SCLEROTINIA BOREALIS- SIENEN MERKITYS NURMIHEINIEN TALVEHTIMISEN HEIKENTÄJÄNÄ HELSINGIN YLIOPISTON KOETILALLA INARIN MUDDUSNIEMESSÄ VUOSINA 1950-65 11. Viljelytekniikan vaikutus nurmen talvehtimiseen Oiva Nissinen Hankkijan kasvinjalostuslaitos , Tammisto Arvi Salonen Helsingin yliopiston kasvipatologian laitos Saapunut 18. 3. 1972 EFFECT OF SCLEROTINIA BOREALIS ON THE WINTERING OF GRASSES AT THE MUDDUSNIEMI EXPERIMENTAL FARM OF THE UNIVERSITY OF HELSINKI AT INARI IN 1950—65 11. The effect of cultivation techniques on the wintering of leys Oiva Nissinen Hankkija Plant Breeding Institute, Tammisto Arvi Salonen Department of Plant Pathology, University of Helsinki Abstract. Below are findings on the effect of different techniques of cultivation on the wintering of grasses at the Muddusniemi Experimental Farm at Inari (69°04' N, 27°06' E) in 1957—65. The leys established in June and July wintered best and also produced the highest dry-matter yields. In the leys sown in August, the incidence of S. borealis was high and the yields were very poor. Under conditions unfavourable for the growth of stands, a nurse crop improved the wintering and yield of grasses susceptible to S. borealis in 1957/58. Nitrogen fertilization improved the development of timothy leys and reduced injuries due to S. borealis in first-year leys. It was most effective in late sowings. Under the favourable growing conditions of the 1961 early sowings, plentiful nitrogen fertilization and abundant growth had the negative effect of increasing the incidence of Fusarium nivale. Quintozene (PGNB) application decisively improved the wintering of grasses. When the incidence of S. borealis was very high, as in 1960/61, quintozene was not fully effective in protecting timothy leys. The differences in wintering between sowing dates were still visible, as were also differences between different grassland species in 1956/57. The application of quintozene to first-year leys also had the residual effect of significantly increasing yields in second-year leys in 1965. Summary p. 125. https://www.c-info.fi/en/info/?token=uzm3VuYgZy4XJo1u.MXzwPNVaWJRwCQYj4fUorA.IBL9za3IYevvkLdzcmpUWpJhxou0PkDSCvIAYWkoxHaKL2l-GztTYbh8D27aLD_J9s3qWg5BP_tyPv_yd_tNFu79FB3qvqgrBHP52lJ282BVebOUVk6bdd6uwmQdutvoCMtzNJWt1ASBZniTQR159BXj9qi-D70tbrR3VrAScdYkGknW_uqdsTo 116 Lämpötilan alhaisuudesta johtuen kasvien kehitys on Lapissa pitkästä päivästä huo- limatta hitaampaa kuin Etelä-Suomessa (Pohjakallio 1951). Heinänurmien keskisadoissa ei ole kuitenkaan todettu suuria eroja maan eri osien välillä (Suomela ja Paatela 1961, Mukula et ai. 1968). Tämä osoittaa, että kasvukausi on koko maassa riittävän pitkä ja lämmin kunnollisen heinäsadon tuottamiseen. Suomelan ja Paatelan (1961) mukaan vuotuiset heinäsatojen vaihtelut ovat kuitenkin Pohjois-Suomessa suuret, ja tästä johtuen keskimääräisen sadon saaminen on ollut täällä epävarmempaa kuin maan etelä- ja keski- osissa. Lisäksi heinäsadon laatua heikentää viljelemättömien heinien suuri osuus, mikä Paatelan (1953) ja Mukulan et ai. (1968) mukaan kohoaa Pohjois-Suomessa yli 40 %, kun vastaava prosenttiluku Etelä-Suomessa on vain 20. Useimmissa tapauksissa viljel- tyjen nurmiheinien nopea katoaminen Pohjois-Suomen nurmissa johtuu talvituhosienien runsaasta esiintymisestä (Ylimäki 1955, 