235 * 6.3. 1903 f 15- 9- 1965 Joukostamme poistui syyskuun 15 p:nä merkittävän elämäntyön suorittanut maataloustutkija. Professori Pohjakallio syntyi huhtik. 6 p:nä 1903 Viipurissa. Hän tuli ylioppilaaksi v. 1924 Viipurin maanviljelys- ja kauppalyseosta; suoritti maat. ja metsät.kand. sekä agronimitutkinnon v. 1929; maat. ja metsät, toht. tutkinnon v. 1934. Jo opiskeluaikanaan vv. 1927—29 Pohjakallio työskenteli kesäassistent- tina Tammiston kasvinjalostuslaitoksella. Valmistuttuaan hän toimi ensin vuoden lehtorina Mustialan maamiesopistossa ja siirtyi sen jälkeen paikallisten kasvinvil- jelykokeiden tarkastajaksi, jossa tehtävässä oli kolme vuotta. V. 1935 Pohjakallio tuli maatalouskoelaitoksen I assistentiksi toimien kasvinjalostajana vuoteen 1945, jolloin nimitettiin Helsingin yliopiston kasvibiologian ja kasvipatologian professo- riksi. Yliopiston professorina Pohjakallio kehitti monella tavoin opetusta sekä joh- tamansa Kasvipatologian laitoksen toimintaa. Laitos sai hänen aikanaan Viikissä avarat toimintatilat, ja mikä tärkeätä hän onnistui keräämään ympärilleen runsaan avustajatutkijajoukon. Merkittävää oli Pohjakallion tutkimustyölle, että Inarissa 1 Suomen Maataloustieteellisen seuran kokouksessa 31.9. 1965 pidetty muistopuhe. ONNI POHJAKALLIO 1 https://www.c-info.fi/en/info/?token=ck4sYuqV4am9FKPn.F-L2T_-l2D1x8fqUBpgw9Q.AbNVr2Vflu-l3VjFQYH1IQI1uaSRv0GHtAFzg_uR8PIAIvMQiiQM5vVgVYnaZeOQgaPOUZJCixtqH_XzlA697u2ZBGwTb2iTBqwZyVcWpipZUqXayZY9gl-1kxp6rjh0ZsGWa8zH0erWVZjgcwq5umX04ZbpjVAckf8eHjo_ 236 sijaitseva Muddusniemen koetila saatiin Kasvipatologian laitoksen käyttöön, jossa suoritetut moninaiset kokeet avasivat uusia näkymiä viljelyskasvien käyttäytymi- sestä pohjoisimmassa Suomessa. Pohjakallio oli innoittava opettaja, joka ulotti ope- tustyönsä laajasti kasvibiologiaa jakasvipatologiaa käsittäväksi. Luentoihinsa perus- tuen hän julkaisi v. 1963kahtena laajana osana ilmestyneen Kasvipatologia-teoksen käytettäväksi yliopistollisessa opetustyössä. Pohjakallio toimi Suomen Maataloustieteellisen seuran puheenjohtajana v. 1953. Hänen panoksestaan seuramme työhön mainittakoon, että hän piti kokouksissamme kuusi tieteellistä esitelmää, joka lienee suurin määrä yhden seuran jäsenen osaksi. Muista Pohjakallion luottamustehtävistä mainittakoon hänen monivuotinen toi- mintansaKasvinsuojeluseuran johtokunnan jäsenenä javv. 1956—60 seuran puheen- johtajana, toiminta Valtion siementarkastuslaitoksen johtokunnan jäsenenä sekä Suomen fotobiologisen toimikunnan puheenjohtajana. P.M.Y.m kasvinsuojelu jaos- ton puheenjohtajana hän oli vv. 1960—63. Suomalaisen tiedeakatemian jäseneksi hän tuli v. 1953. Pohjakallio osallistui talvisotaan ja jatkosotaan yleten kapteeniksi V. 1944. Pohjakallion kirjallinen tuotanto on tavattoman laaja ja monipuolinen. Se käsit- tää yli 180 julkaisua ja artikkelia. Lisäksi hän oli laatinut edellämainitun kaksiosai- sen, yhteensä 600-sivuisen kasvipatologian oppikirjan. Osan Kasvipatologian lai- tokselle suoritetuista töistä Pohjakallio julkaisi yhdessä oppilaittensa kanssa; joh- tavana henkilönä näissä kaikissa tutkimuksissa on ollut laitoksen esimies. Jo toimiessaan paikalliskokeiden tarkastajana Pohjakallio paneutui innolla tutkimustyöhön saaden valmiiksi sarjan lannoitusta käsitteleviä julkaisuja. Samaan aikaan valmistui hänen väitöskirjansa sokerien merkityksestä eräiden ruostesienien