LAMMASTALOUDEN KANNATTAVUUDESTA HELSINGIN YLIOPISTON MALMINKARTANON TILALLA Viljo Ryynänen Helsingin yliopiston maanviljelystalouden laitos, Viikki Saapunut 1.2. 1969 Vuonna 1962 aloitettiin Malminkartanoonkuuluvalla Honkasuon pientilalla lampaan- hoidon taloudellisuutta selvittelevä koe. Keskeisimpiä tavoitteita on ollut tarkkailla lam- paanhoidon taloudellisia ja teknillisiä mahdollisuuksia olosuhteissa, joissa tilan työvoima hoitaa lampaat sivutoimenaan. Samalla on tarkkailtu lampaiden rehunkulutusta. Laidun- rehun kulutusta ei ole voitu tarkkailla vaan se on laskettu saatavissa olevien normien mu- kaan. Kun lampaiden laiduntaminen on tapahtunut voimaperäisesti viljellyllä peltolaitu- mella, on voitu kiinnittää huomiota myös laidunrehun tuottamisen tekniikkaan ja laidun- ten sadon talteen ottamiseen. Vuonna 1962 syksyllä hankittiin tilalle 20 noin kuuden kuukauden ikäistä uuhikaritsaa ja pässi. Hankitut lampaat ovat suomalaisia maatiaislampaita. Tätä eläinkantaa on lisätty niin, että katras oli talvella 1966/67 ensimmäisen kerran suunnitellun suuruinen (noin 50 uuhta). Ruokinta Lampaiden käyttämä rehu on ollut pääasiallisesti karkeata rehua. Kolmen viimeisen vuoden aikana käytetyt rehut ja eri rehujen osuus käytetystä ry-määrästä käyvät ilmi tau- lukosta 1. Uuhet karitsoineen, pässi ja katraan uusimiseen tarvittava lisäkasvu on käsitelty tässä yhtenä kokonaisuutena. Kun kokonaisrehumäärä on jaettu karitsoineitten uuhien luvulla, on saatu rehunkulutus yhtä uuhta kohti. Ennen jakoa on kokonaisrehumäärästä vähen- netty niitten uuhien rehunkulutus, jotka eivät ole karitsoineet. Myös katraan lisäykseen käytettyjen lampaitten rehunkulutus 5 kuukauden ikäisestä aikuiseksi on vähennetty ennen jakoa kokonaisrehumäärästä. Lisäkasvuun ja elatukseen käytetty rehumäärä on laskettu Gustafsson ja SjÖBERGin (1966) mukaan. Laidunrehun kulutus on arvioitu ottaen huo- mioon eri ikäisten lampaiden elatus- ja tuotantorehun tarve laidunpäivää kohti. https://www.c-info.fi/en/info/?token=cz7Nr40Quv_Id9Y7.XdMWdq75BstP40KpxhAAjw.ReWiNzIGKHqs2i-3IuODlEha4wFmI360afa5y0u7AsvPcV6xeOnWdVw4rC0owEEJomUwudHnDR9qHYWS7HPGk1Zd1Er7x4WsAqavEqfBHPNxH6kO1byY1sAcnngo-j9TS_l697-X14H2jSoHKEnYAdbFiu3YO7xI1ttoKAi46glM 106 Taulukko 1. Lampaiden käyttämät rehut ja niiden suhteellinen osuus ry-määrästä. Table 1. Fodder consumed by sheep and proportion offodder in the total offodder units (f.u.). Rehu 1965 1966 1967 Fodder ry % ry % ry % /•". f". f.u. Tuku-rehu 259 1.4 335 1.2 Tuku-concentrate Kaura 1519 8.1 3322 14.1 3689 12.9 Oals Heinä 6056 32.4 7460 31.6 9276 32.6 Hay Säilörehu 1207 6.5 2707 11.4 4133 14.5 Silage Oljet, nadan 943 5.1 543 2.3 171 0.6 Straw Laidun 8700 46.5 1 ) 9600 40.61 ) 10900 38.2 Pasture Yhteensä, Total 18684 100.0 23632 100.0 28504 100.0 ry/uuhi, f.u.jewe 394 454 470 *) Tähän sisältyy myös syksyllä laitumelle annettu rehukaali. Including marrow kale given at pasture in the autumn. Vuonna 1965 talvirehun kulutus uuhta kohti jäi selvästi pienemmäksi kuin seuraavina vuosina. Tähän lienee vaikuttanut lähinnä rehujen hyvä laatu. Talvella 1966/67 heinä on ollut laadultaan keskitasoa heikompaa. Tämä on aiheuttanut rehun kulutuksen lisäänty- mistä. Myös talviruokintakauden pituus on vaihdellut huomattavasti aiheuttaen variaatiota talvirehun kulutukseen. Keskimääräinen rehunkulutus vuosina 1965—1967 oli Honkasuon katraassa 440 ry uuhta kohti. Gustafsson ja Sjöberg (1966) laskevat ruotsalaisen maatiais- lampaan käyttävän noin 470 ry silloin, kun se kasvattaa 1.7 karitsaa 5 kuukauden ikäiseksi ja karitsain teuraspaino on noin 22 kg. Tämä vastaa verraten hyvin Honkasuon tulosta. Honkasuon uuhilla oli tosin 1.8 karitsaa, mutta karitsain teuraspaino oli 4.5 kuukauden ikäisinä keskimäärin 17.5 kg. Nielsen (1960) on selostanut eräillä lammasroduilla Tans- kassa 1953—55 suoritettuja kokeita. Näiden tulosten mukaan käyttivät Shropshire lampaat 466 ry. Karitsain teuraspaino oli 18 kg. Karitsaluku oli koeryhmässä 1.6. Lampaiden laiduntaminenon tapahtunut voimaperäisessä viljelyssä olevilla peltolaitu- milla. Laitumista on ollut 3/4 turvepintaista maata ja 1/3kivennäismaata. Lampaat näyt- tävät selvästi vieroksuvan turvealueiden ruohoa. Ne syövät ensiksi kivennäismaan laitumen paljaaksi ja vasta tämän jälkeen käyttävät turvealueen ruohoa. Erityisen halukkaasti lam- paat ovat syöneet peltojen liepeillä olevia vähäisiä, luonnonvaraisia laitumia. Kuviosta 1 käy ilmi uuhen, jolla on kaksi huhtikuun puolivälissä syntynyttä karitsaa, päivittäinen rehun tarve touko-syyskuun aikana (Inkovaara 1964). Samaan kuvioon on piirretty laitumen, jonka kokonaissato on yhtä suuri kuin emän jakaritsoitten laidunrehun tarve, päivittäinen sato samana aikana (Huokuna 1964). Kaavamaisuudestaan huolimatta kuvio ilmaisee sen epäsuhteen, joka vallitsee laitumen luonnollisen tuoton ja katraan lai- 107 dunrehun tarpeen välillä. Mitä myöhäisemmäksi karitsoiminen siirtyy sitä suurempi osa laitumista on korjattava säilörehuksi jasitä enemmän on varauduttava tuottamaan laidun- ja tuorerehua muilla menetelmillä. Laidunrehun määrää elo-ja vielä syyskuussakin on Honkasuon tilalla lisätty pitämällä laidunalaa niin runsaasti, että kesäkuussa on voitu valmistaa huomattava määrä säilö- rehua. Toinen sato on korjattu laiduntamalla.Tästä on ollut seurauksena laidunalan lisään- tyminen ja vastaava aitauskustannusten nousu. Koko laitumen sadon on arvioitu muodos- tuvan noin 35 % suuremmaksi kuin laskettu laidunrehuntarve. Lisäksi on kasvatettu rehu- kaalia00.1.05—1.0 hehtaarin alalla, josta osa on tehty säilörehuksi. Lisärehun tuottamisesta huolimatta laidunrehua ja tuorerehua on ollut kuivimpina vuosina liian vähän elokuun aikana. Kun lampaanlihan hinta on tällöin ollut korkein, on huomattava osa