PITKÄAALTOISEN UV-VALON SEKÄ KASVUNSÄÄTEIDEN VAIKUTUS KRYSANTEEMIN KASVUUN Erkki Kaukovirta Helsingin yliopiston pmtarhatieteen laitos Saapunut 7.2. 1968 Cycocelin (2-kloretyltrimetylammoniumkloridi) ja Phosfonin (tributyl-2,4-diklorbentsyl- fosfoniumkloridi) pituuskasvua rajoittavan vaikutuksen on todettu olevan erilainen kesällä kuin talvella. Cycocelin kasvua hillitsevä vaikutus on suurempi talvella kuin kesällä, Phos- fonin päinvastoin (Cathey 1960 aja b, Cathey & Stuart 1961, Kaukovirta 1963). Niistä tekijöistä, joista kyseinen tehon vaihtelu aiheutuu, ei olla täysin selvillä. Tehon vaihtelun selvittämistä vaikeuttaa se, että kasvien pituuskasvun fysiologista taustaa ei vielä riittävästi tunneta (Sachc 1965). Pyrittäessä selittämään miten Cycocel ja Phosfon rajoittavat pituuskasvua eri tavalla kesällä ja talvella, kiinnittyy huomio ensiksi valo- ja lämpöolojen erilaisuuteen eri vuoden- aikoina. Useat kirjallisuudessa esitetyt tulokset kuitenkin viittaavat siihen, ettei kyseistä tehon vaihtelua voida täysin selittää ainakaan kesän ja talven erilaisista valomääristä ja lämpöoloista aiheutuvaksi. Esimerkiksi Wittwer (1960) sekäWittwer jaTolbert (1960) totesivat, että valoisuuden lisääntyminen 5000 :sta 30000 :een luksiin ei vaikuttanut Cyco- celin tehoon. Tolbert (1960) havaitsi lisäksi, että Cycocelin pituuskasvua rajoittava vai- kutus vehnään pysyi samana lämpötilan muuttuessa 13°C:sta 30°C:seen. Cathey ja Piringer (1960) totesivat Phosforin pituuskasvua rajoittavan vaikutuksen vähäisemmäksi 27°C:ssa kuin 21°C:ssa ja 10°C:ssa, ts. päinvastaiseksi kuin voisi otaksua sen perusteella, että Phosfon on yleensä kesällä tehokkainta. Kasvunsääteillä käsiteltyjen kasvien suhtautumista valon laatuun on myös tutkittu (Cathey & Piringer 1961, Cathey & Stuart 1961 ja Krug 1961). Lähinnä on ver- rattu hehkulamppujen ja loisteputkien antamaa valoa valojakson pidentämisessä ja to- dettu, etteivät kasvunsääteet muuta kasvien suhtautumista kyseisiin valokäsittelyihin. Kasvunsääteiden tehon vaihteluiden selvittämiseksi on valon laadun tarkempi tutkiminen eri vuodenaikoina ilmeisesti tarpeen. On näet ajateltavissa, että valon koostumuksessa tapahtuvat muutokset eri vuodenaikoina voisivat olla syynä kyseisten kasvunsääteiden erilaiseen tehoon kesällä ja talvella. Valon koostumushan vaihtelee auringon korkeuskul- man muuttuessa siten, että lyhytaaltoisen säteilyn osuus pienenee korkeuskulman piene- https://www.c-info.fi/en/info/?token=Bv6Y8n4MT6fYYN8H.71ABVeIoG-98gVeWMKJwbA.Ww98K_mxRLvaIVY0y0qDXaPFhbjHTEyKHN-0AetfGe17SXygNBsEjvf84XY-ztp_2hbf0qLwchm6hGuDgzLTHpW9vFeZB4TzjYqlYIFjRhuxGh7PYDmva5q6nhf3as_parsSmy-g890fpMY4a__2ScT-PFUdNsZSZckrgM06 68 tessä. Suomessa suoritetuissa mittauksissa (Lunelund 1936 ja 1945) on mm. todettu, että auringon korkeuskulman ollessa 50° on ultravioletin säteilyn osuus 95,4 % keskimääräi- sestä maksimista, kun taas korkeuskulman ollessa 15° vain 2.9 %. Sinivioletin valon osuus valomäärästä on taas 20.5 % korkeuskulman ollessa 50° ja 5.9 %, kun korkeuskulma on s°. Sen seikan selvittämiseksi, onko lyhytaaltoisen säteilyn määrällisellä vaihtelulla talven ja kesän aikana mahdollisesti osuutta kasvunsääteiden tehovaihteluun, katsottiin aiheel- lista tutkia ultravioletin valon vaikutusta Cycocelin ja Phosfonin tehoon krysanteemilla, koska määrälliset vaihtelut UV-valon kohdalla ovat selvimmät. Seuraavassa selostetaan näitä tutkimuksia. Kokeiden järjestely Kokeet suoritettiin v. 1965—1967 Helsingin yliopiston puutarhatieteen laitoksella Vii- kissä, koe 1 24. 