ravintoaineena, julkaistuna v. 1932. Toiminta-aikana Jokioisissa tuli esille Pohjakallion tutkimustavan laatu, hänen tutkijaluonteensa, jolle oli ominaista monipuolisuus. Hän ei pysähtynyt vain tietty- jen kasvien jalostajaksi, vaan työnsä yhteydessä hänelle ilmaantui jatkuvasti uusia, kiintoisia aiheita, joihin joku toinen ei olisi ehkä osannut tarttuakaan, mutta jotka hänelle muodostuivat innokkaan tutkimustyön kohteeksi. Pohjakallion tutkimukset käsittelivät lannoitusta, kasvinviljelyä, kasvinjalos- tusta, kasvifysiologiaa, kasviekologiaa ja kasvipatologiaa. Seuraavassa lyhyessä esi- tyksessä ei ole mahdollista selostaa kuin tärkeimpiä Pohjakallion tutkimuksista. Väitöskirjassaan sokerin merkityksestä kasvien alttiudelle Puccinia coronataa ja P. triticinaa vastaan, joka ilmestyi v. 1932, Pohjakallio osoittaa, että kasvit saas- tuvat osittain sokeriliuoksessa sellaisen ruosteaineiston vaikutuksesta, jota vastaan ne ovat kentällä kestäviä. Sen sijaan ei ruoste sokeriliuoksessakaan ilmesty infektee- rattuihin lehtiin, jos kasvilajin lehdet saastutetaan toisen kasvilajin ruostesienellä, esim. P. coronata niittynurmikasta kauraan. Eräät koetulokset osoittivat, että sokerin kulkeutuminen kasveissa tapahtuu nopeammin ruosteenaltteissa kuin kes- tävissä kasveissa. Toimiessaan Jokioisissa Pohjakallion työnä oli apilan, kauran ja nurmiheinien jalostus. Hän oli suorittanut perustyön Jokioisten diploidisen puna-apilalajikkeen jalostamisessa ja hänellä oli ratkaiseva osuus Juha-kauran kauppaan saamisessa. Hän kehitti myös Paavo-nurminadan ja Tarmo-timotein jalostamista. Kasvin- 237 jalostustyöhön liittyviä ovat Pohjakallion julkaisut tärkeimmistä kauralajikkeis- tamme ja kauralajikkeiden suurimokelpoisuudesta; hän osoitti mm. että kauralajik- keiden aikaisuuden jasatoisuuden välillä on positiivinen korrelatio. Samoin jalostus- työhön liittyvät tutkimukset nurmiheinien vertailevista kantakokeista Jokioisissa ja puna-apilan jalostusta selvittävät työt. Jokioisissa Pohjakallio suoritti myös kasvipatologisia tutkimuksia. Hän kokeili kaurajalosteiden kestävyyttä kauran Ustilago -nokea vastaan, samoin kuin puinnissa kuoriutuneiden jyvien merkitystä lentonokisaastunnassa. Myöhemmin perunatutkimuksissaan Pohjakallio selvitti Solarium demissurn- jaS. tuberosum -risteytysten F,-kloonien virustaudinkestävyyttä. Tultuaan professoriksi Pohjakallio jatkoi useita Jokioisissa aloittamiaan töitä. Samalla hänen tutkimuskohteensa laajenivat ja monipuolistuivat. Apila on ollut Pohjakallion tutkimusten mieliaihe. Hänellä oli selvä kanta siitä, että puna-apilan viljelyn on maassamme perustuttava kotimaiseen siementuotan- toon. Hänen työnsä käsittivät mm. puna-apilan jalostustekniikkaa, apilamätää ja puna-apilan viljelymahdollisuuksia Taka-Lapissa. Apilamädän ohella olivat myös Gramineae -kasvien talvehtiminen ja talvituhosienet Pohjakalliolla tutkittavana, jolloin hänelle tarjoutui mahdollisuus tehdä vertailuja kasvien talvehtimisesta Viikin koetilalla ja Muddusniemessä. Talvehtimistutkimukset johtivat Pohjakallion alalle, jota hän kutsuu antago- nistiseksi allelopatiaksi eli eri organismilajien aineenvaihduntatuloksiinperustuvaksi toisten kasvua heikentäväksi vaikutukseksi. Nämä pieneliöiden, sienien ja baktee- rien, antibioottista vaikutusta selvittävät kysymykset joutuivatkin monipuolisen tutkimuksen kohteeksi. Pohjakallio