KAHDELLA ERI LANNOITUSTASOLLA VILJELTYJEN PERUNALAJIKKEIDEN LAATU RUOKAPERUNANA Rakel Kurkela, Anita Ellala ja Lasse Vanhanen Elintarvikekemian ja -teknologian laitos, Helsingin yliopisto Saapunut 16. 7. 1971 THE COOKING QUALITY OF SOME POTATO VARIETIES CULTIVATED IN TWO DIFFERENT LEVELS OF FERTILIZATION Abstract. The cooking quality of 14 different potato varieties was investigated.The varieties were Dore, Ersteling, Ostara, Siikkli, Sirtema, Tanja (early potatoes) and Alfa, Bintje, Milva, Patrones, Realta, Rekord and Tombola (late potatoes). Every variety was cultivated in two different levels of fertilization; the so-called normal fertilization was 75 kg N/ha, 200 kg K 2 O/ha, 190 kg P 2O s /ha, while the richer one was double compared to the former. Mealiness and flavour were evaluated from the samples fractioned into five specific gravity classes. On the basis of sensory evaluation of the different classes the amount of potatoes of high quality was calculated from all the samples. The mealiness and flavour of the potatoes representing the specific gravity class of highest total weight were considered characteristic to the sample. The specific gravity, darkening after cooking and the keeping quality of prepeeled potatoes, were also regarded as criteria of the quality. Increased fer- tilization decreased the mean specific gravity of every variety. The amount of high quality- potatoes varied o—2B0—28 tn/ha depending on the variety and the application of fertilization. Increased fertilization increased the amount of high quality potatoes of early varieties but decreased the amount of high quality potatoes of later varieties. Sloughing was a problem only with Milva, which makes difficult its use in a normal way. Prepeeled potatoes stayed unblackened I—s days depending on the variety. The keeping quality was not affected by fertilization. The effect of increased fertilization on the flavour was studied by comparing the potatoes of the same specific gravity grown on normal fertilization with those grown on a richer one by triangle tests. Fertilizing affected noticable difference in the flavour of the varieties Siikli, Tanja, Realta and Patrones but not in the other varieties. Teollisuusruokaperunan tuotantomahdollisuuksia Kaakkois-Suomessa tutkittiin Itä- Suomen Raakasokeritehdas Oy:n toimesta kesällä 1968. Viljelykokeilla selvitettiin mm. eri typpi- jakalilannoiteyhdistelmien vaikutusta Realtan ja Bintjen satoisuuteen ja sadon laatuun (Ellala ym. 1971). Samassa yhteydessä koeviljeltiin kahdella eri lannoitusta- solla 14 eri perunalajiketta. Ruokaperunakelpoisuuden osalta tutkimukset tehtiin yli- opiston elintarvikekemian ja -teknologian laitoksella. Materiaali ja menetelmät Lajikkeet. Kokeissa olivat varhaisperunalajikkeina Dore, Ersteling, Ostara, Siikli, Sirtema ja Tanja sekä talviperunalajikkeina Bintje, Milva, Patrones, Realta, Rekord 232 ja Tombola. Niiden lajikkeiden osalta, joista siementä ei ollut saatavissa Suomesta, käy- tettiin Hollannista ja Tanskasta hankittua siementä. Käytetty siemen oli tasalaatuista ja virustestattua. Kasvupaikka ja lannoitus. Perunat viljeltiin Vehkalahdella, jossa maa- laji oli hietainen urpasavi, kahdella eri lannoitustasolla. Ns. normaali lannoitus käsitti 75 kg N/ha, 200 kg KaO/ha ja 190 