TYPPI- JA KALILANNOITUKSEN VAIKUTUS RUOKAPERUNAN LAATUUN Anita Ellala, Lasse Vanhanen ja Rakel Kurkela Elintarvikekemian ja -teknologian laitos, Helsingin Yliopisto Saapunut 3. 7. 1970 THE INFLUENCE OF NITROGEN AND POTASSIUM FERTILIZING ON THE SPECIFIC GRAVITY AND COOKING QUALITY OF POTATO VARIETIES BINTJE AND REALTA Anita Ellala, Lasse Vanhanen and Rakel Kurkela Helsinki University, Institut of Food Chemistry and Technology Abstract. The influence of three nitrogen and potassium levels on the specific gravity and cooking quality of the varieties Bintje and Realta in the year 1968 was investigated. In order to find out the influence of two different kinds of soil the potatoes were grown in fine sandy soil rich in organic matter (Mikkeli) and sandy gyttja clay (Vehkalahti). The potatoes were fertilized with 50, 125 and 200 kg N/ha, every rate ofnitrogen combined with 100, 200 and 400 kg KjO/ha. Mealiness and flavour were evaluated from the samples fractioned into five specific gravity classes. On the basis of sensory evalutation of the different classes the amount of potatoes of high quality was calculated from all the samples. The mealiness and flavour of the potatoes representing the specific gravity class of highest total weight were consider- ed characteristic to the sample. The specific gravity, darkening after cooking and stability of prepeeled potatoes, were also regarded as a criteria of the quality. The mean specific gravity of both varieties was lowered by nitrogen and potassium fertilizing. Similarly, the characteristic mealiness of the sample and the amount of high quality potatoes decreased with increased fertilizing. However, even the strongest fertilizing did not cause any perceptible off-flavor, although the potatoes of the strongest NK-applica- tion were differentiated from those of the weakest NK-application by triangle tests. Nitrogen or potassium fertilizing did not affect the stability of colour of pre-peeled potatoes, when discoloration was controlled once a day during storage. The effect of the variety of soil was stronger than that of fertilizing on the quality of both potato varieties. Perunan lannoituksella päästään varsin huomattaviin sadon lisäyksiin, mutta samalla on todettu lannoituksen vaikuttavan myös sadon laatuun. Lannoituksen aiheuttamia laa- dun muutoksia on selvitetty paitsi Yhdysvalloissa myös Euroopassa mm. Hollannissa ( Schippers 1961, 1968a, 1968b), Saksassa (Arenz ym. 1960, Schmitt ja Brauer 1964, Soll 1961), Norjassa (Andersen 1966, Baerug 1961, Hernes ja Elle 1961), Ruotsissa (Aoerberg ja Svensson 1961, Andersson ym. 1964, Johansson 1966, Lomakka 1966, Svensson 1964) ja Suomessa (Lähde 1935, Varis 1968). Varis (1970 a ja b) on refe- roinut näitä tutkimuksia perusteellisesti. https://www.c-info.fi/en/info/?token=zI9zhOZ264OdEEWK.22C3KIyfwQuuULk417mGPA.pY1DMOjAxaXxsV6JYd6wcJhXvm288ED8_Smd8gMkVpYQsDY008-3ykUdhX1OlUQBnElo0reoCO6n2Pw83oi7L5iY8EzQV7ortZ3ZOwpA4oMhNg0QS-oqn9dxRm0Qn1Q6fr0mfJayE2gUfhQg5mOKQjRYYaJF5lRON19tSpA5rchQJZwn8-Gn7bha1GUWSPJ5uKa8BzcnTgopWiA Useimmissa tutkimuksissa on laadun kriteerinä pidetty perunan ominaispainoa, kuiva- aine- tai tärkkelyspitoisuutta. Joissakin tutkimuksissa on lisäksi kiinnitetty huomiota pe- runan keitto-ominaisuuksiin (cooking quality): makuun, rakenteeseen ja keiton jälkeiseen tummumiseen. Tässä tutkimuksessa on selvitetty typpi- ja kalilannoituksen vaikutusta Bintjen ja Realtan laatuun. Nämä lajikkeet valittiin tutkimuksen kohteeksi, koska ne tällä hetkellä tietyiltä ominaisuuksiltaan sopivat hyvin ruokaperunaa jalostavan teollisuuden raaka- aineeksi. Laadun kriteerinä ominaispainon ja keitto-ominaisuuksien lisäksi on pidetty pe- runan säilyvyyttä kuorittuna. Materiaali Tutkimuksessa käytettiin Itä-Suomen Raakasokeritehdas Oy:n