SUOMEN MAATALOUSHISTORIAN PÄÄLINJAT Arvo M. Soininen Valtion Yhteiskuntatieteellinen Toimikunta Saapunut 27.2. 1966 Maatalouden asema maamme talouselämässä on viime vuosikymmeninä koke- nut suuren muutoksen. Aina esihistoriallisesta ajasta 1900-luvun alkupuolelle saakka maatalous on ollut Suomen pääelinkeino, josta yli puolet väestöstä sai toi- meentulonsa. Lähes vuosisadan verran maatalous on ollut elinkeinona laskusuunnassa ja muut, varsinkin teollisuus noususuunnassa, jos tarkastelun perustaksi ottaa am- matissatoimivan väestön jakautumisen. Tämä asiantila näyttää vaikuttaneen myös taloushistorialliseen tutkimukseen. Mielenkiinto on ensi sijassa kohdostunut noususuunnassa olevien elinkeinojen ke- hitykseen. Maatalous on laskusuunnassa olevana saanut jäädä vähemmälle. Maaseu- dun sosiaalihistoria on kyllä kiinnostanut tutkijoita ja alalta on ilmestynyt korkea- tasoisia tutkimuksia (7). Syynä tutkimuksen suuntautumiseen tälle alalle lienevät olleet maaseudun kipeät sosiaaliset ongelmat tämän vuosisadan alussa. Sen sijaan puhtaasti taloushistoriallisia erikoistutkimuksia on maataloushistoriamme alalta niukasti ja yleisesitys puuttuu kokonaan. 1 Näin ollen on ymmärrettävää, että maataloushistoriamme suuret linjat eivät vielä ole täysin selkiytyneet. Tähän asiantilaan vaikuttanee eniten se, että maatalou- den eri sektoreita ja viljelymenetelmiä on tarkasteltu liiaksi irrallisina. Kaiken maataloudellisen toiminnan perusyksikkö, maatilan muodostama talouskokonaisuus, maatilatalous, on jäänyt syrjemmälle. Kuitenkin juuri maatilan taloudellisten toi- mintojen summa määrää sen asukkaiden toimeentulon. Riittävä yleiskuva maata- louskehityksestä saadaan vain silloin, kun maatalouden eri puolia tarkasteltaessa otetaan huomioon niiden asema ja merkitys maatalouden kokonaiskehityksessä. Maatalouden metsätalous-sektori Suomen maatilatalouden kolmen pääsektorin, maanviljelyn, karjatalouden ja metsätalouden, osuus tilan taloudessa on aikojen kuluessa tuntuvasti vaihdellut 'Laajimman alan peittävä esitys on Gösta Grotenfeltin tutkimus perinnäisen maatalouden viljely- menetelmistä (3). Väinö Voionmaan suppea katsaus Suomen maataloushistoriaan (29) on vanhentu- nut. https://www.c-info.fi/en/info/?token=xCxKDk0jv63NI-mH.lYb0XSoxjYAvr_TpwyIZ7Q.Q9G4Lclslw0SQ9CuejdtIJBCPBF1ElnncAeruz3vlauLaDrGG1FdMMCdm7chUsj00KAaTPiZKBJxawK1L0gRO9TD0v-2rsCbnVgcI1WjGpqQzepkJfDRo_89uq2Qf9B6vQi-U2G_URUMQnBLlpkDfJ-C8huF_XumzTzn3yUC 102 ja tämä vaihtelu muodostaa oleellisen osan maatalouskehitystä. Suomen maatalou- den erikoispiirteenä on metsätalouden suuri osuus maatilataloudessa. Tämä ei ole vain viimeisen sadan vuoden aikaiseen puutavaratalouteen rajoittuva ilmiö, vaan ulottuu kauas maataloutemme varhaisvaiheisiin asti. Metsätalouden merkitys suomalaisessa maataloudessa oli jo esihistoriallisella ajalla suunnilleen sama kuin nykyisinkin, mutta sen laatu oli toinen. Metsän hy- väksikäyttö tapahtui erätalouden muodossa. Keskiajan kuluessa erätalous jasamalla metsän osuus maatilataloudessa menetti taloudellista merkitystään ja uuden ajan alussa metsän osuus maatilataloudessa oli jo varsin vähäinen. Noin 300 vuoden ajan 1500-luvulta 1800-luvulle ei metsällä ollut suurtakaan