RUOHOJAUHON VAIKUTUS TEURASSIKOJEN RUOKINNASSA Elsi Ettala Pohjois-Suomen sikalalouskoeasema, Haapajärvi Saapunut 11.4. 1968 Ruohojauho nimitystä käytetään tuotteesta, jonka raakakuitupitoisuus on 21 —27 % ka:sta (Asetus 94, 1958). Myös viherjauhonimitys on siitä käytännössä. Se edellyttää ennen tähkimistä korjattua, etupäässä heinäkasveja sisältävää tuotetta. Viherjauhotehtaita on viime vuosina perustettu maahamme useita, ja niiden tuotteet käytetään rehuseoksiin. Varsinkin Pohjois-Suomen viljelijöitä kiinnostaa kysymys, kuinka teurassika pystyy käyttämään ruohojauhoa hyväkseen. Jos sillä voitaisiin osittain korvata viljaa, olisi sillä hallanaroilla seuduilla suuri merkitys. Sama kysymys on kiinnostanut monien muidenkin maiden viljelijöitä ja tutkijoita. Norjassa (Husby 1939) järjestettiin ensimmäiset ruohojauhon vaikutusta selvittävät kokeet teurassioilla jo v. 1933—34. Niissä todettiin ruohojauhon parantaneen kasvua, elvyttäneen terveyttä ja lisänneen hiemanrehun hyväksikäyttöä. Sitävastoin lihan laatu oli heikentynyt, värillä oli näet harmaankellertävä sävy. Hän päätteli edullisten ominaisuuksien johtuneen ruohojauhon sisältämistä vitamiineista ja kivennäisistä, epäedullisten karoliinista ja karo- tinoiideista. Irlannissa on tutkittu ruohojauhon ravintoarvoa teurassioille tekemällä sulavuuskokeita (Lawlor et ai. 1962). He käyttivät »hyvää» ja »huonoa» ruohojauhoa. Edellisessä oli raakakuitua 14.8 %, jälkimmäisessä 21.8 % ka;sta. Kokeet tehtiin peräkkäin samoilla koe- sioilla eri ruohojauhomäärillä. Ensin annettiin 10 %, sitten 20 % ja lopuksi 30 % rehu- määrästä. Hyvällä ruohojauholla oli raakakuidun sulavuus vastaavassa järjestyksessä 28.9 %, 61.7 %, 59.4 % sekä huonolla ruohojauholla 23.7 %, 42.4 % ja 37.9 %. Huomiota kiinnittää raakakuidun sulavuuden paraneminen varsinkin 20 %;n kohdalla. Vastaavasti vaihtelivat TDN-arvot (total digestible nutrient), hyvällä ruohojauholla 43.9 %, 59.3 % ja 63.4 % sekä huonolla 27.5 %, 46.4 % ja 52.6 %. Arvot siis nousivat koko ajan. Tutkijat selittävät sulavuuden ja TDN-arvojen paranemisen johtuneen siitä, että siat koko ajan kas- voivat ja suurempina kykenivät käyttämään raakakuitua paremmin hyväkseen sekä että tottuminen rehuun paransi myös sulavuutta. Puolalaiset (Seidler et ai. 1964) aloittivat ruohojauhon annon vasta suuremmille, 55 kg painoisille sioille. Tällöin 10 %:n ruohojauholisä ei sanottavasti alentanut sulavuutta eikä typpitasetta, mutta 35 %:n lisäyksellä sulavuus putosi 19 %-yksikköä, typpitase muut- tui negatiiviseksi ja päivittäinen kasvu heikkeni. https://www.c-info.fi/en/info/?token=g6_NlaeTVhoZ9wR3.fzbI4_uyGwjhj5vBBljlIQ.nMKYv4gLxvimj6JJwh-t4UggbdjhDwjIqvGK7hGT9I6Z-MIYb3Ax7sMJWl7tIpTFWQPdvbFC_MK4wdkz5eKolbNiO9sKJEA8exPINu1rXmyaIUkphUW6aTzcOl_Av1kavQ99_UK7ho3fyKSgT2NQeQcEdajHatKXmg Suomessa suuntaa antavana kokeena järjestettiin v. 1960 Kalajokilaakson maamies- koululle koesarja (Ettala 1960), jossa oli sekä ruohojauho että heinäjauho