kesällä -68 tekemän perunan typpi-ja kalilannoituksen tarvetta selvittävän kenttäkokeen materiaalia. Kokeessa olleet lajikkeet, Bintje ja Realta, viljeltiin kahdella eri kasvupaikalla, Mikkelin mlk:ssa ja Vehkalahdella, yhdeksällä eri lannoitustasolla (36 koejäsentä). Mikkelin mikissä oli maanlaatu multava hietamaa ja Vehkalahdella hietainen urpasavi. Kummankin kasvu- paikan maaperän viljavuustutkimuksen tulokset ovat taulukossa 1. Typpilannoitteena oli Oulunsalpietari, kalilannoitteena kaliumsulfaatti ja fosforilannoitteena superfosfaatti. Kokeissa käytetty typpilannoitus oli 50, 125 ja 200 kg N/ha, kukin yhdistettynä kol- meen eri kalilannoitustasoon; 100, 200 ja 400 kg K2O/ha. Fosforilannoitus oli kaikilla lannoitustasoilla sama: 285 kg P 2O ä/ha. Bintje viljeltiin hollantilaisesta, virustestatusta siemenestä. Yksityiskohtaiset tiedot kenttäkokeen järjestä- misestä ja viljelytekniikasta käyvät selville Itä-Suomen Raakasokeritehdas Oy:n kesän -68 perunanviljelykokeiden raportista (Itä-Suomen Raakasokeritehdas Oy. 1968). Noston yhteydessä perunat lajiteltiin kolmeen eri kokoluokkaan 25—35 mm, 35—55 mm ja > 55 mm. Satotulokset on esitetty kuvissa 1 ja 2. Laadun arvostelua varten saatiin kustakin koejäsenestä 50 kg:n näyte kokoluokasta 35—55 mm. Perunoita oli varastoitu 4 kk 4—6°C:ssa 85 % rH:ssa ennen tämän tutki- muksen suorittamista. Taulukko I. Maaperän viljavuustutkimuksen tulokset Itä-Suomen Raakasokeritehdas Oy:n perunan viljelyn kenttäkokeiden kasvualustoista Vehkalahdella ja Mikkelistä tutkittuna keväällä ja syksyllä 1968 otettujen maanäytteiden perusteella. Vehkalahti Mikkeli kevät syksy kevät syksy 1968 1968 1968 1968 Johtoluku 0.43.7 0.8 pH 5.04.8 5.24.3 Kalsium mg/1 1298.02332.0 550.02310.0 Fosfori mg/1 3.95.0 1.08.0 Kalium mg/1 84.0273.0 50.090.0 64 https://www.c-info.fi/en/info/?token=zI9zhOZ264OdEEWK.22C3KIyfwQuuULk417mGPA.pY1DMOjAxaXxsV6JYd6wcJhXvm288ED8_Smd8gMkVpYQsDY008-3ykUdhX1OlUQBnElo0reoCO6n2Pw83oi7L5iY8EzQV7ortZ3ZOwpA4oMhNg0QS-oqn9dxRm0Qn1Q6fr0mfJayE2gUfhQg5mOKQjRYYaJF5lRON19tSpA5rchQJZwn8-Gn7bha1GUWSPJ5uKa8BzcnTgopWiA 65 Menetelmät Laadun arvostelemiseksi määritettiin keskimääräinen ominaispaino ja ominaispaino- jakautuma sekä suoritettiin maun ja jauhoisuuden arvostelu. Näiden perusteella laskettiin moitteettoman ruokaperunan osuus eri koejäsenissä. Lisäksi tutkittiin koejäsenistä keiton jälkeinen tummuminen ja värin säilyvyys kuorittuna sulfiittikäsittelyn jälkeen. Kuva 1. Bintjen kokonaissato hietaisella urpasavella (Vehkalahti) ja multavalla hietamaalla (Mikkeli) eri lannoitustasoilla. Kuva 2. Realtan kokonaissato hietaisella urpasavella (Vehkalahti) ja multavalla hietamaalla (Mikkeli) eri lannoitustasoilla. https://www.c-info.fi/en/info/?token=zI9zhOZ264OdEEWK.22C3KIyfwQuuULk417mGPA.pY1DMOjAxaXxsV6JYd6wcJhXvm288ED8_Smd8gMkVpYQsDY008-3ykUdhX1OlUQBnElo0reoCO6n2Pw83oi7L5iY8EzQV7ortZ3ZOwpA4oMhNg0QS-oqn9dxRm0Qn1Q6fr0mfJayE2gUfhQg5mOKQjRYYaJF5lRON19tSpA5rchQJZwn8-Gn7bha1GUWSPJ5uKa8BzcnTgopWiA 66 Keskimääräinen ominaispaino. Koejäsenistä määritettiin keskimää- räinen ominaispaino punnitsemalla 8 kg;n näyte ilmassa ja vedessä. Ominaispainojakautuma määritettiin koejäsenistä lajittelemalla mate- riaali suolaliuoksilla kuuteen eri ominaispainoluokkaan (< 1.065,11.061.075,5—1.075, 1.075— 1.080, 1.080—1.085, 1.085—1.095, > 1.095). Ominaispainolajiteltua materiaalia käytettiin myös maun ja jauhoisuuden arvoste- lussa. Aikaisemman kokemuksen perusteella fraktio 1.075—1.085 oli osoittautunut kriit- tiseksi ominaispainoalueeksi määritettäessä eri perunalajikkeiden ruokaperunakelpoi- suutta, minkä vuoksi tämä fraktio jaettiin kahteen osaan((1.071.080,5—1.080,11.081.085).0—1.085). Realtan kohdalla osoittautui fraktio11.081.095 kriittiseksi ruokaperunakelpoisuutta määritettäessä, minkä vuoksi Realtasta