JOURNAL OF THE SCIENTIFIC AGRICULTURAL SOCIETY OF FINLAND 245 Maataloustieteellinen aikakauskirja Voi. 47: 245—269, 1975 Viljakasvustoissa esiintyneistä sienistä vuosina 1971—1973 Kaiho Mäkelä Helsingin yliopiston kasvipatologian laitos, Viikki Occurrence of foliicolous fungi on cereals in Finland in 1971—1973 Kaiho Mäkelä Department of Plant Pathology, University of Helsinki, Viikki, Helsinki 71, Finland Abstract. This study was carried out on fungi occurred on cereals in F'inland and the diseases, which they cause, except for smuts and foot rots. The results were based on samples of cereals gathered in 2040 fields and 315 localities all over the country during three growing seasons, 1971 1973. The bulk was gathered at a growing stage, when the grain was milky or yellow ripening stage (11. 1. and 11. 2., cf. Large 1954). The fungi were examined by microscope and cultures and inoculation tests were used as well. The commonest pathogens in the samples of the different cereals were the following species: Oats: Helminthosporium avenae Eidam was found to be very common and abundant. On the other hand H. sativum Pammel, King & Bakke was of littele importance, as well as Seploria avenae Frank f. sp. avenae Shaw, Erysiphe graminis DC., Puccinia coronata Corda and P. graminis Pers. which all were found to occur uncommon and infrequent. Spring barley: Helminthosporium species, H. gramineum Rabenh. ex Schlecht, H. teres Sacc. and H. sativum, were found to be the commonest causers of diseases on barley, throughout the country and as far as Lapland. Also Rhynchosporium secalis (Oud.) J. J. Davis and Erysiphe graminis were found to be moderately common and abundant. On the other hand Seploria species, S. nodorum (Berk.) Berk. & Br. and S. avenae Frank f. sp. triticea T. Johnson were found to be moderately common but obviously un- important, and Puccinia hordei Otth., and P. graminis uncommon and infrequent. Spring and winter wheat; Seploria species together Erysiphe graminis were found to be the most important causers of diseases on wheat. S. nodorum was the most common species on spring and winter wheat. S. tritici Rob. ex Desm. on winter wheat and S. avenae f. sp. triticea particularly on leaves of spring wheat. Puccinia recondita Rob. ex Desm. was found to be the most common rust, and P. striiformis West, and P. graminis more uncommon and infrequent. Helminthosporium tritici-repentis Died, occurred moderately common, and H. sativum less common. Winter rye: Rhynchosporium secalis was found to be common in early summer. Seploria secalis Prill. & Delacr. occurred moderately common, and S. nodorum very rare. Helminthosporium tritici-repentis was usually found moderately common together Erysiphe graminis, Puccinia recondita, and P. graminis. https://www.c-info.fi/en/info/?token=MAIMn4SE2Jxlyaca.65NyQ8fqWlT4zVPWfgVBLw.yd9nzWr94ccLkAfsRYkcPdOHAnXhIN6RIhty3QnWVPNpYdZw-V-CR7FRpsEwowzLX6M8bZ42NzSj30YYARiQmq6068cplxWh6gQOa0y7a73m79jnBnczApJHgHQMnQp4sYTnXg4DvgSU-sozTLuC0nZUPDnGP8uMPfr-L14shJ5AuJob 246 There also occurred Fusarium species commonly throughuot the country on all the cereals: moderately common F. culmorum (W. G. Sm.) Sacc., F. poae (Peck) Wr. and F. avenaceum (Fr.) Sacc., whilst less commonly /■'. semitectum Berk, et Rav., F. graminearum Schwabe and F. nivale (Fr.) Ces. At least, moderately common Botrytis cinerea Pers. ex auct., and uncommon and infrequent Ascochyta graminicola Sacc., A. hordei Hara, Colletotrichum graminicola (Ces.) Wils., Heterosporium avenae Oud, were found to be to some extent the causers of leaf spot diseases on spring cereals in southern Finland, and Selenophoma donacis var. stomaticola (Baueml.) Sprague & A. G. Johnson in Lapland. There were a great number of saprophytic fungi: the most common Alternaria-, Cladosporium-, Epicoccum-, Cephalosporium-, Acremoniella-, Phaeoseptoria- and Hender- sonia- species. In addition to the above mentioned genera Streptomyces bacteria were observed very common, particularly on winter cereals. Johdanto Viljakasvustoissa esiintyvistä taudeista ja niiden aiheuttajista on runsaasti tietoja Pohjoismaista viime vuosikymmeneltä (Leijerstam 1961, 1962, 1972, JORSTAD 1967, Hermansen 1968, Hansen ja Magnus 1969, 1973, Smedegärd- Petersen 1971, 1972 a, 1972 b, 1974 a, 1974 b). Myös Suomessa näitä tau- teja on jonkin verran tutkittu (Nissinen 1969, 1973, Rekola et ai. 1970, Mäkelä 1972). Yleensä näissä tutkimuksissa on selvitetty jonkin viljalajin tauteja tai jotain yksittäistä sienisukua tai -lajia. Sensijaan tutkimuksia, joissa selvitet- täisiin kaikilla viljalajeilla samanaikaisesti esiintyviä sieniä ja niiden keski- näisiä suhteita, ei juuri esiinny. Tämä tutkimus perustuu kolmivuotisjaksona 1971 1973 kautta maan viljapeltojen kasvustoista kerättyyn aineistoon. Viljojen hallussa oli v. 1972 n. 46 % Suomen kokonaispeltoalasta (2 665 000 ha). Vilja-alasta oli runsas 90 % kevätviljoilla ja n. 10 % syysviljoilla. Kaura (ala n. 19 %) ja ohra (ala n. 17 %) ovat tärkeimmät viljalajit viihtyen maan pohjoisosia myöten. Ruista (ala n. 2%) viljellään maan etelä- ja keskiosissa. Kevätvehnän (ala alle 5%) ja syysvehnän (ala n. 2 %) viljelyalueita ovat maan lounais- ja eteläosat. Ohran viljelyala on viime vuosina ollut kasvamassa, vehnän ja rukiin alat sensijaan vähenemässä (Suomen Tilastollinen Vuosikirja 1973). Sääolot olivat tutkimusvuosina samankaltaisia, poikkeuksellisen lämpimiä ja vähäsateisia, joskin sadeoloissa oli vaihtelua eri paikkakuntien välillä (Suomen Meteorol. Vuosik. 