JOURNAL OF THE SCIENTIFIC AGRICULTURAL SOCIETY OF FINLAND 270 Maataloustieteellinen Aikakauskirja Voi. 47: 270—282, 1975 Syysvehnän typpilannoituksen ajoittamisesta Eero Varis ja Tapio Juuti Hankkijan kasvinjalostuslaitos, Anttilan koetila, Hyrylä Timing of nitrogen application in winter wheat production Eero Varis and Tapio Juuti Hankkija Plant Breeding Institute, Experimental Farm Anttila, Hyrylä, Finland Absract. The following results were obtained in a study made from 1968 70 at the Hankkija Plant Breeding Institute, the Experimental Farm, Anttila, to clarify the effects of nitrogen application and its timing upon the performance of winter wheat: 1. The most favourable time of application depended upon the size of the nitrogen dressing. The smallest quantity used, 50 kg N/ha, was best applied in spring, whereas the 100 kg N/ha application gave the best result when put on in the autumn. A 100 kg dressing of nitrogen applied in spring proved excessive in a single dose. Split into two applications it produced better results. Use of a 150 kg nitrogen application was beneficial only when 100 kg N/ha had been applied in the autumn and the remaining 50 kg put on as heading started. 2. Large single applications of nitrogen lowered the bulk weight. There were no significant differences in the 1 000 kernel weights, }. The various levels of nitrogen manuring caused no significant differences in falling number. 4. The larger the nitrogen application, the higher was the protein content of the grain. A split application of nitrogen produced higher protein contents than a large, single application. 5. Zeleny values were generally higher when all the nitrogen was put on during the same growing season. 6. There were no differences due to nitrogen manuring levels, in ash contents or in flour yields. 7. The wet gluten of the flour followed the protein content. There were no differences in Pelshenke’s value or in swelling number. 8. No significant differences were found in valorimetric values. However, the length of the extensogram, or extensibility of the dough followed the protein content. The height of the extensogram, or resistance to extension was better correlated with swelling number, 9. There were no significant differences in water absorption capacity, though the trend was positive with the larger nitrogen doses. 10. Fermentation time and the use of additives produced at least as great an effect upon the results of the baking test as did nitrogen manuring level. 11. The cultivars tested reacted diiferently to nitrogen manuring. The results of the baking test on the cultivars Linna and Elo, with weak gluten, generally varied negatively when increasingly large dressings of nitrogen were applied, whereas line a 7780 with strong gluten reacted less sharply and, to some extent even positively to an increase in nitrogen manuring. https://www.c-info.fi/en/info/?token=parWhzi2Wqpk56oa.YHEY7PypXnCgzsyj2EW-yw.OwnOjQCHxSwRBaCSF2hOSBs8XLBydoQs0a5jtfMauKFWQqOPX-WLTEM8tYReXy2vy33x63IGS4AGPy_fRZp3waWq4iEF5AGtLLMfdwIhFj0i4gcgqKc7Gc3KYZUUmGd1Ex0UCedt5K_uyLvAewbqxhChAE5LXpNjJpx8jGis4R3YNMopRrfE 271 Typen käytön lisääntyminen viljakasveilla 1960-luvulla herätti kysymykset suurten lannoitemäärien ajoittamisesta tai jakamisesta (Fajersson 1961, Raininko 1966, Köyljjärvi 1969, 1972, Pessi ym. 1971). Näihin ongelmiin liittyen järjestettiin Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen Anttilan koetilalla typpilannoituskokeita syysvehnällä vuosina 1968/69—1969/70. Kokeissa ha- luttiin selvittää myöhäisen syyslevityksen ja kevätlevityksen eroja sekä suur- ten typpimäärien jakamisen vaikutusta sadon määrään ja sen laatuun. Koeaineisto ja sen käsittely Koeaineisto koostui kolmesta kokeesta, joista kaksi järjestettiin vuonna 1968/69 Linna- ja Elo-lajikkeilla sekä yksi vuonna 1969/70 a7780-syysvehnä- linjalla. Elo ja Linna edustavat tunnetusti leivinkelpoisuudeltaan heikohkoa syysvehnää, kun taas linja a7780 on hyvä- ja runsassitkoinen jaloste. Koekaava oli seuraava: N kg/ha Levitysaika 50 syksyllä (01.12.) 