ERÄIDEN SUOMEN JULKISTEN NURMIKOIDEN PERUSTAMIS- IA HOITOTAVOISTA Saija Ravantti Hankkijan kasvinjalostuslaitos, koetila Anttila Saapunut 11.3. 1965 Nurmikasveja on maassamme tutkittu etupäässä niitto- ja laidunnurmikasveina ja toistaiseksi vain vähän nurmikkokasveina. Kasvitautientutkimuslaitos ja Tuho- eläintutkimuslaitos ovat tutkimuksissaan huomioineet nurmikot (5, 6,7, 8). Nur- mikkokokeita on nykyisin Lepaan puutarhaopistolla, Yliopiston Puutarhatieteen- laitoksella, Puutarhakoelaitoksella ja Hankkijan koetilalla. Vain viimeksi mai- nittu on julkaissut kokeiden tuloksia (16). Elintason noustessa on Suomessa kuten muuallakin maailmassa liiennyt varoja enemmän uusien, julkisten ja yksityisten viheralueiden perustamiseen ja vanhojen viheralueiden kunnostamiseen. Viheralueiden pohjan muodostaa nurmikko. Mielen- kiinto nurmikkokysymyksiin on käytännössä suuri. Puutarha-alan lehdistössä ja oppikirjoissa esitetään nurmikoiden perustamis- ja hoito-ohjeita, jotka perustuvat kotimaisiin käytännön kokemuksiin ja usein uusimpien ulkomaisten kokeiden tulosten käytännön sovellutuksiin. Erikoisesti on oltu kiinnostuneita Weibullsholmin kasvin jalostuslaitoksen nurmikkokokeiden tuloksista (vrt. 3,9, 12, 13, 15, 22, 24). Käytettävissä ei ole tilastoa tai tutkimusta nykyisten nurmikoittemme perus- tamis- ja hoitotavoista. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, mitä perus- tamis- ja hoitomenetelmiä eräillä Suomen julkisilla nurmikoilla käytetään, ja min- kälaisia käsityksiä on nurmikkojen erikoiskysymyksistä. Tutkimusaineisto Tutkimus perustuu syystalvella 1963 suoritettuun 306 kirjeen kyselyyn, jonka kohteena oli julkisten nurmikoiden hoitajia käsittäen kaikki Suomen silloiset https://www.c-info.fi/en/info/?token=8s_0SKPcln0VC0Tf.wvby6xGoHvQTy446fZrEng.DZZlbgNwdm6tA-xFGUdicEf4VT5ZOy-d2jfBQdLxO1TjeifnS9gWUUEe0oJBDh1_ugZiQ0fWbBf3FXEF6HZmAS_UjoFYExOHsTg8v_9honfHgevUxRZcxGyHjezY3ZrbGOvAz7y61d3rkyPvV3q-d7MkK97GQmyWnhK0rg 221 kaupungit ja kauppalat, 23 % maalaiskunnista, 92 % maataloudellisista oppilaitok- sista sekä Vierumäen urheiluopiston urheilukentän hoitajakurssien osaanottajat vuosina 1961—62. Tiedustelun vastausprosentti oli 38 %. Taulukosta 1 ilmenee tiedustelun kohteiden vastausprosentit ja keskimääräiset nurmikkojen pinta-alat. Kaikkiaan tutkimus käsitti 1293.5 ha puisto- ja pihanurmikotta sekä 199.5 ha ur- heilukenttiä. Paitsi että eri vastaajaryhmien hoidettavana oli erisuuruisia nurmikko- aloja oli myös saman ryhmän eri jäsenien nurmikkoaloissa melkoista eroa. Esim. Helsingin kaupungilla on n. 400 ha puisto- ja pihanurmikoita, kun taas Kaskisten kaupungilla vain 1 ha. Taulukko 1. Lähetetyt kirjeet ja saadut vastaukset Table 1. Questionnaires sent and replies received Kirjeen saajat Kpl. Vastaus Vastaa- Vastaa- Vastaajaa kohti jista il- jilla nur- puisto- ja urheilu- man nurmikoita pihanurmi- kenttiä mikoita kpl. koita Destination No. Reply Without No. of lawns sport % lawns % lawns ha fields ha Kaupungit Cities 43 58.1 25 41.8 3,7 Kauppalat Towns 24 79.1 1.1 17 9.0 5.1 Maalaiskunnat Rural communes 111 31.5 22.2 28 1.9 0.6 Maataloudelliset oppilaitokset Agricultural schools 83 37.3 3.6 28 1.2 0.8 Puutarha-ammattikoulut Horti- cultural schools 6 50.0 3 2.6 0.3 Urheilukentän hoitajat Keepers of sport fields 39 5.1 50.0 1 Yhteensä Total 306 37.6 12.2 102 12.7 2.0 Tiedustelun vastaukset on käsitelty viiteen ryhmään jaettuna; kaupungit, kauppalat, maalaiskunnat, maataloudelliset oppilaitokset ja puutarha-ammatti- koulut. Viimeksi mainittu ryhmä kuuluu oikeastaan ryhmään maataloudelliset oppi- laitokset, mutta se on haluttu pienuudestaan huolimatta ottaa omaksi ryhmäkseen, koska nurmikon perustaminen ja hoito on ollut puutarha-ammattikoulujen opetus- ohjelmassa enemmän esillä kuin muiden maataloudellisten koulujen. Urheilukentän hoitajat on jätetty vähäisen vastausprosenttinsa vuoksi pois tarkastelusta. Tiedustelu jakautui kolmeen osaan: nurmikkoseokset (13 kysymystä), nurmikon perustaminen (12 kysymystä) ja nurmikon hoito (23 kysymystä). Samaa jakoa nou- datetaan tiedustelun vastausten tarkastelussa. Kaikkiin kysymyksiin vastasi 20 vastaajaa, osaan kysymyksistä 81 vastaajaa. Monissa tapauksissa nykyiset nurmik- kojen hoitajat eivät ole niitä perustaneet ja tällöin tiedot perustamistavoista puut- tuvat. 