RATSUHEVOSTEN VEREN HEMOGLOBIINI-, GLUKOOSI- JA SEERUMIN KOLESTEROLI-, KIVENNÄIS-JA HIVENAINEPITOISUUKSISTA I. Erot eri ikäisten j'a eri talleissa pidettyjen hevosten välillä Vappu Kossila, Eero Tanhuanpää, Erkki Virtanen ja Esko Luoma Helsingin yliopiston kolieläintieteen laitos ja eläinlääketieteen laitos. Saapunut 17. 10. 1972 BLOOD LEVELS OF HEMOGLOBIN, GLUCOSE, CHOLESTEROL, MINERALS AND TRACE ELEMENTS IN SADDLE HORSES. I. DIFFERENCES DUE TO AGE AND MAINTENANCE Vappu Kossila, Eero Tanhuanpää, Erkki Virtanen and Esko Luoma Department of Animal Husbandry and Institute of Veterinary Medicine, University of Helsinki Abstract. Jugular blood samples were drawn from 5 colts and 63 horses maintained in three different riding stables in Helsinki. Horses in stable I originated mainly from Poland, those in stable II were born in Finland and those in stable 111 originated mainly from Denmark. Blood hemoglobin (Hb), hematocrit (He), glucose and serum total cholesterol (Choi), Ca, Mg, inorganic P, K, Na, Fe, Cu and Zn were determined. Crude fibre, crude protein, ash, mineral and trace element contents of the feeds used in the three stables were also analyzed. Mean daily intake of each nutrient per horse in the three stables was esti- mated on the basis of previous feed intake studies performed with horses of stable 111 (Kossila et al. 1972c). The highest average blood He and serum Ca, Mg, K and Fe but the lowest P and Na levels were found in I. The highest mean levels of glucose but the lowest mean levels of He, Cu, and Zn were found in 11. The highest mean levels of P, Na, Cu and Zn but the lowest levels of Hb, Choi, Ca, Mg, K and Fe were found in 111. The results of the study indicated that the serum levels of Ca, Mg, K, Cu and Zn in mature saddle horses are in- fluenced by the levels of these elements in the diet. Effect of age on blood composition was also studied. It was found that the young animals had higher average glucose, Ca, P and K but the lower Mg, Na, Fe, Cu and Zn levels than the older ones. 7 to 12 years old horses had the highest mean Hb, He, Choi, Mg and Zn but the lowest glucose and P levels. Horses over 12 years old had the highest mean Cu but the lowest Ca and K levels. Ratsuhevosten veren kivennäis- ja hivenainepitoisuuksista ei oloissamme ole juuri suoritettu tutkimuksia. Hevosten ravitsemustilanteen ja kunnon toteamisessa verianalyy- seistä saattaisi kuitenkin olla apua. Tästä syystä katsottiin aiheelliseksi suorittaa veri- tutkimuksia vertailuaineiston saamiseksi lähinnä lämminveriratsuja varten. Tutkimuksen päätarkoituksena on ollut selvitellä veren kivennäis- ja hivenainepitoisuuksien vaihteluita, joskin muitakin veren komponentteja on otettu tutkimuksen kohteeksi. https://www.c-info.fi/en/info/?token=w1FJ65EzsY9DVY3u.UptXvW5nQsQH9mdICltxGw.TYJRPa_bc24GVouUGrr5uhhJc4NMQRB6gL5ER6PKwoyIK0DQy4Vis0EKfP3lHAZPP-XlNH9RmxtUWy-z1NzdqGQ_CqjX7aWRmJe7s63fnFDvpBmwLUgp_nhJT0Ugz9z_QcdRs55MUAIfp2ZMfGeZ2xgqos7KA975E3qEEQ-czeKCxju6nC4Sq09IC46M0A6KbKfVaxzMntGYgIRD9uSrp-YyzURC_CguoPUl9WXkPUP9Q3iC Aineisto ja menetelmät Verinäytteet kerättiin sisäruokintakaudella 24.4. ja 8.5. 1972 kolmen Helsingissä sijaitsevan tallin 5 varsasta ja 63 hevosesta. I-tallin 16 hevosesta 11 oli Puolasta maahan tuotuja ja 5 Tanskasta. 11-tallin 5 varsaa ja 23 hevosta olivat Suomessa syntyneitä, 1 hevonen oli Neuvostoliitosta ja 1 Puolasta maahan tuotuja. 