Journal of the Scientific Agricultural Society of Finland Voi. 46, Supplement: 1—459, 1974 MaataloustieteellinenAikakauskirja, erikoisnumero VANHA MAATALOUTEMME MAATALOUS JA MAATALOUSVÄESTÖ SUOMESSA PERINNÄISEN MAATALOUDEN LOPPUKAUDELLA 1720-LUVULTA 1870-LUVULLE Abstract: Old traditional agriculture in Finland in the 18th and 19th centuries ARVO M. SOININEN SUOMEN MAATALOUSTIETEELLINEN SEURA HELSINKI https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 Julkaistu myös sarjassa Published also in serial: Historiallisia Tutkimuksia, julkaissut Suomen Historiallinen Seura, 96 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 SOININEN, ARVO M. 1974. Old traditional agriculture in Finland in the 18th and 19th centuries. J. Sclent. Agric. Soc. Finl. 46, Supplement: 1—459. Abstract. The present study deals with the last continuous period of traditional farming in Finland, where old-type farming ended only in the 1870’s. Farm eco- nomy of the period in question was to a large degree based on self-sufficiency which involved many-sided and varied farm activities. At the same time crop husbandry was heavily predominant since the production of bread grain was of foremost importance. Characteristic of the crop husbandry was the use of varied and greatly differing farming methods. Technical development in this sector, as in all farm agriculture, was at the time minimal, and production could be increased only by extending the area under cultivation. The approximately six-fold population increase in Finland between the 1720’s and the 1870’s necessitated a rapid expansion in the area of cultivated land. In the 18th century the production of bread grain seems to have grown at about the same rate as the increase in population, but in the 19th century agricultural production began to lag behind to an increasing degree. The present study attempts to examine the factors that led to this development and to pay special attention to the structure of agricultural farming. Many different factors contributed to the slowing down grain production. The chief factor was the decline in the 19th century of the method of farming based on the bum-beating which had formed the basis of crop husbandry in eastern Finland in the previous century. As a joint result of various factors Finland became in the 19th century a country that had an underproduction of grain, the deficiency was covered by grain bought from Russia. The import of grain was made possible by the increased sales of livestock and forestry products. Independent fanners could cope with this changed state of affairs relatively well, but the landless population, in particular the casual farm workers, was faced with a difficult situation owing to the reduced possibilities of work. By the end of period the landless population already formed a large agricultural proletariat which developed into a heavy burden on the entire economic life of Finland for a long time to come and in fact right until the era of modern agriculture. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 Forssan Kirjapaino Oy • Forssa 1975 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 ESIPUHE Parikymmentä vuotta sitten Rantasalmen pitäjän historiaa tehdessäni jouduin paikallishistorian tasolta kiinnittämään huomiota eräisiin maataloushistoriamme ongelmiin, jotka jäivät jatkuvasti askarruttamaan mieltäni. Jo tällöin havaitsin eräänlaista toispuoleisuutta agraarihistoriallisessa tutkimuksessamme. Agraarista sosiaalihistoriaa ja maatalousväestön oikeudellista asemaa on maassamme tutkit- tu intensiivisesti, ja siitä on korkeatasoisia tutkimuksia. Sen sijaan maatalou- den teknis-taloudellista kehitystä on tutkittu suhteellisen vähän, ja laaja-alaisim- mat tutkimukset keskittyvät ensisijaisesti viimeisen sadan vuoden eli uuden mo- dernin maatalouden aikaan. Vanhaa perinnäistä maataloutta on eräitä sup- pea-alaisia erikoisteoksia lukuun ottamatta käsitelty pääasiassa paikallishis- torian puitteissa. Maatalouden eri haaroja aina erilaisia kasvinviljelymenetelmiä myöten on usein esitelty itsenäisinä ja toisistaan riippumattomina kokonaisuuk- sina ja jätetty liian vähälle huomiolle se, että kaiken maataloudellisen toiminnan perusyksikkönä on maatila ja että maatilatalouden toimintojen kokonaisuus on määrännyt tilan asukkaiden toimeentulon. Tämä asiaintila herätti minussa aja- tuksen yrittää sellaisen maataloushistoriallisen esityksen kirjoittamista, jossa pää- paino on maatalouden talouskehityksessä ja jossa maatilatalouden kokonaisuus sekä sen eri osien väliset vuorovaikutussuhteetovat keskeisessä asemassa. Ajanjakson valintaan on vaikuttanut se, että maatilatalouden kokonaisuuden pirstoutuminen maataloushistoriallisessa tutkimuksessa koskee nimenomaan van- haa perinnäistä maatalouttamme. Kun 1700-lukua varhaisempi lähdeaineisto ei tarjoa riittävää pohjaa perinnäisen maatalouden rakenteen selvittämiseksi, oli il- man muuta selvää, että 1700- ja 1800-lukujen perinnäinen maatalous on tut- kimuskohteena ensisijainen. Mielenkiintoani juuri tähän aikaan lisäsivät vielä eräät 1800-luvun maataloudellisessa kehityksessä ilmenevät ristiriitaiset piirteet, toisaalta se, ettei maatalous kyennyt tarjoamaan riittäviä toimeentulomahdolli- suuksia koko maatalousväestölle, niin että muodostui selvää maatalouden liika- väestöä, ja toisaalta se, että maataomistavan talonpoikaisväestön toimeentulo oli selvästi paranemassa. Alkuperäinen kysymyksenasetteluni oli: Oliko 1800- luvulla maataloustuotanto riittämätön koko maatalousväestön tarpeisiin nähden, vai oliko kysymys sinänsä riittävän tuotannon jakaantumisesta epätasaisesti maa- talousväestön eri sosiaaliryhmien kesken? Tutkimuksen kestäessä on käynyt ilmi, että tämä kysymyksenasettelu on ollut liian suoraviivainen, eikä vastaus ole suinkaan yksiselitteinen. Tutkimustyössä esiintyneistä monista vaikeuksista on syytä mainita 1700-luvun https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 6 ja 1800-luvun alun maatalouskirjallisuuden problemaattinen lähdearvo. Tämän ajan maatalouskirjailijat kirjoittivat agraarisen yhteiskunnan lukijakunnalle, joka kauttaaltaan omakohtaisesti tunsi maatalouden yleisen rakenteen ja käytössä olleet viljelymenetelmät. Kirjailijoiden ei ollut tarpeen tätä selostaa, vaan he saattoivat keskittyä joko paikallisten ym. erikoisuuksien kuvaamiseen tai maa- talouden kehittämiseen tähtäävien uudistusehdotusten tekoon. Kirjallisuudessa puhutaan enemmän siitä, miten asioiden maataloudessa pitäisi olla, kuin siitä, miten ne itse asiassa olivat. Tavanomainen maatalouskäytäntö tulee esiin verra- ten harvoin ja tällöinkin usein vain välähdyksenomaisesti. Kuvaa maatalouden todellisesta tilasta on pitänyt yrittää luoda kiertoteitse monesti hyvinkin vaival- loisin kriittisin vertailuin. Vielä lienee syytä huomauttaa, että pyrittäessä keskittymään maatalouden tek- nis-taloudelliseen kehitykseen on maatalousväestön sosiaalisen ja oikeudellisen ase- man kuvaamisessa tyydytty vain viittauksenomaisiin mainintoihin, varsinkin kun tästä puolesta agraarihistoriaa on runsaasti tutkimuksia. Viittaan vain yleisesityk- sinä Eino Jutikkalan tunnettuun Suomen talonpojan historiaan ja Pekka Haata- sen teokseen Suomen maalaisköyhälistö. Pääosan tutkimustyöstä olen tehnyt Valtion Yhteiskuntatieteellisen Toimikun- nan tutkijana. Olen hyvin kiitollinen täten avautuneista tutkimusmahdollisuuk- sista. Erityisessä kiitollisuudenvelassa olen toimikunnan pitkäaikaiselle puheen- johtajalle, prof. Heikki Warikselle, joka työni kaikissa vaiheissa on minua monin tavoin tukenut. Käytännön työmahdollisuudet prof. Sven-Erik Aströmin johta- massa Taloushistorian tutkijaryhmässä ja Helsingin Yliopiston talous- ja sosiaali- historian laitoksessa ovat minulle myös olleet suuriarvoisia. Kyösti Haatajan ra- hastoa kiitän sen myöntämästä apurahasta. Maataloudellisina asiantuntijoina ovat keskeiset luvut lukeneet jo työn konsep- tivaiheessa prof. Otto Valle ja maat.metsät.lis. Eero Valle (kasvinviljely), yli- opettaja, agr. Ester Castren (karjatalous) sekä prof. Olli Makkonen (metsä- talous). Olen heille kiitollinen monista huomautuksista, jotka olen yrittänyt ottaa varteen työtä viimeistellessäni. Kiitokseni ei enää tavoita prof. Otto Vallea, jonka kanssa sain käydä monia antoisia keskusteluja. Kaskiviljelyn osalta olen käyttänyt hyväkseni jo väitöskirjaa tehdessäni tältä alalta saamiani monia asian- tuntijaneuvoja. Erityisesti muistan samoin jo kiitokseni tavoittamattomissa olevia metsätieteilijöitä, prof. Olli Heikinheimoa ja dos. Ilmari Schalinia. Karttojen teknisestä suunnittelusta on minun kiittäminen fil.maist. JussiKeinästä. Asiantuntijaneuvoja sekä apua käytännön kysymyksissä ja työsuorituksissa olen saanut niin monilta eri henkilöiltä, että minun on mahdoton heitä kaikkia tässä mainita. Lämpimät kiitokseni heille jokaiselle. Suomen Historiallista Seuraa ja Suomen Maataloustieteellistä Seuraa kiitän siitä, että ne ovat ottaneet tutkimukseni julkaisusarjoihinsa. Helsingissä, syyskuussa 1974 Arvo M. Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 SISÄLLYSLUETTELO Karttojen luettelo 9 Taulukkojen luettelo 10 I. PERINNÄISEN MAATALOUDEN YLEISPIIRTEITÄ 13 1. Kasvinviljelyvaltaisen maatalouden perusrakenne 13 2. Maatalousalueet 1700- ja 1800-luvuilla 16 IL MAATALOUSVÄESTÖ JA SEN KEHITYS 20 1. Maatalousväestö ammatissa toimivan väestön valtaosana 20 2. Maatalousväestön eri sosiaaliryhmät ja niiden asema maataloudessa 28 111. KASVINVILJELY MAATILATALOUDEN PERUSTANA 50 1. Perinnäisen kasvinviljelyn rinnakkaismenetelmät ja erilaiset tilukset 50 2. Kaskiviljely, tärkeä mutta taantuva viljelymenetelmä 54 Kaskiviljely perinnäisessä maataloudessa 54 Kaskiviljelyn levinneisyys 55 Kaskiviljelyraenetelmät 58 Kaskiviljelyn tuottavuus 65 Valtiovalta ja kaskiviljely 72 Kaskiviljelyn merkitys 75 3. Peltoviljely kasvinviljelyn paikallaanpysyvänä päämenetelmänä 76 Perinnäisen peltoviljelyn erilaiset pellot 76 Perinnäisen peltoviljelyn menetelmät 77 Eri peltoviljelymenetelmien levinneisyys 86 Uusien peltoviljelymenetelmien saapuminen Suomeen 1800-luvulla .... 96 Peltojen muokkaus 100 Peltojen lannoitus 105 Peltojen ojitus 113 Satomäärät perinnäisessä peltoviljelyssä 116 Peltoalat 1700- ja 1800-luvuilla 127 Peltoalan vai väestön kasvu nopeampaa? 135 4. Suoviljely yrityksenä laajentaa viljelyalaa 138 Suoviljely ja niittyviljely 138 Suon viljeleminen kydöttämällä 139 Sekoitus- ja peittoviljelymenetelmät 142 Suoviljelyn tuotto 144 Suoviljelyn levinneisyys 1700- ja 1800-luvuilla 145 Valtiovalta ja suoviljely 149 5. Heikosti kehittynyt niittyviljely kasvinviljelyn kehityksen jarruna 150 Niittyviljely perinnäisessä maataloudessa 150 Niityt ja niiden hoito 151 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 8 Niittyjen tuotto 155 Niittyalat 156 Järvenlaskut 162 6. Viljelykasvit 1700- ja 1800-luvuilla 165 Tärkeimmät viljelykasvit ja niiden viljely 165 Ruis 168 Ohra 171 Kaura 171 Vehnä 173 Tattari 174 Palkokasvit 174 Juurikasvit 176 Kaali 177 Humala 177 Pellava ja hamppu 178 Tupakka 181 Peruna 181 7. Viljantuotanto ja viljaomavaraisuus 1700- ja 1800-luvuilla 186 IV. KARJATALOUDEN KEHITYS KASVINVILJELYN LISÄKKEESTÄ IT- SENÄISEKSI MAATILATALOUDEN HAARAKSI 200 1. Lannantuotanto karjatalouden päätehtävänä perinnäisessä maatilatalou- dessa 200 2. Karjamäärä ja sen muutokset karjatalouden kehittyessä 201 3. Karjamäärät maan eri osien karjataloudessa 206 Karjanhoitoalueet ja niiden erikoispiirteitä 206 Karjakannan alueellinen jakaantuminen ja sen kehitys 208 4. Pedot ja karjataudit karjatalouden vitsauksena 218 5. Karjanhoidon taso ja kotieläinten arvojärjestys ruokinnassa 223 6. Varsinaiset karjantuotteet lannantuotannon ’’sivutuotteina” 227 7. Karjatalouden uudistuminen ja varsinaisten karjantuotteiden tuotannon nouseminen karjatalouden päätehtäväksi 238 Karjanhoidon uudistus ja karjanjalostus 238 Karjantuotteiden kasvava menekki ja nousevat hinnat 243 Hevos- ja lammastalous 250 Karjatalouden asema aikakauden lopulla 252 V. METSÄTALOUS PERINNÄISEN MAATILATALOUDEN VÄHÄMER- KITYKSELLISIMPÄNÄ HAARANA 253 1. Metsätalouden jakaantuminen ansio- ja kotitarvemetsätalouteen 253 2. Ansiometsätalous metsäpolitiikan puristuksessa sekä sen vapautuminen ja nousu aikakauden lopulla 255 Tervatalous 256 Puun vienti 260 Metsäpolitiikka puun viennin ja metsätalouden kannattavaisuuden jar- runa 270 Kotimaassa myyty puu 279 Puutavaran myyntialueet 283 3. Tuhlaileva kotitarvemetsätalous arvottomissa metsissä 292 4. Metsätalouden merkitys maatilataloudessa 300 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 9 VL SIVUELINKEINOJEN MERKITYS MAATALOUSVÄESTÖN TOI- MEENTULOLLE 302 VII. MAATALOUSPOLITIIKKA JA TOIMINTA MAATALOUDEN EDISTÄ- MISEKSI 307 1. Maatalouspolitiikan yleisluonne: paljon puhetta, vähän tuloksia 307 2. Isojako, maatalouspolitiikan tärkein ja kauaskantoisin aikaansaannos .... 309 3. Kruunun uudisasutustoiminta ja sen laihat tulokset 322 4. Lampurilaitos yrityksenä kehittää maataloutta 1700-luvulla 328 5. Suomen talousseura ja maanviljelysseurat maataloutta edistämässä 330 Suomen talousseura 330 Läänien maanviljelysseurat 337 Paikallinen maamiesseuratoiminta 340 6. Maatalousopetuksen alkuvaiheet 342 7. Pitäjänmakasiinit eli lainajyvästöt yrityksenä järjestää viljan varastointia 347 8. Maataloushallinnon järjestäminen aikakauden lopulla 349 VIII. MAATALOUSVÄESTÖN TOIMEENTULO 1700-LUVUN JA 1800-LU- VUN ALUN TASAISEN KEHITYKSEN VUOSINA 351 1. Maatalouden tuotto ja väestön toimeentulo 351 2. Maataloudessa oli raha tiukassa 356 3. Maatalousväestön elintaso ja erot sen eri sosiaaliryhmien välillä 365 4. Maatalouden verorasitus 373 IX. PERINNÄISEN MAATALOUDEN LOPPUKRIISI 382 1. Kaskiviljelyn taantumisen aiheuttama vaikea kriisitilanne 382 2. Peltoalueen maatalouden kehitys kohti kasvavia tuloeroja maatalousväestön piirissä 394 3. Maatalouskriisin huipentuma nälkävuodet 1860-luvulla 402 4. Kohti uutta maataloutta 410 Lähteet 416 Lähteiden käyttö ja merkitseminen 416 Lyhenteet 418 Lähdeviitteet 419 Summary 448 KARTTOJEN LUETTELO List of maps 1. Suomen maatalousalueet 1800-luvun alkupuolella. The agricultural districts of Finland in the early 1800’s. 19 2. Suomen kaski viljelyalueet 1830-luvulla. The burn-beating districts of Finland in the IB3o’s 57 3. Peltoviljelymenetelmien likimääräinen levinneisyys 1700-luvun loppupuolella. The averages distribution areas of cultivation methods in fields in the late 1700’s. 88 4. Peltoviljelymenetelmät 1870-luvun lopulla. Cultivation methods in fields in the late 1870’s 89 5. Kansanomaisten auratyyppien levinneisyys Distribution areas of old plough- types 101 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 10 6. Suoviljely 1830-luvulla. Burn over marsh land cultivation in the 1830’s 147 7. Metsäntuotteiden myyntialueet 1800-luvun puolivälissä. Sale districts of forest products in the middle 1800’s 285 8. Myyntiä varten harjoitettu kotiteollisuus Suomessa 1800-luvun alkupuolella. Domestic handicrafts produced for the market in the early 1800’s 305 9. Talonpoikaisväestön myyntituotteet ja rahatulolähteet 1830-luvulla. Sales pro- ducts and sources of monetary income for rural population in the IB3o’s 362 10. Viljatilanne normaalivuosina 1830-luvulla. Situation of cereals in normal years in the 1830’s 368 Kartat n:o I—4, 6—7, 9—lo alkuperäiskarttoja. Kartta n:o 5 K. Vilkunan ja T. Itko- sen mukaan (K. Vilkuna, Die Pluggeräte Finlands, ja Suomen kartasto 1925 23:12). Kartta n:o 8 P. Virrankosken mukaan (P. Virrankoski, Myyntiä varten harjoitettu kotiteollisuus Suomessa autonomian ajan ulkopuolella, kartta s. 433). Alkuperäiskarttojen lähdeaineisto: Kartat n:o 2,6, 9, 10: Böckerin kokoelma, VA.— Kartta n:o 7: Böckerin kok., VA, ja C. W. Cyldenin metsätilasto v. 1851, Metsähallitus, VA.— Kartta n:o 4: Kuvernöörien viisivuotiskertomusten taulukkoliitteet 1876—80 ja 1881—85, Tilastokeskus, sekä niiden tilakohtainen perusaineisto 1881—82, Kamarikont- tori, Sen. ark. VA.— Kartta n:o 3: Retrospektiivinen hahmotelma kartan n:o 4 poh- jalta käyttäen Böckerin kokoelman, paikallishistoriallisen kirjallisuuden ja 1700-luvun ko- tiseutukuvausten tietoja. TAULUKKOJEN LUETTELO List of tables 1. Ammatissa toimiva väestö ja maatalousväestö Total and agricultural employ- ment 22 2. Maatalousväestön osuus ammatissa toimivasta väestöstä The per cent of agri- cultural employment in total employment 24 3. Maaseutuväestön ja maatalouden ammatissa toimivien miesten jakaantuminen alueittain The distribution by area of rural population and agricultural male employment 26 4. Maatalouden ammatissa toimivat miehet sosiaaliryhmittäin Agricultural male employment by social groups 33 5. Maatalousväestön eri ryhmien kasvu vv. 1825—1875 The growth of agricultu- ral employment by groups, 1825—1875 34 6. Arvio maatalouden ammatissa toimivien miesten jakaantumisesta talollisväestöön ja tilattomiin Estimated distribution of agricultural male employment between landowners and landless 35 7. Torpparien lukumäärä vv. 1728—1875 The number of crofters, 1728—1875 39 8. Maatalouden ammatissa toimivat miehet alueittain Agricultural male employ- ment by area 43 9. Irtaimen työväen lisääntyminen alueittain vv. 1825—1875 The growth of ca- sual farm workers by area, 1825—1875 44 10. Pellon ja niityn suhde v. 1880 Ratio of fields and meadows, 1880 106 11. Pellon ja niityn suhde eräillä kahdesti mitatuilla tiloilla Ratio of fields and meadows on selected farms 107 12. Kylvötiheys pellossa 1830-luvulla - Density of sowing in fields in the IB3o’s 117 13. Keskimääräissatojen jyväluvut pellossa 1830-luvulla Average seed!harvest ra- tio in fields in the IB3o’s 118 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 11 14. Keskimääräiset pinta-alasadot pellossa 1830-luvulla - Average harvest per unit of area in the 1830’s 121 15. Kauran jyväluvut w. 1824—27 ja 1866—75 Seed/harvest ratio of oats, 1824—27 and 1866—75 126 16. Suomen peltoala 1800-luvun loppupuolella - Finland’s arable land in the late 1800’s 130 17. Peltoalaotantatutkimuksen aineisto Material used in the study of arable land 132 18. Pelto- ja niittyalan kasvu kahdesti mitatuilla tiloilla The increase of fields and meadows on selected farms 133 19. Peltoalan ja väkiluvun kasvu kahdesti mitatuilla tiloilla The growth of arable land and population on selected farms 137 20. Suomen niittyala 1800-luvun loppupuolella Finland’s meadow area in the late 1800’s 158 21. Niittyala kahdesti mitatuilla tiloilla Meadows on selected farms 160 22. Rukiin, ohran ja kauran kylvömäärien suhteet The shares of sown seed for rye, barley and oats 167 23. Kauran kylvömäärän prosentuaalinen jakautuminen viljelyalueittain vv. 1825 ja 1880 Percentage distribution of sown oats by cultivation districts, 1825 and 1880 172 24. Viljan nettotuonti ja -vienti vv. 1812-—lBBO The net foreign trade of cereals, 1812—1880 190 25. Leipäviljattanne Suomessa vv. 1848—1880 The situation of bread cereals in Finland, 1848—1880 194 26. Keskimääräinen leipäviljattanne Suomessa vv. 1848—1880 The average situa- tion of bread cereals in Finland, 1848—1880 195 27. Kauran tuotanto, kauppa ja kulutus vv. 1848—1880 Production, trade and consumption of oats, 1848—1880 199 28. Karjamäärät vv. 1805—1880 Number of livestock, 1805—1880 203 29. Karjakannan vahvuus väestöön verrattuna vv. 1825, 1855 ja 1880 Livestock compared to the population, 1825, 1855 and 1880 205 30. Karjakanta alueittain w. 1825, 1855 ja 1880 Livestock by provinces and districts, 1825, 1855 and 1880 210 31. Karjamäärät henkeä kohti vv. 1825, 1855 ja 1880 Per capita livestock supply, 1825, 1855 and 1880 212 32. Pohjanmaan karjakanta v. 1751 Livestock of Ostrobothnia, 1751 213 33. Suomen voinvienti vv. 1814—1860 Finland’s butter export, 1814—1860 .... 232 34. Keskimääräinen voinvienti Suomesta w. 1814—1860 Finland’s average butter export, 1814—1860 234 35. Suomen voinvienti vv. 1861—1880 Finland’s butter export, 1861—1880 .... 244 36. Keskimääräinen voinvienti Suomesta vv. 1861—1880 Finland’s average butter export, 1861—1880 245 37. Voin vientihintaindeksejä vv. 1865—1870 Export price index of butter, 1865—1870 246 38. Voin vientimäärät ja vientihintataso 1870-luvulla Volume and export price index of butter in the IB7o’s 247 39. Puun poistuma Suomen metsistä The drain of woods from Finland’s forests 254 40. Vaasan läänin puunkäyttöarvio 1870-luvun alusta Estimate of wood used in the province of Vaasa in the early 1870’s 255 41. Suomen keskimääräinen tervanvienti Ruotsin vallan aikana Finland’s average tar exports during Swedish rule 257 42. Suomen tervanvienti 1800-luvulla Finland’s tar exports in the 1800’s 258 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 12 43. Sahatavaran vienti keskimäärin vuodessa 1780-luvulla Average annual exports of sawn lumber in the I7Bo’s 264 44. Sahatavaran vienti w. 1815—1881 Export of sawn lumber 1815—1881 .... 264 45. Puutavaran viennin tärkeimmät artikkelit 1780-luvulla, 1815, 1850 ja 1872 —- Most important articles in lumber exports in the 1780’s, 1815, 1850 and 1872 266 46. Metsäntuotteiden vienti raakapuuna - Wood products exports in raw timber 269 47. Valtion metsistä myydyn puun keskihinnat vv. 1861—1880 Average prices of lumber sold from state forests, 1861—1880 276 48. Arvio puutavaran hintatason yleiskehityksestä vv. 1841—1880 Estimate of lumber price index, 1841—1880 276 49. Rautateollisuuden raakapuun kulutus The consumption of raw timber by the iron industry 280 50. Kaupunkien poltto- ja rakennuspuun kulutus vv. 1815—1872 Urban con- sumption of fire and construction woods 281 51. Puun kotitarvekulutuksen arvioitu kehitys vv. 1750—1872 - Estimated con- sumption of woods by households, 1750—1872 294 52. Arvio puun hyötykäytöstä v. 1850 Estimate of wood use, 1850 300 53. Isojaossa jaettu tilusala Suomessa vv. 1757—1875 Farm lands divided during Finland’s enclosure, 1757—1875 314 54. Maatalousväestön rahanhankintakeinot 1830-luvulla Sources of monetary in- come of rural population in the IB3o’s 358 55. Maavero 1780-luvulla Land tax in the 1780’s 377 56. Kruunun maavero eräissä pitäjissä 1780- ja 1870-luvuilla Crown tax in selec- ted parishes in the 1780’s and IB7o’s .■ 379 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 I PERINNÄISEN MAATALOUDEN YLEISPIIRTEITÄ 1. KASVINVILJELYVALTAISEN MAATALOUDEN PERUSRAKENNE Suomen maatalouden kehityksessä on havaittavissa suuri murroskausi 1800- luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Tämän murroksen omakohtaisesti koke- nut tunnettu maatalousmies Gösta Grotenfelt on luonnehtinut tätä murrosta edeltävää kehityskautta primitiivisen maatalouden ajaksi ja sen jälkeistä kaut- ta rationaalisen maatalouden ajaksi. 1 Muutos vuosisadan vaihteen kahden puo- len oli niin suuri, että Grotenfelt näki vanhan maatalouden kovin alkeellisena uuteen maatalouteen verrattuna. Jos taas vanhaa maataloutta tarkastelee oman aikansa tekniikan ja sen mahdollisuuksien taustaa vasten, voi siinä havaita piir- teitä, jotka ovat pitkän kehityksen tulosta, ja menetelmiä, joissa ajan tekninen tietämys on käytetty tarkoin hyväksi. Vanhaa maataloutta voi tuskin ilman muuta leimata niin alkeelliseksi, että se oikeuttaisi puhumaan primitiivisestä maataloudesta. Vanhan ja uuden maatalouden ero tulee ehkä selvimmin näkyviin, kun ver- taa teknisten ja taloudellisten muutosten vauhdissa ilmenevää eroa. Vanhassa maataloudessa muutokset olivat moderniin maatalouteen verrattuna niin hitaita, että vanha maatalous näyttää kehityksessään melkein paikallaan seisovalta. Maa- talouden harjoittamistapa kulki yleensä perintönä isältä pojalle sukupolvien ajan lähes samanlaisena. Traditionaalisuus oli niin hallitseva piirre, että vanhaa maataloutta voisi lähinnä luonnehtia perinnäiseksi ja puhua perinnäisen maa- talouden ajasta. Ei ole kuitenkaan syytä liiaksi korostaa perinnäisen maatalouden paikal- laanpysyvyyttä. Talouselämä ei koskaan polje täysin paikallaan, ja maatalou- den on pitänyt myös jatkuvasti muuttua olosuhteiden mukana. Muuttuminen on kuitenkin ollut hidasta ja perinnäiselle maataloudelle ominainen piirre näyt- tää olleen se, että tekninen kehitys on ollut vielä hitaampaa kuin taloudellinen. Teknistä kehitystä on hidastanut erityisesti perinnäisen maatalouden aikana yleinen maatalousväestön valtaosan alhainen tulotaso. Lähellä toimeentulomini- miä eläneellä viljelijällä ei yksinkertaisesti ollut varaa epävarmoihin kokei- luihin, ja hän uskalsi omaksua uusia viljelymenetelmiä vasta sen jälkeen, kun oli vakuuttunut niiden etevämmyydestä vanhoihin verrattuna. Pääoman puute oli myös pahana jarruna. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 14 Taloudellista liikkumavaraa antoi kuitenkin maatilatalouden monipuolisuus. Kasvinviljelyssä tunnettiin yleensä useampia rinnakkaismenetelmiä. Karja- ja metsätalous kuuluivat jokseenkin kaikkien maatilatalouksien toimialaan. Lisäksi sivuelinkeinojenkin harjoittamiseen oli paikoitellen mahdollisuutta, ja maatila- talouden suuri omavaraisuusaste piti yllä monipuolista työtaitoa. Teknisen ke- hityksen hitauden vastapainona oli taitojen monipuolisuus, joka teki mahdol- liseksi sen, että maatalous kykeni melko joustavasti mukautumaan talouselämän muutoksiin siirtämällä taloudellisen toiminnan painopistettä maatilatalouden si- sällä tarvitsematta pyrkiä maataloustekniikan kehittämiseen. Tässä mielessä pe- rinnäinen maatalous ei ole ollut läheskään niin paikallaanpysyvää, kuin miksi se usein on leimattu. Vaikka Suomen maatalouden kehityksessä koko historiallinen aika aina 1800- luvun loppupuolelle saakka kuului perinnäisen maatalouden aikaan, voidaan perinnäisessä maataloudessakin nähdä eri kehityskausia. Esihistoriallisen ajan lopulla ja varhaiskeskiajalla oli maatilataloudelle ominaista kasvinviljelyn ja eränkäynnin muodossa harjoitetun maa- ja metsätalouden yhdistelmä, joka myöhäiskeskiajalla alkoi vähitellen syrjäytyä kasvinviljelyvaltaisen maatilata- louden tieltä. Koko uuden ajan perinnäiselle maataloudelle olikin ominaista selvä kasvinviljely- ja nimenomaan viljanviljelyvaltaisuus pitkälle omavaraisen maatilatalouden monipuolisuudesta huolimatta. Uuden ajan perinnäisessä maa- taloudessa voidaan silti erottaa kaksi erilaista kehityskautta. Ensimmäiselle kehityskaudelle oli luonteenomaista väestönkasvun vähittäinen hidastuminen ja taloudellisen aktiviteetin väheneminen, joka erityisesti ilmenee talojen autioi- tumisena 1500-luvun lopulla ja 1600-luvulla. Väestökehitys ja taloudellinen aktiviteetti olivat aivan toisenlaisia perinnäi- sen maatalouden viimeisellä kehityskaudella 1700- ja 1800-luvulla. Tämä pe- rinnäisen maatalouden loppukausi, joka alkoi pitkällisen sota-ajan jälkeen 1720- luvulla ja päättyi suunnilleen 1870-luvulla, on ollut varsin merkityksellinen maa- talouden myöhemmälle kehitykselle aina meidän päiviimme saakka. Tunnus- omaista tälle aikakaudelle oli voimakas väestönlisäys ja se, että maatalousväes- tön suhteellinen osuus Suomen koko ammatissatoimivasta maaseutuväestöstä oli noin 9/10 ja pysyi koko ajan likimain samana. Kun väestömäärä lisääntyi 1720-luvulta 1870-luvulle lähes kuusinkertaiseksi, oli maatalouden laajennut- tava nopeasti kyetäkseen tarjoamaan kasvavalle väestölle riittävän toimeen- tulon. Pääkysymykseksi perinnäisen maatalouden loppukauden kehitystä tar- kasteltaessa nouseekin se, kykenikö maataloustuotanto kasvamaan väestönlisäystä vastaavasti. Jos kysymystä tarkastellaan suoraviivaisesti 1870-luvun tilanteen valossa, voi- daan heti todeta, että kotimainen viljantuotanto ei riittänyt kattamaan ku- lutusta ja että maatalous ei ilmeisestikään kyennyt antamaan koko maata- lousväestölle riittävää toimeentuloa. Silti ei voida ilman muuta sanoa, että maatalouden kehitys olisi jäänyt jälkeen väestönkasvusta. Maatilatalouden ra- kenne oli 1870-luvulla selvästi muuttumassa ja vain kasvinviljelyssä on ha- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 15 väittävissä alituotantoa, kun taas karjatalous- ja metsätaloustuotteita kyettiin viemään maasta huomattavia määriä. Toisaalta osa maatalousväestöstä oli il- meisen hyvinvoipaa siitä huolimatta, että maatalous ei antanut koko siinä työs- kentelevälle väestölle riittävää toimeentuloa. Tilannetta alueellisesti tarkastelta- essa voidaan lisäksi havaita huomattavia eroja maan eri osien välillä. Vaikka ensisilmäyksellä näyttääkin siltä, että maatalouskehitys olisi jäänyt jälkeen väestönkehityksestä, vastaus kysymykseen väestökehityksen ja maatalous- kehityksen suhteesta ei ole tilannetta lähemmin tarkasteltaessa suinkaan näin yksinkertainen. Maatalouden kehitystä selviteltäessä on otettava huomioon, että talousyksik- könä oli ja on edelleenkin maatila, jonka eri taloudelliset toiminnat muodostavat kokonaisuuden, maatilatalouden, ja viljelijän toimeentulo muodos- tuu maatilatalouden kokonaistuotosta. Alituotanto maatilatalouden yhdellä sek- torilla ei välttämättä merkitse koko maatilatalouden heikkoa tuottoa ja vilje- lijän riittämätöntä toimeentuloa. Vaikka kasvinviljely olikin perinnäisen maata- louden loppukaudella maatilatalouden tärkein sektori, se ei yksin määrännyt tilan tuottoa. Maatalousväestön kohdalla taas on otettava huomioon, että koko tä- mä väestö ei ollut viljelijäväestöä, vaan osa ja juuri perinnäisen maatalouden loppukaudella yhä suurempi osa maatalousväestöä oli tilatonta maatalous- työväkeä. Keskimääräisesti riittävä maataloustuotanto ei ilman muuta merkin- nyt riittävää toimeentuloa koko maatalousväestölle, vaan toimeentulon riit- tävyys oli osittain myös tulonjakokysymys. Yritettäessä vastata kysymykseen väestö- ja maatalouskehityksen suhteesta on pyrittävä selvittämään maatilata- louden rakennekehitys, maataloustuotannon kehitys ja maataloustulon jakaan- tumiseen vaikuttaneet tekijät. Varsinkin maataloustuotantoa ja maataloustuloa koskevat tiedot tältä aikakaudelta ovat niin puutteellisia, että päähuomio on keskitettävä maatilatalouteen ja niihin siinä tapahtuneisiin muutoksiin, jotka ovat vaikuttaneet maataloustuotantoon ja maataloustuloon. Täten voidaan vä- lillisesti seurata jossakin määrin myös tuotannon ja maatalousväestön toimeen- tulon kehitystä. Suomalainen maatilatalous on aina jakaantunut kolmeen toimintasektoriin, kasvinviljelyyn, karjatalouteen ja metsätalouteen. Maatilatalouteen on toisinaan liittynyt myös muita toimintoja, kalastusta, kotiteollisuutta ym., mutta mainitut kolme pääsektoria ovat yleensä määränneet maatilatalouden rakenteen ja vil- jelijän toimeentulon. Vaikka joku näistä sektoreista onkin usein ollut selväs- ti etualalla, ovat kaikki kolme sektoria yhdessä ja toisiinsa vaikuttaen määrän- neet maatilatalouden kokonaistuoton. Tämän vuoksi maatilatalouden eri toi- mintasektoreita tarkasteltaessa on aina otettava huomioon niiden asema ja merkitys maatilatalouden kokonaisuudessa seikka, joka maataloushistorialli- sessa tutkimuksessa on valitettavan usein unohdettu. Perinnäisen maatalouden loppukaudella oli maatilataloudelle luonteenomaista toisaalta kasvinviljely- ja nimenomaan viljanviljelyvaltaisuus ja toisaalta suures- ta omavaraisuusasteesta johtuva toimintojen monipuolisuus. Nämä vastakkai- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 16 silta näyttävät piirteet eivät kuitenkaan olleet ristiriidassa keskenään. Talon- poikaisen maatalousväestön elintaso oli enimmäkseen melko alhainen, ja tun- nettua on, että ravinnonsaanti on alhaisen elintason vallitessa ensi sijalla tar- peiden tyydyttämisjärjestyksessä. Ajan ruokavalio oli sellainen, että ravinnon pääosa oli viljaa eli sananmukaisesti ’’jokapäiväistä leipää” ja muu ravinto, karjataloustuotteet, kala jne. vain ’’särvintä”. On täysin ymmärrettävää, että tällaisen tilanteen vallitessa päähuomio kiinnitettiin leipäviljan viljelyyn, ja muu maataloustuotanto oli sen rinnalla toissijaista. Karjatalouskin oli pel- toviljelyalueilla suunnattu lähinnä palvelemaan kasvinviljelyä, sillä karjan pää- tuotteena pidettiin peltojen lannoitukseen tarvittavaa lantaa. Kun varsinaiset karjantuotteet olivat ’’särvintä”, jota ei pidetty ehdottoman välttämättömänä, niiden kulutus oli usein niukkaa ja tästäkin vähästä oltiin tiukan paikan tullen valmiita tinkimään ennemmin kuin leivästä. Vaikka ravinnontarpeen tyydyttäminen oli maatilataloudessa etusijalla, oli muutkin välttämättömät tarpeet, asunto, vaatetus jne. tyydytettävä, ja suuren omavaraisuusasteen vallitessa valtaosa tarvittavista hyödykkeistä oli tuotettava maatilatalouden piirissä. Maatilatalouden erikoistumista määrättyihin tuotteisiin ja tähän perustuvaa tuotteiden vaihtamista maatilatalouksien kesken esiintyi vain vähäisessä määrässä ja lähinnä sellaisten tuotteiden kohdalla, joiden tuo- tanto oli pientä. Paras esimerkki tästä oli pellava, jota suurimmassa osassa maata tuotettiin alle oman tarpeen, mutta jota muutamilla suppeilla alueilla, etenkin osassa Hämettä, tuotettiin yli oman tarpeen ja myytiin ympäri maata. Vaihdantaa vaikeuttivat vielä huonot kulkuyhteydet ja maaseudun kaupalle asetetut ankarat rajoitukset, jotka purettiin vasta aivan aikakauden lopulla. Valtaosa maatilataloudessa tarvittavista hyödykkeistä oli tuotettava sen omassa piirissä, ja tämä ylläpiti maatilatalouden toimintojen monipuolisuutta. Kar- jatalous ja metsätalous olivat toissijaisuudestaan huolimatta maatilatalouden olennaisia ja välttämättömiä osia. 2. MAATALOUSALUEET 1700-JA 1800-LUVUILLA Perinnäisen maatalouden loppukauden maatilataloudessa oli tuntuvia rakenne- eroja Suomen eri osissa. Suurimmassa osassa maata maatilatalous oli sen ylei- sen luonteen mukaisesti kasvinviljely vaitäistä, mutta ei kuitenkaan koko maassa. Pohjois-Suomessa, Lapissa ja osassa Pohjois-Pohjanmaata, kasvinviljelyn har- joittaminen oli ilmasto-olojen tähden vaikeaa, ja alueiden asukkaiden oli tur- vauduttava karjatalouteen sekä sivuelinkeinoihin, lähinnä kalastukseen ja met- sästykseen. Karjatalous oli täällä maatilatalouden tärkein sektori. Myös Kaakkois- Suomessa, joka vv. 1721 ja 1743 oli joutunut Venäjän valtaan ja joka tunnet- tiin Vanhan Suomen nimellä, kasvinviljely joutui vaikeuksiin venäläisten har- joittaman maa- ja talouspolitiikan sekä raskaan verotuksen tähden. Sivuelin- keinot, lähinnä rahdinajo ja ajoittainen työssäkäynti vierailla paikkakunnilla eli sesonkityö, saivat niin suuren merkityksen, että näitä ’’sivuelinkeinoja” on https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 17 pidettävä tärkeämpinä kuin kasvinviljelyä. Tilanne ei oleellisesti muuttunut senkään jälkeen, kun Vanha Suomi oli yhdistetty Viipurin lääninä muuhun Suomeen v. 1812. Kasvinviljelyvaltaisessakin osassa Suomea voidaan maatilataloudessa todeta huomattavia rakenne-eroja. Suurimmat erot olivat peltoviljelyvaltaisten ja kaski- viljelyvaltaisten alueiden välillä. Kaskiviljely oli tosin koko aikakauden ajan väistyvä ja peltoviljely laajentuva viljelymuoto. Kaskiviljelyllä oli kuitenkin tun- tuva vaikutus maatilatalouden rakenteeseen kaikilla niillä alueilla, joilla sitä vielä 1700- ja 1800-luvuilla tuntuvassa määrässä harjoitettiin, vaikka sen tuotto oli jo yleensä kutistunut pienemmäksi kuin peltoviljelyn. Myös siellä, missä kaskiviljelyvaltaisuus päättyi 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa, kaskiviljelyn val- takausi oli niin lähellä, että se määräsi maatilatalouden rakennekehityksen koko perinnäisen maatalouden loppukauden ajan. Ero vanhoihin peltoviljelyalueisiin pysyi koko aikakauden varsin tuntuvana. Kun kaskiviljelyalueet voidaan sel- västi määrittää vasta 1800-luvun alkupuolelta ja puolivälistä peräisin olevien tietojen perusteella, on maatalousalueita määriteltäessä kaskiviljelyalueiksi lasket- tu kaikki ne alueet, joilla kaskiviljelyllä oli vielä tällöin tuntuva merkitys maati- lataloudessa. Sekä peltoviljely- että kaskiviljelyalueilla voidaan myös pienemmissä alueelli- sissa puitteissa havaita tuntuvia eroja maatilatalouden rakenteessa. Peltovilje- lyalueella nämä erot perustuvat selvästi käytettyihin viljelymenetelmiin. Kaski- viljelyalueella ei sen sijaan voi havaita selviä alueellisia eroja eri viljelymene- te'mien käytössä. Erot löytyvät lähinnä maatilatalouden rakenteen erilaisesta kehityksestä kaskiviljelyn merkityksen vähentyessä. Tällä perusteella voidaan em. Kaakkois-Suomen rahdinajo- ja sesonkityöalue laskea kaskialueen osa-alueeksi, sillä sen kasvinviljely perustui valtaosaltaankaskiviljelyyn. Täten Suomi voidaan perinnäisen maatalouden loppukaudella jakaa seuraa- viin maatalousalueisiin, joiden rajat ilmenevät kartasta n:o 1: I. Länsi-Suomen peltoviljelyalue. 1:1. Eteläinen peltoviljelyalue. 1:2. Pohjanmaan peltoviljelyalue. 11. Itä-Suomen kaskiviljelyalue. 11:1. Savo-Karjalan kaskivilj elyalue. 11:2. Keski-Suomen kaskiviljelyalue. II :3. Kainuun kaskiviljely- ja tervanpolttoalue. 11:4. Kaakkois-Suomen sivuelinkeinojen alue. 111. Pohjois-Suomen karjatalousalue. 111:1. Perä-Pohjolan peltoviljely- ja karjatalousalue. 111:2. Pohjois-Kainuun kaskiviljely- ja karjatalousalue. 111:3. Lapin karjatalousalue. Maatalousalueiden väliset erot käyvät lähemmin ilmi myöhemmästä esityk- sestä. Tässä yhteydessä on kuitenkin syytä huomauttaa, että Keski-Suomen 2 - Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 18 kaskiviljelyalue (11:2) on eräänlainen välialue, jonka maataloudessa on ha- vaittavissa eri tahoilta tulleita rakennepiirteitä. Kasvinviljelyn ja karjanhoidon osalta se erosi vain vähän Savo-Karjalan kaskiviljelyalueesta. Peltoviljelyssä sen sijaan olivat läntiset rakennepiirteet, sekä eteläiseltä peltoviljelyalueelta (1:1) että Pohjanmaan peltoviljelyalueelta (1:2) saapuneet, etualalla. Metsä- taloudessa alkoi myös läntinen vaikutus tuntua aikaisemmin kuin muualla kaskialueella. Pohjoisen karjatalousalueen (III) erikoispiirrettä, poronhoitoa, ei ole lähemmin käsitelty, koska poronhoidon merkitys oli koko maan kar- jataloudessa vähäinen. Poronhoitoa harjoitettiin 1700- ja 1800-luvulla linjan Kemi Suomussalmi pohjoispuolella. Maatalouden rakenne alkoi tuntuvasti muuttua useimmilla maatalousalueilla 1800-luvun puolivälissä ja sen jälkeen. Tämä ei kuitenkaan vielä perinnäisen maatalouden ajan loppuvuosikymmeninä ehtinyt paljoakaan vaikuttaa maatalous- aluejakoon. Suurin muutos tapahtui Kainuun kohdalla, ja se alkoi jo 1800-lu- vun alkupuolella. Kainuun eteläosan käsittävä kaskiviljely- ja tervanpolttoalue (11:3) ei 1700-luvulla sanottavasti erottunut Savo-Karjalan kaskiviljelyalueesta (11:1), ja sitä voidaan tähän aikaan pitää lähinnä Savo-Karjalan alueen poh- joisosana. 1800-luvun alkupuolella Kainuun kaski- ja tervanpolttoalue (11:3) erkani tervanpolton merkityksen kasvaessa selvästi erilliseksi talousalueeksi. Ter- vanpolton levitessä 1800-luvun puolivälin tienoilla yhä enemmän myös Kainuun pohjoisosiin alkoi tämäkin Pohjois-Suomen karjatalousalueen osa-alue (III:2) yhä enemmän muistuttaa talousrakenteeltaan Etelä-Kainuuta ja koko Kainuu yhdistyä samaksi talousalueeksi. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 Kartta 1: Suomen maatalousalueet 1800-luvun alkupuolella. Map 1: The agricultural districts of Finland in the early 1800's.t https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 IL MAATALOUSVÄESTÖ JA SEN KEHITYS 1. MAATALOUSVÄESTÖ AMMATISSA TOIMIVAN VÄESTÖN VALTAOSANA Maatalous oli perinnäisen maatalouden loppukaudella 1700- ja 1800-luvuilla maan pääelinkeino, josta suurin osa väestöstä sai elatuksensa. Maatalousväestön tarkkaa lukumäärää on vaikea määritellä tilastotietojen puutteellisuuden tähden. Ruotsi-Suomessa on tosin maailman vanhin väestötilasto, joka alkaa jo vuo- desta 1749, ja tiedot väestön sääty- ja ammattijakautumasta alkavat jo paria vuotta myöhemmin. Ammatissa toimivan väestön tilastoiminen kohtaa kuitenkin monia vaikeuksia, sillä silloisessa sääty-yhteiskunnassa sääty oli tärkeämpi kuin ammatti. Monimutkaisesta säätytilastosta on vaikea selvittää ammattijakau- tumaa sanan nykyaikaisessa mielessä. Vaikeutena ovat lisäksi tilastoimismenette- lyssä ajan mittaan tapahtuneet monet muutokset. Tiedot on pakko ryhmittää uudestaan yhtenäisen kuvan saamiseksi. Tutkijat ovat käyttäneet jossakin määrin erilaisia ryhmittelyperiaatteita ja siitä syystä päätyneet jonkin verran erilaisiin tu- loksiin. 1 Vaikka tämä esitys perustuukin aikaisempiin väestötilastollisiin tutki- muksiin, on siinä silti ollut tarpeen suorittaa eräitä uudestiryhmittelyjä maa- talousväestön kohdalla. Suurimman vaikeuden ammattitilaston kohdalla aiheuttaa se, että alkuperäi- sessä väestötilastossa miehet ja naiset on merkitty tilastoon eri tavalla. Lisäksi eräät muutkin alkuperäisen väestötilaston ryhmittelyperiaatteet aiheuttavat vai- keuksia nimenomaan maatalousväestön kohdalla. Pahimmat vaikeudet johtuvat seuraavista seikoista: Ensinnäkin naisten jakaminen ammatissa toimiviin ja am- matissa ei-toimiviin on ollut nimenomaan maatalouden kohdalla epäjohdon- mukaista. 2 Talojen ja torppien emännät on luettu omaisiin ja siten ammatissa ei-toimivaan väestöön, mutta sen sijaan kaikki talon tyttäret on luettu yhdessä palkattujen palvelijoiden kanssa ammatissa toimivaan väestöön. Maataloudessa kuitenkin emännät osallistuivat tuottavaan ammattityöhön vähintään samassa määrin kuin ammatissa toimiviksi merkityt tyttäret ja palvelijat. Kun naispuo- lisen väestön ryhmittämisessä ammatin mukaan on muitakin vaikeuksia, on tässä esityksessä rajoituttu yksinomaan miespuoliseen väestöön. Kun miesten ammatti- ryhmitys voidaan selväpiirteisemmin suorittaa, antaa miespuoliseen väestöön ra- joittuva tilasto paremman kuvan ammatissa toimivan väestön rakenteesta. Maa- talousväestön sisäisen rakenteen selvittämisessä on suorastaan välttämätöntä rajoittua vain miespuoliseen väestöön. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 21 Selvittelyssä on pahimpana vaikeutena se, että koko aikakauden ajan 1700- luvulta aina 1800-luvun loppupuolelle asti väestötilasto ei tee mitään eroa talon aikuisten ja työkykyisten lasten ja palkatun palvelusväen välillä. Talon aikuiset työkykyiset pojat ja palkatut rengit esiintyvät yhtenä erittelemättömänä ryhmänä, johon ilmeisesti vielä on luettu talossa asuvat ns. setämiehet. Toisaalta talon aikuiset tyttäret ja palkatut palvelijattaret eli piiat esiintyvät yhtenä ryhmänä ja siihen näyttää luetun myös talossa asustaneet naimattomat tädit. Tähän ammattitilaston kannalta oudolta tuntuvaan ryhmitykseen löytyy luonnollinen selitys. 1700-luvun palvelijoita koskevassa lainsäädännössä talonpoikien lapset rinnastettiin palkattuihin palvelijoihin. 3 Vuoden 1739 palkollisasetuksessa mentiin jopa niin pitkälle, että talonpoikien sallittiin pitää vain määrätty määrä lapsiaan kotona, ja jos lapsia oli enemmän, muiden oli mentävä vieraiden palvelukseen. Vaikka palveluvelvollisuutta oli pakko pian lieventää ja vuodesta 1747 alkaen sallia talonpoikien pitää kaikki lapset kotona, katsottiin jatkuvasti talollisten lasten ja palvelusväen olevan suunnilleen samassa asemassa. Molemmathan teki- vät isäntäväen käskyvallan alaisina suunnilleen samoja töitä. Maatalousväestön sosiaalisten ryhmien välisten erojen kasvaessa jouduttiin 1800-luvulla vähitellen siihen tilanteeseen, että tällä rinnastuksella ei ollut enää reaalista perustaa. Talol- listen lasten ja muiden sukulaisten sosiaalinen asema oli 1800-luvulla jo huo- mattavasti korkeampi kuin palkatun palvelusväen. Väestötilasto oli tällä kohtaa 1800-luvulla selvästi ajastaan jäljessä, sillä se käsitteli jatkuvasti talollisten aikui- sia lapsia ja palvelusväkeä samana ryhmänä. Tästä syystä oheisessa taulukossa 3, jossa on esitetty miespuolisen maatalousväestön sosiaalinen rakenne, on ollut pakko lukea talollisten aikuiset pojat, setämiehet ja palkatut rengit yhdeksi ryhmäksi: talon työväki. Vaikeuksia on myöskin maatalousväestön alimman ryhmän, itsellisten ja lois- ten lukumäärän selvittämisessä. Väestötilastossa 1700-luvulla esiintyvä terveiden loisten ryhmä on huomattavasti suppeampi kuin 1800-luvun väestötilaston työ- kykyisten loisten ryhmä.4 Työkykyisiin loisiin on 1800-luvulla luettu ainakin pääosiltaan se ryhmä, joka 1700-luvun tilastossa esiintyy nimellä ’’raihnaita loisia paitsi ei kerjäläisiä”. Täten on syytä lukea myös tämä ryhmä ammatissa toimivaan maatalousväestöön. Jokin osa siitä saattoi kyllä myöhempien jaottelu- perusteiden mukaan kuulua ammatissa ei-toimivaan väestöön, mutta kun vertailu osoittaa valtaosan tästä ryhmästä myöhemmin luetun ammatissa toimivaan väes- töön, on syytä sijoittaa koko ryhmä vastoin aikaisemmissa tutkimuksissa esiin- tynyttä käytäntöä ammatissa toimivaan maatalousväestöön. Tilaston puutteellisuudesta huolimatta voidaan todeta, että suurin osa Suomen kansaa sai elatuksensa maataloudesta. Maatalousväestön tarkkaa osuutta koko väestöstä on vaikea määritellä, sillä eri tavoin laskemalla päädytään jonkin verran eri tuloksiin. Esimerkiksi vuodelta 1875, siis aivan aikakauden lopulta, voidaan esittää kolme erilaista lukua maatalousväestön osuudesta koko väestöstä. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 22 TAULUKKO 1 TABLE 1. Ammatissatoimiva väestö ja maatalousväestö. ■— Total and agricultural employment. 1. Koko ammatissatoimiva väestö. Total employment. Vuosi Ammatissatoimivaa väestöä kaikkiaan Ammatissatoimivaa maatalousväestöä Year Total employment Agricultural employmentTotal employment Agricultural employment Tuhatta henkeä Tuhatta henkeä In thousands In thousands Koko maa Maaseutu Maaseutu Whole country Rural Rural 1754 223.6 . .. 183.4 1769 257.8 .. 225.8 1805 388.7 362.6 309.1 1815 480.7 461.0 412.4 1825 540.7 516.0 461.6 1835 590.2 561.9 504.8 1845 665.1 630.0 567.4 1850 694.4 655.9 588.5 1855 706.0 667.0 596.7 1865 769.2 722.1 647.8 1875 820.9 760.6 681.1 2. Miespuolinen ammatissatoimiva väestö. Male employment. Vuosi Ammatissatoimivia miehiä kaikkiaan Maatalousväestön ammatissatoimivia Year miehiämiehiä Total male employment Agricultural male employment Tuhatta henkeä Tuhatta henkeä In thousands In thousands Koko maa Maaseutu Maaseutu Whole country Rural Rural 1754 127.7 101.8 1769 160.2 132.5 1805 259.8 243.2 213.9 1815 315.4 299.6 284.9 1825 361.6 341.7 325.5 1835 390.0 367.7 352.5 1845 437.0 409.5 391.1 1850 460.2 430.8 409.8 1855 469.5 439.6 416.6 1865 516.0 478.8 453.3 1875 549.0 503.4 479.0 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 23 3. V:n 1812 alueliitoksen vaikutus ammattissatoiraivaan väestöön. The impact of the annexed territory in 1812 on total employment. Entinen Ruotsin Suomi Viipurin lääni Former Sweden Finland Province of Viipuri Tuhatta henkeä —- In thousands 1805 1815 1815 Ammatissatoimivaa väestöä kaikkiaan maaseudulla Total rural employment 362,7 382,9 78.1 Ammatissatoimivaa maatalous- väestöä maaseudulla Total agricultural employment in rural areas 309.1 34'.!.3 70.1 Ammatissatoimivia miehiä kaikkiaan maaseudulla —■ Total rural male employment 243.2 246.2 53.4 Maatalousväestön ammatissa- toimivia miehiä maaseudulla Total male agricultural employment m rural areas 213.9 232.4 52.5 Lähteet: G. Fougstedt—A. Raivio, Suomen väestön sääty- ja ammattiryhmitys vuosina 1751—1805. O. K. Kilpi, Suomen ammatissatoimiva väestö ja sen yhteiskunnal- liset luokat vuosina 1815—1875. Huomautus: Kummankin tutkimuksen numeroaineistoa on ryhmitelty uudestaan. Amma- tissatoimivan väestön määrä vv. 1754—1805 on pyritty laskemaan samalla tavalla kuin O. K. Kilpi laskee sen vv. 1815—1875. Virallinen tilasto, joka laskee maatalousväestön osuuden kokonaisväestöstä, päätyy lukuun 78.4 %. Ammatissa toimivaa väestöä tutkinut O. K. Kilpi saa maatalous- väestön osuudeksi ammatissa toimivasta väestöstä 83.0 %.6 Jos ammatissa toi- mivan väestön naispuolisen osan puutteellisesta tilastoinnista johtuen rajoitu- taan yksinomaan miespuoliseen väestöön, saadaan maatalousväestön osuudeksi ammatissa toimivasta väestöstä 87.3 %. Ero ääriarvojen välillä on siis lähes 9 %. Vähiten tilastollisia virhetekijöitä sisältyy korkeimpaan prosenttilukuun, 87.3 °/o, jonka on katsottava parhaiten kuvaavan todellista tilannetta. Taulukko 2 osoittaa, että vastaava ero on havaittavissa läpi koko aikakauden koko ammatissa toimivasta väestöstä laskettujen suhdelukujen sekä miespuolisesta väestöstä laskettujen suhdelukujen välillä. Ero johtuu paitsi maataloudessa toi- mivien naisten puutteellisesta tilastoinnista, jota on edellä selostettu, myös siitä, että suhteellisen suuri osa ammatissa toimivista naisista on luettu määräämät- tömän työn eli sekalaisen työn tekijöiksi. Maaseudulla nämä sekalaista työtä tekevät naiset ovat ilmeisesti itse asiassa työskennelleet maatalouden piirissä. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 24 TAULUKKO 2 TABLE 2. Maatalousväestön osuus ammatissatoimivasta väestöstä. The per cent of agricultural employment in total employment. Vuosi Maatalousväestön osuus koko am- Maatalousväestön osuus ammatis- Year matissatoimivasta väestöstä - satoimivista miehistä The per cent of agricultural The per cent of agricultural male employment in total employment employment in total employment Koko maa Maaseutu Koko maa Maaseutu —- Whole country Rural Whole country Rural % % % % 1754 82.0 .. 79.7 1769 87.6 .. 82.7 1805 79.5 85.2 82.3 88.0 1815 85.8 89.5 90.4 95.1 1825 85.4 89.5 90.2 95.3 1835 85.6 89.8 90.4 95.9 1845 85.3 90.1 89.5 95.5 1850 84.8 89.7 89.1 95.1 1855 84.5 89.5 88.8 94.8 1865 84.2 89.7 87.9 94.7 1875 83.0 89.5 87.3 95.1 V:n 1812 alueliitoksen vaikutus maatalousväestön osuuteen. The impact of the annexted territory in 1812 in total employment. Entinen Ruotsin Suomi Former Sweden Finland Viipurin lääni Province of Viipuri 1805 1815 1815 % % % Maatalousväestön osuus maaseudun koko ammatissatoimivasta väestöstä The per cent of agricultural employment in total employment 85.2 89.4 89.8 Maatalousväestön osuus maaseudun ammatissatoimivista miehistä The per cent of agricultural male employment in total rural employment 88.0 94.4 98.3 Lähteenä taulukon 1 luvut. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 25 Kaikki tämä viittaa siihen, että miespuolista maatalousväestöä esittävät luvut kuvastavat tarkimmin myös koko maatalousväestön osuutta ammatissa toimivasta väestöstä. Maatalousväestöä on siis ollut 1800-luvun alkupuolella noin 90 % koko maan ammatissa toimivasta väestöstä. Säilyneiden tilastojen perusteella näyttäisi maatalousväestön osuus 1700-luvulla olleen alempi kuin 1800-luvulla. Ruotsin vallan aikaiset tilastoluvut antavat kuitenkin jossakin määrin harhaanjohtavan kuvan tilanteesta. Tämä johtuu siitä, että Ruotsin vallan aikana sotaväki laskettiin myös ammatissa toimivaan väestöön. Ruotujakoinen sotaväki oli kuitenkin itse asiassa varsin lähellä maatalousväestöä. Rauhan aikana upseerit ja aliupseerit viljelivät suurimman osan vuotta palkka- tilojaan eli puustellejaan ja sotamiehet sotilastorppiaan. 6 Sotaharjoituksia oli vuo- sittain vain muutamien viikkojen ajan. Rauhan aikana sotaväki oli käytännöl- lisesti katsoen vain eräs ryhmä maatalousväestöä, vain vähäinen määrä pääasiassa ylempää upseeristoa oli varsinaisia ammattisotilaita. Ruotsin vallan aikainen sotaväki voitaisiin siten hyvällä syyllä lukea maatalousväestöön. Jos näin tehdään, päästään 1700-luvulla maatalousväestön kohdalla varsin lähelle 1800-luvun alku- puolen lukuja. Maatalousväestön määrä olisi tällöin ollut vv. 1754 ja 1769 noin 89 % ja vuonna 1805 peräti noin 93 % koko maan ammatissa toimivista miehistä. Maatalousväestön suhteellisen osuuden ammatissa toimivasta väestöstä voidaan edellä esitetty huomioon ottaen katsoa pysyneen suunnilleen ennallaan 1700- luvun puolivälistä aina lähelle 1800-luvun puoliväliä saakka. Suunnilleen 1840- luvulta alkaen maatalousväestön osuus ammatissa toimivasta väestöstä alkoi hil- jalleen ruveta laskemaan. Lasku oli kuitenkin varsin hidasta, sillä 1870-luvulle mennessä maatalousväestön osuus ehti laskea vain 2—3 %. Maatalous elätti vielä aikakauden lopulla valtaosan Suomen väestöstä. Maaseudun kohdalla maa- talous oli vielä hallitsevammassa asemassa, sillä muut elinkeinot olivat keskitty- neet suuressa määrin kaupunkeihin. Syynä tähän oli jo 1500-luvulta alkaen nou- datettu merkantilistinen talouspolitiikka, joka pyrki erottamaan kaupunkielinkei- not ja maaseutuelinkeinot. Kauppa- ja käsityö luettiin kaupunkielinkeinoihin, joiden harjoittaminen maaseudulla oli kiellettyä. Vaikka tätä jaottelua ei pystyt- tykään aivan täydellisesti toteuttamaan, rajoitti se kuitenkin maaseudulla varsin tuntuvasti muiden elinkeinojen kuin maatalouden harjoittamista. Seurauksena oli se, että maatalous oli maaseudulla täysin hallitsevana elinkeinona. Koko 1800- luvun aina aikakauden loppuun 1870-luvulle saakka maataloudessa toimivien miesten luku oli suunnilleen 95 % kaikista maaseudun ammatissa toimivista miehistä. Koko ammatissa toimivasta väestöstä lasketut luvut, vaikka ne maata- loudessa toimivien naisten puutteellisen tilastoinnin tähden ovatkin liian alhaisia, osoittavat myös maatalousväestön suhteellisen osuuden pysyneen ennallaan 1800- luvulla aina aikakauden loppuun saakka. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 TAULUKKO 3 TABLE 3. Maaseutuväestön ja maatalouden ammatissatoimivien miesten jakautuminen alueittain. The distribution by area of rural population and agricultural male employment. 1. Lääninjaon puitteissa lasketut luvut Figures calculated by province 1825 1875 Maaseutu- Maatalouden amma- Maaseutu- Maatalouden amma- väestö tissatoimivat väestö tissatoimivat Rural miehet Rural miehet population Agricultural male population Agricultural male employment employment Tuhatta % Tuhatta % Tuhatta % Tuhatta % henkeä henkeä henkeä henkeä In thousands In thousands In thousands In thousands Eteläisen peltoviljelyalueen läänit Provinces of southern arable land district 453.7 38.0 118.3 36.4 614.5 35.5 159.1 33.3 Vaasan lääni Province of Vaasa 169.5 14.2 44.0 13.5 308.8 17.9 83.6 17.5 Savo-Karjalan kaskiviljely- alueen läänit Provinces in burn-beating district of Savo-Karelia 261.8 22.0 73.7 22.6 382.8 22.1 109.7 22.9 Viipurin lääni Province of Viipuri 201.2 16.8 60.3 18.5 244.2 14.1 77.0 16.1 Oulun lääniProvince of Oulu 107.2 9.0 29.1 9.0 179.8 10.4 48.8 10.2 Koko maa Total 1 193.4 100.0 325.5 100.0 1 730.1 100.0 478.2 100.0 26 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 2. Arvio talousalueittani Estimates by economic region Eteläinen peltoviljelyalue Southern arable land district 454 38 118 36 615 36 159 33 Pohjanmaan peltoviljelyalue Ostrobothnia arable land district 197 17 52 16 371 21 100 21 Peltoviljelyalue yhteensä Total arable land district 651 55 170 52 986 57 259 54 Savo-Karjalan kaskiviljelyalue Burn-beating district of Savo-Karelia 262 22 74 23 383 22 110 23 Kaakkois-Suomi Southeastern Finland 201 17 60 18 244 14 77 16 Keski-Suomen kaskiviljelysalue Burn-beating district in Middle-Finland 40 3 11 3 49 3 14 3 Kainuun kaskiviljelyalue Burn-beating district of Kainuu 181 52 33 2 92 Kaskiviljelyalue yhteensä Total burn-beating districts 521 43 150 46 709 41 210 44 Pohjois-Suomen karjatalousalue Livestock district of Northern Finland 21 2 5 2 35 2 9 2 Koko maa Total 1 193 100 325 100 1 730 100 478 100 Lähteet: G. Fougstedt — A. Raivio, Suomen väestön sääty- ja ammattiryhmitys vuosina 1751 —1805. O. K. Kilpi, Suomen ammatissatoimiva väestö ja sen yhteiskunnalliset luokat vuosina 1815 —1875. Kummankin tutkimuksen numeroaineistoa on ryhmitelty uudestaan. V:n 1825 luvut on muunnettu v:n 1831 lääninjakoa vastaaviksi. ■n https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 28 Venäjälle kuuluneen ’’Vanhan Suomen” liittäminen muuhun Suomeen vuonna 1812 vaikuttaa maatalousväestöä koskevaan tilastoon tavalla, joka on omiaan antamaan hieman harhaanjohtavan kuvan kehityksestä. Pääosa Vanhaa Suomea kuului Viipurin lääniin, jossa vuoden 1815 lukujen mukaan oli suhteellisesti enemmän maatalousväestöä kuin missään muualla Suomessa. Muiden tietoläh- teiden perusteella kuitenkin tiedetään, että Viipurin läänissä maatalouden osuus väestön toimeentulossa oli pienempi kuin missään muualla maassa. 7 Talonpoi- kaisväestön pääelinkeinoksi katsottiin kuitenkin maatalous riippumatta siitä, an- toiko se itse asiassa talonpojalle pääasiallisen toimeentulon vai ei, joten tilas- toluvut osoittavat tällä alueella todellista suurempaa maatalousväestöä. Tosin talonpojat muuallakin maassa harjoittivat paikoitellen sellaisia sivuelinkeinoja, joita ei voida lukea maatalouteen, mutta näiden merkitys talonpoikaisväestön toimeentulossa oli yleensä varsin vähäinen. Vain Viipurin läänissä sivuelinkeinot, pääasiassa rahdinajo, muodostuivat monesti tärkeämmiksi tulolähteiksi kuin itse maatalous. 2. MAATALOUSVÄESTÖN ERI SOSIAALIRYHMÄT JA NIIDEN ASEMA MAATALOUDESSA Maatalousväestö ei ollut rakenteeltaan mitenkään yhtenäinen, vaan siihen mah- tui monia erilaisia sosiaaliryhmiä varakkaista tilanomistajista ja talonisännistä aina köyhään maatyöläiseen saakka, jolla ei ollut edes omaa asuntoa. Perinnäisen maatalouden loppukaudella 1700- ja 1800-luvuilla on selvästi havaittavissa maa- talousväestön eri sosiaaliryhmien välisten erojen suurenemista. Tämä kehitys oli varsin monien erilaisten kehitystekijöiden yhteisvaikutuksen tulosta. Ylimmän kerroksen muodostivat ne maanviljelijät, jotka omistivat viljeleinänsä maan, siis tilanomistajat ja talolliset. Tässäkin kerroksessa voidaan erottaa kolme ryhmää: 1. Säätyläismaanomistajat, jotka olivat pääasiassa suurtilallisia. 2. Ratsutilalliset eli rusthollarit. 3. Talolliset. Säätyläistilanomistajista vain osa kuului varsinaiseen maatalousväestöön, sillä varsin monella oli myös muu ammatti, ja maatalous oli ainoastaan sivuelin- keino. 1 Huomattava osa säätyläistilanomistajista ei lainkaan itse viljellyt tilojaan, vaan oli joko antanut ne vuokralle tai viljeli niitä erikoisen tilanhoitajan avulla. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla oli säätyläismaanomistajien mielenkiinto maanviljelyyn selvästi kasvamassa, ja yhä useampi tilanomistaja rupesi itse har- joittamaan maanviljelyä. Kun säätyläismaanomistajista valtaosa harjoitti myös muuta ammattia kuin maanviljelystä, ei heidän kokonaismäärästään ole saata- vissa mitään tietoja. Pääammattinaan maataloutta harjoittavien säätyläismaan- omistajien lukumäärä oli tilastojen mukaan 1800-luvun alkupuolella 100 ja 200 välillä. Vuoteen 1875 mennessä heidän lukumääränsä oli noussut 522:een. Muiden ammattien ohessa maataloutta harjoittavia säätyläisiä oli ilmeisesti huo- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 29 mattavasti enemmän, mutta talonpoikaisiin maanviljelijöihin verrattuna ryhmä oli kuitenkin varsin pieni. Varsinkin 1800-luvulla tämän ryhmän merkitys maan- viljelyn kehitykselle oli kuitenkin erittäin tärkeä. Säätyläismaanviljelijät rupesi- vat ensimmäisenä kokeilemaan uusia kasvinviljely- ja karjanhoitomenetelmiä. Näitä uuden kokeilijoita oli 1700-luvulla aniharvoja, mutta 1800-luvun alkupuo- lella heidän määränsä lisääntyi tuntuvasti. Säätyläismaanviljelijät saivat maksaa kokeilujen oppirahat, sillä talonpoikaiset maanviljelijät seurasivat perässä vasta sen jälkeen, kun olivat havainneet säätyläismaanviljelijöiden saavuttaneen hy- viä tuloksia. Säätyläismaanviljelijöiden pieni ryhmä kulki täten kehityksen etu- nenässä. Talonpoikaiset maanviljelijät eli talolliset voidaan jaotella ryhmiin eri tavoin. Ensinnäkin talolliset olivat eri asemassa verotukseen nähden eli kameraalisesti. Toiseksi heidät voidaan jaotella ryhmiin sen mukaan, mikä asema heillä oli ruo- tujakoisen armeijan ylläpitämisessä. Jälkimmäinen jako muodostui ajanmittaan sosiaalisesti tärkeämmäksi. Kameraalisesti talolliset jaoteltiin perintötalonpoikiin, kruununtalonpoikiin ja rälssitalonpoikiin. 2 1600-luvulla vakiintuneen feodaalisen omistusoikeuskäsityksen mukaan talonpojalla ei ollut koskaan täydellistä omistusoikeutta tilaansa vaan ai- noastaan eriasteinen käyttöoikeus. Tämän perusteella talot jakaantuivat erilai- siin maanluontoihin erilaisine velvollisuuksineen ja oikeuksineen. Parhaassa ase- massa olivat perintötalonpojat, joille oli taattu talojen perinnöllinen käyttöoi- keus. Kruununtalonpojilla ei tätä perinnöllistä käyttöoikeutta ollut, vaan he oli- vat itse asiassa kruunun vuokramiehiä. Käytännössä kruununtilallisen asumis- oikeus oli kuitenkin yleensä perinnöllistä, sillä vain harvoin kruununviranomaiset vaihtoivat talon asukasta. Kruununtilat olivat syntyneet siten, että talonpoika oli menettänyt perintöoikeutensa kruunulle maksamattomista veroista. Kruunun- tilojen lukumäärä oli suurimmillaan 1720-luvulla isonvihan jälkeen. Sen jälkeen kruununtilojen lukumäärä jatkuvasti väheni, sillä valtio salli kruununtilojen os- tamisen perintötiloiksi eli tilojen perinnöksioston. Huonoimmassa asemassa olivat rälssitalonpojat, sillä antaessaan tilan rälssiksi kruunu luovutti oikeutensa rälssin haltijalle. Tilan muuttuessa rälssiksi rälssin hal- tija sai täyden omistusoikeuden kruununtilaan ja rajoitetun omistusoikeuden perintötilaan. Tavallisesti hän kuitenkin perintötilojenkin kohdalla hankki itsel- leen vähitellen täyden omistusoikeuden. Rälssitalonpoika joutui täten lampuodin eli vuokraajan asemaan, jolla ei ollut mitään omistusoikeutta. 1700-luvulla vakiin- tuikin käytäntö, että rälssitalonpojat luettiin lampuoteihin eli koko tilan vuok- raajiin eikä lainkaan talollisväestöön. Perintötalonpoikien ja kruununtalonpoikien ryhmät sen sijaan lähenivät 1700- luvulla tuntuvasti toisiaan, ja 1800-luvulla niiden ero oli enää lähinnä muodol- linen. Verotuksessa ei ollut sanottavaa eroa, vaan ero oli lähinnä omistusoikeu- dessa. 1700-luvun alkupuolella kruununtalonpojan asemaa heikensi lähinnä se, että myös sivullinen saattoi ostaa talon perinnöksi ja täten saattaa kruunun- tilallisen lampuodin asemaan. Vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirjassa, josta https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 30 tuli Suomen perustuslaki aina Venäjän vallan ajan loppuun asti, parannettiin tuntuvasti sekä perintötilallisten että kruununtilallisten omistusoikeutta. Perintö- talonpoika sai täyden omistusoikeuden tilaansa ja kruununtalonpoika sai sen perinnöllisen käyttöoikeuden, joka aikaisemmin oli ollut vain perintötalonpojalla. Kun kruununtilan perinnöksiosto-oikeus käytännöllisesti katsoen rajoitettiin vain tilan viljelijään ja kruununtilallinen sai näin perinnöllisen asumisoikeuden tilaansa, ero hänen ja perintötilallisen välillä kutistui varsin vähiin. Sosiaali- sesti perintötilalliset ja kruununtilalliset muodostivat 1800-luvulla verraten yh- tenäisen ryhmän, jota tavallisesti kutsuttiin vain yleisnimellä talolliset. Sosiaaliselle ryhmitykselle merkityksellisemmäksi muodostuivat talojen erilaiset velvollisuudet ruotujakoisen sotaväen ylläpidossa. Kun ruotujakoinen sotaväki 1600-luvun lopulla muodostettiin, pantiin kalliimpi ratsuväen ylläpito varak- kaampien talojen eli ratsutilojen osalle. Ratsutilat eli rusthollit saivat rat- sumiehen ylläpitoa vastaan tuntuvia verohelpotuksia, ja ellei näiden vero- helpotusten katsottu vastaavan rasituksia, määrättiin ratsutilalle aputiloja eli augmentteja, jotka maksoivat veronsa ratsutilalle. Täten pidettiin huolta sii- tä, että ratsutila pysyi jatkuvasti tavallista talonpoikaistilaa varakkaampana ja pystyi niin muodoin kustantamaan kruunun ratsumiehen ylläpidon. Seurauk- sena oli talonpoikaisten maanviljelijöiden yläluokan, ratsutilallisten eli rusthol- larien syntyminen. Rusthollarien asema parani vielä tuntuvasti, kun Suomen so- dan jälkeen vuonna 1809 Suomen sotaväki hajoitettiin. Ratsutilojen verotuk- sellisiin etuoikeuksiin ei kuitenkaan kajottu, joten rusthollarien mahdollisuudet pysyä varakkaina suurtilallisina paranivat entisestäänkin. Varsinkin eteläisen ja läntisen peltoalueen maakunnissa on 1800-luvulla selvästi havaittavissa rusthol- larien pyrkimystä muodostaa erillinen talonpoikaisväestön yläluokka. Ratsutilal- listen lapset naivat etupäässä toisten ratsutilallisten lapsia, ja täten säilyivät ratsutilat jakamattomina ja varakkaina. Ratsutilalliset rupesivat myös elämäntavoissaan loittonemaan muista talonpo- jista ja lähestymään säätyläisiä. Juopa herraskartanoiden ja talonpoikaisten suur- tilojen välillä alkoi kasvaa umpeen. Kun ratsutilat vaurastuivat niillä suori- tettujen uudisraivausten avulla ja kasvoivat, kun niihin liitettiin naapuritiloja, niistä tuli monesti kartanoiden veroisia suurtiloja. Monesti talonpoikainen rusthol- lari oli jopa paremmassa taloudellisessa asemassa kuin säätyläinen kartanon omistaja. Säätyläiskartanonomistajat olivat usein pahasti velkaantuneita, kun taas rusthollarien keskuudessa velkaantuminen oli verraten vähäistä. Kun 1860-lu- vulla poistettiin viimeisetkin säätyläisväestön etuoikeudet maan omistuksessa, siirtyi moni vanha aateliskartano talonpoikien, lähinnä rusthollarien, käsiin. Rusthollarit olivat 1800-luvun loppupuolella säätyläistilanomistajien veroisia suur- tilallisia. Rusthollarien asemaan ei sanottavasti vaikuttanut se, oliko ratsutila alkujaan maanluonnoltaan kruununtila vai perintötila. Rusthollarilla oli jo ennen vuotta 1789 yksinoikeus kruununluontoisen ratsutilan perinnöksi ostoon ja ajan oloon rusthollarit yleensä ostivatkin ratsutilansa perinnöksi saavuttaen siten täy- dellisen omistusoikeuden. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 31 Talonpoikaistilojen suuren enemmistön muodostivat jalkaväkeä ruoduittain ylläpitäneet perintötilat ja kruununtilat. Tämä tavallisten talollisten joukko ei nauttinut mitään verohelpotuksia, joskin ruotujakoisen sotaväen hajoittaminen vuonna 1809 kevensikin sen rasituksia. Raskaiden verojen painamana se oli 1700- luvulla verraten lähellä tilatonta väestöä, mutta verotaakan ruvettua kevenemään 1700-luvun lopusta alkaen tämän talollisväestön osan taloudellinen ja sosiaali- nen asema oli jatkuvasti kohoamassa. Kun talollisväestön osuus koko maatalous- väestöstä samanaikaisesti väheni, muuttui talollisväestö vähitellen tilattomasta väestöstä selvästi erottuvaksi ylemmäksi sosiaalikerrostumaksi. Vielä 1700-luvulla talollisväestö oli maatalousväestön keskikerros, mutta 1800-luvulla se voidaan jo lukea paremminkin sen yläkerrokseen. Väestötilasto ei tee mitään eroa talollisväestön eri ryhmien välillä varakkaista rusthollareista köyhiin kruununtilallisiin asti, vaan käsittelee heitä yhtenä yhte- näisenä ryhmänä.3 Tietoja voidaan siis saada vain talollisväestöstä kokonaisuu- dessaan. Näissäkin puitteissa tiedot ovat epätarkkoja, koska kuten aikaisem- min on mainittu tilasto ei erota talollisväestön lapsia ja palkattua palvelus- väkeä. Tarkat tiedot on saatavissa vain talojen isännistä. On kuitenkin muistet- tava, että maatalousammatissa toimivaan talollisväestöön kuuluivat myös talon- poikien aikuiset lapset ja muut talossa asuvat sukulaiset, joiden määrästä ei ole saatavissa tarkkoja tietoja. Taulukoissa 4 ja 8 esiintyvät talollisten pojat ja muut sukulaismiehet yhdessä renkien kanssa yhteisenä ryhmänä otsikolla talonväki. Ryhmään sisältyivät ilmeisesti vielä torpparien pojat. Siitä, kuinka suuri osa tästä ryhmästä kuului varsinaiseen talollisväestöön, voidaan esittää vain karkeita arvioita. Kokotilanviljelijöihin kuuluivat vielä lampuodit ja uudisasukkaat. Nämä ryh- mät olivat varsin lähellä talollisia, eikä raja toisaalta talollisten ja toisaalta lam- puotien ja uudisasukkaiden välillä ollut mitenkään selvä. 1700-luvun väestö- tilasto ei tehnyt lainkaan eroa talonpoikien välillä, jotka viljelivät omaansa tai toisen omistamaa tilaa. 1800-luvulla lampuodit esiintyvät väestötilastossakin oma- na ryhmänään, mutta ryhmän kokoonpano vaihtelee tuntuvasti. Viipurin läänin lahjoitusmaatalonpojat merkittiin Venäjän vallan alussa talollisiin kuuluviksi, mutta kun lahjoitusmaat vuonna 1826 annetulla asetuksella määriteltiin rälssi- maaksi, joutuivat lahjoitusmaatalonpojat rälssilampuodeiksi, ja heidät merkittiin tästä lähtien väestötilastossa lampuotien ryhmään. Tämä näkyy tilastossa lampuo- tien ryhmän kasvamisena noin 6000 hengellä eli suurinpiirtein kaksinkertaiseksi. Päinvastainen kehitys alkoi sen jälkeen, kun vuonna 1867 oli päätetty lunastaa lahjoitusmaat valtiolle ja antaa sitten lahjoitusmaatalonpoikien lunastaa ne it- selleen täysin omistusoikeuksin. Tämä prosessi oli 1870-luvulla vielä niin alus- saan, että se ei sanottavasti näkynyt väestötilastossa. Lähellä talollisväestöä olivat myös kruununmaiden uudisasukkaat. Niin kauan kuin uudistalon tilukset olivat erottamatta kruununmaasta, ei uudisasukkaita katsottu täysivaltaisiksi talollisiksi, vaan he olivat vuokramiehen asemassa. Vii- meistään sen jälkeen, kun uudistalo oli pantu verolle, uudisasukkaat laskettiin https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 32 varsinaisiin talollisiin. Väestötilastossa esiintyvät 1800-luvun alusta alkaen erilli- senä ryhmänä vain ne uudisasukkaat, jotka olivat asettuneet uudistiloilleen viimeisenä viisivuotiskautena. Uudisasukkaiden ryhmä on väestötilastossa jo vuo- desta 1775 alkaen. Sen muodostamisperusteesta ei 1700-luvulla ole tarkempaa tietoa, mutta siinä poikettiin joka tapauksessa huomattavasti 1800-luvun ryh- mittelyperusteista. Lampuotien ryhmään kuului myös varsinaisia vuokramiehiä. Heitä oli monen- laisia. Parhaassa asemassa olivat kruununpuustellien vuokraajat, joista suurim- pien puustellien vuokraajat saattoivat olla hyvinkin varakkaita ja arvossapi- dettyjä. Puustellin vuokraajana saattoi olla säätyläishenkilökin, mutta häntä ei tilastollisesti luettu lampuotien ryhmään. Talonpoikien lampuodit olivat puus- tellin vuokraajia huomattavasti huonommassa asemassa sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Talolliset pitivät lampuoteja yleensä vain silloin, kun eivät itse kyenneet viljelemään tilaansa. Lampuoteja esiintyi useimmin taloissa, joiden omis- tajana oli leski alaikäisine lapsineen. 4 Kyseessä oli tällöin enemmän tai vähem- män tilapäinen vuokrasuhde. Säilyneet lampuotisopimukset olivat hyvin torppari- sopimusten kaltaisia, joten talonpojan lampuodin asema ei suurestikaan eronnut torpparin asemasta. Lampuotien määrä näyttää 1800-luvulla pysyneen suunnilleen paikallaan. Ainoan huomattavan muutoksen aiheutti edellä mainittu lahjoitusmaatalonpoi- kien merkitseminen lampuodeiksi. Lahjoitusmaatalonpojat näyttää merkityn lam- puodeiksi sitä mukaa, kun he tekivät tai heidät pakotettiin tekemään lampuoti- sopimus isäntänsä kanssa. 5 Kun tämä prosessi 1840-luvulla alkoi olla lopullaan, vakiintui lampuotien määrä suunnilleen paikalleen aina 1870-luvulle saakka. Uudisasukkaiden määrä viisivuotiskausittain kohosi vain muutamiin satoihin. Ryhmän koko vaihteli tuntuvasti uudisasutuksen vilkkaudesta riippuen. Suurim- millaan se oli vuonna 1855, jolloin siihen kuului 853 uudisasukasta ja pienim- millään taas 1810- ja 1820-luvuilla, jolloin sen määrä vaihteli 200—300 välillä. Aikakauden lopulla 1870-luvulla uudisasukkaiden määrä väheni taas alle 300. Ruotsin vallan ajalta on tietoja vain perustettujen uudistilojen lukumäärästä kymmenvuotiskausittain.6 Kaikille maatalousväestön em. ryhmien jäsenille oli yhteistä se, että he vilje- livät kokonaista tilaa. He olivat siis kokotilan viljelijöitä. Tämä erotti heidät maatalousväestön alemmista kerroksista. Väestötilasto ei vielä 1700-luvulla vai- vautunut erottamaan talonpoikaisten kokotilan viljelijöiden eri ryhmiä. Vasta 1800-luvulta on tietoja kustakin ryhmästä erikseen. Taulukossa 4 on esitetty toisaalta maata omistavat tilanomistajat ja talolliset yhtenä ryhmänä, vaikka raja näiden välillä ei olekaan täysin selvä. Varsinkin Viipurin läänin lahjoitusmaa- talonpojat esiintyvät sitä hämärtävänä tekijänä. Kokotilanviljelijät olivat joka tapauksessa heterogeenisyydestään huolimatta maatalousväestön alemmista so- siaaliryhmistä selvästi erottuva yläkerros. Varsinkin 1800-luvulla juopa kokoti- lanviljelijöiden ja tilattoman väestön välillä kasvoi tuntuvasti. Tähän kehityk- seen palataan luvussa IX. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 TAULUKKO 4 TABLE 4 Maatalousväestön ammatissatoimivat miehet sosiaaliryhmittäin. Agricultural male employment by social groups. $ Tilanomistajia jatalollisia Landowners Lampuotejaja uudisasukkaita—• Rentersandsettlers Kokotilan- viljelijöitä Cultivatorsof wholefarms Torppareita Crofters Talontyöväkeä Farmhands Mäkitupalaisia, itsellisiäjaloisia Casualfarmworkers Yhteensämaatalouden ammatissatoimivia miehiä Totalagricultural maleemployment I 1754 .. .. .. .. 33 079 32.49 4 553 4.47 56 353 55.36 7 823 7.68 101808 100.00 1769 .. .. .. .. 37 589 28.36 7 851 5.92 77 369 58.38 9 726 7.34 132 535 100.00 1805 53 634 25.07 7 077 3.31 60 711 28.38 24 224 11.32 109 989 51.41 19 022 8.89 213 946 100.00 1825 80 355 24.68 6 532 2.01 86 887 26.69 38 116 11.71 175 229 53.84 25 243 7.76 325 475 100.00 1850 79932 19.53 12 732 3.11 92 652 22.64 49 465 12.08 215562 52.66 51686 12.62 409 365 100.00 1875 84 941 17.76 12 528 2.62 97 469 20.38 58 899 12.32 240 199 50.22 81692 17.08 478 259 100.00 Lähteet: G. Fougstedt — A. Raivio, Suomen väestön sääty ja ammattiryhmitys vuosina 1751 —1805. O. K. Kilpi. Suomen ammatissatoimiva väestö ja sen yhteiskunnalliset luokat vuosina 1815 —1875. Kummankin tutkimuksen numeroaineistoa on ryhmitelty uudestaan. s s $ $ # 3 Soininen X] https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 34 TAULUKKO 5 TABLE 5. Maatalousväestön eri ryhmien kasvu vv. 1825— 1875. The growth of agricultural employment by groups 1825—1875. Prosenttia Per cent. Lisääntymisprosentti Osuus maatalouden amma- Growth per cent tissatoimivista miehistä The per cent of men in agricultural employment 1825 1875 Kokotilanviljelijät Cultivators of whole farms 12.2 26.7 20.4 Torpparit Crofters 54.5 11.7 12.3 Talon työväki Farm hands 37.1 53.8 50.2 Irtain työväki Casual farm workers 223.6 7.8 17.1 Koko ammatissatoimiva maa- talousväestö Total agricultural employment 46.9 100.0 100.0 Lähteenä taulukon 4 luvut. Kokotilanviljelijöiden siis säätyläistilanomistajien, talollisten ja lampuotien määrä lisääntyi selvästi hitaammin kuin koko maatalousväestön määrä. Vielä 1700-luvulla tämän ryhmän kasvuvauhti oli kohtalainen, mutta hidastui tuntuvasti 1800-luvulla. Jos verrataan keskenään viisikymmenvuotiskausia 1754— 1805 ja 1825-—1875, havaitaan kokotilanviljelijöiden määrän kasvaneen vv. 1754—1805 noin 27 000 hengellä, mutta vv. 1825—1875 vain noin 10000 hen- gellä. Edellisellä viisikymmenvuotiskaudella kasvu oli n. 83 % mutta jälkimmäi- sellä vain n. 12 %. Taulukossa 4 ilmenevä tämän väestöryhmän voimakas lisääntyminen vv. 1805—1825 taas johtui suureksi osaksi Suomen alueen kasva- misesta vv. 1809 ja 1812. Entisellä Ruotsin alueella kokotilanviljelijöiden mää- rän kasvu lienee jäänyt alle 7000 hengen. Viisikymmenvuotiskautena 1825—1875 voidaan lisäksi todeta jatkuvaa kasvu- vauhdin hidastumista. Kokotilanviljelijöiden määrä lisääntyi vielä vv. 1825-—- 1850 yli 6000 hengellä, mutta vv. 1850—1875 lisäys jäi alle 5000 hengen. Kun maatalousväestön kokonaismäärän kasvussa ei vastaavaa hidastumista tapahtunut, merkitsi tämä kehitys sitä, että kokotilanviljelijöiden osuus koko maatalousväestöstä laski tuntuvasti. Vielä 1700-luvullakokotilanviljelijöiden mää- rän kasvu ei jäänyt kovin paljon jälkeen koko maatalousväestön kasvusta. Taulukon 4 luvut antavat jossakin määrin harhaanjohtavan kuvan 1700-luvun kehityksestä, sillä väestötilastossa merkittiin talollisten ryhmään kuuluvaksi myös- kin sellaisia talollisten poikia, jotka myöhemmin merkittiin ryhmään rahvaan https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 35 lapsia. Kokotilanviljelijöiden ryhmä esiintyy täten 1750-luvulla jonkin verran to- dellisuutta suurempana. Taulukko 4 osoittama kokotilanviljelijöiden suhteelli- sen määrän väheneminen vv. 1754—1769 on täten ainakin suurimmaksi osaksi näennäistä. Sen sijaan suhteellisen osuuden paikallaan pysyminen vv. 1769 1805 on ilmeisesti ainakin suurin piirtein paikkansa pitävä. Kokotilanviljeli- jöiden määrä 1700-luvun jälkipuoliskolla oli todennäköisesti vähän alle 30 % koko maatalousväestöstä. Tämä osuus oli koko 1800-luvun aina aikakauden lop- puun saakka jatkuvassa laskussa. Puolivuosisataiskautena 1825-—1875 kokotilan- viljelijöiden osuus maatalouden ammatissa toimivista miehistä laski 26.7 c /c:sta 20.3 % :iin. Kuten aikaisemmin on huomautettu, ei kokotilanviljelijöiden määrä ilmaise tämän sosiaaliryhmän ammatissatoimivien henkilöiden kokonaismäärää edes mies- ten kohdalla, vaan ryhmään talon työväkeä sisältyy huomattava määrä tähän sosiaaliryhmään kuuluvia talollisen poikia ja muita sukulaisia. Sen sijaan kokoti- lanviljelijöitä esittävät luvut ilmaisevat melko tarkkaan itsenäisten tai puoli- itsenäisten maatalousyrittäjien lukumäärän. Talon työväen sekaryhmän rakenteesta on erittäin vaikea saada minkään- laista kuvaa. Mikä osa siitä oli talollisten aikuisia lapsia ja mikä osa vierasta palkattua palvelusväkeä, jää epäselväksi. Eräänlainen karkea arvio tästä jakaan- tumasta voidaan tehdä Topi Kallion vuosien 1749 ja 1801 henkikirjojen perusteel- la tekemien palvelijoiden lukumäärää koskevien laskelmien nojalla, vaikka luvut eivät olekaan välittömästi verrannollisia väestötilaston lukuihin.7 1800-luvun alussa lienee suunnilleen puolet talon työväen ryhmästä kuulunut talollisväestöön ja toinen puoli palkattuun palvelusväkeen. 1700-luvun jälkipuoliskon kehityksen perusteella on arvioitavissa, että palvelusväen osuus tästä ryhmästä oli kasva- massa, joskin kasvu lieneeollut hidasta. Jos tällä pohjalla lähdetään arvioimaan talollisväestön osuutta maatalouden ammatissatoimivista miehistä, päädytään seuraaviin, tosin melkoisen epävar- moihin arviolukuihin; TAULUKKO 6 TABLE 6. Arvio maatalouden ammatissatoimivien miesten jakaantumisesta talollisväestöön ja tilattomiin. Estimated distribution of agricultural male employment between landowners and landless. Prosenttia Per cent. Vuosi Year Talollisväestöä Landowners Tilattomia Yhteensä TotalLandless 1754 65 35 100 1805 55 45 100 1825 54 46 100 1850 50 50 100 1875 48 52 100 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 36 Kokotilanviljelijöiden alapuolella oli tilattoman maatalousväestön suuri joukko Tämä jakaantui kolmeen pääryhmään: 1. Torpparit. 2. Talon vakinainen työväki. 3. Tilapäinen eli irtain maataloustyöväki. Kuten aikaisemmin on mainittu, ei keskimmäistä ryhmää, talon vakinainen työ- väki, voida erottaa talossa olevista talollisten lapsista ja muista sukulaisista, jotka kuuluvat talollisväestöön. Tilattoman väestön osuutta koko maatalousväes- töstä on sen tähden hyvin vaikea määritellä, varsinkin kun talonväen ti- lastollinen seikaryhmä käsitti runsaat puolet koko maatalouden ammatissa- toimivista miehistä. Sen sijaan ylimmän ryhmän, torpparien, ja alimman ryh- män, irtaimen työväen, kehitystä voidaan paremmin seurata. Tilattoman väestön ylin ryhmä, torpparit, olivat eräänlainen välimuoto itse- näisen maatalousyrittäjän ja maataloustyöläisen välillä.8 Torppari oli samalla osatilan vuokraaja ja talon työmies. Torppa, jota torppari vuokraoikeudella hallitsi, käsitti vain osan maatilaa eikä tavallisesti muodostanut täydellistä vil- jely-yksikköä. Torpparin hallinnassa olivat torpan rakennukset, pellot ja niityt, mutta ei metsää.9 Torpparilla oli vain kotitarvepuun otto-oikeus talon metsästä tai osasta siitä. Metsän puuttumisella torpan talouskokonaisuudesta ei ollut sa- nottavaa merkitystä vielä 1700-luvulla eikä edes 1800-luvun alkupuolellakaan, mutta myöhemmin se tuli varsin selvästi näkyviin. Metsätalouden kehittyessä ja metsän arvon noustessa 1800-luvulla torppari ei päässyt mitenkään osalliseksi metsän arvon kohoamisesta. Metsän puuttuminen torpan talouskokonaisuudesta tulee erittäin selvästi näkyviin torpparilaitoksen viime vaiheessa, torppien itse- näistämisessä vuoden 1918 torpparilain perusteella. Tällöin torpasta muodos- tettava itsenäinen tila sai torpan entiset pellot ja niityt, mutta metsä oli otettava kantatalon metsästä. 10 Vaikka torppari viljeli itsenäisesti peltojaan ja niittyjään, hän oli tavallisesti samalla talon työmies. 11 Työsuoritukset taloon kuuluivat useimmiten olennai- sena osana torpan vuokraan, ’’veroon”. Torpparin oli torpan vuokrana tehtävä sekä päivätöitä että urakkatöitä, minkä lisäksi hänellä oli eräänlainen ylityövel- vollisuus ns. apupäivätöiden muodossa. Apupäivätöistä torppari sai kyllä palkan, joten ne eivät suoranaisesti sisältyneet vuokraan, mutta velvollisuuden apupäi- vätöiden tekoon voi kyllä katsoa sisältyneen siihen. Työsuoritusten lisäksi kuului torpan vuokraan yleensä myös tavarasuorituksia. Nämä maksettiin tavallisesti viljana ja voina, siis osana torpan maanviljelyksen tuotosta. Tavarasuoritukset olivat usein määräsuuruisia ja siten riippumattomia torpan satovaihteluista, mutta toisinaan ne olivat myös määräosa sadosta. Määräosa- eli osaviljajärjes- telmä oli yleisimmin käytössä niissä torpissa, jotka sijaitsivat niin kaukana kanta- talosta, että ne eivätkyenneet tekemään työsuorituksia taloon. Torpan vuokraan saattoi sisältyä myös sellaisia maksuja, joita voidaan pitää työsuoritusten ja tavarasuoritusten välimuotona. Tavallisimpia näistä olivat met- sämarjojen keruu sekä luutien ja vihtojen teko. Maksu oli suoritettava tavarana, https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 37 mutta tavaran kokoonsaaminen oli itse asiassa kokonaan urakkatyötä. Kirjalli- sissa torpparisopimuksissa puhutaankin tässä yhteydessä useimmiten urakasta. Torpparin kaksinainen asema itsenäistä viljelyä harjoittavana yrittäjänä ja ta- lon työmiehenä näkyy selvästi torpista kannetun vuokran eli ’’veron” määrää- misessä. Useissa erilaisissa torpparikuvauksissa tulee esiin se, että talolliset pyrki- vät hyötymään torpistaan kohottamalla niiden vuokraa sitä mukaa kun torpan tuotto kasvoi, mutta selvää kuvaa vuokranmääräämisperiaatteista on vaikea saa- sa. Joitakin päätelmiä voidaan kuitenkin tehdä eräiden kruununpuustellien torp- pien verotuksesta säilyneiden asiakirjojen nojalla. 12 Ne ovat tosin 1890-luvulta, mutta valaisevat ilmeisesti vanhoja ja syväänjuurtuneita käsityksiä torpparin asemasta. V. 1892 annettiin asetus kruununpuustellien ja muiden kruunun omis- tamien tilojen torppien veronmääräämistavasta. Veroa määrättäessä oli otettava huomioon torpan tuotto, viljelykustannukset ja ’’korko liikepääomalle”. Jois- takin, vaikka hyvin harvoista, torpista on säilynyt tähän määräykseen perustuva tuottoarvio, jossa varsinkin suhtautuminen määräykseen liikepääoman koros- ta valaisee torpparin asemaa. Liikepääoman korko näyttää torpparin yhteydessä olleen varsin vieras käsite, ja arvioista näkee selvästi, että torppari käsitettiin ensisijaisesti talon työmieheksi, joka sai palkan työstään viljelmän muodossa. Se osa torpan puhtaasta tuotosta, joka ylitti torpan työkykyiselle väelle lasketun palvelusväen vuosipalkan arvon, katsottiin voitavan ottaa isännälle (puustel- leissa vuokraajalle) torpan verona. Useimmissa torpissa, joista tuottoarvio on säi- lynyt, torpan vero määrättiin samansuuruiseksi kuin laskettu puhdas tuotto. Asetuksen määräys liikepääoman korosta näyttää käsitetyn lähinnä korvauk- seksi torpan kunnossapidosta. Torppari oli vain viljelmän muodossa palkkansa saava työmies. Tämä käsitys osoittaa torpparilaitoksen läheistä sukulaisuutta sen voimakkaim- malla kehityskaudella 1700-luvulla vallinneeseen ruotu- ja määräjakoislaitokseen. Kun sotilaat ja siviilivirkamiehet saivat palkkansa suurelta osalta käytettäväksi annettujen viljelmien muodossa, niin samaa järjestelmää sovellettiin myös talon työväkeen, varsinkin kun viljelmä kiinnitti työmiehen taloon paremmin kuin mi- kään muu palkkaustapa. Torpparin työmiesluonnetta korostaa myös se, että torp- parien päivätöistä pidettiin paikoin sitkeästi kiinni vielä torpparilaitoksen viime aikoina 1900-luvun alussa, jolloin maatalouden teknis-taloudellinen kehitys oli tehnyt niidenkäytön kannattamattomaksi. Tähän näkemykseen torpparista ensisijaisesti talon työmiehenä vaikuttivat lähinnä torpparilaitoksen syntyvaiheet. 13 Torppia saivat 1600-luvulla perustaa ai- noastaan kartanot työväen tarpeensa tyydyttämiseksi, mutta kun nälkävuosien ja sotien seurauksena 1700-luvun alkupuolella ja puolivälissä vallitsi suuri työ- voimapula, oli torppien perustamisoikeutta laajennettava. Useiden vaiheiden jäl- keen päädyttiin vuonna 1757 siihen, että käytännöllisesti katsoen kaikki talon- poikaistalot saivat perustaa torppia. Sellaisilla tiloilla, jotka tarvitsivat vierasta työvoimaa, torppien perustaminen osoittautui käytännöllisimmäksi tavaksi hank- kia vakinaisia työntekijöitä. Yleensä torppari itse raivasi ja rakensi torppansa, https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 38 mutta 1700-luvun työvoimapulan aikana kartanoissa ja suurtiloilla usein raivat- tiin ja rakennettiin torppia tilanomistajan toimesta. Torppari oli työmies, joka torpan avulla kiinnitettiin vakinaisesti tilalle. Kaikissa tapauksissa ei torpparia näytä katsotun pelkäksi työmieheksi, sillä torppia syntyi myös toisella tavalla. Talonpoikaistaloissa, joita ei jaettu, väistyvä perillinen sai usein perintöosakseen torpan, johon hänellä oli elinikäinen nau- tintaoikeus.14 Kun torppa oli perintöosa, vuokraa joko ei ollut lainkaan tai se oli hyvin pieni. Tällainen perintötorppari oli huomattavasti työmiestorpparin yläpuolella. Perintötorpparin edut tulivat kuitenkin yleensä vain ensimmäisen torpparisukupolven osalle, sillä vain 1700-luvun lopulla vv. 1767—1800 pe- rintötorpat saattoivat laillisesti siirtyä perintönä seuraaville sukupolville. Myö- hemmin tämä ei enää käynyt päinsä, vaan toisessa tai kolmannessa polvessa suku- laisuuden talolliseen tullessa yhä etäämmäksi, torpan vuokraa usein vähitellen ko- rotettiin, ja torppari painui työmiestorpparin asemaan. Perintötorpparin asema oli esimerkiksi Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä antaman kuvauksen mukaan ver- raten hyvä eikä se suurestikaan eronnut talollisen asemasta. Myöhemmin on aja- tuskokeena tuotu esiin kysymys, minkälainen oli näiden perintötorpparien lasten- lasten asema torppareina, ja päädytty siihen tulokseen, että sitä olisi kuvattava huomattavasti synkemmin värein.15 Pojanpojat olisivat jo raskaasti verotettuja työmiestorppareita. Kun perintötorppareita oli yleensä vain yhdessä sukupolvessa, he lienevät muodostaneet verraten pienen osan kaikista torppareista. Torpparin vuokraoikeus oli erilainen riippuen siitä, oliko hän perintötorppari vai työmiestorppari. Perintötorpparin vuokraoikeus oli pysyvä koko hänen elin- aikansa. Vasta hänen lastensa aikana vuokraoikeuden jatkuvuus alkoi käydä ky- seenalaiseksi. Työmiestorpparin vuokraoikeus riippui siitä, oliko sopimus tehty määräajaksi vaiko toistaiseksi. Suullisesti tehdyissä sopimuksissa ei useinkaan liene ollut mitään määräystä vuokraoikeuden kestoajasta, joten ne on katsottava toistaiseksi tehdyiksi. Tämä johti siihen, että torpan vuokraoikeuden pysyvyys tuli käytännössä riippuvaksi työvoiman tarjonnasta ja kysynnästä. Kun työvoi- man kysyntä 1700-luvulla selvästi ylitti sen tarjonnan, oli torpparin vuokraoikeus verraten vakaa. Kun uutta torpparia oli vaikea saada, ei entistä hevillä sanottu irti. Eräät kehitystekijät vaaransivat kuitenkin torpparin asemaa jo 1700-luvulla. Taloja halottaessa tai isojaon aikana tontin siirtoja suoritettaessa näyttää käytetyn hyväksi torpparin suorittamaa raivaus- ja rakennustyötä. Maanmittaus- asiakirjoissa tapaa merkintöjä siitä, että taloja halottaessa kantatalosta poismuut- tava osakas asettui jo olemassaolevan torpan paikalle. 16 Tällaisen torpan raken- nukset, pellot ja niityt muodostivat hyvän alun uutta taloa rakennettaessa ja sen viljelysmaita raivattaessa. Samalla tavalla käytettiin vanhoja torppia hyväksi myös isojaon tontin siirroissa. Torppien käytön yleisyyttä taloja halottaessa ja tontinsiirtoja toimitettaessa ei tosin ole vielä sanottavasti tutkittu, mutta talol- lisille koituva hyöty tässä menettelyssä on ollut siksi ilmeinen, että torpparin suorittaman raivaus- ja rakennustyön hyväksikäyttö ei liene ollut mikään harvi- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 39 naisuus.l7 Tällaisissa tapauksissa torppari irtisanottiin tai hänelle osoitettiin uusi torpanpaikka raivaamattomasta metsästä. Joka tapauksessa torppari sai lähteä torpastaan ja jättää sen rakennukset ja viljelysmaat paikalle muuttavalle talolli- selle. Torpparin suorittama raivaustyö koitui täten tilanomistajan hyväksi. Mikäli torppari ei joutunut talon halkomisten ja tontin siirtojen uhriksi, hä- nen asemansa oli 1700-luvulla vielä verraten hyvä. Torpan vuokran lisäksi torp- parilla ei ollut 1700-luvulla muita rasituksia kuin eräitä henkilöveroja ja pai- kallishallinnon maksuja. Sen sijaan talolliset joutuivat maksamaan raskasta maaveroa ja eräitä muitakin maksuja. Torpparin taloudellinen asema ja elinta- so eivät 1700-luvulla liene jääneet paljoakaan jälkeen pienen talon isännän asemasta. Tosin molempien elintaso oli varsin alhainen. Väestön lisääntyessä 1700-luvun työvoimapula muuttui 1800-luvulla työväen liikatarjonnaksi. Tämä tuntui myös torpparin asemassa. Kun torpparin asema oli sentään parempi kuin irtaimen työväen, kohdistui liikatarjonnan paine var- sin voimakkaana torpparilaitokseen. Isännät saattoivat näin ollen ottaa itselleen yhä suuremman osan torpan tuotosta. Samalla torpparin vuokraoikeus tuli epä- varmemmaksi, koska isäntä saattoi korvata huonona tai epämieluisana pitämän- sä torpparin helposti toisella miehellä. Torpparin taloudellista asemaa heiken- sivät myös yhä kasvavat kunnallisluontoiset rasitukset. Torpparien maksettavaksi pantiin ensin köyhäinhoitomaksuja, ja kunnallishallinnon tultua voimaan torp- parit joutuivat myös kunnallistaksoituksen piiriin. Kaikki tämä oli omiaan hei- kentämään torpparin taloudellista asemaa ja kasvattamaan juopaa talollisten ja torpparien välillä. Torpparit kuuluivat aikakauden lopulla yhä selvemmin tilattomanmaatalousväestön muodostamaan alaluokkaan. TAULUKKO 7 TABLE 7. Torpparien lukumäärä vv. 1728— 1875. The number of crofters 1728— 1875. 1728 1 047 1747 3 058 1754 4 553 1769 7 851 1805 24 224 1825 38 116 1850 49 465 1875 58 899 Lähteet: Vv. 1728—1747 Edvard Gyllingin laskelma henkikirjojen mukaan. E. Gyl- ling, Suomen torpparilaitoksen kehityksen pääpiirteet Ruotsin vallan aikana, liite ss. 12—16. Vv. 1754—1875 väestötilaston lukujen mukaan. G. Fougstedt—A. Raivio, Suomen väestön sääty- ja ammattiryhmitys vuosina 1751—1805. O. K. Kilpi, Suomen am- matissatoimiva väestö ja sen yhteiskunnalliset luokat vuosina 1815—-1875. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 40 Torpparien määrä kasvoi voimakkaasti koko perinnäisen maatalouden loppu- kauden ajan, mutta erittäin voimakas kasvu oli 1700-luvulla. Aikakauden alussa 1720-luvulla torppareita oli varsin vähän, vain vähän yli 1000 henkeä, sillä torppien perustamisoikeus oli tähän aikaan vielä rajoitettua. Torpparien luku- määrän ripeä kasvaminen alkoi varsinaisesti vasta vuosisadan puolivälissä, kun torpan perustamista koskevat rajoitukset vähitellen poistuivat. Lukumääräisesti torppariryhmä kasvoi vielä 1800-luvulla suunnilleen samaa vauhtia kuin 1700- luvun loppupuolellakin, mutta suhteellisesti maatalousväestön kokonaismäärään verrattuna kasvuvauhti hidastui tuntuvasti 1800-luvulla. Viisikymmenvuotiskaute- na 1754—1805 torpparien osuus maatalouden ammatissatoimivista miehistä nousi 4.5 %:sta 11.3 %:iin, mutta viisikymmenvuotiskautena vv. 1825—1875 torppariväestön vastaava osuus kasvoi enää 11.7—12.3 %:iin. Edellisellä viisi- kymmenvuotiskaudella torpparien osuus kasvoi lähes 7 prosenttiyksikköä, mutta jälkimmäisellä viisikymmenvuotiskaudella vain 0.6 prosenttiyksikköä. Torppa- rien suhteellinen osuus maatalousväestöstä kasvoi siis 1700-luvulla erittäin voi- makkaasti, mutta 1800-luvulla niin hitaasti, että sen voi katsoa pysyneen melkein paikallaan. Torpparien alapuolella oli varsinainen maataloustyöväki, joka ei harjoittanut itsenäistä viljelyä. Maataloustyöväkeä voidaan erottaa kaksi pääryhmää: 1. Talon vakinainen työväki. 2. Irtain työväki. Kumpaankin näihin ryhmiin kuului pienempiä alaryhmiä, joita on usein vaikea täysin erottaa toisistaan.18 Talon vakinaiseen työväkeen kuuluivat talon muassa olevat vuosipalkolliset, siis rengit ja piiat, sekä omana ruokakuntanaan elävät muonamiehet. Muonamiehissä erotettiin kaksi ryhmää, joskin näiden välinen raja on erittäin epäselvä. Muonarengit olivat naimisissa olevia renkejä, joiden oli hankala asua talossa yhdessä muiden palkollisten kanssa. He saivat sen tähden erillisen asunnon, tavallisimmin talon lähellä olevan mökin. Muuten muonaren- git eivät eronneet tavallisista rengeistä. Muonatorppari taas oli mökkiläinen, joka teki taloon sovitun määrän työpäiviä muonapalkkaa vastaan. Muonarengin ja muonatorpparin välinen ero oli siis varsin vähäinen, ja asiakirjoissa nämä ryhmät sekaantuvat toisiinsa yhtä mittaa. 1800-luvun loppupuolella ruvetaankin yleensä puhumaan vain muonamiehistä. Irtain työväki muodostui kausi- ja satunnaistöiden varassa elävistä maatalou- den työntekijöistä. Tämän ryhmän työsuhde oli aina enemmän tai vähemmän tilapäinen, ja työtä oli vaihtelevasti saatavissa maatalouden vuotuisesta työ- rytmistä riippuen. Kesällä, varsinkin sadonkorjuukautena, työtä oli riittävästi, mutta talvella ei irtaimelle työväelle aina työtä riittänyt. Talolliset selvisivät talvitöistään yleensä vakinaisten vuosipalvelijoiden ja torpparien avulla. Irtain työväki sai tulla toimeen talven yli kesäansioittensa varassa niinkuin parhaiten kykeni. Varsin tavallista oli, etteivät kesäansiot riittäneet koko talven elatukseen, varsinkin jos työmiehellä oli perhettä. Hänen oli silloin joko tehtävä velkaa seuraavan kesän työansioita vastaan, lähdettävä kerjuulle tai turvauduttava https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 41 köyhäinapuun. Velka kesällä tehtäviä työansioita vastaan vähensi taas seuraavan talven varaksi kertyvää ansiota, joten työmies joutui usein varsin vaikeaan ase- maan. Irtaimen työväen asemaan vaikuttivat vielä monet tekijät. Ensinnäkin tämä ryhmä lisääntyi nopeasti, kuten taulukko 4 osoittaa, ja tämä aiheutti palkkatason alhaisena pitävää työvoiman liikatarjontaa. Lisäksi lainsäädäntö rajoitti irtai- men maataloustyöväen ansiomahdollisuuksia.18 Irtolaislainsäädäntö oli varsin ankara. Henkilön, joka ei ollut maanomistaja tai ammatinharjoittaja, piti olla palveluksessa eli niin sanotussa laillisessa suojelussa. Käytännössä tämä lailli- sen suojelun edellyttämä työsuhde muodostui usein vain nimelliseksi, mutta rajoitti kuitenkin irtaimen työväen liikkumismahdollisuuksia. Kotipaikkaoikeu- det muodostuivat myös rajoittaviksi tekijöiksi, sillä pitäjänkokous saattoi kieltää kotipaikkaoikeuden sellaiselta itselliseltä, jonka pelättiin jäävän pitäjän köyhäinhoidon rasitukseksi. Laillinen suojelu ja kotipaikkamääräykset merkit- sivät sidonnaisuutta, joka ehkäisi työvoiman liikkuvuutta ja aiheutti laajamit- taista kausityöttömyyttä. Samalla se tiesi myös alhaista elintasoa ja epävakaata asemaa tälle maatalousväestön ryhmälle. Irtaimessa maataloustyöväestössä voidaan siinäkin erottaa eri ryhmiä, lähinnä asumismuotojen perusteella. 