RAPARPERIN HYÖTÖ JA VARASTOINTI Kirsti Osaka Helsingin yliopiston puutarhatieteen laitos Viik, Helsinki Saapunut 27.3. 1966 Raparperin hyötö on yleisintä Pohjois-Amerikassa, jossa tämä viljelymuoto on keskittynyt USA:ssa Michiganin ja Washingtonin valtioihin ja Kanadassa Ontarion alueelle (9). Euroopassa on raparperin hyödöllä merkitystä Englannissa, jossa hyötöä on etenkin kymmenen viime vuoden aikana tutkittu (1, 13, 14, 15, 16, 17). Suomessa on raparperin hyötö lähes tuntematonta, eikä tutkimuksia tämän kasvin hyödöstä ole julkaistu. Tässä selostetaan sen vuoksi raparperin hyötöä aluksi kirjallisuuden sekä sen jälkeen niiden Yliopiston puutarhatieteen laitoksella vuosina 1962—65 suoritettujen alustavien kokeiden perusteella, joissa on selvitetty raparperin lepokauden lämpötilan, hyödön aikana annetun valon ja lannoituksen sekä juurta ympäröivän mullan vaikutusta raparperin kasvuun ja ruotisatoon. Hyötöä varten kasvatetaan avomaalla erikseen taimet, joista ei kerätä satoa kesäkauden aikana. Taimet saadaan jakamalla emotaimet I—21 —2 silmua käsittäviin osiin, joita ennen hyötöä kasvatetaan 2—3 vuotta. Hyötöön voidaan ottaa kolmea vuotta vanhempiakin kasveja, mutta viljelyn kannattavuus on tällöin kyseen- alaista (21). Sen sijaan yhden vuoden ikäisistä taimista on saatu hyvä satotulos silloin, kun kasvit on avomaalla kasvatettu runsasravinteisessa lantamullassa (11). Siementaimien viljely hyötöä varten on vähäistä, sillä raparperi on heterotsygootti- nen ja sen jälkeläiset sen vuoksi ominaisuuksiltaan toisistaan poikkeavia (12, 18). Raparperin hyötöön käytettävät lajikkeet ovat samoja, kuin avomaan satoa varten viljeltävät. Näistä on valittu hyötöön soveltuvia kantoja. Risteytykseen perustuva jalostustyö on vasta alussa (2, 18). Yleisimmin hyödetty sekä eniten tutkittu lajike on Victoria. Se on voimakas kasvutavaltaan, ruodit ovat pitkiä ja leveitä. Avomaalla Victoria-lajikkeeseen muodostuu runsaasti kukkavarsia, mutta niiden poistamisella ei sadon kannalta ole merkitystä (17). Muita hyötölajikkeita ovat Sutton’s Seedless, Prince Albert, Timperley Early, Stowberry, Crimson Wine ja German Wine. Raparperin kasvun päätyttyä syksyllä voidaan hyödettäväksi tarkoitetut https://www.c-info.fi/en/info/?token=lVy1wQT8ADW1g4hb.RSPo2LDKeS4MCoZ8lHQaDg.toUdhanEl-rgFn8al4GZz0KCdE4WL6Pgt7wBAWP4TskmEMbNjmTW4UU-r3jUF7WnYFin_BhDRjjfLcPCgu76-N85vhVhf8qSPNCJMmZBlUmkmAmYK65NAG-q8EbjIWHpK4LyQxXEGHM6t7W98FRD_AP_H3-7K3Eeh1U 110 kasvit loka- ja maaliskuun välisenä aikana nostaa maasta. Noston ajankohta määräytyy paikallisten ilmasto-olojen sekä hyötöerijen lukumäärän perusteella (9). Nosto suoritetaan syvään kyntämällä siten, että juuristo saadaan mahdollisim- man suurena ja ehjänä maasta. Juuria ympäröivä maa jätetään juurten suojaksi, mutta se saatetaan myös karistaa pois, jolloin siirto- ja istutustyöt ovat kevyempiä. Taimitiheys saadaan tällöin suuremmaksi hyötöhuoneessa (6). Kaupallisessa viljelyssä raparperin hyötö suoritetaan tätä tarkoitusta varten pystytetyissä hyötöhuoneissa (10 m X 30—60 m), jotka on rakennettu maapohjai- sina tukipylväiden varaan asetetuista puisista irtoseinistä ja kattolevyistä tai tii- listä pysyviksi rakenteiksi. Huoneet lämmitetään lämminvesiputkiston tai erilaisten kaminoiden avulla. Myös kellareissa sekä muissa varastoissa, kun olot ovat edulli- set voidaan raparperia hyötää. Kasvihuoneiden käyttö hyötöviljelyyn on jatkuvasti vähentynyt (3, 22). Hyötöhuoneeseen siirretään maasta nostetut kasvit joko heti tai viikon taikka sitä pitemmän ajan kuluttua. Heti istutetut kasvit jäätyvät kasvupaikalleen hyötö- huoneeseen. Pellolla säilytetyt kasvit sen sijaan tuodaan jäätyneinä hyötöhuonee- seen (9). Card totesi alhaisen lämpötilan 1899 (8) välttämättömäksi, jotta raparperin lepokausi keskeytyisi ja kasvu olisi talvikautena mahdollista. Kovan pakkasen (—27.7° C) osoitti kuitenkin Sayre (21) tutkimuksissaan raparperille haitalliseksi ja satoa heikentäväksi. Sen sijaan lievä pakkanen ( —6.7° C) oli kasvulle edullista. Fry (13) totesi myös, että raparperin täytyy olla »lähtö»-lämpötilassa jotta se tuot- taisi mahdollisimman suuren sadon. Hän oletti lämpötilan vaikutuksen olevan kumulatiivinen 4.4° C:n alapuolella, mutta LouGHTONin (14, 16) tutkimusten mu- kaan raja-arvo on 9.4° C. Tämän lämpötilan alapuolella olevissa lämpötiloissa raparperin lepotilassa alkaa tapahtua muutoksia, joiden johdosta lepotila vähitellen keskeytyy. Jotta lepotilan keskeytyminen olisi täydellistä, tulee kasvin olla riittä- vän kauan alhaisissa lämpötiloissa. Tämän ajan selville saamiseksi määrätään ns. »kylmäyksiköiden» määrä, joka saadaan laskemalla yhteen 10 cm:n syvyydessä maassa klo 9 mitattujen 9.4° C:ta alempien lämpötilojen poikkeamat 9.4° C:sta (15, 16). 