolaseos V, VI, luujauho ja ruoka- suola). Hiehot söivät vähän paremmin seosta VI kuin seosta V, kun taas lehmät söivät päinvastoin. Tässäkin kokeessa hiehot söivät eläintä kohti enemmän kuin lehmät muita kivennäisrehuja kuin ruokasuolaa. Koe 111. Tämä koe vastaa niinikään lehmien koetta 111. Kokeessa oli samat kivennäisrehut (ruokintakalkki, rehuliitu, rehufosfaatti ja ruokasuola) kuin leh- mien kokeessa, ja se suoritettiin samanaikaisesti. Hiehot söivät jälleen runsaam- min muita kivennäisrehuja paitsi ruokasuolaa kuin lehmät. Rehuliitua ne söivät hieman paremmin kuin ruokintakalkkia. 145 Koe IV. Tämä koe vastaa lehmien koetta IV. Hiehoilla oli kuitenkin tar- jolla vain rehusuolaseosta I, seosta I + 10 % melassileikettä, seosta I 10 % kaurajauhoja ja ruokasuolaa. Melassileikelisä ei ainakaan näytä lisänneen seoksen I syöntiä ja kaurajauhotkin lisäsivät sitä vain 10 ensimmäisen päivän aikana. Lehmillä oli vastaavan kokeen aikana sisäruokinta, kun taas hiehot olivat laidun- ruokinnalla. Vasta viimeisten 10 päivän aikana ne saivat lisärehuksi odelmaa (500 kg/p). Vuoden 1960 kokeet Lehmät Lehmien keskimääräinen elopaino oli 522 kg ja keski-ikä 5.8 v. Lehmien luku- määrä ja jakaantuminen eri tuotosluokkiin eri kokeissa on esitetty taul. 1. Taul. 2 on lehmät ryhmitetty sen ajan (p) mukaan, mikä niillä oli jäljellä seuraavaan poiki- miseen. Lehmillä suoritettiin kesän kuluessa kolme koetta, joista tulokset on esi- tetty taul. 6. Koe I. Koetta (30/5—9/7) varten jaettiin karja kahteen ryhmään runsas- tuottoisiin (A) ja vähätuottoisiin (B). Kumpaakin ryhmää laidunnettiin nurmi- nata-timoteivaltaisella laitumella. Kokeen aikana saivat kaurajauhoja ja heiniä lisärehuksi ne lehmät, joiden ravinnontarve maidontuotantoa varten oli yli 7 ry. Kokeessa sai kumpikin ryhmä syödä vapaasti rehusuolaseosta IV, mono- natriumfosfaattia, ruokintakalkkia ja ruokasuolaa. Aikaisemmissa kokeissa (4 ja s. 142) söivät lehmät suunnilleen samanlaisia määriä seosta IV (50 % mononatrium- fosfaattia ja 40 % rehufosfaattia) ja mononatriumfosfaattia silloin kun niitä ei ollut yhtäaikaa saatavissa. Tässä kokeessa osoittautui mononatriumfosfaatti seosta IV halutummaksi kun niitä oli samanaikaisesti saatavissa. Tässä kokeessa runsas- tuottoiset lehmät söivät selvästi enemmän kivennäisrehuja kuin vähätuottoiset. Edellisenä vuonna suoritetussa vastaavanlaisessa kokeessa (koe I s. 142) asia oli muuten päinvastainen paitsi ruokasuolaan nähden. Saattaa olla, että edellisen sisäruokintakauden kivennäisaineiden saanti on aiheuttanut erilaiset tulokset. Koe 11. Kokeen aikana (9/7—18/8) laidunnettiin lehmiä samoilla lohkoilla kuin edellisessäkin kokeessa. Lisäruokinta oli niinikään sama. Lehmät saivat syödä vapaasti rehusuolaseoksia I ja VII. Tällä kokeella halut- tiin selvittää, tekeekö ruokasuola vähemmän maittavista raaka-aineista tehdyn seoksen halutummaksi, jos ruokasuolaa ei anneta erikseen. Aikaisemmassa kokeessa (3, koe I) oli melkein samanlainen seos hyvin vähän haluttu, kun ruokasuolaa oli erikseen tarjolla. Koe osoittaa, että ruokasuola parantaa seoksen maittavuutta siinä tapauksessa, ettei sitä anneta erikseen. Niin paljon ruokasuolaa ne eivät kuitenkaan syöneet seoksessa, kuin mitä ne pelkältään annettuna haluavat sitä syödä. Koe 111. Kokeen aikana (18/8—17/9) laidunnettiin lehmiä samoilla loh- koilla kuin edellisessäkin kokeissa 19 ensimmäistä päivää ja 11 viimeistä päivää 146 Taulukko 6. Lehmien syömät kivennäisrehumäärät v. 1960 suoritetuissa