ERÄIDEN PUUVARTISTEN KORISTEKASVIEN TALVEHTIMI- SESTA VIIKISSÄ, JYVÄSKYLÄSSÄ, KAUHAJOELLA JA ROVANIEMELLÄ Erkki Kaukovirta Helsingin yliopiston puutarhatieteen laitos Saapunut 13.9. 1967 Koristepuiden ja -pensaiden menestymistä ei meillä ole vielä paljoa tutkittu. Tiedot menestymisestä ovat suurimmalta osaltaan perustuneet muutamilla paikka- kunnilla, lähinnä Etelä-Suomessa, tehtyihin havaintoihin, joista merkittävimmät ovat olleet (1922) Mustialasta kokoamat, Tampereen seudun koriste- puita ja -pensaita koskeva aineisto (Saarnijoki 1937), VAARAMAn (1941) talven 1939—1940 aikana Kasvitieteellisessä puutarhassa Helsingissä sattuneita tuhoja koskevat havainnot sekä Meurmanui (1963) julkaisemat tulokset Puutarhan- tutkimuslaitoksella kokeilluista koristepuista ja pensaista. Pohjois-Suomen oloihin soveltuvista puista ja -pensaista saatavana olevat tiedot ovat vasta tältä kymmen- luvulta (Toivonen 1961). Ensimmäiset koko valtakunnan alueelta koottuun aineistoon perustuvat tiedot koristepuiden ja -pensaiden menestymisestä julkaisi Jokela (1953). Täydellisin koko maata koskeva selvitys on KALLion (1966) vuosina 1963—1964 suorittama tutkimus. Mainittava on myös ScHALiNin (1953) ja SiMBERGin (1955) kirjoissaan esittä- mät tiedot puuvartisten koristekasvien menestymismahdollisuuksista. Varsinaisia vertailevia tutkimuksia, joissa samassa kehitysvaiheessa olevan koristekasviaineiston menestymistä maan eri osissa olisi tarkkailtu, ei tiettävästi ole aiemmin suoritettu. Koska vilkas rakennustoiminta ja kasvava kiinnostus maisemanhoitoon lisäävät nimenomaan koristepuiden ja -pensaiden tarvetta, katsottiin tällaisen vertailevan talvehtimistutkimuksen suorittaminen tarpeelli- seksi. Tässä tarkoituksessa Helsingin yliopiston puutarhatieteen laitoksen toimesta perustettiin v. 1961 koristepuiden ja -pensaiden talvehtimiskoe. Koetta ja siitä talvikausina 1961—1965 tehtyjä havaintoja selostetaan seuraavassa. https://www.c-info.fi/en/info/?token=JLNZKJ0Ey7dpxDbx.ZLV_IdGXMTpcpjtxkNz2aw.kkgCxMVtCDOk4XEgYZTn4U3KtXW3QSz9slmoDoxeEqqvrfO-_aRQTIIuk5absH8aapob34XClcvjH3ZPtmk9gXRk0V7-3kuw5ZrJOgI9iuIcpWKWwfLm_a_lO3xzhuoGZtUImzXO3faQAE-GZ_W7RJOP7h9FrNuHxea17gaP 217 Aineisto ja tehdyt havainnot Koetta varten istutettiin keväällä 1961 37:n eri lehtipuun ja -pensaan ja ke- väällä 1962 12:n eri havupensaan taimet neljälle koepaikkakunnalle. Lisäksi ke- väällä 1961 istutettiin perennoja 62:ta eri lajia ja lajiketta, joiden talvehtimisesta julkaistaan tulokset toisaalla. Ensimmäisen talven aikana tehdyistä havainnoista on julkaistu alustava selostus ammattilehdissä (Kaukovirta 1963). Koepaikat olivat seuraavat: Viik (Helsinki), Puutarhatieteen laitos Jyväskylä, Keski-Suomen kotitaloKeski-Suomen kotitalousopettajaopisto Kauhajoki, Kauhajoen kotitalousopisto Rovaniemi, Rovaniemen kotitalousopisto Koepaikkojen