20 Näitä olivat mäkitupalaiset, itselliset ja loiset. Parhaassa asemassa olivat mäkitupalaiset, joilla oli oma mökki joko talon maal- la tai kylän yhteismaalla. Itsellisillä ja loisilla ei ollut omaa asuntoa, vaan he asuivat vuokrahuoneissa. Tavallisesti itselliseksi kutsuttiin työmiestä, jolla oli erillinen asunto. Loinen oli taas sellainen työmies, jolla ei ollut lainkaan erillistä asuntoa, vaan joka asui samassa huoneessa joko talon väen tai toisten loisper- heiden kanssa. Loinen saattoi asua myös talon saunassa, jolloin häntä kutsut- tiin saunakoturiksi. Itsellisten ja loisten välillä ei tehty suurtakaan eroa, sillä sama työmiesperhe saattoi toisinaan asua itsellisinä erillisessä mökissä, toisinaan taas loisina talon tuvan nurkassa. Väestötilastossa mäkitupalaiset, itselliset ja loiset luettiin samaan ryhmään asumistavasta riippumatta. Myös tavallisessa kielenkäytössä nämä irtaimen maataloustyöväestön alaryhmät sekaantuivat toi- siinsa. Irtaimen työväen määrällisen kehityksen seuraamista vaikeuttaa jonkin verran se, että eri aikaisissa tilastoissa tämä ryhmä pantiin kokoon jonkin verran eri tavoin. 21 Väestötilastossa 1700-luvun puolella esiintyvä terveiden loisten ryhmä oli huomattavasti suppeampi kuin myöhemmin tilastoissa esiintyvä työkykyis- ten loisten ryhmä, joten näitä ryhmiä ei voi välittömästi verrata toisiinsa. Ne 1750- ja 1760-luvun raihnaat loiset, jotka eivät olleet kerjäläisiä, luettiin myö- hemmin ainakin pääosiltaan työkykyisiin loisiin. Huomattavasti lähemmäksi to- dellista tilannetta päästään, kun tämä ryhmä otetaan mukaan irtaimeen maa- taloustyöväkeen kuin jos se jätettäisiin siitä pois. Täten on menetelty taulukois- sa 4 ja 8. Luvut osoittavat tosin tällöin viisikymmenvuotiskautena 1754—1805 jonkin verran liian hidasta kasvua, sillä vuosien 1754 ja 1769 lukuihin sisältyy pieni määrä myös ei-ammattissatoimivaa väestöä. Irtain työväki kasvoi joka https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 42 tapauksessa 1700-luvun jälkipuoliskolla verraten hitaasti, paljon hitaammin kuin torppariväestö. Tilanne muuttui kokonaan 1800-luvulla, varsinkin 1830- ja 1840-luvuilta alkaen, jolloin irtaimen maataloustyöväen määrä alkoi kas- vaa kiihtyvällä nopeudella. Vuoden 1850 jälkeen tätä kehitystä on taas tilas- toteknisistä syistä vaikea seurata, sillä vuoden 1852 asetus laillisesta suojelusta aiheutti sen, että irtainta työväkeä merkittiin muihin ryhmiin, kuin mihin se oikeastaan kuului. 22 Kun laillisen suojelun määräyksiä vuonna 1865 lievennet- tiin, palautui tilastokin taas paremmin todellisuutta vastaavaksi. Kuitenkin vasta vuonna 1875 näyttää tilastossa päästyn taas todellisuuspohjalle irtaimen työväen kohdalla. Kun taulukoissa 4 ja 8 on esitetty irtaimen työväen luvut vuosilta 1850 ja 1875, on täten saatu eliminoitua pois vuoden 1852 asetuksen aiheuttamat tilastolliset virheet. Luvut osoittavat irtaimen maataloustyöväen voimakasta kasvua 1800-luvulla. Vuonna 1825 oli irtaimeen työväkeen kuuluvia miehiä n. 25 000 ja v. 1875 n. 81 000. Heidän lukumääränsä kasvoi siis yli kolminkertaiseksi lisääntymis- prosentin vuoteen 1825 verrattuna ollessa viidessäkymmenessä vuodessa 223 %. Samalla tämän ryhmän osuus maatalouden ammatissa toimivista miehistä kas- voi lähes 10 prosenttiyksikköä 7.8—17.1 %:iin. Irtain työväki lisääntyi siis moninkertaisesti maatalousväestön muihin ryhmiin verrattuna. Irtain maatalous- työväki lisääntyi n. viisi kertaa niin nopeasti kuin koko maatalousväestön amma- tissatoimivat miehet keskimäärin, kuten taulukko 5 osoittaa. Maatalousväestön rakenne vaihteli tuntuvasti maan eri osissa. 1700-luvun haja- naisesta väestötilastollisesta aineistosta ei ole tehty sellaista yhteenvetoa, joka tekisi mahdolliseksi seurata maatalousväestön eri ryhmien kehitystä alueittain. Vasta 1800-luvulta on läänittäisiä yhteenvetoja. Haittana on vain se, että maa- taloudelliset talousalueet ja läänit eivät ole kaikkialla yhtenäisiä. Toisaalta taas voidaan havaita, että maatalousväestön sosiaalinen rakenne liittyy läheisesti talousalueisiin. Niiden läänien kohdalta, jotka kokonaisuudessaan kuuluivat sa- maan talousalueeseen, saadaan selvä kuva maatalousväestön rakennekehityksestä. Näitä olivat kaikki muut paitsi Vaasan ja Oulun läänit. Näiden läänien osalta demografisen aineiston yhteenvetojen puuttuminen vaikeuttaa suuresti maata- lousväestön rakenteen selvittämistä. Kun Vaasan läänissä väestön pääosa asui Etelä-Pohjanmaalla, muodostuu Etelä-Pohjanmaan osuus siinä määrin dominoi- vaksi läänin väestöluvuissa, että niiden voi sanoa etupäässä kuvaavan Etelä- Pohjanmaan kehitystä. Oulun läänissä eri talousalueet ovat tasaväkisemmin edustettuna, joten päätelmien teko on huomattavasti vaikeampaa. Eteläiselle peltoviljelyalueelle, joka käsitti Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Hämeen läänit, oli tyypillistä kokotilanviljelijöiden suhteellisen pieni ja torpparien suhteellisen suuri määrä. Erikoisinta tämän alueen kehityksessä oli se, että koko- tilanviljelijöiden määrä alkaa 1830-luvulta alkaen absoluuttisestikin pienen- tyä. 1800-luvun toisella neljänneksellä pieneminen oli kuitenkin varsin vähäistä. Tänä kaksikymmenviisivuotiskautena kokotilanviljelijöiden määrä väheni noin 500 henkeä. Sen sijaan vähennys vuodesta 1850—1875 oli jo noin 2000 henkeä. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 TAULUKKO 8 TABLE 8. Maatalouden ammatissatoimivat miehet alueittain. Agricultural male employment by area. Lääninjaon puitteissa lasketut luvut Figures calculated by province. Ryhmä Vuosi — ■ Eteläinen pelto- Savo-Karjalan Kaakkois-Suomi Etelä-Pohjanmaa ja Pohjois-Suomi Koko maa Group Year viljelyalue kaskiviljelyalue Southeastern Finland Keski-Suomi Northern Finland Total Southern arable land Burn-beating district Southern Ostroboth- district of Savo-Karelia nia and Middle Finland Tuhatta Tuhatta Tuhatta Tuhatta Tuhatta Tuhatta henkeä % henkeä % henkeä % henkeä % henkeä % henkeä % In thousands In thousands In thousands In thousands In thousands In thousands Koko tilan vilj eli j ät 1825 25.821.8 18.425.0 21.6 35.9 13.029.4 8.128.0 86.9 26.7 Cultivators of whole farms 1350 25.317.8 19.921.0 21.731.0 15.724.7 10.125.7 92.722.6 1875 23.3 14.7 20.6 18.8 22.9 29.7 18.121.7 12.525.5 97.5 20.4 Torpparit 1825 19.4 16.4 9.613.0 2.03.2 5.913.5 1.24.2 38.111.7 Crofters 1850 25.2 17.8 10.711.2 1.92.7 9.314.7 2.4 6.1 49.5 12.1 1875 27.4 17.2 12.311.3 3.14.0 12.0 14.4 4.18.4 58.9 12.3 Talon työväki 1825 63.853.9 38.8 52.7 43.156.6 21.6 49.1 16.857.7 175.2 53.8 Farm hands 1850 75.853.5 50.6 53.3 40.5 52.6 29.145.8 20.6 52.1 215.5 52.7 1875 83.652.5 54.052.5 39.5 56.5 34.8 46.0 23.748.6 240.2 50.2 Irtain työväki 1825 9.3 7,9 6.9 9.3 2.64.3 3.58.0 2.910.1 25.2 7.8 Casual farm workers 1850 15.310.8 13.714.4 6.99.8 9.414.9 6.416.1 51.712.6 1875 24.9 15.7 22.820.7 10.5 13.7 14.9 17.9 8.517.5 81.7 17.1 Maatalouden ammatissa- 1825 118.3100.0 73.7100.0 60.3100.0 44.0100.0 29.1100.0 325.4 100.0 toimivat miehet yhteensä 1350 141.6 100.0 94.8100.0 70.0100.0 63.5100.0 39.5100.0 409.4 100.0 Total agricultural 1875 159.2 100 0 109.7100.0 77.0100.0 83.5100.0 48.8100.0 478.3 100.0 male employment Lähde: O. K. Kilpi, Suomen ammatissatoimiva väestö ja sen yhteiskunnalliset luokat vuosina 1815 —1875. Teoksen numeroaineistoa ryhmitelty uudestaan. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 44 Kun maatalouden ammatissatoimivien miesten kokonaismäärä samanaikaisesti jatkuvasti lisääntyi lisäyksen ollessa vv. 1825—1850 noin 23 000 henkeä ja vuo- sina 1850—1875 noin 18 000 henkeä, merkitsi kokotilanviljelijöiden määrän pienikin väheneminen heidän suhteellisen osuutensa tuntuvaa pienenemistä. TAULUKKO 9 TABLE 9, Irtaimen työväen lisääntyminen alueittain vv. 1825—1875 The growth of casual farm workers by area 1825— 1875. Lisääntymis- Osuus maatalouden ammatissa- prosentti toimivista miehistä Growth per The per cent of men in ag- cent ricultural employment 1825 1875 Eteläinen peltoviljelyalue Southern arable land district 167,2 7.9 15.7 Savo-Karjalan kaskiviljelyalue Burn-beating district of Savo-Karelia 230,9 9.3 20.7 Kaakkois-Suomi Southeastern Finland 308.9 4.3 13.7 Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Suomi Southern Ostrobothnia and Middle Finland 323.2 8.0 17.9 Pohjois-Suomi Northern Finland 190.8 10.1 17.1 Koko maa Whole Finland 223.6 8.8 17.1 Lähteenä taulukon 8 luvut. Eteläisellä peltoviljelyalueella oli torppariväestöä suhteellisesti runsaammin kuin muualla maassa. Vuonna 1825 runsas puolet maan koko torppariväestöstä oli eteläisellä peltoalueella. 1700-luvulla torpparilaitos oli kaikesta päättäen vielä enemmän keskittynyt sinne. Torpparien suhteellinen osuus maatalouden ammatis- satoimivasta väestöstä oli kuitenkin vielä 1800-luvulla jatkuvasti kasvamassa eteläisellä peltoalueella. Torpparien lukumäärä lisääntyi jatkuvasti vuosisadan lopulle saakka, mutta heidän suhteellinen osuutensa maatalouden ammatissa- toimivasta väestöstä oli korkeimmillaan vuosisadan puolivälissä. Vuonna 1850 17.8 % eteläisen peltoalueen maataloudessa toimivista miehistä oli torppareja. Vuonna 1875 torpparien osuus maatalousväestöstä oli heidän lukumääränsä li- sääntymisestä huolimattapainuvat jonkin verran pienemmäksi ollen 17.2 %. Talon työväen rakenteeltaan varsin sekava ryhmä käsitti eteläisellä peltoalueel- la vähän yli puolet kaikista maatalouden ammatissatoimivista miehistä. Ryhmän suhteellinen suuruus vastasi likimäärin koko maan keskiarvoja. Ryhmään kuulu- vien miesten lukumäärä nousi tuntuvasti, mutta kasvu oli hieman hitaampaa kuin maatalousväestön kokonaisuudessaan. Ryhmän sisäisessä rakenteessa, jo- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 45 ta pelkän tilaston avulla ei voi kartoittaa, lienee kuitenkin tapahtunut huomat- tavia muutoksia. Muonaraiesjärjestelmä tuli 1800-luvulla käytäntöön nimen- omaan eteläisellä peltoalueella, ja kun muonamiehet olivat vuosipalkkalaisia, heidät vietiin tilastoon ainakin pääasiassa talon työväkenä. Kun talon työväen suhteellinen osuus maatalousväestöstä ei kuitenkaan kasvanut, merkitsi muona- miesten mukaantulo ryhmän muiden ainesten, lähinnä renkien, määrän suh- teellista alenemista. Irtaimen työväen määrä kasvoi eteläisellä peltoalueella voimakkaasti, joskin sen kasvu oli hitaampaa kuin muilla alueilla maassamme. Määrällisesti kasvu oli noin 15 000 henkeä ja prosenttiyksiköissä mitatenkin lähes 8 %. Vuonna 1825 irtaimen työväen määrä tällä alueella vastasi suunnilleen maan keskimää- rää, mutta 50 vuotta myöhemmin se oli selvästi maan keskimäärää pienempi. Irtaimen työväen lisääntymisen aiheuttama vaikea taloudellinen ja sosiaalinen ongelma 1800-luvulla ei eteläisellä peltoalueella näin ollen päässyt yhtä pahaksi kuin useimmissa muissa maamme osissa. Itä-Suomen kaskialueen maatalousväestön rakenteessa oli huomattavia eroja toisaalta varsinaisen savokarjalaisen kaskialueen ja toisaalta 1700-luvulla Venä- jälle kuuluneen Kaakkois-Suomen alueen välillä. Kaakkois-Suomen maatalous- väestön rakenne poikkesi kokonaan muusta Suomesta, kun taas savokarjalai- nen kaskialue oli tässä suhteessa lähempänä eteläistä peltoaluetta. Savokar- jalaisen kaskialueen ja eteläisen peltoalueen välillä on kuitenkin havaittavissa selviä eroja. Kummatkin ääriryhmät, kokotilanviljelijät ja irtain työväki, olivat kaskialueella suurempia kuin peltoalueella. Keskiryhmistä taas talon työväkeä oli kaskialueella likimain yhtä paljon kuin peltoalueellakin, mutta torppareita selvästi vähemmän. Viisikymmenvuotiskautena 1825—1875 oli kokotilanviljelijöi- den määrä tosin jatkuvasti hitaasti lisääntymässä, mutta osuus koko maatalou- den ammatissatoimivasta väestöstä oli kuitenkin jatkuvasti alenemassa. Torppa- rien määrä lisääntyi samoin jatkuvasti, mutta sen osuus oli jo 1800-luvun al- kupuolelta alkaen vähenemässä. Talon työväen määrä kasvoi samoin väestön lisäyksen myötä, mutta sen osuus pysyi koko ajan likirnäärin paikoillaan. Heilah- dukset suuntaan ja toiseen olivat vajaan prosenttiyksikön suuruusluokkaa. Ir- taimen työväen määrässä on savokarjalaisella kaskialueella sen sijaan havait- tavissa erittäin voimakasta kasvua. Määrä oli jo vuonna 1825 suhteellisesti jonkin verran suurempi kuin eteläisellä peltoalueella. Viisikymmenvuotiskautena 1825—1875 irtaimen työväen määrä lisääntyi Mikkelin ja Kuopion lääneissä vajaasta 7000 vajaaseen 23 000 henkeen. Samalla sen osuus lisääntyi runsaat 11 prosenttiyksikköä ja oli vuonna 1875 20.7 % koko maatalouden ammatis- satoimivista miehistä. Suhdeluku on vuonna 1875 korkeampi kuin missään muual- la maassa. Eteläisen peltoalueen ja savokarjalaisen kaskialueen irtaimen työväen välillä oli myöskin laatueroa, joka ei käy ilmi tilastoluvuista.23 Peltoalueen irtaimesta työväestä oli kaikesta päättäen huomattava osa mäkitupalaisia, kun taas kaski- alueen irtain työväki oli suurelta osaltaan loisia. Länsisuomalaisella mäkitupalai- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 46 sella oli sentään oma mökki ja usein pieni peltotilkkukin. Savokarjalaisen kas- kialueen loisella ei ollut edes omaa asuntoa, vaan hän asui muiden nurkissa. Vielä 1800-luvun alussa hänellä oli mahdollisuus vuokrata kaskimetsää ja polttaa kaskea, mutta vuosisadan toiselta neljännekseltä alkaen nämä kasken- vuokraamismahdollisuudet vähenivät vähenemistään, ja loinen jäi kokonaan enemmän tai vähemmän satunnaisten työansioitten varaan. Ilman omaa vakinais- ta asuntoa kaskialueen loinen oli sananmukaisesti irtainta työväkeä. Kaakkois-Suomessa, joka jo 1700-luvulla kuului Venäjän valtaan, oli maata- lousväestön yhteiskunnallinen rakenne melkolailla toisenlainen kuin muualla Suo- messa.24 Vaikka alue vuonna 1812 liitettiin hallinnollisesti Suomeen, pysyivät yhteiskunnalliset olot koko 1800-luvun ajan muusta Suomesta huomattavasti poikkeavina. Tämä näkyy myös maatalousväestön rakenteessa. Kokotilanvil- jelijöitä, olivat he sitten itsenäisiä viljelijöitä tai lahjoitusmaatalonpoikia, oli suhteellisesti enemmän kuin muualla maassa. Myös talon työväen osuus oli 1800-luvun alkupuolella huomattavan suuri, mutta laski jonkin verran vuosi- sadan loppupuolella. Talollisväestöön luettavien isännän sukulaisten osuus lienee ryhmässä lisäksi ollut varsin suuri. Kaakkois-Suomi oli 1800-luvulla tunnettu alueena, jossa oli suurperheitä. Torppareita samoin kuin irtainta työväkeä oli vielä 1800-luvun alkupuo- lella Kaakkois-Suomessa varsin vähän. Asutus oli varsin tiheä kaskiviljelyn edel- lytyksiin nähden eikä antanut mahdollisuuksia torpparilaitoksen kehitykselle. Myös irtainta työväkeä oli vielä 1800-luvun alussa suhteellisen vähän, mutta viisikymmenvuotiskautena 1825—1875 sen määrä lisääntyi erittäin nopeasti. Kasvu oli vielä voimakkampaa kuin Savossa ja Pohjois-Karjalassa, mutta kun irtainta työväkeä oli ollut vuosisadan alussa Kaakois-Suomessa huomattavasti vähemmän, ei sen määrä päässyt nousemaan Savon ja Pohjois-Karjalan tasol- le. Määrä nousi kuitenkin noin nelinkertaiseksi. Kaakkois-Suomen poikkeuk- sellinen elinkeinorakenne aiheutti lisäksi sen, että läheskään koko irtain työ- väki ei liene itse asiassa ollut maatalousväestöä. Huomattava osa siitä on toden- näköisesti ollut päätoimisia rahdinajajia ja Venäjän puolella työssäkäyviä seson- kityöläisiä. Pohjanmaan ja Pohjois-Suomen osalta maatalousväestön rakenteen selvittelyä vaikeuttaa se, että Vaasan ja Oulun lääneihin kuului osia hyvinkin erilaisista talousalueista ja tilastotiedot ovat saatavissa vain lääneittäin. Kun aikakauden lopulla noin 85 % Vaasan läänin maaseutuväestöstä asui Etelä-Pohjanmaalla, voidaan tämän läänin luvuista nähdä kehityssuunta Etelä-Pohjanmaalla. 25 Oulun läänin osalta tilanne on vaikeampi, sillä lääniin kuului alueita kolmesta erilai- sesta talousalueesta. Nykyinen Oulun läänin länsiosahan kuului Pohjanmaan ja siten Länsi-Suomen peltoviljelyalueeseen, kun taas itäosa oli selvästi kaskialuet- ta. Pohjoisosa eli suunnilleen nykyinen Lapin lääni muodosti Pohjois-Suomen kar- jatalousalueen. Runsas puolet läänin maaseutuväestöstä asui läntisellä peltoalueel- la, kun taas loput jakaantuivat jokseenkin tasan itäisen kaskialueen ja pohjoisen karjatalousalueen kesken. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 47 Etelä-Pohjanmaa näyttää muistuttaneen väestörakenteeltaan huomattavassa määrin eteläistä peltoviljelyaluetta, mutta eräitä eroja on havaittavissa. Sen väes- tönkasvu oli 1800-luvullavoimakkaampaa kuin eteläisen peltoalueen, ja siitä joh- tuen väestön määrä maatalousväestön kaikissa ryhmissä kasvoi jatkuvasti. Koko- tilanviljelijöidenkin kohdalla on havaittavissa melkoista määrällistä kasvua, vaik- ka sen osuus koko maatalousväestöstä väheni voimakkaasti. Kokotilanviljelijöiden suhteellinen osuus pysytteli koko viisikymmenvuotiskauden 1825—1875 noin 7 % korkeampana kuin eteläisellä peltoalueella, väheneminen tapahtui suunnilleen samassa tahdissa, vaikka kokotilanviljelijöiden osuus Etelä-Pohjanmaalla olikin jatkuvasti suurempi. Ryhmien suhteellisessa osuudessa on havaittavissa eteläi- sen peltoalueen kehitystä vastaavaa kehitystä myös toipparien sekä irtaimen työ- väen kohdalla. Torpparien määrä nousee 1800-luvun toisella neljänneksellä, mutta kääntyy sitten kolmannella neljänneksellä vähäiseen laskuun. Koko ajan torpparien osuus on noin 3 % alempi kuin eteläisellä peltoalueella. Irtain työ- väki lisääntyi vielä voimakkaammin kuin eteläisellä peltoalueella. V. 1825 oli sekä eteläisellä peltoalueella että Vaasan läänissä suhteellisesti suunnilleen yhtä paljon irtainta työväkeä, noin 8 %. Viittäkymmentä vuotta myöhemmin irtai- men työväen osuus Vaasan läänissä oli lähes 18 % eli noin 2 % suurempi kuin eteläisellä peltoalueella. Tässä lisääntymisessä lienee tuntunut jossain määrin myös läänin keskisuomalaisen sisämaan kehitys. Keski-Suomen saunakestit, joiden asema lienee ollut suunnilleen samanlainen kuin savolaisten loisten, näyttävät lisääntyneen niin voimakkaasti, että se tuntuu jossain määrin myös koko läänin luvuissa. Silti pääosan irtaimen työväen lisäyksestä on täytynyt tapahtua Etelä- Pohjanmaalla. Maatalousväestön sosiaalisen rakenteen kehityksen kohdalta on talousrakenteel- taan heterogeenista Oulun lääniä pakko tilastoteknisistä syistä tarkastella yhte- nä kokonaisuutena. Tällöinkin on havaittavissa melkoista eroa muuhun Suo- meen verrattuna. Huomattavimmat erot olivat torpparien ja irtaimen työväen kohdalla. Torppareita oli Oulun läänissä tuntuvasti vähemmän kuin muualla Suomessa Kaakkois-Suomea lukuun ottamatta. Toisaalta heidän määränsä nousi aikakauden kuluessa jatkuvasti nopeasti. Kun torppariväestön suhteellisen osuu- den kasvu muualla Suomessa katkesi noin 1800-luvun puolivälissä, jatkui se Oulun läänissä voimakkaasti aikakauden loppuun saakka, jos kohta se ei 1870-luvul- lakaan saavuttanut muun Suomen määriä. Se oli vielä tällöinkin noin 4 % pienempi kuin koko maan keskimäärä. Torppareiden alueellinen jakautuma lää- nin talousalueiden kesken jää epäselväksi, mutta uusia torppia lienee perustettu eniten Pohjois-Pohjanmaan sisämaahan jaKainuun metsäseuduille. Myös irtaimen työväen kohdalla oli Oulun läänissä havaittavissa huomatta- via eroja muuhun maahan verrattaessa. Sen osuus oli 1800-luvun alkupuolella ja puolivälissä suurempi kuin missään muualla Suomessa. V. 1825 oli irtainta työväkeä Oulun läänissä 10.1 c/o, kun taas kaikkialla muualla maassa irtaimen työväen määrä alitti 10 %. Vielä vuosisadan puolivälissä irtainta työväkeä oli Oulun läänissä suhteellisesti enemmän kuin muualla maassa. Vasta 1800-luvun https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 48 kolmannella neljänneksellä savokarjalainen kaskialue sivuutti irtaimen työväen määrässä Oulun läänin. Tämä johtui lähinnä irtaimen työväen kasvun hidas- tumisesta Oulun läänissä 1800-luvun puolivälin jälkeen. Sen määrä kasvoi tosin vv. 1850—1875 noin 2000 hengellä, mutta tämä merkitsi vain vajaan 1.5 prosent- tiyksikön lisäystä. Suurimpana syynä tähän irtaimen työväestön kasvun hidas- tumiseen näyttävät olleen 1860-luvun loppupuolen nälkävuodet, sillä 5-vuotis- kautena 1865—1870 irtaimen työväen kasvu Oulun läänissä oli käytännöllisesti katsoen kokonaan pysähdyksissä. Kuitenkin voi jo 1850-luvulta alkaen havaita katovuosien aiheuttaman väestönkasvun hidastumisen tuntuneen eniten juuri sen kohdalla. Ennen kuin 1800-luvun puolivälin jälkeisten katovuosien sarja alkoi vaikeuttaa Pohjois-Suomen väestön toimeentuloa, siellä oli irtainta työvä- keä runsaammin kuin missään muualla Suomessa. Myös kokotilanviljelijäin ja talon työväen osuudessa on Pohjois-Suomessa ha- vaittavissa jossain määrin muusta Suomesta poikkeavaa kehitystä. Kokotilan- viljelijöiden määrä väheni 1800-luvun toisella neljänneksellä suunnilleen samaan tapaan kuin muuallakin Suomessa, mutta Oulun läänissä tämä muualla Suo- messa jatkunut kehitys pysähtyi vuosisadan kolmannella neljänneksellä. V. 1875 kokotilanviljelijöiden määrä Oulun läänissä oli suunnilleen sama kuin mitä se oli v. 1850. Talon työväen määrässä voi sen sijaan todeta jatkuvaa ja verraten voimakas- ta vähenemistä. V. 1825 se oli suhteellisesti korkein koko maassa, vieläpä hie- man korkeampi kuin Viipurin läänissä. Viittäkymmentä vuotta myöhemmin talon työväen suhteellinen määrä oli jo 9 % pienempi ja selvästi alle koko maan keskimäärän. Syytä tähän kehitykseen on läänin erittäin heterogeenisen talous- rakenteen tähden varsin vaikea selvittää. Ainakin osittain talonväkeä on siirtynyt itsenäisten kokotilanviljelijöiden ja torpparien ryhmään. Tarkasteltaessa maatalousväestön sosiaalista rakennetta maatalouden amma- tissatoimivien miesten lukumäärän perusteella alueittain, voidaan eri ryhmissä todeta huomattavasti erilaista alueellista jakaantumista 1800-luvulla. Viisikym- menvuotiskautena 1825—1875 kokotilanviljelijöiden määrä väheni sekä absoluut- tisesti että suhteellisesti eteläisellä peltoalueella. Maaomaisuus kertyi yhä pie- nemmän väestönosan käsiin ja itsenäisten maatalousyrittäjien osuus maatalous- väestöstä supistui yhä pienemmäksi ja oli 1875 enää vajaat 15 % koko maata- louden ammatissatoimivista miehistä tällä alueella. Muualla Suomessa koko- tilanviljelijöiden lukumäärä tosin kasvoi, mutta sen osuus koko maatalousväes- töstä väheni jatkuvasti. Vain Oulun läänissä kokotilanviljelijöiden määrä kasvoi 1800-luvun kolmannella neljänneksellä niin paljon, että sen osuus koko maa- talousväestöstä pysyi suunnilleen ennallaan. Torpparien määrä oli varsin epätasainen maan eri osissa. Eniten heitä oli eteläisellä peltoalueella ja Etelä-Pohjanmaalla, siis yleensä peltoalueella. Savo- karjalaisella kaskialueella heitä oli myös melkoisesti, mutta sen sijaan toisaal- ta Kaakkois-Suomessa ja toisaalta Pohjois-Suomessa varsin vähän. Kun eteläisel- lä peltoalueella oli 1800-luvun puolivälissä torppareita lähes 18 % maatalou- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 49 den ammatissatoimivista miehistä, niin Kaakkois-Suomessa tämä luku oli alle 3 %. Eteläisellä peltoalueella sekä Etelä-Pohjanmaalla torpparien määrä kyllä lisääntyi jatkuvasti, mutta suhteellisesti sen osuus koko maatalousväestöstä oli suurimmillaan 1800-luvun puolivälissä ja alkoi sen jälkeen vähitellen pienentyä. Kaakkois-Suomessa, jossa torppareita oli vähemmän kuin missään muualla maas- sa, kehitys oli samansuuntainen, mutta erona oli se, että torpparien lukumäärä 1800-luvun toisella neljänneksellä laski myöskin absoluuttisesti lähinnä vaikeiden lahjoitusmaaolojen seurauksena. Vasta vuosisadan puolivälin jälkeen torppa- rien määrä alkoi lisääntyä. Pohjois-Suomessa taas torpparien määrä oli jatku- vassa nopeassakasvussa. Talon työväen sekalainen ryhmä vaihteli sekä paikallisesti että ajallisesti suh- teellisesti vähiten. Varsinkin eteläisellä peltoalueella sekä savokarjalaisella kas- kialueella vaihtelut olivat varsin pieniä. Etelä-Pohjanmaalla ryhmän osuus laski ennen 1800-luvun puoliväliä tuntuvasti, mutta pysyi sen jälkeen suunnilleen paikallaan. Kaakkois-Suomessa taas talon työväen suhteellinen määrä pysyi ennen 1800-luvun puoliväliä melkein muuttumattomana, mutta rupesi sen jäl- keen nopeasti laskemaan. Jatkuva ja voimakas lasku tässä ryhmässä on havait- tavissa Pohjois-Suomessa, jossa talon työväen osuus pieneni noin 9 %. Irtain maataloustyöväki lisääntyi kaikkialla voimakkaasti sekä absoluuttisesti että suhteellisesti, joskin lisääntymisnopeus vaihteli jonkin verran eri alueilla. Aina 1800-luvun puoliväliin saakka oli irtainta työväkeä suhteellisesti runsaim- min Pohjois-Suomessa, mutta 1800-luvun kolmannella neljänneksellä Itä-Suomi meni tässä suhteessa Pohjois-Suomen ohi. V. 1850 oli irtainta työväkeä Savo- Karjalan kaskialueella 14.4 % ja Pohjois-Suomessa 16 %, mutta v. 1875 sitä oli savokarjalaisella kaskialueella peräti 20.7 %, kun taas Pohjois-Suomessa määrä oli jäänyt 17.5 %;iin (taulukko 9). Nopeinta irtaimen työväestön kasvu oli kuitenkin Etelä-Pohjanmaalla, jossa se kasvoi yli nelinkertaiseksi. Kun koko väestön kasvu Etelä-Pohjanmaalla oli erittäin voimakasta, ei irtaimen maata- loustyöväen osuus koko maatalousväestöstä päässyt kuitenkaan nousemaan savo- karjalaisen kaskialueen tasolle. Etelä-Pohjanmaalla oli irtainta työväkeä kui- tenkin suhteellisesti ottaen enemmänkuin muuallamaan peltoviljelyalueilla. Maatalousväestön sosiaalinen rakenne vaihteli siis tuntuvasti sekä ajallisesti että paikallisesti. Vaihtelut olivat yhteydessä toisaalta yleiseen väestön kasvuun, toisaalta maatalouden rakennekehitykseen. Maatalouspolitiikka, varsinkin tilo- jen osittamisrajoitus, oli myös merkittävä tekijä maatalousväestön sosiaalisen rakenteen kehityksessä. Luonteenomaista tälle kehitykselle oli maatalousväestön alimpien sosiaaliryhmien voimakas kasvaminen. Kun jäljempänä pyritään sel- vittämään maatilatalouden ja sen eri haarojen rakennekehitystä, yritetään sa- malla etsiä vastausta kysymykseen, miksi tämä kasvu oli niin voimakasta. 4 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 111 KASVINVILJELY MAATILATALOUDEN PERUSTANA 1. PERINNÄISEN KASVINVILJELYN RINNAKKAISMENETELMÄT JA ERILAISET TILUKSET Perinnäisen kasvinviljelyn ehkä tärkeimpänä ominaispiirteenä voidaan pi- tää rinnakkaisten viljelymenetelmien käyttöä. Näitä menetelmiä voidaan erot- taa neljä: kaskiviljely, peltoviljely, suoviljely ja niittyviljely. Kukin niistä vaa- ti oman tiluslajinsa ja oman viljelytekniikkansa. Pellossa ei voitu käyttää kas- kiviljelymenetelmiä eikä kaskessa peltoviljelymenetelmiä. Samalla tilalla saatet- tiin kyllä käyttää samanaikaisesti useampaakin kuin yhtä menetelmää. Talol- la saattoi olla yhtä aikaa viljelyksessä kaskia, peltoja, suoviljelmiä ja niittyjä. Vaikka kaikki menetelmät olivat maassamme yleisesti tunnettuja, viljelyn pai- nopiste oli tavallisesti vain yhdellä menetelmällä. Silti vain harva talo kykeni tulemaan toimeen kokonaan yhden viljelymenetelmän varassa. Perinnäisessä kasvinviljelyssä olivat tärkeimpiä kaskiviljely ja peltoviljely. Suoviljely ja niittyviljely esiintyivät yleensä vain niitä täydentävinä viljelymene- telminä. Peltoviljelyä harjoittavissa taloissa oli aina niittyjä, joten peltovilje- ly ja niittyviljely kuuluivat kiinteästi yhteen. Kaskiviljely ja niittyviljely eivät sen sijaan kytkeytyneet yhtä kiinteästi yhteen, sillä kaskitalo saattoi tulla toi- meen ilman niittyjäkin kaskiahojen heinän varassa. Suoviljelyä harjoitettiin yleensä vain joko kaskiviljelyn tai peltoviljelyn lisänä siellä, missä oli viljely- kelpoisia soita. Ainoastaan jossain harvassa uudistalossa kasvinviljely perustui etupäässä suoviljelyyn. Kun perinnäinen kasvinviljely rakentui olennaisesti joko kaskiviljelyn tai pel- toviljelyn varaan, on niiden välisten suhteiden muuttumisella ollut suuri mer- kitys maatalouskehityksessämme. Siirtymisen pääsuunta on ollut kaskiviljelystä peltoviljelyyn, mutta päinvastaisiakin kehitystä on ollut havaittavissa. Jos pel- toviljelyä harjoittanut talonpoika siirtyi uudisasukkaaksi asumattomalle erämaa- seudulle, siirtyi hän samalla peltoviljelystä kaskiviljelyyn. Taloudellisesti tämä ei ollut mikään taka-askel, sillä luonnontilassa olleissa metsissä käytetty kaski- viljelyn laji, huuhtakaski, saattoi suotuisissa oloissa olla erittäin tuottoisa. Par- haassa tapauksessa huuhtakaski saattoi antaa kylvömäärään nähden jopa suu- remman sadon kuin mitä pellosta oli mahdollista saada. Huuhtakasken viljely oli kuitenkin mahdollista vain laajoilla metsäalueilla, joten sen käyttö rajoit- tui etupäässä vain Itä- ja Pohjois-Suomen metsäseutuihin.1 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 51 Aivan perinnäisen maatalouden loppukauden viimeisiä vuosikymmeniä lu- kuun ottamatta kaskiviljelyä ja peltoviljelyä harjoitettiin rinnan suurimmassa osassa maata. Länsi-Suomessa painopiste oli selvästi peltoviljelyn puolella ja laajoilla alueilla kaskiviljelyn harjoittaminen oli vähäistä tai sitä ei harjoitettu laisinkaan. Sen sijaan Itä-Suomen kasvinviljely oli olennaiselta osaltaan kas- kiviljelyn varassa ja pääosa viljasadosta korjattiin ilmeisesti kaskimailta. Vaik- ka onkin mahdollista sanoa, että Länsi-Suomi oli peltoviljelyaluetta ja Itä-Suo- mi kaskiviljelyaluetta, rajanveto niiden välillä on tietojen puutteessa erittäin vaikeata. Ensimmäiset yksityiskohtaiset tiedot kaskiviljelyn laajuudesta ovat saatavissa vasta 1830-luvulta, jolloin Böckerin tunnettu tilasto (kts. luku VII ;5 s. 322) kar- toittaa eri viljelymenetelmien käyttöä, tosin kuitenkin vain rukiinviljelyn osalta.2 Böckerin tietoja voidaan jonkin verran täydentää maanmittaus- ja metsähallituk- sen v. 1851 tekemän kaskiviljelyä koskevan tiedusteluni avulla. 3 Tulokset on esi- tetty kartassa n:o 2. Kun kartta osoittaa vain tilannetta rukiinviljelyn osalta, jää kuva kaski- ja peltoviljelyn suhteista jossain määrin puutteelliseksi, vaikka ruis olikin perinnäisen kasvinviljelyn tärkein viljelykasvi. Böckerin tilastotiedustelu tapahtui kuitenkin aikana, jolloin peltoviljelyn ja kaskiviljelyn suhde oli voimakkaasti muuttumassa. Vaikka kaskiviljelyn osuus kasvinviljelyssä oli aikakauden alusta saakka ilmeisestikin jatkuvasti vähenemäs- sä ja peltoviljelyn lisääntymässä, näyttää näiden viljelymenetelmien suhde muut- tuneen 1700-luvulla verraten hitaasti. Sen sijaan 1800-luvun alkupuolella kaski- viljelyn kehityksessä tapahtui suuri muutos: tämän viljelymenetelmän laajene- mis- ja tehostamismahdollisuudet oli käytetty loppuun ja kaskiviljely alkoi no- peasti taantua (vrt. luku IX ;1 ss. 382—384). Kun peltoviljely samanaikaisesti kas- voi ehkä entistäkin voimakkaammin, osoittaa kartta murroskauden tilannetta, joka oli nopeasti muuttumassa. Kartan perusteella voitaneen kuitenkin tehdä eräitä päätelmiä tilanteesta ennen kaskiviljelyn kriisin alkamista. Ne seudut, joilla vielä 1830-luvulla saa- tiin yli 25 % ruissadosta kaskista, ovat ilmeisesti 1700-luvun puolella olleet en- sijaisesti kaskisadon varassa. Myös niillä alueilla, joilla 1830-luvulla kaskista saatiin 10—25 % ruissadosta, kaskiviljelyllä lienee aikaisemmin ollut huomat- tava, joskin peltoviljelyä pienempi merkitys kasvinviljelyssä. Vain niillä seuduil- la, joilla kaskesta saatu ruissato jäi 1830-luvulla alle 10 % :n, on kaskiviljely 1700-luvullakin ollut vähämerkityksellistä, joskin sitä tuntuu paikallisista ha- jatiedoista päätellen sielläkin harjoitetun enemmän ja laajemmalla alueella kuin 1800-luvun alkupuolella.4 Peltoviljelyn osuuden kasvaminen ja kaskiviljelyn osuuden supistuminen näyt- tää 1830-luvun jälkeen tapahtuneen yhä kiihtyvällä vauhdilla, joskaan kehitys ei ole yksityiskohtaisesti kartoitettavissa. 1870-luvun virallisen maataloustilaston mukaan kaskiviljelyn osuus olisi kutistunut melko mitättömäksi, mutta eräät samanaikaiset tiedot kertovat vielä varsin laajamittaisesta kaskeamisesta. 5 Risti- riitaisista tiedoista huolimatta kaskiviljelyn nopea supistuminen on kuitenkin https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 52 ilmeinen tosiasia. Peltoviljely oli 1870-luvulla suurimmassa osassa Itä-Suomeakin hallitseva viljelymuoto. Vain harvat talot olivat enää 1700-luvullakaan yksinomaan kaskiviljelyn va- rassa. Melkein kaikilla taloilla oli ainakin vähän peltoa. Eniten peltoja luonnol- lisesti oli siellä, missä kaskiviljelyä ja suoviljelyä ei ollut peltoviljelyn lisänä. Kaski- ja suoviljelyä harjoittavilla alueilla pellot taas saattoivat jäädä hyvinkin pieniksi. Kun peltoviljely oli koko 1700- ja 1800-luvun laajeneva viljelymuoto, joka jatkuvasti valtasi alaa kaskiviljelyltä, sen lisääntyminen oli varsin huomatta- va. Peltoviljelyn merkityksen kasvu perustui 1800-luvun puoliväliin mennessä yksinomaan peltoalan laajenemiseen, sillä kuten myöhemmästä esityksestä tarkemmin ilmenee peltoviljelyn tuotto ei ennen mainittua ajankohtaa sanot- tavasti kasvanut määräpinta-alaa kohti laskettuna.6 Vasta 1800-luvun jälkipuo- liskolla peltoviljelyssä tapahtui peltoalan laajenemisen lisäksi tuottavuuden kas- vua. Kun 1800-luvulla kaskiviljely alkoi taantua, kasvoi peltoviljelyn merkitys sitäkin suuremmaksi. Suoviljely oli ikivanhoihin kaski- ja peltoviljelyyn verrattuna varsin nuori viljelymenetelmä, sillä varhaisimmat tiedot siitä ovat vasta 1600-luvulta. Näin ollen on ymmärrettävää, että suoviljely muodostui vain kaskiviljelyä ja peltovil- jelyä täydentäväksi viljelymenetelmäksi. Suoviljelyä harjoitettiinkin 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella verraten suppealla alueella toisaalta Pohjanmaalla ja toisaalta Itä-Suomessa (kts. karttaa n;o 6, s. 147). Yleisintä oli se runsassoisella Etelä-Pohjanmaalla. Vasta 1800-luvun loppupuolella suoviljely tuli tunnetuksi muuallakin Suomessa. Sen käyttö riippui olennaisesti soiden määräs- tä ja laadusta. Eniten sitä käytettiin siellä, missä viljelykelpoisia soita oli paljon. Runsassoisella seudulla saattoi melkein kaikilla taloilla olla suoviljelmiä, mutta muutoin harjoitettiin suoviljelyä vain joissakin sellaisissa taloissa, joiden tiluk- silla oli viljelykelpoista suota. Niittyviljelyssä oli kysymys yksinomaan heinän, siis karjanrehun, tuotannosta. Kun karjatalous oli kuten sitä koskevasta esityksestä lähemmin ilmenee toisarvoisessa asemassa kasvinviljelyyn verrattuna, jäi rehuntuotanto kasvinvil- jelyksessä myös toissijaiseksi. Niittyviljely täydensi muita viljelymenetelmiä rehun- saannin osalta. Talon niityt olivat kyllä pinta-alaltaan tavallisesti suurempia kuin pellot, mutta niiden viljely oli paljon heikompaa ja sadot huonompia kuin pellossa. Vain viljanviljelyalueiden pohjoisrajalla, Pohjois-Pohjanmaalla ja Lapissa, niittyviljely saattoi olla etusijalla muuhun kasvinviljelyyn nähden. Laa- dullisesti niittyviljely oli näilläkin alueilla hyvin heikkoa, mutta niittyalat olivat suuria ja peltoalat pieniä. Kaskiviljelyalueella taas niityt olivat pieniä, koska kaskiahoilta saatiin heinää. Toisaalta kaskiahoja voitiin helposti raivata niityiksi. Kaskiviljelyn vähentyessä ja peltoviljelyn lisääntyessä jouduttiinkin kaskiahoja yhä suuremmassa määrin raivaamaan pysyväksi niityksi. Vaikka kukin viljelymenetelmä vaati oman tiluslajinsa, voitiin samoilla tilus- kappaleilla kuitenkin jossain määrin siirtyä menetelmästä toiseen. Kaskiaho voi- tiin raivata niityksi ja niitty pelloksi. Yleensä siirryttiin raivausasteeltaan vaatimat- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 53 tornista menetelmistä vaativimpiin. Vain ylivoimaisissa vaikeuksissa pelto jätet- tiin niityksi tai peräti metsittymään. Ainoastaan suoviljelyssä oli tavallista tehdä viljaa kasvavista kytömaista pysyviä niittyjä. Siirtyminen menetelmästä toiseen merkitsi aina tiluskappaleen luonteen muuttumista. Raivaus joko edistyi tai taan- tui. Perinnäiselle kasvinviljelylle onkin ominaista toisaalta viljelymenetelmän ja sen vaatimien tilusten yhteenkuuluvuus ja toisaalta eri menetelmiin liittyvien tilusten erillisyys ja erilainen luonne. Vasta aivan aikakauden lopulla viljelymenetelmät alkoivat lähestyä toisiaan ja samalla erot eri viljelytiluslajien välillä vähetä. Koppeliviljelyn eli vilja-heinävuoroviljelyn tulo Suomeen merkitsi aikaisemmin kokonaan niittyviljelyyn kuuluvan heinän kasvatuksen siirtymistä osittain peltoon. Toisaalta niittyviljelyn kehittyessä parhaat hoidetut niityt eivät suurestikaan eron- neet peltonurmista. Samoin suoviljelyssä luopuminen kydönpoltosta ja siirtyminen peltojen koppeliviljelyä läheisesti muistuttavaan viljan ja heinän vuorotteluun merkitsi peltoviljelymenetelmien ja suoviljelymenetelmien suurta lähentymistä. Vain kaskiviljely ei voinut lähestyä muita viljelymenetelmiä, mutta se oli 1800- luvun jälkipuolella monistakin syistä nopeasti taantuva menetelmä, joka oli jo tuomittu häviämään. Tämä yhtenevä kehitys enteili uutta aikakautta. Perinnäiselle kasvinviljelylle oli tyypillistä viljelymenetelmien erillisyys. Yhtä tyypillistä oli menetelmien rin- nakkaisuus saman maatilatalouden piirissä. Kun sama maanviljelijä yleensä hal- litsi useampia menetelmiä, kykeni hän joustavasti tarpeen mukaan siirtymään menetelmästä toiseen. Tosin näyttää siltä, että siellä missä yksi menetelmä oli hallitsevassa asemassa, tämän menetelmän tekniikka osattiin paremmin kuin mui- den. Vähän käytetyissä menetelmissä taitokin oli heikompi. Tämä ei kuitenkaan muodostunut voittamattomaksi esteeksi silloin, kun oli tarve siirtyä menetelmästä toiseen. Perinnäisen kasvinviljelyn kehitystä tarkasteltaessa on koko ajan otettava huomioon tämä menetelmästä toiseen siirtymisen mahdollisuus. Siirtyminen ei tosin voinut tapahtua kovin nopeasti, mutta tarjosi kuitenkin maatilataloudessa tilaisuuden mukautua muuttuviin olosuhteisiin. Kun tekninen kehitys oli var- sin hidasta kuten seuraavasta esityksestä tarkemmin ilmenee kasvinviljelyn kehityksen painopiste oli rinnakkaismenetelmien käytössä tapahtuneissa muutok- sissa. Perinnäinen kasvinviljely ei ollut aivan niin paikallaan pysyvää kuin mitä pelkästään teknisen kehityksen valossa näyttäisi. Muutokset rinnakkaismenetel- mien käytössä olivat keskeisellä sijalla perinnäisen maatalouden loppukauden kasvinviljelyn kehityksessä. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 54 2. KASKIVILJELY, TÄRKEÄ MUTTA TAANTUVA VILJELYMENETELMÄ Kaskiviljely perinnäisessä maataloudessa Kaskiviljely on Suomessa perinnäisen maatalouden maanviljelymenetelmistä vanhin ja sitä on myös pidetty alkukantaisimpana viljelymenetelmänä. Silti se oli elinvoimainen vielä suurimman osan perinnäisen maatalouden loppukaut- ta 1700- ja 1800-luvulla. Vasta aikakauden lopulla sen käyttö alkoi tuntuvasti vähentyä, lähinnä 1800-luvun toiselta neljännekseltä lähtien. Paikoitellen kaskivil- jely säilytti kuitenkin elinvoimaisuutensa aina uudenaikaisen maatalouden läpi- murtoon asti. Kaskiviljely ei ollut mikään yhtenäinen viljelymenetelmä, vaan monimuo- toinen ryhmä menetelmiä, joilla oli yhteisenä tunnusmerkkinä se, että viljely perustui viljelysmaalla kasvavan puuston polttamiseen ja polton aiheuttamien pedologisten prosessien hyväksikäyttöön. Poltto aiheutti maassa kemiallisia ja bio- logisia muutoksia, jonka seurauksena huomattava osa maaperän ravinteista muut- tui viljelyskasveille käyttökelpoiseen muotoon. Kaskiviljelylle oli ominaista, että viljelykasvit käyttivät vapautuneet ravinteet nopeasti loppuun eräissä kaski- tyypeissä ravinteet riittivät vain yhteen satoon ja kaskimaa oli pian jätettävä uudestaan metsää kasvamaan. Täten kaskiviljely muodostui kiertoviljelyksi, jos- sa viljelymaa oli kerrallaan käytössä vain lyhyen aikaa. 1 Kaskiviljelyn kiertoviljelyluonnetta on yleensä pidetty osoituksena tämän vilje- lytavan primitiivisyydestä. Lisäksi maaperän vapautuneiden ravinteiden nopea loppuminen on tulkittu osoitukseksi siitä, että kaskeaminen on ryöstöviljelyä. Kaskiviljelyn lähempi tarkastelu osoittaa kuitenkin nämä käsitykset kyseenalai- siksi. Jos kehittyneisyyden kriteeriksi otetaan taloudellinen kannattavuus, ei kas- kiviljelyä voida pitää muita perinnäisen maanviljelyn käyttämiä menetelmiä huonompana. Myöskään kaskiviljelyä ei voida osoittaa ryöstöviljelyksi silloin, kun sitä harjoitettiin riittävien edellytysten vallitessa. Kaskiviljely vaati jatkuvasti menestyäkseen varsin laajat ja hyvälaatuiset metsä- maat. Tässä olikin kaskiviljelyn heikko kohta perinnäisen maatalouden loppukau- della 1700- ja 1800-luvuilla. Asutus tiheni tänä aikana nopeasti lisäten kaski- metsien tarvetta, mutta samalla vähentäen niiden alaa. Lisäksi kaskiviljely jou- tui kilpailuasemaan muihin metsänkäyttömuotoihin nähden. Viljelyedellytysten heiketessä tulivat kaskiviljelyn negatiiviset puolet korostetusti esille. Se rupesi selvästi jäämään tuottavuudessa jälkeen peltoviljelystä ja muuttui monin paikoin ryöstöviljelyn luontoiseksi. Tämä tekee kaskiviljelyn aseman problemaattiseksi perinnäisen maanviljelyn loppukautta tarkasteltaessa. Kaskiviljelyn negatiivisten piirteiden esilletulo ja muiden metsänkäyttömuo- tojen kiristyvä kilpailu on huomattavasti vaikuttanut suhtautumiseen kaskivil- jelyyn ja antanut sen jälkimaineelle negatiivisen värityksen. Useimmissa kirjal- lisissa kuvauksissa kaskiviljelystä on selvästi havaittavissa kirjoittajan kielteinen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 55 asennoituminen siihen, jos kohta toisaalta löytyy myös kaskiviljelyn innokkaita puoltajia. Hallitsevana piirteenä niin maatalousasiantuntijoiden kuin ajan hallin- tomiestenkin asennoitumisessa on kuitenkin kielteinen suhtautuminen kaskivilje- lyyn. Tämä luonnollisesti vaikeuttaa objektiivisen kuvan saamista kaskiviljelyn asemasta Suomen maataloudessa. Kaskiviljelyn levinneisyys Kaskeaminen on vielä perinnäisen maatalouden loppukaudella 1700- ja 1800- luvuilla ollut melkein kaikkialla maassa tunnettu ja ainakin jonkin verran käytetty viljelymuoto. Vain suppeilla alueilla Länsi- ja Pohjois-Suomessa sitä ei näytä lainkaan käytetyn. Olli Heikinheimo on todennut, että vv. 1700 ja 1850 välisenä aikana esiintyy tilusmittauksissa mainintoja kaskimaista kaikkialla muualla paitsi Etelä-Pohjanmaan ruotsalaispitäjissä sekä osassa saman maakun- nan suomalaispitäjiä, Pohjois-Pohjanmaalla Oulujokilaakson alaosassa, Oulun pohjoispuoleisissa rannikkopitäjissä sekä Lapissa. 2 Likimain samanlaisen kuvan an- tavat myös 1800-luvulta säilyneet kaskiviljelystä koskevat tilastotiedot. Tosin kaskiviljely näyttää 1800-luvulla loppuneen kokonaan monin paikoin Lounais- Suomessa, joten kaskiviljelyalue supistui mainitulla vuosisadalla tuntuvasti. Niilläkin alueilla Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla, joilla kaskea ei näytä lain- kaan poltetun, harjoitettiin polttoviljelyä kydönpolton muodossa. Jos kaskiviljelyalueeksi lasketaan kaikki ne seudut, joissa kaskenpoltto oli tunnettu, kattaa kaskiviljelyalue 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella melkein koko viljellyn Suomen. Jos taas kriteeriksi otetaan kaskenpolton osuus maan- viljelyssä ja sen taloudellinen merkitys, supistuu kaskiviljelyalue tuntuvasti. Li- säksi muodostuu arvostuskysymykseksi, että jokin seutu voidaan lukea kaskivil- jelyalueeseen. Käytännön vaikeutena taas ovat ylen hatarat tiedot kaskisadoista, ne kun ovat vielä hatarammat kuin tiedot viljasadosta kokonaisuudessaan. 1700- luvulla viranomaiset ja maatalousasiantuntijat selittävät kaskiviljelyn Itä-Suomen pääelinkeinoksi ja kertovat voimakkaasta kaskiviljelystä monilla seuduilla län- nempänäkin, mutta mitään selvää kuvaa kaskiviljelyn levinneisyydestä ei näiden tietojen perusteella voi saada. Vasta Böckerin 1830-luvulla ja Gyldenin 1850-lu- vun alussa keräämien tilastotietojen nojalla on mahdollisuus muodostaa jon- kinlainen kuva kaskiviljelyn laajuudesta maan eri osissa. Vertailemalla 1700- luvun tietolähteissä ja paikallishistoriallisessa kirjallisuudessa esiintyviä kaski- viljelyä koskevia tietoja on mahdollista saada laatuunkäypä kuva kaskivil- jelyn levinneisyydestä Suomessa ja sen kehityksestä. 3 Kun ruis oli kaskien päävilja ja rukiinviljely kaskiviljelyssä vielä keskeisem- mällä sijalla kuin maanviljelyssä kokonaisuudessaan, voidaan kaskiviljelyn levin- neisyyttä tarkastella rukiinviljelyn valossa. Oheisessa kartassa n;o 2 ovat pohjana Böckerin ja Gyldenin tilastot ja täydennyksenä erilaiset paikallishistorialliset tie- dot. Sen voi sanoa osoittavan tilannetta vähän ennen 1800-luvun puoliväliä. Kas- kiviljelyalueeksi on luettu kaikki ne seudut, joissa Böckerin mukaan saatiin https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 56 vähintään 10 % ruissadosta kaskista sekä muiden tietolähteiden mukaan näihin rinnastettavat seudut. Raja on pantu näin alas, sillä paikallishistoriallisen kir- jallisuuden avulla on voitu todeta, että kaskiviljelys sellaisilla seuduilla, joissa se 1830-luvulla antoi n. 10—20 % ruissadosta, oli aikaisemmin yleensä ollut paljon voimakkaampaa. Kartasta ilmenee, että kaskiviljelyalue näin määriteltynä käsitti tällöin suun- nilleen 2/3 viljely-Suomen pinta-alasta. Se ulottui Suomenlahdella etelässä Lapin rajoille pohjoisessa, ja vain läntiset rannikkomaakunnat jäivät pääosil- taan sen ulkopuolelle. Alue on muutoin yhtenäinen paitsi lounaassa, jossa Länsi- Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä on erillinen kaskiviljelysaareke. Sen keskus on ollut UI. Pyhäjärven-Lopen seuduilla. Yhtenäisen kaskiviljelyalueen länsilaidalla on ollut erillinen kaskiviljelykeskus Keuruun seuduilla. Vielä niin myöhääi. kuin 1870-luvulla Keuruun, Multian ja Pihlajaveden pitäjänkokoukset selittivät kaskiviljelyn näiden seutujen pääelinkeinoksi. 4 Kaskiviljelyn painopiste oli kuitenkin Itä-Suomessa, Savossa ja Karjalassa. Eniten kaskea viljeltiin Etelä-Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Pohjois-Savossa kaskiviljely oli kyllä voimakasta, mutta selvästi kuitenkin vähäisempää kuin maakunnan eteläosassa. Etelä-Kainuu on Pohjois-Savoon rinnastettavaa aluet- ta, kun taas Kainuun pohjoiset pitäjät olivat pääasiassa kaskiviljelyn varassa. Kaskiviljelyn pohjoisraja on Kainuun pohjoispuolella varsin jyrkkä, mikä joh- tunee siitä, että ollaan rukiinviljelyn pohjoisrajalla. Kaskiviljelyalue lienee 1700-luvulla ollut likimain samanlainen, joskin sillä erotuksella, että kaskiviljely oli huomattavasti voimakkaampaa kuin seuraaval- la vuosisadalla. Alueeseen, jossa kaskiviljely 1700-luvulla oli tärkein viljelyme- netelmä, voidaan lukea koko Savo, Karjala, pohjoinen Keski-Suomi (pääosa nyk. Keski-Suomen lääniä) ja huomattava osa Itä-Hämettä. Myös lounaisel- la kaskiviljelyalueella eräissä Uudenmaan ja Hämeen rajapitäjissä kaskiviljely oli varsin tärkeä viljelymuoto, mahdollisesti kaikkein tärkein. Uudenmaan Py- häjärvi, Loppi ja Hausjärvi olivat 1700-luvun alkupuolella ilmeisesti kaskivil- jelypitäjiä. Mahdollisesti Nummen ja Pusulan seudut kuuluivat vielä tähän alueeseen, jossa kaskiviljely oli valta-asemassa. Vanhaan Suomeen kuulunut Etelä-Karjala erosi jossain määrin muusta kas- kiviljelyalueesta. Lahjoitusmaaoloista ja sivuelinkeinoista, etenkin rahdinajosta, johtuen maanviljely, niin kasvinviljely kuin karjanhoitokin, jäi merkitykseltään pienemmäksi maatilatalouden kokonaisuudessa kuin muualla Suomessa. Maan- viljelyn kehityksen hidastuessa ja osin pysähtyessäkin kaskiviljely säilytti ase- mansa kauemmin kuin mitä ilmeisesti olisi ollut mahdollista maanviljelyn ol- lessa pääasiallisin toimeentulonperusta. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 Kartta 2: Suomen kaskiviljelyalueet 1830-luvulla. Map 2: The burn-beating districts of Finland in the 1830's. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 58 Pohjanmaan jokien latvoilla ja Kainuussa taas näkyy selvästi kilpailevien metsänkäyttömuotojen vaikutus kaskiviljelyn levinneisyyteen. Tervanpolttoalueil- la kaskiviljely oli verrattain vähäistä. Kun tervanpoltto ennen 1800-luvun puo- liväliä oli levinnyt jo Oulunjärven seuduille, oli kaskiviljely Oulunjärven ran- tapitäjissä selvästi heikompaa kuin naapurialueilla Pohjois-Savossa ja kauem- pana Kainuussa. Kainuun koillisosassa Suomussalmen Kuusamon seuduilla, jonne tervatalous ei vielä ulottunut, kaskiviljely oli hallitseva viljelymuoto. Kun vertaa voimakkaita kaskiviljelyalueita niihin alueisiin, joilla kaskivil- jelyä ei ollenkaan harjoitettu tai harjoitettiin vain aivan vähäisessä määrin, voi havaita merkittävän eron viljelyolosuhteissa. Ne alueet, joilla kaskeaminen oli olematonta tai heikkoa, olivat pääosiltaan savitasankoa tai vedenhuuhtomaa rannikkomaata, jossa viljelykset olivat savilaaksoissa ja metsät pääasiassa ka- rulla vedenhuuhtomalla mäkimaalla. Voimakkailla kaskiviljelyalueilla taas oli runsaasti moreenimaita. Varsinkin supra-akvaattisilla moreeneilla näyttää kaski- viljely menestyneen hyvin. Maanlaadun merkitys näkyy selvimmin lounaisella kaskiviljelyalueella Länsi- Uudellamaalla ja Etelä-Hämeessä. Tämä alue oli pääasiassa Lohjanharjun luo- teis- ja pohjoispuolella ulottuen Vanajaveden latvareittien tienoille pohjoises- sa. Se oli siten suurimmalta osaltaan reunamoreenin yläpuolisilla mäkisillä mo- reenimailla. Sen sijaan Lohjanharjun kaakkoispuolen ja Salpausselän eteläpuo- len savisemmilla mailla kaskiviljely oli varsin vähäistä. Kaskiviljelymenetelmät Viljelymenetelmänä kaskiviljely ei ollut kuten alussa mainittiin mikään yhtenäinen, vaan monimuotoinen ryhmä menetelmiä, joille oli yhteistä vilje- lyn perustuminen viljelymaalla kasvavan puuston polttamiseen. Täten eri met- sätyypit tarjosivat erilaiset edellytykset kaskiviljelylle ja vaativat omat kaskeamis- menetelmänsä. Vaikka vanhat kaskiviljelijät eivät pystyneetkään selittämään kas- kimaillensa vaihtelevia kasvuedellytyksiä, oli sukupolvien kokemus opettanut heitä käyttämään eri olosuhteisiin soveltuvia kaskeamismenetelmiä varsin tar- koituksenmukaisesti. Lisäksi viljelymenetelmissä on havaittavissa kehittymistä ja muuttumista, joskin varsin hidasta. Toisaalta menetelmiä kehitettiin entistä pa- remmiksi, toisaalta kaskiviljelyn yleisten edellytysten heiketessä viljelytaitokin alkoi rapistua. Kaskiviljelyn monimuotoisuudesta voidaan pelkistää muutamia päämenetel- miä, joiden olennaiset piirteet voidaan havaita kaikessa kaskiviljelyssä sen nä- ennäisestä kirjavuudesta huolimatta. Metsätyypin ja raivausmenetelmän perus- teella voidaan tällaisia päämenetelmiä erottaa kolme, minkä lisäksi on olemas- sa neljäs menetelmä, jossa esiraivauksella muutettiin metsätyyppiä. Nämä mene- telmät olivat 1) tavallinen kaski, 2) rieskamaa, 3) huuhta ja 4) pykälikkö- maa. Tavallinen kaski ja rieskamaa olivat lehtimetsäkaskia, huuhta havumetsä- kaski ja pykälikkömaamenetelmässä muutettiin havumetsä lehtimetsäksi. Itse https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 59 viljelyprosessi tapahtui pykälikkömaassa jommankumman lehtimetsäkaskimene- telmän mukaan, useimmiten tavallisen kaskimenetelmän.5 Tavallinen kaski, joka on antanut yleisnimen koko viljelymuodolle, on ylei- sin ja miltei kaikkialla maassamme käytetty kaskeamismenetelmä. Se tehtiin lehtimetsään tai lehtipuuvaltaiseen sekametsään, joka lisäksi ainakin suurimmal- ta osaltaan oli verraten nuorta. Paras kaskimetsä oli pääosaltaan verraten tasaikäi- nen 15—30 vuoden vanha koivua ja leppää kasvava lehtimetsä. Hyvän lehti- metsän puutteessa saatettiin kaski tehdä ’’petäikköön”, millä näyttää tarkoitetun runsaanlaisesti mäntyä kasvavaa sekametsää. Pelkkään havumetsään kaskea ei voitu tehdä, sillä se oli luonteeltaan lehtimetsän viljelytapa. Tavallisessa kaskessa puut kaadettiin edellisenä vuonna kuin mitä kaski poltet- tiin. Havupuita kasvavassa sekametsässä suuret puut kaadettiin joskus jo kahta vuotta ennen polttoa, mutta pienemmät puut vuotta ennen. Kaato tapahtui puiden ollessa lehdessä. Paras kaatoaika olisi ollut syyskesästä lehtien ollessa suurimmillaan, jolloin voimakas haihdunta kuivasi puut nopeasti. Heinän- ja sadonkorjuu siirsi kuitenkin useimmat kaskityöt kesäkuuhun. Joillakin paikka- kunnilla näyttää kaskenkaato vakiintuneen syksyyn sadonkorjuuajan jälkeen tehtäväksi. Ennen kaatoa alimmat oksat ja pensaat karsittiin niin, että maan peitti mahdollisimman tasainen lehtikerros. Kasken poltto suoritettiin kaadon jälkei- senä kesänä. Polttoaika riippui viljelyskasvista. Kevätviljalle kylvettävät kasket oli poltettava keväällä ennen kylvöaikaa, siis toukokuussa tai kesäkuun alussa. Syysrukiille kylvettävät kasket voitiin polttaa myöhemmin kesäkuussa tai heinä- kuussa. Sadesäät saattoivat myöhästyttää polttoa pahastikin, ja väliin oli pakko jättää kaski sinä kesänä kokonaan polttamatta eli rasiksi. Mikäli maa ei pala- nut riittävän tasaisesti, käytettiin apuna viertämistä, so. palavien puunrunko- jen vierittämistä ja työntämistä pitkin poltettavan kaskimaan pintaa. Hyvässä kaskimetsässä selvittiin paikalla olevilla paksummilla rungoilla, mutta nuoreen tai huonolaatuiseen metsään tehdyssä kaskessa oli käytettävä muualta tuotuja viertopuita (seunoja 1. sienoja). Viertopuina käytettiin tavallisesti jo talvella kaskimaalle ajettuja mänty- tai kuusipölkkyjä. Tavalliseen kaskeen kylvettiin polton jälkeen tavallisesti syysruista, vähem- mässä määrin myös ohraa. 1700- ja 1800-luvuilla ohran viljelys oli siirtymässä yhä enemmän peltoon, mutta aikaisemmin näyttää ohraa yleisesti viljellyn tavalli- sessa kaskessa. Myös kevätrukiin viljelystä kaskessa on jonkin verran tietoja. 1800-luvulla näyttää tavallisessa kaskessa tulleen käytäntöön myös ohran ja rukiin viljely yhtaikaa. Ohran sekaan kaskeen kylvettiin ns. juureisruis. Ensimmäi- senä vuonna korjattiin ohrasato ja toisena ruissato samasta kaskesta sitä välil- lä muokkaamatta. Samasta kaskesta saatiin yleensä vain yksi ruis- tai ohrasato. Hyvälaatuises- ta kaskimaasta voitiin ottaa toinenkin ruissato. Ohraa harvoin kylvettiin kah- ta kertaa. Sen sijaan tavalliseen kaskeen kylvettiin yleisesti rukiin tai ohran jälkeen kauraa. Kaurasatoja otettiin tavallisesti yksi tai kaksi, mutta on tieto- ja jopa kuuden, seitsemän peräkkäisen kaurasadon korjaamisesta. Jos kauraa https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 60 viljeltiin vain yhtenä tai kahtena vuonna, saatettiin kauran jälkeen saada vie- lä yksi tattari- tai naurissato. Tavallisesta kaskesta saatiin siis 2—B peräkkäistä satoa. Yli neljän sadon ottaminen oli kuitenkin hyvin harvinaista ja alhaisen satoisuuden tähden huo- nosti kannattavaa. Kolme satoa oli yleisin määrä, tavallisesti ensin ruis, sitten kaura ja kolmantena vuonna kaura tai tattari. Satoisuus oli paras ensimmäi- senä vuonna, mutta laski sitten nopeasti ja usein jo kolmantena vuonna olivat kaskimaan kasvinravinteet niin vähissä, ettei viljasatoa kannattanut enää yrit- tää. Kaskimaa hylättiin. Se jäi ahoksi, joka muutaman vuoden kasvoi hyvin ruohoa ja jota voitiin käyttää karjanlaitumena. Pian aholle nousi kuitenkin uusi metsä. Tavallisen kasken käyttöaika kasken kaadosta ahoksi jättämiseen oli näin ollen kolmesta kymmeneen vuoteen, tavallisimmin viisi vuotta. Ensimmäisenä vuonna kaadettiin kaski. Toisena vuonna se poltettiin ja kylvettiin sekä ohra- kasken kyseessä ollen korjattiin ensimmäinen sato. Ruiskasken ensimmäinen sato saatiin kolmantena vuonna kaadosta lukien. Ohrakaskessa taas tällöin vil- jeltiin jo kauraa. Neljäntenä vuonna oli ruiskaskessa ensimmäinen kaura ja ohrakaskessa toinen, sikäli kun ohrakaskea ei oltu jo hylätty ahoksi. Viiden- tenä vuonna ruiskaskessa oli toinen kaura, joka tavallisesti oli viimeinen ja kuudentena vuonna kaski oli ahona. Paikoin jatkettiin kauranviljelyä vielä pi- tempäänkin, eräiden tietojen mukaan niinkin pitkään, että viimeinen sato otet- tiin kymmenentenä vuonna kaadosta lukien, jolloin siis kauraa oli viljelty seit- semänä vuonna perättäin. Raivaus- ja viljelyjakson jälkeen kaskimaa oli tavallisesti muutaman vuo- den ruohoa kasvavana ahona, jolloin sitä voitiin käyttää karjanlaitumena. Vä- hitellen aho metsittyi, vaikka karja syömällä nuoria puiden taimia viivyttikin jonkin verran metsittymistä. Kaskiaholle kasvoi tavallisesti koivu- ja leppäval- tainen metsä, jossa saattoi olla mäntyä joukossa. Uusi metsä oli siis tyypiltään kaskeamiseen sopiva, varsinkin kun se oli tasaikäistä. Metsän tultua 15—30 vuoden ikäiseksi se oli taas kaskeamiskelpoista. Samaan maahan voitiin siis kaataa kaski noin 20—40 vuoden väliajoin. Tavallisen kasken viljely muodos- tuikin selvästi kiertoviljelyksi, jossa raivauskausi oli 2-vuotinen, viljelykausi 2—B-vuotinen (tavallisesti 3-vuotinen) ja metsän kasvukausi 15—30-vuotinen. Siellä missä kaskimaasta asutuksen tihentyessä alkoi tulla puutetta, on selväs- ti havaittavissa pyrkimystä metsän kasvukauden lyhentämiseen. Maan ravinne- varojen uudistuminen jäi tällöin puutteelliseksi ja kasken satoisuus väheni viljelykausi viljelykaudelta. Vanhojen kaskiviljelystä kertovien tietojen ja nykyaikaisten kaskimetsien uudis- tumista koskevien tutkimusten valossa näyttää siltä, että kaskiviljelyä tavalli- sen kasken muodossa ei aina voida leimata ryöstöviljelyksi. Jos metsälle annet- tiin riittävästi aikaa uudistua, maan ravinnevarat palasivat kutakuinkin ennal- leen. Ryöstöviljelyksi tavallinen kaskeaminen muodostui vasta metsän kasvu- kauden liiaksi lyhentyessä. Tämä liiallinen lyheneminen oli perinnäisen maa- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 61 talouden loppukaudella 1700- ja 1800-luvuilla kuitenkin niin yleinen ilmiö, että kaskeaminen muodostui valtaosaltaan ryöstöviljelyn luontoiseksi. Lähinnä tavallista kaskea oli kaskiviljelyn päämenetelmistä rieskamaa. Met- sätyyppi oli sama, rieskamaa oli lehtimetsäkaski. Erona oli se, että metsän tu- li olla nuorempaa kuin tavallisessa kaskessa, puolikasvuista ’’viidakkoa”. Rai- vauksen kohdalla on huomattavin ero polttoajassa. Rieskamaa oli ns. tuorekas- ki, sitä ei kaadon jälkeen jätetty seisomaan yli talven kuten tavallista kaskea, vaan poltettiin pian kaadon jälkeen. Kaato tapahtui keväällä heti lehtien puh- jettua ja poltto vielä samana keväänä ennen kylvöaikaa. Tällainen ’’tuorekas- ken” poltto vaati muualta tuotuja viertopölkkyjä avuksi, ja lisäksi kaskimaan oli oltava aurinkoista, nopeasti kuivuvaa rinnemaata. Kun rieskamaakaski kaa- dettiin keväällä, korjattiin ensimmäinen sato jo samana syksynä. Rieskamaan viljelykasvit olivat ohra, tattari, nauris ja pellava. Yleisimmin viljeltiin rieskamaassa naurista. Nauriskaski voitiin nauriin myöhäisen kylvö- ajan tähden polttaa myöhemmin kuin muut rieskamaat, joten ne ehtivät pa- remmin kuivaa ja poltto oli helpompaa. Kaskiviljelyn kuvaajat näyttävät usein pitäneen nauriskaskea erillisenä kaskilajina, mutta lähempi tarkastelu osoit- taa, ettei nauriskasken viljely poikennut missään oleellisessa kohdassa rieska- maamenetelmästä. Ainoa vähäinen ero oli em. hieman myöhäisempi poltto- aika. Rieskamaan viljelyaika oli lyhyempi kuin tavallisen kasken. Siitä saatiin yleensä vain kaksi satoa. Ohraa viljeltiin vain ensimmäisenä vuonna, mutta nauris, tattari ja pellava esiintyivät myös toisen vuoden kasveina. Samaa kas- via ei kuitenkaan viljelty kahtena vuonna peräkkäin. Toisen vuoden kasvina saatettiin viljellä myös kauraa. Rieskamaa oli nopeampi tehdä, mutta samalla lyhytikäisempi kuin tavalli- nen kaski. Raivaus- ja viljelykausi kesti yhteensä korkeintaan kaksi vuotta. Kun metsä kasvoi rieskamaaksi kelpaavaksi 12—15 vuodessa, oli rieskamaa mahdollista kasketa uudelleen 14—17 vuoden välein. Pitempiaikainen tällai- sen viljelyskierron toistuminen rieskamaassa tuskin kuitenkaan oli mahdolli- nen, sillä maan ravinnepitoisuus ei näin lyhyessä ajassa ehtinyt palautua en- nalleen. Pykälikkömaa on lähellä edellä kuvattuja lehtimetsäkaskimenetelmiä, sillä sen lopullinen tulos oli lehtimetsäkaski. Systemaattisesti katsoen pykälikkömaame- netelmä oli kaskimaan esiraivausta eikä sellaisena mikään varsinainen kaski- viljelymenetelmä. Esiraivauksella vain muutettiin havumetsä lehtimetsäksi, mut- ta itse viljelyvaiheessa noudatettiin edellä kuvattuja lehtimetsäkaskimenetelmiä, tavallista kaskea jarieskamaata. Pykälikkömaaksi valittiin mäntymetsää kasvavaa kangasmaata, jonka lähei- syydessä oli lehtimetsää. Männyt ’’pyällettiin” eli puut kuorittiin rengasmai- sesti ja jälsikerros katkaistiin puun ympäri hakatulla ’’pykälällä”. Puut kuivui- vat pystyyn ja varistivat neulasensa. Kuivien runkojen väliin kasvoi läheisen lehtimetsän siementämiä lehtipuita, ja pykälikkömaa muuttui lehtimetsäksi. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 62 Kun lehtimetsä oli kasvanut tarpeeksi suureksi, voitiin pykälikkömaa kasketa tavallista kaskimenetelmää tai rieskamaamenetelmää käyttäen. Rieskamaamene- telmää käyttäen päästiin kaskenkaatoon jo kymmenkunta vuotta pyältämisen jälkeen, mutta tavallista kaskimenetelmää käyttäen vajaan 20 vuoden kulut- tua. Yleensä pykälikkömaat kaskettiin samaan tapaan kuin tavallista kaski- kiertoa aloitettaessa. Pyältäminen sinänsä ei ollut yksinomaan pykälikkömaamenetelmään liittyvä toimenpide. Sellaiset puut, joita pidettiin liian suurina kaadettaviksi, pyället- tiin kaikilla kaskimailla viljelymenetelmästä riippumatta. Pyältämisen tarkoituk- sena oli tällöin kuivata järeä puu keloksi, ettei se imisi ravintoa kaskimaasta ja siten heikentäisi viljan kasvumahdollisuuksia. Pyältämätön järeä honka saat- toi nimittäin läpäistä polton elävänä. Sitä paitsi osittain palanut kelopuu ei enää sanottavasti varjostanut kaskimaata. Varsinainen pykälikkömaa, jossa mäntymetsä muutettiin lehtimetsäksi, näyt- tää olleen erikoisesti pohjoiskarjalainen kaskiviljely menetelmä. Valtaosa siitä kertovista tiedoista on peräisin Pohjois-Karjalasta, mm. 1700-luvun kruunun- voutien taloudellisissa kertomuksissa mainitaan pykälikkömaa vain Karjalan pohjoisen kihlakunnan kohdalla. Sitä paitsi 1700-luvun kirjallisuuden kaskiku- vauksissa korostetaan menetelmän karjalaisuutta. Pykälikkömaa ei tosin liene aivan tuntematon muuallakaan. 1600-luvulta tunnetaan pykälikkömaasta ker- tova tuomiokirjamaininta Ruokolahdelta, siis Etelä-Karjalasta. 1700-luvulla P. A. Gadd tietää kertoa pykälikkömaamenetelmän olleen käytössä myös muutamil- la paikkakunnilla Savon puolella. Lännenpänäkin näyttää pykälikkömaa olleen tunnettu. Indreniuksen pitäjänkertomus Keuruulta v. 1775 tietää kertoa hon- kia pykälöidyn myöhemmin tapahtuvaa kaskeamista varten.6 Tavalliselle kaskelle, rieskamaalle ja pykälikkömaallekin sen viljelyvaiheessa oli yhteistä se, että ne olivat lehtimetsäkaskia. Neljäs kaskiviljelyn päämene- telmistä, huuhta, oli sen sijaan havumetsäkaski ja poikkesi huomattavasti em. lehtimetsäkaskista. Huuhta kaadettiin havumetsään tai havupuuvaltaiseen se- kametsään, usein aikaisemmin kaskeamattomaan luonnonmetsään. Huuhtamet- sän valtapuina olivat kuusi ja mänty, mutta siinä saattoi kasvaa myös koivua ja leppää, ’’kaikenlaista puulajia”, kuten C. F. Mennander v. 1742 totesi.7 Tärkein huuhtametsän puista oli kuitenkin kuusi. Jo Mennander korosti kuusen tärkeyttä lisäämällä tietoonsa kaikenlaisista puulajeista huomautuksen: ’’mutta enimmäkseen kuusta”. Kuusikko ja ’’näreikkö” mainitaan lukuisissa kaskivil- jelyä koskevissa tiedoissa huuhdan paikkana. Kuusi ’’palaa parhaiten ja siitä tulee paljon kyventä ja kyven on huuhdan lantaa”, selittää kuusen merkitystä vanha kuhmolainen kaskenpolttaja.8 Kuusimetsän edullisuus mäntymetsään verrattuna on helposti ymmärrettävis- sä. Ensinnäkin maaperä kuusimetsissä on yleensä viljavampaa kuin mäntymet- sissä, sillä luonnontilassa mänty on valtapuuna vain kuivilla ja karuilla kangas- mailla, mistä kuusi ei ole kyennyt sitä karkottamaan. Sitä paitsi kuusi palaa huuhdassa paremmin kuin mänty, sillä se on ohutkuorinen ja juuristo pinnan- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 63 myötäinen. Jos kuusi vielä edeltäkäsin pyältämällä kuivataan, se palaa hyvin ja antaa runsaasti tuhkaa. Sen sijaan paksukuorinen mänty, jolla lisäksi on paa- lujuuri, säilyy helposti polton läpi, ellei sitä edeltäkäsin pyältämällä kuivata. Lisäksi pyälletty kuusi kuivaa suuremman haihduntansa ansiosta nopeammin kuin pyälletty mänty.9 Huuhtamenetelmää tunnetaan kolmea eri tyyppiä, jotka edustavat mene- telmän eri kehitysasteita. Nämä olivat 1) yhden polton ja yhden sadon huuh- ta, 2) kahden polton ja yhden sadon huuhta ja 3) kahden polton ja kahden sadon huuhta.10 Yhden polton huuhta periytynee jo keskiajalta, kahden pol- ton ja yhden sadon huuhta ainakin 1600-luvulta ja kahden polton ja kahden sadon huuhta luultavasti 1700-luvulta, mahdollisesti jo 1600-luvun lopulta. Nuoremmat menetelmät eivät kokonaan syrjäyttäneet vanhempia, vaan vielä 1800-luvulla tavataan käytössä kaikkia kolmea huuhtatyyppiä erilaisina alala- jeina ja muunnoksina. Vanhimmassa huuhtatyypissä yhden polton ja yhden sadon huuhdassa kas- ken kaato suoritettiin kevättalvella. Aikaisemmin pyälletyt järeät puut jä- tettiin pystyyn, mutta pienempi metsä kaadettiin. Pyällettyjä, kelottumaan jä- tettyjä puita, tavallisesti järeitä honkia, saattoi jäädä pystyyn jopa noin 300 runkoa hehtaaria kohti. Kaadettu huuhtaraivio jätettiin sitten seisomaan yhden tai kahden vuoden ajaksi. Toisena tai kolmantena kesänä palattiin huuhta- raiviolle ja poltettiin se. Poltto tapahtui keskikesällä kesäkuun lopulla tai hei- näkuussa ja kylvö heti sen jälkeen. Siementä ei mullattu, vaan se jätettiin maan pinnalle kivien, kantojen ja kolopuiden väliin. Sato saatiin näin ollen kolman- tena tai neljäntenä kesänä raivauksen aloittamisesta lukien. Huuhdasta saatiin vain yksi sato, jonka jälkeen maa jätettiin ahoksi. Toinen huuhtatyyppi, kahden polton huuhta edustaa jo selvästi kehittyneem- pää viljelymenetelmää. Siinä huuhta poltettiin kahteen kertaan. Ensimmäinen poltto tapahtui toisena vuotena kaadon jälkeen keväällä tai kevätkesällä heti kevätkosteuden haihduttua puista, mutta maan ollessa vielä kostea. Ns. kesä- vierrehalmeessa raivio saatettiin jättää useammaksi vuodeksi seisomaan ennen polttoa. Vuoden kuluttua ensimmäisestä poltosta huuhta poltettiin toiseen ker- taan, jolloin paloi huomattava osa ensimmäisellä kerralla palamatta jäänees- tä puuaineksesta. Polttojen vuoden pituisen välin selitettiin johtuvan siitä, että voima tuhkasta ehtisi imeytyä maahan. Kylvö tehtiin yleensä kohta pol- ton jälkeen, vain kesävierrehalmeessa kylvö saattoi jäädä seuraavaan kesään. Myös siemen mullattiin yleensä käsiharalla tai risukarhilla, joskus myös kaski- sahroilla. Kesävierrehalme edustaa tässä tyypissä muunnosta, jossa siemen jätet- tiin yhden polton huuhdan tapaan multaamatta. Sato saatiin yleensä neljän- tenä vuonna kaadosta lukien. Kesävierrehalme edustaa tässäkin poikkeusta, sii- nä saatiin sato useimmiten kuudentena kesänä. Ensimmäinen sato oli ainoa ja huuhta jäi heti sen jälkeen ahoksi. Kahden polton ja kahden sadon huuhta oli tavallaan yhdistelmä vanhem- mista tyypeistä. Ensimmäiseen satoon asti oli menetelmä sama kuin yhden pol- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 64 ton huuhdassa. Ensimmäisessä poltossa palamatta jääneet puut saivat jäädä paikalleen ja ruis kylvettiin niiden väliin. Siementä ei tällöin voitu mullata. Ensimmäinen poltto tapahtui toisena tai kolmantena vuonna kaadosta lukien ja ensimmäinen sato saatiin neljäntenä tai viidentenä vuonna. Kohta sadon- korjuun jälkeen huuhtaa alettiin raivata ja seuraavana kesänä se poltettiin toiseen kertaan keskikesällä. Polton jälkeen kylvettiin toinen ruis, joka rovioidus- sa huuhtamaassa voitiin nyt mullata risukarhilla tai joskus sahroillakin. Toisen sadon kohdalla menetelmä muistutti kahden polton ja yhden sadon huuhdan ylei- simpiä muotoja. Kun toinen sato oli korjattu raivauskauden kuudentena tai seit- semäntenä kesänä, huuhta jäi ahoksi. Kahden polton ja kahden sadon huuhta ei sinänsä sisältänyt juuri uutta varhaisempiin huuhtatyyppeihin verrattuna, mutta menetelmien yhdistämisellä ilmeisesti vähennettiin epäonnistumisen vaaraa, mikä aikaisemmissa tyypeissä oli kummassakin melkoisen suuri ja mahdollisesti kahden sadon kokonaistulos oli parempi, vaikka kumpikin sato erikseen tuskin kykeni kilpailemaan ainakaan kahden polton jayhden sadon huuhdan satotulosten kanssa. Huuhdan erikoispiirteenä oli se, että siinä voitiin kasvattaa vain ruista. ’’Ha- vumetsäähän jos pani ohraa, niin se ei kasvanut, mutta ruis kasvoi”, kuului vanhan karjalaisen kaskiviljelijän toteamus. Kevätviljat ja muut kaskessa kas- vatetut viljelykasvit vaativat lehtimetsäkasken. Ruis menestyi sekä lehtimetsä- kaskessa että havumetsähuuhdassa, jälkimmäisessä vielä erittäin hyvin. Huuhdas- sa näyttää sitä paitsi viljellyn vain yhtä ruislaatua, joka tunnetaan korpirukiin, vääntörukiin, savokkaan ja juureisrukiin nimellä.11 Korpiruis oli erikoisesti huuh- taruis. Sen viljelystä tavallisessa kaskessa on ristiriitaisia tietoja. Joka tapauk- sessa valtalaatuna tavallisessa kaskessa oli myös pellossa viljelty toinen maa- tiaisruiskanta. Pellossa korpiruis ei menestynyt, vaan kanta heikkeni nope- asti. 12 Erot viljalajien menestymisessä ovat vaikeasti selitettävissä. Ne johtunevat osittain eri kaskityyppien maaperän erilaisesta hivenainepitoisuudesta ja osit- tain erilaisten mikrobistojen kautta syntyneistä vaihtuvista ravinteista. Maan ravinteiden kiertokulkuun vaikuttavat myös kanta- ja mykoritsasienet. Kaski- maassa lisäksi poltto aiheutti rajun muutoksen maan happamuudessa ja mikro- biston rakenteessa, mikä suuresti vaikutti kasvinravinneyhdisteiden käyttökel- poisuuteen viljelyn kannalta. Vanhoille kaskiviljelijöille oli sukupolvien koke- mus opettanut eri kaskilajien erilaiset käyttöedellytykset, vaikka he eivät pys- tyneetkään niitä mitenkään selittämään.13 Parhaiten kaskessa menestynyt viljelykasvi oli ruis, joka tosin eri kantoina kasvoi hyvin kaikissa kaskityypeissä. Tavallisessa kaskessa ja varsinkin rieska- maakaskessa erittäin hyvin menestyvä kasvi oli nauris. Valtaosa maassamme perinnäisen maatalouden kaudella viljellystä nauriista kasvatettiinkin rieska- maassa, koska nauris menestyi pellossa paljon huonommin. Myös kaura kas- voi kaskessa hyvin, mutta sitä viljeltiin harvoin kaskessa ensimmäisenä kasvi- na, se kun rehuviljana katsottiin toisarvoiseksi. Kun kaura sai tyytyä jälkivil- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 65 jän asemaan, eivät sadot yleensä olleet kehuttavia, mutta jos kaura joskus kyl- vettiin ensimmäisenä viljana, oli sato tavallisesti runsas. ’’Jos kaura pääsee pa- loon (uuteen kaskeen), se panee miehen verkaan”, kertoo vanha savolainen sananparsi. l4 Kaura pääsi paloon kuitenkin vain poikkeustapauksessa, leipävil- jalla oli ehdoton etusija. Viljalajeista heikoin oli kaskiviljana ohra. Se menestyi kyllä kohtalaisesti tavallisessa kaskessa ja rieskamaassa, mutta ilmeisesti kuiten- kin ruista ja kauraa heikommin, sillä ohran viljely siirtyi kaskiviljelyseuduilla ensimmäisenä peltoihin. Vähemmän viljellyistä kasveista näyttävät tattari ja pellava menestyneen kaskissa hyvin. Kaskiviljelyn tuottavuus Kaskiviljelyn tuottavuus on vaikeasti selvitettävä kysymys. Tiedot kaskisa- doista ovat varsin vähäisiä ja rajoittuvat pääasiassa rukiinviljelyyn. Kun val- taosa kaskiviljelyä oli rukiin viljelemistä, antavat säilyneet tiedot kuitenkin jon- kinlaisen mahdollisuuden hahmotella kuvaa kaskiviljelyn tuottavuudesta. Tuottavuutta mitattiin perinnäisen maatalouden aikakaudella toisin kuin nykyään. Nykyisin tuottavuus ilmaistaan pinta-alasatoina (hehtaarisatoina), mut- ta perinnäisen maatalouden aikana melkein yksinomaan jyvälukuina eli kyl- vön ja sadon suhteena. Jyvälukua ei voi suorastaan rinnastaa pinta-alasato- määriin, sillä kylvötiheys vaihtelee. Tämä vaikeuttaa nimenomaan kaskisatojen arvostelemista, sillä kaskessa oli paljon hukkapinta-alaa, kiviä, kantoja ym. eikä säilyneistä kylvötiheystiedoista aina ilmene, tarkoitettiinko niissä kokonais- pinta-alaa vai kasken hyötypinta-alaa. Tietojen niukkuudesta huolimatta voi selvästi todeta, että kylvötiheys oli erilainen eri kaskityypeissä ja että vielä suurempia eroja esiintyi kasken ja pel- lon välillä. Täten pelkät jyväluvut antavat varsin vajavaisen kuvan kaskivil- jelyn tuotosta. Seuraavassa on säilyneiden tietojen hataruudesta huolimatta yri- tetty täydentääkuvaa pinta-alasatovertailuin. Jyvälukujen perusteella arvostellen tuottoisin kaskityyppi oli huuhta. Useat eri tiedot kertovat yli 20-kertaisen sadon olleen huuhdasta tavallisen, mutta 30—40-kertaisetkaan sadot eivät olleet harvinaisia. 15 Erittäin suotuisissa oloissa saattoi huuhdasta korjatun sadon jyväluku nousta vieläkin korkeammaksi. Eri puolelta huuhtaviljelyaluetta on säilynyt tietoja jopa satakertaisista sadoista. 10 Tällaisia huippusatoja saatiin vain hyvälaatuiseen koskemattomaan kuusimet- sään tehdyistä huuhdista ja vain yksi sato. Huuhdan maaperä oli huippusadon jälkeen kerrassaan tyhjiin imetty eikä kyennyt ensimmäisinä vuosina kasva- maan edes ahoheinää. Näitä huippusatoja voitiin saada kahdesta vanhimmasta huuhtalajista, yh- den ja kahden polton huuhdista, luultavasti lähinnä jälkimmäisestä, jossa huuh- ta valmistettiin perusteellisimmin ensimmäistä satoa varten. Sen sijaan nuo- rimmassa huuhtalajissa, kahden sadon huuhdassa, viljelytapa ei tarjonnut edel- lytyksiä huippusatojen saamiseen. Toisaalta kahden sadon yhteistulos saattoi 5 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 66 olla verraten hyvä. Kahden sadon huuhta oli edullisin keskinkertaisina sato- vuosina, sillä kaksi keskinkertaista satoa oli useimmiten enemmän kuin yksi hy- väkin sato. Silti kahden sadon huuhdan kokonaistuotto lienee jäänyt jälkeen yhden sadon huuhdan korkeimmista huippusadoista. Huuhtakaski antoi hyvät mahdollisuudet korkeisiin satoihin, mutta myös hyvät mahdollisuudet pahaan katoon. Huuhdassa viljellyn korpirukiin satoi- suus perustui ensikädessä sen pensovuuteen, • siis siihen, että samasta jyvästä kasvoi useita korsia. 17 Korpiruis pensoi kunnolla vain, jos se oli kylvetty ja itä- nyt riittävän aikaisin. Kun kylvö suoritettiin kohta kun kaskimaa oli saatu pol- ton jälkeen kylvökuntoon, saattoivat pitkälliset sateet lykätä polttoa ja siten myös kylvöä niin myöhäiseen ajankohtaan, ettei korpiruis ehtinyt paljoakaan pensoa. Pahimmassa tapauksessa huuhta saattoi jäädä kokonaan polttamatta. Pitkälliset poudat olivat yhtä tuhoisia. Huuhta tosin saatiin poltettua ja kylvö tehtyä, mutta siemen ei itänyt kuivassa porossa. Kun yhden polton huuhdassa ja kahden sadon huuhdan ensimmäisellä kylvökerralla siementä ei mullattu, söivät metsälinnut maanpinnalla olleet jyvät. Kahden polton huuhdassa ja kah- den sadon huuhdan toisella kylvökerralla siemen tosin mullattiin, mutta kyseen- alaista on, kuinka hyvässä suojassa se oli kuivassa tuhkaporossa, jonka kova tuuli sai helposti liikkeelle. Vain jos polttoaikoina olivat poutailmat ja kylvön jälkeen tuli kohta sade, joka sai siemenen itämään, oli toivoa hyvästä sadosta. Tavallisessa kaskessa sadot olivat yleensä pienempiä kuin huuhdassa, mut- ta myös epäonnistumisen riski näyttää olleen jonkin verran pienempi. Sadois- ta säilyneiden tietojen perusteella näyttää siltä, että hyvälaatuinen kaski antoi keskimäärin 12—15-kertaisen sadon.18 Tiheytyvät kaskikierrot laihduttivat kas- kimaata vähitellen niin, että pitkän aikaa kaskikierrossa olleilla mailla keski- satoisuus aleni alle 10-kertaiseksi. Böckerin 1830-luvulla keräämien tietojen mu- kaan huomattavassa osassa kaskiviljelyaluetta kaskien keskisato laskettiin vain 6—9-kertaiseksi. 19 Varsinkin tiheästi asutuilla alueilla on havaittavissa keski- määräisten kaskisatojen jääminen verraten vaatimattomiksi. Vielä pienempiä satolukuja ilmoitettiin seuduilta, joilla kaskiviljelyä harjoitettiin enää vähäises- sä määrässä. Jossain määrin toiseksi muuttuu kuva kaskiviljelyn tuottavuudesta, jos nyky- aikaiseen tapaan vertaa satomääriä viljelypinta-alaan. Tiedot määrättyä pinta- alaa kohti käytetyistä kylvömääristä ovat niukat. Böckerin kokoelmassa on 1830-luvulla kerättyjä tietoja kylvömääristä tynnyrialaa kohti, mutta näissä tie- doissa on tai ainakin pitäisi olla kysymys vain peltoon kylvetystä viljasta. Kaskikylvöstä kertovat tiedot tyytyivät yleensä vain korostamaan kylvön har- vuutta ja vanhojen kaskiviljelijöiden nyrkkisääntö ’’yksi jyvä löttösen alalle” tu- lee usein esille. Maanmittaus- ja metsähallituksen ylitirehtööri C. VV. Gyldenin 1800-luvun puolivälissä keräämien tietojen mukaan kaskeen kylvettiin ruista noin 1/4—2/5 (0,25—0,40) tynnyriä geom. tynnyrinalaa kohden. Likimäärin samoja tietoja ilmoittaa myöhemmin Gösta Grotenfelt. 12 kappaa eli 0,40 tyn- nyriä tynnyrinalaa kohti esiintyy myös Kuopion lääninagronomi Forsbergin kas- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 67 kiviljelyä koskevissa kirjoituksissa 1860-luvulla.20 Jo em. Böckerin 1830-luvulla keräämissä tiedoista ilmenee, että ruis kylvettiin kaskialueella paljon harvem- paan kuin peltoalueella. Savon ja Pohjois-Karjalan pitäjien keskimääräiseksi rukiin kylvötiheydeksi saadaan 0.43 tynnyriä tynnyrinalaa kohden. 21 Eniten on korostettu kylvön harvuutta huuhdan kohdalla, joten alin kylvötiheys oli ilmei- sesti huuhdassa. Sen sijaan tavallisesta kaskesta kertovat tiedot eivät paljoa- kaan puhu harvasta kylvöstä ja vielä vähemmän rieskamaasta kertovat tiedot. Ilmeistä on, että näihin kaskityyppeihin kylvettiin ruis huomattavasti tiheäm- pään kuin huuhtaan. Silti voidaan havaita, että kylvötiheys kaskessa oli paljon pienempi kuin pellossa. Peltoviljelyalueella rukiin kylvötiheys, jota lähemmin selostetaan pel- toviljelyä koskevassa luvussa, oli keskimäärin runsas 3/4 (0.76) tynnyriä tynny- rinalaa kohden. 22 Kaskeen kylvettiin näin ollen noin 1/3—1/2 samansuurui- seen peltoalaan kylvetystä siemenmäärästä. Tästä seuraa, että kaskisatojen jy- väluvun piti olla 2—3 kertaa suurempi kuin peltosadon jyväluvun ennen kuin samalta pinta-alalta (esim. yhdeltä tynnyrinalalta) korjattiin sama määrä vil- jaa. Vertailun pohjaksi voitaneen ottaa peltorukiin keskisato, joka kuten pel- toviljelyä koskevasta luvusta ilmenee - oli s—B-kertainen5 —8-kertainen.23 Jos tavalliseen kas- keen kylvettiin puolet siitä siemenmäärästä, mitä kylvettiin peltoon, olisi kas- kisadon jyväluvun pitänyt olla n. 10—16 ennen kuin kaskesta olisi saatu sama sato kuin samansuuruisesta pellosta. Esim. jos peltoviljelijä kylvi tynnyrinalan suuruiseen peltoon 3/4 tynnyriä rukiita, sai hän viiden jyvän sadosta 3% tyn- nyriä rukiita. Kun kaskiviljelyä kylvi samalle alalle vain 2/5 tynnyriä rukiita, sai hän viiden jyvän sadosta vain 2 tynnyriä rukiita. Jyväluvun olisi pitänyt olla n. 9.4 ennen kuin kaskisato olisi ollut samat 334 tynnyriä. Huuhdassa, johon kylvettiin ehkä n. 1/4 tynnyriä ruista tynnyrinalalle, pi- ti sadon jyväluvun olla 15 ennen kuin ruista saatiin saman verran kuin pellos- ta, jonka sadon jyväluku oli 5. Pellon 8 jyvän satoa vastasi tällöin huuhdan 24 jyvän sato. Verrattaessa näin saatujen pellon keskisatoa vastaavia kasken jyvälukuja nii- hin tietoihin, joita on säilynyt kaskisatojen jyväluvuista, voidaan esittää seuraa- va rinnastus. Pellon keskimääräistä Keskimääräisenä pidetty satoa vastaava jyväluku kaskisadon jyväluku säi- lyneiden tietojen mukaan. Tavallinen kaski Huuhtakaski 10—16 B—ls 15—24 20—40 Rinnastusta ei voi pitää tarkkana laskelmiin sisältyvien monien epävarmuus- tekijöiden tähden, mutta se viittaa siihen, että tavallisesta kaskesta saatiin yleensä sama tai vähän pienempi pinta-alasato kuin pellosta. Kun sadon jyvä- luvut näyttävät 1800-luvulla painuneen yleisesti tiheään kasketuilla mailla sii- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 68 nä 6—9 jyvän tienoille, on todettava kasken tuoton tällöin jo selvästi jääneen jälkeen pellon tuotosta. Huuhdan kohdalla tilanne näyttää olleen toisin. Huuhtasadot ylittivät yleen- sä samansuuruisesta pellosta saadut sadot. Huippusatojen kohdalla ero näyt- tää olleen vielä suurempi. Huuhdastahan voitiin hyvinä vuosina saada 60— 100-kertaisia satoja, kun taas pellon huippusadot lienevät aniharvoin olleet suurempia kuin 12-kertaisia. Peltosadon ollessa 12-kertainen saatiin tynnyrin- alalta n. 9 tynnyriä rukiita, kun taas 100-kertainen huuhtasato lienee antanut tynnyrinalaa kohden n. 25 tynnyriä rukiita. Kun parhaalla huuhta-alueella Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa monasti raivattiin suuria huuhtia usean talon yhteistyönä, oli huippusadon sattuessa kysymys varsin suurista viljamää- ristä, jopa useasta sadasta tynnyristä yhdestä huuhdasta. Huippusadon saajis- ta tuli ’’huuhtakuninkaita”, joiden rikkaudesta tiedettiin kertoa monia tari- noita. Kaski- ja peltosatoja verrattaessa on syytä kiinnittää huomiota vielä erääseen tekijään, joka heikentää kasken asemaa tässä vertailussa. Kaskisadon korjuus- sa ja varastoinnissa oli suurempia vaikeuksia kuin peltosadon kohdalla ja var- sinkin kaskiviljan varastointitappiot ennen puintia pyrkivät muodostumaan hy- vin suuriksi. Kaskimaat olivat useimmiten niin kaukana taloista, ettei viljaa pys- tytty heti tuomaan puitavaksi, vaan se oli aumattava kaskimaalle ja tuotava puitavaksi vasta talvikelillä. Kaskiviljelyseuduilla aumaamisesta muodostui vil- jansäilytystapa, jota käytettiin myös viljan ylivuotiseen varastoimiseen. Kun varsinkin huippusatoja saaneilta ’’huuhtakuninkailta” jäi viljaa ylivuotisiin au- moihin, muodostuivat ylivuotiset aumat rikkauden tunnusmerkeiksi, ja auma- säilytykseen näyttää turvaudutun silloinkin, kun siihen ei ollut suoranaista pakkoa. 24 Aumaaminen oli viljansäilytystapa, jossa varastoimistappiot muodostuivat erit- täin suuriksi. Kaukaisella kaskimaalla seisova auma oli hiirille mainio asuin- paikka ja ylivuotisissa aumoissa ne ehtivät syödä melkoisen määrän viljaa. Hattulyhteet olivat lintujenkin ulottuvilla. Vesivahinkojen vaara oli myös mel- koinen, sillä taitavasti tehty aumakaan ei pitänyt vettä loputtomiin. Varastoi- mistappioiden suuruudesta antaa aavistuksen savolaisen maatalousmiehen Ant- ti Mannisen laskelma, että sadonkorjuusta talvikeliin kestänyt aumaaminen jo vähensi satoa 20 % :11a, 25 Ylivuotisissa aumoissa varastointitappioiden täytyi ol- la vielä suurempi. Vaikka peltoviljaa ei sitäkään saatu vähentymättömänä laareihin, olivat varastointitappiot kaskiviljan kohdalla ilmeisesti paljon suu- remmat. Kun ylivuotiset aumat olivat muodostuneet eräänlaisiksi statussym- boleiksi, eivät viljelijät ilmeisesti itse kiinnittäneet paljoakaan huomiota kas- kiviljan suurempiin varastoimistappioihin. Kuva kaskiviljelyn tuottavuudesta ei näytä paljoakaan muuttuvan, jos ote- taan mukaan se, mitä tiedetään muista kaskessa viljellyistä kasveista kuin ru- kiista. Tiedot kevätviljojen satoisuudesta samoin kuin niiden kylvötiheydestä- kin ovat niukat. Jyvälukuina mitaten näyttävät ohrasadot tavallisessa kaskes- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 69 sa olleen pienemmät kuin rukiin. Jyväluvut näyttävät vaihdelleen 5 ja 15 vä- lillä jääden yleensä alle kymmenen. Kaskiohra kylvettiin kuitenkin tiheämpään kuin kaskiruis, Gyldenin tietojen mukaan 2/5-—3/4((0.40.75)0—0.75) tynnyriä tyn- nyrinalalle. 26 Pinta-alasatoon nähden kaskiohran heikompi keskisatoisuus kaski- rukiiseen verrattuna vähensi ohrasatoa tiheämmästä kylvöstä huolimatta siten, että tynnyrinalaa kohden ohran ja rukiin satomäärät lienevät olleet yleensä li- kimäärin samat. Verrattaessa ohrasatoja kaskessa ja pellossa on vaikeutena se, että pelto-oh- ran kylvötiheys vaihteli hyvin suuresti eri osissa maata. Kaskialueella peltoon kylvetyn ohran kylvötiheys näyttää olleen likimäärin 3/4 (0.75) tynnyriä eli suunnilleen sama kuin kaskiohran suurin kylvötiheys. Eteläisellä peltoalueella kylvettiin ohraa keskimäärin n. 1 tynnyri tynnyrinalalle, mutta Pohjois-Suomen ohranviljelyalueella keskimäärin 15/el5/e (1.83) tynnyriä tynnyrinalalle.27 Pelto- ohran satoisuus oli eteläisellä peltoalueella tavallisesti 4—5 jyvää, Pohjois- Suomen ohranviljelyalueella 5—6 jyvää ja kaskialueella 5—7 jyvää. Hehtaaria kohti saatiin täten keskimäärin seuraavat sadot: kaskessa viljelty ohra pelto-ohra kaskialueella 6,3—11,5 hl 6,3 8,7 ” 6,6 8,3 ” 14,9—17,8 ” pelto-ohra eteläisellä peltoalueella pelto-ohra Pohjois-Suomessa Vertailu osoittaa, että kaskiohrasta saatiin sama tai hieman parempi pinta- alasato kuin pelto-ohrasta kaskialueella ja eteläisellä peltoalueella. Pohjois-Suo- messa pelto-ohrasta saatiin huomattavasti korkeampia satoja kuin kaskiohras- ta. Kaskiohraa ei tällä alueella näytä lainkaan viljellyn. Kaura oli yleisempi kaskivilja kuin ohra, mutta sitä viljeltiin enimmäkseen tavallisissa ruiskaskissa toisen ja kolmannen vuoden viljana. Tällöin oli jo kas- kimaan kasvukyky tuntuvasti heikentynyt ja tämä tuntui myös kasken satoi- suudessa. Säilyneiden tietojen mukaan kaskikauran satoisuus vaihteli yleensä 3—6 jyvän välillä. Böckerin 1830-luvulla keräämien tietojen mukaan kaskikau- ran keskisatoisuus oli Itä-Suomen kauranviljelyalueella 4.75 jyvää ja varsinai- sella kaskialueella Savossa ja Pohjois-Karjalassa 4.50 jyvää. Vastaavat luvut peltokauran kohdalla olivat 3.80 ja 3.90.28 Muualla Etelä-Suomessa kauraa viljeltiin kaskessa vain vähän, mutta siitä ilmoitetaan saadun korkeampia sa- toja, keskimäärin 5.35 jyvää. Jos kauraa viljeltiin kaskessa ensimmäisenä vilja- na, siitä saatiin huomattavasti korkeampia satoja. Rehuviljana kaura kuiten- kin harvoin pääsi ensimmäiseksi viljaksi kaskeen. Kauran pinta-alasatoja on vaikea määritellä, sillä tiedot kauran kylvötihey- destä ovat paljon hatarammat kuin muiden viljojen kylvötiheyttä koskevat tie- dot. Gyldenin mukaan kaskikauran kylvötiheys oli 3/8—7/8((0.30.88)0—0.88) tyn- nyriä tynnyrinalalle ja Forsbergin mukaan n. yksi tynnyri. Grotenfelt sanoo epämääräisesti kauraa kylvettävän lähes kaksinkertainen määrä rukiiseen ver- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 70 rattuna. Sato vaihteli tällöin n. 3.3—9.9 hl/ha.29 Vertailua peltokauraan on vaikea esittää, sillä samanlaisia tietoja kauran kylvötiheyden alueellisesta vaih- telusta kuin rukiin ja ohran kohdalla ei ole säilynyt. Ilmeisesti peltokaura kui- tenkin kylvettiin tiheämpään kuin kaskikaura. Toisaalta peltokauran satoisuus oli pienempi kuin kaskikauran. Kauran viljelykselle oli ominaista viljely heikkolaatuisissa maissa niin pellos- sa kuin kaskessakin. Tästä syystä sadot olivat viljelytavasta riippumatta heikom- pia kuin rukiista tai ohrasta. Kaskikaura ei ollut satoisuutensa ja viljelyn kan- nattavuuteen nähden juuri sen paremmassa tai huonommassa asemassa kuin peltokaura. Kaskikauran viljelyn merkitys oli kuitenkin suurempi kuin pelto- kauran, sillä kauran viljely oli laajempaa Itä-Suomen kaskialueella kuin Länsi- Suomen peltoalueella. Kaikkia muita kaskessa viljeltyjä kasveja viljeltiin myös pellossa paitsi nau- rista ja varhaisemmin ilmeisesti myös tattaria. Kun kaskiviljelystä alettiin luo- pua, jäivät viimeksi jäljelle nauriskasket. Nauriin viljely näyttää olleen verrat- tain tuottavaa. Gyldenin mukaan tynnyrinalalta saatiin yleensä 50—100 tynnyriä (83—165 hl) nauriita.30 Lisäksi monin paikoin Itä-Suomessa nauriin naa- teista valmistettiineräänlaista painorehua, pantiota (vrt. luku IV s. 226). Nauriin viljely näyttää kuitenkin olleen verrattain vähäistä viljanviljelyyn ver- rattuna. Tosin nauriinviljelyn laajuudesta ei ole mitään tietoja, mutta kaski- viljelyä koskevista kuvauksista päätellen nauriskasket olivat huomattavasti pie- nempiä kuin viljaa kasvavat kasket. Nauris alkoi 1700-luvun lopulta alkaen syrjäytyä viljelykasvina perunan tieltä. Tämä merkitsi samalla kaskiviljelyn vä- hentymistä, sillä perunaa ei koskaan viljelty kaskessa. Kaskiviljelyn ja peltoviljelyn vertailussa päädytään täten siihen, ettei kaski- viljelyä kokonaisuudessaan voi osoittaa tuotoltaan paremmaksi tai huonommak- si kuin peltoviljely. Tuottavuus vaihteli suuresti kaskityypin ja viljelyolosuhtei- den mukaan. Huuhtakaskesta voitiin suotuisissa oloissa saada huippusatoja, jot- ka olivat tuntuvasti korkeampia kuin pellon suurimmatkaan huippusadot. Ta- vallisesta kaskesta saatiin kunnollisten viljelyolosuhteiden vallitessa yleensä liki- määrin samansuuruisia pinta-alasatoja kuin pellosta. Kaskiviljelyn heikkona koh- tana oli viljelyolosuhteiden selvä huononeminen 1700- ja 1800-luvuilla suures- ta väestönlisäyksestä johtuvan asutuksen tihenemisen tähden. Kaskiviljely pyrki riittävän laajojen kaskimetsien puutteessa muuttumaan ryöstöviljelyksi, jolle oli ominaista tuoton jatkuva aleneminen. 1800-luvun alkupuolella oltiin jo laajoil- la alueilla sellaisessa tilanteessa, että kaskiviljelyn tuotto oli selvästi pienempi kuin peltoviljelyn. Vain harvaan asutuilla seuduilla, joilla kaskiviljelyolosuh- teet pysyivät kohtuullisen hyvinä, saattoi kaskiviljely jatkuvasti menestykselli- sesti kilpailla tuottavuudessa peltoviljelyn kanssa. Kaskiviljelyn kannattavuuteen vaikuttivat tuoton lisäksi myös viljelykustan- nukset. Kaskiviljelylle oli ominaista jatkuva raivaustyö, koska samasta kaski- maasta voitiin ottaa vain muutama sato huuhtakaskesta vain I—21 —2 satoa https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 71 kerrallaan. Toisaalta raivaustyö oli kaskettaessa paljon vähäisempää ja puut- teellisempaa kuin peltoa tehtäessä ja tuli siksi paljon halvemmaksi kuin pel- lonraivaus. Säilyneiden tietojen puutteellisuuden tähden ei selvää kuvaa kus- tannustason erosta voi saada, mutta useissa kaskiviljelyä puolustavissa lausun- noissa kaskenraivauksen halpuus pellonraivaukseen verrattuna esitetään tunnet- tuna tosiasiana, joka ei perusteluja kaipaa. Lääninagronomi Forsbergin v. 1864 esittämien laskelmien mukaan kaskiviljelyä sai jo ensimmäisenä satovuotena täysimääräisen korvauksen raivaustyöstään. Hänen mukaansa jo 6.5 jyvän sato, jota kaskessa on pidettävä verrattain alhaisena, riitti korvaamaan tavallisen kas- ken keskimääräiset raivauskustannukset.31 Forsberg vertaa kaskenraivauskustannuksia suoviljelyn raivauskustannuksiin ja päätyy siihen tulokseen, että suon viljelijä sai täysimääräisen korvauksen rai- vaustyöstään vasta kolmantena satovuonna. Itä-Suomen kivisillä mäkimailla pellonraivauskustannukset olivat ilmeisesti vielä suuremmat kuin suonraivaus- kustannukset, joten raivauskustannusten korvautumista oli pellon kohdalta odo- tettava vieläpitempään. Kaskiviljely näyttää olleen taloudellisesti kannattavaa vielä senkin jälkeen, kun sen tuotto oli painunut selvästi peltoviljelyn tuoton alapuolelle. Siirtymi- nen kaskiviljelystä tuottavampaan peltoviljelyyn oli suurelta osalta pääomaky- symys. Pellonraivauksen laajuus riippui oleellisesti siitä, missä määrin viljelijäl- lä oli varaa odottaa useita vuosia pellonraivauskustannusten korvautumista. Köyhän viljelijän kannatti paremmin pysyä kaskiviljelyssä sen peltoviljelyä al- haisemmasta tuotosta huolimatta kuin yrittää tinkiä muutenkin alhaisesta elin- tasostaan saadakseen peltoa raivatuksi. Köyhimpien viljelijöiden oli suorastaan pakko pitää sitkeästi kiinni kaskiviljelystä vielä sittenkin, kun sen tuotto oli jäänyt kauas jälkeenpeltoviljelyn tuotosta. Tämä aiheutti sen ilmiön, joka kaskiviljelyn loppuvaiheessa on havaittavis- sa kaikkialla siellä, missä kaskeaminen tyrehtyi kaskimaan puutteeseen ja tuoton alenemiseen: kaskiviljely muodostui viljelijäväestön köyhimmän osan elinkeinok- si. Jo 1700-luvulla voidaan Länsi-Suomen peltoalueen kylissä havaita kaskivil- jelijöiden olevan pääasiassa kylän tilatonta väestöä, joka kaskesi jakamattomis- sa yhteismetsissä.32 Kaskiviljelyn loppuvaiheessa Itä-Suomessa 1800-luvulla tois- tuu vastaava ilmiö. Sitkeimmin piti kaskiviljelystä kiinni tilaton loisväestö, jo- ka viljeli vuokrakaskia. Kaskiviljelyn kannattavuudelle merkitsi paljon muiden metsänkäyttömuoto- jen kilpailu. Kaskiviljelyn ydinalueella Savossa, Karjalassa ja Keski-Suomessa (nyk. Keski-Suomen läänin alueella) ei tätä kilpailua 1700-luvulla ollut juuri lainkaan. Kaakkoinen valtakunnanraja katkaisi Saimaan vesistön yhteydet Suo- menlahteen ja maantieyhteydet olivat kehnoja. Puutavaraa ja tervaa ei kannat- tanut kuljettaa rannikolle. Vilja oli tärkein kauppatavara, jota kannatti rah- data myytäväksi, ja sitä saatiin juuri kaskeamisella. Sen sijaan Länsi-Suomes- sa oli laajoja alueita, joilla puutavarakauppa ja tervanpoltto olivat kaskivilje- lyä kannattavampia metsänkäyttömuotoja. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 72 Tilanne muuttui myös Itä-Suomessa tuntuvasti 1800-luvulla. Rajan katkai- semat yhteydet Suomenlahdelle palautuivat ja puutavarakaupan kilpailu alkoi tuntua Saimaan vesistöalueen metsänkäytössä. Riippuvuus kaskiviljasta väheni myös, kun Pietarin suunnalla avautui menekkimahdollisuuksia karjataloustuot- teille, etenkin helposti kuljetettavalle voille. Tosin Itä-Suomen karjatalous oli alkuvaiheissaan varsin läheisessä yhteydessä kaskiviljelyyn. Vointuotanto perus- tui pääasiassa kaskiahojen tarjoamiin hyviin kesälaitumiin. Tästä syystä 1800- luvun puolivälissä ja sen jälkeen tapaa mainintoja siitä, että kaskea poltettiin lähinnä laitumen parantamiseksi. Vaikka ei oltu enää samassa määrin riippu- via kaskista saatavasta viljasta kuin aikaisemmin, karjanlaitumen tarve muo- dostui nyt jarruksi kaskiviljelyn supistamiselle. Hyvän esimerkin tarjoaa Ris- tiinan Kylälahden kartano, jonka isäntä 1850-luvulla yritti lopettaa kaskeami- sen ja ryhtyi kylvämään kaskimailleen metsää.33 Kunnollisen karjanlaitumen puute pakotti hänet kuitenkin pian aloittamaan kaskeamisen uudelleen sellai- silla metsämailla, jotka olivat sopivia karjan laitumeksi. Kilpailu kaskiviljelyn ja puutavarakaupan välillä Itä-Suomen metsistä oli aikakauden lopulla itse asiassa suurelta osaltaan kilpailua karjatalouden ja puutavarakaupan välillä. Puutavarakauppa pääsi ratkaisevasti voitolle vasta seuraavan aikakauden alus- sa 1800-luvun jälkipuoliskolla. Kaskiviljelyn kannattavuus oli täten varsin vaihteleva. Niin kauan kun tuot- to pysyi peltoviljelyn tasolla, kaskiviljely kannatti ilmeisesti verraten hyvin. Kaskiviljelijä näyttää saaneen kohtuullisen korvauksen työstään vielä senkin jäl- keen, kun kaskiviljelyn tuotto oli painunut peltoviljelyn alapuolelle. Tämä sekä köyhän kaskiviljelijän pääomanpuutteesta johtuva kyvyttömyys siirtyä peltovil- jelyyn ovat selityksenä kaskiviljelyn sitkeään säilymiseen varsinkin Itä-Suomes- sa. Kaskiviljelyn loppuvaiheessa Itä-Suomessa vaikutti sen kannattavuuteen myös karjatalouden laitumen tarve. Valtiovalta ja kaskiviljely Kaskiviljelyn kehitykseen on jossain määrin vaikuttanut myös harjoitettu maatalouspolitiikka. Tosin kaskiviljelyn kohdalla olisi oikeampaa puhua met- säpolitiikasta, sillä kaskiviljelyn kohdalla oli kysymys metsän käytöstä ja sen muodoista. Valtiovallan kaskiviljelyyn kohdistamat toimenpiteet sisältyivät yleen- sä metsälainsäädäntöön.34 Metsäpolitiikkaa hallitsi kuten metsätaloutta koskevassa luvussa tarkem- min selostetaan pelko metsän loppumisesta ja pyrkimys taata rautateolli- suudelle riittävä puuhiilensaanti. Pelko metsän loppumisesta oli niin voimakas, että valtiovalta yritti parhaansa rajoittaakseen ja supistaakseen muita metsän- käyttömuotoja paitsi hiilenpolttoa. Venäjän vallan aikana eivät rautateollisuu- den tarpeet enää näytelleet kovinkaan suurta osaa metsäpolitiikassa, mutta pelko metsän loppumisesta oli silti jäljellä. Vasta 1800-luvun puolivälin jälkeen tämä pelko alkoi hellittää, mutta muutos koitui kokonaan puutavaratalouden https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 73 hyväksi. Kaskiviljelyä pidettiin edelleenkin metsän tuhlauksena ja sitä yritet- tiin jatkuvasti rajoittaa ja supistaa. Vanhimmat kaskiviljelyä rajoittavat määräykset annettiin jo 1600-luvulla, ja 1700-luvulla jatkuivat yritykset kaskiviljelyn lainsäädännölliseksi rajoittamisek- si. Vuoroin yritettiin kiristää ohjaksia, vuoroin oli niitä pakko höllentää. V:n 1734 laki ja sitä täydentävä metsäasetus tekivät kaskiviljelyn kokonaan lupajärjestelmästä riippuviksi. Järjestelmää ei Suomessa kuitenkin pystytty to- teuttamaan, vaan v. 1739 oli pakko siitä osittain luopua. Runsasmetsäisillä seuduilla sallittiin vapaa kaskeaminen ja kohtalaisen metsäisillä seuduilla jär- jestelmää lievennettiin. Vähämetsäisillä seuduilla jäi voimaan v;n 1734 mää- räysten mukainen lupajärjestelmä. Kun alueita ei tarkoin rajattu, jäi määrä- ysten soveltaminen pääasiassa maaherrojen varaan. Tuloksena olikin varsin kir- java ja vaihteleva käytäntö. Ainakin Turun ja Porin sekä Uudenmaan ja Hä- meen lääneissä yritettiin vuosisadan puolivälissä ajoittain soveltaa täydellistä kaskeamiskieltoa. Varsinaisille kaskiviljelyn ydinalueille rajoitusmääräykset ulottuivat 1770-luvul- la, jolloin Savon ja Karjalan verollepanoasetuksessa v. 1775 kiellettiin vierto- puiden käyttö kaskeamisessa eli käytännöllisesti katsoen annettiin kaskeamis- kielto. Savolaisten anomuksesta sen toimeenpanoa lykättiin vuoteen 1783, jos- kin monenlaisin rajoituksin. Kaskeamiskielto oli virallisesti voimassa vv. 1783 96. V. 1796 se vihdoin kumottiin. Savossa ja Karjalassa kaskeaminen tuli käy- tännössä vapaaksi. Muualla maassa oltiin v:n 1739 määräysten varassa vuoteen 1793, jolloin uusi metsäasetus toisti useimmat aikaisemmat rajoitusmääräykset. Uutta oli lä- hinnä kielto kaskeamasta karulla maalla ja määräys kasken pitämisestä aidas- sa 8 vuotta kaskeamisen jälkeen, ettei karjan laiduntaminen estäisi uuden met- sän kasvua. Samoin asetus sisälsi jo 1775 Savoon ja Karjalaan annetun vierto- puiden käyttökiellon nyt koko maata koskevana. V. 1805 annettiin uusi metsä- asetus, joka kaskiviljelyn kohdalla oli suunnilleen samansisältöinen kuin v;n 1793 asetus. Savon ja Karjalan erioikeudet säilyivät ja ne laajennettiin pienin rajoi- tuksin myös Viipurin lääniä koskeviksi v. 1825. V:n 1851 metsälaki toisti jälleen useimmat aikaisemmat kaskiviljelyä koske- vat määräykset. Lisäksi määrättiin, että kaskesta saa ottaa korkeintaan kaksi satoa. Lain määräyksistä myönnettiin kuitenkin poikkeusluvin paikallisia lie- vennyksiä, jotka koskivat koko Savoa ja Pohjois-Karjalaa sekä eräitä Etelä- Karjalan, Itä-Hämeen jaKeski-Suomen pitäjiä. Poikkeusmääräykset olivat yleen- sä voimassa v:n 1886 metsälain voimaantuloon saakka. On erittäin vaikea arvioida kaskiviljelylainsäädännön käytännöllistä merki- tystä, sillä säilyneet arvioinnit ovat kovin ristiriitaisia. Ainakin kaskiviljelyn ydin- alueella Savossa ja Karjalassa ne jäivät kutakuinkin tehottomiksi. 1700-luvun loppupuolen kaskeamiskiellot näyttävät tosin aiheuttaneen melkoista hämmin- kiä, mutta maakunta oli taloudellisesti niin kaskiviljelystä riippuvainen, et- tä kaskiviljelyä oli pakostakin jatkettava kutakuinkin entisessä laajuudessaan. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 74 Paikalliset viranomaiset olivat hankalassa välikädessä, sillä kaskikiellon valvo- minen olisi ollut vahingoksi heille itselleen. Heidän taloutensa oli veropalkka- järjestelmän vallitessa suoraan riippuvainen talonpoikien veronmaksukyvystä. Kaskiviljelykiellon toteuttaminen olisi romahduttanut talonpojan veronmaksuky- vyn ja virkamiehet olisivat jääneet palkkaansa vaille. Käytännölliset vaikeudet valvonnassa tarjosivat pätevän syyn olla tekemättä mitään. Kun Savon ja Kar- jalan kohdalla jouduttiin aina ennemmin tai myöhemmin virallisestikin tinki- mään lain määräyksistä, ei kaskilainsäädännöllä näytä suurestikaan pystytyn vaikuttamaan näiden maakuntien kaskiviljelyyn. 35 Lännempänä oli lain määräyksistä enemmän riesaa kaskiviljelijöille, mutta lainsäädännön kaskiviljelyä supistava vaikutus jää silti kyseenalaiseksi. Vaikka H. G. Porthan 1700-luvun lopulla väitti kaskeamiskiellon tuntuvasti supista- neen ja paikoin kokonaan lopettaneenkin kaskiviljelyn, voidaan hänen koti- seudullaan Keski-Suomessa todeta kaskiviljelyn säilyneen johtavana viljelymuo- tona pitkälle seuraavalle vuosisadalle saakka.36 Kaskiviljelyä vastustaneiden maa- talousmiesten ja viranomaisten kaskilainsäädännön vaikutuksesta kertovat lausun- not eivät muuallakaan tunnu oikein täsmäävän muiden tietolähteitten antaman kuvan kanssa. Kaskiviljely näyttää sitkeästi säilyttäneen asemansa siellä, missä sen merkitys talonpojan taloudessa on ollut tuntuva. Sen sijaan on mahdollis- ta, että kaskeamiskiellot ovat jouduttaneet kaskiviljelyn häviämistä niillä seu- duilla, joilla kaskeamisen taloudellinen merkitys oli vähäinen eikä siitä kiin- nipitäminen ollut ensiarvoisen tärkeää. Kuvaa kaskilainsäädännön käytännöllisistä vaikutuksista samentaa se, että myös muut hallinnolliset toimenpiteet toivat mukanaan kaskiviljelyyn ulottuvia vaikutuksia. Isojaon yhteydessä suoritettu yhteismetsien jakaminen talojen kes- ken muutti aivan oleellisesti kaskiviljelyn edellytyksiä Länsi-Suomen kyläalueel- la. Länsi-Suomen peltoalueen kylissä viljelivät kaskea pääasiassa tilattomat, jot- ka raivasivat kaskensa kylän yhteismaalle. 37 Vaikka osa talollisista näyttääkin olleen tyytymättömiä tähän metsän tuhlaukseen, ei tehokasta sulkua tilattomien kaskeamiselle näytä kyetyn saamaan aikaan. Kun kukin talo sai oman metsä- kappaleensa, ei tilattomien vapaa kaskeaminen enää käynyt päinsä. Talolliset taas antoivat metsälle enemmän arvoa, kun se oli heidän omaansa, eivätkä olleet kovinkaan halukkaita päästämään tilattomia sinne kaskeamaan. Isojako vei täten kaskiviljelyn supistumiseen monissa Länsi-Suomen peltoalueen kylissä. Myös Itä-Suomen kaskialueella isojako muutti yksityisten talojen kaskeamis- edellytyksiä, mutta ei välttämättä niitä supistanut. Savossa tosin monin paikoin isojaon alkuvaiheissa, jolloin omistussuhteiden muotoutuminen vielä oli epä- selvää, pyrittiin kilvan kaskeamaan parhaat metsämaat, ja täten kaskiviljely laajeni tilapäisesti supistuakseen sitten jyrkästi jaon valmistumisvaiheessa.38 Pysy- vää vaikutusta kaskiviljelyn laajuuteen ei tällä ilmiöllä liene kuitenkaan ollut. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 75 Kaskiviljelyn merkitys Ajoittain hyvinkin jyrkästi kaskiviljelyä vastustaneen lainsäädännön vähäinen käytännöllinen merkitys osoittaa selvästi, kuinka olennaisen tärkeä osa perin- näistä maanviljelyä kaskiviljely oli. 1700-luvulla kaskiviljely muodosti maati- latalouden perustan lähes koko Itä-Suomessa sekä laajoissa osissa läntisem- pää Keski-Suomea. Harvaan asutuilla syrjäseuduilla kaskiviljelyä voi pitää taloudellisesti edullisimpana perinnäisen maanviljelyn tuntemista viljelymenetel- mistä. Asutus tihentyi kuitenkin suuressa osassa kaskiviljelyaluetta 1700-luvun kuluessa siinä määrin, että kaskiviljelyn harjoittamisedellytykset heikkenivät ja sen tuotto väheni niin, että kaskiviljely ei enää taloudellisesti kyennyt kilpaile- maan muiden viljelymenetelmien kanssa. Tästä huolimatta kaskiviljely säilyt- ti valta-asemansa vielä kauan, aina 1800-luvun puolivälin tienoille saakka. Syy- nä tähän oli ilmeisesti kaskiviljelyn vaatima vähäinen pääoma muihin viljely- menetelmiin verrattuna. Itä-Suomi oli 1700-luvulla vaikean talousmaantieteel- lisen asemansa tähden erittäin pääomaköyhää aluetta, koska kaakkoisraja kat- kaisi sen luonnolliset liikenneyhteydet merenrantaan. Kun vielä pellonraivaus Itä-Suomen kivikkoisilla mailla oli työläämpää ja kalliimpaa kuin Länsi-Suo- men savimailla, oli luonnollista, että Itä-Suomen köyhän maanviljelijän oli erittäin vaikea siirtyä peltoviljelyyn. Kaskiviljelyn jatkuminen väestön lisääntyessä, asutuksen tihentyessä ja vilje- lytarpeen kasvaessa johti pakostakin ryöstöviljelyyn ja kaskiviljelyn kehityksen joutumiseen umpikujaan. Viljelymahdollisuuksien supistuessa ja tuoton laskies- sa oli lopulta pakko jyrkästi vähentää kaskiviljelyä ja kokonaankin siitä luopua. Tällaiseen tilanteeseen näyttää ajaudutun laajoilla alueilla Itä-Suomessa 1800- luvun toisella neljänneksellä. Seurauksena oli vaikea kriisitilanne, jota lähem- min kuvataan luvussa IX:1. Kaskiviljelyn merkitystä tarkasteltaessa ei ole syytä unohtaa niitä vaikutuk- sia, mitä kaskiviljelyllä oli tilattoman väestön asemaan. Aikaisemmin on jo huo- mautettu siitä ilmiöstä, että kaskiviljely siirtyi tuoton laskiessa nimenomaan maa- talousväestön köyhän osan, viimeksi tilattomien elinkeinoksi. Kaskiviljelymah- dollisuuksien supistuminen ja loppuminen koski täten kipeimmin juuri tilat- toman väestön toimeentuloon. Sen saivat Länsi-Suomen tilattomat kokea, kun isojako lopetti heidän kaskeamisensa kylän yhteismaalla. Huonoimpaan asemaan joutuivat kuitenkin varsinaisten kaskialueiden tilattomat kaskiviljelyn voimak- kaassa supistumisvaiheessa 1800-luvun puolivälin kummankin puolen. Kaskialuei- den tilattomat olivat saaneet toimeentulonsa sekä työläisinä talollisten kaskil- la että vuokrakaskien viljelijöinä. Kaskiviljelyn supistuessa kapenivat toimeen- tulomahdollisuudet kummallakin suunnalla. Kun kaskiviljelyn työvoiman tarve oli suhteellisesti suurempaa kuin peltoviljelyn, merkitsi kaskiviljelyn supistumi- nen voimakasta työtilaisuuksien vähentymistä. Tämä oli ilmeisesti tärkeä tekijä Itä-Suomen loisväestön sosiaalisen aseman heikkenemisessä 1800-luvun puolivä- lissä. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 76 Ne syvällekäyvät vaikutukset, jotka kaskiviljelyn supistuminen ja paikoittain lakkaaminen aiheuttivat laajojen alueiden maataloudessa, osoittavat toisaalta, kuinka tärkeällä sijalla kaskiviljely oli perinnäisessä maataloudessamme sen lop- pukaudella. Kaskiviljelyn merkityksen voimakas väheneminen 1800-luvun puo- livälin paikkeilla oli huomattava tekijä siinä muutosprosessissa, joka johti ko- ko perinnäisen maatalouden aikakauden päättymiseen. 3. PELTOVILJELY KASVINVILJELYN PAIKALLAAN- PYSYVÄNÄ PÄÄMENETELMÄNÄ Perinnäisen peltoviljelyn erilaiset pellot Perinnäisen maatalouden peltoviljelyä tarkasteltaessa aukeaa eteen moni- muotoinen ja osittain vaikeaselkoinen kuva. Jo peltomaita voidaan erottaa kolmea eri tyyppiä, joilla osittain käytettiin eri viljelymenetelmiä. Varsinais- ten peltojen eli rintapeltojen lisäksi oli ulkopeltoja ja pihapeltoja, ns. umpiai- toja. Peltoviljelymenetelmiä taas oli käytännössä neljä; yksivuoroviljely, kaksi- vuoroviljely, kolmivuoroviljely ja nelivuoroviljely. Aivan aikakauden lopulla tavataan vielä ulkomailta levinneitä uudenaikaisempia viljelymenetelmiä. Nii- tä oli kaksi, ja niistä käytettiin 1800-luvulla nimityksiä vuoroviljely ja koppeli- viljely. Vanhoista paljon käytetyistä menetelmistä tavataan lisäksi useita muun- noksia ja sekamuotoja. Näiden kohdalla on aikakauden lähteissä käytetty ter- minologia jossain määrin puutteellista ja sekavaa, mikä vaikeuttaa selvän ku- van saamista vallinneesta tilanteesta. Pääosa peltoja on luettavissa varsinaisiin peltoihin eli rintapeltoihin, ja niis- tä saatiin suurin osa viljantuotannosta. Kun puhutaan perinnäisen maatalou- den peltoviljelystä, tarkoitetaan tavallisesti nimenomaan varsinaisia peltoja, kos- ka tärkein vilja, ruis, saatiin etupäässä niistä. Toinen peltolaji, ulkopellot, olivat suhteellisen vähäarvoisia heikomman viljelyintensiteettinsä tähden. Ne olivat metsään raivattuja pienehköjä peltoaukeita, joita lannoitettiin yleensä huonosti ja joissa viljeltiin toisarvoisia viljelykasveja, varsinkin rehuviljana käy- tettyä kauraa. Asutuksen kasvaessa vanhat ulkopellot liitettiin usein varsinai- siin peltomaihin, ja niillä otettiin käytäntöön varsinaisten peltojen lannoitus ja viljelymenetelmät, mutta jatkuvasti raivattiin myös uusia ulkopeltoja. Ero ulkopeltoviljelyn ja varsinaisen peltoviljelyn välillä näyttää aikakauden lopulla vähitellen kaventuneen. Kolmas peltolaji oli pihapellot eli umpiaidat. Päinvastoin kuin ulkopellot ne olivat voimakkaasti lannoitettuja ja viljeltyjä. Ne olivat kuitenkin muihin peltoihin nähden vähäisiä ja niissä viljeltiin enimmäkseen sellaisia kasveja, joi- ta tarvittiin vain pieniä määriä. Kaali, lanttu, pellava ja hamppu olivat tyy- pillisiä umpiaitojen kasveja. Kun uudet viljelykasvit peruna ja tupakka tuli- vat käytäntöön, kasvatettiin niitäkin umpiaidoissa. Vasta aikakauden lopulla https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 77 perunanviljely laajentuessaan alkoi siirtyä pienistä umpiaidoista varsinaisiin peltoihin. Ulkopellot ja umpiaidat edustivat kuitenkin verraten pientä osaa peltovil- jelystä. Niissä käytetyt osittain varsinaisten peltojen viljelystä poikkeavat vil- jelymenetelmät monipuolistavat kuitenkin perinnäisessä maatilataloudessa tun- nettuja ja käytettyjä työmenetelmiä. Perinnäisen peltoviljelyn viljelymenetelmät Tyypillisimmissä perusmuodoissaan voidaan perinnäisen maatalouden käyt- tämät peltoviljelymenetelmät määrittää kesannon esiintymistiheyden mukaan. Kesanto oli nimittäin varsin oleellinen osa perinnäistä peltoviljelyä. Kesanto- pelto jätettiin koko kesäksi viljelemättä, ja sitä muokattiin tänä aikana useam- paan kertaan. Yleisen käsityksen mukaan, joka sai ilmaisunsa myös 1700-luvun maatalouskirjallisuudessa, kesanto oli välttämätön siksi, että maa tarvitsi ’’le- poa”, so. ajoittaista joutenoloa maan jatkuvan kasvuvoiman ylläpitämiseksi. 1 Kokemus oli osoittanut, että ilman kesantoa oli vaikea tulla toimeen, mutta itse asiassa tämä johtui alkeellisesta muokkaustekniikasta, joka edellytti suuri- töisempää muokkausta kuin mitä jatkuvassa viljelyssä oli mahdollista. Vain kesannoimalla voitiin pitää rikkaruohot riittävästi kurissa. Ilman kesannoimis- ta tultiin toimeen vain yksivuoroviljelyssä, mutta tällöin oli aina kysymys niin pienistä peltoaloista, että perusteellinen muokkaus voitiin tehdä lyhyessä ajas- sa käytettävissä olevalla työvoimalla. Heikko lannoitus oli myös omiaan yllä- pitämään käsitystä kesannoimisen välttämättömyydestä, sillä käytännössä oli huomattu maan voimistuvan kesannoimisen aikana lannoittamattakin. Tämä johtui siitä, että kesannon tiheä muokkaus edisti maan bakteeritoimintaa ja ki- vennäisaineiden rapautumista. Sitä paitsi kesantoa käytettiin usein karjanlaitu- mena ennen kesäkyntöä, jolloin laitumella käyvä karja luonnollisesti lannoitti maata jonkin verran. Kesanto esiintyi kaikissa perinnäisen maatalouden peltoviljelymenetelmissä edellä mainittuapienimittaista yksivuoroviljelyä lukuun ottamatta, jossa peltomaa- ta viljeltiin yhtämittaa voimakkaan lannoituksen avulla ja jossa riittävä muok- kaus ilman kesantoa oli peltojen pienuuden tähden mahdollista. Yksivuoro- viljelylle oli luonteenomaista saman kasvin jatkuva keskeytyksetön viljely sa- massa peltomaassa. 2 Kaksivuoroviljelyssä sen sijaan kesannon käyttö oli kaikkein laajinta. Pelto- maa jätettiin kesannoksi joka toinen vuosi, joten noin puolet pellosta oli kesan- tona vain toisen puolen kasvaessa viljaa. Suomessa vain sellaista viljelyä sanot- tiin kaksivuoroviljelyksi, jossa sama viljalaji, tavallisesti syysruis, vuorotteli- kesannon kanssa. Sellaista kaksivuoroviljelyä, jossa viljeltiin kahta viljalajia ja jossa siis sama viljalaji oli kasvussa vain joka neljäs vuosi, kutsuttiin yleensä ne- livuoroviljelyksi (fyrskifte) (vrt. s. 83).3 Viljelyjärjestys oli tällöin tavallisesti kesanto—ruis—kesanto—ohra. Huomattava on, että tämän nelivuoroviljelyn https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 78 nimellä kulkeneen kaksivuoroviljelyn lajin rinnalla esiintyi Suomessa myös var- sinaista nelivuoroviljelyä, joskin ilmeisesti varsin vähäisessä määrin. Kolmivuoroviljelyssä peltomaa jaettiin kolmeen lohkoon, joista yksi oli kesan- tona, toinen syysviljalla ja kolmas kevätviljalla. Kun kullakin lohkolla oli vil- jelyjärjestys: kesanto—syysvilja—kevätvilja, edellytti jatkuva viljely suunnilleen yhtä suuria lohkoja. Tällöin kesannon pinta-ala oli noin kolmannes koko pelto- maasta. Syysviljan ja kevätviljan viljelyalat muodostuivat näin ollen myös li- kimain yhtä suuriksi. Kolmivuoroviljely merkitsi tehokkaampaa maankäyttöä kuin kaksivuoroviljely, koska kesäntomaa oli pienempi. Se ei kuitenkaan vält- tämättä merkinnyt suurempia kokonaissatoja, koska peltoala, joka tällöin piti pitää lannoitettuna, oli suurempi. Sitä paitsi kaksivuoroiskierrossa maa sai lan- taa joka toinen vuosi, mutta kolmivuoroiskierrossa yleensä vain joka kolmas vuosi. Suuremmat sadot kolmivuoroiskierrossa edellyttivät näin suurempien lan- tamäärien käyttöä samaa peltomaan kokonaisalaa kohti kuin kaksivuoroiskier- rossa. Nelivuoroviljelyllä tarkoitettiin Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla kuten jo mainittiin tavallisesti sellaista kaksivuoroviljelyä, jossa kesannon jälkeen syys- vilja ja kevätvilja vuorottelivat, niin että sama viljalaji oli samassa peltoloh- kossa joka neljäs vuosi. Varsinaisessa nelivuoroviljelyssä sen sijaan maa oli vain joka neljäs vuosi kesantona, joten kesannon pinta-ala oli vain noin neljän- nes koko viljelyssä olevasta pinta-alasta. 4 Kolme neljäsosaa peltomaasta oli viljan tai osittain muidenkinviljelyskasvien kasvussa. Muista Suomessa käytetyistä viljelymenetelmistä yksivuoroviljely esiintyi vain Pohjois-Suomessa päämenetelmänä varsinaisilla pelloilla. Sen sijaan sitä käytet- tiin yleisesti koko maassa ulkopeltojen ja umpiaitojen viljelymenetelmänä. Ku- kin peltolaji vaati kuitenkin oman muunnoksensa tästä menetelmästä. Nelivuoroviljelyn asema Suomen perinnäisessä peltoviljelyssä oli omalaatui- nen. Enimmäkseen se kytkeytyi eräänlaisena lisäkkeenä, sivukiertona, kaksi- vuoroviljelyyn. Eteläsuomalainen kaksivuoroviljely oli itse asiassa kaksi- ja ne- livuoroviljelyn yhdistelmä, jossa kaksivuoroviljely oli hallitsevassa asemassa. Vas- ta 1800-luvulla nelivuoroviljely pääsi Suomessa paikoitellen itsenäisen viljely- kierron asemaan. Tällöin siitä kehittyi kaksi erilaista muunnosta, eteläsuoma- lainen ja pohjoissuomalainen. Perinnäiselle peltoviljelylle oli tyypillistä, että vain yksi menetelmä kerral- laan hallitsi kunkin tilan peltoviljelyä. Tilan varsinaiset pellot muodostivat yleensä yhden kierron, joten tilaa useamman menetelmän rinnakkaiselle käy- tölle varsinaisella peltomaalla ei juuri ollut. Vain syrjäiset ulkopellot ja toisaal- ta pienet pihapellot eli umpiaidat olivat erillään talon tai kylän varsinaisista pelloista, ja niillä saatettiin käyttää muita viljelymenetelmiä kuin varsinaisil- la pelloilla. Ulkopellot ja umpiaidat olivat kuitenkin alaltaan vähäisiä tilan varsinaisiin peltoihin verrattuna, ja niiden tuotto muodosti vain pienen osan tilanpeltoviljelyn koko tuotosta. Aikaisemmin mainituista neljästä peltoviljelymenetelmästä olivat kaksi- ja https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 79 kolmivuoroviljely varsinaisten peltojen viljelymenetelmiä, kun taas yksivuoro- viljelyä käytettiin yleisesti sekä umpiaitaviljelyssä että ulkopeltojen viljelyssä. Yksivuoroviljelyä harjoitettiin tavallisillakin pelloilla Pohjois-Suomen ohranvil- jelyalueella. Nelivuoroviljely taas esiintyi kuten edellä on mainittu enim- mäkseen kaksivuoroviljely n sivukiertona ja oli tällöin varsinaisilla pelloilla käy- tetty viljelymenetelmä. Myös itsenäisenä kiertona nelivuoroviljely oli varsinais- ten peltojen viljelymenetelmä. Suomen perinnäisten peltoviljelymenetelmien monimuotoisuutta lisää se, että sekä yksivuoro-, kaksivuoro- että nelivuoroviljelyä esiintyi hyvinkin erilaisina muunnoksina. Yksivuoroviljelyssä ero perustui peltotyyppiin. Umpiaitojen ja ul- kopeltojen yksivuoroviljelyssä oli huomattavia eroja koko maassa. Pohjois-Suo- men varsinaisten peltojen yksivuoroviljely taas oli hyvin lähellä umpiaitojen viljelyssä käytettyä menetelmää. Kaksivuoro- ja nelivuoroviljelyssä tavataan kummassakin alueellisia muunnoksia ja sekamuotoja. Tärkein sekamuoto oli eteläsuomalainen kaksivuoroviljely, jossa oli kaksivuoroinen pääkierto ja neli- vuoroinen sivukierto. Yksivuoroviljelylle oli kuten jo edellä on mainittu tyypillistä yhtämit- tainen viljely ilman kesantoa ja useimmiten vielä samaa viljelykasvia jatkuvas- ti viljellen. Umpiaitaviljelyssä ja sitä läheisesti muistuttavassa pohjoissuoma- laisessa ohranviljelyssä pellon jatkuvaa kasvuvoimaa pyrittiin pitämään yllä voimakkaalla lannoituksella. Sen sijaan ulkopelloilla pyrittiin tulemaan toimeen niukalla lannoituksella tai kokonaan ilman lannoitusta. Pitempiaikainen yksi- vuoroviljely ulkopelloilla onnistui yleensä vain uudismaalla. Kun maan luon- tainen kasvuvoima oli käytetty loppuun, oli luovuttava yksivuoroviljelystä ja siirryttävä käyttämään muita menetelmiä. Ulkopeltojen viljelyssä päädyttiin usein epäsäännölliseen kiertoon, jossa kesannoitiin epäsäännöllisin väliajoin. Viljelyjaksot kesantojen välillä olivat yleensä pitkiä ja maata viljeltiin tällöin yksivuoroviljelyn tapaan samaa kasvia jatkuvastikasvattaen. Yksivuoroviljelyn päämuotona maassamme on yleensä pidetty pohjoissuoma- laista ohranviljelyä. 6 Sitä on esiintynyt rukiinviljelyalueen pohjoisrajalla sekä sen pohjoispuolella etenkin Kemi- ja Tornionjokilaaksoissa. Näillä pohjoisilla alueilla, joilla oli runsaasti luonnonniittyjä, karjaa voitiin pitää suhteellisesti enemmän kuin maan eteläisemmissä osissa, ja karjanhoito olikin selvästi etu- alalla näiden seutujen maatilataloudessa. Pellot sen sijaan olivat pieniä ja ohra ainoa viljalaji, joka menestyi näin pohjoisessa. Suhteellisen pienille ohrapelloil- le riitti näin ollen runsaasti lantaa, joten pitkäaikainen viljely ilman kesantoa oli mahdollista. 1700-luvun lopulta ja 1800-luvun alkupuolelta peräisin olevien tietojen valossa pohjoissuomalainen ohranviljely näyttää menestyneen varsin hy- vin. Ohran satoluvut näyttävät pohjoisilla ohranviljelyalueilla olleen keskimää- rin selvästi korkeammat kuin etelämpänä.7 Kun lisäksi ohra pohjoisessa kyl- vettiin lähes kaksi kertaa tiuhempaan kuin Etelä-Suomessa, olivat ohran pinta- alasadot (tynnyrinalasadot, hehtaarisadot) huomattavasti suurempia kuin Etelä- Suomessa. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 80 Yhtämittaisella viljelyllä oli kuitenkin myös huomattavia haittapuolia, jotka tulivat näkyviin sitä selvemmin, mitä pitkäaikaisemmaksi yksivuoroviljely muo- dostui. Muokkaus jäi pakostakin puutteelliseksi alkeellisin välinein kesannon puuttuessa. Tämä lisäsi rikkaruohojen määrää. 1800-luvun loppupuolen maa- talousmiehet arvostelivatkin sen tähden ankarasti pohjoissuomalaista ohran yk- sivuoroviljelyä. 8 Toisaalta kuitenkin ohran erittäin tiheä kylvö lienee jonkin verran pitänyt rikkaruohoja kurissa. Toinen yksivuoroviljelyn huomattava hait- tatekijä oli jatkuva saman kasvin viljelyn kasvitaudeille ja tuholaisille muodos- tama suotuisa maaperä. 1800-luvun puolivälissä alkoi eräs kasvitauti tehdä tuhojaan Pohjois-Suomen ohrapelloilla eikä siitä jatkuvan yksivuoroviljelyn vallitessa kyetty pääsemään irti. Tauti oli vakava isku vanhalle yksivuoroiselle ohranviljelylle ja ilmeisesti joudutti tuntuvasti sen häviämistä.9 Yli koko maan oli levinnyt yksivuoroviljelymuoto, jota edellä on nimitetty umpiaitaviljelyksi, mutta pienen merkityksensä tähden se ei näytä saaneen mi- tään laaja-alaisempaa yleisnimeä. Nimitystä umpiaita tavataan kuitenkin ver- raten laajalti Länsi-Suomessa. Itä-Suomessa tavataan sellaisia nimiä kuin pi- hapelto ja istutusmaa. Enimmäkseen näyttää kuitenkin näitä pieniä aidattuja viljelysmaa tilkkuja kutsutun niissä kulloinkin kasvaneen kasvin mukaan kaali- maiksi, hamppumaiksi, perunamaiksi jne.lo Jo näistä vaihtelevista nimityksistä käy ilmi, että nämä umpiaidat olivat pieniä, tavallisesti talon välittömässä läheisyydessä olleita aidattuja viljelymaa- kappaleita, missä viljeltiin sellaisia kasveja, joita kasvatettiin vain vähäisessä määrin. Niissä kasvatettiin kaalia, lanttua, naurista, papua, hernettä, pellavaa ja hamppua. Kun perunan ja tupakan viljely alkoi Suomessa 1700-luvulla, tuli näistä myös umpiaitojen kasveja. Tosin kaikkia edellä mainittuja kasveja ei viljelty yksinomaan umpiadoissa, vaan hernettä, papua, pellavaa ja hamppua saatettiin viljellä myös varsinaisilla pelloilla sekä pellavaa ja naurista kaskissa. Kaali ja tupakka olivat sen sijaan umpiaitojen kasveja, kumpikin vaati voima- kasta lannoitusta. Peruna säilyi myös pitkään umpiaitojen kasvina. Lisäänty- nyt viljely johti kuitenkin sen siirtymiseen vähitellen varsinaiseksi peltokasvik- si 1800-luvulla. Kuitenkin sen kasvattaminen umpiaidoissa oli verrattain yleis- tä vieläaikakauden lopulla. Kasvivuorottelu oli umpiaidoissa vähäistä. Samaa kasvia viljeltiin voimakkaan lannoituksen avulla samassa maassa vuodesta toiseen. Tosin tämä ei käynyt päinsä loputtomiin, vaan silloin tällöin oli kasveja vaihdettava. Tällöin saatet- tiin umpiaitoihin kylvää myös ohraa tai kauraa. Kun umpiaitaviljely vaati maan vahvaa lannoittamista, jäivät umpiaidat alaltaan pieniksi muuhun pelto- maahan verrattuna. Yksivuoroviljelyä yritettiin myös huonolla lannoituksella tai peräti ilman lan- noitusta. Kun ulkopeltoja niiden hajanaisuuden vuoksi ei pystytty useinkaan yhdistämään säännölliseksi viljelykierroksi, pyrki niiden viljely muodostumaan yksivuoroviljelyksi silloinkin, kun maan kasvuvoimaa ei kyetty lannoituksella ylläpitämään. Etelä- ja Keski-Suomessa, jossa lantaa ei tahtonut riittää tar- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 81 peeksi edes varsinaisille pelloille, ulkopelloille tuotiin lantaa vain satunnaises- ti tai ei lainkaan. Silti niissä viljeltiin kevätviljaa, tavallisesti kauraa, vuosikau- sia maata välillä kesannoimatta. Kun kaura kasvoi jotenkuten laihassakin maas- sa sekä oli sitä paitsi rehuviljana toisarvoisessa asemassa ja sen osalta tyydyttiin hyvinkin pieniin satoihin, oli yksivuoroviljely mahdollista. Silti jouduttiin tällai- set ulkopellot joskus kokonaan hylkäämään maan kasvuvoiman ehdyttyä. 11 Yksi- ja kaksivuoroviljelyn välimailla on eräs pääasiassa Itä-Uudellamaalla ja Kymenlaaksossa ainakin 1700-luvulta asti käytännössä ollut viljelymuoto, ns. kau- ramaat. 12 Niillä viljeltiin yhtämittaisesti kauraa. Ainakin 1800-luvulla sato otettiin yleensä joka toinen vuosi. Joka toinen vuosi maa oli viljelemättä, ’’autiona”, ja se kynnettiin seuraavaa satoa varten vasta syksyllä. Kauramaat näyttivät alun perin olleen kuivan maan kytöjä, mutta viljelemistä oli jatkettu myöhemmin ilman kydöttämistä. Viljely on aluksi saattanut olla enemmän yksivuoroviljelyn kaltaista, kunnes maan laihtuminen oli pakottanut jättämään maan joka toi- nen vuosi viljelemättä. Viljelyn jatkuessa tarpeeksi pitkään tämäkään ei riittänyt, vaan maa oli välillä jätettävä pitkiksi ajoiksi ’’lepäämään”. Säilyneiden tietojen mukaan tällaiset välikaudet olivat 10—15 vuoden mittaisia. Lopulta kauramaa oli jätettävä epämääräiseksi ajaksi joutomaaksi. Kun kauramaat näyttävät muo- dostaneen verrattain huomattavan osan itäuusmaalaisen talon viljelysmaista, muodostui kauramaaviljelystä vähitellen vaikea ongelma viljelyn laajentamistar- peen kasvaessa. Vasta uudenaikainen kasvinviljely seuraavalla aikakaudella kykeni tämän ongelman ratkaisemaan. Kaksivuoroviljelyä tavataan perinnäisen maatalouden peltoviljelyssä kahta eri tyyppiä. Levinneisyysalueittensa mukaan käytetään niistä tässä esityksessä nimiä eteläsuomalainenkaksivuoroviljely ja pohjoissuomalainen kaksivuoroviljely. 13 Ete- läsuomalaisessa kaksivuoroviljelyssä oli kaksivuoroviljelyn perustyyppiä edustava kesanto-syysvilja-pääkierto, mutta siihen liittyi myös nelivuoroinen siirtyvä sivu- kierto. Pohjoissuomalaiselle kaksivuoroviljelylle oli taas ominaista rukiin ja ohran vaihtelu pääkierrossa ja sivukierron puuttuminen varhaisemmin miltei kokonaan. Vasta 1800-luvulla pohjoissuomalaisessa kaksivuoroviljelyssäkin tavataan sivu- kiertoa. Eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn pääkierrossa viljeltiin yksinomaan syysvil- jaa, joka taas sekin miltei yksinomaan oli syysruista. 14 Syysvehnän viljelyä näyttää paikoitellen esiintyneen osassa syysviljalohkoa. Kun pääkierto rakentui kokonaan syysviljan viljelyyn, oli kevätvilja ja muut viljelykasvit kasvatettava muualla. Mahdollisuuksia oli tällöin näiden kasvien viljeleminen umpiaidoissa ja ulkopelloilla tai sivukierrossa. Kumpiakin mahdollisuuksia käytettiin, usein samanaikaisestikin. Kun pääkierto käsitti vuorottelun kesanto-syysruis niin että noin puolet pel- losta oli kesantona ja puolet syysrukiilla, syntyi sivukierto siten, että osa kesan- tolohkosta käytettiin kevätviljan ja muiden viljelykasvien viljelyyn. Tämä ”tou- komaa” aidattiin eri vainioksi, mutta tämä vainio ei ollut pystyvä, vaan sitä siirreltiin kesannoimisvuosina kesäntolohkossa paikasta toiseen. Säilyneiden tieto- 6 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 82 jen mukaan sivukiertovainio käsitti korkeintaan 1/3 kesäntolohkoista ja siis 1/6 koko kaksivuorokierrossa olleesta peltomaasta. Jos se paisui suuremmaksi, oli ta- vallisesti edessä siirtyminen varsinaiseen kolmi- tai nelivuoroviljelyyn. 15 Sivukierron viljelyjärjestyksestä ovat tiedot jossakin määrin epäselviä. Useim- pien tietojen mukaan sivukierto muodostui selväksi nelivuoroviljelyksi. 16 Aluksi oli pääkierron yhteydessä kesanto ja syysvilja. Kolmantena vuonna sivukierto aidat- tiin erikseen ja siinä viljeltiin vaihtoehtoisesti ohraa tai hernettä, papua, juurikas- veja, pellavaa ja hamppua sekä 1800-luvulla myös perunaa. Neljäntenä vuonna oli sivukierrossa kolmannen vuoden kasveista riippuen joko kauraa tai ohraa. Jos kolmantena vuonna oli ohraa, oli neljäntenä kauraa. Jos kolmantena vuon- na taas oli viljelty muita edellä mainittuja kasveja, kylvettiin neljäntenä ohraa. Kasvijärjestys oli täsmälleen sama kuin 1800-luvulta tunnetussa varsinaisen neli- vuoroviljelyn eteläsuomalaisessa muunnoksessa. Viidentenä vuonna sivukierto yhdistettiin jälleen pääkierron kesantomaahan ja lohkon ympärillä ollut aita poistettiin. Samanaikaisesti perustettiin kuitenkin uusi sivukierto aitaamalla keväällä jokin toinen osa kesantomaasta sivukiertoa varten ja kylvämällä siihen sivukierron kolmannen vuoden kasvit. Täten sivu- kierto muutti jatkuvasti paikkaa. Sivukierron paikanvaihdos oli erittäin tärkeää. Jos sivukierto olisi jäänyt pai- koilleen, olisi muodostunut erillinen pysyvä nelivuorokierto, ja peltomaa olisi jakaantunut kahteen osaan, joissa toisessa olisi ollut jatkuva kaksivuoroviljely ja toisessa jatkuva nelivuoroviljely. Tällöin olisi nelivuoroviljelyn korkeat vaati- mukset muokkaukseen ja lannoitukseen nähden tulleet selvemmin esille. Kun si- vukierron paikkaa muutettiin niin, että samassa maassa oli aina välillä 2—4 pe- rättäistä kaksivuorokiertoa, ennen kuin maa joutui uudestaan nelivuorokiertoon, voitiin tyytyä heikompaan muokkaukseen ja lannoitukseen kuin pysyvässä neli- vuorokierrossa. Kun muokkaustekniikka ja lannoitus 1700-luvulla ja valtaosalla tiloista vielä 1800-luvun alkupuolella oli liian puutteellista nelivuoroviljelyn py- syvään ylläpitoon, oli nelivuoroisen sivukierron paikan vaihteleminen ja maan pi- täminen välillä kaksivuorokierrossa suoranainen välttämättömyys koko tämän si- vukierron olemassaololle. Kolmivuoroviljelykierron käyttämisestä sivukierrossa kertoo tunnettu maata- lousmies P. östring sivukiertoista kaksivuoroviljelyä puolustavassa kirjoituksessaan v. 1854. 17 östring ei kuitenkaan selitä sitä, miten siirtyvä kolmivuoroinen si- vukierto voidaan kytkeä kaksivuoroiseen pääkiertoon. Kolmivuoroiskierron jäl- keinen kesantohan sattuu sellaiseen vuoteen, jolloin pääkierrossa on samalla peltolohkolla kasvamassa syysvilja, östringin kuvaama kolmivuoroiskierto edellyt- täisi erillistä pitempiaikaista sivukiertoa, siis kahta kiertoa, pääkiertoa, joka olisi puhdas kaksivuorokierto ja sivukiertoa, jossa vuorottelisivat kaksivuorokierto ja kolmivuorokierto. Joka tapauksessa siirtyvä nelivuotinen sivukierto näyttää olleen eteläsuomalaisessa sivukiertoisessa kaksivuoroviljelyssä yleisin. Pohjoissuomalainen kaksivuoroviljely erosi tuntuvasti kaksivuoroviljelyn etelä- suomalaisesta muunnoksesta. 18 Pohjoissuomalaisessa kaksivuoroviljelyssä tuotiin https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 83 kevätviljan viljely itse pääkiertoon. Kun kevätviljana Pohjois-Suomessa viljeltiin yleensä pelkästään ohraa, muodostui pääkierto seuraavaksi: kesanto—ruis—ke- santo—ohra. Täten ruista viljeltiin samassa lohkossa joka neljäs vuosi ja ohraa samoin joka neljäs vuosi. Rukiin ja ohran viljelyalat muodostuivat täten likimain yhtä suuriksi. Kun saman viljalajin viljely toistui samassa lohkossa joka neljäs vuosi, sai pohjoissuomalainen kaksivuoroviljely ilmeisesti kansan suussa nelivuoroviljelyn ni- men. Kaikki 1700-luvun ja 1800-luvun kirjalliset lähteet käyttävät tästä viljely- menetelmästä nelivuoroviljelyn nimeä, joskin silloin tällöin tapaa huomautuksen, että kyseessä on oikeastaan eräänlainen kaksivuoroviljely. 19 Toisaalta termiä neli- vuoroviljely (fyrskifte) käytetään myös varsinaisesta nelivuoroviljelystä, jossa ke- sannoitiin vain joka neljäs vuosi. Aina ei ole mahdollista saada selvää, kumpi viljelymenetelmä, pohjoissuomalainen kaksivuoroviljely vai varsinainen nelivuoro- viljely, kulloinkin on kyseessä, ja tästä asiantilasta on ollut pahaa haittaa tut- kimukselle. Tässä tutkimuksessa nelivuoroviljely-nimitystä käytetään yksinomaan varsinaisesta nelivuoroviljelystä. Kesanto—ruis—kesanto—ohra-vuorottelusta käy- tetään nimeä pohjoissuomalainen kaksivuoroviljely, koska sen levinneisyysalue 1700- ja 1800-luvulla käsitti pääasiassa maan pohjoisosat pohjoisesta Keski- Suomesta aina rukiinviljelyn pohjoisrajalle. Vastaavasti edellä eteläsuomalaiseksi kaksivuoroviljelyksi nimitetyn viljelystavan levinneisyysalue oli Etelä- ja Länsi- Suomessa ulottuen pohjoisimpana Etelä-Pohjanmaalle. Nelivuoroinen sivukierto ei pohjoissuomalaisessakaan kaksivuoroviljelyssä ollut täysin tuntematon, joskin sen merkitys eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn sivu- kiertoon verrattuna oli varsin vähäinen ja enimmäkseen lienee sivukierto 1700- luvulla puuttunut kokonaan. Vain siellä, missä pellavaa ja hamppua ei viljelty kaskissa vaan pantiin johonkin kesantomaan nurkkaan, syntyi vähäinen neli- vuotinen sivukierto, kesanto—ruis—pellava ja hamppu—ohra. Vasta 1800-luvul- la, jolloin perunanviljely alkoi siirtyä vähäisistä umpiaidoista varsinaiseen peltoon, sivukierto sai muodon kesanto—ruis—peruna—ohra. 20 Tällöin sivukiertovainio alkoi tuntuvasti laajeta. Kehitys johti vähitellen var- sinaista nelivuoroviljelyä kohden. Perunamaan laajetessa luovuttiin vähitellen koko ohraa edeltävästä kesannosta ja kylvettiin loput kesantomaasta kauralle. Si- vukierrosta oli tällöin tullut pääkierto ja kasvijärjestys oli: kesanto—ruis—peru- na ja kaura—ohra. Tällaiseen lopputulokseen päädyttiin paikoitellen perinnäisen maatalouden ajan lopulla. Kehityksen selvittämistä vaikeuttaa vielä toinenkin terminologinen se- kaannus ajan lähdeaineistossa. Pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyn sivukierrosta kehittynyt nelivuoroviljely muistutti laajan perunanviljelynsä tähden englantilais- tyyppistä vuoroviljelyä (vexelbruk) ja näyttää joskus saaneen tämän komean nimen.2l Jos edellä mainitusta Pohjois-Suomessa kehittyneestä nelivuoroviljelystä on kuten näyttää käytetty vexelbruk-vuoroviljelynimeä, sitä koskevat ensimmäi- set tiedot tavataan 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. 1700-luvulla se vielä sivu- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 84 kiertonakin on ollut tuntematon. Valtaosa pohjoissuomalaista kaksivuoroviljelyä on ollut sivukiertoa vailla. Kevätvilja on viljelty pääkierrossa ja muut viljely- kasvit joko kaskessa tai umpiaidoissa. Kolmivuoroviljelyssä ei sivukiertoa lainkaan tarvittu. Kun kasvivuorottelu oli kesanto—syysvilja—kevätvilja, voitiin muiden viljelykasvien viljely sijoittaa kevät- viljalohkoon. Tällöin kevätviljan viljely supistui jonkin verran pienemmäksi kuin rukiinviljely. Tästä syystä ei täysin pidä paikkaansa käsitys rukiin ja ke- vätviljan samankokoisesta viljelyalasta, jota on totuttu pitämään tunnusmerkilli- senäkolmivuoroviljelylle. Kolmivuoroviljelyn ansiona on pidetty kesantoalan supistumista puolesta kol- mannekseen ja siten peltoalan tehokkaampaa käyttöä. Eteläsuomalaisen kaksivuo- roviljelyn ja kolmivuoroviljelyn ero todellisen kesantoalan kohdalla on kuitenkin ollut pienempi, sillä sivukierto supisti tuntuvasti eteläsuomalaisen kaksivuorovil- jelyn kesantoalaa. Jos kaksivuoroviljelyn sivukierto käsitti kolmanneksen kesanto- lohkosta, oli täyskesannon ala jokseenkin yhtä suuri kuin kolmivuoroviljelyssä. Ero oli lähinnä vain kevätviljalohkon koossa, joka kolmivuoroviljelyssä oli suurempi. Kolmivuoroviljelyssä se oli noin 1/3 viljelykierron kokonaispeltoalasta, kun taas kaksivuoroviljelyn sivukierrossa se jäi n. 1/6 suuruiseksi. Sen tähden onkin ym- märrettävää, että kevätviljan viljelyalan edelleen laajetessa oli edullisinta siirtyä kolmivuoroviljelyyn. Kevätviljalohkon koko muodostikin suuremman eron eteläsuomalaisen kaksi- vuoroviljelyn ja kolmivuoroviljelyn välillä kuin täyskesannon ala. Kevätviljan viljely asetti suurempia vaatimuksia muokkauksen ja lannoituksen suhteen kuin rukiinviljely. Pohjoissuomalaisessa kaksivuoroviljelyssä ratkaistiin tämä pulma kesannoimalla ohralle, jolloin muokkaus ja lannoitus voitiin kunnolla suorittaa. Eteläsuomalaisessa kaksivuoroviljelyssä selvittiin kesannoimatta kevätviljalohkon pienuuden tähden. Kolmivuoroviljelyssä oli pystyttävä lannoittamaan riittävästi kahdelle perättäiselle viljalle ja selvittävä muokkauksesta syksyllä ja keväällä. Muokkaus ja lannoitus muodostuivatkin ratkaisevaksi tekijäksi valittaessa kaksi- vuoroviljelyn jakolmivuoroviljelyn välillä. Täyskesannon alan tuntuva supistuminen tapahtui kuitenkin, jos siirryttiin sivukierrottomasta pohjoissuomalaisesta kaksivuoroviljelystä kolmivuoroviljelyyn. Peltomaa tuli tehokkaammasti käytetyksi, jos vain muokkauksesta ja lannoituk- sesta selvittiin. Varsinainen nelivuoroviljely näyttää Suomessa kehittyneen kaksivuoroviljelyn sivukierrosta. Sen tähden sitä on esiintynyt kahtena hieman toisestaan poikkeava- na muunnoksena. Eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn sivukierrosta kehittyneen nelivuoroviljelyn kasvijärjestys oli sama kuin eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn sivukierrossa, siis kolmannen vuoden kasvina olivat joko kevätvilja, yleensä ohra tai sitten herne, papu, juurikasvit sekä peruna, joskus myös pellava ja hamppu. Neljännen vuoden kasvina oli kevätvilja, ohran jälkeen kaura tai herneen ja muiden em. kasvien jälkeen ohra. Pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyn sivu- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 85 kierrosta kehittyneessä nelivuoroviljelyssä kolmannen vuoden kasveina yleensä oli- vat taas peruna ja kaura. Neljäntenä vuonna viljeltiin aina ohraa.22 Nelivuoroviljelyyn siirtymisessä oli yleensä kysymys vanhan sivukierron pää- semisestä pääkierron asemaan. Tässä kehityksessä on kuitenkin havaittavissa eräs selvä ero eteläsuomalaisen ja pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyalueen välillä. Eteläsuomalainen nelivuoroviljely merkitsi suurta muutosta eri viljelykasvien vil- jelysuhteisiin. Rukiin viljelyala supistui puoleen entisestään ja kevätviljan viljely- ala kasvoi tuntuvasti. Kevätvilja-alan lisääntyminen riippui kuitenkin aikaisem- man sivukierron laajuudesta. Pohjoissuomalainen nelivuoroviljely ei sen sijaan merkinnyt mitään muutosta vanhojen viljelykasvien viljelyalaan; rukiin ja ohran viljely säilyi ennallaan. Ohraa edeltänyt kesanto vain hävisi. Peruna ja kaura tulivat sen tilalle. Tämä asiantila selittää sen, että nelivuoroviljely näyttää ruvenneen leviämään voimakkaammin Pohjois-Suomessa kuin Etelä-Suomessa. Pohjois-Suomessa olo- suhteet nelivuoroviljelyn leviämiselle olivat muutoinkin edullisemmat kuin Etelä- Suomessa, sillä peltoalaan nähden suhteellisesti suuremmat karjamäärät tarjosivat paremmat lannoitusmahdollisuudet. Nelivuoroviljely näyttääkin parhaiten kotiu- tuneen Pohjois-Savoon, jossa karjatalous 1800-luvulla kehittyi voimakkaasti. Vali- tettavasti nelivuoroviljelyn leviämisestä ovat tiedot ylen heikot, sillä samojen seu- tujen vanhaa pohjoissuomalaista kaksivuoroviljelyä sanottiin myös nelivuorovilje- lyksi, joten kaikissa tilastotiedoissa nämä kaksi eri viljelyjärjestelmää esiintyvät yh- tenä ja samana järjestelmänä. Etelä-Suomessa nelivuoroviljelyn leviämisen esteenä oli rukiin viljelyalan voi- makas pieneneminen. Saatavissa olevien niukkojen tietojen perusteella näyttää siltä, että vain suurtilat, joilla oli useampia rinnakkaisia viljelykiertoja, ottivat nelivuoroviljelyn käytäntöön jossakin rinnakkaiskierrossa kevätvilja-alan lisäämi- seksi.23 Maatilataloudenkokonaisuudessa kiinteä nelivuoroviljely oli tällöin samas- sa kuin eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn siirtyvä nelivuotinen sivukierto. Kun eteläsuomalainen nelivuoroviljely oli kasvivuorottelultaan samanlainen kuin van- ha sivukierto, oli nelivuoroviljelyn käyttöönotto edistysaskel lähinnä vain sikäli, että kesannon alaa pystyttiin jonkin verran supistamaan, mutta supistus jäi ver- raten pieneksi. Täysin toinen oli tilanne pohjoissuomalaisen nelivuoroviljelyn kohdalla. Siellä nelivuoroviljelyn käyttöönotto merkitsi tuntuvaa edistysaskelta. Peltomaan käytön tehokkuus lisääntyi kesantoalan vähentyessä puoleen entisestään. Samalla myös nelivuoroviljely merkitsi perunan siirtymistä säännölliseen peltoviljelykiertoon. Suomalaisen perinnäisen peltoviljelyn menetelmiä voidaan näin ollen erottaa viittä eri lajia: yksivuoroviljely, eteläsuomalainen kaksivuoroviljely, pohjoissuoma- lainen kaksivuoroviljely, kolmivuoroviljely ja (varsinainen) nelivuoroviljely. Vii- meksi mainittuakin on kahta eri muunnosta, eteläsuomalainen ja pohjoissuoma- lainen. Aikakauden lopulla saapuivat maahan lisäksi englantilaistyyppinen vuo- roviljely ja koppeliviljely. Näistä ylivoimaisesti eniten käytettyjä olivat kummatkin kaksivuoroviljelymuo- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 86 dot sekä kolmivuoroviljely, joista kukin esiintyi valtamuotona laajoilla alueilla Suomessa. Yksivuoroviljely oli ’’umpiaitaviljelynä” tunnettu ja käytössä kaikkial- la Suomessa, joskin vähämerkityksellisenä lisämenetelmänä. Valtamuotona yksi- vuoroviljelyä tavataan vain Länsipohjan ja Lapin ohranviljelyalueella. Varsinai- nen nelivuoroviljely oli enimmäkseen sivukierron asemassa. Aikakauden lopulla sitä esiintyy pääkiertona, joskin suhteellisen harvinaisena sekä Etelä- että Poh- jois-Suomessa -- tosin etelässä ja pohjoisessa erilaisina muunnoksina. Vuoro- viljely ja koppeliviljely aloittivat leviämisensä vasta aikakauden lopulla 1860- ja 1870-luvuilla ja olivat vähän käytettyjä vielä aikakauden päättyessä. Eri peltoviljelymenetelmien levinneisyys Peltoviljelyn pääkehitys tapahtui perinnäisen maatalouden loppukaudella 1700- ja 1800-luvuilla kummankin kaksivuoroviljelylajin sekä kolmivuoroviljelyn kes- kinäisten alueellisten levinneisyyssuhteiden muutoksina. Olennaisinta kehityksessä oli kolmivuoroviljelyn leviäminen sekä eteläsuomalaisen että pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyn kustannuksella. Pohjoissuomalainen kaksivuoroviljely oli ilmei- sesti aikoinaan ollut yleinen myös Etelä-Suomessa, mutta oli jo ennen 1700- lukua sieltä suurimmaksi osaksi hävinnyt eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn tiel- tä. Eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn leviäminen pohjoissuomalaisen kaksivuo- roviljelyn alueelle ei tosin näytä vielä 1700-luvulla täysin lakanneen sitä on havaittavissa lähinnä Etelä-Pohjanmaan kohdalla mutta kumpikin sai vaaral- lisen kilpailijan kolmivuoroviljelystä. Kolmivuoroviljelyn voittokulku näyttää alkaneen jo ennen perinnäisen maatalouden loppukautta, mutta jatkui koko tämän kestoajan. Kolmivuoroviljelyn levinneisyyden huippukohta näyttää sattu- neen juuri aikakauden loppuvaiheeseen lähinnä 1870- ja 1880-luvuille. Peltoviljelymenetelmien levinneisyyden kehitystä 1700- ja 1800-luvuilla on erit- täin vaikea kartoittaa. Ensimmäiset täydelliset ja kutakuinkin luotettavat tiedot ovat vasta aivan perinnäisen maatalouden aikakauden lopulta 1880-luvun vaih- teesta, jolloin kunnallislautakunnat joutuivat keräämään tiedot pitäjissä käyte- tyistä peltoviljelymenetelmistä. 24 Tosin jo Böckerin tunnetussa taloustilastossa 1830-luvulta on tietoja kesannon suhteellisesta määrästä.25 Tiedot ovat kuitenkin kovin epätasaisia, monissa kohdin aivan ilmeisen paikkansapitämättömiä. Ver- tailu 1880-luvun vaihteen tietoihin antaa kuitenkin mielenkiintoisia osviittoja kehityksen kulusta. 1700-luvulta on vain ylimalkaisia ja liiaksi yleistäviä tietoja maaherrojen kertomuksissa sekä paikallisia hajatietoja pitäjänkuvauksissa. 28 Var- sinainen maatalouskirjallisuus taas puhuu enemmän siitä, mitä menetelmiä pi- täisi käyttää kuin siitä, mitä menetelmiä todellisuudessa käytettiin. 27 Joitakin huomionarvoisia tietoja siitäkin on löydettävissä. Näiden ainesten varassa jää kuva peltoviljelymenetelmien levinneisyyden kehi- tyksestä 1700- ja 1800-luvuillavarsin karkeapiirteiseksi. Tilanne 1700-luvun alussa näyttää olleen sellainen, että koko eteläinen pelto- viljelyalue, Varsinais-Suomi, Satakunta, Uusimaa ja Häme, kuuluivat eteläsuo- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 87 malaiseen kaksivuoroviljelyn alueeseen. Kolmivuoroviljely, joka ilmeisesti oli saa- punut maahamme idästä päin, oli peltoviljelyn valtamuotona Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyn alue ulottui Keski-Poh- janmaalta ja Pohjois-Savosta rukiinviljelyn pohjoisrajalle saakka. Välialueita, joilla vallitsevaa tilannetta on tietojen vajavaisuudesta johtuen vaikea selvittää, ovat Itä-Häme, Keski-Suomi (suunnilleen nyk. Keski-Suomen läänin alue), Etelä-Pohjanmaa ja Pohjois-Karjala. Myös tilanne Pohjois-Poh- janmaan myöhemmän kolmivuoroviljelyalueen kohdalla jää 1700-luvun alun osal- ta epäselväksi. Peltoviljelymenetelmien levinneisyyttä 1700-luvun alkupuolella on koetettu hahmotella kartassa n:o 3, joskin kuva jää etenkin mainittujen välialueiden koh- dalla epätarkaksi. Sen sijaan kartta n;o 4, joka on laadittu kunnallislautakuntien vv. 1880 ja 1881 antamien tietojen pohjalla, antaa verraten tarkan kuvan tilan- teesta perinnäisen maatalouden aikakauden päättyessä. Kehitystä 1700-luvun alkupuolelta 1880-luvulle on varsin vaikea seurata. Voi- daan kuitenkin sanoa, että peltoviljelymenetelmien levinneisyydessä ei 1700-lu- vulla tapahtunut suuriakaan muutoksia. Huomattavin muutos tällä vuosisadalla lienee ollut se, että eteläsuomalainen kaksivuoroviljely voitti Etelä-Pohjanmaalla jatkuvasti alaa pohjoissuomalaiselta kaksivuoroviljelyltä. Säilyneiden niukkojen satotietojen pohjalta voidaan päätellä, että eteläsuomalaiselle kaksivuoroviljelyl- le ominainen rukiinviljely lisääntyi Etelä-Pohjanmaalla huomattavasti 1700-luvun kuluessa, mikä viittaa tämän viljelystavan yleistymiseen maakunnassa. Etelä-Poh- janmaalla käytetyissä lannoitustavoissa voi myös 1800-luvun alussa havaita eräi- tä piirteitä, jotka viittaavat viljelymenetelmien muuttumiseen verrattain äskettäin, lähinnä 1700-luvun jälkipuoliskolla. Kolmivuoroviljelyn alue ei myöskään näytä 1700-luvulla paljon muuttuneen. Alueen länsiraja Kymenlaaksossa tuntuu pysyneen aivan paikallaan, mutta kol- mivuoroviljely oli vähitellen leviämässä pohjoiseen päin. 1600-luvun puolivälissä oli Etelä-Savo vielä pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyn aluetta, mutta vuosi- sataa myöhemmin kolmivuoroviljelyn aluetta. Muutos on kuitenkin saattanut tapahtua jo 1600-luvun puolella. Joskus 1700-luvulla näyttää kolmivuorovilje- lyn leviäminen pysähtyneen Keski-Savoon ja tämän viljelytavan pohjoisraja py- syneen paikallaan aina 1800-luvun jälkipuoliskolle asti. Pohjois-Karjala on myös vanhaa kolmivuoroviljelyaluetta, mutta kolmivuoroviljelyn iästä siellä on tie- tojen puutteessa vaikea mennä sanomaan mitään. Koko peltoviljely oli siellä vielä 1700-luvulla vähäistä kaskiviljelyyn verrattuna, joten kaikki sitä koskevat tiedot ovat varsin niukkoja. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 Kartta 3: Peltoviljelymenetelmien likimääräinen levinneisyys 1700-luvun loppupuolella. Map 3: The average distribution areas of cultivation methods ) infields in the late 1700's. _ / https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 Kartta 4: Peltoviljelymenetelmät 1870-luvun lopulla. Map 4: Cultivation methods infields in the late IB7o's. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 90 Arvoituksellisen ilmiön muodostaa kolmivuoroviljelyn esiintyminen erillisellä pienellä alueella Pohjanmaan rannikolla jo 1700-luvulla. 1700-luvun alkupuolella kolmivuoroviljelyä näyttää harjoitetun Vaasan ympäristön ruotsalaispitäjissä, mutta myöhemmin vuosisadan puolivälissä ja loppupuolella vain Kalajoen— Oulun välisellä rannikkoalueella. Eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn leviäminen Etelä-Pohjanmaalle ja sen suosiminen 1700-luvun verollepanossa pysähdyttivät kolmivuoroviljelyn leviämisen Etelä-Pohjanmaan rannikolla. Sen sijaan pohjoi- sempana Kalajoella tavataan kolmivuoroviljelyä ainakin 1700-luvun puolivälis- tä alkaen.28 Kolmivuoroviljelyn alue Kalajoen ja Oulun välillä näyttää sitten pysyneen suunnilleen paikoillaan 1700-luvun lopulta ainakin 1800-luvun puoli- väliin saakka. Vielä 1880-luvun alussa tämä suppea kolmivuoroviljelyalue muo- dosti saarekkeen pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyalueen sisällä. Viljelymenetelmien levinneisyys alkoi huomattavammin muuttua vasta 1800- luvulla. Kolmivuoroviljely rupesi leviämään eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn alueelle. Ensinnä alkoi kolmivuoroviljely ilmeisestikin voittaa alaa Hämeessä. Mahdollisesti jo 1700-luvun lopulla se oli tunnettua maakunnan itäreunalla, mutta 1800-luvulla se alkoi levitä laajemmalle Hämeeseen. Vuosisadan puoli- välissä se lienee ollut tunnettu jo suurimmassa osassa maakuntaa. Vain Hämeen eteläreunalle kolmivuoroviljely ei oikein ottanut juurtuakseen. Päijät-Hämeen eteläosassa, Hämeenlinnan eteläpuolella ja Lounais-Hämeessä piti kaksivuorovil- lely sitkeästi puoliaan. Useissa pitäjissä esiintyi vielä aikakauden lopulla kaksi- ja kolmivuoroviljelyä rinnan, mutta muutamat Lounais-Hämeen pitäjät olivat 1880-luvun vaihteessa edelleen miltei kokonaan kaksivuoroviljelyn varassa. Rannikkomaakunnissa Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa kolmivuoroviljely. alkoi voittaa alaa jonkin verran myöhemmin kuin Hämeessä. 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa vain jotkut säätyläismaanviljelijät lienevät yrittäneet kolmivuoroviljelyä. Tilanne alkoi huomattavammassa määrin muuttua vasta 1800-luvun puolivälin tienoilta alkaen. Sen jälkeen kolmivuoro- viljely levisi erittäin nopeasti. Tähän vaikutti osittain kevätviljan viljelyn lisään- tyminen. Eteläsuomalaiselle kaksivuoroviljelylle oli tyypillistä vähäinen kevätviljan vilje- ly, joka mahtui ulkopelloille ja pieneen sivukiertoon. Sivukierron merkitys näyt- tää kuitenkin jatkuvasti kasvaneen, ja kun kevätviljojen viljely 1800-luvulla alkoi lisääntyä, alkoivat sivukierrot paisua ja kesantoalat supistua lähelle kolmi- vuorokierron kesantoalaa. Siirtyminen kolmivuoroviljelyyn alkoi tällöin käydä edulliseksi ja kolmivuoroviljely nopeasti laajeta. Siirtyminen kolmivuoroviljelyyn tapahtui täydellisimmin Satakunnassa. Muutos näyttää alkaneen jo 1800-luvun alkupuoliskolla, mutta jääneen ennen vuosisadan puoliväliä kuitenkin melko vähäiseksi. Vauhti kiihtyi kuitenkin kovasti vuosisadan puolivälin jälkeen ja talo toisensa jälkeen siirtyi kaksivuoroviljelystä kolmivuo- roviljelyyn. Nopeaa muuttumista kuvaa se, ettei Turun ja Porin lääninhallituk- sessa 1880-luvun vaihteessa tahdottu uskoa kunnallislautakuntien lähettämiin tie- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 91 töihin kolmivuoroviljelyn yleisyydestä. Vaikka kunnallislautakuntien tiedoista käy ilmi, että kaksivuoroviljely oli käytännöllisesti katsoen loppunut useimmissa Sa- takunnan pitäjissä, lääninhallitus kuitenkin ilmoittaa kuvernöörinkertomuksissa jatkuvasti, että näissä pitäjissä harjoitetaan sekä kaksivuoro- että kolmivuoro- viljelyä. 29 Varsinais-Suomessa kolmivuoroviljely ei sen sijaan kyennyt kokonaan syrjäyttä- mään kaksivuoroviljelyä. Pohjoisessa Varsinais-Suomessa kolmivuoroviljely oli 1800-luvun puolivälin jälkeen voimakkaasti leviämässä, mutta vielä 1880-luvun vaihteeseen mennessä se ei ollut päässyt selvästi voitolle kaksivuoroviljelystä. Etenkin itäisessä Varsinais-Suomessa vanha kaksivuoroviljely piti sitkeästi puoliaan. Halikon-Perniön seuduilla kolmivuoroviljely oli vielä 1880-luvun alussa suuri harvinaisuus. Itäisestä Varsinais-Suomesta kaksivuoroviljelyn alue ulottui vielä 1880-luvun vaihteesta koko läntiselle Uudellemaalle sekä Hämeen puolelle Someron seuduil- la. Uudellamaallakolmivuoroviljelyä tavataan vasta Vihdistä ja Kirkkonummelta itäänpäin. Aivan Helsingin ympäristöpitäjiä lukuun ottamatta kaksivuoroviljely kuitenkin säilytti asemansa jatkuvasti kolmivuoroviljelyn rinnalla ja useimmissa Itä-Uudenmaan pitäjissä sitä harjoitettiin vielä 1880-luvun alussa selvästi enem- män kuin kolmivuoroviljelyä. Kaikesta näkyy, että kolmivuoroviljely oli Uudel- lamaalla myöhäinen tulokas ja sen käyttöönotto on Helsingin ympäristöpitäjiä eh- kä lukuun ottamatta tapahtunut 1800-luvun puolivälin jälkeen. Pohjoinen kolmivuoroviljelyalue Pohjois-Pohjanmaan eteläosassa alkoi laajen- tua myös 1800-luvun puolivälin jälkeen. Kolmivuoroviljely levisi lähinnä poh- joista ja koillista kohti. Se voitti alaa etenkin Pohjois-Kainuussa, jossa pelto- viljely tähän aikaan oli aivan nuorta. Kainuun eteläosan pitäjissä, jossa pelto- viljely oli vanhempaa, käytettiin vanhaa pohjoissuomalaista kaksivuoroviljelyä. Sen sijaan peltoviljelyn myöhemmin aloittaneissa pohjoisissa pitäjissä, Suomus- salmella ja Kuusamossa, ruvettiin heti käyttämään kolmivuoroviljelyä. Pohjoisemmaksi ei kolmivuoroviljely voinut enää levitä, koska rukiinviljelyn pohjoisraja kulki Kemin—Kuusamon linjaa. Pohjoissuomalaista ohranviljelyaluetta on pidetty yksivuoroviljelyn alueena, mutta tämä ei näytä täysin pitävän paikkaansa. Ainakin alueen eteläosissa käytettiin 1800-luvun loppupuolella säännöllistä kesannoimista joka toinen vuosi. Pohjoissuomalainen kaksivuoroviljely oli ilmeisesti omaksuttu eteläisemmistä ruis- ta viljelevistä naapuripitäjistä, vaikka viljelykasvina olikin yksinomaan ohra. Tällaista kaksivuoroviljelyä näyttää harjoitetun Alatornion—Karungin seuduilla sekä Rovaniemen ja Kemijärven pitäjien eteläosissa. Pohjoisempana pieniä ohrapeltoja viljeltiin yksivuoroviljelymenetelmällä. Pohjois-Savo on ollut kartan n:o 4 mukaan 1880-luvun alussa pohjoissuoma- laisen kaksivuoroviljelyn aluetta. Kartta antaa kuitenkin mahdollisesti hieman erheellisen kuvan tuonaikaisesta tilanteesta. Pohjois-Savossa kehittyi 1800-luvulla pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyn sivukierrosta sen varsinaisen nelivuorovil- jelyn muoto, jota edellä on sanottu nelivuoroviljelyn pohjoissuomalaiseksi muun- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 92 nokseksi. Nämä kaksi eri viljelymenetelmää kulkevat tilaston pohjatiedoissa sa- malla nelivuoroviljelyn nimellä, joten osa kartassa pohjoissuomalaisen kaksivuo- roviljelyn alueeksi merkittyä aluetta on saattanut todellisuudessa olla varsinai- sen nelivuoroviljelyn aluetta. Kansatieteellisen muistitiedon perusteella näyttää ilmeiseltä, että varsinaista nelivuoroviljelyä on harjoitettu etupäässä Pohjois- Savossa, mutta eräät Oulun läänin talousseuran arkistosta löytyneet tiedot viit- taavat siihen, että se tunnettiin 1800-luvun puolivälissä myös Oulujokilaaksos- sa. 30 Vuosisadan puolivälin jälkeen se on saattanut joillakin paikkakunnilla syr- jäyttää pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyn. Sekä yleisessä kielenkäytössä että tilastotiedoissa esiintyvä terminologinen sekavuus tässä kohdin tekevät kuitenkin mahdottomaksi saada selvää kuvaa tilanteesta. Siirtyminen pohjoissuomalaisesta kaksivuoroviljelystä varsinaiseen nelivuoroviljelyyn on joka tapauksessa verraten myöhäinen ilmiö. Vähäisessä määrin varsinaista nelivuoroviljelyä lienee harjoi- tettu 1800-luvun alkupuolella, mutta sen huomattavampi leviäminen kuuluu ilmeisesti kokonaan vuosisadan jälkipuoliskolle. Tyypillisin ilmiö perinnäisen maatalouden loppukauden kehityksessä oli kolmi- vuoroviljelyn leviäminen sekä eteläsuomalaisen että pohjoissuomalaisen kaksivuo- roviljelyn kustannuksella. Kolmivuoroviljely oli Itä-Suomessa ainakin jossain mää- rin tunnettua jo 1600-luvulla ja 1700-luvulla se näyttää kaskiviljelyalueen etelä- osissa syrjäyttäneen vanhan pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyn. Myös Länsi- Suomessa kolmivuoroviljely näyttää saaneen ensinnä jalansijaa pohjoissuomalai- sen kaksivuoroviljelyn alueella Pohjanmaalla. Sen sijaan kolmivuoroviljelyn tun- keutuminen eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn alueelle näyttää olleen paljon vaikeampaa, ja kolmivuoroviljelyn käyttöönotto tällä alueella onkin ajoitettava melkein kokonaan 1800-luvulle, vieläpä huomattavalta osaltaan vuosisadan jälki- puoliskolle. Tuloksena tästä kehityksestä oli melkoinen kirjavuus peltoviljelyjärjestelmien alueellisessa levinneisyydessä aikakauden lopulla. Varsin laajoilla alueilla oli kaksi järjestelmää käytännössä rinnakkain. V:n 1881 viljelytilastojen perusaineisto osoit- taa, että samassa kylässäkin saattoi olla eri viljelymenetelmiä käyttäviä taloja'.31 Suurinta kirjavuutta tavataan niillä alueilla, joilla kolmivuoroviljely oli vielä tähän aikaan nuorta. Peltoviljelymenetelmien alueelliseen levinneisyyteen vaikuttaneita syitä ei ole aivan helppo selittää. J. E. Sunila korostaa 1800-luvun lähteisiin nojautuen maan- laadun merkitystä viljelyjärjestelmien valinnassa.32 Maanlaatu ei kuitenkaan se- litä valintaperusteita kuin osittain. Eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn ja kolmi- vuoroviljelyn keskinäisissä suhteissa näyttää maanlaadulla olleen varsin tärkeä merkitys, mutta pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyn ja kolmivuoroviljelyn väli- sissä levinneisyyssuhteissa ei sillä näytä olleen juuri mitään osuutta. Eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn alueella savimaa näyttää olennaisesti jar- ruttaneen kolmivuoroviljelyn leviämistä. Tilanne Suomessa on ollut olennaisesti toisenlainen kuin Keski-Euroopassa. Savimaa ja kolmivuoroviljely kuuluivat Kes- ki-Euroopan perinnäisessä peltoviljelyssä kiinteästi yhteen ja kaksivuoroviljelyä https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 93 harjoitettiin yleensä kevyillä mailla. 33 Etelä-Suomessa kolmivuoroviljelyä ruvettiin harjoittamaan ensimmäiseksi kevyillä mailla. Raskaassa savimaassa kolmivuoro- viljely saattoi suorastaan epäonnistua. Syyt ovat löydettävissä lähinnä muokkaustekniikasta ja lannoituksesta. Keski- Euroopan savimaiden tehokas muokkausväline, ratasaura, oli tuntematon Suo- messa. Savimaillakin oli tyydyttävä sahroihin ja kehä- 1. orsiauroihin. Näistä sahrat olivat kevyen maan muokkausvälineitä ja soveltuivat huonosti savimaan kyntöön. Orsiaura oli kyllä parempi kyntöväline savimaassa, mutta silläkin jäi muokkaus heikonlaiseksi. Seurauksena oli, että rikkaruohoja oli vaikea pitää ku- rissa. Vain tiheä kesannoiminen ja kesannon kyntö kolme-neljä kertaa kesässä piti savimaat viljelykunnossa. Jo kesannon harventaminen joka kolmanteen vuo- teen saattoi antaa rikkaruohoille yliotteen. P. Östring kertoo 1800-luvun puoli- välissä monen savimaan viljelijän, joka yritti siirtyä kolmivuoroviljelyyn, saaneen pellostaan enemmän rikkaruohoa kuin viljaa ja olleen pakotettu palaamaan kaksivuoroviljelyyn, 34 Tilanne muuttui olennaisesti 1800-luvun puolivälin jälkeen. Kääntöaurojen käyttööntulo, josta lähemmin ss. 102-—lO5, teki mahdolliseksi muokata niin tehokkaasti, että rikkaruohot eivät olleet enää esteenä kolmivuoroviljelyyn siir- tymiselle. Kääntöauran ja kolmivuoroviljelyn levinneisyystietoja verrattaessa voi selvästi havaita, että kolmivuoroviljely ja kääntöaura levisivät rinnan.3s Kääntö- aura oli aivan ilmeisesti edellytyksenä kolmivuoroviljelyn leviämiselle Etelä-Suo- men savimaa-alueilla. Lannoitus, jonka kehitystä myöskin selostetaan edempänä tarkemmin, oli mer- kittävä tekijä viljelyjärjestystä valittaessa. Kun rehunviljely pellossa oli ennen 1800-luvun puoliväliä käytännöllisesti katsoen tuntematonta, oli lannansaanti riippuvaista niittyjen määrästä ja laadusta. Kaksivuoroviljelyssä tultiin toimeen pienimmällä lantamäärällä. Kasvussa oleva peltoala oli pellon kokonaisalaan näh- den suhteellisen pieni ja helpompi lannoittaa riittävästi. Kesannon tiheä muok- kaus sitä paitsi ilmeisesti edisti maan bakteeritoimintaa ja kivennäisaineiden ra- pautumista parantaen täten maan kasvukuntoa. 38 Maan kasvuvoiman paranemi- nen kesannossa ilman lannoitusta oli perinnäisen maatalouden ajan maanviljelijäl- le tuttua, vaikka hän ei osannut selittää asiaa muutoin, kuin että maa tarvitsi lepoa kasvuvoimansa säilyttämiseen. Tiheästi kesannoimalla voitiin säästää lanta- varoja, ja siten kaksivuoroviljely oli lantavarojen niukkuudesta kärsivälle maan- viljelijälle sopivin viljelytapa. Kolmivuoroviljely edellytti huomattavasti parempaa lannoitusta. Ensinnäkin lannoitettava peltoala kasvoi kesannon pienetessä. Lisäksi lantaa tarvittiin kerral- la enemmän lannoitettavaa peltoalaa kohti, koska oli lannoitettava kahta satoa varten. Myös muokkauksen puutteellisuudesta johtuva maan bakteeritoiminnan ja rapautumisen heikkeneminen lisäsi lannantarvetta. Maanviljelijä joutui havait- semaan tarvitsevansa enemmän lantaa maan kasvukykyisenä pitämiseen siirtyes- sään kaksivuoroviljelystä kolmivuoroviljelyyn. Eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn alueella oli tilanne tässäkin suhteessa vai- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 94 kein. Alue oli vanhaa peltoviljelyaluetta, jossa niittyä oli peltoon verrattuna yleensä liian vähän (vrt. II1:5 ss. 158—160). Täten myös lannan niukkuus vai- keutti kolmivuoroviljelyyn siirtymistä. Kun muokkaus- ja lannoitusvaikeudet näyt- tävät esiintyneen vaikeimpina juuri samoilla seuduilla, oli kolmivuoroviljelyn leviäminen eteläisiin ja läntisiin rannikkomaakuntiin varsin hankalaa. Eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn sivukierron onkin katsottava syntyneen suu- reksi osaksi juuri näiden vaikeuksien tähden. Pieni siirtyvä toukomaa kyettiin sentään jotenkuten muokkaamaan, ja kun sen lannoitukseen oli keksitty käyttää ’’kattosontaa” (vrt. s. 112), kyettiin sivukierto pitämään kunnossa sen nelivuo- roisuudesta huolimatta. Pääosalla peltomaata voitiin tällöin noudattaa vähemmän vaativaa kaksivuoroviljelyä. Vielä 1800-luvun puolivälissä pitivät useat maatalous- miehet sivukierrollista kaksivuoroviljelyä kolmivuoroviljelyä parempana sellaisilla tiloilla, joilla muokkaus tapahtui perinnäisin työvälinein ja lannasta oli puutetta. 37 Viljelymenetelmien valinnassa oli tärkeä osuutensa myös eri viljelykasvien suhteellisella osuudella peltoviljelyssä. Eteläsuomalainen kaksivuoroviljely oli etu- päässä rukiinviljelyä. Kevätviljan osuus oli niin vähäinen, että se mahtui sivu- kiertoon. Pohjoissuomalaisessa kaksivuoroviljelyssä taas rukiin ja ohran viljely- alat olivat likipitäen yhtä suuret. Kolmivuoroviljelyssä olivat syysviljalohko ja ke- vätviljalohko myös likimäärin yhtä suuret, mutta kevätviljalohkossa viljeltiin myös muut viljelykasvit, joten kevätviljalle ohralle ja kauralle jäi viljelyalaa jonkin verran vähemmän kuin rukiille. Viljelymenetelmän vaihtaminen merkitsi näin ollen samalla viljalajien suhteellisen viljelyalan muuttumista. Perinnäinen suomalainen maanviljelijä arvosti rukiin viljelyn korkeimmalle. Puhdas rukiinen leipä oli suomalaisen maamiehen ensisijainen tavoite. Ohra oli myös leipävilja, mutta ei niin arvokas kuin ruis. Kauraa taas pidettiin rehuvil- jana, jonka viljely oli toisarvoista, joskin tärkeää hevosten tähden. Vehnä oli suurimmassa osassa maata harvinaista herkkua, jonka viljely ei ollut leivässä pysymiselle elintärkeää. Rukiin arvostusta ravintoaineena kuvaa sattuvasti se, et- tä katovuosina 1867—68 karjantuotteita oltiin valmiita myymään halvalla hinnal- la ja ruista ostamaan tilalle hyvinkin korkeaan hintaan.38 Arvostettaessa rukiinviljely korkealle oli edullisin peltoviljelyjärjestelmä etelä- suomalainen kaksivuoroviljely. Siinä puolet peltoalasta oli rukiinkasvussa. Kolmi- vuoroviljelyssä rukiin viljelyala oli noin kolmannes ja pohjoissuomalaisessa kak- sivuoroviljelyssä noin neljännes. Eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn laajentumi- nen vielä 1700-luvulla on ymmärrettävä tätä taustaa vastaan. Kolmivuoroviljelyn levinneisyydessä taas ilmenee 1800-luvulla alkanut pyrkimys päinvastaiseen kehitykseen, kevätviljan viljelyalan lisäämiseen. Suunnanmuutok- seen lienee ennen kaikkea vaikuttanut kasvanut rehuviljan tarve, sillä kolmi- vuoroviljelyn leviäminen näyttää tapahtuneen samanaikaisesti kauranviljelyn lisääntymisen kanssa. Kauranviljelyn kasvu nimenomaan 1870-luvulla ja sa- manaikaisesti tapahtunut laaja siirtyminen kolmivuoroviljelyyn eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn vanhalla alueella kuuluvat ilmeisesti yhteen. Kun kevätviljan viljelyn lisääminen laajensi sivukiertoa, tultiin helposti lähelle https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 95 kolmivuoroviljelylle ominaista peltoalan jakoa kolmeen likimain yhtä suureen osaan. Nelivuoroinen sivukierto muodostui tällöin muokkauksen ja lannoituksen suhteen hankalammaksi kuin selvä kolmivuoroviljely. Näissä olosuhteissa kolmi- vuoroviljelystä muodostui teknisesti edullisin ratkaisu siitä huolimatta, että se asetti muokkaukselle ja lannoitukselle suurempia vaatimuksia kuin kaksivuoro- viljely. 1800-luvunpuolivälin jälkeen olivat sitä paitsi muokkauksen ja lannoituk- sen parantaminen teknisesti entistä helpommin toteutettavissa. Maanlaatu, muokkaus, lannoitus ja kevätviljan viljelyn laajuus olivat kaikki kaksi- ja kolmivuoroviljelyn käytön kehitykseen vaikuttaneita tekijöitä. Näiden tekijöiden välinen vuorovaikutus on selvästi havaittavissa sillä alueella, jossa eteläsuomalainen kaksivuoroviljely ja kolmivuoroviljely olivat kilpailevia viljely- menetelmiä, siis Etelä- ja Länsi-Suomen peltoviljelyalueella Etelä-Pohjanmaata myöten. Sen sijaan Itä- ja Pohjois-Suomessa, missä kolmivuoroviljely joutui kilpailemaan pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyn kanssa, viljelymenetelmien va- lintaan vaikuttaneita tekijöitä on erittäin vaikea selvittää. Kevätviljan viljelyn laajuus oli kolmivuoroviljelyssä ja pohjoissuomalaisessa kaksivuoroviljelyssä suhteellisesti ottaen yhtä suurta, joten tämä tekijä ei näyt- täisi olleen merkityksellinen viljelymenetelmän valinnalle. Myöskään Pohjois- Savon ja Pohjois-Karjalan välillä ei voida havaita suuriakaan eroja sen paremmin peltomaan laadun kuin muokkaustekniikan ja lannoituksenkaan suhteen, mutta kuitenkin Pohjois-Savo oli vielä aikakauden lopulla kaksivuoroviljelyaluetta ja Pohjois-Karjala oli jo täysin siirtynyt kolmivuoroviljelyyn. Pohjois-Pohjanmaan vanhalla kolmivuoroviljelyalueella ei voi myöskään todeta olennaisia eroja muok- kaustekniikassa ja lannoituksessa ympärillä olevaan kaksivuoroviljelyalueeseen nähden. Päinvastoin Pentti Virrankoski on todennut, etteivät 1700-luvun lopun karjamäärät ja siis lannoitusmahdollisuudet olleet missään suhteessa kolmivuoro- viljelyn levinneisyydeen maakunnassa.39 Kolmivuoroviljelyn leviämiseen vanhalla pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyn alueella näyttävät vaikuttaneen aivan toiset tekijät kuin eteläsuomalaisen kaksi- vuoroviljelyn vanhalla alueella. Mitkä nämä ovat, on nyt avoimeksi jäävä kysy- mys. Tässä yhteydessä on mahdollista viitata vain muutamiin näkökohtiin. Vaikka rukiin ja ohran suhteellinen viljelyala ei muuttunutkaan siirryttäessä pohjoissuomalaisesta kaksivuoroviljelystä kolmivuoroviljelyyn, viljaakasvava koko- naispeltoala lisääntyi kuitenkin kesantoalan pienetessä. Tällä saattoi olla merki- tystä siinä vaiheessa, jolloin peltoviljely alkoi lisääntyä kaskiviljelyn kustannuksel- la. Peltoviljelyyn siirtymisen ensi vaiheessa oli kysymys ensi sijassa ohranvilje- lystä pellossa. Pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyn tapa lannoittaa ohralle säi- lyi kolmivuoroviljelyssäkin, joten peltojen kolmivuoroviljely kaskialueella mer- kitsi ensi sijassa lisäystä ohrantuotannossa. Näissä merkeissä voitaneen olettaa Etelä- jaKeski-Savon sekä Pohjois-Karjalan kolmivuoroviljelyn syntyneen. Pohjois-Savoon tämä kehitys ei näytä 1700-luvulla ehtineen, ja 1800-luvulla kolmivuoroviljely sai siellä kilpailijan varsinaisen nelivuoroviljelyn pohjoissuoma- laisesta muunnoksesta. Kuten aikaisemmin on mainittu, Pohjois-Savossa tämä https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 96 viljelymuoto oli 1800-luvun lopulla nopeasti leviämässä, ja ainakin osa karttaan n:o 4 merkittyä pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyn aluetta oli v. 1880 jo oikeas- taan varsinaisen nelivuoroviljelyn aluetta. Tässä viljelymenetelmässä kesannon ala oli pienempi kuin kolmivuoroviljelyssä ja menetelmä oli kasvivuorottelul- taan kolmivuoroviljelyä uudenaikaisempi. Pohjoissuomalainen nelivuoroviljely lie- nee pysäyttänyt kolmivuoroviljelyn leviämisen Pohjois-Savoon. Pohjois-Pohjanmaan rannikkoalueen kolmivuoroviljelyä eivät selitä muut edel- lä esitetyt syyt kuin mahdollisesti viljelyksessä olevan kokonaispeltoalan lisäys pohjoissuomalaiseen kaksivuoroviljelyyn verrattuna. Kolmivuoroviljelyn ikä se- hän tunnetaan jo 1700-luvunpuolivälistä ja muiden viljelyolosuhteiden saman- kaltaisuus ympäröivän kaksivuoroviljelyalueen kanssa tekevät sen alkuperän vai- keasti selitettäväksi. Kun ruotsalaisella Etelä-Pohjanmaalla näyttää esiintyneen vanhaa, ilmeisesti Ruotsista käsin levinnyttä kolmivuoroviljelyä, on mahdollista, että Pohjois-Pohjanmaankin kolmivuoroviljely on myöskin läntistä alkuperää, olihan talonpoikaispurjehdus Pohjois-Pohjanmaan rannikolla vilkasta. Arvoituk- seksi jää kuitenkin pohjoispohjalaisen kolmivuoroviljelyalueen suppeus ja se, että siinä ei näytä tapahtuneen paljoakaan muuttumista 1700-luvun puolivälistä aina 1800-luvun loppupuolelle asti. Uusien viljelymenetelmien saapuminen Suomeen 1800-luvulla Vaikka vanhat perinnäiset kaksi- ja kolmivuoroviljely pysyivätkin peltoviljely- menetelmien valtamuotoina perinnäisen maatalouden ajan loppuun saakka, al- koivat ne 1800-luvulla saada rinnalleen uusia viljelymenetelmiä. Flanderissa ja Brabantissa alkunsa saanut ja Englannissa 1600- ja 1700-luvuilla edelleen ke- hitetty vuoroviljelymenetelmä alkoi sitä selostavien kirjojen ansiosta herättää huomiota muuallakin Euroopassa 1700-luvun loppupuolella ja 1800-luvun alussa. Samoihin aikoihin tuli tunnetuksi myös schleswigholsteinilaista alkuperää oleva ja Länsi-Saksaan levinnyt koppeliviljelyn nimellä tunnettu vilja—heinä-vuorovil- jely.40 Yhteistä näissä menetelmissä oli pyrkimys kesannon vähentämiseen tai koko- naan poistamiseen sekä entistä useampivuotinen kierto. Kesanto korvattiin eng- lantilaisessa vuoroviljelyssä aikaisempaa monipuolisemmalla kasvivuorottelulla, jossa juurikasveilla ja lyhytaikaisilla apilanurmilla oli tärkeä sija. Menetelmäl- le oli ominaista säännöllisenä toistuva useampivuoroinen kierto, joka tavallisesti oli 6—B-vuotinen, mutta pitempiäkin kiertoja esiintyi aina 18—20 vuoden kier- toihin saakka. Englantilainen vuoroviljely edellytti kunnollista lannoitusta, mutta toisaalta kiertoon sisältyi runsaasti rehukasvien viljelyä, joka paransi karjatalou- den ja lannansaannin edellytyksiä. Koppeliviljelylle taas oli ominaista pellon jättäminen välillä laitumeksi ja pitkäaikainen kylvöheinän viljely pellossa. Laidun- ja heinänviljely-vaihe oli pituudeltaan yleensä 2—B vuotta, ja koppeliviljelyssä- kin pyrittiin säännölliseen kiertojärjestykseen. Menetelmä teki mahdolliseksi voi- makkaan karjatalouden ja hyvän lannansaannin. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 97 Suomeen tiedot uusista viljelymenetelmistä näyttävät saapuneen 1700-luvun loppupuolella ilmestyneen ruotsalaisen kirjallisuuden mukana. Suomalainen P. A. Gadd tietää kertoa jo v. 1777 ilmestyneen maatalousteoksensa ’’Försök til en Syste- matisk Inledning i Svenska Landskötselen” kolmannessa osassa Alankomaissa käy- tetystä englantilaistyyppisestä vuoroviljelystä, mutta sen sovittamisesta Suomen oloihin ei tällöin vielä ollut puhetta. 41 Vasta v. 1804 asia tuli esille Suomen Talous- seurassa, jolloin kävi ilmi, että uuteen vuoroviljelyjärjestelmään suhtauduttiin var- sin epäillen.42 Uudet viljelymenetelmät vaativat parempaa lannoitusta ja parem- paa muokkausta. Tämä ei ollut mahdollista silloisella teknisellä tasolla muutoin kuin viljelyyn käytettävää työpanosta lisäämällä ja karjanhoidon tasoa paranta- malla. Kumpaankaan ei katsottu silloisissa oloissa olevan riittävästi mahdollisuuk- sia. Suomen Talousseura päätyikin pitämään uusia viljelymenetelmiä Suomen oloihin soveltumattomina. Väestönkasvu ja maanviljelyn teknisen tason nousu voisivat tosin myöhemmin tehdä asian uudelleen ajankohtaiseksi. Englantilaismallisen vuoroviljelyn nimityksiksi näyttää näihin aikoihin tulleen ruotsinkielessä circulationbruk ja vexelbruk. Näiden suomenkielisenä vastineena esiintyy 1800-luvun puolivälissä vuoroviljely, jolla 1800-luvun lähteissä tarkoite- taan aina vain tätä yhtä vuoroviljelyn lajia. Termin laajeneminen yleensä kasvi- vuorottelua käyttäviä viljelymenetelmiä merkitseväksi on tapahtunut vasta tällä vuosisadalla. Heinä—vilja-vuoroviljelyn kohdalla taas saksalainen Koppel- wisrchaft muuttui ruotsalaisen koppelbruk’in välityksellä suomalaiseksi koppeli- viljelyksi. Mainittakoon, että sana ’’koppeli” näyttää eräissä suomen murteissa olleen tunnettu samassa erillisaitauksen merkityksessä kuin saksankielessäkin luultavasti jo ennen kuin koppeliviljelystä tiedettiin Suomessa mitään.43 Suomalaisen vuoroviljelyn kehityksen selvittämistä vaikeuttaa se, että perin- näisen peltoviljelymme menetelmistä eräs oli jo lähellä tuontitavarana tullutta uutta ’Vuoroviljelyä”. Tämä oli eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn nelivuoti- nen sivukierto, joka oli 1800-luvulla paikoitellen pääsemässä pääkierron asemaan. Kun juurikasvien viljelyä kierron kolmantena vuonna lisättiin, vanha suomalai- nen nelivuoroviljely oli saavuttanut erään uuden englantilaistyyppisen vuorovilje- lyn olennaisimmista tunnusmerkeistä. Samalla se näyttää saaneen ’’vuoroviljelyn” nimen 1800-luvun maatalousmiesten keskuudessa. Myös pohjoissuomalaisesta kak- sivuoroviljelystä kehittynyt nelivuoroviljelyn pohjoissuomalainen muunnos, jossa peruna oli tärkein kolmannen vuoden kasvi, sai väliin ’’vuoroviljelyn” nimen. Kun nelivuoroviljelyn pohjoissuomalainen muunnos näyttää eteläsuomalaista ai- kaisemmin päässeen itsenäisen viljelykierron asemaan, tapaa mainintoja ’’vuoro- viljelystä” ennen 1800-luvunpuoliväliä useammin Pohjois- kuin Etelä-Suomesta. 44 Näin ollen ’’vuoroviljelyn” kehityksen Suomessa voitaneen katsoa kulkeneen kahta linjaa. Toisaalta ryhdyttiin kokeilemaan englantilaistyyppistä 6—B-loh- koista vuoroviljelyä, toisaalta kehitettiin sekä eteläsuomalaisen kaksivuorovilje- lyn että pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyn sivukierroista itsenäiset nelivuoro- kierrot, joista lähinnä eteläsuomalainen muunnos näyttää saaneen vaikutteita englantilaistyyppisestä vuoroviljelystä. 7 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 98 Eteläsuomalainen nelivuoroviljely merkitsi lähinnä juurikasviviljelyn laajentu- mista, mutta säilytti silti kaksivuoroviljelyn sivukierron vanhan kasvijärjestyksen. Sen sijaan pohjoissuomalainen nelivuoroviljely merkitsi tuntuvaa muutosta van- haan kasvijärjestykseen perunan tullessa mukaan säännölliseen viljelykiertoon. Eteläsuomalainen nelivuoroviljely ei merkinnyt suurtakaan edistymistä silloin, kun herne ja kevätvilja hallitsivat kolmannen vuoden lohkoa, mutta jos kolman- nen vuoden juurikasviviljelyä laajennettiin, oli otettu askel kohti englantilais- tyyppistä vuoroviljelyä. Sen sijaan pohjoissuomalainen nelivuoroviljely merkitsi aina tuntuvaa muutosta vanhaan kasvijärjestykseen perunan tullessa mukaan viljelykiertoon. Vaikka tuntuukin epätodennäköiseltä, että pohjoissuomalainen ne- livuoroviljely olisi saanut vaikutteita englantilaistyyppisestä vuoroviljelystä, sen perunanviljely toteutti erästä tämän kasvivuorottelun periaatteista. Varsinaista englantilaistyyppistä vuoroviljelyä, jossa kierrot olivat 6—B-loh- koisia, uskaltauduttiin kokeilemaan vasta 1830-luvulla. Tällöinkin kokeilut teh- tiin sellaisilla suurtiloilla tai tilakomplekseilla, joilla oli mahdollisuus muodostaa uusi vuoroviljelykierto vain osasta peltoalaa ja siten samanaikaisesti jatkaa myös vanhatyyppistä kaksi- tai kolmivuoroviljelyä. Suurimpia koealoja, ettei kaikkein suurin, oli 1830-luvulla vuorineuvos J. von Julmilla Fiskarsissa, jossa v. 1836 aloitettiin kahdeksanvuotinen kierto 52 ha:n alalla. Laajat vuoroviljelykokeilut aloitettiin 1840-luvulla myös valtion omistaman Mustialan maanviljelysopiston pelloilla. 45 Englantilaistyyppinen vuoroviljely ei kuitenkaan oikein ottanut menestyäkseen Suomessa. Perinteellinen työtekniikka varsinkin muokkauksessa aiheutti vaikeuk- sia. Keski-Euroopan esimerkin mukaan laadittu kasvijärjestys olisi edellyttänyt enemmän muokkaustöitä kuin mitä Suomen ilmastossa syksyin ja keväin oli alkeellisin muokkausvälinen mahdollista tehdä. Myöskään tähän vuoroviljelyjär- jestelmään olennaisesti kuuluva apilanviljely ei tahtonut onnistua. Kun lisäksi juurikasvien viljelytekniikan tuntemus oli heikkoa eikä osattu tai pystytty täyt- tämään sen maanmuokkaukselle, lannoitukselle ja hoidolle asettamia vaatimuksia, oli epäonnistuminen juurikasvienkin kohdalla yleistä. Vaikeutena oli myös se, et- tä vuoroviljely vaati suhteellisesti enemmän työvoimaa kuin vanhat kaksi- ja kolmivuoroviljely, mikä vaikutti heikentävästi uuden viljelyjärjestelmän kannatta- vuuteen. Pahinta lienee kuitenkin ollut se, että vuoroviljely pyrki sotkemaan vanhaa kesäistä työjärjestystä, etenkin heinänkorjuuaikana. Vaikka muokkaus- tekniikan parantaminen 1800-luvun puolivälin tienoilla poistikin monia esteitä englantilaistyyppisen vuoroviljelyn tieltä, ei se kuitenkaan päässyt juurtumaan Suomeen, varsinkin kun koppeliviljely osoittautui ylivoimaiseksi kilpailijaksi. 46 Koppeliviljely menestyi maassamme huomattavasti vuoroviljelyä paremmin. Kun siinä tyydyttiin viljan ja heinän vuorotteluun, jäi hankalaksi osoittautu- nut juurikasvien viljely kokonaan pois. Nurmet olivat tavallisesti useamman ruohokasvin muodostamia kylvöheinänurmia, joten puhtaasta apilanviljelystä joh- tuneet vaikeudet vältettiin. Vaikeutena sen sijaan oli useampivuotisten nurmien kyntö, mutta koppeliviljelyn leviämisaikana alkoi jo olla saatavissa parempia https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 99 auroja. Vanhoillakin kyntövälineillä pystyttiin nurmea kyntämään käyttämällä apuvälineenä viiltoauraa eli viuhkaa. Koppeliviljelynkin kokeilu alkoi 1830-luvulla. Tosin jo 1700-luvulta alkaen oli suoviljelyksillä käytetty viljan ja heinän vuorottelua, kytömaat kun aina välillä jätettiin niityiksi heinää kasvamaan ja sitten taas kynnettiin ja kylvet- tiin viljalle. (Vrt. lukua III:4, s. 143) Kyseessä ei kuitenkaan ollut mi- kään järjestelmällinen viljelykierto varsinaisen koppeliviljelyn tapaan. 1800- luvulla tämä vilja—heinä-vuorottelu suoviljelyksillä alkoi vähitellen saada enem- män järjestelmällisyyttä ja lähetäkoppeliviljelystä. 47 Koppeliviljelyn varsinaisena alkuna on kuitenkin pidettävä vilja—heinä-vuo- rottelun järjestämistä säännöllisenä kiertona vanhoille pelloille. Tämä tapahtui 1830-luvulla. Vanhin tieto tällaisesta koppeliviljelystä on Euran Vuojoen karta- noon kuuluvalta Kainun tilalta, jolla kapteeni L. M. Björkenheim aloitti 6-loh- koisen koppelikierron v. 1835. Kierrossa, jonka ala oli 120 ha, kasvijärjestys oli 1) kesanto, 2) syysvilja 3—4) heinä ja 5—6) kaura.48 Myöhemmässä koppeli- viljelykokeilussa pidennettiin heinänviljelyaikaa kolmeen tai neljään vuoteen, koska vain kaksivuotinen nurmi osoittautui epäkäytännölliseksi. Kiertoja piden- nettiin B—l2-vuotisiksi. Kasvivuorottelu näyttää vielä 1840- ja 1850-luvuilla ol- leen varsin kirjava, mutta vakiintui vähitellen seuraavanlaiseksi: 1) kesanto, 2) syysvilja, 3) useampivuotinen, tavallisesti kolmi- tai nelivuotinen heinä, 4) ke- vätvilja. Koko kierto tuli tällöin 7—B-vuotiseksi, joskus 9—lo-vuotiseksi.40 Koppeliviljely näyttää kuitenkin ruvenneen leviämään ensinnä eräänlaisena vanhan kolmivuoroviljelyn ja koppeliviljelyn yhdistelmänä. Kolmea tavallista kolmivuoroviljelykiertoa seurasi yksi 7- tai 8-vuotinen koppeliviljelykierto kolmen tai neljän vuoden heinänurmella. Tämä yhdistelmä on ollut eräänlainen siir- tymämuoto vanhan kolmivuoroviljelyn ja koppeliviljelyn välillä, sillä se näyttää myöhemmin saaneen väistyä varsinaisen koppeliviljelyn tieltä. Perinnäisen maata- louden ajan lopulla se näyttää kuitenkin olleen yleisin koppeliviljelyn muoto. J. E. Sunila toteaa sen syntyneen ’’kaikessa hiljaisuudessa maamiesten omasta aloitteesta käytännön vaatimusten mukaan”, eikä siitä maatalouskirjallisuudessa puhuta juuri mitään.80 Kun kirjallisuudessa ja lehdistössä pohdittiin siirtymä- keinoja vanhoista viljelystavoista koppeliviljelykseen asiasta käytiin mm. kii- vas väittely apteekkari-tilanomistaja C. E. Cargercin ehdotuksen johdosta, jonka J. W. Snellman julkaisi v. 1855 Litteraturbladetissa ratkaisivat maanviljelijät kysymyksen vähin äänin yhdistämällä vanhan kolmivuoroviljelyn ja koppelivil- jelyn.51 Siirtymämuotona näyttääkin tämä yhdistelmä hyvin täyttäneen tehtä- vänsä. Koppeliviljelyyn siirryttäessä oli vaikeimpana pulmana viljanviljelyn säilyttä- minen mahdollisimman laajana. Peltoviljelyn ensisijaisena tehtävänä katsottiin olevan viljan tuottaminen. Heinän viljeleminen pellossa oli vanhoillisen kat- santokannan mukaan hullutusta, jopa jumalanpilkkaa. ’’Heinääkö se nyt ru- peaa syömään”, päivittelivät naapurit, kun joku heinää peltoonsa kylvi. Karja- talouden myyntituotannon kehityksen ollessa alkuvaiheessaan oli ajatus pellon https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 100 käyttämisestä rehuntuotantoon vielä vieras. Luonnonniittyjen vähentyessä pellon- raivauksen seurauksena jouduttiin kuitenkin paikoitellen sen tosiasian eteen, että peltojen lannoituksen tähden oli pakko siirtää osa rehuntuotantoa peltoon. Tällöin voitiin koppeliviljely hyväksyä, kunhan se ei vähentänyt viljantuotan- toa. Tässä tilanteessa näytti ainoana ratkaisuna olevan uuden pellon raivaus suun- nilleen samassa mittakaavassa kuin vanhaa peltoa käytettiin heinänviljelyyn. Siirtymäkautena vanhasta kaksi- tai kolmivuoroviljelystä koppeliviljelyyn tämä olisi edellyttänyt erittäin voimakasta pellonraivausta. Tämä oli kuten Sunila toteaa vain poikkeustapauksissa nopeasti toteutettuna mahdollista.52 Sitä pait- si ’’verraten harvoissa paikoissa oli talon lähellä sellaisia maita, jotka olisi ol- lut mahdollista yhdistää entisten viljanviljelykiertoon kuuluvien peltojen kans- sa yhteen koppeliviljelykiertoon, kuten tavallisesti esitettiin. Uudisviljelyksillä oli viljan menestyminen verraten epävarmaa, ja varsinkin oli niillä tavallisesti suu- rempi hallan vaara kuin vanhoilla pelloilla. Uusi viljelyjärjestelmä saattoi siis helposti tuoda taloon viljakadon. Sitä varoivat yleensä käytännön miehet säi- lyttäen vanhat rintapellot mahdollisimman kauan viljan kasvatuksella.”53 Uusi koppeliviljelykierto järjestettiin usein nuoremmille viljelyksille ja rintapelloilla käytettiin vanhoja menetelmiä. Vasta peltoalan riittävästi laajennuttua saatet- tiin vanhoilla pelloillakin siirtyä koppeliviljelyyn. Yhdistetty kolmivuoro- ja kop- peliviljely oli siirtymistä helpottava välivaihe. Useimmilla tiloilla, joilla koppeli- viljely otettiin käytäntöön, ei perinnäisen maatalouden aikakautena pitemmälle ehdittykään. Peltojen muokkaus Perinnäisen maatalouden peltoviljelyn tuottavuutta tarkasteltaessa on syytä viljelymenetelmän ohella kiinnittää huomiota myös eräisiin viljelytekniikan yk- sityiskohtiin. Näistä on varsinkin muokkauksella ja lannoituksella ollut kiinteä yhteys itse viljelymenetelmän valintaan. Viljelymenetelmään löyhemmässä yh- teydessä ovat sellaiset tuottavuuteen vaikuttaneet tekijät kuin ojitus, viljely- kasvit ja niiden lajikkeet sekä kylvötiheys. Muokkaus oli kuten jo aikaisemmasta esityksestä on käynyt ilmi ver- raten heikolla kannalla. Suurimpaan osaan Suomea levinneet peltosahrat näyt- tävät kevyillä mailla suhteellisen hyvin täyttäneen tehtävänsä. Tämä auratyyp- pi, jota luottimettomana muunnoksena käytettiin myös kaskiviljelyssä, soveltui hyvin varsinkin kivikkoisten maiden kyntämiseen. Sisä-Suomen kivikkoisilla mä- kipelloilla voitaneenkin kynnön tulosta pitää kohtalaisena, mutta raskaampien savimaiden muokkaus jäi sahroilla huonoksi. Itä-Suomen kaskialueella suoras- taan vältettiin peltojen tekemistä saviperäisille maille heikon kyntötekniikan tähden, varsinkin kun itäsuomalainen äes eli karhi oli täysi sopimaton savimail- la käytettäväksi. Peltosahroja käytettiin kyllä eräillä savikkoalueillakin, lähinnä Itä-Uudellamaalla, mutta muut työkalut näyttävät olleen länsisuomalaistyyppi- siä ja savimaaviljelyyn paremmin soveltuvia.54 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 Kartta 5: Kansanomaisten auratyyppien levinneisyys. Map 5; Distribution areas of old ploughtypes. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 102 Itäistä alkuperää oleva sahrat 1. hankoaura tunnettiin lähes kaikkialla Suo- messa maan lounaiskolkkaa lukuunottamatta, mutta Länsi-Suomessa käytettiin niiden lisäksi tai asemasta koukku- 1. kaariauroja sekä orsi- 1. kehäauroja. Iki- vanhan kaariauran käyttö oli perinnäisen maatalouden loppukaudella supistu- nut jo verraten vähiin, mutta kehäauran käyttö näyttää olleen yleistä suurim- massa osassa Länsi-Suomen peltoviljelyaluetta, varsinkin savikkoisissa rannikko- maakunnissa. Verrattaessa kehäauran käyttöaluetta (kartta n:o 5) eteläsuoma- laisen kaksivuoroviljelyn alueeseen 1700-luvulla (kartta n:o 3) voidaan havaita niiden suurin piirtein peittävän toisensa. Huomattavin poikkeus on edellä mai- nittu Itä-Uusimaa.55 Kehäaura soveltui selvästi paremmin savimaan kyntöön kuin peltosahrat, varsinkin sen jälkeen kun sitä 1700-luvulla oli alettu kehittää kääntöauran suun- taan. Huittisten aurassa, joka tunnetaan 1700-luvun puolivälistä, oli jo maata kahtaalle kääntävät siivet ja sitä viiltävä kiinteä veitsi. Kun tähän lisättiin vie- lä käännettävä maata siirtävä lauta, saatiin aikaan ns. kiekka-aura, jonka al- kuperäinen kotipaikka näyttää olleen Loimijokilaakso. Täältä se levisi Varsi- nais-Suomeen, Ala-Satakuntaan ja Länsi-Hämeeseen. Sen muunnoksia lienevät olleet 1800-luvun puolivälissä hyvinä pidetyt Turunmaan ja Perniön aurat. Pisimmälle kehäaura kehitettiin kuitenkin Pohjanmaalla, jossa Närpiön ja Lappväärtin ruotsalaisalueelle saatiin vaikutteita Taalainmaan aurasta (dal- plogen). Tämä taas puolestaan oli ehtinyt saada vaikutteita keskieurooppalai- sen kääntöauran varhaismuodoista, ja siinä oli jo eräänlainen kääntösiipi, josta sen kansanomainen nimi ’’vältti” on peräisin. Pohjalaisen vältin kehittynein muoto lienee ollut Ilmolan 1. Ilmajoen aura, jota Haminan maanviljelyskokouk- sessa v, 1860 vielä eräät puhujat pitivät Suomen oloihin sopivimpana auratyyp- pinä. 56 Tapahtuneesta kehityksestä huolimatta ratkaisevan parannuksen kyntötekniik- kaan toi vasta keskieurooppalaisen kääntöauran tulo Suomeen. Tässä aurassa oli kovera rautasiipi, joka nosti viilloksen ylös ja käänsi sen nurin. Varsinkin savimaassa tämä merkitsi muokkauksen tuntuvaa tehostumista. Kääntöauroja kehitettiin 1700-luvulla voimakkaimmin Brittein saarilla, etenkin Skotlannissa. Kääntöaurat tunnettiinkin Suomessa 1800-luvun puolivälissä skotiantilaisauroi- na. Tunnetuin kääntöauran kehittäjä oli James Small, jonka 1790-luvulla konstruoima auratyyppi, ns. Smallin aura, oli Mustialan maanviljelyskoululla 1840- ja 1850-luvulla tehdyn suomalaisten kääntöauratyyppien kehittelytyön poh- jana. Uusi kääntöaura levisi pian muualle Keski-Eurooppaan sekä Pohjoismai- hin, ja kaikkialla siitä pyrittiin kehittämään paikallisiin oloihin sopivia muun- noksia. Ruotsissa kääntöaurojen kehittelytyö oli vilkkaimmillaan 1840-luvulla, jolloin myös aurojen tehdasmainen valmistus lisääntyi tuntuvasti. Kun kääntöaura saapui Suomeen, oli tyyppivalikoima jo melkoinen. Au- roja oli sekä kokorautaisia että sellaisia, joissa vain teräosa oli rautaa. Vanhim- mat kääntöaurat Suomessa olivat viimeksi mainittua lajia. Kokorautaiset aurat olivat huomattavasti myöhempiä tulokkaita kuin kääntöaurat sinänsä. Vielä https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 103 1850-luvulla Suomeen näyttää tuodun eniten puurunkoisia Äkerin tehtaan au- roja, mutta seuraavalla vuosikymmenellä jo Örumin kokorautaisia auroja.s7 Tiedot kääntöauran saapumisesta Suomeen ovat perin puutteellisia. Ensim- mäinen tieto kääntöaurasta Suomessa on Piikkiön Pukkilasta, jonne Turun yliopiston professori Lerche hankki kääntöauran ja rautapiikkiäkeen 1790-lu- vulla. Kartanon palvelusväen vastarinta pakotti kuitenkin professorin luopumaan niiden käytöstä ja jättämään karvain mielin uudet työkalunsa ruostumaan. 58 Kun 1800-luvun alussa tavataan kääntöauroja jo eräissä Varsinais-Suomen kartanoissa, lienevät näiden kartanoiden isännät osanneet paremmin taivut- taa palvelusväkensä niiden käyttöön. Lerchen kääntöauran mallista ei ole tie- toa, mutta Kalannin Sundholmassa ja Askaisten Louhisaaressa vanhimmat kään- töaurat olivat ruotsalaisia Stjärnsundin auroja, jotka lienevät olleet tehtaan vanhempaa kehäauramallista tuotantoa. Nähtävästi se, että ne muistuttivat seudulla tuttua kehäauraa, helpotti niiden käyttöönottoa. 59 Viimeistään 1820-luvulla oli eräille suurtiloille saatu jo uudenaikaisempiakin kääntöauroja, ja samalla vuosikymmenellä teki Kellokosken tehdas ensimmäi- set kääntöaurat. Varsinainen myyntituotanto alkoi Kangasalan Vääksyn pa- jassa v. 1840. Mustialassa rakennettiin aurojen kehittelyä ja valmistusta varten paja 1840-luvun alussa ja se aloitti aurojen myyntituotannon v. 1844. Samal- la vuosikymmenellä alkoi Fiskarsin tehdas valmistaa puurunkoisen kääntöauran rautaosia ja 1850-luvun lopulla kokorautaisia kääntöauroja. Mustialan ja Fiskar- sin välillä näyttää olleen yhteistoimintaa, sillä ainakin osa Mustialan puurun- koisista auroista varustettiin Fiskarsin tuotetta olevalla rautasiivellä. Myös Hög- forsin tehdas valmisti 1850-luvulla puurunkoisen auran rautaosia ja myöhem- min myös kokorautaisia auroja. Puurunkoisia kääntöauroja valmisti vielä vv. 1851-—65 toiminut Tjusterbyn tehdas Porvoon lähellä, ja v. 1866 aloitti Turun manufaktuuriyhtiö rautaisten kääntöaurojen valmistuksen.60 Kääntöauraa eli ’’skotlantilaisauraa” pidettiin vielä 1840-luvulla kovin ras- kasvetoisena, ja Turun maanviljelyskokouksessa v. 1847 eräät puhujat katsoi- vat sen suorastaan liian raskaaksi suomalaiselle hevoselle.61 Kun sekä Ruotsis- sa että Suomessa skotlantilaisauran kehittelytyössä pyrittiin kevyempiin mallei- hin, päästiin 1850-luvun kuluessa siihen, että auran raskaus ei enää ollut es- teenä sen leviämiselle. Ruotsissa valmistettiin kevyitä skotlantilaisauroja tehdas- maisesti ainakin vuosikymmenen puolivälistä lähtien ja sen loppuun mennessä kehitettiin Mustialassa skotlantilaisesta Smallin aurasta kevyt Suomen oloihin so- piva tyyppi, jota myös yksi hevonen pystyi vetämään. Otavan maanviljelyskou- lun johtaja R. M. von Fieandtin lausunnon mukaan tämä auratyyppi soveltui käytettäväksi kevyehköillä ja jonkin verran kivisilläkin mailla, ts. yleisesti Sisä- Suomessa. 1850-luku merkitsi skotlantilaisauran innovaatiokehityksessä ratkaise- vaa vaihetta, koska aura saatiin kehitettyä teknisesti Suomen oloihin soveltu- vaksi.62 Skotlantilaisaurat alkoivatkin levitä Suomessa juuri 1850-luvulta lähtien. Ai- kaisemmin skotlantilaisauroja oli vain edistyneimmillä suurtiloilla, mutta 1850- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 104 luvun lopulla niitä oli jo verraten yleisesti säätyläisten omistamissa kartanois- sa. Talonpoikaistaloihinkin niitä ruvettiin tällä vuosikymmenellä hankkimaan, joskin skotlantilaisaura talonpoikaistalossa oli vielä harvinaisuus. Tietoja talon- poikien hankkimista kääntöauroista on säilynyt Varsinais-Suomesta ja Hämees- tä, mutta niitä on saattanut olla myös muualla eteläisellä peltoalueella. Uuden- maan ja Hämeen läänin maanviljelysseuran v:sta 1857 alkaen järjestämät kyn- tökilpailut näyttävät antaneen sysäyksen ainakin eräille talonpojille kääntöau- ran hankkimiseen. Ensimmäisessä kyntökilpailussa Hämeenlinnassa v. 1857 oli kotimaisten Mustialan ja Tjusterhyn aurojen lisäksi ruotsalainen Äkerin teh- taan aura. 63 Huomattava merkitys uuden kääntöauran leviämiselle 1860- ja 1870-luvulla oli maakunnallisten maanviljelysseurojen harjoittamalla valistustyöllä. Seurojen järjestämissä kokoustilaisuuksissa ja näyttelyissä esiteltiin uusia kääntöauroja. Uudenmaan ja Hämeen läänin maanviljelysseura jopa järjesti v. 1859 kokouk- sensa Fiskarsissa tämän tehtaan maanviljelystyökalujen, ensi sijassa aurojen esit- telemiseksi. Vaasan ja Oulun läänin seurat paikkasivat 1860-luvun puolivälis- sä erityisiä kynnönneuvojia opettamaan uusien kääntöaurojen käyttöä. Mikkelin läijnin maanviljelysseura seurasi esimerkkiä 1870-luvulla.64 Neuvojilla oli aluksi melkoisia vaikeuksia. Jos neuvoja lähti matkaan ilman omaa auraa, kävi monesti niin, että seudulta ei löytynytkään yhtään kunnollis- ta kääntöauraa, jolla kyntämistä olisi voinut näyttää. Pelkkä puhe ei auttanut, sillä isännät eivät uskoneet, etteivät he muka osaisi kunnolla kyntää. Jotkut suuttuivat, toiset panivat pilkaksi neuvojan puheet. Sen sijaan silloin kun au- ran tekemä jälki oli omin silmin nähty, kääntöauran paremmuus useimmiten tunnustettiin ja auroja pyrittiin hankkimaan.65 Uuden kääntöauran leviämistä hidasti kuitenkin sen kallis hinta. Auran rau- taosat oli aina ostettava eikä puuosiakaan osattu aluksi valmistaa, joten ensim- mäiset kääntöaurat olivat aina ostotavaraa. Sen tähden maanviljelysseurat hank- kivat lainaksi tai vuokralle annettavia auroja, joita jaettiin mallikappaleiksi sel- laisille paikkakunnille, joilla kääntöauroja ei ennestään ollut. Joskus seurat myi- vätkin auroja. Kunnallishallinnon perustamisen jälkeen myös kunnat hankki- vat kääntöaurojen mallikappaleita, ja 1870-luvulla senaatti myönsi kunnille apurahoja tähän tarkoitukseen K. F. H. Furuhjelmin lahjoitusrahastosta. Kun kääntöaura tuli täten tunnetuksi, pystyttiin puuosat valmistamaan ja aura koko- amaan omalla paikkakunnalla. Joissakin paikoissa kyläsepät lienevät tehneet rautaosatkin. Ensimmäiset tällaiset ’’kotitekoiset” kääntöaurat näyttää Lounais- Suomessa valmistetun jo 1850-luvulla.66 Uusien työkalujen ostomahdollisuudetkin paranivat ajan mittaan. Toisaalta raudan ja rautaesineiden hinnat halpenivat jatkuvasti 1800-luvulla raudanval- mistuksessa tapahtuneiden teknisten uudistusten seurauksena, toisaalta metsä- talous ja karjatalous alkoivat varsinkin 1870-luvulta alkaen tuottaa yhä suurem- pia rahamääriä maanviljelijäin käyttöön. Yhä useampi talollinen havaitsi raho- jensa riittävän kääntöauran hankkimiseen, vaikka aurat vähitellen muuttuivat- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 105 kin kokorautaisiksi ja siten täysin ostotavaraksi. Aikakauden lopulla kääntöaura ei ollut enää harvinaisuus talonpoikaistiloillakaan Länsi-Suomen peltoalueella. Itä-Suomessa kehitys oli hitaampaa, sillä siellä jouduttiin kaskiviljelyn kriisin seurauksena suuntaamaan käytettävissä olevat voimavarat ensisijaisesti karjan- hoidon kehittämiseen (Vrt. luku 1X;1). Kun rautapiikkiäes alkoi levitä rin- nan kääntöauran kanssa, oltiin muokkaustekniikassa siirtymässä uuteen aika- kauteen. Peltojen lannoitus Tärkeä viljelyjärjestelmiin ja peltoviljelyn tuottavuuteen vaikuttanut tekijä oli myös lannoitus. Se muodostikin perinnäisessä peltoviljelyssä vaikean prob- leeman. Peltojen koko lannoitus oli karjanlannan varassa eikä mineraalilannoit- teita vielä tunnettu. Jo 1700-luvulla puhuttiin tosin maatalouskirjallisuudessa keinotekoisesta lannoituksesta (artificiell gödsling), mutta tällöin tarkoitettiin nykyaikaisittain sanottuna lähinnä maanparannusaineisiin luokiteltavien aineiden käyttöä karjanlannan lisänä. Vielä v. 1850 lukee suomalainen maata- loussanakirjan tekijä M. Weckström mudan, saven, jopa hiekankin lannoitvs- aineisiin, silloin kun niitä käytettiin toista maalajia olevilla pelloilla. 