KEVÄTVILJAPELTOJEN JA NIIDEN PIENTAREIDEN KASVEISTA LAIHIALLA Mikko Raatikainen ja Terttu Raatikainen Maatalouden tutkimuskeskus, Tuhoeläintutkimuslaitos , Tikkurila Saapunut 15.6. 1964 Tutkimus liittyy kevätviljoissa elävien kaskaiden biologian ja tuhoisuuden sel- vityksiin. Kaskaiden ravintokasveja, talvehtimista ja niiden levittämien virusten isäntäkasveja selvitettäessä on osoittautunut tarpeelliseksi saada tietoja kevätvilja- peltojen ja niiden pientareiden kasveista. Tällaisia tietoja on kuitenkin niukasti, eivätkä ne ole osoittautuneet riittävän käyttökelpoisiksi. Siksi on päädytty nyt jul- kaistavan aineiston keruuseen. Koska tutkimusta ei ole voitu suorittaa laajalla alueella, on tyydytty kokoamaan aineistoa vain kaskastutkimusten pääalueelta (ks. 18, 27, 28). Vaikka peltojen pientaret ovat maassamme edelleenkin erittäin yleisiä, niistä on tähän mennessä vain Hilu (8) julkaissut laajahkon tutkimuksen. Melkein yhtä heikkoja ovat olleet tietomme kevätviljapeltojen kasvilajeista ja niiden runsaudesta. Vasta viime aikoina on alettu vilkkaasti tutkia kevätviljapeltojen rikkaruohoja (8, 13, 21—25). Peltojen janiiden pientareiden kasvillisuutta ei ole aikaisemmin paljoakaan ver- tailtu. Yleisenä käsityksenä näyttää kuitenkin olevan, että ojien pientaret ovat rik- karuohopesäkkeitä, joista diasporit kulkeutuvat pelloille (esim. 10,1). Nyt julkais- tavat aineistot kevätviljapelloista ja niiden pientareista ovat kohtalaisen vertailu- kelpoisia. Ne on siksi käsitelty vertailevina, vaikka kaskastutkimuksien tarpeisiin olisi riittänyt pelkkä kuvaileva käsittelytapa. Tutkimusalue ja menetelmät Tutkimusalue. Tutkimus on suoritettu Etelä-Pohjanmaalla Vaasan kaupungin kaakkoispuolella olevassa Laihian pitäjässä. Alue on tasaista ja sijaitsee vain 10—80 m merenpinnan yläpuolella (ks. 33). Jokilaaksoissa vallitsee savi, ja nii- den väliset kohoumat ovat moreenia tai hiekkaa. Kivennäismaat ovat heikosti vettä läpäiseviä, ja merestä kohottuaan ne ovat laajalti soistuneet. Pitäjän pinta- https://www.c-info.fi/en/info/?token=4gMLMyDNt8oN8MIp.jXV-dCYuspDBhHntRBHXtw.Trsbayt3Hr9emV-y8v-v5svCZGGhMF9v3LZZF5j_dWEZU8LBIuCI-pfll472oLXRqwFPAOYVIPmYSblipJqd2U5kwIyhBBC8w_jipF13R7inzHXOZLjtnTbwfthFziZT95Xg_Sh06P8slJNesl_9nJWjqc6CyUo0VyCWJBjXRnAhUcga9uvS6wFBEOuN0olnyXPJ1_4 136 alasta on pohjoisosassa noin 20—30 ja eteläosassa noin 40—50 % suota. Suot ovat nuoria ja suoaltaat laakeita, joten turvekerrokset ovat suurimmalta osalta ohuita, alle metrin syvyisiä (ks. 32, s. 66—71). Pääosa viljelyksistä sijaitsee Laihianjoen varrella pitäjän pohjoisosassa, ja valtaosaltaan ne ovat hienolla hieta-, savi- tai turvemaalla. Suon viljely on ollut 1800- luvulla ja 1900-luvun alkupuolella polttoviljelyä. V. 1920 pitäjässä oli yli puolet viljelyksistä suoviljelyksiä ja vielä tällöin noin puolella niistä harjoitettiin poltto- viljelyä (39, s. 24, 50—51). Arviolaskelman mukaan suon pinta on alentunut poltto- kerralla noin 2.2 cm (39, s. 26). Lisäksi suon pinta alentuu painumalla ja kulumalla noin00. 1.5 cm vuodessa (14, s. 84). Turvekerros on täten vähentynyt alueen alkuaankin ohutturpeisista viljelyksistä, ja jo v. 1920 turvekerros oli useissa ta- pauksissa alle 25 cm (ks. 39, s. 50). Nykyisin se on vieläkin ohuempi. Tämän takia on katsottu aiheelliseksi jakaa tutkitut peltolohkot kolmeen ryhmään: turve-, turve- savi- ja savimaan viljelykset. Turvemailla turvekerros on niin paksu, ettei turpeen alla olevaa kivennäismaata ole sekoittunut muokkauskerrokseen. Turvesavimaiden viljelyksiin kuuluvat ne pellot, joilla turvekerroksen alla olevaa savea on sekoittunut vaihtelevassa määrin turvekerrokseen. Nämä maat ovat lähinnä multamaita, mutta humuksen määrä vaihtelee niissä enemmän kuin 20—40 %, mitä Pohjoismaissa pidetään eloperäisen aineksen määränä multamaissa. Savimaan viljelyksillä tur- vetta ei ole ollut tai se on käytännöllisesti katsoen hävinnyt. Moreeni- ja hiekka- maalla olevia viljelyksiä tutkimusaineistoon ei ole saatu, ja hienot hietamaat on käsitelty savimaiden kanssa yhtenä ryhmänä nimellä savimaat. Suon polttoviljely on nykyisin jo päättynyt. Polton vaikutuksen selvittelyssä viitattakoon tässä Svinhufvudui (35) tutkimukseen. Opitusta tavasta on kuiten- kin vaikea luopua. Nykyisin alueella poltetaan yleisesti pientareiden rikkaruohos- tot ja leikkuupuinnin jälkeen sänki sekä muut leikkuujätteet. Esimerkiksi keväällä suorittamiemme tutkimusten mukaan v. 1961 70 kevätviljasta 11 % ja v. 1962 46 Kuva 1. Kynnetty peltolohko ja sen sisällä oleva sarkaoja pientareineen keväällä ennen kylvöä ja elokuussa kevätvehnän ollessa maitotuleentumisasteella. Valok. M. Raatikainen ja Ü. Heikinheimo. Fig. 1. A typical field studied showing an internal drainage ditch with its two bordering uncultivated field strip edges in the spring before sowing and in August at the milk-ripe stage of spring wheat. 137 kevätviljasta 14 % sänget oli poltettu. Näiltä pelloilta oli keskimäärin 54 % sän- gestä palanut. Samalla tavoin poltetaan usein timotein siemenviljelysten sänget. Sänkien poltto näyttää kuitenkin nykyisin vähenevän. Koska viljelykset ovat tasaisia jamaaperä huonosti vettä läpäisevää, on alueelle jouduttu kaivamaan tiheä sarkaojaverkosto. Näin viljelyalasta on melkoinen osuus oja- ja piennaralueita (kuva 1). Tutkimusalueella sarkaojan ja sen pientareiden leveys on noin11.2.0 m. Ksson (19) laskelman mukaan sarkaojien aiheuttama viljelyalan menetys on viljanviljelyssä keskimäärin11.1.86—1.8 m eli noin 16—17 %. Nyttemmin salaojitus on yleistynyt Laihialla siinä määrin, että v. 1959 pelloista oli 17 % salaojitettuja (34). V. 1962 salaojitettuja peltoja oli Laihialla 31 %, mikä määrä on Vaasan läänin pitäjissä toiseksi suurin (30). Ojattomia viljelyksiä on hyvin vähän. T utkimusmenetelmät. Tutkimuskohteiksi on valittu 18 eri puolilla Laihian pitäjää sijaitsevaa tilaa (kuva 2). Viljellyn alan suuruuden mukaan tutkitut tilat jakautuvat seuraavasti: alle 10 ha;n tiloja 5, 10—24 ha:n tiloja 11 ja sitä suu- rempia 2 kpl. Tilojen viljelypinta-ala on vaihdellut22.so.o6—50.0 ha. Keskimäärin se on ollut 16.2 ha. Yleisen maatalouslaskennan mukaan keskimääräinen tilakoko on 11.1 ha (34). Suurempien tilojen pellot ovat kuitenkin suuremmassa määrin sala- ojitettuja kuin pienten, ja siksi aineiston painotettu tilakoko on lähellä maatalous- laskennan mukaista keskimääräistä tilakokoa. Tiloilla on ollut yhteensä 73 kevät- viljalohkoa, joiden yhteenlaskettu ala on ollut 95.4 ha. Näistä on kuitenkin ollut 24 tutkimukseen soveltumatonta. Hylkäämisperusteena on ollut rikkaruohontorjunta- Kuva 2. Tutkittujen tilojen (risti) ja kevätviljalohkojen (tumma ympyrä) sijainti Laihialla. Fig. 2. The location of the farms studied (crosses) and the fields of spring cereals (black dots) at Laihia. 138 aineiden käyttö tutkimusvuonna, salaojitus, ojittamattomuus, lohkon pienuus (ei lohkon sisäistä sarkaojaa) ja piennarten niitto ennen tutkimusajankohtaa. Näin tutkittaviksi on jäänyt 49 kevätviljalohkoa pientareineen. Näiden yhteenlaskettu ala on ollut 55.1 ha ja keskimääräinen koko 1.1 ha((0.5.5 ha). Tutkitut lohkot ovat olleet tutkimusvuonna kevätviljalla, ja niissä on ollut kaikissa vähintään yksi lohkon sisällä oleva sarkaoja. Lohkoista 12 on ollut savi- maalla, 21 turvemaalla ja 16 näiden seoksella. Mikäli lohko on sijainnut kahdella tai useammalla maalajilla, siitä on tutkittu suurin samalla maalajilla ollut osa. Peltojen ja talouskeskusten väliset matkat ovat Laihialla pitkät. Lyhintä käytettävissä olevaa tietä myöten kevätviljalohkojen keskietäisyys tilan päära- kennuksesta on ollut 2.5 km. Savimaalla sijainneiden kevätviljalohkojen keski- määräinen etäisyys on ollut 0.5 km, turvemaalla 2.4 ja saviturvemaalla 4.1 km. Muuallakin maassamme turvemaalla sijaitsevat pellot ovat tavallisesti kauempana kuin kivennäismaalla (ks. 31, s. 68). Kauempana olevien lohkojen hehtaarisadot saattavat olla pienempiä kuin lähellä talouskeskusta sijaitsevien. Ero ei kuitenkaan näytä olevan suuri tämän kokoluokan tiloilla, mikäli sitä lainkaan esiintyy (ks. 31, s. 97). Kylvöaika näyttää kuitenkin olevan etäällä sijaitsevilla turvemaan lohkoilla myöhäisempi kuin lähellä sijaitsevilla savimaan lohkoilla. Kenttätutkimus on suoritettu 2.—14.7. 1961. Sitä suoritettaessa kevätvilja- lohkoilta on rajattu umpimähkään otetuista paikoista neljä 0.25 m2:n suuruista ympyränmuotoista näytealaa, jotka ovat sijainneet vähintään metrin etäisyydellä pientareista. Näytealoja lähinnä olevista lohkon sisäisten sarkaojien pientareista on rajattu samansuuruiset, mutta neliönmuotoiset näytealat. Näytealoja on ollut yhteensä 392, joista puolet pelloissa ja puolet pientareissa. Näytealoilta on arvioitu putkilokasvien peittävyysprosentit asteikolla -f, 1,2, 3... 