sijaa suomalaisessa maatilataloudessa, vaan maanvilj elijä.n oli rakennettava taloutensa pääasiassa maanviljelyn ja karjanhoidon varaan. Vasta uudenaikaisen puutavaratalouden synty 1800-luvulla toi metsätalouden jälleen oleelliseksi osaksi maatilataloutta. Metsätalouden ensimmäinen muoto, erätalous, oli turkismetsästystä ja kalas- tusta (6, 13, 15, 15, 20, 27, 28). Varsinkin turkismetsästyksen taloudellinen merkitys oli suuri, sillä turkisten ulkomaista kysyntää näyttää aina riittäneen kauppaolojen suurista muutoksista huolimatta. Turkismetsästys oli suomalaiselle maanviljeli- jälle samanlainen varallisuuden lähde kuin metsänmyynti nykyään. Suomalaiselle eränkäynnille onkin ominaista, että se liittyy kiinteästi maanviljelyyn ja siten maa- tilatalouden piiriin. Samat miehet tai ainakin saman talon miehet viljelivät kaskiaan ja peltojaan sekä kävivät erää. Metsästysmaita ja kalavesiä, »eräsijoja», pidettiin taloon kuuluvina tiluksina kuten kaskimetsiä ja peltoja siitä huolimatta, että ne saattoivat olla yli 200 kmn päässä tilan talouskeskuksesta. Keskiajan lopulla asutuksen leviäminen ja ryöstöpyynti näyttävät vähentä- neen turkisriistan niin vähiin, että erätalous menetti entisen merkityksensä maatila- talouden osana ja 1500-luvulla erätalous oli käytännöllisesti katsoen lopussa Etelä- ja Keski-Suomessa. Maanviljelijän oli rakennettava taloutensa pääasiassa maanvil- jelyn ja karjanhoidon varaan. Metsätalous koko tosin uuden nousun 1600-luvulla, mutta se jäi hyvin lyhytai- kaiseksi. Tämä tapahtui nyt tervatalouden muodossa (10, 25). Tervanpolton kan- nattavaisuus oli kuitenkin pitkien kuljetusmatkojen ja runsaan tarjonnan vuoksi heikko. Kun Uudenkaupungin rauha 1721 katkaisi kulkuyhteydet Saimaalta Suo- menlahdelle kävi tervanpoltto kannattamattomaksi suurimmassa osassa Sisä-Suo- mea. Vain Pohjanmaalla oli mahdollista jatkaa tervanpolttoa. 1700-luvulla ja 1800- luvun alkupuolella metsän merkitys maatilataloudessa rajoittui etupäässä koti- tarvepuiden ottoon ja karjan laiduntamiseen. Tilanne oli Suomessa siis sama kuin Euroopan maataloudessa yleensä, mutta meidän oloissamme maatilatalouden ra- kentuminen melkein yksinomaan maanviljelyn ja karjanhoidon varaan merkitsi sen taloudellisen toimintakentän tuntuvaa supistumista. iinaatalouden karjatalous-sektori Maatalouden toisen tärkeän sektorin, karjatalouden, funktio tilan talouskoko- naisuudessa on myös eri aikoina tuntuvasti vaihdellut. Maatalouden tuotantosuun- nan ollessa viljanviljelyvaltainen, karjalla oli merkitystä lähinnä vain lannan tuot- 103 tajana peltoja varten, joiden lannoitus oli kokonaan karjalannan varassa. Varsi- naiset karjantuotteet, maito ja liha, tulivat tärkeiksi vasta 1800-luvulla, kun olo- suhteet johtivat muutoksiin maatalouden tuotantosuunnassa. Viljanviljelyvaltaisella kaudella oli karjataloudessa pääasiana karjan mahdol- lisimman suuri lukumäärä, niin että lantaa saataisiin riittävästi pellon lannoittami- seen. Lannan tarve pysyi kuitenkin yleensä sen tuotantoa suurempana, joten kar- jaa pyrittiin pitämään enemmän kuin rehuvarat sallivat. Ruokinta jäi tällöin luon- nollisesti heikoksi ja karjaa pidettiin äärimmäiseen nälkiintymisrajaan saakka. Karjan laatu oli