YHTEISTOIMINTA MAANVILJELIJÖIDEN VÄLILLÄ Kauko Honkala Institutetfor samhälls/orskning Äbo Akademi Saapunut 20.7. 1968 Maanviljelijöiden välinen yhteistoiminta on maassamme kenties yhtä vanhaa kuin maatalous elannon tarjoavana ammattina. Ainakin jo 1500-luvulta on kirkonmiesten muis- tiinpanoja talonpoikien yhteisistä toimista. Seuraavina vuosisatoina laki jopa velvoitti taloja yksissä tuumin ylläpitämään teitä, siltoja jne. Maatalousjärjestelmä sinänsäkin oli omiaan ylläpitämään yhteistoimintaa, olihan sarkajakoisella pellolla pakko päästä yhteis- ymmärrykseen peltotöiden suorittamisesta. Historian lähteet kertovat myös naapuriavusta, jota annettiin mm. työliiton tai talkoit- ten muodossa. Työliitot olivat lähinaapureiden tai sukulaisten muodostamia ryhmiä, joissa työtä vaihdettiin: mentiin naapuriin ja saatiin sitten sieltä työvoimaa takaisin. Talkoissa ei niinkään ollut kysymyksessä työn maksaminen työllä, pikemminkin työ korvattiin kesti- tyksellä, mutta taikoihin osallistumiseen kyllä vaikutti molemminpuolisen velvoituksen tuntukin.1) Vanhaa agraariyhteiskuntaa rupesi 1700-luvun puolivälistä alkaen vähitellen hajoitta- maan ensin isojakoja sitten seuraavalla vuosisadalla teollistumisen nimellä tunnettu laaja- alainen muutos. Teollistumista seurasi myös heikko individualismin tuulahdus, mikä vai- kutti samaan suuntaan kuin iso-ja uusjakokin. Talonpoikien välisen yhteistoiminnan edel- lytykset, sen maaperä vähitellen huononi, mutta siitä huolimatta tämä perinne on elänyt meidän päiviimme saakka. Sen sisältö ja muodot ovat ehkä muuttuneet, koska elinympä- ristökin on toinen. Yhä kumminkin perinne elää2). Seuraavassa esitettävän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, missä muodossa ja kuinka voimakkaana tämä perinteeseen nojautuva, mutta eräässä mielessä kovin ajankoh- tainen maanviljelijöiden välinen yhteistoiminta esiintyy nykyisen maatalousyhdyskunnan piirissä. x ) Jutikkala, Eino 1946. Suomen talonpoika kautta aikojen, s. 16—34. Helsinki. •) Aaltonen, Esko 1964. Maaseudun kulttuuriperintö. Porvoo. https://www.c-info.fi/en/info/?token=_ZGveC9-tcvyiMPT.7UyDZePb0lR32sNy05nQYA.cuLu4vuhUqkl11gnrQ_2CsNsSnBmkmZs_npvuzS8YyMYLk2CiArHmS8R0smxBAPGEgHpzIoZoFclYfmPAhyy6IydwfdFkGhkho_ZDDLu_hwE7JzAe0tmrZVyAK7VLtVThDeJE0RcgA-QjFt3Ci_aiERBiF1cq-ucXmvr 180 Tutkimusaineisto ja menetelmät Tutkimusaineisto kerättiin European Society for Rural Sociologyn toimeenpaneman kansainvälisen tutkimuksen Social Implications ofFarm Mechanization yhteydessä. Tämä FAO:n Euroopan Komission aloitteesta syntynyt ja FAO:n ja UNESCO:n osittain rahoit- tama tutkimus suoritettiin samaa haastattelulomaketta käyttäen kaikkiaan yhdeksässä Euroopan maassa ja lisäksi USA:ssa. Tutkimusalueen valintakriteerien nojalla perin- näistä ja vaurasta maanviljelysaluetta, jossa taajama- ja teollisuusväestön osuus on pieni ja joka sijaitsee suhteellisen kaukana suurista kaupungeista meidän maassamme päädyttiin haastattelualueeksi valitsemaan Punkalaitumen kunta. Henkikirjoista poimittiin umpimäh- käisesti 200 henkilöä, jotka olivat ammatikseen ilmoittaneet maanviljelijä tai pienviljelijä. Haastattelulomakkeen kysymykset pyrkivät selvittämään mm. tilalla suoritettuja uudistuk- sia, tilan tuotantoa, koneiden käyttöä, yhteistoimintaa muiden viljelijöiden kanssa, sekä viljelijöiden asenteita maatalouteen yleensä, koneellistamiseen ja maatalouden tulevaisuu- teen. Tutkimuksen suunnittelu aloitettiin 1965, kenttätyöt suoritettiin vuoden 1966—67 aikana, vuoden 1967 loppuun mennessä useimmat osallistujamaat olivat saaneet valmiiksi osatutkimuksiensa keskeisiä tuloksia esittelevän raportin, ja parhaillaan (1968) on kansain- välisen yhteenvedon valmistelu käynnissä. Taulukko 1. Otoksen tilat peltoalan ja viljelijän iän mukaan. Table 1. The farms according to arable area and age offarmer. Peltoala hehtaaria Viljelijän ikä vuosia Age offarmer yht _ Arable area ha —24 25—34 35—44 45—54 55—64 65 Total 1—4.9 3 8 10 2 23 5—9 9 7 16 17 14 11 65 10—14.9 1 11 16 10 4 42 15—19.9 11 3 5 4 4 18 20—29.9 2 10 5 5 5 27 30—49.9 2 5 4 2 4 1 18 50— 1 2 2 2 7 Tht. Total 3 17 49 55 49 27 200 Taulukko 1 esittelee haastateltua otosta. Sen summasarakkeesta nähdään erikokoisten viljelmien lukumäärä. Keskimääräinen peltoala on 15.6 haja metsäala noin 20 ha. Taulu- kon summariviltä taas nähdään eri ikäisten viljelijöiden lukumäärä. Otoksen viljelijöiden keski-ikä on 49 vuotta. Isännän ikä on keskimäärää korkeampi alle 30 ha:n tiloilla ja keski- määrää alhaisempi yli 30 ha:n tiloilla. Erityisen korkea