4.—23.7. 1965, koe 2 24. 2.—18.5. 1966kasvihuoneessa jakoe 3 kasvatus- kaapeissa 25. 3.—13.7. 1967. Kokeessa 1 ja 3 koelajikkeena oli ’Bonnaffon de Luxe’, kokeessa 2 ’Goulden Princess Anne’. Kokeessa 1 ja 2 kasvit saivat auringonvaloa, ja UV- valon antamista varten eri koejäsenet oli erotettu toisistaan alumiinipintaisilla väliseinllä. Koe 3 suoritettiin kasvatuskaapeissa, joissa valon lähteinä olivat ’Kuulas valkea’-loiste- putket. Valoisuus kaapeissa oli 5000 luksia. Pistokkaat istutettiin lannoitettuun turpeeseen muoviruukkuihin. Kasvunsääteet sekoitettiin multaan ennen istutusta. Valokäsittely aloi- tettiin heti istutuksen jälkeen jasitä jatkettiin siihen saakka, kunnes nuput olivat muodos- tuneet. Käsittelyt olivat seuraavat: Valokäsittelyt A Ilman UV-valoa B UV-valo valojakson aikana, yhteensä 459 t/39 vrk. C UV-valo pimeäjakson aikana, yhteensä 585 t/39 vrk. Kokeessa 3 olivat vain käsittelyt Aja C. Valojakson pituus 18 ensimmäisen päivän aikana oli 15 tuntia ja sen jälkeen 9 tuntia vuorokaudessa. Kasvunsäädekäsittelyt I käsittelemätön II Cycocel 15 ml tehoainetta/100 1 multaa 111 Phosfon 8.57 g tehoainetta/100 1 multaa. Kokeessa 1 Phosfon oli 50 %:n valmisteena ja muissa kokeissa 1.5 %:n jauheena. Cycocel- valmiste oli 50 %:n ja nestemäinen. Ultraviolettivalon antamiseen käytettiin Philipsin HPW 125 W:n lamppuja, joiden säteilyn maksimi on 3655 Ä:ssa, kuten piirroksesta 1 ilmenee. Lamput olivat 70 cm kas- vien latvojen yläpuolella, ja lampun säteilyalue oli 1 m2 . Lämpötila kasvihuoneessa oli helmi-maaliskuussa 18—20°C päivällä ja huhtikuun jäl- keen 20—22°C. Yölämpötila ennen lyhytpäiväkäsittelyn alkamista oli 18°C ja lyhytpäivä- käsittelyn alettua 16°C. Lehden lämpötila mitattiin kahden ensimmäisen viikon aikana kokeesta 1 kolme kertaa vuorokaudessa: tunti lisävalokäsittelyn alkamisen jälkeen, tunti ennen lisävalon katkaise- mista jakerran pimeäjakson aikana. Mittaus suoritettiin vastuslämpömittarilla siten, että kahdesta ohuesta platinakärjestä koostuva tuntoelin asetettiin kevyesti koskettamaan leh- den alapintaa. Mittaukset suoritettiin erikseen sisä- ja ulkorivien kasveista. Mittaustulos- 69 ten keskiarvot sekä vaihtelu mittauskertojen välillä esitettiin taulukossa 1. Myöhemmin suoritettiin ainoastaan tarkistusmittauksia, joissa todettiin lämpötilaerojen lisävaloa saa- neiden ja ilman lisävaloa kasvaneiden kesken pysyneen samansuuruisina. Taulukko 1. Keskimääräiset lehden lämpötilat kahden viikon aikana suoritettujen mittausten perusteella. Table 1. Average leaftemperatures during a two weeksperiod. Sisärivien kasvit Ulkorivien kasvit Plants in inner rows Plants in outer rows Päivällä Light period Ilman UV:a Without UV 20.4±0.7°C 10.2 ± O.B°C UV-lisävalo WW, uv 22.4±0.8°C 21.7±0.7°C Yöllä Dark period Ilman UV:a Without UV 17.0±0.5°C 17.0±0.5°C UV-lisävalo wuh uv 17.8 ± O.7°C 17.3 ± O.5°C Kuva 1. Philips HPW 125 W lampun suhteellinen säteilytiheys. Fig. 1. Spectralflux distribution of Philips HPW 125 W lamp. 70 Ultraviolettivalon kyky tunkeutua lehtiin määritettiin ’Golden Princess Anne’-lajik- keesta Oy Airam AB:n laboratoriossa mittaamalla suhteellinenheijastus Beckman spektro- fotometrillä. Mittaus suoritettiin käsittelemättömistä kasveista, CCCdlä käsitellyistä sekä 10 vuorokautta yhtämittaisesti ultraviolettisäteilyä saaneiden kasvien lehdistä. Tulokset esitetään piirroksessa 2. Kokeissa 1 ja 2 ryhmittely perustui osa-osaruutujen ja kokeessa 3 osaruutujen menetel- mään. Kokeissa 1 ja 2 sisemmät ja ulommat rivit oli erotettu eri koejäseneksi. Tulosten analysoinnissa seurattiin GouLDENin (1952) esittämää laskutapaa. Tulokset Pituuskasvu. Kokeissa Ija 2 mitattiin tulokset erikseen ulkoriveissä ja sisäriveissä kasvaneista kasveista. Piirroksessa 3 esitetään tulokset pituuskasvun mittauksista. Ne osoit- tavat, että UV-valon vaikutus sisä- ja ulkorivien kasveihin oli samanlainen, sillä lisävalo ei merkittävästi muuttanut pituuskasvussa todettuja sisä-ja ulkorivien kasvien välisiä eroja (F-arvot < 2). Koska sisä-ja ulkorivien kasvien väliset erot eivät ole merkitseviä, esite- tään tulokset seuraavassa keskiarvoina. Phosfonin ja Gycocelin vaikutus pituuskasvuun. Phosfonin pituuskasvua hillitsevä vaikutus oli selvästi voimakkaampi kuin Gycocelin. Kuten piirrok- sista 3 ja 4 ilmenee, Phosfonilla käsiteltyjen kasvien pituuskasvu oli kaikissa kokeissa ja koejäsenissä merkitsevästi pienempi kuin käsittelemättömien (PME kokeessa 1 = 1.1 cm, kokeessa 2 = 1.6 cm ja kokeessa 3 = 1.5 cm). Ilman lisävaloa kasvaneissa kasveissa oli Gycocelin pituuskasvua rajoittava vaikutus merkitsevä vain kokeessa 3, UV-valoa saa- neissa kasveissa vain kokeessa 3 ja kokeessa 1 pimeä jakson aikana lisävaloa saaneissa kas- veissa. Prosentuaalinen pituuskasvun lyheneminen on laskettu taulukkoon 2, josta ilmenee, että Gycocelin ja Phosfonin kasvua hillitsevä vaikutus oli prosentuaalisesti suurempi UV- valoa saaneissa kasveissa kuin ilman sitä kasvaneissa. Kuva 2. Krysanteemin lehden heijastumissuhde prosentteina MgO-pintaan verrattuna. Fig. 2. Relative reflection ofchrysanthemum leaves inpercentage ofreflection from MgO-surface. Taulukosta 2 havaitaan lisäksi, että Cycocelin pituuskasvua rajoittava vaikutus oli ’BonnafFon de Luxe’-lajikkeessa suurempi kuin ’Golden Princess Anne’-lajikkeessa. Phos- fonin kohdalla tilanne oli päinvastainen. Piirroksissa 3 ja 4 pylväiden alaosa ilmaisee kasvien pituuskasvun siinä vaiheessa, jolloin nuput olivat muodostuneet. Kuten niistä havaitaan, oli Cycocelin ja Phosfonin vaikutus tässävaiheessa samankaltainenkuin kokeen päättyessä lukuun ottamatta valojaksonaikana Kuva 3. Pituuskasvu kokeissa 1 ja 2 nuppujen muodostuttua (I), kokeen päättyessä (II). Fig. 3. Subsequent growth in the experiments 1 and 2 at the time offull flowerbuds (I), at the end ofexperiments {II). 