222 Tiedustelun tulokset Nurmikkosiemenseokset Käytetyt seokset. Tiedusteluun vastanneista 67 % ilmoitti käyttävänsä valmiita ostoseoksia, 23 % sekä osto- että omia seoksia ja vain 10 % aina omia sekoituksia. Eniten käyttivät ostoseoksia kaupungit ja vähiten maalaiskunnat. Ostoseoksien koostumus oli vain harvojen vastaajien tiedossa. Saaduista vähistä kuvauksista ilmeni, että paitsi varsinaisilla nurmikkosiemenseoksilla saatetaan nurmikoita perus- taa myös laidunnurmiseoksilla. Näin oli asiantila 2 kauppalassa ja 4 maataloudelli- sessa oppilaitoksessa. Yleensä oltiin sitä mieltä, että eri olosuhteissa tarvitaan erilaisia nurmikko- seoksia, vain maalaiskunnista lähes puolet piti yhtä seostyyppiä riittävänä. Omien seoksien käyttäjät antoivat kuvauksen 68 seoksesta. Yhdeltä vastaa- jalta saatiin I—71 —7 seoskuvausta. Yleisimpiä olivat I—31 —3 kuvauksen antajat kaikissa vastausryhmissä. Kaupungit olivat ainoat 4—7 erilaisen oman seoksen käyttäjät. Nurmikasvilajien luku vaihteli omissa seoksissa 2—B. Yleisimpiä olivat 3—6 kasvilajia sisältävät seokset. Suurin oli lajiluku kaupunkien ja kauppaloiden seok- sissa. Seoksissa esiintyivät seuraavat karkeat heinälajit: italialainen raiheinä (Lolium Multifloruni), englantilainen raiheinä (Lolium Perenne), timotei (Phleum pratense), nurminata (Festuca pratensis), koiranheinä (Dactylis glomerata ) ja seuraa- vat hienot heinälajit: punanata (Festuca rubra), lampaannata (Festuca ovina), niittynurmikka (Poa pratensis), yleinen nurmikka (Poa trivialis), lehtonurmikka (Poa nemoralis), nurmirölli ( Agrostis tenuis), rönsyrölli ( Agrostis stolonifera), kampa- sukapää (Cynosarus cristatus) sekä seuraavat palkokasvit: valkoapila ( Trifolium repens) ja puna-apila ( Trifolium ptatense). Mainitut nurmikkokasvit ovat koi- ranheinää ja puna-apilaa lukuunottamatta käytössä nurmikkokasveina myös muualla Pohjoismaissa (11, 20, 21, 23, 25). Koiranheinä ja puna-apila ovat yksin- omaan niitto- ja laidunnurmikasveja. Puna-apilaa oli muutamien maalaiskuntien ja maataloudellisten oppilaitosten seoksissa, koiranheinää taas muutamien kaupun- kien, kauppaloiden ja maataloudellisten oppilaitosten seoksissa. Mainituista 68 omasta seoksesta oli vain 13 % ilman karkeita heiniä. Suomessa on yleensä käytetty karkeaheinävaltaisia nurmikkoseoksia. Puutarhalehdistös- sämme on kuitenkin 1950-luvun puolivälistä lähtien suositeltu siirtymistä nurmik- koseoksiin, joissa karkeiden heinien osuus olisi alle 25 painoprosenttia. Suositukset perustuvat Weibullsholmin kasvin jalostuslaitoksen kokeiden tuloksiin. Tämän uuden suuntauksen rinnalla on kuitenkin edelleen karkeaheinävaltaisten seosten suosittelijoita (vrt. 3, 10, 14, 17, 18, 22). Tarkastelun kohteena olevista omista seoksista oli yli 25 painoprosenttia kar- keita heiniä sisältäviä maalaiskuntien seoksista 100 %, kauppaloiden 78 %, kau- punkien 76 %, maataloudellisten oppilaitosten 67 % ja puutarha-ammattikoulujen 67 %. Enemmistön muodostivat seokset, joissa karkeita heiniä oli 30—50 paino- prosenttia. Suosituimmat karkeat heinät olivat englantilainen raiheinä ja nurminata. Karkeita heiniä sisältävistä 79 seoksesta oli 28 % sellaisia, joissa oli vain yksi kar- kea heinälaji, muissa niitä esiintyi 2—6 kappaletta. Mitään oleellista eroa ei ollut eri vastausryhmien suosimien karkeiden heinälajien välillä. 223 Neljä yleisintä omien seoksien hienoa heinälajia olivat punanata (84 % seoksia), niittynurmikka (72 %), nurmirölli (38 %) ja rönsyrölli (21 %). Muita hienoja heinä- lajeja oli käytetty vain kuivien ja kosteiden paikkojen erikoisseoksiin, joten niiden osuus oli pieni (7 —10 %). Kauppalat ja puutarha-ammattikoulut käyttivät seok- sissaan enemmän niittynurmikkaa kuin punanataa. Rollit olivat selvästi runsaam- min edustettuina kaupunkien, kauppaloiden ja puutarha-ammattikoulujen seok- sissa kuin muiden ryhmien. Valkoapila esiintyi 22 % omista seoksista. Suosituin se oli maataloudellisten oppilaitosten seoksissa (42 %), kun taas puutarha-ammattikoulujen seoksista se täysin puuttui. Kuvatuista 