keski-ikä, 57 vuotta, on alle 5 ha:n tilojen viljelijöillä. Viljelijöistä n. 70 % on käynyt vain kansakoulun, muutama ei sitäkään. Noin 30 % on käynyt jotain koulua kansakoulun jälkeen. Tavallisin on maamieskoulu, sen käyneitä on 13 % kaikista viljelijöistä. Koulusivistys korreloi vahvasti tilakoon kanssa: kun alle 5 ha:n tilojen isännistä 0% on käynyt muuta koulua kansakoulun jälkeen, ja 5—9 ha:n isännistä 181 vain 7 %, ovat vastaavat prosenttiluvut 20—29 ha:n tiloilla 35, 30—49 ha:n tiloilla 68 ja yli 50 ha:n tiloilla peräti 86. Yhteistoimintaviljelijöiden piirteitä Jokaiselta haastateltavalta pyydettiin tietoja hänen yhteistoiminnastaan muiden vilje- lijöiden kanssa. Taulukko 2 luettelee ilmi tulleet yhteistoimintamuodot ja niiden lukuisuu- Taulukko 2. Yhteistoimintamuodot ja niihin osallistuvien viljelijöiden lukumäärä. Table 2. Fields of cooperation and number ofparticipating farmers. Yhteistoimintamuoto Field of cooperation Viljelijöiden lukumäärä Plumber offarmers Työnvaihto Exchange of labor 104 Koneiden vaihto Exchange ofmachinery 53 Koneiden -f työn vaihto Exchange ofmachinery + labor Koneiden yhteisomistus Co-ownership ofmachinery Yhteisosto Cooperative buying 47 90 Yhteislaidun Joint pasture Yhteismetsä Jointforest 9 6 9 Yhteensä Total 318 den. Neljä listan ensimmäistä ovat yleisimpiä. Yhteisosto esiintyi vain yhdessä kylässä, jossa viljelijät olivat yksissä tuumin tilanneet vaununlastillisen lannoitteita. Yhteislaidun ja yh- teismetsä eroavat periaatteessa muista, sillä ne eivät alun perin ole seurausta viljelijöiden spontaanista toiminnasta. Työnvaihto tarkoittaa molemminpuolista auttamista ihmistyövoimaa vaativissa tilan- teissa. Työ maksetaan työllä, rahaa ei käytetä. Samankaltaista rahalliseen korvaukseen nojautumatonta koneiden lainaamista tarkoittaa koneiden vaihto. Koneiden -f- työn vaihto tarkoittaa yhteistoimintaa, jossa koneen kuljettaja tai hoitaja seuraa konetta, se on siis eräässä mielessä kahden ensiksimainitun yhteismuoto. Koneiden yhteisomistus taas on kysymyksessä, jos kaksi tai useampia viljelijöitä ovat yhdessä hankkineet jonkin koneen, pitävät sitä yllä jakäyttävät tarvitessaan. Sen sijaan rahtiajo eli vuokrakäyttö, s.o. kustan- nusten täysimääräinen maksaminen rahalla ei kuulu tässä tarkoitettuun viljelijöiden väli- seen yhteistoimintaan. Sen perusteella moneenko eri yhteistoimintaryhmään viljelijä kuuluu, muodostetaan uusi muuttuja, jota seuraavassa tullaan kutsumaan yhteistoiminnallisuudeksi. Sen määrit- tely ja jakautuma on scuraava. yhteistoiminnallisuus niiden yhteistoimintaryhmien luku, viljelijöiden lukumäärä Cooperalioeness Joihin viljelijä kuuluu numAer offarmers number of groups of cooperation the farmer belongs to 0 0 46 1 1 60 2 2 52 3 3t. us. or more 42 182 Täysin syrjässä yhteistoiminnasta on siis 46 viljelijää eli vajaa neljäsosa otoksesta, ja erit- täin intensiivisesti harjoittaa yhteistoimintaa 42 viljelijää eli 21 % olemalla vähintään kol- messa ryhmässä. Korreloimalla yhteistoiminnallisuutta muihin muuttujiin on seuraavassa tarkoitus etsiä piirteitä, jotka erottavat yhteistoiminnallisen viljelijän isännästä, joka on täysin syrjässä. Taulukko 3. Tilojen prosenttinen jakautuma yhteistoiminnallisuuden ja peltoalan mukaan. Table 3. Per cent distribution offarms according to cooperativeness and arable area. Peltoala ha Arable area haYhteistoiminnallisuus Cooperativeness Yht. 1—9.9 10—19.9 20— Total 0 1 39 55 42 33 22 28 39 31 39 17 19 36 100 100 2 3 100 100 Yht. Total 44 30 26 100 N (87) (60) (53) X* = 12.7677 P < .05 (60) (53) (200) Tarkempaan erittelyyn pääsemiseksi on seikkaperäisemmän huomion kohteeksi otettu vielä kolme yleisintä yhteistoiminnan muotoa: työnvaihto, koneiden vaihto ja koneiden yhteisomistus. Koska koneiden + työn vaihto on eräänlainen sekamuoto ja koska muut yhteistoiminnan muodot ovat harvinaisia, ei ne pois jättämällä menetä kovin paljon, mutta sen sijaan saavutetaan etua voitaessa verrata mainittuja kolmea muotoa keskenään. Taulukossa 3 korreloidaan peltoala jayhteistoiminnallisuus. Tilastollisesti melkein mer- kitsevä jakautuma ei kuitenkaan ole selväsuuntäinen. Suurimmat tilat näyttävät joko ole- van kokonaan syrjässä yhteistoiminnasta tai osallistuvan siihen erittäin voimakkaasti, ja pienimmät tilat vastaavasti ovat yhteistoiminnallisuudessaan keskiluokissa. Taulukko 4. Osallistuminen kolmeen yhteistoimintamuotoon peltoalaryhmittäin. Table 4. Participation in the three fields ofcooperation according to arable area offarms. Peltoala ha Arable area ha Prosenttia tiloista