HEVOSTEN KARVOJEN KALSIUM-, MAGNESIUM-, NATRIUM-, KALIUM-, SINKKI-, RAUTA-, KUPARI-JA MANGAANIPITOISUUKSIEN VAIHTELUISTA Vappu Kossila, Erkki Virtanen, Hilkka Hakatie ja Esko Luoma Helsingin yliopiston kotieläintieteen laitos Saapunut 12. 9. 1972 CALCIUM, MAGNESIUM, SODIUM, POTASSIUM, ZINC, IRON, COPPER AND MANGAN IN THE HAIR AND THE MANE OF THE HORSES Vappu Kossila, Erkki Virtanen, Hilkka Hakatie and Esko Luoma Department of Animal Husbandry, University of Helsinki Abstract. Contents of calcium, magnesium, sodium, potassium, iron, copper, zinc, mangan and ash in the hair samples, obtained from the neck of white (VA), sorrell (RA), bay (RU) and dark bay +black (TU) horses were analyzed in March (HI), June (VI), Sep- tember (IX) and January (I). Composition of the hair in relation to that in the mane was also studied in I. Seasonal variations were found in all constituents studied. Highest Ga, Mg and K were obtained in IX, Zn and Fe in VI and Cu in I. Ca, Na, K and ash were low in I, Zn and Fe in I and 111, and Cu and Mn in VI. Hair composition was influenced by the color of the hair the contents of Ca, Mg, Na, K, Gu, Mn and ash being higher in TU and RU than in RA or VA. More Ca, Mg, Na, K and ash but less Zn and Cu were found in black than in white mane. Within the four color groups of horses the mane contained much less Ga and so- mewhat less Fe but somewhat more Na, K and Cu than the hair of the horses. Viimeaikaiset eri maissa suoritetut tutkimukset ovat osoittaneet, että karvojen ki- vennäis- ja hivenainepitoisuuksien perusteella voidaan saada selville eräitä eläinten ki- vennäis- ja hivenaineiden puutostiloja. Kotieläinten karvatutkimuksia on tähän men- nessä suoritettu ehkä eniten märehtijöillä, nim. naudalla, vuohella ja lampaalla (Anke 1971). Niistä on käynyt ilmi, että ravitsemustekijöiden lisäksi karvan väri, laatu, leikkaus- kohta ja syvyys, vuodenaika sekä eläimen ikä, rotu ja geneettiset tekijät vaikuttavat tu- loksiin. ANKEn mukaan lypsylehmien ja siitossikojen karvojen fosfori-, natrium-, sinkki-, mangaani-, kupari- ja molybdeenipitoisuuksista voidaan päätellä, missä määrin eläimet ovat saaneet ravinnossaan näitä elementtejä. Goss Ja Green (1952) ovat havainneet värin vaikuttavan hevosen karvojen kupari- pitoisuuteen. Kownacki (1962) totesi maaperän kivennäis- ja hivenainepitoisuuksien vaikuttavan työhevosten karvojen koostumukseen. Sippel et ai. (1964) tutkivat vuoden- ajan ja iän vaikutusta karvojen kivennäis- ja hivenainepitoisuuksiin täysverihevosilla todeten mm., että rautaa lukuunottamatta pikkuvarsojen karvoissa oli korkeammat ki- https://www.c-info.fi/en/info/?token=b9CzTblRrSRXhPi5.BpZvyaU82i4N0U-oQa_dfg.VxjxCPaBo4eG-VGu9fOfhIPR6c1qDd63IB19olR3Bgkag5DsDqwD7ebHvtR26iO6dBxiq7wuVIReWTLpwKn3gfWqL1-ovZ1-WUDLYsKTnT7kslSdwu7M-3nb2zjUcbW4I2ytEdnEG8_JjffZyoMpQv3B_ez2qYBsmHsZznc6GKKlb_P5qmXLL-OZq_OomYhIbs1osTzVge6iFx_pi-ubWiuSXkj-eipygw 208 vennäis- ja hivenainemäärät kuin täyskasvuisilla hevosilla. Wysocki ja Klett (1971) suorittivat tutkimuksia ravinnon kalsium- ja fosforipitoisuuksien vaikutuksista ponivar- sojen karvojen koostumukseen. ANKEn (1971) mukaan värillinen peitinkarva soveltuu parhaiten naudan kivennäis- ja hivenainepuutosten indikaattoriksi. O’MARvn et ai. (1970) mukaan valkoinen karva soveltuu paremmin ainakin Cu-puutoksen indikaattoriksi kuin värillinen. Hevoset ovat yleensä yksivärisiä lukuunottamatta sukkia tms. peitinkarvan värin