10, 20, 30... 100. Näytealat kevätviljoista on rajattu samalla tavoin ja osittain samasta aineistostakin kuin MuKULAn jaLallukan (22) julkaisemassa tutkimuksessa. Viimeksi mainitussa tutkimuksessa on laskettu lajien määrä näytealalla. Tässä tutkimuksessa on käy- tetty lajin peittävyysprosenttia, koska laskentaa ei voida yhtä hyvin suorittaa pien- tareiden kasvillisuudesta. Aineiston luotettavuus. Kasvien määritys on yleensä voitu suorit- taa lajin tarkkuudella. Eräät lajit kevätviljoissa ovat olleet vasta taimiasteella, jol- loin niiden määrittämisestä lajin tarkkuudella on täytynyt luopua. Mikäli osa yksi- löistä on kyetty määrittämään lajilleen, se on tehty. Täten Galeopsis-suvusta esite- tään kaikkien lajien yhteinen määrä ja lisäksi vielä niiden lajien (G. bifida ja G. spe- ciosa) määrät, jotka jo on voitu määrittää lajilleen. Viimeksi mainittuihin lukuihin eivät siis sisälly kaikki G. bifida- ja G. speciosa-yksilöt, mutta ne antavat kuvan näi- den lajien keskinäisestä suhteesta. Samoin on menetelty Rumex aceiosaa ja R. ace- tosellaa. sekä Poa-lajeja määritettäessä. Luzulaa. ei ole voitu määrittää kevätviljoissa lajilleen, mutta ilmeisesti on kyseessä L. multiflora. Kasvien nimistö on HvLANDERin (11) luettelon mukainen. Kaksi- ja monitahoista ohraa ei kuitenkaan ole erotettu eri lajeiksi, ja Tripleurospermum maritimum v. inodorunmta käytetään nimeä T. inodorum. Aineiston edustavuutta voi arvostella kuvasta 3. Kultakin lohkolta tehdyn neljän näytealakuvauksen lajit on yhdistetty, ja ne edustavat koko lohkoa. Ne ovat 139 kuvassa arvotussa järjestyksessä. Kuvasta huomataan lajiluvun nousevan tutkittu- jen lohkojen määrän lisääntyessä. Pelloissa nousu hidastuu jo 10 lohkon jälkeen. Pientareissa lajiluvun nousu jatkuu jyrkkänä edellistä kauemmin. Kun aineisto on jaettu maalajeittain, on pienimmän ryhmän (saven) lohkoluku 12. Se edustaa siis niukasti lajiston tutkimiseen tarvittavien lohkojen minimimäärää. Yleisimmät lajit tulevat kuitenkin aineistossa kohtalaisen hyvin esille. Koko aineisto antaa pienta- reiden lajistosta kohtalaisen ja peltojen lajistosta hyvän kuvan. Tutkittavien pelto- jen määrän lisääminen kohottaa enää hitaasti lajimäärää, kuten kuvassa 3 olevasta käyrästä ilmenee. Peltojen osalta tutkimusta nimittäin jatkettiin, jotta saataisiin selville kuinka paljon lajimäärä vielä kohoaisi. 34 uuden lohkon liittäminen nosti aineistoa enää vain 9 lajilla. Tätä lisäaineistoa on käytetty vain kuvassa 3. Lajit eri maalajeilla Putkilokasvien lajiluku kevätviljapelloista ja niiden pientareista tehdyillä näytealoilla on ollut seuraava: turvemaalla turvesavimaalla savimaalla yhteensä pelloissa 58 64 48 78 pientareissa 86 67 71 112 Yllä olevan asetelman mukaan lajeja on eniten turve- tai saviturvemailla, mutta niiltä on myös eniten näytealoja. Vähiten näytealoja on savimailta, ja sieltä on myös vähiten lajeja. Mitään eroja ei siis ole todettu kokonaislajimäärissä eri maalajeilla. Lajiluku kevätviljoista ja niiden pientareista tehdyiltä näytealoilta on koottu lohkoittain. Lohkoilta tehdyt neljä osanäytettä on siinä yhdistetty, ja lajiluku esi- tetään 1 m2:ä kohden lohkoittain. Se on seuraava: Kuva 3. Kasvien lajiluvun riippuvuus lohkojen lukumäärästä pelloilla (yhtenäinen viiva) ja pientareilla (katkoviiva). Fig. 3. The relation between number of plant species and number of fields studied on field strips proper (solid line) and strip edges (boken line). 140 turvemaalla turvesavimaalla savimaalla yhteensä pelloissa 16.1 19.6 17.4 17. S pientareissa 19.2 21.9 22.3 20.9 Lajilukumäärissä neliömetriäkäänkohden ei ole merkitseviä eroja eri maalajeilla. Esimerkiksi pelloilla, joilla erot näyttävät selvimmiltä, turve- ja turvesavimaalla lajilukujen ero 1 m2:llä ei kuitenkaan ole merkitsevä (t = 0.68; tO-05 = 2.03) ei myös- kään savi- ja turvesavimaan välillä (t = 0.34; t 0 = 2.06). Yksittäisten lajien esiintymistä eri maalajeilla on tutkittu erikseen pelloissa ja pientareissa. Pelloilta tehdyistä näyteruuduista on laskettu lajien frekvenssipro- sentit eri maalajeilla, ja niiden merkitsevyys on testattu X 2:llä. Tulokset kevätvilja- pelloilta tehdyistä näytealakuvauksista on esitetty taulukossa 1. Lajit on jaettu siinä kolmeen ryhmään. Turvemaan lajeina on pidetty niitä lajeja, jotka ovat esiin- tyneet yleisimmin turvemaalla ja harvimmin savimaalla. Savimaan lajeiksi on kat- sottu vastaavasti ne, jotka esiintyvät yleisimmin savimaalla ja harvimmin turve- maalla. Turvesavimaan lajeiksi on luettu vain ne lajit, jotka ovat esiintyneet merkit- sevästi useammin tällä alustalla kuin turve-ja savialustalla. Merkitsevyys on laskettu *2:llä, ja sitä laskettaessa on huomioitu Yatesin korjaustermi. Turvesavimaan la- jeista Polygonum lapathifoliumm x 2 on 4.80* ja Elytrigia repensm 5.76*. Kun turve- savimaan lajit on erotettu tällä tavoin, ei esimerkiksi Spergula arvensis kuulu niihin, vaikka se näyttää esiintyvän yleisimmin turvesavimaalla. Turvemaan lajeiksi on todettu vain seitsemän lajia. Niistä timotein ja kauran viljely on keskittynyt turvemaille, ja muut viisi ovat monivuotisia rikkaruohoja, joiden taloudellinen merkitys peltojen rikkaruohona on Rumex acetocellaa lukuun- ottamatta vähäinen. Näistä lajeista R. acetosella esiintyy Paatelah (26, s. 106) mukaan maassamme runsaimmin ja yleisimmin kivennäismailla. Turvesavimaan lajit ovat edellisiä yleisempiä rikkaruohoja. Niistä Polygonum lapathifolium esiintyy Jalaksen ja JuusELAn (13, s. 51) aineistossa yleisemmin tur- peella kuin savella. Elytrigia repensiä. pidetään kivennäismaan lajina (ks. esim. 26, s. 106), mutta Jalaksen ja JuusELAn (13, s. 49) aineistossa se esiintyy yleisim- min turpeella. Savimaalla esiintyviä lajeja on 21. Monet niistä ovat samoja, jotka myös BucHLin (2), Rehderui (29) ja Granströmui (5) aineistoissa ovat savimaalla tai kivennäismailla yleisimpiä. Monet näistä savimaalla esiintyvistä lajeista ovat ylei- siä ja haitallisia rikkaruohoja (ks. 21—25). Niiden joukossa ovat mm. typpeä osoit- tavat lajit Stellaria media, Chenopodium album ja Capsella bursa-pastoris (4, s. 113). On ilmeistä, että asumusten lähettyvillä sijaitsevat savimaat ovat parhaassa kasvu- kunnossa. Niitä lannoitetaan sekä karjanlannalla että väkilannoitteilla, etäällä ole- via turvemaita taas vain väkilannoitteilla. Savimaat ovat usein myös vanhimpia viljelyksiä. Lähes kaikkia alueen viljelyksiä on kuitenkin viljelty jo niin kauan, että rikkaruohot ovat ehtineet saapua niille. Kasvukuntokaan ei liene niin ratkaisevasti parempi savimailla kuin turvemailla, että lajit hakeutuisivat sen perusteella savi- maille. Ratkaisevin merkitys on varmaan sillä, että useimmat alueen rikkaruohoista ovat savimaata suosivia lajeja. Turvemaan lajeja on toiseksi eniten ja turvesavi- maalle erikoistuneita lajeja vähiten. 141 Taulukko 1, Pelloissa tavattujen lajien frekvenssiprosentiteri maalajeilla. Table 1. The frequency percentage of species found in field strips proper on different soil types. Frekvenssi % Frequency % Turve Turvesavi Savi y? Peat Peat-clay Clay Turvemaan lajit Peat soil species Rumex acelosella + R. acetosa 71 55 13 21.28*** li. acetosella 63 47 10 18.14*** Phleum pratense 65 38 27 12.11** Avena saliva 86 69 35 11.73** Viola palustris 8 2 0 8.66* Rorippa islandica 5 11 0 8.53* Luzula multiflora 15 11 0 6.95* Chamaenerien angustifolium 7 0 0 6.00* Turvesavimaan lajit Peat-clay soil species Polygonum lapathifolium 43 59 23 8.33* Elytrigia repens 8 28 17 7.95* Savimaan lajit Clay soil species Capsella bursa-pastoris 0 5 2 6.00* Lamiiim purpureum 0 2 6 6.00* Trifolium repens 26 48 50 6.43* Chenopodium album 31 59 52 6.99* Raphanus raphanistrum 5 8 21 7.17* Spergula arvensis 49 80 67 7.29* Equisetum arvense 0 5 6 7.50* Taraxacum spp. 0 5 6 7.50* Fumaria officinalis 0 3 10 7.50* Thlaspi arvense 1 2 13 10.66** Viola arvensis 30 55 69 10.81** Polygonum convolvulus 18 28 52 12.69** Erysimum cheiranthoides 12 28 44 12.76** Cirsium arvense 0 0 10 20.00*** Stellaria media 17 55 60 21.02*** Crepis tectorum 0 2 17 23.33*** Galeopsis speciosa 0 0 17 24.00*** Triticum aestivum 0 20 29 24.45*** Sonchus arvensis 2 2 23 27.30*** Galium Vailiantii 5 5 38 31.58*** Myosotis arvensis 4 8 38 31.60*** Pientareissa esiintyneet lajit on jaettu samalla tavoin kuin pelloissa esiintyneet kolmeksi ryhmäksi (taulukko 2). Turvemaan lajeja on 9. Niistä vain Viola palustris ja Luzula multiflora ovat esiintyneet myös pelloissa turvemaalla. Eriophorum vagi- natum ei näistä ole varsinainen piennarlaji. Se on esiintynyt vain suosta äskettäin raivatuilla lohkoilla. Turvesavimaan lajeja on 6. Niistä Cirsium heterophyllum näyttää PAATELAn (26, s. 106) mukaan esiintyvän heinänurmilla jokseenkin yhtä yleisenä sekä turve- että