MÄRKÄKUUMENNUS TÄRKKELYKSEN ENTSYMAATTI- SEN HAJOAMISEN TEHOSTAJANA 11. Kotimaisista minkkien viljarehuista Maija-Liisa Salo, Irmeli Korhonen ja Ulla-Riitta Lehtonen Helsingin yliopiston kolieläinlieteen laitos Saapunut 16.1. 1970 Minkkien rehuvalioon sisällytetään tavallisesti 10—20 % viljarehua. Viljan jyvien tärkein ravinne on tärkkelys ja ruoansulatusentsyymit hajottavat sitä paljon nopeammin, kun tärkkelysjyväset on ensin märkänä kuumentaen kypsytetty (Salo ym. 1970). Yksi- mahaisilla eläimillä ero tulee esille selvemmin kuin märehtijöillä. Teoreettisesti ajatellen siis minkki pystyy käyttämään viljarehua hyväkseen paremmin, kun rehu annetaan kyp- sytettynä. Sulavuus- ja ruokintakokeiden tulokset tukevat tätä teoriaa. Jarl ja Melin (1953) totesivat viljarehujen orgaanisten aineiden sulavuuden täysi- kasvuisilla minkeillä nousseen keittämisen ansiosta 53.9 %:sta 60.7 %:iin. Rehu koostui pääasiassa kaurarouheesta. Nordfelt ja Melin (1955) mainitsevat, että minkki sulatti kaurarouheen (ilmeisesti käsittelemättömän) orgaanisesta aineesta 62.3 %, ohran 65.7 %, maissin 56.6 % ja vehnänleseen 22.8 %. Typettömien uuteaineiden sulavuus oli Jarl ja MELmin (1953) kokeessa raa’alla viljarehulla 57.2 %, keitetyllä 64.8 %, Ahman (1959) vuorostaan totesi raa’an ja imelletyn ohran typettömien uuteaineiden sulavuudeksi 62— 65 %, raa’an vehnärehujauhon 46 %, keitetyn ohran ja vehnän 75—76 % ja höyry- tettyjen kauraryynien 81 %. Hodson ja MAYNARoin (ref. Jarl & Melin 1953) koetulos oli, että viljarehun typettömien uuteaineiden sulavuus minkeillä nousi keittämisen ansiosta 52 %:sta 73 %:iin. Erickson (ibid.) mainitsee minkinpentujen sulattaneen viljaa keitet- tynä 20 % paremmin kuin raakana. Bernhard ym:n (ibid.) mukaan minkki sulatti käsittelemättömän maissijauhon tärkkelyksestä 74.0 % ja paineessa keitetyn jauhon tärk- kelyksestä 91.0 %. Hopeaketulla vastaavat luvut olivat 78.7 % ja 94.3 %. Kaurahiuta- leiden keittäminen nosti niiden tärkkelyksen sulavuuden minkillä 87.2 %:sta 94.4 %;iin, hopeakettu sen sijaan eikaurahiutaleiden keitosta hyötynyt mitään. Raakaa vehnäjauhon tärkkelystä minkki sulatti 92.9 %, keitettyä 94.4 %. Hopeaketulla luvut olivat 83.7 % ja 97.6 %. Tärkkelyksen sulavuusprosentti ei vielä ilmaise, suuriko osa tärkkelyksestä on hajonnut eläimen omien ruoansulatusentsyymien avulla ja imeytynyt glukoosina, suuriko osa on https://www.c-info.fi/en/info/?token=NLPDsxA9A15hmKV_.fw66IzmL3G2fri9oixeh4g.GrYPk0HAtLTKV3g4gK_J9oD17S4lGSiApKQRQaC3lQoeglmg8eaCsZqe5BBFT1q6Z_kHSnRp9wHViUT5-Rl1keAF8f4rd1p1WPF2ex5niRTpwX9pXh6mHAKAwIe8_0nQeQ3H7prwQ2opCVm_Uh_Ub5BIHS0UVjK81ymKfYuwFn3ehtLX-e_eq_YAjcubMwC7ssE4kfXvn_h4WMXAV3pWnDxm5ikT7vQ 166 hajonnut suolistossa mikrobien vaikutuksesta ja imeytynyt happoina. Edellinen hajoamis- muoto on luonnollisesti eläimen energiatalouden kannalta edullisempi. Minkeillä suori- tetut kasvatuskokeet (Rimmeslätten 1951, Jarl& Melin 1953) eivät kuitenkaan osoita suurta eroa keitetyn viljarehun hyväksi. Nahkojen laatuun keitto ei vaikuta (ibid.). Viljarehun määrä sen sijaan vaikuttaa. Brickson (ref. Jarl& Melin 1953) totesi, että kun keitetyn viljarehun määrä nostettiin 10 %:sta 30 %:hn, huononi minkinnahkojen