68 omasta seoksesta oli kaksi selvää laidunseosta. Yleensä oli seokset suunniteltu asiallisesti, vaikkakin karkeiden heinien ja valkoapilan osuus saisi olla pienempi. Uusimmat nurmikkojen siemenseoksien suunnitteluvirtaukset olivat selvimmin näkyvissä puutarha-ammattikoulujen, kaupunkien ja kauppaloiden seoksissa. Nurmikkokasvien tuntemuksesta. Nurmikon kasvustokoostumuksen seuraaminen vaatii erikoisharrastusta ja aikaa. Kaupungeista 52 %, puutarha-ammattikouluista 33 %, maataloudellisista oppilaitoksista 33 %, maalaiskunnista 20 % ja kaup- paloista 18 % ilmoitti seuraavansa jossain määrin nurmikkojen kasvuston kehitystä. Yleisin kasvi nurmikoissa oli niittynurmikka, seuraavina punanata, nurminata ja valkoapila. Maalaiskuntien yleisin nurmikkokasvi oli valkoapila, kaikkien muiden ryhmien niittynurmikka. Kysymykseen, vaihteleeko seoksen pääkasvilaji kasvupaikan mukaan, vastasi 29 % tiedusteluun vastaajista myöntävästi, kun taas 27 % mielestä seoksen pääkas- vilaji vaihtelee nurmen iästä riippuen. Tarkempi vaihtelun kuvaus oli yleisiä käsi- tyksiä vastaava. Vain valkoapilan säilymisestä nurmikossa oli ristiriitaisia käsityk- siä. Toiset väittivät sen nopeasti katoavan nurmikoista, kun taas toiset väittivät sen nurmikon vanhetessa lisääntyvän. Vastaajia oli pyydetty ryhmittämään 18 lueteltua nurmikkokasvia paremmuus- järjestykseen. Tehtävän suoritti 56 % kaikista vastaajista kokonaan tai osittain. Arvostelua vaikeutti se, etteivät kaikki tunteneet kyseisiä kasveja. Jotkut vastaajat pitivät tehtävää käsittämättömänä, koska heistä heinälajin arvo on erilainen eri olosuhteissa. Nurmikkokasvien paremmuusjärjestys muodostui seuraavaksi: niitty- nurmikka, punanata, nurminata, englantilainen raiheinä, nurmirölli, timotei, rönsyrölli, yleinen nurmikka, italialainen raiheinä, lampaannata, lehtonurmikka, koiranheinä, kylänurmikka, villitimotei, kampasukapää, jäykkänata, ruokomai- nen nata ja ruokohelpi. Eri vastaajaryhmien välillä ei ollut suuria eroja. Arvoste- tuin nurmikkoheinälaji oli kaikilla muilla vastaajaryhmillä niittynurmikka tai punanata mutta maalaiskunnilla nurminata. Saatu heinien arvostusjärjestys on samansuuntainen kuin se arvostus, joka heijastui suosituimmista heinistä omissa seoksissa. Valkoapilan arvostus on myös suuri, koska hyvänä tai tyydyttävänä nurmikko- kasvina sitä piti kauppaloista 82 %, maataloudellisista oppilaitoksista 78 %, maalais- kunnista 67 %, puutarha-ammattikouluista 67 % ja kaupungeista 56 %. Huonona nimikkokasvina sitä piti vain 4 % kaikista tiedusteluun vastaajista. Eräiden 224 ulkomaisten nurmikkoasiantuntijoiden käsitys, että valkoapila on rikkaruoho nurmikoissa, ei siis saanut juuri kannatusta (2, 4, 25). Nurmikkosiemenseoksien suunnittelussa huomioonotettavaa. Käsityksensä nur- mikkoseoksien suunnittelussa huomioonotettavista asioista ilmaisi 75 % kaikista tiedustelun vastaajista. Eniten korostettiin seuraavia asioita: talvenkestävyys, kasvuolosuhteet sekä tullauksen- ja kuivuuden kestävyys. Huomionarvoisina mai- nittiin lisäksi hidaskasvuisten heinälajien valinta, kaunis ulkonäkö, tiheä kasvutapa, nurmikon käyttötapa, raiheinän sopiva määrä, niiton kestävyys, seoksen hinnan halpuus, mätästämättömät lajit ja seoksen lajirunsaus. Oleellista eroa ei ollut eri vastaajaryhmien huomioonotettavien asioiden välillä. Ainoastaan Lepaan puutarha- opisto mainitsi nurmikkokasvien 1000 sp ja orastumiskyvyn huomioonotettavana nurmikkoseoksien suunnittelussa. Näitä seikkoja korostetaan erityisesti ammatti- kirjallisuudessa (20, 21, 22, 25). Nurmikon perustaminen Maan muokkaus ja lannoitus. Sopivampana nurmikon ruokamultana pitivät kaikki vastaajaryhmät viljelyksellisesti parhaimpia maalajiamme, multavaa hieta- ja hiuesavea sekä hienoa hietaa. Näitä maalajeja on kuitenkin vain harvoin saata- vissa ruokamullaksi ja siksi käytettiin yleisesti (81 % vastaajista) maanparannus- aineita, joista suosituin oli suomuta (53 % vastaajista). Suomudan suureen suosioon vaikuttavat maataloudelliset perinteet, sillä aiemmin käytettiin maassamme suo- mutaa runsaasti kivennäismaapeltojen maanparannusaineena. Muina maanparan- nusaineina mainittiin kalkki, komposti, hiekka, savi, turve