LAJIKKEEN, KORJUUAJAN JA -MENETELMÄN VAIKUTUS KEVÄTVEHNÄN ITÄVYYTEEN JA ITÄMISKYPSYMÄTTÖMYYTEEN Ulla Lallukka Helsingin yliopiston kasvinviljelytieteen laitos Saapunut 21. 4. 1971 THE EFFECT OF HARVESTING TIME AND HARVESTING METHOD UPON THE GERMINATION AND DORMANCY OF SPRING WHEAT CULTIVARS Ulla Lallukka Department of Plant Husbandry, University of Helsinki Abstract. A study was made of the effects of cultivar, harvesting time and harvesting method upon the germinability and the dormancy of spring wheat. It was found that in respect of germinability the spring wheat met the requirements generally placed on good seed provided that the crop was cut at the milk-ripening to full-ripening stage and that the procedure permitted after-ripening before threshing. The germinability of grain harvested at milk-ripeness was very low when the harvesting method did not include after-ripening. There was some decrease in germinability with delay in harvesting. Of the cultivars investigated, Norröna and Svenno seemed most poorly to withstand threshing at the early stage of ripening. When harvested at an over-ripeness stage, the germinability of Norröna declined most sharply. The dormancy of the grain 2—3 weeks after harvesting appeared to be greater in the treatments harvested early than in the treatments harvested at full-ripeness or over- ripeness stages, especially when the harvesting method did not involve after-ripening. Dormancy was greater in the cultivars resistant to sprouting in the ear than in the cultivars susceptible to it. The weather conditions that preceded ripeness also seemed to affect the dormancy of the seed. By sowing time, however, dormancy had declined to such an extent that the germina- bility of the wheat met the requirements placed on seed. Vehnän korjuuajankohtaa koskevissa tutkimuksissa on viime vuosina huomio kiinni- tetty pääasiassa leipäviljaksi tarkoitetun vehnän laadun kohottamiseen. Tämä on luon- nollista, koska pääosa vehnäsadosta käytetään leipäviljana. Useina vuosina on meillä todettu riittävän aikaisen leikkuupuinnin olevan korkeatasoisen leipäviljan tuottamisen edellytyksenä (Neuvonen 1966, Köylijärvi 1968, Lallukka 1971). Kylvösiemeneksi tarkoitetun viljan puintikosteutta koskevissa tutkimuksissa on 25 % :n vesipitoisuus jatkuvasti osoittautunut sopivan puintikosteuden ylärajaksi vehnällä (Valle 1954, Köylijärvi 1970). Liian varhaisessa tuleentumisvaiheessa suoritettu leikkuupuinti https://www.c-info.fi/en/info/?token=8dF-8U4Frui1Lz6p.EEepYR3NHx2LXMC1CfzGrg.t2KfqUNNbEFHqtcfkter-09xo13EgOTovhyPwuTgDQSH8j-gPykzzFXkl1Zctr6A3u4OAn5PCW9JjswU_mN2orMQNxXEYSunxonHvwMPPULvME8lrIeJfXKO1yiM-FCriyyw4ac9j_YJ4dt6bQP1s1oMJiAk0g7bhJLM 168 saattaa vaikuttaa siemenviljan laatuun aiheuttamalla puinti-ja kuivatusvaurioiden lisäksi myös itämiskypsymättömyyttä (Suomela 1969). Viikissä määritettiin vuosina 1966—1968 leipäviljaksi tarkoitetun vehnän laatutuki- muksien (Lallukka 1971) yhteydessä myös kenttäkoeaineiston satonäytteiden itävyydet. Määritysten perusteella tarkastellaan seuraavassa korjuuajankohdan ja -menetelmän vai- kutusta vehnälajikkeiden itävyyteen. Vuoden 1966 määrityksistä laskettiin myös kylvö- siemenen itämisnopeus, siis itämisajan puolivälissä laskettujen itujen osuus %:ina. Itä- vyydet määritettiin