tällöin huonoa, maidon ja lihan tuotanto vähäistä (3, 12, 1, 26). Kaskiviljelyalueilla karjanhoidon asema oli jonkin verran toisenlainen kuin peltoviljelyalueella. Kun karjaa ei tarvittu lannan tuottajana, oli maidon ja lihan tuotanto etualalla. Karjaa pidettiin vähemmän ja ilmeisesti ruokittiin paremmin. Laadultaan paras karja näyttääkin olleen kaskialueilla (3). Karjanhoidon aseman muutos 1800-luvulla liittyy yleiseen maataloussuhdan- teiden muutokseen. Kehitys kulki Suomessakin yleiseurooppalaista linjaa viljan- viljelyn kannattavuuden heiketessä, mutta karjantuotteiden hintasuhteiden py- syessä edullisina. Suomessa kuljetusyhteyksien paranemisella oli vielä suurempi merkitys kuin tiheämmin asutuissa maissa. Karjatalouden merkityksen kasvu näyttää alkaneen Suomessa verraten varhain yleiseurooppalaiseen kehitykseen ver- rattuna. Osittain tämä näyttää johtuneen jo ennen 1800-luvun puoliväliä alka- neesta venäläisen viljan tuonnista, mutta ehkä vielä enemmän kaski- ja peltovilje- lyn murroksen aiheuttamasta kriisitilasta Itä-Suomen maataloudessa. 1 Voinvienti muodostui 1800-luvun loppupuolella karjatalouden perustaksi, joten karjatalous kehittyi yksipuolisesti lypsykarjavaltaiseen suuntaan (18). Vasta ensimmäisen maailmansodan ajan kovat kokemukset herättivät pyrkimyksen karja- talouden monipuolistamiseen ja paremman tasapainon saavuttamiseen karjatalou- den ja viljanviljelyn välillä. Viime aikojen kehitykselle on kuitenkin ollut luonteen- omaista, että pyrkimys tasapainoon ei niinkään ole ollut tilakohtaista, vaan suurem- missa puitteissa tapahtuvaa. Yksityisen tilan tuotannossa on päinvastoin havaitta- vissa yhä suurempaa erikoistumista. Maatilatalouden maanviljely-sektori Metsätalouden ja karjatalouden merkitys maatilataloudessa on maassamme nykyisin niin suuri, että kyseenalaista on, voidaanko varsinaista maanviljelyä enää pitää maatalouden pääsektorina. Sen sijaan perinnäisen maatalouden aikana esi- historialliselta ajalta aina 1800-luvulle asti maanviljely oli kiistattomasti pääsek- torin asemassa ja tuotantosuunta viljanviljelyvaltainen. Teknisesti tämä aika oli maanviljelyssä perinnäisten viljelysmenetelmien aikaa. Viljelytekniikka meni perintönä isältä pojalle ja tekniset parannukset tulivat vain hitaasti yleiseen käyttöön. Tietoyhteydet olivat puutteellisia ja kaikkeen uuteen suhtauduttiin epäillen. Tähän asennoitumiseen oli reaalistakin perustaa: alhaisen elintason vallitessa epäonnistuneet kokeilut saattoivat olla hyvinkin kohtalokkaita. lEsitys perustuu alkuperäisaineistoon, jonka kirjoittaja on koonnut Suomen maatalouskehitystä 1720-luvulta 1870-luvulle koskevaa tutkimusta varten. 104 Sen sijaan tuttuja rinnakkaismenetelmiä vaihdeltiin tarpeen mukaan hyvinkin pal- jon. Oleellisinta maatalouskehityksessämme ei ole ollut tekninen kehitys, vaan taloudellisen toiminnan painopisteen siirtyminen maatilataloudessa toimintasekto- rien ja rinnakkaismenetelmien välillä. Tässä mielessä maatalouskehitys on maas- samme jatkuvasti ollut dynaamista. Rinnakkaisten viljelysmenetelmien käyttöä samalla maatilalla on pidettävä eräänä perinnäisen maanviljelyn tärkeimmistä ominaispiirteistä. 