maantieteellinen sijainti ilmenee piirroksesta 1. Kokeessa mukana olleet kasvilajit ja -lajikkeet ilmenevät taulukoista 3—7. Ne on merkitty taulukoihin taimien toimittajien ilmoittamilla nimillä, kuitenkin ottaen huomioon ne muutokset nimissä ja merkitsemistavoissa, mitä Puutarhaliiton v. 1967 julkai- Kuva 1. Koepaikkojen, Viik (Helsinki), Jyväskylä, Kauhajoki ja Rovaniemi, sijainti. Fig. 1. Location of experimental places Viik (Helsinki), Jyväskylä, Kauhajoki and Rovaniemi. 218 seman uusimman »Puutarhakasvien nimistön» mukaan on tapahtunut. Samoin kyseisistä taulukoista ilmenee pensaiden lukumäärä kussakin tapauksessa ensim- mäisen talvehtimiskauden alkaessa syksyllä 1961. Taimien koko, laatu ja kunto oli taimitarhatuotteiden kauppakelpoisuusvaati- musten mukainen. Taimien aitoutta ei ole vielä voitu tarkistaa, mikä johtuu mm. siitä, että osa niistä ei ole vielä kukkinut. Istutuspaikka oli Helsingissä ja osaksi Rovaniemellä avointa peltoa, Jyväs- kylässä ja Kauhajoella puuston suojaamaa aluetta. Maaperä oli istutuspaikoilla hiekkapitoista savea, Jyväskylässä savipitoisempaa ja jäykempää kuin muilla koepaikoilla. Kyseessä olevien talvehtimiskausien aikaiset sääsuhteet ilmenevät taulukoista 1 ja 2. Talvehtimishavainnot tehtiin keväisin lehtien puhjettua, jolloin todettiin paleltuneiden taimien lukumäärä ja elossa olevien kasvien kunto. Kunto arvostel- tiin käyttäen seuraavaa asteikkoa: 5 = oksat terveitä latvasilmuun saakka 4 = alle 50 % edellisen kesän kasvusta paleltunut 3 = yli 50 % edellisen kesän kasvusta paleltunut 2 = myös muita kuin edellisen kesän vuosiversoja paleltunut lumirajan yläpuolelta 1 = kaikki versot paleltuneet lumirajaan saakka -|- = paleltuminen ulottunut lumirajan alapuolelle Havaintotulokset Lehtipuut ja -pensaat. Talvehtimishavainnot tehtiin keväällä 1962, 1963, 1964 ja 1965. Kauhajoelta, missä pensaita jouduttiin siirtämään kevään 1964 jälkeen, on otettu mukaan vain kolmen ensimmäisen kevään havainnot. Talvehtiminen Viikissä ilmenee taulukosta 3, Jyväskylässä taulukosta 4, Kauha- joella taulukosta 5 ja Rovaniemellä taulukosta 6. Taulukot osoittavat, että ensim- mäisen talven jälkeen todettiin Viikissä, Jyväskylässä ja Kauhajoella täysin palel- tuneita kasveja kussakin vain yhtä lajia, joka kahdessa ensin mainitussa paikassa oli Salix alba v. sericea ja Kauhajoella Ligustrina amurensis v. japonica. Sen sijaan Rovaniemellä tuhoutui ensimmäisen talven aikana eri tapauksissa yhteensä 15 tainta. Kaikki Acer tataricum, Cornus alba v. sibirica ja Spiraea x vanhouttei yksilöt paleltuivat. Toisena talvena kuoli pensaita eniten sekä laji- että lukumääräisesti Viikissä, missä täysin paleltuneiksi todettiin yhteensä 11 yksilöä B:aa eri lajia. Kauhaoella paleltui 10 kasvia 6:sta eri lajista ja Rovaniemellä 8 yksilöä s;stä eri lajista. Jyväs- kylässä kokonaan