kokeissa (g/p eläintä kohti) Table 6. Quantities of mineral fodders consumed by cows in the 1960 trials. (gI dayI animal). Keski- Koe lehmä- Syöty Quantity consumed Test luku Rehua Ca P Mg Na Na Av. no. Rehulaji laskettu n:o ofcows Fodder type Fodder calc. g g g g g g I A 19.4 Rehusuolaseos IV Mixture IV 36 Mononatriumfosfaatti Monosodium phosphate 139 Ruokintakalkki Limestone 1 Ruokasuola Common salt 19 Yht, - Total 3.3 33.0 0.7 31.4 80 I B 16.1 Rehusuolaseos IV Mixture IV 11 Rononatriumfosfaatti Monosodium phosphate 112 Ruokintakalkki Limestone 2 Ruokasuola Common salt 17 Yht. - Total 1.4 23.9 0.2 20.3 52 II 34.3 Rehusuolaseos I Mixture I 10 Rehusuolaseos VII » VII 82 Yht, Total 15.1 10.7 4.5 8.8 22 11l 32.3 Ruokintakalkki Limestone 4 Ruokintadolomiitti Dolomite limestone 4 Rehusuolaseos IV Mixture IV 108 Ruokasuola, hieno Common salt, fine 22 Ruokasuola, tavallinen » ordinary 21 Yht. Total 10.616.1 2.5 27,6 70 uudella laitumella, joka kasvikoostumukseltaan oli apilapitoisempi kuin edelliset laidunlohkot. Lisärehua (kaura-ohra seosta) saivat ne lehmät, joiden ravinnon- tarve maidontuotantoa varten oli yli 6 ry. Odelmaa saivat lehmät keskimäärin n. 12 kg/p eläintä kohti. Tässä kokeessa vertailtiin ruokintakalkin ja -dolomiitin syöntiä sekä hienon ruokasuolan ja tavallisen ruokasuolan syöntiä. Kummassakaan vertailussa ei esiin- tynyt eroja. Voidaan todeta että sellaisenaan ruokintakalkki, -dolomiitti ja aikai- semmassa kokeessa (koe 111 1959, s. 142) vertailtu rehuliitu ovat kaikki hyvin vähän haluttuja kivennäisrehuja laitumella. Tavallinen eläimille käytetty ruoka- suola on yhtä hyvää kuin hienompi suola. Sen sijaan erittäin karkeata suolaa eivät lehmät syö yhtä halukkaasti kuin edellisiä (koe IV, 1959 s. 142). 147 Taulukko 7. Hiehojen syömät kivennäisrehumäärät v. 1960 suoritetuissa kokeissa (g/p eläintä kohti) Table 7. Quantities of mineral fodders consumed by heifers in the 1960 trials (gfdayfanimal). Koe Eläin- Syöty Quantity consumed luku Rehulaji Rehua Ca P Mg Na Na Test Av.no. of Fodder type Fodder laskettu n:o heifers calc. NaCl g g g g g g I 19.3 Rehusuolaseos IV Mixture IV 61 Mononatriumfosfaatti Monosodium phosphate 102 Ruokintakalkki Limestone 10 Ruokasuola Common sait 9 Yht. - Total 8.729.5 1.224.7 63 II 21.0 Rehusuolaseos I Mixture I 38 VII - » VII 62 Yht. - Toial 19.68.3 3.47.2 18 111 21.0 Ruokintakalkki Limestone 70 Ruokintadolomiitti Dolomite limestone 46 Rehusuolaseos IV Mixture IV 170 Ruokasuola Common sait 28 Yht. - Total 48.825.4 8.528.0 71 Hiehot Hiehoilla suoritettiin myös kolme koetta. Taul. 4 on esitetty tiedot kokeissa olleista hiehoista. Laidun oli sama kuin kaikissa kolmena edellisenä kesänä suori- tetussa kokeessa. Tulokset on esitetty taul. 7. Koe I. Hiehoilla oli samat kivennäisrehut (rehusuolaseos IV, mononatrium- fosfaatti, ruokintakalkki ja ruokasuola) saatavana kuin lehmillä kokeessa I. Kokeen suoritusaika oli niinikään sama. Mononatriumfosfaatti oli halutumpi kuin seos, jossa oli 50 % mononatriumfosfaattia ja 40 % rehufosfaattia. Ko e 11. Kokeessa on käytetty samoja kivennäisrehuja (seokset I ja VII) kuin lehmien kokeissa II sekä suoritettu samanaikaisesti. Tämäkin koe osoitti, että ruokasuola tekee seoksen halutummaksi, jos sitä ei anneta erikseen. Suolan kulutus jäi kuitenkin normaalia vähäisemmäksi kuten lehmienkin vastaavassa kokeessa. Koe 111. Tässä kokeessa on käytetty muutoin samoja kivennäisrehuja (ruo- kintakalkki, -dolomiitti, seos IV ja ruokasuola) kuin lehmien