kivennäismailla. Laji on kuitenkin tyypillisesti pientareiden laji, ja se esiintyy 142 Taulukko 2. Pientareissa tavattujen lajien frekvenssiprosentit eri maalajeilla. Table 2. The frequency percentage of species found in edges offield strips on different soil types. Frekvenssi % Frequency % Turve Turvesavi Savi £* Pea< Peat-clay Clay Turvemaan lajit Peat soil species Viola palustris 35 16 O 17.98*** Carex canescens 15 O O 15.17*** Betula pubescens 17 5 0 12.50** Luzula multiflora 33 16 6 11.15** Rubus arcticus 27 28 4 9.89** Cirsium paluslre 12 2 O 9.33** Epilobium palustre 8 0 0 9.33** Filipendula uimaria 6 0 0 7.50* Eriophorum vaginatum 4 0 0 6.00* Turvesavimaan lajit Peat-clay soil species Agrostis canina 6 16 2 7.82* Cirsium heterophyllum 8 20 4 8.25* Rumex longifolius 0 6 0 12.00** Spergula arvensis 2 22 6 15.97*** Polygonum lapälhifolium 2 11 4 7.46* Fio/a arvensis 0 8 4 7.50* Savimaan lajit Clay soil species Galeopsis speciosa 0 2 6 6.00* Sonchus arvensis 0 0 6 6.00* Carum carvi 0 5 6 7.50* Trifolium pratense 2 2 13 10.33** Ranunculus repens 32 59 75 11.55** Heracleum sphondylium 1 2 17 11.91** Equisetum arvense 1 11 13 11.97** E. silvaticum 0 0 8 12.00** Phleum pratense 39 50 85 12.11** Viciacracca 11 27 44 13.07** Stellaria media 1 11 23 13.50** Poa ssp. monivuotiset perennials 18 41 54 13.74** P. pratensis 15 38 52 14.73*** Trifolium repens 13 30 58 17.38*** Chrysanthemum leucanthemum 0 0 10 20.00*** Polygonum convolvulus 0 0 10 20.00*** Elytrigia repens 7 25 46 20.18*** Anthriscus silvestris 6 9 33 21.75*** Taraxacum spp. 2 11 33 24.16*** Festuca pratensis 2 0 29 33.57*** vain melko harvoin heinänurmissa. Muista tämän ryhmän lajeista Agrostis canina ja Rumex longifolius ovat sekä nurmi- että piennarkasveja. Loput kolme lajia ovat varsinaisesti viljavaiheessa pelloissa kasvavia lajeja, jotka esiintyvät silloin tällöin sulkeutumattomissa piennarkasvustoissakin. Selvimmäksi turvesavimaan lajiksi 143 osoittautuu Polygonum lapathifolium, joka esiintyy sekä pelloilla että pientareilla turvesavimaan lajina. Spergula arvensis näyttää myös kuuluvan tutkimusalueella tähän ryhmään (vrt. taulukot 1 ja 2). Savimaan lajeja on 19. Näistä Elytrigia repens oli pelloilla turvesavimaan laji. Tässä se on savimaan laji, mutta viihtyy yleisesti myös turvesavimaalla. E. repens lieneekin varsinaisesti kivennäismaan laji, joka esiintyy yleisesti myös multamailla. Eräät lajit näyttävät olevan riippumattomia kasvualustan maalajista. Tällai- sia ovat mm. pelloilla kasvavat Polygonum aviculare ja Galeopsis bifida. Pientarei- den lajeista tällaisia ovat esim. Deschampsia caespitosa, Agrostis tenuis, Stellaria graminea, Achillea millefolium ja Hieracium umbellatum. Paatelau (26, s. 106) mukaan D. caespitosa on näistä lajeista heinänurmilla turvemaan laji. Esikasvin vaikutus lajistoon Kevätvilja on ollut 26, nurmi 12, ruis 6, peruna 2 ja sokerijuurikas kerran esi- kasvina tutkituilla 49 kevätviljalohkolla. Lisäksi on ollut 2 suosta raivattua loh- koa ensimmäistä vuotta viljeltyinä. Aineiston suppeuden takia esikasvin vaiku- tusta rikkaruoholajistoon on voitu selvittää parhaiten vain kevätviljan ja nurmen osalta. Kevätviljalohkojen ja niiden pientareiden aineistot on käsitelty erikseen. Vertailuperusteena on käytetty lajien yleisyyttä. Z2:ä ja Yatesin korjaustermiä käyttäen tarkastettiin lajeittain, onko yleisyydessä merkitsevää eroa kevätviljan ja nurmen jälkeen kylvetyillä lohkoilla. Taulukossa 3 on esitetty ne lajit, joiden ylei- syys eri esikasvien jälkeen on ollut merkitsevästi erilainen. Ensimmäisenä luettelossa Taulukko 3. Kevätviljoissa tavatut lajit, joiden yleisyydessä on ollut eroja kevätviljan ja nurmen jälkeen. Table 3. Effect ofprevious crop on plant species found in spring cereal fields proper: species having different frequency of occurrence after spring cereal and after ley. Frekvenssi % Frequency % Kevätviljan jälkeen Nurmen jälkeen After spring cereal After ley yf Gnaphaliumuliginosum 33 6 8.41** Stellaria media 48 17 7.67** Spergula arvensis 80 44 5.72* Raphanus raphanistrum 13 0 5.04* Sonchus arvensis 13 0 5.04* Galeopsis bifida + G. speciosa 92 56 4.84* Erysimum cheiranthoides 33 13 4.31* Phleum pratense 33 56 4.02* Trifolium pratense 11 27 4.62* Trifolium repens 34 60 4.98* Rumex acetosella + R. acetosa 44 75 5.20* Heinien taimia Grass seedlings 15 38 6.14* Achillea millefolium 4 19 6.90** Viola palustris 1 13 7.22** Deschampsia caespitosa 7 25 7.37** Taraxacum spp. 0 13 9.98** 144 on Gnaphalium uliginosum, jonka yleisyys tilastollisesti luotettavimmin on ollut suurempi kevätviljan kuin nurmien jälkeen. Luettelossa viimeisenä on Taraxacum, joka on merkitsevimmin esiintynyt useammin nurmen kuin kevätviljan jälkeen. Kevätviljan jälkeen kylvetyssä kevätviljassa on siis esiintynyt 6 yksivuotista ja vain yksi monivuotinen laji tai suku yleisempänä kuin nurmen jälkeen. Nurmen jälkeen on taas esiintynyt 8 monivuotista lajia tai sukua yleisempänä kuin kevät- viljan jälkeen. Kevätviljavailleessa yksivuotiset lajit lisääntyvät hyvin, ja niitä on runsaasti seuraavana vuonna kevätviljassa. Nurmessa sen sijaan yksivuotisten lajien määrä on pieni (ks. 26), eikä myöskään nurmen jälkeen kevätviljavaiheessa yksi- vuotisia kasveja taimetu niin paljon kuin kevätviljan jälkeen. Nurmivaiheessa vas- taavasti monivuotiset lajit ovat yleisiä (ks. 26), ja niitä esiintyy vielä viljavaihees- sakin yleisesti. Heard (7) on todennut taulukossa 3 mainituista lajeista Stellaria median esiintyvän yleisemmin Lolium- kuin Dactylis-nmmien jälkeen. Lohkolla olleen esikasvin vaikutus näkyy myös pientareiden lajistossa (tau- lukko 4). Vaikutus näyttää kuitenkin olevan pientareiden lajistoon vähäisempi kuin Taulukko 4. Pientareissa tavatut lajit, joiden yleisyydessä on ollut eroja kevätviljan ja nurmen jälkeen. Table 4. Effect of previous crop on plant species found along edges offield strips: species having different frequency of occurrence after spring cereal and after ley. Frekvenssi % Frequency % Kevätviljan jälkeen Nurmen jälken After spring cereal After ley % 2 Galeopsis bifida + G. speciosa 39 10 8.16** Gnaphalium uliginosum 17 0 6.94** Rumex acelosella 43 17 5.95* Stellaria media 13 0 4.62* Luzula multiflora 16 38 5.55* Viola palustris 11 29 5.80* Chamaenerion augustifolium 7 23 5.93* Cirsium palustre 13 7.22** Hieracium pilosella coll. 8 33 12.02*** Deschampsia flexuosa 3 25 13.84*** peltojen. Vain 10 lajia tai sukua on esiintynyt merkitsevästi eri tavalla kevätviljan kuin nurmen jälkeen. Tässäkin tapauksessa yksivuotiset lajit esiintyvät kevätviljan ja monivuotiset nurmen jälkeen yleisinä. Aineisto on kuitenkin suppea, eikä maa- lajin jaesikasvin vaikutusta voida jokalajin kohdalla erottaa toisistaan. Kevätviljan jälkeen on nimittäin ollut 8 turve-, 10 turvesavi- ja 8 savimaan lohkoa. Nurmen jälkeen on vastaavasti ollut 7 turve-, 4 turvesavi- ja vain 1 savimaan lohko. Tulos- ten varmistamiseksi tarvitaan vielä jatkotutkimuksia, mutta jo tässä vaiheessa näyttää siltä, että eräät monivuotiset niittyjen ja nurmien lajit hyötyvät myös pien- tareissa viljelykierron nurmi- tai laidun vaiheesta. Kevätviljavaiheen jälkeen yleis- tyvät siemenrikkaruohot ovat etupäässä sellaisia lajeja, jotka siementävät sekä peltoihin että pientareisiin tai joiden siemenet ovat sarkaa muokattaessa joutuneet 145 mullan mukana pientareeseen sopivaan itämisympäristöön. Muokattaessa myös pien- taren kasvipeite rikkoutuu osittain, ja tällaisilla laikkupaikoilla sukkessio alkaa- jälleen alusta. Silloin pientareissa jo ennestään olevat tai sinne mullan mukana jou- tuneet yksivuotiset lajit esiintyvät vuoden tai joskus pitemmänkin aikaa valta- lajeina tällaisilla laikuilla. Monivuotiset, pientareissa jo ennestään olevat lajit kui- tenkin valloittavat pian nämä kasvupaikat tavallisimmin vegetatiivisesti, joskus generatiivisesti. Viljelykasvit pelloissa ja pientareissa Timotei, kaura, ohra, ruis, rypsi, kevätvehnä, peruna ja puna-apila ovat Lai- hialla nykyisin yleisimmät viljelykasvit. Nurmien siemenseoksissa esiintyy timotein ja puna-apilan ohella mm. Festuca-la]eja, Trifolium repens, T. hybridum ja Dactylis glomerata. Vuosisadan alkupuoliskolla alueella on viljelty yleisesti myös Alopecurus pratensisiz, mutta nykyisin sitä ei enää viljellä. Taulukossa 5 on esitettykaikki viljelykasvit, jotka ovat esiintyneet näytealoilla. Yleisin kevätvilja tutkituilla lohkoilla on ollut kaura (29 lohkolla) seuraavana ohra (10) ja kevätvehnä (6). Koko aineistossa näiden viljojen frekvenssiprosentit ovat hieman suuremmat, koska osalla lohkoista on ollut sekaviljaa (4 kpl), ja kylvösie- menessä on ollut eri viljojen siemeniä epäpuhtautena. Pientareissa kevätviljojen siemenet eivät talvehdi, ja koska kylvöt on