vaihdellessa valkoi- sesta mustaan, kun taas naudat ovat varsin usein kaksivärisiä. Hevosten karvat ovat lämpimänä vuodenaikana sitäpaitsi niin lyhyet, että karvaa joudutaan leikkaamaan varsin laajalta alueelta riittävän karvamäärän saamiseksi analyysiä varten. Tässä tutkimuksessa on pyritty selvittämään, missä määrin hevosen väri ja näytteen- ottokuukausi vaikuttavat peitinkarvojen kivennäis- ja hivenainepitoisuuksiin sekä miten peitinkarvojen ja harjajouhien koostumukset poikkeavat toisistaan. Aineisto ja menetelmät Karvanäytteet kerättiin maalis-, kesä-, syys-ja tammikuussa vv. 1971/72 Tuomarin- kylän Ratsastuskoulun tallissa pidetyistä hevosista. Näytteet leikattiin esteettisistä syistä yleensä harjan alta, leikkuukorkeuden ollessa noin 1 mm ihonpinnasta. Koska kesä- ja syyskuussa muutamilla hevosilla karva oli hyvin lyhyttä, jouduttiin niiltä leikkaamaan karvaa laajemmalta alueelta kaulasta riittävän suuren karvanäytteen saamiseksi. Noin 1 —1.5 gramman karvanäyteessä uutettiin 1 tunti eetterillä, minkä jälkeen näyte pestiin kuumalla ioninvaihtovedellä (ref. Anke 1965). Kuiva-aineen määrittämi- seksi näytteitä kuivattiin yli yön 100°C:ssa. Tuhkamäärityksiä varten näytteet poltettiin 550°C:ssa 24 t. Tuhka liuotettiin 2 ml:aan cone. HCI, haihdutettiin vesihauteessa kui- viin, liuotettiin 2 mhaan 2.5-N HCI ja suodatettiin Whatman no. 4 suodatinpaperin läpi kvantitatiivisesti 50 ml:n mittapulloon. Kationit määritettiin Varian Techtron AA-1000 spektrofotometrillä. Suurin osa tutkituista hevosista oli Tanskasta ostettuja puoliverihevosia. Hevosista 18 oli ruunia, joukossa 1 suomenhevonen sekä 1 Islanninponi ja 7 oli tammoja, joukossa 1 täysverienglantilainen. Hevosten ikä vaihteli 5—23 vuoden välillä. Tulosten käsittelyä varten hevoset jaettiin neljään ryhmään värin mukaan: 1. tummat ruunikot ja mustat (musta harja), 2. ruskeat ruunikot (musta harja), 3. raudikot (ruskea harja) ja 4. vaaleat hevoset, joiden peitinkarvan dominoiva väri oli selvästi valkoinen. Vm. hevosia oli kaik- kiaan kuusi; kahdella niistä oli jonkin verran ruskeita karvoja valkeiden peitinkarvojen joukossa ja vaalean punaruskeat harjajouhet; yksi oli lähes valkoinen kimo; yksi ns. Knabstrupin hevonen, jolla oli vartalossa ja kaulassa tummia läiskiä vaalealla pohjalla ja harja kuin kimolla; yksi oli kokonaan valkea; yksi oli pinto, jonka pääväri oli valkea, mutta jonka vartalossa, kaulassa ja päässä oli ruskeakarvaisia alueita ja jonka harja- jouhet olivat osittain valkeat, osittain mustat. Tulokset Tutkittujen näytteiden kivennäis- ja hivenainepitoisuudet vaihtelivat huomattavan laajoissa rajoissa. Taulukossa 1 on esitetty minimi- ja maksimiarvot väriryhmittäin otta- 209 Taulukko 1. Hevosten peitinkarvojen minimi ja maksimi kivennäis-ja hivenainemäärät väriryhmittäin. Table I. Range values of the minerals and trace elements in the hair of the horses in the different color groups. Mustat ja tummat (TU)* Ruunikot (RU)* Raudikot (RA)* Vaaleat (VA)* N = 21 N = 26 N = 14 N = 28 Ca ppm Mg „ 761—2195 186—614 37—612 621—3193 117—541 51—543 466—1141 52—324 48—359 18—204 100—1051 27—175 29—547 14—497 Na K 24—341 88—208 26—179 4.9—24.6 0.6—7.9 0.66—2.01 23—510 110—274Zn Fe 110—262 27—140 4.2—21.9 0.5—4.3 120—180 16—170 4.9—20.3 0.4—8.3 17—295 4.5—33.7 0.3—14.6 0.52—2.42 Cu Mn Tuhka-% Ash-% 0.17—1.09 0.19—1.17 * see the footnotes of Table 2. N = näytteiden lukumäärä; N = number of cases Taulukko 2. Samoilta