KASVUA HILLITSEVIEN AINEIDEN VAIKUTUS PAVUN TAIMIEN KASVUUN 11. Vaikutuksen riippuvuus yölämpötilasta ja kasvualustasta Erkki Kaukovirta Helsingin yliopiston puutarhatieteen laitos, Viik Saapunut 4.1. 1969 Kemiallisten kasvua hillitsevien sääteiden käyttö on puutarhakasvien viljelyssä saavut- tanut jo vakiintuneet muodot. Siitä huolimatta sattuu usein, että jopa saman kasvilajikkeen käsittelystä saadaan eri tapauksissa toisistaan poikkeava tulos. Syitä käsittelytulosten eri- laisuuteen ei ole täysin selvitetty. Usein on otaksuttu, että kasvualustan erilaisuus voisi olla yhtenä syynä loisitaan poik- keaviin tuloksiin. Eräät kirjallisuudessa mm. tupakasta (Tso & Jaffrey 1961) esitetyt tie- dot tukevat tätä olettamusta. Krysanteemilla on Cathey (1960 b) todennut kasvunsäätei- den vaikutuksen riippuvan kasvualustasta. Cycocel ja Phosfon rajoittavat krysanteemin pituuskasvua eniten hiekassa. Turpeessa tarvittiin saman vaikutuksen saamiseksi 50 % suurempi ainemäärä ja savipitoisessa mullassa kaksinkertainen ainemäärä (Cathey 1.c.). Myös meillä on saatu samansuuntaisia tuloksia Phosfonin käytöstä krysanteemille (Kauko- virta 1963), joskaan hiekan ja turpeen välillä tehovaikutuksen ero ei ollut yhtä suuri. Sen sijaan Kiplinger ja Miller (1965) totesivat Cocycelin rajoittavan joulutähden pituuskas- vua eniten seoksessa, joka sisälsi puoliksi turvetta ja puoliksi hiekkaa. Lämpötila on toinen tekijä, joka mahdollisesti voi vaikuttaa tulosten erilaisuuteen (Cathey 1964). Tosin kirjallisuudessa esitetyt tulokset eivät tässä suhteessa ole kiistatto- mia. Useissa tutkimuksissa on kasvua hillitsevien sääteiden vaikutuksen katsottu olevan lämpötilasta riippumaton, näin mm. krysanteemilla (Cathey 1960 a), petunialla (Cathey & Piringer 1961), tomaatilla (Wittwer ja Tolbert 1960), tomaatilla ja paprikalla (Tiessen 1962) ja vehnällä (Tolbert 1960). Kuitenkin Cathey ja Piringer (1.c.) totea- vat, että Phosfonin aikaansaama krysanteemin varren lyheneminen jää vähäisemmäksi 27° C:ssa kuin 21 ja 10 asteessa. Samoin tomaatin pituuskasvu lyhenee Cycocel-käsittelyn vaikutuksesta enemmän 13° C:ssa (54—56 F) kuin 18—20° C:ssa (64 —68 F) (Tiessen 1.c.), Maire ja Sachs (1967) havaitsivat B-ninen suhteen, että zinnialajikkeet reagoivat tähän sääteeseen voimakkaammin alhaisemmissakuin korkeammissa lämpötiloissa. Cathey https://www.c-info.fi/en/info/?token=U8EUEHSqQGElea4e.ulwLljoK79yTSOWgwg8sCA.vbEF9dkAvIkVrecGYmDh_xysz4heuIA6gvKzOl7tmyDlSpzL9beKTdHhcBFly_3FrkFji-xXChi6rgMjzgp1CBGE6z5wObv0tXJx1dKzbHDf1mzIohJSeH1DrhTa3v69gNvQbNwygaZXKIVXG0PN00ufwzZCYCBP8kWoQPYx 27 et ai. 1965 saivat B-ninellä parhaan tuloksen 18° C;ssa yksivuotisien koristekasvien käsit- telyissä, kun ruiskutus suoritettiin vain kerran. Jos kasvit sen sijaan ruiskutettiin 3 kertaan B-ninellä, lyheni pituuskasvu enemmän 10 ja 13 asteessa kuin 18° C:ssa. Edellä esitetyn perusteella on ilmeistä, että sekä kasvualusta, että lämpötila voivat vai- kuttaa kasvunsäädekäsittelyistä saatuun tulokseen. Kuitenkaan kyseisten tekijöiden vaiku- tusta ei tunneta vielä riittävästi, niin että edeltä käsin voitaisiin ottaa niiden vaikutus huo- mioon ja siten voitaisiin välttyä käytännön viljelyssä usein hyvinkin harmillisilta yllätyk- siltä. Varsinkaan kasvualustan ja lämpötilan välistä vuorovaikutusta kasvunsääteiden te- hoon ei tunneta. Tästä syystä tämä kysymys otettiin tutkittavaksi Helsingin yliopiston puu- tarhatieteen laitoksella. Seuraavassa selostetaan näitä tutkimuksia ja niistä saatuja tuloksia. Kokeiden suoritus Kokeet suoritettiin v. 1966—1967 Puutarhatieteen laitoksen kasvatuskaapeissa, joissa valonlähteenä oli 22 kpl 80W:n ’Kuulas valkea’-loisteputkia. Valoisuus koekaapeissa oli 5000 luksia, suhteellinen kosteus valojakson aikana oli 65—70 % ja pimeäjakson aikana 85—90 %. Valojakson pituus oli 14 tuntia ja lämpötila sinä aikana 20—22° C. Koekas- vina oli Phaseolus vulgaris var. vulgaris ’Juli’. Siemenet peitattiin Orthocide-valmisteella (0.75 g/% kg