teurastettavista karitsoista myyty jo elokuun alussa. Karitsatuotos Suomalaisen maatiaislampaan hyvä sikiävyys on tullut tutkimuksen kohteena olleessa katraassa selvästi ilmi (taulukot 2 ja 3). Vuosina 1963 ja 1964, jolloin ensikertaa karitsoi- neiden osuus katraasta oli suhteellisesti suurin, syntyneiden luku oli huomattavasti pienempi kuin vuosina 1965—67, jolloin uuhien keski-ikä oli lisääntynyt. Kuolleittenkaritsain luku vuosina 1965—67 on ollut huomattavansuuri. Alle 2-vuotiait- ten uuhien karitsoista on kuollut 30 % ja yli 2-vuotiaitten 20 %. Kolmos- ja neloskarit- soista on kuollut keskimäärin 0.8 karitsaa synnytystä kohti, kun ykkös- ja kaksoskaritsoista on kuollut 0.3. Kuolleitten joukkoon on luettu myös kuolleina syntyneet, jos ne ovat olleet muutoin täysin kehittyneitä. Kuolemantapauksista on sattunut 69 % ensimmäisen kolmen vuorokauden aikana. Tämän jälkeen kuolleista (22 karitsaa) pääasiallinen osa on keväällä 1966 kuolleita. Karitsat saivat tuolloin ilmeisesti bakteeritartunnan, joka aiheutti 16 karit- san kuoleman. Sekä liha- että viljatuotoksen kannalta on merkitystä lähinnä teurasiän saavuttaneilla karitsoilla. Varsinaisesti tämä luku yhdessä karitsain painon kanssa ilmaisee karitsatuotok- sen. Teurastettujen karitsain keski-ikä Honkasuon katraassa on ollut vähän yli 4.5 kuu- kautta. Näiden luku emää kohti on kolmen viimeisen vuoden keskiarvona 1.8. Ensimmäis- Kuvio 1. Laidunrehun päivittäinen lisäkasvu sekä uuhen ja kahden 15.4. syntyneen karitsan ravinnon- tarve päivittäin laidunkautena. Fig. 1. Daily growth ofpastureforage and daily feed requirement ofewe and 2 lambs born April 15 during grazing season. 108 Taulukko 2. Elävänä syntyneiden, kuolleiden ja 5 kuukauden ikäisten karitsoiden luku keskimäärin uuhta kohti vuosina 1963—67. Table 2. Average number of liveborn, dead and 5 months old lambs per ewe in 1963— 1967. Vuodet, Tears Keskim. Average 1963 1964 1965 1966 1967 1965—1967 Karitsoineet uuhet kpl 20 32 42 47 48 46 Ewes lambed, head Uuhien keski-ikä v. 1.0 1.6 2.1 2.6 2.9 2.6 Mean age of ewes, years Syntyneitä 1.6 1.6 2.2 2.4 2.3 2.3 Born Kuolleita 0.1 0.0 0.4 0.7 0.4 0.5 Dead 5 kuukauden ikäiset 1.5 1.6 1.8 1.7 1.9 1.8 5 months old Taulukko 3. Eri ikäisille uuhille syntyneiden ja 5 kuukauden ikäisten karitsain luku vuosina 1965—67. Table 3. Number of lambs born to ewes of different ages and number of 5 months old lambs in 1965— 1967. Uuhien ikävuotta, Age of ewes, years 12 3 4 5 Syntyneitä 1.6 2.3 2.7 2.9 3.0 Born 5 kk ikäisiä 1.1 1.7 2.3 2.3 2.4 5 months old Uuhien luku 45 25 31 21 15 Number of ewes ten vuosien luvut eivät vastaa normaalia lammastaloutta, koska uuhet olivat tällöin hyvin nuoria (taulukko 2). Karitsaluvun on todettu selvästi lisääntyvän aina neljänteen ja vii- denteen karitsoimiskertaan saakka (Maijala 1967, Nedkvitne 1966). Tutkimuksen koh- teena olleen katraan keskimääräinen karitsaluku ylittää huomattavasti esim. ruotsalaisen raaatiaislampaan keskimääräisen karitsaluvun 1.4 (Johnsson et ai. 1960). Lampaiden tuo- tannontarkkailun mukaan on yli 2-vuotiaiden uuhien keskimääräinenkaritsaluku ollut suo- malaisella maatiaislampaalla 2.4 syntynyttä ja 2.1 eloonjäänyttä (Lammastalous 1962—• 67). Tuotannontarkkailutilojen karitsaluku ylittää Honkasuon tilalla keskimäärin saavute- tut tulokset. Syntyneiden luku on lähes sama, mutta 5 kuukauden ikäisten karitsain luku on ollut tutkimustilalla 0.3 karitsaa uuhta kohti pienempi. Jos otetaan huomioon ainoastaan yli 2-vuotiaana karitsoineet uuhet, kuten tarkkailukatraissa tehdään, tulee karitsaluvuksi Hon- kasuon katraassa 2.7 syntynyttä ja 2.2 teurasiän (4.5 kk) saavuttanutta. Lihatuotos Karitsoista on käytetty osa katraan lisäämiseen ja osa on myyty elävänä. Lihatuotoksen selvittämiseksi on karitsoista kasvatettu teuraiksi vuosina 1965—67 yhteensä 140. Teuraaksi 109 tarkoitetut karitsat on myyty noin 4.5 kuukauden ikäisinä. Syynä tähän on ollut lampaan- lihan voimakas kysyntä jahyvä hinta elokuussa sekä laidunrehun puute. Lihatuotosta olisi ilmeisesti voitu lisätä 2—3 kg karitsaa kohti, jos ne olisi myyty vasta syyskuun lopulla. Kun laidunrehun kasvu on joheinäkuun lopulla ja elokuussa ollut vähäinen, olisi lampaiden re- huntarpeen tyydyttämiseksi täytynyt kasvattaa huomattava määrä vihantarehua tai käyt- tää talvirehua. Kokeen tässä vaiheessa vihantarehun tuottaminen ei ollut riittävää eikä talvirehun näin varhaista käyttöä pidetty kokeen kannalta tarkoituksenmukaisena. Gustafsson ja Fröberg (1966) esittävät 5 kuukauden ikäisten ruotsalaisen maatiais- lampaan karitsoiden teuraspainoksi 13.6 kg. Kun 5 kuukauden ikäisten karitsain keskimää- räinen luku Ruotsin tarkkailukatraissa on ollut 1.4, on lihatuotos uuhta kohti ollut 19.0 kg. Taulukko 4. Karitsoiden keskimääräinen teuraspaino ja lihatuotos uuhta kohti vuosina 1965—1967. Table 4. Average carcass weight of lambs and meat output per ewe in 1965— 1967. Karitsain teuraspaino kg Lihatuotos kg/uuhi Carcass weight of lambs Meat output, kgfewe 1965 9.4 17.0 1966 10.4 18.0 1967 9.2 17.6 Keskim. Average 9.7 17.5 Maamme lampaiden tuotannontarkkailutiloillakaritsatuotos lasketaan yli 2 vuotiailta uuhilta. Näillä tiloilla karitsan keskimääräinen elopaino on ollut 29 kg ja lihatuotos (teu- ras % 40) 11.6 kg (Lampaiden tuotannontarkkailu 1962 ja 1967). Verratessa Honkasuon tilalla saavutettuja tuloksia edellä esitettyihin on otettava huomioon, että Honkasuon tilan uuhet ovat olleet hyvin nuoria. Tästä on aiheutunut karitsaluvun jäämistä pienemmäksi kuin maamme tarkkailutiloilla. Honkasuon tilan lammaskatrasta on lisättyjä lisäykseen on käytetty parhaita karitsoita. Teuraiksi ovat jääneet heikoimmat uuhikaritsat ja osa pässi- karitsoista. Myös tästä syystä lihatuotos lienee jäänyt pienemmäksi kuin siinä