LAJIKKEEN JA LANNOITUSTAVAN VAIKUTUS KEVÄT- VEHNÄN VILJELYARVOON Erkki I. Kivi ja Simo Hovinen Hankkijan kasvinjalostuslaitos, Tammisto, Helsingin pit. Saapunut 20.9. 1969 Viljelyyn valittu lajike ja toteutettu viljelytekniikka ovat ne viljelijästä riippuvaiset tekijät, jotka vaikuttavat korjattavan sadon määrään ja laatuun. Vanhastaan on ollut tapana erottaa kasvien viljelykelpoisuus ja käyttöarvo toisistaan lajikkeen ominaisuuksia tarkasteltaessa. Ensinmainittuun kuuluviksi on luettu pääasiassa sadon määrään ja kun- toon vaikuttavat tekijät, jotka tulevat näkyviin kasvukauden mittaan tai korjuun ja sen tilalta markkinoinnin yhteydessä. Käyttöominaisuuksilla on taas lähinnä ymmärretty sadon laatua, kuten leipäviljassa sen teknistä käyttöarvoa, jauhatus- ja leivontaominai- suuksia. Kun viljelijän työstään saama tulos kuitenkin on viime kädessä riippuvainen siitä, miten varmasti ja edullisesti hän saa sadon käytetyksi tai markkinoiduksi voidaan lajikkeen viljelyarvoon sisällyttää kaikki ne ominaisuudet, joista onnistuneen viljelytulok- sen saaminen riippuu. Sadon onnistumiseen vaikuttaa ratkaisevasti lajikkeen suhtautuminen viljely-ympä- ristöön. Voimaperäistyvän ja erikoistuvan viljelyn myötä on kysymys lajikkeen sopeutumi- sesta eritasoiseen viljelyyn saanut entistä suuremman merkityksen (Bell ja Kirby 1966, Fajersson ja Svensson 1969). Tehokas viljely edellyttää lajiketta, joka pystyy käyttämään hyväkseen lannoituksen ym. viljelytoimenpiteet ja joka myös kestää runsaan sadon aikaan- saaman paineen kasvun eri vaiheissa. Onnistuakseen kehittämään lajikkeita tällaisia oloja varten kasvinjalostajan on pyrittävä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa selvittämään uusien jalosteiden sopeutumiskyky erilaisiin viljelyoloihin ja mahdollisuuksien mukaan koe- tettava suorittaa valintaa viljelyn eri voimaperäisyysasteet huomioonottaen. Tässä tutkimuksessa on monitekijäkokein selvitelty kolmen kevätvehnälajikkeen, Avun, Ruson ja Svennon viljelyarvoa eri lannoitustasoilla sekä myös niiden kykyä käyttää hyväk- seen uutta lannoitteiden käyttötapaa, rivimultausta, jonka tehokkuus kevätviljain lan- noitteiden käyttökyvyn lisääjänä on osoitettu sekä tutkimuksin että käytännössä (Larpes 1966, Elonen ym. 1967). https://www.c-info.fi/en/info/?token=_qp4-a05NOJVvNJo.amINN5pqqC4RdyYlwZSr3Q.wrnT1X6-KcdVKtRs_h3VxMiaPndCHXVMVvKFE7WnOzDZNPaB7b3ejKUdAMj-GBHQkf27TsMu7uTrQzBsay3FCnE9qcQvLCB3rT5y-RZBDl7krd1h4MrzYwTT2OgpacqN1Zki4Ir5zPvX2268zKCDRNVtyDXpn380P8WrQKlx6TiNtFujJ5QrTgOmpA 259 K okeiden järjestely Kenttäkokeet järjestettiin Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen Tammiston (Hels. pit.) ja Nikkilän (Kangasala) koetiloilla v. 1965 ja 1967. Kummassakin paikassa noudatettiin täysin samoja koejärjestelyjä. Kokeissa käytettiin kolmen kerranteen split-plot menetelmää. Kolmesta tutkittavana olleesta lajikkeesta on Ruso (Ta c2044) uusi jaloste, jota ei vielä kokeitten suorittamisen aikaan oltu laskettu kauppaan. Apu ja Svenno puolestaan ovat koko 1960-luvun kuuluneet yleisimpiin maassamme viljeltyihin kevätvehniin. Näiden lajikkeiden tärkeimmät ominaisuudet ovat eri kenttä- ja laboratoriotutkimusten tulosten perusteella seuraavat: Apu: aikaisin tuleentuva, siihen nähden suhteellisen satoisa, heikkokortinen, pieni- jyväinen, tähkäidännänkestävyys ja sakolukuominaisuudet heikohkot, valkuaispitoisuus; melko korkea, leivontaominaisuudet kohtalaisen hyvät. Svenno: noin 10 päivää Apua myöhäisempi, satoisa mutta vaatelias, kohtalaisen lujakortinen, jyvä suuri, tähkäidännänkestävyys ja sakolukuominaisuudet heikot, valkuais- pitoisuus melko korkea, leivontaominaisuudet hyvät. Ruso: sijoittuu kasvuaikansa puolesta edellisten puoliväliin, satoisa, ei aivan yhtä vaatelias kuin Svenno, mutta nopeamman kehityksensä takia kevätpoudista kärsivä, jyvä hieman suurempi kuin Svennolla, tähkäidännänkestävyys ja sakolukuominaisuudet kuten Avulla, valkuaispitoisuus melko alhainen mutta sitkon laatuja leivontaominaisuudet hyvät- Lannoitteena käytettiin Normaali-Y-lannosta (N 8, P 2O s 13, KaO 9) ja käytetyt lannoitustasot olivat 0, 400 ja 800 kg/ha. Senaikainen suositus kevätvehnän lannoitta- miseksi sijoittuu kokeessa käytettyjen määrien välille (Salonen 1966). Lannoitteet rivimullattiin Juko-rivimultaajalla, hajalevitys suoritettiin käsin kylvö- muokkauksen yhteydessä. Kokeet korjattiin v. 1966 seiväskuivatusta käyttäen ja v. 1967” Hege-koeleikkuupuimurilla. Sadon laatututkimukset suoritettiin Vaasan Höyrymylly Oy:n laboratoriossa Helsin- gissä. Näihin tutkimuksiin käytettiin kolmen kokeen satoa. Tulokset analysoitiin sekä kenttä- että laboratoriotutkimusten osalta SNEDECORin (1956) mukaan ja laskenta suoritettiin Keskusosuusliike Hankkijan ATK-keskuksessa. Eri kokeissa tehtiin joukko erikoistutkimuksia, joiden menetelmät on mainittu tu- losten esittelyn yhteydessä. Tulokset Satoisuus. Nikkilän ja Tammiston kokeitten satotason välillä oli selvä ero (F' 116.6**) ensinmainitun kahden kokeen keskisadon jäädessä 31 % Tammiston kokeitten keskitasoa alhaisemmaksi (Taulukko 1). Kuitenkin myös Nikkilän satotaso oli jonkin verran korkeampi kuin kevätvehnän keskisato koko maassa samoina vuosina (Anon. 1969). Vaikka myös koevuosien välinen ero osoittautui merkitseväksi (F 6.5**) poikkea- vat kummankin koepaikan eri vuosien sadot toisistaan huomattavasti koepaikkain sato- eroja vähemmän. Koepaikkain ja -vuosien välinen yhdysvaikutus oli merkittävä (F' 32.2**). Lannoituksen satoa lisäävä vaikutus lannoittamattomaan koejäseneen verrattuna oli merkitsevä (F 62.8**). Suurempi lannoitemäärä (800 Yn) hajalevitettynäkin lisäsi satoa. 