1971, 1972, 1973). Tästä on ollut se etu, että eri vuosien aineistoja on voitu käsitellä samanarvoisina. Tämän tutkimuksen luotettavuutta lisäävät näytteiden keruupaikkakuntien runsaus ja sienilajiston tutkimuksen perusteellisuus. Sienilajien keskinäinen vertailu on mahdollista, koska valtaosa näytteistä on saman henkilön, tekijän itsensä tutkimia. Tästä aineistosta on jo tehty perusteellisemmat tutkimukset Rhyncho- sporium secalis-sienestä, Helminthosporium- ja Seploria-lajeista (Mäkelä 1974, 1975 a, 1975 b). Tutkimukseen on otettu mukaan edellisten sienten lisäksi joukko harvinaisempia laikkutautien aiheuttajia sekä Fusarium- sienet, viljan- härmä (Erysiphe graminis DC.) ja ruosteet (Puccinia-lajit). Sensijaan noet ja tyvitaudit on jätetty tutkimuksen ulkopuolelle. 247 Tutkimuksessa pyritään selvittämään eri viljalajeilla kasvukauden aikana esiintyvät taudit ja niiden aiheuttajat, sekä näiden levinneisyys Suomessa ja yleisyys toisiinsa verrattuna. Lisäksi on tutkittu kasvustossa esiintyvät saprofyyttiset sienet ja bakteerit. Aineisto ja menetelmät Tulokset perustuvat kasvukausina 1971 1973, vehnän ja rukiin osalta vuosina 1972 ja 1973 kautta maan 315 paikkakunnalta, etupäässä viljelijäin pelloilta kerättyihin 2040 kasvinäytteeseen (Kuva 1). Valtaosa näytteistä oli maan lounais- ja eteläosista, joskin ohra- ja kauranäytteitä oli melkoisesti myös maan pohjoisosista, varsinkin kesällä 1973. Sensijaan Uudeltamaalta, Etelä-Savosta ja Etelä-Karjalasta kerättiin tällöin vain niukasti näytteitä, poikkeuksellisen kuivan kasvukauden vuoksi. Näytteet (Taulukko 1) pyrittiin keräämään yleensä suurehkoilta pelto- aukeilta ja siten, että ne mahdollisimman hyvin edustivat viljelyalueitaan. Ohranäytteistä n. 80 % oli monitahoista ja n. 20 % kaksitahoista ohraa. Kuva 1. Viljanäytteiden keruu- paikkakunnat vuosina 1971 1973. Fig. 1. Origin of the samples of cereals by localities in Finland in 1971-1973. Taulukko 1. Tauteja aiheuttavien sienten esiintyminen, kpl-% tutkituista viljanäytteistä, pelloittain (F) ja paikkakunnittain (L) kasvukausi 1971 1973. Table 1. Frequency of fungi as a per cent of samples of cereals gathered in fields (F) and localities (L) in 1971 1973. Tutkittu kpl a No. of researched | 8 gj 6 d. in s s s m Helmintho- -2 g. Rhyncho- Viljalaji Vuosi ~ | 5 " I |, 5 | sporium a sporium Septoria Cereals Years £ | g f t | | | | S PP- | | | secalis spp. S -s si* m u s, n Si k, ui I a, Ä (2 3 FF ffffl fff lfl Kaura - Oats 1971 73 50--15-23 62 64 1 4 0 0 3 20 1972 233 142 1 12 8-67 80 89 >1 2 0 0 3 14 1973 109 48 0 8 6 6 52 46 81 0 8 0 0 11 19 1971-73 415 181 >1 11 9-55 68 87 >1 4 0 0 5 10 Ohra - Barley 1971 157 69 3---29 84 93-- 24 29 19 39 kaksitah. - 2-rowed ... 39 25 5---21 67 84-- 12 12 23 36 monitah. - 6-rowed ...117 58 2---32 91 95-- 28 33 18 33 Ohra - Barley 1972 348 135 2 13 1 26 40 91 95 2 7 27 42 26 57 kaksitah. - 2-rowed ... 59 47 3 24 2 25 59 76 79 3 7 16 24 63 68 monitah. - 6-rowed... 289 113 1 11 1 26 36 94 96 2 8 30 43 19 40 Ohra - Barley 1973 291 124 >1 3 1 30 55 90 92 0 12 34 35 28 42 kaksitah. - 2-rowed... 52 23 0 12 2 27 65 75 70 0 6 27 34 83 85 monitah. - 6-rowed... 247 112 >1 2 1 31 53 93 93 0 13 36 40 17 29 Ohra - Barley 1971-73 803 251 1 9 1 28 43 89 93 1 9 27 47 26 38 kaksitah. - 2-rowed... 150 83 3 18 2 26 84 73 78 2 6 18 46 59 90 monitah. - 6-rowed ..653 234 1 7 1 28 42 93 95 1 10 30 42 18 41 248 Kevätvehnä Spring wheat 1972 140 88 1 6 4 32 48 46 64 >1 20 0 0 60 75 1973 82 62 0 16 5 61 77 43 50 0 22 0 0 56 50 1972 73 222 111 1 9 4 43 59 45 58 >1 21 0 0 59 72 Syysvehnä Winter wheat 1972 112 62 5 2 0 21 33 32 48 4 32 0 0 52 63 1973 147 56 1 6 1 71 65 11 32 0 16 0 0 60 75 1972-73 259 93 3 4 >1 49 51 20 43 2 23 0 0 56 81 Ruis - Winter rye 1972 201 90 3 5 >1 16 20 34 56 2 46 52 64 44 67 1973 140 62 0 4 0 26 36 13 29 0 9 - - 11 19 1972 73 341 112 2 5 >1 20 26 25 55 1 31 30 62 249 250 Lajikkeita ei viljanäytteissä eritelty. Valtaosa näytteistä kerättiin tuleen- tumisvaiheessa ILL ja 11.2. (vrt. Large 1954), pääosin heinäkuun puolesta- välistä elokuun puoleenväliin. Syysvehnästä ja rukiista kerättiin näytteitä myös kesäisin ja syksyisin. Kaikkia viljoja tarkkailtiin jossain määrin koko kasvukauden ajan. Kaikki kasvinäytteet tutkittiin silmävaraisesti ja sienet määritettiin stereo- mikroskooppisesti kostean imupaperin päällä petrimaljoissa pidetyistä lehdistä. Lisäksi tutkittiin sienet suuresta osasta näytteitä vielä valo-mikroskoopilla, mittauksia ja mikrovalokuvauksia apuna käyttäen. Osassa sienikuvauksia käytettiin elektronimikroskooppia (SEM, Viikki). Mm. Septoria-lajit joudut- tiin kaikki mittaamaan, koska niistä useimmat ovat vaikeasti erotettavissa toisistaan. Osa sienistä viljeltiin keinoalustalla, jona käytettiin perunadek- strosiagaria (Difco). Näin erotettiin toisistaan nimenomaan ohran Helmintho- sporium-lajit. Lisäksi käytettiin saastutuskokeita laboratorio-oloissa. Nämä suoritettiin lämpö-, valo- ja kosteussuhteiltaan säädettävissä kasvatuskaa- peissa. Saastutuskokein tutkittiin eri Helminthosporium- ja Septoria-lajien ja kantojen sekä Rhynchosporium seca/ts-kantojen välisiä eroja eri viljalajeilla. Tulokset esitetään vuosittain ja koevuosien yhteismääränä. Sienten esiin- tyminen ilmaistaan prosentteina tutkituista näytteistä. Vain yleisenä esiinty- vistä ja muutenkin tärkeistä sienistä, kuten Helminthosporium- , Rhynchosporium secalis- ja Septoria-lajeista esitetään sienen esiintymisprosentit sekä tutkittujen peltojen että paikkakuntien osalta. Vaikka sienten aiheuttamien tautien määrää ja merkitystä ei ole tässä tut- kimuksessa selvitetty, saadaan niistä ilmeisesti melko oikea kuva jo sienen yleisyyden ja levinneisyyden perusteella (Taulukko 1). Saprofyyttisten sienten yleisyyttä ei tässä tutkimuksessa ole tarkemmin laskettu, vaikka ne on näytteistä määritetty. Niitä pidetään kaikkialla merki- tykseltään vähäisinä. Tulokset ja tarkastelu Viljakasvustoista kerätyissä näytteissä todettiin lukuisia tauteja, aiheutta- via sieniä (Taulukko 1). Useat niistä esiintyivät kautta maan, yleisimpänä kuitenkin tärkeimmillä