50 keväällä (03.05.) 100 syksyllä (01.12.) 100 keväällä (03' 05.) 50 + 50 syks. + tähk. alussa (24.06.! 50 + 50 kev. + tähk. alussa 100 + 50 syks. + tähk. alussa 100 + 50 kev. + tähk. alussa Kokeet perustettiin talousviljelmille monitekijäkokeena. Maalaji oli hie- tasavea. Ruutukoko oli 7 m 2, kerranteita 4. Typpilannoitus annettiin syk- syllä tai keväällä pintalannoituksena, kesällä ruiskuttaen Oulun salpietarina tai ureana siten, että kaksi kerrannetta lannoitettiin molemmilla. Tulosten esittelyssä ei typpilannoitteiden välisiä eroja ole käsitelty, koska ne olivat kauttaaltaan pieniä ja tilastollisesti vain harvoin merkitseviä. Kasvustohavaintojen ja sadon määrän lisäksi määritettiin kustakin ruu- tusadosta hl-paino, 1 000 jyvän paino, sakoluku, viskoluku, proteiinipitoisuus ja Zeleny-luku. Koejäsenten leivinkelpoisuus tutkittiin SOK:n myllyllä Nokialla näytteistä, joihin oli yhdistetty kaikki neljä kerranneita. Erilaiset määritykset ja varsinainen leivontakoe suoritettiin Viljantutkimustoimikunnan ohjeiden mukaan. Leivonnassa käytettiin nostatusaikoja 30 -)- 40 min, 30 -j- 60 min ja 30 +BO min. Leivonta tehtiin kahdella taikinatyypillä: 1) 450 g jauhoja, 270 ml vettä, 22.5 g hiivaa ja 9.0 g suolaa, 2) edellisten lisäksi 13.5 g sokeria, 13.5 g rasvaa ja 15 ppm askorbiinihappoa. Tulosten tilastolliseen käsittelyyn käytettiin varianssi- ja multiregressio- analyysejä, jotka laskettiin Keskusosuusliike Hankkijan ATK-osastolla. Tulos- ten merkitsevyys on ilmaistu tavanomaiseen tapaan. 272 Taulukko 1. Varianssianalyysi typpilannoituksen ja sen ajoittamisen vaikutuksesta syys- vehnän satoon ja sadon laatuun. Table 1. Analysis of variance of the effects ofnitrogen application and its timing on the yield and quality of winter wheat. Tekijä Jyväsato Hl-paino 1000 jp. Sakoluku Proteiini- Zeleny- Factor Grain Bulk 1000 k.w. Falling pitoisuus luku yield weight number Protein Zeleny- content value A. Lajike *** *�* *** *** � Cultivar B. Typpilannoitus (*) * ns ns ** (*) Nitrogen application AB ns ns ns ns (*) ns Jyväsato Jyväsadoissa oli merkitseviä eroja eri koejäsenien välillä (Taulukko 1, B) Erot toistuivat samansuuntaisina jokaisessa kolmessa kokeessa (AB). Käytettäessä 50 kg:n typpiannosta saatiin paras tulos antamalla se keväällä kasvun alkaessa (Taulukko 2). Sen sijaan 100 kg;n annos tuotti parhaan tuloksen joulukuun alussa annettuna. Jaetut 100 tai 150 kg:n annokset tuotti- vat paremman tuloksen kuin yksi iso annos keväällä. 150 kg:n annoksista oli paras 100 syksyllä + 50 tähkimisen alkaessa, mikä tapa tuotti myös koko ko- keen parhaan tuloksen. Sen sijaan 150 kg N saman kasvukauden aikana oli selvästi epäedullinen tapa käyttää typpeä. Typpilannoituksen ajankohtaa syysvehnällä ovat meillä selvittäneet Köylijärvi (1969, 1972) ja Pessi ym. (1971). Edellisen mukaan n. 100 kg:n typpiannoksella saatiin paras tulos aikaisella kevätlevityksellä. Pessiu ym. (1971) mukaan taas joulukuussa annettu typpilannoitus tuotti kevätlevitystä paremman sadon. Tulosten ristiriitaisuuteen voi tästä koesarjasta yrittää löytää selvitystä siitä yhdysvaikutuksesta, mikä oli todettavissa typen määrän ja levitysajan välillä. Suhteellisen pieni typpimäärä (50 kg) keväällä antoi yhtä hyvän tuloksen kuin isompi määrä (100 kg) syksyllä, kun taas iso määrä keväällä ilmeisesti meni yli optimaalisen kerta-annoksen. Tähän viittaavat myös esim. BoGUSLAWSKin (1965) tulokset, joissa yli 40 kg:n typpimäärät keväällä annettuna