71 kokeessa 2 UV-valoa saaneita kasveja, joissa Cycocelilla ei ollut vaikutusta kasvien pituus- kasvuun. UV-valon vaikutus pituuskasvuun. Piirroksista 3ja 4 ilmenee edel- leen, että UV-valoa saaneiden kasvien pituuskasvu oli suurempi kuin ilman sitä kasvanei- den. Pimeäjakson aikana annettu ultraviolettivalo lisäsi pituuskasvua selvästi enemmän kuin valojakson aikana annettu (PME kokeessa 1 = 1.8 cm, kokeessa 2 = 3.3 cm ja ko- keessa 3 = 1.4 cm). Osittain pituuskasvun lisäys aiheutui käsittelemättömissä ja Gycoce- lillä käsitellyissä kasveissa nivelvälien pitenemistä, kuten taulukosta 3 havaitaan. Lisäsäteilyn aikaansaama pituuskasvun muutos prosentteina ilman lisävaloa kasva- neista kasveista on laskettu taulukkoon 4. Kuten siitä ilmenee, UV-valon aikaansaama pituuskasvun lisäys oli voimakkainta kokeessa 2, jossa koelajikkeena oli ’Golden Princess Anne’. Kaikissa kokeissa oli kuitenkin yhdenmukaisena piirteenä se, että UV-valon aiheut- Piirros 4. Kasvien korkeus kokeessa 3 nuppujen muodostuttua (I) ja kokeen päättyessä (II). Fig. 4. Height of theplants in the experiment 3 at the time offullflowerbuds (I) and at the end ofexperiment (II). 72 73 Taulukko 2. Pituuskasvun lyheneminen ( —) Cycocel- ja Phosfon käsittelyjen vaiku- tuksesta prosentteina käsittelemättömistä kasveista. Table 2. Growth retardation effect ( —) of Cycocel and Phosfon as percentage of untreated plants. UV-valo UV-radiation Koe 1 Kasvunsääde Ilman Valojakson Pimeäjakson aikana aikana Experiment Growth During During retardant None light period dark period Cycocel 1.9% 5.4% —12.0% Phosfon —15.1% —16.6% —23.4% Cycocel + 1.9% 1.0% 1.0% Phosfon —82.7% —86.1% —86.2% Cycocel 6.9 % 12.9 % Phosfon 48.9 % 52.6 % Taulukko 3. Nivelvälien pituus kokeissa 2 ja 3. Table 3. Length of internodes in Experiments 2 and 3. UV-valo UV-radiation Ilman Valojakson aikana Pimeäjakson aikana Kasvunsääde None During light During dark period Growth retardanl period Koe 2 'Golden Princess Anne' Experiment 2 Käsittelemätön Check 1.9 ± 0.1 cm 2.1 ± 0.1 cm 2.5 ± 0.2 cm Cycocel 1.8 ± 0.1 „ 2.1 ± 0.2 „ 2.5 ± 0.2 Phosfon 0.6 ± 0.0(2) „ 0.7 ± 0.1 „ 0.7 ± 0.1 Koe 3 'Bonnaffon de Luxe' Experiment 3 Käsittelemätön Check 1.1 ± 0.3 cm 1.3 ± 0.2 cm Cycocel 1.0 ± 0.2 „ 1.2 ± 0.1 Phosfon 0.6 ± 0.0(2) „ 0.6 ± 0.0(2) „ tama pituuskasvun lisäys oli suurin käsittelemättömissä kasveissa ja pienin Phosfonilla kä- sitellyissä kasveissa. Myös Cycocelilla käsiteltyihin kasveihin ultravioletin lisävalon vaiku- tus oli selvästi suurempi kuin Phosfonilla käsiteltyihin. Pimeäjakson aikana annettu UV- valo lisäsi pituuskasvua enemmän kuin valojakson aikana annettu. Käsittelyjen vaikutus kukintaan. Kukinta alkoi kokeessa 1 12.— 15.7. välisenä aikana samanaikaisesti kaikissa koejäsenissä. Kokeessa 2 ja 3 Phosfonilla käsiteltyjen kasvien kukinta alkoi 14 päivää myöhemmin kuin muissa koejäsenissä. Kuk- kien lukumäärä ilmenee taulukosta 5 ja ensimmäisen kukinnon halkaisija taulukosta 6. Eri käsittelyjen välillä ei kukkien lukumäärissä eikä koossa ollut tilastollisesti merkitseviä eroja. 