MUSTAHERUKAN VAIKUTTA- VISTA TEKIJÖISTÄ J. E. Härdh Yliopiston puutarhatieteen laitos, Viik Saapunut 5.1. 1964 C-vitamiini, joka kasveissa koostuu kahdesta toisilleen läheistä sukua olevasta yhdisteestä, L-askorbiinihaposta ja L-dehydroaskorbiinihaposta, syntyy kasveissa olevista yhteyttämistuloksista hengitystoiminnan kautta. Assimilaattien, pää- asiassa rypälesokerin, hapettuessa syntyy samalla vapautuvan energian vaikutuk- taessa askorbiinihappoa. Tätä voi muodostua kasvissa kaikkialla, missä on sokeria, siis myös lehtivihreättömissä osissa, kuten mukuloissa ja maanalaisissa varsissa. Kuitenkin on askorbiinihapon muodostuminen runsainta niissä osissa, missä aineen- vaihdunta on vilkkainta, kasvupisteissä, nopeasti kasvavissa versoissa sekä hedel- mänraakileissa. Kasvin hengittäessä muodostuu sekä L-askorbiinihappoa että tämän edelleen hapettuessa myös L-dehydroaskorbiinihappoa. Samalla kuitenkin voi hapettumi- nen jatkua, jolloin viimeksi mainittu yhdiste muuttuu aineiksi, joilla ei ole C-vita- miinin ominaisuuksia. Hengitys- ja hapettumisnopeus on sitä vilkkaampaa kuta korkeampi lämpötila, ja siksi myös askorbiinihapon hapettuminen ja häviäminen kasvissa on alhaisessa lämpötilassa vähäisempää kuin korkeassa. C-vitamiinin muo- dostuminen sokereista hapettumalla näyttää kuitenkin tapahtuvan alhaisessa läm- pötilassa nopeammin kuin C-vitamiinin hapettuminen muiksi aineksi (1). Lisäksi tapahtuu tärkkelyksen hydrolysoitumista sokeriksi alhaisessa lämpötilassa run- saammin, ja näin voidaan kasveissa vähentää C-vitamiinitappioita varastoimalla ne alhaisessa lämpötilassa. Sanotun nojalla on toisaalta myös esitetty sellainen arvelu, että viileässä ilmanalassa, jossa kasvukauden aikana päivät ovat pitkät ja yöt viileät, kasvaneissa kasveissa muodostuisi runsaammin C-vitamiinia kuin maa- pallon lämpimissä osissa kasvaneissa (3). Kun kasvinosien askorbiinihappopitoisuu- teen vaikuttavat ilmeisesti lämpötilan lisäksi mm. valo, vedensaanti, kasvien hoito- toimenpiteet sekä rikkaruohojen määrä, ei yksinomaan lämpötilan tai valon vai- kutusta marjojen vitamiinipitoisuuteen ole helppo todeta. https://www.c-info.fi/en/info/?token=Ync-i9sTWp_BaEJg.SgFoacfFwOwqD9jKWffCsQ.U8b8zM96P4ptIw1octK3K2PTPxznTzpOac-pwzyxQqnINl19OvN9A4oMsciRVir99MuCzvPWL_vgQ41iJbiH6770S6Zx8UqeCyMGxs2r50w3qL239RPOxC06gCCNO-xI9ZZoM7p5B7jGnx1defASLdQ5gLYv7apbou174Opd 15 Mustaherukalla pidetään C-vitamiinipitoisuutta laatuominaisuutena, josta sadon arvo terveellisenä ravintona riippuu ja johon nähden teollisuus jo eräissä maissa asettaa vaatimuksia. Eri kasvutekijäin sekä viljelytoimenpiteiden vaiku- tusta mustaherukan C-vitamiinipitoisuuteen on tähän mennessä verraten vähän tutkittu ja tulokset tästä toistaiseksi epävarmoja. Tanskassa on vuodesta 1957 lähtien tutkittu lannoituksen merkitystä, mutta tähän mennessä ei selvää vaikutusta N- ja K-lannoitteilla sadon koostu- mukseen