111-tallin 22 hevosesta 16 oli Tanskasta tuotettuja, 2 oli Suomessa syntyneitä ja 4 muualta tuotuja (Ruotsista, Nor- jasta, Englannista). Kaikki hevoset olivat olleet koetalleissa vähintään yhden sisäruo- kintakauden. H e vosten rehut ja ruokinta. I-tallin hevoset saivat verinäytteen otto- ajankohtaa edeltäneinä kuukausina timotei-apilaheinää, kauroja jyvinä sekä kivennäis- suolaseosta, joka sisälsi 23 % Ca, 9 % P, 14 % NaCl sekä hivenaineita (Fe, Zu, Cu, Co, J). Aamuheinät ja -kaurat annettiin klo 7, päiväheinät klo 13 ja iltaheinät ja -kaurat klo 18. Kuivikkeina käytettiin viljanolkia. 11-tallinhevoset saivat timoteiheiniä sekä väkirehuseosta, joka sisälsi rouhittua kauraa ja Promeca-rehua suhteessa 8:1. Kivennäisseosta (Ca 23.5%, P 10%, NaCl 12.9%, Mg 2%; hivenaineista Fe, Zn, Cu, Co ja J; vitamiineista A, Dja E) hevoset saivat 30—50 g/pv. Heinät annettiin klo 6, 12, 15 ja 21 ja väkirehu klo 8 ja 17. Kuivikkeina käytettiin turvepehkua. 111-tallin hevoset saivat verinäytteenottoajankohtaa edeltäneenä talvikautena apila- rikasta heinää, joskin huhtikuun aikana ne saivat laadullisesti heikompaa sekaheinää (timoteitä, rikkaruohoja, lauhaa yms.). Kaura annettiin jyvinä. Aamukaurat annettiin klo 7, aamuheinät klo 10, päiväheinät klo 13 ja iltaheinät ja -kaurat klo 18. Osa hevo- sista sai jonkin verran vehnänleseitä, soijajauhoa ja Racing Speed-tiivistettä. Kivennäis- suolaseosta, joka koostumukseltaan oli sama kuin II tallissa käytetty, hevoset saivat maalis-huhtikuussa 16 kertaa n. 40 g kerrallaan. Kuivikkeina käytettiin kutteripurua. Jokaisessa tallissa hevosten karsinoissa oli automaattiset juomakupit. Huhti-touko- kuun vaihteessa otettiin jokaisesta tallista heinä- ja kaura tai väkirehuseosnäytteet rehu- analyysiä varten (Taulukko 1). Rehuanalyysissä käytetyt menetelmät on selostettu aikai- semmin (Kossila et ai. 1972c). Aikaisemmin 111-tallin hevosilla suoritetuissa tutkimuksissa on todettu, että säännöl- lisesti ratsastetut hevoset syövät heinien kuiva-ainetta (ka) noin 70 % ja väkirehun kuiva-ainetta noin 30 % päivittäisen ka-kulutuksen ollessa keskimäärin 10 kg/550 kg elop. (Kossila et ai. 1972c). I- ja 11-tallien hevosten rehunkulutus ja elopainot eivät ole tiedossa. Suuntaa antavia lukuja eri tallien hevosten ravitsemuksesta voidaan kui- tenkin saada olettamalla, että I- ja 11-tallien hevosten elopaino ja rehunkulutus on ollut samanlainen kuin 111-tallin hevosten. Mainitunlaista laskentaperustetta ja eri talleissa käytettyjen rehujen analyysituloksia (Taulukko 1) käyttämällä on saatu Taulukossa 4 esitetyt luvut, joihin tullaan viittaamaan tulosten tarkastelun yhteydessä. Verinäytteet. Koska tutkimuksessa pyrittiin saamaan ns. lepoarvot, verinäyt- teet kerättiin maanantaiaamuisin hevosten seistessä karsinassaan. Samalla kiinnitettiin huomiota hevosten käyttäytymiseen; I-tallin hevoset olivat rauhattomimpia, 11-tallin hevosista suurin osa oli rauhallisia ja 111-tallin hevoset käyttäytyivät levollisesti. Verinäytteiden otossa noudatettiin erityistä huolellisuutta kontaminaatioiden välttä- miseksi, koska näytteistä analysoitiin hivenaineet. Verenottovälineistön puhdistuksessa 250 251 Taulukko 1. Eri talleissa käytettyjen heinien ja kaurojen tai väkirehuseoksen koostumus. Table I. Composition of hay and oats or concentrate mixture used in the three stables. Heinät Kaurat t. väkirehuseos Hay Oats or concentrate mixture Talli, Stable I II 111 I II 111 Näytteitä kpl, No. of samples 2 2 2 1 1 1 Kuiva-aineen koostumus: Composition