paleltuneiksi todettiin vain 3 tainta kukin eri lajikkeista. Kolmannen talven aikana kasveja tuhoutui selvästi vähemmän kuin aikai- sempina talvina, Viikissä ja Kauhajoella yhdestä lajikkeesta ja Rovaniemellä kah- desta. Samoin neljäntenä talvena Viikissä ja Jyväskylässä kuoli vain osa Hyd- rangea -paniculata pensaista. Rovaniemellä sen sijaan todettiin tällöin paleltuneiksi kaikkiaan 8 kasvia, jotka jakautuivat 6 lajin osalle. 219 Taulukko 1. Lämpötilat talvehtimiskausina 1961 1965. Table 1. Temperatures during the overwintering periods 1961—1965. Lämpötilat Temperatures Päivien lukumäärä, jolloin Kuukauden keskilämpötila °C Alhaisin lämpötila °C lämpötila oli alle —2O °C 5 "* Average temperature0 C Minim.temperature °C No. of days with tempera- S, « I .3 5 ture below —2o° C 8 | -I. a 1 1961- 1962- 1963- 1964- 1961- 1962- 1963- 1964- 1961-1962-1963-1964- 1962 1963 1964 1965 1962 1963 1964 1965 1962 1963 1964 1965 IX 9.69.7 13.010.3 -0.6 —l.B —1.2 -4.4 - - X 6.37.1 6.27.5 -0.3 -5.7 -5.7 —5.4 _ 3 XI 2.31.9 0.70.0 -6.6 —11.5 -15.3 —13.9 - _ 2o' XII -4.8 -6.1 -3.4 —1.5 -27.2 -23.2 -21.2 -18.3 3 7 2 - K r I —3.3 —9.5 —2.4 —3.1 —22.1 —26.4 —32.2 —26.8 2 9 2 3 gS- II -4.8 —lO.B -9.1 —7.6 -26.4 -31.6 -34.5 -35.3 3 7 9 7 j> 111 -8.0 -9.7 —4.8 -3.3 -25.4 -28.1 -32.0 -33.0 8 11 5 3 IV 3.72.1 2.73.4 —2.0 -19.4 —B.l —14.4 Yht. „ , , 16 34 18 132 otal IX 9,0 8.812.2 9.2 —0.5 -1.01.6 -2.9 - - X 5.15.8 5.46.4 -1.0 -4.5 -3.5 -5.5 - - - - XI 1.20.5 -0.9 -2.4 -9.1 —8.3 -12.5 -18.1 - XII —7.0 -9.0 -6.1 -4.2 -29.7 —28.5 -22.5 —24.5 4 8 7 2 S r I -5.7 -11.4 -4.2 -5.4 -24.8 -28.0 -28.0 -23.4 4 9 2 3 II -7.0 -12.6 —11.3 -9.0 -25.0 -29.0 -31.5 —28.4 4 8 13 6 111 -8.9 -9.2 -5.6 -5.4 -29.5 -29.0 -22.1 -29.4 8 11 3 4 IV 4,0 2.82.3 2.9 -5.6 -15,0 -10.0 -15.7 _ Yht. , 20 36 25 15Total IX 8.98.4 11.17.9 -2.1 -1.8 —1.9 -4.3 X 3.05.7 5.06.1 -0.3 -4.9 -3.1 -6.1 - _ ■a XI 1.60.1 -1.2 -1.0 -13.0 -12.7 -19.5 -17.7 - - - XII -6.7 -9.4 -4.3 -4.5 -24,4 -32.5 -19.7 -21.6 5 10 7 3 Ja ? I -5,5 -10.2 -2.5 -4.9 -28.6 -31.2 -20.9 -28.6 2 7 1 2 «S II -6.5 -12.0 -9.7 -8.1 -25,8 -29.5 -30.3 -34.1 4 14 10 6 111 -10.3 -8.8 -4.6 -5.0 -30.0 -27.5 -17.7 -30.2 9 10 9 IV 3.42.3 2.52.7 -6.5 -15.3 -8.9 -19.4 Yht. , 20 41 18 20Total IX 7.36.5 9.30.8 -0.7 -0.50.4 —1.4 X 6.01.4 —1.7 3.7 -0.5 -9.1 -6.4 -4.7 - - - - .„ XI -2.0 -2.5 -6.0 -5.7 -14.8 -14.2 -20.8 -16.4 - - 1 - | C XII —11.7 —13.2 -9.3 -9.3 -25.1 —30.7 -30.6 -29.0 7 10 7 6 gC. 6 I— 1 22 4 4 » » ’Atropurpurea’ 3 (1)1 11+ 4 * » X otlawensis Schneid. ’Superba’ 2 32 4 5 Chaenomelesjaponica (Thunb.) Lindl. 6 321 3 1 + Cornusalba v.sibirica Laud. 2 (2) Cotoneasteracutifolius Turcz 5 21— 31 2 3 *Crataegus coccinea hort. 6 ____ 54 4 5 Hydrangeapaniculata Sieb. Ligustrina amurensis v. japonica Maxim. 3 ____ 45 4 3 *Loniceratatarica L. 5 ____ 34 4 5 Malus prunifolia (Willd.) Borkh. 