ja sora. Nurmikon peruslannoitustarve tunnustetaan, koska 100 % puutarha-ammatti- kouluista, 92 % kaupungeista, 88 % kauppaloista, 79 % maalaiskunnista, 75 % maataloudellisista oppilaitoksista ilmoitti käyttävänsä peruslannoitusta. Sen vas- tustajien käsityksen mukaan lannoitus vain lisää nurmikon kasvua, jolloin ennes- täänkin kallis niittokustannus nousee. Kuitenkin on selvästi todistettu, että vain lannoitettu nurmikko muodostuu tiheäksi, kauniin väriseksi, rikkaruohottomaksi, poudan-, talven- ja tallauksenkestäväksi (2, 4, 23). Peruslannoituksen käyttäjistä 70 % lannoitti tehokkaasti käyttäen kolmea pääravinnetta (N, P, K), 23 % käytti kahta pääravinnotta (P,K) ja 5 % pelkkää fosforilannoitusta ja 2 % typpilannoitusta. Kaupungit käyttivät vähiten monipuo- lista lannoitusta suosien fosfori-kalilannoitusta. Toisaalta ne turvautuivat vähiten yksipuoliseen lannoitukseen, jota taas maataloudelliset oppilaitokset käyttivät eni- ten. Fosfori-kalilannoitus peruslannoituksena on hyvä, jos myöhemmin taimettumi- sen jälkeen huolehditaan typpilannoituksesta. Moniravinteiset Y-lannokset olivat yleisimmin käytettyjä ravinteita ja vain maataloudelliset oppilaitokset suosivat 1-ravinteisia lannoitteita. Karjanlantaa käytettiin maalaiskunnissa ja maataloudelli- sissa oppilaitoksissa myös peruslannoitukseen runsaammin kuin muualla. Kyselyn tulokset eivät salli mahdollisuutta tarkastella, onko annettu riittävästi kasvinravin- teita ja oikein tasapainoitettuna. Ennen nurmikon varsinaista perustamista pidetään suotavana pohjamaan tasausta (2, 20, 25). Tämän tavan yleisyyttä ei tiedusteltu, mutta nurmikon muok- 225 kaustavan kuvaukset antavat syytä olettaa, että pohjamaan tasaus on ollut kau- pungeissa, kauppaloissa ja puutarha-ammattikouluissa yleistä, muttei maalaiskun- nissa ja maataloudellisissa oppilaitoksissa. Paikalliset olosuhteet, perustettavan nurmikon pinta-ala ja käytettävissä olevat työvälineet ratkaisevat, miten varsinainen kylvömuokkaus tapahtuu. On ymmär- rettävää, että kyntö ja äestys kylvömuokkauksena oli yleistä maaseudulla (maalais- kunnat ja maataloudelliset oppilaitokset). Puutarha-ammattikouluissa, kaupun- geissa ja kauppaloissa taas muokattiin jyrsimillä. Yleisenä pyrkimyksenä oli saattaa ruokamulta muokkaustoimenpitein hienojakoiseksi, mutta ilmavaksi, maan pinta tasatuksi lanalla tai haravalla sekä lopuksi ruokamulta tiivistetyksi miehen kanta- vaksi jyräyksin. Kuitenkin kaikissa vastaajaryhmissä oli muutamia tavallisen niitto- ja laidunnurmen muokkaustavan tai omalaatuisten, epäonnistuneiden muokkaus- tapojen käyttäjiä. Kylvö. Käsinkylvöä käytti 94 % kaikista vastaajista. Konekylvön käyttäjiä oli kaupungeista 8 %, maalaiskunnista 17 % ja maataloudellisista oppilaitoksista 25 %. On selvää, että maaseudulla, jossa on totuttu työskentelemään koneilla niitto- ja laidunnurmien kylvössä, niitä käytetään myös nurmikoiden kylvössä. Yleisin kylvökone oli tavallinen heinänsiemenen kylvökone. Vain jokunen on käyt- tänyt vannaskylvökonetta. Normaalina nurmikon kylvömääränä pidetään I—31 —3 kg/a. Vastaajista 69 % il- moitti käyttäneensä 2—4 kg/a siementä, 13 % käytti I—21 —2 kg/a, 6 % 4—5 kg/a, 1 % B—lo kg/a ja 11 %00.0.82—0.8 kg/a siementä. Pienempien siemenmäärien käyt- täjät olivat maataloudelliset oppilaitokset ja maalaiskunnat. Nämä siemenmäärät ovat lähellä laidun- ja niittonurmien siemenmääriä. Vastaajista 85 % multasi siemenensä haravalla. Kaupungit, maalaiskunnat ja maataloudelliset oppilaitokset käyttivät jonkin verran myös erilaisia äkeitä. Yksi kaupunki ja yksi maalaiskunta ilmoitti peittävänsä kylvöksen ohuella multa- kerroksella. Multauksen jälkeen päätti kylvötyöt jyräyksellä 85 % vastaajista. Puutarha- ammattikoulut ja kaupungit käyttivät sitä eniten, maataloudelliset oppilaitokset vähiten. Nurmikon perustamisessa huomioonotettavaa. Mielipiteensä nurmikon perusta- misessa huomioonotettavista asioista ilmaisi 80 % tiedusteluun vastanneista. Eniten korostettiin riittävän ja tasaisen ruokamultakerroksen ja kylvöajan kosteusolosuh- teiden merkitystä. Näiden lisäksi mainittiin seuraavat asiat: riittävä lannoitus, kunnollinen kylvömuokkaus, sopiva siemenseos, maan