osallistuu Per cent offarms participating in työnvaihtoon exchange of labour koneiden koneiden vaihtoon yhteisomistukseen exchange of machinery co-ownership of machinery 1— 9.9 10—19.9 20— 61 55 40 52 45 20 27 34 40 Yht. Total 52 45 27 x 2 = 16.1835 P < .01 183 Kolmen yhteistoimintamuodon läheisempi tarkastelu jakeskinäinen vertailu paljastaa mielenkiintoisia eroja peltoalaluokkien välillä. Taulukko 4 osoittaa osallistumisen eri yh- teistoimintamuotoihin. Niinpä esim. I—9 ha:n tiloista 61 % osallistuu työnvaihtoon ja jäännös, 39 % ei osallistu. Työnvaihto näyttää olevan pikkutilojen suosima yhteistoimin- nan muoto, suurimmat puolestaan vaihtavat koneita. Riippuvuus selittyy osittain pientilo- jen isäntien korkeammasta keski-iästä: työnvaihto on traditionaalinen yhteistoiminnan muoto, joka elää voimakkaammin vanhemman sukupolven keskuudessa. Vaikuttavampana tekijänä lienee kumminkin tiloilla käytettävissä oleva työvoima. Alle 10 ha:n tiloilla on nimittäin tilalla vakinaisesti työskenteleviä keskimäärin 2.1 henkeä tilaa kohti, 10—19 ha:n tiloilla 2.5 henkeä ja yli 20 ha:n tiloilla 3.0 henkeä tilaa kohti. Pienemmillä tiloilla on siis työvoimaa hehtaaria kohti tuntuvasti enemmän. Taulukko 5. Tilojen prosenttinen jakautuma yhteistoiminnallisuuden ja viljelijän iän mukaan. Table 5. Per cent distribution offarms according to cooperativeness and age offarmer. Yhteistoiminnallisuus Cooperativeness Viljelijän ikä vuosia Age of farmer Yht. Total —45 45—54 55 0 20 37 43 100 1 28 22 50 100 2 38 23 38 100 3 55 31 14 100 Yht. Total 34 28 38 100 N (69) (55) (76) (200) x* = 20.4561 P < .01 Viljelijän iän ja yhteistoiminnallisuuden välillä vallitsee tilastollisesti merkitsevä riip- puvaisuussuhde (taulukko 5). Vanhemmat ikäluokat ovat yleensä enemmän syrjässä yhteis- toiminnasta kun taas nuoremmat useammin kuuluvat intensiivisen yhteistoiminnan ryh- miin. Niinpä täysin syrjässä olevista isännistä on alle 45 vuotiaita vain 20 %, mutta kol- meen tai useampaan yhteistoimintaryhmään kuuluvista on samanikäisiä peräti 55 %. Taulukko 6 vielä täsmentää kuvaa iän ja yhteistoiminnallisuuden keskinäisestä riippu- vuudesta. Esim. alle 35-vuotiaista viljelijöistä 63 % on työnvaihdossa, ja loput (100—63) 37 % ei harrasta työnvaihtoa. Taulukko 6:n kaikissa sarakkeissa luvut pienenevät alaspäin, kuten odotettua iän ja yhteistoiminnallisuuden korrelaation vuoksi. Kuitenkin viimeisen sarakkeen kohdalla pu- toaminen on voimakkaampaa. Koneiden vaihto on siis se yhteistoiminnan muoto, missä korrelaatio on voimakkainta, missä siis nuorten ja vanhain viljelijöiden erot ovat suurim- mat. Tilojen koneistumisastetta mitattiin tutkimuksessa laskemalla tilallakäytettyjen uuden- aikaisten, moottorikäyttöisten koneiden luku. Huomioon otettavia koneita olivat mm. trak- tori, niittokone, kylvökone ja perunannostokone jos ne olivat traktorivetoisia, leikkuupui- 184 Taulukko 6. Osallistuminen kolmeen yhteistoimintamuotoon ikäryhmittäin. Table 6. Participation in the three fields of cooperation according to age offarmer. Viljelijän ikä Age offarmer Prosenttia viljelijöistä osallistuu Per cent offarmers participating in työnvaihtoon exchange of labour koneiden koneiden vaihtoon yhteisomistukseen exchange of machinery co-ownership of machinery Alle Under 35 35—44 63 63 63 f),r ) 42 39 32 58 37 45—54 55—64 49 25 45 16 Yli Over 64 43 11 Yht. Total 52 45 27 X s = 16.6960 P < .05 muri, konekuivuri, lypsykone, moottorisaha jne. Koneistumisaste ei kuitenkaan näyttänyt olevan riippuvainen yhteistoiminnallisuudesta, sillä koneistetut tilat ja koneistamattomat tilat sijoittuivat jokseenkin tasaisesti yhteistoiminnallisuuden luokkiin. Toinen yhdistetty muuttuja, jota tutkimuksessa käytettiin, oli uudistuksellisuus. Sitä mitattiin Guttman-asteikolla, jonka 6 osiota olivat muutos peltoviljelyssä, muutos karja- määrässä, muutos karjatalouden tuotantosuunnassa, kiinteiden laitteiden hankkiminen tilalle, maanparannustyöt ja tilan rakennusten muutos. Asteikon toistettavuuskerroin oli .88. Taulukko 7 ei tarjoa nähtäväksi mitään selväsuuntaista riippuvuutta. Uudistuksellisuu- dessa selvästi muita alhaisemmalla tasolla ovat yhteen yhteistoimintaryhmään kuuluvat, ja korkeimmalla tasolla 3 t. useampaan yhteistoimintaryhmään kuuluvat. Taulukko 7. Tilojen prosenttinen jakautuma yhteistoiminnallisuuden ja uudistuksellisuudcn mukaan. Table 7. Per cent distribution offarms according to cooperativeness and innovativeness. Yhteistoiminnallisuus Cooperativeness Uudistuksellisuus Innovativeness Yht. Totalalin ryhmä