viljanviljelyalueilla maan lounais- ja eteläosissa. Eri viljalajien välillä oli eroavuuksia sienten esiintymisessä. Erityisen yleisenä esiintyi useita vaarallisten sienitautien aiheuttajia ohralla, varsinkin moni- tahoisilla lajikkeilla. Sama on todettu muissa Pohjoismaissa (Hansen ja Magnus 1969, Smedegärd Petersen 1971). Sensijaan kauralla esiintyi vähemmän sienilajeja ja useita niistä harvinaisempana kuin muilla viljoilla. Eri viljojen näytteissä olivat yleisimpiä tauteja aiheuttavia sieniä seuraavat lajit: Helminthosporin- lajit Helmithosporim-lajeja esiintyi kaikilla viljoilla (Mäkelä 1972, 1975 a) Yleisimpiä taudinaiheuttajia ne olivat ohralla ja kauralla. Kesä 1972 oli näiden sienten kannalta erityisen edullinen (Taulukot 1 ja 2). Taulukko 2. Flelminthosporium-lajien esiintyminen viljojen kasvustoissa kpl-% tutkituista pelloista vuosina 1971 1973. Table 2. Frequency of Flelminthosporium species as a per cent of samples of cereals gathered in fields in 1971-1973. Tutkittuja Helminthosporimn-\a]\t kpl-%tutkituista pelloista (F) näytteitä ja paikkakunnista (L) The samples Helminthosporium species, % of the cereals researched researched in the fields (F) and localities (L) Viljalaji £ | | Cereals L '-S s tr S ~ j- Yhteensä ■a.? g s s I g -s | ,i| Tolal * ä-S § Sb S | s I Ii° I ai ai ai 5 ai §!> FT F TFT F L FL FL Kaura Oats 415 181 63 87 - - - 9 17 68 87 Ohra Spring barley 803 251 - - 32 54 57 83 - - 29 55 - - 89 93 kaksitahoiset Two-rowed 150 83 - - 23 - 51 - - - 40 - - - 73 78 monitahoiset Six-rowed 653 234 - - 34 - 59 - - - 26 - - - 93 95 Kevätvehnä Spring wheat 222 111 ----- - 27 40 9 18 11 18 45 58 Syysvehnä Winter wheat 259 93 ------ 17 53 3 10 4 4 20 43 Ruis Winter rye 341 112 ----- - 23 53 >1 >1 3 3 25 55 Ohra Ohralla todettiin Hehninlhosporium- lajeja n. 90 %:ssa tutkituista pelloista ja paikkakunnista. H. gramineumia. Rabenh. ex Schlecht, ohran viirutaudin aiheuttajaa (Kuva 2) esiintyi Suomessa edelleen yleisenä, n. l/3:ssa tutkituista pelloista. Sensijaan sienellä ei enää pitkään aikaan ole ollut merkitystä Tans- kassa (Andersen 1955). Myös Norjassa ja Ruotsissa sen merkitys on pieni, maan keski- ja pohjoisosia lukuunottamatta (Hansen ja Magnus 1969,Kolk ja Karlberg 1973). Syynä H. gramineumin yleisyyteen ja runsaaseen esiin- tymiseen Suomessa, varsinkin Pohjanmaalla ja maan pohjoisosissa (Halki- lahti 1971, Mäkelä 1972, 1975 a) lienee alttiiden monitahoisten ohralajik- keiden viljely (Halkilähti 1973 b), peittauksen laiminlyönti (Blomquist 1970), jota on esiintynyt muissakin Pohjoismaissa (Overaa 1972, Kolk ja Karlberg 1973) ja ilmastolliset olot. H. terestä Sacc., ohran verkkolaikun ja lehtilaikun aiheuttajaa (Kuva 2), esiintyi lähes 60 %:ssa tutkituista pelloista, yleisimpänä maan lounais- ja 8 251 Kuva 2. Ohralla esiintyviä sieniä. A—C: Hehninthosporium gramineum, ohran viirutaudin aiheuttaja; H.teres, verkkolaikun (E) ja lehtilaikun (F) aiheuttaja, D: oraan lehti, G: kuro- mankannattimia ja kuromia lehden pinnalla; H—J: H. sativum, I: oraan lehti; L—M: Rhynchosporium secalis, rengaslaikun aiheuttaja, L: kuromia lehden pinnalla. G: x 20; C, H. K: x 1 000; L: x 2 000, SEM, Viikki. Fig. 2. Fungi on spring barley. A—C: Flelminthosporium gramineum, D~G: H. teres, H — J: H. sativum, K—M: Rhynchosporium secalis. 253 eteläosissa. Sieni on yleinen myös muissa Pohjoismaissa ja sen merkitys on viime vuosina suuresti kasvanut (Hansen ja Magnus 1969, Smedegärd Petersen 1971, 1972 a, 1972 h, 1974 b, Overaa 1972, Kolk ja Karlberg 1973). H. sativumia. Pammel, King & Bakke (Kuva 2), todettiin n. l/3:ssa tutki- tuista pelloista. Viime aikoina on sientä tavattu yleisenä ohralla myös Tans- kassa (Smedegärd Petersen 1972 a), varsinkin jyvissä (Jorgensen 1974). Sientä esiintyy ohralla melkoisesti myös Ruotsissa (Fritz 1965, 1966, Kolk 1966). Norjassa sienen merkitystä pidetään pienenä (Hansen ja Magnus 1969, Overaa 1972). Kaura Kauralla esiintyi Helminthosporium-sieniä n. 70 %:ssa tutkituista pelloista ja lähes 90 %:ssa paikkakunnista. H. avenue Eidam oli valtalaji (Kuva 3), jota esiintyi kautta maan yli 60 %:ssa tutkituista pelloista. Sienen merkitys, varsinkin orasasteella saattaa olla melko suuri. H. avenueta esiintyy meillä yleisenä kauran jyvissä (Halkilahti 1973 a). Sieni saattaa aiheuttaa 2—lo %:n satotappion (Rekola et ai. 1970). H. avenueta esiintyy Skandinavian maissa, joskin vähän tunnettuna ja merkitykseltään vähäisenä (Jorstad 1945, Andersen 1955, Fritz 1965, Kolk 1966). H. sativum, jota esiintyi alle 10 %:ssa tutkituista pelloista, oli kauralla vähämerkityksinen. Sama on todettu muissa Pohjoismaissa (Andersen 1955, Kolk 1966, Overaa 1972). Vehnä Helminthosporium- lajeja todettiin kevätvehnällä n. 45 %:ssa, syysvehnäl- lä n. 20 %:ssa tutkituista pelloista. H. tritici-repentis Died, oli valtalaji ja sitä esiintyy kautta vehnän viljelyalueen. Samoin sieni oli yleinen juolavehnällä kautta maan. Sienen merkitys vehnällä ei liene kovinkaan suuri. Sieni tunne- taan maailmanlaajuisena (Sprague 1950, Hosford 1971). H. sativumia todettiin kevätvehnällä n. 9 %:ssa, syysvehnällä n. 3 %:ssa tutkituista pelloista. Sientä esiintyy vehnällä myös muissa Pohjoismaissa, joskin sen merkitystä satoa alentavana tekijänä pidetään pienenä (Andersen 1955, Fritz 1965, 1966, Kolk 1966). Ruis Helminthosporium tritici-repentistä (Kuva 5) todettiin n. l/3:ssa tutkituista pelloista kautta rukiin viljelyalueen. Rukiilla, kuten vehnälläkin sieni esiintyi useimmiten yhdessä muiden sienten, kuten Septoria- ja Puccinia- lajien sekä Erysiphe graminisen kanssa. Sienen merkitys ei rukiilla liene kovinkaan suuri. Sienestä on melko vähän tietoja (Sprague 1950, Hosford 1971). H. sativum todettiin rukiissa vain yksittäistapauksina. Sen esiintymisestä rukiilla on vähän tietoja muualtakin (Sprague 1950, Lange de la Camp 