260 Taulukko 1. Lajikkeiden jyväsadot neljän kokeen eri lannoitustasoilla. Rivimultauksen vaikutus poikkea- mana hajalevityksen tasosta. Kokeet satoisuusjärjestyksessä. Table I. Grain yields of all trials. »Haja» =fertilizer broadcasted, »Rivi» = the effect of the placement offertilizer. Trials in the order ofaverageyield. Kokeen Lannoitus Yn kg/ha keskisato Fertilizer (8—13—9) kg/ha Koe kg/ha Lajike 0 400 800 Trial Aver.grain Variety Jyväsato kg/ha yield of trial Grainyield Nikkilä-67 2140 Apu 0, Haja 1620 2320 2260 Rivi +l3O —3O Ruso 0, Haja 1670 2130 2090 Rivi +330 +570 Svenno 0, Haja 1380 1900 1830 Rivi +2OO +B6O Nikkilä-66 2450 Apu 0, Haja 1710 2310 2470 Rivi +460 +4BO Ruso 0, Haja 1570 2310 2290 Rivi +570 +640 Svenno 0, Haja 1720 2380 2380 Rivi +570 +B2O Tammisto-66 3300 Apu 0, Haja 2930 3030 3090 Rivi +l6O —6O Ruso 0, Haja 3190 3120 3260 Rivi +5OO +6O Svenno 0, Haja 3070 3430 3550 Rivi +lBO +460 Tammisto-67 3380 Apu 0, Haja 3160 3580 3660 Rivi —7O +270 Ruso 0, Haja 3330 3750 3580 Rivi —2lO +540 Svenno 0, Haja 2960 3400 3500 Rivi —lO +340 F-arvo PME LSD kg/ha D.05 F-value Koe Lannoitus Lajikk. Lann. X Laj. Lannoitus Lajikkeet Trial Fertil. Variet. Fert. X Var. Fertil. Variet. Nikkilä-67 12.7** 11.6** 2.2 360 113 Nikkilä-66 25.7** <1 <1 Tammisto-66 5.5* 6.o** <1 243 293 Tammisto-67 1.67.0 <1 799 144 lannoittamattomaan verrattuna Nikkilässä 38 mutta Tammistossa vain 11 prosenttia. Kaikkien kokeitten perusteella laskien ei 400 ja 800 lannoitustasojen välinen ero ollut tilastollisesti merkitsevä (F 3.4). Lannoitteiden rivimultaus lisäsi satoa kummallakin lannoitustasolla yhtä koejäsentä (400 Yn Tammisto -67) lukuunottamatta (Taulukko 2). Poikkeava tulos saattaa johtua 261 Taulukko 2. Lannoitustason vaikutus jyväsadon määrään neljässä kokeessa. Rivimultauksen vaikutus poikkeamana hajalevityksen tasosta. Kokeet satoisuusjärjestyksessä. Table 2. The effect ofamount and placement offertilizer in average ofall varieties. For explanations, see Table 1. Koe Lannoitus Yn Trial Fertilizer 0 400 800 Nikkilä-67 0, Haja 1550 2120 2060 Rivi +2lO +560 Nikkilä-66 0, Haja 1670 2340 2390 Rivi +5OO +640 Tammisto-66 0, Haja 3030 3160 3260 Rivi +2BO +l6O Tammisto-67 0, Haja 3150 3580 3580 Rivi —lOO +3BO suotuisista alkukesän sadeoloista, jolloin alhainen lannoitemäärä ei vaikuttanut sen te- hokkaammin rivimullaten annettuna. Rivimultauksen ja hajalevityksen välinen satoero oli merkitsevä (F 22.2**) eikä merkitsevää yhdysvaikutusta tavan ja lannoitemäärän välillä esiintynyt (F 2.2). Rivimultauksen tehokkuus tuli selvemmin esiin lähtötasoltaan heikommissa Nikkilän kokeissa kuin Tammistossa (kuva 1). Kahden kokeen keskiarvojen perusteella laskien oli rivimultauksen aikaansaama sadonlisäys kummassakin koepaikassa ja eri lannoitus- tasoilla 400 Yn 800 Yn Nikkilä 16 % 27 % Tammisto 3 % 8 % Kuva 1. Jyväsadon määrä Nikkilän ja Tammis- ton kokeissa, kahden kokeen keskiarvo. Fig. 1. Mean grain yields of two trials at Nikkilä and Tammisto. Kuva 2. Lajikkeiden jyväsato kaikkien kokei- den eri lannoitustasoilla. Fig. 2. Mean grain yields of varieties in four trials on different fertilizing levels. 262 Taulukko 3. Versojen lukumäärä ja tuorepaino eri lannoitustasoilla ja lajikkeittain. Rivimultauksen vai kutus poikkeamana hajalevityksen tasosta. Tammisto 1967. Table 3. The number andfresh weight of tillers measured at the time ofear emergence. For explanations, see Table I. Trial: Tammisto 1967. Lannoitustaso Yn Fertilizer 0 400 800 Versoja kpl/m No. of tillerslm 0, Haja 58 64 64 Rivi +3 +0 Versojen tuorep. g/m Fresh weight of tillers 0, Haja 181 228 212 Rivi +6 4-46 Lajikkeet Varieties Apu Ruso Sven no Versoja kpl/m No. of tillers 60 67 62 Versojen tuorep. g/m Fresh weight of tillers 194 244 230 Tammiston koekenttien satotaso on niin korkea, etteivät siellä kovin pienet lannoite- määrät aikaansaa yhtä voimakasta sadonlisäystä kuin lähempänä maamme keskitasoa olevissa Nikkilän oloissa. Kuitenkin myös Tammistossa tuli näkyviin rivimultauksen tehostuva vaikutus lannoitemäärän nousun myötä. Lajikkeiden välillä ei kaikissa kokeissa keskimäärin voitu osoittaa satoeroja. Nimen- omaan silloin, kun oli käytetty hajalevitystä, sijoittuivat lajikkeet hyvin samalle sato- Kuva 3. Lannoituksen vaikutus Apu-vehnän versojen kokoon. Nikkilä 1967. Fig. 3. Fresh weight of tillers ofApu wheat on different fertilizing levels. Trial: Nikkilä 1967. tasolle niin 400 kuin 800 Yn lannoituksilla (kuva 2). Sen sijaan lajikkeiden kyky käyttää hyväkseen rivimultausta oli erilainen. Kummallakin lannoitustasolla jäi Apu sekä Rusoa että Svennoa heikommaksi ja absoluuttisena