KERÄSALAATIN KAASUVARASTOINTI Irma Suhonen Helsingin yliopiston puutarhatieteen laitos, Viik Saapunut 7.1. 1969 Kaasuvarastointi, jolla tässä tarkoitetaan ilman lämpötilan, happi-ja hiilidioksidipitoi- suuksien säätelyyn perustuvaa varastointimenetelmää, on yleistä säilytettäessä hedelmiä eräissä maissa, kuten Englannissa, missä tämä varastointimenetelmäensimmäisenä kehitet- tiin (West 1951,Kidd 1964, Anon. 1965). Vihannesten kaasuvarastointia tunnetaan edel- listä vähemmän. Tosin jo 1930-luvulla tutkittiin varaston ilman koostumuksen, lähinnä hiilidioksidipitoisuuden, vaikutusta vihanneksien vioittumiseen (Brooks et ai. 1936) tai säilymiseen (Kidd & West 1932), mutta nämä tutkimukset eivät johtaneet käytännön sovellutuksiin. Runsaat kaksikymmentä vuotta myöhemmin vihannesten varastoinnin muodostuttua muuttuneiden tuotanto-ja markkinointitapojen johdosta tärkeäksi kysymykseksi, kiinnitet- tiin jälleen huomiota vihannesten kaasuvarastointiin. Tutkittavina ovat olleet mm. kaalit (Lieberman & Hardenburg 1954, Lyons & Rappaport 1962), tomaatti (Eaves & Lock- hart 1961, Tomkins 1963), kurkku (Ears 1956, Apeland 1961), parsa (Lipton 1965, Lougheed & Dewey 1966) ja porkkana (Tomkins 1959, van den Berg & Lenz 1966). Vihannesten kaasuvarastoinnista suoritettujen tutkimusten tuloksia sovelletaan käytäntöön lähinnä kuljetus- (Anon. 1966) ja markkinointipakkauksia suunniteltaessa. Varsinainen kaasuvarastointi on satunnaista (Fidler 1963). Edellä mainituissa tutkimuksissa varastona käytettiin tiiviitä astioita, joiden sisään joh- dettiin sopivaa kaasuseosta tai joissa olevan ilman koostumus muuttui astioihin sijoitettu- jen kasvinosien hengityksen takia. Ilman koostumuksen säätö tapahtui johtamalla jatku- vasti uutta kaasuseosta astiaan, hiilidioksidia absorboivia aineita käyttäen tai tuulettaen. Kun Helsingin yliopiston puutarhatieteen laitoksella alettiin selvittää salaatin kaasuvaras- tointia, päädyttiin menetelmän valinnassa yksinkertaisimpaan: kaasuvarastossa ilman koos- tumus muuttui salaatin hengitystoiminnan johdosta, ja ilman hiilidioksidipitoisuuden säätö suoritettiin tuulettaen. Seuraavassa selostetaan v. 1963—66 ja 1968 suoritettuja tutkimuk- sia. Alustavia tuloksia asiasta on esitetty jo v. 1967 (Voipio & Härdh 1967). https://www.c-info.fi/en/info/?token=onOU00kwIoiHjq5v.Bu3oP4Fdak4KZrR7qjZwFA.muA1WxVDX9aeqV3nIgSwUYnmxMZJ2178Lz7tA8q7C5_uM56LuZ_jqNQnr9gbDVzd9vzU411DEl_j1bh4k4dpYvy2Foclx7VIX6IMb2KwQcnmpcNyoEgqSLRxkIR3xeameO2BjK85BYMe0fRa_9tOxXLftaVmX_UNNpE 38 Aineisto ja menetelmät Tutkimukseen tarvittava salaatti (lajikkeet Herttaässä ja Great Lakes) viljeltiin Viikissä Puutarhatieteen laitoksen koekentällä. Aikaisemmin on selostettu viljelytoimenpiteitä, sadonkorjuuta ja tuotteiden kunnostusta (Voipio 1966). Säilytyksen ajaksi tuotteet pakat- tiin puulaatikoihin. Kaasuvarastointia varten rakennettiin 12 tiivistä sinkkikaappia, jotka sijoitettiin varas- toon, missä ilman lämpötila oli I—2° ja suhteellinen kosteus 90—95 %. Kaappien tilavuus oli 336 1. Niiden etuseinämässä oli tiiviisti suljettava oviaukko, etuseinämän kulmissa 3.5 cm;n läpimittaiset pyöreät aukot, jotka voitiin sulkea tulpilla. Lisäksi oli etuseinämän ylä- reunassa tuuletusta varten 5 pyöreää 4 mmm läpimittaistareikää. Kun varastoitava salaatti oli suljettu kaappiin, muuttui kaapissa olevan ilman koostu- mus kasvien hengityksen johdosta. Hiilidioksidipitoisuuden noustua tavoitemäärään aloi- tettiin ilman koostumuksen säätö, joka suoritettiinkaapissa olevia tuuletusreikiä avaamalla tai sulkemalla. Vuosina 1964—1965 haluttaessa C02-pitoisuuden pysyvän pienempänä kuin 1 %:na, hiilidioksidipitoisuuden säätö tapahtui absorptiopatsaan (NaOH-liuos) avulla. Varastoinnin aikana säännöllisin väliajoin määritettiin kaapeissa olevan ilman hiili- dioksidipitoisuus Riken-Keiki-kaasuindikaattorilla. Kaappien ilman happipitoisuutta ei tutkimusten aikana mitattu, mutta