oli edullista jakaa useampaan annokseen. Se että Köyli- järven kokeissa vielä 100—150 kg typpeä oli edullisin keväällä annettuna, voi johtua vehnän erilaisesta typen saannista eri olosuhteissa. Jaetut 100 kg:n typpiannokset kevätlannoituksessa antoivat tässä kokeessa jakamattomiin verrattuna sadonlisäyksiä, ei tosi merkitseviä. Syyslannoi- tuksessa vastaava ilmiö tuli esille 100 syks. +5O tähk. koejäsenessä. Rainingon (1966) kokeissa kevätvehnällä tähkimisvaiheessa annettu typpilisä ei nostanut satoa hänen käyttämillään pienillä typpimäärillä. Lieneekin niin, että jaettu typpiannos antaa sadonlisäystä vain silloin, kun tällä tavalla vältytään liialta typen kertakäytöltä keväällä. Suuren keväisen kerta-annoksen haitallisuus perustuu liialliseen vegetatiiviseen kasvuun, mistä on seurauksena veden ja ravinteiden tuhlaus, jopa vajaus jyvänmuodostuksen aikana, sekä lakoutumi- nen, mitkä tekijät estävät jyväsadon suoraviivaista lisääntymistä. Taulukko 2. Typpilannoituksen ja sen ajoittamisen vaikutus syysvehnän satoon. Table 2. Effects of nitrogen application and its timing on the grain yield of winter wheat. Jyväsato 1000pj. Hl-paino Sakoluku Prot.% Zeleny- Koejäsen Grain yield 1000k.w. Bulk weight Falling Protein luku Treatment , ~ , , . . Zelenykg/ha g kg number content J value 50 N syksyllä 4130 44.1 80.5 333 12.0 50 autum 50 N keväällä 4 390 43.7 80.4 333 12.3 51 spring 100 N syksyllä 4 400 44.7 80.0 330 12.7 ;49 autum 100 N keväällä 4 140 44.2 79.7 331 13.0 56 spring 50 N syksyllä + 50 N tähk 4 370 44,0 80.5 324 13.0 52 autumn at heading 50 N keväällä 4-50 N tähk. ... 4 380 44.2 80.7 330 13.6 55 spring at heading 100 N syksyllä + 50 N tähk 4 740 44,7 80.1 331 13.8 51 autumn at heading 100 N keväällä + 50 N tähk. ... 4 210 44.1 80.0 330 14.2 56 spring at heading PME - LSD (5 %) 340 ns 0.6 ns 0.6 6 Lakoutuminen Lakoa esiintyi ainoastaan yhdessä kokeessa, Elo —6B. Sen kokeen lako- havainnot olivat seuraavat: N 50 syks. N 50 kev. N 100 syks. N 100 kev. N 50 syks. +N 50 N 50 kev. + N 50 N 100 syks. + N 50 N 100 kev. + N 50 8 % lakoa 14 » 22 27 » tähk. 15 » * 19 * » 22 » » 17 » Lakoutuminen noudatti melko hyvin typpimääriä, kuten yleensä on asian laita (vrt. Mukula ja Teittinen 1973). Pessi ym. (1971) totesivat syys- levityksen aiheuttavan rukiilla vähemmän lakoa kuin kevätlevityksen, mihin myös tämän kokeen tulokset viittaavat. 1 000 jyvän paino 1 000 jyvän painoissa (Taulukko 2) ei todettu merkitseviä eroja. Fajersson (1961) totesi typpilannoituksen lisäämisen yleensä nostavan 1 000 jyvän pai- noa, paitsi, jos keväällä käytettiin suurta kerta-annosta. Myöhään annettu 273 274 lisätyppi suurensi hänen kokeissaan jyväkokoa. Samaan viittaavat Rainingon (1966) ja May (1970) tulokset. PESSin (1971) kokeissa samoin kuin tässä esi- tetyissä jyväkoko myötäili melko hyvin satotuloksia osoittaen, että sadonlisäyk- set perustuivat todennäköisesti pääasiassa jyväkoon suurenemiseen. Bengtsson (1974) totesi puolestaan lisätyn typpilannoituksen lisäävän sekä tähkien luku- määrää että jyvien kokoa. Hl-paino Hehtolitran painossa (Taulukko 2) oli merkitseviä, tosin suhteellisen pieniä eroja. Yleensä suuri kerta-annos typpeä, annettiinpa se milloin tahansa, näytti alentavan hl-painoa. Joissakin tapauksissa oli havaittavissa suuren typpiannoksen jälkeen jälkiversontaa, mikä saattaa selittää hl-painon alen- tumisen. FAjERSSONin (1961) ja Bengtssonui (1974) tutkimuksissa lisätty typpilannoitus nosti hl-painoa, jaettu annostus enemmän kuin iso kerta-annos, Rainingon (1966) kokeissa tulos oli vaihteleva. PESSin ym. (1971) kokeissa erot olivat vähäisiä. Sakoluku Tärkkelyksen kuntoa ilmaisevaan sakolukuun ei typpilannoituksella ollut vaikutusta. FAjERSSONin (1961) mukaan typpilannoituksen lisääminen alensi vehnän