satona laskien ero kasvoi lannoitus- tason nousun mukana. Parhaiten näytti hyötyvän Svenno, joka lannoittamattomassa kerran teessä on ollut heikkosatoisin mutta antoi 800 Yn tasolla rivimultausta käytettä- essä 13 % runsaamman sadon kuin Apu. Ruso sijoittui suunnilleen Avun ja Svennon puoliväliin. Sadonmuodostuksen komponentteja. Eri kokeissa tehtiin mit- tauksia ja havaintoja, joilla pyrittiin selvittämään sadonmuodostukseen vaikuttavien osatekijäin vaihtelua sekä lannoitustasoittain että lajikkeittain. Versojen lukumäärää ja kokoa tutkittiin Tammiston kokeessa 1967 laskemalla hei- näkuun alussa kehittyneiden versojen lukumäärä kustakin kerranneruudusta 2 X 0.50 m matkalta. Rivimultaus vaikutti hyvin vähän versomäärään, mutta sen sijaan versot olivat rotevampia nimenomaan voimakkaamman lannoituksen tasolla rivimultausta käytettä- essä (taulukko 3). Lajikkeista jäi Apu versomäärältään muiden alapuolelle, mikä selittää myös sen alhaisemman versojen painon. Samoja tekijöitä tutkittiin Apu-vehnästä vuoden 1967 Nikkilän kokeessa. Myös nämä mittaukset osoittivat sekä lannoituksen että rivimultauksen versojen rotevuutta lisäävän vaikutuksen (kuva 3). Tähkäluku yksilöä kohti laskettiin Tammiston kokeesta 1966 (taulukko 4). Laskenta suoritettiin samoin kuin edellä selostettu versotutkimus. Oraiden lukumäärä juoksumetriä kohti vaihteli 440 ja 470 välillä, mutta sen paremmin lannoitustasojen kuin -tapain välillä ei tullut esiin suuntaa osoittavia eroja. Kummallakin lannoitustasolla näytti rivi- multaus lisänneen jossain määrin pensastumista, mutta todetut erot eivät ole tilastollisesti merkitseviä. Apu-vehnästä tehtiin kokeessa 1967 joukko pääversoa koskevia mittauksia lannoit- tamattomalla ja voimakkaimman lannoituksen saaneella tasolla (taulukko 5). Mitattuja yksilöitä oli 50—70 kerranneruutua kohti. Rehevä kasvu rivimultauksen seurauksena kuvastuu korren pituuden lisääntymisenä. Tähkän pituus on niinikään lisääntynyt jos kohta 0-kerranteessa ovat tähkät olleet pitemmät kuin 800 Yn hajalevitetyssä. Myös ylimmän lehden koko on suurempi rivimullatun kerranteen yksilöissä, mutta jälleen Taulukko 4. Tähkäluku yksilöä kohti lajikkeittain ja lannoitustasoittain. Rivimultauksen vaikutus poik- keamana hajalevityksen tasosta. Tammisto 1966. Table 4. The number ofears per plant. For explanations, see Table 1. Trial: Tammisto 1966. Tähkiä/yksilö Ears Iplant O 400 800 Lannoitus Fertilizer 0, Haja 1.041.00 1.05 Rivi +0.14 +O.OB Lajikkeet Apu Ruso Svenno Varieties 1.031.08 1.09 263 264 tässä on nähtävissä ettei runsaampi lannoitemäärä hajalevitettynä ole vielä riittänyt vaikuttamaan positiiviseen suuntaan lehtipinta-alaan. Lakoontuminen. Lakohavaintoja tehtiin kolmesta kokeesta. Lannoituksen lisäämisellä ei keskimäärin ollut kovin voimakasta vaikutusta lajikkeisiin (taulukko 6). Vasta tehokkain lannoitus, 800 Yn rivimullattuna, pani eräissä kokeissa Avun korren liian lujalle koetukselle. Tammiston kokeessa 1967 lakoontui myös Svenno melko pahasti. Lajikkeiden väliset korrenlujuuserot olivat merkitseviä (F 137.6**) ja niinikään esiintyi merkitsevää yhdysvaikutusta lajikkeiden ja koevuosien välillä (F 21.5**). Sen mukaan heikkokortisen lajikkeen korrenlujuus petti romahdusmaisesti kun satotaso muodostui korkeaksi, kuten juuri kokeessa Tammisto -67. Lajikkeiden väliset korrenlujuuserot ovat mielenkiintoiset. Ruson runsain lako on ollut kaikilla tasoilla suunnilleen samaa luokkaa kuin Avun vähäisin lakoontuminen ja Svenno on taasen parhaimmillaan ollut jokseenkin yhtä hyvin pystyssä kuin Ruso keskimäärin. Taulukko 5. Eräitä Apu-kevätvehnän morfologisia ominaisuuksia eri lannoitustasoilla. Rivimultauksen vaikutus poikkeamana hajalevityksen tasosta. Tammisto 1967. Table 5. Certain morphological characteristics ofApu wheat on differentfertilizing levels. For explanations , see Table I. Trial: Tammisto 1967. Lannoitus Yn Fertilizer O 400 800 Korren pituus cm Length ofstraw 0, Haja 69 76 68 Rivi —4 +l3 Tähkän pituus cm Length of ear 0, Haja 6.26.4 5.8 Rivi +0.2 +1.4 Ylimmän lehden pit. cm Length offlag leaf 0, Haja 12.513.1 11.1 Rivi —0.9 +2.9 Ylimmän lehden lev. cm Breadth offlag leaf 0, Haja 0.820.87 0.84 Rivi —0.04 +O.ll Kehitysrytmi. Kuten lajikkeiden esittelystä ilmeni on lajikkeiden kesken selvät kasvuaikaerot aikaisuusjärjestyksessä: Apu, Ruso, Svenno. Tämä ilmeni myös kaikissa kokeissa, mutta samalla tuli Nikkilän kokeissa näkyviin Svennon liiallinen myö- häisyys Tampereen korkeudella. Esimerkiksi kesällä 1967 oli Ruson ja Svennon tu- leentumisen ero Nikkilässä eri lannoituskerranteissa 7—9 päivää kun se Tammiston kokeissa on vaihdellut 4—6 päivän välillä. Vegeta tiivisen kehitysjakson (kylvöstä tähkimiseen) pituuteen ei lannoituksella näyt- 265 tänyt olevan merkitsevää vaikutusta. Niissä not tehtiin se oli seuraava: kolmessa kokeessa, joista tähkälletulohavain- Nikkilä-67 50 vrk Tammisto-66 Tammisto-67 49—50 56—58 „ Tammiston kokeissa esiintyneet vaihtelut eivät millään tavoin kytkeytyneet lannoitus- tason muutoksiin. Tuleentuminen näytti jossain määrin joutuneen Nikkilän kokeessa 1967 rivimul- tauksen ansiosta, kuten