1962, Jamalainen 1958 b). Seuraavassa tutkimuksessa selvitellään tärkeimpien viljelyteknillisten seikkojen mer- kitystä nurmen talvehtimiseen ja S. borealis -sienen esiintymisrunsauteen Helsingin yli- opiston koetilalla Inarin Muddusniemessä vuosina 1957—65. Ensisijaisesti on tutkittu nurmen perustamiseen liittyviä tekijöitä. Tutkimusmenetelmäl ja koeolosuhteet Useimmat kokeet suoritettiin Tammiston timoteilla. Muilta osin käytetty koemateriaali ilmenee piirroksista 1,2, 3 ja 5. Myös muut tarkemmat tiedot kokeen perustamisesta ja käytetystä viljelytekniikasta on ilmoitettu kunkin kokeen kohdalla erikseen. Oraiden kvintotseeni (PCNB) -käsittely suoritettiin Brassicol-pölytteellä, joka sisältää 20 % vai- kuttavaa ainetta. Yleinen koemetodiikka ja koeolosuhteet olivat samat kuin mitä on esi- tetty tutkimuksen 1. osassa (Nissinen ja Salonen 1972). Koetulokset Kylvöaika. Ilman suojaviljaa nurmia perustettaessa on tutkimusten mukaan paras kylvöaika Pohjois-Suomessa kesä-heinäkuun vaihde. Kylvön siirtyminen elokuulle on alentanut huomattavasti 1. vuoden heinäsatoa (Isotalo 1960, Anttinen 1961). Kylvö- ajan vaikutus on ollut nähtävissä ainoastaan ensimmäisenä satovuotena. Muddusniemen koetilan nurmikokeissa eri kylvöaikojen vaikutusta nurmen talveh- timiseen tutkittiin vuosina 1958—62. Tulokset on esitetty taulukossa 1 ja piirroksissa I—4.1 —4. Suurimmat kylvöaikojen väliset erot oli havaittavissa S. borealise.lle alttiilla heinä- lajeilla ja silloin kun sientä esiintyi runsaasti. Kesäkuun lopussa perustettu nurmi talvehti parhaiten. Elokuun alussa kylvetyillä koeruuduilla kasvustot jäivät pieniksi ja vaurioi- tuivat usein pahoin. Poikkeuksellisesti keväällä 1960 heinäkuun loppupuolella kylvetty timotei menestyi kesäkuulla kylvettyä paremmin. Silloin kun S. borealista esiintyi erityisen runsaasti kuten 1960/61, ensimmäisen vuoden timoteinurmi tuhoutui kylvöajasta riip- pumatta. Talvehtimiskautena 1961/62 ei kylvöajalla ollut vaikutusta timotein talveh- timiseen. Kuiva-ainesadot olivat sitä suuremmat mitä aikaisemmin nurmi kylvettiin. Satoerot olivat myös tilastollisesti merkitseviä. Hitaasti kehittyvillä heinälajeilla kylvöaikojen väliset satoerot olivat hyvästä talvehtimisesta huolimatta suuret. Taulukko 1. Kylvöajan, typpilannoituksen ja kvintotseenin vaikutus timotein (Tammisto) talvehtimiseen 1961/62. Typpilannoitus = 100 ja 300 kg/ha oulunsalpietaria (Nos) Kvintotseeni =5O kg/ha Brassicolia, levitetty 20.9. 1961 Table I. Effect ofsowing date, nitrogenfertilization and quintozene on the wintering of timothy (Tammisto) in 1961/62. Nilrogenfertilization = 100 and 300 kg/ha Oulu saltpetre (Nos) Quintozene = 50 kg/ha Brassicol, broadcast 20. 9. 1961 Talvituhosienien esiintyminen o—40—4 Kuiva-ainesato Incidence of low-temperature kg/ha jaKylvö- aika Talvehtiminen parasitic fungi o—4 suhdeluku Sowing Wintering 4 = erittäin runsaasti very high Dry-matter yield + = satunnaisesti occasional kg/ha and ratioKasvuston käsittely date o—lo0 —10 Treatment 1961 4. 6. 1962 14. 6. 1962 S. borealis F. nivale Typhula sp. 12. 8. 1962 9 1 3 + 2 2 + 2 + + + 2 + 2 2 + 2 + 1 8121Nos 100 22.6. 7 15. 7. 5 8 72» 1.8. 7 22.6. 6 9 49» Nos 300 9 84 15. 7. 3 8 77 » 1.8. 7 9 55 Nos 100 „ kvintotseeni quintozene 22. 6. 9 9 9 t 2 1 + + + 111 15.7. 7 2 84 65„ 1-8. 9 10 1 + Nos 300 „ + kvintotseeni quintozene 22. 