1958). Helminthosporium- lajit esiintyivät valtaosin suvuttomina (imperfecti-) asteina (Mäkelä 1972, 1975 a) ja siemenlevintäisinä sieninä (Halkilahti 1971, 1973 a, 1973 b), kuten on laita muissakin Pohjoismaissa (Andersen 254 255 1955, Fritz 1966, Kolk 1966, Jorgensen 1974, Overaa 1972) ja yleensä Euroopassa (de Tempe 1964). Eräiden Helminthosporium-lajien säilymisestä suvullisina (perfecti-) asteina on tietoja viime vuosilta mm. Tanskasta (Smede- gärd —Petersen 1971, 1972 b). Septoria-lajit Septoria-sieniä esiintyi kaikilla viljoilla (Mäkelä 1975 b). Yleisinä taudin- aiheuttajina ne olivat vehnällä ja kaksitahoisella ohralla, joita viljellään nimen- omaan Lounais- ja Etelä-Suomessa (Kuva 4). Septoria-sienten yleisyys vaihteli koevuosina melko vähän (Taulukot 1 ja 3). Vehnä Vehnällä esiintyi Septoria-lajeja n. 50 —6O %:ssa tutkituista pelloista ja 70 —BO %:ssa paikkakunnista. S. nodorum (Berk.) Berk. & Br. oli vallitseva laji sekä kevät- että syysvehnällä. Se saattoi esiintyä myös tähkissä (Kuva 5). Lajia tavataan yleisenä Skandinavian maissa (Frandsen 1943, Jorgensen 1967, Leijerstam 1972). Sitä pidetään laajasti eräänä vehnän pahimmista taudinaiheuttajista, varsinkin kosteiden ja sateisten säiden vallitessa (Sprague 1950, Brönnimann 1968). S. tritici Rob. ex Desm. esiintyi vain syysvehnällä, tuhoten varsinkin oraiden lehtiä keväällä (Kuva 5). Samanlaisia tietoja on muualtakin (Spra- gue 1950, Richardson ja Noble 1970). Skandinaviassa sieni on ollut tunnettu jo viime vuosisadalta lähtien (Frandsen 1943), joskin siitä tiedetään vähän (Jorstad 1967). S. avenue Frank f. sp. triticea T. Johnson (Kuva 5) todettiin n. 23 %:ssa kevätvehnä- ja n. 14 %:ssa syysvehnäpelloista. Sienen esiintymisestä veh- nällä on tietoja Pohjois-Amerikasta (Sprangue 1950, Shaw 1957 b) ja Euroo- pasta (Richardson ja Noble 1970). Ohra Septoria-lajeja esiintyi kaksitahoisilla lajikkeilla n. 60 %:ssa, monitahoisilla vajaassa 20 %:ssa tutkituista pelloista. S. nodorumia. todettiin n. 27 %:ssa kaksitahoisista ja vain 2 %:ssa monitahoisista lajikkeista. Sieni on ilmeisesti vähämerkityksinen meillä ohralla, kuten sen on todettu olevan muuallakin Kuva 3. Kauralla esiintyviä sieniä. A —C: Helminthosporiurn avenue A x: viiruja oraan lehdessä, A 2: laikkuja lehdissä loppukesällä, B: rihmastotöppäitä, C: itiöitä; D —E: Colletotrichum graminicola: F—G: sarviruoste, Puccinia coronata, talvi-itiöaste; H —I; Selenophoma donacis var. stomaticola, H: sirppimäisiä kuromia, I: kuromapulloja; J— K: Fusarium avenaceum. C, G, J, K: x 500; D, H: x 1 000; E: X 2 000. I: x 100; D. K: SEM. Viikki. Fig. 3. Fungi on oats. A—C: Helminthosporiurn avenue, A x : the primary leaf stripe on seedling, A 2: the secondary leaf spot in August;B: the mycelial tufts, C: conidiophores and conidia; D, E: Colletotrichum graminicola; F, G: Puccinia coronata; telia and teliospores; H, I. Selenophoma donacis var. stomaticola; J. K: Fusarium avenaceum. 256 (Sprague 1950, Jorstad 1967, Hansen ja Magnus 1969). Tosin Smedegärd Pedersenin (1974 a) mukaan sieni on Tanskassa myös ohralla tärkeä tau- dinaiheuttaja. S. avenae f. sp. triticea esiintyi n. 30 %:ssa kaksitahoisista ja n. 12 %:ssa monitahoisista ohralajikkeista (Mäkelä 1975 b). Sienen esiintymisestä oh- ralla on tietoja sekä Pohjois-Amerikasta (Sprague 1950) että Euroopasta (Richardson ja Noble 1970). Sienen merkitys jää ohralla vielä pienemmäksi- kuin vehnällä (vrt. Sprague 1950). Kaura Kauralla esiintyi vain n. 5 %:ssa tutkituista näytteistä. Ainoana lajina todettiin 5. avenae Frank f. sp. avenae Shaw. Satunnaisen esiin- tymisensä vuoksi jää sienen merkitys hyvin vähäiseksi meidän oloissamme. Lajia esiintyy Tanskassa (Frandsen 1943), Norjassa (JORSTAD 1967) ja muual- lakin Euroopassa (Noble ja Montgomerie 1956, Muller 1963) sekä Ameri- kassa (Sprague 1950, Shaw 1957 a). Kuva 4. Septoria sienten esiinty- mispaikkakunnat vuosina 1971 1973 kerätyissä viljanäytteissä. Fig. 4. The occurrence of Septoria species on cereals by localities in Finland during the period 1971-1973. 257 Taulukko 3. Septoria-lajien esiintyminen viljojen kasvustoissa kpl-% tutkituista pelloista vuosina 1971 1973, Table 3. Frequency of Septoria species as a per cent of samples of cereals gathered in fields in 1971-1973. Tutkittuja näytteitä Septoria-lajit kpl-% tutkituista pelloista Ihe s<* mples Septoria species, % of the cereals researched in the fields researched Viljalaji Cereals +f | | | | a. Yhteensä - S S a I § | ~ ;s s Totalt -a g -S £ | § 5 -2 . V fl V M tfl O' V o 1 . .co s-; vm* co co co co £ £ £ £ F L F L F LFLF L FL FL Kaura Oats 415 181 3 9 ------- - 1 3 5 10 Spring barley 803 251 - - 15 33 7 17 - - - - 4 15 26 38 kaksitahoiset Two-rowed 150 83 - - 29 45 27 40 - - - - 8 16 59 90 monitahoiset Six-rowed 653 234 - - 12 24 2 6 - - - - 3 11 18 41 Kevätvehnä Spring wheat 222 111 - 23 34 37 56 - 5 6 59 72 Syysvehnä Winter wheat 259 93 - - 14 42 30 68 - 38 47 3 10 56 81 Ruis Winter rye 341 112 - - - - 4 10 26 55 - - 3 7 30 62 Ruis Rukiilla esiintyi n. 30 %:ssa tutkituista pelloista ja yli 60 %;ssa paikkakunnista. Yleisin laji oli S. secalis Prill. & Delacr. (Kuva 5). Sientä on todettu Skandinaviassa merkitykseltään vähäisenä (Frandsen 1943, JORSTAD 1967). Näin on ilmeisesti meilläkin. S. nodorumia. esiintyi meillä vain harvinaisena (vrt. Kolk 1966). Rhynchosporium secalis (Oud.) J. J. Davis R. secalista, ohran rengaslaikun (Kuva 2) ja rukiin ruskealaikun aiheuttajaa esiintyi ohralla n. I/3:ssa ja rukiilla n. l/2:ssa tutkituista pelloista ja n. 40 60 %:ssa paikkakunnista kautta maan (Taulukko 1, Kuva 6). Sieni oli ohralla joskus hyvinkin paha taudinaiheuttaja. Rukiilla tautilaikkuja esiintyi lehdissä runsaimmin keväällä ja alkukesästä (Mäkelä 1974). Sienen tiedetään viihty- vän kosteissa, sateisissa ja viileissä sääoloissa. Sieni