osoittavat seuraavat lajikkeiden keskimääräistä kasvuaikaa ku- vaavat luvut: lannoitus Yn 0 400 800 0, Haja 96 94 94 Rivi 93 93 Taulukko 6. Lajikkeiden lakoontuminen eri lannoitustasoilla. Kolmen kokeen (Nikkilä-1967, Tammisto- -1966 ja -1967) lakoprosenttien keskiarvot sekä havainnoidut äärirajat. Table 6. Lodging (in percentage) ofvarieties on differentfertilizing levels. The average of trials (Nikkilä 1966, Tammisto 1966 and 1967, and, in brackets, the observed extreme values. For explanations, see Table I. Lajike Lannoitustaso ja -tapa Variety Fertilizing 0 400 400 800 800 Haja Rivi Haja Rivi Apu 36 36 34 42 46 (17—60) (18—51) (21—57) (23—63) (25—76) Ruso 8 7 8 6 8 ( 1—19) ( 1—17) ( 1—17) ( 0—20) ( 1—19) Svenno 16 17 17 14 21 ( 6—33) ( 8—34) ( 8—33) ( 4—30) (10—42) Ero, joka on selvin lannoittamattoman ja muiden koejäsenten välillä, selittyy tuleen- tumisen tasaisuudella lannoitusta käytettäessä ja edelleen rivimultausmenetelmää haja- levitykseen verrattaessa. Lajikkeet suhtautuvat tähän samalla tavoin. Tammiston kokeessa 1967 seurattiin jyvän kuivumista tekemällä vesipitoisuusmääritys kaksi kertaa keltatuleentumisen aikoihin (taulukko 7). Lajikkeiden välinen aikaisuusero tuli tässäkin selvästi esiin, samoin Ruson sijoittuminen jokseenkin tarkoin Avun ja Sven- non puoliväliin niinkuin kasvupäivissä osoitettava aikaisuusero edellyttää. Sen sijaan ei jyvän kuivumisen ero sijoituslannoitetun ja hajalevitetyn sekä toisaalta lannoittamatto- man ja muiden kerranteiden välillä ollut niin selvä kuin samana syksynä Nikkilässä tehty silmävarainen tuleentumisero edellyttäisi. Syynä saattavat olla Tammiston erittäin hyvät kasvuedellytykset, jollaisten vallitessa myös heikommin lannoitetut kasvustot voivat päästä tuleentumaan tasaisemmin kuin keskitason oloissa. Nimenomaan kesä 1967 oli Taulukko 7. Jyvän vesipitoisuus eri lannoitustasoilla ja lajikkeittain. Rivimultauksen vaikutus poikkea- mana hajalevityksen tasosta. 18. ja 23. elokuuta tehtyjen määritysten keskiarvot. Tammisto 1966. Table 7. Moisture content ofgrains, average of measurements in August 18th and 23rd. For explanations, see Table I. Trial; Tammisto 1966. Jyvän vesipitoisuus % Moisture content 0 400 800 Lannoitus Yn Fertilizer O, Haja 24.325.7 24.7 Rivi —1.2 +0.2 Lajikkeet Varieties Apu Ruso Svenno 16.224.3 36.4 Taulukko 8. Tuhannen jyvän paino ja tilavuuspaino eri lannoitustasoilla ja lajikkeittain. Rivimultauk- sen vaikutus esitetty poikkeamana hajalevityksen tasosta. Keskiarvot kokeista Nikkilä 1967, Tammisto 1966 ja 1967. Table 8. Grain weight and volume weight in average of trials Nikkilä 1967, Tammisto 1966 and 1967. For explanations, see Table I. Lannoitus Lajikkeet Fertilizer Varieties 0 400 800 Apu Ruso Svenno 1000 jp.g. 1000 G.w. O, Haja 32.4 33.7 33.2 29 7 35 4 34 6Rivi —0.2 +0.2 Hl. paino kg Hectol.w. O, Haja 77.678.3 78.1 Rivi -0.4 -0.5 76' 5 78 9 78 ‘4 F-arvo F -value 1000 jp.g. Hl. p. kg WOO G.w. Hectol.w. Lannoitustasot Fertilizer 3.9* 2.4 Lajikkeet Varieties 59.3** 10.4** Kokeet Trials 116.0** 60.0** 266 267 sääolojensa puolesta sellainen ettei jälkiversonta tullut voimakkaasti kuvaan edes heikosti kasvaneissa kasvustoissa. Jyvän koko ja tilavuuspaino. Kolmesta kokeesta tehdyt mittaukset osoittivat, ettei lannoituksella ollut ratkaisevaa merkitystä sen paremmin jyvän kokoon kuin hehtolitranpainoon (taulukko 8). Sijoituslannoituksella näytti olleen hieman yllät- täen tilavuuspainoa alentava suunta, joka ei kylläkään osoittautunut merkitseväksi. Muissa kokeissa on saatu selvemmin eroin aivan päinvastaisia tuloksia, ts. rivimultaus on nostanut sekä tilavuuspainoa että jyvän kokoa (Elonen, Nieminen ja Kara 1967, Köylijärvi 1969). Lajikkeiden välillä sen sijaan oli selvät erot 1000 jyvän painossa, Avun ollessa pienijyväisin. Myös hehtolitranpainon puolesta tämä lajike on ollut sekä Rusoa että Svennoa heikompi. Eri lannoitustasoilla lajikkeet eivät poikenneet toisistaan muulla tavoin kuin mitä keskiarvoerot osoittavat. Sakoluku. Kolmen kokeen sadosta tehdyt sakolukumääritykset eivät osoittaneet merkitseviä eroja sen paremmin eri lannoitustasojen kuin hajalevityksen ja rivimultauksen kesken (taulukko 9). Lajikkeista antoi Ruso keskimäärin parhaimmat sakoluvut. Kui- tenkin sekä sakolukutaso yleensä että myös lajikkeiden järjestys vaihtelivat kokeittain melkoisesti. Taulukko 9. Sakoluku eri lannoitustasoilla ja lajikkeittain. Rivimultauksen vaikutus on esitetty poik- keamana hajalevityksen tasosta. Keskiarvot kokeista Nikkilä 1967, Tammisto 1966 ja 1967. Table 9. Falling number ofyield in average of trials Nikkilä 1967, Tammisto 1966 and 1967. For explanations, see Table I. Lannoitus Yn Lajikkeet Fertilizer Varieties 0 400 800 Apu Ruso Svenno O, Haja 190 203 193’ . . „ .170 256 161Rivi +0 —4 F-arvo F-value Lannoitustasot Fertilizer < 1 Lajikkeet Varieties 39.5** Kokeet Trials 69.4** Tammiston kokeesta 1966 tehtiin kaksi sakolukumääritystä kentältä otetuista näyt- teistä. Myöhemmässä näytesarjassa, (23.8.) oli havaittavissa korkeammat sakolukuarvot rivimullaten lannoitetuissa koejäsenissä: sakoluku eri lannoitustasoilla O 400 800 