kg P 205 /ha eli lannoitemäärinä ilmoitettuna 300 kg Oulun salpietaria, 400 kg kaliumsulfaattia ja 1 000 kg superfosfaattia hehtaaria kohti. Voimakkaalla lannoitustasolla edellä mainittu lannoitus oli kaksinkertaisena. Kasvuaika. Varhaisperunalajikkeiden kasvuaika oli 12 viikkoa ja talviperuna- lajikkeiden noin 15 viikkoa. Koejärjestelyt. Yksityiskohtaiset tiedot koejärjestelystä ja viljelytekniikasta käyvät selville Itä-Suomen Raakasokeri tehdas Oy:n kenttäkokeita koskevasta raportista (Itä-Suomen Raakasokeritehdas Oy, 1968). Satotulokset on esitetty kuvassa 1.Tutkimuk- sia varten saatiin 50 kg:n näyte kustakin lajikkeesta molemmilta lannoitustasoiltakoko- luokkaa 35—55 mm. Kuva 1. Eri perunalajikkeiden sadot kokoluokittain normaalilla ja voimakkaalla lannoitustasolla. 233 Laadun testaus. Ominaispainojakauma, maku, jauhoisuus, moitteettoman ruokaperunan osuus, keitonjälkeinen tummuminen ja kuorittuna säilyvyys määritettiin samoilla menetelmillä kuin aikaisemmassa tutkimuksessa (Ellala ym. 1971). Rikki- kiehuminen arvosteltiin 10:stä kuorineen vedessä keitetystä perunasta asteikolla: Täysin ehjä, melkein ehjä, hiukan rikki, rikki, täysin hajalla. Lannoituksen aiheuttamat makuerot tutkittiin triangelitestillä (Ellala ym. 1971). Tulokset Ominaispainojakaumatjakeskimääräiset ominaispainot on esitetty varhaisperunalajikkeiden osalta taulukossa 1 ja talviperunalajikkeiden osalta taulukossa 2. Kunkin lajikkeen ominaispainojakautumassa on painomäärältään suurin ominaispainoluokka alleviivattuna. Taulukko 1. Eri varhaisperunalajikkeiden keskimääräiset ominaispainot ja ominaispainojakautumat. Painomäärältään suurin ominaispainoluokka alleviivattu taulukossa. Lajike Keski- < 1 065 1 065 1 075 1 085— > 1 095 määräinen 1 075 1 085 1 095 om.p. 0/ 0/ 0/ o/ o//o /o /o /o /o Dore n 1) 1.0932.5 9.339.1 44.55.5 Dore v») 1.0821.5 11.846.1 38.52.0 Ersteling n 1.0790.5 20.164.6 14.30.5 Ersteling v 1.0791.5 26.463.2 8.50.5 Ostara n 1.070 16.4 53.328.8 1.4 Ostara v 1.06914.8 65.019.5 0.6 Siikli n 1.0790.5 25.059.4 15.1 Siikli v 1.0763.6 42.350.0 4.1 Sirtema n 1.0763.2 41.6 52.2 3.0 Sirtema v 1.07110.7 61.427.9 Tanja n 1.0870.8 2.925.0 65.06.3 Tanja v 1.0811.3 13.957.4 27.4 *) n = normaali lannoitustaso a ) v = voimakas lannoitustaso 234 Taulukko 2. Eri Talviperunalajikkeiden keskimääräiset ominaispainot ja ominaispainojakautumat. Painomäärältään suurin ominaispainoluokka alleviivattu taulukossa. Lajike ja lannoitustaso Keski- < 1 065 1065 1075 1085— > 1 095 määräinen 1 075 1 085— 1 095 om.p. O/ O/ 0/ O/ 0//o /o /o /o /o Alfa n 1) 1.0922.4 11.634.9 51.0 Alfa v s ) 1.0842.0 7.334.3 43.313.0 Bintje n 1.0911.1 4.726.1 50.018.4 Bintje v 1.0772.2 19.862.6 15.2 Milva n 1.0944.5 15.779.7 Milva v 1.0921.9 7.640.5 50.0 Patrones n 1.0891.7 5.922.4 43.027.0 Patrones v 1.0822.3 14.548.0 30.94.3 Realta n 1.0961.9 5.136.9 49.47.7 Realta v 1.0804.5 18.050.2 27.3 Rekord n 1.0932.0 13.340.4 44.3 Rekord v 1.08011.1 45.038.2 5.7 Tombola n 1.0858.9 43.040.5 7.6 Tombola v 1.0780.8 26.964.7 7.6 *) n = normaali lannoitustaso 2 ) v = voimakas lannoitustaso Maku ja jauhoisuus. Kustakin lajikkeesta tehtiin maun ja jauhoisuuden arvostelu 2—3 ominaispainoluokasta ns. moitteettoman ruokaperunan osuuden selvittä- miseksi. Useimmilla lajikkeilla oli molemmilla lannoitustasoilla