of dry matter: Raakakuitua, Crudefiber, % 34.66 33.14 30.69 9.47 9.81 7.08 Raaka valk., Crudeprotein, % 10.71 8.02 8.58 11.87 11.83 11.85 Tuhkaa, Ash, % 7.93 5.45 6.67 1.18 1.18 1.11 Ca g/kg 7.04 3.39 4.20 0.97 0.54 1.14 Mg „ 1.26 1.43 0.87 1.66 1.21 1.16 P „ 2.68 1.88 1.71 2.76 2.26 3.32 K „ 24.55 18.75 19.34 3.82 3.11 3.80 Na „ 4.15 0.68 1.55 0.13 0.66 0.13 Fe ppm 73.4 63.3 235.8 65.8 53.7 59.2 Cu „ 6.7 7.4 38.2 9.8 6.2 8.0 Zn „ 40.7 35.6 44.5 50.4 38.4 42.5 Mn „ 73.7 49.0 77.7 48.3 40.0 48.6 käytettiin Amisept-liuosta, jonka mahdollisesti sisältämät kationit oli tarkistettu. Hevosen kaula puhdistettiin ioninvaihtovedellä laimennetulla 70 % alkoholilla. Verinäytteet ke- rättiin huolellisesti puhdistettuihin heparinisoituihin putkiin, jotka sijoitettiin jääveteen upotettuun telineeseen. Koska hevosen veri laskeutuu nopeasti, pipetoitiin hemoglobiinin (Hb) määritystä varten tarvittava veri välittömästi verenoton jälkeen tulpalla varustet- tuihin fotometriputkiin. Hb-lukemat mitattiin 2 tunnin kuluessa verenotosta Beckman B spektrofotometrillä. Hematokriitti (He) ja glukoosi (Glue) määritettiin verenotto- päivänä. Veriseerumista määritettiin kokonaiskolesteroli (Chol), kalsium (Ca) ja epä- orgaaninen fosfori (P), magnesium (Mg), kalium (K), natrium (Na), rauta (Fe), kupari (Cu) ja sinkki (Zn). Verianalyyseissä käytetyt menetelmät on selostettu aikaisemmin (Kossila et ai. 1972a). Analyysit suoritettiin kotieläintieteen laitoksessa. Tulokset Taulukossa 2 esitetään yhteenveto eri talleissa hoidettujen yli 3-vuotiaiden hevosten veriarvoista. Siitä käy ilmi, että I- ja H-tallin hevosten Hb-, kolesteroli, Ca-, Mg-, K- jaFe-arvot olivat korkeammat mutta Na-, Cu-ja Zn-arvot olivat alhaisemmat kuin lll- tallin hevosten vastaavat arvot. I-tallin hevosten seerumin P-taso oli alhaisin. H-tallin hevosten veren glukoositaso oli korkein mutta seerumin Cu- ja Zn-arvot alhaisimmat. 11-tallin kuudella yli 12-vuotiaalla hevosella Zn-arvot olivat varsin alhaisia (34—48 (Xg %). Mainittakoon, että yhdellä näistä oli paha ihottuma. Taulukossa 3 esitetään hevosten ja varsojen veriarvot ikäryhmittäin. Siitä käy ilmi, että 7—12 vuotiailla hevosilla He-, Hb-, kolesteroli-, Mg-, Fe- jaZn-arvot olivat korkeim- Taulukko 2. Kolmessa eri tallissa pidettyjen yli 3-vuotiaiden ratsuhevosten keski-ikä ja veriarvot standardipoikkeamineen. Table 2. Blood and serumvalues ( i:SD) of mature saddle horses maintained in three different stables. Talli N Keski-ikä v. mg % u.g % Stable Mean age, Hb g/ He years 100 cc (PVC %) Glue. Choi Ca Mg P K Na Fe Cu Zn I 16 7.2 13.41 ±2.18 38.86±5.43 75.2±13.3 150.2±13.9 14.07±0.49b 1.96±0.18f 2.77±0.43 a 20.53±2.93bf 293.0±3.48e 161 ±23 81.8±10.8d 55.8±9.0 II 25 10.2 13.41 ±1.48 37.32±3.98 80.5±14.2 151.4i11.0f 13.83±0.54b 1.90±0.10f 3.38±0.38 b 18.59±2.11 cf 293.9±3.24 155±45 68.7±11.8 ac 52.3±9.6C 111 22 10.9 12.72±1.31 38.03 + 3.75 76.6±12.6 143.4±14.2e 12.81 ±0.39a 1.81 ±O.l0 e 3.42±0.53 b 17.16±2.20ae 295.5±3.36f 147±33 89.6±13.9b 63.0±15.8d a < b = P < 0.001; c < d = P < 0.01; e < f = P < 0.05; N = tapausten lukumäärä, No. of cases; SD = standard deviation Taulukko 3. Ratsuhevosten veriarvot ikäryhmittäin. Table 3. Blood and serumvalues ( ± SD) in different age groups of saddle horses. Ikä v. N Keski-ikä mg % [Ag % Age, Mean age, Hb g/ Hc- years years 100 cc (PVC %) Gluc. Chol. Ca Mg P K Na Fe Cu Zn 1-3 5 2.00 12.82±1.84 36.32±3.92 95.1 ± 12.1 df 145.0± 2.1 13.77±0.42 1.73±0.16e 5.16±0.37 b 21.35±1.65bf 288.0±4.0a « 129±10 64.8±7.6e 44.6±6.3CC 4-6 12 4.92 12.52±1.73 35.50±3.27 87.8± 11.3d147.9±14.8 13.83±0.58f 1.83±0.12 3.39±0.52 a 292.9±3.8f 149±27 78.7±9.8f 50.9±5.4e 7-9 23 7.96 13.60±1.64 39.66±4.49 72.6±12.5C 149.2±14.3 13.47±0.61 1.89±0.12f 3.21±0.61 a 18.67±2.70c 294.7±3.2 b 158±33 80.3±16.2f 62.1 ±l5.2 f 10-12 13 10.77 13.66±1.63 39.01±4.29 75.7±11.7C 151.1 ±lO.O 13.64±1.00 1.93±0.16f 3.13±0.42 a 18.91 ±2.87 293.9±3.2d 150±24 73.5±11.2 57.