VIHREÄN PARSAN VILJELY-JA LAJIKEKOE V. 1960-71 Irma Suhonen Helsingin yliopiston puutarhatieteen laitos Saapunut 31. 5. 1972 GROWING AND VARIETY TRIAL WITH GREEN ASPARAGUS Irma Suhonen Institute of Horticulture, University of Helsinki Abstract. The growing of green asparagus and the varietal differences of 3 varieties (Con- nover’s Colossal, Dansk Kaempe, Schneekopf) and 5 improved selections of Washington- type from Davis University, California, were studied in 1960—71. The asparagus was sown in 1960, and planted out in 1961 or 1962. The crowns were spaced 120 cm between rows and 50 cm between plants. The spears were cut at the surface when 12—22 cm or 12—18 cm long. In 1965—71 the harvesting season began 14—20th May and lasted 12—31 days. During this seven years period the average yield was 25 kg/a. In 1965—68 the earlier planting gave bigger yields than the later one. Varieties Schneekopfand Connover’s Colossal gave the highest yields, in average 31 kg/a (16 —48 kg/a). The yields of all improved strains were lower than those of old varieties. The average weight of a single spear varied accord- ing to variety and maximum length from 16.0 to 22.5 g. The dry matter content of green asparagus was 7.7—8.2 %, the fiber content 2.8—3.4 %, the ascorbic acid content 42 — 55 mg/100 g and the B-carotin content 580—1180 pg/100 g. Parsaa tuotetaan vihreänä tai valkoisena. Valkeaa parsaa tuotettaessa maan pinta muodostetaan harjuiksi, joiden sisältä »valkeat» parsanversot korjataan. Vihreätä parsaa taas viljellään tasamaalla, ja sadonkorjuu tapahtuu versojen tultua maan pinnalle. Vih- reän parsan viljely asettaakin pienemmät vaatimukset maan rakenteen suhteen kuin val- kean parsan viljely, ja siinä työvaiheet ovat yksinkertaisemmat ja työmenekki muodostuu vähäisemmäksi. Niinpä Euroopassa, missä traditionaalisesti on tuotettu valkeaa parsaa, kiinnostus vihreän parsan viljelyyn on kasvamassa (Reinhold ja Kruger 1960, Franken ja Backus 1968, Myklebust 1968). Suomessa ei parsan viljelyä ole merkittävissä määrin harjoitettu. Kevätkesään ajoittu- van satokautensa vuoksi se voi kuitenkin sopivasti täydentää avomaan vihanneskasvi- valikoimaamme. Tämän vuoksi ja koska vihreän parsan viljelystä ei maassamme aikai- sempia kokemuksia ole, suoritettiin Helsingin yliopiston puutarhatieteen laitoksella Vii- kissä v. 1960—71 tutkimus, jossa selvitettiin vihreän parsan menetelmän soveltuvuutta oloihimme, taimien iän merkitystä sekä eräiden lajikkeiden ja kantojen satoisuutta ja laatuominaisuuksia. https://www.c-info.fi/en/info/?token=z6m0zvEcUi2Lrrgv.8TXR8231uQCb6xhvoAfn0w.oEG_5Xy7w_s_sZkP2c6A2AIES8yLc6EjFbYhyUaVz5Y8z4cw6QGeD9bRTjBYjzjplpIR8uN6z8PDNZQ3foS3Pmkmf9pq0wyD_50w_k8pnPBhYXQELKH0gxc35cAZDUNdcUs1mFVXHvbEMXW-XxAZOTGSDvXajZEvaa0 194 Aineisto ja menetelmät Viljeltävänä oli kolme parsalajiketta (Connover’s Colossal, Schneekopf ja Dansk Kaempe) sekä viisi G. Hannan erityisesti vihreän parsan viljelyä varten jalostamaa kan- taa: 309(14), 500W(1), 500W(3), 711(9) ja 873(1). Viimeksimainittujen peruslajikkeena on Mary Washington, ja niiden siemenet saatiin Davis’in yliopistolta Kaliforniasta. Taimikasvatusta varten parsa kylvettiin avomaalle 17.5. 