O, Haja 324 326 315 Rivi +26 +3B Tämä ero, joka ei tullut selvänä näkyviin viisi päivää aikaisemmin korjatuissa näytteissä, selittynee hajalevittäen lannoitetun kasvuston epätasaisemmalla tuleentumisella, jolloin siinä oli jo osa yksilöitä ennättänyt tuleentumisessa varsin pitkälle ja entsyymiaktiviteetti oli niissä tuntuvasti kohonnut. Sakolukumuutoksien esiintymisenhän voi saada aikaan varsin pieni, jopa parin prosentin osuus pääsadosta poikkeavassa kehitysvaiheessa olevia jyviä (Olered 1967). Taulukko 10. Eräitä tekniseen käyttöarvoon liittyviä ominaisuuksia eri lannoitustasoilla ja lajikkeittain. Rivimultauksen vaikutus esitetty poikkeamana hajalevityksen tasosta. Keskiarvot kokeista Nikkilä 1966 ja 1967, ja Tammisto 1967. Table 10. Certain quality properties ofyield in average of trials Nikkilä 1966 and 1967, and Tammisto 1967. For explanations, see Table 1. Keski- Lannoitus Yn Lajikkeet arvo Fertilizer Varieties Total 0 400 800 Apu Ruso Svenno mean Itäneitä jyviä % Sprouted grains O, Haja 1.62.5 1.51.5 —0.4 +O.l 2,5 0,6 1-8Rivi Raakavalk. jyvissä % Crude protein, grains O, Haja 13.112.6 13.113.1 -0.2 +0.3 135 121 135Rivi Kokonaistuhka % Ash content, total O, Haja 1.911.94 1.941.90 —0.03 —0.04 1,90 188 196Rivi Jauhon tuhka % Ash content,flour O, Haja 0.640.65 0.640.63 q qj 0.640.65 0.63Rivi Saatu jauhosaalis % Flour yield O, Haja 7 67 66 67 67 66 66 Rivi + 1 —1 Zeleny-luku Zeleny value O, Haja 48 45 49 49 ±0 ±0 43 45 56Rivi Veden sit.kyky % Water absorption O, Haja 60 59 60 60 59 61 59Rivi —1 —1 Valorimetriluku Valorimetric value O, Haja 50 49 50 50 48 51 52Rivi ±0 + 1 268 269 Syksyllä 1967 tehtiin Tammiston kokeesta ns. kostean kammion idätykset pitämällä näytteitä 4 ja 8 vrk lähes 100 prosentin suhteellisessa kosteudessa, noin +l4 asteen läm- pötilassa (Kivi 1969). Näytteet otettiin neljästi, 4—6 päivän välein. Tulokset ettei lannoitustasolla sen paremmin kuin rivimultauksella ollut minkäänlaista vaikutusta sakoluvun putoamisnopeuteen tutkituissa lajikkeissa. Kaikki havaitut erot perustuivat jalosteiden välisiin aikaisuuseroihin, sillä kokeet alettiin Apu-kevätvehnän keltatuleen- tumisasteella (18.8.), jolloin sekä Ruso että Svenno vielä olivat tuleentumattomia. Sven- non ja Ruson sakoluvut olivat 4 vrk kosteassa kammiossa pidon jälkeen yli 80 vielä 28.8. aloitetussa kokeessa, mutta seuraavassa koesarjassa myös niiden sakoluku oli pudonnut perustasolle. Tekninen käyttöarvo. Leivontaominaisuuksiin liittyvät tutkimukset suo- ritettiin kolmesta kokeesta: Nikkilä 1966 ja 1967 sekä Tammisto 1967. Näiden kokeiden keskiarvoina saatuja tuloksia eräistä myllytys- ja leivonta-arvoon kytkeytyvistä ominai- suuksista on koottu taulukkoon 10. Itäneiden jyvien määrä vaihteli sekä ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta että lajik- keittain. Avussa oli niitä eniten ja Svennossa enemmän kuin Rusossa. Tämä tulos vastaa edellä esitettyjä sakolukututkimusten tuloksia (taulukko 9). Lannoittamattoman koe- jäsenen korkea itäneiden jyvien määrä kaikkiin lannoitettuihin verrattuina oli seurausta epätasaisesta kasvusta. Sen sijaan ei rivimultauksella ole ollut selvää vaikutusta itäneiden jyvien esiintymisrunsauteen. Tämä tulos poikkeaa muissa kokeissa saaduista kokemuk- sista (Köylijärvi 1969). Jyvien raakavalkuaispitoisuus oli Svennossa ja Avussa yli prosenttiyksikön verran kor- keampi kuin Rusossa. Lannoituksen valkuaispitoisuutta lisäävä vaikutus on niinikään ilmei- nen mutta sen sijaan rivimultauksen valkuaispitoisuutta alentava vaikutus jäi pienemmäksi kuin mitä joidenkin aikaisempien havaintojen perusteella oli odotettavissa (Elonen ym. 1967), Tuhkapitoisuudessa, jauhosaaliissa, Zeleny-luvussa, jauhojen vedensitomiskyvyssä, sa- moinkuin valorimetriluvussa esiintyvät viljelytasojen vaikutusten erot olivat hyvin vähäisiä. Mikäli eroja yleensäkään aineistossa esiintyi, olivat ne suurempia lajikkeitten (kokonais- tuhka, Zeleny-luku, valorimetriluku) kuin lannoitustasojen välillä. Leivontakelpoisuuden kannalta keskeisiä arvoja, kostean sitkon määrä ja paisuntaluku,. on esitetty erikseen taulukossa 11. Yhdenmukaisesti alhaisemman valkuaispitoisuuden kanssa oli myös sitkon määrä Rusossa pienempi kuin muissa lajikkeissa. Sen sijaan pai- suntaluku oli Rusolla korkein, Avulla heikoin. Tämä tulos osoittaa Ruson valkuaisen erityisen hyvän laadun; sehän on suoritetuissa tutkimuksissa osoittautunut valkuaisen laatuominaisuuksien puolesta lähes Svennon veroiseksi (Suomela 1968). Sitkon määrä on lisääntynyt lannoituksen tuloksena mutta ei kuitenkaan enää lannoi- tustasoa nostettaessa. Niinikään jää rivimultauksen vaikutus vaille merkitsevyyttä. Paisun- talukuun ei lannoitustasoilla näytä olleen sanottavaa vaikutusta, rivimultauksen merkitse- vyyttä vaille jäävävaikutus on suunnaltaan positiivinen. Laatututkimusten erot näyttivät olevan suurimmatNikkilän kokeessa 1967. Sen sadoista tehtyjen farinograafitutkimusten tuloksia on esitetty kuvassa 4, johon sisältyy kunkin lajik- keen heikoimman (O-kerranne) japarhaan (800 Yn Rivi) koejäsenen farinogrammi täyden- nettyinä eräillä laatuun liittyvillä luvuilla. Avun farinogrammit