apulaisineen tutki mm. bakteerien ja sienien antibioottista vaikutusta Sclerotinia trifolium -sieneen sekä eri sienilajien sienirihma- pahkojen kestävyyttä niiden parasiitteja vastaan. Useat muutkin Pohjakallion kirjoituksista käsittelivät antagonistiorganismien vaikutusta kasvitautien aiheut- tajiin. Pohjakallio selvitti useissa tutkimuksissaan epäedullisten kasvutekijöiden hai- tallista vaikutusta sekä niistä johtuvia kasvisairauksia. Tutkimusten kohteena oli kuivuuden ja poudan vaikutus kevätviljoihin, nurmiheiniin ja puna-apilaan. Erilai- sia kasvisairauksia käsittelivät hänen julkaisunsa perinnöllisestä herneessä esiinty- västä valkolaikkuisuudesta, kauran vaikosuikaleisuudesta ja apilan kovasiemenyy- destä. Laajimmin oli näistä sairauksista selvitettävänä valkotähkäisyys. Ensimmäi- sen tutkimuksensa kokonaisvalkotähkäisyydestä hän julkaisi jov. 1930. Pohjakallion käsityksen mukaan nurmikasvien kokonaisvalkotähkäisyys johtuu ainakin Etelä- Suomessa korren kasvuvyöhykesolujen akuuttisesta nälkäkuolemasta, silloin kun monet muut tutkijat pitävät valkotähkäisyyttä tuhoeläinten aiheuttamana. Kasvi- kudoksen energian puutteesta ja kasvikudoksen nälkäkuolemasta Pohjakallio jul- kaisi useampia tutkimuksia. Kun Yliopiston kasvipatologian laitos sai haltuunsa Muddusniemen koetilan, avautuivat siellä vuodesta 1948 lähtien mahdollisuudet tutkimuksille, jotka tulivat ehkä merkittävimmiksi Pohjakallion työssä, nim. tutkimukset fotoperiodismista ja päivän pituuden merkityksestä kasvinviljelylle etelä- ja pohjoisosissa maatamme. Tältä alalta julkaistuista tutkimuksista mainittakoon: valoisuussuhteiden vaikutuk- sesta viljelyskasvien satoihin Suomessa, valon voimakkuuden ja päivänpituuden 238 vaikutuksesta kavien energiatalouteen, fotosynteesin vaikutuksesta kasvien taudin- kestävyyteen, mm. apilan talvenkestävyyteen, valon vaikutuksesta perunan ja kevätviljojen kasvuun, Suomen pitkän kesäpäivän kasvinviljelyllemme tarjoamista mahdollisuuksisista sekä valon voimakkuudesta pohjois- ja etelä-Suomessa ja sen vaikutuksesta viljelykasveihin. Näiden tutkimusten mukaan on Suomessa valoilmaston vaikutus kevätviljojen kehityksen nopeuteen eri leveyspiireissä lähes yhtäläinen. Lapissa on kesäpäivä tosin huomattavasti pitempi kuin Etelä-Suomessa, mutta myös maamme eteläosissa kesäpäivä pitkine hämäräkausineen riittää lähes täyteen fotoperiodiseen ärsytyk- seen. Vähäisen erän korvaa valon voimakkuus, joka on Etelä-Suomessa suurempi ja jolla on myös jonkin verran vaikutusta kasvien kehityksen nopeuteen. Kun läm- pötila on Pohjois-Suomessa alhaisempi kuin etelämpänä, kehittyy kevätvilja siellä yleensä verraten hitaasti ja vilja tuleentuu vain verraten harvoin. Aikaisemmat käsitykset kasvien ennätyksellisen nopeasta kehityksestä Lapissa yhtämittaisen kesäpäivän olosuhteissa ovatkin näiden tutkimusten mukaan liian optimistisia, sillä ne perustuvat eräiden erittäin suotuisten vuosien kokemuksiin sekä siihen, että Lapissa viljellään kaikkein aikaisimpia lajikkeita. Pohjakallion työt herättivät huomiota myös muissa maissa ja hänen tutkimuk- siaan on siteerattu runsaasti ulkomaisessa kirjallisuudessa. Hän piti esitelmiä tut- kimusaiheistaan kaikissa P.M.Ym konferensseissa. Kansainväliseen fotobiologien työhön hän osallistui esitelmänpitäjänä sen kokouksissa. Pohjakallio selosti esitel- missään tutkimuksiaan myös muissa