JOURNAL OF THE SCIENTIFIC AGRICULTURAL SOCIETY OF FINLAND 462 Maataloustieteellinen Aikakauskirja Voi. 47: 462—468, 1975 Kuivatun kanansonuan energia-, valkuais- ja kivennäisarvo märehtijöillä Maija-Liisa Salo, Marjatta Suvitie ja Matti Näsi Yliopiston kotieläintieteen laitos, Helsinki 71 Energy, protein and mineral value of dried poultry manure for sheep Maija-Liisa Salo, Marjatta Suvitie and Matti Näsi Department of Animal Husbandry, University of Helsinki, 00710 Helsinki Abstract. The energy, protein and mineral value of the dried manure of laying battery hens (DPM) was investigated in digestibility and balance trials with four adult sheep. The basal diet consisted of barley meal and straw supplemented with vitamins and minerals. In one of the two trials 13 % of DPM, with a nitrogen content of 6.7 % of dry matter, was incorporated into the diet. The intake of energy corresponded to the maintenance requirement. In the DPM diet the intake of crude protein and some minerals exceeded the requirement. The digestibility of the organic matter of DPM, calculated by the difference-method, was 62.8 % and that of total nitrogen 88.4 %. The energy value was 1,58 Meal, ME or 0.47 F.U. (F.U. = 0.7 starch units) per kg dry matter, and the nitrogen value 650 g DCP per F'.U. The animals were in balance in respect to nitrogen and most of the minerals, and no obvious differences were found between the diets. Kotieläinten lannan hävittämisestä on monissa maissa muodostunut vaikea ongelma ja eräänä sen ratkaisuna on tutkittu lannan kuivaamista eläinten rehuksi. Arvokkainta on kananlanta, koska se sisältää sekä sonnan että virtsan ja siten pääosan rehun typestä ja kivennäisaineista. Ruokinta- kokeissa kanansonta onkin todettu märehtijöille hyvin sopivaksi rehuksi (esim. Thomas ym. 1971, Rohde 1971, Blair ja Knight 1973). Rehutaulukoista ei kuitenkaan löydy energia-arvoa sen paremmin puhtaalle kanansonnalle kuin kuivikkeita sisältävälle pehku- tai broilerlannallekaan. Ruokintakokeidenkin yhteydessä energia-arvo on määritetty vain aniharvoissa tutkimuksissa (Low- man ja Knight 1970 pässeillä; Shannon ym. 1973 ja Harnisch 1974 kanoilla). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvitellä kuivikkeettoman munivien kanojen sonnan energia-, valkuais- ja kivennäisarvoa märehtijöillä. https://www.c-info.fi/en/info/?token=hf-pRdW4IINNpB-A.MhZWXzQgmsG3Hg8qQYzBqA.-UX0RKFI55DNmF_YDDibVH2c3-sPv4tntAUGzbfeIqMXOP-jbQiH_7FKtkb3HRIHS3YSUrDUMgk1Rpk_IRONvKvUsgDCKNr8qphSQsIeNj-ZVS7Mx073-KodIdMNokOmh3h-WLj9pqgh1NnevebFaQBbVJHsFpzc2Fxxu8jUWEDWJ6zvFC7kiNI79ToWkBkKbap_ts9jyTlg-VP_u699DnD2qA 463 Kokeiden järjestely Neljällä täysikasvuisella pässillä suoritettiin aluksi sulavuus- ja tasekoe perusrehulla ja sen jälkeen koe, jossa dieettiin sisällytettiin 13 % kuivattua kanansontaa. Perusrehun muodostivat ohrajauho ja olki. Kanansonta kerät- tiin päivittäin Viikin koetilan häkkikanalasta. Se kuumennettiin aluksi 120° C lämpötilassa ja kuivattiin 100°:ssa ja jauhettiin. Koerehujen koostumus selviää taulukosta 1. Pässit olivat koehäkeissä ja niillä oli sulavuuskoevaljaat. Rehu annettiin