kirjallisuustietojen perusteella sen laskettiin olevan liki- määrin 21 C02 % (Kuprianoff 1960). Näin ei 02-pitoisuutta kuitenkaan voida laskea niistä kokeista, joissa käytettiin NaOH-liuosta hiilidioksidipitoisuuden säätelyyn. Kokeiden aikana ei kaappeja avattu, koska tällöin ilman koostumus olisi hetkessä muut- tunut. Siksi ei säilytyksen aikana myöskään tarkastettu kasvien kuntoa, vaan säilyvyydestä tehtiin havainnotvasta kokeen loputtua, jolloin tuotteet punnittiin, kunnostettiin ja arvos- teltiin. Punnitustulokset ilmaistaan prosentteina tutkittavan erän alkuperäisestä kunnoste- tusta painosta ja kaasuvarastoinnin tuloksia verrataan samanaikaisesti suoritetun kylmä- varastoinnin (1— 2°, 90—95 % suht. kost.) tuloksiin (vrt. Voipio 1966). Kokeiden selostus ja tulokset Alustavissa salaatin (lajike Herttaässä) kaasuvarastointikokeissa v. 1963—64 selvitet- tiin, onko mahdollista varastoida salaattia umpinaisessa tilassa ja minkälaiseksi varastointi- tappiot muodostuvat verrattuna kylmävarastoinnin tappioihin. V. 1963 kaasuvarastointi- aika oli varsin pitkä, 40 vrk, ja kaasuvaraston ilman C02-pitoisuus 0.04—2 %. Tällöin kokonaistappio oli 80%. Seuraavana vuonna kaasuvarastointiaika oli enintään kolme viik- koa. Vertailtaessa kokeiden loputtua kaasuvarastoinnin jakylmävarastoinnin tappioita toi- siinsa (taulukko 1) havaittiin, että haihtumis- ja kokonaistappiot olivat edellisessä varas- tointitavassa pienemmät kuin jälkimmäisessä. Viikon pituisena aikana kaasuvarastossa sa- laattierät menettivät haihdunnan takia 4—5 % painostaan. Kunnostusta nämä salaatit eivät tarvinneet.Kaksi viikkoa kaasuvarastossa olleiden erien kokonaistappio oli 14—15 %. Kun kaasuvarastointia jatkettiin kolme viikkoa, olivat koejäsenten kokonaistappiot toisis- taan poikkeavat. Pienin kokonaistappio 26 % mitattiin erässä, jonka alkuperäinen paino oli 8 kg ja jonka varastoinnin aikana ilman COa-pitoisuus nousi 5 %:iin. 39 %:n kokonais- tappio todettiin alkujaan 4 kg:n suuruisessa salaattierässä, jonka varastoilman C02-pitoi- suus pidettiin absorptiopatsaan avulla 0.5 %:na, ja 44 %:n kokonaistappio samansuurui- 39 Taulukko 1. Salaatin (Herttaässä) varastointi v. 1964. Table 1. Storage of lettuce (Passe Partout) in 1964. Varastointitapa Erän alku- Varastointi- C02 % Tappiot Storage losses % Storage method peräinen paino aika Haihdunta Kokonais Weight of Storage period Evaporation Total stored lot kg vrk days Kaasuvarastointi 4 7 0.04—1.4 4 4 Gas storage » 14 0.04—2.0 6 14 » 21 0.04—2.5 a 7 44 » » 0.04—0.5 c 5 39 8 7 0.04—3.0 5 5 » 14 0.04—5.0 5 15 » 21 0.04—5.3 b 5 26 Kylmävarastointi 7 0.04 9 20 Cold storage 14 » 13 36 21 » 22 56 a = tuuletus, kun ventilation when C0 2 % > 2 % b = » » » » » >5 % c = C0 2-pitoisuuden säätö NaOH-liuoksen avulla NaOHsolution as the C02 absorbent sessa koejäsenessä, jonka varastoinnin aikana ilman C02-pitoisuus oli00.02.54—2.5 %. Haih- tumistappioissa sen sijaan oli vain vähäisiä eroavuuksia. Ilman C02-pitoisuuksia mitattaessa havaittiin, että C02-pitoisuuden lisääntyminen oli lähes kaksi kertaa nopeampaa 8 kg salaattia sisältäneissä kaapeissa kuin 4 kg sisältäneissä. Jatkettaessa salaatin kaasuvarastointikokeita v. 1965 selvitettiinedelleen salaattimäärän vaikutusta ilman C02-pitoisuuteen, varastoinnin pituuden (2 tai 4 viikkoa) vaikutusta tap- pioihin ja sitä, kuinka salaatti säilyy kaasuvarastossa, jonka ilman C02-pitoisuus absorptio- patsaan avulla pidetään pienempänä kuin 0.5 %:na (Herttaässä, erät D, ja D 2, kuva 1). Toisena tutkittavana lajikkeena Herttaässän ohessa oli Great Lakes. Tulokset kokeista esi- tetään kuvassa 1, jossa esitetyistä C02%-käyristä nähdään, että varastointijakson ensim- mäisinä vuorokausina kaappien ilman 0O2-pitoisuus nousi nopeimmin, mikä oli todetta- vissa myös edellisen vuoden mittaustuloksista. Tämän jälkeen C02-pitoisuus nousi miltei suoraviivaisesti, kunnes tuuletus (Great