laatu, pohjamaan hikevyys, kylvön tasaisuus, pohjamaan hyvä tasaus, jyrääminen, siemenen multaus, rikka- ruohoton maa, riittävä siemenmäärä ja perustamisen jälkeinen talvi. Nurmikon hoito Vuotuislannoitus. Säännöllisistä vuotuislannoitusta käytti tiedusteluun vas- tanneista 77 %. Yleisempää se oli puutarha-ammattikouluissa ja kaupungeissa kuin kauppaloissa ja maalaiskunnissa. Vähiten vuotuislannoitusta käyttivät maatalou- 226 delliset oppilaitokset (71 %). Täyslannoitusta NKPdlä käytti 75 % —, yksipuolista N-lannoitusta 23 % —, P-lannoitusta 1 % ja K-lannoitusta 1 % vastaajista. Maataloudelliset oppilaitokset käyttivät enemmän kuin muut ryhmät yksipuolista N-lannoitusta (40 % vastaajista). Täyslannoituksessa olivat moniravinteiset Y- lannokset yksinään (53 % vastaajista) tai lisättynä jollain 1-ravinteisella lannoit- teella useimmiten typellä (18 %) yleisimpiä kuin 1-ravinteiset lannoitteet (29 %). Maataloudelliset oppilaitokset käyttivät eniten 1-ravinteisia lannoitteita (50 % vastaajista). Nopeasti liukeneva kalkkisalpietari oli yleisin typpilannoite. Vain maataloudelliset oppilaitokset käyttivät hitaammin liukenevaa oulunsalpietaria (50 % vastaajista). Koko vuotuislannoitus annettiin yleensä keväällä. Vain 2 kauppalaa ja 2 maa- taloudellista oppilaitosta levitti typen 2—3 erässä sekä Lepaan puutarhaopisto 4 erässä kasvukauden aikana. Vain 35 % lannoitusasioiden vastaajista ilmoitti käyt- tämänsä lannoitemäärät. Ne eivät vastanneet nurmikoille suositeltua pääravintei- den suhdetta 3N, 1P ja 2K. Määrät olivat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta pienempiä kuin kirjallisuuden suosittelemat (vrt. 2, 20, 24, 25). Kevätharavointi, nurmikon paikkaus ja jyräys. Keväisistä hoitotoimenpiteistä yleisin oli haravointi. Sen suoritti 91 % vastaajista, kauppalat ja maataloudelliset oppilaitokset harvemmin kuin muut ryhmät. Apusiemennykseen turvautui tarvit- taessa 75 % vastaajista. Yleisintä se oli kaupungeissa ja kauppaloissa. Vain 23 % vastaajista jyräsi keväisin nurmikkonsa. Ilmeisesti on tunnettua, että nurmik- komme eivät kaipaa enää tiivistystä vaan enemmän tuulettamista. Jyräyksellä voidaan painaa vain rousteen nostamat taimet maahan, muttei tasata nurmikon pintaa. Nurmikon tasaamiseen on kattaminen paras keino (2, 19, 20, 25). Niitto. Moottorikäyttöistä ruohonleikkuria käytti 72 %, työnnettäviä ruohon- leikkureita tai heinänniittokoneita 16 % ja viikatetta (etupäässä luiskissa) 12 % vastaajista. Viimeeksi mainitut niittovälineet olivat yleisimpiä maalaiskuntien ja maataloudellisten oppilaitosten pienillä nurmikoilla kuin muualla. Puolet kaikista vastaajista suorittaa nurmikon niiton keskimäärin kerran tai useammin viikossa, 31 % vastaajista 2 viikon, 7 % 3 viikon, 11 % 1 kuukauden ja 1 % 2 kuukauden väliajoin. Maalaiskunnat ja maataloudelliset oppilaitokset niittä- vät nurmikkonsa harvemmin kuin muut ryhmät. Vastaajista 41 % pyrki niittä- mään nurmikon 2—4 cm sänkeen. Muut niittivät etupäässä korkeampaan sänkeen. Puutarha-ammattikoulut ja kaupungit korostivat enemmän kuin muut ryhmät, että sängen korkeutta määrättäessä on huomioonotettava sääolot. Niitto oli vastaajien enemistön mielestä suoritettava riittävän usein ja sään- nöllisesti, jottei tarvitsisi haravoida niittojätettä pois, kuitenkin mukautuen nur- mikon kasvurytmiin. Eräät kaupungit ja kauppalat pitivät niittokustannusten alentamista tärkeänä, koska se nykyisin on suhteettoman korkea. Kastelu. Nurmikon keinokastelun mahdollisuus riippuu seudun vesivaroista, nurmikon pinta-alasta ja varojen saannista sadettajien hankkimiseen. Kastelu- mahdollisuus oli kaikilla puutarha-ammattikouluilla, kaupungeista 88 %:lla, maa- laiskunnista 86 %:11a, kauppaloista 71 %:lla ja maataloudellisista oppilaitoksista 68 %:lla. Kaupungit, suurimpien viheralueiden hoitajat pystyivät hankkimaan tehokkaimmat ja kalliimmat sadettajat. Vastaajien enemistön mielestä antaa par- 227 haimman tuloksen harvoin tapahtuva, perusteellinen ja hienojakoinen kastelu iltaisin suoritettuna. Vain jotkut maalaiskunnat ja maataloudelliset oppilaitokset kannattivat usein tapahtuvaa niukkaa kastelua. Rikkaruohojen torjunta. Rikkaruohojen