keskiryhmä ylin ryhmä lowest group middle group highest group 0 37 1 55 24 20 27 38 27 (53) 39 25 33 45 34 (69) 100 100 2 3 40 100 17 100 Yht. Total 39 100 N (78) (200) x 2 = 15.9252 P < .02 185 Thteistoimintahumppanit Otokseen kuuluvilla viljelijöillä on keskimäärin 2.2 työnvaihtokumppania, 2.1 konei- denvaihtokumppania ja 2.3 kumppania koneiden yhteisomistusryhmässä eli konekimpassa, kuten viljelijät itse sitä nimittävät. Eroja kumppanien lukumäärässä peltoalaryhmittäin tai ikäryhmittäin ei ole havaittavissa. Taulukossa 8 korreloidaan yhteistoimintaan osallistuvien viljelijöiden peltoalat. Suu- rimmat prosenttiluvut ovat taulukon diagonaalin läheisyydessä, mikä osoittaakorrelaation olemassaolon. Samankokoiset tilat siis jossain määrin ovat taipuvaisia etsimään toisiaan yhteistoiminnassa. Hajaantuma on kuitenkin suuri, sillä taulukosta nähdään joka peltoala- ryhmän olevan yhteistoiminnassa jokaisen muun kanssa. Esim. I—41 —4 ha:n tilojen viljeli- jöillä on 11 sellaista kumppania, joiden peltoala on yli 30 ha. Tilakoko on siis yksi yhteis- toimintaan vaikuttava, mutta ei ilmeisestikään mikään ratkaiseva tekijä. Verrattaessa kolmea yhteistoiminnan muotoa keskenään jää vaikutelmaksi se, että koneiden yhteisomistus esiintyy useamman samankokoisten tilojen, ja työnvaihto ja konei- den vaihto lukuisammin erikokoisten tilojen välillä. Taulukko 8. Yhteistoimintakumppanien prosenttinen jakautuma peltoalan mukaan. Table 8. Per cent distribution offarmers’ cooperation partners according to arable area. Haastateltavan peltoala ha Arable area of interviewee ha Haastateltavan yhteistoimintakumppanien peltoala Arable area of interviewees’ partners Yht. Total 1—4.9 5—9.9 10—14.9 15—19.9 20—29.9 30— 1— 4.9 19 33 14 17 6 11 100 5 9.9 20 41 23 10 4 1 100 10—14.9 8 27 36 17 6 6 100 15—19.9 3 32 26 23 3 12 100 20—29.9 7 20 4 10 33 26 100 30— 9 9 25 12 20 25 100 Yht. Total 12 29 24 14 10 10 100 N (64) (153) (127) (72) (53) (52) (521) Suurin piirtein joka kolmas kumppaneista on sukulainen ja pääosa sukulaisista on lähi- sukua. Yleisimmät yhdistelmät ovat isä ja poika, veljekset keskenään ja veli ja lanko. Suku- laisten prosenttinen osuus ei eroa kolmen tarkemmin tutkitun yhteistoimintamuodon välillä. Taulukko 9 osoittaa, että peltoala ja sukulaisuus ovat yhteydessä keskenään. Isommilla tiloilla ovat sukulaiset yhteistoimintakumppaneina yleisempiä kuin pienillä. Myös ikä ja sukulaisuus ovat yhteydessä keskenään, se nähdään taulukosta 10. Nuoremmat ikäluokat tuntuvat suosivan sukulaisiaan enemmän kuin vanhemmat. Asenteet jayhteistoiminta Asenteet maatalouteen yleensä. Helposti mieleen tuleva olettamus on, että yhteistoimintaa harjoittavat ovat innokkaampia maanviljelijöitä, »maahenkisem- 186 Taulukko 9. Yhteistoimintakumppanien prosenttinen jakautuma peltoalan ja sukulaisuuden mukaan. Table 9. Per cent distribution offarmers' partners in cooperation according to kinship and arable area. Peltoala ha Arable area ha Sukulaiset Ei-sukulaiset Yht. Kinship Non-kinship TotalTotal 1— 9.9 10—19.9 20— 29 26 45 71 74 55 100 100 100 Yht. Total N 32 (169) 68 (362) 100 (531) x 2 = 14.3262 P < .001 Taulukko 10. Yhteistoimintakumppanien prosenttinen jakautuma viljelijän iän jasukulaisuuden mukaan. Table 10. Per cent distribution offarmers’ partners in cooperation according to age and kinship. Viljelijän ikä Age offarmer Sukulaiset Ei-sukulaiset Yht. Kinship Non-kinship TotalTotal alle under 35 35—44 47 33 27 27 30 53 67 73 73 69 100 100 45—54 55—64 100 100 yli over 100 Yht. Total N 31 (169) 69 (362) 100 (531) x 2 = 11.0577 P < .05 Taulukko 11. Viljelijöiden prosenttinen jakautuma yhteistoiminnallisuuden ja maataloudesta luopumisen halun mukaan. Table 11. Per cent distribution offarmers according to cooperativeness and willingness to abandon agriculture. Yhteistoiminnallisuus Ei halua luopua Ei osaa sanoa Haluaa luopua Yht. Cooperativeness tilastaan No opinion tilastaan Totaltilastaan No opinion tilastaan Total Unwilling Willing 0 46 1 58 28 22 15 26 26 100 20 100 2 52 33 100 3 55 19 100 Yht. Total N 53 22 (45) 23 100 (106) (49) (200) x 2 = 5.5080 P < .30 187 Taulukko 12. Viljelijöiden prosenttinen jakautuma yhteistoiminnallisuuden ja sen mukaan luuleeko pysyvänsä maanviljelijänä 65-vuotiaaksi asti. Table 12. Per cent distribution offarmers according to cooperativeness and willingness to continue farming until the age of 65. Yhteistoiminnallisuus Ei luule pysy- Ei osaa sanoa Luulee pysyvänsä Yht. Cooperativeness vänsä No opinion Willing Totalvänsä No opinion Willing Total