^8.2^ 12< 15 14.33 12.61 ±1.35 36.41±3.47 79.7±14. l e 144.8±13.3 13.30±0.67e 1.87±0.15 3.27±0.49 a 17.87±2.37a 294.8±3.7d 154±54 83.4±19.6 53.5±13.6 a < b = P < 0.001; c < d = P < 0.01; e < f = P < 0.05. 253 mat mutta glukoosiarvot alhaisimmat. Varsoilta tavattiin korkeimmat keskimääräiset glukoosi-, P- ja K-arvot mutta alhaisimmat Mg-, Na-, Fe-, Cu- ja Zn-arvot. Tutkitussa aineistossa glukoosi-, P- ja K-arvot pyrkivät laskemaan, kun taas Mg-, Na-, Fe-, Cu- ja Zn-arvot pyrkivät lisääntymään iän mukana. Mainittakoon, että tutkimuksen van- himman 23-vuotiaan hevosen seerumin Cu-pitoisuus oli 114 pg %. Tulosten tarkastelu Tässä tutkimuksessa mitatut hevosten veren Hb- ja Hc-arvot ovat samaa suuruus- luokkaa aikaisemmin kirjallisuudessa esitettyjen arvojen kanssa (Sippel et ai. 1964, Schalm 1965 s. 260—263). Kylmäveristen arvot ovat yleensä alemmat kuin ’’kuuma- veristen”. Hevosen kiihtyessä Hb- ja Hc-arvot nousevät (ref. Schalm 1965, s. 253). I- ja 111-tallinTanskasta tuotettujen hevosten Hb-ja Hc-arvot olivat alhaisempia verrattuna I-tallin Puolasta tuotettuihin hevosiin. Ilmiö on saattanut johtua eroista hevosten tem- peramentissa; tanskalaiset olivat rauhallisempia kuin puolalaiset. Myös I I-tallin vauh- koimpien hevosten Hb-arvot olivatkorkeammat kuin samanikäisillä rauhallisilla hevosilla. Tutkittujen hevosten veren glukoosiarvot ovat samaa suuruusluokkaa kirjallisuudessa esitettyjen arvojen kanssa (Kolb 1967, s. 373, Lieb et ai. 1969, Argenziol ja Hintz 1970, Eriksen ja Simesen 1970, Simesen 1972). Veren glukoosipitoisuus vaihtelee melko laajoissa rajoissa ja se näyttää riippuvan myös hevosyksilöstä; muutamilla on jatkuvasti korkeammat glukoosiarvot kuin toisilla. Tutkitussa aineistossa oli yksi kantava tamma (14-vuotias), jolta tavattiin korkein glukoosiarvo 118 mg %. Ilmiö voi johtua siitä, että tamman varsominen oli jo lähellä. Eriksen ja Simesen (1970) saivat kantavien ponien keskimääräiseksi veren glukoosiarvoksi 62 i 24 mg % Varsojen ja 4—6 vuotiaiden hevosten veren glukoosiarvot olivat korkeammat kuin vanhempien hevosten (Taulukko 3). Veren glukoosiarvot saattavat riippua paitsi ruo- kinnasta ja hormonaalisista tekijöistä myös paksusuolen volyymin ja bakteeritoiminnan kehittymisestä iän mukana, ts. siitä, missä määrin haihtuvat rasvahapot (VFA) esiinty- vät glukoosin ohella hevosen energian lähteinä. Kennedy et ai. (1966) totesivat, että 1- vuotiaiden varsojen paksusuolen nesteessä oli jonkin verran pienempi kokonais-VFA- pitoisuus (102 i 28.4 p, moolia per ml) kuin yli 4-vuotiaiden (123.239.7). Veren etikkahappo-ja seerumin glukoosipitoisuudet olivat 1-vuotiailla hiukan korkeammat kuin yli 4-vuotiailla tammoilla. Verrattuna varsoihin on täysikasvuisen hevosen elimistö il- meisesti adaptoitunut käyttämään tehokkaammin hyväkseen haihtuvia rasvahappoja, mikä saattaa olla selitys näillä havaittuihin alempiin seerumin etikkahappoarvoihin. Rehuannoksen suuruus, väkirehu-korsirehusuhde ja helposti sulavien hiilihydraattien määrä sekä myös ruokinnasta kulunut aika voivat vaikuttaa veren sokeritasoon. ll- tallin hevosten glukoosipitoisuus oli keskimäärin hiukan korkeampi kuin I- ja 111-tallien hevosten (Taulukko 2). 