kahdesti päivässä ja samalla tyhjennettiin sontapussit. Sonnasta määritettiin päivittäin kuiva-ainepitoisuus 100°;ssa ja määräosa kuivattiin analyysinäyt- teeksi vakuumissa 50°:ssa. Virtsa valui astiaan, jossa typpihäviöiden estämi seksi oli rikkihappoa. Virtsa mitattiin päivittäin ja määräosa otettiin ana lyysinäytteeksi. Rehumäärä oli laskettu ylläpitotarvetta vastaavaksi. Peruskokeessa pässit saivat 750 g ohrajauhoa, 75 g olkea, 20 g Ca3 (P04 ) 2 , 4 g NaCl ja 5 g vitamiini- seosta päivässä. Kanansontakokeessa määrät olivat 710 g ohraa, 71 g olkea, 115 g kanansontaa, 2.5 g NaCl ja 5 g vitamiiniseosta. Vettä oli vapaasti. Val- mistava kausi kesti kaksi viikkoa ja keruukausi peruskokeessa 8 päivää ja kanansontakokeessa 14 päivää. Viralliseen rehuanalyysiin kuuluvat määritykset suoritettiin standardimene- telmillä, virtsahappo Praetorius’in (Hyvärinen ym. 1972, s. 410) menetelmällä, Taulukko 1. Rehujen koostumus. Table 1. Composition of feeds. Ohra Olki Kanansonta Barley Straw Poultry manure % k.a:sta % of DM Tuhka Ash 2.6 5.9 21.1 Raakaprot. Crude protein 15.8 4.8 20.9 1) Raakarasva Crude fat 2.1 1,9 1.4 Raakakuitu Crude fibre 5,2 44.911.2 Typett. u.a. N-free extract 74.342.5 35.3 Virtsahappo Uric acid 10.1 g/kg k.a. g/kg DM Ca 0.42.9 40.9 P 4.01.1 22.8 Mg 1.00.7 4.1 Na 0.50.2 5.9 K 4.210.1 19.2 mg/kg k.a. mg\kg DM Cu 13 12 31 Mn 14 84 740 Zn 49 64 330 Fe 60 160 1040 l ) (Kokonais-N virtsahappo-N) x 6.25 (Total N uric acid N) x 6.25. 464 tärkkelys Salou ja Salmen (1968) menetelmällä, kationit AA-1000 Techtron atomiabsorptiospektrofotometrillä ja fosfori TAUSSKYn ja Snoßßin (1953) menetelmällä. Tulokset ja tarkastelu Taulukossa 2 esitetään keskimääräiset sulavuustulokset perusdieetistä, kanansontadieetistä ja differenssinä laskettuna kanansonnasta. Kanansonnan raakaproteiinipitoisuus laskettiin siten, että kokonaistypestä vähennettiin virtsahapon typen osuus ja jäännös muunnettiin raakaproteiiniksi kertoimella 6.25. Typettömät uuteaineet saatiin kaavasta 100 (tuhka + virtsahappo + raakaproteiini + raakakuitu -f- raakarasva), kaikki laskettuna kuiva-aineesta. Kokeessa todettu orgaanisen aineen sulavuus on samaa luokkaa mitä Lowman ja Knight (1970) ja Tinnemit ym. (1972) ovat todenneet. THOMASin (1970) saama tulos on korkeampi. Pässit olivat sulatuskyvyltään epätasaisia, kuten standardipoikkeamista voidaan nähdä. Kanansonnan typen sulavuus osoittautui erittäin hyväksi, kokonaistypen sulavuus oli peräti 88.4 %. Raakaproteiinin sulavuus (taul. 2) laskettiin siten, että virtsahappo katsottiin täysin sulavaksi. Myös ulkomaisissa tutkimuksissa typen sulavuus on todettu hyväksi (Smith 1974). Typettömien uuteaineiden sulavuus oli suhteellisen heikko. Tällainen tulos oli kuitenkin odotettavissa, koska kanansonnan uuteaineet koostuvat pääasiassa hemiselluloosasta ja ligniinistä; tärkkelystä ja sokeria on vain I—2 % kuiva- aineesta (taul. 3). Raakakuidun heikonlainen sulavuus oli niinikään odotettavissa, sillä kuitu on pääasiassa peräisin jyvien kuoriosista ja siten ksylaania ja selluloosaa. Raakarasvaa kanansonnassa on niin vähän, että sen sulavuudella ei