74 Taulukko 4. UV-valon aikaansaama pituuskasvun lisäys (+) la lyheneminen (—) prosentteina ilman UV-valoa kasvaneista kasveista. Table 4. Change of plant height, promotion (+), retardation ( —) caused by UV-light aspercentage of plants without UV-light. Koe Aika, jolloin UV-valoa Käsittely kasvunsääteillä annettiin Treatment with growth retardants Experiment Time of UV- light Kontrolli Cycocel Phosfon Check Valojakso . Light period + '-9 % - 3 -°% - 10'°% Pimeäi akso Dark period + 24 " 5 » + 10' 7 » + 2A » Valojakso 2 Light period + 143 » + 10' 9 » " 3 - 3 " Pimeäjakso +3 7- 6" + 3l - 4 " " 4 ' 7 " Pimeäjakso 3 Dark period + 12A » + 7 ' 2 » + 5" 4 » Taulukko 5. Kukkien ja nuppujen yhteismäärä kpl/kasvi. Table 5. No. offlowers andflower buds per plant. Lisäsäteily Additional radiation Koe Kasvunsääde Ilman Valojakson Pimeäjakson aikana aikanaaikana Experiment Growth During During retardant None light period dark period Käsittelemätön Untreated1 14.9kpl 15.3 „ 17.0 „ 14.9 kpl 15.4 kpl 16.0 „ 17.5 „ Cycocel Phosfon 17.1 „ 16.6 „ Käsittelemätön Untreated2 9.5 „ 10.1 „ 10.3 Cycocel Phosfon 10.2 „ 9.8 10.0 „ 9.9 „10.3 „ 10.6 „ Käsittelemätön Untreated3 3.6 „ 3.2 „ 2.4 „ 5.6 „ 5-1 „ 3.5 „ Cycocel Phosfon 75 Taulukko 6. Ensimmäisen kukan halkaisija cm. Table 6. Diameter of Ist flower in cm. Lisävalo Additional light Koe Kasvunsääde Ilman Valojakson Pimeäjakson aikana aikana Experiment Growth During During dark retardant None light period period Käsittelemätön 1 Untreated 9.5 cm 9.3 cm 8.4 cm Cycocel 9.1 „ 9.1 „ 8.9 „ Phosfon 9.0 „ 9.0 „ 9.5 „ Käsittelemätön 2 Untreated 8.1 „ 8.0 „ 8.0 „ Cycocel 8.2 „ 8.1 „ 8.0 „ Phosfon 7.0 „ 7.1 „ 7.0 „ Käsittelemätön 3 Untreated 6.9 „ 6.8 „ Cycocel 6.5 „ 6.5 „ Phosfon 6.4 „ 6.4 „ Tulosten tarkastelu Ultravioletin valon vaikutus pituuskasvuun. Säteily, jonka aallonpituus on lyhyempi kuin 3000 Ä, pystyy vain vähäisessä määrin tunkeutumaan tavallisen kasvihuonelasin läpi (Trigkett & Goulden 1958). Tästä syystä valittiin tässä tutkimuksessa ultravioletin valon lähteeksi lamppu, joka pääasiallisesti lähettää 3655 Ä:n valoa. Suoritetuissa mittauksissa todettiin, että vain pieni osa UV-säteilystä heijastui krysan- teemin lehdestä, suurin osa tunkeutui lehteen (piirros 2) . Samanlainen havainto on tehty myös aikaisemmin Oy Airam Ab:n laboratoriossa (Lampi 1962). Samoin osoittivat suori- tetut mittaukset, että lehden lämpötila nousi ultravioletin säteilyn vaikutuksesta, joskin lämpötilan nousu oli keskimääräisesti pienempi kuin l°C:ta (taulukko 1). Kokeiden tulokset osoittivat, että ultravioletti valo saa aikaan pituuskasvun lisäyksen käsittelemättömissä ja Cycocelilla käsitellyissä kasveissa, mutta vähäisemmässä määrin Phosfonilla käsitellyissä kasveissa. Osittain pituuskasvun lisäys aiheutui nivelvälien pite- nemisestä ja oli suurin pimeäjakson aikana UV-valoa saaneissa kasveissa. On siis ilmeistä, että pituuskasvun lisääntyminen ei yksinomaan aiheutunut lisävalon yhteyttämistä edistä- västä vaikutuksesta, joskin tämä mahdollisuus on otettava huomioon, sillä eräissä tutki- muksissa on voitu osoittaa yli 3000 Ä:n UV-säteilyllä olevan merkitystä yhteyttämisessä (Rabinovvitch 1951). Lehtien lämpötilan kohoaminen oli toinen tekijä, joka mahdollisesti saattoi aiheuttaa todetun kasvien »venymisen». Kuitenkin CATHEYn ja PiRiNGERin (1961) mukaan Phosfonin teho heikkenee lämpötilan kohotessa. Tätä ei kuitenkaan tapahtunut Phosfonilla käsitellyissä kasveissa, mistä syystä lämpötilan osuus pituuskasvun lisäykseen 76 lisäsäteilyä saaneissa kasveissa tulee kyseenalaiseksi. Onkin