suoritettu lähes yksinomaan kylvö- koneella, viljoja ei ole esiintynyt kuin poikkeustapauksissa pientareissa. Alueella yleisesti viljeltyä rypsiä ei myöskään ole esiintynyt koko aineistossa. Talvella 1959 —1960 rypsi nimittäin tuhoutui poikkeuksellisesti koko alueelta eikä voinut siemen- tää näille lohkoille. Normaali vuosina sitä on esiintynyt kevätviljoissa ja niiden pien- tareissa vähemmän kuin ruista. Viljelyskasveista vain vehnää ja valkoapilaa on ollut savimaan pelloilla enem- män kuin turvemaan ja timoteitä ja kauraa on ollut enemmän turve- kuin savi- maalla (vrt. taulukko 1). Tämän aineiston mukaan myös Poa ja puna-apila näyttä- vät olleen turvemailla joko yhtä yleisiä tai yleisempiä kuin savimailla. Pientareissa kuitenkin nurmikka, timotei ja puna-apila ovat yleisempiä savimaalla (ks. tauluk- ko 2). Kolme viimeksi mainittua lajia ovatkin alueella savialustan kasveja, ja niiden yleisyys turvemaan pelloilla perustuu siementen kylvöön. Joutuessaan pientareissa enemmän luonnonvaraisiin oloihin ja kilpailemaan toisten lajien kanssa ne menes- tyvät parhaiten savimaalla ja harvinaistuvat turvemaalla. Festuca pratensis ja Alopecurus pratensis ovat sellaisia pientareiden lajeja, joita ei ole ollut samanaikaisesti pelloilla. Ne ovat usein jäänteinä varhaisemmalta viljely- kaudelta tai ovat sinne muulla tavoin kulkeutuneita ja nykyiseen ympäristöön ko- tiutuneita. Peltojen ja pientareiden kasvillisuudesta Pientareiden kasvillisuutta ei meillä ole tiettävästi luokiteltu aikaisemmin, mutta näille läheistä niittykasvillisuutta on etenkin Teräsvuori (37) selvittänyt. Peltojen rikkaruohokasvillisuudesta on ilmestynyt vain muutamia suppeita tutki- muksia (esim. 20, 13). Näistä Jalaksen ja Juuselau (13) kehittelemä peltojen 146 kasvillisuuden ryhmittely poikkeaa huomattavasti aikaisemmista rikkaruohokas- villisuuden jaottelutavoista (esim. 4, 38). He ovat ottaneet perustaksi kasvillisuu- den ryhmittelytavan, jota meillä etenkin Kalela (16, 17) on kehittänyt edelleen. Viljelykierron eri vaiheissa esiintyvät kasvipeitteet kuuluvat Jalaksen ja Juu- sELAn (13) mukaan samaan kasvustoon. Tämä jakaantuu viljelykierron eri vaiheis- sa, ts. eri vuosina erottuviksi aspektiosakasvustoiksi sanan laajassa mielessä. On vaara, että aspektiosakasvusto-nimi näin käytettynä sekoittuu kasvukauden eri aikoina esiintyviä osakasvustoja tarkoittavaan aspektiosakasvusto-nimeen. Siksi Jalaksen ja JuusELAn (13) käyttämä aspektiosaskasvusto-nimi on tässä korvattu sanalla vuosiosakasvusto. Jalaksen ja JuusELAn (13) kehittämä rakennelma soveltuu ilmeisesti parhaiten suljettuun viljelykiertoon. Viljelykierto on kuitenkin harvoin niin suljettu kuin Jalaksen ja JuusELAn koealueella. Kiertosuunnitelmia ei ole läheskään joka tilalla, eikä niitä voida aina noudattaa niilläkään tiloilla, joilla on viljelykiertosuunnitel- mat. Viljelykasvit eivät kuitenkaan seuraa toisiaan täysin sattumanvaraisesti. Ta- vallisimmin noudatetaan jotakin pääpiirteistä suunnitelmaa, josta poiketaan tar- peen vaatiessa. Koska viljelykasvit eivät seuraa aina toisiaan samassa järjestyksessä, vuosiosakasvustotkaan eivät seuraa toisiaan yhtä säännöllisesti kuin varsinaiset aspektiosakasvustot. Lisäksi esikasvin vaikutus tuntuu seuraavana, eräissä tapauk- sissa vielä sitäkin seuraavana vuonna aihuttaen vaihtelua esimerkiksi kevätvilja- vaiheen kasvillisuuteen. Peltolohkon kasvillisuudessa on monia muitakin vaihteluita. Siinä voidaan erottaa ainakin eräissä tapauksissa kasvukauden kuluessa esiintyvä kausivaihtelu, ns. varsinaiset aspektiosakasvustot. Esimerkiksi Myosurus minimus on alueella kevätaspektin laji, vaikka se jää usein kesällä huomaamatta. Pelloilla esiintyy ylei- sesti saran reunavaikutuksesta, eri osien erilaisesta muokkauksesta ja lannoituk- sesta, kasvien laikuttaisesta esiintymisestä ym:sta johtuvia laikkuja. Vaihtelut eivät kuitenkaan liene huomattavasti suurempia kuin luonnonvaraisessa kasvillisuudessa. Kullakin lohkolla on maassa erittäin runsaasti kasvilajien diasporeja, ja kussakin viljelykierron osavaiheessa oleva kasvillisuus on kohtalaisen vakiintunutta ja sään- nöllistä. Se toistuu melko samanlaisena samassa viljelykierron osavaiheessa. Alueella noudatettavista viljelykierroista ei ole saatavissa hyvää yhteenvetoa. Jääskeläisen (15, s. 89—99) ilmoittamia viljelykiertoja ei enää nykyisin noudateta sellaisinaan, joskin kiertojärjestykset muistuttavat niitä. Nykyisin tilan talouskes- kuksen ympärillä sijaitsevilla viljelyksillä esiintyvä viljelykierto on usein seuraavan tyyppinen: syysruis tai syysrypsi peruna tai juurikasvit kevätvilja (vehnä, kaura tai ohra) noin kaksi vuotta apilatimoteinurmi noin kolme neljä vuotta. Nurmi on usein viimeisenä tai viimeisinä vuosina ja heinän niiton jälkeen jo nuorem- panakin nautakarjan ja hevosten laitumena. Etäällä talouskeskuksesta olevilla tur- vemailla viljellään vähemmän työtä vaativia kasveja. Siellä on kauraa tai ohraa noin kahtena vuonna ja sen jälkeen timoteitä 3—5 vuonna peräkkäin. Joskus turve- mailla viljellään myös ruista nurmen jälkeen. Kasvustojen luonnehtimiseksi Jalaksen ja JuusELAn (13) tapaa noudattaen tarvitaan tietoja eri viljelykiertovaiheiden vuosiosakasvustoista. Niitä on alueelta vain heinänurmista saatavissa (26). 147 Pelloista on erotettu seuraavat kasvustot: 1. Ranunculus repens—Deschampsia caespitosa-kasvusto. Tässä kasvustossa R. repensin frekvenssiprosentti on sekä kevätviljoissa että nurmissa korkea (vrt. 26, s. 49 ja 106). D. caespitosan frekvenssiprosentti on kevätviljoissa hieman alhai- sempi kuin nurmissa, mutta molemmissa se on yli 20 (vrt. 26 l. c.). Muita yleisiä lajeja ovat mm. Agrostis tenuis, Rumex acetosella ja Phleum pratense. Kasvuston luonnehtijalajit ovat yleensä monivuotisia. Kasvusto esiintyy turvemaalla. Ranunculus repens—Deschampsia voidaan erottaa kevät- viljavaiheessa vuosiosakasvusto Avena sativa Phleum pratense Rumex acetosella. Nimilajien frekvenssiprosentit ovat vastaavasti 86, 65 ja 63. Muita yleisiä lajeja ovat Galeopsis bifida, Spergula arvensis ja Polygonum lapathifolium. Vuosiosakasvustoa luonnehtivat turvemaan lajit ovat taulukossa 1 ja kaikki lajit taulukon 5 sarakkees- sa 1. Yksi- jamonivuotisia lajeja on jokseenkin yhtä paljon. Yksivuotiset ovat kui- tenkin peittävimpiä. Esikasvin mukaan vuosiosakasvustossa on vaihtelua. Esim. nurmen jälkeen voidaan erottaa Deschampsia caespitosan, Viola palustriksen ja eräiden nurmiheinien luonnehtima variantti. Kevätviljan jälkeen voidaan vastaavasti erottaa Gnaphalium uliginosumin ja Galeopsis bifidan luonnehtima variantti. 2. Elytrigia repens Stellaria media-kasvusto. E. repensin frekvenssiprosentti ei ole korkea missään vuosiosakasvustossa, mutta sitä esiintyy niissä kaikissa. Stellaria median frekvenssiprosentit ovat korkeimmat peruna- ja kevätviljavailleissa. Nurmivaiheen alussa sitä on enää jonkin verran, ja sen loppuvaiheessa lajia on etu- päässä siemeninä maassa. Kasvuston kaikkia vaiheita luonnehtivat lajit ovat moni- vuotisia kasveja kuten Trifolium repens, T. pratense, Sonchus arvensis, Cirsium ar- vense ja Equisetum arvense. Tämä kasvusto esiintyy savimaalla. Kevätviljavaiheessa Elytrigia repens Stellaria media-kasvustosta erottuu vuosiosakasvusto Hordeum vulgare Viola arvensis Spergula arvensis. Muita yleisiä lajeja ovat Galeopsis bifida, G. speciosa, Stellaria media, Chenopodium album ja Polygonum convolvulus. Vuosiosakasvustoa luonnehtivatsavimaan lajit ovat tau- lukossa 1 ja kaikki siitä todetut lajit taulukon 5 sarakkeessa 3. Tässä kasvustossa yksi- ja monivuotisia lajeja on jokseenkin yhtä paljon. Yksivuotisten peittävyys on kuitenkin suurin. Esikasvin mukaan tässäkin on vaihtelua. Nurmen jälkeen vuosiosakasvustoa luonnehtivat monivuotiset Trifolium repens ja Taraxacum spp., kevätviljan jälkeen vastaavasti yksivuotiset Spergula arvensis, Stellaria media, Erysimum cheiranthoides ja Raphanus raphanistrum. Sarkaojien pientareista on erotettu seuraavat kasvustot; 1. Deschampsia caespitosa Rumex acetosa -kasvusto. Nimilajien frekvenssi- prosentit ovat 83 ja 63. Muut yleisimmät lajit ovat Agrostis tenuis, Achillea mille- folium, Phleum pratense, Stellaria graminea, Viola palustris, Luzula multiflora ja Ranunculus repens. Kasvuston luonnehtijalajeja ovat pientareissa esiintyvät turve- maan lajit (taulukko 2). Kaikki kasvustosta tavatut lajit on esitetty taulukon 5 sarakkeessa 9. Kasvuston lajeista on noin 90 % monivuotisia, ja monivuotiset lajit ovat myös peittävimpiä. Kasvusto esiintyy turvemaalla. Taulukko S. Kaikkien pelloista ja pientareista tavattujen lajien frekvenssi- ja peittävyysprosentit eri maalajeilla ja koko aineistossa sekä yhtäläi- syysverranneQS (katso tekstiä). Table ö. The frequency and cover percentages of all the plant species found in field strips properand their edges on different soil types and in the entire material: the quotient of similarity (QS) is also shown. Number of sample plots: on peat soil 84, peat-clav 64, clay 48. Pellot Strips proper Pientareet Strip edges Frekvenssi % Frequency % Peittävyys % Cover % Frekvenssi % Frequency % Peittävyys % Cover % o o o o , >?