ole todettu. Ruotsissa on todettu, että typpi- ja kalilannoituksella voi olla vaikutusta omenan C-vitamiinipitoisuuteen, sen sijaan kokeet mustaherukalla eivät antaneet varmaa tulosta lannoitteiden vaikutuksesta (8). Vuonna 1960 huomattiin Ruotsissa, että mustaherukan C-vitamiinipitoisuu- teen vaikutti päivänpituus niin, että 8 tunnin päivän olosuhteissa oli vita- miinpitoisuus n. 40 % alhaisempi kuin normaalipituisen päivän (yli 12 t) valli- tessa (3). Lisäksi näytti siltä, että kasvukauden sääsuhteillakin on vai- kutusta ja että sateisena kesänä on vitamiinipitoisuus yleensä alhaisempi kuin poutakesänä. Tällöin saattoi marjojen C-vitamiinipitoisuuteen olla muitakin vai- kuttavia tekijöitä. Vuonna 1960 suoritettiin Puutarhatieteen laitoksen aloitteesta yhteispohjois- maisena tutkimuksena mustaherukan C-vitamiinimäärityksiä näytteistä, joita ke- rättiin Norjasta 9:ltä, Ruotsista 6:lta, Suomesta 4:ltä ja Tanskasta 2:lta paikka- kunnalta eri leveysasteilta. Määritykset tapahtuivat Ruotsin Puutarhantutkimus- laitoksella Alnarpissa. Tulokset osoittivat, että paikallisilla sääsuhteilla sekä näyt- teiden kuljetusajan pituudella oli niin suuri vaikutus näytteiden C-vitamiinipitoi- suuteen, että eri leveysasteilla vallitsevan päivän pituuden merkitys jäi epäsel- väksi (3). Tutkimukset vuosina 1960—1966 Mustaherukan C-vitamiinipitoisuutta valaisevia tutkimuksia suoritettiin vv. 1960—1963 Puutarhatieteen laitoksella selvittämällä eri lajikkeiden C-vitamiini- pitoisuutta sekä tämän riippuvuutta marjojen kypsyysasteesta, lannoituksesta, sää- tekijöistä sekä päivän pituudesta. Määritykset suoritettiin ROBINSONin ja Stotzui (7) menetelmän amyliasetaattimuunnosta ERKAMAn (2) sekä FujiTAn ja NuMATAn (4) mukaan käyttäen. Määritykset suoritettiin vuosina 1960—1962 Yliopiston ravintokemian laitoksella ja v. 1963 Puutarhatieteen laitoksella. 1) Vuosittain tut kittiin täten noin 130 näytettä; jokaisesta tehtiin kaksi rinnakkaismääritystä. Lajikkeet. Eri mustaherukkalajikkeiden C-vitamiinipitoisuudesta saatuja tu- loksia on julkaistu runsaasti monissa maissa, joten tiedetään mitkä lajikkeet ovat keskimäärää parempia, mitkä heikompia vitamiinipitoisuuteen nähden (6, 12 ym.). Suomessa tehdyistä määrityksistä saatuja tuloksia ei tähän mennessä ole julkaistu, eikä meillä ole tietoja eri lajikkeiden vitamiinipitoisuudesta eri seuduilla. ! ) C-vitamiinimäärityksiä suorittivat ylioppilaat Eeva Wartiovaara, Eeva-Liisa Syväoja, Seija Mäkinen ja Marketta Lintunen, joille tässä lausun parhaat kiitokset arvokkaasta avusta. 