1960, ja se istutettiin var- sinaiselle kasvupaikalle toukokuun viimeisellä viikolla v. 1961 (lohko I) ja v. 1962 (lohko II). Riviväli oli 120 cm ja taimiväli rivissä 50 cm. Kerranteita oli molemmilla lohkoilla neljä ja taimimääräkerranteessa 10. Kasvualustaan, mHHt, annettiin syksyllä v. 1960 kalkkikivijauhetta 2 tn/ha sekä kar- janlantaa 3 tn/ha. Koetta perustettaessa levitettiin 4 kg kaliumsulfaattia, 6 kg superfos- faattia sekä 2 kg oulunsalpietaria aarille. Istutusvuoden jälkeen parsamaan lannoitus oli vuosittain seuraava: Keväällä ennen versojen esiintuloa levitettiin 4 kg/a kalisuolaa, 2 kg/a superfosfaattia sekä 2 kg/a oulun- salpietaria. Sadonkorjuun päätyttyä annettiin pintalannoituksena kaksi kertaa 3 kg/a kalkkisalpietaria. Tämän lisäksi v. 1965—66 koealalle levitettiin booraksia 150 g/a. Rikka- kasvien torjunta tapahtui mekaanisesti. Parsan sadonkorjuu aloitettiin v. 1964, jolloin satoa kerättiin 23—30.5. Vuosittain korjuuseen ryhdyttiin heti ensimmäisten versojen ilmaannuttua maan pinnalle, 14—20. toukokuuta. Sadonkorjuuaika oli eri vuosina seuraava: v. 1965 12 vrk, 1966—67 18—20 vrk, v. 1968—69 23-—26 vrk sekä v. 1970—71 31 vrk. Joka toinen tai joka kolmas päivä tapahtuvan korjuun yhteydessä kerättiin kaikki vähintään 12 cm:n mittaiset versot, jotka leikattiin maan pinnan tasalta. Versojen maksimipituudeksi määrättiin 22 cm (v. 1964— 69) tai 18 cm (v. 1970—71). Tätä pitemmät versot typistettiin tyvestä käsin maksimi- pituuteen, minkä jälkeen suoritettiin seuraavat määritykset: kokonaissato (v. 1964—71), verson paino (v. 1964—71), verson keskiosan läpimitta (v. 1965—67), silmävarainen laatuluokitus (v. 1968—71), kuiva-ainepitoisuus (v. 1965—68), kuitupitoisuus (v. 1965 66), sekä askorbiinihappo-ja [i-karotiinipitoisuus (v. 1966). Tulokset Vuonna 1964, jolloin satoa korjattiin viikon ajan, saatiin lohkosta I keskimäärin 4.1 kg/a ja lohkosta II 2.7 kg/a parsanversoja. V. 1965—71 parsan keskimääräinen kokonais- sato oli lohkolla I 25.2 kg/a ja lohkolla II 25.1 kg/a (taulukko 1). Lohkosta I saatiin v. 1964—68 enemmän satoa kuin lohkosta 11, sen sijaan v. 1970—71 lohkon II sato oli suu- rempi. Varhaisen toukokuun aikana saadun sadon määrä vaihteli eri vuosina22.20.2 kg/a, mikä johtui kulloinkin vallinneista lämpöoloista. Lohkosta II saatu aikainen sato oli yleensä suurempi kuin lohkosta I saatu (taulukko 1). Parsalajikkeiden ja -kantojen satoisuuserot olivat huomattavat (taulukko 2). Eniten satoa saatiin lajikkeesta Schneekopf (keskimäärin 31.7 kg/a) ja Connover’s Colossal (keski- määrin 31.4 kg/a). Varsinaisten lajikkeiden kokonaissato oli suurempi kuin numerokan- tojen, joista parhaan kokonaissato oli keskimäärin 25.7 kg/a ja heikoimman 17.9 kg/a. Lajikkeet olivat aikaissatoisempia kuin uudet vihreän parsan kannat. V. 1968, jolloin toukokuu oli poikkeuksellisen kylmä, kaikkien lajikkeiden aarisadot muodostuivat pie- 195 Taulukko I. Parsan kokonaissato (kg/a) lohkoilla I ja II sekä toukokuun aikana saatu sato (kg/a), v. 1965—71. Table I. The total yield (kg/a) of one-year-old (plants I) and of 2-year-old (plants II) crowns and the earlyyield harvested in May, in 1965—71, Lohko Kokonaissato kg/a Keskimäärin Plants Total yield kgla Average -65 -66 -67 -68 -69 -70 -71 kg/a I 17.3 20.0 29.2 23.1 22.6 30.7 33.3 25.2 II 14.0 17.3 28.3 22.1 22.5 33.4 38.4 25.1 TsTv Tsy ms 32Ä JOs 25. 