siemeniä) ja esi-idätettiin sen jälkeen 2 vrk imupapereiden välissä 25° C:ssa. Kuusi yhdeksän itänyttä siementä istu- tettiin 4’:n muoviruukkuihin. Esikasvatus tapahtui kasvatuskaapeissa, ja tänä aikana oli yölämpötila 18° C ja päivälämpötila 20—22° C. Ruukkuja kasteltiin kerran päivässä 0.02 %;sella Hoaglandin liuoksella (Went 1951) ja lisäksi tarvittaessa deionisoidulla vedellä. Varhaislehtien avauduttua taimet harvennettiin niin, että jokaiseen ruukkuun jäi 2 yhtä voimakasta tainta, suoritettiin kasvunsäädekäsittely, ja yölämpötila kaapeissa muu- tettiin koeohjelman mukaiseksi. Kerranteita oli 10. Kokeen käsittelyt olivat seuraavat: kasvunsäädekäsittelyt lämpötilakäsittelyt alustat (vaikuttavaa ainetta g/ruukku) verranne 10° C yöllä hiekka B-nine 1 ) 0.1 13 » multa Cycocel 2) 0.1 18 » turve Phosfon 3) 0.015 J ) = N, N-(dimetylamino)-meripihkahapon monoamidi 2 ) = 2-kloroetyl-trimetylammoniumkloridi 3) = 2.4-diklorobentsyltributyl-fosfoniumkloridi Kasvunsääteet annettiin 100 mhssa vettä, jolla ruukut kasteltiin. Hiekka oli ns. seulot- tua rappaushiekkaa, multa savipitoista peltomultaa, joka huuhdeltiin voimakkaasti ja höy- rytettiin ennen käyttöä. Turve oli vähän maatunutta jyrsinturvetta, ja se kalkitettiin ennen käyttöä (6 kg dolomiittikalkkia/m 3 ). Koe toistettiin 3 kertaa. Kokeissa mitattiin käsittely- jen vaikutus pituuskasvuun, tuore- ja kuivapainoon sekä lehdistön pinta-alaan. Lehtien pinta-ala mitattiin lehtiplanimetrillä (Laurila/VTT). Mittaukset suoritettiin 10 vrk käsit- telyjen alkamisen jälkeen. Tulosten tilastollisessa tarkastelussa seurattiin CocHßAnin ja Coxin (1962) ja Goul- DENin (1956) esittämiä periaatteita. 28 Tulokset Kokeiden tulokset esitetään taulukoissa I—41 —4 ja piirroksessa 1 kolmen kokeen keski- arvoina. Käsittelyjen vaikutus taimien pituuskasvuun ilmenee taulu- kosta 1. Yölämpötilan vaikutus taimien pituuskasvuun riippui kasvualustasta ja kasvun- sääteestä. Keskimääräinen taimien pituus oli 10° C:ssa 12.9 cm, 13°C:ssa 14.9 cm ja 18°C:ssa 14.6 cm (PME 5 % 0.9 cm). Verrannekasvit, samoin kuin B-ninellä käsitellyt kasvit, jotka kasvoivat hiekassa ja mullassa, olivat 13° C:ssa merkitsevästi pitempiä kuin 18 ja 10 asteessa. Turpeessa olivat 18° C:ssa kasvaneet taimet pitempiä kuin 13° C:ssa kasvaneet ja nämäpuolestaan merkitsevästi pitempiä kuin 10° C:ssa kasvaneet. Cycocelilla käsiteltyjen kasvien pituuksissa ei eri lämpötilojen välillä ollut selviä eroja hiekassa, sen sijaan mullassa ja turpeessa olivat 13° C:ssa kasvaneet merkitsevästi pitempiä kuin 18 ja 10 asteessa kasvaneet. Phosfonillakäsiteltyjen kasvien pituuteen yölämpötila vaikutti vähän hiekassa, mutta turpeessa olivat 10°:ssa kasvaneet merkitsevästi lyhyempiä kuin 18 ja 13 asteessa kasvaneet. Mullassa olivat taas 13° C:ssa kasvaneet taimet lyhyempiä kuin 18 ja 10 asteessa kasvaneet. Kasvualusta vaikutti taimien pituuskasvuun erittäin selvästi, joskin eri tavoin eri kas- vunsäädekäsittelyissä (vuorovaikutus merkitsevä F. 111.11+++). Hiekassa oli taimien Taulukko 1. Käsittelyjen vaikutus taimien pituuteen. Table I. Effect of treatments on stem length ofseedlings. c b a Alusta Yölämpötila Kasvunsääde Growth retardant Medium Night Verranne B-nine Cycocel Phosfon temperature Check °C cm sl. cm sl. cm sl. cm sl. tel. rel, rel. rel. Hiekka 18 15.6 100 11.0 71 10.1 65 5.0 32 Sand 13 17.3 100 13.2 76 9.8 57 4.5 26 10 15.2 100 10.7 70 9.0 59 4.4 29 Multa 18 17.7 100 15.2 86 15.0 85 11.4 64 Soil 13 20.4 100 17.0 82 16.9 83 10.9 52 10 16.9 100 15.8 93 13.6 80 11.7 70 Turve 18 25.8 100 22.4 87 9.5 37 17.0 66 Peat 13 21.5 100 19.7 92 10.7 50 17.7 82 10 17.5 100 14.8 85 9.2 53 15.6 89 Vertailun suunta PME 5 % Direction of comparison LSD 5 % a, b, Cj at bt c„ 1.3 cm ai bt a„ b, c t 0.9 cm ai c, a, b„ Ci 1.3 cm 29 pituus keskim. 