200 »kylmäyksikköä» on jo riittävä, jotta raparperin lepotila keskeytyisi (1), mutta eri lajikkeilla on erilainen vaatimus »kylmäyksiköiden» määrään nähden. Esim. Prince Albert-lajike tarvitsee noin 300 ja Victoria-lajike n. 500 »kylmä- yksikköä» tuottaakseen maksimisadon (2, 15). Lepokauden keskeyttäminen on mahdollista myös kemikaaleilla. BjORNSETHin (6) kokeissa saatiin etyleenikäsittelyllä raparperi kasvamaan paremmin ja tuotta- maan parempilaatuista satoa kuin kasvit, jotka olivat olleet pakkasessa lepokauden aikana. Raparperin hyötö voidaan alkaa, kun kasvin lepotila on keskeytynyt. Lämpö- tila kohotetaan hyötöhuoneessa vähitellen 3—4 viikon aikana 15° C:seen. Tässä lämpötilassa ruodit kasvavat tanakoiksi ja värittyvät tummanpunaisiksi. Kor- keammissa lämpötiloissa (esim. 20° C) ruotien kasvu on nopeata, mutta väritys on heikkoa. Alhaisemmissa lämpötiloissa (esim. 10° C) taas kasvu on hidasta, mutta ruodit värittyvät voimakkaan tummanpunaisiksi (21). Hyötöhuoneen ilman lämpötila voi kuitenkin olla 10° C, jos maan lämpötila pidetään pohjalämpö- 111 putkilla 13—18° C:n lämpötilassa (5). Eräiden tietojen mukaan myös jaksoittaisella päivä-(12.8—14.4° C) ja yö-(7.8° C) lämpötilojen vaihtelulla on saavutettu hyviä hyötötuloksia (1). Dickson (11) mainitsee, myös että Victoria-lajike vaatii alempaa lämpötilaa kuin Red Right Thru, jotta ruodit värittyisivät hyvin. Red Right Thru sen sijaan antaa heikomman sadonnormaalia hyötölämpötilaa (15° C) alhaisemmissa lämpötiloissa. Raparperia hyödetään sekä pimeässä että päivänvalossa. Pimeässä lehtiruodit kasvavat pitkiksi, mutta lehden lapa on kääpiökasvuinen ja väriltään keltainen. Ruotien väri on kirkkaan punainen ja niiden rakenne kiinteä ja rapea (21). Päivän- valossa suoritettava hyötö vähenee jatkuvasti, koska ruodit muodostuvat liian samankaltaisiksi avomaalla kasvatetun tuotteen kanssa (3,7) sekä siksi, että ne sisältävät enemmän ihmisen elimistölle haitallista oksaalihappoa (4). Sen sijaan sinisen valon (400—490 nm) käyttö hyötöhuoneen valaistukseen työskentelyn aikana on yleistymässä (2), sillä kuten Chipman ja Hope (10) ovat todenneet sen vaikutuksesta ruotien lukumäärä on suurempi ja niiden väri parempi kuin pimeässä hyödetyillä kasveilla. Raparperin veden tarpeesta huolehditaan hyödön aikana I—21 —2 viikon väliajoin annetulla kastelulla (9). Kokeellisesti on osoitettu, että kastelu suurentaa satoa ja että väri ei »huuhtoudu» runsaallakaan kastelulla (1, 21). Ilman suhteellinen kosteus pidetään 90—95 %:na (9). Hyödön aikana ei lannoiteta, vaan kasvin kasvukauden aikana ottamat ravin- teet riittävät. Lannoituskokeissa avomaalla on todettu, että typpilannoitus lisää satoa, vaikka typpi hidastaakin raparperin tuleentumista syksyllä (13, 17). Anta- malla kaliumia saadaan voimakkaasti värittyneitä ruoteja (1). Raparperista saadaan ensimmäinen sato noin kuukauden kuluttua hyödön aloit- tamisesta (7). Sadonkorjuu suoritetaan alussa, kasvun ollessa voimakasta, kaksi kertaa viikossa, mutta sadon muodostuksen heikennyttyä vain kerran viikossa (22). Ruodit lajitellaan alueellisten määräysten mukaan ja toimitetaan suoraan kulutuk- seen tai yhä yleisemmin tehtaille säilöttäväksi ja pakastettavaksi (9). Lajikkeesta ja hyötötavasta riippuen tuottaa raparperi satoa 2—3 kk. Sadon määrä on 2—7 kg/kasviyksilö (9). Sadon laatu on parempi korjuukauden alussa kuin lopulla, jolloin ruotien väritys on heikko (21). Sadon korjuun päätyttyä hyödetyt kasvit joko heitetään pois tai istutetaan emotaimiksi, joita kasvatetaan yhden kasvukauden ajan ennen jakamista osiin (22). Tutkimusaineisto ja -menetelmät Vuonna 1960 kylvettiin Puutarhatieteen laitoksen koekentälle Viikiin raparpe- ria. Tästä kylvöksestä, jossa harvennuksen jälkeen taimietäisyydet olivat 50 X 50 cm, otettiin vuosina 1962—64 raparperintaimia hyötökokeisiin. Lajike oli Vic- toria. Hyötö suoritettiin kylmähuoneessa, jossa ilman lämpötila voitiin säätää. Ilman suhteellinen kosteus oli 90—95 %. Kasvit istutettiin puulaatikoihin (54 x 54 x 30 cm), joissa täytemaana käytettiin seuraavasti lannoitettua jyrsinturvetta; 112 dolomiittikalkkia hienofosfaattia kaliumsulfaattia 10.00 kg/m 3 2.00 » 1.00 » kaksoissuperfosfaattia Oulun salpietaria 0.75 » 0.50 » hivenravinneseosta 0.10 » Istutuksen yhteydessä kasvit lajiteltiin koon mukaan niin, että vastaaviin koejäseniin tuli