on ollut Pohjoismaissa kauan tunnettu (Jorstad 1945). Sen merkitys ohralla on vasta 1960-luvulla kasvanut mm. Norjassa (Hansen ja Magnus 1969, 1973) ja Tanskassa (Smedegärd—Petersen 1972 a). Rukiilla sieni lienee melko vaaraton. Kuva 5. Vehnällä ja rukiilla (D, I, J) esiintyviä sieniä. A—C: Seploria nodorum. A,: tähkä- vioitus, A 2: lehtilaikku, B: kuromapulloja, C: kuromia; 1): S. secalis; E: S. avenue f. sp. triticea; F—H: S.tritici, F; kuromia, G: kuromapulloja, H: laikku lehdessä keväällä; I, J\ Helmintho- sporium tritici-repentis; K—M: Ruskearuoste, Puccinia recondita, K, M: kesäitiöaste, L: talvi- itiöaste. A: x 5; B, G: x 200; C, E, F, J: x 1 000; K, L: x 500. Fig. 5. Fungi on wheat and rye (D, I, ]). A—C: Sept o r i a nodorum; D: S. secalis; E: S. avenue f. sp. triticea: F—H: S. tr it id; I, J.Helminthosporium tritici-repentis; K—M: Puccinia recondita, K:uredia, L: teliospores. 259 Viljanhärmä (Erysiphe graminis DC.) Erysiphe graminista (Kuva 8) esiintyi kautta maan, yleisimpänä maan lounais- ja eteläosissa (Kuva 7). Eri viljalajeista oli härmä yleisintä vehnällä, n. 40 —5O %:ssa tutkituista pelloista. Erityisen runsaasti sientä esiintyi ke- sällä 1973 (Taulukko 1). Myös Nissisen (1969, 1973) tutkimusten mukaan on härmää esiintynyt viime vuosina runsaasti kevätvehnällä, joskin lajikkeitten välillä on ollut eroavuuksia. Ohralla härmää todettiin n. l/3:ssa tutkituista pelloista. Sitä saattaa esiin- tyä usein hyvinkin runsaana (Kuva 8). Rukiilla härmää esiintyi vain n. 20 %:ssa tutkituista pelloista, joskus tosin erittäin runsaana. Kauralla härmä sensijaan oli harvinainen. Myös muissa Pohjoismaissa pidetään härmää tärkeänä vehnän ja ohran tautina (Leijerstam 1962, Hermansen 1968). Myös rukiilla esiintyy yleisenä härmää, mutta sitä ei pidetä tärkeänä. Kauralla härmä mainitaan vain har- voin (Hermansen 1968). Kuva 6. Rhynchosporium secalis sienen esiintymispaikkakunnat vuosina 1971 1973 kerätyissä viljanäytteissä. Fig. 6. The occurrence of Rhynchosporium secalis on cereals by localities in Finland during the period 1971-1973. 260 Fusarium- lakit Fusarium-sieniä esiintyi kautta maan (Kuva 9), eri viljalajeilla n. 50—60 %:ssa tutkituista pelloista, paitsi rukiilla vain n. 25 %:ssa näytteistä (Taulukko 1). Erityisen yleisesti Fusarium- sieniä oli viljakasvustoissa kesällä 1973. Tämä oli seurausta syksyn 1972 erittäin pahasta EMsamoM-epidemiasta vilja- sadossa (Uoti ja Ylimäki 1974). Yleisimmät Fusarium- lajit olivat F. culmorum (W. G. Sm.) Sacc. ja F. poae (Peck) Wr. (Kuva 8) ohralla ja vehnällä, sekä F. avenaceum (Fr.) Sacc. kauralla (Kuva 3). Harvinaisempana esiintyi mm. F. semitectunua Berk, et Rav. ja F. graminearuntia Schwabe, jonka koteloaste Gibberella zeae (Schw.) Fetch löytyi jonkin kerran kauralta, kevät- ja syys- vehnältä, sekä F. nivele (Fr.) Ces. rukiilla. Näiden samojen lajien on todettu esiintyvän yleisinä viljoilla Suomessa (Jamalainen 1970), samoin viljasadossa (Ylimäki 1970, Uoti ja Ylimäki 1974). Lajit ovat kosmopoliitteja (Sprague 1950, Booth 1971). Kuva 7. Yiljanhärmän esiinty- mispaikkakunnat vuosina 1972 ja 1973 kerätyissä viljanäytteissä. Fig. 7. The occurrence of Erysiphe graminis on cereals by localities in Finland in 1972 and 1973. 261 Ruosteet {Puccinia- lajit) Ruosteita esiintyi tässä aineistossa vähänlaisesti (Taulukko 1). Yleisimpiä ne olivat vehnällä ja rukiilla, n. 20 —3O %:ssa tutkituista pelloista, harvinai- sempia ohralla, n. 10 %;ssa ja kauralla n. 4 %:ssa näytteistä. Koevuosien välillä ei ollut eroja, paitsi syysviljojen kohdalla kesällä 1973, jolloin ruostetta esiintyi erityisen vähän. Syynä oli ilmeisesti kuivuudesta johtuva ennenaikai- nen tuleentuminen. Ruosteita oli yleisimmin maan lounais- ja eteläosissa (Kuva 10). Näin oli laita myös kesän 1951 ruoste-epidemian aikana (Pesola ja Kivi 1952, Kivi 1956). Puccinia- lajien tarkkoja keskinäisiä suhteita ei tässä tutkimuksessa selvi tetty. Vehnällä esiintyi vallitsevana lajina ruskearuostetta (Puccinia reconditaa Rob. ex Desm. (Kuva 5), usein lehdissä hyvinkin runsaana (vrt. Nissinen 1969). Keltaruoste, P. striiformis West. ja mustaruoste, P. graminis Pers. (Kuva 8) olivat harvinaisia. Tulos oli kesän 1951 aineistossa päinvastainen (Pesola ja Kivi 1952, Kivi 1956). Rukiilla oli myös vallitsevana lajina P. recondita ja harvinaisempana musta- ruoste. Ohralla esiintyi kääpiöruostetta, P. hordei Otth. (Kuva 8) ja mustaruostetta. Kauralla esiintyi sarviruostetta, P. coronata Corda (Kuva 3) ja mustaruos- tetta. Samoja ruostelajeja esiintyi myös Skandinaviassa. Ruotsissa aiheuttavat ruosteet suurimmat satotappiot vehnällä ja kauralla (Leijerstam 1961), Tanskassa vehnällä ja ohralla (Hermansen 1968). Ruosteiden merkitys on näissä maissa kuitenkin suuresti vähentynyt vuoden 1951 ruoste-epidemian jälkeen (Leijerstam 1961, Hermansen 1968). Näin on laita varsinkin musta- ruosteen, P. graminis ja keltaruosteen, P. striiformis kohdalla Tanskassa (Hermansen 1968). Tässä tutkimuksessa ruosteita esiintyi viljoissa suuremmassa määrin vasta tuleentumisvaiheessa. Tällöin niitä saattoi varsinkin vehnän ja ohran lehdis- tössä olla paikoin hyvinkin runsaasti, mutta niiden aiheuttamat satotappiot jäivät pieniksi monien muiden taudinaiheuttajien rinnalla. Myös Suomessa on ruosteiden taloudellinen merkitys ilmeisesti vähentynyt (vrt. Pesola ja Kivi 1952, Kivi 1956). Edellä kuvattujen sienten lisäksi esiintyi harvinaisempana joukko sieniä, joiden todettiin aiheuttavan ainakin jossain määrin laikkutauteja: Ascochyta-\a]ii Ascochyta-\a]e]a esiintyi harvinaisena kaikilla viljoilla siellä täällä kautta maan (Taulukko 1). Ne aiheuttivat lehtiin kellanruskeita harmaanrus- keita laikkuja, joissa näkyi runsaasti mustia pistemäisiä kuromapulloja kaksi- soluisine kuromineen (Kuva 8). A. hordeita Hara todettiin