'John Downie’ 3 ____ 22 2 2 *Malus sargentii Rehd. 3 ____ 22 5 4 Philadelphus coronariusL. 6 1 41 3 3 » x lemoinei Lemoine’Erectus’ Physocarpus opulifolius (L.) Maxim. 4 11 32 3 3 *Patentilla x friedrichsenii Späth 6 ____ 3 3 5 5 * * fruticosa L. 6 4 3 5 5 * » » ’Jackman’ 2 ____ 4 2 5—5 * » » ’Mänelys’ 2 _____ 2 2 6—5 *Ribesalpinum L. 2 5555 » aureum Pursh 2 1— 1 4 4 5 Salixalba v. sericea Gaud. 6 22 (1) 13 1 3 Spiraea x arguta Zabel 2 ____ 22 3 1 + * » hypericifoliaL. 2 4654 » x vanhouttei (Briot) Zabel 2 2 Symphoricarpos albus v. laevigatus (Fern.) Blake 6 1— 3 41 3 3 *Syringa josikaea Jacq. fil. 2 ____ 44 3 5 » reflexa Schneid. 3 ____ 1 1 2 1 * » sweginzomi Kochne & Lingelsh. 2 ____ 45 5 4 Tiliäcordata Mill. 2 ____ 51 4 3 » platyphylla Scop. » x vulgaris Hayne 2 52 4 3 Viburnum opulusV. ’Roseum’ 2 (1) 21 4 3 Tähti (�) nimen edessä osoittaa, että kyseinen kasvi oli neljäntenä istutuksen jälkeisenä kesänä hyvin kotiutunut kasvupaikalleen ja sen kasvu oli vähintään tyydyttävää. Asterisk (*) before the name indicates that the plant had become established and was growing reason- ably well in the fourth summer after planting. 225 Taulukko 7. Havupensaiden talvehtiminen eri koepaikoilla. Table 7. Overwintering of conifers at places of experiment. Kasvi Plant Kokeen Kuollut kpl Taimien elinvoimaisuus (1 —5) alkaessa No. ofplants not overwintered 1 -- heikko, 5 = erinomainen kpl Vitality ofplants (1 —5) 1 poor, 5 = excellent Original Viik Kauhajoki Rovaniemi Viik Kauhajoki Rovaniemi No. of (60° 10') (62° 25') (66 c 30') (60° 10') (62° 25') (66° 30') blants « H 5 CO >£s CO -O* «5 CO -O* »£5 M I£s co « & tO tO tO tO tO toto toto toto toto toto toto Oi Oi Oi Oi Oi Oi Oi Oi Oi Oi Oi Oi Oi Oi Oi Oi Oi Oi Juniperuschinensis L. ’Pfitzeriana’ 3 _ 2 3 432 233 21- - ’Plumosa aurea’ 3 -21-11 111 21- 443 21- communis L. ’Repanda’ 3 _________444 555 545 horizontalis Mnch. 3 1 434 455 555 squamata v. meyeri Rehd. 3 _— _ 2 —— 432 551 332 Virginiana L. ’Grey Owl’ 3 -12 12- 233 42- 2 - Picea abies (L.) Karst. ’Compacta’ 3 ______ 545453 - ’Maxwellii’ 3 _________545 555 554 ’Nidiformis’ 3 _________544 555 554 ’Repens’ 3 1— ___ ___ 524 545 555 glauca (Moench) Woss. 'Conica' 3 - 333 544 124 omorika (Panöic) Purk. ’Nana’ 3 1 2 545 555 45 3 eivät sisälly Toivosen (1961) Pohjois-Suomeen suosittelemiin koristekasveihin. Muista mukana olleista kasveista on vain Hydrangea paniculata, Malus sargentii, Spiraea x vanhouttei ja Viburnum opulus ’Roseum’ Toivosen (1.c.) mukaan katsot- tava Pohjois-Suomea ajatellen aranlaisiksi. Tämän kokeen antamat kokemukset kuitenkin osoittavat, että kestäviksikin katsotut kasvit ovat istutuksen jälkeisinä vuosina alttiita talvivaurioille, sillä vain Ribes alpinum selvisi kaikilla koepaikoilla ilman pakkasvaurioita. Paikallisten olojen merkitys taimien sopeutumisessa