vuosina 1966 ja 1967 2—3 viikkoa puinnin ja kuivatuksen jälkeen ja toisen kerran keväällä maalis-huhtikuussa. Tulosten avulla voitiin siten tehdä eräitä havaintoja koejäsenten itämiskypsymättömyydestä niinä vuosina. Vuonna 1968 itävyy- det määritettiin vain yhden kerran, helmikuussa. Kenttäkokeiden järjestely Kokeet järjestettiin lohkottain satunnaistettujen ruutujen menetelmällä. Koejäsenet olivat: Lajikkeet: Apu, Norröna, Timantti, Touko ja Svenno. Korjuuajat: maito-, kelta-, täys- ja ylituleentuminen. Korjuumenetelmät: leikkuupuinti (A) lyhteiden kuivatus kuivurissa -|- puinti (B) lyhteiden jälkituleentuminen suojattuna + puinti (C) lyhteiden jälkituleentuminen ulkona seipäillä -f- puinti (D). Koevuosien sää Koevuosien sääoloja (taulukko 1) verrattaessa voitiin todeta, että kasvukautena 1968 olivat viljojen tuleentumisajankohtana vallinneet lämpö- ja kosteusolot suotuisimmat laadullisesti hyvän viljan tuottamiseen. Lämpötilat olivat korkeat ja sademäärät normaa- lia vähäisemmät. Vuonna 1966 oli kasvukauden alkupuoli, kesä-heinäkuu, hyvin lämmin jakuiva, mutta sen sijaan elo-ja syyskuun lämpötilat olivat muiden koevuosien vastaavia keskilämpötiloja alhaisemmat. Vuonna 1967 kasvukausi alkoi viileänä, mutta viljojen tuleentumiskausi, elokuu ja syyskuun alkupuoli oli suhteellisen lämmin. Tulokset Koejäsenten itävyydet molempina määrityskertoina on esitetty kuvassa 1 ja itämis- nopeudet vuonna 1966 kuvassa 2. Kuvaan 1 on myös merkitty sakolukuarvojen vaihtelut murtoviivana. Korjuuajanja - menetelmän vaikutus. Tuloksia tarkasteltaessa ha- vaitaan, että edellä mainittujen tekijöiden vaikutukset olivat toisiinsa kytkeytyneitä. Korjuumenetelmän vaikutus etenkin varhaisessa korjuussa riippui suurelta osin siitä, liittyikö menetelmään jälkituleentuminen tai ei. Sen vuoksi laskettiin kunkin lajikkeen itävyys eri korjuuaikoina erikseen käytettäessä menetelmiä, joihin ei liittynyt jälkituleen- tumista ja joihin se liittyi. Itävyydet laskettiin koevuosien itävyyksien keskiarvoina ja ne on esitetty taulukossa 2. 169 Taulukko 1. Kasvukauden keskilämpötilat ja sademäärät dekadettain Viikissä vuosina 1966 —1968 sekä Helsingin kuukausittaiset normaaliarvot vuosina 1931 —1960. I = 1 —lO. 11 = 11.-20. 111 21.-30.(31.). Table I. Temperatures and precipitation at Viikki in growing seasons1966—1968. expressed as averagesfor 10-day periods and monthly normal values for Helsinki 1931 — 1960. 1 = 1.— 10. lI—II.— 20. 111 = 21.-30.(31.). Toukokuu May Kesäkuu June Heinäkuu July Elokuu August Syyskuu September I II 111 Yht. I II 111 Yht I II HI Yht. I II 111 Yht. I II 111 Yht. Total Total Total Total Total 1966 lämpötila temperature0 C 5.5 11.7 9.7 9.0 13.9 18.6 18.2 16.3 16.2 16.6 19.1 17.4 16.8 14.4 12.0 14.5 11.7 10.5 5.0 9.2 sademäärä precipitation mm 1 3 12 16 17 9 26 8 23 37 68 30 10 40 26 28 14 68 1967 lämpötila —temperature °G 5.6 9.5 13.2 9.6 11.8 13.8 14.3 13.4 15.7 15.3 17.9 16.1 15.6 16.5 14.0 15.7 16.0 11.4 9.7 12.5 sademäärä — precipitation mm 11 33 8 52 9 4 9 22 15 2 20 37 17 22 70 109 40 1 32 73 1968 lämpötila —temperature °C 7.1 7.0 8.2 7.5 14.2 17.8 16.0 16.0 16.9 13.5 14.5 15.0 15.9 15.0 17.7 16.2 17.0 7.8 8.1 11.0 sademäärä —precipitation mm 14 70 3 87 4 39 43 23 29 5 57 5 33 15 53 10 18 21 49 Normaali Normal 1931 —1960 lämpötila — temperature °C 9.3 14.5 18.7 16.5 11.7 sademäärä —precipitation mm 37 47 62 66 66 170 Kuva 1. Korjuuajan ja -menetelmän vaikutus kevätvehnälajikkeiden itävyy- teen 2— 3 viikkoa korjuun jälkeen ja maalis-huhtikuussa vuosina 1966 ja 1967 sekä vuonna1968 keväällä. Itävyyksien erotus (kevään syksyn määritys) on merkitty varjostettuna tai sen ollessa negatiivinen jätetty varjostamatta. Kuvaan on merkitty myös syksyllä määritetyt sakolukuarvot raurtoviivoina. (Korjuuajat on merkitty: I = maito-, II = kelta-, 111 = täys- ja IV = ylituleentuminen. Jokaisessa neljän pylvään ryhmässä ovat pylväät vasem- malta oikealle: leikkuupuinti, lyhteiden kuivatus kuivurissa + puinti, lyh- teiden jälkituleentuminen suojattuna -f- puinti, lyhteiden jälkituleentuminen seipäillä + puinti). Fig. 1. Effects of harvesting time and harvesting method on the germination of spring wheat.cultivars in 1966—1968. The determinations of germination were made 2—3 weeks after harvesting and in March-April in 1966 and 1967, in 1968 only in February- March. The differences in the germination values (spring determination autumn determination) areshaded in or left white when negative. The falling numbers determined in autumn are indicated by broken lines. (Harvesting times as follows: I = milk-, II = yellow, 111 = full-, and IV = over-ripeness. In the groups of four columns, the columns from left to right expressthe following harvesting methods: combine har- vesting, sheaf drying in dryer -(- threshing, under cover after-ripening of sheaves + threshing, outdoor after-ripening on poles + threshing). 171 172 Kun vehnä korjattiin menetelmin (Aja B), joihin ei liittynyt jälkituleentumista, hei- kensi maitotuleentumisasteella suoritettu korjuu voimakkaasti sadon itävyyttä. Jyvät rik- koutuivat leikkuupuitaessa (A), mikä aiheutti itävyyden menetystä. Puinnista johtuvia vaurioita havaittiin melko runsaasti myös vaillinaisesti itäneissä siemenissä. Lajikkeiden leikkuupuintikosteudet maitotuleentumisasteella vaihtelivat muutaman %-yksikön verran eri vuosina. Keskimäärin ne olivat: Apu 40.6, Norröna 41.6, Timantti 41.5, Touko 41.1 ja Svenno 45.2 %. Niin kosteata viljaa käsiteltäessä ei myöskään kuivatusvaurioita voitu täysin välttää. Menetelmässä B korjuu suoritettiin siten, että ensin kuivatettiin viljalyhteet lämmin- ilmakuivurissa ja sen jälkeen ne puitiin. Nopeasti kuivatettaessa haurastuivat varhaisessa tuleentumisvaiheessa korjatut jyvät ilmeisesti, sillä puitaessa niitä rikkoutui melko run- saasti. Kuivatusvaurioitakin havaittiin jonkin verran. Menetelmällä B saatiin maito- tuleentumisasteisena korjattaessa itävyydeltään hiukan parempaa viljaa kuin leikkuupui- taessa, mutta kumpaakaan menetelmää käytettäessä ei varhain korjattu sato täyttänyt itävyydeltään läheskään siemenviljan vähimmäisvaatimuksia. Kuva 2. Korjuuajan ja -menetelmän vaikutus kevätvehnälajikkeiden itämisnopeuteen 2—3 viikkoa kor- juun jälkeen ja maalis-huhtikuussa vuonna 1966. Itämisnopeuksien erotus (kevään - syksyn määritys) on merkitty varjostettuna tai sen ollessa negatiivinen jätetty varjostamatta. Korjuuajat ja menetelmät esitetty samoin kuin kuvassa 1. Fig. 2. Effects ofharvesting time and harvesting method upon the speed ofgermination ofspring wheat cultivars in 