tutkittavana. Ruokinta-automaateissa oli toisilla ryhmillä 20 %, toisilla 30 % ruoho- tai heinäjauhoa. Kokeessa voittivat pelkkää viljaa saaneet ryhmät niin kasvussa, rehunkäytössä kuin kan- nattavuudessakin. Heinäjauhoryhmät jäivät heikoimmiksi. Kun eläinten luku oli koeolosuhteiden vuoksi siksi pieni, ettei tuloksilla ollut tilastollista merkitsevyyttä, järjestettiin Pohjois-Suomen sikatalouskoeasemalla v. 1966—67 laajempi koe. Kokeen aineisto ja järjestely Kokeessa oli selvitettävänä voidaanko ruohojauholla korvata ohraa. Käytetty ruoho- jauho oli Suomen pohjoisimman viherjauhotehtaan, Nivalan tuotetta ja sen keskimääräi- set analyysiarvot olivat: Kosteutta 2.8 % Raakarasvaa 3.6 » Raakavalkuaista 15.2 » Raakakuitua 20.6 » (21.2 % käissä) Typettömiä uuteaineita 46.8 » Tuhkaa 11.0 » 100.0 % Sulavaa raakavalkuaista 11.3 % Yhtä rehuyksikköä vastaa 1.23kg Taulukko 1. Koesikojen ruokinta. Table I. Feeding of test pigs. Kaikille ryhmille Eri ryhmille All groups Different groups Eläinten paino Weight of animals ry fodder unit sv.g digestible protein Kurria Skim milk Kivennäis-Nasua Mineral fodder Nasu Kalanmaksa- öljyä tl Godliver oil teaspon 1. Ohrajauhoja Barley meal 2. Ohraj. 95 % Ruohoj. 5 % Barley meal 95 % Ground grass5 % 3. Ohraj. 90 % Ruohoj. 10 % Barley meal 90 % Ground grass10 % g kg g kg 15.0 0.7 120 2.5 15 1 0.50.5 0.5 20.0 0.9 140 3.0 15 1 0.60.6 0.6 25.0 1.1 160 3.5 20 1 0.70.7 0.7 30.0 1.3 180 4.0 20 1 0.90.9 0.9 35.0 1.5 200 4.0 20 1 1.11.1 1.1 40.0 1.7 218 4.0 20 1 1.31.3 1.3 45.0 1.9 235 4.0 20 1 1.51.5 1.5 50.0 2.1 248 4.0 35 1 1.71.7 1.7 55.0 2.3 260 4.0 35 1 1.91.9 1.9 60.0 2.5 268 4.0 35 2.12.1 2.1 65.0 2.7 275 4.0 35 2.32.3 2.3 70.0 2.8 278 3.5 35 2.42.4 2.4 75.0 3.0 280 3.5 35 2.62.6 2.6 80.0— 3.1 283 3.0 35 2.82.8 2.8 85.0 3.2 285 3.0 35 2.92.9 2.9 90.0 3.3 290 3.0 35 3.03.0 3.0 127 Taulukko 2. Koetulokset. Table 2. Results of tests. Ryhmät Groups Keskiarvot ± luotettavuusrajat 5 %:n riskillä Means ± reliability limits with 5 % margin 1. 2. 3. vertailuryhmä 5 % ruohoj. 10 % ruohoj. Control group 5 % ground 10 % ground grass grass Eläinten lukumäärä kpl No. ofanimals 32 36 36 Paino kokeen alussa kg Weight at start ofexperiment kg 24.023.4 22.4 Paino kokeen lopussa kg Weight at end ofexperiment kg 91.290.5 89.7 Kasvu kokeen aikana kg Growth during experiment kg 67.267.1 67.3 Kasvu, korjattu 25 %:n teurastapp. kg Growth, corrected/25 % slaughter loss kg 65.464.9 63.2 Ruokintapäiviä Feeding days 100.0 ± 3.7106.9 ± 3.7107.1 ± 3.7 Kasvu g/pv. korjattu 25 %:n teurastapp. muk. Growth glday corrected 25% slaughter loss 657 ± 18.7 607 ± 18.7 591 ± 18.7 Rehunkulutus ry/eläin Fodder consumption fodder unitjanimal 218.3 229.8 223.9 Rehunkulutus ry/kasvu kg korjattu 25 %:n teuras- tapp. muk. Fodder consumption fodder unit/growth kg corrected 25 % slaughter loss 3.32 ± 0.1 3.54 i 0.1 3.54 ± 0.1 Teuraspaino kg Slaughter weight kg 67.1 66.2 64.2 Teurastappio % Slaughter loss % 26.4 ± 1.1 26.5 ± 