Lakes erä A 2 ja Herttaässä erä A 2) aloitettiin. Nousunopeus oli riippuvainen kaapissa olevasta salaattimäärästä ja -lajikkeesta. Great La- kes -salaattia sisältäneissä kaapeissa ilman C02-pitoisuus nousi hitaammin kilomäärää kohti kuin Herttaässää sisältäneissä kaapeissa, mikä ilmenee seuraavista 14. varastointi- vuorokauden aikana saaduista mittaustuloksista. Herttaässä Great Lakes 3.2 kg 1.45 % C0 2 5.9 kg 1.95 % C0 2 3.2 » 1.55 » 6.5 » 1.90 » 5.3 » 2.55 » 12.7 » 3.20 » 6.6 » 2.80 » 13.4 » 3.65 » 9.1 » 4.50 » 9.6 » 5.00 » 40 Kahden viikonpituisen kaasuvarastointijakson päätyttyä v. 1965 oli Herttaässä-salaatin haihtumistappio 6—9 %ja kokonaistappio 10—15 %, Great Lakes -salaatin 2%ja 7 % (kuva 1). Samaa lajiketta käsittävien koejäsenten välillä ei säilyvyydessä mainittavia eroja ollut. Neljä viikkoa jatkuneen kaasuvarastoinnin jälkeen oli Herttaässä-erien haihtumistap- pio B—l28—12 %, mutta kokonaistappioissa oli huomattavia eroja. Heikoimmin (kokonaistap- pio 49 %) säilyi erä D 2, jonka alkuperäinen paino oli 3.3 kg ja jonka varastoinnin aikana C02-pitoisuus oli n. 0.1 %. Vastaavansuuruisen erän A 2, jota varastoitiin 0.04—2 %:n C02-pitoisuudessa, kokonaistappio oli 35 %. Pienin kokonaistappio (20 %) todettiin erässä •ii i * * = haihtumistappio ' losses by evaporation ff 1111 = kunnostustappio trimming losses Kuva 1. Salaatin (Herttaässä ja Great Lakes) kaasuvarastoinnin aikana vallinneet ilman C0 2 -pitoisuii(let (%), erien alkuperäiset painot (kg) ja varastointitappiot (%) v. 1965. Figure 1. Gas storage of lettuce (Passe Partout and Great Lakes) in 1965, the C0 2 -concentrations of air (%) during storage , the original weights {kg) of different lots and the storage losses (%). C 2, jonka alkuperäinen paino oli 9.1 kg ja jonka varastoinnin aikana ilman C02-pitoisuus nousi 8 %:iin. Great Lakes -salaatin kokonaistappiot 4 viikkoa jatkuneenvarastoinnin pää- tyttyä olivat 35 % (6.5 kg, 0.04—2 % C02) ja 11 % (12.7 kg, 0.04—4 % C02) (kuva 1). Vuonna 1966 toistettiin koe kaasuvarastoinnin pituuden vaikutuksesta tappioiden suu- ruuteen jakilomäärään vaikutuksesta ilman C02-pitoisuuteen. Tulokset tästä kokeesta esi- tetään taulukossa 2(koe I), josta käy ilmi, että kaasuvarastossa tappiot olivat pienemmät kuin kylmävarastossa. Herttaässän kohdalla kuitenkin säilyvyyden lisääntyminen oli sel- vempää kuin Great Lakes -lajikkeen kohdalla. Kaasuvarastossa olleen Herttaässän koko- naistappio oli puolta pienempi kuin kylmävarastossa säilytetyn, mutta Great Lakes -lajik- keen kohdalla ero oli vain 2—3 %. Hiilidioksidimäärän kehitystä tutkittaessa havaittiin sama suuntaus kuin edellisinä vuosina. Taulukko 2. Salaatin (Herttaässä = H, Great Lakes = G) varastointi v. 1966. Table 2. Storage of lettuce (Passe Partout = H, Great Lakes G) in 1966 Varastointiaika Length of storage Erän alku- 14 vrk days 28 vrk days peräinen 0O 2 % Haih- Kokonais- C0 2 % Haih- Kokonais-Varastointitapa peräinen 0O 2 % Haih- Kokonais- C0 2 % Haih- Kokonais- Storage method Lajike paino kg dunta % tappio % dunta % tappio % Variety Weight of Evapa- Total Evapa- Total stored lot kg ration % losses % ration % losses % Kaasuvarastointi, koe I H 3.5 0.04—1.8 10 18 0.04—2.2 a 9 24 Gas storage, test I » 6.5 0.04—4.0 7 15 0.04—5.2 b 9 22 G » 0.04—2.2 4 15 0.04—4.8 5 21 H 12 0.04—6.2 5 11 0.04—9.2 6 19 Kaasuvarastointi, koe II H 15 0.04—8.0 4 9 0.04—10.2 5 20 Gas storage, test II » » 0.04—7.6 5 9 0.04—9.2 7 25 G 23 0.04—7.2 3 11 0.04—15.2 3 88 » » 0.04—15.4 4 86 Kylmävarastointi H 0.04 20 38 0.04 28 50 Cold storage G 0.04 7 18 0.04 10 23 a = tuuletus, kun ventilation when C0 2 % > 2 % b = » » » » » >5 % Edellä esitetyn kokeen rinnalla suoritettiin v. 1966 myös toinen koe, jossa pyrittiin sel- vittämään, kuinka korkealle kaappien ilman COa-pitoisuus nousee, jos niihin pannaan niin paljon salaattia, kuin sitä turmelematta on mahdollista, ja aiheutuuko korkeasta