Unwilling 0 8 1 10 8 4 11 10 84 100 86 100 2 3 4 85 100 7 83 100 Yht. Total 8 8 (14) 84 100 N (13) (146) (173) x 2 = 2.7271 P < .80 Taulukko 13. Viljelijöiden prosenttinen jakautuma yhteistoiminnallisuudenja pojalle annettavan neuvon mukaan. Table 13. Per cent distribution offarmers according to cooperativeness and preferencefor agricultural workfor their sons' Yhteistoiminnallisuus Cooperativeness Neuvoo poikaansa valitsemaan Preference for Yht. Total maataloudellisen ei-maataloudellisen ammatin ammatin agricultural rum-agricultural work work 0 1 75 45 68 52 25 55 32 48 100 100 2 3 100 100 Yht. Total 59 (63) 41 (44) 100 N (107) x 2 = 6.5127 P < .10 piä». Asennetta maatalouteen yleensä mitattiin tässä tutkimuksessa kolmea kysymystä käyttäen. Haastateltavia pyydettiin, yksi viidestä vaihtoehdosta valitsemalla, ilmaisemaan halunsa luopua maatalouden harjoittamisesta, jos he muunlaisessa työssä voisivat ansaita 15 % enemmän kuin tilallaan ja jos he voisivat myydä tilansa hyvästä hinnasta. Taulukossa 11 on esitetty vastaukset tähän kysymykseen ryhmittelemällä vastaukset »ei halua», »ei osaa» ja »haluaa» -luokkiin. Toiseksi haastateltavia pyydettiin ilmaisemaan, missä määrin he halusivat jatkaa maanviljelijänä 65-vuotiaiksi asti. Vastauksista (taulukko 12) puuttuu kuitenkin 27 viljelijää, koska he olivat jo täyttäneet 65 vuotta. Viljelijöiden korkea keski- ikä muutenkin vähentää kysymyksen tehokkuutta mittarina; 50-vuotias tuskin enää reaali- ■» 188 sesti voi ajatella ammatin vaihtoa vaikka haluaisikin. Kolmas kysymys tiedusteli sitä neu- voa, jonka haastateltava antaisi, jos hänen kouluakäyvä tai kotona nyt työskentelevä poi- kansa harkitsisi siirtymistään ei-maataloudelliseen ammattiin ja kysyisi isänsä mielipidettä. Vain 107 viljelijällä oli poikia k.o. iässä. Voimakas yhteistoiminnallisuus ei aineistossa näy merkitsevän innostusta maatalouteen. Taulukoissa Ilja 12 tilastollinen testi ei osoita minkäänlaista riippuvuutta. Taulukossa 13 riippuvuus on melkein merkitsevä, mutta negatiivinen. Intensiivisesti yhteistoiminnassa ole- vat viljelijät siis neuvovat poikiaan siirtymään pois maataloudesta jossain määrin useam- min kuin yhteistoimiin osallistumattomat isännät. Asenteet nykyiseen yhteistoimintaan. Yhteistoimintaryhmät syn- tyvät ilmeisesti jossainmäärin ilman pitkän tähtäyksen suunnitelmia. Ainakin 53 % yhteis- toimintaa harjoittavasta viljelijästä ilmoitti, että yhteistoiminta sitä aloitettaessa oli tarkoi- tettu tilapäisluontoiseksi, 39 prosentin ilmoittaessa, että pysyväisluontoisesta järjestelystä jo alun perin oli kysymys. Jos yhteistoiminta pitäisi aloittaa uudelleen, 11 % viljelijöistä ei lainkaan aloittaisi, 5 % alkaisi hieman toisella lailla ja 84 % aloittaisi yhteistoimintansa suurin piirtein vallitsevaan tapaan. Yhteistoiminta on 5 % viljelijöistä rajoittanut itsemää- räämisoikeutta tai vapautta, muilla ei tässä suhteessa ole ollut mitään vaikutuksia. Viljelijöiltä myös kysyttiin yhteistoiminnan kielteisiä puolia. Vastaukset on luokiteltu (taulukko 14) kahteen ryhmään: luonteeltaan selvästi sosiaaliset, ihmissuhteita koskevat epäkohdat ja muut. Ryhmä »muut» jokseenkin varmasti sisältää myös sosiaalisia epäkoh- tia, mutta niitä ei voitu erottaa vastauksen epätäsmällisyyden tai puutteellisuuden takia. Selvästi taloudellisia epäkohtia mainittiin vain muutamia. Taulukko 14. Yhteistoiminnan epäkohdat. Table 14. Disadvantages of cooperation. Viljelijöiden lukumäärä Number offarmers Ei mainitse mitään epäkohtia Does not list any disadvantages Mainitsee sosiaalisia epäkohtia Lists social considerations Mainitsee muita epäkohtia Lists other negative points 79 32 43 Ei yhteistoiminnassa No cooperation 46 200 Yli puolet yhteistoimintaviljelijöistä ei mainitse mitään epäkohtia. Taulukko 14:nperus- teella on mahdollista päätellä, että yhteistoiminnan epäkohdista luonteeltaan sosiaaliset ovat ensi sijalla. Epäkohtien mainitseminen ei korreloidu peltoalan kanssa, s.o. pienviljelijät mainitsevat niitä yhtä useasti kuin suurempien tilojen isännätkin. Liioin ei viljelijän iän ja epäkohtien havaitsemisen välillä ole riippuvuutta aineistossa. Yhteistoiminnan intensiteettikään ei näy vaikuttavan epäkohtien syntymiseen, sillä yhteen ryhmään kuuluvat viljelijät mainitsevat epäkohtia (ja myös sosiaalisia epäkohtia) suunnilleen yhtä useasti kuin kolmeen yhteistoi- mintaryhmään kuuluvatkin. Taulukko 15 esittää vielä viljelijöiden asenteet kolmea yhteistoimintamuotoa kohtaan. 