laatu 1.8 %:lla, 40 %:n osuudella huono- neminen oli 2.4 % ja 50 %:n osuudella 10 %. Suomalaisetkin rehutehtaat toimittavat markkinoille »keittokypsiä» minkinrehuja. Valmistusprosessi on kunkin yrittäjän ammattisalaisuus, mutta joitakin yleispiirteitä siitä on annettu julkisuuteen. Kypsyttäminen voidaan suorittaa joko jauhoina tai kokonaisina jyvinä. Lisätty vesimäärä, keittoaika ja lämpötila vaihtelevat. Höyryn käyttö on tavallista, samoin paineen jolla kypsytysaikaa voidaan lyhentää. Kypsytetyn tuotteen jauhatus- tavassa on myös eroja, sen näkee jo tuotteen ulkonäöstä: se on joko jauhoa tai hiutaleita. Kypsytyksen tarkoituksena on paitsi parantaa rehun hyväksikäyttöastetta, myös lisätä sen vedensitomiskykyä ja veteen sekoitetun jauhon sitkistymistä (Pesso 1967). Tässä tutkimuksessa pyrittiin selvittelemään, kuinka kypsiä olivat Suomessa vuosina 1967—68 markkinoilla olleet minkkien viljarehut. Materiaalit ja tutkimusmenetelmät Tutkimuskohteena oli neljän kotimaisen rehutehtaan vuosina 1967—68 valmistamia minkkien viljarehuja, yhteensä näytteitä 20 rehuerästä. Näytteet joko pyydettiin rehu- tehtailta tai ne saatiin sulavuuskokeiden yhteydessä. Osa jauhoista analysoitiin kauppa- karkeana, osa jauhettiin analyysimyllyllä 1 mm:n seulan läpi. Tämä erilainen karkeusaste vaikeutti jossakin määrin eri näyte-erien vertailua, mutta antoi toisaalta lisäselvitystä asiaan. Keittokypsyyden arvosteluperustana käytettiin entsymaattista menetelmää eli tutki- musta siitä, paljonko tärkkelystä ilman esikeittoa tietyssä käsittelyssä hajoaa glukoosiksi. Esikypsytys korvasi siis normaaliin tärkkelysmääritykseen kuuluvan liisteröimiskeiton. Tulosta verrattiin todelliseen tärkkelyspitoisuuteen. Analyysimenetelmät on yksityiskoh- taisemmin selostettu tutkimuksen osassa I (Salo ym. 1970) ja aikaisemmassa julkaisussa (Salo& Salmi 1968). Entsyymimenetelmää pidetään keittokypsyyden arvostelussa polari- saatiomenetelmääjakongopunavärjäystä varmempanakriteeriona (Erwin 1966, Anstaett & Sung 1969). Myös näitä mikroskooppimenetelmiä käytettiin apuna minkinrehujen vertailussa. Tulokset ja niiden tarkastelu Rehujen entsyymiherkkyys tuoreena ja varastoituna. Tehtaat esitetään tunnuksin A, B, C ja D ja näyte-erät numeroituina aikajärjestyksessä. Tulokset vuoden 1967 näyte-eristä esitetään taulukossa 1. Rehut D2_4 ovat pääasiassa animaalisesta aineksesta koostuvia seoksia. Tuloksista näkyy, että rehujen Aj ja C 4 tärk- kelyksestä on määrityksessä hajonnut kaksinkertainen määrä tehtaan D rehuihin ver- rattuna, kypsyysaste on edellisissä toisin sanoen ollut korkea, jälkimmäisissä heikko. Nämä rehunäytteet oli saatu jo yli puoli vuotta ennen määritysten tekoa, seikka jolla on Taulukko 1. Minkinrehujen kypsyysaste. Enysyymiherkkyys n. % vuotta varastoiduilla jauhoilla. Table I. Fermentability ofstarch ofhydro-thermallyprocessed minkfoods after 6 months’ storage. Tärkkelystä Helposti hajoavaa tärkkelystä Starch Easily fermentable starch % ofdry wt. % »f dry wt. % ofstarch Hienot jauhot Fine meal A 1 57.0 54 95 „ Ci 39.7 35 88 „ D, 53.5 24 45 „ D a 16.0 8 50 „ D, 17.0 7 41 „ D, 16.8 8 48 merkitystä, mutta mihin ei silloin vielä osattu kiinnittää huomiota. Analyysit