1 Näitä menetelmiä oli neljä: kaskiviljely, peltoviljely, niittyviljely ja suoviljely, joista kukin vaati oman tiluslajinsa ja oman viljelytekniikkansa. Kun maataloushistoriallisessa kirjal- lisuudessa kutakin viljelymenetelmää on tarkasteltu yleensä erikseen, ei useinkaan ole kiinnitetty huomiotasiihen tosiseikkaan, että kaikki ne kuuluivat saman maatila- talouden piiriin. Kaikki neljä menetelmää saattoivat olla yhtaikaisesti käytössä samalla tilalla. Painopiste oli tavallisesti kylläkin yhdellä menetelmällä, mutta myös muut menetelmät olivat yleensä tunnettuja ja jossain määrin myös käytössä. Vain harva talo kykeni tulemaan toimeen kokonaan yhden viljelymenetelmän varassa. Tärkeimmät rinnakkaismenetelmät olivat luonnollisesti kaskiviljely ja pelto- viljely ja niiden välisten suhteiden muuttumisella on ollut suuri merkitys maatalous- kehityksessämme. Siirtymisen pääsuunta on ollut kaskiviljelystä peltoviljelyyn, mutta päinvastaistakin kehitystä on havaittavissa. Jos peltoviljelyä harjoittanut talonpoika siirtyi uudisasukkaaksi asumattomalle erämaaseudulle, siirtyi hän sa- malla peltoviljelystä kaskiviljelyyn. Taloudellisesti tämä ei ollut mikään taka-askel, sillä luonnontilassa olleissa metsissä käytetty kaskiviljelyn laji, huuhtakaski, oli tuottoisin kaikista perinnäisen maanviljelyn tuntemista viljelymenetelmistä (19, 20). Huuhtakasken viljely oli kuitenkin mahdollista vain laajoilla metsäseuduilla, joten sen käyttö rajoittui etupäässä uudisasutusaikaan. Tietomme kaskiviljelyn ja peltoviljelyn suhteissa tapahtuneista siirtymistä niin ajallisesti kuin paikallisesti ovat vielä yllättävän hatarat. Kun kaskiviljelyä ja peltoviljelyä on harjoitettu rinnan suurimmassa osassa maata, on kaski- ja pelto- viljelyalueiden raja vedettävä sen mukaan kummalla puolen viljelyn painopiste maatilataloudessa oli. Vaikka onkin mahdollista sanoa, että Länsi-Suomi oli pelto- viljelyaluetta ja Itä-Suomi kaskiviljelyaluetta, rajan vetäminen niiden välille riit- tävällä tarkkuudella ja tässä rajassa tapahtuneiden muutosten seuraaminen on vielä ylivoimainen tehtävä. Ilmeistä kuitenkin on, että raja on ollut jatkuvassa liikkeessä ja peltoviljelyalueen sisään on jäänyt kaskiviljelysaarekkeita. Eräs täl- lainen saareke näyttää 1700-luvun alkupuolella olleen Hämeen ja Uudenmaan rajalla Lopen-Hausjärven seuduilla. Paikallishistoriallisella tutkimuksella on tässä kohden vielä paljon tehtävää perusaineiston hankkijana. Alueellisesti laajin yhtaikainen siirtyminen kaskiviljelyksestä peltoviljelyyn on tapahtunut Savossa ja Karjalassa 1800-luvulla. Siirtyminen oli niin laajamittaista ja nopeata, että Itä-Suomen maatalous näyttää joutuneen vaikeaan kriisitilantee- ‘Kirjallisuudessa ei tähän ole kiinnitetty paljoakaan huomiota. Isojakoasiakirjat (Maanmittaus- hallituksen ja Maanmittauskonttorien arkistot) ja kruunutilojen katselmuspöytäkirjat (Lääninhalli- tusten arkistot) osoittavat selvästi rinnakkaismenetelmien käytön samalla tilalla olleen aivan yleistä. 105 seen. Peltoviljelyn laajeneminen ei ilmeisestikään kyennyt korvaamaan kaskivilje- lyn supistumisen aiheuttamaa viljasadon vähennystä, vaan Savo ja Karjala muo- dostuivat alituotantoalueiksi. Tilannetta pahensi vielä huonojen satovuosien tiheä toistuminen vv. 1830 ja 1870 välisinä neljänä vuosikymmenenä. Maatalousväestön eri kerrokset setvisivät viljelymenetelmien murroksesta eri tavoin. Pahiten kärsi irtain loisväestö, joka kaskiviljelyn mukana menetti huomattavan osan toimeen- tulomahdollisuuksistaan. 