diastaattista aktiviteettia, mikä merkitsi sakoluvun kohoamista. Päinvas- taiset tulokset johtuvat hänen mukaansa typpilannoituksen välillisestä, lukeu- tumista lisäävästä vaikutuksesta, mikä puolestaan johtaa sakoluvun alenemi- seen. Raininko (1966) ja Pessi ym. (1971) eivät todenneet selviä typpilannoi- tuksesta johtuvia muutoksia sakoluvuissa. Sen sijaan May (1970) tutkimuksissa tuli esille, että tähkäidännänkestävillä lajikkeilla myöhäinen typpilannoitus nosti sakolukua, kun taas tähkäidäntäherkät lajikkeet reagoivat päinvastai- sesti. RENGTSSONin (1974) typpilannoituskokeissa sakoluku muuttui eri ko- keissa eri suuntaan. Proteiinipitoisuus Sadon proteiinipitoisuus nousi sitä mukaa kuin typpilannoitusta lisättiin (Taulukko 2). Kevätlevityksessä proteiinipitoisuus oli korkeampi kuin syys- levityksessä. Samoin jaettu typpiannos tuotti korkeampia proteiinipitoisuuk- sia kuin iso kerta-annos. Muiden tutkijoiden tulokset ovat proteiinipitoisuuksien suhteen täysin samanlaisia (Fajersson 1961, Boguslawski 1965, Raininko 1966, Braun 1970, May 1970, Lampinen 1971, Pessi ym. 1971, Bengtsson 1974, Kolderup 1974). Tässä koesarjassa proteiinipitoisuus nousi typpilannoituksen mukana niissäkin tapauksissa, missä sadonlisäys oli merkitsevä. Tämä lienee tulkitta- vissa osoitukseksi siitä, että typen määrä ei ollut ainoa sadon suuruutta rajoit- tava tekijä (vrt. Kolderup 1974). 275 Taulukko 3. Varianssianalyysi typpilannoituksen ja sen ajoituksen vaikutuksesta syysvehnän leivinkelpoisuuteen. Table 3. Analysis of variance of the effects of nitrogen application and its timing on the baking quality of winter wheat. iti ä p Tekijä Factor ill |'* * I | | I.?tJ. I I I &. | |.3 ,2 « S h -a jä *“« ° « 3a-ofe-Ci:«>,= ~ 2 ■ao-a "oS « > 1o J 2 s .2 £ .2 -*-* *2 a a 5 h o. 's A fees Ws Wa,® > > a; S A, Lajike ��* ns *** *** * *•• *** ••• »*• Cultivar B. Koejäsen ns ns * * ns ns ns (*) (�) Treatment Zeleny-luku Sadon valkuaisen määrää ja laatua ilmaiseva Zeleny-testi tehtiin kahdesta kokeesta. Erot olivat lievästi merkitseviä. Ne eivät olleet täysin johdon- mukaisia eivätkä täysin seuranneet proteiinipitoisuuksia. BRAUNin (1970) tutkimuksissa aikainen lisätyppi ei juuri vaikuttanut Zeleny-lukuun, mutta myöhäinen typpilannoitus nosti sitä selvästi. BocusLAWSKin (1965) ja Bengts- (1974) typpilannoitustutkimuksissa Zeleny-luvut noudattivat sangen hyvin proteiinipitoisuuksien muutoksia. MAYn (1970) tutkimuksissa myöhäi- nen lisätyppi nosti selvästi kaikkien lajikkeiden Zeleny-lukuja, jopa nopeammin kuin mitä proteiinipitoisuus nousi. Lajikkeiden välillä oli BoGUSLAWSKin (1965) tutkimuksissa se ero, että hyväsitkoisilla lajikkeilla Zeleny-luvut paranivat proteiinipitoisuuden noustessa, mutta huonositkoisilla selviä eroja ei todettu. Selostettavassa tutkimuksessa lienee lähinnä kysymys jälkimmäisestä ta- pauksesta, missä heikkositkoisten Linnan ja Elon Zeleny-luvut muuttuivat sangen vähän proteiinipitoisuuden noustessa. Sadon leivinkelpoisuus Varianssianalyysien tulokset leivintutkimuksista on esitetty Taulukossa 3. Yhteenveto leivintutkimusten tuloksista on esitetty Taulukossa 4. Jyvien tuhkapitoisuudessa ei ollut typpilannoituksesta johtuvia merkit- seviä eroja. Fajersson (1961) päätyi samaan tulokseen. May (1970) ei to- dennut syysvehnällä selviä muutoksia, kevätvehnällä tulos vaihteli eri tapauk- sissa. Jauhatusteknillisiä ominaisuuksia osoittava jauhosaalis ei muuttunut mer- kitsevästi typpilannoituksesta johtuen, eikä mitään selvää suuntaakaan ollut havaittavissa. Samaan tulokseen tuli Bengtsson (1974). FAjERSSONin (1961) ja MAYn (1970) tutkimuksissa typpilannoitus paransi vehnän jauhatusominai- suuksia lisäämällä jyvän kovuutta. Tämä johti jauhon parempaan rakeisuu- teen sekä hienon jauhon ja leseen osuuden pienenemiseen. BRAUNin (1970) mukaan aikainen typpilannoitus ei juuri vaikuttanut taikinan fysikaalisiin ominaisuuksiin, mutta myöhäinen typpilannoitus paransi niitä. 