C0 2-pi- toisuudesta vaurioita. Herttaässä-salaattia mahtui kaappiin 15 kg ja Great Lakes -salaat- tia 23 kg. Varastointiaika tässä kokeessa oli 2 tai 4 viikkoa, jakokeen tulokset esitetään tau- lukossa 2 (koe II). Kun kaasuvarastointia kokeessa II oli jatkunut 2 viikkoa, oli Herttaässää sisältäneissä kaapeissa C02-pitoisuus noussut 7.6—8% äin ja Great Lakesia sisältäneessä 7.2 %äin. Näiden erien kokonaistappio oli 9—ll %. Neljän viikon kuluessa nousi COa-pitoisuus Herttaässää sisältäneissä kaapeissa99.10.2 %äin ja Great Lakesia sisältäneissä 15.2— 41 42 Taulukko 3. Salaatin (Herttaässä) varastointi v. 1968. Table 3. Storage of lettuce ( Passe Partout) in 1968. Tappiot Storage losses % Koejäsen Koe Erä Haihdunta Kokonais Treatment Test Lot Evaporation Total ä 10 kg 1. Kaasuvarastointi I A, 5.5 34 Gas storage » A, 5.0 32 0.04—1 % CO, » A, 6.0 42 36 II A 4 8.0 46 » A, 7.5 37 » A. 7.5 44 42 (T? 1? 2. Kaasuvarastointi I B, 6.0 32 Gas storage » B, 5.5 27 0.04—2 % CO, » B, 5.5 31 30 II B, 7.5 35 » B, 8.0 41 » 9, 3.0 35 37 34 3. Kaasuvarastointi I C, 6.0 31 Gas storage I C, 6.5 30 0.04—5 % CO, » C, 5.0 30 30 II C 4 7.5 27 » C, 7.5 32 » C, 7.5 30 30 6J 30 4. Kaasuvarastointi I D 1 5.5 26 Gas storage » D, 5.5 29 0.04—10 % CO, » D, 5.5 23 26 II D 4 8.0 31 » D, 7.5 28 » D, 8.5 29 29 645 28 5. Kylmävarastointi I 30.0 76 (75 —79) Cold storage II 19.0 51 (47—57) 24.5 64~ 6. Varastointi muovissa Storage in plastic bags Ei rei’itysta II 0.6 32 (24—39) Non-perforated Rei’itetty II 0.6 31 (29—32) Perforated 43 15.4 %:iin. Herttaässän kokonaistappio oli 20—25 %. Great Lakes -salaatin kokonais- tappio oli suuri, 86—88 %, mikä johtui siitä, että miltei kaikki kerät olivat sisäosistaan vioittuneita. Koska v. 1964—66 suoritetuissa Herttaässä-salaatin kaasuvarastointikokeissa ilmeni käänteinen suhde kokonaistappion ja C02-pitoisuuden välillä, suoritettiin v. 1968 2 tarkis- tuskoetta erilaisten C02-pitoisuuksien vaikutuksesta tappioihin. Näissä kokeissa kuhunkin kaappiin varastoitiin 10 kg salaattia jakaappien ilman C02-pitoisuudet säädettiin tuule- tuksen avulla eri tavoitetasoille: 0.04—1 %, 0.04—2 %, 0.04—5 %ja 0.04—10 %. Lisäksi selvitettiin rinnakkaiserien avulla hajonnan suuruutta ja sen syitä. Molempia kokeita varten viljeltiin salaattierät, joista ensimmäinen vietiin varastoon 22.—23. 7. (kerien lämpötila korjattaessa 11—14°) ja toinen 23.8. (kerien lämpötila kor- jattaessa 23—26°). Kaasuvarastointikokeitten ohessa suoritettiin kokeet kylmävarastossa. Tuloksista (taulukko 3) varmentui käsitys, jonka mukaan Herttaässän kokonaistappio on sitä pienempi, mitä korkeampi on C02-pitoisuus. Niinpä 0.04—1 %:n C02-pitoisuutta vastaava keskimääräinen kokonaistappio oli 39 %, 0.04—2 %:a vastaava 34 %, 0.04— 5 %:a vastaava 30 % ja 0.04—10 %:n C02-pitoisuutta vastaava kokonaistappio 28 %. Keskimääräinen haihtumistappio sen sijaan näytti olevan riippumaton vallitsevasta C02 - pitoisuudesta. Vertailtaessa kokeen I ja kokeen II keskimääräisiä kokonaistappioita todet- tiin, että kokeessa I kaasuvarastoinnin tappiot olivat pienemmät, 31 %, kuin kokeessa 11, 35 %. Kylmävarastoinnin kokonaistappiot asettuivat suuruudeltaan päinvastaiseen järjes- tykseen: koe I 76 % ja koe II 51 %. Rinnakkaiserien hajonta oli suurinta koejäsenessä 1, jonka varastoinnin aikana C02 - pitoisuus oli 0.04—1 %. Kokeessa I suurimman ja pienimmän kokonaistappion erotus oli 10 % ja kokeessa II 9 %. Muiden rinnakkaiserien suurimman ja pienimmän kokonaistap- pion erotus vaihteli välillä I—61—6 %. Varastoinnin aikana vallinneita C02-pitoisuuksia tar- kasteltaessa (kuva 2) voitiin havaita, että koejäsenessä 1. oli suhteellisesti suurimmat erot ilman C02-pitoisuuksissa ja että jo 0.1 %:n ero keskimääräisessä C02-pitoisuudessa näytti aiheuttavan säilyvyyseroja, kuten seuraavasta asetelmasta nähdään. Keskim. GOa % Kok.tappio % Koe I 0.49 42 0.61 32 0.66 34 Koe II 0.53 44 0.57 46 