otaksuttava, että näissä ko- keissa UV-lisävalo lähinnä vaikutti joko aktivoivasti tai lisäävästi johonkin pituuskasvua säätelevään aineeseen ja että Phosfon pystyi estämään tästä johtuneen kasvun lisäyksen tehokkaammin kuin Cycocel (taulukko 2). Tämä osaltaan selittänee sen, että Cycocel- käsittelyn antama tulos ei kesällä ole yhtä hyvä kuin talvella. Sen sijaan Phosfon-käsittely pystyy selvästi paremmin hillitsemäänUV-valon pituuskasvua lisäävän vaikutuksen. UV-säteilyn vaikutus kukintaan. Kukintojen määrä vaihteli huomat- tavasti eri kokeissa. Kokeessa 3 kukintojen vähäisen määrän voidaan katsoa johtuneen siitä, että kasvatuskaapeissa valomäärä oli alhainen. Tästä huolimatta kaikissa kokeissa todettiin, että ultravioletilla lisävalolla ei ollut fotoperiodista vaikutusta, vaan pimeäjak- son aikana lisävaloa saaneissa kasveissa kukinta kehittyi samalla tavalla kuin ilman lisä- valoa kasvaneissa tai valojakson aikana ultraviolettivaloa saaneissa kasveissa. Saman ovat todenneet myös Moskov ja Mihajlov (1964). Eräissä tapauksissa ultravioletti valo lisäsi kukintojen määrää, mutta aiheutti samalla kukinnon koon pienenemistä (taulukot 5 ja 6). Ultravioletin valon ei todettu olevan vahingollista kasveille, kuten useissa tutkimuksissa varsinkin lyhytaaltoisen UV-säteilyn on osoitettu olleen (mm. Rabinowitch 1951, Van Der Veen 1958, Foley 1963, Lomagin 1964). Kasvunsääteiden vaikutus. Phosfon hillitsi krysanteemin pituuskasvua selvästi enemmän kuin Cycocel, kuten aikaisempien tutkimusten perusteella voitiin otak- sua (Cathey 1960,Kaukovirta 1964). Phosfon, joka annettiin 1.5 %:n pulverina oli sel- västi tehokkaampaa kuin 50 %:n valmiste, jota käytettiin kokeessa 1. Phosfonilla käsitel- tyjen kasvien pituus oli lähes sama kaikissa koejäsenissä, mikä osoittaa että se pystyi hil- litsemään UV-valon pituuskasvua lisäävän vaikutuksen lähes täysin. Cycocelin vaikutus oli suurempi loisteputkien valossa kasvatuskaapeissa kuin auringon- valossa kasvihuoneessa suoritetuissa kokeissa. Samoin ’Bonnaffon de Lux’-lajike reagoi voimakkaammin Cycocel käsittelyyn kuin ’Golden Princess Anne’-lajike. Suhteellisesti Cycocelin pituuskasvua rajoittava vaikutus oli suurempi ultraviolettia lisävaloa saaneissa kasveissa kuin ilman lisävaloa kasvaneissa, joskaan se ei riittänut kumoamaan ultravioletin valonpituuskasvua lisäävää vaikutusta. Kuraishi ja Muir (1963) ovat todenneet Cycocelin pituuskasvua rajoittavan vaikutuksen johtuvan siitä, että Cycocel alentaa lAA-pitoisuutta. Toisaalta Hall ja Liverman 1956 sekä De Zeeuw ja Leopold 1957 otaksuvat, että lyhyt- aaltoinen UV-säteily estää auksiinin vaikutuksen kasveissa. Tämä näyttäisi selittävän Cycocelin suhteellisen tehon lisääntymisen ultraviolettivalon vaikutuksesta. Se, että Cyco- cel ja Phosfon ehkäisivät eri lailla UV-valosta johtunutta nivelvälien pituuden lisäänty- mistä, viiltäisi siihen, että kyseisten kasvunsääteiden pituuskasvua rajoittava vaikutus on erilainen, kuten Kuraishi ja Muir (1963) otaksuvat. Tiivistelmä Suoritetuissa kokeissa tutkittiin ultraviolettisäteilyn (n. 3650 Ä) sekä Cycocelin ja Phos- fonin vaikutusta krysanteemin pituuskasvuun. Lisävalona annetun ultraviolettivalon vai- kutusta verrattiin auringonvalossa sekä keinovalossa kasvatuskaapeissa. Tutkimuksen tar- koituksena oli selvittää, oliko ultraviolettivalolla mahdollisesti osuutta kasvunsääteiden vuodenaikojenmukaisissa tehon vaihteluissa. 