tehtiin ana- lyysikarkeista jauhoista. Taulukon 2 rehuryhmä 1 käsittää kauppakarkeana analysoituja v. 1968 saatuja, ryhmä 2 analyysimyllyllä jauhettuna analysoituja, samoihin aikoihin tulleita näytteitä. Taulukossa nähdään rehujen keskinäisen vertailun lisäksi eräs analyysien yhteydessä Taulukko 2. Minkinrehun kypsyysaste. Säilytysajan vaikutus tärkkelyksen entsyymiherkkyyteen. Table 2. Effect ofstorage-lime on thefermentability ofstarch ofhydro-thermally processed minkfood. Sarakkeet a, c, e, g = helposti hajoavaa tärkkelystä % k.aista. „ b, d, f, h = „ „ „ % tärkkelyksestä. Columns a, cy e y g = easilyfermentable starch , % ofdry wt. „ by dyfy h „ „ „ proportion ofstarch. Tärkkelystä Analysoitu Analyzed 1968 Starch heti 6 kk päästä after 6 months 18 kk päästä % ofdry wt. freshly huhmaroiden ofler 18 months pounding a b c d e f g h Karkeat jauhot Coarse meal 59.8 55 92 57.0 21 37 56.4 22 39 53.9 40 74 66.6 35 53 58.4 29 50 49 82 53 89 45 75 11 19 18 32 10.5 18 13 23 22 39 11.5 20 33 61 49 91 26 48 23 35 39 59 20 30 24 41 40 68 20 34 A, A, A. B. B, B, Hienot jauhot Fine meal 62.8 52 83 57.6 48 83 54.5 48 88 47 75 60 96 43 44 76 55 95 40 40 73 46 84 38 68D s D. D» 69 70 167 168 esille tullut ilmiö, säilytysajan vaikutus. Ensimmäisen kerran analyysit tehtiin pian näyt- teiden tulon jälkeen, toisen kerran puoli vuotta seisoneena ja kolmannen kerran noin puolitoista vuotta näytteiden saamisesta. Väliajan rehunäytteet olivat laboratoriolämpö- tilassa suljetuissa pulloissa. Tulokset osoittavat ensinnäkin saman kuin edellisessä taulukossa todettiin: eri rehu- tehtaiden minkinrehujen kypsyydessä on suuria eroja. Lisäksi voidaan panna merkille, että samankin tehtaan samanaikaisesti markkinoimissa, eri nimisissä minkinrehuissa on tällaisia eroja. Toisen rehun kypsyysaste saattaa olla vajaa puolet siitä, mitä saman teh- taan toisen, eri nimellä käyvän tuotteen. Edelleen todetaan sama ilmiö, mikä kävi ilmi jo jauhojen kypsytyskokeissa (Salo ym. 1970): kun kypsytetty jauho seisoo varastossa tärkkelyksen entsyymiherkkyys heikkenee. Eri minkinrehuissa oli tässäkin suhteessa kui- tenkin eroja. Niinpä voitiin todeta, että tehtaan C rehut ja tehtaan A hyvin kypsytetty rehu säilyttivät entsyymiherkkyytensä sangen korkeana tai vallan muuttumattomana yli vuoden ajan, kun taas tehdas A:n kahdessa huonosti kypsytetyssä tuotteessa tämä ominai- suus aleni puolessa vuodessa noin puoleen alkuperäisestä, ja puolentoista vuoden päästä tulos oli samaa luokkaa kuin täysin käsittelemättömässä jauhossa. Tehdas B:n rehuissakin todettiin keskinäisiä eroja, mutta ei yhtä suuria kuin tehdas A:n rehuissa. Ylipäänsä ne olivat näiden kahden ryhmän keskiväliltä. Tehdas D;n tämän ryhmän rehut oli jauhettu analyysimyllyllä ennen analyysiä ja se vaikuttaa tuloksia parantavasti, kuten seuraavasta taulukosta käy ilmi. Jauhettuina ne olivat kaiken aikaa vain vähän Ax rehun alapuolella. Taulukossa 3 esitetään lisää samanlaista aineistoa. Kyseiset rehut saatiin tehtailta kesäkuussa 1968, mutta vasta noin 4 kk myöhemmin ne jauhettiin analyysikarkeuteen ja analysoitiin. Niistä ei siis ole olemassa heti tuoreena tehtyjä analyysejä. Toisen kerran Taulukko 3. Minkinrehujen