kansainvälisissä konferensseissa. Onni Pohjakalliolla oli asioihin valoisasti suhtautuva luonne. Hän oli vilkas, hyvä seuramies ja hänellä oli paljon ystäviä. Pohjakallio selosti mielellään tutkimus- aiheitaan laajentaen ne käsittämään elämää ja sen ilmenemismuotoja yleensä. Ne hän kiteytti ajatukseen »laajenevan yksilöllisyyden laista», josta on myös hänen oppikirjassaan luku. Arvioidessamme Pohjakallion tutkimustyön merkitystä maataloudellemme on ennen muuta todettava, että hänen useille aloille suuntautuneet, tärkeitä kysymyk- siä selvittävät tutkimuksensa antoivat samalla runsaasti uusia herätteitä kasvin- viljelyn, kasvinjalostuksen, kasvifysiologian jakasvipatologian alan tutkimustyölle. E. A. Jumalainen Professori Pohjakallion JULKAISUJA Professor Pohjakallio's PUBLICATIONS 1930 Eräiden nurmiheinien kokonaisvalkotähkäisyydestä. Hankkijan siemenjulk.: 1 14. 1932 Sokerien merkityksestä eräiden ruostesienien ravintoaineena. Referat: l)ber die Bedeutung der Zuckerarten als Nahrungsmittel fur einige Rostpilze. (Diss ). Acta Agric. Fenn. 25; 1 94. » Viljelysmaiden lannoitus Suomessa lannoituskokeiden valossa. Suomen paikalliskokeiden tulosten perusteella suoritettuja tutkimuksia viljelysmaan lannoitustarpeesta. Referat: Die diingung des Ackerbodens in Finnland im lichte von Feldversuchen. Valt. maatal. koetoim. julk. 53: I—2BC 1934 Peltojemme typpilannoituksesta kotimaisten kokeiden valossa. Valt. maatal. koetoim. tied. 77: 1-44. » Paikallisten kasvinviljelyskokeiden tulosten käyttäminen tutkimusmateriaalina perunan laatu- kokeiden tarkastelulla valaistuna. Referat: Die Verwertung der Ergebnisse lokaler Vegetations- versuche als Untersuchungsmaterial, erläutert an Sortenversuchen mit der Kartoffel. Acta Agric. Fenn. 31:225—260. 1935 1936 1937 K 1938 1939 i) 1940 » 1941 » » * » 1942 1943 1944 » 1945 1947 1948 * Keimungsversuche mit Cintractia Karii Liro. Selostus: Nokisienellä Cintractia Karii Liro suoritetuista idätyskokeista. Vanamon kasvitiet. julk. 6,3: 1 10. Valkotähkäisyystutkimuksia Jokioisissa kesällä 1935. Referat: Untersuchungen fiber die Weissäh- rigkeit ausgefiihrt in Jokioinen im Sommer 1935. Valt. maatal. koetoim. julk. 77: 1 78. & Multamäki, K. & Nuorvala, S. Puna-apilan jalostusteknillisiä tutkimuksia. Referat; Veredlung des Rotklees. Ziichtungstechnische Untersuchungen. Valt. maatal. koetoim. julk. 93: 1 66. Über den Einfluss der Temperatur auf die Keimfähigkeit des bei der Formalinbeize geschädigten und von Schimmelpilzen angestcckten Hafers. Phytopath. Z. 10: 178—183. Tuloksia maatalouskoelaitoksen kasvinjalostusosastolla vuosina 1932 1937 suoritetuista nurmi- heinien vertailevista kantakokeista. Referat: Ergebnisse der mit Wiesengrasern angestellten ver- gleichenden Stammversuche, ausgefiihrt in den Jahren 1932—1937 in den Pflanzenzuchtungs- abteilung der Landwirtschaftlichen Versuchsanstalt. Valt. maatal. koetoim. julk. ICO: I—4l. Über die Brandresistenzziichtung von Hafer. Selostus: Kauran noenkestävyysjalostuksesta. Maa- tal. tiet. aikak. 11; 97-107. Untersuchungen über den Kleekrebs und seinen Anteil am Verschwinden des Klees in Kleegras- gemischen. Pfl.bau 16: 136 160, 201 205. Jyvän suuruuden merkityksestä kauralajikkeen suurimokelpoisuutta arvosteltaessa. Referat: Über die Bedeutung der Korngrösse bei der Beurteilung der Eignung einer Hafersorte fiir die Flockenherstellung. Maatal. tiet. aikak. 