ovat kummallakin lannoitustasoilla pysytelleet jokseenkin saman- 270 Taulukko 11. Kostean sitkon määrä ja paisuntaluku eri lannoitustasoilla ja lajikkeittain. Rivimultauk- sen vaikutus poikkeamana hajalevityksen tasosta. Keskiarvot kokeista Nikkilä 1966 ja 1967, ja Tammisto 1967. Table 11. Wet gluten content and swelling volume in average of trials Nikkilä 1966 and 1967, and Tammisto 1967. For explanations, see Table I. Lannoitus Yn Lajikkeet Fertilizer Varieties 0 400 800 Apu Ruso Svenno Sitkon määrä % Gluten content O, Haja 34.036.2 36.4 Rivi +0.2 -0.5 385 3l 'B 37 '7 Paisuntaluku Swelling volume O, Haja 13.112.4 13.0 Rivi +0.7 +0.3 83 16‘9 13'7 F-arvo F-value Sitkon määrä Paisuntaluku Gluten Swelling Lannoitustasot 1.3 < 1 Fertilizer Lajikkeet Varieties 49.0** 47.2** Kokeet Trials 73.1** 26.1** läisinä, vaikka valkuaispitoisuus onkin jossain määrin kohonnut. Sen sijaan Ruson edulli- nen käyttäytyminen korkean lannoituksen oloissa tulee selvästi näkyviin farinogrammin paksuutena ja tasaisuutena. Svennon farinogrammit poikkeavat toisistaan jyrkimmin. O-kerranteen erittäin heikko kuvaaja johtuu romahtaneesta sakoluvusta, joka todettiin vain tässä Svennon koejäsenessä. Tämä yksittäistapaus oli koko tutkitussa aineistossa selvin osoitus siitä, miten suureksi myös laadullinen ero saattaa muodostua heikosti ja hyvin viljellyn erän välillä, vaikka ne kasva- vat samoissa oloissa eikä niiden kasvuajassa yms. ominaisuuksissa ole sanottavia eroja. Svennossa oli ilmeisesti kesken tuleentuneita yksilöitä, joiden jyvien amylaasiaktiviteetti ennätti voimakkaasti nousta ennen leikkuupuintia. Voimakkaan lannoituksen saaneessa kerranteessä Svenno käyttäytyi tälle lajikkeelle tyypillisesti. Tulosten tarkastelua Vahvistaen aikaisempien tutkimusten (Larpes 1966, Elonen ym. 1967, Köylijärvi 1969) tuloksia tässä esitetyt kokeet osoittavat yleisesti leviämässä olevan lannoitteiden rivimultauksen tehokkuuden hajalevitykseen verrattuna ainakin savi- ja hiesumaiden 271 Kuva 4. Koelajikkeiden farinogrammit Nikkilän kokeen 1967 lannoittamattomalla (0) ja tehokkaimmin lannoitetulla (800 Rivi) tasolla. Kuvioiden yläpuolella leivontanäytteistä määritetyt vedensitomiskyvyn, raakavalkuaisen ja sakoluvun arvot. Fig. 4. Farinogrammes ofvarieties in trial at Nikkilä, 1967. Left, non-fertilized (0); right 800 kgjhaplacementfertilized {BOO Rivi). Above each figure, from top down wards, water absorption value, crude protein content and falling number. 272 oloissa, jollaisilla maalajeilla kokeet sijaitsivat. Rivimultauksen satoa lisäävä vaikutus on ollut paitsi suhteellisesti myös absoluuttisesti runsaampaa lähdettäessä heikomman tason oloista (Nikkilä), jotka kuitenkin nekin vastasivat maan keskisatoon verrattuna keskinker- taista parempaa tasoa (Anon. 1969). Aivan ilmeisesti rivimultauksen käyttöönotto lannoi- tusmenetelmänä tulee lähitulevaisuudessa nostamaan kevätvehnän keskimääräisiä hehtaa- risatoja maamme viljanviljelyn pääalueilla. Jonkin toimenpiteen vaikutusta viljeltävän kasvin satovarmuuteen voidaan selvittää myös ns. riskikertoimien (vaihtelukertoimien) avulla. Kun taulukossa 1 esitettyjen lukujen perusteella lasketaan riskikertoimet eri lannoitustasoja varten näissä neljässä kokeessa saa- daan seuraava tulos: riskikerroin eri lannoitustasoilla 0 400 Yn 800 Yn O, Haja 33 22 23 Rivi 16 16 Satoisuuden sattumanvarainen heilahtelu on siis ylivoimaisesti runsainta heikolla vil- jelytasolla, tässä kokeessa 0-kerranteessä. Rivimultaus lisäsi lannoituksen satovarmuutta parantavaa vaikutusta tuntuvasti. Tulos yleistettynä merkitsee sitä, että tätä lannoitus- menetelmää käytettäessä voidaan saada ulkoisten olojen aiheuttamat satojen määrävaih- telut tuntuvasti pienenemään. Lannoitteiden rivimultauksen vaikutus sadon laatu- ja kuntotekijöihin ei näissä ko- keissa tullut kovin voimakkaasti esiin. Eräiden yksittäisten kokeitten heikot laatutulokset joko lannoittamattomassa tai hajalevitetyissä koejäsenissä osoittavat, että myös laatu- ominaisuuksien suhteen uusi viljelymenetelmä lisää varmuutta. Tasaisempi tuleentuminen on nimenomaan tällöin mainittava. Rivimultauksen tuleentumista jouduttava vaikutus, joka näissä kokeissa jäi vähäisemmäksi kuin jossain yhteyksissä on aikaisemmin esitetty (Elonen ym. 1967, Köylijärvi 1969), on laskettava juuri tasaisen tuleentumisen tilille. Liioin ei rivimultauksen valkuaispitoisuutta alentava vaikutus tullut niin voimakkaasti esiin kuin eräissä yhteyksissä on esitetty. Rivimultauksen käytön tehokkuus lisääntyy voimaperäisen lannoituksen myötä. Täl- lainen suunta tuli näkyviin myös tässäkokeessa, sekä Nikkilässä että Tammistossa (kuva 1). Käytetty runsaampi lannoitemäärä, 800 kiloa normaali-Y-lannosta hehtaarille ei ole kovin korkea ja on ilmeistä, että rivimultaamalla lannoittaen kasvit pystyvät kannattavasti käyt- tämään hyväkseen tuntuvasti runsaampia ravinnemääriä. Näiden kokeiden perusteella on Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen kevätvehnäaineiston viljelytekniikassa siirrytty käyttämään rivimultausta ja uusien jalosteiden vertailu tapah- tuu siis tämän viljelymenetelmän oloissa. Aivan samalla tavoin kuin riskikertoimien avulla osoitetaan jonkin menetelmän vaiku- tus satojen vaihtelevuuteen, voidaan todeta lajikkeen satovarmuus. Riskikertoimen perus- teella lajikkeet voidaan ryhmitellä esimerkiksi vaateliaisiin ja viihtyviin, jolloin viimeksi mainittuja ovat sellaiset, joiden riskikerroin on vaihtelevista viljelyoloista huolimatta pieni. 