16 V. 1959 perustettiin Yliopiston puutarhatieteen laitokselle Viikiin sekä Poh- jois-Savon koeasemalle Maaningalle lajikekokeet, joista edellisessä on 21, jälkim- mäisessä 15 lajiketta. Näytteet vitamiinimäärityksiä varten otettiin marjoista, joissa oli hiukan punaista väriä nähtävissä juuri ennen niiden muuttumista täysin mustiksi. Kummassakin lajikekokeessa olivat lannoitus- ja hoitotoimenpiteet samat. Taulukko 1. Mustaherukkalajikkeiden C-vitamiinipitoisuus mg/100 g vuosina 1960—19(53 Viikissä ja Maaningalla. Table 1. The vitamin C content of black currant varieties in mg/100 g in samples from Viik and from Maaninka in 1960-1963 Lajike Viik Maaninka Variety 1960 1961 1962 1963 Keskim. 1960 1961 1962 1963 Keskim. Mean Mean Westwick Choice 205.0 245.8 228.5 226.5 117.1 170.4 242.8 223.0 188.3 Magnus 197.0 185.5 219.0 160.8 190.6 - Westwick Triumph - 181.8 202.1 188.8 190.9 142.9 125.5 185.7 109.8 141.0 Kerry 179.9 152.4 207.8 144.4 171.1 - 0.393 170.2 141.5 191.8 217.9 180.4 145.0 152.9 218.9 199.9 179.2 Consort 169.1 135.6 213.7 187.1 176.4 _____ Roodknop - 127.3 181.8 208.1 172.4 132.4 96.1 178.1 124.5 132.8 Boskoop Giant 161.0 165.8 163.7 184.2 168.7 108.5 110.4 160.4 168.2 136.9 Laxtons Tinker 189.5 145.4 199.6 106.0 160.1 151.8 114.7 230.0 167.4 166.0 Saunders 212.8 107.0 204.0 119.8 160.9 - Wellington xxx 168.4 82.5 196.3 179.1 156.6 155.4 162.4 217.8 193.3 182.2 Cotsvold Cross 152.0 119.8 177.6 158.9 152.1 94.3 92.6 151.8 145.5 121.1 Silvergieter 156.6 112.3 169.3 164.2 150.6 106.8 102.2 165.8 141.7 129.1 Amos Black 152.0 143.7 169.3 133.3 149.6 126.6 121.9 148.7 111.7 127.2 Mendip Cross 163.2 123.3 167.8 138.5 148.2 121.7 78.8 148.6 140.8 122.5 0.381 155.5 140.0 - 142.8 146.1 149.7 113.4 180.8 189.7 158.4 Lepaan musta 216.6 107.8 137.6 112.7 143.7 225.3 99.5 70.9 124.4 130.0 Malvern Cross 102.8 73.0 163.1 158.8 124.4 97.7 90.7 159.4 126.6 118.6 Climax Black 151.0 83.8 117.3 123.1 118.8 - _ Brödtorp 129.9 97.3 122.7 104.5 113.6 94.2 102.2 114.4 110.1 105.2 Holger Uanske - 94.2 71.2 99.1 88.2 - - - Keskimäärin 166.3 129.8 176.1 155.3 131.3 115.6 171.6 151.8 Mean Yleisesti viljellyistä lajikkeista olivat Westwick Choice, Magnus, Roodknop, Boskoopin Jätti, Laxtons Tinker, Wellington xxx ja Silvergieter, yhtäpitävästi muissa maissa suoritettujen määritysten kanssa, vitamiinipitoisuudeltaan parhaita, kun taas Climax Black, Brödtorp ja Holger Danske heikoimpia. Kotimaisista lajik- keista oli Lepaan musta jonkin verran Brödtorpia parempi. Kypsyysaste. Monissa hedelmissä ja marjoissa, kuten omenassa, mansikassa, tomaatissa ja ruusunmarjassa lisääntyy C-vitamiinipitoisuus hedelmän kypsyessä (5, 8,9, 10). Mustaherukan marjoissa tapahtuvista C-vitamiinimäärien muutok- sista on kirjallisuudessa vain lyhyitä mainintoja (11), joten otimme asian selvitel- 17 täväksi Viikissä 10:llä lajikkeella kahtena vuonna tehdyissä kokeissa. Määritykset tapahtuivat, kuten edellä, kahtena rinnakkaismäärityksenä joiden keskiarvot esi- tetään taulukossa 2. Taulukko 2. Eri kypsyysasteilla olevan mustaherukan C-vitamiinipitoisuus 10:llä lajikkeella Viikissä 1962 ja 1963. Table 2. The vitamin C content of black currants in different stages ofripeness in 10 varieties in Viih 1962 and 1963 a = täysin raa’at (vihreät) marjat unripe (green) berries b = puolikypsät (punaiset) marjat half ripe (red) berries c = täysin kypsät (mustat) marjat fully ripe [black] berries Lajike 1!)