kypsyysaste. Säilytysajan vaikutus tärkkelyksen entsyymiherkkyyteen. Table 3. Effect of storage-time on thefermentabilily ofstarch ofhydro-thermally processed minkfood. Sarakkeet a, c, e, g = helposti hajoavaa tärkkelystä % k.a:sta. „ b, d, f, h = ~ „ „ % tärkkelyksestä. Columns a, c, e, g = easilyfermentable starch, % ofdry wt. ~ b,d,f,h= ~ „ ~ proportion ofstarch Analysoitu Analyzed Tärkkelystä 4 kk päästä after 4 months 16 kk päästä after 16 months Starch % ofdry wt. huhmaroiden pounding bed f gl h 1a e Hienot jauhot1 Fine meal1 A„ 57.8 52 90 55 95 52 90 46 80 C 2 59.8 57 95 57 95 56 94 54 90 Cs 60.7 59 97 59 97 58 96 55 91 B t 57.0 37 65 46 81 37 65 25 44 D 6 55.6 39 70 48 86 34 61 25 45 g ja h = samat jauhot karkeana *) g and h = same meal in coarse condition 169 tehtiin analyysit vuotta myöhemmin ja silloin analysoitiin rehut myös kauppakarkeana. Taulukosta 3 nähdään, että tehtaan C molemmat rehut ja tehtaan A jo kahdesta aikai- semmasta näytteestä hyväksi todettu rehu ovat jälleen huomattavasti paremmin kypsy- tettyjä kuin tehtaiden Bja D rehut. Ax, A 2 ja A 5 ovat eri aikoina saatuja näytteitä saman- nimisestä rehusta. Niiden koostumus ja ominaisuudet osoittautuivat eri näyte-erissä samanlaisiksi. C 2 ja C 3 ovat niinikään keskenään samanlaisia, ja myös aikaisempi saman tehtaan rehu (C 4) on kypsytysominaisuuksiltaan melkein näiden luokkaa, vaikka sen tärkkelyspitoisuus on alempi. Taulukosta 3 muuten nähdään, että heikomman kypsyys- asteen rehuilla lisäjauhatus ennen analysointia vaikuttaa tulokseen enemmän kuin muilla, vaikka silmävaraisesti arvostellen eri rehujen myyntikarkeudessa ei ole ollut suuria eroja. Taulukoissa 2 ja 3 esitetään tulokset myös käsittelyistä, joissa punnittua näyte-erää on ennen entsyymikäsittelyä veden kanssa huhmaroitu parin minuutin ajan. Tällainen huhmarointi parantaa pienessä määrin raa’ankin tärkkelyksen fermentoitumisherkkyyttä (Salo ym. 1970). Kypsytettyjen viljatuotteiden jyväsiä voidaan mekaanisesti vioittaa paljon helpommin kuin raakaa tärkkelystä, seikka joka on tullut esille sekä omissa kypsy- tyskokeissa (ibid.) että minkinrehuissa. Voitaneenkin päätellä, että minkinrehujen heikko entsyymialttius johtuu joko kypsytysprosessin puutteellisuudesta (vaikuttavia tekijöitä lämpötila, aika, paine ja vesipitoisuus) tai kypsytetyn tuotteen hienontamistavasta, tai molemmista. Kuten kirjoituksen ensimmäisestä osasta kävi ilmi, pitävät USA:n tämän alan tutkijat (Hale 1965, Erwin 1966, Matsushima ym. 1966, Anstaett& Sung 1969) tärkeänä, että kypsytetyt maissinjyvät heti kuumana valssataan hyvin ohuiksi hiutaleiksi. Valssaus täydentää puutteellisiakin kypsytystä ilmeisesti särkemällä tärkkelysjyväsiä. Hiutaloiminen on suoritettava heti kypsytysprosessin jatkokäsittelynä, jolloin jyvät vielä ovat kuumia (ainakin 25—30°C) ja sisältävät tietyn vesipitoisuuden (Erwin 1966). Saman kypsytysprosessin läpikäynyt, vasta kuivauksen jälkeen hienonnettu viljarehu ei ole yhtä helposti fermentoituvaa kuin heti kuumana hiutaloitu. Tehtaan C hiutaloidut minkinrehut ovat muita täydellisemmin fermentoituvia ehkä juuri hiutaloimisprosessin ansiosta. Ne ovat myös ainoita, joissa fermentoitumisherkkyys säilyy muuttumattomana varastossakin. Toinen hyvä kypsytysmenetelmä perustuu sekin tärkkelysjyvästen särkemiseen: kos- tutetut jauhot kypsennetään kovassa paineessa ja johdetaan välittömästi ulkoilmaan (Mudd, C. A.