0.67 37 Ilman C02-pitoisuuksia mitattaessa taas ilmeni, että kokeessa I hiilidioksidia kehittyi nopeammin kuin kokeessa II (kuva 2). Esimerkiksi 5 %:n raja saavutettiin kokeessa I n. 6 vrk:n jakokeessa II n. 10 vrk:n kuluttua kokeen aloituksesta. Lisäksi havaittiin, että niissä kaapeissa, joissa C02-pitoisuuden haluttiin nousevan 10 %:iin, C02%:n kasvu pysähtyi parin päivän ajaksi silloin, kun C02-pitoisuus oli n. 5 %. Kokeessa I tämä vaihe esiintyi 6—B vrk:n kuluttua kokeen aloituksesta ja kokeessa II 12—14 vrk:n kuluttua. Kaasuvarastointikokeitten rinnalla suoritettiin kylmävarastossa v. 1968 kokeen II 44 Kuva 2. Salaatin (Herttaässä) kaasuvarastoinnin aikana vallinneet ilman CO’-pitoisuudet (%) kokeessa I ja II vuonna 1968. Figure 2. The C0 2 -concentrations of air (%) during gas storage of lettuce (Passe Partout) in tests I and II in 1968. 45 yhteydessä myös koe rei’ittämättömään tai revitettyyn muoviin pakatun salaatin säily- vyydestä. Muoviin pakatun salaatin kokonaistappio neliviikkoisen varastoinnin päätyttyä (taulukko 3) oli 31 —32 % ja haihtumistappio 0.6 %. Vuosina 1966 ja 1968 tehtiin myös havaintoja lehdenreunapoltteen esiintymisestä Herttaässä-salaatissa satoa korjattaessa ja varastoinnin päätyttyä. V. 1966 satoa korjat- taessa todettiin silminhavaittavasti poltteen vioittamaksi 10 kerää 100:sta, mutta v. 1968 kerät olivat terveitä. Neljä viikkoa jatkuneen varastoinnin päätyttyä tavattiin poltteen vioittamia keriä seuraavasti. Kaasuvarastointi v. 1966v. 1966 tautisia 25 kerää 100:sta v. 1968 koe I » 9 » » » koe II » 10 » » » » Kylmävarastointi v. 1966 » 56 » » v. 1968 koe I » 32 » » » koe II » 10 » » » » Varastoinnin aikana siis poltteen vioittamien kerien määrä lisääntyi, kaasuvarastossa kui- tenkin vähemmän kuin kylmävarastossa. Tulosten tarkastelu Aloitettaessa salaatin kaasuvarastointitutkimukset esiintyi epätietoisuutta siitä, voi- daanko salaattia lainkaan varastoida umpinaisessa tilassa. Tarjolla oli mahdollisuus, että salaatti kehittämiensä eritteiden, esim. hiilidioksidin (Brooks et ai. 1936) tai etyleenin (Rood 1956), vaikutuksesta vioittuisi. Alustavat tutkimukset kuitenkin osoittivat, ettei kaasuvarastossa kellastumista tai muuta muuttuneeseen ilman koostumukseen viittaavaa näkyvää vioitusta ollut. Sen sijaan heti kaasuvarastosta oton jälkeen salaatissa oli todetta- vissa tunkkautunut haju, joka kuitenkin pian haihtui. Salaatin maussa ei outoja piirteitä havaittu. Alustavissa kokeissa kävi myös ilmi, että kaasuvarastossa tappiot muodostuivat pie- nemmiksi kuin kylmävarastossa. Jatkokokeissa tämä suuntaus vahvistui nimenomaan Hert- taässä-lajikkeen kohdalla. Vuosina 1964—66 ja 1968 kaasuvarastossa Herttaässän koko- naistappio oli keskimäärin puolta pienempi kuin kylmävarastossa. Haihdunta kaasuvarastossa oli vähäisempää kuin kylmävarastossa, sen määrä pieneni varastoidun salaattierän suuretessa, ja varastointiajan pidetessä haihdunnan määrä kasvoi vain vähän. Kaikki edellä mainitut seikatviittaavat siihen, että kaappien sulkemisen jälkeen salaatti luovutti vettä, kunnes kosteustasapaino saavutettiin. Koska kosteutta ei kaappien ilmasta sanottavasti poistunut (joskus kaappeja aukaistaessa havaittiin vettä tiivistyneen kaapin seinämiin), kuten kylmävarastossa oli laita, salaatista tapahtuva kokonaishaihdunta jäi pieneksi. Korkean suhteellisen kosteuden lisäksi myös ilman koostumuksella oli vaikutusta ko- konaistappion määrään. Kun kaasuvarastossa ilman C02-pitoisuus oli 10 % tai sitä pie- nempi, oli todettavissa käänteinen suhde hiilidioksidipitoisuuden ja kokonaistappioitten välillä. Vielä niin alhaisissa kuin alle 1 %:n hiilidioksidipitoisuuksissa näytti pitoisuuseroilla 46 olevan merkitystä. Edellä esitettyjen tutkimustenperusteella eikuitenkaan voida, koska tut- kimuksessa ei erikseen selvitetty happipitoisuuden alentamisen merkitystä, lopullisesti sa- noa, missä määrin ilman