moitteettoman ruoka- perunan alarajana ominaispaino 1.075, josta lähtien peruna oli sekä maultaan että jau- hoisuudeltaan moitteetonta (varhaisperunalajikkeet Dore, Ersteling, Sirtema, talviperuna- lajikkeet Alfa, Bintje, Milva, Rekord ja Tombola). Poikkeuksen tekivät Ostara, Siikli ja Patrones, joiden ominaispainon täytyi olla > 1.085, jotta perunat olisivat täyttäneet moitteettomalle ruokaperunalle asetetut vähimmäisvaatimukset. Realtalla oli normaalilla lannoitustasolla ominaispainoluokka 1.075—1.085 moitteetonta. Voimakkaalla lannoitus- tasolla Realta oli jauhoisuudeltaan niin paljon huonompaa, ettei korkeinkaan ominais- 235 painoluokka, > 1.095, täyttänyt jauhoisuudelle asetettua minimivaatimusta »hiukan jauhoinen». Realtasta ei näin ollen saatu lainkaan moitteetonta ruokaperunaa voimak- kaalta lannoitustasolta. Realta osoittautui siten tutkituista lajikkeista herkimmäksi lan- noitukselle moitteettomanruokaperunan alarajan pysyessä muilla lajikkeilla samana mo- lemmilla lannoitustasoilla. Eri lajikkeiden moitteettomanruokaperunan osuudet %:na kokoluokasta 35—55 mm sekä määrinä sadosta (tn/ha) on esitetty taulukoissa 3 ja 4. Moitteettoman ruokaperunan prosenttiset määrät vaihtelevat o—9B0—98 % moitteettoman ruokaperunan sadon vaihdellessa vastaavasti 0—24 tn/ha (kuva 2). Lannoituksen ominaispainoa alentava vaikutus tulee näkyviin kaikilla lajikkeilla moitteettoman ruokaperunan prosentuaalisen määrän alenemisena. Kun lannoitus lisäsi kokonaissatoa, oli moitteettoman ruokaperunan sadon määrä (tn/ha) varhaisperunala- jikkeilla Sirtemaa lukuunottamatta suurempi voimakkaalla lannoitustasolla kuin normaa- lilla. Talviperunalajikkeilla ei lannoituksen aiheuttama sadon lisäys kompensoinut lan- noituksen ominaispainoa alentavaa vaikutusta, ja siitä johtuvaa laadun huononemista, joten näistä saatiin normaalilla lannoituksella enemmän moitteetonta ruokaperunaa (tn/ha) kuin voimakkaalla lannoituksella. Pidettäessä painomäärältään suurimman ominaispainoluokan makua ja jauhoisuutta ko. lajikkeelle ominaisena makuna ja jauhoisuutenaolivat normaalilla lannoitustasolla, Kuva 2. Moitteettoman ruokaperunan määrät eri perunalajikkeista kokoluokasta 35—55 mm normaalilla ja voimakkaalla lannoitustasolla. 236 jauhoisia erittäin jauhoisia: Dore, Ersteling, Alfa, Bintje, Milva, Realta, Rekord hiukan jauhoisia jauhoisia: Sirtema, Tanja, Tombola kiinteitä hiukan jauhoisia: Siikli, Patrones vetisiä kiinteitä: Ostara Voimakkaalla lannoitustasolla olivat: jauhoisia erittäin jauhoisia: Dore, Alfa, Milva hiukan jauhoisia jauhoisia: Ersteling, Bintje, Rekord kiinteitä hiukan jauhoisia: Ostara, Siikli, Patrones, Realta, Sirtema. Perunoita, joista painomäärältään suurimpana ominaispainoluokkana oli arvostel- tavana ominaispainoluokka 1.075—1.085 tai sitä korkeampi, pidettiin yleensä maultaan hyvinä eikä niissä arvostelijoiden mielestä ollut sivumakua (molemmilla lannoitustasoilla lajikkeet Dore, Ersteling, Tanja, Alfa, Bintje, Milva, Rekord ja Tombola, normaalilla lannoitustasolla Realta ja Patrones). Poikkeustapauksia olivat Siikli (molemmat lannoi- tustasot), Patrones ja Realta (voimakas lannoitustaso), joista oli arvosteltavana ominais- painoluokka 1.075—1.085, ja joita kuitenkin pidettiin maultaan huonoina. Perunoita, joiden painomäärältään suurin