tapauksessa, että uusimista lukuunottamatta kaikki karitsat olisi teurastettu. Honkasuon tulosta arvos- teltaessa on syytä ottaa huomioon, ettei lampaita ole erityisemmin vaalittu kuten pienissä katraissa usein tapahtuu. Heikkoja karitsoita ei ole autettu elämään ruokkimalla niitä erik- seen maidolla tai muulla lisärehulla. Koe on suoritettu ikäänkuin katras olisi yhden henki- lön sivutöinä hoidettavana. Tämän vuoksi tulosta voidaan verrata lähinnä suurehkojen katraitten keskituotokseen. Koe osoittaa, että talouslampoloissa voi keskimääräistä tasoa oleva suomalainen lam- mas tuottaa lihaa yhtä uuhta kohti 20—25 kg vuodessa kuiva heinä-, painorehu-, kaura- ja laidunruokinnalla edellyttäen, että karitsat kasvatetaan noin 5 kuukauden ikäisiksi. Uuhien ja karitsain vaaliminen ja erikoishoito voidaan jättää kokonaan pois. Villatuotos Emät on keritty kaksi kertaa vuodessa. Mikäli karitsa on jätettykasvamaan, on se keritty laidunkauden päätyttyä. Teurastettuja karitsoita ei ole keritty. Karitsain ja pässin villa- tuotos on laskettu yhden vuoden koepunnituksen mukaan (Taulukko 5). 110 Taulukko 5. Villatuotos vuosina 1963—67. Table 5. Wool output in 1963— 67. Vuodet, Years 1963 1964 1965 1966 1967 Keritty uuhia 19 31 43 47 51 Sheared ewes » karitsoita 15 15 16 22 54 » lambs » pässejä 11 1 1 » rams Villatuotos yht. kg 82 94 127 114 186 Wool output, total, kg Karitsain ja pässin villatuotos kg 18 18 20 22 57 Wool output of lambs and ram, kg Uuhien villatuotos kg/uuhi 3.4 2.5 2.5 2.0 2.5 Wool output of ewes, kg/ewe Villaa on saatu vuosina 1963—67 keskimäärin 2.5 kg uuhta kohti. Syksyllä kerittyjen karitsain villatuotokseksi on saatukeskimäärin 1.0kg karitsaa kohti. Kokonaisvillatuotos on laskettu kauppaliikkeiden tilitysten mukaan. Villasta on kuulunut II luokkaan 69.8 %, 111 luokkaan 29.9 % ja IV luokkaan 0.3 %. Villatuotos on ollut vähän suurempi kuin tark- kailukatraiden keskituotos ja laatu on ollut selvästi parempi kuin keskimäärin kauppaliik- keisiin tulleen villan laatu (Lammastoimikunnan mietintö II 1965). Tuotto Taulukkoon 6 on laskettu lammastalouden kokonaistuotto vuosilta 1965—1967. Kun- kin vuoden kokonaistuotto on laskettu vuoden 1967 hintojen mukaan. Lampaanlihan hin- Taulukko 6. Lammastalouden kokonaistuotto vuosina 1965—1967. Table 6. Gross return from sheep husbandry in 1965— 1967. 1965 1966 1967 Lihaa 546 kg 3003 mk 622 kg 3405 mk 334 kg 1818 mk Meat Villaa II 98 » 1076 » 87 » 960 » 113 » 1240 » Wool » 111 29 » 201 » 27 » 190 » 73 » 513 » Elävänä myydyt 9 kpl 670 » 10 kpl 656 » 17kpl 2610 » Sold alive Katraan lisäykseen 8 » 800 » 9 » 900 » 40 » 4000 » For breeding Lanta 84 » 102 » 120 » Manure Tuotto yhteensä 5834 mk 6213 mk 10301mk Return, total Tuotto mk/uuhi 139 132 215 Return tnkjewe 111 tavaihtelut ovat olleet myyntiajankohdasta riippuen huomattavat (Tuottajahintatilastoa 1965—67). Lihan hinta on ollut seuraavaa: 1965 1966 1967 Lihan hinta Honkasuon tilalla mk 4.60 5.03 5.50 Elokuun keskihinta koko maassa » 3.99 4.69 5.13 Vuoden keskihinta » » » 3.70 4.25 4.59 Vuosina 1965ja 1966 elävänä myydytkaritsat olivat 2—4kuukauden ikäisiä muttavuo- sina 1967 myydyistä 14 oli yli 6 kuukauden ikäistä. Elävänä myytyjen hinnan vuosivaihte- lut aiheutuvat lähinnä tästä seikasta. Katraan lisäykseen käytettyjen karitsain arvo on arvioitu todennäköisen lihatuotoksen ja lihan korkeimman kausihinnan mukaan. Villan hintana on pidetty vuoden 1967 keskimääräistä tilityshintaa, joka oli II:n luo- kan villalla 11 mk ja 111 luokan villalla 7mk kilolta. Kustannukset Rehukustannus muodostaa lammastalouden suurimman kustannuksen. Re- huista on ollut karkeata rehua (kuivaa heinää, tuorerehua, laidunta, vihantarehua) keski- määrin 87 %. Kun markkinoilla oleva karkea rehu (heinä) muodostaa häviävän pienen osan kaikesta käytetystä karkeasta rehusta, muodostuu karkean rehun hinta epämääräi- seksi jayleensä niin korkeaksi, ettei ostetun karkean rehun varaan ole perustettu kotieläin- taloutta. Karkean rehun keskimääräinen markkinahinta ei ilmaise näille rehuille kotieläin- taloudessa saatavaa korvausta. Karkean rehun arvo on määritettävissä lähinnä kotieläin- taloudesta saadun taloudellisen tuloksen avulla. Maatalouden kannattavuustutkimuksen yhteydessä on aiemmin laskettu noin sadalta tilalta karkean rehun korvaushinta. Se on muodostunut vuosien 1960—63 keskiarvona 0.20 mk/ry. Vuoden 1963 jälkeen karkean rehun jalostusarvolaskelmaa ei ole tehty. Tiloilla, joilta karkean rehun jalostusarvo on las- kettu on karjan keskituos ollut 21.6 % korkeampi kuin karjan keskituotos maan kaikilla tiloilla. Kun myöhemmin esitettävissä laskelmissa selvitellään lammastalouden suhteellista kannattavuutta, on karkeiden rehujen arvoksi laskettu noin 0.20 mk/ry. Tämä lienee lähellä karkean rehun keskimääräistä jalostusarvoa myös lypsykarjataloudessa. T yökustannusten laskeminen on näin pienessä katraassa (50 uuhta) epätark- kaa. Kesän aikana tarvitaan ihmistyötä lähinnä laidunten ja aitojen hoitoon ja kunnossa- pitoon sekä valvomiseen, että lampailla on ruokaa ja juomaa ja että sairaille lampaille jär- jestetään hoitoa. Viidenkymmenen lampaan katraassa, jos laitumet ovat lähellä talous- keskusta, tällaiseen työhön käytettyä aikaa on lähes mahdotonta tarkkailla. Työnmenekki lienee 0.5—1.0 tuntia päivässä. Jos katraan koko olisi huomattavasti suurempi, työnmene- kin laskeminen kesäaikana alkaisi muodostua mielekkääksi. Sisäruokintakaudenaikana aina karitsoimiseen saakka työnmenekki lienee11.1.50—1.5 tuntiapäivässä. Karitsoimisaika on lam- mastalouden työhuipun aikaa. Jo 50 uuhen katraassa työnmenekki nousee 2—4 tuntia päi- vässä. Tämä kausi kestää karitsoimisen yhtäaikaisuudesta riippuen 2—4 viikkoa. Vuotui- nen työnmenekki 50 uuhen katraassa lienee 400—500 