esiintymiseen nurmikoissa on kiinni- tetty huomiota, koska tiedusteluun vastanneista 83 % nimesi nurmikkojen pahim- mat rikkaruohot. Pahin rikkaruoho oli kaikkien vastaajaryhmien mielestä voi- kukka ( Taraxacum vulgare) toiseksi pahin piharatamo (Plantago major). Muut mainitut rikkaruohot olivat: juolavehnä (Elytrigia repens), leskenlehti (Tussilago far faro) sammaleet (Bryohpyta ), syysmaitiainen (Leontodon autumnalis), rönsy- leinikki (Ranunculus repens), valvatit (Sonchus sp.), sian kärsämö (Achillea mille- folium), lutukka ( Capsella sp.), pelto-ohdake ( Cirstum arvense) ja jauhosavikka (Chenopodium album). Rikkaruohoja torjui vastaajista 56 %. Yleisempää se oli puutarha-ammatti- kouluissa, kaupungeissa ja kauppaloissa kuin maataloudellisissa oppilaitoksissa ja maalaiskunnissa. Yleisin torjuntatapa oli kemiallinen torjunta, mutta pienillä aloilla turvauduttiin myös käsinperkuuseen. Kaupungit ja puutarha-ammattikoulut käyt- tivät etupäässä 2,4-D-valmisteita, muut MCPA-valmisteita. Kasvitautien ja tuhoeläinten torjunta oli vähäistä. Kolme kaupunkia ilmoitti joskus käyttävänsä PCNB-valmisteita talvituhosienien torjunnassa. Eräs puu- tarha-ammattikoulu käytti endriinivalmisteita myyrien torjuntaan. Ilmeisesti tuho- laisten vauriot tiedustelun piiriin kuuluvilla nurmikoilla olivat pienet. Kasvitautien ja tuhoeläinten aiheuttamat vauriot nurmikoilla ovatkin ilmeisesti viileässä ilmastos- sa vähäisemmät kuin lauhkeassa ja lämpimässä ilmastossa (1,6, 25). Nurmikoiden uusimistarvetta on vaikea arvioida. Vastaajista 55 % yritti kuitenkin määritellä, miten usein suunnilleen joudutaan nurmikkoja uusimaan. Noin 68 % heistä uusi nurmikkonsa I—lo vuoden väliajoin, 27 % 10—20 vuoden väliajoin ja vain 5 % yritti paikkaamalla välttää uusimisen. Ankarat talvehtimis- olosuhteemme ilmeisesti aiheuttavat sen, ettei saada perustetuksi ns. englantilais- tyyppisiä ikuisia nurmikoita. Yleiskäsitys nurmikon hoidosta. Käsityksensä tärkeimmistä nurmikon hoito- toimenpiteistä ilmaisi 72 % tiedustelun vastaajista. Kaikki vastaajaryhmät olivat yksimielisiä siitä, että tärkeintä nurmikon hoidossa on riittävä lannoitus, säännöl- linen niitto ja kastelu tarvittaessa. Lisäksi mainittiin seuraavat hoitotoimenpiteet (tärkeysjärjestyksessä): rikkaruohojen ja sammaleen torjunta, kevätharavointi, apusiemennys, nurmikon niitto lyhyeksi ennen talven tuloa, kulkemisen estäminen talvella nurmikolla sekä maan tuulettaminen. Tulosten tarkastelua Kiertokyselyn tulokset osoittivat, että suurin osa julkisista nurmikoistamme on todellisia, hoidettuja nurmikoita. Kaupungit ja kauppalat sekä puutarha-am- mattikoulut perustavat ja hoitavat nurmikkonsa voimaperäisimmin sovelluttaen käytäntöön mahdollisuuksiensa mukaan nurmikkoalan uusimpia menetelmiä. Myös maalaiskuntien ja maataloudellisten oppilaitosten nurmikoista osa on voimaperäi- sesti hoidettuja, mutta keskimäärin ne ovat heikompia kuin muiden hoitajaryhmien. 5 228 Nurmikkoseoskysymyksissä ovat mielipiteet vanhoillisempa kuin nurmikon perustamista tai hoitoa koskevissa. Niitto- ja laidunnurmien karkeita heinälajeja ja valkoapilaa arvostetaan myös nurmikkokasveina. Nurmikon perustamisessa ja hoi- dossa noudatetaan etupäässä ammattikirjallisuuden suosittelemia menetelmiä. Perus- ja vuotuislannoituksen monipuolisuus on monien hyväksymä, mutta lannoit- teiden käyttömäärät ovat pienet ja väärin tasapainoitetut. Tähän lienee eräänä syynä pyrkimys pieniin perustamis- ja hoitokustannuksiin. Voimakkaan lannoi- tuksen seuraus on paitsi suurempi lannoitekustannus myös suurentunut niittokus- tannus. Taloudelliset syyt rajoittavatkin huomattavasti nurmikkojen perustamisen- ja hoidon voimaperäistymistä. Kirjoittaja esittää parhaat kiitoksensa kaikille tiedusteluun vastanneille ja erityisesti lehtori Leif SiMBERGiIIe hänen antamistaan arvokkaista neuvoista. KIRJALLISUUS (1) Couch, H. B, 1961. Diseases of turfgrasses. 288 p. New York. (2) Eisele, C. 1962. Rasen Gras und Grunflächen. 