6. 9 9 + 2 + 107 15. 7. 8 9 2 2 + 84 1.8. 9 9 1 + 1 65 Piirros 1. Kylvöajan vaikutus nurmiheinien talvehtimiseen 1957/58 (Koeruutu 1 m 2) Fig. 1. Effect of sowing date on the wintering of ley-grasses in 1957\58 (Exp.plot 1 m 2). 117 F-arvot kuiva-ainesadoille F-values for dry-matteryields 42.58*** 2.25° 17.66*** 1.83° Heinälajit Species Kylvöaika Sowing dale Suojavilja Nurse crop Heinälajit-kylvöaika Species-sowing date „ -suojavilja Species-nurse crop Kylvöaika-suojavilja Sowing date-crop 4.75** 0.42 Heinälajit - kylvöaika - suojavilja Species-sowing date-nurse crop Piirros 2. Kylvöajan vaikutus nurmiheinien talvehtimiseen 1959/60 (Koeruutu 1 m 2) Fig. 2. Effect of sowing date on the wintering of leygrasses in 1959)60 (Exp.plot 1 m 2). Piirros 3. Kylvöajan ja suojaviljan vaikutus nurmiheinien talvehtimiseen 1957/58 Fig. 3. Effect of sowing dale and nurse crop on the wintering of ley-grasses in 1957J58. 118 119 Piirros 4. Kylvöajan, typpilannoituksen ja kvintotseenin vaikutus timotein (Tammisto) talvehtimiseen 1959/60, 1960/61 ja 1961/62. Kvintotseeni = 50 kg/ha Brassicolia, levitetty 19.—23. 9. Fig. 4. Effect of sowing date, nitrogen fertilization and quintozene on the wintering of timothy ( Tammisto) in 1959/60, 1960/61 and 1961/62. Quindozene = 50 kg/ha Brassicol, broadcast 19.— 23. 9. 120 Keväällä 1962 esiintyi aikaisin kylvetyillä koejäsenillä runsaasti F. nivalea. S. borealista. esiintyi eniten heinä-elokuulla kylvetyssä timoteissa (taulukko 1). Talvehtimiskautena 1957/58 Ollinohran käyttö suojaviljana paransi nurmen talveh- timista ja antoi tilastollisesti merkitsevän sadonlisäyksen (piirros 3). Suurin vaikutus sillä oli koiranheinällä ja timoteilla. Nurminadalla suojaviljan vaikutus oli lievästi negatiivinen. Typpilannoitus heikentää kasvien talvenkestävyyttä ja lisää talvituhosienien aiheuttamia vaurioita (Ekstrand 1955, Ylimäki 1955). Jamalaisen (1970) mukaan typpilannoitus lisää timoteinurmen kestävyyttä S. borealis- sientä vastaan ja parantaa nur- men talvehtimista Pohjois-Suomessa. EKSTRANDin (1947) tutkimuksissa typpilannoituk- sella ei ole ollut vaikutusta sienen esiintymisrunsauteen. Muddusniemen kokeissa tutkittiin typpilannoituksen vaikutusta ensimmäisen vuoden timoteinurmen talvehtimiseen vuosina 1959—62. Talvehtimiskausina 1959/60 ja 1960/61 talvehtimisvaurioiden aiheuttajana esiintyi yksinomaan S. borealis. Viimeksi mainitussa tapauksessa sen esiintyminen oli erittäin runsasta. Talvella 1961/62 S. borealisen ohella esiintyi myös muita talvituhosieniä (taulukko 1). Talvehtimiskautena 1959/60 runsaampi typpilannoitus paransi myöhään kylvetyn timotein talvehtimista, mutta aikaisin kylvetyillä koejäsenillä vaikutus oli lievästi negatii- vinen. Kuiva-ainesatojen kannalta typpilannoituksella saadut sadonlisäykset olivat mah- dollisesti merkitseviä. Sadonlisäys oli suurin myöhään kylvetyillä koejäsenillä (piirros 4). Talvehtimiskautena 1960/61 S. borealis tuhosi 1. vuoden nurmen lähes täysin kylvö- ajasta riippumatta ja typpilannoituksen vaikutus jäi vähäiseksi. Kvintotseenia saaneilla koejäsenillä talvehtiminen parani runsaammalla typpilannoituksella. Suurin kuiva- < .- talvehtiminen '—' wintering kuiva-ainesato, kylvöaika dry-matteryield, sowing date 15.—22. 6. 10.-15. 