ominaispainoluokka oli11.061.075,5—1.075, pidettiin niin ikään maultaan huonoina (Ostara, molemmat lannoitustasot, Sirtema, voimakas lannoitustaso). Keitonjälkeinen tummuminen. Kuorittuna keitettynä olivat täysin tum- mumattomia Ostara, Bintje ja Milva, hyvin lievästi tummuneita Dore, Ersteling, Sirtema, Alfa, Patrones ja Rekord, hiukan tummuneita Tanja, Siikli, Realta ja Tombola. Kuorineen keitettynä olivat hyvin lievästi tummuneita Bintje, Patrones, Realta ja Rekord, hiukan tummuneita Dore, Ersteling, Ostara, Tanja, Siikli ja Alfa, pahasti tummuneita Sirtema, Milva ja Tombola. Lannoituksen kaksinkertaistaminen ei tulosten mukaan vaikuttanut keiton jälkeiseen tummumisen esiintymiseen, mikä johtunee siitä, että typen ja kalin suhde oli sama kum- mallakin lannoitustasolla. Rikkikiehuminen. Vedessä kuorineen keitettynä pysyivät ehjinä kaikki var- haisperunalajikkeet. Talviperunalajikkeista olivat ehjiä Alfa, Patrones, Realta ja Tombola molemmilta lannoitustasoilta. Bintjestä ja Rekordista oli yksi kymmenestä mukulasta hiukan rikki muiden ollessa täysin ehjiä. Milvasta olivat normaalin lannoitustason perunat kaikki hajalla ja voimakkaan lannoitustason perunoista neljä kymmenestä hajosi. Säilyvyys kuorittuna. Kuorittuna säilyvyyden tutkimista varten perunat käsiteltiin 30 s ajan 0.25 %:sella NaHSOg-liuoksella ja varastoitiin 4—6°C:ssa. Säilyvyys vaihteli I—s vrk lajikkeesta riippuen. Varhaisperunalajikkeista säilyivät 4—5 vrk tum- mumattomina Ostara, Siikli, Sirtema ja Tanja Doren ja Erstelingin säilyessä 2—3 vrk. Talviperunasäilykkeistä säilyivät Alfa, Bintje ja Tombola 2 vrk, kun taas Patrones ja Rekord säilyivät vain 1 vrk:n väriltään moitteettomina. Lannoitustasojen väliset makuerot tutkittiin erotustestillä. Makuero lannoitustasojen välillä todettiin lajikkeilla Siikli, Tanja, Realta ja Patrones, mutta ei sen sijaan muilla lajikkeilla (Dore, Ersteling, Ostara, Sirtema, Alfa, Bintje, Milva, Rekord ja Tombola). Niissä tapauksissa, joissa makuero havaittiin, pitivät arvostelijat yleensä normaalin lannoitustason perunoita maultaan parempina kuin voimakkaan lannoitus- tason perunoita. 237 Taulukko 3. Moitteettoman ruokaperunan määrät eri talviperunalajikkeista kokoluokasta 35—55 mm. Lajike ja lannoitustaso Moitteettoman ruokaperunan määrä % tn/ha Alfa n 1) Alfa v 2) Bintje n Bintje v Milva n Milva v Patrones n Patrones v Realta n Realta v Rekord n Rekord v Tombola n Tombola v 97.0 20.0 90.6 19.4 94.7 28.8 77.8 24.0 (100.0) 2) ( 98.0) (22.2) (23.3) 19.269.0 35.2 9.5 94.1 17.5 98.0 24.7 88.0 22.9 91.0 14.7 71.0 11.9 *) n = normaali lannoitus 2 ) v = voimakas lannoitus 8 ) voimakas rikkikiehuminen rajoittaa käyttöä Taulukko 4. Moitteettoman ruokaperunanmäärät eri varhaisperunalajikkeissakokoluokasta 35—55 mm. Lajike ja lannoitustaso Moitteettoman ruokaperunan määrä % tn/ha Dore n 1) Dore v 2) Erstcling n Ersteling v Ostara n Ostara v Siikli n Siikli v Sirtema n Sirtema v Tanja n Tanja v 89.1 11.6 15.186.6 89.4 12.0 72.2 12.8 1.4 2.9 0.5 1.2 15.1 1.5 4.1 7.0 55.2 11.3 27.9 5.7 96.3 10.0 84.8 15.0 *) n = normaali lannoitus 2) v = voimakas lannoitus 238 Tarkastelua Käsillä olevassa tutkimuksessa on ominaispainon ja perunan maun sekä jauhoisuuden välistä riippuvuutta käytetty hyväksi määritettäessä ns. moitteettoman ruokaperunan osuutta. Menettelyä