1966. Speed of germination is determined 2—3 weeks after harvesting and in March-April. The differences in the two deter- minations (spring determination autumn determination) is shaded in or left white when negative. Harvesting times and methods are same as in Fig. I. 173 Taulukko 2. Korjuuajan vaikutus kevätvehnälajikkeiden itävyyteen erilaisia korjuumenetelmiä käy- tettäessä. Itävyysprosentit on esitetty 95 %:n luotettavuusrajoineen koevuosien keskiarvoina. Table 2. Effect of harvesting time upon the germination of spring wheat cultivars harvested by various methods. The germination isexpressed as percentages with 95 % confidence limits. The numbers are averages for the experimental years. Lajike Korjuuaika Korjuumenetelmä Cullivar Harvesting time Harvesting method tuleentumisvaihe ei jälkituleentuneet jälkituleentuneet korjattaessa not after-ripened after-ripened ripening stage at harvesting Apu maito milk 55 ± 6 87 ± 6 kelta —yellow 84 ± 4 84 ±ll täys— full 82 ± 15 87 ± 8 yli over 82 ±l5 81 ± 19 Norröna maito milk 37 ± 23 86 ± 8 kelta —yellow 81 ± 8 89 ± 5 täys full 84 ± 5 92 ± 3 yli over 62 ± 26 73 ± 19 Timantti maito milk 41 ± 23 90 ± 9 Diamond kelta —yellow 82 ± 6 90 ± 6 täys full 80 ± 8 88 ± 7 yli over 79 ± 27 85 ± 18 Touko maito milk 56 ± 4 88 ± 5 kelta —yellow 79 ±ll 88 ± 7 täys full 78 ± 7 89 ± 7 yli over 84 ± 10 86 ± 5 Svenno maito milk 20 ± 17 83 ± 10 kelta —yellow 65 ± 20 79 ± 5 täys full 67 ± 20 80 ± 11 yli over 71 ± 4 79 ± 11 Kun maitotuleentuneena leikatun vehnän annettiin ennen puintia jälkituleentua hi- taasti joko suojattuna (menetelmä C) tai ulkona seipäillä (menetelmä D), saatiin yleensä itävyydeltään siemenviljaksi kelpaava sato. Suoritettaessa korjuu kelta- tai täystuleentumisasteella (tässä tutkimuksessa oli kysy- myksessä keltatuleentumisen jälkipuolisko, jolloin hyvän kosteudet olivat: Apu 24.8, Norröna 25.9, Timantti 26.8, Touko 25.5 ja Svenno 29.8 %) saatiin kaikilla tutkituilla menetelmillä yleensä tyydyttävästi tai hyvin itävää siemenviljaa. YHtuleentuneessa vehnässä voitiin todeta itävyyden lievää heikentymistä useissa ta- pauksissa. Sakoluku oli silloin tavallisesti voimakkaasti alentunut (kuva 1). Sen huomat- tava heikentyminen ei kuitenkaan aina välittömästi merkinnyt itävyyden huonontumista. Kun ylituleentunut vilja leikkuupuitiin, itävyys näytti yleensä jäävän pienemmäksi kuin 174 muilla menetelmillä korjattaessa. Tämä ilmeisesti johtui siitä, että ylituleentuneen viljan kosteus saattoi olla suurehko leikkuupuitaessa, kun taas muihin menetelmiin liittyvissä käsittelyissä jyvät kuivahtivat ennen puintia. Lajikkeen vaikutus. Maito-, kelta- ja täystuleentuneena leikatussa ja vasta jälkituleentumisen jälkeen puidussa vehnässä lajikkeiden itävyyksien väliset erot olivat kohtalaisen vähäiset. Svennon itävyydet näyttivät olleen jonkin verran alhaisemmat kuin muiden tutkittujen lajikkeiden. Lajikkeiden väliset erot olivat hieman selvemmät mene- telmissä, joihin ei liittynyt jälkituleentumista. Svenno- ja Norröna näyttivät kestäneen heikommin kuin muut tutkitut lajikkeet aikaisella tuleentumisasteella suoritettua puintia, jolloin jyvän kosteus oli vielä suuri ja jyvä oli pehmeä. Vastaavanlaiseen tulokseen on päädytty Lounais-Suomen koeasemalla suoritetuissa tutkimuksissa (Köylijärvi 