1 Kehitystä ja muuttumista tapahtui myös pääviljelymenetelmien sisällä. Mi- kään näistä neljästä menetelmästä ei ollut yhtenäinen, vaan jakaantui useisiin ala- lajeihin ja muunnoksiin. Rajoitun seuraavassa peltoviljelyn alalle. Huomattavin muutos siinä oli siirtyminen kaksi vuoroviljelystä kolmivuoroviljelyyn. Vielä 1600- luvulla oltiin koko maassa kaksivuoro viljelyn kannalla. Länsi-Suomen kaksivuoro- viljely 1600-luvulla on ollut jo vanhastaan tunnettu tosiasia, mutta Itä-Suomen osalta maataloushistoriallisessa tutkimuksessa on esiintynyt eriäviä käsityksiä. Savon vanhimmat tiluskartat 1600-luvun puolivälistä osoittavat kuitenkin selvästi kaksivuoroviljelyn olleen tällöin käytössä itäisen Suomenkin alueella. Sen sijaan jo 1700-luvun lähteistä ilmenee, että peltoviljely Itä-Suomessa oli siirtynyt kolmi- vuoroviljelyn kannalle, ja että tämä menetelmä oli leviämässä länttä kohti. 2 Kolmi- vuoroviljely kohtasi kuitenkin Länsi-Suomessa pahan esteen; heikon muokkaustek- niikan, joka jarrutti sen leviämistä raskaille savimaille. Keski-Euroopan savimaiden tehokas mutta raskas muokkausväline, ratasaura, ei levinnyt koskaan Suomeen saakka, vaan täällä käytettiin aina 1800-luvulle saakka ikivanhaa heikkotehoista koukkuauraa. Huonon muokkauksen tähden rikkaruohojen kurissapito edellytti tiheää kesannoimista. Kesannoimisvälin pidentäminen yhdestä vuodesta kahteen näyttää jo päästäneen rikkaruohot valloilleen. Vielä 1800-luvun puolella monet yritykset siirtyä kolmivuoroviljelyyn Länsi-Suomen savimailla epäonnistuivat tästä syystä. Lisäksi kolmivuoroviljelyn edut olivat pienimmät syysruisvaltaisessa viljelyssä, jollaista Länsi-Suomen viljanviljely oli. Tilanne muuttui oleellisesti vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin rautaiset kääntöaurat tekivät kesannon harventamisen mahdolliseksi ja rehuviljan tarve lisäsi kevätviljojen viljelyalaa. Tällöin oli kuitenkin kolmivuoro viljely jo väistymässä uusien viljelymenetelmien tieltä. Uudenaikaisen maatalouden synty ja maatalousväestön asema Maataloudessa tapahtui 1800-luvun jälkipuoliskolla muutoksia, jotka merkit- sivät kokonaan uuden kehityskauden alkamista. Metsätalous tuli jälleen tärkeäksi osaksi maatilataloutta ja maatalouden tuotantosuunta vaihtui viljanviljelyvaltai- sesta karjatalousvaltaiseksi. Myös itse maanviljely koki suuren muodonmuutoksen.3 'Esitys perustuu alkuperäisaineistoon, jonka kirjoittaja on koonnut Suomen maatalouskehitystä 1720-luvulta 1870-luvulle koskevaa tutkimusta varten. kirjallisuuden (1, 12, 21, 23, 26) lisäksi alkuperäisiä tiluskarttoja 1600- ja 1700-luvuilta (Maan- mittaushallituksen arkisto). 3Varsinaisen maanviljelyn suuresta teknisestä kehityksestä 1800-luvun lopulla ja tällä vuosi- sadalla ei ole vielä yhtenäistä esitystä. Lyhyitä katsauksia ovat kirjoittaneet K. J. Ellilä (2), J. E. Sunila (23) ja K. T. Jutila (9). 