7. ~ „ 1.8. F-arvot kuiva-ainesadoille F-valuesfor dry-matteryields 1960 1961 1962 Typpilannoitus 2.11° 7.19* 0.01 Nitrogen fertilization Kvintotseeni-käsittely 50.13*** 145.97*** 3.20° Quintozene application Kylvöaika 19.45*** 1.78° 20.64*** Sowing date Typpilannoitus-kvintotseeni 1.05 0.32 0.16 Nitrogen fertilization- Quintozene Typpilannoitus-kylvöaika 1.78° 2.38° 0.29 Nitrogen fertilization-sowing date Kvintotseeni-kylvöaika 9.67** 0.49 0.76 Quintozene-sowing date Typpilannoitus-kvintotseeni-kylvöaika 0.38 1.15 0.04 Nitrogen fertilizalion-quintozene-sowing date 121 ainesato saatiin heinäkuun kylvöstä. Typpilannoituksella saadut sadonlisäykset olivat merkitseviä (piirros 4). Talvehtimiskautena 1961/62 runsaamman typpilannoituksen saaneet ja aikaisin kyl- vetyt kasvustot olivat keväällä heti lumen sulamisen jälkeen huonommassa kunnossa kuin pienen typpilannoituksen saaneet oraat. Myöhemmin keväällä talvehtimiserot tasoittui- vat. Runsas typpilannoitus alensi kesäkuulla kylvetyn nurmen satoa. Typpilannoituksen antamat satoerot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä (taulukko 1, piirros 4). Kvintotseeni-käsittely. Tutkimusten mukaan pentaklornitrobentseeni- (kvintotseeni- eli PCNB-) valmisteet pystyvät torjumaan hyvin S. borealisen tuhot (Jama- lainen 1958a, 1964, 1970, Isotalo ja Vogel 1962, Kallio 1966). Kokeissa sen teho on ollut huomattavasti parempi kuin PMA- (fenylmerkuriasetaatti-) valmisteiden. Käytetyt kvintotseenimäärät ovat olleet 5—6 kg/ha. Paras tulos on saavutettu silloin kun fungisidi on levitetty juuri ennen pysyvän lumen tuloa (Jamalainen 1958a, 1964). Hyviä tuloksia on antanut myös kvintotseenin levitys lumelle tai sen sijoittaminen lannoitteen kanssa lumen alle (Isotalo ja Vogel 1962, Pessi et ai. 1970). Silloin kun S. borealista. on esiin- tynyt runsaasti, nurmiheinien kestävyyserot ovat olleet havaittavissa kvintotseeni-käsit- telystä huolimatta (Jamalainen 1970). Muddusniemen koetilalla vuosina 1956—65 järjestetyissä kokeissa kvintotseeni pystyi torjumaan hyvin S. borealisen tuhot ja paransi ratkaisevasti talvehtimista. Myös sillä saadut kuiva-ainesatojen lisäykset olivat erittäin merkitseviä. Ainoastaan talvehtimis- kautena 1961/62 kvintotseenikäsittelyn vaikutus jäi epävarmaksi (taulukko 1, piirros 4,5). Kvintotseenin vaikutus oli sitä parempi mitä enemmän S. borealista esiintyi (piirros 4,5). Eniten se paransi talvehtimista myöhään kylvetyillä nurmilla, mutta tästä huoli- matta se ei aina kyennvt tasoittamaan kokonaan kylvöaikojen välisiä talvehtimiseroja. Keväällä 1957 nurmiheinien kestävyyserot tulivat esille kvintotseeni-käsittelystä huoli- matta. Pieniä kvintotseeni-määriä käytettäessä myöhäinen levitys torjui parhaiten S. borealisen vauriot. Pienemmällä typpilannoitustasolla kvintotseenin vaikutus oli hieman parempi kuin suurempaa typpilannoitusta käytettäessä. Erot kuiva-ainesatojen välillä eivät olleet merkitseviä. Syksyllä 1963 suoritettu kvintotseeni-käsittely antoi jälkivaiku- tuksena tilastollisesti merkitsevän sadonlisäyksen vielä 2. vuoden nurmessa 1965 (piirros 5). Viljelytekniikan vaikutus S. borealis en esiinlymisrunsauteen ja nurmiheinien talvehtimiseen Muddusniemessä vuosina 1958—62 aikaisin kylvetty nurmi antoi lähes kaikissa ta- pauksissa suurimmat kuiva-ainesadot (piirros I—4). Näin siitäkin huolimatta, että edul- lisissa kasvuolosuhteissa