10.5 cm, mullassa 15.2 cm ja turpeessa 16.8 cm (PME 1 % = 0.6 cm). Hiekassa olivat verrannekasvit, B-ninella ja Phosfonilla käsitellyt kasvit merkitsevästi lyhyempiä kuin mullassa ja turpeessa lämpötilasta riippumatta. Cycocelilla käsitellyt kas- vit olivat hiekassa ja turpeessa lyhyempiä kuin mullassa. Kaikkien kasvunsäädekäsittelyjen vaikutuksesta taimien pituus lyheni merkitsevästi, joskin vaikutuksen suuruus riippui kasvualustasta ja lämpötilasta (F = 10.08+++). Keski- määräisesti olivat B-ninellä käsitellyt taimet 17 %, Cycocelilla käsitellyt 39 % ja Phosfonilla käsitellyt taimet41 % lyhyempiä kuin verrannetaimet.B-nine rajoitti pituuskasvua eniten hiekassa lämpötilan ollessa 10 tai 18 astetta, Cycocel turpeessa 18° C:ssa, joskin myös 10 ja 13 asteen yölämpötilassa turpeessa Cycocelilla käsitellyt kasvit olivat suhteellisesti ly- hyempiä kuin muilla alustoilla. Phosfon hillitsi pituuskasvua eniten hiekassa 13° C:ssa ja vähiten turpeessa 10° C:ssa. Käsittelyjen vaikutus lehtipinta-alaan ilmenee taulukosta 2. Yölämpötila vaikutti lehtien kokoon siten, että lehtipinta-ala oli alhaisemmissa lämpö- tiloissa pienempi kuin 18° C:ssa. Keskimäärin taimen lehtipinta-ala oli 10° C:ssa 74.7 cm 2 , 13° C:ssa 84.4 cm 2 ja 18° C:ssa 92.7 cm 2 (PME 5 % 1.8 cm 2). Tosin vaikutus riippui kas- vualustasta ja kasvunsääteestä (F = 6.01+). Niinpä hiekassa 10 ja 18 asteen välinen ero oli merkitsevä muissa paitsi B-ninellä käsitellyissä kasveissa, mullassa kaikissa kasvunsää- teillä käsitellyissä, mutta ei verrannekasveissa eikä turpeessa. Sen sijaan 10 ja 13 asteen välinen ero oli merkitsevä hiekassa vain verranteessa ja Phosfonilla käsitellyissä kasveissa, mullassa vain Cycocelilla käsitellyissä kasveissa ja turpeessa B-ninellä ja Phosfonilla käsi- tellyissä kasveissa. Kasvualustan vaikutus lehtien kasvuun riippui kasvunsäädekäsittelystä. Keskimääräi- sesti lehtipinta-ala oli 40 % suurempi turpeessa kasvaneissa ja 6 % suurempi mullassa kuin hiekassa kasvaneissa taimissa. Kuitenkaan ei turpeessa Cycocelilla käsiteltyjen kasvien lehti- pinta-ala ollut kaikissa lämpötiloissa vaan ainoastaan 10° C:ssa suurempi kuin hiekassa ja mullassa. Phosfonilla käsiteltyjen taimien lehtipinta-ala oli kaikissa lämpötiloissa suurempi mullassa kuin hiekassa. Sen sijaan verrannekasvien lehtien koko oli merkitsevästi suurempi hiekassa 18° C:ssa kuin mullassa 18° C:ssa. Kasvunsääteistä B-nine vaikutti yhdenmukaisimmin. Se lisäsi lehtipinta-alaa merkitse- västi mullassa ja hiekassa yölämpötilan ollessa 18 tai 13 astetta. Muissa käsittelyissä se ei vaikuttanut merkitsevästi. Cycocel lisäsi lehtien kokoa mullassa 18° C:ssa ja 13° C:ssa. Muissa käsittelyissä se ei muuttanut lehtien kokoa merkitsevästi. Phosfon pienensi lehtien kokoa merkitsevästi hiekassa lämpötilasta riippumatta, mutta lisäsi sitä turpeessa 18° C:ssa ja 13° C:ssa selvästi. Käsittelyjen vaikutus taimien tuorepainoon ilmenee taulu- kosta 3. Yölämpötila vaikutti merkitsevästi vain B-ninella ja Phosfonilla käsiteltyjen tai- mien painoon turpeessa, siten että 18° C;ssa taimien paino oli suurempi kuin 10° C:ssa. Keskimääräinen taimen paino oli 18° C:ssa 2.40 g, 13° C:ssa 2.26 g ja 10° C:ssa 2.11 g. Kasvualustojen vaikutus taimien tuorepainoon oli merkitsevä (F = 827.46+++). Tur- peessa taimien paino oli muista käsittelyistä riippumatta merkitsevästi suurempi kuin mul- lassa. Myös hiekassa taimen pairlo oli pienempi kuin turpeessa, mutta ero oli merkitsevä vain Phosfonilla käsitellyissä kasveissa kaikissa lämpötiloissa jaB-ninella käsitellyissä kas- veissa 18 ja 13 asteessa. Verrannekasvien paino 18 ja 13° C:ssa, B-ninella käsiteltyjen tai- mien paino 13 ja 10° C:ssa, Cycocelilla käsiteltyjen 18 ja 10° C:ssa oli mullassa suurempi 30 Taulukko 2. Käsittelyjen vaikutus lehtipinta-alaan. Table 2. Effect of treatments on leaf area. c b a Alusta Yölämpötila Kasvunsääde Growth retardant Medium Night Verranne B-nine Cycocel Phosfon temperature Check °C cm* sl. cm* sl. cm* sl. cm* sl. rel. rel. rel. rel. Hiekka 18 87.1 100 86.7 100 88.4 101 51.6 59 Sand 13 83.8 100 87.1 104 82.2 98 44.9 54 10 70.1 100 81.9 117 73.9 105 34.9 50 Multa 18 