C02-pitoisuuden lisääntyminen ja 02-pitoisuuden aleneminen osaltaan vaikuttivat lopputulokseen. Aikaisemmissa vihannesten kaasuvarastointitutkimuksissa on selvästi saatu viite siitä, että vasta happipitoisuuden ollessa hyvin alhainen päästään vihannesten värin muutosten ehkäisyssä samansuuntaiseen tulokseen kuin ilman lisätyn C02-pitoisuuden avulla. Niinpä Eaves ja Lockhart (1961) totesivat tomaatin kaasuvarastointitutkimuksissa, että C02 - pitoisuuden nostaminen 5 %:iin hidasti tomaatin kypsymistä ja että kypsymisen hidastu- minen saatiin myös aikaan alentamalla ilman 02-pitoisuus 2.5 %:iin. ApELANDin (1961) tutkimuksissa taas kurkkujen kellastuminen hidastui, kun ilman C02-pitoisuus kohosi o:sta 5 %:iin, mutta myös happipitoisuuden alentamisella 16 %:sta 5 %;iin oli kellastumista hidastava vaikutus. Lieberman ja Hardenburg (1954) puolestaan totesivat, että parsa- kaalin kellastuminenkaasuvarastossa oli yhtä nopeaa, kun 02-pitoisuus alennettiin 1 % :iin tai kun ilman COa-pitoisuus nousi 22 %:iin 02-pitoisuuden samanaikaisesti ollessa 10— 21 %. Värin muutosten ohella on kaasuvaraston ilman koostumuksella todettu olevan mui- takin säilyvyyttä lisääviä vaikutuksia. Ilman 02-pitoisuuden alentuessa tiedetään hengi- tyksen intensiteetin hidastuvan (esim. Lieberman & Hardenburg 1.c.), korkealla C02- pitoisuudella on taas mikrobien toimintaa rajoittava vaikutus (esim. Eaves & Lockhart 1961). Salaatista erittyy BoRGSTRÖmin (1957) mukaan 30—55 mg C02:a kiloa kohti tunnissa, mikä edellyttäisi kokeissa käytetyissä kaapeissa päivittäistä 0.1—0.2 %:n suuruista C02 - pitoisuuden nousua salaattikiloa kohti. Tämän perusteella ei kaappien ilman C02-pitoi- suuden lisääntymistä varastoinnin pidetessä kuitenkaan voitu ennustaa. Jo kahden varas- tointivuorokauden jälkeen mittauksia suoritettaessa todettiin, että esim. Herttaässää sisäl- täneissä kaapeissa ilman COa-pitoisuus oli lisääntynyt keskimäärin vain 0.08 %/kg/vrk. 14. varastointivuorokauden mittaustulosten perusteella laskettu keskimääräinen nousuno- peus oli vielä pienempi, 0.04 %/kg/vrk. Varastointiajan pidetessä siis hiilidioksidin eritty- minen vähenee. Salaatinkaasuvarastointia suunniteltaessa ja asetettaessa tavoitteeksi erilaisia C02-pitoi- suuksia tulee edellisen lisäksi otettavaksi huomioon se, että happipitoisuuden aletessa hiili- dioksidin erittyminen hidastuu. Tämä merkitsee edellä esitettyä kaasuvarastointimenetel- mää käytettäessä sitä, että pientä kilomäärää vastaava C02-pitoisuus muodostuu suhteelli- sesti suuremmaksi kuin suurta kilomäärää vastaava. Herttaässällä eri vuosina esim. 14. varastointivuorokautena mitattujen C02-pitoisuuksien (niistä kaapeista, joissa ei C02-pitoi- suuden säätöä mainittuun havaintopäivään mennessä suoritettu) ja alkuperäisten kilomää- rien välinen suoraviivainen korrelaatio (yr = 0.61 + 0-47 x) kuitenkin viittaa siihen, että käytännössä voidaan happipitoisuuden alentumisesta aiheutuvan hiilidioksidin erittymi- sen hidastumisen ajatella tapahtuvan suoraviivaisesti ainakin silloin, kun 02-pitoisuus ei alita 10 %:a. Tosin esim. v. 1968 todettiin C02 %:n kasvussa tauko, kun C02-pitoisuus oli noussut 5 %:iin. Tämä ilmiö voitaneen käsittää hengitysmekanismissa tapahtuvan muu- toksen aiheuttamaksi. Käytännön kannalta lienee kiintoisa myös se havainto, ettei neljän viikon aikana Hert- taässä-salaatti täyteen ahdetussakaan kaapissa tai reihttämättömässä muovipussissa muut- 47 tanut ilman koostumusta niin paljoa, että siitä olisi ollut vahingollisia seurauksia. Great Lakes -lajikkeesta saadut kokemukset osoittavat kuitenkin, että lajikohtaiset tutkimukset ovat välttämättömät ja että yli 10 %:n C02-pitoisuus saattaa olla vahingollinen. Hiilidioksidin kehittymisnopeuden suhteen havaittiin eroavuuksia, paitsi lajikkeiden välisiä myös saman lajikkeen, Herttaässän, kohdalla vuonna 1968. Varastoitaessa olivat salaattierät kehitysasteeltaan samat, sen