«2 1963 Keskim. Variety abc abc Mean Boskoop Giant 242.5 204.6 136.3 278.8 144.3 184.2 198.4 Holger Danske 106.2 - 71.2 276.3 117.4 99.1 132.2 Kerry 175.4 193.4 207.3 371.1 223.0 144.4 219.1 Laxtons Tinker 159.1 199.6 221.0 198.4 106.0 176.8 Lepaan musta 104.2 135.8 134.4 147.1 150.1 112.7 130.7 Magnus 205.5 205.4 228.2 353.7 138.3 160.8 215.3 Mendip Cross 205.5 187.1 180.5 202.2 203.3 138.5 186.2 Roodknop 244.1 225.8 181.8 216.8 198.2 208.1 212.4 Silvergieter 252.6 - 169.3 191.2 186.8 164.2 192.8 Wellington xxx 241.2 - 196.3 192.9 202.5 179.1 202.4 Keskimäärin 193.6 192.0 170.5 244.1 176.2 149.7 Mean Marjan kypsyessä aleni C-vitamiinipitoisuus kaikilla lajikkeilla. Poikkeuksina oli 3 lajiketta vuonna 1962, joissa kuitenkin toisena vuonna oli samansuuntainen tulos, kuin muissakin. Keskimäärin oli siten täysin raaoissa marjoissa 30 % enem- män C-vitamiinia kuin täysin kypsissä. Lannoitus. Lannoituksen vaikutusta mustaherukan C-vitamiinipitoisuuteen on tutkittu sekä Englannissa että Pohjoismaissa. Tällöin on havaittu mm. Tanskassa, että erittäin runsas typpilannoitus saattaa alentaa marjan C-vitamiinipitoisuutta kun taas kali kumoaa tämän vaikutuksen (3). Suomessa ei aikaisemmin ole asiaa tutkittu, minkä vuoksi Viikiin, Suonenjoen maamieskoululle sekä Rovaniemen kotitalousopistolle perustettiin v. 1959 kokeet nousevin N-, P- ja K-määrin. Lajik- keena oli Brödtorp ja lannoitussuunnitelma kaikissa kokeissa samanlainen. Maalaji Viikissä ja Rovaniemellä oli kevyt hieta ja Suonenjoella hiesusavi. Huolimatta runsaista N-, P- ja K-lannoitemääristä ei selviä eroja C-vitamiini- pitoisuudessa voida havaita. Näennäiset erot C- ja D- koejäsenien keskiarvoissa johtuvat muista poikkeavista määritystuloksista Viikin kokeessa v. 1961, eikä lan- noituksella tällöinkään ollut varmaa vaikutusta marjan pitoisuuteen. 2 18 Taulukko 3, Mustaherukan C-vitamiinipitoisuus lannoituskokeissa 1960—1962. Lajike Brödtorp. Table 3. The vitamin C content of black currant in fertilizer experiments 1960 1962. Variety Brödtorp. N = 100 kg/ha ammonium sulfaattia ammonium sulphate P = 250 kg/ha superfosfaattia superphosphate K = 100 kg/ha 50 % kalia potassium 50 % Koejäsen Viik Suonenjoki Rovaniemi Keskimäärin Treatment 1960 1961 1962 1961 1962 1962 Mean A. 4N IP 139.5 138.5 128.4 90.4 105.1 147.0 124.8 B. 4N 3P 158.3 119.2 116.4 92.4 101.4 160.3 124.7 C. 4N IP 1K 160.1 150.5 114.0 91.1 106.0 163.7 130.9 D. 4N 3P 1K 117.9 120.1 78.0 105.7 155.7 115.5 E. 3N IP 3K 146.9 134.5 120.4 98.1 113.0 159.6 128.8 F. 3N 3P SK 128.2 110.5 87.4 119.7 178.4 123.8 G. 2N IP 5K 149.5 128.2 116.1 111.3 130.4 159.1 132.4 H. 4N 3P 8K 117.1 120.4 130.9 92.4 111.9 164.7 122.9 1. - - - 139.3 120.3 127.1 84.1 