tuntia. Yhtä uuhta kohti olisi työn- menekki B—lo tuntia. Pieniä katraita hoidettaessa työnmenekki näyttää muodostuvan huomattavan suureksi. Tämän tutkimuksen kannattavuuslaskelmat on tehty edellyttäen, että työnmenekki uuhta kohti olisi 8 tuntia. Työtunnin hintana on käytetty 2.50 mk. 112 Rakennuskustannukset. Pääoman korko on laskettu 5% :n mukaan puolelle pääomaa. Poisto on laskettu 5 %:ksi rakennusten nykyarvosta, joka oli 8 500 mk. Kunnossa- pitokustannus on laskettu todellisten kustannusten mukaan. Aitakustannus on laskettu edellyttäen, että aitaverkko kestäisi 20 vuotta ja aitapylväät 10 vuotta. Aitojen perustamiskustannus on muodostunut Honkasuolla seu- raa vaksi : Aitaverkkoa 2200 m ä 0.82 mk 1 804 mk Aitapylväitä 750 kpl 0.60 » 450 » Pintalautaa 2200 m ä 0.05 » 110 » Naulat ja määrlyt 30 » Perustamistyötä 160 t ä 2.50 » 400 » Yhteensä 2 794 mk Perustamiskustannus on 1.27 mk/m, 400 mk/ha ja 56 mk/uuhi. Vuotuisen kunnossa- pidon on arvioitu vaativan yhden työtunnin 100 aitametriä kohti. Kymmenen vuoden kuluttua painekyllästämättömät aitapylväät joudutaan uusimaan, jolloin tarvitaan perus- tamistyötä sama määrä kuin aitoja ensi kertaa rakennettaessa. Vuotuiseksi kustannukseksi tulee 16 mk/100 aitametriä ja n. 6 mk/uuhi. Terveydenhoitokustannus on vaihdellut nollasta 4.30 markkaan karit- soinutta uuhta kohti vuodessa. Keskimääräinen kustannus uuhta kohti on ollut 3.20 mk. Tämä kustannus on ylittänyt noin markalla ne ohjeluvut, joita on esitetty esim. ruotsalai- sessa alan kirjallisuudessa (Gustafsson ja Sjöberg 1966). Pässi on hankittu tilalle ostamalla. Pässin hinta on ollut vuosina 1965—67 keski- määrin 200 mk. Kun pässeistä on saatu teuraina keskimäärin 135 mk, ovat pässistä aiheu- tuneet rahamenot olleet 65 mk vuotta kohti. Tämän lisäksi pässistä aiheutuneita kustan- nuksia ovat olleet elatusrehu- ja lääkintäkustannus. Pässikustannuksiin kuuluu myös osuus rakennus-, työ-, valaistus- ja aitauskustannuksista. Näitä ei ole eritelty, vaan ne muodos- tavat osan lammastaloudenkustannuksista. Eläinten uusinta tapahtuu jatkuvassa lammastaloudessa siten, että osa uuhista teurastetaan ja karitsoista kasvatetaan uusia emiä. Kannattavuuslaskelmissa voidaan jät- tää pois uusimiseen tarvittavien uuhien kasvatuskustannus. Kasvava uuhi rasittaa lammas- taloutta kuluttamillaan rehuilla, lisätyllä rakennus-, työ-, lääkintä- yms. kustannuksilla, jotka voidaan katsoa kuuluvan välttämättömänä osana uuhien ylläpidosta aiheutuviin kus- tannuksiin. Kun aiemmin tässä tutkimuksessa on esitetty uuhien rehun käyttö, on myös uusimiseen ja pässin elatukseen tarvittu rehu laskettu mukaan esitettyihin rehun kulutusta osoittaviin lukuihin.Vuotuinen uusimistarve on arvioitu 20 % :ksi katraan uuhien määrästä. Sähkökustannus perus- ja vuotuismaksuineen on ollut 1.33 mk uuhta kohti. Sähkövirtaa on käytetty lähinnä valaistukseen lampolassa, eteisessä, varastoissa ja pihalla sekä keritsemisessä. Vuotuiskulutus 50 uuhen katraassa on ollut n. 350 kwt. Sekalaisiin kustannuksiin on luettu kantakirjaamisesta, kirjanpidosta, ammattijulkaisuista, näyttelyistä ja muista em. kaltaisista hankinnoista ja toimenpiteistä aiheutuneet menot. Nämä kustannukset ovat olleet noin 1.00 mk/uuhi. Eläimiin joudutaan sitomaan pääomaa. Tälle pääomalle on laskettu 6 %;n korko. Yhtä aikuista uuhta kohti on arvioitu sijoitetun pääomaa 100 markkaa. Taulukkoihin 7—lo on laskettu lammastalouden antama kokonaistuotto, liikekustan- 113 nus, puhdas tuotto, katetuottoja karkeiden rehujen jalostusarvo, jota voidaan pitää eräänä katetuottolaskelman haarana. Honkasuon tilan lampaiden tuotokset vastaavat suunnilleen tuotannontarkkailusta saa- tuja keskimääräisiä tuloksia.Kun teoreettisesti joka toisessa tapauksessa saadaan keskiarvoa parempi tulos, on taulukkoihin laskettu myös lammastalouden antama taloudellinen tulos keskiarvoa paremmissa tapauksissa. Näiden laskelmien tiedot (rehunkulutuksen, työnmene- kin, riskinvaaran, terveydenhoitomenojen ym. lisääntyminen) ovat lähinnä järjestetyistä kokeista saatuja. Karitsatuotos lisääntyy karitsoiden nopeamman kasvukyvyn, karitsoiden teurasiän lisääntymisen ja suuremman karitsaluvun ansiosta. Ilmeisesti rehunkulutuksen lisäys ei ole kaikissa mainituissa tapauksissa lisäkasvukiloa kohti täysin sama. Nielsen (1960) laskee rehunkulutuksen yhtä lisäkasvukiloa kohti viideksi rehuyksiköksi. Johnsson et ai. (1960) laskee 11 ry lisää rehua uuhta kohti, jos karitsaluku kasvaa 0.1 :llä yksiköllä emää kohti jakaritsain teuraspaino on 12.5 kg. Johnsson laskee rehunkulutukseksi mukaan luettuna myös elatusrehu 28—37 kilon painoisille karitsoille 9—14 ry teuraspainokiloa kohti. Vaih- telu aiheutuu karitsain iästä ja kasvunopeudesta. Kun taulukkoihin 9—lo on laskettu karitsatuotoksen lisäyksen aiheuttama rehukustannus, on jokaista emän tuottamaa lisä- karitsaa kohti laskettu tarvittavan rehua 110 rehuyksikköä edellyttäen, että karitsain teu- raspaino on n. 12 kg. Kun rehunkulutuksen arvioiminen on epävarmaa ja rehukustannus muodostaa suuren osan liikekustannuksesta, muodostuu esim. lammastalouden puhtaan tuoton laskeminen tästäkin syystä hyvin epävarmaksi. Jos sen sijaan lampaanhoidon taloudellisuutta arvoste- lemme lampaiden käyttämille rehuille saadun jalostusarvonmukaan, väärin arvioitu rehun- kulutus aiheuttaa ry:n jalostusarvoon suhteellisesti pienemmän virheen kuin rehunkulutus on väärin arvioitu. Rehunkulutuksen virhearviointi lienee korkeintaan i 10 %, joten ry:n jalostusarvon virherajat jäävät lähelle näitä rajoja edellyttäen, että muut kustannukset on arvioitu oikein. Kun muittenkuin rehukustannusten osuus liikekustannuksesta on vajaa kol- mannes, muitten kustannusten arvioimisvirhe ei voi vaikuttaa huomattavasti ry:n jalostus- arvoon. Kannattavuus