& Perry 1969). Suuri paine-ero saa tärkkelysjyväsissä aikaan mekaanista särkymistä, mikä entsyymikokeissa ja myös naudalla suoritetuissa ruokintakokeissa ilme- nee tärkkelyksen nopeana fermentaationa. Mahdollisesti minkinrehut Aj, A 2 ja A 5, jotka ovat vasaramyllyllä jauhettuja, ovat tämäntapaisen kypsytysprosessin tuotteita. Taulukossa 2 esitetyt rehut A 3 ja A4 sen sijaan on kypsytetty vähemmän tehokkaalla menetelmällä. Mikroskooppiset tutkimukset. Taulukon 3 kauppakarkeita rehuja tutkittiin myös kongopunavärjäystä ja polarisaatiota käyttäen. Tulos vastasi varsin hyvin entsyymikokeiden tulosta. Tehtaan C rehut olivat parhaiten kypsytettyjä, niissä ei juuri nimeksikään todettu polarisoivia tai värjääntymättömiä jyväsiä. Tehdas A;n rehu oli tässä suhteessa vähän heikompi, seuraavana oli tehdas D ja viimeisenä tehdas B. Kah- dessa viimeksimainitussa näkyi jo varsin runsaasti vioittumattomia tärkkelysjyväsiä. Mik- roskooppinen tutkimus osoitti rehujen D ja B välillä vähän suurempaa eroa edellisen hyväksi kuin entsyymikokeen tulokset. 170 Sulavuustuloksia minkinrehuista. Neljästä taulukossa 3 mainitusta rehusta analysoitiin myös sulavuuskoenäytteet. Perusrehuna kokeissa oli teurasjäte, jonka painomäärästä n. 18 % eli lähes 50 % kuiva-aineesta korvattiin asianomaisella vilja- rehulla. Johtoaineena oli kromioksidi, mikä määritettiin Kimura ja MiLLERin (1967) menetelmällä. Taulukossa 4 nähdään tuloksia kokeesta. Ensinnäkin voidaan todeta, että minkki on sulattanut kaikkien rehujen tärkkelystä erittäin hyvin, sulavuudet vaihtelevat rajoissa997. 98.7 %. Tämän mukaan kypsytysprosessin ei tarvitse olla täysin satapro- senttinen kun jo päästään hyvään tulokseen. Kirjallisuusosassa esitetyt kypsytetyn vilja- rehun sulavuudet ovat järjestään alempia((91.94.4 %) (ref. Jarl& Melin 1953) kuin tässä todetut. Nyt on kuitenkin huomattava, että tärkkelystä määritetään hyvin monen- laisilla menetelmillä, eikä niitä kaikkia pidetä läheskään luotettavina (Zelenka & Sasek 1966). Varsinkin kolorimetrisillä menetelmillä saadaan sonnan tapaisille voimakkaan värisille aineille helposti liian korkeita tärkkelysprosentteja, mikä sitten näkyy liian alhai- sena sulavuusprosenttina. Taulukko 4. Sulavuustuloksia taulukon 3 viljarehuista. Table 4. Digestibilities of the minkfoodspresented in Table 3. Koe C Koe A Koe B Koe D Exp. C Exp. A Exp. B Exp. D Tärkkelystä rehussa % k.a:sta Starch in food, % of dry wt. 59.857.8 57.055.6 Tärkkelystä sonnassa % k.aista Starch infaeces, % ofdry wt. 2.32.4 4.34.1 Tärkkelyksen sulavuus-% Digestibility of starch, % Rehun kuiva-aineen sulavuus- % 98.698.4 97.097.0 Digestibility offood dry matter, % Rehun org.aineen sulavuus- % Digestibility offood organic matter, % 82.178.5 77.876.2 83.179.9 79.377.4 Taulukosta nähdään myös kuiva-aineen ja orgaanisen aineen sulavuudet. Nekin ovat korkeampia kuin kirjallisuusosasta löydettävät pari vertailukelpoista tulosta. Orgaanisen aineen sulavuuteen vaikuttaa kuitenkin hyvin paljon rehuseoksen