tämä fraktio jaettiin kahteen osaan (1.085—1.090, 1.090—1.095). Maku ja jauhoisuus. Maun ja jauhoisuuden arvostelu tehtiin ominaispaino- lajitellusta materiaalista samoin kuin pestyn perunan säilyvyyttä koskevassa tutkimuksessa (Ellala ym. 1970). Jauhoisuuden arvostelussa käytettiin LuGTin ja GoonijKin menetelmästä muunnettua asteikkoa (Lugt ja Goodijk 1959). erittäin jauhoinen jauhoinen hiukan jauhoinen kiinteä, tahmea, ei jauhoinen vetinen, pehmeä, löysä. Tulosten laskemista varten annettiin kullekin jauhoisuusasteella pisteet seuraavasti: erittäin jauhoinen 4, jauhoinen 3, hiukan jauhoinen 2.5, kiinteä, tahmea 2ja vetinen, löysä 1. Maun arvostelussa käytettiin asteikkoa: hyvä, täyteläinen perunan maku tyydyttävä, laimea perunan maku, ei välttävä, lievä sivumaku sivumakua huono, voimakas sivumaku. Samoin kuin jauhoisuuden arvostelussa annettiin tulosten laskemista varten pisteet kullekin makuasteelle seuraavasti: hyvä 4, tyydyttävä 3, välttävä 2 ja huono 1. Maultaan ja jauhoisuudeltaan moitteettomana pidettiin näytettä, joka sai arvostelussa ryhmän anta- maksi keskiarvoksi 25 2.5 pistettä sekä mausta että jauhoisuudesta. Moitteettoman ruokaperunan osuus ilmoittaa, montako prosenttia kustakin koejäsenestä on materiaalia, joka on saanut maun ja jauhoisuuden arvostelussa S; 2.5 pistettä. Kustakin koejäsenestä arvosteltiin maku ja jauhoisuus ominaispainofrak- tioittain. Täten määritettiin ominaispainoraja, josta lähtien maku ja jauhoisuus täyttivät asetetut vähimmäisvaatimukset (2; 2.5). Ominaispainojakautuman perusteella laskettiin tämän rajan yläpuolella olevan materiaalin osuus, jolloin saatiin selville moitteetoman ruokaperunan osuus kussakin koejäsenessä. Kunkin koejäsenen ominaismakua ja - jauhoisuutta kuvaavat paino- määrältään suurimman ominaispainoluokan saamat maku- ja jauhoisuuspisteet. Lannoi- tuksen vaikutus makuun ja jauhoisuuteen testattiin varianssianalyysillä. https://www.c-info.fi/en/info/?token=zI9zhOZ264OdEEWK.22C3KIyfwQuuULk417mGPA.pY1DMOjAxaXxsV6JYd6wcJhXvm288ED8_Smd8gMkVpYQsDY008-3ykUdhX1OlUQBnElo0reoCO6n2Pw83oi7L5iY8EzQV7ortZ3ZOwpA4oMhNg0QS-oqn9dxRm0Qn1Q6fr0mfJayE2gUfhQg5mOKQjRYYaJF5lRON19tSpA5rchQJZwn8-Gn7bha1GUWSPJ5uKa8BzcnTgopWiA 67 Taulukko 2. Hietaisella urpasavella (Vehkalahti) ja multavalla hietamaalla (Mikkeli) eri lannoitusta- soilla viljellyn Bintjen ja Realtan keskimääräiset ominaispainot. Lannoitustaso Bintje Realta N K aO Vehkalahti Mikkeli Vehkalahti Mikkeli kg/ha kg/ha 100 1.0991.082 1.0971.082 50 200 1.0951.083 1.0931.080 400 1.0931.074 1.0931.074 100 1.0921.078 1.0971.072 125 200 1.0871.075 1.0941.070 400 1.0801.072 1.0911.070 100 1.0871.067 1.0941.070 200 200 1.0871.070 1.0921.070 400 1.0831.070 1.0911.070 x 1.0891.075 1.0921.073 Keiton jälkeinen tummuminen arvosteltiin asteikolla: tummumaton, hyvin lievästi tummunut, hiukan tummunut, pahasti tummunut, pilalle tummunut. Lannoituksen vaikutus keiton jälkeiseen tummumiseen testattiin niin ikään varianssi- analyysillä. Kuoritun perunan säilyvyyden tutkimista varten kuorittiin 8 kg:n erä kustakin koejäsenestä teräkuorijalla (Solia Tempo S 8) ja suoritettiin jälkipuhdistus käsin. Puolet näytteistä käsiteltiin 0.25 %:sella NaHSOg-liuoksella ja puolet 0.50 %:sella NaHS03-liuoksella. Käsittelyaika oli 30 sek. Perunat pakattiin 0.08 mmm vahvuiseen läpinäkyvään polyeteenipussiin javarastoitiin 4—6°C:ssa. Keskenään verrattavat näyt- teet valmistettiin samana päivänä. Tuloksissa ilmoitetaan, montako vuorokautta perunat säilyivät ulkonäöltään hyväksyt- tävinä eli kun värivirheitä oli alle 10 %:ssa mukuloita. Pakkaukset avattiin tietyn säilytys- ajan jälkeen ja tummuneidenperunoiden prosenttinen osuus laskettiin. Triangelitestillä tutkittiin, aiheuttaako lannoitus koejäsenissä aistinvaraisesti todetta- vaa makueroa (Ellala ym. 