istutuspaikoilleen tulimyös esille. Niinpä Jyväskylässä ja Kauhajoella suojaisen istutuspaikan ansiosta paleltu- misia tapahtui vähemmän kuin eteläisimmällä koepaikalla Viikissä, jossa koekenttä oli avoin ja tuulinen (taulukot 3—5 ja 7). Avoin ja tuulinen istutuspaikka aivan ilmeisesti heikensi talvehtimistulosta myös Rovaniemellä, sillä esim. KALLion (1966) tutkimuksissa yhdeksi kaikkein kestävimmistä osoittautunut Amelanchier spicata (»canadensis » hort.) kärsi kaikkina talvina pahoja vaurioita. Samoin KALLion (1.c.) mukaan kestävimpiin pensaisiin luettavat Berberis X ottawensis, Crataegus coccinea (intricata) ja Patentilla fruticosa kärsivät ensimmäisinä talvina paleltumi- sista, mutta selvisivät myöhemmin jo paremmin. Paikallisista tekijöistä johtuvaksi on katsottava myös se, että kestävinä pidetyt (Jokela 1954, Kallio 1966 ja Toi- vonen 1961) Acer ginnala ja A. tataricum talvehtivat epäyhtenäisesti eri koepai- 3 226 koilla. Sama koskee myös Tiliä cordataa ja T. x vulgarista Jyväskylässä, missä var- sinkin ensin mainittu selvästi kärsi siitä, että se oli istutettu koristelammikon par- taalle. Kuukauden keskilämpötilojen perusteella talvet olivat Rovaniemellä kylmim- piä, joskin alhaisimmat lämpötilat mitattiin eri talvien aikana Viikissä ja Kauha- joella. Alhaisimpien lämpötilojen esiintyminen eri koepaikoilla sattui jonkin verran eri aikoina. Viikissä ja Jyväskylässä alhaisimmat lämpötilat sattuivat helmi-maalis- kuun aikana, Kauhajoella joulu-helmikuun aikana, Rovaniemellä joulu-tammikuun aikana (taulukko 1). Kuitenkaan taimien kuolemiseen johtaneita paleltumisia ei mil- lään koepaikalla sattunut eniten niinä talvina, jolloin mitattiin alhaisimmat lämpö- tilat, vaan esim. Rovaniemellä kuoli taimia eniten talven 1961—1962 aikana, joka alhaisimpien lämpötilojen perusteella oli leudompi kuin muut. Tämä johtui ilmei- sestikin siitä, että Rovaniemellä taimet lähtivät kasvuun niin hitaasti istutuksen jälkeisenä kesänä, että kasvusto ei ehtinyt tuleentua riittävästi ennen talven tuloa. Tätä käsitystä tukee mm. Jamalaisen (1960) hedelmäpuiden talvivaurioiden syistä tekemät tutkimukset. Merkille pantavaa on, että lukuun ottamatta Rovaniemen poikkeuksellisen vaikeaksi muodostunutta ensimmäistä talvehtimiskautta palel- tumisia sattui eniten silloin, kun niiden päivien lukumäärä, jolloin lämpötila oli alle 20° C, oli suuri. Tämä näkyi selvimpänä Viikissä, missä lumipeitteen suojaava vaikutus jäi vähäisimmäksi (taulukko 2) ja missä alhaisimmat lämpötilat sattuivat talvikauden loppupuolella. Sen sijaan Kauhajoella ilmeni lumipeitteen suojaava vai- kutus selvästi. Vaikka siellä talven 1962—1963 aikana pakkaspäivien lukumäärä oli suurempi kuin Viikissä, sattui siellä paleltumisia vähemmän kuin Viikissä. Syvän lumipeitteen suojaava vaikutus tuli esille myös havupensaiden talvehti- misessa