106 Vanha rinnakkaismenetelmäjärjestelmä hävisi. Kaskiviljely ja niittyviljely lakkasi- vat vähitellen ja suoviljely sulautui peltoviljelyyn. Maanviljely on nyt pääasiassa peltoviljelyä. Viljelytekniikka ei ole enää perinnäistä, vaan tieteellisen tutkimustyön käytännölliseen sovellutukseen perustuvaa. Ihmistyöstä on vähitellen siirrytty yhä enemmän konevoimaan. Kaikki nämä muutokset toivat mukanaan uusia vaatimuksia niin maatalouden tuotantoyksiköille, maatiloille, kun myös maataloudessa työskentelevälle väestölle. Tilayksiköiden ja maatalousväestön rakenteen mukauttaminen maatalouden no- peaan teknillistaloudelliseen kehitykseen on tullut erääksi maatalouden keskeisim- mistä ongelmista. Viimeisen sadan vuoden maatalouskehitykselle näyttää olevan luonteenomaista taloudellisten ja sosiaalisten tekijöiden entistä läheisempi vuoro- vaikutus, mutta samalla myös taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen toistuva risti- riitaisuus. Maatalouden suuret rakennemuutokset vaikuttivat eri tavoin maatalousväes- tön eri kerroksiin. Lypsykarjavaltaisen maatalouden kaudella ennen ensimmäistä maailmansotaa olivat parhaimmassa asemassa itsenäiset maanviljelijät, joilla oli mahdollisuuksia metsätaloudesta saamansa pääoman turvin toteuttaa uudistuksia maanviljelyssään ja karjataloudessaan (11). Myös pohjakerros, irtain maataloustyö- väki, hyötyi uudesta maatalouskehityksestä (7). Metsätalous avasi tälle väestön- osalle uusia työmahdollisuuksia metsätöissä ja puunjalostusteollisuuden palveluk- sessa. Sen elintaso, vaikka olikin hyvin alhainen, oli kuitenkin jatkuvasti nousu- suunnassa. Torpparit sen sijaan joutuivat uuden kehityksen jalkoihin. Torppari- laitos ei kyennyt mukautumaan maatalouden uuteen teknillistaloudelliseen raken- teeseen ja menetti näin ollen taloudellisen olemassaolon oikeutensa 1 (5, 7,9, 17). Perinnäisen maatalouden aikana torpparilaitos täytti tyydyttävästi taloudelli- sen funktionsa maataloudessa eikä torpparin sosiaalista asemaakaan voi pitää 1700- luvulla mitenkään huonona. 1800-luvulla sekä taloudellinen että sosiaalinen kehitys kulki torppareille epäedulliseen suuntaan, joskin vasta vuosisadan lopun maatalou- delliset uudistukset muodostuivat heille tuhoisiksi. Torppareiden käyttö uudessa maanviljelyssä ja karjataloudessa osoittautui kannattamattomaksi ja heidän met- sänkäyttönsä maatilataloudelle suorastaan vahingolliseksi. Torpparilaitos kuului niin kiinteästi perinnäiseen maatalouteen, että se oli uusissa oloissa pakko tavalla tai toisella purkaa. Torpparien irtisanominen olisi ollut maatilatalouden kannalta tarkoituksenmukainen toimenpide, mutta sen sosiaaliset seuraukset suorastaan katastrofaaliset, koska maan talouselämä ei olisi kyennyt sijoittamaan näin vapau- tuvaa työvoimaa. Irtisanomisen pelottavat sosiaaliset seuraukset viivyttivät torp- parilaitoksen purkamista ja lopputuloksena oli torppien itsenäistäminen v. 1918. Ratkaisulla saavutettiin suurempi sosiaalinen kuin taloudellinen hyöty ja sen toimeenpanotapa ennakoi uutta taloudellisten ja sosiaalisten tekijöiden konfliktia maatalouden kehityksessä. Kun maatalousoloja päästiin Suomen itsenäistyttyä järjestämään, oli sosiaali- sista ja poliittisista syistä ihanteena mahdollisimman suuri itsenäinen maanviljelijä- I Tutkimus on kiinnittänyt päähuomion torpparilaitokseen yhteiskunnallisena ilmiönä. Sen sijaan torpparilaitoksen maataloudellinen asema ja merkitys on saanut varsin vähän huomiota osakseen. 