ole merkitystä rehuarvolle. Energia- ja srv-arvo Energia-arvoa laskettaessa virtsahapon arvoksi katsottiin nolla. Sulavat aineet muunnettiin energiamääriksi rehuille tarkoitettujen ry- ja ME-kertoi- Taulukko 2. Dieettien ja differenssinä laskien kanansonnan sulavuudet, %. Table 2. Digestibilities of diets and of dried poultry manure calculated by difference, %. Perusdieetti Basal diet Koedieetti Exp. diet Kanansonta Poultry manure Org, aine Organic matter 81.8 tb 3.06 79.6 it 1.22 62.8 it 10.50 Raakaprot. Crude protein 79.5 ± 6.58 79.1 ± 2.01 1 ) 76.9 ± 10.911) Raakarasva Crude fat 82.4 i 4.80 76.4 ± 4.71 33.1 i 22.24 Raakakuitu Crude fibre 41.8 ± 6.18 39.7 ± 2.64 31.7 ± 13.87 Typett. u.a. N-free extract 87.1 ± 2.00 84.9 ± 0.84 57.5 ± 11.32 *) Kokonais-N virtsahappo-N; virtsahapon sulavuudeksi katsottu 100 %. Total N— uric acid N; uric acid taken as 100 % digestible. mien avulla (NJF;n rehutaulukot, 1969). Laskemalla saatu ry-arvo korjattiin kuitukorjauksella. Energia-arvoksi märehtijöillä saatiin seuraavat luvut; Kuiva-aineen ry-arvo 0.47 * korvausluku 2.13 » ME-arvo 1.58 Mcal. Jos kuivatussa sonnassa on 10 % vettä, on ry-arvo 0.42, korvausluku 2.4 ja ME-arvo 1.4. Keskiluokan heinässä vastaavat luvut ovat 0.44, 2.3 ja 1.76. ME-arvon mukaan arvostellen kanansonta on melko paljon heinää vähäarvoi- sempaa. Ry-arvossa ero on pieni, koska kuitukorjaus jää vähän kuitua sisältä- vässä kanansonnassa alhaiseksi. Kanansonnan energia-arvoon vaikuttavat lähinnä typettömien uuteaineiden ja raakaproteiinin pitoisuudet ja sulavuudet. Kuidun merkitys on vähäinen ja rasvan melkein olematon. Kanansonnalle ominainen korkea tuhkapitoisuus alentaa energia-arvoa. Lowman ja Knitht (1970) ovat määrittäneet kanansonnan sulavan energian arvon pässeillä ja siitä kertoimella (0.82 tai 0.74) muuntokelpoisen energian arvon. Jälkimmäinen kerroin antaa ME-arvoksi saman tuloksen (1.57 Mcal./ kg k.a.), mikä tässä kokeessa saatiin tavanomaisten rehujen laskumallia käyt- täen. Analyysituloksistakin päätellen heidän tutkimansa kanansonta oli tässä tutkitun kanssa varsin samanarvoista. Shannon ym. (1973) ovat todenneet häkkikanojen sonnan ME-arvoksi munivilla kanoilla keskimäärin 0.97 Mcal./ kg k.a. ja Harnisch (1974) 1.18 i 0.14 Mcal./kg. Kanansonnan arvo märehtijäin rehuna perustuu ratkaisevasti sen typpi- sisältöön ja typen hyväksikäyttöön. Typpipitoisuus riippuu kananrehun raaka- proteiinipitoisuudesta sekä tietyssä määrin myös rehun sulavuudesta. Tau- lukossa 3 nähdään rehun koostumuksen vaikutus sonnan koostumukseen. Luvut ovat munivilla kanoilla suoritetusta kokeesta, jossa vertailtiin erilaisia häkkikanojen täysrehuja. N:o 2 oli samaa rehuseosta, mitä kanat saivat silloin kun niiltä kerättiin sontaa sulavuuskokeeseen. Vertailusta käy ilmi että kanansonnan typpipitoisuuteen vaikuttaa rehun raakaproteiinipitoisuuden ohella sen kuitu- ja tärkkelyspitoisuus, koska niistä riippuu paljolti rehun sulavuus. Sulavuuskokeessa käytetyn kanansonnan typpipitoisuutta nosti pienessä määrin myös kanojen alhainen munintaprosentti (sonta kerättiin vasta mu- Taulukko 3. Rehunkoostumuksen vaikutus