1970). Kokeet ja tulokset Keskimääräinen ominaispaino ja ominaispainojakau- tum a. Keskimääräiset ominaispainot on esitetty taulukossa 2 ja ominaispainojakautu- mat kuvassa 3. Keskimääräisten ominaispainojen keskiarvot eri typpi- ja kalitasoilla olivat N kg/ha x Kz O kg/ha x 50 1.087 100 1.085 125 1.082 200 1.083 200 1.079 400 1.081 https://www.c-info.fi/en/info/?token=zI9zhOZ264OdEEWK.22C3KIyfwQuuULk417mGPA.pY1DMOjAxaXxsV6JYd6wcJhXvm288ED8_Smd8gMkVpYQsDY008-3ykUdhX1OlUQBnElo0reoCO6n2Pw83oi7L5iY8EzQV7ortZ3ZOwpA4oMhNg0QS-oqn9dxRm0Qn1Q6fr0mfJayE2gUfhQg5mOKQjRYYaJF5lRON19tSpA5rchQJZwn8-Gn7bha1GUWSPJ5uKa8BzcnTgopWiA 68 Ominaispainon aleneminen lannoitusta lisättäessä näkyy myös ominaispainojakautuman huippukohdan siirtymisenä alhaisempaan ominaispainoon. Hietaisella urpasavella (Veh- kalahti) kasvaneiden perunoiden ominaispaino oli suurempi kuin multavalla hietamaalla (Mikkeli) kasvaneiden perunoiden. Kuitenkin on huomattava, että pienin keskimääräinen ominaispaino oli molemmilla lajikkeilla n. 1.070. Maku ja jauhoisuus. Jauhoisuus osoittautui laadun minimitekijäksi moit- teettoman ruokaperunan osuutta määritettäessä. Ominaispainon alaraja, josta lähtien peruna todettiin sekä maultaan että jauhoisuu- deltaan moitteettomaksi oli Bintje, hietainen urpasavi (Vehkalahti) 1.080 Realta, » » » 1.090 Bintje, multava hietamaa (Mikkeli) 1.080 Kuva 3. Hietaisella urpasavella (Vehkalahti) ja multavalla hietamaalla (Mikkeli) eri lannoitustasoilla viljellyn Bintjen ja Realtan ominaispainojakautumat. https://www.c-info.fi/en/info/?token=zI9zhOZ264OdEEWK.22C3KIyfwQuuULk417mGPA.pY1DMOjAxaXxsV6JYd6wcJhXvm288ED8_Smd8gMkVpYQsDY008-3ykUdhX1OlUQBnElo0reoCO6n2Pw83oi7L5iY8EzQV7ortZ3ZOwpA4oMhNg0QS-oqn9dxRm0Qn1Q6fr0mfJayE2gUfhQg5mOKQjRYYaJF5lRON19tSpA5rchQJZwn8-Gn7bha1GUWSPJ5uKa8BzcnTgopWiA 69 Taulukko 3. Moitteettoman ruokaperunan määrä hietaisella urpasavella (Vehkalahti) ja multavalla hietamaalla (Mikkeli) viljellystä Bintjestä ja Realtasta eri lannoitustasoilta kokoluokasta 35—55 mm. Lannoitustaso Bintjc Realta KO Vehkalahti Mikkeli Vehkalahti Mikkeli kg/ha kg/ha % tn/ha % tn/ha % tn/ha % tn/ha 100 98.222.6 65.819.3 85.316.2 0 0 50 200 98.422.3 57.615.7 70.914.5 0 0 400 95.524.0 16.55.2 70.214.0 0 0 100 93.923.4 38.713.0 86.920.0 0 0 125 200 92.827.5 16.05.0 65.213.8 0 0 400 82.125.1 13.64.7 46.09.9 0 0 100 92.226.7 8.72.9 65.014.9 0 0 200 200 77.522.9 11.33.5 63.613.9 0 0 400 67.821.0 1.00.3 47.111.2 0 0 x 88.723.9 25.57.7 66.714.3 0 0 Realtasta ei saatu multavalla hietamaalla viljeltynä lainkaan moitteetontaruokaperunaa, sillä korkeinkaan ominaispainoluokka (> 1.095) ei jauhoisuuden puolesta täyttänyt ase- tettuja minimivaatimuksia. Ominaispainolajittelun ja moitteettoman ruokaperunan ominaispainoalarajan perus- teella lasketut moitteettomanruokaperunan %:set osuudet eri lannoitustasoilta on esitetty taulukossa 3, jossa lisäksi on Itä-Suomen Raakasokeritehdas Oy:n satotulosten perusteella lasketut moitteettoman ruokaperunan sadon määrät eri lannoitustasoilla. Suurin moitteettoman ruokaperunan määrä (27.5 tn/ha) saatiin Bintjestä hietaisella urpasavella viljeltäessä lannoiteyhdistelmällä 125 kg N/ha +2OO kg KaO/ha (taulukko 3, kuva 4). Realtasta saatiin samaltakasvupaikalta eniten moitteetontaruokaperunaa (20 tn/ ha) lannoiteyhdistelmällä 125 kg N/ha + 100 kg K 2O. Multavalla hietamaalla saatiin Bintjestä eniten moitteetonta ruokaperunaa lannoituksella 50 kg N/ha + 100 kg/ha (19.3 tn/ha). Kuten edellä kävi ilmi, Realtasta ei saatu tältä kasvupaikalta lainkaan moit- teetonta ruokaperunaa, huolimatta siitä, että Realtan kokonaissato oli multavalla hieta- maalla suurempi kuin urpasavella viljeltäessä (taulukko 3, kuva 4). Moitteettoman ruokaperunan määrät (eri lannoitustasojen keskiarvot) olivat Bintje, hietainen urpasavi (Vehkalahti) 23.9 tn/ha