107 väestö. Keinona sen saavuttamiseen nähtiin pienviljelyn edistäminen. Pienviljelyn katsottiin myös olevan kansantaloudellisesti edullista, viljelyintensiteetti oli pien- tiloilla suurempi kuin isompikokoisilla (22). Tanskan hyvin menestynyt pienviljely näyttää huomattavassa määrin olleen esikuvana, sillä 1890-luvulta 1920-luvulle Suomesta käytiin ahkerasti Tanskassa oppia hakemassa. Pienviljelyn paras aika oli 1920-luvulla kuitenkin jo lopullaan, sillä maanviljelyn tekninen kehitys oli kulke- massa pienviljelylle epäedulliseen suuntaan. Koneellistaminen oli johtamassa kan- nattavan perheviljelmän minimikoon kasvuun. Vaikka jäljestäpäin katsoen pien- viljelyn edistämisessä taloudelliset ja sosiaaliset tekijät olivat ristiriidassa keske- nään, eivät aikalaiset ilmeisestikään tätä ristiriitaa nähneet, vaan usko pienviljelyn jatkuvaan taloudelliseen elinvoimaisuuteen oli yleinen (22). Kolmannen kerran maataloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat joutuivat vas- takkain 1940-luvun pika-asutuksessa (24). Vaikka tilojen pirstomisen taloudelliset haittavaikutukset tajuttiin jo melko yleisesti, sosiaaliset näkökohdat painoivat sodan aiheuttamassa pakkotilanteessa verrattomasti enemmän. Täten sosiaaliset näkökohdat taas kerran voittivat maatilataloudelliset tekijät ja johtivat tilakoon jatkuvaan pienenemiseen. Ristiriita teknisen kehityksen vaatimusten kanssa on tullut yhä suuremmaksi ja liian pienestä tilakoosta on tullut nykyhetken maatalou- temme polttavin taloudellinen ongelma. Yhteenveto Suomen maatalouden historia on ollut viljelijän kamppailua toimeentulonsa puolesta vaihtelevissa olosuhteissa. Maatilatalouden rakennemuutokset ja viljely- menetelmien vaihtaminen ovat olleet tärkeitä keinoja maanviljelijän koettaessa mukautua alati liikkeellä olevaan taloudelliseen kehitykseen. Perinnäisen maatalou- den kaudella esihistoriallisen ajan lopulta 1800-luvulle tekninen kehitys oli varsin hidasta, mutta nopeampaa kehitystä tapahtui taloudellisen toiminnan alalla maatilatalouden painopisteen siirtyessä jatkuvasti sektorilta toiselle tai rinnakkai- sesta viljelymenetelmästä toiseen. Käsitys maatalouskehityksemme staattisesta luonteesta perinnäisen maatalouden kaudella, joka perustuu yksipuolisesti teknisen kehityksen hitauteen, osoittautuu näin ollen harhakuvaksi. Viimeisen sadan vuoden aikana maatalouskehityksen luonne on suuresti muut- tunut. Kehitykselle on ollut luonteenomaista nopeasti edistyvä maataloustekniikka ja siirtyminen omavaraistaloudesta vaihdantatalouteen. Seurauksena on ollut sopeutumisvaikeuksia sekä maatalouden tuotantoyksiköille, maatiloille, että maa- talousväestölle. Huomattavalta osalta näistä sopeutumisvaikeuksista johtuu, että maatalouden taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen välillä on ollut kitkaa ja maatalouden tuottavuuden kasvu on jäänyt jälkeen yleisestä taloudellisesta kas- vusta. KIRJALLISUUS (1) Alanen, Aulis J. 1949 Etelä-Pohjanmaan talouselämä 1721-1809. Etelä-Pohjanmaan historia IV. (2) Ellilä, K. J. 1957. Maatalouspolitiikkamme. 