72.5 100 89.8 124 94.7 131 81.6 113 Soil 13 69.8 100 83.5 120 86.7 124 68.9 99 10 70.2 100 74.2 107 68.5 98 66.9 95 Turve 18 101.2 100 135.6 134 94.1 93 129.0 127 Peat 13 91.5 100 113.0 123 88.8 97 112.7 123 10 84.8 , 100 89.7 106 83.4 98 97.4 115 Vertailun suunta PME 5 % Direction of comparison LSD 5 % a t b, c.j a, bj c 0 7.5 cm* a x b, Cj a„ b, c, 12.7 cm* ai bj c t a t b 0 ct 9.5 cm* kuin hiekassa. Phosfonilla käsiteltyjen taimien paino sen sijaan oli mullassa suurempi kuin hiekassa, joskin ero oli merkitsevä vain 10° C:ssa. Kasvunsääteistä Phosfon pienensi taimien painoa hiekassa merkitsevästi lämpötilasta riippumatta, mutta lisäsi sitä turpeessa, joskin ero oli merkitsevä vain 18° C:ssa. Muilla kasvunsääteillä ei ollut merkitsevää vaikutusta taimien tuorepainoon. Kasvunsäädekäsittelyt lisäsivät lehtien tuorepainoa turpeessa, kaikissa lämpötiloissa. Selvimmin vaikutti B-nine ja Phosfon. Hiekassa Phosfon pienensi lehtien painoa merkitse- västi. Muissa käsittelyissä lehtien paino muuttui kasvunsääteiden vaikutuksesta vähemmän (piirros 1). Käsittelyjen vaikutus taimien kuiva-aineeseen ilmenee tau- lukosta 4. Yölämpötilan vaikutus kuivapainoon ja kuiva-ainepitoisuuteen riippui kasvu- alustasta ja kasvunsääteistä. Hiekassa lämpötila vaikutti merkitsevästi vain Cycocelilla käsiteltyihin kasveihin, joidenkuivapaino oli 10° C:ssa merkitsevästi pienempi kuin 18° C:s- sa. Mullassa verrannekasvien sekä Cycocelilla jaPhosfonilla käsiteltyjen kasvien kuivapaino oli 13° C:ssa merkitsevästi pienempi kuin 18° C:ssa ja lisäksi verrannekasvien sekä Phos- fonilla käsiteltyjen kasvien kuivapaino 13° C:ssa pienempi kuin 10° C:ssa. B-ninella käsi- teltyjen kasvien kuivapaino oli 10° C:ssa merkitsevästi pienempi kuin 18° C:ssa. Tur- peessa kasvaneet verrannekasvit ja Phosfonilla käsitellyt kasvit painoivat kuivattuna mer- kitsevästi vähemmän 10° C:ssa ja 13° C:ssa kuin 18° C;ssa. B-ninella käsiteltyjen taimien 31 Taulukko 3. Käsittelyjen vaikutus koko taimen tuorepainoon. Table 3. Effect on treatments on thefresh weight of whole plant. c b a Alusta Yölämpötila Kasvunsääde Growth retardant Medium Night Verranne B-nine Cycocel Phosfon temperature Check °C g si. g si. g si. g si. rel. rel. rel. ret. Hiekka 18 2.54 100 2.36 93 2.63 104 1.52 60 Sand 13 2.52 100 2.46 98 2.26 90 1.34 53 10 2.22 100 2.24 101 2.19 99 1.18 53 Multa 18 1.81 100 2.00 110 1.89 104 1.87 103 Soil 13 1.76 100 1.92 109 1.97 112 1.71 97 10 1.84 100 1.73 94 1.61 88 1.72 93 Turve 18 2.86 100 3.29 115 2.62 92 3.39 119 Peal 13 2.54 100 3.02 119 2.59 101 2.98 117 10 2.52 100 2.65 105 2.51 100 2.65 105 Vertailun suunta PME 5 % Direction of comparison LSD 5 % a! b : c, ax bj c 0 7.5 cm' ai b, Ci —a„ b, c, 12.7 cm* ax b, c, —a, b 0 c, 9.5 cm2 paino oli 10° C:ssa pienempi kuin 13° C:ssa ja 13° C:ssa pienempi kuin 18° C:ssa. Cyco celilla käsiteltyihin kasveihin ei lämpötila vaikuttanut merkitsevästi turpeessa. Kuiva-aine- pitoisuus oli suurin 10° C:ssa lukuun ottamatta B-ninella käsiteltyjä kasveja turpeessa Pienin se oli 13 tai 18 asteessa riippuen kasvualustasta ja kasvunsäädekäsittelystä. Piirros I. Käsittelyjen vaikutus lehdistön tuorepainoon Fig. I E ffedof treatments on fresh weight of leaves 32 Kasvualustan vaikutus kuivapainoon oli huomattava. Turpeessa oli taimien kuiva- paino merkitsevästi suurempi kuin mullassa muista käsittelyistä riippumatta. Multa- ja hiekka-alustojen välillä ei ollut selvää eroa, vaan erot riippuivat muistakäsittelyistä. Keski- määräisesti oli mullassa muiden paitsi Phosfonilla käsiteltyjen kasvien kuivapaino pienempi kuin hiekassa. Kuiva-ainepitoisuus oli sen sijaan suurin mullassa kasvaneissa taimissa. Hiekka- ja turvealustojen välillä ei keskimääräisesti ollut eroa kuiva-ainepitoisuudessa. Kasvunsääteistä Phosfon vaikutti selvimmin kuivapainoon. Hiekassa ja mullassa se pie- nensi kuivapainoa, mutta lisäsi sitä turpeessa verrannekasveihin verrattuna. Hiekassa ja turpeessa oli Phosfon-käsittelystä johtunut