kokeessa 111 paitsi karkeampaa ruokasuolaa. Kokeen suoritusaika oli niinikään sama. Vaikka vastaa- 148 vassa kokeessa lehmät söivät tuskin ollenkaan ruokintakalkkia ja -dolomiittia, niin hiehot sensijaan söivät niitä melko runsaasti. Sama havainto on tehty aikai- semmissakin kokeissa (4 ja s. 144), siis että hiehot syövät enemmän kalsiumpitoisia kivennäisrehu ja kuin lehmät. Ruokintakalkin syönti oli runsaampaa kuin ruokinta- dolomiitin. Ensimmäisten 10 päivän aikana söivät hiehot seosta IV jopa 290g/p eläintä kohti. Mitään haitallisia vaikutuksia ei näin runsaastakaan syönnistä ollut havaittavissa. Jos vertaamme hiehojen ja lehmien syömiä kivennäisrehumääriä voidaan todeta, että v. 1960 kokeissa hiehot ovat syöneet niitä enemmän kuin lehmät lukuunottamatta ruokasuolaa. Yhdistelmä vv. 1957—60 suoritetuista kokeista Lehmillä on suoritettu mainittuina vuosina kaikkiaan 11 koetta ja hiehoilla vastaavasti 10. Lehmien ja hiehojen kokeet ovat olleet muutoin samanlaisia, paitsi että jälkimmäisillä on kokeiltujen kivennäisrehujen lukumäärä ollut hieman pie- nempi. Lehmillä v. 1957 suoritettu koe I puuttuu hiehoilta, joten niiden v. 1957 koe I vastaa lehmien saman vuoden koetta IL Taulukossa 8 on esitetty eri kokeissa lehmien ja hiehojen kivennäisrehuissa syömät Ca, P, Na ja NaCl-lasketut määrät eläintä kohti päivässä. Voidaan todeta, että eläinten syömät määrät vaihtelevat hyvin suuresti riippuen siitä, mitä kiven- näisrehuja niillä on laitumella saatavissa. Laitumet olivat kokeiden aikana suun- nilleen saman tyyppisiä kasvikoostumukseltaan ja esim. hiehojen laidun oli kaik- kien kokeiden aikana sama. Kasvikoostumus tietenkin muuttui kuten yleensä lai- tumen vanhetessa siten, että esim. apilan osuus väheni ja rikkaruohojen lisääntyi. Sääsuhteita ei tutkimuksessa ole otettu huomioon, mutta samanlaisissakin sääolo- suhteissa on kivennäisrehujen syönnin määrä riippunut pääasiassa niiden koostu- muksesta. Lehmillä on kalsiumin syönti kivennäisrehuissa vaihdellut 1 g:sta 26 g:aan päivässä eläintä kohti. Pienimmät määrät on saatu kokeista, joissa oli vain ruo- kintakalkkia, -liitua tai -dolomiittia ja rehufosfaattia sellaisenaan. Suurimmat määrät on saatu kokeista, joissa nämä raaka-aineet on sekoitettu mononatrium- fosfaatin tai väkirehujen kanssa tai, joissa on ollut saatavana luujauhoja. Kivimäen (1) kokeessa lehmät söivät annettaessa ruokintakalkkia ja rehufosfaattia erikseen yhteensä 4.7—5.6 g/p kalsiumia. Fosforin syönti on vaihdellut vastaavasti 1 g:sta 29g:aan päivässä eläintä kohti. Pienimmäksi jää fosforin saanti silloin, jos vain rehufosfaattia on pelkältään saata- vissa. Suurimmat määrät on saatu kokeista, joissa on käytetty mononatriumfos- faattia tai sitä (50 %) ja rehufosfaattia sisältävää seosta. Keskinkertaisia määriä saavat eläimet fosforia silloin kun on saatavana luujauhoja tai dinatriumfosfaattia. Fosforia söivät lehmät Kivimäen kokeessa rehufosfaattia ja natriumfosfaattia erikseen annettaessa 4.0—11.5 g/p. NaCl;ksi lasketun natriumin määrä on kokeissa vaihdellut 30—74 g/p eläintä kohti. Poikkeuksellisen vähän 20 g/p söivät eläimet silloin, kun ruokasuolaa ei 149 Taulukko 8. Vv. 1957 —6O suoritetuissa kokeissa nautakarjan kivennäisrehuissa syömät ainemäärät. Table 8. Quantity of minerals consumed by cattle in trials during the years 1957—60. Syöty eläintä kohti g/p Quantity consumed gjanimaljday Vuosi Koe Na Year Test Ca P Na laskettu calc. NaCl n:o g g g g Lehmät Cows: 1957 (I 9.53.0 12,2 31) II 