kasvusto rehevöityi syksyllä liikaa ja oli keväällä pahoin lumi- homeen saastuttamaa (taulukko 1). Vaikka lehdistö olikin altis tuhosienille, vahvaksi kehittynyt tyviosa säilyi vaurioitumatta janurmi toipui nopeasti (vrt. Bruehl et ai. 1966). Kylvön siirtyminen heinäkuun puoleenväliin pienensi huomattavasti kuiva-ainesatoa (taulukko 1, piirros 1,2, 4). Elokuulla kylvetty oras jäi pieneksi ja oli altis S. borealisen tuhoille. Kylvöajan merkitys eri heinälajeilla riippui, paitsi niiden kestävyydestä S. borealis- ta vastaan, myös oraiden kehittymiseen vaikuttaneista sääolosuhteista. Esim. vuonna 1957 kuivan ja lämpimän heinäkuun johdostakesäkuun lopussa ja heinäkuulla kylvetyt nurmet orastuivat hitaasti ja kun lisäksi syksy oli kylmä, oraat jäivät pieniksi. Hitaasti kehitty- neillä heinälajeilla kuten niittynurmikalla heinäkuussa kylvetty oras tuhoutui lähes täysin, 122 kun taas esim. englantilainen raiheinä talvehti timoteitä paremmin. Nurminadalla kylvö- ajan vaikutus oli vähäisin (piirros I—3).1 —3). Typpilannoitus edisti myöhään kylvetyn timotein kehittymistä ja vähensi S. horealiscn tuhoja (vrt. Jamalainen 1970). Talvehtimiskautta 1961/62 lukuunottamatta runsaampi typpilannoitus kohotti vielä myös kesäkuulla kyl- vetyn nurmen kuiva-ainesatoja (taulukko 1, piirros 4). Pohjakallion ja Salosen (1956) kokeissa suojaviljan käytöllä ei ollut vaikutusta ensimmäisen vuoden nurmen talvehtimiseen. Muddusniemen kokeissa talvehtimiskau- tena 1957/58 timotei ja koiranheinä talvehtivat suojaviljaan kylvettynä paremmin ja antoivat suuremmat kuiva-ainesadot (piirros 3). Kuten edellä jo tuli esille kasvukauden ja syksyn sääolosuhteet vuonna 1957 olivat epäedulliset oraiden kehitykselle, joten suoja- viljaan kylvetty nurmi rehevöityi todennäköisesti paremmin ennen talven tuloa ja oli kestävämpi S. borealista vastaan. Myös Isotalon (1960) mukaan suojakasvin käyttö varmistaa usein nurmen onnistumisen ja voi lisätä huomattavasti ensimmäisen vuoden heinäsatoa. Oraiden kvintotseeni-käsittely paransi ratkaisevasti nurmen talvehtimista vuosina 1957—65. Teho oli sitä parempi mitä enemmän S. borealista esiintyi (taulukko 1, piir- ros 4,5). Muddusniemen kokeissa kvintotseeni levitettiin useimmiten jo syyskuun 20. päivän tienoilla, eli kuukautta ennen pysyvän lumipeitteen tuloa. Lapissa syyskausi on suhteellisen lyhyt, joten myös fungisidin huuhtoutuminen lienee vähäisempää kuin Etelä- Suomessa. Myös käytetyt kvintotseeni-määrät (10 —20 kg/ha) olivat suhteellisen suuret, mikä saattoi osaltaan vähentää levitysajan merkitystä (vrt. Jamalainen 1958a, 1964). Talvehtimiskautena 1957/58 järjestetty koe osoitti kuitenkin, että jo hyvin pienellä mää- rällä (2 kg/ha) päästään hyvään tulokseen. On otettava huomioon, että S. borealis teki mainittuna talvehtimiskautena tuhonsa vasta hyvin myöhään keväällä touko-kesäkuun vaihteessa. Pieniä kvintotseeni-määriä käytettäessä myöhäisin levitysaika (10. lokakuuta) oli muita hieman edullisempi (piirros 5). Mainittakoon, että syksy 1957 oli normaalia sateisempi. Kokeissa kvintotseenin teho oli aikaisin kylvetyillä koejäsenillä huonompi kuin myöhään kylvetyillä. Rehevissä kasvustoissa ilmeisesti Brassicol-jauhe ei levinnyt tarpeeksi tasaisesti kasvuston alempiin osiin. Korkeissa kasvustoissa esiintyi lisäksi enem- män F. nivalea, kuin