189 Taulukko 15. Viljelijöiden asenteet kolmea yhteistoiminnan muotoa kohtaan. Table 15. Farmers’ attitudes towards the three fields of cooperation. Yhteistoiminnan muoto % viljelijöistä aikoo yhteistoimintaa Ei osaa sanoa Yht. Field of cooperation Per cent offarmers intending to No opinion Total tehostaa jatkaa lopettaa intensify continue stop Työnvaihto Exchange of labor 4 82 9 6 100 Koneiden vaihto Exchange of machinery 11 74 6 9 100 Koneiden yhteisom. Co-ownership of machinery 3 89 3 6 100 Yht. Total 5 82 6 7 100 N (13) (202) (15) (16) (246) Suuri enemmistö aikoo jatkaa edelleen, ja lienee siis tyytyväinen tätänykyiseen yhteistoi- mintaansa. Työnvaihtoa pyritään useimmin lopettamaan ja koneiden vaihtoa lisäämään; seikka joka käy ymmärrettäväksi koneistuvan ja ihmistyövoimaa vähentävän maatalou- temme yhteydessä. Asenteet yhteistoiminnan tehostamista kohtaan. Jotta voi- tiin mitata viljelijöiden asenteet yhteistoiminnan tehostamista kohtaan ja tämän asenteen riippuvuus nykyisen yhteistoiminnan asteesta, haastateltaville luettiin kuviteltu esimerkki- tapaus, joka kuvasi intensiivistä yhteistyötä. Luettu katkelma oli seuraavanlainen. Muutamat maanviljelijät ovat ostaneet useita kalliita koneita (esim. leikkuupuimurin ja traktori- kaivurin) yhteisesti ja käyttävät niitä sekä heillä jo ennestään olleita koneita ns. konerenkaan muodossa. Joka viikko he sopivat keskenään, mitä töitä suoritetaan kunkin tilalla ja miten ne suoritetaan. Paljon työtä vaativissa tehtävissä he auttavat toisiaan perheenjäsenten ja tiloilla olevan palkkatyövoiman avulla. Taulukko 16. Viljelijäin asenteet kuviteltuun esimerkkitapaukseen. Table 16. Farmers’ attitudes towards the fictive case of cooperation. Vastausvaihtoehto Viljelijäin lukuni Alternative Number of farmers Ei ole riittävän pitkälle viety, tarpeeksi tehokas ratkaisu Solution does not gofar enough 3 On hyvä ratkaisu A good solution 48 Melko hyvä ratkaisu, mutta on sillä muutamia heikkouksiakin A rather good solution with some disadvantages 47 Tämän ratkaisun kielteiset puolet ovat suuremmat kuin myönteiset The disadvantages of the solution are not outweighed by the advantages 31 On huono ratkaisu A poor solution 31 Ei sovellu kohdalleni Not relevant in my case 40 200 190 Lukemisen jälkeen haastateltavat saivat ilmaista oman asenteensa valitsemalla jonkin heille ojennetussa kortissa olleista viidestä vaihtoehdosta. Taulukko 16 esittää vaihtoehdot ja vas- tausten lukumäärän. Puolet viljelijöistä suhtautuumyönteisesti esimerkkitapaukseen, joka edustaa intensiivi- sempää yhteistyötä kuin tutkimuspaikkakunnalla esiintyvä. Taulukko 17 esittää vastauk- set yhteistoiminnallisuuden mukaan järjestettyinä. Myönteiseksi asenteeksi on katsottu tau- lukon 16 vaihtoehdot I—3 ja kielteiseksi 4—5. Ne neljäkymmentä viljelijää, jotka eivät Taulukko 17. Viljelijöiden prosenttinen jakautuma yhteistoiminnallisuuden ja esimerkkitapausta kohtaan ilmaistujen asenteiden mukaan. Table 17. Per cent distribution offarmers according to cooperativeness and attitude towards thefictive case. Asenne AttitudeYhteistoiminnallisuus Cooperativeness Yht. Totalmyönteinen kielteinen positive negative 0 i 53 49 61 88 47 51 39 12 100 100 100 100 2 3 Yht. Total N 61 39 100 (98) (62) (160) X 2 = 13.9553 P < .01 61 39 katsoneet esimerkkitapauksen ollenkaan soveltuvan heidän tilaansa ja luopuivat kannan- otosta, on jätetty pois. Taulukko kertoo selvästä ja tilastollisesti merkitsevästä riippuvaisuussuhteestä: asenteen Taulukko 18. Viljelijöiden prosenttinen jakautuma yhteistoiminnallisuuden ja osallistumishalukkuuden mukaan. Table 18. Per cent distribution offarmers according to cooperativeness and willingness to participate in thefictive case of cooperation. Yhteistoiminnallisuus Cooperativeness Halukas Haluton Yht. osallistumaan osallistumaan Total Willing to Unwilling to participate participate 0 1 20 27 38 62 35 80 73 62 38 100 100 100 100 2 3 Yht. Total 65 100 N (71) (129) (200) X s = 20.1124 P < .001 191 myönteisyys esimerkkitapausta kohtaan kasvaa oman yhteistoiminnan lisääntyessä. Haastateltavilta kysyttiin myös, haluaisivatko he itse osallistua esimerkkitapauksen kaltai- sesti järjestettyyn yhteistoimintaan. Taulukossa 18 vastaukset. Myös tässä taulukossa näkyy selvä ja tilastollisesti erittäin merkitsevä riippuvuussuhde. Mitä enemmän viljelijä itse on yhteistyössä sitä halukkaampi hän on osallistumaan esi- merkkitapauksen tavoin järjestettyyn yhteistoimintaan. Voitaneen siis päätellä, että myön- teinen suhtautuminen ja osallistumispäätös tehostettuun yhteistoimintaan viljelijöiden vä- lillä ovat voimakkaasti riippuvia siitä, kuinka paljon viljelijällä ennestään on omia koke- muksia osallistumisestaan yhteistyöhön. Lopuksi vielä tiedusteltiin viljelijäin asennetta hyvin intensiiviseen yhteistoimintaan esittämällä heille seuraava kysymys. Mitä ajattelette sellaisesta mahdollisuudesta, että kaksi tai useampia tiloja yhdistettäisiin yhdeksi tuotantokokonaisuudeksi, jonka piirissä kukin entisistä viljelijöistä hoitaisi tietyn osan tehtävistä (esim. yksi karjatalouden, toinen pellot, kolmas metsät jne.)