Realta, » » » 14.3 »» » 14.3 » Bintje, multava hietamaa (Mikkeli) 7.7 » Realta, » » » 0 » Hietaiselta urpasavelta saatiin yhteensä molemmista lajikkeista 38.2 tn/ha moittee- tonta ruokaperunaa ja multavalla hietamaalla 7.7 tn/ha. Tulosten mukaan Realta oli herkempi kasvupaikan muutoksille kuin Bintje. https://www.c-info.fi/en/info/?token=zI9zhOZ264OdEEWK.22C3KIyfwQuuULk417mGPA.pY1DMOjAxaXxsV6JYd6wcJhXvm288ED8_Smd8gMkVpYQsDY008-3ykUdhX1OlUQBnElo0reoCO6n2Pw83oi7L5iY8EzQV7ortZ3ZOwpA4oMhNg0QS-oqn9dxRm0Qn1Q6fr0mfJayE2gUfhQg5mOKQjRYYaJF5lRON19tSpA5rchQJZwn8-Gn7bha1GUWSPJ5uKa8BzcnTgopWiA 70 Kuva 4. Moitteettoman ruokaperunan määrä tn/ha hietaisella urpasavella (Vehkalahti) ja multavalla hietamaalla (Mikkeli) viljellystä Bintjestä ja Realtasta eri lannoitustasoilta kokoluokasta 35—55 mm. Kuva 5. Kalilannoituksen vaikutus hietaisella urpasavella (Vehkalahti) ja multavalla hietamaalla (Mik- keli) eri typpilannoitustasoilla viljellyn Bintjen ja Realtan jauhoisuuteen. Kuva 6. Typpilannoituksen vaikutus hietaisella urpasavella (Vehkalahti) ja multavalla hietamaalla (Mikkeli) eri kalilannoitustasoilla viljellyn Bintjen ja Realtan jauhoisuuteen. https://www.c-info.fi/en/info/?token=zI9zhOZ264OdEEWK.22C3KIyfwQuuULk417mGPA.pY1DMOjAxaXxsV6JYd6wcJhXvm288ED8_Smd8gMkVpYQsDY008-3ykUdhX1OlUQBnElo0reoCO6n2Pw83oi7L5iY8EzQV7ortZ3ZOwpA4oMhNg0QS-oqn9dxRm0Qn1Q6fr0mfJayE2gUfhQg5mOKQjRYYaJF5lRON19tSpA5rchQJZwn8-Gn7bha1GUWSPJ5uKa8BzcnTgopWiA 71 Ominaisjauhoisuuden tulokset ovat kuvissa 5 ja 6. Sekä typpi- että kalilannoituksen lisäämisellä oli jauhoisuutta alentava vaikutus, joskaan erot eri lannoitustasojen kesken eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Lannoituksen makua huonontava vaikutus ei niin- ikään ollut tilastollisesti merkitsevä. Keiton jälkeinen tummuminen. Keitonjälkeisen tummumisen määrit- tämisessä saadut tulokset on esitetty taulukoissa 4—5. Tummumistaipumus tulee selvem- min näkyviin kuorineen keitetyistä perunoista kuin kuorittuna keitetyistä, joista kuorit- taessa poistuu tummumiselle alttein osa (taulukot 4 ja 5). Lannoituksen vaikutus keiton jälkeiseen tummumiseen kuorineen keitetyistä perunoista arvosteltuna oli tilastollisesti merkitsevä mutta ei sen sijaan kuorittuna keitetyistä perunoista arvosteltuna. Kuoritun perunan säilyvyys. Vuorokauden välein tehdyt arvostelut osoittivat, että ensimmäisenä värivirheenä tuli perunoihin sinertävänä värinä ilmenevä tummuminen, jota oli useimmiten pienellä alueella perunan kulmissa. Vasta useiden vuo- rokausien varastoinnin jälkeen ilmaantui kauttaaltaan pinnan peittävä ruskehtava väri. Värivirheitä esiintyi eniten pienimmällä kalilannoituksella (100 kg K2O/ha), mutta erot eri lannoitustasojen perunoiden välillä eivät olleet niin suuria, että ne olisivat aiheut- taneet eroja säilyvyysaikoihin tarkastuksen tapahtuessa vuorokauden välein. Säilyvyysajat olivat: 0.25 % 0.50 % NaHSOj NaHSO, Bintje, hietainen urpasavi (Vehkalahti) 4 vrk. 6 vrk. Bintje, multava hietamaa (Mikkeli) 6 » 10 » Realta, hietainen urpasavi (Vehkalahti) 0 » 2 » Realta, multava hietamaa (Mikkeli) 4 » 5 » Bintje säilyi kuorittuna paremmin kuin Realta. Molemmat lajikkeet viljeltyinä mul- tavalla hietamaalla säilyivät paremmin kuorittuna kuin hietaisella urpasavella viljellyt. Sulfiittikonsentraationkaksinkertaistaminen pidensi säilyvyyttä n. 2 vrk. Makuerot. Triangelitestillä tutkittiin, aiheuttiko 1) kalimäärän nelinkertaistuminen samalla typpilannoitustasolla 2) typpilannoitteen nelinkertaistuminen samalla kalilannoitustasolla 3) kali- ja typpilannoitusmäärän samanaikaisesti tapahtuva nelinkertaistuminen muu- tosta perunan makuun. Tätä varten verrattiin triangelitestillä seuraavia koejäseniä pareittain keskenään 1) N 50 kg/ha N 200 » KaO 400 kg/ha » 400 » 2) N 125 » N 125 » » 100 » » 400 » » 100 » » 