S. borealista. Silloin kun S. borealista esiintyi runsaasti, kvintotseeni ei pystynyt täysin tasoittamaan kylvöaikojen välillä ilmeneviä talvehtimiseroja. Samoin eri heinälajien kestävyyserot olivat edelleenkin havaittavissa (piirros 5, vrt. Jamalainen 1970).Kvintotseeni-käsittelyn vaikutus ei rajoitu ainoastaan ensimmäisen vuoden nurmeen, vaan esim. keväällä 1965 sen jälkivaikutus 2. vuoden nurmessa antoi vielä tilastollisesti merkitsevän sadonlisäyksen (piirros 5). Yhteenveto Tutkimuksessa tarkasteltiin viljelytekniikan vaikutusta nurmen talvehtimiseen ja S. borealis- sienen esiintymisrunsauteen Helsingin yliopiston koetilalla Inarin Muddus- niemessä vuosina 1957—65. Kesäkuulla tai heinäkuun alkupuolella kylvetty nurmi talvehti parhaiten ja antoi suurimmat kuiva-ainesadot. Elokuulla kylvetyssä nurmessa esiintyi runsaasti S. borealista ja sen sato jäi alhaiseksi. Piirros 5. Kvintotseeni-käsittelyn vaikutus nurmen talvehtimiseen talvehtimiskausina 1956/57, 1957/58, 1963/64 ja 1964/65. Fig. 5. Effect of quintozene application on the wintering of ley in winters of 1956J57, 1957/58, 1963J64 and 1964J65. ] talvehtiminen, wintering. kuiva-ainesato, dry-matter yield. 123 124 Oraiden kehittymisen kannalta epäedullisissa sääolosuhteissa suojaviljan käyttö paransi 5. borealis-sienelle alttiiden heinälajien talvehtimista ja satoa 1957/58. Oraiden typpilannoitus nopeutti timoteinurmen kehittymistä ja vähensi S. borealisen aiheuttamia vaurioita sekä kohotti 1. vuoden heinäsatoa. Paras vaikutus sillä oli myöhään kylvetyllä nurmella. Suotuisissa kasvuolosuhteissa 1961 runsas typpilannoitus rehevöitti aikaisin kylvettyjä oraita liikaa ja lisäsi lumihomeen (F. nivale) esiintymistä. Kvintotseenikäsittely paransi ratkaisevasti nurmen talvehtimista. Silloin kun S. borealista esiintyi erittäin runsaasti, kuten 1960/61 kvintotseeni ei täysin suojannut timo- teikasvustoja, vaan esim. kylvöaikojen väliset talvehtimiserot olivat edelleen nähtävissä. Samoin 1956/57 eri heinälajien väliset kestävyyserot olivat havaittavissa kvintotseeni- käsittelystä huolimatta. Fungisidikäsittely antoi merkitsevän sadonlisäyksen vielä 2. vuo- den timoteinurmessa vuonna 1965. KIRJALLISUUS Anttinen, O. 1961. Timoteinurmen perustamista koskevia koetuloksia. Maatal. ja koetoim. 15: 146—152. Bruehl, G. W., Sprague, R., Fischer, W. R., Nagamitsu, M., Nelson, W. L.& Vogel, O. A. 1966. Show Molds of Winter Wheat in Washington. Wash, agric. Exp. Sta., Coll, of Agric., Wash. State Univ., Bull. 677. Ekstrand, H. 1947. Nägra växtpatologiska synpunkter pä övervintringen av höstsäd och vallgräs med särskild hänsyn tili försöksverksamheten inom jordbruket. Stat. växtskyddsanst. 49: I—4B. Ekstrand, H. 1955. Flöstsädens och vallgräsens övervintring. Sammanfattning av hittils utförda och program för fortsatta undersökningar. Stat. växtskyddsanst. 67: 1—125. Isotalo, A. 1960. Nurmien viljelystä Lapin läänissä. Suo 2: 30—33. Isotalo, A.& Vogel, R. 1962. Tuloksia syysruiskokeista Perä-Pohjolan koeasemalta vuosilta 1942—1960. Ann. Agric. Fenn. 1: 233—248. Jamalainen, E. A. 1958a. Experiments on the use of some chloronitrobenzene and organic mercury compounds for the control of low-temperature parasitic fungi on winter cereals. J. Sci. Agric. Soc. Finland 30: 251—263. Jamalainen, E. A. 1958b. Peltokasvien huonon talvehtimisen syistä ja talvituhosienien aiheuttamien vahinkojen torjuntatoimenpiteistä. Maatal. ja koetoim. 