? Tähän vapaavastauksiseen kysymykseen 24 viljelijää (12 %) vastasi selvästi myönteistä asennetta osoittavasti, 30 viljelijää (15 %) ei ilmaissut selvästi asennettaan ja loput eli 146 viljelijää (73 %) antoi selvästi ymmärtää kielteisen asenteensa. Ainakin puolessa kieltei- sistä vastauksista esiintyi sana »kolhoosi», käytettynä nimenomaan kielteissävyisesti. Tau- lukko 19 esittää vielä vastaukset yhteistoiminnallisuuden mukaan luokiteltuna. Tämän kysymyksen vastauksissa ei enää esiinnykään riippuvuutta yhteistoiminnalli- suudesta. Tosin kolmeen ryhmään kuuluvilla myönteisten vastausten osuus on viisi pro- senttiyksikköä korkeampi, mutta sittenkin jakautuma on jokseenkin tasainen. Selitys taulukoiden 17ja 18ja toisaalta taulukon 19 väliseen suureen eroon lienee haet- tava yhteistyön laadusta. Oman riippumattomuutensa ja itsenäisyytensä säilyttäminen on tärkeätä suomalaiselle maanviljelijälle, ja pelko niiden menettämisestä useasti estää yhteis- toimintaa kehittymästä. Taulukon 19 tarkoittama tilojen yhdistäminen merkitsisi voima- kasta oman päätösvallan supistumista viljelijälle ja siksi siihen suhtaudutaankielteisesti. Taulukko 19. Viljelijäin prosenttinen jakautuma yhteistoiminnallisuuden sekä sen mukaan miten he asennoituvat tilojen yhdistämiseen yhdeksi tuotantokokonaisuudeksi. Table 19. Per cent distribution offarmers according to cooperativeness and attitude towards unitingfarms. Yhteistoiminnallisuus Cooperativeness Kielteinen Ei osaa sanoa Myönteinen Yht. asenne No opinion asenne Totalasenne Total Negative attitude Positive attitude 0 65 22 13 100 I 70 20 10 100 2 3 84 6 10 100 72 II 17 100 Yht. Total 73 15 12 100 N (146) (30) (24) (200) X 2 = 8.2187 P < .30 192 Yhteenvetoja loppuhuomautuksia Edellä selostettu tutkimus on kohdistunut 200 maanviljelijään keskiarvoa vauraammalla maatalousseudulla. Kolme neljästä viljelijästä oli yhteistoiminnassa muiden viljelijöiden kanssa. Joka kolmas yhteistoimintaryhmä oli ihmistyövoiman vaihtoa ja n. 60 % kaikista ryhmistä oli tekemisissä maatalouskoneiden kanssa. Pienviljelijät vaihtoivat työtä, suurem- milla tiloilla yhteistyö useammin liittyi koneisiin. Nuoremmat ikäluokat enemmän suosivat yhteistyötä yleensä ja erityisesti koneiden vaihtoa. Yhteistoiminnan määrä ei ollut riippu- vaisuussuhteessa tilan koneistumisasteeseen, mutta kylläkin jossain määrin isännän uudis- tuksellisuuteen. Yhteistoiminnassa olivat kaikenkokoiset tilat keskenään, joskin yhteistoiminta hieman useammin tapahtui samankokoisten tilojen välillä. Suunnilleen joka kolmas kumppaneista oli sukulainen. Tilakoon kasvaessa tai isännän iän aletessa näytti sukulaisten osuus kasva- van. Asenteet maatalouteen yleensä eivät näyttäneet riippuvan yhteistoiminnallisuudesta. Viljelijät olivat tyytyväisiä nykyiseen yhteistoimintaansa. Se ei ollut huomattavasti vähen- tänyt heidän itsenäisyyttään. Enemmistö ei maininnut mitään epäkohtia, ja melkein kaikki ajattelivat jatkaa vallitsevaa yhteistoimintaa. Mitä intensiivisemmin viljelijä oli yhteistoi- minnassa, sitä myönteisemmin hän suhtautui yhteistoiminnan lisäämiseen. Mutta jos yh- teistoiminta uhkasi supistaa hänen itsemääräämisoikeuttaan, hänen asenteensa muuttui kielteiseksi. Yhteistoiminta maanviljelijöiden välillä on vanha perinne, joka on elänyt maatalouden voimakkaasta muuttumisesta huolimatta meidän päiviimme asti. Se on kyllä jossain mää- rin muuttunut, mm. koneiden vaihto ja koneiden yhteisomistus ovat tulleet uutena muo- tona työnvaihdon rinnalle. Mutta muuttuminen juuri osoittaa elinkelpoisuutta, joka mah- dollistaa myös tietoisen muuttamisen nykyolosuhteisiin soveltuvaksi. Pienen tilakokomme takia nimenomaan koneistamisen kannattavuus muodostaa vaikean ongelman, jonka eräs ratkaisu saattaisi löytyä lisääntyvästä yhteistoiminnasta. Yhteistoiminta olisi siis taloudelli- seltakannalta katsottuna hyvä ratkaisu. Mutta muotoja suunniteltaessa ja pyrittäessä elvyt- tämään on muistettava, että yhteistoiminta viljelijöiden välillä on ennen kaikkea sosiaali- nen ilmiö. Jos se kyetään suunnittelemaan ja toteuttamaan siten, että sen piirissä vallitse- vat ihmissuhteet ovat osallistujia tyydyttäviä, on yhteistoiminta mahdollista ja antaa myös hyvän taloudellisen tuloksen. Mutta jos ihmissuhteet ovat sopimattoman organisaatio- muodon tai taitamattoman asioiden hoitamisen tai osallistujien sopeutumattoman luon- teen takia ristiriitaisia, ei yhteistoiminta onnistu hyvin eikä liioin johda hyvään taloudelli- seenkaan tulokseen. 