11-tallin hevoset olivat saaneet Promeca-rehua, joka sisältää mm. melassia. I-ja 11-talleissa hevoset olivat saaneet aamuheinät ja -kaurat 2—3 tuntia ennen verinäytteiden ottoa, kun taas 111-tallin hevoset olivat saaneet vastaavasti vain kaura-annoksensa. I- ja 111-tallin hevosten glukoositaso oli kuitenkin samaa suuruus- luokkaa. Veriseerumin kolesterolipitoisuus on tässä tutkimuksessa vaihdellut 122—177 mg %:n välillä. Kirjallisuudessa esitetyt hevosten normaaliarvot ovat olleet jonkinverran alhai- 254 sempia; 50—90 mg % (Fonnesbeck ja Symonds 1969), 75—150 (Dukes 1970, s. 52). Tässä tutkimuksessa käytetyn kolesterolin määritysmenetelmän on todettu antavan 0— 10 % korkeampia arvoja verrattuna useisiin muihin menetelmiin. Sairailta poneilta on löydetty korkeita arvoja, yli 450 mg % (Eriksen ja Simesen 1970). Kolesterolitaso riip- puu mm. hevosyksilöstä sekä ruokinnasta (Fonnesbeck ja Symonds 1969). Koska he- vosen rehuissa ei ole juuri lainkaan kolesterolia, on veriseerumin kolesteroli peräisin elimistössä syntetisoidusta kolesterolista. Terveiden lypsylehmien kolesterolitaso riippuu mm. laktaatiovaiheesta ja ruokinnasta (Saarinen 1959), ja niillä esim. 450 mg %:n arvo ei ole välttämättä osoitus sairaudentilasta (Kossila 1963). Tässä tutkimuksessa lll- tallin hevosilla seerumin kolesterolipitoisuus oli pienempi kuin I- ja H-tallien (Taulukko 2). Ikä ei toisaalta näyttänyt juuri vaikuttavan kolesterolitasoon (Taulukko 3). Saarisen (1959) mukaan naudalla rehuannoksen sulava raakakuitumäärä korreloituu positiivi- sesti veren kolesterolitasoon (vrt. Taulukoihin 2 ja 4). Veriseerumin Ca-arvot vaihtelivat 12.0—15.2 mg %:n välillä. Ne ovat jonkin verran korkeampia kuin useat kirjallisuudessa esitetyt arvot: keväällä keskimäärin 9.6 mg % 1-vuotiailla täysverivarsoilla ja 10.2—10.4 mg % siitostammoilla (Sippel et ai. 1964); keskimäärin 12 mg % (Sgheunert ja Trautmann 1965); 10 mg % (Kolb 1967, s. 373); keskimäärin 11.2 i 2.0 mg % normaaleilla tiineillä ponitammoilla (Eriksen ja Simesen 1970). Simesen (1972) käytti atomiabsorptiospektrofotometriaa täysveri- ja ravurihevos- ten veriseerumin Ca-määrityksissä ja havaitsi arvojen vaihtelevan 11. 7.—14. 3. mg %:n välillä. Nuorilla hevosilla Ca-arvot olivat jonkin verran korkeampia kuin vanhemmilla (Taulukko 3). I-tallin hevosten Ca-taso oli korkein mutta 111-tallin hevosten alhaisin (Taulukko 2). I-tallin hevosten rehuannos sisälsi enemmän kalsiumia kuin II- ja Hi- taiden (Taulukko 4); lisäksi I-tallin hevoset saivat kalsiumin kivennäissuolaseoksen muo- dossa. Ruokinnalliset erot eri tallien välillä ovat saattaneet vaikuttaa veriseerumin Ca- tasoissa havaittuihin eroihin. Hevosten veriseerumin Ca-taso voi vaihdella myös mm. sairaudesta johtuen. Alhaisia arvoja on tavattu mm. tammojen laktaatiotetaniassa (Kjos- Hansen 1943) ja korkeita ponien hyperlipemiassa (Eriksen ja Simesen 1970). Veriseerumin Mg-taso vaihteli11.52.250—2.25 mg %:n välillä. Varsoilla Mg-arvot olivat alhaisempia kuin vanhemmilla hevosilla (Taulukko 3). I- ja 11-tallin hevosten Mg- arvot olivat korkeammat kuin 111-tallin hevosten (Taulukko 2). Jälkimmäisessä tapauk- sessa erot ovat saattaneet johtua rehuannoksen erilaisista Mg-määristä (Taulukko 4). Ainakin naudoilla