118.5 165.6 125.8 Keskimäärin 144.4 128.1 120.4 91.7 112.4 161.6 Mean Säätekijät. Saksalaisissa tutkimuksissa on omenassa todettu jopa 40 %:n eroja C-vitamiinipitoisuudessa poutaisena ja sateisena kesänä (9). Myös mansikassa vai- kuttaa kasvukauden sää vitamiinipitoisuuteen. ScHUPHANin (9) tutkimuksissa oli poutakesänä erään kasvuston marjoissa 66—100 mg/100 g C-vitamiinia kun sitä samasta kasvustosta sateisena kesänä saaduissa marjoissa oli vain 42—50 mg. Mustaherukalla on mm. Ruotsissa tehty tässä suhteessa havaintoja, mutta ne eivät anna vielä varmoja tietoja asiasta. Edellä selostetuissa tutkimuksissa ja niistä saaduissa tuloksissa näytti vuo- sina 1960, 1961 ja 1963 C-vitamiinia olleen marjoissa keskimäärin vähemmän kuin v. 1962 (taulukko 1). Sanottuna vuonna ei ainakaan heinäkuun sademäärä tai aurinkoisten tuntien määrä poikkea niin paljon muiden mainittujen vuosien vas- taavan ajan säästä, että tämä selittäisi eroa. Sen sijaan heinäkuun keskilämpö v. 1962 oli Viikissä 15.2°, eli keskimäärää 2.6 astetta alempi ja Maaningalla 14.0°, eli 2.3 astetta alempi kuin keskiarvo. Vaikka edellä esitetyt tulokset eivät sitovasti osoitakaan säätilan vaikutusta C-vitamiinipitoisuuteen, saattavat mainitut keski- arvoluvut, jotka perustuvat suurehkoon, kunakin vuonna samalla tavalla käsitel- tyyn näytemäärään, osoittaa kypsymisajan lämpötilan vaikuttavan marjan koos- tumukseen. Alhainen lämpötila hidastaa sen mukaan marjojen C-vitamiinin hapet- tumista, kuten on ajateltavissakin. Päivänpituus. Kokonaissäteilyn määrä pohjoisilla leveysasteilla on kasvukau- den aikana suurempi kuin etelämmässä, minkä vuoksi, kuten edellä mainittiin, on oletettu, että pitkä päivä edistäisi mustaherukan C-vitamiinipitoisuutta. Taulu- kossa 1 ei tällaista eroa kuitenkaan voida havaita. Taulukossa 3 näyttäisi vuonna 19 1962 Rovaniemeltä otetuissa näytteissä olleen selvästi korkeampi C-vitamiinipitoi- suus kuin Viikistä otetuissa marjanäytteissä. Tulos voi olla suuntaa osoittava sen- kin vuoksi, että maalaji kummassakin kokeessa on samanlainen ja että ero siksi todella voi johtua päivän pituudesta. Tulosten tarkastelua Vuosina 1960—1963 suoritetuista määrityksistä saadut tulokset perustuvat tarkoin samalla tavalla käsiteltyihin marjanäytteisiin, jotka tutkittiin lisäksi samaa välineistöä käyttäen osittain saman henkilökunnan toimesta. Tästä huolimatta muodostuivat poikkeamat keskiarvoista sangen suuriksi, kuten useissa aikaisem- missakin marjojen vitamiinipitoisuutta koskevissa määrityksissä. Tämä johtunee mustaherukalla osittain siitä, että marjojen C-vitamiinipitoisuus alenee nopeasti marjojen kypsymisen edistyessä ja että on vaikeata saada marjanäytteitä, jotka kypsyysasteeltaan tarkoin vastaisivat toisiaan. Lisäksi on marjojen koostumus monista samaan aikaan vaikuttavista sää- ja maaperätekijöistä riippuvaa, joten eri vuosina tai eri paikkakunnilta saatujen