Lammastalouden puhdas tuotto muodostui negatiiviseksi 12 mk uuhta kohti (taulukko 7). Kun kaikki rehut ja työ hinnoitetaan markkinahinnan mukaan, on sangen tavallista, että puhdasta tuottoa ei muodostu enempää lammas-kuin nautakarjataloudessakaan. Puh- dastuottolaskelmien sijasta yleisempiä nautakarjataloudesta tehtyjä laskelmia ovat olleet jalostusarvolaskelmat ja aivan viime vuosina katetuottolaskelmat. Karkeiden rehujen jalostusarvoksi jäi Honkasuon tilalla 16 penniä rehuyksikköä kohti (taulukko 8 ja kuvio 2). Kun otetaan huomioon kaikki kotoiset rehut, oli jalostusarvo 19 penniä rehuyksikköä kohti. Kun hehtaarilta saatiin noin 2500 ry;ä laidunrehua, tuorerehua, heinää jakauraa, maksoi lammastalous näistä rehuista 475 mk rehualan hehtaaria kohti. Taulukkoon 9 on laskettu karkeiden rehujen jalostusarvo tuotostason muuttuessa. Tau- lukko antaa havainnollisen kuvan siitä, minkä verran karitsatuotoksen lisäys vaikuttaa rehujen jalostusarvoon. Karitsaluvun muuttuessa O.ldlä muuttuu ry:n jalostusarvo noin 114 Taulukko 7. Lammastalouden keskimääräinen kokonaistuotto, liikekustannus ja puhdas tuotto Malmin- kartanon tilalla vuosina 1965—67. Table 7. Gross return, production costs and netreturn ofsheep husbandry at Malminkartano Farm, average 1965—1967. Mk/katras Mk/uuhi % marksjflock marks/ewe Kokonaistuotto Cross return (Table 6) 7449 165,53 Liikekustannus: Production costs: Tuku Concentrate 310 kg ä 0,63 195 4,33 2.4 Kaurajauhot Oatmeal 3412 » 0,35 1194 26,54 15.0 Kivennäisrehut Mineral supplem. 73 1,62 0.9 Kuiva heinä Hay 19240 » 0,10 1924 42,76 24.1 Säilörehu Silage 2681 ry 0,20 536 11,91 6.7 Oljet Straw 1930kg 0,03 58 1,29 0.7 Laidun Pasture 9733 ry 0,18 1752 38,93 21.9 Yhteensä Total 5732 127,38 71.7 Rakennuskustannus Building 595 13,22 7.5 Kalusto Equipment 30 0,67 0.4 Ihmistyö Labour 913 20,29 11.4 Aitaus Fencing 275 6,11 3.4 Sähkö Electricity 60 1,33 0.8 Kuivikkeet Litters 43 0,96 0.5 Terveyden hoito Veterinary 159 3,53 2.0 Eläinten ostot Purchase of animals 133 2,95 1.7 Sekalaiset menot Miscellaneous 44 0,98 0.6 Yhteensä Total 7984 177,42 100.0 Lammastalouden puhdas tuotto —535 — 11,89 Net return of sheep husbandry 3 %. Sen sijaan viiden prosentin muutos lihan hinnassa saa aikaan n. 10 %:n muutoksen karkeiden rehujen jalostusarvoon (kuvio 2). Ihmistyö- ja rakennuskustannuksen laskeminen saattaa olla eräissä tapauksissa vaikeaa jatuotantosuuntaa valitessa tarpeetonta. Taulukkoon 10 on laskettu ihmistyölle, rakennuk- Kuvio 2. Karkean rehun jalostusarvon riippuvuus karitsaluvusta ja lihan hinnasta. Fig. 2. The processing price ofroughage as a function of the number oflambs per ewe and the price ofmutton. 115 Taulukko 8. Karkean rehun jalostusarvolaskelma lammastalouden keskimääräisten tulosten mukaan vuosina 1965—67. Table 8. Processing price for roughage at Malminkartano Farm, average 1965— 1967. Kokonaistuotto Gross return 7449 mk Kustannukset: Costs: Eläinten ostot Purchase of animals 133 » Terveydenhoito Veterinary 159 » Kuivikkeet Litters 43 » Sähkö Electricity 60 » Rakennuskustannukset Buildings (interest 5%) 808 » Kalusto » Equipment » 37 » Ihmistyö Labour 913 » Aitaus » Fencing » 355 » Sekalaiset menot Miscellaneous 44 » Eläinpääoman korko Interest on animal capital 6 % 238 » Peruskustannus Total 2790 mk Kivennäisrehut Mineral supplement 73 mk Tuku-rehu Tuku-concentrale 195 » Kaurajauhot Oatmeal 1194 » Karkeiden rehujen jalostusarvo 3197 » Processingprice for roughage Kustannus yht. Total 7449 mk Karkeat rehut: Roughage: Heinä Hay 7597 ry,fu. Säilörehu Silage 2682 » » Oljet Straw 552 » » Laidun Pasture 9733 » » Yhteensä Total 20564 ry,/.u. Karkean rehun jalostusarvo 0.16mk/ry Processing pricefor roughage 0.16 marksjfodder unit sille ja pääoman koroksi jäävä katetuotto tuotostason muuttuessa. Rehut on hinnoiteltu markkinahinnan mukaan. Karitsatuotoksen kasvaessa I.B:sta 2.2:een uuhta kohti lisääntyy katetuotto taulukossa 10esitetyin perustein lähes kaksinkertaiseksi. Kun ihmistyö, rakennus- ja korkokustannus muodostavat vain vajaa neljäsosan tuotantokustannuksesta, vaikuttaa pienikin tuoton muutos suhteellisesti suuren muutoksen katetuottoon. Lammas- ja nautakarjatalouden vertailu Lammas käyttää suuressa määrin samoja rehuja kuin lihaksi kasvatettava nauta ja lyp- sylehmä. Sekä lampaan- että naudanlihan tuotantokustannuksista rehukustannus muodos- taa ylivoimaisesti suurimman kustannuksen. Maidon tuotantokustannuksista myös ihmis- työ sekä rakennus- jakalustokustannus näyttelevät merkittävää osaa. Tuotantoaan suun- nitteleva viljelijä outuu vertaamaan keskenään eri tuotantomuotojen ja tuotannonhaarojen suhteellista kannattavuutta. Seuraavassa on suoritettu kaavamainen vertailu lihan tuotan- 116 Taulukko 9. Karkean rehun jalostusarvolaskelma. Esimerkkejä tuotostason muuttuessa; vuoden 1967 hintatason mukaan; 50—60 uuhen katras. Table 9. Processing price calculation for roughage. Examples when the number of lambs/ewe changes; price level for 1967; a flock of about 50—60 ewes. I 1) II 111 Tuotto: Return: Määrä Hinta mk Määrä mk Määrä mk Quantity Price Marks Quantity Marks Quantity Marks Lihaa, karitsat Meat, lambs 19.0 5,50 104,50 21.5 118,25 24.0 132,00 » uuhi » ewe 4.5 4,00 18,00 4.5 18,00 4.5 18,00 Villaa II Wool I 1.7 9,00 15,30 15,30 15,30 » 111 Wool 111 0.8 5,00 4,00 4,00 4,00 Lanta Manure 2,50 2,50 2,50 Yhteensä Total 144,30 158,05 171,80 Kustannukset: Costs: Pässikustannus Ram 2,00 2,00 2,00 Terveyden hoito Veterinary 1,50 1,75 2,00 Kuivikkeet Litters 50 0,03 1,50 1,50 1,50 Sähkö Electricity 60 0,20 1,20 1,20 1,20 Rakennuskustannus Building 10,00 10,00 10,00 Kalusto » Equipment 1,00 1,00 1,00 Aitaus Fencing 6,50 6,50 6,50 Ihmistyö » Labor 8 2,50 20,00 22,50 25,00 Sekalaiset menot Miscellaneous 1,50 1,50 1,50 Eläinpääoman korko Interest on animal capital, 6 % 6,00 6,50 7,00 Yhteensä Total 51,20 54,45 57,70 Kivennäisrehut Mineral supplements 2,50 2,75 3,00 Tuku-rehu Tuku-concenlrate 5 ry 5,20 6 ry 6,25 7 ry 7,30 Kaurajauhoja Oatmeal 50 » 21,00 55 » 23,10 60 » 25,20 Karkeiden rehujen Processing price for jalostusarvo roughage 405 » 64,40 420 » 71,50 435 » 78,60 Yhteensä Total 144,30 158,05 171,80 Karkeiden rehujen Processing price for jalostusarvo mk/ry roughage marksffu. 