samansuuruiset taimet. Taimimäärä laatikossa oli tainten koosta riippuen 2—4 kappaletta. Sato korjattiin I—3 kertaa viikossa. Vuonna 1963 kokonaissadossa otettiin huomioon ruodit, jotka olivat vähintään 30 cm pitkiä ja v. 1964—65 vähintään 20 cm pitkät ruodit. Ruodit lajiteltiin pituuden ja paksuuden perusteella neljään luokkaan: I ja 111 luokkaan kuuluivat yli 30 cm pitkät ja II ja IV luokkaan 20—30 cm pitkät ruodit. Ruodin keskeltä mitatun paksuuden tuli I ja II luokassa olla vähintään 1.5 cm sekä 111 ja IV luokassa00.1.5 cm. Lepokauden lämpötilan vaikutus satoon Hyödettävät kasvit otettiin maasta ja juuret puhdistettiin mullasta lokakuun 23. päivänä 1962. Puolet (A) kasveista (taulukko 1) istutettiin heti puulaatikoihin Taulukko 1. Raparperin lepokauden lämpötilan vaikutus satoon. Table 1. Effect of preforcing temperature on the yield of rhubarb. Kasvien käsittelytapa Hyödet- Sato/kasvi Ruodin I luokan tyjä kpl g keskim. keskim. sato kasveja paino pituus paino-% kpl g cm Stalks, Treatment of plants No. of Yield per plant av. av. Weight-% forced No. of weight length of first plants stal/ts g g cm class yield A. Kylmäkäsittely 1° C Cold treatment 18 22 700 32 39 3ti B. Pakkaskäsittely -5°C Freezing treatment 8,. 23 vrk days 6 17 370 22 35 33 82.B 2 . 53 -»- -»- 6 15 320 22 40 12 83.B 3 . 90 -»- -»- 5 29 850 30 37 31 kylmähuoneeseen, jossa taimet pidettiin l°:n lämpötilassa hyödön alkuun saakka. Loput (B) kasveista jäädytettiin vastaavanlaisessa huoneessa —s°:n lämpötilassa. Ensimmäinen erä pakkashuoneesta istutettiin puulaatikoihin ja siirrettiin kylmähuoneeseen 15.11. 1962, toinen erä (B 2) 15.12. 1962 ja kolmas erä (B 3) 21.1. 113 1963. Tällöin aloitettiin hyötö. Hyötöhuoneen lämpötila oli ensimmäisellä viikolla 5° ja toisella viikolla 10°, minkä jälkeen lämpötila pidettiin koko hyödön ajan 15°:ssa. Hyötö tapahtui pimeässä. Sadonkorjuu aloitettiin samanaikaisesti helmikuun 15. päivänä l°:ssa olleesta (A) sekä ensimmäisestä (B,) ja toisesta (B 2) pakkasessa pidetystä erästä (taulukko 1). Kolmas erä (B 3) kehittyi hitaammin niin, että satoa saatiin ensi ker- ran vasta viisi päivää edellisiä myöhemmin. Nostosta hyötöön saakka pakkasessa olleet kasvit kehittivät eniten ruoteja sekä antoivat suurimman kokonaissadon. l°;n lämpötilassa säilytetyillä kasveilla sen sijaan ruodit olivat laadultaan parhaita. Pakkaskäsittelyn keskeyttä- minen I—21 —2 kuukautta ennen hyötöä häiritsi kasvien lepotilan kehitystä niin, että sato jäi määrältään pieneksi ja varsinkin toisessa pakkasessa pidetyssä erässä (B 2) laadultaan huonoksi. Ruotien värittyminen oli heikkoa. Lukuun ottamatta muutamia pakkasessa säilytetyistä taimista saatuja tummanpunaisia ruoteja ruodit olivat erittäin vaaleita. Valon vaikutus satoon Kasvit otettiin maasta marraskuun 11. päivänä 1963 ja jätettiinkasvupaikalle, jossa juuria ympäröivä multa jäätyi paakuksi. Viikon kuluttua nostosta kerättiin jäätyneet kasvit pellolla kasaksi, jossa ne säilytettiin hyötöön saakka. Säilytyksen aikana ilman lämpötila oli lähes koko ajan normaalia kylmempi. Pakkasta oli tammikuun lyhyttä suojakautta lukuun ottamatta jatkuvasti. Myös sademäärä oli alhainen. Kasvit pysyivät siten koko säilytyksen ajan jatkuvasti jäätyneinä. Tammikuun 17. päivänä 1964 istutettiin hyödettävät kasvit kylmähuoneeseen, jossa ilman lämpötila pidettiin kaksi ensimmäistä viikkoa o°:n, seuraava viikko s°:n, neljäs viikko B°:n ja viides viikko 10°;n lämpötilassa. Kuudennen viikon alusta lähtien hyödön päättymiseen saakka lämpötila oli 15°. Taulukko 2. Valon vaikutus rapaperin satoon. Table 2. Effect of light on the yield of forced rhubarb. Kasvien käsittelytapa Hyödet- Sato/kasvi 2 ensimm. Ruodin I luokan II luokan tyjä kpl g viikon sato keskim. sato sato kasveja ruoteja/kasvi paino pituus paino-% paino-% kpl kpl g g cm Treatment of plants No. of Yield per plant Yield during Stalks, Weight-%of forced No. of first two weeks av. av. first second weight length class classplants stalks g No. of g cm yield yield stalks g C. Hyötö pimeässä Forcing in darkness 8 35 990 D. Hyötö valossa 22 680 28 28 21 12 Forcing in light 8 32 680 20 490 20 26 19 4 4 114 Aluksi kaikki kasvit (C ja D) hyödettiin pimeässä (taulukko 2). Helmikuun 11. päivästä alkaen puolet (D) kasveista valaistiin päivittäin klo 08.00—14.00 2 x 80 W;n »lämmin valkea»-loisteputkivalaisimella. Valon voimakkuus kasvien kär- jessä oli 2500—3000 luksia. Sadonkorjuu aloitettiin molemmissa hyötötavoissa helmikuun 24. päi- vänä. Alusta alkaen voitiin todeta, että pimeässä hyödetyillä (C) kasveilla (taulukko 2) lehdistön kasvu oli nopeampaa kuin valoa saaneilla (D). Pimeässä kasvaneet kasvit kehittivät kahden ensimmäisen korjuuviikon aikana ruoteja yli 2 kpl/taimi enemmän kuin valoa saaneet. Sadon määrä oli samana aikana pimeässä hyö- detyillä 39 %:ia suurempi kuin valoa saaneilla. Kokonaissadossa tämä ero oli vielä suurempi (57 %), joten pimeässä hyötö näytti olevan huomattavasti tuottoisampaa. Mainittu satoero ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä. Ruotien lajittelu osoitti, että pimeässä kasvaneista kasveista saatiin enemmän (18 %) yli 1.5 cm paksuja ruoteja kuin valossa hyödetyistä kasveista (12 %). Myös ruotien keskipainojen ero oli samansuuntainen. Ruotien väri oli aluksi pimeässä kasvaneilla taimilla tummanpunainen, mutta vaaleni myöhemmin keväällä korjatuissa ruodeissa vaaleanpunaiseksi. Ohuet, valoa saaneet ruodit värittyivät tummanpunaisiksi, paksummat sen sijaan olivat tyvestä punaisia ja latvasta vihreitä. Maku oli pimeässä kasvaneissa ruodeissa miedompi kuin valoa saaneissa, joissa oli kesällä avomaalla kasvavalle raparperille tunnusomainen voimakas happoisuus. Hyötökauden loppupuolella alkoi pimeässä kasvatetuissa kasveissa ilmetä varren pituuskasvua. Samanaikaisesti ruotien muodostuminen heikkoni. Myös valoa saaneissa kasveissa esiintyi varren pituuskasvua, mutta huomattavasti vähemmän. Juurta ympäröivän multapaakun ja kaliumnitraattilannoituksen vaikutus raparperin kasvuun ja satoon Hyödettävät kasvit otettiin maasta marraskuun 11. päivänä 1964. Puolet kasveista (E) (taulukko 4) nostettiin juuria ympäröivän multapaakun kanssa, puolet (F) puhdistettiin kuten v. 1962. Kasvit säilytettiin ulkona kasassa hyötöön saakka. Tänä aikana säässä tapahtui huomattavia muutoksia. Aluksi oli pakkas- kausi, jonka aikana kasvit jäätyivät. Joulukuussa 12 vrk kestäneen lämpökauden aikana, jolloin lisäksi satoi runsaasti, kasvit sulivat täysin. Tammikuun alun pak- kasissa kasvit jäätyivät uudestaan. Viikkoa ennen hyödön alkua oli sateinen suoja- kausi, jonka aikana kasvit, joista multa oli poistettu, sulivat ja niihin kehittyi 1.0—1.5 cm:n pituisia silmuja. Lisäksi juurien kärjissä alkoi näkyä pilaantumista. Multapaakun suojaamina varastoidut kasvit pysyivät osittain jäätyneinä. Silmujen turpoamista ei näillä esiintynyt, mutta vähäistä pilaantumista oli juurten kärjissä. Istutus laatikoihin ja siirto kylmähuoneeseen suoritettiin 20. päivänä tammi- kuuta 1965. Ilman lämpötila hyötöhuoneessa pidettiin ensimmäisen viikon ajan o°:ssa, toisen viikon 2°:ssa ja kolmannen viikon s°:ssa, minkä jälkeen lämpötila nostettiin hyötölämpötilana pidettyyn 10°:seen. Samanaikaisesti seurattiin lämpö- tilan muutosta kasvuturpeessa 15 cm:n syvyydessä laatikoiden keskellä. 115 Taulukko 3. Kasvuturpeen ja juurta ympäröivän mullan ravinnepitoisuudet v. 1965. Table 3. Levels of plant nutrients in peat and soil blocks, 1965. Näyte Näyt- Vaiht. Vaiht. Helppo- Vesi- Johtoluku teenotto Ca K liuk. Huk. Ominais- pvm. P N johtokyky (20° C) Sample Date Exch. Exch. Readily Water- Spec, of sample Ca K sol. sol. con- P X ductivity pH CaC03 K lO P s/ N03 10 X tn/ha kg/ha kg/ha mg/1 millim- ho/cm E. Kasvuturve Peat 18.2 5.9 5.2 2100 670 200 5.3 F. Multa Soil blocks » 5.8 7.8 2700 440 120 2.5 E. Kasvuturve Peat E,. Lannoittamaton Xot fertilized 15.3 1875 20 E 2. Lannoitettu Fertilized » 3850 - 120 F. Multa Soil blocks F,. Lannoittamaton Xot fertilized » 2550 <2O F,. Lannoitettu Fertilized » 3450 40 E. Kasvuturve Peat E t . Lannoittamaton Xot fertilized 1.4 6.0 8.2 2275 980 20 5.3 E 2. Lannoitettu Fertilized » 5.8 9.2 5300 1000 160 7.0 F. Multa Soil blocks F l . Lannoittamaton Xot fertilized » 5.8 8.0 1700 870 100 3.8 F 2. Lannoitettu Fertilized » 5.8 9.2 4400 850 120 3.3» Hyödön aikana lannoitettiin puolet kasveista (E 2 ja F 2) (taulukko 4) 0.3 %;n kaliumnitraattiliuoksella antaen 2 1 laatikkoa kohden. Toinen puoli kasveista (E, ja Fj) sai samanaikaisesti yhtä suuren määrän vettä. Lannoitekastelua annettiin viikon välein 25.2. alkaen kaikkiaan viisi kertaa. Ennen tätä oh kaikkia kasveja kasteltu yksinomaan vedellä. Lannoiteliuoksen ja veden lämpötila oli kasteltaessa sama kuin hyötöhuoneen lämpötila. Juuria ympäröivän maan ja kasvuturpeen ravinnepitoisuudet määritettiin kaksi kertaa hyödön aikana, toinen ennen lannoi- 116 tusta, toinen kolmannen lannoituskerran jälkeen sekä lisäksi vielä hyödön päätyttyä Viljavuuspalvelu Oy:ssä (taulukko 3). Taulukko 4. Raparperin juurta ympäröivän multapaakun ja kaliumnitraattilannoituksen vaikutus satoon. Table 4. Effect