276 Taulukko 4. Typpilannoituksen ja sen ajoituksen vaikutus syysvehnän leivinkclpoisuuteen. Table 4. Effects of nitrogen application and its timing on the baking quality of winter wheat. _-- 55 £ «'«S s 2 s £4» * > S > Koejäsen 4S eg S' *3» -i 3 ** 13 » ;s Jj is iH 3 r«— i J* * «||iil wlllII« t 8 £ s I I H |.?S ■5 ■« 3 | os's S « -S s S .2 3 -| a a ■§ C"SS§ .S* -& 1 •« a H ■-, h, 23 S 23 a, § > > te; S hl K) hl m I 50 N syksyllä 1.8 76 13.7 31 69 13.0 45 203 112 492 117 autumn 50 N keväällä 1.8 74 13.7 32 62 10.7 44 200 130 538 139 spring 100 N syksyllä 1.8 73 14.3 34 63 14.7 46 198 127 495 121 autum 100 N keväällä 1.8 75 14.6 35 51 13.7 45 218 113 473 110 spring 50 N syksyllä + 50 N tähk. 1.8 75 14.6 34 66 11.3 44 212 118 511 133 autumn at heading 50 N keväällä + 50 N tähk. 1.9 73 15.8 36 74 12.3 48 212 117 500 119 spring at heading 100 N syksyllä + 50 N tähk. 1.8 76 15.3 37 61 13.0 45 225 100 492 116 autum at heading 100 N keväällä + 50 N tähk. 1.7 74 15.8 37 75 11.0 44 225 108 510 130 spring at heading PME - LSD (5 %) ns ns 1.3 3 ns ns ns 16 15 20 11 Jyvien ja jauhojen proteiinin määrää kuvaavissa luvuissa, proteiinipitoi- suuksissa ja kostean sitkon määrissä, oli merkitseviä eroja. Proteiinipitoi- suuksia on jo käsitelty sivulla 274. Kostean sitkon suhteen tulokset olivat yhtä- pitäviä muiden tutkimusten kanssa (Fajersson 1961, Kurten 1964, Bogu- slawski 1965, Raininko 1966). Ne seurasivat proteiinipitoisuuksien muu- toksia. Sitkon laatua kuvaavissa kestoluvuissa ja paisuntaluvuissa ei ollut typpi- lannoituksesta johtuvia merkitseviä eroja. Farinogrammista lasketuissa valo- rimetriluvuissa ei myöskään ollut merkitseviä eroja. Sen sijaan ekstensogram- min pituutta osoittavissa venyvyysluvuissa oli merkitseviä eroja, mitkä nou- dattivat melko hyvin proteiinin määrän tunnuslukuja. Saman totesi May (1970). Ekstensogrammin korkeutta kuvaavissa venytysvastusluvuissa oli myös merkitseviä eroja. Ne poikkesivat paremmuusjärjestyksessä selvästi venyvyysluvuista ja noudattivat enemmän muita sitkon laatua kuvaavia tunnuslukuja, kestolukua ja paisuntalukua. Fajersson (1961) ja Boguslawski (1965) totesivat, että typpilannoituksen lisääminen ja suurten typpiannosten jakaminen paransivat sitkon laatua hyväsitkoisilla lajikkeilla, mutta ei heikkolaatuisilla. Rainingon (1966) tutki- muksissa kevätvehnillä ei paisuntaluvuissa ollut selviä eroja, kuten ei tässäkään tutkimuksessa. Leipälilavuus Leivontakokeissa saaduissa leipätilavuuksissa oli useita merkitseviä eroja (Taulukot 4 ja 5). Typpilannoitus vaikutti keskimääräiseen leipätilavuuteen siten, että paras tulos saatiin koejäsenestä N 50 kev. Sen sijaan runsas typpi- Taulukko 5. Varianssianalyysi syysvehnän leivontatulokseen vaikuttavista tekijöistä. Table 5. Analysis of variance of factors affecting results of baking test. Leipätilavuus Leivontaluku Loaf volume Baking quality A. Lajike Cultivar *** *** B. Koejäsen Treatment **� ** C. Nostatusaika Fermentation time *** * D. Lisäaineet Additives *** *** AB (•) (*) AC * ns AD »»» ns BC ns ns BD ns (*) CD *** *** ABC ns ns ABD ns ns ACD *** *** BCD ns ns 277 lannoitus keväällä (N 100 kev) antoi huonon leipätilavuuden. Jaettujen an- nosten aiheuttamat muutokset olivat pieniä ja epäjohdonmukaisia. Braun (1970) ja May (1970) puolestaan totesivat myöhäisen lisätypen lisäävän lei- pätilavuutta sekä syys- että kevätvehnillä. Samoin Bengtsson (1974) totesi typpilannoituksen lisäämisen parantavan leipätilavuutta. Tämä ristiriita voi johtua siitä, että selostettavassa tutkimuksessa sadon proteiinipitoisuudet oli- vat kauttaltaan niin korkeita, ettei