hevosilta toistuvasti eri kuukausina analysoidut peitinkarvojen kivennäis-ja hiven- ainepitoisuudet väriryhmittäin. Table 2. Mineral and trace element contents in the hair of the same horses according to the month of theyear and the color of the hair. Kuukausi Väri ppm Tuhka-% Month Color N Ca Mg Na K Zn Fe Cu Mn Ash-% Maalis TU 3 1472 340 317 221 118 54 9.6 4.6 1.45 March RU 3 1555 283 232 85 135 56 12.1 4.9 1.06 RA 2 707 145 163 41 135 36 11.8 2.4 0.67 VA 5 423 83 130 49 140 33 9.1 2.7 0.54 Kesä TU 3 1301 333 211 172 188 124 7.7 1.8 1.48 June RU 3 962 218 132 105 185 141 13.0 1.6 1.44 RA 2 787 195 243 139 244 109 7.8 1.6 1.02 VA 5 480 113 153 94 171 144 8.4 1.3 0.78 Syys TU 3 1739 305 177 174 148 73 11.8 1.9 September RU 3 1733 345 202 192 166 97 9.0 3.8 RA 2 737 239 125 188 162 87 7.7 2.6 VA 5 734 140 297 270 162 91 10.9 1.8 Tammi TU 3 1224 358 56 46 138 44 10.7 0.95 January RU 3 1066 177 55 37 143 65 18.3 0.82 RA 2 672 197 61 65 146 50 11.3 0.33 VA 5 167 75 54 22 143 70 14.4 0.22 TU = tummat ruunikot ja mustat (2 tammaa, 1 ruuna) ; TU = dark bay and black (2 mares, 1 gelding). RU punaruunikot (3 ruunaa); RU = bay (3 geldings). RA = raudikot (1 tamma, 1 ruuna); RA = sorrell (1 mare, 1 gelding). VA = vaaleat (1 tamma, 4 ruunaa); VA = white (1 mare, 4 geldings). N = hevosten lukumäärä; N = number of horses. 210 Taulukko 3. Hevosten peitinkarvojen kivennäis- ja hivenainepitoisuudet näytteenottokuukausittain. Table 3. Effect of the sampling month on the mineral and trace element contents in the hair of the horses. Näytteenottokk. PP m Tuhka-% Month N Ca Mg Na K Zn Fe Cu Mn Ash-% Maalis a 13 1039 213 211 99 132 45 10.7 3.7 0.93 March b 17 1003 204 234 104 138 49 10.2 3.2 0.91 Kesä a 13 882 215 186 128 197 130 9.2 1.6 1.18 June b 17 882 211 214 162 186 132 9.5 1.6 1.26 Syys a 13 1236 257 200 206 160 87 9.9 2.5 September b 20 1207 244 218 197 163 77 10.6 2.5 Tammi a 13 782 202 57 43 142 57 13.7 0.58 January b 23 768 201 60 32 143 57 13.2 0.57 a = 13:n hevosen näytteet; a = samples from the same 13 horses. b =kaikki tutkitut näytteet; b = samples from all horses. N = hevosten lukumäärä; N = number of horses. matta huomioon näytteenottokuukauden vaikutusta. Taulukon 1 arvoissa värin vaikutus käy ilmi lähinnä vain Ca:n ja Mg:n sekä tuhkan kohdalla, joiden pitoisuudet pienenevät tummista vaaleisiin karvoihin. Värin ja vuodenajan merkitys. Kolmentoista hevosen karvanäytteet kerättiin neljästi. Eri näytteenottokuukausina näistä eri väriryhmille saadut peitinkarvan keskim. kivennäis- ja hivenainepitoisuudet on esitetty Taulukossa 2. Siitä käy ilmi, että tummien peitinkarvojen Ca-, Mg- ja tuhkapitoisuudet ovat korkeimmat ja vaaleiden alhaisimmat. Na;n, K;n, Zn:n, Fe:n ja Cu:n kohdalla värin vaikutus ei käy Taulukosta 2 selvästi ilmi. Mn:ää on tummien sekä punaruunikkohevosten karvoissa ollut enemmän kuin raudikoiden ja vaaleiden hevosten karvoissa. Peitinkarvojen kivennäis- ja hivenainepitoisuuksissa ilmeni myös vuodenaikaisvaih- teluita (Taulukot 2 ja 3). Taulukossa 3 on esitetty väriryhmillä painotetut kivennäis- ja hivenainepitoisuuksien keskiarvot näytteenottokuukausittain erikseen a) em. 13 he- vosella sekä b) kaikilla tutkituilla hevosilla. Taulukosta 3 käy ensinnäkin ilmi, että a- ja b-arvot ovat olleet hyvin samanlaiset tietyn näytteenottokuukauden kohdalla, joten saman hevosen mukanaolo eri näytteenottokertoina ei ole välttämätöntä. Taulukosta 3 käy lisäksi