1970). Tässä yhteydessä on kuitenkin todettava, että Svennolla oli sekä maito- että keltatuleen- tumisasteella puitaessa jyvän kosteus hieman suurempi kuin muilla lajikkeilla ja se osal- taan todennäköisesti vaikutti jonkin verran itävyystuloksiin. Itämiskypsymättömyys. Tässä kirjoituksessa itämiskypsymättömyyttä tar- kastellaan vertaamalla syksyllä 2—3 viikkoa puinnin jälkeen määritettyä itävyyttä ke- väällä määritettyyn itävyyteen (kuva 1). Itämiskypsymättömyys näytti riippuvan korjuu- ajasta, -menetelmästä, lajikkeesta ja koevuodesta. Itävyyden muuttuminen oli suurin koejäsenissä, jotka oli korjattu varhaisessa (kelta-) tuleentumisvaiheessa eikä korjuumenetelmiin liittynyt jälkituleentumista. Maitotuleen- tumisvaiheessa ilman jälkituleentumista korjatuissa koejäsenissä itävyys heikkeni puinti- vaurioiden seurauksena eikä itävyyden kohoamista kevääseen mennessä sen vuoksi voinut tapahtua. Itämisnopeuksissa tapahtuneet muutokset olivat hyvin samansuuntaiset, kui- tenkin suhteellisesti ehkä vielä hieman suuremmat kuin itävyysmääritysten erot. Svennon itämiskypsymättömien jyvien osuus oli runsaampi kuin Apu- ja Norröna- vehnien, mutta selvästi vähäisempi kuin Touko- ja Timantti-vehnien, kuten alla oleva osoittaa. lajike kevään ja syksyn itävyyksien erotus %-yksikköinä 1966 1967 keskim. Apu 12 3 8 Norröna 14 2 8 Timantti 32 10 21 Touko 30 23 27 Svenno 23 12 18 Vuonna 1966 oli itävyyksien kohoaminen kevääseen mennessä suurempi kuin vuonna 1967. BELDEROKin (1965, 1968) mukaan lämmin sää jyvän kehitysvaiheessa (lähinnä maito- ja keltatuleentumisen välillä) lyhentää itämislepoa. Kukin viljalaji ja -lajike tarvitsevat täyden itämiskypsyyden saavuttamiseksi lämpömäärän, joka voidaan todeta tietyllä tavalla lasketusta lämpötilasummasta maito- ja keltatuleentumisen välillä. Vuonna 1966 jyvien alkukehitys (heinäkuu elokuun ensimmäinen kolmannes) tapahtui huomattavasti lämpimämmissä olosuhteissa kuin vuonna 1967. Sen sijaan elo- kuun 10. päivän jälkeen vuosi 1966 oli keskilämpötiloiltaan seuraavaa vuotta melkoisesti viileämpi (taulukko 1). Tutkituista lajikkeista varhaisimman, Apu-vehnän, ensimmäinen 175 puinti suoritettiin vuonna 1966 elokuun 9. p:nä. Apu oli silloin maitotuleentunutta. Kaikkien tutkimuksessa mukana olleiden lajikkeiden maito— keltatuleentumisen välisen ajan lämpötila oli siis vuonna 1966 alhaisempi kuin vuonna 1967. Se selittänee osittain vuoden 1966 kokeessa havaitun jyvien suuremman itämiskypsymättömyyden vuoden 1967 kokeeseen verrattuna. Tosin vuoden 1966 alkukesän kuivuudesta johtunut melko runsas jälkiversonta saattoi myös osaltaan suurentaa itämislevossa olevien siementen määrää kuvaavia prosenttilukuja. Siihen viittaavat melko korkeat itämiskypsymättömyysprosentit vielä eräissä täys- ja ylituleentuneissakin koejäsenissä. Myöhäisissä tuleentumisvaiheissa korjatussa sadossa esiintyneiden jälkiversojen jyvät olivat ehkä olleet maito—keltatuleen- neita ja siis oletettavasti itämiskypsymättömämpiä kuin pääosa sadosta. Hieman ristiriitaiselta vuoden 1966 suurien itämiskypsymättömyyslukujen kanssa näytti sakolukujen voimakas aleneminen ylituleentumisen aikana sinä vuonna. Vuonna 1967, jolloin itämiskypsymättömyys Viikissä suoritetuissa kokeissa oli pienempi, sakoluvut säilyivät pitempään korkeina. Sakolukujen