2 Toukokuun sato kg/a Early yield kgja I — 4.8 20.2 2.6 6.1 5.4 13.0 8.7 II — 8.0 19.7 2.8 6.3 7.4 16.7 10.2 Taulukko 2. Parsalajikkeitten ja -kantojen kokonaissato (kg/a) v. 1965—71 ja toukokuun aikana saatu sato (kg/a) v. 1966—71. Tulokset keskiarvoja lohkoilta I ja II. Table 2. The totalyield (kgla) of different asparagus varieties and strains in 1965—71 and the amount ofyield harvested in May, in 1966—71. Kanta tai lajike Kokonaissato kg/a Keskim. Toukok. Strain or variety Total yield kgja Mean In May -65 -66 -67 -68 -69 -70 -71 kg/a kg/a Schneekopf 17.6 23.0 33.0 29.2 31.6 39.4 48.1 31.7 13.0 Connover’s Colossal 16.1 25.7 32.5 28.6 30.0 39.8 47.1 31.4 14.6 Dansk Kaempe 15.1 20.4 28.6 26.6 25.6 39.0 46.4 28.8 11.8 500W(3) 17.2 20.5 33.9 22.8 23.1 31.5 31.2 25.7 9.2 873(1) 15.3 13.4 25.1 22.3 26.6 30.4 35.4 24.1 7.4 500W(1) 16.2 15.5 29.8 19.5 20.4 28.2 27.4 22.4 7.3 711(9) 14.7 18.2 26.7 16.4 14.7 23.6 26.0 20.0 7.1 309(14) 13.212.3 20.515.3 14.124.6 25.217.9 5.4 nemmiksi kuin edellisenä vuonna. Vihreän parsan kannoilla 500W(1), 500W(3) jä 711(9) aarisato oli tällöin yli 10 kg edellisenä vuonna saatua pienempi. Parsan verso painoi v. 1965—69, jolloin verson maksimipituus määrättiin 22 emiksi, keskimäärin 20.6 g. V. 1970—71, jolloin maksimipituus oli 18 cm, verson keskimääräinen paino oli 17.3 g. Vihreän parsan kannoista saatiin keskimäärin painavampia versoja kuin vanhoista lajikkeista (taulukko 3). Painavimmiksi todettiin kantojen 500W(3) ja 873(1) versot, ja keveimmät versot saatiin lajikkeesta Dansk Kaempe. Tukevien, läpimitaltaan yli 12 mm:n versojen osuus kokonaissadosta oli vihreän parsan kannoilla suurempi (57 — 69 %) kuin lajikkeilla (46—53 %). Silmävaraisessa lajittelussa versot luokiteltiin A-luok- kaan (läpimitaltaan vähintään 10 mm olevat suorat, terveet versot) ja B-luokkaan (läpi- mitaltaan alle 10 mm olevat tai vioittuneet versot). V. 1965—67 todettiin, että läpimital- 196 Taulukko 3. Verson keskimääräinen paino v. 1965 —69 ja 1970—71, sadon jakautuma verson läpi- mitan mukaan v. 1965—67 sekä lajittelutulos v. 1968—71. Table 3. The average weight of spear in 1965—69 and in 1970— 71, the classifying results (% of total yield) on diameter of the spear in 1965—67 and the grading results for grade A ( prima) and for grade B (spears less than 10 mm in diameter or injured) in 1968—71. Kanta tai lajike Verson paino g Verson läpimitta Lajitelma Strain or variety Spear weight g Diameter of spear Grades 1965—69 1970—71 < 10 mm 10—12 mm >l2 mm A % B % 0/ 0/ 0/A) /o /o 500W(3) 22.5 18.2 14 17 69 71 29 873(1) 22.2 19.1 17 18 65 71 29 711(9) 21.5 17.2 15 20 65 72 28 309(14) 21.5 16.9 25 14 61 68 32 Schneekopf 20.3 18.1 20 27 53 70 30 500W(1) 19.8 16.8 20 23 57 73 27 Connover’s Colossal 18.5 16.0 22 30 48 66 34 Dansk Kaempe 18.2 16.3 21 33 46 72 28 2Ö6 IL3 TÖ 23 58 70 30 Taulukko 4. Parsan kuiva-ainepitoisuus v. 1965—68, kuitupitoisuus v. 1965—66 sekä askorbiinihappo- ja (3-karotiinipitoisuus v. 1966. Table 4. The dry matter (in 