20.78.6 15.3 39 1958 I 3.616.2 17.4 44 II 10.816.5 20.5 52 1959 IA 13.1112.0 i 32.81 83) B 21.7) 178 25.7J 195 25.8) 290 66) 74 II 8.37.0 19.5 50 111 0.80.5 14.2 36 IV 25.88.4 25.5 65 1960 I A 3.3) 33.0) 31.41 80) B 1.4) 24 23.9) 28 9 20.3) 264 52 f 67 II 15.110.7 8.8 22 111 10.616.1 27.6 70 Keskim. -A verage 11 11.412.3 19.7 50 - » - 10 11.613.2 20.4 52 Hiehot - Heifers: 1957 I 23.210.8 21.2 54 1958 I 18.827.3 18.9 48 II 10.425.4 20.5 52 1959 I 23.622.9 15.2 39 II 18.313.8 9.6 24 111 7.02.5 5.4 14 IV 13.94.5 8.1 21 1960 I 8.729.5 24.7 63 II 19.68.3 7.2 18 111 48.8 25.4 28.0 71 Keskim. - Average 10 19.2 17.0 15.9 40 annettu erikseen, vaan muutoin huonosti maittavassa seoksessa. Suurimmat NaCl määrät on syöty niissä kokeissa, joissa on ollut mononatriumfosfaattia joko pel- kältään tai 50 % sitä sisältävää seosta ja ruokasuolaa vapaasti saatavissa. Vv. 1959—60 ei todettu samaa suuntausta kuin aikaisemmissa kokeissa että loppu- kesällä kulutus on suurempi kuin alkukesällä, vaan vaihtelu riippui pääasiassa käytetyistä kivennäisrehuista. SMiTHin ym. (2) kokeissa lehmät söivät eri laidun- tyypeillä ruokasuolaa keskimäärin 53—72 g/p ja kolmena eri vuonna keskim. 30— 81 g/p eläintä kohti, joten kulutus on ollut samaa suuruusluokkaa kuin tässä tutki- muksessakin. 150 Hiehoilla suoritettujen kokeiden tulokset ovat suunnilleen samanlaiset kuin lehmillä suoritettujen. Huomattava on, että paitsi natriumia hiehot ovat syöneet keskimäärin suurempia määriä muita kivennäisaineita kuin lehmät. Kaikissa ko- keissa (jos jätetään huomiotta lehmien 1957 koe I, jota ei hiehoilla ollut) ne söivät keskimäärin enemmän kalsiumia n. 8 g/p eläintä kohti ja fosforia n. 4 g/p kuin lehmät. I—21 —2 v. vanhat hiehot söivät Smithui ym. kokeessa ruokasuolaa 28 g/p ja 2—3 v. vanhat 37 g/p, mikä on vähemmän kuin näissä kokeissa (keskim. 40 g/p). Y hteenveto Tutkimus on jatkoa aikaisemmin julkaistuille kokeille (3, 4). Lehmillä ja hie- hoilla suoritettiin kummillakin v. 1959 neljä koetta ja v. 1960kolme koetta. Kaikki rehusuolat olivat vapaasti saatavissa katollisissa kaukaloissa laitumella. V. 1959 suoritetut kokeet. Kokeissa I oli lehmillä ja hiehoilla saatavana rehu- suolaseosta IV, luujauhoja ja ruokasuolaa. Lehmät oli jaettu kahteen ryhmään: runsastuottoisiin ja vähätuottoisiin. Tässä kokeessa vähätuottoisten ryhmä söi eläintä kohden runsaammin muita kivennäisrehuja paitsi ruokasuolaa kuin runsas- tuottoisten ryhmä. Syy siihen voi olla peräisin edelliseltä sisäruokintakaudelta ja laidunlohkojen erilaisuudesta. Vrt. koe I 1960. Hiehoilla oli muiden kivennäis- rehujen paitsi ruokasuolan kulutus keskimäärin suurempi kuin lehmillä. 50 % mono- natriumfosfaattia seoksessa tekee sen halutuksi. Kokeissa II oli saatavana rehusuolaseosta V ja VI, luujauhoja ja ruokasuolaa. Seoksen V sisältämä 41 % dinatriumfosfaattimäärä tai kalajauho on ilmeisesti tehnyt sen lehmille tämän kokeen halutuimmaksi rehuksi. Dinatriumfosfaatti ei ole kuitenkaan yhtä haluttua kuin mononatriumfosfaatti. Seoksen VI sisältämä 15 % mononatriumfosfaattimäärä ei ole ollut riittävä tekemään seosta hyvin mait- tavaksi. Hiehot söivät kuitenkin hieman paremmin seosta VI kuin seosta V. Joh- tuuko luujauhojen tavallista pienempi kulutus tässä kokeessa mahdollisesti seoksen V sisältämistä kalajauhoista, sitä ei voida päätellä tämän kokeen perusteella. Molem- mathan sisältävät myös orgaanisia aineita mm. valkuaista. Kokeissa 111 oli saatavana ruokintakalkkia, rehuliitua, ruokintafosfaattia ja