12: 89 97. Über die Bedeutung der beim Dreschen Entspelzten Körner bei der Flugbrandinfektion des Hafers. Selostus: Puinnissa kuoriutuneiden jyvien merkityksestä kauran lentonokisaastunnassa. Ibid. 12:201-209. Sinimailasen ja rantamaitteen viljelysmahdollisuuksista Suomessa. Referat: Über die Anbaumög- lichkeiten der Luzerne und des gemeinen Hornklees in Finnland. Valt. maatal. koetoim. julk. 110: 1-23. Keltaisen rehulupiinin viljelysmahdollisuuksista Suomessa. Referat: Über die Anbaumöglich- keiten der gelben Susslupine in Finnland. Ibid. Ill: 1 13. Nurmen perustamistavan ja nurmikasvien kuivuudenkestävyyden vaikutuksesta niittonurmien tiheyteen ja sadon määrään. Referat: Über den Einfluss der Griindungsweise der Mahwiese und der Trockenresistenz der Wiesenpflanzen auf die Bestandesdichte und Ertragsmenge der Mäh- wiesen. Ibid. 114: 1 33. & Grundström, K. Über die Flissigkeit des Hafers. Selostus: Kauran valkosuikaleisuudesta. Maatal. tiet. aikak. 13: 28 30. Untersuchungen über Auftreten und Vererbung weisser Flecken an Erbsensamen. Selostus: Tut- kimuksia herneen siemenissä esiintyvästä valkolaikkuisuudesta. Ibid. 13: 165 171. Untersuchungenüber die Resistenz von Timothee gegen die Trockenperiode. Selostus: Tutkimuksia timotein poudankestävyydestä. Ibid. 14:111 126. Über die Abhängigkeit des Resistenz gegen die Trockenperiode und der Reifesicherheit vom Ent- wicklungsrhytmus bei Hafer, Gerste und Sommervveizen. Selostus: Kauran, ohran ja kevätvehnän poudankestävyyden ja tuleentumisvarmuuden riippuvaisuudesta niiden kehityksen rytmistä. Ibid. 15:105-125. Über die Bedeutung der Hartschaligkeit des Samens als Sicherung des Rotkleebaues. Selostus; Kovasiemenisyyden merkityksestä puna-apilan viljelyksen varmistajana. Ibid. 16:115—126. Untersuchungen fiber die Resistenz von Hafer gegen die Trockenperiode. Selostus: Tutkimuksia kauran poudankestävyydestä. Ibid. 16: 162—178. Über das Verhältnis zwischen Frureife und Ertragsfähigkeit beim Hafer. Selostus; Kauran aikai- suuden ja jyväsadon määrän keskeisestä suhteesta. Ibid. 17: 119 128. & Salonen, A, Der Einfluss der Tageslängeauf Entwicklung und Energiehaushalt einiger Kultur- pflanzen. Acta Agric, Fenn. 67, 1: 1 51. & Salonen, A. Über den Einfluss von Erbse auf die Trockensubstanzerzeugung von Hafer in Erbse-Hafer-Mitschbestand. Selostus: Herneen vaikutuksesta kauran kuiva-ainetuotantoon herne- kaura-sekakasvustossa. Maatal. tiet. aikak. 4: 143—156. & Vaartaja, O. Über Vorkommen und Sporenbildung von Coleosporium Melampyri Kleb. auf verschiedenen Standorten und Wirtspflanzen. Selostus; Coleosporium Melampyri Kleb. -sienen 239 esiintymisestä ja itiönmuodostuksesta erilaisilla kasvupaikoilla ja eri isäntäkasvilajeissa. Acta Forest. Fenn. 56, 2: 1 l5. 1949 Nurmiviljelymmen perustuttava kotimaiseen siementuotantoon. Siemenvilj. Hit. julk. 2; 4 s. & Salonen, A. On the appearance and significance of fungi and bacteria antibiotically affecting the fungus Sclerotinia trifoliorum Erikss. Selostus: Apilamätäsieneen (Sclerotinia trifoliorum Erikss.) antibioottisesti vaikuttavien sienien ja bakteerien esiintymisestä sekä merkityksestä. Maatal. tiet. aikak. 22; 63 67. 1950 Om den ekonomiska betydelsen av värsädens rostsjukdomar i Finland. Nord. jordbr. forsk. kon- gresberet, 1950: 480—485. & Ollila, L. & Paasi, K. Investigations into the significance of photosynthesis in resistance to plant diseases. Selostus: Tutkimuksia fotosynteesin merkityksestä kasvien taudinkestävyydessä. Maatal. tiet. aikak. 