1.1 28.4 ± 1.1 Selkäsilavan paksuus mm Thickness of back fat mm 29.5 ± 1.2 28.1 ± 1.2 27.1 ± 1.2 Kylkisilavan paksuus mm Thickness of side fat mm 24.4 23.9 22.7 Pitkän selkälihaksen pinta-ala cm 2 Longissimus dorsii cm2 27.6 27.2 27.7 Silava-lihasuhde % Fat-flesh ratio % 145.6 147.0 135.4 Lihakkuus-pisteet Meatiness points 12.8 12.6 13.0 Lihan väri Colour offlesh 2.89 2.86 2.76 Silavan kiinteys Solidity offat 12.7 12.6 12.5 128 129 Ruohojauho oli siis hyvää. Kokeessa oli eläimiä kaikkiaan 108 kpl. Ne jaettiin kolmeen ryhmään eli 36 eläintä kuhunkin. Jokaisella ryhmällä oli 6 karsinaa. Ensimmäinen oli ver- tailuryhmä, 2. ryhmä sai 5 % ja 3. 10 % ruohojauhoa. Muu rehu oli ohraa jakurria. Lisäksi annettiin kivennäis- ja vitamiinilisä. Kokeessa seurattiin painon mukaisia kohtuullisia nor- meja (taulukko 1). Eläimet otettiin kokeeseen sitä mukaa kuin karsinoita vapautui. Eläi- met punnittiin viikoittain. Samoin tapahtui teurastamoon lähettäminen kerran viikossa eläinten saavutettua 88 kg:n elopainon. Rehut punnittiin joka päivä. Piirros 1. Kotieläinten painon kehitys 130 Tulokset Koetulokset esitetään taulukossa 2. Tilastollisessa käsittelyssä saadut merkitsevät erot on koottu taulukkoon 3. Siinä on käytetty kahden tekijän varianssianalyysiä, jolloin geneet- tiset erot on voitu eliminoida tuloksista. Piirroksessa 1 esitetään painon kehitys kullakin ryhmällä 12 viikon aikana eli siihen asti kun ensimmäiset eläimet lähetettiin teurastamoon. Vertailuryhmän käyrä muuttaa suuntaansa muita hieman jyrkemmäksi n. 7 viikonkuluttua. Sitävastoin ruohojauhoryhmät näyttävät noudattavan keskenään samaa suuntaa. Vertailuryhmän eläimistä kaksi sairastui kolmannella koeviikolla, toinen kuolija toinen poistettiin kokeesta. Syy sairauteen jäi epä- selväksi. Myöhemmin kaksi sikaa lonkkasi jalkansa ja ne jouduttiin myös poistamaan. Sitä- vastoin ruohojauhoryhmät pysyivät kokonaisina koko kokeen ajan. Taulukossa 2 esitetään ensin koeasemalla saadut tulokset, siis kasvua jarehunkäyttöä koskevat. Siitä nähdään, että 67 kilon lisäkasvuun on ruohojauhoryhmillä kulunut aikaa n. 7 päivää enemmän kuin ver- tailuryhmällä. Erolla on 95 %:n merkitsevyys (taulukko 3). Sama kasvun hidastuminen näkyy päiväkasvussa. Siinä 3. ryhmä eli 10 % ruohojauhoa saaneet ovat jääneet heikom- maksi kuin piirroksen 1 perusteella voisi päätellä. Se johtuu lähinnä siitä, että päiväkasvua laskettaessa on käytetty 25 %:n teurastappion mukaan korjattuja kasvukiloja. Näin las- kettuna jokaisen ryhmän painonlisäys on samanarvoista eikä mukana ole suuremman teu- rastappion ilmaisemaa hyödytöntä lisää. Molemmat ruohojauhoryhmät eroavatkin vertai- luryhmästä päiväkasvuun nähden erittäin merkitsevästi (taulukko 3). Myös rehunkulutus kasvukiloa kohti on ruohojauhoryhmillä suurempi 99 %:n merkitsevyydellä. Taulukon 2 jälkimmäisessä osassa esitetään teurastuloksia. Ruhot arvosteltiin teurasta- molla samalla tavalla kuin kantakoesiat (Partanen 1965). Teurastappioprosentti