lisätyppi enää pystynyt parantamaan leipä- tilavuutta. Nostatusaika ja lisäaineet vaikuttivat myös merkitsevästi leipätilavuuteen (Taulukot 5 ja 6). Myös niiden yhdysvaikutus (CD) oli merkitsevä. Sekä nostatusajan jatkaminen että lisäaineiden käyttö paransivat selvästi leipä- tilavuutta. Yhdysvaikutus osoitti, että ilman lisäaineita vasta pisin nostatus- aika vaikutti leipätilavuuteen, kun taas lisäaineita käytettäessä jo keskimmäi- nen nostatusaika oli selvästi lyhyttä aikaa parempi. Verrattaessa näitä eroja typpilannoituksella saatuihin huomataan, että leivontatekniikan aiheuttamat erot olivat selvästi suuremmat kuin typpilannoituksen aiheuttamat erot. Nämä erot olivat lisäksi typpilannoituksesta riippumattomia, sillä yhdysvai- kutukset koejäsen x nostatusaika (BC) ja koejäsen x lisäaineet (BD) eivät olleet merkitseviä. Lajikkeet reagoivat eri tavalla sekä typpilannoitukseen että leivontatek- niikkaan (AB, AC, AD). Heikkolaatuisemmat Linna ja Elo reagoivat herkem- min kuin vahvasitkoinen a7780 ja usein negatiivisesti. Viimeksimainitulla typpilannoituksen lisääminen sen sijaan jopa paransi leipätilavuutta. Taulukko 6. Nostatusajan ja lisäaineiden vaikutus syysvehnän leivinkelpoisuuteen. Table 6. The effects of fermentation time and additives on the baking quality of winter wheat. Ilman lisäaineita Lisäaineiden kanssa Keskiarvo Mean No additives With additives Nostatusaika g | g J S g J 5 g Fermentation > 303 303 303time rs -*-• . ro ** -*-• . rs*1 -*-* S •« § s .S' 3 •« § S’ .S' S -a § S? S' Oh <3 CL J 3 Oh <3 CL Oh S Oh.SS <*> .SS « .JS . ai **- ai *3 >• 01 ai *3 >- i-l cq hl cq 5. i-l g) h) tt| g, i-l cq hl tn » 30 + 40 440 107 512 135 476 121 30 + 60 436 100 563 140 499 120 30 + 80 509 123 554 135 531 129 Keskiarvo 462 110 543 137 - - Mean PME -LSD (5 %) Nostatusaika 12 7 Fermentation time Lisäaineet 10 6 Additives N x L 17 10 278 279 Nostatusaikaan Linna reagoi heikosti (400, 420, 428), Elo ja a7780 selvem- min (Elo 478, 490, 541; a7780, 550, 591, 624). Lisäaineiden käyttöön kaikki lajikkeet reagoivat positiivisesti (Linna 388, 443; Elo 461, 545; ja a7780 537, 640). Myös toisen asteen yhdysvaikutus ACD oli merkitsevä osoittaen, että jo- kaisella lajikkeella oli oma optimaalinen leivontatekniikkansa. Leivontatek- niikan merkitystä eri lajikkeiden laadun arvostelemisessa korostavat mm. Svensson ja Fajersson (1971). Leipoutuvuus Leipoutuvuusluvuissa, jotka ilmaisevat leivän tilavuutta ja rakennetta, oli myös typpilannoituksen aiheuttamia eroja (Taulukot 5 ja 6). Parhaat ja heikoimmat leipoutuvuusluvut olivat samoissa koejäsenissä kuin vastaavat leipätilavuudetkin, joskin pientä vaihtelua oli. Leivontatekniikka vaikutti ilman lisäaineita leivottaessa leivontalukuihin saman suuntaisesti kuin leipätilavuuksiin (Taulukko 6). Lisäaineita käytet- täessä ei nostatusaikojen välillä ollut enää merkitseviä eroja. Lajikkeiden leipoutuvuuslukuihin typpilannoitus vaikutti jossain määrin eri tavalla (AB). Linna ja Elo reagoivat herkemmin ja yleensä negatiivisesti typpilannoituksen lisäämiseen, kun taas linjan a7780 leipoutuvuusluvut jopa hiukan paranivat typpilannoitusta lisättäessä. Laalumäärilysten merkitsevyys Leivintutkimuksen tuloksista haluttiin selvittää, mitkä osamääritykset parhaiten selittäisivät leipätilavuutta ja leipoutuvuutta. Tätä varten laskettiin lineaarinen multiregressioanalyysi, jossa selittäjinä olivat jauhosaalis, tuhka- pitoisuus, sakoluku, proteiinipitoisuus, kestoluku, sitkon määrä, valorimetri- luku, paisuntaluku, venyvyys, venytysvastus ja vedensitomiskyky. Lajik- keiden väliset erot poistettiin 01-muuttujilla. Multiregressioanalyysin tulokset on esitetty Taulukossa 7. Taulukko 7. Multiregressioanalyysi leipätilavuuteen vaikuttavista tekijöistä Table 7. Multiple regression analysis of the factors influencing loaf volume and baking quality. Selittäjä Leipätilavuus Leipoutuvuus Variable Loaf volume Baking quality b r b r Venytysvastus Resistance to extension 1.44 0.83 0.58 0.80 Kestoluku Pelschenke value 0.52 0.39 0.24 0.39 Lajikkeet Cultivars ns ns 11.86 0.46 K 2 90% - 88% k 301 35 - 280 Taulukko 8. Laatuanalyysien korreloituminen (r) leivontatutkimuksen tuloksiin. Table 8. Correlation of quality tests with the results of baking lasts. Leipätilavuus Leipoutuvuus Loaf volume Baking quality Prot.