of soil removal from roots and potassium nitrate fertiliser on the yield of rhubarb. Kasvien käsittelytapa Hyödet- Sato/kasvi 2 ensimm. Ruodin 1 luokan II luokan tyjä kpl g viikon sato keskim. keskim. sato sato kasveja ruoteja/kasvi paino pituus paino-% paino-% kpl kpl g g cm Treatment of plants No. of Yield per plant Yield during Stalks, forced No. of first two av. av. Weight-% of plants stalks g weeks weight length first second No. of g cm class class stalks g yield yield E. Juuret puhdistettu Roots without soil E,. Lannoittamaton Not fertilized 12 II 300 6 170 28 29 32 8 E 2. Lannoitettu Fertilized 12 12 290 6 140 25 27 26 9 F. Juuretmultapaakussa Roots with soil Fj. Lannoittamaton Not fertilized 9 21 540 10 240 25 27 25 5 F 2. Lannoitettu Fertilized 9 21 630 11 330 29 28 27 14 PME 5 % 220 g lepokauden aikana suoritettujen käsittelyjen välillä L.S.D. between treatments during dormancy 1 % 330 g —»— -» Lämpötilamittaukset kasvualustasta osoittivat, että kasvuturpeen lämpötila mullan ympäröimillä kasveilla oli aluksi alhaisempi kuin puhdistetuilla kasveilla. Lämpötilojen todettiin tasaantuneen vasta kahden viikon kuluttua sen jälkeen, kun taimet oli tuotu hyötöhuoneeseen. Ilmeisesti korkeammasta lämpö- tilasta johtuen oli kasvuun lähtö puhdistetuilla kasveilla nopeampaa kuin puhdistamattomilla. Puhdistetuista kasveista (E) saatiin ensimmäinen sato 24. päivänä helmikuuta, kun sen sijaan multapaakkutaimilla (F) muutamia ruoteja lukuun ottamatta vasta kolme päivää myöhemmin. Kahden ensimmäisen viikon sadoissa (taulukko 4) voitiin edelleen nähdä, että multapaakun ympäröimät kasvit antoivat hitaammin satoa kuin puhdistetut kasvit, sillä niistä kerätty aikainen sato oli keskimäärin 48 % kokonaissadosta, kun vastaava arvo puhdistetuilla kasveilla oli 52 %. Edellisistä saatu kokonaissato tosin oli kasvia kohden lähes kaksinkertai- nen verrattuna jälkimmäisten satoon. Kaliumnitraattilannoituksella ei ollut merkitsevää vaiku- tusta raparperin kokonaissatoon, joten satoerot, jotka kokeessa saatiin, olivat seu- 117 rausta kasvien ennen hyötöä saamasta käsittelystä. Kasveista, jotka lepokauden ajan oli säilytetty multapaakun ympäröiminä, kerättiin ruoteja keskimäärin 21 kpl/kasvi, kun puhdistetuista kasveista saatiin keskimäärin vain 11 kpl/kasvi. Ruotien keskipaino oli kummassakin tapauksessa lähes sama. Mullan ympä- röimistä kasveista saatiin keskimäärin 99 % suurempi sato (kuva 1). Ruotien väri vaihteli tummanpunaisesta vaaleanpunaiseen. Väritty- misessä ei todettu säännönmukaisuutta eri koejäsenten välillä. Lannoituksen ja kasvien lepokauden aikana suoritetun käsittelyn vaikutus ruotien punaisen värin muodostumiseen jäi siten epäselväksi. Korjuukauden alkupuolella saatiin kuitenkin enemmän tummanpunaisia ruoteja kuin myöhemmin korjattaessa. Raparperin varret kasvoivat pituutta heikommin kuin edellisenä vuonna. Maaliskuun 29. päivänä suoritetussa mittauksessa olivat varsien keskimää- räiset pituudet seuraavat: varren pituus cm juuret puhdistettu juuret multapaakussa Asetelmasta nähdään miten juurien käsittelytapa ennen hyötöä vaikutti varren kasvuun. Multapaakun kanssa säilytettyjen kasvien varsi kasvoi keskimäärin Kuva 1. Raparperin hyötökoe 2.3.1965. Lannoitettuja kasveja juuria suojaavassa multapaakussa Fig. 1. Rhubarb plants forced in fertilized soil blocks. Photo March 2. 1965. lannoittamaton 7.5 12.7 lannoitettu 9.3 9.2 118 pitemmäksi kuin puhdistettujen kasvien (PME 5 % 2.7 cm). Lannoituksella näytti olevan varren pituuskasvua lisäävä vaikutus; lisäys ei kuitenkaan ollut merkitsevä. Lannoituksen ja kasvien lepokaudenaikaisten käsittelyjen välillä ilmeni vuorovai- kutusta, joka näkyi pituuskasvua hillitsevänä vaikutuksena. Siten lannoituksen anto multapaakun sisässä oleville taimille vähensi merkitsevästi (F = 7.67*) varren pituuskasvua. Raparperinruotien varastointi Avomaalla kasvatettujen raparperien optimivarastointilämpötilan tiedetään olevan —l°—l° C. —l° C:ta kylmemmässä lämpötilassa ei raparperinruo- teja suositella varastoitavaksi (19). Tuoreina ja hyvässä kunnossa varastoituina on raparperin ruoteja voitu 0° C:n lämpötilassa säilyttää kauppakelpoisina 2—3 viikkoa. Suhteellinen kosteus varastossa on tällöin ollut 90—95 %. Varastoinnin onnistumiselle on lisäksi välttämätöntä, että ruodit on varastointihuoneessa sijoi- tettu sälelaatikoihin, joissa riittävä ilmankierto estää tuotteiden kuumenemisen ja homehtumisen (20). Taulukko 5. Ruotien varastointikylmävarastossa 1 —2° C;n lämpöfilassa v. 1965 Table 5. Cold storage of rhubarb stalks at 1—2° C in 1965. Suojaustapa Varastoitu Ruotien Painotappio 15. 