kanansonnan koostumukseen. Luvut ovat % k,a:sta. Table 7. Effect of feed on composition of poultry manure. Figures are percentages of dry matter. Rehu Feed Sonta Manure R. prot. R. kuitu Tärkkelys R. prot R. kuitu Tärkkelys Or. protein Cr. fibre Starch Cr. protein Cr. fibre Starch Rehu Feed no 1 21.3 » » » 2 20.8 » » » 3 19.2 » » »4 16.4 5.7 31.6 36.9 14.4 1.4 4.6 36.6 41.7 14,3 1.7 6.0 30.9 34.2 15.7 1.0 6,0 34.2 27.6 17.3 1.5 465 ninnan alussa olevilta nuorikoilta) sekä sonnan kuivaaminen päivittäin, mikä teki typpihäviöt pieniksi. Jos kanansonnan srv-arvo lasketaan kokonaistypen sulavuuskertoimen mukaan, saadaan tulokseksi 786 srv/ry. Oikeampi menetelmä lienee kuitenkin katsoa virtsahapon typen hyväksikäyttöarvoksi urean tapaan 70 %. Sen mukaan laskien kanansonta sisälsi 654 g srv/ry. Sulavuuskoe ja samoin kananrehun ja -sonnan typpipitoisuuden vertailu suoritettiin silloin, kun tehtaat eivät vielä olleet alentaneet täysrehujen raaka- valkuaisprosenttia. Kokeen kanansonta antoi sen vuoksi liian hyvän kuvan lähitulevaisuuden kanansonnan raakaproteiiniarvosta. Taulukon 3 tulosten perusteella voidaan päätellä, että jos kananrehun raakaproteiinipitoisuus alennetaan 14.5—15 %:n tasolle (n. 16—17 % k.a:sta), laskee kanansonnan raa- kaproteiinipitoisuus alle 30 %:n. Kuiva-ainekilon srv-määrä alenee silloin nyt todetusta yli 300 grammasta noin 200 grammaan, ehkä allekin. Kuitenkin kui- vattu kanansonta sisältää silloinkin noin 450 500 g srv/ry. Kanansonnan kivennäisarvo on korkea (taul. 1). Sulavuuskokeessa pässien dieettiin sisältyi kanansontaa 13 % ja kivennäislisänä annettiin ainoastaan ruokasuolaa. Vajausta muodostui vain kalsiumista (79 % dieetistä oli ohraa). Hivenaineita kanansontayhdistelmä sisälsi suuren ylimäärän (taul. 5). Typpi- ja kivennäistase Typpitase esitetään taulukossa 4. Rehuyhdistelmien raakaproteiinipitoisuus oli peruskokeessa 13.4 % ja kanansontakokeessa 16.6 % eli pitoisuudet ylittivät runsaasti ylläpitotarpeen. Energian saanti oli laskettu niukan ylläpitotarpeen mukaan. Koska koe-eläimet lisäksi olivat täysikasvuisia, ei mainittavaa typen varastointia ollut odotettavissa. Peruskokeen typpitase muodostui keskimäärin hiukan negatiiviseksi, kanansontakokeen vähän positiiviseksi. Kummankin kokeen aikana erittyneestä typestä noin 80 % erittyi virtsassa. Kivennäistaseet nähdään taulukossa 5. Kummassakin kokeessa eläimet olivat useimpien kivennäisten kohdalla tasapainossa. Kalsiumtase vaihteli saannin mukaan, sen sijaan melko suuri mangaani-vajaus peruskokeessa ei vaikuttanut taseeseen. Hivenaineiden runsas saanti kanansontakokeessa ei saanut aikaan niiden varastoitumista. Kokeessa todettiin, että hivenaineet erittyivät lähes kokonaan ja fosfori ja kalsium pääosaltaan sonnassa. Magne- siumista erittyi virtsassa noin 45 % ja natriumista ja kaliumista 70 —75 %. Dieetillä ei näihin lukuihin ollut vaikutusta. Taulukko 4. Typpitaseet. Table 4. Nitrogen balances Perusdieetti Koedieetti Basal diet Exp. diet Saanut N, g/pv 17.3 24.0 Intake of N, gjday Pidättynyt N, g/pv —0.21 + 1.68 +1.17 + 0.84 Retention of N, gjday 466 467 Taulukko 