jauhokoostumus ja tau- lukossa eri tehtaiden välillä ilmenevät erot johtuvat ilmeisesti lähinnä tästä seikasta. Minkinrehuthan sisältävät erilaisia rehujauhoja ja kokojyväjauhoja sekä pienessä määrin myös muita lisäaineita. Eri tehtailla nämä komponentit esiintyvät erilaisina prosentti- osuuksina. Kuoriaineksen osuus sen vuoksi vaihtelee ja on tuskin luultavaa, että minkin suolistofloora pystyy sulattamaan jyvien hedelmä- ja siemenkuorta kauran ja ohran olki- maisesta ulkokuoresta puhumattakaan, olkoonpa viljatuote kuinka kypsää hyvänsä. Nordfelt ja MELiNin (1955) toteama vehnänleseen orgaanisen aineen hyvin alhainen sulavuus 22.8 % tukee tätä olettamusta. Vehnänleseessä on sentään 15—20 % tärkkelystä, samanverran proteiinia ja n. 5 % sokeria (Salo& Kotilainen 1970). Sulanut osa ei siis peitä läheskään edes näitä helposti sulaviksi katsottuja aineita. Keiton merkitys minkkien viljarehuissa rajoittuneekin siihen, että keitto parantaa tärkkelyksen ja ehkä pienessä määrin myös valkuaisaineiden sulavuutta. 171 Yhteenveto Tutkimuksessa selviteltiin neljän suomalaisen rehutehtaan minkkien viljarehujen kyp- syysastetta. Neljästä rehusta esitetään lisäksi sulavuustuloksia. Arvosteluperustana oli amyloglukosidaasimenetelmä, mutta myös kongopunavärjäystä ja polarisaatiota kokeil- tiin. Tutkimuksessa todettiin seuraavaa: Yhden tehtaan (C) tutkitut kaksi rehuerää olivat erittäin hyvin kypsytettyjä, ts. 95—97 % tärkkelyksestä oli helposti fermentoituvaa. Vain nämä rehut olivat hiutaleina. Toisen tehtaan (A) yksi rehu, josta tutkittiin kolme eri näytettä, oli tuoreenajokseenkin edellisen veroista (92 —95 %). Saman tehtaan kaksi muuta rehua olivat tutkituista näyte- eristä heikoimpia (n. 38 %). Kahden muun tehtaan (B ja D) rehut olivat tältä väliltä. Tehtaan C rehujen fermentoitumisherkkyys ei varastoitaessa alentunut ja tehtaan A parhaalla rehulla se aleni vain melko vähän (n. 80 % :iin). Kaikki muut rehut sen sijaan tässä mielessä »vanhenivat» ja yleensä sitä enemmän, mitä heikompi kypsytys alunperin oli ollut. Huhmarointi tai jauhatus analyysimyllyllä paransi tärkkelyksen fermentoitumisherk- kyyttä heikostikin kypsytetyssä rehussa enemmän kuin raa’assa jauhossa. Eri tehtaiden rehuissa todetut erot ilmeisesti johtuivat joko kypsytysprosessin tai jauhatuksen eroavuuk- sista, tai molemmista. Entsyymikokeella saatiin kvantitatiivisia tuloksia, kongovärjäyksellä ja polarisaatiolla vain summittaisia arviointeja. Keskenään eri menetelmien tulokset olivat kutakuinkin yhtäpitäviä. Neljästä rehusta tehdyt sulavuuskokeet osoittivat, että tärkkelyksen sulavuus vasta kypsytetyissä rehuissa oli997.98.60—98.6 %. Orgaanisen aineen sulavuus oli vastaavasti 77.5—83.1 %. Huonoimmin kypsytetyt rehut edustivat alempia lukuja, mutta kaikkien sulavuus voidaan katsoa hyväksi. KIRJALLISUUS Anstaett, F. R.& Sung, A. C. 1969. Evaluating hydro-thermal processed grains. Feedstuff’s 41 (no 19): 19. Erwin, E. S. 1966. Pressure cooking grain for cattle rations. Ibid. 38 (no 7): 60. Hale, VV. H. 1965. Thin flake steam-processed railo and barley for cattle. Ibid. 37 (no 27): 40. Jarl, F.& Melin, G. 1953. Utfordringsförsök med okokt och kokt cerealiefoder till mink. Vära pälsdjur 24: 222—229. Kimura, F. T.