134 S, Berlin. (3) Fontell, C. I. 1953. Om fröblandningar till gräsmattor. Trädgärdsnytt 3: 6 —7., 7: 8. (4) Harper, J. C. & Hein, M. A. & Juska, F. V. 1962. Better lawns establishment, maintenance, renovation, lawn problems, grasses. Home and Garden Bull. No 51. U.S.A. Dep. Agric.: p. 32. (5) Jamalainen, E. A. 1958. Kasvien talvehtimisesta ja sen parantamismahdollisuuksista. Kasvin- suoj. seur. julk. 13: 1 39. (6) —*— 1963. Die Auswinterung bei Futtergräsen und ihre Verhutung in Finland. Schriftenreihe der Karl-Marx-Universität Leipzig zur Fragen der sozialistischen Landwirtschaft, Heft 8. Krankheiten und Schädlinge am Futtergräsen: 139—154. (7) Kanervo, V. 1959. Survey of agricultural pest research in Finland during a period of 60 years (1898—1958). Valt. maatal. koetoim. julk. 178:5—13. (8) —»— & Vappula, N. A. 1962. t)ber Schädlingsforschungen und Bekämpfungsversuche in Mittel- und Nordfinnland. Ann. Agr. Fenn. 1: 49—71. (9) Kivivuori, E. 1956. Puutarhojemme nurmikot. Puutarha 59: 328 329. (10) Kujanpää, M. 1863. Nurmikot. Meidän perheen puutarha: 41—47. Helsinki. (11) Langvad, B. 1962. Orienterade gräsförsök i Norrland och Nord-Norge. Weibulls Gräs Tips: 89 95. (12) —»— 1963. Nurmikenttien perustaminen. Weibulls Allehanda. Erikoisnumero Suomea varten; 17-21. (13) Lempiäinen, L. 1964. Koristenurmien talvehtimisesa. Puutarha 67: B—lo. (14) Lokonen, P. 1958. Kotipihat viihtyisiksi. Puutarhal. opaskirj. 9: 92. (15) Luostarinen, K. 1954. Pihanurmen puolesta. Kaunis koti 36: 6 7. (16) Ravantti, S. 1965. Nurmikkokokeet. (Summary: Lawns trial.) Siemenjulkaisu 1965: 205 224. (17) Salonen, F. & Haapanen, A. 1952. Nurmikot. Uusi puutarhakirja 2: 15 21. Porvoo. (18) & Jaatinen, K. 1961. Ruohonurmikot. Kodinpuutarha: 303 309. Porvoo. (19) Savonlahti, O. 1960. Jyrä pelottava väline. Puutarha 63: 231. (20) Simberg, L. 1960. Nurmikot. Kodin puutarhatieto: 89—105. Porvoo. (21) Sonesson, N. 1962. Ruohonurmikot. Suuri puutarhakirja 2; 540 543. Helsinki. (22) Tuuri, J. 1961. Nurmikkoheinistä. Puutarhakalenteri 20:207 210. (23) Weibull, G. 1958. Experiments with turfgrasses 1948 55. Agric. Horti. Genet. 16: 209 220. (24) —»— 1961. Nurmikot vaativat hoitoa syksylläkin. Puutarha 64: 398 —4CO. (25) 1962. Den gröna maltan. 95 s. Stockholm. 229 SUMMARY: METHODS OF ESTABLISHMENT AND MANAGEMENT OF PUBLIC LAWNS IN FINLAND Saija Ravantti Hankkija' s Plant Breeding Station, Experimental Farm Anttila The purpose of this study was to examine the methods of establishment and management of public parks, lawns ans sport fields in Finland and the ideas held by professional gardeners on this subject. The study is based on the replies in 3C6 questionnaires sent in 1963 to the gardeners responsible for managing public lawns (Table 1). The questionnaire as well as the present report are divided into three parts: seed mixtures, lawn establishment and lawn management. The replies are grouped into five categories: cities, market towns, rural, communes, agricultural schools and horticultural schools. Lawn seed mixtures. The use of purchased seed mixtures is common among the persons questioned the only exception being the cities. In most cases the composition of the mixture was not given. The compositions of 68 mixtures prepared by the gardeners themselves were given, consisting usually of 3 6 different species. The following coarse-textured grasses occurred in the mixtures: Lolium perenne, Lolium multiflorum, Phleum Pratense, Festuca pratensis and Dactylis glomerala. The following fine-tex- tured grasses were present; Festuca rubra, Festuca ovina, Poa pratensis, Poa trivialis, Poa nemoralis, Agrostis tenuis, Agrostis stolonifera and Cynosarus crislatus. In addition, the mixtures contained white and red clover. Of the 68 mixtures, only 13 % were without coarse grasses. Of the mixtures containing coarse grasses, those with more than 25 % by weight of coarse grass species comprised 100 % of the mixtures in the rural communes, 78 % in the towns, 76 % in the cities, 67 % in acricultural schools and 67 % in horticultural schools. Red fescue and common meadow grass were highly placed among all lawn grasses. White clover received an unduly favourable judgement. Lawn establishment. The best types of soil for lawns are considered to be humusrich sandy clay, loamy clay and fine finesand. Poorer soiltypes are also used and to these various soil amendments are added, of which the most common is decomposed peat. The usual tillage implement in urban areas is the rotary cultivator, while in rural districts the plough and harrow are most commonly used. Basic fertili- zations are given in 92 % of the cities, 88 % of the towns. 