0,16 0,17 0,18 *) Karitsoita/uuhi laskelma I:n mukaan 1.8, II:n mukaan 2.0 ja III:n mukaan 2.2, joiden teuras- paino on 12 kg. Lambs/ewe: 1.8 according to calculation I, 2.0 according to II and 2.2 according to III; carcass weight 12kg. non edullisuudesta. Vertailu on suoritettu laskemalla eri tapauksissa saatava karkean rehun jalostusarvo (taulukot 10—11). Naudanlihan jalostusarvoa koskevat laskelmat on tehty edellyttäen, että lihan tuotta- minen tapahtuisi Honkasuon tilalla, jolta tämän tutkimuksen aineisto on saatu. Lihakarjaa on arvioitu pidettävän se määrä, joka voitaisiin kasvattaa lampaiden käyttämällä rehu- määrällä (24000 ry). Kaikki kiinteät kustannukset (työ-, rakennus-, kalusto-, aitauskustan- 117 Taulukko 10. Lammastalouden katetuottolaskelma. Esimerkkejä tuotostason muuttuessa; vuoden 1967 hintatason mukaan; 50—60 uuhen katras. Table 10. Gross margin calculation for sheep husbandry. Examples when the number of lambs-ewe changes; price level for 1967; a flock of about 50—60 ewes. I II 111 Määrä Hinta mk Määrä mk Määrä mk Price Marks Quantity Marks Quantity Marks Tuotto: Return: 144,30 158,05 171,80 Muuttuvat kustannukset: Variable costs: Tuku-rehu Tuku-concentrate 5 ry 1,04 5,20 6 6,24 7 7,28 Kaurajauhot Oatmeal 50 » 0,42 21,00 55 23,10 60 25,20 Heinä Hay 120 » 0,25 30,00 120 30,00 120 30,00 Säilörehu Silage 40 » 0,20 8,00 40 8,00 40 8,00 Laidun Pasture 245 » 0,18 44,10 260 46,80 275 49,50 Kivennäisr. Mineral suppl. 2,50 2,75 3,00 Pässikustannus Rams 2,00 2,00 2,00 Terveydenhoito Veterinary 1,50 1,75 2,00 Sähkö Electricity 1,20 1,20 1,20 Rak. kunnossapito Maintenance of building 1,20 1,20 1,20 Kalustokustannus Equipment 1,00 1,00 1,00 Aitaus » Fencing 4,00 4,00 4,00 Sekalaiset menot Miscellaneous 1,50 1,50 1,50 Eläinpääoman korko Interest on animal capital 6 % 6,00 6,50 7,00 Yhteensä Total 129,20 136,04 142,88 Katetuotto Gross margin 15,10 22,01 28,92 nus) on jaettu tilalla pidettävän enimmäiseläinmääränkesken. Kiinteät kustannukset rasit- tavat näin saman suuruisina eri tuotannonhaaroja. Rehunkulutus on ollut Kotieläinhoidon tutkimuslaitoksen toimesta järjestetyissä nauta- eläinten kasvatuskokeissa lihakiloa kohti eri kokeissa seuraava: Lihovasikka 7kk 6.6 —7.7 ry/lihakilo (Larpes 1968) Ruohovasikka 7 kk 6.5—6.8 » » 1965 Hieho 9 kk 8.2 » » 1968 Sonni 1 1 kk 7.0 » » 1968 Härkä sk 17 ja 24 kk 11.9 ja 12.9 » » 1963 ja 1966 » ay » 12.1 ja 12.3 » » 1963 ja 1966 risteytys 2v. 11.1 11.3 » » 1966 Naudanlihan tuotantoon käytetään sekä sonni- että lehmävasikoita. Lehmävasikat näyttävät kokeiden mukaan käyttävän enemmän rehua lihakilon tuottamiseenkuin sonnit. On ilmeistä, että käytännön kotieläintaloudessa rehujen laatu, rehujen vitamiinien ja kivennäisaineiden suhteet sekä eläinten hoito ovatkeskimäärin huonompia kuin alan asian- tuntijain järjestämissä kokeissa. Rehun kulutus lihakiloa kohti lienee käytännön taloudessa 118 Taulukko 11. Karkeiden rehujen jalostusarvo naudanlihan ja maidon tuotannossa. Table IL Processing price for roughage in the production of beef and milk. Ruohovasikka Hieho, mulli Lypsylehmä, Calf, 6—B months Heifer, yearling Dairy cow Tuotto: Return: Määrä Hinta mk Määrä Hinta mk Määrä Hinta mk Quantity Price Marks Quantity Price Marks Quantity Price Marks Lihaa Meat 110 4.50 495 230 4,70 1081 36 4,00 44 Maitoa Milk 4000 0,46 1840 Vasikka Calf 1 74 Lantaa Manure 10 40 40 Yhteensä Total 503 1121 2098 Kustannus: Costs: Vasikka, hieho Calf heifer 1 80 1 80 1 200 Astutus Insemination 30 Terveyden hoito Veterinary 5 15 35 Kuivikkeet Litters 150 0,03 5 800 0,03 24 800 0,03 24 Sähkö Electricity 2 10 25 Tarkkailu ym. Testing, etc. 15 Riski Risk 5 11 17 Rakennuskustannus Building 26 96 210 Kalusto » Equipment— 70 Aitaus » Fencing 6 16 16 Ihmistyö » Labor 37 125 500 Eläinpääoman korko Interest on animal capital, 6% 11 58 48 Yhteensä Total 177 435 1190 Kivennäisr. vitam. Minerals, vitamins 5 15 30 Maito ja kurri Milk, skim milk 120 0,70 84 120 0,70 84 Kaura ja ohra Oats and barley 300 0,42 126 300 0,42 126 750 0,42 315 Valkuaisrehut Protein fodder 150 0,65 98 Yhteensä Total 392 660 1633 Karkean rehun jalos- Processing price for tusarvo roughage 111 461 465 Karkeat rehut ry: Roughage f.u.: Kuiva heinä Hay 75 600 900 Säilörehu Silage 850 350 Juurikasvit Root crops 100 Laidun Pasture 350 1100 800 Yhteensä Total 425 2550 2150 Karkean rehun jalos- Processing price tusarvo mk/ry marksjf.u. 0,26 0,18 0,22 119 yllä esitetyistäsyistä suurempi kuin kokeissa. Tässä suoritetuissa laskelmissa on ruohovasikan rehunkulutukseksi laskettu 7.7 ry ja 1.5—2 vuotiaan hiehon ja sonnin tai häränrehunkulu- tukseksi 13 ry lihakiloa kohti. Taulukkoon 11 on laskettu myös lypsykarjan karkean rehun jalostusarvo. Tämä las- kelma perustuu kiinteitten kustannusten osalta arvioituihin kustannuksiin. Navetan ja tar- peellisten rehuvarastojen on arvioitu maksavan 9 lehmän karjassa 3 000 mk lehmää kohti. Vuotuiskustannukseksi on laskettu poistoa jakorkoa 6 % (korko 5 %, kestoaika 40 v.; an- nuiteetti on 5.83) ja kunnossapitoa 1 % uudisarvosta. Kalustokustannus on arvioitu 20 %:ksi kaluston (lypsykone, maidon jäähdyttäjä, astiat) uudisarvosta, joka on arvioitu 350 markaksi lehmää kohti. Työnmenekin on arvioitu olevan 5 työtuntia koko karjaa kohti päivässä ja 200 työtuntia lehmää