oli 3. ryhmällä n. 2 %-yksikköä suurempi kuin muilla. Selkäsilava oheni ruohojauhoa lisättäessä, mutta merkitsevä ero on vasta äärimmäisten ryhmien välillä, siis vertailuryhmän ja 10 % ruohojauhoa saaneiden. Sama suunta on muillakin mitoilla, joilla silavan jalihan osuutta on selvitetty. Kylkisilava on ohentunut ja silava-liha % parantunut ruohojauhoa lisättäessä, lihakkuuspisteetkin ovat hieman nous- seet. Mutta näillä eroilla ei ole mitään tilastollista merkitsevyyttä eikä pitkän selkälihaksen poikkileikkauksessa näy edes suuntaa. Lihan värissä jasilavan kiinteydessä ei myöskään ole merkitseviä eroja. Taulukosta 3 nähdään, että suurin negatiivinen vaikutus ruohojauhoilla on ollut päivä- kasvuun. Tutkittaessa ruohojauhoprosentin ja eläimen käyttämän kokonaisrehuyksikkö- määrän samanaikaista vaikutusta päiväkasvuun osittaisregressiolla saadaan ruohojauho- prosentin regressiokertoimeksi —5.767 ja kokonaisrehuyksikkömäärän —1.116. Testat- taessa edellinen on hyvin merkitsevä, jälkimmäinen merkitsevä. Yhteinen selvitysaste on niillä päiväkasvuun 74 % ja erikseen ruohojauhoprosentin selvitysaste 59.2 ja kokonais- rehuyksikkömäärän 30.8 %. Kokonaisrehuyksiköissä on ruohojauhoja mukana ja se lisää selvitysastetta. Huomiota herättää, että kokonaisrehunkäytön regressiokerroin on myös negatiivinen. Mutta näinhän asia käytännössä onkin, hitaasti kasvavat käyttävät paljon rehua elatukseensa. Pohjois-Suomen sikatalouskoeaseman kokeeseen liitimme pienen suuntaa antavan lisä- kokeen. N. 50 kg painaville sioille annettiin toiselle ryhmälle, siis 6 sialle, 5 % ruohojau- 131 Taulukko 3. Tilastollisesti merkitsevät erot eri ryhmien koetulosten keskiarvoissa. Table 3. Statistically significant differences in the means of the test results of the different groups. Ryhmät Groups Erotukset ryhmien välillä Differences between groups 1.—2. 1.—3. Ruokintapäivien luku No. of feeding days -I- 6.9* + 7.1* Kasvu g/pv Growht g\day + 50*** + 66*** Rehunkulutus ry/kasvu kg Fodder consumption fodder unitjgrowht kg -f- 0.22** + 0.22** Teurastappio % Slaughter loss % + 0.1 + 2.0* Selkäsilavan paksuus Thickness of back fat mm 1.4 2.4* *** P 0.001, •* P 0.01, * P 0.05. hoa, toiselle taas ei. Ruohojauhoryhmällä oli päiväkasvu 698 g ja vertailuryhmällä 716 g sekä rehunkulutus vastaavasti 3.8 ry ja 3.7 ry. Eläinmäärä oli kuitenkin niin pieni, ettei se oikeuta johtopäätöksiin. Kuitenkin herää kysymys, kuinka emakot sulattaisivat ruohojau- hoa, kun paksun suolen bakteeristo on varmasti jo toista luokkaa kuin teurassioilla. Yhteenveto Ruohojauhon vaikutusta teurassioilla tutkittiin 108 eläimellä. Ne jaettiin kolmeen ryh- mään. Ensimmäinen oli vertailuryhmä, toinen ryhmä sai 5 % ja kolmas 10 % ruohojau- hoa. Käytetyn ruohojauhon keskimääräinen raakakuitupitoisuus oli 21.2 % ka:ssa ja kor- vausuku 1.23. Sikojen päiväkasvussa oli ruohojauhoryhmillä ja vertailuryhmällä kahden tekijän va- rienssianalyysillä käsiteltynä erittäin merkitsevä