muutos merkitsevä lämpötilasta riippumatta. Mullassa sen sijaan se oli merkitsevä vain 13° C:ssa. Cycocel vaikutti merkitsevästi vain turpeessa kasvaneisiin taimiin, joiden kuivapaino pieneni sen vaikutuksesta 18° C:ssa. B- nine pienensi merkitsevästi kuivapainoa 10° C:ssa mullassa, mutta lisäsi sitä turpeessa 13°C:ssaja 18° C:ssa. Taulukko 4. Käsittelyjen vaikutus kuivapainoon (mg) ja kuiva-ainepitoisuuteen (%) Table 4. Effect of treatment on dry weight {mg) and dry mailer content (%) c b a Alusta Yölämpötila Kasvunsääde Growth retardant Medium Night Verranne B-nine Cycocel Phosfon temperature Check °c mg % mg % mg % mg % Hiekka 18 174 6.9 163 6.9 181 6.9 110 7.2 Sand 13 178 7.1 167 6.8 162 7.2 106 7.9 10 173 7.8 171 7.6 159 7.3 97 8.2 Multa 18 155 8.6 158 7.9 168 8.9 153 8.2 Soil 13 138 7.8 144 7.5 140 7.1 125 7.3 10 158 8.6 138 8.0 151 9.4 149 8.7 Turve 18 203 7.1 238 7.2 176 6.7 254 7.5 Peat 13 186 7.3 202 6.7 178 6.9 214 7.2 10 197 7.8 184 6.9 186 7.4 218 8.2 Vertailun suunta PME 5 % Direction of comparison LSD 5 % a i K C! a, bj c 0 13mg aj bj Cj a, b, c t 15 » aj bj c, a, b 0 c, 14 » Tulosten tarkastelu Suoritetuissa kokeissa B-nine, Cycocel ja Phosfon rajoittivat pavun taimien pituuskas- vua kaikissa käsittelyissä, mutta määrällisesti kasvua rajoittava vaikutus riippui alustan laadusta ja yölämpötilasta. 33 Kasvien suhteellisen pituuden perusteella oli todettavissa, että yölämpötilan vaikutus käsittelytulokseen oli vähäisempää kuin kasvualustan. Niinpä yölämpötilasta aiheutunut ero kasvien suhteellisissa pituuksissa oli suurimmillaan B-nine-käsittelyissä 11 %, Cycocel- käsittelyissä 13 %, Phosfon-käsittelyissä 23 %, kun taas alustan erilaisuudesta johtuvaterot olivat vastaavasti 23 %, 37 % ja 60 %. Vertailu osoittaa myös, että B-nine-käsittelyjen tulokseen yölämpötila ja alusta vaikuttivat vähiten ja Phosfon-käsittelyjen tulokseen eniten. Tulosten perusteella on ilmeistä, että kasvualusta ja lämpötila voivat olla syynäkäytän- nön viljelmillä kasvunsäädekäsittelyistä saatujen tulosten erilaisuuteen. Phosfon-käsittelyn pituuskasvua rajoittava vaikutus jäi turpeessa selvästi vähäisemmäksi kuin hiekassa. Tulos oli tässä suhteessa yhdenmukainen Catheyo (1960 b) ja Kaukovirran (1963) tekemien havaintojen kanssa. Sen sijaan Cycocelin pituuskasvua rajoittava vaikutus oli turpeessa yhtä hyvä tai jopa parempi kuin hiekassa (vrt. Kiplinger & Miller 1965). B-ninea käy- tettäessä kasvualustan vaikutusta ei yleensä ole otettu huomioon, koska sitä käytetään mil- tei yksinomaan ruiskutteena (Cathey 1964). Suoritettujen kokeiden tulosten perusteella on otaksuttavissa, että kasvualusta voi välillisesti vaikuttaa B-ninea käytettäessä tulokseen, sillä B-ninen pituuskasvua rajoittava vaikutus jäi sitä vähäisemmäksi, mitä voimakkaampi oli verrannetaimien kasvu kyseisellä alustalla. Lämpötilan vaikutuksen kasvunsääteiden tehoon on todettu olleen vähäinen tai olema- ton (Cathey 1960 a. Wittwer & Tolbert 1960, Tolbert 1960), joskin toisaalla voidaan havaita, että alhaisissa lämpötiloissa käsitellyt kasvit ovat olleet lyhyempiä kuin korkeam- missa lämpötiloissa (Cathey & Piringer 1961, Tiessen 1962, Cathey et ai 1965, Maire & Sachs 1967). Suoritetussa kokeessa lämpötilan vaikutus kasvunsääteiden tehoon riippui kasvualustasta. Phosfonin pituuskasvua rajoittava vaikutus ei merkitsevästi poikennut eri lämpötiloissa toisistaan hiekka- ja turvealustalla. Samoin Cycocelilla käsiteltyjen kasvien pituus oli hiekassa eri lämpötiloissa lähes sama. Toisaalta kasvunsääteillä käsiteltyjen tai- mien pituus yhtä poikkeusta lukuun ottamatta oli pienin alhaisimmassa lämpötilassa, mutta samoin oli verrannekasvien pituus pienin 10° C:ssa. Siksi taimien pituuskasvu ei kaikissa käsittelyissä lyhennyt suhteellisesti eniten alhaisemmassa lämpötilassa. Merkille pantavaa on että Phosfon rajoitti pituuskasvua eniten kaikilla alustoilla siinä lämpötilassa, missä vastaavien verrannekasvien kasvu oli suurin, ts. hiekassa