-, Cg rt a' _rt a •- R rt a '3 rt a _ ss s s % $ 1 1 3 ss s s Sigli ss s s 's£3l3 s s s s 1 1 3 1 -a 12 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Equisetum arvense 5 6 3-0.1 0.1 0.1 1 11 13 7 + 0.2 0.2 0.1 23.9 E. silvaticum 2 1 E.fluviatile ____ 2 Dryopteris spinulosa Picea abies 1 3 Juniperus communis 1 Juncus bufonius 5 8— 5 + + + J.filiformis -8- 4 5 0.3 - 0.1 0.1 0 Luzula multiflora 15 11 10 0.1 + + 33 16 6 21 0.1 0.1 + 0.1 27.1 Festuca ovina 12 9 8 10 0.8 0.1 0.3 0.7 0 F. rubra 7 11 17 11 + 0.1 0.1 0.1 0 F. pratensis Poa annua 1 2 1 + + + 1— 6 2 + P. nemoralis P.trivialis 2 5—3 + + +4323 + + 0.1 + + P. pratensis 4 2 4 3 + + + + 15 38 52 32 0.1 1.0 1.3 0.7 3.8 Poa spp. moniv. perennials 17 9 8 12 0.1 + + 0.1 18 41 54 34 0.1 1.0 1.4 0.7 Avena fatua 2 1 A. sativa 86 69 35 68 23.6 19.4 7.5 18.3 1-- 1 + -- + + Deschampsia caespitosa 21 8 8 14 0.1 0.1 0.1 0.1 83 80 58 76 25.5 15.7 7.5 17.9 1.2 D.flexuosa -15 9 2 10 0.7 0.6 + 0.5 0 Calamagrostis epigeios _____ I__ I_|_ Agrostis tenuis 4 5—3 + + + 79 89 94 86 3.9 4.3 6.8 4.7 0.7 A.canina 2—l + + 6 16 2 8 0.6 0.3 + 0.4 + Alopecurus pratensis lis l 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 A. geniculates - - - A. aequalis - Phleum pratense 65 38 27 47 5.6 1.3 2.5 3.4 39 50 85 54 0.3 0.8 4.2 1.4 8.8 Secale cereale 5 5 - 4- 3 1 1 Triticum aestivum Elytrigia repens 8 28 17 17 0.1 0.2 0.1 0.1 7 25 46 22 0.1 0.5 2.6 0.9 13.0 Hordeum vulgare 4- H.distichum 32 20 42 31 6.5 7.0 15.1 8.8---_____ 0 Hein. taimia Grass seedlings 21 19 15 19 0.1 0.1 4- 0.1 Eriophorum vaginatum 1 E. angustifolium Carex canescens C. limosa C - ni S ra -12 8 2 8 0.5 0.1 4- 0.3 0 Populus Iremula Salix phylicifolia - S.caprea -___22-2 + 0.1 - + 0 Betula pubescens B. nana Urtica dweca 3-1-4- 4- 5 4 3 - 0.2 0.4 0.2 4- Rumex longifolius 2 3 2 34-4-4-4- 6 2 - 18.1 R. acetosella 63 47 10 45 2.6 0.4 0.1 1.3 29 31 15 26 2.8 0.6 0.3 1.5 33.9 R-acetosa 5 9 2 6 4- 0.1 4- 4- 63 58 46 57 1.9 1.3 1.9 1.7 3.4 R.acetosa + R. acetosella 71 55 13 52 2.7 0.5 0.1 1.3 76 77 52 70 4.7 1.9 2.2 3.2 Polygonum aviculare 20 20 17 19 0.1 0.1 0.1 0.1 1 3 4 3 4- 4. 4. 4. 15.0 P.lapathifolium 43 59 23 43 0.3 0.4 0.1 0.3 2 11 4 6 4- 4- 4- 4. 8.6 P. convolvulus 18 28 52 30 0.3 0.3 0.5 0.3--- 0.1 + 3.4 Chenopodium album 31 59 52 45 0.1 0.5 0.9 0.4 Stellaria media 17 55 60 40 0.1 3.0 4.7 2.2 1 11 23 10 4- 0.7 1.0 0.5 26.1 S. palustris ___ 3 _ 1 S.graminea 6 11 2 7 4- 4- 4- 4- 39 48 40 42 0.2 0.2 0.3 0.2 9.4 Cerastium holosteoides 19 17 8 16 0.1 4- 4- 4- 17 9 10 13 0.1 + 0.2 0 1 28 1 Sagina procumbens 55 44-4- Spergula arvensis 49 80 67 63 1.9 5.0 4.5 3.6 2 22 6 10 4- 0.1 4- 4- 1.6 Ranunculus auricomus - 4- - 4- 21 20 33 24 0.4 0.3 0.7 0.5 4- R-™pens 60 59 38 54 1.8 1.5 0.3 1.3 32 59 75 52 0.9 1.6 8.9 3.1 23.6 149 Pellot Strips proper Pientareet Strip edges Frekvenssi % Frequency % Peittävyys % Cover % Frekvenssi % Frequency % Peittävyys % Cover % o o , o o , S _ -SS 5 ft. .S s fc -J. .5 £ j. .SS 5.-3 35.-S 3 „ 5.-3 3Sf 3 „os S PV o S. £ PV o' J PV o £ P ¥."3 oJ » 3 S 3 5 rt -3 .9 S .« 3 S 35 rt -3 .9. S « 3» 3 5 5-3 OS« 3 § 35 rt -S o s a H«, H Q, $ o W m C h &, h«, tn U * k, 'C H ft, S- &, tn O « UT*. H ft, H ft, tn _ tf WC 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 Fumaria officinalis Brassica catnpestris 1 Raphanus raphanistrum 5 8 21 10 0.2 0.2 0.3 0.2 Thlaspi arvense 1 2 13 4 + + 0.6 0.2 Capsella bursa-pastoris Rorippa islandica 511— 6 + +___ __o Erysimum cheiranthoides 12 28 44 25 + 0.2 0.2 0.1 F ilipendula uimaria Rubus arcticus ________27 28 4 22 2.2 2.8 0.3 2.0 0 Fragaria vesca Potentilla palustris P. norvegica Sorbus aueuparia ______2 1 + +0 Trifolium hybridum 1 - + ——2l+ + + T. repens 26 48 50 39 0.2 0.5 1.1 0.5 13 30 58 30 0.1 3.0 5.9 2.4 14.2 T.pratense 20 19 15 18 0.2 0.4 0.4 0.3 2 2 13 5 + 0.1 0.2 0.1 5.4 Vicia hirsuta 14 13 23 16 0.1 0.1 0.4 0.2-2 1 + + 2.1 V.cracca ________11 27 44 24 1.3 3.4 5.1 2.9 0 Lathyrus pratensis 4 6 Viola canina V. epipsila - +0 V. palustris 8 2-4 + + + 35 16- 20 0.9 0.2 - 0.4 3.4 V. arvensis 30 55 69 47 0.6 1.1 3.5 1.5-8 4 4 - 0.1 + + 2.2 Epilobium palustre 1 Chamaenerion angustifolium 7 --0.2 29 23 10 22 3.5 7.8 2.2 4.6 8.4 Anthriscus silvestris ________6 9 33 14 0.6 1.2 3.1 1.4 0 Carumcarvi _________ 5 6 3 Peucedanum palustre _____i__i_|___-|_o Heracleum sphondylium 2 1 Andromeda polifolia ______ 1 | _|_ Vaccinium vitis-idaea _____ _4_ 22 + l.-iu 151 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 II 12 13 14 15 16 17 V. myrtillus _______l_ i + __ + o V. microcarpum - Calluna vulgaris ________ I__ 1 0.2 Lysimachia thyrsiflora . 1 Trientalis europaea ________ 2 Menyanthes trifoliata ________ I__ l-j__ Myosotis arvensis 4 8 38 13 + + 0.2 0.1-2 4 2 - + + + 14.6 Scutellaria galericulata ________I__ 1 -f- - -|- O Galeopsis bifida 19 33 25 25 4.8 7.1 3.1 5.1 21 34 19 25 0.2 0.5 0.3 0.3 3.8 G.speciosa --17 4--2.3 0.6-26 2 - + 0.1 + 8.9 G. spp. 70 91 94 83 15.8 19.3 15.7 16.9 25 41 31 32 0.2 0.6 0.5 0.4 Lamium purpureum Mentha arvensis 1 2 1 + + + Veronica serpyllifolia 1 V.chamaedrys ________6 16 10 10 0.1 0.3 0.2 0.2 O V. scutellata Rhinanthus minor _________ 3_ 1_ 0.5 Plantago major 6 11 4 7 + 0.1 + +-3 4 2 + 0.1 + 22.7 Galium palustre 1 2-1+++l2 5 2 7 0.3 0.1 + 0.2 2.2 G. uliginosum 6 2-3 + + + 18 13 6 13 0.1 + 0.1 0.1 12.2 G. Vaillantii 5 5 38 13 + + 1.3 0.3-2- 1 - + - + 1.2 Campanula rotundifolia Gnaphalium uliginosum 24 33 17 25 0.1 0.1 0.1 0.1 5-2 3 + + + 16.2 Achillea ptarmica 1 5-2 + +-+164 4 + 0.2 0.1 0.1 16.6 A.millefolium 4 9 8 7 0.1 1.2 0.1 0.4 54 80 67 65 2.0 12.0 10.1 7.3 10.0 Chrysanthemum leucanthemum — Tripleurospermum inodorum 13 14 6 12 0.1 0.1 0.1 0.1 Matricaria matricarioides 2 6 8 5 + + + + Tussilago farfara Cirsium palustre 1 --1++12 2- 6 0.7 0.1 - 0.3 1.2 C.heterophyllum _______8 20 4 11 2.5 5.0 0.5 2.8 O C. arvense --10 3--1.4 0.3-2 1 -- + + 5.9 Leontodon autumnalis 8 9 6 8 0.1 + + 0.1 21 44 31 31 0.6 1.4 2.5 1.3 6.0 Taraxacum spp. - 5 6 3-0.1 0.1 0.1 2 11 33 13 0.1 0.8 3.1 1.1 6.1 Sonchus arvensis 2 2 23 7 + + 0.4 0.1-6 2 -- 0.1 + 23.8 Crepis tectorum -2 17 5- + 0.2+- 3- 1- + -+ 21.4 Hieracium pilosella coll. -2-1-0.1-+15 11 10 13 0.4 0.2 0.2 0.3 6.3 H. umbellatum 1 --1+--+15 17 13 15 0.4 1.2 2.2 1.1 0.3 152 2. Phleum pratense Trifolium repens-kasvusto. Nimilajien frekvenssiprosen- tit ovat 85 ja 58. Muut yleisimmät lajit ovat Agrostis tenuis, Ranunculus repens, Achillea millefolium, Deschampsia caespitosa, Poa pratensis, Elytrigia repens, Rumex acetosa, Vicia cracca ja Stellaria graminea. Kasvuston luonnehtijalajeja ovat pien- tareissa esiintyvät savimaan lajit (taulukko 2). Kaikki kasvustosta tavatut lajit on esitetty taulukon 5 sarakkeessa 11. Tässäkin kasvustossa monivuotisia lajeja on eniten (76 %), ja niiden peittävyys on suurin. Kasvusto esiintyy savimaalla. Koska pientareiden kasvustot ovat kapeita, niihin syntyy peltoa muokattaessa aukkopaikkoja, joissa esiintyy yksivuotisia lajeja esim. kevätviljavaiheen jälkeen. Vuosiosakasvustoja ei kuitenkaan ole aiheellista erottaa. Esikasvin mukainen vaih- telu on myös vähäistä. Turvemaalta erotettu Ranunculus repens Deschampsia caespitosa- kasvusto vastaa aikaisemmin erotetuista kasvustoista lähinnä Jalaksen ja JuusELAn (13, s. 47—48) Ranunculus repens Stellaria media-kasvustoa. Laihialla eivät kuitenkaan enää esiinny esim. Etelä-Suomessa kasvavat Tussilago farfara ja Sonchus asper yhtä yleisinä kuin Jalaksen ja JuusELAn tutkimusalueella. Sen sijaan esimerkiksi Deschampsia caespitosa esiintyy siellä hyvin runsaana (ks. 26, s. 83). Savimaalta erotettu Elytrigia repens—Stellaria kasvusto muistuttaa eni- ten Jalaksen ja JuusELAn (13, s. 48) Equisetum arvense Stellaria media-kasvustoa. Mm. E. arvensea on kuitenkin vähemmän. Lajistossa olevat erot eivät ole kovin suuria Jalaksen ja Juuselau erottamisssa kasvustoissa tässä tutkimuksessa esitettyihin kasvustoihin verrattuna. Vain muu- tamat eteläiset lajit puuttuvat Laihialta. Lajien runsaudessa erot näyttävät olevan suuremmat. Turvemaiden pientareista erotettu Deschampsia caespitosa Rumex acetosa- kasvusto muistuttaa Teräsvuoren (37, s. 90) kuvaamia turvemaiden Aireta caespi- fosae-niittyjä. Savimaiden pientareista kuvatulle kasvustolle ei löydy yhtä hyvää vastinetta Teräsvuoren tutkimuksesta. Lähinnä Teräsvuoren (37, s. 93) kiven- näismaan Aira-nntyi ja Alopecureta pratensis muistuttavat niitä. Sarkaojien pienta- reiden kasvillisuus muistuttaa suuresti vanhojen heinänurmien kasvillisuutta (vrt. 26). Peltojen ja pientareiden lajistojen vertailua Lajien yleisyydet. Taulukosta 5 ilmenevät lajien frekvenssiprosentit eri maalajeilla ja koko aineistossa. Lajien jakaantuminen eri frekvenssiprosentti- luokkiin on esitetty kuvassa 4. Pelloissa Galeopsis-lajit ovat olleet yleisimpinä. Galeopsis-suvun frekvenssiprosentti 83 on jaettu G. bifidan (25) ja G. speciosan (4) frekvenssiprosenttien suhteessa ja saatuja lukuja on käytetty kuvaa 4 laadittaessa. G. bifidan (72) jälkeen yleisimmät kasvilajit pelloissa ovat olleet Avena sativa (68), Spergula arvensis (63) ja Ranunculus repens (54). Yhteensä 11 lajin frekvenssipro- sentti on ollut 33 tai sitä suurempi. Pientareissa yleisimmät lajit ovat olleet Agros- tis tenuis (86 %), Deschampsia caepsitosa (76), Achillea millefolium (65), Rumex ace- tosa (57), Phleum pratense (54) ja Ranunculus repens (52). Yhteensä 7 lajin frekvenssi- prosentti on ollut 33 tai sitä suurempi. 