tulosten eroja ei aina helposti voida selittää. Jos kuitenkin suurella materiaalimäärällä tai useissa tutkimuksissa saa- daan jatkuvasti samansuuntaisia tuloksia, ovat erot huolimatta suuresta koe vir- heestä todennäköisesti varmoja. Edellä selostetuissa kokeissa saadut tulokset (tau- lukko 1 ja 2) osoittavat samansuuntaisia eroja kuin muissa maissa suoritetuissa lukuisissa C-vitamiinimäärityksissä. Marjojen C-vitamiinipitoisuus alenee selvästi kypsyysasteen edistyessä, mikä kävi ilmi 10:llä tutkitulla lajikkeella. Tämä tunnetaan myös Englannissa, jossa sen vuoksi mustaherukka korjataan usein ennen täyttä kypsyysastetta. Marjojen aromi jää tällöin heikommaksi kuin kypsissä marjoissa. Lannoituksella ei selvää vaikutusta marjojen C-vitamiinipitoisuuteen havaita, kuten on ollut laita muissakin maissa suoritetuissa tutkimuksissa. Säätekijöiden ja päiväpituuden vaikutusta ei nyt selostettujen kaltaisilla kokeilla voida osoittaa, koska marjojen C-vitamiinipitoisuuteen eri vuosina ja eri paikkakunnilla ovat vai- kuttamassa monet erilaiset tekijät. Saadut tulokset eivät tässä suhteessa annakaan selvitystä, mutta voidaan olettaa, että vuoden 1962 korkeisiin vitamiinilukuihin olisi vaikuttamassa heinäkuun alhainen lämpötila, jollainen edellä sanotun mukai- sesta saattaa vähentää vitamiinitappioita marjojen kypsyessä. Myös päivänpituu- den vaikutukseen viittaisivat Rovaniemeltä ja Viikistä vuonna 1962 kerättyjen näytteiden antamat tulokset (taulukko 3). Näiden mukaan oli C-vitamiinipitoisuus Rovaniemellä (66° 30', päivänpituus heinäkuussa keskim. 20 t 10 min) noin 30 % korkeampi kuin Viikissä (60° 10', päivänpituus heinäkuussa keskim. 17 t 35 min). Y hteenveto Vuosina 1960—1963 suoritetuissa C-vitamiinimäärityksissä todettiin saman- suuntaisia eroja mustaherukkalajikkeiden kesken kuin aikaisemmin muissa maissa tehdyissä määrityksissä. Parhaita lajikkeita tässä suhteessa olivat Westwick Choice, 20 Magnus, Roodknop, Boskoopin Jätti, Laxtons Tinker, Wellington xxx ja Silver- gieter, heikoimpia Climax Black, Brödtorp ja Holger Danske. Marjojen C-vitamiinipitoisuus alenee kypsymisen edistyessä. Täysin raakojen ja kypsien marjojen kesken saattaa olla 30 %;n eroja tässä suhteessa. Lannoituksella ei havaittu selvää vaikutusta marjojen C-vitamiinipitoisuu- teen. Säätekijöiden ja päivänpituuden vaikutusta ei tutkimuksissa voitu osoittaa, mutta näytti siltä, että alhainen lämpötila marjojen kypsymisen aikana heinäkuussa sekä pitkä päivä edistäisivät marjojen C-vitamiinipitoisuutta. KIRJALLISUUTTA (1) Bonner, J. 1950. Plant Biochemistry. 537 pp. New York. (2) Erkama, J. 1946. Kolorimetrisestä C-vitamiinin määrityksestä 2.6 diklorfenolindofenolilla S. kemistilehti 19:21—25. (3) Fernquist, I. & Nilsson, F. 1961. C-vitaminet, funktion och förekomst speciellt hos frukt och bär. Frukt i är 1961; 81 86. (4) Fujita, A. & Ndmata, J. 1941. Ref. Gestirner, F. 1951. Chemisch-physikalische Vitaminbe- stimmungsmethoden. 