ilmi, että karvojen Ca-pitoisuus oli korkein syyskuussa mutta alhaisin tammi- kuussa; Mg-pitoisuus vaihteli vähemmän, maksimiarvot mitattiin syyskuussa. Karvojen Na-pitoisuus oli alhaisin tammikuussa, muina kuukausina pitoisuus oli keskim. noin 200 ppm. Kaliumia oli karvoissa eniten syyskuussa ja vähiten tammikuussa. Zn- ja Fe-arvot olivat korkeita kesäkuussa mutta alhaisia tammi- ja maaliskuussa. Kuparia oli karvoissa eniten tammikuussa ja vähiten kesäkuussa. Mn jäi määrittämättä tammikuun näytteistä; muina kuukausina tutkituissa karvoissa Mn-pitoisuus oli korkeimmillaan maaliskuussa. Tuhka jäi määrittämättä syyskuussa; tutkituista näytteistä tuhkaa oli eniten kesäkuussa. Näytteenottokuukaudella painotetut kaikista tutkituista hevosista otettujen karva- näytteiden keskim. kivennäis- ja hivenainepitoisuudet on esitetty taulukossa 4. Siitä käy 211 Taulukko 4. Hevosen peitinkarvan kivennäis- ja hivenainepitoisuudet väriryhmittäin. Table 4. Effect of color on the mineral and trace element contents in the hair of the horses. Väriryhmä ppm Tuhka-% Color group* N Ca Mg Na K Zn Fe Cu Mn Ash-% TU 23 1382 319 247 184 154 78 10.5 2.5 1.25 RU 26 1284 262 183 127 161 85 14.2 3.1 1.15 RA 14 742 174 132 84 161 67 9.3 2.0 0.68 VA 28 452 105 164 106 153 83 10.3 1.9 0.53 * see the footnotes of table 2. N = näytteiden lukumäärä; N = number of samples Taulukko 5. Hevosten peitinkarvojen ja harjajouhien kivennäis- ja hivenainepitoisuudet väriryhmittäin tammikuussa. Table 5. Mineral and trace element contents in the hair and the mane of the different color groups of the horses in January. Väriryhmä ppm Tuhka-% Color group* N Ca Mg Na K Zn Fe Cu Ash-% TU k 7 1191 342 70 48 141 48 12.6 0.889 j 7 140 253 73 51 132 40 17.0 0.646 RU k 6 1047 197 60 36 147 65 15.7 0.777 j 6 122 241 83 42 143 34 15.9 0.583 RA k 3 649 188 57 23 143 49 10.8 0.367 j 3 104 231 71 25 146 43 14.6 0.480 VA k 6 183 77 52 21 141 66 13.5 0.232 J 6 48 78 56 22 151 38 29.4 0.340 * see the footnotes of Table 2. k = peitinkarva; k =hair. j =harjajouhet; j = mane N = hevosten lukumäärä; N = number of horses. ilmi, että väri vaikuttaa paitsi Ca-, Mg- ja tuhka-, myös Na-, K- ja jonkinverran Cu- ja Mn-nlääriin korkeimpien pitoisuuksien ollessa tummissa ja alhaisimpien vaaleissa peitin- karvoissa. Sen sijaan Zn- ja Fe-määriin väri ei ole vaikuttanut. Peitinkarvat verrattuina harjajouhiin. Tammikuussa otettiin 22 hevoselta näytteet tutkittaviksi samanaikaisesti sekä peitinkarvasta että harjajouhista. Yhteenveto analyysituloksista on esitetty taulukossa 5. Siitä käy ilmi, että peitinkarvan Ca-pitoisuus on ollut kaikissa väriryhmissä erittäin selvästi suurempi kuin harjajouhissa ja että tummissa ja ruskeissa harjajouhissa on ollut enemmän kalsiumia kuin vaaleissa. Tummakarvaisimpien hevosten ryhmässä (TU) peitinkarvan Mg-pitoisuus oli kor- keampi kuin harjajouhien; muiden väriryhmien sisällä peitinkarvojen Mg-pitoisuus oli samaa suuruusluokkaa tai pienempi kuin harjajouhissa. Mustissa harjajouhissa oli enem- män magnesiumia kuin vaaleissa. Väriryhmien sisällä peitinkarvojen ja harjajouhien Na- 212 ja K-pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa. Mustissa ja ruskeissa harjajouhissa oli enemmän kaliumia ja natriumia kuin vaaleissa. Harjajouhissa oli vähemmän rautaa verrattuna peitinkarvoihin. Väri ei vaikuttanut harjajouhien Fe-pitoisuuteen. Väriryhmien sisällä Zn-määrät olivat peitinkarvoissa ja harjajouhissa samaa