153 Pientareiden lajistosta on alimmassa frekvenssiluokassa suurempi osa kuin pel- tojen lajistosta. Täten pelloilla näyttää olevan suhteellisen vähän lajeja, mutta ne ovat hyvin niille sopeutuneita. Pientareissa on useita lajeja, joiden frekvenssipro- sentti on jokseenkin yhtä suuri kuin pelloissa olevien lajien. Pelloissa ja pientareissa yleisimpinä esiintyvät kasvit ovat kuitenkin yleensä eri lajeja. Peltojen yleisimmät lajit ovat yksivuotisia ja pientareiden monivuotisia. Lajien peittävyydet. Taulukosta 5 ilmenevät eri kasvien peittävyy- det kevätviljalohkoissa ja niiden pientareissa koko aineistosta laskettuina. Kuvasta 5 ilmenee peltojen ja pientareiden lajien jakaantuminen eri peittävyysprosentti- luokkiin. Galeopsis-suvun lajien peittävyydet on jaettu G. bifidan ja G. speciosan peittävyyksien suhteessa kuvan 5 aineistoa koottaessa. Pelloissa on viljojen yhteenlaskettu peittävyys suurin (30.9 %). Kaikkien lajien yhteenlaskettu peittävyysprosentti on pelloissa 67 ja pientareissa 71. Pientareissa lajien peittävyyksien summa näyttää siis olevan suurempi kuin pelloissa, vaikka pelloissa kylvettyjen kasvien peittävyys jo on 34 %. Pientareiden lajit saavat run- saasti ravinteita pelloista, joten lajisto on runsas ja yksilöt kookkaita. Lajit ovat lisäksi monivuotisia janäin ollenainakin alkukesästä peittävämpiä kuin peltojen lajit. Kuva I. Lajien jakaantuminen frekvenssiprosenttiluokkiin. Katkoviiva : pientaret, vhtenäinen viiva = pellot. Fig. 4. The distribution of species into frequency percent classes. Kuva 5. Lajien jakaantuminen peittävyysprosenttiluokkiin. Katkoviiva = pientaret, yhtenäinen viiva = pellot. Fig. 5. The distribution of species into cover percent classes. 154 Pelloissa ovat peittävimpinä lajeina olleet Avena sutiva (18.3 %), Galeopsis bifida (n. 15.1 %), Hordeum vulgare (8.8), Triticum aestivum (3.8), Spergula arvensis (3.6), Phleum pratense (3.4) ja Stellaria media (2.2). Pientareissa Deschampsia caespi- tosa on ollut selvästi peittävin laji (17.9 %). Seuraavina ovat olleet Achillea mille- folium (7.3), Agrostis tenuis (4.7), Chamaenerion angustifolium (4.6), Ranunculus repens (3.1), Vicia cracca (2.9), Cirsium heterophyllum (2.8) ja Trifolium repens (2.4). Peltojen ja pientareiden peittävimmät kasvit ovat myös eri lajeja. Vain jotkut ylei- simmistä rikkaruohoista ovat pelloilla niin peittäviä, että niiden peittävyys lähen- telee viljojen ja timotein peittävyyttä. Pientareiden peittävimmät lajit ovat moni- vuotisia kasveja, ja ne esiintyvät pelloissa vain pieninä yksilöinä. Lajilukumäärät. Pelloista tehdyillä ruuduilla on esiintynyt 78 ja pien- tareista tehdyillä 112 lajia. Pientareissa on siis enemmän lajeja samalla pinta- alalla kuin pelloissa (z2 = 5.73*). Pelloissa on ollut 14 lajia, jotka eivät ole esiinty- neet pientareissa, ja pientareissa on ollut 48 lajia, jotka eivät ole kasvaneet pelloista rajatuilla näytealoilla. Sekä pelloissa että pientareissa esiintyviä lajeja on ollut 64 (ks. taulukko 5). Peltojen ja pientareiden lajimäärien korrelaatiota selvitettiin koko aineistosta. Ennen laskelman suorittamista kunkin peltolohkon neljä 0.25 m2:n näytealakuvausta yhdistettiin. Pientareiden lajimääränä on samalla tavoin laskettu luku. Tulokset (kuva 6) osoittavat peltojen ja pientareiden lajimäärän olevan positiivisessa korre- laatiossa toisiinsa. Ilmeisesti peltolohkolla suoritetut maan parannustoimenpiteet vaikuttavat myös sen pientareisiin. Samoin, jos diasporit kulkeutuvat peltoihin ja säilyvät hyvin niissä, ne ilmeisesti kulkeutuvat myös saman lohkon pientareisiin ja säilyvät hyvin niissäkin. Kuva 6. Pelloilla ja pientareilla 4 x0.25 m 2n ruuduilla esiintyneiden lajien lukumäärien välinen korre- laatio (r = 0.382**). Fig. 6. The correlation between number of species occurring on the 4x0.25 sq.m. sampling area on field- strips proper and strip edges (r = 0.382**). 155 Lajiston yhtäläisyydet. Peltojen ja pientareiden lajien välisiä yhtäläisyyksiä voidaan tutkia monella tavoin. Taulukossa 5 olevia pelloista japien- tareista laskettuja frekvenssi- ja peittävyysprosentteja voidaan verrata sellaisinaan toisiinsa. Tällöin huomataan osan lajeista olevan tyypillisiä peltojen lajeja, jotka vain harvoin esiintyvät pientareissa. Osa taas on pientareiden lajeja. Eräät lajit kui- tenkin esiintyvät usein molemmilla kasvupaikoilla. Tässä tutkimuksessa on pelto- jen ja pientareiden lajiston luonnehtimiseen ja vertailuun käytetty Sorensenui (36) yhtäläisyysverrannetta. Jokaisen tässä tutkimuksessa olleen lajin esiintymistä pelloissa ja pientareissa on tarkasteltu yhtäläisyysverranteella QS. Yhtäläisyysverrannetta laskettaessa lajista on laskettu keskimääräinen peittävyysprosentti lohkon neljällä osanäyte- alalla. Yhtäläisyysverranteen (36) kaavassa: QS = f2c . 100 a = lajin keskimääräinen peittävyysprosentti yhdessä kevätviljalohkossa, b = sa- man lajin keskimääräinen prittävyysprosentti vastaavassa pientaressa ja c = edellä mainituista keskimääräisistä peittävyysprosenteista (a ja b) pienempi. Jos lajin keskimääräinen peittävyysprosentti on merkitty +, sitä on laskuissa merkitty O.ldlä. Tämäntapaisesti SORENSENin kaavaa on käytetty aikaisemminkin (3, 6, 13, 12). Tällä menetelmällä lajin peittävyyttä pellossa ja vastaavilla kohdilla lähimmässä pientareessa on verrattu toisiinsa lohkoittain koko aineistossa. Mitä suurempi QS on, sitä suurempi yhtäläisyys on lajin esiintymisessä pellossa ja pientareessa. Kaikkien lajien yhtäläisyysverranteet koko aineistossa on esitetty taulukon 5 viimeisessä sarakkeessa. Suurin QS arvo on Veronica serpyllifolian 50. Seuraavina ovat Rumex acetosella 34, Cerastium holosteoides 28, Luzula multiflora 27 ja Stellaria media 26. Yhtäläisyysverranne on nollaa suurempi 52 lajilla. Pelloissa ja pienta- reissa esiintyneiden yhteisten lajien määrä on kuitenkin ollut 64. Yhtäläisyysver- ranteen laskemistavasta johtuen 12 lajille ei ole saatu yhtäläisyysverrannetta, koska ne ovat esiintyneet pelloissa ja pientareissa eri lohkoilla. Yhtäläisyysverranteiden arvot ovat yleensä pieniä. Osasyynä tähän on näytealojen pienuus, mutta tärkein syy on kuitenkin peltojen ja pientareiden kasvistojen erilaisuus. Kevät viljapellot ja niiden sarkaojien pientareet ovat hyvin erilaisia kasvupaikkoja, ja vain harvat kas- vit kykenevät kasvamaan runsaina molemmissa. Ojien pientaret ovat ilmeisesti etenkin useiden monivuotisten kasvien hyviä kasvupaikkoja. Sieltä ne leviävät joko vegetatiivisesti tai generatiivisesti saroille. Saroilla kuitenkin kevätviljavaiheessa vain harvoilla piennarlajeilla on hyvät elinmahdollisuudet. Nurmi vaiheessa pien- narkasvien elinmahdollisuudet ovat huomattavasti paremmat, joten pientareiden ja nurmien kasvilajistossa ja lajien runsaudessa on huomattavasti suurempi yhtäläi- syys kuin pientareiden ja kevätviljojen kasvilajistossa. Yhteensä 10 lajin QS on yli 20. Näistä vain Stellaria media on yksivuotinen, ja Crepis tectorum I—21 —2 vuotinen. Muut ovat monivuotisia. Useimmat näistä moni- vuotisten lajien yksilöistä lienevät jäänteinä viljelykierron heinävaiheesta. Osa yksi- löistä (esim. Luzula multiflora ja Rumex acetosellasta suurin osa) taas esiintyy kevät- viljoissa nuorina taimina, mutta pientareissa valtaosalta täysikasvuisina yksilöinä. 