23: 156 163. 1951 Über den Einfluss der Umweltfaktoren auf die Bauer der Zeit von der Aussaat bis zum Ähren- (Rispen-) Schieben bei Sommergetreide, Soc. Scient. Fenn. Comment. Biol. 11, 6: 1 18. On the effect in the intensity of light and length of day in the energy economv of certain cultivated plants. Acta Agric. Scand. 1,2: 153—175. * » 1952 Kauran nokitaudin ilmenemisestä erilaisissa valoisuussuhteissa. Referat: Über das Auftreten von Brand bei Hefer unter verschiedenen Belichtungsverhältnissen. Maatal. tiet. aikak. 24: 84—29. Elämästä ja sen ilmenemismuodoista. Laajenevan yksilöllisyyden laki. Suomal. Suomi 8: 452 456. Isopropyylifenyylikarbamaatin vaikutuksesta apilamätäsieneen (Sclerotinia trifoliorum Erikss.). Referat; Über die Wirkung von Isopropylphenylkarbamat auf Sclerotinia trifoliorum Erikss. Maatal. tiet. aikak. 25: 54—60. » 1953 & Salonen, A. & Relander, E. Investigations into the micro-organisms limiting damage by the clover rot fungus. Acta Agric. Scand. 3: 53 60. Om växtpatologisk undervisning i Finland. Kongr. berättelse. Nord. jordbr. forskn. 36: 245 248. Eräitä lisäselvityksiä vuoden 1953 perunarutto- [Phytophthora infestans (Mont.) de Bary] epidemian luonteesta. Summary; Some features of the Phytophthora infestans epidemic in the summer of 1953, Maatal. tiet. aikak. 26: 142 147. * 1954 On the effect of light conditions on the dry matter yield, dry matter content and root-top ratio of certain cultivated plants. Acta Agric. Scand. 4: 289 301. * & Laurila, K. Tulvaniittytutkimuksia Helsingin Yliopiston koetilalla Inarin Muddusniemessä. Referat: Untersuchungen an Überschwemmungswiesen auf dem Versuchsgut der Universität Helsinki in Muddusniemi, Inari. Maatal. tiet. aikak. 27; 161 178. 1955 & Vaartaja, O. & Antila, S. Frost resistance of potato tubers, Acta Agric. Fenn. 83:48 62. Zur Lichtbiologie der Vogelmiere, Stellaria media (L.) Vill. Arch. Soc. Vanamo 9: 250—256. & Salonen, A. Orientoitumisvaiheen tulokset Muddusniemen koetilan nurmikasvitutkimuksissa. Referat: Ergebnisse der Orientierungsphase in Wiesenpflanzenversuchen auf dem Versuchsgut Muddusniemi. Maatal. tiet. aikak. 28: 1 17. » » 1956 & Salonen, A. & Ruokola, Anna-Liisa & Ikäheimo, K. On a mucous mould fungus, Acrost- lagmus roseus Bainier, as antagonist to some plant pathogens. Acta Agric. Scand. 6: 178—194. Samarbetsproblem för forsknings- och försöksverksamhet rörande växtodling i norra Finland, Norge och Sverige. Nord. jordbr. forskn. 38: 20 29. Über die Einflusse der Photoperiode und der Lichtintensität auf Entwicklung und Energiehaus- halt der Pflanzen. Proc. First Inter. Photobiol. Congr., Amsterdam 1954: 73 75. & Antila, S. Eräiden soijalajikkeiden fotobiologisista ominaisuuksista. Referat: Über Photo- biologische Eigenschaften einiger Soja-Zuchtsorten. Maatal. tiet. aikak. 29; 113—120. & Antila, S. On the effect of day-length on the rate of development on spring cereals. Selostus: Päivän pituuden vaikutuksesta kevätviljan kehityksen nopeuteen. Ibid. 29: 194 201. & Salonen, A. & Antila, S. Analysis of earliness in the potato. Acta Agric. Scand. 