erilaiseen alenemiseen vaikuttivat luonnolli- sesti myös ylituleentumiskauden säät. Vuonna 1966 esiintyi Viikissä kokeen ylituleentumi- sen aikana keskimäärin runsaammin sellaisia ajanjaksoja, jolloin tähkäidäntä Pessih (1965) mukaan on mahdollista, kuin vuonna 1967 (vrt. Lallukka 1971). Tulosten tarkastelua BELDEROKin (1965) mukaan itämislepo voidaan jakaa kahteen jaksoon 1) välittömästi korjuuta seuraavaan vaiheeseen, jolloin itävyysprosentti on hyvin alhainen, 2) jälkituleentumista seuraavaan siirtymävaiheeseen, jossa itämislepo vähitellen heikkenee. Kylvösiemenarvoa tarkasteltaessa lienee toisella vaiheella merkitystä. Sen sijaan en- simmäisen vaiheen syvyys ja kesto kuvastanevat lähinnä viljan tähkäidäntäherkkyyttä. Tässä kirjoituksessa tarkastellut itämiskypsymättömyyttä kuvaavat prosenttiluvut vas- tannevat lähinnä toista vaihetta. Ilmeistä kuitenkin on, ettei ensimmäinen jaksokaan vielä ollut kokonaan päättynyt kaikissa tapauksissa. On mahdollista, että tähkäidäntää kestävillä lajikkeilla itämislevon ensimmäinen vaihe on pitempi kuin tähkäidännälle alt- tiilla lajikkeilla. Tähän viittaavat esim. Touko-ja Timantti-vehnillä ensimmäisissä määri- tyksissä havaitut alhaisemmat itävyysprosentit kuin muilla tutkituilla lajikkeilla. Itämis- levon ensimmäinen vaihe jatkui näillä lajikkeilla ehkä selvemmin kuin toisilla vielä 2—3 viikon kuluttua sadon korjuusta. Lajikkeiden välisiä eroja voi luonnollisesti olla myös itämislevon toisen vaiheen syvyydessä ja kestossa. Kaiken kaikkiaan perinnöllisten erojen on havaittu vaikuttavan erittäin voimakkaasti itämislevon kestoon (Nilsson-Ehle 1914, Greer ja Hutchinson 1945, Lochow 1952). Myös lajikkeen aikaisuudesta johtuvien tuleentumiskauden erilaisten sääolojen voi- daan meidän ilmastossamme ajatella vaikuttavan perinnöllisten ominaisuuksien ohella lajikkeiden välisiin itämislevon kestossa esiintyviin eroihin. Useina vuosina saavuttavat aikaiset lajikkeet todennäköisesti varmemmin maito keltatuleentumisensa aikana itä- miskypsyyteen tarvitsemansa lämpötilasumman kuin myöhäiset lajikkeet. Esitettyjen tulosten perusteella ei voida päätellä, olisiko itämisestoisuus koejäsenistä hävinnyt jo paljon aikaisemmin kuin helmi-maaliskuussa (jolloin toinen itävyyden mää- rittäminen suoritettiin) ja olisivatko itävyysarvot ehkä vielä jonkin verran kohonneet kylvöaikaan mennessä tai sen jälkeen. HiLLin (1963) tutkimuksissa todettiin keväällä 176 suoritetuissa idätyksissä itämiskypsymättömiä siemeniä olevan enää 4%. Mainitut tut- kimukset tehtiin vuonna 1962, jolloin itämiskypsymättömyys oli syksyllä erittäin suuri kaikissa viljoissa. Voitaneenkin päätellä, että jos jyvien itämättömyys syksyllä johtui nii- den itämiskypsymättömyydestä, ei se seuraavan kevään kylvöjä ajatellen ollut haitallista. Itämiskypsymättömyys nimittäin hävisi kevääseen mennessä, niin että vilja saavutti tyy- dyttävältä tai hyvältä kylvösiemeneltä vaadittavan itävyyden. Kylvösiemenen varmuus- varastoinnin kysymyksessä ollen voi kuitenkin liian varhain suoritettu korjuu ja sen seu- rauksena esiintyvä suuri itämiskypsymättömyys osoittautua haitalliseksi (vrt. Suomela 1969). Itämiskypsymätön siemen saattaa nimittäin menettää itävyytensä herkemmin kuin kehitysaikanaan täysin itämään kypsynyt siemen. Korjuun viivästyessä