3. pituus paksuus pvm % Huomautuksia kpl g cm cm Type of wrapping Stored on Stalks, Loss of weight Remarks March 15 lenght diam. date % No. of cm cm stalks g A. Ilman suojaa No wrapping 1. 5 120 20-30 0.8—1.5 18. 3. 9 Nahistuneita- Wilted yli 2. 5 160 over 30 0.8 1.5 » 8 » » yli yli 3. 4 190 over 30 over 1.5 »7 » » B. PV-muovipussi PV-plastic bag 1. 5 140 20-30 0.8-1.5 22. 4. 3 Vetisiä - Watery yli 1 kpl kauppakelpoinen 2. 5 230 20 —3O over 1.5 » 1 1 stalk marketable yli yli Puoleksi pilaantuneita 3. 5 350 over 30 over 1.5 » 13 Half decayed C. Rei'itetty PV-muovipussi Perforated PV-plastic bag 1. 5 140 20-30 0.8-1.5 22. 4. 9 Vetisiä - Watery yli Puoleksi pilaantuneita 2. 5 170 over 3d 0.8—1.5 » 2 Half decayed yli yli Puoleksi pilaantuneita 3. 5 300 over 3d over 1.5 » —2 Half decayed 119 Hyötämällä kasvatetut raparperinruodit markkinoidaan osittain tuoreina, osittain säilöttyinä tai pakastettuina. Tuoreiden hyödettyjen tuotteiden varastointi- kestävyydestä ei kirjallisuudessa ole tietoja, joten hyötötutkimusten rinnalle jär- jestettiin ruotien varastointia selvittävä koe. Talven 1964—65 hyötökokeesta valittiin maaliskuun 15. päivänä eri suuruus- luokkaa olevia ruoteja. Nämä varastoitiin hyllyille kylmähuoneeseen, jossa lämpö- tila oli I—2°1 —2° C ja ilman suhteellinenkosteus 92 %. Varastointitavat olivat seuraavat: A. ilman suojakalvoa, B. PV-muovipussi, C. rei’itetty PV-muovipussi. Ilman suojakalvoa hyllyille varastoidut (A) menettivät kolmessa päivässä pai- nostaan77.9.22—9.2 % (taulukko 5). Ruodit olivat nahistuneita ja pehmeitä, joten painohäviö johtui pääasiassa veden haihtumisesta. Muovipusseissa ruodit säilyivät kauppakelpoisina yli neljä viikkoa. Huhtikuun 12. päivänä suoritetussa tarkastuksessa ne olivat vielä kiinteitä ja kovia. ReVittä- mättömissä pusseissa (B) oli pussin sisäpintaan kondensoitunut vettä, joka kasteli ruodit pusseja liikuteltaessa. Kymmenen päivää myöhemmin suritetussa tarkas- tuksessa olivat kaikki ruodit yhtä lukuun ottamatta pilaantuneet käyttökelvotto- miksi. Pilaantuminen ilmeni ruotien osittaisena tai täydellisenä pehmene- misenä ja vetistymisenä. Muovipussin rei’ittämisellä ei näyttänyt olevan säilymistä parantavaa vaikutusta, koska mitään eroa säilyneisyydessä ei rei’ittämättömissä (B) ja revitetyissä pusseissa (C) olleiden ruotien välillä voitu havaita. Tulosten tarkastelua Talvikausina 1962—65 järjestetyissä raparperin hyötökokeissa oli tutkimus- materiaali samasta kylvöksestä, joten käytetty materiaali oli kaikissa kokeissa eri-ikäistä. Mahdollista on myös, että taimet eivät olle olleet hyötöominaisuuksil- taan samanlaisia, koska aineisto saatiin siemenlisäystä käyttäen (vrt. 12). Vuonna 1962—63 järjestetyssä hyötökokeessa todettiin, että kun kasvit pidet- tiin yhtäjaksoisesti koko lepokauden ajan samassa lämpötilassa (—s° C tai 1° C), niissä lepotilan keskeytyminen oli täydellisempää kuin tapauksissa B, ja 82,B2 , joissa lämpötila kesken lepokauden nostettiin —s° C:sta 1° C:seen. Tämä il- meni sadon suuruudessa; edellisten (A ja B 3) sato oli enemmän kuin kaksinker- tainen verrattuna jälkimmäisten satoon. Vertailtaessa talvien 1963—65 lepokausien aikana vallinneita lämpötiloja to- detaan, että talven 1963—64 raparperin tainten (C ja D) lepokauden aikana oli siksi kylmää, että kasvit pysyivät jatkuvasti jäätyneinä, kun sen sijaan talven 1964—65 lämpötila vaihteli niin, että kasvit (E ja F) vuoroin sulivat ja jäätyivät. Satomäärät olivat edellisessä tapauksessa keskimäärin huomattavasti suuremmat kuin jälkim- mäisessä. Kun lisäksi otetaan huomioon, että lämpötilat kaikissa edellä mainituissa tapauksissa olivat jatkuvasti 9.4° C:n alapuolella, jolloin lepokauden keskeyttä- mistä tapahtuu (vrt. 15), näyttää siltä, että ei riitä yksinomaan se, että lämpötila on 9.4° C:n alapuolella ja että se ei ole haitallisen kylmä (21), vaan myös näiden rajojen sisäpuolella tapahtuvien lämpötilavaihtelujen kasvin olotilassa aiheutta- mat suuret muutokset vaikuttavat lepotilaan. Mahdollisesti on merkitystä myös 120 näissä tutkimuksissa sillä LoUGTHONin tutkimuksessa esille tulleella ilmiöllä, että kun kasvit säilytettiin lepokauden aikana lepotilaa keskeyttävissä lämpötiloissa, jotka olivat yläpuolella 0° C:n, niin sato heikkeni, jos »kylmäyksiköiden» määrä kohosi yli optimimäärän (16). Ilmeistä kuitenkin on, että maamme ilmastossa saat- taa ulkona säilytetyn rapaperin lepotilan kehityksessä esiintyä suurta vaihtelevuutta ja näin ollen hyötötuloksissa suuria poikkeamia