7: 361 388. & Salonen, A. Kymmenen vuotta kenttäkoetoimintaa Muddusniemen koetilalla Lapissa. Sum- mary: Ten years of experiments on Muddusniemi experimental farm in Lappland. Maatal. ja koe- toim. 12:42-54. * 1957 » » 1958 1959 & Halkilahti, Anna-Marja & Antila, S. On the effects of the club root fungus (Plasmodiophora brassicae Woron.) and winter frost on the overwintering of winter turnip rape. Selostus: Möhö- 240 241 juuritaudin ja talvipakkasen vaikutuksesta syysrypsin talvehtimiseen. Maatal. tiet. aikak. 31: 198-206. * & Antila, S, & Halkilahti, Anna-Marja, On the effect of vernalization on some characters of two winter rye varietis. Acta Agric. Fenn. 94, 4: 1— 8. » & Salonen, A. Puna-apilan viljelyn mahdollisuuksista Taka-Lapissa. Summary: On the possi- bilities of cultivation of red clover in northernmost Lapland. Maatal. jakoetoim. 13; 179—186. » & Antila, S. & Ulvinen, O, On the pathological phenomena caused by lack of energy in certain grasses. Acta Agric. Scand. 9: 110—128. » & Koivistoinen, P. On the antagonism between Sclerotinia trifoliorum Erikss. and Aerobacter aerogenes (Kruse) Beijerinck. Ibid. 9: 149—163. » & Risser, E. The inhibitory effect of certain indole compounds upon the growth of Sclerotinia trifoliorum Erikss. Ibid. 9: 403 411. » & Antila, S. & Halkilahti, Anna-Marja & Karhuvaara, L. Acute starvation of plant tissues caused by lack of energy. Ibid. 9: 412 420. 1960 & Karhuvaara, L. Resistance to virus diseases of some F t clones descended from the species hybridization Solanum demissum x S. tuberosum. Selostus: Lajßisteyksestä Solatium demissum x S. tuberosum polveutuvien eräiden F,-kloonien virustaudinkestävyydestä. Maatal. tiet. aikak. 32: 73-80. » & Salonen, A, & Antila, S. Päivän pituuden vaikutuksesta apilan talvenkestävyyteen. Sum- mary: Effect of day length on winter hardiness of clover. Maatal. ja koetoim. 14: 104—111. » & Makkonen, R. On the parasites attacking the sclerotia of some fungi pathogenic to higher plants and on the resistance of these sclerotia to their parasites. Acta Agric. Scand. 10; 105 126. » Über den akuten Hungertod der Pflanzengewebe. Eucarpia. II Kongr. Eur. Ges. för Zucht.- forsch., Köln 1959: 100—103. » Untersuchungen über antagonisten der Erreger von Pflanzenkrankheiten. Verb. IV Intern. Pfl. schutz-Kongr., Hamburg 2: 1541 1543. 1961 & Salonen, A. & Antila, S. Kevätviljan kehityksestä Helsingin Yliopiston Viikin (60° 10' N) ja Muddusniemen (69° 5' N) koetiloilla suoritetuissa kenttäkokeissa. Referat: Über die Entwicklung von Somraergetreide in Feldversuchen ausgefuhrtauf den Versuchsgutern der Universität Helsinki, Viik (60° 10' N) und Muddusniemi (69° 5' N). Maatal. tiet. aikak. 33: 65 80. » & Karhuvaara, L. & Antila, S. The effect of potato rugose on the yield of some potato varieties. Selostus: Viiruviroosin vaikutuksesta perunan sadon määrään. Ibid. 33:89—100. » Über den akuten Hungertod der Pflanzengewebe. Vortr. anlässlich der Feier 23.-24. VI. 1960 in Aschersleben. Tagungsber. 33: 203 216. » Über die Wirkung der Tagesdauer auf das Überwintern von Klee. Progr. Third Intern. Photobiol Congr., Amsterdam 1954: 390 394. 1962 & Salonen, A. & Antila, S. & Halkilahti, Anna-Marja. Syysviljan talvehtimiseen vaikutta- vista tekijöistä. Summary: Studies on factors affecting the overwintering of winter cereals. Maatal. ja koetoim. 16: 140—152. » Problematik der physiologischen Weissährigkeit. Schr.reihe der Karl-Marx-Univ. Leipzig zu Fragen der sozialist. Landw. 