ja mullassa 13°:ssa ja turpeessa 18° C:ssa. B-ninen, Cycocelin ja Phosfonin kasvua rajoittavan vaikutuksen katsotaan kohdistuvan lähinnä vain pituuskasvuun (Cathey 1960 b, Cathey & Piringer 1961, Tolbert 1960). Tosin esim. Tiessen (1962) jaTognoni et ai. (1967) totesivat Cycocelin pienentävän tomaa- tin lehtipinta-alaa. Samoin Batjer et ai. (1964) havaitsivat B-ninen suurten käyttömäärien pienentävän lehtien kokoa omena- ja kirsikkapuissa, mutta pienten lisäävän sitä. Sääteiden vaikutus lehtipinta-alaan oli suoritetuissa kokeissa ensiksimainitun käsityksen mukainen yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Vain Phosfon pienensi lehtien kokoa hiekassa kasva- neissa taimissa. Turpeessa sen sijaan Phosfon lisäsi merkitsevästi lehtien kokoa 13° C:ssa ja 18° C:ssa. Alustaja lämpötila vaikuttivat myös B-nine-ja Cycocel-käsittelyissä lehtien kokoon, joskaan mainitut sääteet eivät merkitsevästi pienentäneet lehtien kokoa missään käsittelyssä. Taimien tuorepainoon vaikutti suoritetuissa kokeissa merkitsevästi vain Phosfon. Se pienensi, lisäsi tai ei vaikuttanut merkitsevästi riippuen kasvualustasta tai lämpötilasta. Hiekassa Phosfon pienensi taimien tuore- ja kuivapainoa lämpötilasta riippumatta, mutta 34 lisäsi kuiva-ainepitoisuutta. Turpeessa Phosfon lisäsi 18° G:ssa kasvaneiden taimien kuiva- ja tuorepainoa, mutta mullassa sen vaikutus ei ollut merkitsevä. Kirjallisuuden mukaan Phosfonin vaikutus kasvien painoon on eri tutkimuksissa ollut toisistaan poikkeava. Datura ferox in painoa Phosfon alensi 61 %:lla (Sciuchetti & Mingis 1965). Samoin Lambeth ja Das (1965) totesivat sen pienentävän pavun ja maissin painoa. Sen sijaan Phosfon ei vai- kuttanut krysanteemin painoon (Poole & Ying 1966). Cathye ja Piringer (1961) totesi- vat Phosfonin multaan sekoitettuna pienentävän petunian kokonaispainoa, mutta ei leh- tien painoa. Suoritetuissa kokeissa lehtien paino ei muuttunut mullassa, mutta sen sijaan hiekassa Phosfon pienensi lehtien painoa selvästi. Turpeessa se taas lisäsi sitä (piirros 1). Cycocelin on todettu lisäävän tomaatin tuorepainoa (Klapwijk 1966) mutta pienentä- vän krysanteemin tuore-ja kuivapainoa (Poole ja Ying 1966). Joulutähden tuore-ja kui- vapainoon sillä ei ollut vaikutusta (Lindström & Tolber 1961). Suoritetussa kokeessa ei Cycocel muuttanut merkitsevästi pavun tuorepainoa; sen sijaan kuivapaino pieneni mer- kitsevästi hiekassa 13 ja 10 asteessa ja turpeessa 18° C:ssa. B-nine ei vaikuttanut merkitsevästi tuorepainoon, sen sijaan sillä käsiteltyjen kasvien kuivapaino lisääntyi turpeessa 18° C:ssa ja 13° C:ssa, mutta pieneni mullassa 10° C;ssa. Bukovac et ai. (1964) eivät havainneet B-ninen vaikuttavan Vitis labruscan kuivapainoon. Suoritetun tutkimuksen perusteella ei ole mahdollista esittää varmoja johtopäätöksiä niistä syistä, jotka aiheuttivat kokeissa esiin tulleet varsin suuret Phosfonin vaikutuksen vaihtelut. Päätelmien tekoa vaikeuttaa se, että koemuuttujien väliset ensimmäisen ja toisen asteen vuorovaikutukset olivat merkitseviä. Syiden selville saaminen edellyttää lisätutki- muksia ennen kaikkea turpeen vaikutuksesta Phosfonin tehoon. Tiivistelmä B-ninen, Cycocelin ja Phosfonin vaikutus pavun, Phaseolus vulgaris var. vulgaris ’Juli’, taimien kasvuun tutkittiin hiekka-, multa-ja turvealustoilla 10, 13 ja 18 asteen yölämpö- tilassa. Kaikki kolme kokeissa mukana ollutta kasvunsäädettä hillitsivät pavun taimien pituus- kasvua, mutta niiden aiheuttama pituuden lyheneminen riippui kasvualustasta jayölämpö- tilasta. B-ninen suhteellinen pituuskasvua rajoittava vaikutus oli suurin hiekassa, Cycocelin turpeessa ja lähes yhtä suuri hiekassa, Phosfonin suurin hiekassa, mutta 2—3 kertaa pie- nempi turpeessa. Yölämpötilasta aiheutunut taimien suhteellisten pituuksien ero oli suurimmillaan B- nine-käsittelyissä 11, Cycocel-käsittelyissä 13 ja Phosfon-käsittelyissä 23 %-yksikköä. Kas- vualustan erilaisuudesta johtuvat erot olivat suurimmillaan vastaavasti 23, 37 