veriseerumin Mg-taso riippuu tiettyyn rajaan saakka ravinnosta saa- dusta Mg-määrästä (Rook ja Storry 1962). Hevosten veriseerumin Mg-taso vaihtelee eri vuodenaikoina; korkeimmat arvot on mitattu keväällä (Sippel et ai. 1964). Tällöin 1-vuotiailla keskiarvo oli 2.6 mg % ja siitostammoilla vastaavasti 2.3—3.4 mg %. KoLßin (1967, s. 373) mukaan hevosen veriseerumin normaali Mg-arvo on 2.8 mg %. SiMESENin (1972) tutkimuksissa treenaamattomien täysveri- ja ravurihevosten veriseerumin Mg- pitoisuus vaihteli11.62.13 mg %:n välillä. Nämä arvot ovat samaa suuruusluokkaa tässä tutkimuksessa saatujen arvojen kanssa. ERiKSENin ja SiMESENin (1970) tutkimuksessa kantavien ponitammojen Mg-arvo oli keskimäärin 1.540.32 mg %, ja hyperlipemiaa potevilta poneilta tavattiin sekä alhaisia (0.93 mg %) että korkeita (3.17 mg %) arvoja. Hevoskuljetusten yhteydessä hevosilla saattaa ilmetä hypomagnesemiaa (Wagenaar 1959). 255 Taulukko 4. Lasketut heinistä plus kauroista tai väkirehusta päivässä hevosta kohden saadut raakakuitu-, raakavalkuais-, kivennäis- ja hivenainemäärät eri talleissa. Table 4. Calculated daily intakes of crude fiber, crude protein, minerals and trace elements from hay plus oats or con- centrate mixture per horse in the three stables. Talli, Stable I II 111 Raakakuitua, Crudefiber g 2710 2614 2361 Raakavalk., Crude protein „ 1106 916 956 Ca „ 52.2 25.4 32.8 Mg „ 13.8 13.6 9.6 P „ 27.0 19.9 21.9 K „ 183.3 140.6 147.8 Na „ 29.4 6.7 11.2 Fe mg 711 604 1828 Cu „ 76 70 291 Zn „ 436 364 439 Mn „ 661 463 690 Ca/P 1.93 1.28 1.50 Veriseerumin epäorgaanisen fosforin pitoisuus vaihteli22.25.60 mg %:n välillä. Alle 4-vuotiailla hevosilla P-taso oli korkeampi kuin vanhemmilla (Taulukko 3). Sip- PELin et ai. (1964) tutkimuksissa olivat 1-vuotiaiden kevätarvot keskimäärin 7.2 mg % ja siitostammojen 3 mg %. Myös Simesen (1972) on todennut P-arvojen laskevan iän mukana; hänen tutkimuksissaan alle 3-vuotiaiden hevosten P-arvot vaihtelivat 3.7— 5.9 mg %;n välillä, kun taas 5—23 vuotiailla vaihtelurajat olivat 2.2—3.8 mg %. Tässä tutkimuksessa 111-tallin hevosten keskimääräinen P-taso oli selvästi korkeampi kuin I- tallin hevosten (Taulukko 2). Veriseerumin Ca/P-suhde oli 111-tallin hevosilla keski- määrin 3.7 mutta I-tallin hevosilla 5.1. Rehuannoksen Ca/P oli vastaavasti 1.50 ja 1.93 (Taulukko 4). Mainittakoon, että II I-tallin hevosilla aikaisemmin suoritetuissa tutki- muksissa veriseerumin keskimääräinen Ca/P-suhde on eri näytteenottokertoina vaihdellut 3.7:stä s.7:ään. ScHRYVERin ja HiNTzin (1972) mukaan runsaasti fosforia sisältävä dieetti nostaa seerumin P-tasoa, alentaa Ca-tasoa ja vähentää Ca;n ja Mg:n hyväksikäyttöä. Tutkitut hevoset ovat kuitenkin tarvenormeihin verrattuna saaneet sopivan määrän fosforia (Taulukko 4). Hevosten veriseerumin K- ja Na-pitoisuudet vaihtelivat melkoisesti (K 111.25.75—25.7 ja Na 282—301 mg %). Nuorilla hevosilla oli veriseerumissa jonkin verran enemmän kaliumia mutta vähemmän natriumia verrattuna vanhempiin (Taulukko 3). SiPPELm et ai. (1964) tutkimuksissa 1-vuotiaiden keskimääräinen K-taso oli keväällä 15.5 ja siitos- tammojen 14.6 mg %. Na-taso oli vastaavasti 338 ja 349 mg %. Mainitussa tutkimuksessa seerumin Na/K-suhde on ollut korkeampi kuin tämän tutkimuksen aineistossa. Scheu- NERTin ja TRAUTMANNin (1965) hevoselle esittämät normaaliarvot, K 17 mg % ja Na 310 mg %, ovat lähempänä tämän tutkimuksen arvoja kuin SiPPEidn et ai. (1964) saamat arvot. Sippel et ai. havaitsivat sitäpaitsi K- ja Na-arvoissa vuodenaikaisvaihteluita. Eri talleissa pidettyjen hevosten veriseerumin K-pitoisuudessa ilmeni eroja (Taulukko 2). 