167 S. Stuttgart. (5) Kott, V. 1956. Studio obsahu a stability L-askorbovd kyseliny v sipcich. Ref. Hort. Abstr. 27; 2746. (6) Larsson, G. 1959. Norrländska sortförsök med svartavinbär 1944 1958. Statens Trädgärdsförsök, Medd. 122: 1-30. (7) Robinson, W. & Stotz, E. 1945, The indophenol-xylene extraction method for ascorbic acid and modifications for interfering substances. J. Biol. Chem. 160: 217 225. (8) Rootsi, N. & Fernquist, I. 1959. Schwankungen des Askorbinsäuregehaltes bei einzelnen Apfel- sorten auf Grund von Analysen, durchgeführt 1952 1957 in Alnarp. Acta agr. Scand. 9: 299-320. (9) Schuphan, W. 1961. Zur Qualität der Nahrungspflanzen. 170 S. München. (10) Sugawara, T, 1957. Studies on vitamin C in field and garden crops. Ref. Hort. Abstr. 29: 1390. (11) Beecham Foods Ltd. 1960. Blackcurrants. 59 pp. Twickenham. (12) Statens Forsögsvirksomhed i Plantekultur. 1961. Sortsforsög med solbaer, Medd. 624. Tidsskr. for Planteavl 64: 353 356. SUMMARY: FACTORS AFFECTINGTHE VITAMIN C CONTENT OF BLACK CURRANTS J. E. HArdh Department of Horticulture, University of Helsinki, Viik, Malmi Analyses on the vitamin C content of black currants were performed in 1960—1963 using the method of Robinson and Stotz (7) and amyl acetate for extracting (2, 4). 130 samples were exami- ned yearly, two determinations on each. 21 Samples of 21 black currant varieties from Viik (60° IC') and from Maaninka (63° 9') showed, as in previous tests, that among the varieties with the highest vitamin C content are Westwick Choice, Magnus, Roodknop, Boskoop Giant, Laxtons Tinker, Wellington xxx and Silvergieter, some of the poorest being Climax Black, Brödtorp and Holger Danske (Table 1). During the ripening the vitamin C content markedly decreases, as shown on 10 varieties, on fully ripe berries this was up to 30 % less than in unripe, green berries (Table 2). Fertilizer tests in 3 localities did not show any correlation between the nitrogen, phosphorus or potassium and the vitamin C content in the Brödtorp variety (Table 3). The weather factors during the growing season and the day length are discussed. The tests de- scribedhere donot give reliableresults inregard to these problems, but from Table 1 it is obvious that the low temperature in July 1962 preserved the vitamin C content during the ripening as compared with the data in 1960, 1961 and 1963. The interaction of the day length and the vitamin content can not be accurately determined in tests of this kind, but again it is possible that the 30 % higher vitamin C content in 1962 in berries grown in Rovaniemi (60° 30', mean daylength in July 20 h 10 m) as compared to the berries from Viik (60° 10', mean daylength in July 17 h 35 ra) might be due to the longer day and to the higher total radiation energy during the growing time of the berries.