1965—68), fiber (in 1965—66), ascorbic acid (in 1966) and fi-carotin (in 1966) contents of green asparagus. Kanta tai lajike Kuiva-aine % Kuitu % Ask. happo fi-karotiini Strain or variety Dry matter % Fiber % Asc. acid (3-carotin mg1 100 g w/100 g 500W(1) 7.7 2.8 46 780 309(14) 7.7 3.0 55 750 711(9) 7.8 3.1 42 580 873(1) 7.9 2.9 51 700 500W(3) 7.9 3.1 49 920 Schneekopf 8.0 3.2 55 1160 Dansk Kaempe 8.0 3.3 49 900 Connover’s Colossal 8.2 3.4 52 1180 taan alle 10 mm olevien versojen osuus kokonaissadosta oli keskimäärin 19 % ja vioittu- neiden osuus 9 %, jaB-luokan osuus siis 28 %. V. 1968—71 keskimäärin 70 % kokonais- sadosta katsottiin A-luokkaan kuuluviksi (taulukko 3). Parsan kuiva-ainepitoisuus oli keskimäärin 7.9 % (taulukko 4). Vanhoilla lajikkeilla kuiva-ainepitoisuus oli korkeampi((8.8.20—8.2 %) kuin uusilla kannoilla((7.7.97 —7.9 %). Myös kuitupitoisuus oli lajikkeilla suurempi kuin kannoilla. Vihreän parsan askorbiini- happopitoisuudeksi todettiin 42—55 mg/100 gja (3-karotiinipitoisuudeksi 580—1180 ptg/ 100 g. 197 Tulosten tarkastelu Kirjallisuustietojen mukaan valkean ja vihreän parsan sadot ovat samaa suuruus- luokkaa, 20—50 kg/a, keskisadon muodostuessa noin 30 kg:ksi aarilta (Reinhold ja Kruger 1960, Hahn ja Zell 1964). Eurooppalaisissa tutkimuksissa vihreän parsan sato on vaihdellut 10—40 kg/a (Franken ja Backus 1968, Kaufmann 1968, Myklebust 1968). Nyt selostetussa kokeessa 8 parsalajikkeen ja -kannan keskisato oli 25 kg/a, satoi- simpien lajikkeiden keskisato yli 30 kg/a ja paras vuotuinen aarisato 48 kg, joten sato- tasoa voidaan pitää tavanomaisena. Kaksivuotisina istutettujen taimien sato jäi viitenä satovuonna alhaisemmaksi kuin yksivuotisten taimien sato. Voidaankin todeta, ettei aikaisemmin tärkeänä pidetystä pi- dennetystä taimikasvatuksesta ole etua (Anon. 1971). Aikaisemmin parsan viljelyssä on myös kolmen vuoden rehevöitymisaikaa ennen sadonkorjuuseen ryhtymistä pidetty vält- tämättömänä, jota menettelyä tässä tutkimuksessa lohkon I osalta noudatettiin. Nykyisin on kuitenkin pyrkimyksenä lyhentää parsaviljelmän tuottamatonta kautta antamalla kasveille kahden tai vain yhden kasvukauden rehevöitymisaika (Anon. 1971). Varhain aloitettavaan sadonkorjuuseen liittyen on selvitetty, voidaanko parsan istutustiheyttä suu- rentamalla satoa pinta-alaa kohden lisätä, ja täten parantaa viljelyn alkuvuosien kannat- tavuutta. Tulokset ovat tähän asti olleet myönteisiä (Kaufmann 1968, Loughton 1970). Istutustiheyden suurentamista puoltaa myös se, että parsaviljelmän vanhetessa osa kas- veista tuhoutuu. Niinpä Viikissä oli v. 1970—71 alkuperäisistä taimista jäljellä 60—65 %, ja esim. kanadalaisessa tutkimuksessa on yhdeksäntenä koevuonna todettu 40—50 % taimista tuhoutuneen (Loughton 1970). Vuotuiseen parsasadon määrään vaikuttaa myös sadonkorjuuajan pituus. Viikissä sadonkorjuuaika oli ensimmäisten neljän satovuoden aikana varsin lyhyt verrattuna van- haan käytäntöön, jonka mukaan parsan sadonkorjuu lopetetaan juhannukseen mennessä. Sadonkorjuun lopettaminen tätä aikaisemmin ei Saksassa suoritettujen tutkimusten mu- kaan paranna seuraavan vuoden satoa (Blasinsky 1969). Vihreällä parsalla verson paino jää yleensä