ruokasuolaa. Rehuliitu on tuskin ruokintakalkkia maittavampaa, koska kumpaa- kaan lehmät eivät syöneet ollenkaan ja hiehotkin vainhyvin vähän. Rehufosfaatti- kaan ei ole haluttua rehua pelkältään, kuten jo aikaisemmissakin kokeissa on todettu. Kokeissa IV oli saatavana rehusuolaseosta I pelkältään, seosta I + 10 % melas- sileikettä, seosta I + 10 % kaurajauhoja tai seosta I + 10 % vehnänleseitä. Hie- hoilta puuttui viimeksimainittu seos. Rehut oli sekoitettu seoksen I kanssa. Veh- nänlese teki seoksen halutuimmaksi lehmillä. Melassileike ja kaurajauho ovat olleet saman veroiset. Runsaampi syönti tapahtui pääasiassa kuitenkin vain 10 ensim- mäisen päivän aikana. Tässä kokeessa saivat lehmät olosuhteiden pakosta lypsyn yhteydessä runsaasti väkirehuja, joten laidunruokinnalla väkirehuista ja kivennäis- rehuista tehdyt seokset voivat olla paremmin haluttuja. Hiehot söivät paremmin rehusuolaseosta, johon oli sekoitettu kaurajauhoja kuin melassileikkeestä ja rehu- 151 suolaseoksesta tehtyä seosta. Kulutus oli suurempi kuitenkin vain 10 ensimmäi- sen päivän aikana. Lehmillä vertailtiin samassa kokeessa myös hienon ja hyvin karkean ruokasuolan syöntiä. Hienoa suolaa ne söivät runsaammin kuin karkeata. V. 1960 suoritetut kokeet. Kokeissa I verrattiin rehusuolaseoksen IV (50 % mononatriumfosfaattia, 40 % rehufosfaattia) ja mononatriumfosfaatin syöntiä toi- siinsa. Eläimet söivät halukkaammin jälkimmäistä kuin edellistä. Jos sitä ei ole eläimillä saatavissa, syövät ne runsaita määriä myös ensiksi mainittua (koe I 1959, HI 1960). Tässä kokeessa runsastuottoiset lehmät söivät kivennäisrehuja runsaam- min kuin vähätuottoiset. Kokeissa II ei annttu ruokasuolaa erikseen kuten kaikissa muissa kokeissa, vaan sellaista seosta, johon oli lisätty 29.6 % ruokasuolaa. Seoksen muut pääaine- osat olivat huonosti maittavia. Lehmät ja hiehot haluavat syödä laitumella ruoka- suolaa, ja jos sitä ei ole vapaasti saatavissa, ne syövät seosta, jossa sitä on run- saasti. NaChn syönti jäi tässä kokeessa kuitenkin normaalia pienemmäksi. Kokeissa 111 verrattiin ruokintakalkin ja -dolomiitin syöntiä sekä lehmillä hienon ja tavallisen (keskikarkea) ruokasuolan syöntiä. Kummassakaan vertailussa lehmillä ei saatu eroja. Hiehot söivät enemmän ruokintakalkkia kuin -dolomiittia ja runsaammin kuin lehmät muita kivennäisrehuja paitsi ruokasuolaa. Tähän asti suoritetuista kokeista (v. 1957—60) voidaan todeta, että nauta- karja syö kivennäisrehuja vapaasti laitumella hyvin erilaisia määriä riippuen pää- asiassa siitä mitä kivennäisrehuja käytetään. Kalsiumpitoisista kivennäisrehuista ovat ruokintakalkki, liitu, -dolomiitti ja rehufosfaatti lehmille huonosti maittavia, kun taas luujauho on paremmin mait- tavaa rehua. Sekoittamalla huonosti maittavat rehut esim. mononatriumfosfaatin kanssa, syövät eläimet niitä runsaasti. Hiehot syövät em. rehuja pelkältäänkin runsaammin kuin lehmät. Kokeissa käytetyistä fosforipitoisista kivennäisrehuista on mononatriumfosfaatti halutuin fosforirehu. Sen määrästä seoksessa riippuu kuinka haluttua seos on. Keskinkertaisen haluttuja fosforirehuja ovat luujauhot ja dinatriumfosfaatti. Huonoimmin syöty rehu on ollut rehufosfaatti pelkältään. Ruokasuolaa haluaa nautakarja syödä laitumella. Jos kivennäusrehut sisäl- tävät runsaasti natriumfosfaatteja, on ruokasuolan kulutus niiden sisältämän natriumin vuoksi vähäisempää, mutta kuitenkin syödyn natriumin kokonaismäärä on yleensä suurempi kuin ruokasuolaa yksinään natriumrehuna