eri vuosien välillä. Hyötövuonna 1964 selvitettiin »lämmin-valkean» loisteputkivalai- simen antaman valon vaikutusta hyötötulokseen. Tällöin todettiin, että valoa saaneiden kasvien ruotien kasvu oli hitaampaa kuin pimeässä hyödettyjen taimien. Ruotien rakenne ja väritys olivat valotetuilla taimilla samankaltaiset kuin viljel- täessä raparperia avomaalla kesän aikana. Kokonaissato jäi pienemmäksi valossa kuin pimeässä kasvatetuilla taimilla, joten »lämmin-valkean» loisteputkivalaisimen antamassa valossa saatu hyötötulos oli huonompi kuin silloin, kun hyötäminen suo- ritettiin pimeässä. Kolmantena tutkimusvuonna selvitettiin jurten ympärille jätet- tävän mullan vaikutusta hyötöön. Kokeen alussa voitiin todeta, että puhdis- tettujen taimien siirto ja kuljetus oli huomattavasti keveämpää, mutta että juuret vioittuivat helpommin, kuin milloin jos multa suojasi juuria. Puhdistus osoittau- tui muutenkin haitalliseksi, sillä ulkona kasassa säilytettäessä juuret olivat alttiita sään vaikutuksille. Tämä ilmeni kasvien nopeampana sulamisena ja loppupuo- lella säilytystä myös silmujen kasvuna sekä juurten suurempana pilaantumisena kuin kasvien ollessa puhdistamattomia. Multapaakussa olevat kasvit sulivat hyötöhuoneessa hitaammin kuin puhdiste- tut kasvit, ja niiden kasvuun lähtö oli siksi hitaampaa. Sadonkorjuu tosin viivästyi vain muutaman päivän, mutta vielä kahden ensimmäisen viikon sadoissa todettiin kasvunopeuden eroja. Sadon suuruus oli puhdistamattomilla kasveilla kuitenkin 99 % suurempi kuin puhdistetuilla, joten tämän perusteella näyttää, että kasvit on syytä nostaa ja säilyttää suojaavan multapaakun sisässä. Vuonna 1965 suoritetun kaliumnitraattilannoituksen ei to- dettu vaikuttavan merkitsevästi hyödössä saadun sadon määrään. Epäselväksi jäi myös sen vaikutus ruotien värittymiseen. Sen sijaan puhdistamattomille kasveille (F 2) annettu lannoitus vähensi varren haitallista pituuskasvua. Tähän vaikutti mahdollisesti lannoituksen takia kohonneen johtoluvun (taulukko 3) kasvua hil- litsevä vaikutus. Johtoluvun suureneminen on kuitenkin siksi pieni, että varmaa johtopäätöstä ilman tarkempia tutkimuksia ei voida tehdä. Mahdollisesti kuitenkin pellolla suoritettavalla voimakkaalla lannoituksella voitaisiin päästä samansuuntai- seen tulokseen. Kahtena ensimmäisenä tutkimusvuonna hyötölämpötila oli 15° C, mutta kolmantena vuonna vain 10° C. Alhaisemman lämpötilan vaikutus sadon aikaisuuteen ei tullut esille. Sen sijaan näytti siltä, että sadonmuodostumisaika piteni 10° C:n lämpötilassa olleilla taimilla, sillä niillä sadonkorjuuaika oli 24. 2.— 1.4. kun taas edellisenä vuonna sadonkorjuu päättyi jo kymmenen päivää aikai- semmin. Hidastumisen aiheuttama haitta oli kuitenkin pieni verrattuna siihen etuun, että ruodit värittyivät ehdottomasti paremmin alemmassa lämpötilassa kuin normaalisti käytetyssä hyötölämpötilassa (vrt. 11). 121 Ruotien säilyminen korjuun jälkeen oli lyhytaikaista huolimatta siitä, että ne heti korjuun jälkeen varastoitiin kylmävarastoon, jonka lämpötila oli I—2°1 —2° C ja suhteellinen kosteus 92 %. Suojaavalla PV-muovikalvolla voitiin säi- lyvyyttä lisätä niin, että ruodit olivat vielä neljän viikon varastoinnin jälkeen kauppakuntoisia. T iivistelmä Vuosina 1962—65 Victoria-lajikkeella suoritetuissa raparperin hyötötutkimuk- sissa todettiin kasvien varastoinnin lepokauden aikana kylmähuoneessa yhtäjak- soisissa —s° C:n ja 1° C:n lämpötiloissa sekä ulkona jatkuvasti jäätyneenä (v. 1963—64) olevan edullista lepotilan keskeytymiselle ja sadon muodostukselle. Hyödön aikana »lämmin-valkealla» loisteputkivalaisimella annettu 6 t:n päi- vittäinen valotus osoittautui epäedulliseksi. Sato jäi pienemmäksi kuin pimeässä hyödettäessä, ja ruodit olivat voimakkaasti happoisia ja värittyneet kuten avo- maalla kasvavan raparperin. Sadon määrä oli mullan suojaamilla kasveilla 99 % suurempi kuin kasveilla, joiden juurista noston yhteydessä oli karistettu multa pois. Kaliumnitraattilannoituksella ei ollut vaikutusta satotulokseen eikä ruotien värittymiseen. Varren kasvua lannoitus vähensi silloin, kun sitä annettiin multa- paakun suojaamille kasveille. Ruotien väritys oli parempi hyödettäessä 10° C:n lämpötilassa kuin 15° C:n lämpötilassa. Vuonna 1965 järjestetyssä ruotien varastointikokeessa todettiin ruotien säily- vän PV-muovipusseissa neljä viikkoa kauppakelpoisina. KIRJALLISUUS (1) Anonym. 1964. Rhubarb must break dormancy before it is lifted. Commercial Grower 3554: 331. (2) 1966. Mr. Smith seeks answers to two rhubarb problems. The Grower 65; 178— 179. (3) Beattie, J. H. 1937. Rhubarb forcing. U. S. Dep. Agric. 