suuruusluokkaa. Tummissa jouhissa oli keskimäärin vähemmän sinkkiä kuin vaaleissa. Harjajouhissa oli enemmän kuparia kuin peitinkarvoissa. Vaaleissa harjajouhissa Cu- pitoisuus oli korkeampi kuin ruskeissa ja mustissa. Tummilla ja punaruunikoilla harja- jouhien tuhkapitoisuus oli hiukan pienempi mutta ruudikoilla ja vaaleilla hiukan suu- rempi verrattuna peitinkarvaan vastaavasti. Tummissa harjajouhissa oli enemmän tuhkaa kuin vaaleissa. Tom-Tom nimisen Welsch-cob pinto-tamman peitinkarvojen ja harjajouhien ki- vennäis- ja hivenainepitoisuudet olivat seuraavat; ppm % Ca Mg Na K Zn Fe Cu Mn Tuhkaa �»Ruskea peitinkarva 1164 308 165 267 172 74 17.3 15.9 1.00 �•Valkea „ 617 147 103 52 126 22 9.9 8.3 0.77 �Valkea „ 100 124 45 20 136 70 11.0 0.19 �Musta harjajouhi 137 292 66 77 140 36 13.7 0.48 �Valkea „ 19 44 43 18 150 40 76.7 0.26 ��maaliskuu, �tammikuu Yhdistelmästä käy ilmi, että samalla hevosella karvojen ja jouhien väri sekä näytteen- ottokuukausi vaikuttavat tuloksiin. Tom-Tomin ruskean peitinkarvan koostumus muis- tuttaa lähinnä ruunikoiden karvojen koostumusta (Taulukko 4); valkeiden peitinkar- vojen ja jouhien koostumus muistuttaa vaaleiden hevosten vastaavia arvoja (Taulukot 2 ja 4), joskin vaaleiden jouhien Cu-pitoisuus ko. hevosella oli epätavallisen korkea. Tom-Tomin mustien harjajouhien koostumus taas muistuttaa tummien sekä ruunikko- hevosten mustien jouhien koostumusta (Taulukko 5). Puma-nimisen ruunikkoruunan harjajouhet olivat niin ohuet ettei niistä otettu es- teettisistä syistä näytettä, vaan jouhinäyte otettiin hännästä. Analyysitulokset olivat seuraavat: ppm % Ca Mg Na K Zn Fe Cu Tuhkaa Ruskea peitinkarva 757 291 101 46 142 27 12.3 0.58 Häntäjouhi 200 645 371 443 172 149 34.3 1.29 Kuten yhdistelmästä käy ilmi, ovat Puman häntäjouhien kivennäis- ja hivenainepitoisuu- det olleet enimmäkseen selvästi korkeampia verrattuna tutkittujen hevosten harjajouhien koostumukseen (Taulukko 5). Tulosten tarkastelu Tutkimuksessa todettiin, että hevosten peitinkarvojen kivennäis- ja hivenainepitoi- suudet vaihtelevat melko laajoissa rajoissa. Mikäli karva-analyysejä aiotaan käyttää kivennäis- ja hivenaineiden puutosten indikaattorina tulisi vertailuaineistoa olla niin paljon, että saataisiin selville kivennäis- ja hivenaineiden ns. frekvenssihajonnat väri- 213 ryhmittäin ja vuodenajoittain. Tämän tutkimuksen aineisto on ko. tarkoitukseen liian suppea. Aineisto on kuitenkin ollut niin suuri, että värin ja vuodenajan vaikutuksia on saatu esiin. Lisäksi tutkimuksessa on käynyt ilmi, että harjajouhien koostumus poikkeaa olennaisesti peitinkarvan koostumuksesta. Kovvnacki (1962) on tutkinut puolalaisten hevosten peitinkarvojen kivennäis- ja hivenainepitoisuuksia, ja saanut seuraavia arvoja Ca00.0.4%,2 —0.4%, Mg 5—8%, Na 0.1 % 0.3 %, K 0.3—1.9 %, Fe00. 0.2 % ja Mn00.0000.00021—0.0002 %. Näistä arvoista vain Ca- ja Mn-arvot ovat olleet samaa suuruusluokkaa mutta muut paljon korkeampia verrattuna tämän tutkimuksen tuloksiin. Sippel et ai. (1964) määrittivät varsojen, siitostammojen ja oriiden karvoista Ca-, P-, Mg-, K-, Na-, Fe-, Cu-, Zn- ja Mn-pitoisuudet. Karvojen väri ei tutkimuksesta käy ilmi, mutta eläimet ovat luultavasti olleet pääasiassa raudi- oita ja ruunikoita. Heidän tutkimuksessaan kivennäis- ja hivenainepitoisuudet, lukuun- ottamatta Na-, K-, Cu- ja Mn-pitoisuuksia, ovat olleet samaa suuruusluokkaa kuin tässä tutkimuksessa (Taulukko 3). Karvojen tuhkapitoisuus (Taulukot I—-5)1 —-5) on ollut samaa suuruusluokkaa verrattuna Wysockui ja KLETiin (1971) saamiin arvoihin. SiP- PELin et ai. (1964) julkaisusta ei käy ilmi karvojen tuhkapitoisuutta. Kalsium, fosfori ja magnesium. Väri vaikutti erittäin selvästi peitin- karvojen Ca- ja Mg-pitoisuuksiin (Taulukko 3). Varsojen peitinkarvoista on löydetty enemmän kalsiumia ja fosforia kuin täyskasvuisten hevosten karvoista (Sippel et ai. 1964). WysocKin ja Klettui (1971) tutkimuksissa Shetlannin raudikko-ponivarsojen (?) peitinkarvojen keskimääräinen Ca-pitoisuus vaihteli talvikuukausina 1200—1910 ppm:n välillä. Tässä tutkimuksessa raudikkohevosten peitinkarvojen Ca-pitoisuus vaih- teli tammi- ja maaliskuussa 466—916 ppm:n välillä ja Ca-pitoisuuden vuodenaikavaih- telut ovat olleet samansuuntaisia verrattuna SiPPELin et ai. (1964) saamiin tuloksiin. Karvojen fosforipitoisuuksia ei tässä tutkimuksessa määritetty. Sippel et ai. ovat löy- täneet aivan pienten varsojen karvoista keskimäärin 993 ppm keväällä ja täyskasvuisten oriiden ja tammojen karvoista keskimäärin 350—540 ppm fosforia eri vuodenaikoina. VVVsocKin ja KLETiin (1971) tutkimuksessa ponivarsojen karvojen P-pitoisuus vaihteli eri talvikuukausina keskimäärin 360—410 ppm:n välillä. Kummassakaan tutkimuksessa karvojen P-pitoisuudessa ei havaittu selviä vuodenaikavaihteluita. Tummissa karvoissa oli enemmän magnesiumia kuin vaaleissa (Taulukko 4). Syys- kuussa kerätyissä karvoissa oli enemmän magnesiumia kuin muina vuodenaikoina (Tau- lukko 3). SiPPELin et ai. (1964) tutkimuksissa täysikasvuisten tammojen ja oriiden kar- vojen Mg-pitoisuus oli korkein syksyllä, joskin talvellakin tavattiin korkeita arvoja. KowNACKin (1962) mukaan hevosen saama Mg-määrä vaikuttaa peitinkarvojen Mg- pitoisuuteen, ja talvella karvoissa on enemmän magnesiumia kuin kesällä. Natrium ja kalium. Peitinkarvojen väri (Taulukko 4) ja vuodenaika (Tau- lukko 3) vaikuttivat karvojen Na- ja K-pitoisuuksiin. Sippel et ai. (1964) löysivät kar- voista korkeita Na- ja K-määriä talvella. Tässä tutkimuksessa alhaisimmat Na- ja K- määrät tavattiin tammikuussa (Taulukko 3), mutta jo maaliskuussa tummien hevosten karvoissa olivat ko. aineiden pitoisuudet korkeat; vaaleilla hevosilla Na-ja K-pitoisuudet olivat korkeimmat syksyllä (Taulukko 2). SiPPELin et ai. tutkimuksissa kevätkarvojen keskimääräinen Na-pitoisuus eri hevosryhmillä vaihteli 157—247 ppmtn, kesäkarvojen 196—321 ppm:n ja talvikarvojen 234—823 ppm;n välillä. K-arvojen vastaavat vaihtelut olivat 239—383, 339—503 ja 725—1027 ppm. KowNACidn (1962) mukaan heikoilla 214 laitumilla pidettyjen työhevosten karvoissa on varsinkin talvella vähemmän natriumia ja kaliumia verrattuna normaalilla talliruokinnalla pidettyihin hevosiin. Hän suoritti tutkimuksensa Puolassa. Talviaikana ulkona pidetyille hevosille kasvaa pitempi karva kuin tallissa (varsinkin lämpöisessä) pidetyille hevosille. Tämän tutkimuksen hevoset pidettiin tallissa, jonka lämpötila oli talvella melko alhainen. Hevosten rehuistaan saamat Na- ja K-määrät ovat olleet varsin kohtuullisia, ja natriumia ne ovat saaneet talvella vain heinistä ja kauroista; keväällä ja kesällä noin puolet tutkituista hevosista sai heinien ja kaurojen lisäksi natriumkloridia suolakiven muodossa. Hevosista 6 oli 2—3 viikkoa laitumella kesän aikana. Rauta ja sinkki. Peitinkarvojen Fe- ja Zn-pitoisuudet vaihtelivat saman- suuntaisesti eri vuodenaikoina (Taulukko 3). SiPPELin et