77 Kokeet osoittivat, että UV-valo lisäsi käsittelemättömien ja Cycocelilla käsiteltyjen kas- vien pituuskasvua, mutta selvästi vähemmän Phosfonilla käsiteltyjen kasvien. Kokeen tu- losten sekä kirjallisuudessa esitettyjen tietojen perusteella voitiin otaksua, ettei kyseinen pituuskasvun lisääntyminen kokonaisuudessaan aiheutunut UV-lisävalon yhteyttämistä lisäävästä eikä lisäsäteilyn lehden lämpötilaa kohottavasta vaikutuksesta, vaan siihen oli todennäköisimmin syynä myös UV-valon vaikutus pituuskasvua sääteleviin kasvuainei- siin. Kokeen tulosten perusteella on otaksuttavissa että UV-valon suurempi määrä kesällä on ainakin osittain syynä siihen, että Cycocelin teho näennäisesti tällöin on vähäisempi kuin talvella. Ultravioletilla valolla ei ollut fotoperodista vaikutusta, eikä sen todettu vahingoittavan kasveja. Phosfon hillitsi krysanteemin pituuskasvua enemmän kuin Cycocel. Cycocelin vaikutus ’BonnafFon de Lux’-lajikkeeseen oli suurempi kuin ’Golden Princess Anne’-lajikkeeseen pituuskasvun lyhenemisen mukaan arvosteltaessa. Phosfonin kohdalla tilanne oli päin- vastainen. Kokeen tulokset tukevat niin ikään sitä käsitystä, että Cycocelin ja Phosfonin pituus- kasvun hillintä perustuisi erilaiseen vaikutukseen kasveissa. KIRJALLISUUTTA Cathey, H. M. 1960a. Phosfon and CCC for controlling height of chrysanthemums. Flor. Exch. 135: 12—13. » 1960b. Growth retardants Phosfon and CCC for controlling mum height. Flor. Rev. 126: 17—18, 43—44, 52. » & Piringer, A. A. 1961. Relation of Phosfon to photoperiod, kind of supplemental light, and night temperature on growth and flowering of garden annuals. Proc. Amer. Soc. Hort. Sci. 77: 608—619. » & Stuart, N. W. 1961. Comparative plant growthretarding activity of Amo 1618, Phosfon and CCC. Bot. Gaz. 123: 51—57. Foley, R. F. 1963. A physiological disturbance caused by solar ultraviolet radiation that is affecting some vegetable crops in Idaho. Proc. Amer. Soc. Hort. Sci. 83: 721 —727. Goulden, C. H. 1952. Methods of statislical analysis. 467 p. New. York. Hall, W. C. & Liverman, J. L. 1956. Effect of radiation and growth regulators on leaf abscission in seedling cotton and bean. Plant. Physiol. 31:471—476. Kaukovirta, E. 1963. Kasvua hillitsevien aineiden käytöstä krysanteemin ja joulutähden viljelyssä. Maa tai. tiet. Aikak. 35: 109—126. » 1964. Om inverkan av tillväxthämmande, medel pä chrysanthemum och julstjärna. Nord. Jordbr. Forsk. 1964. Suppl. 8:309—311. Kuraishi, S. & Muir, R. M. 1963. Mode of action of growth retarding chemicals. Plant Physiol. 38: 19—24. Lampi, E. 1962. Kasvien valottaminen valoteknillisenä ongelmana. Voima ja Valo 1962, 2. Eripainos 3s. Lomagin, A. G. 1964. Vlijanie teplovoj zakalki na razvitie povtrezdenija vyzvannogo ultrafioletovymi lucami v ractitelnyh kletkah. Doklady Akad. Nauk. SSSR. 157: 1477—1479. Moskov, B. S. & Mihazlov, A. P. 1064. Vlijanie ultrafioletovoi radiacii na temnovyja fazu aktinorit- muceskoj reakcii ractenij. Ibid. 158: 990—992. Rabinowitch, E. J. 1951. Photosynthesis and related processes. 