156 Runsaasti siementävät monivuotiset lajit leviävät siemeninä peltoon joko pienta- reilta tai muualta esim. kylvösiemenen mukana, jamonet säilyvät siellä itämiskykyi- sinä useita vuosia. Siemennurmissa ne kykenevät siementämäänkin. Pelloilta yksivuotiset lajit leviävät siemeninä vastaavasti pientareisiin, mutta siellä niillä on melko sulkeutuneessa kasvipeitteessä huonot kasvumahdollisuudet. Vain Stellaria media näyttää esiintyvän usein myös vastaavien lohkojen pientareissa. Kevätviljalohkot janiiden sarkaojien pientaret ovat kaksi melko erilaistakasvu- paikkaa, joiden välillä on diasporien siirtymistä. Monet pientareiden lajit näyttävät menestyvän sopivassa viljelykierrossa pitkiä aikoja pellossa saamatta pientareista jatkuvasti diasporeja. Sen sijaan yksivuotiset lajit näyttävät menestyvän pienta- reissa huonommin kuin pelloissa. Niiden diasporeja täytyy levitä pellosta, ja pienta- reissa täytyy olla kasvittomia aukkoja, ennen kuin nämä lajit voivat esiintyä ylei- sesti pientareissa. T iivistelmä Laihian pitäjässä on tutkittu 18 tilalta 49 avo-ojitettua kevätviljalohkoa. Kultakin lohkolta on tehty 2.—14. 7. 1961 välisenä aikana kevätviljasta neljä 0.25 m2:n suuruista näytealakuvausta eli yhteensä 196 näytealakuvausta. Näiden kevät- viljalohkojen sisäisten sarkaojien pientareista on tehty sama määrä näytealakuvauk- sia. Näytealakuvauksia tehtäessä putkilokasvit on pyritty määrittämään lajilleen ja kunkin lajin peittävyys on arvioitu prosentteina. Pelloissa on todettu turvemaalla esiintyviksi 7, turvesavimaalla 2ja savimaalla 21 lajia (taulukko 1). Pientareissa on todettu turvemaalla esiintyviksi 9, turvesavi- maalla 6 ja savimaalla 19 lajia (taulukko 2). Esikasvi vaikuttaa kevätviljavaiheen kasvien yleisyyteen. Pelloissa on todettu kevätviljan jälkeen 7 lajin tai suvun olevan yleisemmän kuin nurmen jälkeen. Nurmen jälkeen on vastaavasti todettu 8 lajin olevan yleisemmän kuin kevätviljan jälkeen (taulukko 3). Kevätviljan jälkeen yleiset lajit ovat etupäässä yksivuotisia ja nurmen jälkeen yleiset monivuotisia. Pientareissa on todettu neljän lajin tai suvun olevan yleisemmän kevätviljan kuin nurmen jälkeen ja kuuden lajin yleisemmän nurmen kuin kevätviljan jälkeen (taulukko 4). Edellisistä lajeista kolme on yksivuotista ja yksi monivuotinen. Jäl- kimmäiset lajit ovat kaikki monivuotisia. Poa pratensis, Phleum pratense ja Trifolium pratense esiintyvät pientareissa etupäässä savimaalla, pelloissa turvemaalla. Pelloissa niitä viljellään etenkin turve- mailla, tai niiden siemeniä joutuu sinne. Kyseessä olevat lajit eivät kuitenkaan kykene piennarkasvustoissa menestymään turvemaalla niin hyvin kuin savimaalla. Peltojen kasvillisuudesta on kuvattu kaksi kasvustoa, joista toinen esiin- tyy turve- ja toinen savimaalla. Samaan kasvustoon on luettu kaikki viljely- kierrossa eri vuosina erotettavat osakasvustot, joita kutsutaan vuosiosakasvus- toiksi. Kevätviljavaiheen vuosiosakasvustoja kuvataan taulukon 5 sarakkeissa 1 ja 3. Pientareiden kasvillisuudesta on myös kuvattu kaksi kasvustoa (taulukko 5, sarakkeet 9 ja 11), joista toinen esiintyy turve-, toinen savimaalla. 157 Pelloissa on todettu 196 näytealalla yhteensä 78 ja pientareissa vastaavasti 112 lajia. Pientareiden lajeista on suhteellisesti suurempi osa kuin peltojen lajeista pie- nimmässä yleisyysluokassa. Lohkojen pelloissa ja pientareissa 1 m2:llä todetut laji- määrät ovat positiivisessa korrelaatiossa toisiinsa. 64 lajin on todettu esiintyvän sekä pelloissa että pientareissa. Näistä lajeista 52 on esiintynyt samalla lohkolla sekä pellossa että pientareissa. Näiden lajien yhtäläi- syysverranteet ovat O.a—50.0. Kevätviljapeltojen ja niiden sarkaojien pientareiden kasvustot ovat melko erilaisia. Suurimmat yhtäläisyydet ovat eräillä monivuotisilla piennarlajeilla. kirjallisuus (1) Breitenstein, W. 1963. Bort med ogräsen. Sv. Lantbr.selsk. förb. B, 32: 1 104. (2) Buchli, M. 1936. Oekologie der Ackerunkräuter der Nordostschweiz. Beitr. Geobot. Landesaufn. Schweiz 19: 1 354. (3) Dahl, E. 1957. Rondane. Mountain vegetation in South Norway and its relation to the environ- ment. Norske Vidensk.-Akad. I. Mat.-Nat. Kl. 1956, 3: 1 374. (4) Ellenberg, H. 1950. Unkrautgemeinschaften als Zeiger für Klima und Boden. Landw. Pflanzensoz. I. 141 s. Stuttgart/z. Z. Ludwigsburg. (5) Granström, B. 1962. Studier over ogräs i värsädda grödor. (Summary: Studies on weeds in spring sown crops.) Stat. jordbr. förs. Medd. 130; 1 188. (6) Hanson, H. C. & Dahl, E. 1957. Some glassland cummunities in the mountain-front zone in Northern Colorado. Vegetatio 7: 249 270. (7) Heard, A. J. 1963. Weed populations on arable land after four-courserotations and after short leys. Ann. appi. Biol. 52: 177-184. (8) Hilli, A. 1948. Rikkaruohomme ja niiden taloudellinen merkitys. Maatal. ja koetoim. 3: 154 168. (9) —1949. Piennarkasvustojen maataloudellisesta merkityksestä. Report: On the significance of bank flora in the agriculture. Acta Agr, Fenn. 70, 2; 1 62. (10) —»— 1962. Rikkaruohot ja niiden torjunta. Maanviljelysoppi 2: 319 349. Porvoo. (11) Hylander, N. 1955. Förteckning over Nordens växter 1. Kärlväxter. X +175 s. Lund. (12) Jalas, J. 1962. Yhtäläisyysverranteiden hyväksikäytöstä metsäkasvillisuustutkimuksissa. Luon- non Tutkija 66: 3 13. (13) —» & Juusela, T. 1959. Unkrautstudien und Bodenuntersuchungen auf den Grundwasser- stauparzellen des Wasserwirtschaftlichen Versuchsfeldes Maasoja in Vihti, Südfinnland. Ann, Bot. Soc. ’Vanamo’ 30, 5: 1 61. (14) Juusela, T. 1960. Maan vesitalous ja sen järjestely. Maanviljelysoppi 1: 69—142. Porvoo. (15) Jääskeläinen, O. 1938. Etelä-Pohjanmaan maatalous v:sta 1913 nykyvuosiin. Muistojulkaisu Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran 75-vuotisjuhlaan Lapualla heinäkuun 7 10 p:nä v. 1938. 335 s, Vaasa. (16) Kalela, A. 1939. Über Wiesen und wiesenartige Pflanzengesellschaften auf der Fischerhalbinsel in Petsamo Lappland. Acta Forest. Fenn. 48, 2; 1 523. (17) —1949. Kasviyhdyskunnista ja metsätyypeistä. Suuri metsäkirja 1; 33 72. Porvoo. (18) Kanervo, V. & Heikinheimo, O. & Raatikainen, M. & Tinnilä, A. 1957. The leafhopper Delphacodes pellucida (F). (Horn., Auchenorrhyncha) as the cause and distributor of the damage to oats in Finland, Pubi, Finn. State Agric. Res. Board 160: 1 56. (19) Keso, L. 1945. Salaojitus kansantaloudellisena tekijänä. Maa 4: 157 164. (HlLLin 1949, s. 7 mu- kaan) . (20) Linkola, K. 1916. Studien über den Einfluss der Kultur auf die Flora in den Gegenden nördlich vom Ladogasee I. Acta Soc. F. Fl. Fenn. 45, 1; I —VII + 1 429. 158 (21) Mukula, J. 1962. Kevätviljamaiden rikkakasvien hehtaarisadoista ja keskipainoista. Koetoira. ja käyt. 19: 42, 44. (22) —*— & Lallukka, R. 1962. Kevätviljamaiden rikkaruoholajit ja niiden esiintymisrunsaus. V. 1961 suoritettujen tutkimusten tuloksia. Ibid. 19: 5, 8. (23) —*— & Lallukka, R. & Raatikainen, M. 1962. Kevätviljamaiden rikkakasvit ja niiden run- saus vuonna 1962 suoritettujen tutkimusten valossa. Ibid. 19: 37, 40. (24) — »— & Lallukka, R. & Raatikainen, M. 1963. Kevätviljamaiden rikkaruohot ja niiden runsaus v. 1963. Ibid. 20: 34, 35. (25) —»— & Raatikainen, T. 1963. Rikkaruohojen painotkevätviljasadossav. 1963. Ibid. 20: 37, 39. (26) Paatela, J. 1953. Maamme heinänurmien botaanisesta koostumuksesta. (Summary: On the botan- ical composition of the tame-hayfields inFinland.) Acta Agr. Fenn, 79, 3: 1 128. (27) Raatikainen, M. 1960. The biology of Calligypona sordidula (Stäl) (Horn., Auchenorrhyncha). Ann. Ent. Fenn. 26: 229 242. (28) — »— & Tinnilä, A. 1959. The feedingand oviposition plants of Calligypona pellucida (F.) ( Hom., Auchenorrhyncha) and the resistance of different oat varieties to the damage. Pubi. Finn. State Agric. Res. Board 178; 101 109. (29) Rehder, H. 1959. Über die Beziehungen der Ackerunkräuter zur Bodenart sowie zum Säuregrad, Phosphorsäure- und Kaligehalt des Bodens im Raum um Hamburg. Abh. Verh. Natur- wiss. Vereins Hamburg, N.F. 3: 55 85. (30) Salaojitusyhdistys 1962.44. toimintavuosi. 32 s. Toijala 1963. (31) Suomela, S. 1950. Peltojen sijainnin vaikutuksesta maatilan talouteen. (Summary; On the influence of the location of fields on farming.) Acta Agr. Fenn. 71: 1 183. (32) Suomen geologinen yleiskartta. Lehti B 3. Vaasa. Maalajikartan selitys. 109 s. Helsinki 1954. (33) Suomenmaa VII: Vaasan lääni. 563 + LXXIV. s. Porvoo 1925. (34) Suomen virallinen tilasto III: 54. Maatalous, yleinen maatalouslaskenta H. Kunnittaiset tulokset. 