näytti Norröna-vehnän itävyys alentuneen selvemmin kuin mui- den tutkimuksessa mukana olleiden lajikkeiden. Tutkituista lajikkeista Norröna tunnetaan myös herkimmin tähkissä itäväksi (esim. Manner 1968, Suomela 1969, Lallukka 1971). Norrönan itävyyden selvä alentuminen saattoi osittain johtua siitä, että Norrönassa oli tähkäidäntä edistynyt pitemmälle kuin muilla lajikkeilla. Voi myös olla niin, että tähkä- idännän edistyessä sen itävyys heikkeni suhteellisesti herkemmin kuin muiden tutkittujen lajikkeiden. Päätelmät Tutkimuksessa havaittiin, että j os kevätvehnä korjattiin maito täystuleentuneena me- netelmin, joihin liittyi jälkituleentuminen ennen puintia, sato täytti itävyydeltään yleensä hyvälle kylvösiemenelle asetetut vaatimukset. Jos korjuu tapahtui menetelmin, joihin ei liittynyt jälkituleentumista, maitotuleentuneena korjatun viljan itävyys jäi erittäin al- haiseksi. Korjuun viivästyessä itävyys heikkeni yleensä jonkin verran. Tutkituista lajikkeista Norröna ja Svenno näyttivät kestäneen heikoimmin varhaisella tuleentumisasteella suoritettua puintia. Ylituleentuneena korjattaessa Norrönan itävyys heikkeni voimakkaimmin. Jyvien itämiskypsymättömyys 2—-3 viikkoa korjuun jälkeen näytti olevan varhain korjatuissa koejäsenissä suurempi kuin täys- tai ylituleentuneina korjatuissa, etenkin jos korjuumenetelmään ei liittynyt jälkituleentumista. Itämiskypsymättömyys oli suurempi tähkäidäntää kestävillä kuin sille alttiilla lajikkeilla. Jyvien itämiskypsymättömyyteen näyttivät vaikuttavan myös tuleentumista edeltävän ajan sääolot. Itämiskypsymättömyys väheni kylvöaikaan mennessä niin, että vehnän itävyys silloin täytti kylvösiemenelle asetetut vaatimukset. KIRJALLISUUTTA Belderok, B. 1965. Einfluss der Witterung vor der Ernte auf die Keimruhedauer und die Auswuchs- neigung des Weizens. Z. Acker- und Pfl.bau 122: 297—313. —»— 1968. Seed dormancy problems in cereals. Field Crop Abstr. 21:203—211. Greer, E. N., & Hutchinson, J. B. 1945. Dormancy in British-grown wheat. Nature 155: 381. Hilli, A. 1963. Itämiskypsymättömyyden esiintymisestä viljoissa. Koetoim. ja Käyt. 20: 24. Köylijärvi, J. 1968. Aikaisen leikkuupuinnin merkitys leipäviljan tuotannossa. Ibid. 25: 27. —»— 1970. Puintikosteuden vaikutus itävyyteen. Ibid. 27: 25, 28. 177 Lallukka, U. 1971. Eräiden ulkoisten tekijöiden ja kasvien morfologisten ja fysiologisten ominaisuuksien vaikutus kevätvehnän tähkäidäntään. Acta Agr. Fenn. 121: I—loo. Lochow, J. von 1952. Sprouting resistance in wheat. Agri Hort. Gen. 10: 113—140. Manner, R. 1968. Kevätvehnälajikkeiden sakoluvuissa esiintyy huomattavia eroja. Koetoim. ja Käyt. 25: 25, 27. Neuvonen, V. 1966. Tutkimus leikkuupuinnin ajankohdasta ja vaikutuksesta itävyyteen ja sakolukuun. Koneviesti 14, 16: 2—3. Nilsson-Ehle, H. 1914. Contribution to knowledge of the internal factors associated with germination physiology of wheat. Z. Pfl.ziicht. 2: 153—187. Pessi, Y. 1965. Some features in Finnish climate affecting cereal harvesting. Maatal.tiet. Aikak. 37: 98—103. Suomela, H. 1969. Eräiden kevätvehnälajikkeiden tähkäidännän kestävyys valtion viljavaraston so- pimusviljelyksillä vuosina 1966—1967. Ann. Agric. Fenn. 8: 244 —250. Valle, O. 1954. Kevätvehnän leikkuupuinnista korjuukautena 1954. Koetoim. ja Käyt. 11: 37, 40.