kohti vuodessa. Lehmien tuotokseksi on oletettu 4000 kg maitoa vuodessa. Tuotos on 20 % korkeampi kuin maan kaikkien karjojen keskituotos. On ilmeistä, että myös lihantuotantoakoskevat laskelmat ovat koko maan keskitasoa edullisem- pien edellytysten mukaan tehtyjä. Rehunkäyttäjänä lammasta voidaan verrata lähinnä 1.5—2 vuotiaaseen nautaan. Suo- ritetut laskelmat osoittavat, että lammas ja nuori nauta jalostavat suunnilleen yhtä talou- dellisesti karkean rehun. Muista kuin rehuista aiheutuvien kustannusten väärin arvioimis- mahdollisuus on molemmissa tapauksissa yhtä suuri. Nämä kustannukset ovat samat lam- mastaloudessa ja naudan kasvattamisessa ja näiden osuus tuotantokustannuksesta on mo- lemmissa tapauksissa lähes yhtä suuri. Ruohovasikan kasvattaminen muodostuu intensiivisenä ja rationaalisena tuotantomuo- tona nykyisten lihan hintasuhteitten vallitessa edullisemmaksi kuin lammastalous.Karkean rehun jalostusarvo on ruohovasikan kasvattamisessa kuitenkin epävarmempi mitta kuin lammastaloudessa ja nuoren naudan kasvattamisessa, koska karkean rehun osuus ruoho- vasikan tuotantokustannuksestaon vain noin viidesosa. Ruohovasikan rehunkulutus voi olla edullisissa oloissa pienempi kuin taulukossa 11 on edellytetty, jolloin tämä tuotantoolisi vielä edullisempaa kuin tässä on esitetty. Toisaalta ruohovasikan tuottaminen käytännön koti- eläintaloudessa on usein varsin ekstensiivistä vasikan kasvutaipumuksen hyväksikäyttöä. Tämä aiheuttanee suuremman rehunkulutuksen kuin kokeet osoittavat. Taulukossa 11 esitetty lypsylehmän käyttämän karkean rehun jalostusarvo on 2 penniä ry:tä kohti korkeampi kuin maatalouden kannattavuustutkimuksessa vuosina 1960—63 (sivu 111). Karkean rehun jalostusarvo on muodostunut lypsykarjataloudessa paremmaksi kuin lammastaloudessa. Edellytyksenä on keskitasoa korkeampi maitotuotos. Maitotuotok- sen jäädessä keskimäärää pienemmäksi myös karkean rehun jalostusarvo pienenee. Maan keskitasoa huonommissa karjoissa karkean rehun jalostusarvo jäänee lähes samalla tasolle kuin lammastaloudessa. Päätelmiä Lampaan- ja naudanlihan sekä maidon tuottamiseen käytetään pääasiallisesti heinää, laidunta ja tuorerehua. Nämä kotieläintalouden tuotannonhaarat joutuvat kilpailemaan keskenään mainituista rehuista. Yrittäjä pyrkii valitsemaan sen tai ne tuotannonhaarat, jotka ovat hänen yksityistaloutensa kannalta edullisimpia ja toteuttamiskelpoisimpia. Lammastalous on ekstensiivinen tuotannonhaara. Ennen kaikkea ihmistyövoiman tarve pinta-alayksikköä kohti on pieni. Kääntäen voidaan sanoa, että peltoalan tarve yhtä työn- 120 tekijää kohti on lammastaloudessa olosuhteisiimmeverrattuna hyvin suuri. Koska ihmistyö- voimaa on ollut maatiloilla runsaasti peltoalaan verrattuna, työvoimaa intensiivisesti käyt- tävä tuotannonhaara on vahvistunut tai säilyttänyt asemansa. Lypsykarjatalous on ollut työvoimaa runsaasti käyttävänä tuotannonhaarana ylivoimainen lammastalouteen ver- rattuna. Lammastalouden supistumiseen on myötävaikuttanut lisäksi luonnonlaidunten käyttömahdollisuuden huomattava vaikeutuminen (Lammastoimikunnan mietintö). Työvoiman siirtyminen pois maatiloilta ja työntekijäin vanheneminen vähentävät jat- kuvasti maatalouden työvoimakapasiteettiä. Maatiloilla oleva työvoima hakee nyt ja tule- vaisuudessa vielä enemmän tuotantomuotoja ja tuotannonhaaroja, jotka eivät sido työn- tekijää niin kiinteästi kuin lypsykarjatalous. Tällöin tulevat kysymykseen myös työtä eks- tensiivisesti käyttävät tuotannonhaarat kuten lammastalous ja naudanlihan tuottaminen. Lammastalouden edellytykset kilpailla maidon ja naudanlihan tuottamisen kanssa ovat parantuneet myös siksi, että lampaanlihan hinta on kohonnut nopeammin kuin maidon ja naudanlihan hinta. Vuonna 1952 sai tuottaja lampaanlihasta 8.6 kertaa korkeamman hin- nan kuin 4 %:sta maidosta. Vuonna 1967 oli hintojen suhde 10.3. Lampaanlihan tuottaja- hinta oli vuonna 1952 keskimäärin 13 % korkeampi kuin naudanlihan. Vuonna 1967 ero oli 19 % lampaanlihan hyväksi. Lampaan ruokinnan ja hoidon tekniikkaa on kehitetty huomattavasti viime vuosina mm. Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa. Huomiota on kiinnitetty erityisesti suurten katrait- ten laidun- ja sisäruokinnan järjestelyyn, hoitotyön rationalisointiin ja terveyden hoitoon. Suuret katraat ovat ilmeisesti entistä kilpailukykyisempiä. Tätä osoittaa mm. Ruotsin lam- masluvun lisäys noin 2 kertaiseksi viimeisen 8 vuoden aikana. Lampaiden lisäys on tapah- tunut lähinnä suurehkoja katraita lisäämällä. Esitetyt karkean rehun jalostusarvolaskelmat osoittavat, että lammas maksaa nykyis- ten hintasuhteitten vallitessa keskimäärin alhaisemman korvaushinnan karkeista rehuista kuin keskitasoa oleva lypsylehmä tai teuraaksi kasvatettava nuori (alle 1-vuotias) nauta. Sen sijaan lammas näyttää pystyvän kilpailemaan keskitasoa heikomman lypsylehmän kanssa edellyttäen, että tavoitteena on saada jalostetuksi karkeat rehut markkinakelpoisiksi tuotteiksi. Lammas ja 1.5—2 vuotias lihanauta maksavat suoritettujen laskelmien mukaan suunnilleen saman suuruisen korvaushinnan karkeista rehuista. Tässä tutkimuksessa esitetyt laskelmat perustuvat sekä lammastalouden että naudan- lihan osalta pieneen tutkimusaineistoon. Kun laskelmien perusaineistoon sisältyy huomat- tava hajonta, muodostuvat tulokset epävarmoiksi. Tarvittaisiin lisätutkimuksia sekä lam- mastalouden että naudanlihan tuotannon alalta. Erityisen mielenkiintoisia olisivat käytän- nön viljelmiltä saatavat sekä lammas- että lihakarjatalouden kannattavuutta koskevat tutkimukset. KIRJALLISUUTTA Andersson, E. 1960. Lönar det sig att hälla fär. Hush.sällsk.förb. Smäskrift. 42: I—ls.1 —15. Gustafsson, T. och Sjöberg, K. E. 1966. Data om fär med ekonomiska beräkningar. Aktuelli frän lantbr. högsk. 