siten, että taimet kärsivät vähemmän versojen ruskettumisesta Kauha- joella ja Rovaniemellä kuin Viikissä, missä lumipeitteen syvyys oli pienin (taulukko 7)- Tiivistelmä Viikiin (Helsinki), Jyväskylään, Kauhajoelle ja Rovaniemelle keväällä 1961 ja 1962 perustetuilla havaintoistutuksilla seurattiin yhteensä 59:n eri puuvartisen koristekasvin talvehtimista ensimmäisinä istutuksen jälkeisinä talvina. Viimeiset nyt selostetuista havainnoista tehtiin keväällä 1965. Havaintotulokset osoittivat, että myös yleisesti kestävinä pidettyjen koriste- puiden ja -pensaiden taimet ovat ensimmäisinä istuksen jälkeisinä talvina arkoja pakkasvaurioille. Kaikkein kestävimpinäkin pidetyistä pensaista vain Ribes alpinum selvisi kaikilla koepaikoilla vaurioitta. Hydrangea paniculata, Salix alba v. sericea, Juniperus chinensis (muodot ’Pfitze- riana’ ja ’Plumosa aurea’) J. Virginiana ja Picea glauca ’Conica’ osoittautuivat sel- västi aroiksi kaikilla koepaikoilla. Jyväskylässä ja Kauhajoella muita arempia oli- vat edellisten lisäksi Acer ginnala, A. tataricum, Berberis thunbergii ’Atropurpurea’, Chaenomeles japonica, Spiraea x vanhouttei, Syringa reflexa ja Viburnum opulus ’Roseum’. Rovaniemellä tyydyttävään kasvun alkuun päässeiksi voitiin kevääseen 1965 mennessä katsoa vain Acer ginnala, Berberis thunbergii, B. x ottawensis, 227 Crataegus coccinea, Lonicera tatarica, Malus sargentii, Potentillat, Ribes alpinum, Spiraea hypericifolia, Syringa josikaea ja S. sweginzowii sekä samat havupensaat kuin Viikissä. Tehtyjen havaintojen perusteella niiden päivien lukumäärä, jolloin lämpötila oli alle —2o° C, vaikutti selvemmin pakkasvaurioiden määrään kuin useissa tapauksissa alle 30° C:n laskeneet alhaisimmat todetut lämpötilat. Tämä tuli esiin varsinkin siellä, missä lumipeitteen suojaava vaikutus jäi vähäiseksi. Paikallisten olojen vaikutus kävi esille varsinkin Acer-lajien talvehtimisessa, joka oli epäyhtenäistä. Niin ikään kaikkein runsaimmaksi muodostuneet pakkas- vauriot, talven 1962—1963 aikana Viikissä, osoittivat paikallisten olojen vaikutuk- sen talvehtimiseen. Tiliä cordatan talvehtimisen epäonnistumista Jyväskylässä on myös pidettävä paikallisista oloista johtuneena. Ne kasvit, joiden voidaan kevääseen 1965 mennessä tehtyjen havaintojen perusteella katsoa menestyvän eri koepaikoilla, on taulukoissa 3—6 ilmaistu nimen edessä olevalla tähdellä. KIRJALLISUUTTA: Jamalainen, E. A. 1960. Vinterskador som en begränsande faktor vid fruktodling i Finland. Nord. Jordbr. Forskn. Suppl 1 (1960): 294—297. Jokela, K. 1953. Maassamme menestyvät tavallisimmat koristepuut ja -pensaat sekä niiden ilmastol- linen kestävyys vyöhykkeittäin. Puutarhakalenteri 13: 233 243. Kallio, T. K. 1966, Koristepuiden ja -pensaiden levinnäisyydestä ja menestymisestä Suomessa. Ann. Agric. Fenn. 5; Suppl. 