12: 55—63. Jamalainen, E. A. 1964. Control of low-temperature parasitic fungi in winter cereals by fungicidal treat- ment of stands. Ann. Agric. Fenn. 3: 1—54. Jamalainen, E. A. 1970. Vallens övervintring i Norra Finland. J. Sci. Agric. Soc. Finland 42: 45—58. Kallio, A. 1966. Chemical control of snow mold (Sclerotinia borealis) on four varieties of Bluegrass (Poa pratensis) in Alaska. PI. Dis. Reptr. 50: 69—72. Mukula, J., Marttila, M. & Raatikainen, T. 1968. Fleinänurmien sato vuosina 1966—1968. Koetoim. ja käyt. 25: 12. Paatela, J. 1953. Maamme heinänurmien botaanisesta koostumuksesta. Acta Agric. Fenn. 79, 3: I—l2B. Pessi, Y., Ylänen, M., Savas, O. E., Nieminen, M., Leskelä, Ä.& Syvälahti, J. 1970. Syysviljojen talvi- tuhosienien torjunta PCNBdlä. J. Sei. Agric. Soc. Finland 42: 96—103. Pohjakallio, O. 1951. Pohjolan kesäpäivän pituuden mahdollisuudesta korvata kasvukauden lyhyys. Erip. Luonnon Tutkija 4: 120—124. Pohjakallio, O. & Salonen, A. 1956. Orientoitumisvaiheen tulokset Muddusniemen koetilan nurmikasvi- tutkimuksista. J. Sei. Agric. Soc. Finland 28: I—l6.1 —16. Suomela, H. & Paatela, J. 1961. Peltokasvien hehtaarisatojen vaihtelu eri maanviljelysseurojen alueilla v. 1948—1957. Maatal. ja koetoim. 15: 56—65. Ylimäki, A. 1955. Nurmikasvien huonoa talvehtimisen syistä. Maatal. ja koetoim. 9: 151 —163 Ylimäki, A. 1962. The effect of snow cover on temperature conditions in the soil and overwintering of field crops. Ann. Agric. Fenn. I; 192—216. 125 SUMMARY The object of the experiments was to analyze the effects of sowing date, nurse crop, nitrogen fertilization and quintozene (PCNB) application on the wintering of leys and the ability of these treatments to reduce damage due to S. borealis. The trials were performed on medium fine-sand soil containing very low quan- tities of humus and characterized by poor water retention. In addition to the nitrogen quantities applied according to the plan, the leys were fertilized, upon establishment, with 78 kg of phosphorus, 150 kg of potassium per hectare at sowing and 50 kg/ha of nitrogen on the seedlings (all quantities in pure nutrient). The leys were fertilized annually with 25 kg of phosphorus, 85 kg of potassium and 50 kg of nitrogen per hectare. Quintozene was given in the form of Brassicol dust with a 20 % content of quintozene. Sowing date. The effect of sowing date on the wintering of the ley was studied in 1958—62 (Table 1, Figs. I—4). The greatest differences in effects of sowing-date were found in varieties susceptible to S. borealis. The leys established at the end of June wintered best of all. In experimental plots sown in the beginning of August the plants were small and often heavily damaged during the winter. As an exception, the timothy plots established at the end of July in 1959 were found the following spring to have wintered better than those sown in June. When damage by S. borealis was very heavy as in 1960/61 the first-year timothy ley was destroyed regardless of the sowing date. In winter 1961/62, the sowing date had no effect on the wintering of timothy. The earlier the sowing dates of the stands the higher were the dry-matter yields. The differences between the yields were