sijaan H-erä oli rapeampaa ja sen korjuulämpötila oli korkeampi kuin I-erän. Näiden eroavuuksien johdosta odotettiin 11-erän kehittävän hiilidioksidia nopeammin kuin I-erän. Kuitenkin H-erää sisältäneissä kaapeissa C02-pitoi- suus nousi hitaammin kuin I-erää sisältäneissä. Selityksenä saattaa olla se, että jo 23— 26°:n lämpötilassa, joka oli H-erän kerien lämpötila korjattaessa, salaatin ilmaraot ovat osittain sulkeutuneet, mistä johtuisi hidastuminen hiilidioksidin erittymisessä. Se, että kyl- mävarastossa H-erästä tapahtuva haihdunta oli huomattavasti pienempää kuin Terästä, tukee käsitystä ilmarakojen sulkeutuneisuudesta. 11-erän haihdunta kaasuvarastossa oli suurempaa kuin I-erän, mikä taas selittynee rakenteellisista eroavuuksista. Tiivistelmä Salaatin kaasuvarastointia tutkittiin Viikissä vuosina 1963—66 ja 1968. Tutkittavina lajikkeina olivat avomaalla viljellyt Herttaässä ja Great Lakes. Varastoinnissa käytettiin menetelmää, jossa ilman koostumusta säädellään kasvinosien hengityksen ja tuuletuksen avulla. Tutkimuksessa selvitettiin tappioitten suuruutta, umpinaisessa tilassa tapahtuvaa ilman koostumuksen muuttumista ja CO a-pitoisuuden vaikutusta säilyvyyteen. Kaasuvarastossa salaatin haihtumistappio oli pieni, alle 10 % neljä viikkoa jatkuneessa säilytyksessä. Kylmävarastossa haihdunta saattoi samanpituisena aikana nousta 30 %:iin. Herttaässä-salaatin kokonaistappio kaasuvarastossa oli keskimäärin puolta pienempi kuin kylmävarastossa. Great Lakes -salaatilla ei näin suuria eroja havaittu. Kaasuvaraston ilman C02-pitoisuuden lisääntyessä Herttaässän kokonaistappio pie- neni. Great Lakes sen sijaan saattoi muuttaa ilman koostumusta niin paljon, että vioituk- sia aiheutui. Kilomäärää kohti kehittyi Herttaässästä runsaammin hiilidioksidia kuin Great Lakesis- ta. Varastointiajan pidetessä C02-pitoisuuden nousu kaasuvarastossa hidastui, mikä joh- tui luontaisesta ja ilman muuttuneen koostumuksen aiheuttamasta hengityksen hidastu- misesta. KIRJ ALLI SUUTTA Anon. 1965 Refrigerated stores for fruit. Min. of Agric. Fish, and Food. Bull. No. 159. 29 p. —»— 1966 Transfresh; A sleeping service. Reprint from Western Grower & Shipper. Yearbook 1966. 4 p. Apeland, J. 1961. Factors affecting the keeping quality of cucumbers. Meld. nr. 15 fra Inst, for gronsak- dyrking. Norges Landbrukhögskole. 14 s. Berg, L. van den & Lenz, C. P. 1966. Effect of temperature, relative humidity, and atmospheric composi- tion on changes in quality of carrots during storage. Food Technol. 20: 954—957. Borgström G. 1957. Hantering av grönsaker. 131 s. Göteborg. Brooks, C., Bratley, C. O. & Me Collooh, L. P. 1936. Transit and storage diseases of fruits and vege- tables as affected by initial carbon dioxide treatments. U.S. Dept, of Agr. Tech. Bull. No. 519. 24 p. Eaks, I. E. 1956. Effect of modified atmospheres on cucumbers at chilling and non-chilling temperatures. 48 Proc. Amer. Soc. Hort. Sci. 67: 473—478. Eaves, C. A. & Lockhart, C. L. 1961. Storage of tomatoes in artificial atmospheres using the calcium hydroxide absorption method. J. of Hort. Sci. 36; 85—92. Fidler, J. C. 1963. Refrigerated storage of fruits and vegetables in the U.K., the British Commonwealth, the U.S.A. and South Africa. Ditton Lab. Mem. No. 93. 23 p. Kidd, F. 1964. Beginnings of gas storage. Copy ofj. of Refrigeration. Vol. 7. No I. 4 p. —»— & West, C. 1932. Gas storage of tomatoes. Rep. Fd Invest. Bd, Lond., 209—211. Ref. Tomkins, R. G. 1963. Kuprianopf, J. 1960. Die Zusatzverfahren. Handbuch der Kältetechnik. Band 10: 101 —126. Berlin. Lieberman, M. & Hardenburo, R. E. 1954. Effect of modified atmospheres on respiration and yellowing of broccoli at 75 degrees F. Proc. Amer. Soc. Hort. Sci. 63: 409—414. Lipton, W. J. 1965. Post-harvest responses of asparagus spears to high carbon dioxide and low oxygen atmospheres. Ibid. 86: 347—356. Lougheed, E. C. & Dewey, D. H. 1966. Factors affecting the tenderizing effect of modified atmospheres on asparagus spears during storage. Ibid. 89: 336—345. Lyons, J. & Rappaport, L. 1962. Effect of controlled atmospheres on storage quality of brussels sprouts. Ibid. 81: 324—331. Rood, P. 1956.Relation of ethylene and post harvest temperature to brown spot of lettuce. Ibid. 68: 296—- 303. Tomkins, R. G. 1959. The conditions for the gas storage of certain fruits and vegetables obtained by the use of a simple small-scale method. Ditton Lab. Mem. No. 4. 