1: 1 107. Kaukovirta, E. 1963. Ensimmäisiä havaintoja koristekasvien talvehtimiskokeesta. Puutarha 66: 24, 26-27. Meurman, O. 1963. Puutarhantutkimuslaitoksella Piikkiössä kokeilluista koristepuista ja -pensaista. Acta Forest. Fenn. 76, 3: 1 42. Puutarhaliitto. 1967. Puutarhakasvien nimistö. Puutarhaliiton julk. 170. 47 s. Helsinki. Saarnijoki, S. 1937. Tampereen seudun ja sen lähiympäristönkoristepuista ja -pensaista. Acta Forest. Fenn. 46, 3: 1 58. Schalin, B. 1953. Koristepensaista kauneimmat. 141 s. Porvoo. Simberg, L. 1955. Koristepuita ja pensaita. 277 s. Porvoo. Tigerstedt, A. E. 1922. Mustilan Kotikunnas. Kertomus kokeista ulkolaisilla puilla ja pensailla Mus- tolassa vuosina 1901 1921. I Havupuut. 231 s. Porvoo. Toivonen, R. 1961, Koristekasveja Pohjois-Suomen olosuhteisiin. Puutarha 64:212 213, 410 411. Vaarama, A. 1941. Helsingin yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa talven 1939—4O aikana puille ja pensaille aiheutuneet pakkasvauriot. Ann. Bot. Soc. Zool.-Bot. Fenn. Vanamo 16, 4: I—4B. 228 SUMMARY: OVERWINTERING OF SOME WOODY ORNAMENTALS AT VIIK, JYVÄSKYLÄ, KAUHAJOKI AND ROVANIEMI Erkki Kaukovirta Institute of Horticulture, University of Helsinki Most of the available information about winterhardiness of ornamentals in Finland is based on separate observations in restricted areas. In order to get more comparable information, 37 different varieties of deciduous shrubs, 12 varieties of conifers and 62 varieties of perennials were planted at four different locations representing the following latitudes: 60° 10’, 62° 15’ (central Finland), 62° 25’ (West Finland) and 66° 15’. The overwintering of the deciduous shrubs and conifers during the first winters after planting is reported in this paper. The number of plants at the beginning of the experi- ment and the overwintering of these plants can be seen in Tables 3 7. The weather conditions during the wintering periods are reported in Tables 1 and 2. The observations made indicated that even the varieties which are considered to possess good winterhardinessin these latitudes are sensitive to winter damage during the first winters after the planting. The main cause of winter damage seemed to be the length of the period during while the plants were subjected to severe cold. As the number of days when the temperature was below 20° C increased, the occurrence and severity of winter damage increased. Short, often extremely severe cold spells did not have so great an effect on the overwintering, as can be seen by comparing Tables 1 and 3 6. The protection of a deep snowcover appeared to be of great importance for overwintering particularly during the first two winters after the planting. The plants which became established and were growing reasonably well by 1965 are marked with an asterisk before the name in Tables 3 6.