400 » 3) N 50 » N 200 » Keskenään verrattavat näytteet olivat samaa ominaispainoluokkaa, jolloin ominais- painon vaikutus makuun tuli eliminoiduksi. Materiaalina oli hietaisella urpasavella (Veh- kalahti) viljelty Bintje ja Realta. Typpi- ja kalimäärän nelinkertaistuminen samanaikaisesti aiheutti voimakkaan maun perunaan, minkä perusteella perunat olivat erotettavissa vertailunäytteistä. Sen sijaan typpi- tai kalilannoituksen nelinkertaistuminen yksinään ei aiheuttanut makucroa. https://www.c-info.fi/en/info/?token=zI9zhOZ264OdEEWK.22C3KIyfwQuuULk417mGPA.pY1DMOjAxaXxsV6JYd6wcJhXvm288ED8_Smd8gMkVpYQsDY008-3ykUdhX1OlUQBnElo0reoCO6n2Pw83oi7L5iY8EzQV7ortZ3ZOwpA4oMhNg0QS-oqn9dxRm0Qn1Q6fr0mfJayE2gUfhQg5mOKQjRYYaJF5lRON19tSpA5rchQJZwn8-Gn7bha1GUWSPJ5uKa8BzcnTgopWiA Taulukko 4. Keiton jälkeinen tummuminen hietaisella urpasavella (Vehkalahti) ja multavalla hieta- maalla (Mikkeli) eri lannoitustasoilla viljellyssä Bintjessä ja Realtassa arvosteltuna kuorittuna keitetyistä perunoista. Arvostelussa käytetty asteikko: 0 = tummumaton, 1 =hyvin lievästi tummunut, 2 = hiukan tummunut, 3 = pahasti tummunut, 4 = pilalle tummunut. Bintje RealtaLannoitustaso N K2O Vehkalahti Mikkeli Vehkalahti Mikkeli kg/hakg/ha 100 0 0 0 0 0 0 2 2 I 150 200 400 1 0 0 0 0 3 3 100 1 2 2 2 125 200 0 0400 1 100 1 1 1 1 1 4 3 4 4 3 200 200 400 0 2 Taulukko 5. Keiton jälkeinen tummuminen hietaisella urpasavella (Vehkalahti) ja multavalla hieta- maalla (Mikkeli) eri lannoitustasoilla viljellyssä Bintjessä ja Realtassa arvosteltuna kuorineen keitetystä perunasta. Arvostelussa käytetty asteikko: 0 = tummumaton, 1 =hyvin lievästi tummunut, 2 = hiukan tummunut, 3 = pahasti tummunut, 4 = pilalle tummunut. Lannoitustaso Bintje Real ta N KO Vehkalahti Mikkeli Vehkalahti Mikkeli kg/hakg/ha 100 1 1 1 1 1 1 2 2 2 1 I 50 200 400 1 100 3 2 2 2 2 3 3 3 3 3 2 125 200 400 1 100 3 3 2 3 3 3 3 3 3 3 3 200 200 400 1 72 https://www.c-info.fi/en/info/?token=zI9zhOZ264OdEEWK.22C3KIyfwQuuULk417mGPA.pY1DMOjAxaXxsV6JYd6wcJhXvm288ED8_Smd8gMkVpYQsDY008-3ykUdhX1OlUQBnElo0reoCO6n2Pw83oi7L5iY8EzQV7ortZ3ZOwpA4oMhNg0QS-oqn9dxRm0Qn1Q6fr0mfJayE2gUfhQg5mOKQjRYYaJF5lRON19tSpA5rchQJZwn8-Gn7bha1GUWSPJ5uKa8BzcnTgopWiA 73 Tarkastelua Typpi- ja kalilannoituksen lisäämisen aiheuttama ominaispainon aleneminen on yh- denmukainen muiden tutkimusten kanssa (Agerberg ja Svensson 1961, Baerug 1961, Rowberry ym. 1963, Lujan ja Smith 1964, Svensson 1964, Teich ja Menzies 1964, Andersen 1966, Johansson 1966, Lomakka 1966, Schippers 1968a, Varis 1970b). Ominaispainon alenemisen seurauksena on jauhoisuuden huonontuminen, jonka ovat todenneet mm. Agerberg ja Svensson (1961), Schippers (1961, 1968a), Svensson (1964), Johansson (1966), Lomakka (1966), Varis (1970b). Jauhoisuuden väheneminen lannoitusta lisättäessä aiheutti, jauhoisuuden ollessa laadun minimitekijä, myös sadon moitteettoman ruokaperunan %:isen osuuden pienene- mistä. Perunan maku näyttää olevan vähemmän riippuvainen lannoituksesta kuin jauhoisuus. Esim. typpilannoituksen on todettu vaikuttavan vähän, jos lainkaan perunan makuun (Agerberg ja Svensson 1961, Schippers 1961, Schmitt jaBrauer 1964, Svensson 1964, Johansson 1966). Tosin Lomakan (1966) tutkimuksessa todettiin typpilannoituksen lisää- misen aiheuttavan maun muutoksen. Varis (1970b) totesi sekä typpi- että kalilannoituk- sen lisäämisen aiheuttavan maun huonontumisen. Sen sijaan Harrap (1960), Rowberry ym. (1963) ja Johansson (1966), eivät todenneet kaliumlannoituksen lisäämisellä olevan vaikutusta perunan makuun. Kalilähteenä on kaliumsulfaatti todettu paremmaksi kuin kaliumkloridi (Lähde 1935, Eastwood ja Watts 1956, Lujan ja Smith 1964, Varis 1970b). Tämän tutkimuksen mukaan lannoituksen vaikutus perunan makuun oli verra- ten vähäinen, kun ominaispainon vaikutus makuun oli eliminoitu