ja 60 %- yksikköä. Phosfonin pituuskasvua rajoittava vaikutus oli kaikilla alustoilla suhteellisesti suurin siinä yölämpötilassa, missä vastaavien verrannekasvien kasvu oli voimakkainta. Cycocelin vaikutuksen riippuvuus yölämpötilasta osoitti samanlaista suuntaa, mutta ei yhtä selvästi. B-nine ja Cycocel eivät pienentäneet merkitsevästi lehtipinta-alaa eivätkä taimien tuo- repainoa, mutta sen sijaan kuivapaino oli merkitsevästi pienempi verrannekasveihin ver- rattuna B-ninellä käsitellyissä kasveissa 10° C:ssa hiekassa ja Cycocelilla käsitellyissä kas- 35 veissa hiekassa 10° C:ssa ja turpeessa 18° C:ssa. B-nine lisäsi merkitsevästi kuivapainoa turpeessa 18 ja 13 asteessa. Lehtien paino lisääntyi B-nine-käsittelyn vaikutuksesta tur- peessa, mutta ei muilla alustoilla. Cycocel ei merkitsevästi muuttanut lehtien osuutta koko painosta. Phosfon rajoitti merkitsevästi lehtien kasvua sekä tuore- ja kuivapainon kasvua hie- kassa lämpötilasta riippumatta, mutta lisäsi kuiva-ainepitoisuutta verrannekasveihin ver- rattuna. Turpeessa Phosfon lisäsi kuivapainoa merkitsevästi lämpötilasta riippumatta. Myös lehtien koko ja tuorepaino oli turpeessa kasvaneissa Phosfonilla käsitellyissä kasveissa suurempi kuin verranteessa. KIRJALLISUUS Batjer, L. P., Williams, M. W. & Martin, G. C. 1964. Effects of N-dimethylaminosuccinamic acid (B-nine) on vegetative and fruit characteristic of apples, pears and sweet cherries. Proc. Amer. Soc. Hort. Sci. 85: II —16. Bukovac, M. J., Larsen, R. P. & Robb, W. R. 1964. Effect of N.N-dimethylaminosuccinamic acid on shoot elongation and nutrient composition of Vilis Labrusca. L.cv. Concord. Quart. Bull. Mich. Agric. Exp. Sta. 46: 488—494. Cathey, H. M. 1960 a. Phosfon and CCC for controllingheight ofchrysanthemums. Flor. Exch. 135; 12— 13. —»— 1960 b. Growth retardants Phosfon and CCC for controlling mum height. Flor. Rew. 126. Offprint 3 p. —»— 1964. Physiology of growth retarding chemicals. Ann. Rew. PI. Physiol. 15: 271 —302. —»— Halperin, J. & Piringer, A. A. 1965. Relation ofN-dimethylaminosuccinamic acid to photoperiod, kind of supplementary light and night temperature, in its effect on the growth and flowering of garden annuals. Hort. Res. 5: I—l2. —»— & Piringer, A. A. 1961. Relation of Phosfon to photoperiod, kind ofsupplemental light and night temperature on growth and flowering of garden annuals. Proc. Amer. Soc. Hort. Sci. 77: 608—619. ■»— Cochran, W. G. & Cox, G. M. 1962. Expe imental designs. 595 p. New York. Goulden, C. H. 1956. Methods of statistical analysis. 467 p. New York. Kaukovirta, E. 1963. Kasvua hillitsevien aineiden käytöstä krysanteemin ja joulutähden viljelyssä. J. Sci. Agric. Soc. Finland 35: 109—126. Kiplinger, D. C. & Miller, D. E. 1966. Natural season poinsettia tests in 1965. Ohio Flor. Assoc. Bull. 443: 3—6. Klapwijk, D. 1966. Het effect van CCC op de groei van jonge tomateplanten. Meded. Dir. Tuinb. 29: 272—279. Lambeth, V. H. & Das, R. C. 1965. Growth regulator effects on top root ratio and cation exchange capacity of snap bean and sweet corn roots. Proc. Amer. Soc. Hort. Sci. 86: 357—360. Lindström, R. S. & Tolbert, N. E. 1960. (2-Chloroethyl) trimethylammonium chloride and related compounds as plant growth substances. IV. Effect on chrysanthemum and poinsettias. Mich. Agr. Exp. Sta. Quarl. Bull. 42: 917—928. Maire, R. G. & Sachs, R. M. 1967. Chemical growth retardants for bedding plants. Calif. Agric. 21: 14. Poole, R. T. & Ying, H. K. 1966. Effects of growth regulators on growth, flowering and chemical com- position of Chrysanthemum morifolium »Bluechip». Proc. Fla. St. Hort. Soc. 78; 428—433. Sciuchetti, L. A. & Mingis, N. S. 1965.The effect ofdimethylsulfoxide (DMSO) and tributyl 2, 4 dichlo- robentzylphosphonium chloride (Phosphon) on growth alkaloid synthesis in Datura ferox. Lloydia 28: 230—236. Tiessen, H. 1962. The influence ofvarious temperatures and (2-chloroethyl)-trimethylammonium chloride and (ally!) trimethylammonium bromide on peppers and tomatoes. Canad. J. PI. Sci. 42: 142— 149. Toononi, F., Halevy, A. H. & VVittner, S. H. 1967. Growth of bean and tomato plants as affected by root absorbed growth substances and atmospheric carbon dioxide. Planta 72; 43—-52. 