voidaan verrata JOHANSSONin (1966) tai SMAK-arvostelussa (Kung- liga lantbrukstyrelsens kungörelser, 1964) käytettyyn tapaan laskea vetisten perunoiden määrä ja käyttää tätä yhtenä laatua kuvaavana parametrina. Ominaispainolajittelu niin moneen luokkaan kuin tässä tutkimuksessa on tarkoituk- senmukaista vain tutkimustyössä. Perunan ominaispainon ja sen muiden ominaisuuksien välistä riippuvuutta voitaisiin käyttää kuitenkin hyväksi myös teollisessa ruokaperuna- jalosteiden valmistuksessa. On osoitettu, että korkean ominaispainon (suuri kuiva-aine- ja tärkkelyspitoisuus) perunoista on taloudellisesti edullisempaa valmistaa rasvassa kyp- sennetyt perunajalosteet (ranskalaiset perunat, lastut) (Whiteman ja Wright 1949). Li- säksi korkean ominaispainon perunoista saadaan laadultaan ja maittavuudeltaan parem- pia ranskalaisia perunoita kuin alhaisen ominaispainon perunoista, joista tehdyt ranskalai- set perunat ovat nahkeita ja vetisiä (Kirckpatrick ym. 1956). Voitaisiin myös ajatella, että pakastettu perunasose tulee korkean ominaispainon perunoista parempi kuin alhai- sen ominaispainon perunoista, joista valmistetuissa soseissa sulatuksen jälkeen jää run- saasti vettä sitoutumatta. Tölkitetyn perunan kuiva-ainepitoisuus taas ei saa olla suuri, koska perunat tällöin hajoavat helposti. Jalosteiden raaka-aineen valinnassa voitaisiin kiinnittää näin ollen huomiota perunan ominaispainoon tai sen kuiva-aine- ja tärkkelys- pitoisuuteen. Ominaispainolajittelu esim. kahteen eri ominaispainoluokkaan tarjoaisi mahdollisuuden saada jalosteisiin tasalaatuista materiaalia ja parantaa niiden laatua. Moitteettoman ruokaperunan osuutta määritettäessä käytettiin attribuutteihin perus- tuvaa maun ja jauhoisuuden arvostelua. Tällöin todettiin, että useimmilla lajikkeilla oli molemmilla lannoitustasoilla ominaispainorajana 1.075, jota suuremman ominaispainon peruna oli sekä maultaan että jauhoisuudeltaan moitteetonta. Poikkeuksena olivat Ostara, Siikli ja Patrones, jotka olivat maultaan ja jauhoisuudeltaan moitteettomia vasta ominais- painosta > 1.085 lähtien. Realtasta taas olivat normaalilla lannoitustasolla ominaispai- noltaan 5 1-075 olevat perunat moitteettomia, mutta voimakkaalla lannoituksella ei kor- keinkaan ominaispainoluokka (> 1.095) täyttänyt moitteettomalle ruokaperunalle ase- tettuja vaatimuksia. Tutkittaessa triangelitestillä lannoituksen aiheuttamia maun muutoksia, kävi selville, että yleensä niihin lajikkeisiin, jotka olivat sekä maultaan että jauhoisuudeltaan moitteet- tomia ominaispainosta 1.075 lähtien, ei lannoituksen kaksinkertaistaminen aiheuttanut triangelitestillä todettavaa maun muutosta. Makuero eri lannoituksella viljeltyjen peru- noiden välillä todettiin sen sijaan Ostaraa lukuunottamatta niillä lajikkeilla, joiden moit- teettoman ruokaperunan alaraja oli 1.085 tai sitä korkeampi (Siikli, Patrones ja Realta). Molemmilla menetelmillä saatujen samansuuntaisten tulosten voidaan katsoa osoittavan k.o. lajikkeiden heikompaa laatua muihin lajikkeisiin verrattuna. Tutkimuksessa saavutettiin kuoritun perunan säilyvyydessä verraten lyhyet säilyvyys- ajat. Perunat saadaan kuitenkin säilymään pitempäänkin väriltään moitteettomana, jos sulfiittiliuoksen konsentraatiota lisätään. 