käytettäessä. Jos ruokasuolaa ei anneta vapaasti, vaan se sekoitetaan pääasiassa ruokintakalkkia ja rehufosfaattia sisältävään seokseen, jää syöty natriumkloridimäärä pieneksi. KIRJALLISUUTTA (1) Kivimäe, A. 1949, Phosphorous and calcium consumption by dairy cows on pastures. Apophoreta Tartuensia s. 318 323. Stockholm. (2) Smith, S. E. & Lengemann, F. W. & Reid, J. T. 1953. Block vs. loose salt consumption by dairy cattle. J. Dairy Sei. 35: 762 765. (3) Uotila, I. 1958. Nautakarjan kivennäisaineiden syönnistä laitumella. I. Referate: On the mineral matter consumption of neat on pasture I. Maat.tiet. aikak. 30: 189—198. (4) —»— 1959. Nautakarjan kivennäisaineiden syönnistä laitumella. 11. Referate: On the mineral matter consumption of neat on pasture. 11. Ibid. 31: 149 161. 152 Summary: STUDIES ON THE SUPPLEMENTARY MINERAL CONSUMPTION OF CATTLE ON PASTURE. 11l Irja Uotila Agricultural Research Centre, Department of Animal Husbandry, Tikkurila The present study is a continuation of previous investigations (3, 4) in which trials were carried out on the mineral consumption of milk cows and heifers on pasture. In 1959 four trials were carried out with cows (Ayrshire breed) and four with heifers; in 1960 three trials were performed with each group. All of the mineral fodders were freely available to the animals under covered feeding troughs. The mean weight of the cows in 1959 was 507 kg and their mean age 6.1 years; in 1960 the corresponding figures were 522 kg and 5.8 years. Tables 1 and 2 present information on the cows used in the trials and Table 4 gives data on the heifers. Trials in 19 59. Results from these trials are shown in Tables 3 and 5. In Trial I (8/6 —B/7) the cows were divided into two groups, high producers (A) and low producers (B). Group A grazed on a pasture dominated by meadow fescue and timothy, whereas the pasture of Group B was mainly a cocksfoot-meadow fescue pasture. Those cows whose feed requirements for milk production were over 7 feed units received supplementary concentrates in the form of oatmeal and dried molasses-beet pulp. In this trial the low-producing group (B) consumed more mineral fodders excluding common salt than the high-producing group. (Compare Trial I, 1960). The presence of 50 % monosodium phos- phate in the fodder mixture made it palatable to the animals. In the case of the heifers, their mineral consumption with the exception of common salt was greater on the average than that of the cows. In Trial II (8/7 —7/8) the animals were given fodder salt mixtures V and VI, bone meal and com- mon salt. Mixture V was preferred to the cows, evidently because of its 41 % content of disodium phosphate. In general this salt is not as readily eaten by cows as is monosodium phosphate, but in Mixture VI the content of monosodium phosphate was too low (only 15 %) to make this mixture expe- cially palatable to the cows. The heifers, however, consumed more of Mixture VI than V. In Trial 111 (7/8 26/8) limestone and chalkstone were compared with one another. The cows ate neither of these and the heifers only slight amounts, so that there was scarcely any difference in the palatability of these two fodders. In Trial IV (26/8 25/9) the poorly-tasting Mixture I was given additions of 10 % dried molas- ses-beet pulp, 10 % oatmeal or 10 % wheat bran. In the case of the heifers, the latter fodder was not used. The additions made the mixture more palatable to the animals, but the increase in