108 (3) Grotenfelt, Gösta 1899.Det primitiva jordbruketsmetoder i Finland under den historiska tiden. (4) 1906. Tietoja Suomen maitotalouden kehityksestä. (5) Gylling, Edvard 1909. Suomen torpparilaitoksen kehityksen pääpiirteet Ruotsin vallan aikana. (6) Jaakkola, Jalmari 1923. Pirkkalaisliikkeen synty. (7) Jutikkala, Eino 1942 ja 1958. Suomen talonpojan historia. (8) —»— 1961. Uskonkappaleita ja tosiasioita. Suomalainen Suomi 9. (9) Jutila, K. T. 1936. Suomen maatalous ja maatalouspolitiikka 20. vuosisadalla. (10) Kaila, E. E. 1931. Pohjanmaa ja meri 1600- ja 1700-luvuilla. (11) Kuusanmäki, Lauri 1936. Kulutustavaroiden leviäminen maalaisväestön keskuuteen. Suomen kulttuurihistoria IV. (12) Luukko, Armas 1957. Elinkeinot. Hämeen historia H: 1. (13) —»— 1950. Keskiaika ja 1500-luku. Etelä-Pohjanmaan historia I. (14) —1954. Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin keskiaika ja 1500-luku Pohjois-Pohjanmaan histo- ria IL (15) —» 1956. Suomen erätalous uuden ajan alussa. Suomal. tiedeakat., esitelmät ja pöytäkirjat. (16) Niitemaa, Vilho 1955. Hämeen keskiaika. Hämeen historia I. (17) Rasila, Viljo, 1961. Suomen Torpparikysymys vuoteen 1909. (18) Simonen, Seppo 1949. Lypsykarjavaltainen maataloudellinen tuotantojärjestelmä Suomessa. (19) Soininen, Arvo M. 1960. Burn-beating as the technical basis of colonisation in Finland in the 16th and 17th centuries. Scand. Econ. Hist. Rew. voi. VII, N:o 2. (20) —»— 1961. Pohjois-Savon asuttaminen keski-ja uuden ajan vaihteessa. (21) Sunila, J. E. 1922. Peltoviljelysjärjestelmät ja niiden kehitys. Oma maa (2. laitos) HI. (22) —» 1922. Viljelmien suuruussuhteet. Suomen maatalous I. (23) —»— 1908. Vuoroviljelys- ja koppeliviljelysjärjestelmät Suomessa. (24) Vennamo, Veikko 1958. Siirtoväen asuttaminen. Oma maa (3. laitos) I. (25) Vilkuna, Kustaa 1935. Suomen päävientitavara terva. Suomen kulttuurihistoria HI. (26) —1935. Varsinais-Suomen kansanomaisesta taloudesta. Varsinais-Suomen historia 111. (27) Voionmaa, Väinö 1947. Hämeen eräkausi. (28) —»— 1915. Suomen karjalaisen heimon historia. (29) —*— 1922. Suomen maatalouden kehityskaudet. Suomen maatalous I. SUMMARY: THE MAIN FEATURES OF AGRICULTURAL HISTORY IN FINLAND Arvo M. Soininen Research Council of Social Sciencies The study on the history of agriculture in Finland deals chiefly with the social history of rural areas in the country. Only minor emphasis is placed on the actual economic aspect of agricultural history. Moreover, the various sectors of agriculture and the different farming practices are generally treated separately without sufficient consideration being taken of the farm proper as the basic unit of agricul- tural economic activity. The writer examines the contribution made by the different sectors of Finnish farming economy in the development of agriculture and comes to the conclusion that the economic emphasis has constantly shifted between the different branches of agriculture and different methods of farming. From the stand- point of over-all farm economy, the development of agriculture in Finland has by no means been as slow as has generally been believed on the basis of purely technical progress.