193 SUMMARY COOPERATION BETWEEN FARMERS IN FINLAND Kauko Honkala Institute ofSocial Research, Swedish University of Abo This empirical study was made in an above-average agricultural municipality in South Finland by interviewing 200 farmers, selected at random from the municipality census list. Table 1 shows the arable areas of the sample farms, and the ages of the farmers. The subject matter of the study is cooperation between farmers. Table 2 shows the forms of cooperation and the number of farmers participating in each form. On the basis of the data on cooperation, a variable called cooperativeness is formed. In the analysis this variable is correlated to several other variables in order to establish the difference between cooperating and noncooperating farmers. The arable area of the farm does not correlate strongly with cooperativeness (Table 3). Medium- sized farms are admittedly in the middle group in cooperativeness, while the largest farms either cooperate very intensively or not at all. Smallholders seem to exchange work, but on larger farms cooperation is more often connected with machines (Table 4). The younger the farmer the more cooperative he is, this being so especially with machines (Tables 5—6). Cooperation is not associated with the degree of mechani- zation of the farm, but a farmer’s innovativeness is slightly correlated to his cooperativeness, especially in the highest group (Table 7). The cooperative farmers have an average of 2.2 partners in exchange of labour, 2.1 partners in ex- change of machinery, and 2.3 partners in co-ownership of machinery. Table 8 shows the arable areas of interviewees cross-tabulated with that of partners. It appears that in every farm-size class a farmer may have a partner, but cooperation on the otherhand tends to exist between two farms of about the same size. Operators of large farms and younger farmers tend to have relatives as partners (Tables 9—10). The attitudes of the farmers towards agriculture in general were ascertained by asking whether they would prefer to change over to non-agricultural work, whether they intended to continue farming until the age of 65, and whether they preferred that their sons should choose a non-agricultural occupation (Tables 11—13). The farmers’ attitudes towards agriculture are not in general related to his cooperativeness. Only in Table 13 is there a nearly significant correlation statistically of the most intensively cooperating farmers preferring a non-agricultural profession for their sons. Cooperation between farmers seems to be somewhat fortuitous. Over half of the farmers stated that cooperation was, to start with, intended to be only provisional. Nevertheless the farmers seem quite satisfied with their present way of cooperation. Of the 154 cooperating farmers 79 do not list any disadvantages, while 75 farmers mention some negative points in cooperation. In regard to the future, it is hoped to intensify the exchange of machinery and to stop the exchange of labour. To find out the farmers’ attitudes towards an intensification of the cooperation, a Active case of close cooperation was presented. Table 16 shows the distribution of the attitudes, and Table 17 the distribution as related to cooperativeness. It appears that an increase in the positiveness of the attitudes is positively related to the intensity of present cooperation. Willingness to participate in intensive cooperation as pre- sented in the fictive case likewise increases with the cooperativeness of the farmer (Table 18). However, when cooperation begins to resemble collectivism the opinions of the farmers turn strongly negative (Table 19). Cooperation between farmers is necessitated by economic considerations, yet favourable economic conditions do not automatically lead to a frictionless functioning of the cooperating group. More important by far are the personal characteristics of the group members, i.e. their view on cooperation and their willingness to conform to written stipulations and the unwritten norms of their specific cooperation group.