ohralla, syysvehnällä ja rukiilla, A. graminicolaa Sacc. ohralla ja vehnällä (Kuva 8). A. graminicolasta on tietoja ohralta Tans- kasta (Frandsen 1943). Lajia esiintyy Spraguen (1950) mukaan kaikilla vil- 262 263 joilla yleisenä ainakin viileän ilmaston alueella. Skotlannissa on A. graminicola eristetty kauran jyvistä, mutta lehdissä sientä ei ole tavattu (Richardson ja Noble 1970). A. hordeita. esiintyy Spraguen (1950) mukaan ohralla. Harmaahome (Botrytis cinerea Pers. ex auct.) Harmaahometta (Kuva 8) esiintyi kaikilla viljoilla kautta maan (Kuva 11). Sientä todettiin yleisimpänä kaksitahoisella ohralla, lähes 20 %:ssa Kuva 8. Viljoilla esiintyviä sieniä. A—G, K —M: ohra. H —J: vehnä. A, B; Viljanhärmä, Erysiphe graminis, kuroma-aste; C, D: Kääpiöruoste, Puccinia hordei, Cx: kesäitiöaste, C2. D; talvi-itiöaste; E; Ascochyta graminicola; F: A. hordei; G; Botrytis cinerea; H, I: Mustaruoste,; Puccinia graminis, talvi-itiöaste; J: Keltaruoste, P. striiformis; K, L: Fusarium culmorum M: F. poae. B. D, G. H. K, L: x 500; E, F, M: x 1 000; G, L: SEM, Viikki. Fig. 8. Fungi on barley, A — G, K—M, and wheat, H— J. A, B: Erysiphe graminis: CI D: Puccinia hordei, uredia, C 2, D: telia and teliospores:E: A scochyta gramini- cola; F: A. hordei; G: Botrytis cinerea: H, I: Puccinia graminis; telia and teliospores; J : P. striiformis; K, L: Fusarium culmorum; M: F.p o ae. Kuva 9. Fusarium sienten esiinty- mispaikkakunnat vuosina 1971 1973 kerätyissä viljanäytteissä. Fig. 9. The occurrence of Fusarium species on cereals by localities in Finland during the period 1971-197}. 264 tutkituista pelloista. Vähiten sitä oli syyviljoilla (Taulukko 1). Sieni saattoi aiheuttaa vaaleita laikkuja sekä lehdissä että tähkissä, kaleissa. Sientä esiin- tyy meillä jossain määrin myös viljan jyvissä (Ylimäki 1970), samoin Ruotsissa saprofyyttinä (Kolk 1966). Sienen tiedetään aiheuttaneen laikkuja kauralla (Muller 1963) ja vehnällä sekä esiintyvän yleisenä viileissä ilmasto-oloissa, varsinkin kuolleissa kasvinosissa (Sprague 1950). Colletotrichum graminicola (Ces.) Wils. C. graminicolasL (Kuva 3) todettiin vain maan etelä- ja keskiosissa (V, U, St, EH, ES, EP, PH, PS, PK, KP). Sientä esiintyi yleisimpänä kauralla n. 9 %:ssa tutkituista pelloista ja kevätvehnällä n. 4 %:ssa näytteistä, sensijaan ohralla ja syysvehnällä hyvin harvinaisena (Taulukko 1). Colletotrichum- lajeja esiintyy hiukan myös viljan jyvissä, varsinkin vehnällä ja ohralla (Yli- mäki 1970). C. graminicolan tiedetään esiintyvän monissa viljalajeissa laajalle levinneenä (Sprague 1950). Kuva 10. Ruosteiden esiintymis- paikkakunnat vuosina 1972 ja 1973 kerätyissä viljanäytteissä. Fig. 10. The occurrence of Puccinia species on cereals by localities in Finland in 1972 and. 1973. 265 Helerosporium avenue Oud Sientä todettiin harvinaisena kaikilla viljoilla siellä täällä maan etelä- ja keskiosissa (V, U, EK, ES, PH, PK; Taulukko 1). H. avenue ta on todettu Saksassa kauralla varsinkin syksyllä (Möller 1963). Lajin tiedetään esiintyvän kauralla, ohralla ja vehnällä pohjoisissa ilmasto-oloissa laajalle levinneenä ja yleisenä talvisaprofyyttinä tai heikkona parasiittinä (Sprague 1950). Selenophoma donacis var. stomaticola (Baueml.) Sprague & A. G. Johanson Sientä todettiin harvinaisena Lapissa ohralla (Sodankylä 2.8. 1973) sekä kauralla jakevätvehnällä Muddusniemen koekentällä (Inari 7.8. ja 8.9. 1973). Sieni aiheutti lehtiin jyrkkärajaisia, viirumaisia ruskeita laikkuja, joissa oli riveissä mustia pulloja sirppimäisine, värittömine ja yksisoluisina kuromineen (Kuva 3). Sientä esiintyy Norjassa varsinkin pohjoisella rannikkoalueella Kuva 11. Harmaahomeen esiinty- mispaikkakunnat vuosina 1972 ja 1973 kerätyissä viljanäytteissä. Fig. 11. The occurrence of Botrytis cinerea on cereals by localities in Finland in 1972 and 1973. 266 ohralla lehdissä ja vihneissä, joskus merkittävänä taudinaiheuttajana (JORSTAD 1967, Hansen ja Magnus 1969). Myös Britaniassa sientä tavataan ohralla joka vuosi (Melville ja Lanham 1972). Sienen tiedetään esiintyvän viljoilla mo- nissa maissa (Sprague 1950, Sprague ja Johnson 1950). Lisäksi todettiin suuri määrä saprofyyttisiä sieniä, niistä erittäin yleisinä Allernaria-lajeja, ennenmuuta A. tenuista auct., Cladosporium-lajeja, varsinkin C. cladosporioidesta (Fries.) de Vries ja C. herbarumia (Fries.) de Vries, Epicoc- cum-, Cephalosporium- ja Acremoniella-lajeja, vallitsevana A. alra (Corda) Sacc. ja harvinaisena A. verrucosa Torguini. Harvinaisempana, joskin kaikilla viljoilla esiintyi mm. Phaeoseptoria-, Hendersonia- ja Phoma- lajeja, Stemphylium consortiale (Thiim.) Grove & Skolko, S. hotryosum Wall.,i Penicillium-, Paecilomyces-, Gliocladium-, Aspergillus-, Papulaspora-, Arthrinium-, Mucor-, Rhizopus- ja Chaetomium-lajeja. Lisäksi oli vielä suuri joukko harvinaisina ja satunnaistapauksina esiintyneitä sieniä. Bakteereista esiintyi erittäin yleisenä Streptomyces- lajeja. Hyvin monia näistä sienistä todettiin Suomessa myös viljasadossa (Ylimäki 1970). Useat sienistä ovat kosmopoliitteja maasienia (Domsch ja Gams 1970, Ellis 1971). Tiivistelmä Tutkimuksessa selvitettiin viljoilla esiintyvien sienilajien, paitsi nokien ja tyvitaudinaiheuttajien, yleisyyttä ja levinneisyyttä kolmivuotisjaksona 1971 1973. Tulokset perustuvat kautta maan 315 paikkakunnalta kerättyihin 2 040 lehtinäytteeseen. Valtaosa näytteistä kerättiin viljelijäin pelloilta viljan tuleentumisvaiheessa, heinäkuun puolenvälin ja elokuun lopun välisenä aikana. Kaikki näytteet määritettiin silmävaraisesti ja mikroskooppisesti. Lisäksi tehtiin sieniviljelmiä ja saastutuskokeita tarpeen mukaan. Eri viljalajien näytteissä olivat tärkeimpiä tauteja aiheuttavia sieniä seu- raavat lajit: Kaura: Helminthosporium avenue ta Eidam esiintyi yleisesti kautta maan, sensijaan H. sativum Pammel, King & Bakke oli vähämerkityksinen. Samaa voidaan sanoa Septoria avenue Frank f. sp. avenaesta. Shaw, härmästä, Erysiphe graminis DC. ja ruosteista, sarviruosteesta, Puccinia coronala Corda ja musta- ruosteesta, P. graminis Pers., joita kaikki esiintyi kauralla melko harvinaisina. Ohra: Helminthosporium-lajeja on pidettävä ohran yleisimpinä taudinaiheut- tajina. H. gramineumia Rabenh. ex Schlecht., ohran viirutaudin aiheuttajaa, esiintyi yleisimpänä Pohjanmaalla ja maan pohjoisosissa, H. terestä Sacc., verkkolaikun ja lehtilaikun aiheuttajaa maan lounais- ja eteläosissa. Samoilla alueilla esiintyi myös H. sativumia, joskin vähäisemmässä määrin. H. grumineum ja H. teres olivat yleisempiä moni- kuin kaksitahoisilla lajikkeilla, päinvastoin kuin H. sativum. Rhynchosporium secalista (Oud.) J. J. Davis, ohran rengaslaikun aiheutta- jaa esiintyi varsinkin monitahoisilla lajikkeilla, joskus hyvinkin pahana taudin- aiheuttajana. S. nodorum (Berk.) Berk. & Br. ja S. avenue Frank f. sp. triticeaa T. Johnson, esiintyi yleisimpinä maan lounais- ja eteläosissa kaksi- tuhoisilla lajikkeilla. Samoilla alueilla esiintyi yleisenä myös härmää, Erysiphe graminis. Ruosteita, kääpiöruostetta, Puccinia hordei Otth. ja mustaruostetta, P. graminis esiintyi melko vähän. Vehnä: Septoria-lajeja yhdessä härmän kanssa on pidettävä vehnän kasvusto- jen yleisimpinä taudinaiheuttajina. S. nodorum oli vallitseva laji sekä kevät- että syysvehnällä. S. tritici Rob. ex Desm. esiintyi vain syysvehnällä oraissa keväällä. S. avenue f. sp. triticeaa. esiintyi varsinkin kevätvehnän lehdistöissä. Härmää, Erysiphe graminis esiintyi vehnällä yleisesti, erityisen runsaana kesällä 1973. Sensijaan ruosteita, valtalajina ruskearuostetta, Puccinia recondita Rob. ex Desm., harvinaisempana keltaruostetta, P. slriiformis West. ja mustaruostetta, P. graminis, tavattiin huomattavasti vähemmän. Helminthosporium-la]e]a, H. tritici-repentistä. Died, ja H. sativumia. esiintyi yleisemmin kevät- kuin syysvehnällä. Ruis: Rhynchosporium secalista tavattiin yleisesti varsinkin kasvukauden alku- puolella. Septoria-lajeja, S. secalisia Prill. & Delacr. melko yleisena ja S. nodorumia harvinaisena, Helminthosporium tritici-repentisiä, härmää, Erysiphe graminis ja ruostetta, P. reconditaa. ja mustaruostetta, P. graminis esiintyi melko yleisesti ja usein yhdessä tuleentuvassa kasvustossa. Lisäksi esiintyi kautta maan kaikilla viljoilla, rukiilla tosin vähemmän kuin muilla, Fusarium- sieniä. Näistä olivat yleisimmät lajit F. culmorum (W. G. Sm.) Sacc., F. poae (Peck) Wr. ja F. avenaceum (Fr.) Sacc. sekä harvi- naisempana todetut F. semiteclum Berk, et Rav., F. graminearum Schwabe, koteloaste Gibberella zeae (Schw.) Petch, ja F. nivale (Fr.) Ces. Ainakin jossakin määrin laikkutauteja aiheuttaviksi todettiin kevätvil- joilla melko yleisenä esiintyvä harmaahome, Botrylis cinerea Pers. ex auct. sekä harvinaisena esiintyvät Ascochyta graminicola Sacc., A. hordei Hara, Colletotrichum graminicola (Ces.) Wils., Heterosporium avenue Oud. ja vain Lapissa todettu Selenophoma donacis var. stomaticola (Baueml.) Sprague & A. G. Johanson. Saprofyyttisiä sieniä esiintyi suuri määrä, niistä yleisimpinä Alternaria-, Cladosporium-, Epicoccum-, Cephalosporiutn- ja Acremoniella-la] ej a, sekä harvi- naisempana mm. Phaeoseploria-, Hendersonia-, Stemphylium-, Penicillium-, Aspergillus-, Mucor- ja Rhizopus-lajeja. Lisäksi tavattiin erittäin yleisenä Streptomyces-bakteereja, varsinkin syys viljoilla. Tutkimuksen eri vaiheissa ovat avustajinani toimineet MMK Jorma Kurtto, MMK Reijo Vanhanen, MMK Aarne Kurppa, MMK Leo Mustonen, FK Hilkka Koponen, Yo Ritva Kauppi- nen ja prepar. Pentti Heinänen. Kiitän heitä kaikkia saamastani arvokkaasta avusta. Suo- men Akatemian Valtion maatalous-metsätieteelliselle toimikunnalle esitän kiitokseni saamas- tani taloudellisesta tuesta. 9 267 268 REFERENCES Andersen, H. 1955. Species of Helminthosporium on cereals and grasses in Denmark. Friensia 5: 80-89. Blomquist, H. 1970. The mercury seed treatment of cereals in Finland 1953 1968. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 42:131-136. Booth, C. 1971. The genus Fusarium. 237 p. Kew, Surrey, England. Brönnimann, A. 1968. Zur Kenntnis von Septoria nodorum Berk., dem Erreger der Spelzen- bräune und einer Blattdiirre des Weizens. Phytopath. Z. 61: 101 146. Domsch, K. H. & Gams, W. 1970. Pilze aus Agrarböden. 222 p. Stuttgart. Ellis, M. B. 1971. Dematiaceous Hyphomyceles. 608 p. England. Frandsen, N. O. 1943. Septoria-Arten des Getreides und anderer Gräser in Dänemark. Medd. Vet. Landbohojsk. Pl. pathol. Afd. N:o 26. 92 p. Kobenhavn. Fritz, T, 1965. Förekomsten avolika parasitsvampar pä sträsäd frän tvä sydsvenska omräden är 1963. Medd. Stat. Centr. Frökontr. Anst. 40: 44 47. —» 1966. Undersökning av skjutkraft hos sträsäd. Inverkan främst av utsädesburna parasitsvampar. Medd. Stat. Centr. Frökontr. Anst. 41:42 89. Halkilahti, A. M. 1971. Ohran kauppasiemenen viirutautitartunta. Summary: The infection of Commercial seed of barley by Helminthosporium gramineum. Valtion Siementarkas- tuslaitos 1919—1969. Maatilahallituksen tiedonantoja N;o 370: 33 37. » 1973 a. Helminthosporium avenae- sieni kauran siementavarassa. Summary: Helminho- sporium avenae Eidam in oats varieties in Finland. Valtion Simentarkastuslaitos 1971/1972. Maatilahallituksen tiedonantoja N;o 377: 26 28. » 1973 b. Ohran lajikkeiden viirutautisuus. Koetoim. ja Käyt. 30, N:o 1 Hansen, L. R. & Magnus, H. A. 1969. Leaf spot fungi on barley in Norway. Norwegian PI. Protect. Inst. Div. PI. Path., Vollebekk. Rep. N:o 42. » & Magnus, H. A. 1973. Virulence spectrum of Rhynchosporium secalis in Norway and sources of resistance in barley. Phytopath. Z. 76: 303 313. Hermansen, J. E, 1968. Studies on the spread and survival of cereal rust and mildew diseases in Denmark. Friesia 8: 161 259. Hosford, R. M., Jr. 1971. A form of Pyrenophora trichostoma pathogenic to wheat and other grasses. Phytopath. 