11, 1:603—1208. Sachs, R. M. 1965. Stem elongation. Ann. Rev. Plant. Physiol. 16: 73—96. Tolbert, N. E. 1960. (2-chloroethyl-) trimethylammonium chloride and related compounds as plant growth substances. 11. Effect on growth of wheat. Plant Physiol. 35: 380—385. 78 Trickett, E. S. & Goulden, J. D. S. 1958. The radiation transmission and heat conversing properties of glass and some plastic films. J. Agric. Engin. Res. 3; 281 —287. Van Der Veen, R. 1958. Plant growth in colored light. Sci. Hort. 13: 33—37. Wittwer, S. H. 1960. Eine neue Gruppe von Wuchsstoffen und einige ihrer Wirkungen auf die Pflanze im Vergleich zu denen von Auxin und Gibberellin. Gartenbauwissenschaft. 25: 236—248. Wittwer, S. H. & Tolbert, N. E. 1960. (2-chloroethyl-) trimethylammonium chloride and related compounds as plant growth substances. 111. Effect on growth and flowering of the tomato. Amer. J. Bot. 47: 560—565. De Zeeuw, D. & Leopold, A. C. 1957. The preventation of auxin responses by ultraviolet light. Ibid. 44: 225—228. SUMMARY THE EFFECT OF NEAR UV-LIGHT, CYCOCEL AND PHOSFON ON THE GROWTH OF CHRYSANTHEMUM Erkki Kaukovirta Institute of Horticulture, University ofHelsinki Natural daylight conditions in Finland vary considerably during summer and winter months, not only as regards the amount but also the quality of light. The proportion of radiation with short wave bands to total radiation is lower in winter than in summer owing to the leight of the sun. For example, when the elevation of the sun is 50° the amount of near UV-light is 95.4 % of its average maximum but when the elevation of the sun is 15° the corresponding figure is 2.9 % (Lunelund 1936 and 1945). Littleattention has been paid to this variation in light quality in horticultural research in this country. A study of how this type of variation in the quality of light might affect the growth of horticultural crops therefore seemed justified. This paper is a report of experiments in which the effect of near UV-light on the growth of chrysanthemum has been studied. In the experiments (1965 —1967) chrysanthemum cuttings were treated with Cycocel and Phosfon. Treated and untreated cuttings were subjected to near UV-supplementary light (see Fig. 1) both during light and dark periods. UV-supplementary light was given during 39 days starting from planting. Two of the experiments were carried out in natural light conditions and one under artificial light in growth cabinets equipped with 22 Philips TLA 80W/55 fluorescent tubes. The results are given in Tables 2—6 and in Figures 3 and 4. In each experiment the near UV was found to increase the stem elongation of chrysanthemum. This increase was due partly to the increased length of the internodes. The effect of UV-light was greatest on plants not treated with growth retardants and more pronounced in plants treated with Cycocel than in plants treated with Phosfon. The UV-light given during dark periods resulted in higher plants than UV given during light periods. The UV-supplementary light did not have any photoperiodic effect and no harmful effect other than the stem elongation was observed.