251 s. Helsinki 1962, (35) Svinhufvud, E. G. 1929. Suon polttoviljelyksen vaikutusten selvittelyä. Referat: Untersuchungen über die Einwirkung des Brennens auf Moorboden. Wiss. Veröff. Finn. Moorkulturvereins 10: 1-96. (36) Sorensen , T. 1948. A method of establishing groups of equal amplitude in plant sociology based on similarity of species content. K. Danske Vidensk. Selsk. Biol. Skr. 5,4: 1 34. (37) Teräsvuori, K. 1920. Muistiinpanoja Pohjois-Savon »Luonnonniityistä». (Referat: Aufzeichnungen über die »natürlichen Wiesen* in Nord-Savo.) S. maatal.tiet. seur. julk. 4; 1 181. (38) Tüxen, R. 1950. Grundriss einer Systematik der nitrophilen Unkrautgesellschaften in der Euro- sibirischen Region Europas. Mitt. Floristischsoziol. Arbeitsgem., N.F. 2: 94—175. (39) Vesikivi, A. 1922. Suonpolttoviljelyksen nykyinen laajuus Etelä-Pohjanmaalla, erittäinkin Ilma- joella. S. suovilj.yhd. tiet. julk. 1: 1 53. SUMMARY: PLANT SPECIES GROWING ON SPRING CEREAL FIELDS AND THEIR EDGES AT LAIHIA, FINLAND Mikko Raatikainen and Terttu Raatikainen Agricultural Research Centre, Department of Pest Investigation, Tikkurila, Finland This investigation was carried out on July 2—14, 1961 in the commune of Laihia, situated in western Finland southeast of the city of Vaasa. The region is level and the soil type is compact clay (fine sand plus clay). As a result, there is poor natural drainage of the land, and consequentlyit has been necessary to dig a system of parallel open drainage ditches at intervals of 10—11 metres. The total width of the ditches with the bordering uncultivated edges of the field strips (ditch banks) is about 1.0 2.0 metres (Fig. 1). 159 Eighteen farms in this region were selected for investigation (Fig. 2). The fields of spring cereals chosen for the study were those which contained at least one internal drainage ditch which had not been treated with herbicides during the year of the study and whose edges had not been cut before the time of the investigation. A total of 49 such fields were studied. Four circular sample plots with an area of 0.25 sq.m were selected in the cultivated strips in each field; these plots were located at least one metre from the edge of the strip. In addition to each of these sample plots, another plot of the same size but quadratic in shape was taken from the nearest edge of the strip bordering an internal ditch in the field. There were thus a total of 196 sample plots in the strips proper and the same number in the strip edges. Estimations were made on the cover of the various species of vascular plants growing in each plot. The cover degrees used were +, 1, 2. 3, 10, 20, 30, 100 %. At the time of the estimation, some plants were so young that it was not possible to determine them to species. The Galeopsis and the perennial Poa species were identified when possible, but they are also presented in the tables as combined groups. The same was done in the case of the Rumex acetosa R. acetosella group. Of the fields investi- gated, 21 were situated on peat soil, 12 on clay soil and 16 on such thin peat soil that the underlying clay was to a varying degree mixed in the plough layer. This latter category of soils is termed peat-clay in the present study. At first the number of plant species rose rapidly as the number of investigated fields increased. The rise was slowed down in the cultivated strips earlier than in the edges (Fig. 3). The addition of 34 more cultivated strips to the 49 already investigated in the present study wouldhave increased the num- ber of species by only 9. In an area of 4 x0.25 sq.m there were an average of 17.5 species on the cultivated strips and 20.9 in the edgesbordering the ditches. The cultivated strips included 7 peat soil species, 2 peat-clay, and 21 clay soil species (Table 1). The peat-c layspecies are those which occurred significantly more frequently on peat-clay soil than on peat soil plus clay soil. In the case of the strip edges, the number of peat species was 9, peat-clay 6 and clay species 19 (Table 2). The previous crop had an effect on the botanical composition of the fields. On the strips where spring cereals were cultivated, it was found that the frequency percentage of 7 species or species groups was greater after spring cereal than after ley, while the reverse was true for 9 species (Table 3). Also on the uncultivated egdesof the strips there was a difference: the frequency percentage of 4 species or groups was greater after spring cereal than after ley, and that of 6 species respectively smaller (Table 4). The species more common after spring cereal than after ley were both on the strips and the edges gener- ally annuals, while species increased after ley were mainly perennials. From time to time some of the most commonly cultivated plants in the region occurred as weeds in the fields investigated. Phleum pratense, as well as possibly also Poa pratensis and Trifolium pratense, are usually cultivated on peat soils (cf. Tables 1 and 5), but they apparently have a better competitive ability on clay soils, since they are more common on the strip edges of cay soils than on those of peat soils (Table 2). Following Jalas and Juusela (13) the different phases of the crop rotation have been considered to belong to same vegetationunit, called stand (»association») , The partial stands which can be differen- tiated in the different years are called annual (partial) stands in this study. In addition, seasonal partial stands can be differentiated from each annual stand. In the cultivated strips the Ranunculus repens Deschampsia caespitosa stand, occurring on peat soils, can be distinguished. During the spring cereal phase of rotation it is represented by the Avena saliva Phleum pratense Rumex acetosella annual stand. This annual stand is characterized by the peat soil species shown in Table 1. All the species found in the partial stand are listed in the columns 1 and 5 of Table 5. On clay soil the Elytrigia repens Stellaria media stand is differentiated in the field strips. In the spring cereal phase the Hordeum vulgare Viola arvensis Spergula arvensis annual stand is found. The characteristic species for this annual stand are given in Table 1 and all the species encountered are shown in columns 3 and 7 of Table 5. There are approximately equalnumbers of annual and perennial species in the annual stands in spring cereal phase, but the cover of the annuals is greater than that of the perennials. There is variation in the partial stand depending upon the previous crop {cf. Table 3). In the ditch banks on peat soils the Deschampsia caespitosa Rumex acetosa stand occurs. The characteristic species for this stand are the peat soil species listed in Table 2. All of thespecies encounter- 160 ed in this stand are given in columns 9 and 13 of Table 5. On clay soils the Phleum pratense Trifolium repens stand is differentiated. The clay soil species occurring in the strip edges are characteristic for this stand (Table 2). The species found are shown in columns 11 and 15 of Table 5. Perennial species com- prise 90 % of the total number of species in the peat soil stand and 76 % in the clay soil stand. Similarly, the cover of the perennials is greater than that of the annuals. Variations from year to year are so small that it was not considered necessary to differentiate annual stands. In Table 5 are shown the frequency and cover percentages of the plant species found on the strips and edges of spring cereal fields on different soil types, A total of 78 species of vascular plants were encountered in the sample plots on the strips and 112 on the edges. The number of species occurring on both strips and edges was 64, on strips alone 14 and on edges alone 48. The distribution of the species into frequency percentage classes is shown in Fig. 4 and into cover percentage classes in Fig. 5. There is a positive correlation between the numbers of species found in the 4x0.25 sq.m sampling area on the strips proper and in a similar area on the strip edges (Fig. 6). In comparing the plant species on the field strips proper and their edges, Sorensen’s (36) quotient S 2c of similarity was used. In this equation QS = - • 100, in which a = the average cover percentage E (a-fb) of the species in a certain spring cereal field strip, b = the average cover percentage of the same species in the corresponding edge, and c = the smaller of the two above values (a and b). If the average cover percentage of the specieswas *+», it was given the value 0.1 in the calculations. The quotient was applied ina similar way by Hanson and Dahl (6) and Jalas and Juusela (13). Table 5, column 17 presents the QS values for all of the species. These values are seen to be generally quite small. The symbol »+» means that the species occurred both on the strips proper and on the edges, but in different fields. There is accordingly no great similarity between the kinds of plants growing in the cultivated strips of ditched spring cereal fields and in the edgesbordering the ditches; this is because the species are mainly annuals in the fields proper and perennials in the edges. The most similarity occurs in the case of certain of the perennial species. The species composition of the field edges appears to be more similar to that of hay fields (cf. 26) than to that of spring cereal fields.