79 % of the rural communes, 75 % of the agricultural schools and 100 % of the horticultural schools. In 70 % of the cases PKN-fertilization is used, in 23 % PK-fertillization, in 5 % P-fertilization and in 2 % N-fertilization. The survey results do not indicate whether sufficient and correctly balanced amounts of the nutrients were used. In 94 % of the cases the lawns were sown by hand. Mechanical seeding is more common in the rural communes and agricultural schools than elsewhere. In the former places the seed rates are generally too low being those used on pasture or at most only twice the pasture rate. The usual seed rate is 2—4 kg/a. 85 %of the persons questioned reported earthing the seed with a rake. Rolling after seeding is a general practice. The persons questioned consider the most important factors in lawn establishment to be an adequate and uniform layer of topsoil and sufficient moisture at the time of seeding. Lawn management. Thevalue of annual dressings of chemical fertilizers is generally well understood, since 77 % of the questionnaires reported using such dressings. In 75 % of the cases multi-nutrient fertilizers are used, while agricultural schools tend to employ only nitrogen. In general, nitrogen is applied as a single dressing in the spring; only in 7 % of the cases were 24 applications made during the course of the growing season. It appears that the annual dressings are often inadequate and are not properly balanced between the different nutrients if the recommendations by Weibull (32) are consid- red to be correct. Raking of lawns in the spring was reported in 91 % of the questionnaires. Compacting of lawns by rolling in the spring was performed in only 28 % of the cases. On the other hand, 75 % reported reseeding on the barespots. Mowing is chiefly performed by a motor-driven lawn mower. 50 % of the gardeners reported mowing at least once a week; in rural communes and at the agricultural schools mowing is less frequent than in the other places. Facilities for watering the lawns are available in 100 % of the horticultural schools, 88 % of the cities, 86 % of the rural communes, 71 % of the towns, and 70 % of the agricultural schools. The persons questioned consider the most important factors in watering to be thorough drenching and fineness of the spray. 56 % of the questionnaires reportes a control of weeds on the lawns. The most common weeds according to this survey were Taraxacum vulgare and Plantago major. On the larger lawn areas chemical control is commonly employed. Control of plant diseases and pests on lawns is limited. Owing to the rigorous winters in Finland it is difficult to maintain permanent lawns and the lawns must be renewed from time to time. On the basis of the present results, 68 % of the lawns are renewed at intervals of 1— 10 years. The persons questioned in this survey believe the three most important factors in proper lawn management to be ample dressings of chemical fertilizers, regular mowing and sufficient watering. The cities, the horticultural schools and the towns establish and manage lawns on an average more intensively than the agricultural schools and the rural communes. 230 MAATALOUSTIETEELLINEN AIKAKAUSKIRJA Erkki Kivinen, Jaakko Mukula, Antti Mäki, Alpo Reinikainen, Orvo Ring Tikkurila. Puh. 831 419 ja 831 318 MAATALOUSTIETEELLISTÄ AIKAKAUSKIRJAA ilmestyy 4 vihkoa vuodessa Käsikirjoitukset lähetetään päätoimittajalle (os. Tikkurila) tai jollekin toimitusvaliokunnan jäsenelle TOIMITUSKUNTA E. A. Jamalainen Päätoimittaja SUOMEN MAATALOUSTIETEELLINEN SEURA Puheenjohtaja: Tohtori Martti Sipilä Kaarela, Helsinki Sihteeri; Tohtori Kalle Maijala Tikkurila Mechelinink. 2 A, Helsinki Varapuheenjohtaja: Tohtori August Jäntti Rahastonhoitaja: Tohtori Leo Yllä Tikkurila Kirjastonhoitaja: Maisteri Majlis Tulander, Hallituskatu 3, Helsinki