8: 35 44. 1963 Kasvipatologia I. 227 p. Porvoo— Helsinki. » Kasvipatologia 11. 375 p. Porvoo— Helsinki. 1964 Über den Einfluss von Pressäften aus Hafer und Gerste auf Entstehungund Wachstum von Tume- faciens-Gallen. Z. Pfl.krankh. und Pfl.schutz 71: 99—1C7. ONNI POHJAKALLIO * March 3, 1903 - September 15, 1965 Professor Onni Pohjakallio, an eminent Finnish agricultural scientist, was bom in Viborg in 1903. In 1929 he obtained his Master’s degree in Agriculture and Forestry and in 1934 his Doctor’s degree in this same field. In the years 1931 —34 he was inspector for the state local plant husbandry trials, in 242 1934 —45 he served as chief assistant in the Department of Plant Breeding of the Agricultural Experi- mental Institute, and in 1945 he was appointed professor of plant biology and pathology at the University of Helsinki. In his position as professor, Pohjakallio had a profound influence in developing the instructional and experimental programme of the Department of Plant Pathology, One of his most important accom- plishments was the acquisition of the Muddusniemi Experimental Farmin Lapland (69° 05' N), where long-term field trials threw new light on the behaviour of crops in the northern regions of Finland. Another of his notable achievements was the publication of a comprehensive two-volume text-book on plant pathology. Pohjakallio’s scientific activity was extremely wide and diversifield, and he published a great number of papers dealing with fertilisation, plant husbandry, breeding, physiology, ecology and pathol- ogy. The subject of his doctoral dissertation published in 1932 was the significance of sugar as a food source of certain rust fungi. During his years as inspector of local trials he published a series of papers on fertilisation. At the Department of Plant Breeding his main subjects were clover, oats and herbage crops. In his breeding of oats he succeeded in improving the resistance of this crop to Ustilago smut. Many of Pohjakallio’s studies cleared up problems dealing with the overwintering of crops. In these studies he drew attention to the important antibiotic effect of fungi, bacteria and other micro- organisms on plant pathogens, particularly on Sclerotinia trifoliorum. He also conducted extensive investigations on total whiteheads of grasses, which he believed to be due to acute starvation in the raeristematic tissues of the stems. Numerous papers on the lack of energy in plant tissues and their death by starvation were published by Pohjakallio. One of the most noteworthy of Pohjakallio’s research fields pertained to the effect of phoroperiod- ism and day-length on plant growth in northern and southern Finland. He showed that the earlier view about the exceedinglyrapid plant growth under the constant summer illumination in Lapland were too optimistic, erroneously based on the results from certain especially favourable years and on the fact that in Lapland only the most early-maturing varieties are cultivated. Pohjakallio also was an active participant in international agricultural conferences where he often delivered papers. Professor Pohjakallio had a profound influence on agricultural research in this country. Not only did he accomplish much in his own studies, but he also opened new vistas and provided stimulus for further work in many fields of agricultural science.