consumption was evident mainly during only the first 10 days of the trial. Since the cows otherwise received large amounts of concentrates during this trial, this fact may explain why their mineral fodder consumption soon declined. In this same trial comparisons in the consumption of fine and coarse salt were made. The cows were found to prefer the fine salt. Trials in 196 0. Results of these trials are shown in Tables 6 and 7. In Trial 1 (30/5 9/7) comparisons were made between the fodder salt mixture IV (50 % monosodium phosphate, 40 % dical- cium phosphate) and monosodium phosphate. The animals ate the latter much more willingly than the former. If, however, monosodium phosphate is not available, the cattle eat large amounts of the former salt mixture, as was the case in Trial I in 1959 and Trial 111 in 1960. In this trial the high-producing cows consumed more total minerals than the low-producing cows. In Trial II (9/7 18/8) common salt was not given separately as in all the other trials, but it was prowided in the fodder salt mixture VII which contained 29.6 % NaCI. This mixture was otherwise similar to the poorly-tasting Mixture I. Cattle on pasture desire to eat common salt, and if it is not available as such, they will eat the fodder mixture which contains it most abundantly. Thus in this trial Mixture VII was preferred to Mixture I. The consumption of NaCI, however, was smaller than in the other trials. 153 In Trial 111 (18/B—l7/9) comparisons were made between limestone and dolomite limestone and in the case of cows also between fine and ordinary common salt. The cows consumed equal amounts of each of the two fodder forms, whereas the heifers consumed more limestone than dolomite limestone. Table 8 presents summarized data on the trials carried out in the years 1957 60. During the trial period the plant composition of the pastures was approximately the same, and that of the heifers was the same pasture in all years (its clover content, however, decreased and its weed content increased). Cattle on pasture consume mineral fodders which vary widely in quantity; their consumption depends mainly on the kind of mineral fodder. The consumption of calcium by cows varied between 1 and 26 grams, that of phosphorus 1— 29 g and that of sodium 9 29 grams. Of the fodders containing calcium, limestone, chalkstone, dolomite and dicalcium phosphate are poorly-tasting to cows, whereas bone meal is preferred by them. By mixing for example monosodium phosphate with poorly-tasting mineral fodders, they become more palatable and the cattle will eat them readily. Heifers eat more of the above-mentioned poorly-tasting fodders than cows. Of the phosphorus-containing fodders, monosodium phosphate is most favored by cattle. Its quantity in the fodder mixture has a direct effect on the palatability of the mixture. Phosphate fodders of moderate palatibility are bone meal and disodium phosphate. Dicalcium phosphate is eaten least willingly by cattle. Cattle want to eat common salt on pasture. If the mineral fodders contain abundant sodium phosphates, the consumption of common salt is less because of the presence of sodium in the fodder. In this case the total quantity of sodium consumed is greater than when NaCl as such is the only source of sodium. If common salt is not provided separately, but is mixed with fodders containing principally limestone and dicalcium phosphate, the total consumption of sodium chloride remains small. 3