& Miller, V. L. 1957. Improved determination of chromic oxide in cow feed and feces. J. Agric. Food Chem. 5: 216. Matsushima, J. K., Johnson, D. E., Heedney, M. W. ScWeichenthal, B. A. 1969. Greater feed efficiency from flaked corn. Feedstuff's 38 (no 4): 29. Mudd, C. A. & Perry, T. W. 1969. Raw cracked vs. expanded gelatinized corn for beef cattle. J. Animal Sci. 28: 822—826. Nordfelt, S., Melin, G. 1955. Smältbarhetsförsök med mink. Vära pälsdjur 26: 105—109. Pesso, K. 1967. Viljarehun kypsennyksestä. Turkistalous 39: 260—267. Rimmenslätten, H. 1951. Forsok med koking av kullhydratkraftfdret tili solvrev-, blärev- og minkkvalper. Norsk Pelsdyrblad 25: 329—336. Salo, M.-L., Korhonen, I. & Lehtonen, U.-R. 1970. Märkäkuumennus tärkkelyksen entsymaattisen hajoamisen tehostajana. I. Tärkkelyspreparaateillä ja jauhetulla viljalla tehdyt kokeet. J. Sei. Agr. Soc. Eini. 42: 154—164. 172 » & Kotilainen, K. 1970. On the carbohydrate composition and nutritive value of some cereals. Ibid. 42: 21—29. —»— & Salmi, M. 1968. Determination of starch by the amyloglucosidase method. Ibid. 40: 38— 45. Zelenka, S.& Sasek, A. 1966. Bewertung von analytischen Methoden zur Stärkebestimmung. Stärke 18: 77—81. Ahman, G. 1959. Smältbarhetsförsök med mink. Vära pälsdjur 30: 4—7. SUMMARY IMPROVING THE FERMENTABILITY OF STARCH BY HYDRO-THERMAL PROCESSING 11. Studies relating to cereal foods for mink Maija-Liisa Salo, Irmeli Korhonen and Ulla-Riitta Lehtonen Department ofAnimalHusbandry, University of Helsinki The cooking degree ofcereal foods for mink, produced by four Finnish food mills,has been investigated. Data are presented on the digestibility offour cereal foods. The evaluation was based upon the fermentation of the starch by the amyloglycosidase method, without pre-gelatinization of the samples. The following results were noted: The foods of mill C were well processed, i.e. 95—97 % of the starch was easily fermentable. Only these foods were in a flaked condition. In the fresh state, one food of mill A displayed fairly good (92 —95 %) fermentability, whereas two other foods from the same mill showed the poorest fermentability (about 38 %) in the test series. The samples received from the two other mills (B and D) were of intermediate quality. The fermentability of the foods from mill C was not reduced on storage. The fermentability of the best mill-A food was somewhat reduced (to about 80 %). On the other hand, all other foods became ’over aged’, the degree of aging being the greater the poorer the original hydro-thermal treatment. The results obtained by amyloglucosidase, optical birefringence and the Congo-red staining method, respectively, were in general in agreement. The enzymatic method appeared to be suitable for quan- titative determinations, whereas only rough estimations could be made by microscopy. The digestibility of the starch in the freshly processed foods ranged from 97.0 to 98.6 %. Correspondingly, the digestibility of the organic matter ranged from 77.5 to 83.1 %. The lower figures relate to the less processed foods; nevertheless, the digestibility of all foods investigated can be considered good.