ero. Osittaisregressiolla laskettuna saman- aikaisesti ruohojauhoprosentin ja eläimen kokonaisrehuyksikkömäärän vaikutus päiväkas- vuun, tuli edellisellä regressiokertoimeksi —5.767 ja jälkimmäisellä —1.116. Yhteinen selvitysaste päiväkasvusta niillä oli 74 %. Rehunkulutus kasvukiloa kohti ja ruokintapäivien luku nousivat ruohojauhoa saaneilla ryhmillä merkitsevästi. Teurasprosentti nousi jaselkäsilava oheni 95 %:n merkitsevyydellä äärimmäisryhmien, siis vertailuryhmän ja 10%:a ruohojauhoa saaneen välillä. Ruohojauhon hinta tulee ratkaisemaan, kannattaako käyttää teurassioilleruohqjauhoa. 132 KIRJALLISUUTTA Delio, 1., Sreckovio, A. & Zdravkovic, R. 1966. Different levels lucerne leaves and dried lucerne meal as sources of protein in feed for fattening pigs. Stocarstro 20: 97—106. Ref. Nutr. Abstr. 1967, 37: 1704. Ettala, E. 1960. Ruoho-ja heinäjauhon vaikutuksesta lihotussikojen ruokinnassa. Maatalous 53: 125 127. Husby, M. 1939. Forsok med grasmel (kunstig torket gras) til slaktegriser. Norges Landbr. hogsk. Forings- forsok. ber.: 46: 2—5. Lawlor, M. J., Maguire, M. F. & Sheehy, E. J. 1962. The nutritive value of grassmeal for pigs 1 and 11. Irich J. Agric. Res. 1: 295—305. Partanen, J. 1965. Sikakantakokeiden tulokset vuodelta 1964. Sika, tied. 181: 25—51. Rodrigues, A. J., Neto, L. P., Spers, A., Lima, F. P. & Kalil, E. B. 1964. Replacement of lucerne hay by hays of Rhodes grass and Swannee Bermuda grass in diets for growing pigs. 801. Indust, animal, Sao Paolo 22: 37—47. Ref. Nutr. Abstr. 36: 5244, 1966. Seidler, S., Wolcoakova, J. & Petkov, K. 1964. Feeding value of dried green forage for pigs. Zeszyty nauk, WSR, Szczecin 15: 40—43. Ref. Nutr. Abstr. 35: 4884, 1965. SUMMARY THE EFFECT OF GROUND GRASS ON FATTENING PIGS Elsi Ettala North Finland Pig Husbandry Experimental Station, Haapajärvi The 108 experimental animals were divided into three groups, receiving 0 %, 5 %, and 10 % ground grass respectively. The mean crude fibre content of the grass was 21.2 %/dry matter, and 1.23 kg of the grass was equivalent to 1 fodder unit (1 kg barley). Two-factor analysis of variance showed that there was a highly significant difference in daily gain between the control group and those groups receiving the grass. Partial regression analysis of the simultane- ous effects of % ground grass and total fodder units on the daily gain gave regression coefficients of 5.767 and 1.116 respectively. The combined coefficient of determination in the daily growth of these two factors was 74 %. Fodder consumption per kilo weight increase and the feeding period required to reach slaughter weight rose considerably in the groups receiving the ground grass. The killing-out percentage of the 10 % grass group was significantly (P < 0.05) less than that of the control; likewise the back fat was thinner (P < 0.05) than in the control. The results show that the cost of ground grass is a decisive factor in the feed of fatteningpigs.