4 p. —»— 1963. The effects of temperature, extent of evaporation and restriction of ventilation on the storage life of tomatoes. J. of Hort. Sci. 38: 335—347. Voipio, I. 1966. Keräsalaatin varastointi. Summary: Storage of head lettuce. J. Sci. Agric. Soc. Finland. 38: 15—26. —»— & HArdh, J. E. 1967. Auch bei Gemiise ist Gaslagerung möglich. Gemiise 3: 67 —68. West, C. 1951. The history of refrigerated gas storage for horticultural produce. Proc. of the Eight Intern. Congr. of Refrigeration, London 1951. pp. 406—409. SUMMARY GAS STORAGE OF HEAD LETTUCE Irma Suhonen Institute of Horticulture, University of Helsinki, Viik Refrigerated gas storage of field grown lettuce was studied in 1963—66 and in 1968. The gas storage method was of a simple type; the carbon dioxide was produced by the respiring lettuces and the concen- tration of gas was controlled by the ventilation. In 1964—65 three tests were made using NaOH solution as the C0 2 -absorbent. The gas stores were made of zinc, and their capacity was 336 1. The bins were situated in a refrigerated store where the temperature was I—2°1 —2° and the relative humidity 90—95 %. The carbon dioxide content of the bin air was determined with the Riken Keiki gas indicator. The questions studied were; can lettuce be stored in a refrigerated gas store, how big are the gas storage losses, is there any difference between storage losses obtained in cold storage in above mentioned circumstances and in gas storage, is there any difference in the keeping quality of two varieties (Passe Partout and Great Lakes), and what is the influence of different C0 2 levels on the wastage. According to the results (Tables 1 to 3, and Figure 1), lettuce could be stored in gas bins. The wastage after gas storage was usually smaller than after cold storage. For example, the average gas storage wastage of Passe Partout was only one half of the cold storage wastage. In gas stores the losses were limited by restricted evaporation and by concentration of gases. In the tests the keeping quality of the variety Passe 49 Partout increased with a higher COa-content. The above 10 % C0 2-concentrations were not studied with the Passe Partout lettuce, because even when the bins were packed full of Passe Partout (15 kg/bin), the C02-content during the 4 weeks’ storage did not exceed 10 %. On the other hand, when the bins were packed full of Great Lakes (23 kg/bin), the C02-content of the air during the 4 weeks’ storage rose to 15 %, and the lettuce was injured badly. Measuring the gas concentrations of the air during the tests we noticed that during the first two to three days period the C02 -content rose most quickly. With a lengthening of the storage period, the accu- mulation of COa became slower. This was caused by a natural decrease in respiration, and by a reduction of the 02-concentration. Based on the original weight of stored lettuce, Passe Partout produced quicker C02 than Great Lakes. Differences in the rates of C02-accumulation were also noted between different lots of the same variety. In 1968 the difference (Figure 2), for example, seemed to depend on the harvesting temperature, which for test I was 11—14° C and for test II 23—26° C. It was assumed that in the latter temperature the stomata of the lettuce are partly closed, and therefore the rate of the C02 evolution is reduced.