alhaisemmaksi kuin valkealla (mm. Myk- lebust 1968), koska se on korjattava valkeata lyhyempänä latvasupun nopeanavautumisen ja puutumisen vuoksi. Viikissä todettiin, että 22 cm:ä pitkä vihreän parsan verso on usein alaosastaan puutunut ja latvasuppu avautumassa. Tutkimuksen viimeisinä vuosina maksimipituus määrättiinkin 18 cm:ksi. Menettelyä puoltaa alankomaalainen koetulos, jonka mukaan vihreä parsa tulisi leikata ennen kuin verso ylittää 15 cm:n pituuden (Franken jaBackus 1968). Tämä edellyttää päivittäistä korjuuta helteisinä kausina, sillä verso saattaa venyä 9 cm vuorokaudessa kuituisuuden lisääntyessä voimakkaasti 2. ja 3. kehityspäivän välillä (Kaufmann 1967). Tässä tutkimuksessa parsalajikkeet osoittautuivat satoisammiksi kuin uudet vihreän parsan kannat. Näiden välillä ei taimien kuolleisuudessa ilmennyt mainittavia eroavuuk- sia, sen sijaan aikaisuusero oli selvä lajikkeiden hyväksi. Lajikkeista Connover’s Colossal oli lajittelu tuloksen suhteen heikoin ja siinä oli korkein kuiva-aine- ja kuitupitoisuus. Norjalaisten kokeiden mukaan tämä lajike on laadultaan parempi valkeana viljeltynä, kun sen sijaan Dansk Kaempe soveltuu molemmilla tavoin viljeltäväksi (Myklebust 1968). Myös Schneekopf näyttää soveltuvan vihreänä viljeltäväksi. 198 Tiivistelmä V. 1960—71 suoritettiin Helsingin yliopiston puutarhatieteen laitoksella Viikissä vih- reän parsan viljely-ja lajikekoe. Parsa kylvettiin v. 1960 ja istutettiin v. 1961 ja 1962. V. 1965—71 parsan keskisato oli 25 kg/a, parhaan lajikkeen keskisato 32 kg/a ja hei- koimman numerokannan 18 kg/a. Varhaisen toukokuun aikana saadun sadon määrä vaihteli eri vuosina22.20.2 kg/a. Kaksivuotisten taimien sato oli tutkimuksen alkuvuo- sina alhaisempi kuin yksivuotisten taimien, keskisadon koko koeajalla muodostuessa kui- tenkin samaksi. Parsanverso painoi keskimäärin 19 g, versoista lähes 60 % oli läpimital- taan yli 12 mm:n mittaisia. Silmävaraisessa arvostelussa 70 % kokonaissadosta katsottiin ensiluokkaiseksi. Vihreän parsan kuiva-ainepitoisuus oli 7.7—8.2 %, kuitupitoisuus 2.8—3.4 % ja se sisälsi 42—55 mg/100 g askorbiinihappoa ja 580—1180 p.g/100 g (ä- -karotiinia. Selostetun kokeen perusti ja hoiti v. 1960—62 maisteri Lea Kurki, v. 1963—66 koetta hoiti maisteri Kirsti Osara. KIRJALLISUUTTA Anon. 1971. Commercial growing of asparagus. US. Dept. Agr. Farmer’s Bull. 2232. 22 p. Blasinsky, J. 1969. Stechzeitenversuche bei Spargel. Gemiise 5: 120. Hahn, M. & Zell, H. 1964. Spargelanbau. 82 p. Stuttgart. Franken, A. A. & Backus, C. T. G. 1968. Onderzoek naar de mogclijkheid van de teelt groene asperge in Nederland. Meded. Proefstat. Groent. Alkmaar 44. 31 p. Kaufmann, F. 1967. Der Einfluss der Wachstumsgeschwindigkeit und -dauer auf die Faserigkeit von griinen Spargeltricben. Arch, fur Gartenb. 15: 89—100. Kaufmann, F. 1968. Höhere Griinspargelerträge durch engere Standweiten. Deut. Gartenb. 15: 42 —44. Loughton, A. 1970. Effects of plant spacing on yield of asparagus. Ontario Hort. Res. Inst. Rep. 1970, p. 65—74. Myklebust, E. 1968. Sortforsek med asparges. Norges Landbrukshngskole, Inst. Gronsakdyrking, Meld. 28, 7 p. Reinhold, J. & Kruger, K. 1960. Griinspargel. 64 p. Berlin.