256 I-tallin hevosilla K-taso oli keskimäärin korkein ja näiden rehuannos sisälsi myös eniten kaliumia (Taulukko 4). Veriseerumin Na-pitoisuus oli 111-tallin hevosilla hiukan kor- keampi kuin I-ja 11-tallin hevosilla (Taulukko 2). Näitä eroja ei voida selittää dieetin Na-määrän perusteella (Taulukko 4). KoLßin (1967, s. 373) mukaan hevosen veriseerumin Fe-pitoisuus on keskimäärin 125 pg % ja Cu-pitoisuus 130 pg %. ScHEUNERxin ja Trautmannui (1965) mukaan veriseerumissa (eläinlaji?) on vähemmän sinkkiä (150—200 pg %) kuin erytrosyyteissä (1200 pg %), joten puutteellinen punasolujen erottaminen seerumista sekä veren sei- sottaminen sentrifugoimattomana saattavat aiheuttaa virheellisyyksiä seerumin Zn- määrityksessä. Seerumin Fe-pitoisuus vaihteli 93—208 pg %:n välillä lukuunottamatta yhtä tam- maa, jonka arvo oli 333 pg %. Aikaisemmissa yhteyksissä hemolysoituneista näytteistä on löydetty enemmän rautaa kuin hemolysoitumattomista. Seerumin Fe-pitoisuus voi kuitenkin vaihdella laajoissa rajoissa näennäisesti hemolysoimattomissakin näytteissä, ja muutamien hevosten veriseerumi sisältää jatkuvasti enemmän rautaa verrattuna toisiin (kirjoittajan havainto). Seerumin Fe-pitoisuuden suurista vaihteluista johtuen eri tal- leissa pidettyjen hevosten Fe-arvojen erot eivät olleet merkitseviä (Taulukko 2). Todet- takoon, että 111-tallin hevosten dieetti sisälsi eniten rautaa (Taulukko 4), vaikka näillä seerumin keskimääräinen Fe-taso oli alhaisin. Varsojen seerumin Fe-taso oli lähes merkit- sevästi (P < 0.10) alhaisempi kuin 7—9 vuotiaiden (Taulukko 3). Ilmiö saattaa johtua siitä, ettei varsoja ole vielä käytetty ratsastukseen. Fyysinen aktiviteetti lisää punasolujen tuhoutumisnopeutta, jonka seurauksena seerumin Fe-pitoisuus voi nousta. Seerumin Cu-pitoisuus vaihteli 47—114 pg %:n välillä ja maksimipitoisuuskin jäi alapuolelle KoLßin (1967, s. 373) hevoselle antaman normaaliarvon, 130 pg %, Seeru- min Zn-pitoisuus vaihteli 34—118 pg%:n välillä. Sekä Cu- että Zn-pitoisuudet lisään- tyivät iän mukana (Taulukko 3). 11-tallin hevosilla Cu-ja Zn-arvot olivat alhaisimmat mutta 111-tallin hevosilla korkeimmat. Nämä erot ovat voineet johtua eroista dieetin Cu- ja Zn-pitoisuuksissa (Taulukko 4). Tässä tutkimuksessa käytetyillä menetelmillä on määritetty myös toukokuussa lypsy- lehmiltä otettujen veriseeruminäytteiden Fe-, Cu- ja Zn-pitoisuuksia (Kossila et ai. 1972b). Nautaan verrattuna ovat hevosen veren Fe- ja Cu-pitoisuudet samaa suuruus- luokkaa mutta Zn-pitoisuudet melko selvästi alhaisemmat. Yhteenveto Verinäytteet kerättiin huhti-toukokuun vaihteessa kolmen eri ratsutallin 5 varsasta ja 63 hevosesta. I-tallin hevoset olivat pääasiassa Puolasta tuotettuja, 11-tallin Suomessa syntyneitä ja 111-tallin Tanskasta tuotettuja. Verinäytteistä määritettiin Hb-, He- ja glukoosi sekä seerumin kolesteroli, Ca-, Mg-, epäorg. P-, K-, Na-, Fe-, Cu- ja Zn-pitoi- suudet. Tutkimuksessa löydettiin eroja eri talleissa pidettyjen ja eri ikäisten hevosten veren koostumuksessa. I-tallin hevosilla He-, Ca-, Mg-, K- jaFe-arvot olivat keskimäärin korkeimmat mutta P- ja Na-arvot alhaisimmat; 11-tallin hevosilla keskimääräinen veren glukoosi-arvo oli korkein mutta He-, Cu- ja Zu-arvot alhaisimmat; 111-tallin hevosilla P-, Na-, Cu- ja Zn-pitoisuudet olivat keskimäärin korkeimmat mutta Hb-, kolesteroli-, Ca-, Mg-, K- ja Fe-arvot alhaisimmat. Tutkimustulosten tarkastelun yhteydessä kävi 257 ilmi, että eri talleissa pidettyjen hevosten veriseerumin Ca-, Mg-, K-, Cu- ja Zn-pitoi- suuksissa havaitut erot saattavat johtua rehuannoksen kivennäis- ja hivenainemäärissä ilmenneistä eroista. Nuorten hevosten ikäluokissa veren glukoosi-, Ca-, P- ja K-pitoisuudet olivat keski- määrin korkeimmat, mutta Mg-, Na-, Fe-, Cu- ja Zn-pitoisuudet alhaisimmat. 