137. Leaf., 4 p. (4) Becker, M. 1964. Einige Untersuchungeniiber den Oxalsauregehalt bei Rhabarber. Arch. Gartenb. 12: 67 - 72. (5) Bjornseth, E. H. 1946. The effect of bottom heat on the yield of forced rhubarb. Proc. Amer. Soc, Hort. Sci. 48; 363 368. (6) —1946. The effect on yield of freezing and various ethylene treatments in breaking the dormancy of rhubarb. Ibid. 48: 369 373. (7) Boswell, V. 1954. (1963). Rhubarb production outdoors and in. U.S. Dep. Agric. 354. Leaf., 6p. (8) Card, F. W. 1899. Forcing rhubarb. R. I, Agric. Exp. Stat. Bull. 55: 88 96. (9) Carew, J. & Barry, D. & Carpenter, W. S. 1958. Rhubarb forcing. A production and marketing analysis of three major American areas. Quart. Bull. 41: 444 457. (10) Chipman, E. W, & Hope, G. W. 1964. Forcing of rhubarb under lights. Can. J. PI. Sci. 44: 325 328. (11) Dickson, M. H. 1962. A new idea in rhubarb forcing. Amer. Vegetable Grower 10: 9, 20 21. (12) Frazier, W. A. & Sistrunk, W. A. & Baggett, J, R. & Calvin, L. 1960. Correlation between certain seedling and mature plant characters in rhubarb. Proc. Amer. Soc. Hort. Sci. 76: 492 - 494. 122 (13) Fry, W. G. 1957. Experiments with rhubarb forcing. Exp. Hort. 1:8 11. (14) Loughton, A. 1957. Effects of temperature on behaviour of rhubarb roots. Control of the plant environment, p. 215 216. London. (15) — » — 1961. The effect of low temperature before forcing on the behaviour of rhubarb. Exp. Hort. 4; 13 - 19. (16) —»— 1965. Effects of environment on bud growth of rhubarb with particular reference to low temperature before forcing. J. Hort. Sci. 40; 325 339. (17) —»— & Smith, F. G. 1960. Rhubarb spacing experiments. Exp. Hort. 3: 59 64. (18) Martin, F. W. 1962. Techniques and correlations in breeding rhubarb for forcing. Proc. Amer. Soc. Hort. Sci. 80: 468 472. (19) Pieh, K. 1965. Kiihlung von Obst und Gemiise. Deut. Gartenb. 13: 136 140. (20) Rose, D. H. & Wright, R. C. & Whiteman, T. M. 1933. The commercial storage of fruits, vegetables and florist’s stocks. U. S. Dep. Agric. 278, Circ., 60 p. (21) Sayre, C. B. 1927. Winter forcing of rhubarb. Univ. 111., Agric, Exp. Stat. Bull. 298: 55 76. (22) Wiebe, J. 1962. Rhubarb forcing. Ont. Dep. Agric. 346. Pubi., 5 p. SUMMARY FORCING AND STORAGE OF RHUBARB Kirsti Osara University of Helsinki, Department ofHorticulture Viik, Helsinki Since the forcing of rhubarb is virtually unknown in Finland, experiments with this procedure were carried out in the years 1962 —65 using the variety Victoria. The original material had been sown in 1960 so that the plants used in the trials were 35 years old. In 1962 and 1963 the rhubarb was stored in cold chambers ( —s° C and -(-1° C) for various lengths of time before forcing. Continuous storage at the same temperature (Table 1) resulted in higher yields and better quality than transfer of the rhubarb during the storage period from —s° to +l° C. Outdoor storage of the plants disclosed that in the cold winter of 1963/64, when the roots were constantly frozen, the yield was better (Table 2) than in the winter of 1964/65, when the temperature varied and the plants alternatingly froze and thawed (Table 4). During the perios of forcing in 1964 some of the plants were daily illuminated between 8 a.m. and 2 p. m, by means of two 80 W »warm white» fluorescent lamps. The illuminated plants gave lower yields than those forced in darkness (Table 2). The stalks of the illuminated plants resembled those grown outdoors and were not as tender and flavourous as those forced in the dark. In 1965 half of the rhubarb plants were liftes together with the surrounding soil block, while the roots of the remaining plants were cleaned of soil. The plants enclosed by the block of soil kept well in outdoor storage and gave a yield twice as great as the soil-free plants (Table 4). Potassium nitrate fertilizer (0.3 % solution) applied at weekly intervals during the forcing period in 1965 had no effect on the yield nor on the colour of the stalks (Table 4), but when given to the plants surrounded by soil it retarded the elongation of the stem. In 1963 and 1964 the forcing temperature was 15° C. In 1965 a temperature of 10° C was employed, which proved to be more advantageous for the colour of the stalks. In the storage trial in 1965 it was established that rhubarb could be kept in a marketable condi- tion for 4 weeks when packed in PV plastic bags and held at a temperature of 1 —2° C and a relative humidity of 92 % (Table 5).