36 Tolbert, N. E. 1960 (2-chloroethyl)-trimethylammonium chloride and related compounds as plant growth substances. 11. Effect on growth of wheat. PI. Physiol. 35: 380—385. Tso, T. C. & Jaffrey, R. N. 1961. Effect ofcertain growth regulators on Nicotiana plants. Tobacco, N.Y. 153; 19—23. Went, F. N. 1957. The experimental control of plant growth. 343 p. New York. Wittner, S. H. & Tolbert, N. E. 1960. (2-chloroethyl) trimethylammonium chloride and related com- pounds as plant growth substances. 111. Effect on growth and flowering of the tomato. Amer. J. Bot. 47: 560—565. SUMMARY EFFECT OF GROWTH RETARDANTS ON THE GROWTH OF BEAN SEEDLING I. Relation to night temperature and to culture medium Erkki Kaukovirta Institute of Horticulture, University ofHelsinki The influence of growing media, sand soil and peat, night temperatures of 10° C, 13° C and 18° C, and growth retardants B-nine, Cycocel and Phosfon, on the growth of bean, Phascolus vulgaris var. vulgaris ’Juli’, was studied in artificial light. Three experiments were carried out in growth chambers equipped with 22 »Cool white» 80W-fluorescent tubes providing a light intensity of 5000 lux at plant level. The duration of the light period was 14 hours at a temperature of 20—22° C. The seeds were pregerminated at 25° C and grown in 4' plastic pots at 18° C night and 20—22° C day initial temperatures. When the primary leaves were fully opened the plants were treated with growth retardants and subjected to experi- mental night temperatures. The amount of Cycocel and B-nine in the treatments was 0.1 g, and that of Phosfon 0.015 g of active compound per pot, two seedlings per pot. The pots were irrigated by modified (Went 1957) Hoagland solution (0.02 %) daily and if additional watering was needed, deionised water was used. Ten days after the application of retardants, the stem length, leaf area (by optical leaf plani- meter) and the fresh and dry weights were measured. The results are given in Tables I —4 and in Figure 1 as the averages of three experiments. B-nine, Cycocel and Phosfon retarded the stem growth regardless of other treatments, but the rate of retardation was dependent on the medium and the night temperatures. The percentage of retardation caused by B-nine and Phosfon was greatest in sand and by Cycocel in peat. In peat the effect of Phosfon on stem elongation was 2—3 times smaller than in sand. The biggest differences in the percentages of retardation between the different night temperatures were in B-nine treatments, 11 %, in Cycocel treatments, 13 %, and in Phosfon treatments, 23 %. The corresponding differences between different media were in B-nine treatments 23 %, in Cycocel treatments 37 %, and 60 % in Phosfon treatments. The percentage of stem retardation caused by Phosfon was highest in all the media at the night temperature in which the growth of the check plants was most vigorous. Similar trends were observed in seedlings treated with Cycocel, though it was not as clear as in the Phosfon treatments. B-nine and Cycocel did not affect significantly the growth of leaves and the accumulation of fresh weightof the whole plant, but B-nine decreased the dry weight of plants grown in sand at 10° C and Cycocel that of plants grown in sand at 10° C and 13° C and in peat at 18° C. B-nine increased the fresh weight of leaves in peat. Phosfon decreased significantly the area of leaves, and the fresh and dry weights of plants grown in sand, but increased the fresh weight of leaves and the dry weights ofplants grown in peat. Also the area of leaves and the fresh weight ofwhole plants grown in peat was increased by Phosfon though this was not significant at all temperatures.