ai. (1966) tutkimuksessa Fe- arvot olivat keväällä korkeampia kuin syksyllä ja talvella, kun taas Zn-arvot olivat var- sinkin siitosoreilla keväällä pienempiä kuin muina vuodenaikoina. Sippel et ai. arvelevat alhaisten Zn-määrien oreilla johtuvan siitä, että niitä oli käytetty runsaasti keväällä siitokseen. Karvojen Zn-pitoisuuden on todettu liittyvän mm. kilpirauhasaktiviteettiin (ref. Henning et ai. 1969), esim. goitrogeenien anto alentaa sioilla harjasten Zn-pitoi- suutta. Väri ei tässä tutkimuksessa vaikuttanut peitinkarvojen Fe- ja Zn-pitoisuuksiin. Toisaalta tummissa harjajouhissa oli sinkkiä vähemmän kuin vaaleissa (Taulukko 5). Kupari ja mangaani. Peitinkarvojen Cu-ja Mn-pitoisuudet vaihtelivat eri vuodenaikoina (Taulukko 3). Cu-arvot olivat kesä-syyskuussa alhaisia. Sippel et ai. (1964) löysivät karvoista syyskuussa vähemmän Cu:ta kuin keväällä. Heidän julkaise- mansa Cu-arvot ovat olleet jonkinverran korkeampia verrattuna tämän tutkimuksen tuloksiin. Mn-arvot olivat maaliskuussa korkeammat kuin kesäkuussa (Taulukko 3). SiPPELin et ai. tutkimuksissa syys- ja talviarvot olivat korkeampia kuin kevätarvot. Heidän Mn- arvonsa ovat olleet 2—4 kertaa korkeampia verrattuna tämän tutkimuksen arvoihin. Ankeh et ai. (1967) mukaan värillisen peitinkarvan Mn-pitoisuus on hyvä Mn-puutoksen indikaattori naudalla. Värin vaikutus karvojen Mn-pitoisuuteen oli tässä tutkimuksessa melko selvä; tum- memmilta hevosilta löydettiin korkeampia Mn-arvoja kuin vaaleilta. Kuparia löytyi eniten punaruunikoiden karvoista (Taulukko 4). Gossin ja GREENin (1955) mukaan valkeassa hevosenkarvassa on enemmän kuparia (15 ppm) kuin mustassa (10 ppm). Tässä tutkimuksessa vaaleista harjajouhista löydettiin enemmän kuparia kuin ruskeista tai mustista (Taulukko 5). Kasvuvaiheessa karvojen kivennäis- ja hivenainepitoisuudet riippuvat luultavasti ensikädessä ns. endogeenisistä tekijöistä, kuten karvojen väristä ts. karvojen pigmentti- pitoisuutta säätelevistä tekijöistä (melatonin =MSH), karvojen kasvurytmistä ja kasvua säätelevistä tekijöistä sekä eläimen kivennäis-ja hivenainetasapainosta. Myös eksogeeniset tekijät kuten hiki, tali, auringon valo sekä erilaiset kontaminaatiot (ulosteet, multa jne.) voivat vaikuttaa karvojen kivennäis- ja hivenainepitoisuuteen. Vielä ei tiedetä yksityis- kohtaisesti, kuinka ja/tai missä määrin nämä eksogeeniset ainekset ’’fiksoituvat” karvan aineosiksi. On todettu kuitenkin, että karvoissa tapahtuu yllättävän nopeaa mineraalien vaihtoa. Hitaan karvankasvun aikana hevosille annettua Ca45:ttä ja P 32 :ta tavattiin karvoista tosin vasta kuukauden kuluttua (VVysocki ja Klett 1971). Injektioitaessa suonensisäisesti lampaisiin P 32 :ta radioaktiivisuus oli villassa korkein jo 48 tunnin jäl- 215 keen, kun taas villarasvasta ei löydetty lainkaan P 32;ta (Anke et ai. 1971 b). Pantaessa naudan pötsiin Mn52 :ta löydettiin karvoista 48 t:n kuluttua merkittäviä määriä radio- aktiivisuutta (Anke et ai. 1967). Mn-injektiot kohottivat nopeasti karvojen Mn-pitoi- suutta hevosella (ref. Sippel et ai. 1964). Samansuuntaisia havaintoja tehtiin annettaessa koe-eläimille Mo":ää (Anke et ai. 1971 a). Kuten naudalla, karva-analyysi voi ilmeisesti hevostenkin kohdalla muodostua hyväksi mineraalitasapainon indikaattoriksi, kunhan saadaan selvät normaaliarvot eri vuodenaikoja ja karvavärejä varten. Missä määrin tässä tutkimuksessa hevosten peitinkarvojen kivennäis- ja hivenainepitoisuudet