239 Yhteenveto Tutkimuksessa selvitettiin kahdella eri lannoitustasolla viljellyn 14 perunalajikkeen ruokaperunaominaisuudet. Kokeissa olivat varhaisperunalajikkeina Dore, Ersteling, Ostara, Siikli, Sirtema ja Tanja sekä talviperunalajikkeina Alfa, Bintje, Milva, Patrones, Realta, Rekord ja Tombola. Laadun kriteerinä on pidetty ominaispainoa, makua, jauhoisuutta, moitteettoman ruokaperunan määrää, keitonjälkeistä tummumista ja rikkikiehumista (Ellala ym. 1971). Moitteettoman ruokaperunan osuus vaihteli eri lajikkeilla o—9B0—98 %. Moitteettoman ruokaperunan määrä sadosta vaihteli o—2B0—28 tn/ha. Lannoituksen ominaispainoa alentava vaikutus ilmeni kaikilla lajikkeilla moitteettoman ruokaperunan prosentuaalisen osuuden alenemisena. Moitteettoman ruokaperunan sadon määrä (tn/ha) oli varhaisperunalajik- keilla Sirtemaa lukuunottamatta suurempi voimakkaalla lannoituksella kuin normaalilla. Talviperunalajikkeilla ei lannoituksen aiheuttama sadon lisäys kompensoinut lannoituk- sen ominaispainoa alentavaa vaikutusta, joten niistä saatiin normaalilla lannoituksella enemmän moitteetonta ruokaperunaa kuin voimakkaalla lannoituksella. Rikkikiehumista esiintyi haitallisessa määrin ainoastaan Milvassa, jossa hajoaminen oli niin voimakasta, että se rajoittanee k.o. lajikkeen käyttöä ruokaperunana. Sen sijaan lajike voi olla käyttökelpoinen jalosteisiin, joissa korkea kuiva-ainepitoisuus on eduksi ja joissa rikkikiehuminen ei ole esteenä. Perunat säilyivät 0.25 %:sella NaHS0 3-liuoksella käsittelyn jälkeen I—s1 —5 vrk tummumattomina lajikkeesta riippuen. Lannoituksen todettiin aiheuttavan makueroa vain kahteen varhaisperunalajikkeeseen (Siikli, Tanja) ja kahteen talviperunalajikkeeseen (Realta, Patrones). Muilla lajikkeilla makueroa ei triangelitestiä käyttäen todettu. KIRJALLISUUTTA Ellala, A., Vanhanen, L. & Kurkela, R. 1971. Typpi- ja kalilannoituksen vaikutus ruokaperunan laatuun. J. Sei. Agric. Soc. Finland 43; 63. Itä-Suomen Raakasokeritehdas Oy;n perunanviljelykokeet. Tulokset 1968. 51 p. Kotka. Johansson, O. 1966. Rapport frän pägäende växtnäringsförsök med potatis. 1 kväve och fosforsgödsling. Akt. Lantbr. högsk. 13: 1. Kirckpatrick, M. E., Heinze, P. H., Mountjoy, B. M. & Palatko, C. E. 1956. French frying quality of potatoes as influenced by cooking methods, storage, conditions, and specific gravity of tubers. U. S. Dept. Agr. Tech. Bull. 1142. Kunkel. R., Greogory, J., Binkley, A. M. 1951. Mechanical separation of potatoes into specificgravity. groups shows promise for the potato chip industry. Am. Potato J. 28: 690. Kungl. lantbruksstyrelsens kungörelser m. m. 1964, Nr 9, angäende kvalitetsundersökning av matpotatis vid statens centrala frökontrollanstalt och Svensk matpotatiskontroll. Talburt, W. F., Smith, O. 1967. Potato processing. Westport, Connecticut, p. 291. Whiteman, T. M. and Wright, R. C. 1949. Effects of variety, specific gravity of tubers and cooking fat on the quality and yield of potato chips. Potato chipper 9, N. 3, 18, 20, 22, 26, 28, 32, 34, 38. (Ref. Talburt, W. F. & Smith, O. 1967). https://www.c-info.fi/en/info/?token=mBZa4TnhayNnHehS.gSSqfO_Ld73k4eN1ss0uRQ.v_KOuShGaZv0I5C3yNQMTRnGacYJnBjRiG3tSI3lvHpbNgmeWovIsk0DwrYqUqoLittzBn2B1fiVjhfI0roSt5QHTZGChDXEFW4XM7CSOmi5yjFfrRHzWSqdzBUZRAcG9OeVvfuT1zO42y982gmIjgsZReDnzTtAzKFeQsXShQtFmhUB_ubZZAz8NpQy2a9OKpXaV7UJpJ5ibVA