88; I—lo6. 32 s. Huokuna, E. 1964. The effect of frequency and height of cutting on cocksfoot swards. Ann. Agric. Fenn. 3. Suppl. 4: I—B3. Inkovaara, N. 1964. Lammas. Maanviljelijän tietokirja 2:611—654. 121 Johnsson, H., Myrehed, I. och Renborg, U. 1960. Färskötselns ekonomi. Medd. frän jordr.utr.inst. 2—60: I—l3l. Lammastoimikunnan mietintö H. Komiteamietintö 1965: B 59. Lampaiden tuotannontarkkailu 1962 ja 1967. Lammastalous 2/1962 ja 4/1967. Larpes, E. 1963. Mullivasikoiden kasvatuskoe vuosina 1960—62. Maatal. ja koetoim. XVII: 263—278. —»— 1965. Kevätvasikoista ruohovasikoiksi. Koetoim. ja käytäntö 22, 6: 17, 19—20. —»— 1966. Koetuloksia härkien kasvatuksesta. Sama. 23, 7: 27—28. —»— 1968 a. Eläinrasva ja kuivaruokinta vasikoiden kasvatuksessa. Sama. 25, 1: 2—3. —»— 1968 b. Koetuloksia nuoren naudan kasvatuksesta. Sama. 25, 1:4. Maijala, K. 1967. Causes of variation in litter size of Finn-sheep ewes. S. maat.tiet. seur. julk. 109, I—2: 136—143. Nedkvitne, J. 1965. Hog lammeadrätt hjä soyene krev god föring och stor omtanke. Norges landbr. hogsk.inst. for husdj. ern. og for. laere. Saertr. 295. —»— 1966. Oppal av soyer. Sama. Saertr. 301. Nielsen, J. 1960. Forsog med fär. Ber. fra forsogslab. 318. Tuottajahintatilastoa 1966/67, 1967/68. Maatal. kuukausikatsaus. Maatal.hall. tilastot. 8/1968. Tutkimuksia S. maatal. kannattavuudesta tilivuosina 1960/61—1963/64. Maatal. tai.tutkim.lait. julk. 4—7. SUMMARY ON THE PROFITABILITY OF SHEEP HUSBANDRY ON MALMINKARTANO FARM Viljo Ryynänen Department of Agricultural Economics , University of Helsinki An experiment in the economics of sheep husbandry was started at Malminkartano experimental farm, University of Helsinki in 1962. One of the main aims was to study the economic and technical possi- bilities of sheep husbandry in conditions in which sheep rearing is a subsidiary job on the farm. Fodder consumption during the winter feeding period and the technique of pasturage in intensively cultivated pastures were also studied. The experimental farm has on old cattle shed which was used as a sheep shed to start with. A sheep shed of 112 sq.m, was built in 1964. The walls and ceiling are surfaced with sawn board. Heat insulation is provided by a 30 cm layer of straw in the walls and ceiling. The floor is of gravel with straw spread for bedding. Manure is removed once a year. The total cost of building the sheep shed was 3 000 marks, which worked out at 60 marks per ewe. The estimated life of the sheep shed is 15—20 years. Twenty sheep of Finnish native breed were bought for the farm in 1962. This stock was increased to a flock of about 50 ewes in 1966. The fodder used by the sheep and the distribution by type of fodder are shown in Table 1. The amount of pasture forage was estimated in accordance with the norms. The average fodder consumption per ewe including 5 months old lambs (average 1.8 lambs) as a three years’ mean was 440 fodder units. The ewes lambed for the first time at the age of 12 months. The average number of lambs born to all the ewes can be seen from Tables 2 and 3. The number of lambs born to ewes that lambed at an age of over two years was 2.7, and the number of five months old lambs was 2.2 per ewe. Fifty five per cent of the lambs were slaughtered. The lambs of the best ewes were used for breeding on the farm or sold as breeding sheep. The lambs were slaughtered at the age of 4 y 2 months. The carcass weight according to slaughter-houserecords was 9.7 kg. The meat output per ewe was 17.5 kg (Table 4). Wool production in 1963—1967 was an average of 2.5 kg per ewe. Lambs left for breeding purposes yielded 1.0 kg wool at the age of six months (Table 5). The gross return from sheep husbandry at 1967 prices is given in Table 6. The gross return per ewe varied considerably. The main factors affecting this were the number of lambs used for breeding on the farm and the age and number of lambs sold for breeding. 122 The average expenditure on sheep husbandry at the experimental farm is given in Table 7. It also shows the net return of sheep husbandry. Table 8 gives the calculated processing price per fodder unit for roughage (hay, silage, pasture, straw). This was calculated by deducting from the total return all production costs other than the price of roughage. The remainder was divided by the number of fodder units of roughage. Table 9 presents the processing price when the number of lambs per ewe varies. The gross margin of sheep husbandry per ewe is calculated in Table 10. The gross margin here covers labour costs, depreciation of buildings and interest on invested capital. Table 11 gives for comparison the processing price calculations for roughage in beef and milk production. The calculations for meat production were performed on the assumption that all the fodder consumed by sheep on an experimental farm went into meat production, that the livestock was kept in the same buildings as the sheep, and that the total labour input was equal for both productions. The figures on fodder consumption were obtained from experiments conducted by The Livestock Husbandry Research Institute (Larpes 1963—1968). The model calculation for a dairy cow is based on the average costs. The results obtained from the experimental farm and the calculations made show that milk production and the raising of calves (fed mostly on roughage) is more profitable than sheep husbandry. When the milk production of dairy cattle is under average, sheep husbandry can compete with dairy cattle as regards processing price for roughage. The calculations indicate that a sheep and a yearling or a heifer for beef production yield roughly the same processing price for the roughage they consume.