5, Kivennäistaseet. Table 5. Mineral balances. Ca P Mg Na K Cu Mn Zn % tarpeesta % of requirement1 )Saanut Intake Perusdieetti Basal diet 125 122 90 130 165 45 90 Koedieetti Exp. diet 77 93 136 130 330 270 160 Tase Balance g/pv - g/day mg/pv mgfday Perusdieetti Basal diet +1.70 +1.36 +0.05 +0.48 +0.14 —0.5 + 1.8 +3.3 0.29 ±0.50 ±0,05 ±O.ll ±0.62 ±1.7 ± 1.0 ±1.3 Koedieetti - Exp. diet -0.99 ±0.73 ±O.Ol ±0.51 -0.08 ±4.3 ± 3.0 ±4.0 ±0.59 ±0.91 ±0.04 ±0.29 ±0.71 ±l.O ±lO.l ±6.5 *) A.R.C. (1965) normien mukaan According to norms of A.B.C. (1965). Yhteenveto Munivien kanojen kuivatun sonnan energia-, valkuais- ja kivennäisarvoa tutkittiin sulavuus- ja tasokokeella neljällä täysikasvuisella pässillä. Perus- kokeessa rehuna oli ohra ja olki sekä tarpeelliset kivennäis- ja vitamiinitäy- dennykset. Toisessa kokeessa dieettiin sisältyi 13 % kanansontaa, joka sisälsi typpeä 6.7 % k.a:sta. Energiansaanti vastasi ylläpitotarvetta. Raakapro- teiinin ja monien kivennäisten saanti ylitti kanansontakokeessa normien mukaisen tarpeen. Kanansonnan orgaanisen aineen sulavuudeksi saatiin differenssinä laskien 62.8 % ja kokonaistypen sulavuudeksi 88.4 %. Energia-arvoksi tuli 1.58 Mcal. ME tai 0.47 ry/kg k.a. ja N-arvoksi 650 g srv/ry. Typen ja useimpien kivennäisten suhteen eläimet olivat tasapainossa eikä dieettien välillä ilmennyt selvää eroa. 468 KIRJALLISUUTTA Blair, R. & Knight, D, W. 1973 Recycling animal wastes. Part 2. Feeding recycled wastes to poultry and livestock. Feedstuffs 45, 12:31 36. Harnisch, S. 1974. Energie- und Stickstoffumsatz nach Verfiitterung von Gefliigel-Trockenkot an Legehennen. Arch. Gefliigelk. 38:1—4. Hyvärinen, A., Jännes, J. .Nikkilä, E., Saris, N.-E. & Vuorio, P. 1972. Kliiniset laborato- riotutkimukset. 158 p. Porvoo— Helsinki. Lowman, B. G. & Knight, D. 1970. A note of the apparent digestibility of energy and protein in dried poultry excreta. Anim. Prod, 12: 525 528. NJF. 1969 Fodermiddeltabel. 40 p, Gjovik. Rohde, E. 1971. Gute Ergebnisse mit getrocknetem Hiihnerkot in der Futterration von Mast- bullen. Tierzucht 25: 418—419. Salo, M-L. & Salmi, M. 1968. Determination of starch by the amyloglucosidase method. J., Scient. Agric. Soc. Eini. 40: 38—45. Shannon, D. W. F., Blair, R. & Lee, D. J. W. 1973. Chemical and bacteriological composition and the metabolizable energy value of eight samples of dried poultry waste produced in the United Kingdom. 4th Europ. Poult. Conf., London, 487 494. Smith, L. W. 1974. Dried poultry manure used as sheep ration protein supplement. Feeds- tuffs 46: 9:32. Taussky, H. H. & Shore, E. 1953. A micro-colorimetric method for the determination of inorganic phosphorus. J. Biol. Chem. 202:675 685. Thomas J. W. 1970. Acceptability and digestibility of poultry and dairy wastes by sheep. Mich. Agr. Exp. Sta. Res. Rep. 117:42—44. Thomas, J. W., Yu Yu, Tinnimitt, P. & Zindel, H. C. 1971. Dehydrated poultry waste as a feed for milking cows and growing sheep. J. Dairy Sci. 55; 126 1265. Tinnimit, P., Yu Yu, McGuffey, K. & Thomas, J. W. 1972. Dried animal waste as a protein supplement for sheep. J. Anim. Sci. 35:431 435.