-% Protein content +o.ss** +0.43* Tuhka-% As content —0.33 —0.40 Sakoluku Falling number —o.77*** —o.66*** Vedensitomiskyky Water absorption capacity —0.35 —0.38 Jauhosaalis Flour yield +0.19 +0.16 Kestoluku Pelshenke value +o.Bl*** +o.B2*** Sitkoluku Wet gluten +0.12 +O.Ol Paisuntaluku Swelling number +o.Bs*** +o.Bo*** Valorimetriluku Valorimeter value +o.93*** +o.B7*** Venyvyys Extensibility +0.49* +0.43* Venytysvastus Resistance to extension +o.94*** +o.9o*** Lajike 1 Cultivar +0.41* +o.73*** Lajike 2 Cultivar +o.73*** +o.9B*** Leipätilavuutta selittäviksi merkitseviksi tekijöiksi tulivat malliin mukaan taikinan kimmoisuutta ja sitkon kestävyyttä kuvaavat venytysvastusluku ja kestoluku. Leipoutuvuuslukujen selittäjiksi tulivat samat tekijät sekä lisäksi lajiketekijä, mikä on osoituksena lajikkeen perinnöllisten ominaisuuksien merki- tyksestä leivinkelpoisuuden perustekijänä. Näiden malliin mukaan tulleiden selittäjien lisäksi korreloivat eräät muutkin määritysarvot merkitsevästi lei- vontatutkimuksen tulosten kanssa (Taulukko 8). Venytysvastuksen, kestoluvun ja lajiketekijäin lisäksi oli korkea korrelaa- tiokerroin valorimetriluvulla, paisuntaluvulla ja sakoluvulla. Viimeksimai- nittu korreloitui negatiivisesti leivontatulokseen, mikä johtunee sakolukujen korkeudesta tässä aineistossa. Proteiinipitoisuuden selittävyys oli suhteellisen huono. Proteiinipitoisuuden huonon korreloitumisen leipätilavuuteen syysveh- nillä totesi myös Fajersson (1951). Hänen mukaansa ylimääräisellä typpian- noksella aikaansaatu lisäsitko on laadultaan niin huonoa, ettei se ole leivon- nassa täysipainoista. Bengtssonui (1974) tutkimuksissa puolestaan proteiini- pitoisuuden ja leipätilavuuden välinen korrelaatio oli selvä. Hollantilaisissa tutkimuksissa on todettu kestoluvun käyttökelpoisuus leivintutkimuksissa (Meppelink ym. 1959). Pollhamer (1962) totesi myöhäi- sen typpilannoituksen lisäävän sitkon venyvyyttä, minkä hän totesi vaikutta- van haitallisesti leivontatulokseen. Syyksi hän totesi muuttuneen valkuais- ainekoostumuksen. BRAUNin (1970) laskemassa multiregressioanalyysissä tuli- vat merkitseviksi selittäjiksi jauhon proteiinipitoisuus, taikinan vedenpidä tyskyky ja taikinan venyvyys. 281 Leivontatutkimuksissa tehtyjen osamääritysten korreloitumisesta leipä- tilavuuteen on siis eri tapauksissa saatu jossain määrin toisistaan poikkeavia tuloksia. Nämä johtuvat ainakin osittain lajikemateriaalin erilaisuudesta (May 1970, Bengtsson 1974). Myös koeolosuhteilla, varsinkin käytetyillä lannoituksilla, sekä leivontatekniikalla on oma merkityksensä tulosten vaihte levuuteen. Yhteenveto Syysvehnän typpilannoituksen määrää ja levityksen ajankohtaa selvittä- vissä tutkimuksissa vuosina 1968—7O Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen Anttilan koetilalla päädyttiin seuraaviin tuloksiin: Edullisin levitysaika oli riippuvainen typpiannoksen suuruudesta. Käy- tetty pieni määrä, 50 kg/ha N, oli edullisinta antaa keväällä, kun taas 100 kg/ha N antoi parhaan tuloksen myöhään syksyllä käytettynä. Ke- väällä annettu 100 kg.n typpiannos osoittautui kerta-annoksena haitalli- sen suureksi. Sen jakaminen kahteen levityskertaan oli edullista. 