vertaamalla triangeli- testillä saman ominaispainoluokan perunoita eri lannoitustasoilta: ainoastaan molempien lannoitteiden samanaikainen nelinkertaistaminen aiheutti maun muutoksen perunaan. Määritettäessä kunkin lannoitustason ominaismakua painomäärältään suurimmasta omi- naispainoluokasta heijastui yleensä myös ominaispainon aleneminen maun huonontumi- sena. Realtan kohdalla oli kuitenkin havaittavissa maun arvostelun kohdalla eräitä risti- riitaisuuksia: voimakkaammin lannoitettuja pidettiin jopa maultaan parempina kuin vä- hemmän lannoitettuja. Tämä johtuu maun arvostelun vaikeudesta attribuuttien tai pistei- den käyttöön perustuvalla arvostelumenetelmällä ja lajikkeen sisäisestä laadun vaihtelusta. Keiton jälkeistä tummumista esiintyi vähiten pienimmällä typpilannoituksella (50 kg N/ha), jotenkalin määrä ei tullut kriittiseksi tällä typpitasolla. Typpilannoitusta lisättäessä lisääntyi myös tummumisalttius, jota voitiin estää kalilannoituksen lisäämisellä. Näin ollen typpilannoituksen lisääminen vaatii vastaavasti kalilannoituksen lisäämistä, jotta tummumista ei esiintyisi. Myös muissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että kasvuolosuhtei- den muutoksilla on monin verroin suurempi vaikutus perunan laatuun kuin lannoituksella (Eastwood ja Watts 1956, Stuckey ym. 1964, Teich ja Menzies 1964). Bintje osoittautui tutkimuksen mukaan kokonaisuutena laadultaan paremmaksi kuin viljelyteknillisesti helpommin hallittava, mutta kasvuolosuhteiden muutoksille herkempi Realta. Yhteenveto Tutkimuksessa selvitettiin typpi-ja kalilannoituksen vaikutusta ruokaperunan laatuun. Kokeessa olivat lajikkeet Bintje ja Realta, jotka viljeltiin kahdella eri kasvupaikalla, Mik- https://www.c-info.fi/en/info/?token=zI9zhOZ264OdEEWK.22C3KIyfwQuuULk417mGPA.pY1DMOjAxaXxsV6JYd6wcJhXvm288ED8_Smd8gMkVpYQsDY008-3ykUdhX1OlUQBnElo0reoCO6n2Pw83oi7L5iY8EzQV7ortZ3ZOwpA4oMhNg0QS-oqn9dxRm0Qn1Q6fr0mfJayE2gUfhQg5mOKQjRYYaJF5lRON19tSpA5rchQJZwn8-Gn7bha1GUWSPJ5uKa8BzcnTgopWiA 74 kelissä ja Vehkalahdella, yhdeksällä eri lannoitustasolla. Mikkelissä oli maaniaatu mul- tava hietamaa ja Vehkalahdella hietainen urpasavi. Kenttäkokeessa käytetty typpilannoi- tus oli 50, 125 ja 200 kg N/ha kukin yhdistettynä kolmeen eri kalilannoitustasoon: 100, 200 ja 400 kg K 2O/ha. Laadun arvostelemiseksi määritettiin keskimääräinen ominaispaino ja suoritettiin ominaispainolajitellusta materiaalista maun ja jauhoisuuden arvostelu. Näiden perusteella laskettiin moitteettoman ruokaperunan osuus eri koejäsenissä. Kullekin lannoitustasolle ominainen maku ja jauhoisuus arvosteltiin painomäärältään suurimman ominaispaino- luokan perusteella. Lisäksi tutkittiin lannoituksen vaikutus keiton jälkeiseen tummumiseen ja värin säilymiseen kuorittuna. Typpi- ja kalilannoituksen lisääminen alensi perunan ominaispainoa, mikä ilmeni perunan laadussa ominaisjauhoisuuden ja maun huononemisena ja moitteettomanruoka- perunan määrän pienenemisenä. Laadultaan parasta perunaa saatiin molemmista lajik- keista molemmilta kasvupaikoilta pienimmällä typpilannoituksella (50 kg N/ha). Kasvu- paikalla oli kuitenkin suurempi vaikutus perunan laatuun kuin lannoituksella. Keiton jälkeistä tummumista oli vähiten pienimmällä typpilannoituksella (50 kg N/ha) kalimäärästä riippumatta. Typpilannoitusta lisättäessä tummumistaipumus kasvoi, mutta suuret kalimäärät estivät tummumisen. Kuoritun perunan säilyvyyteen ei lannoitus vaikuttanut tarkastuksen tapahtuessa 1 vrk:n välein. KIRJALLISUUTTA Agerberg, L. S., Svensson, B. 1961. Potatisens kvävegödsling. Stat. jordbr. fors. Medd. 125: 1. Andersen, I. L. 1966. Gjodslingsforsok i potet i Troms og Finnmark. Forsk. Fors. Landbr. 34: 261. Andersson, 8., Stom, S. & Svensson, B. 1964. Sort- och gödslingsförsök i potatis. Akt. Lantbr. högsk. 