273 Tässä tutkimuksessa käytettyjen lajikkeitten riskikertoimet neljän kokeen eri lannoitus- tasoilla olivat seuraavat Apu Ruso Svenno O 33 37 38 400 Yn Haja 20 26 25 400 Rivi 14 21 18 800 Haja 21 29 25 800 Rivi 17 17 18 0-koejäsenessä on siis kaikkien lajikkeiden sadon vaihtelu ollut hyvin suuri, mutta siinä niinkuin kaikissa hajalevitetyissä koejäsenissäkin viihtyväksi tunnettu Apu on ollut Rusoa ja Svennoa viljelyvarmempi. Sen sijaan tehokkaan viljelyn oloissa (800 rivi) on kummankin viimeksimainitun vehnän viljelyvarmuus ollut täysin samaa luokkaa kuin Avun. Samalla niistä siis on saatu runsaampia satoja kuin Avusta. Se, että Avun riskikerroin on voimak- kaamman lannoituksen saaneessa rivimullatussa koejäsenessä korkeampi kuin alemmalla lannoitustasolla liittynee lajikkeen heikkokortisuuteen, koska pahimmat laot esiintyivät juuri ensinmainituissa koejäsenissä (taulukko 6). Lannoitteiden rivimultausta ja runsasta lannoitemää- rää käyttäen voidaan viljely-ympäristöstä siis eliminoida joukko tekijöitä, joiden takia heikommissa oloissa lajikkeiden vaateliaisuuserot ovat tulleet esiin. Toisaalta lajikkei- den sadontuottokyvyn erot tulevat tehokkaan viljelyn oloissa näkyviin selvemmin kuin laajaperäisellä viljelytasolla. Samalla varmentuu sadon saanti talteen hyväkuntoisena. Jalostustyössä on näin ollen entistä enemmän kiinnitettävä huomiota paitsi lajikkeen sadontuottokykyyn myös sellaisiin viljelyarvoa varmentaviin ominaisuuksiin kuin korren- lujuuteen, joka tekee mahdolliseksi runsaitten lannoitemäärien tehokkaan käytön. Tekni- seen käyttöarvoon vaikuttavista ominaisuuksista joudutaan ennen muuta ottamaan huo- mioon valkuaisaineiden rakenne, sillä heikkolaatuisten jalosteiden leivontakelpoisuus ei parane, vaikka niiden valkuaispitoisuus lannoittaen nousisikin kun sen sijaan geneettisesti hyvälaatuisen valkuaisen omaavien lajikkeiden käyttöarvo paranee valkuaisaineiden lisääntymisen myötä (Fajersson ja Svensson 1969). Edellä sanotun jalostusohjelman toteuttamisessa tulee erilaisilla monitekijäkokeilla ole- maan tärkeä merkitys, jotta lupaavien uusien jalosteiden sopeutuminen eri tasolla tapahtu- vaan viljelyyn saadaan ajoissa selvitetyksi. Tämän lisäksi voidaan tässä esitetyn kaltaisin tutkimuksin viljelyyn tulevaa lajikevalikoimaa vastaisuudessa ohjata viljelyn tasossa tapah- tuvien muutosten suuntaan ja päästä edulliseen lajikkeen geneettisen rakenteen ja viljely- ympäristön vuorosuhteeseen, missä sadon tuottamisenriskitekijät voidaan eliminoida mah- dollisimman suuressa määrin. Tiivistelmä Tutkimuksessa on monitekijäkokein selvitelty kolmen kevätvehnälajikkeen (Apu, Ruso ja Svenno) viljelyarvoa eri lannoitustasoilla (0, 400 ja 800 kg/ha Yn) sekä lannoitteiden hajalevitystä että rivimultausta käyttäen. Kokeet järjestettiin Tammiston (Helsingin pitäjä) ja Nikkilän (Kangasala) koetiloilla 1966 ja -67. Lannoituksen vaikutus tuli voimakkaammin esiin satotasoltaan heikommissa Nikkilän kokeissa, missä 800 Yn hajalevitettynä antoi 38 prosentin sadonlisäyksen lannoittamatto- maan koejäseneen verrattuna. Tammistossa lisäys oli 11 prosenttia. Lannoitteiden rivi- 274 multaus lisäsi kevätvehnän lannoitteidenkäyttökykyä niin, että sadot lisääntyivät Nikkilän oloissa B—ls8—15 ja Tammistossa 3—B prosenttia. Lajikkeiden kyky hyötyä rivimultauksesta oli erilainen. Kun kaikki lajikkeet antoivat hajalevitystä käytettäessä jokseenkin yhtä runsaat sadot, oli rivimultauksella annetun run- saan lannoituksen tasolla Svenno 13 prosenttia Apua satoisampi ja Ruso sijoittui näiden keskivälille. Eri kokeista suoritetut mittaukset ja havainnot osoittivat että rivimultauksella oli posi- tiivinen vaikutus versoston kokoon, versomisen runsauteen, tähkän pituuteen sekä tuleen- tumisnopeuteen ja sakolukuominaisuuksiin. Kuitenkin useat näistä eroista jäivät varsin pieniksi eivätkä olleet tilastollisesti merkitseviä. Rivimultauksella ei todettu olevan sadon laatuominaisuuksia heikentäviä vaikutuksia. Raakavalkuaispitoisuuden alentuminen oli kokeissa hyvin vähäinen eikä kaikissa koejäse- nissä edes yhdensuuntainen. Rivimultaus lisäsi satovarmuutta, sillä riskikertoimet pienenivät verrattuna vastaavin lannoitemäärin tapahtuneeseen hajalevitykseen. Myös lajikkeiden väliset vaateliaisuuserot eliminoituivat käytettäessä rivimultausta, sillä korkeammalla lannoitustasolla muodostui- vat vaateliaiksi tunnettujen Svennon ja Ruson riskikertoimet samoiksi kuin Avun, joka puolestaan oli heikommissa koejäsenissä viljelyvarmin. Jalostettaessa lajikkeita voima- peräistä viljelyä varten joudutaan huomiota kiinnittämäänkin tästä syystä lähinnä tekijöi- hin, jotka mahdollistavat tehokkaan lannoituksen käytön ja leivontakelpoisuudeltaan kor- kealuokkaisen sadon saannin. Yhdistetyin