150 kg;n typpiannoksen käyttö oli edullista vain, kun peruslannoituksena oli käytetty 100 kg/ha N syksyllä ja loppu 50 kg tähkimisen alussa. Suuret kerta-annokset typpeä alensivat hl-painoa. 1 000 jp:ssa ei ollut merkitseviä eroja. Sakoluvuissa ei ollut typpilannoituksesta johtuvia eroja Jyvien proteiinipitoisuus oli sitä korkeampi mitä suurempaa typpiannosta käytettiin. Jaettu typpiannos tuotti korkeampia proteiinipitoisuuksia kuin suuri kerta- annos. Zeleny-luvut olivat yleensä korkeampia, jos kaikki typpi annettiin saman kasvukauden aikana. Jyvien tuhkapitoisuudessa ja jauhosaaliissa ei ollut typpilannoituksesta johtuvia eroja. Jauhon kostean sitkon määrä noudatti proteiinipitoisuutta. Kestoluvussa ja paisuntaluvussa ei ollut eroja. Valorimetriluvuissa ei ollut merkitseviä eroja. Sen sijaan ekstensogram- min pituus eli taikinan venyvyys noudatti proteiinipitoisuutta. Eksten- sogrammin korkeus eli venytysvastus korreloi paremmin paisuntalukuihin. Taikinan vedensitomiskyvyssä ei ollut merkitseviä eroja, joskin suunta oli paraneva typpimäärän lisääntyessä. Leipätilavuutta selittivät parhaiten venytysvastusluku ja kestoluku, lei- poutuvuutta edellisten lisäksi lajike. Nostatusaika ja lisäaineiden käyttö leivonnassa vaikuttivat vähintäin yhtä paljon leivontatulokseen kuin typpilannoitus. Käytetyt lajikkeet reagoivat eri tavalla typpilannoitukseen. Heikkosit- koisten Linnan ja Elon leivontatulos muuttui suuria typpiannoksia käy- tettäessä yleensä negatiiviseen suuntaan, kun taas vahvasitkoinen linja a7780 reagoi lievemmin ja osittain jopa positiivisesti typpilannoituksen lisäämiseen. 282 KIRJALLISUUTTA Bengtsson, A. 1974. Kombinerade sort- och med höstvete. Lantbr, högsk. Medd. A 223: 1-33. Boguslawski, E. 1965. Dungung, Ertrag und Qualität bei Weizen. Getreide und Mehl 15: 19-20. Braun, H 1970. Die Erzeugung proteinreicher Aufmischweizen mit Hilfe ausgewählter Sorten und spezifischei Ernährungsbedingungen. Z. Acker Pfl.bau 132: 135 150. Fajersson, F. 1951. Räproteinhalt och brödvolym. Agn Hort. Gen. 9: 1—9. » 1961. Nitrogen fertilization and wheat quality. Agr. Hort. Gen. 19: 1 176. Kolderup, F. 1974. Effect of nitrate, sulphate and time of fertilizer application on protein production in wheat. Meld. Norg. Landbr.hogskole 53, 10:1 26. Kurten, I'. W. 1964. Dungung worn Qualitätsweizen. Boden und Pflanze, 1964: 32 47. Köyl.järvi, J. 1969. Näinkin voi käydä. Koetoim. ja Käyt. 26: 37. » 1972. Syysviljojen typpi syys-, talvi- vai kevätlevityksenä. Koetoim. ja Käyt. 29: 38, Lampinen, R. 1971. Typpilannoitusko syysvehnän laadun parantaja? Käytännön Maamies 1971, 2: 16-17. May, H. 1970. t)ber miillerei- und bäckereitechnologische sowie einige ernährungsfysiologische Qualitätseigenschaften bei Weizen unter dem Einfluss von Sorte und Stickstoff— Spätdungung. Giessen 1970. Diss. 272 p. Meppelink, E. K., Belderok, B. &de Rutter, D. 1959. Ergebnisse einer Vergleichsunter- suchung von Methoden zur Bestimmung des Backwertes von kleinen Weizenmustern. Getreide und Mehl 9: 125 130. Mukula, J. & Teittinen, P. 1973. Typpilannoituksen, kasvutiheyden ja rikkakasvien torjun- nan vaikutus kevätvehnän lakoutumiseen. Kehittyvä Maatalous 14: 10 14. Pessi, Y., Ylänen, M., Leskelä, A. & Syvälahti, J. 1971. Autumn and winter application of nitrogen fertilizers on clay soils. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 43: 76 85. Pollhamer, S. 1952. Some problems of quality and quality test in wheat. Symp. Gen. Wheat Breeding 1962: 329-352. Kaninko, K. 1966. Myöhäisen typpilannoituksen vaikutus kevätvehnän satoon ja leivinomi- naisuuksiin. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 38: 140 149. Svensson, G. & Fajersson, F. 1971. Eiufluss der Weizersorte auf die Backergebnisse bei variirender Backmethodik. Die Miihle 108:757 758, 751.