25: 1. Arenz, 8., Grassmann, A. & Kiessling, L. 1960. Einfluss verschiedener Ddngerkombinationen auf Ar- beitsvereinfachung, Ertrag und einige Qualitätsmerkmale im Kartoffelbau. Kartoffelbau 11:9. Baerug, R. 1961. Stigende mengder nitrogen-, fosfor- og kaliumgjodsel til poteter. Virkning pä avlings- störrelse og matkvalitet. Forsk. Fors. Landbr. 3. Eastwood, T. & Watts, J. 1956, The effect of potash fertilization upon potato chipping quality IV Specific gravity. Am. Potato J. 33: 265. Ellala, A., Vanhanen, L. & Kurkela, R. 1970. Pestyn perunan säilyvyys neularei’itetyssä muovissa. J. Sci. Food Agric. 42: 180. Harrap, F. E. G. 1960: Some aspects of the potash nutrition of the potato. J. Sci. Food Agric. 11: 293. Hernes, O. & Elle, Th. 1961. Kombinert sorts- og gjodslingsforsok med poteter. Forskn. Fors. Landbr. 12: 277. Itä-Suomen Raakasokeritehdas Oy:n perunan viljelykokeet. Tulokset 1968. 51 p. Kotka. Johansson, O. 1966: Rapport frän pägäende växtnäringsförsök med potatis. I Kväve- och fosforsgödsling. Akt. Lantbr. högsk. 13: 1. Lomakka, L. 1966. Försök med gödsling av potatis i norra Sverige. Lantbr. högsk. Medd. A. 44: 1. Luot, C., Goodijk, G. 1959. Report on the third meeting of the working group »Potato quality research» of EAPR. Versl. 1.8.5.0.L. 15: 1. Lujan, L., Smith, O. 1964. Potato quality XXV. Specific gravity and after cooking darkening of Katahdin potatoes as influenced by fertilizers. Am. Potato J. 41: 274. Lähde, V. 1935. Perunan lannoituskokeiden tuloksia. Maatalouskoelaitoksen kasvinviljelyosastolla vuo- sina 1931—1934. Valt. Maatal.koet. Tied. 88: 1. https://www.c-info.fi/en/info/?token=zI9zhOZ264OdEEWK.22C3KIyfwQuuULk417mGPA.pY1DMOjAxaXxsV6JYd6wcJhXvm288ED8_Smd8gMkVpYQsDY008-3ykUdhX1OlUQBnElo0reoCO6n2Pw83oi7L5iY8EzQV7ortZ3ZOwpA4oMhNg0QS-oqn9dxRm0Qn1Q6fr0mfJayE2gUfhQg5mOKQjRYYaJF5lRON19tSpA5rchQJZwn8-Gn7bha1GUWSPJ5uKa8BzcnTgopWiA 75 Rowberry, R. G., Sherrell, G. G. & Johnston, G. R. 1963. Influence ofrates of fertilizer and sources ofpotassium on the yield, specific gravity and cooking quality of kalahdin potatoes. Am. Potato J. 40: 177. Schippers, P. A. 1961. The influence of nitrogen and potassium fertilization on the cooking quality of potatoes. Eur. Potato J. 4: 224. 1968a. The influence of rates of nitrogen and potassium application on the yield and specific gravity of four potato varieties. Eur. Potato J. 11:23. 1968b. The influence of rates of nitrogen and potassium application on the cooking quality of four potato varieties. Eur. Potato J. 11: 88. Schmitt, L. & Brauer, A. 1964. Stickstoffdiingung und Qualität der Kartoffel. Mitt. Deut. Landw. Ges. 79: 475. Sole, H.-H. 1961. Einfluss der Kalidiingung auf Ertrag und Qualität. Kartoffelbau 12: 11. Stuckey, I. H., Tucker, R. E. & Sheehan, J. E. 1964. Cooking qualities of Rhode Island potatoes. Am. Potato J. 41: 1. Svensson, B. 1964. Matpotatisens kvalitet VII. Inverkan av ammoniumsulfat och kaliumsulfat pä mat- potatisens avkastning och kvalitet. Landbr. högsk. Medd. A. 22: 1. Teich, A. H., Menzies, J. A. 1964. The effect of nitrogen, phosphorus and potassium on the specific gravity, ascorbic acid content and chipping quality of potato tubers. Am. Potato J. 41: 169. Varis, E. 1970a. Specific gravity sorting as a variation criterion of the cooking quality of potato lots grown under various conditions. Acta Agr. Fenn. 118, 1:1. Varis, E. 1970b. Starch content as a criterion of the cooking quality of potato lots grown under various conditions. Acta Agr. Fenn. 11, 2: 1. https://www.c-info.fi/en/info/?token=zI9zhOZ264OdEEWK.22C3KIyfwQuuULk417mGPA.pY1DMOjAxaXxsV6JYd6wcJhXvm288ED8_Smd8gMkVpYQsDY008-3ykUdhX1OlUQBnElo0reoCO6n2Pw83oi7L5iY8EzQV7ortZ3ZOwpA4oMhNg0QS-oqn9dxRm0Qn1Q6fr0mfJayE2gUfhQg5mOKQjRYYaJF5lRON19tSpA5rchQJZwn8-Gn7bha1GUWSPJ5uKa8BzcnTgopWiA