statistically significant. Species slow to develop displayed great differences between sowing dates despite good wintering. In spring 1962 the early-sown plots had a high incidence of Fusarium nivale. S. borealis was the com- monest fungus in timothy sown in July and August (Table 1). In winter 1957/58, the use of Olli barley as a nurse crop improved the wintering of leys and produced statistically significant yield increases. Its greatest effect was on cocksfoot and timothy. Nurse crop had a slightly negative effect on meadow fescue (Fig. 3). Nitrogen fertilization. The effect of nitrogen fertilization on the wintering of first-year timothy leys was studied in 1959—62. In the winters of 1959/60 and 1960/61, S. borealis was the only cause of winter damage, and in the latter winter its incidence was very high. In winter 1961/62, other parasitic fungi (F. nivale, Typhula sp.) appeared in addition to S. borealis (Table 1). In winter 1959/60 greater quantities of nitrogen improved the wintering of timothy in the late sowings, but had a slightly negative effect on the early-sown plots. Measured in dry-matter yields, the yield increases achieved by nitrogen fertilization were possibly statistically significant. The yield increase was greatest in late-sown treatments (Fig. 4). In winter 1960/61 the first-year ley was almost completely destroyed by S. borealis, regardless of the sowing date, and the effect of nitrogen fertilization was slight. Heavier nitrogen fertilization improved the wintering of the plots treated with quintozene. The stands sown in July gave the highest dry-matter yields. The yield increases due to nitrogen fertilization were statistically significant (Fig. 4). After the winter of 1961/62, the early-sown stands with abundant nitrogen fertilization were in a poorer condition in spring just after the thaw than the stands with low nitrogen fertilization. Later in spring the differences were evened out. The higher amount of nitrogen reduced the yield of the stand sown in June. The yield differences due to nitrogen fertilization were not statistically significant (Table 1, Fig. 4). Quintozene application. In trials in 1956—65, quintozene application greatly reduced injuries caused by S. borealis and decisively improved wintering. It also increased dry-matter yields very significantly. Only in winter 1961/62 was the effect of quintozene uncertain (Table 1, Figs. 4,5). The more abundant the occurrence of S. borealis, the better the effect of quintozene (Figs. 4,5). Its best results were evident in the wintering of late-sown stands. Nevertheless, quintozene was unable entirely to eliminate wintering differences between various sowing dates in every case. In spring 1957 differences between the resistance of grass species were evident regardless of quintozene application. With small amounts of quintozene, broadcasting late in autumn was the best means of reducing damage caused by S. borealis. The effect of quintozene application was somewhat better on stands with less nitrogen fertilization than on those fertilized with more nitrogen. The differences between dry-matter yields were not significant. As a residual effect, the quintozene treatment given in autumn 1963 produced statistically significant yield increases in second-year ley in 1965 (Fig. 5).