7—12 vuotiaille keskimääräiset Hb-, He-, kolesteroli-, Mg- ja Zn-arvot olivat korkeimmat mutta glukoosi-ja P-pitoisuudet alhaisimmat. Yli 12-vuotiailla veriseerumin Cu-pitoisuus oli korkein mutta Ca- jaK-pitoisuudet alhaisimmat. KIRJALLISUUS Argenziol, R. A. & Hintz, H. F. 1970. Glucose tolerance and effect of volatile fatty acid on plasma glucose concentration in ponies. J. Anim. Sci. 31:514—518. Dukes’ Physiology of Domestic Animals. 1970. XV + 1463 s. Bth ed. Ed. M. J. Swenson. Ithaca. Eriksen, L. & Simesen, M. G. 1970. Hyperlipoemi hos ponier. Nord. Vet. Med. 22:273—281. Fonnesbeck, P. V. & Symonds, L. D. 1969. Effect of diet on concentration of protein, urea nitrogen, sugar and cholesterol of blood plasma of horses. J. Anim. Sci. 28:216—219. Kennedy, L. G., Little, C. O. & Mitchell, Jr. G. E. 1966. Glucose and volatile fatty acids in equine cecal fluid and blood. Nord. Vet. Med. 25:892. Kjos-Hansen, J. 1943. Heste-Krampe. Norsk. Vet. Tidshr. 55:116—118. Kolb, E. 1967. Lehrbuch der Physiologic der Haustiere. XVII + 989 s. Jena. Kossila, V. 1963. Effects of season and stage of lactation on protein bound iodine and total cholesterol in serum of dairy cows. J. scient. agric. Soc. Finl. 35:81—91. Kossila, V., Virtanen, E. & Ahtiainen, P. 1972 a. Laidunkauden alussa muutoksia kivennäis-ja hiven- aineiden saannissa sekä lehmän veren koostumuksessa. I. Kalsium, magnesium fosfori, kalium, natrium. Karjatalous 48:210—214. Kossila, V., Virtanen, E., Ahtiainen, P., Immonen, M. & Österberg, S. 1972 b. Laidunkauden alussa muutoksia kivennäis- ja hivenaineiden saannissa sekä lehmän veren koostumuksessa. 11. Rauta, kupari, sinkki, mangaani ja eräät muut tekijät. Karjatalous 48:266—270. Kossila, V., Virtanen, E. & Maukonen, J. 1972 c. Heinä-kaura dieetti ratsuhevosten energian, sulavan raakavalkuaisen sekä kivennäis-ja hivenaineiden lähteenä. J. scient. agric. Soc. Finl. 44:217—227. Lieb, S., Baker, J.P. & Crawford, Jr., B. H. 1969. Hepatic utilization of glucose and VFA in the equine. J. Anim. Sci. 29:138. Rook, J. A. F. & Storry, J. E. 1962. Magnesium in the nutrition of dairy cows. Nutr. Abstr. & Revs. 32:1055—1077. Saarinen, P. 1959. ’’Cholesterogenic” dietary factors and milk and milk fat yields in dairy cows. J. scient. agric. Soc. Finl. 31:1—-10. Schalm, O. W. 1965. Veterinary Hematology. 664 s. 2nd. Ed Philadelphia. Scheuneurt, A. & Trautmann, A. 1965. Lehrbuch der Veterinär-Physiologie. XVI + 848 s. 5. Auli Hamburg. Schryver, H. F. & Hintz, H. F. 1972. Calcium and Phosphorus Requirements of the Horse. A Review. Feedstuff's, July 10:35—38. Simesen, M. G. 1972. Some clinical-chemical values in normal thoroughbreds and trotters. Nord. Vet. Med. 24:85—90. Sippel, W. L., Flowers, J., O’Farrell, 1., Thomas, W. & Powers, J. 1964. Nutrition consultation in horses by aid of feed, blood and hair analysis. Proc. Amer. Ass. of Equine Practioners 139—152. Wagenaar, G. 1959. Tetany in the horse. Tijdschr, Diergeneesk. 84:322—329.