61; 28 32. Jamalainen, E. A. 1970. Studies on Fusarium fungi in Finland. Ann. Acad. Sci. Fenn. A, IV; Biologia 168: 54 56. Jorgensen, J. 1974. Occurrence and importance of seed-borne inoculum of Cochliobolus sativus on barley seed in Denmark. Acta Agric. Scand. 24, 1:49 54. Jorstad, I. 1945. Parasittsoppene pä kultur- og nyttevekster i Norge. Medd. Stat, Pl. patol. Inst. N:o 1. 142 p. Oslo. —» 1967. Septoria and Septorioid fungi on Graminea in Norway. Skr. norske Vidensk. Akad, I. Mat. Naturv. KI.N.S. N:o 24. Kivi, E. 1956. The epidemic of wheat stem rust (Puccinia graminis tritici) on spring wheat in south-west Finland 1951, primarily from the breeder’s point of view. Selostus: Kesän 1951 mustaruoste-epidemia Lounais-Suomessa erityisesti kasvinjalostajan kan- nalta tarkasteltuna. J. Scisent. Agric. Soc. Finl. 28: 119—141. Kolk, H. 1966. Utsädesburna svampsjukdomar pä sträsäd. Kgl. Lantb. Akad. Tidskr. 105: 353-375. —» & Karlberg, S. 1973. Bestämning av strimsjuka och bladfläcksjuka pä korn enligt filterpappersmetoden. Medd. Satt. Centr. Frök. Anst. 48: 39—45. Lange de la Camp, M. 1958. Helminthosporium sativum in Mittel- und Norddeutschland. Phytopath. Z. 32: 167-180. Large, E. C. 1954. Growth stages in cereals. Illustration of the Feekes scale. PI. Path. 3: 128-129. Leijerstam, B. 1961. Physiologic races of cereal rusts in Sweden in 1956 1959. Medd. Stat. Vaxtskyddsanst. 12, 84; 53—61. » 1962. Studies in powdery mildew on wheat in Sweden. I. Physiological races in Scan- dinavia in 1960 and 1961. Medd. Stat. Vaxtskyddsanst. 12, 94: 283 293. 269 Leijerstam, B. 1972. Graderingar av angrepp av Septoria nodorum in vete 1963 1968. Medd. Stat. Växtskyddsanst. 15: 289 305. Melville, S. C. & Lanham, C. A. 1972. A survey of leaf diseases of spring barley in south- west England. PI. Path, 21: 59 66. Muller, H. J. 1963. Untersuchungen über Blattfleckenkrankheiten des Hafers. Phytopath Z. 49:266-290. Mäkelä, K. 1972. Leaf spot fungi on barley in Finland. Selostus: Ohran laikkutauteja aiheut- tavista sienistä. Acta Agr. Fenn. 124, 3: 1 23. —» 1974. Occurrence of Rhynchosporium secalis (Oud.) J. J. Davis on spring barley and winter rye in Finland. Selostus; Rhynchosporium secalis (Oud.) J. J. Davis-sienen esiin- tymisestä ohralla, rukiilla ja juolavehnällä. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 46: 103 117. » 1975 a . Occurrence of Helminthosporium species on cereals in Finland in 1971 1973. Selostus: Helminthosporium-sienten esiintymisestä viljakasvustoissa vuosina 1971 1973. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 47:181-217, —» 1975 b. Occurrence of Septoria species on cereals in Finland in 1971 1973. Selostus: Septoria-sienien esiintymisestä viljakasvustoissa vuosina 1971 1973, J. Scient. Agric. Soc. Finl. 47:218-244. Nissinen, O. 1969. Notes on the incidence of mildew (Erysiphe graminis f. sp. tritici) and leaf rust (Puccinia recondita) in spring wheat at Tammisto, summer 1968. Peat & Plant News 2: 38—40 j » 1973. Effect of powdery mildew (Erysiphe graminis f. sp. tritici) on spring wheat in Finland. Selostus: Viljahärmän merkitys kevätvehnällä Suomessa vuosina 1970—72. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 45:461 467. Noble, M. & Montgomerie, I. G. 1956. Griphosphaeria nivalis (Schaffnit) Mull. & Arx and Leptosphaeria avenaria Weber on oats. Trans. Brit. Mycol. Soc. 39:449—459. Overaa, P. 1972. Sunnhetstilstanden hos säkorn av bygg og havre sesongen 1971/1972. Meld. Stat. Frokontr. 1 juli 1971 til 30 juni 1972:46 54. Pesola, V. A. & Kivi, E. I. 1952. Tutkimus mustaruosteen tuhoista v. 1951 Lounais-Suomessa, erityisesti lajikkeita ja vahingon määrää silmälläpitäen. Maatalous 1952, N:o 1: 7 11. Rekola, 0., Ruokola, A-L, & Kurtto, J. 1970. Damage caused by Helminthosporium avenae Eidam on the crop yield of oats in Finland. Acta Agric. Scand. 20: 225 229. Richardson, M. J. & Noble, M. 1970. Septoria species on cereals a note to aid their iden- tification. PI. Path. 19: 159-163. Shaw, D. 1957 a. Studies on Leptosphaeria avenaria f. sp. avenaria. Can. J. Bot. 35: 97 112. » 1957 b. Studies on Leptosphaeria avenaria f. sp. triticea on cereals and grasses. Can. J. Bot. 35: 113-118. SmedegArd Petersen, V. 1971. Pyrenophora teres f. maeulata f. nov. and Pyrenophora teres f. teres on barley in Denmark. Royal Veter. Agr. Univ. Copenhagen, Denmark Yearb. 1971: 124-144. —» 1972 a. Rhynchosporium secalis, Cocliobolus sativus og Pryenophora teres p.i byg in Danmark. Norsk. Jordbr. Forsk. 54: 72 74. —o 1972 b. The perithecial and pycnidial stages of Pyrenophora teres and P. graminea in Denmark. Friesia 10:61 85. —» 1974a. Leptosphaeria nodorum (Septoria nodorum). A new pathogen on barley in Denmark and its physiologic specialization on barley and wheat. Friesia 10: 251 264. » 1974 b. Reduction in yield and grain size of barley due to attack by the net boltch fungus Pyrenophora teres. Royal Veter. Agr. Univ. Yearb. 1974: 108 117. Sprague, R. 1950. Diseases of cereals and grasses in North America. 538 p. New York. —» & Jonson, A. G. 1950. Species of Selenophoma on North American grasses. Studies in Botany N:o 10. 43 p. Orgon State College. Tempe, J. de 1964. Helminthosporium spp. in seeds of wheat, barley, oats and rye. Proc. Int. Seed Test. Assoc. 29, 1: 117—l4O. Uoti, J. & Ylimäki, A. 1974. The occurrence of Fucarium species in cereal grain in Finland. Selostus: Viljasadossamme esiintyvät Fusarium lajit. Ann, Agric. Fenn. Ser. Phytopath. No 57,13: 5—l7. Ylimäki, A. 1970. The microflora of cereal seeds in Finland. Selostus: Viljastamme pieneliöstö. Ann. Agric. Fenn., Ser. Phytopath. N:o 28, 9: 293 295.