ovat kuvastaneet riittävää mineraalien saantia tai mahdollisia puutteita on vaikea sanoa, koska ko. hevosilla suoritettujen ruokintatutkimusten tulosten käsittely on vielä kesken. Yhteenveto 25:stä pääasiassa Tanskasta Suomeen tuotetusta puoliverihevosesta kerättiin peitin- karvanäytteitä maalis-, kesä-, syys- ja tammikuussa. Näytteistä määritettiin kalsium-, magnesium-, natrium-, kalium-, rauta-, sinkki-, kupari-, mangaani- ja tuhkapitoisuudet. Tammikuussa kerättiin peitinkarvojen ohella myös harjajouhinäytteet analysoitaviksi. Kationien määrityksessä käytettiin kuivapolttomenetelmää ja atomiabsorptiospektrofoto- metriaa. Karvojen koostumuksessa ilmeni laajoja vaihteluita. Vuodenaika vaikutti selvästi kaikkien tutkittujen kivennäis- ja hivenaineiden pitoisuuksiin. Hevosten väri vaikutti selvästi karvojen Ca-, Mg-, Na-, K-, Cu- ja Mn- ja tuhkapitoisuuksiin. Tammikuussa kerättyjen peitinkarvojen ja harjajouhien koostumuksessa todettiin selviä eroja; peitin- karvojen Ca-, Fe- ja tuhkapitoisuudet olivat korkeammat mutta Na- ja Cu-pitoisuudet pienemmät verrattuna harjajouhiin. Väri vaikutti harjajouhien koostumukseen; mus- tissa harjajouhissa Ca-, Mg-, Na-, K- ja tuhkapitoisuudet olivat korkeammat mutta Zn- ja Cu-pitoisuudet alemmat kuin vaaleissa harjajouhissa. KIRJALLISUUS Anke, M. 1965. Der Mengen- und Spurenelementgehalt des Rinderhaares als Indikator der Calcium-, Magnesium-, Phosphor-, Kalium-, Natrium-, Eisen-, Zink-, Mangan-, Kupfer-, Molybdän- und Kobaltversorgung. 1. Mitt. Das Reinigen des Haares. Arch. Tierernähr. 15, 6:461—468. Anke M. 1971. Der Haartest zur Diagnose von Mineralstoffmangelerscheinungen. Monatshefte fiir Vet. Med. 26, 12:445—449. Anke, M., Diettrich, M., Hoffmann, G. & Jeroh, H. 1967. Der Mengen- und Spurenelementgehalt des Rinderhaares als Indikator der Calcium-, Kupfer-, Molybdän- und Kobaltversorgung. 6. Mitt. Der Ein- und Ausbau von oral verabreichtem Mangan-52 in das Haar, das Blut und die Milch des Rindes. Arch. Tierernähr. 17, 1—2:81—86. Anke, M., Henning, A., Diettrich, M., Hoffmann, G., Wicke, G. & Pflug, D. 1971 a. Resorption, Exkretion und Vertailung von "Molybdän nach oraler Gabe an laktierende Wiederkauer. Arch. Tierernähr. 21:505—513. Anke, M., Henning, A., Hoffmann, G., Wicke, G., Pfluo, D., Schuler, D., Gruber, G. & Kleemann, J. 1971b. Der Mengen- und Spurenelementgehalt des Haares als Indikator der Mineralstoffver- 216 sorgung. 7. Mitt. Der Ein- und Ausbau von 32Phosphor in Wolle und Wollfett des Schafes. Arch. Tierernähr. 21:129—132. Goss, H. & Green, M. M. 1955. Copper in hair. Science 122:330. Henning, A., Martin, J., Anke, M. & Schuler, D. 1969. Die Parakeratose des Schweines. 4. Mitt. Methylthiouracil als Parakeratosenoxe. Arch. Exp. Vet Med. 23:911—920. Kownacki, M. 1962. Estimation of the supply of minerals to horses based on values in horny tissue of the rounded hoof and in the hair. Roczniki Nauk Rolniczych (B) 80:519. O’Mary, C. C., Bell, M. C., Sneed, N. N. & Butts, Jr., W. T. 1970. Influence of ration copper on minerals in the hair of Hereford and Holstein calves. J. Anim. Sci. 31:626—630. Sippel, W. L., Flowers, J., O’Farrell, J., Thomas, W. & Powers, J. 1964. Nutrition consultation in horses by aid of feed, blood and hair analysis. Proc. Amer. Ass. of Equine Practioners 139—152. Wysocki, A. A. & Klett, R. H. 1971. Hair as an indicator of the calcium and phosphorus status of ponies. J. Anira. Sci. 32:74—78.