lajike- ja lannoituskokein on pyrittävä löytä- mään jalosteet, jotka suhtautuvat edullisimmin voimaperäisen viljelyn oloihin. Tähän työhön liittyvät leivontakelpoisuustutkimukset on tehnyt agronomi Marjatta Korkman Vaasan Höyrymylly Oy:n laboratoriossa Helsingissä. Agronomi Juho Mäki ja yo. Matti Rekunen tekivät suuren osan kenttäkokeiden mittauksista ja havainnoista. Heille pyydämme esittää kiitoksemme saamastamme avusta. KIRJALLISUUTTA Anon. 1968. Tilasto-ja arviolukuja Suomen maataloudesta. Maatalouskalenteri 1969; 269—296. Bell, G. D. H. & Kirby, E. J. M. 1966. Utilization of growth responses in breeding new varieties of cereals. The growth of cereals and grasses, Butterworth: 308—319. Elonen, P., Nieminen, L. & Kara, O. 1967. Sprinkler irrigation on clay soils in Southern Finland. Maatal. tiet. Aikak. 39: 67—98. Fajersson, F. & Svensson, G. 1969. Proteinfrägan kvantitet eller kvalitet. NCF, 17. kongressi, Otanie- mi: (painossa). Kivi, E. I. 1969. Sadon käyttöarvo kevätvehnänjalostuksen tavoitteena. Summary: Quality properties in the Finnish spring wheat breeding. Ann. Agric. Fenn.: Köylijärvi, J. 1969. Rivilannoitus kevätviljasatojen varmentajana. Pellervo 70; 204—207. Larpes, G. 1966. Rivilannoituksen vaikutus kevätviljoissa. Summary: The effect of fertilizer placement in spring cereals. Maatal. ja Koetoim. 20: 14—20. Olered, R. 1967. Development of a-amylase and falling number in wheat and rye during ripening. Pubi. Dept. Plant Husb., Agric. Coll., Sweden 23: I—lo6. Salonen, M. 1965. Lannoitus ja kalkitus. Maatalouskalenteri 1966: 119—132 Snedecor, G. W. 1956. Statistical methods. 485 p. Ames, lowa. Suomela, H. 1969. Oikea lajikevalikoima parantaa kotimaisen myllyvehnän laatua. Koetoim. ja Käyt. 26: 18. 275 SUMMARY INFLUENCE OF VARIETY AND FERTILIZING ON THE PROPERTIES OF SPRING WHEAT Erkki I. Kivi and Simo Hovinen The Hankkija Plant Breeding Institute, Tammisto, Helsingin pit. The effect of a new fertilizing method, the placement of fertilizer, on three spring wheat varieties was studied in factorial experiments. The varieties were grown in 1966 and 1967 on the Nikkilä and Tam- misto experimental farms of the Institute. One of the varieties, Ruso, is a new cultivar; its properties were compared with those of the common varieties Apu and Svenno. Three different managements, 0, 400 and 800 kg per hectare, of a commercial mixed fertilizer (8—13—9), were used. The average yield of the varieties was 31 per cent less at Nikkilä than at Tammisto. The broadcasting of 800 kg fertilizer in- creased the yield 38 per cent at Nikkilä, and only 11 per cent at Tammisto. The placement of fertilizer increased the yields in all trials. Here the effect of management was also bigger at Nikkilä than at Tam- misto. In the trials at the first mentioned farm, the placement of fertilizer increased the grain yields by B—ls, while the increase was 3—B per cent at Tammisto. In both places the efficiency of the placement was improved by a higher fertilizer dose. The varieties examined showed different abilities in utilizing the placement of the fertilizer. By broadcasting, all three wheats gave equal yields, but by the placement ofa higher dose of fertilizer, Svenno- outyielded Apu by 13 per cent. The yield ofRuso lay between the two. Measurements and observations made in the trials showed a trend favourable to the placement of fertilizer in such properties as tillering capacity, size of tillers, length of ear, rapidity and evenness of maturing, and falling number. Most of these differences were, however, small and without statistical significance. The placement did not have any weakening effects on the quality properties of the varieties. The decrease in the crude protein content was also less than indicated in some earlier published works. In the growth rhythm, lodging resistance, kernel weight, volume weight, protein content, wet gluten content, and swelling value, the differences between the varieties covered over the variation by manage- ment. The placement of fertilizer increased the reliability of the spring wheat crops as can be seen by the risk coefficients (coeff. of variation). On different fertilizing levels these were as follows: Risk coefficient on different levels of fertilizer 0 400 800 0, and broadcasting 33 22 23 Placement 16 16 In a similar way it can be shown that the different growth requirements of the varieties were eliminated by the placement of a higher dose of fertilizer: Fertilizer Risk coefficient of variety Apu Ruso Sv(Ruso Svenno 0 33 37 38 400 broadc. 400 placem. 20 26 25 14 21 18 800 broadc. 800 placem. 21 29 25 17 17 18 276 Under effective cultivation conditions both Ruso and Svenno, which in general show high growth- requirements, gave low values of coefficient equalling those of the low-requiring Apu. Nevertheless, the two varieties outyielded Apu. The factorial experiments with the new varieties ofcrops under circumstances of effective and suitable cultivation managements are valuable for a plant breeder in his efforts to develop cultivars for new and increasingly intensive plant husbandry.