67 Samoin karjan kuivikkeena käytetyt aineet, oljet, turve ja havut olivat lannoitusainei- ta. Itäuusmaalainen ’’tarhasonta” oli pelkkää suomudan ja havujen sekoitus- ta. Nykyisin tärkeänä maanparannusaineena pidetty kalkki luettiin sekin lannoi- tusaineiden joukkoon, mutta sen käyttö rajoittui vielä 1800-luvun puolivälissä joillekin harvoille valistuneimpien säätyläismaanviljelijöiden tiloille.68 ’’Keinotekoisten” lannoitteiden ollessa lähinnä maanparannusaineita oli pel- tojen lannoitus olennaisesti karjanlannan saannista riippuvaa. Täten peltovil- jely oli läheisessä yhteydessä karjatalouden kanssa. Karjatalous taas oli vuoros- taan riippuvainen rehunsaannista. Rehunsaannin taas määräsi pääasiassa niit- tyviljely, koska rehukasveja ei perinnäisen maatalouden aikana juuri viljelty pellossa eikä kaskessa. Peltojen lannoitus oli täten kytkeytynyt niittyviljelyn laa- juuteen ja tasoon. Juuri tässä oli perinnäisen maatalouden ehkä heikoin kohta. Niittyviljelyn taso oli kuten sitä koskevassa luvussa tarkemmin selostetaan varsin heikko ja niittyjen raivaus pelloksi jarrutti pahasti niittyviljelyn laajentumista. Rin- tamailla niittyala saattoi paikoin jopa vähetä pellonraivauksen johdosta. Seu- rauksena oli pelto- ja niittyalan ’’luonnollisen” suhteen häiriintyminen. Lannoituksesta 1800-luvun maanviljelyskokouksissa käydyissä keskusteluissa käsiteltiin myös lannan saannin suhdetta käytettävissä oleviin rehuvaroihin.69 Tä- ten jouduttiin kysymykseen pellon ja niityn suhteesta. Kuinka paljon niittyä tarvit- tiin, jotta saataisiin riittävästi karjanlantaa pellon lannoittamiseen? Maanviljelys- kokouksissa päädyttiin yleensä siihen, että yhden peltotynnyrinalan lannoittami- nen vaati 3—4 tynnyrinalaa niittyä. Tiedot pelto- ja niittyaloista ovat perin puutteellisia, kuten myöhemmin pel- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 106 toaloja sekä niittyaloja koskevissa esityksissä tarkemmin selostetaan.70 Yhteen- vetona saaduista tuloksista on taulukoissa 10 ja 11 esitetty pellon ja niityn suhdetta osoittavia suhdelukuja. Taulukossa 10 on esitetty tilanne aikakauden lopussa viralliseen tilastoon perustuvan arvion pohjalta. Taulukossa 11 on ss. 131—134 tarkemmin selostetun otantatutkimuksen perusteella saatuja tietoja 1700-luvun loppuvuosikymmeniltä ja 1800-luvunpuolivälin jälkeiseltä ajalta. Näitä lukuja tarkastellessa havaitsee, että tilanne 1700-luvun lopulla oli ete- läisellä peltoalueella vielä kutakuinkin tyydyttävä. Niittyala oli vielä lähes kol- minkertainen peltoalaan verrattuna. 1800-luvun kuluessa pellon ja niityn suhde muuttui peltomaan lannoituksen kannalta epäedullisemmaksi. Peltoa raivattiin suhteellisesti runsaammin kuin niittyä ja usein vanhaa niittyä tehtiin pelloksi. Varsinkin Turun ja Porin läänissä peltoala kasvoi niityn kustannuksella. Aika- kauden lopussa 1870-luvulla eteläisellä peltoalueella lienee ollut niittyä korkein- taan lyi-kertaa niin paljon kuin peltoa. Niittyalan väheneminen peltoalaan verrattuna merkitsi rehunsaannin vai- keutumista perinnäisessä niittyviljelyyn nojautuvassa karjataloudessa. Vaikka karjamäärää lisättiinkin mahdollisuuksien rajoille saakka, kävi saatu lantamää- rä riittämättömäksi lannoitustarpeeseen verrattuna. TAULUKKO 10 TABLE 10. Pellon ja niityn suhde v. 1880. Ratio of fields and meadows, 1880. Niittyä 100 peltohehtaaria kohti. Hectares of meadows per 100 hectares of fields. Uudenmaan lääni Province of Uusimaa 127 Turun ja Porin lääni Province of Turku—Pori 126 Hämeen lääni Province of Häme 139 Viipurin lääni Province of Viipuri 160 Mikkelin lääni Province of Mikkeli 154 Kuopion lääni Province of Kuopio 267 Vaasan lääni Province of Vaasa 243 Oulun lääni Province of Oulu 700 Koko maa Total 200 Lähde; SVT 11:4. Vrt. taulukko 20. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 107 TAULUKKO 11 TABLE 11. Pellon ja niityn suhde eräillä kahdesti mitatuilla tiloilla. Ratio of fields and meadows on selected farms. Alue District 1700-luvun mittaus 1800-luvun mittaus Measured in I7oo’s Measured in IBoo’s Pelto = 100 Fields = 100. Niittyä Meadows Niittyä Meadows Uudenmaan lääni Province of Uusimaa 316 194 Turun ja Porin lääni Province of Turku—Pori 279 147 Hämeen lääni Province of Häme 250 161 Eteläinen peltoviljelyalue Southern arable land district 277 167 Vaasan lääni Province of Vaasa 1 027 440 Koko peltoviljely alue Whole arable land district 337 211 Mikkelin lääni Province of Mikkeli 254 211 Kuopion lääni Province of Kuopio 167282 Savon kaskiviljely alue Burn-beating district in Savo 264 175 1700-luvun mittauksiin sisältyvät Vaasan, Mikkelin ja Kuopion lääneissä todennäköisesti myös kytömaat. 1800-luvun mittausten niittyalasta on vähennetty ne maanmittarien kytö- maiksi merkitsemät maat, jotka mittausaikana todennäköisesti kasvoivat viljaa. Burned-over marsh land in the eighteenth century was apparently included in the measuring of meadows in the provinces of Vaasa, Mikkeli and Kuopio. Burned-over marsh land in the nineteenth century is removed from the measuring of meadows according to land surveys. Some the marsh land could have been used in the cultivation of cereals. Lähde; Otantatutkimusaineisto taulukosta 17. Jossakin määrin parempi näyttää tilanne olleen eteläiseen peltoalueeseen läheisesti liittyneellä Etelä-Pohjanmaalla. Pohjanmaalla oli jo luonnostaan enem- män luonnonniittyjä kuin eteläisissä maakunnissa ja siten runsaammin karjaa peltoalaan verrattuna. Kuten karjataloutta koskevasta luvusta käy ilmi, karjan ruokinta oli myös ilmeisesti parempaa ja saatu lanta näin ollen myös voimak- kaampaa. Pellon ja niityn suhde muuttui täälläkin 1800-luvulla huomattavasti epäedullisemmaksi, mutta tilanne ei päässyt likikään niin huonoksi kuin ete- lämpänä. Pellon ja niityn suhdetta Etelä-Pohjanmaalla on tosin paljon vaikeampi sel- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 108 vittää kuin Etelä-Suomessa. Syynä oli laaja kytöviljely, jota oli vaikea sovit- taa jaotteluun pelto—niitty, sillä sen voi sanoa olleen jossakin peltoviljelyn, niittyviljelyn ja kaskiviljelyn rajamailla. Kydöstähän otettiin jokunen viljasa- to polttoviljelymenetelmällä ja jätettiin se sitten pitkäksi aikaa niityksi. Maan- mittarit laskivat kaikki kytömaat myös viljaakasvavat niittymaiksi, joten niittyala maanmittausasiakirjoissa on todellista suurempi. Tämä vaikuttaa taulukossa 11 esitettyihin otantatutkimukseen perustuviin lu- kuihin. 1700-luvun suhdeluvuissa ovat kaikki kytömaat mukana, myös viljaa- kasvavat, joten niityn määrä peltoon nähden on jonkin verran liian suuri. 1800- luvun puolivälin jälkeen tehdyissä maanmittauksissa mainittiin toisinaan kytö- maat erikseen, ja mahdollista on, että tällöin kytömailla tarkoitettiin nimen- omaan viljaakasvavia kytömaita. Kun maanmittareiden ilmoittamia kytömai- ta ei oteta mukaan niittyalaan, saadaan 1800-luvun puolivälin jälkeen niitty- jen ja peltojen suhteeksi 100:440, kytömaat mukaan luettuina on suhde 100:480. V:n 1880 tilastossa sekaannus eri tiluslajien kohdalla on vielä suurempi, kun tällöin taas suuri osa kytöniitystäkin luettiin peltomaaksi. Suhdeluvussa 100:155 on peltoala aivan liian suuri ja niittyala aivan liian pieni. Näiden tietojen perusteella tilannetta arvioitaessa näyttävät lannoitusmahdolli- suudet Etelä-Pohjanmaalla olleen 1700-luvulla suorastaan hyvät, eikä tilanne 1800-luvulla huolimatta niittyalan suhteellisesta supistumisesta peltoon nähden päässyt mitenkään huonoksi. Niittyä oli vielä aikakauden lopulla kohtuullisek- si katsottu määrä peltoalaan verrattuna. Itä-Suomen kaskialueen osalta tiedot niityn ja pellon suhteesta ovat jossa- kin määrin ristiriitaisia. Ensinnäkään heinänsaanti ei ollut yksinomaan niitty- jen varassa, vaan kaskiahoja käytettiin myös heinänhankintaan. Ahot olivat tosin enimmäkseen kesälaidunta, mutta niiltä niitettiin talviheiniäkin. Kun kaskiahoille sitten kasvoi lehtimetsä, oli käytettävissä verraten hyvää metsälai- dunta. Kun peltoalat kaskialueella olivat pieniä, näyttäisi Itä-Suomessa olleen riittävät mahdollisuudet hankkia rehua sellaiselle karjamäärälle, että pellot olisi voitu kunnolla lannoittaa. Monet lähteet kertovat kuitenkin aivan toista. Jo 1700-luvun puolivälissä Savossa valitetaan niityn ja laidunmaiden puutteen pahasti jarruttavan pelto- alan lisäämistä. Pohjois-Karjalasta kuului samanlaisia valituksia. Johan Lagus toteaa Karjalan maataloutta koskevassa tutkielmassaan v. 1756, etteivät poh- joiskarjalaisten pienet peltotilkut tule lannan puutteessa kertaakaan kunnolla lannoitetuksi. Valituksia lannan vähyydestä peltoalaan verrattuna tavataan kaik- kialta Itä-Suomesta.71 Toisaalta maanmittarien ilmoittamien pelto- ja niittyalojen valossa tilanne ei näytä kovin huonolta. Niittyalaa oli savolaisella talonpojalla peltoalaan ver- rattuna 1700-luvulla suunnilleen saman verran kuin Etelä- ja Länsi-Suomen peltoalueen talonpojalla ja 1800-luvullahieman enemmänkin. Yleiskuvana lannoitustilanteesta voidaan todeta Etelä-Suomessa melkoista lan- nanpuutetta, joka paheni tuntuvasti 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla. Myös https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 109 Itä-Suomen kaskialueella valitetaan lannan puutetta jo 1700-luvulla, vaikka pel- toviljely olikin Länsi-Suomeen verrattuna vähäistä. Pohjois-Suomessa sen sijaan näyttää niittyjä ja karjaa olleen peltoalaan verrattuna riittävästi. Lannan puutetta Etelä-Suomessa kuvaa sattuvasti se, että talon isännät pi- tivät tiukasti kiinni siitä, että talossa asuva itsellinen, jos hänellä oli oma leh- mä, luovutti lannan talon peltojen lannoitukseen. Saattoi sattua, että itsellinen sai häädön talosta, jos olikin myynyt lehmänsä lannan naapurin isännälle. Isän- nät jopa riitelivät käräjillä itsellisen lehmän vähäisestä lannasta. Näin sattui kerran Kuhmoisissa, kun toinen isäntä oli antanut itsellisen lehmälle karjasuo- jan navetassaan ja toinen rehua. Kun oikeudessa todettiin rehun antamisen supistuneen muutamaan olkikupoon, sai karjasuojan antaja pitää lannan. 72 Lannan puutteesta johtuvaa vaikeaa tilannetta koetettiin auttaa jatkamalla lantaa erilaisilla lisäaineilla. Tätä lannan jatkamista ajan maatalouskirjailijat ja virkamiehet sanoivat joskus komeasti keinotekoisen lannan valmistamiseksi. Lähtökohtana lisäaineiden sekoittamiselle oli kuivikkeiden käyttö, sillä kuivike- aineita ruvettiin lisäämään lantaan yli sen määrän, mitä niitä kuivikkeina käy- tettiin. Pihalle luodusta lannasta tehtiin tunkio, johon sekoitettiin lisää kuivike- aineita, hienoksi hakattuja havuja sekä sammalia mätänemään lannan palaes- sa. Täten saatiin suurempi määrä lantaa pellolle vedettäväksi. 73 Kuivikeaineiden lisäksi lantaan sekoitettiin myös suomutaa. Mudan käyttö lisäaineena näyttää olleen myöhäisempää kuin havujen ja sammalten. Etelä- ja Lounais-Suomessa, jossa lannan puute alkoi varhaisimmin tuntua, mudan sekoittaminen lantaan oli yleistä jo 1700-luvulla, mutta Itä-Suomessa voidaan havaita havujen ja sammalten sekoittamisen lantaan olevan vanhempaa kuin mudan sekoittamisen. Pohjois-Karjalassa ei 1700-luvun puolivälissä sekoitettu lantaan kuivikkeiden lisäksi mitään lisäaineita. 1800-luvun jälkipuolella havu- jen ja sammaleen sekoittamisesta puhutaan jo vanhana asiana, mutta mudan käytöstä lannan lisänä verraten uutena tapana. 74 Lisäaineiden sekoittaminen lantaan johti lopulta siihen, että niistä todella valmistettiin ’’keinotekoista lantaa”, ts. käytettiin sellaisenaan ilman karjan- lantaa. Itä-Uudeltamaalta, Kaakkois-Hämeestä ja eräistä herraskartanoista on tietoja pelkästään havuista ja suomudasta tehdyn ’’tarhasonnan” käytöstä lan- noitusaineena pelloilla. 75 Se valmistettiin tekemällä tunkio, jossa kerroksittain vaihtelivat hienoksi hakatut havut ja suomuta. Havujen lahottua ainakin osit- tain ’’lanta” ajettiin pellolle ja kynnettiin maahan. Vaikka lannasta olikin puutetta ja sitä jatkettiin erilaisilla lisäaineilla, oli lannoituksen heikkona kohtana huono lannanhoito. Tiedot lannanhoidosta ovat varsin kirjavia. 76 Monilla seuduilla lanta ajettiin pellolle jo talvikelillä ja jätet- tiin sinne suojaamattomana kesään saakka, jolloin se hajoitettiin ja kynnettiin maahan. Jollakin paikkakunnalla ajettiin lanta pellolle talvella sekä kesällä. Yh- dellä paikkakunnalla lanta koottiin pellolla suuriin pattereihin, toisella ajettiin kuorma paikkaansa. Joitakin alueellisia eroja näyttää kuitenkin olevan havait- tavissa. Etelä- ja länsisuomalaisella peltoviljelyalueella, jossa lannan talteen- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 110 otossa oltiin tarkempia kuin muualla, oli yleistä lehmien kerääminen kesäöiksi havupohjaisiin tarhoihin, joihin kertyneestä lannasta sitten tehtiin havujen ja mudan kanssa ’’isotunkio”, mikä sitten seuraavana vuonna ajettiin pellolle. Tällä alueella näyttää muutoinkin olleen yleistä lannan seisottaminen tunkios- sa, jolloin siihen sekoitetut lisäaineet ehtivät mädätä lannan palaessa. Itä-Suo- messa taas näyttää olleen yleistä ajaa lanta palamattomana suoraan navetasta pellolle. Pohjois-Suomesta taas tunnetaan paikoitellen tapa jäädyttää lanta suuriksi kokkareiksi, joita oli helppo ajaa talvikelillä pellolle. Lannanhoitoa voi kuitenkin kaikkialla sanoa varsin heikoksi. Jo 1700-luvun maatalouskirjailijat moittivat sitä ja valittivat, että lanta menettää suuren osan voimastaan, ennen kuin se kynnetään peltoon. Maaherra Carpelan toteaa Poh- jois-Karjalasta, jossa lannanhoito oli erittäin heikkoa, että talvella lanta ajetaan suoraan navetasta pellolle, ’’joten siitä häviää kaikki mehu kevätvesien ja au- ringon vaikutuksesta”.77 Vaikka lannanhoito 1800-luvulla vähitellen alkoikin pa- rantua, saattoi matkamies Savossa vielä 1860-luvulla todeta, että varakkaissa- kin taloissa pellolle ajettu lanta oli ’’heitetty moneksi ajaksi kuiwamaan ja wäl- jähtymään kesannolle”.78 Länsi-Suomessa tilanne tosin oli jonkin verran parem- pi kuin Itä-Suomessa, mutta valistuneemmat maamiehet valittivat sielläkin lannanhoitoa ylipäänsä melko heikoksi. Länsi-Suomessakaan ei liene niinkään ollut kysymys tietoisesta pyrkimyksestä lannanhoidon parantamiseksi, vaan siitä, että lannan ’’jatkaminen” lisäaineilla ja näiden mädättäminen tunkioissa mer- kitsi samalla lannan tasaisempaa palamista ja kasvinravinteiden hitaampaa huuhtoutumista ja haihtumista. Säätyläismaanviljelijät näyttävät ensinnä kiinnittäneen huomiota lannanhoi- toon ja paikoin saaneen talonpoikaiset naapurinsakin seuraamaan esimerkkiään. Erään varhaisimmista esimerkeistä antoi professori Johan Kraftman Ulvilassa, joka pitkäaikaisten kokeilujensa tuloksena 1770-luvulla erikoislaatuisessa lanta- lalla varustetussa navetassaan sai lannan laadun savea siihen sekoittamalla niin hyväksi, että se pellolle ajettuna ja kohta maahan kynnettynä nosti viljasadot 2.5—3-kertaisiksi paikkakunnan keskisatoihin verrattuna.79 Talonpojat näyttä- vät jossakin määrin yrittäneen seurata Kraftmanin esimerkkiä, mutta 1810- luvulla valitetaan enää harvojen talonpoikien sitä muistavan. Myöhemmin 1800-luvulla näyttää säätyläismaanviljelijöiden esimerkki tuottaneen parempia tuloksia, mutta ylen hidasta lannanhoidon tason nousu oli aina vuosisadan jäl- kipuoliskolle saakka. Lannoitustavoista ovat tiedot jossain määrin epäselviä. Vanhana suomalai- sena tapana pidetty lannoittaminen ohralle ei näytä olleen mikään yleissuoma- lainen tapa.80 Niin kauas taaksepäin kuin tiedot 1700-luvulla ulottumat, on lan- noitus rukiille ollut käytännössä laajoilla alueilla maassamme. Lannoitusta kos- kevien tietojen tarkastelu osoittaa lannoitustapojen liittyvän läheisesti viljely- menetelmiin. Kuitenkin voidaan havaita lannoitustapojen muuttuneen hitaam- min kuin viljelymenetelmien. Tämä voidaan havaita erikoisesti siellä, missä kolmivuoroviljely valtasi alaa pohjoissuomalaiselta kaksivuoroviljelyltä. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 111 Tapa lannoittaa ohralle liittyi erikoisesti pohjoissuomalaiseen kaksivuorovil- jelyyn. Lannoitusta ohraa edeltävään kesantoon onkin tätä viljelytapaa käytet- täessä pidettävä tarkoituksenmukaisena ratkaisuna. Ensinnäkin koko kesän kes- tänyt kesannoiminen tarjosi lannoitus- ja muokkausmahdollisuudet. Ohran suu- rempi kylvötiheys Pohjois-Suomessa lienee myös osaltaan vaikuttanut voimak- kaamman lannoituksen tarpeellisuuteen. Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Lapissa kylvettiin ohraa tynnyrinalalle jopa kaksi kertaa niin paljon kuin Etelä-Suo- messa, vaikka siemenen itävyys näyttää olleen likimain sama. 81 Kunnollinen sa- to edellytti näin ollen ohramaan lannoittamista. Toisaalta rukiin viljelyllä ei ollut pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyn alueella niin keskeistä asemaa kuin Etelä-Suomessa. Kun lannoitus Pohjois-Suomessa oli yleensäkin voimakkaam- paa kuin Etelä-Suomessa, voimaa riitti rukiillekin, vaikka ruiskesantoa ei lan- noitettukaan. Etelä-Suomessa, jossa peltoviljelyn pääpaino oli rukiinviljelyssä, tilanne oli toisenlainen. Lannoitus annettiin ennen kaikkea rukiille. Kolmivuoroviljelyn van- halla tukialueella Kaakkois-Suomessa lannoitettiin yksinomaan rukiille. Tieto- ja on tosin vasta 1800-luvun alkupuolelta, mutta käytäntö on niin yhtenäinen, että kysymys on ilmeisesti ikivanhasta tavasta.82 Eteläsuomalaisessa kaksivuoro- viljelyssäkin tapahtui pääasiallisin lannoitus rukiille jo 1700-luvulla. Ohralle lannoittaminen näyttää tosin eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn alueella olleen vanha tapa, joka jo 1700-luvulla oli häviämässä. Sitä tavataan vielä 1800-luvun alussakin itäisessä Varsinais-Suomessa sellaisilla seuduilla, jotka vielä vuosisa- dan lopulla olivat viljely teknisesti Etelä-Suomen vanhoillisimpia. Viimeistään 1700-luvun jälkipuoliskolla näyttää eteläsuomalaisen kaksivuoro- viljelyn alueella yleistyneen erikoinen tähän viljelymuotoon soveltuva lannoitus- järjestelmä, jossa rukiin lannoittaminen oli pääasia. Järjestelmälle oli ominais- ta eri lantalajien käyttö eri viljelykasveilla, mitä pohjoissuomalaisen kaksivuo- roviljelyn ohrallelannoituksessa ja itäsuomalaisen kolmivuoroviljelyn rukiillelan- noituksessa ei varhaisemmin tunnettu. Nautakarjanlanta käytettiin eteläsuoma- laisessa kaksivuoroviljelyssä rukiin lannoitukseen, lampaanlanta ohran lannoi- tukseen ja hevosenlanta perunan lannoitukseen. Perunalle käytettiin paikoi- tellen myös lampaanlantaa. Kesannonkäsittelyä koskevat tiedot osoittavat jo 1700-luvulta alkaen, että päälannoitus tapahtui kesannolle, jota seurasi ruiskylvö. 83 Lannoitukseen käy- tettiin ’’tunkiolantaa”, siis nautakarjanlantaa, johon oli sekoitettu runsaasti havuja ja suomutaa. Lanta vietiin talvella tai keväällä pellolle ja kynnettiin kesannon kevätkynnön yhteydessä maahan. Paikoitellen lannanajo tapahtui ke- sällä ja maahankyntö kesäkynnön yhteydessä. Yleisin tapa näyttää olleen lan- noittaa joka kesantoa, siis joka toinen vuosi. Kun lantavarat olivat niukat, jäi lannoitus tavallisesti heikonlaiseksi. Lannoituskertojen tiheyden katsottiin kuitenkin korvaavan sen niukkuuden, sillä pääperuste, jolla kaksivuoroviljelyä puolustettiin 1800-luvulla, oli juuri lannoituksen tiheys lantavarojen ollessa niukkoja. Lannoituskertojen harventamisen katsottiin näet edellyttävän koko- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 112 naislantamäärien lisäämistä kaksivuoroviljelyn joka toinen vuosi tapahtuneeseen lannoitukseen verrattuna. Erikoisuutena eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn lannoitusjärjestelmässä oli kattolannoituksen, ’’kattosonnan”, käyttö kevätviljojen lannoituksessa.84 Ohra- maille levitettiin kohta kylvön jälkeen ohut yhtenäinen lantakerros, joka jätet- tiin maan pinnalle oraan ’’katoksi”. Menetelmän tarkoitus näyttää olleen kah- talainen, toisaalta ’’lantakatto” säilytti kosteuden maassa ja edisti siten oraan kasvua, toisaalta se antoi kasvavalle oraalle lisävoimaa. Kun eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn sivukierrossa ohra tuli välittömästi rukiin tai herneen ja juu- rikasvien jälkeen ilman kesantoa, lienee kattolannoitus johtunut siitä, että lan- nan maahankynnössä ennen ohrankylvöä on ollut vaikeuksia. Kosteuden säi- lyttäminen näyttää kuitenkin muodostuneen kattolannoituksen päätehtäväksi, sillä kattolannoitukseen käytettiin eniten oljensekaista lantaa, joskus olkia ja järviruokoa sellaisenaankin. Kattolannaksi käytettiin pääasiassa lampaanlantaa, mikä kävikin hyvin päinsä, koska länsisuomalainen lampaanhoitoalue peitti suurimman osan eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn alueesta. Nautakarjanlan- taa käytettiin kattolannoitukseen lähinnä Itä-Uudellamaalla ja Itä-Hämeessä, jossa lampaanhoito oli vähäisempää. Hevosenlantaa ei käytetty kattolannaksi. Se näyttää aluksi olleen lähinnä um- piaidoissa kasvatettujen voimakasta lannoitusta vaativien kasvien, mm. perunan ja tupakan lannoitusaine. Hevosenlantahan oli väkevintä käytettävissä olevaa lantaa, sillä hevonen oli tähän aikaan ainoa kunnollisesti ruokittu kotieläin. Kun perunanviljely siirtyi vähitellen avoimiin peltoihin, perunapellot lannoi- tettiin ensisijaisesti hevosenlannalla. Tätä käytäntöä tavataan myös eteläsuoma- laisen kaksivuoroviljelyalueen ulkopuolella. 85 Lannoituskäytäntö näyttää siis olleen suurin piirtein seuraavanlainen: Poh- joissuomalaisen kaksivuoroviljelyn alueella lannoitettiin yksinomaan ohralle, itä- suomalaisella kolmivuoroviljelyalueella yksinomaan rukiille ja eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn alueella sekä rukiille että ohralle pääpainon ollessa kuiten- kin ruispellon lannoituksessa. Viljelymenetelmien muuttuessa eivät lannoitusta- vat näytä kuitenkaan välittömästi muuttuneen. Kolmivuoroviljelyn vallatessa alaa eteläsuomalaiselta kaksivuoroviljelyltä lannoitusmenetelmät eivät näytä lain- kaan muuttuneen. Vanha lannoitustapa soveltuikin sellaisenaan kolmivuorovil- jelykseen, kun lantamääriä vain lisättiin. Pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyn lannoitus ohralle sen sijaan soveltui paljon huonommin kolmivuoroviljelyyn, kun juuri ohraa edeltävä kesanto jäi pois. Tapa lannoittaa ohralle piti Poh- jois-Suomen kolmivuoroviljelyssäkin sitkeästi puoliaan kauan aikaa. Keski-Poh- janmaalla lannoitettiin kolmivuoroviljelyseuduillakin vielä 1800-luvulla joko yk- sinomaan ohralle tai sekä ohralle että rukiille. 86 Lannoitustapojen hidas muuttuminen näkyy erittäin selvästi Etelä-Pohjan- maalla, joka oli eri viljelymenetelmien raja-aluetta. Vaikka eräissä pitäjissä kehitys näyttää kulkeneen ensin pohjoissuomalaisesta kaksivuoroviljelystä etelä- suomalaiseen kaksivuoroviljelyyn ja siitä sitten kolmivuoroviljelyyn, pohjois- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 113 suomalaiseen kaksivuoroviljelyyn liittyvä tapa lannoittaa ohralle säilyi kolmi- vuoroviljelyyn saakka. Böckerin mukaan lannoitettiin 1810-luvulla viljelytavas- ta riippumatta ohralle.87 Siirtymistä rukiille lannoittamiseen tapahtui vasta myö- hemmin 1800-luvulla. Lannoitustiheydestä säilyneet tiedot ovat hajanaisia ja epäselviä. Eteläsuoma- laisessa kaksivuoroviljelyssä ja kolmivuoroviljelyssä pyrittiin lannoittamaan jo- ka kesantoon, joten edellisessä lannoitettiin joka toinen, jälkimmäisessä joka kolmas vuosi. Pohjoissuomalaisessa kaksivuoroviljelyssä lannoitettiin joka toi- seen kesantoon eli joka neljäs vuosi. Lannanpuutteesta kärsivillä seuduilla ei aina kyetty lannoittamaan koko kesantoa, joten pelto sai lannoitusta edellä- mainittua harvemmin. Lähinnä eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn alueella esiintyi tapaa lannoittaa vain osa kesantomaata.88 Täten sama peltomaa sai lannoitusta vain joka neljäs, kuudes tai ehkä vain joka kahdeksas vuosi. Kun karjamäärä vaihteli rehusatojen mukaan, vaihtelivat myös lantamäärät ja vuo- sittain lannoitettu peltoala. Peltojen ojitus Perinteellisen peltoviljelyn tuottavuuteen vaikutti myös ojitus tai pikem- minkin sen puutteellisuus. Ojituksen puuttumisesta tai sen heikosta laadusta johtuvat vesivahingot ja kostean maan hallanarkuus olivat niin maatalousasian- tuntijoiden kuin viranomaistenkin mielestä eräs peltoviljelyn pahimpia haitto- ja 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella. Vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla ojitus vähitellen alkoi saavuttaa tyydyttävän tason. Ojitus sinänsä ei ollut tuntematonta perinteellisen maanviljelyn aikaisem- pinakaan kehityskausina, mutta sen käyttö oli verrattain vähäistä ja laatu heik- koa. Vielä 1700-luvulla ei ojitusta katsottu tarvittavan lainkaan selvästi viet- tävillä mäkipelloilla, vaan ainoastaan verraten tasaisilla mailla, jossa vesi ilman ojitusta jäi seisomaan paikoilleen. Tunnettu maataloustutkija P. A. Gadd piti 1770-luvulla ilmestyneessä suuressa maatalouden yleisesityksessään viettävien rinnepeltojen ojitusta tarpeettomana. 89 Rinnepeltojen ojittaminen olikin 1700- luvulla ylen harvinaista. Kun Itä-Suomessa vanhimmat pellot olivat yleensä mäkien harjanteella sijainneita rinnepeltoja, ei ojia juuri vaivauduttu kaiva- maan. Vielä 1830-luvulla oli Itä-Suomessa Böckerin mukaan lukuisia pitäjiä, joissa peltoja ei lainkaan ojitettu.90 Vain suoviljelyksiin kaivettiin ojia suon kuivaamiseksi ennen sen kydöttämistä. Länsi-Suomen tasaisemmilla mailla oli ojittaminen kyllä yleistä, mutta sen laatu oli jo 1700-luvun asiantuntijoiden mukaan yleensä varsin heikkoa. Nykyi- sin yleinen suora sarkaojitus piiriojineen näyttää tulleen käytäntöön vasta 1800- luvun puolivälissä ja sen jälkeen. Suorat pitkulaiset sarat olivat kyllä tunnet- tuja tiluskappaleina Länsi-Suomen sarkajakoisissa kylissä jo kauan ennen 1700- lukua, mutta ojitus ei seurannut omistuksellista sarkajakoa. Omistussarkoja erottivat toisistaan yleensä tavallista syvemmät vesivaot, mutta varsinaisia ojia 8 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 114 ei rajoille juuri kaivettu. 91 Vain Etelä-Pohjanmaan isojakokartoista voidaan to- deta ojien olleen yleisiä vanhojen omistussarkojen rajalla, mutta täällä omistus- sarat olivat paremminkin ruutumaisia, jolloin ne noudattivat ojituksen ruutu- systeemiä.92 Vanhempi ojitus oli joko epäsäännöllistä tai jakoi pellon melkein neliömäi- siin ruutuihin. Epäsäännöllinen ojitus näyttää olleen yleisempää, ruutujärjes- telmää tavataan vain tasankoseuduilla Pohjanmaalla lähinnä Etelä-Pohjanmaal- la ja paikoin Lounais-Suomessa. Epäsäännöllisessä ojituksessa ojat seurasivat maaston muotoja. Ne kaivet- tiin pitkin notkopaikkoja ja muodostuivat usein varsin mutkikkaiksi. ’’Kyllä ve- si kiertää joutaa”, oli vanha sananparsi. 1700-luvun alkupuolen tiluskarttoihin oli väliin merkitty myös peltojen ojitus. Ojat kulkivat pelloilla eri suuntiin ja olivat usein yläpäästään haarakkaita veden keräämiseksi. Peltotöiden kannalta tällainen ojitus oli varsin epäkäytännöllinen. Maatalouskirjailijoiden lausunto- jen mukaan ei korkeussuhteita osattu aina oikein arvioida, vaan usein ojat ve- tivät huonosti ja vesi ojituksesta huolimatta pyrki seisomaan pellolla.93 Ruutuojituksesta saa parhaan käsityksen Etelä-Pohjanmaan vanhimmista iso- jakokartoista. Jokia reunustivat nauhamaisina juovina peltoaukiot, joissa pelto oli ojituksella jaettu pieniin, joka sivultaan vain 20—30 metrin pituisiin ruu- tuihin. Ruudut olivat harvoin samansuuruisia ja kohdakkain, joten ojat muo- dostuivat polveileviksi ja ruudutus epäsäännölliseksi. Peltoaloja halkovia valta- ojia ei kartoista juuri voi havaita, vaikka ne olisivat olleet maaston tasaisuuden tähden erittäin tarpeellisia. Ruutuojitusta pidettiin 1700-luvulla huomattavana edistysaskeleena epäsään- nölliseen ojitukseen verrattuna, mutta 1800-luvulla se kohtasi yhä lisääntyvää arvostelua. Muokkauksen kannalta neliömäiset ruudut olivat epäkäytännöllisiä varsinkin raskaiden kääntöaurojen tultua käytäntöön. Siirtyminen pitkänomai- siin säännöllisiin sarkoihin kävi silti hitaasti. Mustialan maamiesopistossakin, joka yleensä kulki kehityksen etunenässä, luovuttiin lopullisesti ruutuojitukses- ta vasta 1860-luvun alkuvuosina. 94 Vielä vuosisadan lopullakin tavattiin siellä täällä ruutuojitusta. Ojat olivat yleensä matalia ja kapeita, sillä työkalut olivat huonoja. Ojat kai- vettiin puulapioilla, joissa vain kärjessä oli raudoitus rauta kun oli kallista tavaraa. Muodoltaan ojat olivat usein teräväpohjaisia V-muotoisia tai pyöreä- pohjaisia U-muotoisia. Nykyaikaiset kaltevasivuiset ja tasapohjaiset ojat ovat Gösta Grotenfeltin mukaan niin myöhäissyntyisiä, että ne liittyvät pääasiassa 1800-luvun loppupuolen ’’järkiperäiseen” maanviljelyyn. 95 Erikoinen piirre perinnäisen maatalouden ojitustavoissa oli leveiden pientarei- den jättäminen ojan ja kynnetyn peltosaran väliin. Grotenfeltin mukaan pien- tareiden leveys saattoi olla jopa toista metriä.96 Pientareet jätettiin koskematto- maksi nurmeksi, josta niitettiin ’’peltoheinää”. Kun sarat pyrittiin kyntämään siten, että ne olivat keskeltä korkeampia ja viettivät reunoihin päin, jäi piennar usein saran reunoja ylemmäksi. Tällöin piennar patosi veden saralle, ellei sitä https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 115 kaivettu puhki. Säilyneistä kuvauksista päätellen pientareen puhkaiseminen jätet- tiin yleisesti tekemättä ja menetettiin siten suurin osa ojituksen tuottamasta hyödystä. Kun vielä ojien kaltevuussuhteet oli usein heikosti arvioitu, jäi vesi monasti ojituksesta huolimatta seisomaan pelloille. Vaikka ojitustekniikka yleisesti ottaen olikin heikkoa, olivat avo-ojien lisäksi sa- laojatkin tunnettuja. Vieläpä oli käytössä vesiaukolla eli uhilla varustettuja sala- ojia. Lisäksi salaojia tavataan eniten niillä Itä- ja Pohjois-Suomen alueilla, joil- la valitetaan ojituksen puutteellisuutta. Varhaiskantaista salaojitusta tutkineen Pentti Virrankosken käsityksen mukaan se oli itä- ja pohjoissuomalainen ojitus- tapa, joskin sitä tavataan paikoin Länsi-Suomessakin Satakuntaa myöten.97 Tie- toihin Itä-Suomen ojituksen puutteellisuudesta onkin syytä suhtautua jossain mää- rin varauksellisesti. Ojitus oli Itä-Suomessa kyllä paljon vähäisempää kuin Länsi- Suomessa, mutta niin olematonta se ei liene ollut kuin mitä ilmeisesti vain avo- ojitusta koskevien tietojen nojalla voisi päätellä. Itäsuomalaiselle salaojitukselle oli tyypillistä, että kivillä täytetyt salaojat oli tehty notkopaikkoihin ja siten korotettu ja tasattu peltomaata. Kivien hautaa- minen ja pellon tasaaminen lieneekin ollut kivisalaojien alkuperäisenä tarkoituk- sena, joskin niiden merkitys vetisten notkopaikkojen kuivaajina näyttää pian havaitun ja ojat oli ruvettu varustamaan uhilla veden pois johtamiseksi. 1800- luvun tietojen perusteella kaikille näille funktioille tuntuu annetun jotakuinkin tasa-arvoinen merkitys. Itä-Suomen kivisillä ja epätasaisilla pelloilla saatiin liiat kivet vieritetyksi notkopaikkoihin ja haudatuksi maahan. Samalla epätasainen peltomaa tuli hieman tasaisemmaksi ja vesi valui kivien välissä pois kuivaten vesiperäisen notkon. Pohjois-Suomessa salaojituksella saatiin tällöin lisää pelto- pinta-alaa, kun avo-ojituksessa yleiset leveät pientareet jäivät pois. Varhainen salaojitus näyttää olleen jotakuinkin kokonaan talonpoikainen oji- tusmenetelmä. 1800-luvun maatalouskokouksissa se oli säätyläismaanviljelijöille tuntematon.98 Siitä antoivat tietoja vain talonpojat tai talonpoikaista syntyperää olevat ensi polven säätyläiset. Kun kartanoissa ruvettiin 1800-luvulla salaojitus- ta kokeilemaan, tuotiin menenelmät ulkomailta ja käytettiin aluksi puurakentei- sia salaojia. Maatalousmiehet 1700- ja 1800-luvuilla pitivät ojituksen puutteellisuutta ja sen huonoa laatua eräänä peltoviljelyn pahimmista epäkohdista. Varsinaisten vesivahinkojen lisäksi peltojen vetisyyden katsottiin tekevän ne hallanaroiksi. Hallan torjumiseksi pidettiin soiden kuivaamisen lisäksi pellon ojittamista erit- täin tärkeänä. Viranomaisten toimestakin yritettiin kansaa saada ojittamaan pel- tojaan. Pohjois-Karjalassa, jossa ojankaivuu näyttää olleen jokseenkin tuntema- tonta, asetettiin viranomaisten toimesta erikoisia pitäjänojureita, joiden oikeudelli- nen asema oli sama kuin pitäjänkäshyöläistenkin." Tulokset näyttävät ennen 1800-luvun puoliväliä olleen varsin vaatimattomia. Talonpojat tuumivat ettei vilja ojassa kasva, ja pitivät ojia peltoa pienentävänä joutomaana. Kun ottaa huomioon ylen leveät nurmipientareet, oli tällä katsanto- kannalla määrätty oikeutuksensa. Toisaalta pientareita suosittiin hienon peltohei- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 116 nän tuottajina. Böckerin 1800-luvun alussa Pohjanmaalla tekemien huomioiden mukaan hoitamattomien ojanpiennarten heinäntuotto oli kuitenkin varsin heik- koa. 100 Muutos sekä asennoitumisessa ojitukseen että piennarten poisjättäminen tapahtuivat kumpikin likimain samanaikaisesti 1800-luvun jälkipuoliskolla. Oji- tuksen uudistaminen kytkeytyi tällöin läheisesti peltoviljelyn muihin uudistuksiin. G. Grotenfelt katsoo kääntöauran käytäntööntulon pääasiallisimmaksi syyksi levei- den ojanpiennarten poisjäämiseen ja säännöllisen sarkaojituksen käyttöönot- toon. 101 Täten eräät vanhakantaisen ojituksen epäkohdat poistuivat, mikä ilmei- sesti myös muutti asennoitumista ojitukseen myönteisemmäksi. Ojituksen uudis- taminen oli kuitenkin vasta alussaan perinnäisen maatalouden ajan päättyessä. Satomäärät perinnäisessä peltoviljelyssä Peltoviljelyn tuottavuus perinnäisen maatalouden aikana on vaikeasti selvitet- tävä kysymys. Nykyäänhän peltoviljelyn tuotto ilmaistaan hehtaarisatoina, mutta tähän sisältyvä pinta-alasadon käsite oli aikaisemmin tuntematon. Sadon suuruut- ta laskettaessa tyydyttiin vertaamaan sadon määrää kylvömäärään, ja sadon suu- ruus ilmaistiin täten saatuna jyvälukuna. Jos sato oli viisinkertainen kylvömää- rään verrattuna, oli sadon jyväluku viisi. Jyväluku ei yksin riitä ilmaisemaan pin- ta-alasadon määrää, vaan kylvötiheys on myös tunnettava. Tässä onkin suurin vaikeus verrattaessa perinnäisen peltoviljelyn tuottoa ny- kyaikaisen peltoviljelyn tuottoon. Tiedot kylvötiheydestä perinnäisessä peltovil- jelyssä ovat varsin hataria, mutta riittävät osoittamaan, että se vaihteli varsin suuresti maan eri osissa sekä rukiin että ohran kohdalla. Kauran osalta tiedot ovat niin puutteellisia, että kylvötiheyden alueellisista vaihteluista ei saa mitään kuvaa. Tärkein tietolähde on Böckerin kokoelma, jossa rukiin ja ohran yleisesti käytetty kylvötiheys on lueteltu pitäjittäin. 102 Sieltä täältä löytyvät hajatiedot näyttävät sopivan hyvin yhteen Böckerin kokoelman antamien tietojen kanssa. 103 Kun kaikki satotiedot aikaisemmin ilmaistiin tilavuusmittoina, ennen 1880- lukua tynnyreinä ja kappoina, myöhemmin hehtolitroina (painomitat tulivat käy- täntöön vasta 1900-luvun puolella, virallisessa maataloustilastossa v. 1920), on seuraavassa esityksessä käytetty mittayksikkönä hehtolitraa. Saadut tulokset heh- taarisatojen suuruudesta on ilmaistu myös painomittoina (kg), joskin haittana ovat olleet puutteelliset tiedot viljalajiemme maatiaiskantojen hehtolitrapainoista. Rukiin kylvötiheydessä eroja on havaittavissa lähinnä vanhan peltoalueen ja kaskialueen välillä. Itä-Suomen kaskialueilla ruis kylvettiin peltoonkin paljon harvempaan kuin Länsi-Suomen peltoalueella. Itä-Suomessa saatettiin samansuu- ruiselle peltoalalle kylvää ruista vain vähän yli puolet siitä siemenmäärästä mitä Länsi-Suomessa. Kun Etelä-Suomen peltoalueella kylvettiin ruista keskimäärin 3/4 tynnyriä tynnyrinalalle eli 2.5 hl/ha, niin Itä-Suomen kaskialueella vastaava kylvömäärä oli vajaat 1/2 tynnyriä tynnyrinalalle eli 1.6 hl/ha. Suurimmat erot rukiin kylvötiheydessä olivat Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Karjalan välillä; Etelä-Pohjanmaalla kylvettiin ruista 2.74 hl/ha ja Pohjois-Karjalassa 1.44 hl/ha. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 117 TAULUKKO 12 TABLE 12. Kylvötiheys pellossa 1830-luvulla. Density of sowing in fields in the 1830’s. Alue Ruis Rye Ohra —■ Barley District Tynnyriä/ Hl/ha tynnyrinala Tynnyriä/ HI/ha tynnyrinala Barrels/Barrels/ Finnish acre (1.22 acre) Finnish acre (1.22 acre) Uusimaa 0.72 2.40 1.06 3.54 Varsinais-Suomi Satakunta 0.81 2.71 1.04 3.47 0.77 2.57 1.01 3.37 Häme 0.70 2.34 1.08 3.61 Eteläinen peltoviljelyalue Southern arable land district 0.75 2.50 1.05 3.51 Etelä-Pohjanmaa Southern Ostrobothnia 0.82 2.74 1.18 3.94 Pohjois-Pohjanmaa Northern Ostrobothnia 0.74 2.47 1.69 5.64 Pohjanmaa Ostrobothnia 0.78 2.60 1.40 4.68 Savo 0.43 1.44 0.78 2.60 Pohjois-Karjala Northern Karelia 0.50 1.67 0.72 2.40 Keski-Suomen kaskiviljelyalue Burn-beating district in Middle Finland 0.58 1.94 0.98 3.27 Kainuu 0.64 2.14 1.78 5.95 Itä-Suomen kaskiviljelyalue -—- Burn-beating district of Eastern Finland 0.48 1.60 0.80 * 2.67 * Kaakkois-Suomi Southeastern Finland 3.340.67 2.24 1.00 Lappi Lapland 2.52 8.42 Koko maa Whole Finland 0.71 2.37 1.17 3.91 Pohjois-Suomen ohranviljelyalue Barley district in Northern Finland ** 1.83 6.11 * Ilman Kainuuta Without Kainuu. ** Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi Northern Ostrobothnia, Kainuu and Lapland. Lähde: Böckerin kok., VA https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 118 TAULUKKO 13 TABLE 13. Keskimääräissatojen jyväluvut pellossa 1830-luvulla Average seed/harvest ratio in fields in the IB3o’s. Alue District Ruis Rye Ohra Barley Kaura Oats Pitäjiä, Jyvä- Pitäjiä, Jyvä- Pitäjiä, Jyvä- joista luku - joista luku joista luku tietoja - Ratio tietoja —■ Ratio tietoja Ratio Raporting Raporting Raporting parishes parishes parishes Uusimaa 29 6.20 29 4.93 27 4.66 Varsinais-Suomi 36 5.53 36 4.25 32 3.97 Satakunta 39 5.33 36 4.86 27 4.48 Häme 37 5.89 36 4.38 31 4.39 Eteläinen peltoviljelyalue Southern arable land district 141 5.71 137 4.59 117 4.36 Etelä-Pohjanmaa Southern Ostrobothnia 53 6.40 48 5.62 36 5.94 Pohjois-Pohjanmaa —■ Northern Ostrobothnia 32 7.25 36 4.61 8 4.62 Pohjanmaa - Ostrobothnia 85 6.80 84 5.19 44 5.70 Savo 22 10.27 22 6.05 8 4.12 Pohjois-Karjala Northern Karelia 12 8.66 12 4.92 8 3.43 Keski-Suomen kaski- viljelyalue Burn-beating district in Middle Finland 10 7.90 10 5.90 5 4.20 Kainuu 6 9.16 7 5.28 Itä-Suomen kaski- viljelyalue Burn-beating district of Eastern Finland 50 9.28 51 5.65 20 3.90 Kaakkois-Suomi Southeastern Finland 32 5.91 31 5.26 20 3.90 Lappi Lapland 9 5.22 Koko maa Whole Finland 308 6.59 312 5.01 201 4.56 Lähde: Böckerin kok., VA. Kylvötiheyden suuresta vaihtelusta johtuen pelkät jyväluvut antavat vaillinai- sen, jopa suorastaan erehdyttävän kuvan perinnäisen peltoviljelyn tuotosta. Sama jyväluku merkitsi harvaan kylvetyn viljan kohdalla tuntuvasti pienempää pinta- alasatoa kuin tiheään kylvetyn. Jos tarkastellaan Böckerin tilaston ilmoittamia kylvötiheyslukuja ja keskimääräisiä sadon jyvälukuja, on selvästi havaittavissa, https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 119 että Itä-Suomen kaskialueella, jossa peltoruiskin kylvettiin varsin harvaan, saa- tiin jyväluvuissa mitattuna keskimäärin korkeampi sato kuin Länsi-Suomen pel- toalueella, jossa ruis kylvettiin tiheämpään. Taulukoista 12 ja 13 saadaan seuraava vertailu: Länsi-Suomen peltoalue: Kylvötiheys 2.5 hl/ha jyväluku 5.7 Itä-Suomen kaskialue: Kylvötiheys 1.6 hl/ha jyväluku 9.3 Harvan kylvön alueella saatuihin korkeimpiin jyvälukuihin viittaavat myös muut lähteet. Viranomaisten keräämissä kylvö- ja satotilastoissa, joita on muuta- milta vuosilta 1820-luvulta ja jatkuvasti 1840-luvultaalkaen, voidaan todeta sama ilmiö.104 Mikkelin ja Kuopion lääneissä Itä-Suomen kaskialueilla saavutettiin miltei säännöllisesti sadoissa korkeampi jyväluku kuin länsisuomalaisissa lääneissä. Vv. 1851—75 oli rukiin keskimääräinen jyväluku Uudenmaan ja Hämeen lääneis- sä 6.0 ja Kuopion läänissä 7.1. Ero oli pienempi kuin Böckerin tilaston mukaan, mutta kuitenkin selvä. Lähes samaan tulokseen päädytään jo 1820-luvun tietojen mukaan, jolloin kolmen tunnetun satovuoden jyvälukujen keskiarvot (vv. 1824, 1825 ja 1827) olivat toisaalta Länsi-Suomessa (Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Hämeen läänit) 6.0 ja Itä-Suomessa (Kuopion ja Mikkelin läänit) 7.3. Tämä kylvötiheyden ja sadon jyväluvun välinen yhteys vaikutti luonnollises- ti määräpinta-alalta saataviin satoihin. Itä-Suomen korkeammat jyväluvut eivät kuitenkaan vielä merkinneet sitä, että peltoviljelyn tuotto olisi siellä ollut kor- keampi kuin Länsi-Suomessa. Böckerin kokoelman ilmoittamien keskimääräis- jyvälukujen mukaan tosin sato peltotynnyrinalaa tai hehtaaria kohti tulee Itä- Suomessa harvasta kylvöstä huolimatta jonkin verran korkeammaksi kuin Länsi- Suomessa, mutta ero on huomattavasti pienempi kuin jyvälukujen ero. Keski- määräinen jyvälukuhan oli Länsi-Suomessa 5.7 ja Itä-Suomessa 9.3, mutta niiden perusteella lasketut hehtaarisadot olivat lännessä 14.28 hl ja idässä 14.85 hl. Sen sijaan viranomaisten ilmoittaman vv. 1851—75 keskimääräisen sadon jyvä- lukujen perusteella laskien on tilanne päinvastainen. Länsi-Suomessa saadaan niiden mukaan keskimääräiseksi hehtaarisadoksi 15.00 hl, mutta Itä-Suomen vain 11.36 hl. Rukiin kohdalla Itä-Suomen peltoviljelyn tuotto peltotynnyrinalaa tai hehtaaria kohti ei ollut ilmeisestikään edellä Länsi-Suomesta, pikemminkin päin- vastoin sadon korkeammista jyväluvuista huolimatta. Parhaat ruissadot saatiin Böckerin kokoelman tietojen mukaan laskettuna Poh- janmaalla ja Kainuussa. Siellä korjattiin ruista keskimäärin yli viisi tynnyriä tynnyrinalalta, kun muualla maassa keskimääräissadot jäivät alle viiden tynnyrin. Böckerin tietojen mukaan laskettuna keskimääräinen hehtaarisato Pohjanmaalla olisi ollut 17.68 hl/ha. Näiden tietojen vertaamista viranomaisten antamiin sato- tietoihin vaikeuttaa se, että Vaasan ja Oulun lääneihin kuului Pohjanmaan lisäksi myös muita alueita, joiden peltoviljely tuntuvasti poikkesi pohjalaisesta. Kummankin läänin itäosa kuului kylvötiheyden ja kaikesta päättäen myös kes- kimääräisten jyvälukujen suhteen paremminkin Itä- kuin Länsi-Suomeen, ja ero https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 120 Pohjanmaahan nähden oli tuntuva. Koko Vaasan läänin keskimääräistä jyvälu- kua vv. 1851—75 käyttäen saadaan Etelä-Pohjanmaalla rukiin hehtaarisadoksi 16.44 hl. Vaikka jyväluku olisi jonkin verran liian korkea, voidaan hehtaari- sadon Etelä-Pohjanmaalla arvioida kuitenkin olevan n. 16 hl:n tienoilla eli sel- västi yli eteläisen Länsi-Suomen keskimääräisen hehtaarisadon, joka samojen läh- teidenmukaan oli 15.00 hl. Kainuussa, jossa rukiin peltoviljely oli ilmeisesti varsin vähäistä, korjattiin Böckerin tietojen mukaan Pohjanmaan veroiset sadot tynnyrinalaa tai hehtaaria kohden laskettuna. Hehtaarisato 17.77 hl/ha oli korkeampi kuin koko Pohjan- maan keskitaso, mutta jäi jälkeen Pohjois-Pohjanmaasta, jonka keskimääräinen hehtaarisato oli samojen lähteiden mukaan 17.91 hl/ha. Heikommat ruissadot tynnyrinalaa tai hehtaaria kohti näyttää saadun Itä- Suomessa. Böckerin mukaan alhaisimmat sadot saatiin Viipurin läänistä. Ruis kylvettiin lähes yhtä harvaan kuin muuallakin Itä-Suomessa, joten kokonaissato jäi pienemmäksi kuin missään muualla. Keskimääräiseksi hehtaarisadoksi saa- daan Böckerin tietojen nojalla 13.24 hl/ha. Viranomaisten 1820-luvulla antamat satotiedot osoittavat myös Viipurin läänin ruissatojen olevan maan heikoimmat, hehtaarisadon ollessa keksimäärin vain 10.1 hl/ha. Seuraavat tiedot ovat vasta 1870-luvulta, mutta tällöin oli Viipurin läänin asema jonkin verran parantunut. Kuopion läänissä oli hehtaarisato vielä heikompi. Luvut olivat vv. 1871—75 Viipurin läänissä 13.4 hl/ha ja Kuopion läänissä 11.7 hl/ha. Koko Itä-Suomi jäi kuitenkin selvästi jälkeen Länsi-Suomesta. Rukiinviljelyn tuottoon nähden voidaan täten erottaa kolme eri aluetta: Länsi- Suomi, Itä-Suomi ja Pohjanmaa. Länsi-Suomessa rukiista saatiin keskimäärin satoa 14—16 hl/ha, Itä-Suomessa 11—14 hl/ha ja Pohjanmaalla 16-—17 hl/ha. Arvioitaessa rukiinviljelyn tuottoa perinnäisessä peltoviljelyssä on näin ollen otettava huomioon, että määräpinta-alaa kohti laskettuna sadot vaihtelivat tun- tuvasti maan eri osissa. Keskimääräiset sadot olivat pienimmät Kaakkois-Suomes- sa ja lisääntyivät länttä ja pohjoista kohti mentäessä. Koko maan keskiarvoja laskettaessa päädytään em. tietolähteiden perusteella seuraaviin lukuihin: Keskim. hehtaarisato Böckerin kokoelman tietojen mukaan: 15.6 hl/ha viranomaisten satotietojen mukaan 1824—27 13.7 hl/ha ■— viranomaisten satotietojen mukaan 1851—75 14.2 hl/ha Rukiin keskimääräissato perinnäisessä peltoviljelyssä voitaneen näin ollen ar- vioida olleen siinä 14-—15 hl/ha. Länsi-Suomen peltoviljelyalueella, joka oli maan tärkeintä rukiinviljelyaluetta, saatiin näin likimäärin maan keskimääräissatoa vas- taava sato. Itä-Suomessa ruissadot olivat selvästi alle maan keskimäärän, mutta Pohjanmaalla sen sijaan päästiin yleensä maan keskimäärää suurempiin ruissa- toihin. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 121 TAULUKKO 14 TABLE 14. Keskimääräiset pinta-alasadot pellossa 1830-luvulla. Average harvest per unit of area in the IB3o’s. Alue Ruist Rye Ohra Barley Tynnyriä/ Hl/ha Tynnyriä/ Hl/ha tynnyrinala tynnyrinala Barrels/ Barrels/ Finnish acre Finnish acre Uusimaa 4.46 14.28 5.23 17.45 Varsinais-Suomi 4.48 14.99 4.42 14.75 Satakunta 4.10 13.70 4.91 16.38 Häme 4.12 13.78 4.73 15.81 Eteläinen peltoviljelyalue Southern arable land district 4.28 14.28 4.82 16.11 Etelä-Pohjanmaa Southern Ostrobothnia 5.25 17.54 6.6 22.14 Pohjois-Pohjanmaa Northern Ostrobothnia 5.37 17.91 7.79 26.00 Pohjanmaa Ostrobothnia 5.30 17.68 7.27 24.29 Savo 4.42 14.79 4.72 15.73 Pohjois-Karjala Northern Karelia 4.33 14.46 3.54 11.81 Keski-Suomen kaskiviljelyalue Burn-beating district in Middle Finland 4.58 15.33 5.78 19.29 Kainuu 5.86 17.77 9.40 31.42 Itä-Suomen kaskiviljelyalue Burn-beating district in Eastern Finland 4.45 14.85 4.56* 15.22* Kaakkois-Suomi Southeastern Finland 3.96 13.24 5.26 17.57 Lappi Lapland 13.15 43.95 Koko maa Whole Finland 4.68 15.62 5.86 19.59 Pohjois-Suomen oh ran viljelyalue Barley district in Northern Finland** 9.52 31.77 * Ilman Kainuuta Without Kainuu. ** Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lappi Northern Ostrobothnia, Kainuu and Lapland. Lähde: Böckerin kok., VA. Sadot laskettu taulukoissa 12 ja 13 esitettyjen tietojen perusteella. Kun nykyisin yleensä hehtaarisadot ilmaistaan painomitoissa, on vertailun vuok- si syytä yrittää arvioida em. satomääriä myös kg:ssa. Vaikeutena ovat jossain määrin eriävät tiedot vanhan maatiaisrukiin tilavuuspainoista. 105 Yleensä näyttää https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 122 kunnolliselta rukiilta vaaditun, että se painot vähintään 13 leiv./tynnyri eli 67 kg/hl. Toisaalta myöhemmin maatiaisrukiin keskimääräisenä painona on pidetty n. 65 kg. Kun 1920- ja 1930-luvuilta on luotettavia tietoja rukiin hehtolitra- painoista, keskimääräinen luku on n. 70 kg/hl, mutta laskelmassa on jo mukana jalostettuja ruislajikkeita. Seuraavassa laskelmassa on lähdetty 65—67 kg:n heh- tolitrapainosta. Länsi-Suomi 910—1070 kg/ha Itä-Suomi 715 940 kg/ha Pohjanmaa 1040—1140 kg/ha Koko maa keskimäärin 910—1000 kg/ha Ohranviljelyn tuotossa voidaan perinnäisen peltoviljelyn aikana havaita vielä suurempia eroja maan eri osien välillä. Nämä erot johtuvat ennen kaikkea ohran kylvötiheyden suurista vaihteluista, joita jyvälukujen vaihtelu ei siinä mää- rin tasoita kuin rukiin kohdalla. Kylvötiheydessä on suurin ero Pohjois-Suomen ja Etelä-Suomen välillä. Sillä alueella Pohjois-Suomessa Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Lapissa jos- sa ohranviljely oli etusijalla peltoviljelyssä, ohra kylvettiin paljon tiheämpään kuin muualla Suomessa. Kun ohran kylvötiheys kaikkialla oli suurempi kuin rukiin, tuntuivat nämä erot määräpinta-alaa kohti lasketuissa sadoissa voimak- kaammin kuin rukiin kohdalla. Böckerin kokoelman tietojen mukaan Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa kyl- vettiin ohraa 1/t—2 tynnyriin tynnyrinalalle ja Lapissa jopa viiteen tynny- riin asti tynnyrinalalle. Keskimääräiseksi kylvötiheydeksi Pohjois-Suomessa saa- daan 1.83 tynnyriä/tynnyrinala eli 6.1 hl/ha. Tärkeimmällä osa-alueella Pohjois- pohjanmaalla luvut olivat 1.69 tynnyriä/tynnyrinala ja 5.7 hl/ha. Etelämpänä ohran kylvötiheys oli paljon pienempi. Etelä- ja Länsi-Suomen peltoalueella kylvettiin vain hieman yli tynnyri ohraa tynnyrinalalle ja Itä-Suo- men kaskialueella vain n. 5/6 tynnyriä. Keskimääräiseksi hehtaarikylvöksi tulee Länsi-Suomessa 3.5 hl/ha, ja Itä-Suomessa 2.7 hl/ha. Mitä pohjoisempana ohraa viljeltiin, sitä tiheämmin se kylvettiin. Lapin koh- dalla Böckerin kokoelman luvut tuntuvat suorastaan uskomattoman suurilta kylvöksi ilmoitetaan jopa viisi tynnyriä/tynnyrinala, mutta ilmeistä on, että La- pissa ohra kylvettiin pieniin mutta hyvin lannoitettuihin peltotilkkuihin erittäin tiheästi. Eteläisessä Itä-Suomessa sen sijaan harva kaskikylvö lienee vaikut- tanut pelto-ohrankin kylvöön. Ohrasadon jyväluvut sen sijaan näyttävät vaihtelevan suppeammissa puitteis- sa kuin rukiin. Tiedot jyväluvuista ovat tosin jonkin verran heikompia kuin rukiin kohdalla, sillä Oulun läänistä, johon koko pohjoinen ohranviljelyalue kuu- lui, puuttuvat jyväluvun laskemiselle välttämättömät kylvömäärät viranomaisten tiedonannoista ennen 1860-lukua. Vain muutamilta erillisiltä vuosilta on tie- toja 1820-luvulta ja 1850-luvulta. Tämä vaikeuttaa nimenomaan Etelä- ja Poh- jois-Suomen välistä vertailua. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 Ohran keskimääräinen jyväluku Böckerin tietojen mukaan: Average seed/harvest ratio of barley according to Böcker: Länsi-Suomen peltoviljelyalue Arable land district of western Finland 4.6 Itä-Suomen kaskiviljelyalue 5.6Burn-beating district of eastern Finland Pohjois-Suomen ohranviljelyalue Barley district of northern Finland 5.2 Ohran keskimääräinen jyväluku viranomaisten satotietojen mukaan Average seed)harvest ratio according to state officials: 1824—27 1861—80 Uudenmaan ja Hämeen läänit Provinces of Uusimaa and Häme Kuopion lääni Province of Kuopio 4.34.8 Oulun lääni Province of Oulu 3.84.4 Ohran hehtaarisadot yllä mainittujen jyvälukujen mukaan; Yelds of barley per hectare: Laskettuna Böckerin ilmoittamien jyvälukujen mukaan: According to Böcker: Länsi-Suomen peltoviljelyalue Arable land district of western Finland 16.1 hl/ha Itä-Suomen kaskiviljelyalue 15.2 hl/haBurn-beating district of eastern Finland Pohjois-Suomen ohranviljelyalue Barley district of northern Finland 31.8 hl/ha Pohjois-Pohjanmaa - Northern Ostrobothnia 26.0 hl/ha Laskettuna viranomaisten satotietojen mukaan vv. 1824—27: According to state officials, 1824—27; Uudenmaan ja Hämeen läänit Provinces of Uusimaa and Häme 14.7 hl/ha 11.5 hl/haKuopion lääni Province of Kuopio Oulun lääni Province of Oulu Koko Pohjois-Suomen ohranviljelyalue 23.2 hl/ha 21.4 hl/ha Whole barley district of northernFinland Pohjois-Pohjanmaa Northern Ostrobothnia 123 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 124 Laskettuna viranomaisten satotietojen mukaan vv. 1861—80. According to state officials, 1861— 80. Uudenmaan ja Hämeen läänit _ „ Provinces of Uusimaa and Häme ' Kuopion lääni Province of Kuopio 12.8 hl/ha Oulun lääni Province of Oulu Koko Pohjois-Suomen ohranviljelyalue —■ . Whole barley district of northern Finland 269 hI' ha Pohjois-Pohjanmaa Northern Ostrobothnia 24.8 hl/ha Ohran hehtaarisadoista saatavat tiedot viittaavat edellisten lukujen valossa siihen, että Pohjois-Suomessa saatiin ohrasta paljon parempia satoja kuin Etelä- Suomessa. Ero oli kaikkien saatavissa olevien tietojen mukaan varsin huomattava, 5-—lO hl/ha. Korkeat hehtaarisadot rajoittuivat Oulun läänin alueelle, jossa kes- kinkertaisenakin satovuonna näyttää saadun yli 20 hl:n hehtaarisatoja. Etelä- ja Länsi-Suomen peltoalueilla jouduttiin yleensä tyytymään 14—18 hl:n hehtaari- satoihin ja Itä-Suomen kaskialueiden pelto-ohrasta saatiin vain noin 11-—l5 hl/ha välillä. Pohjois-Suomen ohranviljelyn suurempi tuotto näyttää olleen suurelta osalta lannoituksen ansio. Pohjois-Suomessa oli karjaa suhteellisesti runsaammin pelto- alaan nähden kuin Etelä-Suomessa ja lisäksi pohjoissuomalaisen kaksivuorovil- jelyn alueella lannoitettiin ohralle, kun taas Etelä-Suomessa pääasiallisin lan- noitus annettiin rukiille. Paremman lannoituksen johdosta tiheäänkin kylvetty ohra kykeni antamaan kohtuullisen sadon. Pohjoisessa ohra oli päävilja, jonka viljelyyn kiinnitettiin enemmän huomiota kuin etelässä, jossa sen viljely oli rukiinviljelyn rinnalla toisarvoista. Ohranviljelyn keskituotto koko maassa on täten varsin erilaisten alueellisten keskimääräissatojen keskiarvo. Käytettävissä olevien tietojen mukaan saadaan ohran hehtaarisadoksi keskimäärin koko maassa seuraavat määrät: Böckerin kokoelman tietojen mukaan 19.6 hl/ha Viranomaisten satotietojen mukaan 1824—27 16.0 hl/ha Viranomaisten satotietojen mukaan 1851—75 18.4 hl/ha Keskimääräissato hehtaarilta voitaneen arvioida jonnekin 18 hl:n paikkeille. Kyseessä on kuitenkin melko teoreettinen keskiarvo, sillä alueelliset keskimää- räissadot poikkesivat siitä kauttaaltaan. Etelä-Suomessa ne jäivät selvästi sen alapuolelle ja Pohjois-Suomessa nousivat sen yläpuolelle. Vain Etelä-Pohjanmaan keskimääräiset ohrasadot näyttävät olleen lähelläkoko maan keskiarvoja. Painomitoiksi muuttamista vaikeuttavat jälleen kerran ristiriitaiset tiedot ti- lavuuspainoista. Eri tiedot vaihtelevat 10—12 leiviskän välillä tynnyriltä eli 52—62 kg/hl. 100 Tämän mukaan saadaan seuraavat hehtaarisatomäärät: https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 125 Länsi-Suomi 730—1050 kg/ha Itä-Suomi 570 930 kg/ha Pohjois-Suomi 1040—1600/1800kg/ha Koko maa keskimäärin 1050—1100 kg/ha Kauran kohdalla perinnäisen peltoviljelyn tuotto on huomattavasti vaikeammin selvitettävä kysymys kuin rukiin ja ohran kohdalla. Kaura oli selvästi toissijai- nen kasvi rukiiseen ja ohraan verrattuna ja sen pääviljelyalueella Itä-Suomessa sitä viljeltiin enemmän kaskessa kuin pellossa. Peltokauran kohdalta on kyllä säilynyt sadon jyvälukuja, mutta tiedot kylvötiheydestä ovat varsin hataria. Böckerin kokoelma, joka kartoittaa rukiin ja ohran kylvötiheydet, ei mainitse kaurasta mitään. Maatalouskirjailijat taas antavat perin ylimalkaisia ja osittain ristiriitaisia tietoja. 107 Säilyneiden tietojen perusteella saa sen kuvan, että kaura kylvettiin tavallisesti jonkin verran tiheämpään kuin ohra. Kauraa viljeltiin verrattain yleisesti uudis- pellossa ensimmäisenä viljana ja tällöin se kylvettiin huomattavasti tiheämmin kuin vanhaan peltoon. Kylvötiheys vanhassa pellossa näyttää olleen siinä 1—1)4 tynnyriin tynnyrinalalle ja uudispellossa 1)4—2 tynnyriin. Itä-Suomessa kaura näyttää kylvetyn jonkin verran harvempaan kuin Länsi-Suomessa. Uudenmaan läänistä 1850-luvun alusta säilyneiden tietojen mukaan kauran kylvömäärä pinta-alayksikköä kohti vähenee voimakkaasti lännestä itään mennes- sä. Länsi-Uudellamaalla saatettiin kylvää kauraa jopa 15/el5 /e tynnyriä tynnyrin- alalle. Keski-Uudellamaalla oli vastaava luku 1)4 tynnyriä ja Itä-Uudella- maalla vain 7/s tynnyriä. Kylvömäärä hehtaaria kohden on näin ollen vaihdellut n. 3.3 hl;n ja 6.7 hl:n välillä. Vanhoissa pelloissa se on ollut 3.3—5.0 hl/ha ja uudispelloissa n. 5.0—- 6.7 hl/ha. Alhaisimmat määrät siementä käytettiin Itä-Suomessa, korkeimmat Länsi-Suomessa. Satojen jyvälukujen kohdalla taas on vaikea tehdä eroa vanhan pellon ja uudispellon välillä. Böckerin kokoelman kauran jyvälukutietojen olisi pitänyt koskea vain uudispellossa viljeltyä kauraa, mutta tiedoista ilmenee, että vastaa- jat antoivat monesti peltokauran satolukuja yleensä tekemättä eroa uudispellon ja vanhan pellon välillä. Nähtävästi jyväluvuissa ei ollutkaan suuria eroja eri- laisten peltojen välillä. Viranomaisten satotiedoissa taas ei tehdä eroa peltokau- ran, kaskikauran ja kytökauran välillä. Böckerin tietojen mukaan keskimääräiset jyväluvut olivat alimmat kauran pää- viljelyalueella Itä-Suomessa. Kaakkois-Suomen ja pohjoisemman Itä-Suomen vä- lillä ei tässä suhteessa näytä olevan sanottavaa eroa. Länsi-Suomen peltoalueella, jossa kauranviljely vielä tietojen keräämisaikaan 1830-luvulla oli verrattain vä- häistä, saatiin parempia satoja. Parhaimmat sadot jyvälukuina laskettuna saatiin Etelä-Pohjanmaalla (vrt. taulukko 13). Viranomaisten tiedot, vaikka niissä ei tehdäkään eroja eri tiluslajeilla viljellyn kauran välillä, viittaavat samaan suuntaan. Kauran pääviljelyalueelta, Karja- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 126 lasta, tiedot ovat tosin perin puutteellisia, sillä vain vv. 1824—25, 1827 ja v:sta 1866 alkaen on saatavissa satotietoja Viipurin läänistä. Näiden tietojen mukaan saatiin 1820-luvulla jyvälukuina ilmaistuina heikoimmat sadot Kuopion läänissä, kun taas 1860- ja 1870-luvuilla alimmat satoluvut olivat Viipurin läänissä. Kumpanakin ajankohtana Länsi-Suomen sadot olivat selvästi korkeampia. TAULUKKO 15 TABLE 15. Kauran jyväluvut vv. 1824—27 ja 1866—75. Seed/harvest ratio of oats, 1824—27 and 1866—75. Alue District 1824—27 1866—75 Uudenmaan ja Hämeen läänit - Provinces of Uusimaa and Häme 3.5 4.7 Viipurin lääni Province of Viipuri 2.8 3.7 Kuopion lääni Province of Kuopio 2.5 4.6 Tunnetut alueet Raporting districts 2.7 4.5 Lähteet: Zakrevskin taloustilasto, KKK, VA. SVT II: 2—3 Jos lasketaan jyvälukujen keskiarvo vv. 1851—75 kaikista niistä lääneistä, joista kulloinkin on tietoja, saadaan tulokseksi jyväluku 4.7. Koko maata aja- tellen luku lienee liian korkea, sillä tiedot ovat puutteellisimmat juuri kauran pääviljelyalueelta Itä-Suomesta. Jos näiden lukujen perusteella lähtee arvioimaan hehtaarisatoja, päätyy siihen, että ne 1800-luvunpuolivälin jälkeiseltä ajalta peräisin olevien jyvälukujen perus- teella on arvioitava vanhassa pellossa 15—22 hl:n välille ja uudispellossa 23—30 hl:n välille. Vuosisadan alkupuolella sadot ovat mahdollisesti olleet pienemmät, mikäli 1820-luvulta tiedossa olevat jyväluvut pitävät paikkansa. Niiden mukaan sadot olivat vanhoissa pelloissa 9-—l7 hl/ha ja uudispelloissa 12—23 hl/ha. Böckerin kokoelman keskimääräissatolukujen nojalla, jotka ovat 1830-luvulta, ovat kaurasadot kuitenkin lähellä vuosisadan puolivälin jälkeisiä satomääriä, 15—23 hl/ha vanhoilla pelloilla ja 23—30 hl/ha uudispelloilla. Onkin luultavaa, että 1820-luvun jyväluvut ovat joko virheellisiä tai keskimääräistä heikommilta satovuosilta. Edellisen perusteella näyttää voitavan arvioida kauran tuottaneen keskimäärin yli 15 hl;n hehtaarisatoja. Tiheästi kylvetyissä vanhoissa pelloissa lienee usein päästy yli 20 hl:n hehtaarisatoihin, mutta harvemmin kylvetyissä jääty yleensä tämän rajan alle. Uudispelloissa, joissa kaura on ollut ensimmäisenä viljana, eivät yli 30 hl:n hehtaarisadot liene olleet harvinaisia. Maan eri osien kaurasatovaihteluista on vaikea sanoa mitään, kun kylvötiheys https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 127 eri seuduilla ei ole tiedossa. Kun ilmeisesti Itä-Suomessa kaura kylvettiin ainakin jonkin verran harvempaa kuin Länsi-Suomessa ja jyväluvut lisäksi olivat alhai- sempia kuin lännessä, on hehtaarisatojen Itä-Suomessa täytynyt olla huomatta- vasti pienempiä kuin Länsi-Suomessa. Mikäli kylvömäärä Itä-Suomessa on ollut n. 1 tynnyri tynnyrinalalle, hehtaarisato on jäänyt vain n. 9—12 hl/ha, mutta mahdollista on, että kylvö on ollut jonkin verran tiheämpää ja hehtaarisadot siinä 10—15 hl/ha. Länsi-Suomessa voidaan kaurasatojen arvioida vaihdelleen vanhoissa pelloissa suunnilleen 17—23 hl/ha. Itä-Suomessa näyttää kauraa vil- jellyn enemmän kaskissa kuin pellossa, ja sen asema kauran pääviljelyalueena perustuneekin lähinnä kaskiviljelyyn. Länsi-Suomessa sen sijaan 1800-luvulla jat- kuvasti lisääntynyt kauranviljely oli pääasiassa peltoviljelyä. Peltoalat 1700- ja 1800-luvuilla Pelto oli päinvastoin kuin kaski pysyvästi viljelylle raivattua maata, jota ei vähällä hylätty. Peltoviljelyksen kohdalla on täten kysymys peltoalan suuruu- desta ja sen kehityksestä varsin tärkeä. Perinnäisen maatalouden loppukaudella kysymys peltoalan kehityksestä on erittäin keskeinen, koska peltoviljelyn tuotto määrättyä pinta-alayksikköä kohti (hehtaarisato) ei sanottavasti muuttunut. Peltoviljelyn tuotto oli suorassa suhteessa peltoalan kehitykseen. Pyrittäessä selvittämään 1700- ja 1800-luvun peltoaloja, joudutaan varsin vai- keiden pulmakysymysten eteen. Tilastollisia selvityksiä ryhdyttiin tekemään vasta 1840-luvulta alkaen, mutta koko 1800-luvun ajan liikuttiin varsin epävarmalla pohjalla ja tulokset jäivät epäluotettaviksi. Ensimmäinen kohtuullisen luotettava selvitys Suomen peltopinta-alasta on vasta 1900-luvun puolelta, tilattoman väes- tön alakomitean tekemä selvitys v:lta 1901. 108 Selvitettäessä peltoalan suuruutta on lähdettävä tästä taaksepäin. Samantapaisiin tilakohtaisiin arvioihin perustuvat myös virallisen tilaston pel- toalalaskelmat vv. 1880—1885, joiden pohjatiedot ovat kunnallislautakuntien keräämiä. 109 Tilaston heikkoutena on kuitenkin sen moniportaisesta laatimista- vasta johtunut heikko kontrolli ja ilmeiset arviointiverheet sekä ennen kaikkea pelto-käsitteen horjuvuus. Suurin piirtein samanlaisella menetelmällä kerättiin Uudenmaan peltoalatiedot maataloustiedustelussa v. 1876, joskin perustietojen kerääjinä olivat yksityishenkilöt eikä viranomaiset. 110 Aikaisemmat peltoalatiedot taas perustuvat maanmittauksista saatuihin tietoi- hin, joiden peruskeräys suoritettiin vv. 1842—45. Tietoja täydennettiin 1860- luvun puolivälissä ja niiden perusteella arvioitiin Suomen peltopinta-ala vv. 1813 ja 1864.111 Mittausten eriaikaisuudesta johtuen kyseessä ovat arvioluvut, joiden laskemistapaa on myöhemmin hyvinkin kirpeästi kritisoitu. Sitä paitsi tietojen täydentämisvaiheessa 1860-luvulla on suuri joukko tiloja (kaikki vv. 1842/45— 1864 uudestaan mitatut) tullut otetuksi tilastoon kahteen kertaan. Jo laskelmien lähtökohta on täten ollut virheellinen. Uudenmaan läänin kuvernööri esittää viisivuotiskertomuksissaan vv. 1851—65 myös tietoja lääninsä peltopinta-aloista. 112 Tietojen alkuperä jää epäselväksi, https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 128 mutta mahdollisesti on kyseessä em. maanmittaustilaston täydentäminen viran- omaisten antamilla tiedoilla pellonraivauksesta. Pahimpana vaikeutena peltoalakehityksen selvittämisessä on kuitenkin pellon käsitteen muuttuminen 1800-luvun jälkipuoliskolla, joka tuntuu myös peltoala- tilastoissa ja vaikeuttaa eriaikaisten lukujen vertailua. 1700-luvulla ja 1800- luvun alkupuolella ei suoviljelyksiä luettu missään tapauksessa peltoihin. Suovil- jelykset, joita raivausmenetelmänsä mukaan kutsuttiin kytömaiksi, oli erillinen tiluslaji, joka usein rinnastettiin niittyihin, mutta ei koskaan peltoihin. Kun 1800-luvun jälkipuoliskolla toisaalta pelloissa alettiin viljellä heinää, ja toisaalta suoviljelyn menetelmät alkoivat siirtyä vanhasta kydöttämisestä enemmän pel- lonraivauksen tapaisiin menetelmiin, alettiin suoviljelykset myös kydöttämällä tehdyt rinnastaa peltoihin ja lukea peltomaaksi. Tämä kehitys heijastuu myös peltoalatilastoissa. Ensimmäisistä isojaoista 1700-luvulta aina 1800-luvun lopun tilusmittauksiin saakka maanmittarit rinnas- tivat kytömaat niittyihin. 113 Toisinaan kytömaan ala mainitaan tilusselityksessä erikseen, mutta luetaan kuitenkin loppuyhteenvedossa niittyihin, toisinaan taas kydöt ja niityt esiintyvät erittelemättä saman nimikkeen alla. Maanmittaukseen perustuvissa tilastoissa kytömaat sisältyvät niittyihin eikä peltoihin. Vuosilta 1813 ja 1864 laskettuihin peltoalalukuihin ei näin ollen sisälly lainkaan kytömaita. Aivan päinvastainen on tilanne v:n 1901 peltoalatilastossa. 114 Siinä kytömaat on johdonmukaisesti rinnastettu peltomaihin, joten kaikki kytöniitytkin esiinty- vät siinä peltoina. Rinnastuksen voi sanoa perustuvan sekä suo- että peltoviljelyn muuttuneeseen luonteeseen, ja kun tietojen keruu tapahtui kunnallisten viran- omaisten avulla, tulokset olivat riippumattomia vanhasta tiluslajiluokittelusta. Seurauksena oli peltomaakäsitteen laajeneminen siinä määrin, että v:n 1901 peltoalaluvut eivät ole suoranaisesti vertailukelpoisia aikaisempien maanmittaus- tilastoihin perustuvien peltoalalukujen kanssa. Luvut ovat käsitteellisestikin yhteis- mitattomia. Virallisen taloustilaston peltoalatiedot vv. 1880 ja 1885 ovat kytömaiden osalta varsin epämääräisiä. Paikoitellen on kytömaat luettu peltoihin, paikoitellen ei. Vertailu maanmittaustietojen ja v:lta 1881 säilyneen tilakohtaisen perusaineiston välillä osoittaa, että ainakin suomalaisella Etelä-Pohjanmaalla kytömaat on luettu pelloiksi, mikä vaikuttaa suuresti tämän voimakkaan kydönpolttoalueen peltoala- lukuihin. Sen sijaan Savossa, jossa myös oli paljon kytömaita, ei Kuopion eikä Mikkelin läänissäkään näytä kytömaita olevan lainkaan mukana peltoalaluvuissa. Epäyhtenäisen käytännön tähden 1880-luvun peltoalatiedot eivät ole sinänsä verrattavissa sen paremmin aikaisempiin kuin myöhäisempiinkään peltoalatie- toihin. 115 Perinnäisen maatalouden aikana kytömaat eivät vielä olleet rinnastettavissa peltoihin, joten pyrittäessä selvittelemään 1880-lukua varhaisempaa peltoalake- hitystä, olisi kytömaat saatava eroteltua pois peltoalaluvuista. Tämä ei ole täysin mahdollista, mutta v;n 1881 tilastoperusaineiston vertaaminen suunnilleen saman- aikaisiin tilusmittauksiin, joissa kytömaat on mainittu erikseen, antaa jonkinlai- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 129 sen mahdollisuuden arvioida kytömaiden osuutta 1880-luvun peltoalatilastossa. Samalla se antaa mahdollisuuden arvioida tämän tilaston luotettavuutta muis- sakin suhteissa. Vertailun paljastamat muutkin virhetekijät on otettu huomioon tehtäessä taulukossa 16 esitettyä arviota v:n 1880 peltoalasta. Verrattaessa näin saatuja lukuja 1860-luvun lopulla tehtyyn arvioon pelto- pinta-alasta v. 1864 voi heti todeta lukujen yhteensoveltumattomuuden. V:n 1864 arviossa päädyttiin 1 690 822 tynnyrinalaan eli 835 266 hauin, mikä on suurempi luku kuin v:n 1880:n peltoalalaskennassa saatu 830 115 ha:n peltoala. 116 Jälkimmäisessä luvussa on lisäksi mukana kytömaita, jotka puuttuvat edellisestä arviosta kokonaan. Jo edellä on huomautettu siitä kritiikistä, jota v:n 1864 arvion laatimistapa on saanut osakseen ja niistä suoranaisista laskuvirheistä, joita arvion perusaineistosta tapaa. Kun tulokset ovat siinä määrin yhteensoveltumat- tomia myöhempien laskelmien kanssa kuin mitä yllä on todettu, onkin aivan ilmeistä, että koko arvio on mennyt pahasti vinoon. Silti sitä yhä vielä tapaa peltoalamme kehitystä käsittelevissä esityksissä nykyaikaisiin luotettaviin tilastoihin täysin rinnastettuna samoin kuin samassa yhteydessä esitettyä merkillisellä tavalla laskettua keskiarvoa, jonka pitäisi ilmaista peltopinta-ala v. 1813. Kumpikin arvio on tosin tilastohistoriallisesti mielenkiintoinen yritys arvioida Suomen peltoala, mutta todellisesta peltoalakehityksestä ne eivät kerro käytännöllisesti katsoen mi- tään. Niiden rinnastaminen myöhempiin peltoalatilastoihin antaa aivan mieli- valtaisen kuvan peltoalan kehityksestä maassamme. Todellista peltoalakehitystä on äärimmäisen vaikea arvioida, kuten seuraavasta esityksestä ilmenee. Vaikka v:n 1864 ja 1813 arvioita tehtäessä onkin menty pahasti vinoon, on materiaalia käsiteltäessä sovellettu erästä menetelmää, joka paremmista lähtö- kohdista lähdettäessä olisi saattanut viedä luotettavampiin tuloksiin. Tämä on sa- mojen tilojen eriaikaisten mittausten perusteella saatava peltoalan keskimääräi- sen kasvunopeuden määrittely. Täten voitaisiin lähteä aikakauden lopun, siis lähinnä v:n 1880 peltoala-arviosta taaksepäin. Menetelmän soveltamisen tiellä on kuitenkin monia vaikeita esteitä. Suurim- pana esteenä on vanhimpien mittausten eriaikaisuus. Länsi-Suomen peltoalueella ovat vanhimmat mittaukset jo 1600-luvulta ja suuri osa isojaon mittauksia teh- tiin 1700-luvun jälkipuoliskolla. Itä-Suomesta pääosa vanhimmista mittauksista on tehty vasta 1800-luvulla. Vain Pohjois-Savosta ja osasta Keski-Savoa on iso- jaon mittauksia tehty 1770-luvulta alkaen. Kun ottaa huomioon maatalouskehi- tyksessä eri alueilla tapahtuneet muutokset, eivät näin eriaikaisten mittausten perusteella saatavat peltoalan kasvuluvut ole riittävästi yhteismitallisia koko maan peltoalan kasvun määrittämiseen. Joitakin yleispiirteisiä vertailuja voidaan kuiten- kin tehdä. Peltoalan kasvua edellä selostettua menetelmää käyttäen voidaan arvioida Ete- lä- ja Länsi-Suomen peltoalueen kohdalla, siis Uudellamaalla, Varsinais-Suomes- sa, Satakunnassa ja Hämeessä. Kun lisäksi Etelä-Pohjanmaalta on säilynyt edel- lä mainittujen maakuntien kanssa likimain vertailukelpoisia tietoja, voidaan me- netelmää soveltaa lähes koko peltoviljelyalueeseen. 9 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 TAULUKKO 16 TABLE 16. Suomen peltoala 1800-luvun loppupuolella. Finland’s arable land in the late IBoo’s. 1. Suomen peltoala hehtaareina vv. 1880—1901 virallisen tilaston mukaan. Finland’s arable land in hectares according to official statistics, 1880— 1901. Lääni Province 1880 1890 1900 1901 Uudenmaan lääni Province of Uusimaa 102 034 110 000 132 000 186 312 Turun ja Porin lääni Province of Turku—Pori 166 274 194 000 227 000 353 306 Hämeen lääni Province of Häme 96 184 117 000 162 000 206 509 Viipurin lääni Province of Viipuri 99 284 113 000 163 000 163 287 Mikkelin lääni Province of Mikkeli 64 707 79 000 113 000 93 060 Kuopion lääni Province of Kuopio 73 370 92 000 118000 112482 Vaasan lääni Province of Vaasa Oulun lääni Province of Oulu 171 431 205 000 258 000 364 064 56 821 70 000 94 000 89 052 Koko maa Total 830 115 980 000 1 267 000 1 568 072 2. Arvio Suomen peltoalasta v. 1880 ilman kytömaita. Estimates of Finland’s arable land hectares without burned-over marsh land, 1880. Lääni Province ha Uudenmaan lääni Province of Uusimaa 110 000 180 000 115 000 100 000 65 000 75 000 115 000 50 000 Turun ja Porin lääni Province of Turku—Pori Hämeen lääni Province of Häme Viipurin lääni Province of Viipuri Mikkelin lääni Province of Mikkeli Kuopion lääni Province of Kuopio Vaasan lääni Province of Vaasa Oulun lääni Province of Oulu Koko maa Total 810 000 130 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 131 3. Peltohehtaaria henkeä kohti v. 1880. Arable land per capita, 1880. Lääni Province Maaseutuväestö Koko väestö Rural population Whole population Uudenmaan lääni Province of Uusimaa 0.72 0.54 0.59 0.52 0.56 0.52 0.35 0.33 0.40 0.39 0.30 0.29 0.34 0.32 0.26 0.24 0.43 0.39 Turun ja Porin lääni Province of Turku—Pori Hämeen lääni Province of Häme Viipurin lääni Province of Viipuri Mikkelin lääni Province of Mikkeli Kuopion lääni Province of Kuopio Vaasan lääni Province of Vaasa Oulun lääni Province of Oulu Koko maa Whole Finland Peltoalaluvut v:n 1880 arvion mukaan (osataulukko 2). Arable land areas from estimate, 1880 (part 2.). Lähteet: SVT II: 4,6, 8. SVT V1:29. Tilattoman väestön alakomitean tutkimuksia VI (J. H. Vennola, Maanomistus Suomen maalaiskunnissa). Tällä menetelmällä on peltoalan kasvua pyritty selvittämään otantatutkimuk- sessa, jonka olen tehnyt Maanmittaushallituksen tiluskarttoihin liittyvien pinta- alatietojen pohjalla. 117 Tutkimukseen on otettu kahdesti mitattuja tiloja, jotka on ensimmäisen kerran mitattu vv. 1770—1800 (Vaasan läänissä 1750—80) ja toisen kerran vv. 1850—1880. Kahteen kertaan näinä ajanjaksoina mitattuja tiloja on siksi vähän, että tietojen löytyminen on määrännyt otannan. Tämä on rajoittanut tutkimusta myös alueellisesti, sillä 1700-luvun tiedot perustuvat kokonaan isojakomittauksiin, joita tällä vuosisadalla ei ehditty ulottaa koko maa- han. Kartta-aineistosta saatujen tietojen lisänä on käytetty 1840-luvullamaanmit- tauskonttoreissa tehtyjä ja 1860-luvulla täydennettyjä ns. tilastollisia pitäjäntau- luja (statistiska sockentabeller), joihin täydennyksen yhteydessä on tullut kaksin- kertaisia merkintöjä. Kaikkiaan on tutkittu 1199 isojaon aikaista kantatilaa. Kun ison jaon aikana yleisenä käytäntönä oli tehdä peltojako ja niittyjäkö erikseen, puuttuu osasta tiloja tiedot 1700-luvun niittyaloista. Niityistä on tietoja 1160 kantatilalta. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 TAULUKKO 17 TABLE 17. Peltoalaotantatutkimuksen aineisto. Material used in the study of arable land. Pinta-alat tynnyrinaloina Area in Finnish acres (1.22 acre). Tilaluku isojaon 1700-luvun mittaus 1800-luvun mittaus Lääni tai alue aikana—Survey made in 1700's Survey made in 1800's Province or district ~ r5.",, Peltoa Niittyä Tilojen asu- Peltoa —■Niittyä Tilojen asu- , Fields Meadows kasmäärä Fields Meadows kasmäärä — ■ encloseure u . , \i u t Number of Number of people in people in the farms the farms Uudenmaan lääni Province of Uusimaa 254* 4 212 13 664 8 353 9 888 19 195 7 795 Turun ja Porin lääni ■—• Province of Turku Pori 225* 3 916** 9 438** 3 169** 9 535** 12 297** 6812** Hämeen lääni Province of Häme 373 6 264 15 650 4 225 12 861 20 623 12 863 Eteläisen peltoviljelyalueen läänit Provinces in the southern arable land district 852 14 392 38 452 11247 32 284 52 115 27 470 Vaasan lääni Province of Vaasa 187 1472 14 947 2 416 7 417 32 622*** 8 389 Peltoviljelyalueen läänit Provinces in the arable land district 1041 15 864 53 399 13 663 39 701 87 737 35 859 Mikkelin lääni Province of Mikkeli 53 447 1101 637 1170 2 474*** 1287 Kuopion lääni Province of Kuopio 105 968 2 634 1 503 5 307 8 844*** 3 668 Kaskiviljelyalueen läänit Provinces in the burn-beating district 158 1415 3 735 2 140 6 477 11318 4 955 Huomautus: Tutkimusalue käsittää osan läänin alueesta Vaasan, Mikkelin ja Kuopion lääneissä. Vaasan läänistä tutkimusalueeseen kuuluu Etelä-Pohjanmaa, Mikkelin läänistä ennenv. 1831 Savo-Karjalan lääniin kuulunut osa ja Kuopion läänistä Pohjois-Savo. Note: The studied area includes only a part of the provinces, Vaasa, Mikkeli and Kuopio. * Kaikista taloista ei ole tietoa niittyalasta. Näitä taloja oli Uudenmaan läänissä 2 peltoalaltaan 1700-luvulla 20 t.a. ja 1800-luvulla 34 t.a. Tu- run ja Porin läänissä näitä taloja oli 37 peltoalaltaan 1700-luvulla 529 t.a. ja 1800-luvulla 1155 t.a. Information for meadows is not available for 2 farms in Province of Uusimaa and 37 farms of Province of Turku~-Pori. ** Selkeen ja Yläneen kartanot eivät sisälly lukuihin. Ne mukaanluettuina Turun ja Porin läänin luvut ovat: The manorsof Selkee and Yläne are missing from figures. Those including figures of Province Turku — Pori are: 1700-luvulla/; 700's Peltoa Fields 4 888 Niittyä Meadows 14 040 Asukkaita People 3 6 10 1800-luvulla//800'.j Peltoa Fields 11 223 Niittyä Meadows 15 203 Asukkaita People 7 596 *** 1800-luvun mittauksessa osa niittymaasta ilmoitettu kytömaaksi. Kyseessä lienee viljaakasvava kytö, joten sitä ei ole sisällytetty niittyaloihin. Näitä kytömaita oli Vaasan läänissä 2 995 t.a., Mikkelin läänissä 767 t.a. ja Kuopion läänissä 1 369 t.a. A part of burned overmarsh land is missing. Separately surveyd burned-over marsh land were possibly used in the cultivation of cereals. Its areawasin Province of Vaasa 2 995 acres,in Province of Mikkeli 767 acresand in Province of Kuopio 1 369 acres. T - 1 " 1 '" T* & co Wtott,i AtintatitttiTiiiic \f aanmittaiiahallitllktien arkiston kartta- ia aciaWiria-ainpistrm nnhialla 132 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 133 TAULUKKO 18 TABLE 18. Pelto- ja niittyalan kasvu kahdesti mitatuilla tiloilla. The increase of fields and meadows on selected farms. Lääni tai alue Keskimääräinen lisäys prosentteina 1700-luvun ja Province or district 1800-luvun mittausten välillä Average increase between surveys taken in the 1700's and 1800's, per cent Peltoa Niittyä Fields Meadows Uudenmaan lääni Province of Uusimaa 135 41 Turun ja Porin lääni Province of Turku Pori 143* 30* Hämeen lääni —■ Province of Häme 105 32 Eteläisen peltoviljelyalueen läänit Provinces in the southern arable land district 124 36 Vaasan lääni Province of Vaasa 408 119** Peltoviljelyalueen läänit Provinces in the arable land district 150 59 Mikkelin lääni Province of Mikkeli 162 124** Kuopion lääni Province of Kuopio 459 236** Kaskiviljelyalueen läänit Provinces in burn-beating district 358 203 * Yläneen ja selkeen kartanot mukaanluettuna: pelto 130 %, niitty 8 % Includings the manors Yläne and Selkee: fields 130 %, meadows 8 %. ** Lukuihin ei sisälly todennäköisesti viljaa kasvavia kytömaita. Figures do not include a part of burned-over marsh land, possibly used in the cultivation of cereals. Lähde: Taulukossa 17 esitetty aineisto. Otannan alueellinen jakaantuma selviää taulukosta 17. Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Hämeen läänit ovat mukana kokonaan v:n 1831 rajojen puitteissa. Vaasan läänin kohdalla tutkimusalue käsittää vain läänin eteläpohjalaisen osan, siis likimain nykyisen Vaasan läänin. Savosta on mukana vanhan Savo-Karjalan läänin savolainen osa, joka käsittää likipitäen nykyisen Kuopion läänin sekä Mikkelin läänin pohjoisosan. Se on ainoa itäsuomalaisen kaskialueen osa, joka joutui isojaon piiriin jo 1700-luvulla. Aineiston laadusta johtuen pääpaino tutkimuksessa on eteläisen peltoalueen kohdalla, josta on saatavissa parhaat tiedot isojaon täydennyksistä johtuen. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 134 Edustavin aineisto on saatu kokoon Uudenmaan ja Hämeen lääneistä, joissa kokonaisia kyliä jaettiin uudestaan. Turun ja Porin lääneissä uudestimittaukset olivat pääasiassa talojen jakoja ja kruununpuustellien mittauksia. Jaettujen ta- lojen kohdalla on ilmeisesti kysymys taloista, joissa peltoalan kasvu on mah- dollisesti ollut keskimääräistä suurempi. Tasoittavana tekijänä voidaan kuitenkin pitää kruununpuustellien suhteellisen runsasta osuutta aineistossa, sillä vaihtuvilla vuokraajilla tuskin on ollut samaa kiinnostusta uudisraivaukseen kuin varsinai- silla talollisilla. Etelä-Pohjanmaan uudestimittaukset ovat suurelta osalta olleet talojen halko- misia, joten keskimääräistä suurempien kasvulukujen saamisen vaara on ollut melkoinen. Savossa, jossa uudestimittaukset olivat järjestään talojen halkomisia, antaakin tutkimus aivan ilmeisesti kuvan keskimääräistä suuremmasta peltoalan kasvusta, kuten taulukkojen 16:3 ja 19 lukujen vertailusta käy selvästi ilmi. To- sin taulukon 16:3 luvut käsittävät koko vanhan Kuopion läänin, siis myös Poh- jois-Karjalan, jossa peltoala kaikesta päättäen on ollut suhteessa väkilukuun pienempi kuin Pohjois-Savossa, johon taulukon 19 luvut rajoittuvat. Savon ai- neisto on lisäksi jäänyt tutkimusteknisten vaikeuksien vuoksi suhteellisen pie- neksi, mikä on vaikuttanut haitallisesti sen edustavuuteen. Savon lukuja on sen tähden käsiteltävä tuntuvasti varauksellisemmin kuin Länsi-Suomen pelto- alueelta saatuja lukuja. Peltoalan lisääntyminen mitatuilla tiloilla ilmenee taulukoista 17 ja 18. Yrittäessä vetää johtopäätöksiä taulukoissa 17 ja 18 esitetyistä peltoalaluvuista on otettava huomioon aineiston epätasaisesta alueellisesta jakautumasta ja luon- teesta aiemmin esitetyt huomautukset. Lähinnä verrannollisia ovat Uudenmaan ja Hämeen läänin luvut, joissa mittausten luku ja niiden ajallinen hajaantuma ovat varsin lähellä toisiaan. Peltopinta-ala on kummassakin läänissä lisääntynyt mittausten välillä yli kaksinkertaiseksi, mutta Hämeen läänissä on lisääntymis- vauhti ollut huomattavasti hitaampaa kuin Uudenmaan läänissä. Turun ja Po- rin läänin luvut saattavat olla vähän liian korkeita. Jos lukuun otetaan mukaan Yläneen ja Selkeen suuret kartanot, alenee peltoalan kasvu 130 %:iin eli vähän alle Uudenmaan läänin luvun. Kartanoissa oli kuitenkin ilmeisesti tavallista pienempi peltoalan lisäys, ja kun lisäksi keskimääräinen väliaika mittausten vä- lillä on Turun ja Porin läänissä ollut hieman pienempi kuin Uudenmaan ja Hämeen lääneissä, on peltoalan kasvuvauhti Turun ja Porin läänissä arvioitava 135—140 %:n välille eli vähintään Uudenmaan läänin tasolle. Eteläisen pelto- viljelyalueen keskimääräinen peltoalan kasvu mittausten välillä lienee ollut n. 120 %:n suuruusluokkaa. Tarkkaa vuotuista kasvuprosenttia on vaikea laskea, koska isojaon jakokirja tehtiin usein vuosikausia varsinaisen mittauksen jälkeen eikä tarkka mittausvuosi läheskään aina käy asiakirjoista ilmi, mutta yleensä mittausväli oli 85—90 vuoden välillä. Keskimääräinen vuotuinen kasvuprosentti näyttää olleen siinä 1.3 paikkeilla. Verrattaessa näitä tuloksia v:n 1864 peltoala-arviota varten tehtyihin vastaa- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 135 viin laskelmiin vain Uudenmaan läänissä päädytään likimain samaan kasvulu- kuun. Turun ja Porin läänissä on tultu paljon pienempään lukuun 0.8 ja Hä- meen läänissä taas paljon suurempiin lukuihin. Näyttää ilmeiseltä, että Uudenmaan läänin kasvuprosentti on verraten lähellä todellista kasvua, mutta Turun ja Porin läänissä on peltoalan kasvua selvästi aliarvioitu ja Hämeen läänissä yliarvioitu. Aineiston suuruus on ilmoitettu varsin epämääräisesti ja näyt- tää olevan huomattavasti pienempi kuin edellä selostetussa otantatutkimuksessa ja lisäksi ajallisesti epätasaisempi. Jos peltoalan lisääntymistä lähdetään arvioimaan otantatutkimuksen osoitta- man lisäyksen perusteella lähtökohtana eteläisen peltoalueen kolmen läänin pel- topinta-ala v. 1880 n. 440 000 ha, päädytään sataa vuotta aikaisemmin eli v. 1780 vajaan 200 000 ha:n peltopinta-alaan eteläisellä peltoviljelyalueella. Muusta Suomesta on peltopinta-alan kehityksen arvioiminen ylivoimaista. Säi- lyneiden tietojen pohjalla voidaan sanoa lähinnä vain se, että peltopinta-ala on niin Pohjanmaalla kuin Itä-Suomessakin kasvanut huomattavasti nopeammin kuin eteläisellä peltoalueella. Silti peltopinta-ala oli väestöön verrattuna viimeksi mainituilla alueilla vielä aikakauden lopulla selvästi pienempi kuin eteläisellä peltoalueella, kuten taulukon 16 luvuista näkyy. Peltoviljelyn on näin ollen 1700-luvulla täytynyt keskittyä vielä voimakkaammin Etelä- ja Länsi-Suomeen kuin aikakauden lopulla 1800-luvun puolivälin jälkeen. V. 1880 voidaan arvioida maamme pelloista jotakuinkin tasan puolet olleen eteläisellä peltoalueella Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Hämeen läänissä. Vuosisataa aikaisemmin vielä paljon suurempi osa Suomen pelloista oli tällä alueella. Eteläisen peltoalueen osuus maamme pelloista lienee 1700-luvulla ylit- tänyt 2/3 kokonaispeltoalasta, vaikka Itä- ja Pohjois-Suomen peltopinta-alaa ei pystytäkään lähemmin arvioimaan. Päätelmä perustuu siihen, että kaikki käy- tettävissä olevat vähäiset tiedot viittaavat peltoalan kasvaneen Itä- ja Pohjois- Suomessa huomattavasti nopeammin kuin Länsi- ja Etelä-Suomessa. Peltoalan vai väestön kasvu nopeampaa? Perinnäiselle peltoviljelylle oli luonteenomaista, että viljelyn tuotto pinta- alayksikköä kohti ei ajanmittaan suurestikaan muuttunut. Vaikka tuotto vaih- teli alueellisesti hyvinkin suuresti, se oli vielä 1800-luvun puolivälissä suunnil- leen sama kuin 1700-luvulla eikä 1800-luvun puolivälin jälkeenkään näytä eh- tineen ennen aikakauden loppua suuresti nousta. Tuotannon lisäys tapahtui pel- toviljelyssä melkein yksinomaan peltoalaa lisäämällä. Kasvinviljelyn tuotto ei tosin perinnäisen maatalouden aikana ole samaistet- tavissa peltoviljelyn tuottoon, vaan kaski- ja kytöviljelyllä oli tärkeä osuus vil- jan tuottajana. Silti on syytä kysyä, miten peltoviljelyn tuoton kehitys suhtau- tui väestökehitykseen. Tuoton pysyessä pinta-alayksikköä kohti miltei paikal- laan, vastaus löytyy peltoalakehityksen ja väestökehityksen vertailusta. Edellä selostettuun peltoalakehitystä koskevaan otantatutkimukseen on tästä https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 136 syystä liitetty vertailu väestökehitykseen samoilla tiloilla. Kunkin tilan koko asu- kasmäärä on laskettu kumpanakin mittausajankohtana henkikirjojen mukaan. 118 Isojakomittauksen tarkkaa suorittamisvuotta ei aina ole voitu todeta, jolloin luvut on otettu jakotoimituksen päättymisvuodelta tai sitä lähinnä olevalta toi- mituksen aikaiselta vuodelta, jolta henkikirja on säilynyt. Vaasan läänin koh- dalta on 1700-luvulta tietoja vain henkirahaa maksavasta väestönosasta. Ko- konaisväestö on laskettu 1800-luvun mittausvuosilta tunnetun suhteen mukai- sesti. Hämeen läänistä ovat henkikirjatiedot 1700-luvun puolelta ilmeisesti jos- sakin määrin vaillinaisia, mutta virhetekijää ei ole voitu lähemmin verifoida. Väestön kasvuprosentti ja 1700-luvun mittauksen aikainen peltopinta-ala hen- keä kohti Hämeen läänissä on täten todennäköisesti tullut liian suureksi. Tulokset on esitetty taulukossa 19. Taulukon 19 lukuja tarkasteltaessa on otettava huomioon ennen kaikkea Hämeen läänin tilojen 1700-luvun mittausten aikainen ilmeisesti liian pieni väkiluku, joka johtuu henkikirjojen puutteellisuudesta. Täten väkiluvun kasvu on tullut liian suureksi ja samoin peltoala henkeä kohti 1700-luvun mittauk- sen aikana. Kun Turun ja Porin läänistä kokoonsaatu aineisto lisäksi on suh- teellisesti pienempi kuin Hämeen läänin, muodostuu Hämeen läänin lukujen vaikutus eteläisen peltoalueen lukuihin liian dominoivaksi. Jos tämän ottaa huomioon, jää peltoalan ja tilojen asukasmäärän kasvun väli- nen ero koko tutkitulla alueella huomattavasti pienemmäksi, joskin on ilmeistä, että Hämeen lääneissä väkiluku on kasvanut nopeammin kuin peltoala. Uuden- maan sekä Turun ja Porin lääneissä peltoala taas päinvastoin on kasvanut no- peammin kuin tilojen asukasmäärä. Kartanoissa tämä peltoalan kasvu asukas- määrään verrattuna on ollut vielä suurempaa kuin talonpoikaistaloissa. Edellä sanotun valossa näyttää siltä, että taulukon 19 lukujen osoittama pel- toalan väestön kasvua hitaampi kasvu on ainakin pääosaltaan näennäistä. To- dellisuudessa peltoala lienee kasvanut likimain samassa tahdissa kuin väkiluku ja pellon määrä henkeä kohti pysynyt suunnilleen ennallaan, jos arvioidaan ke- hitystä eteläisellä peltoalueella kokonaisuudessaan. Etelä-Pohjanmaan (Vaasan läänin) osuus tilaston aineistossa on jäänyt tie- tojen puutteessa suhteellisesti pienemmäksi kuin eteläisen peltoalueen läänien. Peltoalueen yhteenlaskettuihin lukuihin Vaasan lääni vaikuttaa liian vähän. Toisaalta keskimäärin pitempi mittausväli Vaasan läänissä aiheuttaa peltoalueen yhteislukuihin vastakkaissuuntaisen virheen. Näiden vastakkaissuuntaisten vir- hetekijöiden vaikutusta on vaikea punnita, mutta koko peltoalueen huomioon ottaen peltoalan kasvu ei liene jäänyt jälkeen väestönkasvusta. Pellon määrä hen- keä kohti on 1700-luvun loppupuolelta 1800-luvun loppupuolelle pysynyt Etelä- ja Länsi-Suomen peltoalueella likipitäen ennallaan. Uutta peltoa on raivattu suunnilleen samassa tahdissa väkiluvun lisääntymisen kanssa. Etelä-Suomessa on pellonraivaus paikoitellen saattanut jäädä hieman jälkeen väkiluvun kasvus- ta, mutta Pohjanmaalla se on ollut siitä edellä. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 137 TAULUKKO 19 TABLE 19. Peltoalan ja väkiluvun kasvu kahdesti mitatuilla tiloilla. The growth of arable land and population on selected farms. Lääni tai alue Peltoalan Tilojen Peltoa henkeä kohti Province or district kasvu asukasmäärän Fields per capita mittausten kasvu mittaus- 1700-luvun 1800-luvun välillä ten välillä mittauksen mittauksen Growth of Growth of aikana aikana arable land people on Survey made Survey made between the farms in 1700's in 1800's surveys between surveys % % ha ha Uudenmaan lääni Province of Uusimaa 135 102 0.54 0.63 Turun ja Porin lääni Province of Turku Pori 143* 115* 0.61 0.69 Hämeen lääni Province of Häme 105 204 0.79 0.56 Eteläisen peltoviljelyalueen läänit Provinces in the southern arable land district 124 144 0.63 0.58 Vaasan lääni Province of Vaasa 408 247 0.30 0.44 Peltoviljelyalueen läänit Provinces in the arable land district 150 162 0.57 0.55 Mikkelin lääni Province of Mikkeli 162 102 0.35 0.47 Kuopion lääni Province of Kuopio 459 144 0.32 0.71 Kaskiviljelyalueen läänit Provinces in the burn-beating district 358 132 0.33 0.64 * Yläneen ja Selkeen kartanot mukaanluettuna Turun ja Porin läänin luvut ovat seu- raavat: Including the manors of Yläne adn Selkee, the figures for the province of Turku Pori are: Peltoalan kasvu Growth of arable land 130 % Tilojen asukasmäärän kasvu Growth of people on the farms 110 % Peltoa henkeä kohti 1700-luvulla Arable land per capita 1700's 0.67 ha Peltoa henkeä kohti 1800-luvulla Arable land per capita WO's 0.73 ha Lähteet: Taulukossa 17 esitetty aineisto. Henkikirjat, VA. Itä-Suomen tilanteesta antaa saatu aineisto puutteellisen kuvan. Kun ver- taa saatuja Pohjois- ja Keski-Savon tietoja keskenään ja niitä kaskiviljelyn le- vinneisyydestä saatuihin tietoihin (vrt. lukua III:2 ja karttaa 2), on kehitys Pohjois-Savossa ilmeisesti huomattavasti poikennut muusta Itä-Suomesta. Pel- lonraivaus on Pohjois-Savossa ilmeisesti alkanut aikaisemmin ja ollut voi- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 138 makkaampaa kuin muualla Itä-Suomessa. Siirtyminen ratkaisevasti peltovil- jelyn kannalle on tapahtunut muuta Itä-Suomea aikaisemmin. Tosin taulukon 19 luvut antavat aineiston laadusta johtuen tästä kehityksestä ilmeisesti liioitel- lun kuvan. Joka tapauksessa peltoalan kasvu on Itä-Suomessa ollut suurempaa kuin vä- kiluvun kasvu. Peltoala henkeä kohti on ollut kaikesta päättäen lisääntymäs- sä joskin kasvun suuruudesta on vaikea sanoa mitään. Kun peltoviljelyn tuotto pinta-alayksikköä kohti pysyi koko aikakauden liki- main samana, johtaa peltoalan lisääntymistä koskeva tarkastelu tietojen puut- teellisuudesta huolimatta siihen lopputulokseen, että Etelä- ja Länsi-Suomen peltoviljelyalueella peltoviljelyn tuotto lisääntyi suurin piirtein samassa tahdis- sa kuin väkiluku. Itä-Suomessa peltoviljelyn tuotto lisääntyi ilmeisesti nopeam- min kuin väkiluku, joten peltoviljelyn kokonaistuotto koko maan huomioon ot- taenoli selvästi kasvusuunnassa väestömääräänverrattuna. Kasvinviljelyn kokonaistuotossa peltoviljely merkitsi kuitenkin vain yhtä, jos- kin hyvin tärkeää osaa. Kaskiviljelyllä ja suoviljelyllä oli kokonaistuotossa myös merkittävä osansa ja kaskiviljelyn kehitys oli vastakkaissuuntaista kuin pelto- viljelyn. Kysymykseen kasvinviljelyn kokonaistuotosta palataan myöhemmin lu- vussa 111;7. 4. SUOVILJELY YRITYKSENÄ LAAJENTAA VILJELYALAA Suoviljely ja kytöviljely Kytöviljely ja suoviljely ovat käsitteitä, joita perinnäisen maatalouden aika- na ei täysin voi toisistaan erottaa. 1700- ja 1800-luvulla näyttää nämä käsitteet usein täysin samaistetun, koska suon viljeleminen tapahtui pitkälle 1800-luvul- le miltei yksinomaan kydöttämällä. Kydöttäminen on polttoviljelymenetelmä, joka eroaa kaskenpoltosta siinä, että siinä ei tyydytä pintakasvillisuuden polttamiseen, vaan poltetaan maan pinnan turve- tai multakerrosta. Suoviljelyssä kydöttäminen merkitsi suon raa’an tai osittain maatuneen turvekerroksen polttamista. Kuivalla maalla kydöttämi- nen merkitsi ruohoturpeiden ja niiden alla olevan multakerroksen polttamista. Kuivan maan kydöttämistä esiintyi vielä 1700-luvulla Satakunnassa, Hämees- sä ja Itä-Uudellamaalla.1 Itä-Uudenmaan kauramaat, joista on aikaisemmin (s. 81) ollut puhetta, lienevät olleet alunperin kuivan maan kytöjä. Itä- Hämeessä on kuivan maan kydöttämistä käytetty myös nauriinviljelyssä. Kui- van maan kytöjen merkitys oli kuitenkin jo 1700-luvulla melko vähäinen ja näyttää 1800-luvulla kutistuneen jokseenkin mitättömäksi. Suoviljelyssä kydöttäminen sen sijaan oli koko aikakauden hallitseva viljely- menetelmä. Tosin muitakin suoviljelymenetelmiä näyttää tunnetun jo 1700- luvulta alkaen, mutta pitkälle 1800-luvulle saakka ne jokseenkin poikkeukset- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 139 ta yhdistettiin kydöttämiseen siten, että suon pinnan polttaminen kuului yhte- nä vaiheena suon viljelemiseen. Kytöviljelyn ja suoviljelyn samaistaminen ajan kielenkäytössä on täten varsin ymmärrettävää. Suon viljeleminen kydöttämällä Soiden kytöviljely näyttää Suomessa olevan kahtalaista alkuperää. Länsi- Suomen peltoalueella lähtökohtana näyttää olleen kuivan maan kydöttäminen. Kun soita alettiin ottaa viljelyyn, siirtyivät kuivan maan kydöttämisessä käy- tetyt menetelmät melkein sellaisenaan suoviljelyyn. Itä-Suomen kaskiviljelyalueel- la taas siirrettiin kaskeamismenetelmät hieman muunnettuina suoviljelyyn. Kum- mallakin alueella pyrittiin siis vanhojen totunnaisten menetelmien soveltami- seen suoviljelyyn. Ero Länsi- ja Itä-Suomen välillä ei kuitenkaan perustu yksinomaan suovil- jelyyn sovellettujen vanhojen menetelmien erilaisuuteen, vaan myöskin erityyp- pisten soiden viljelyyn. Länsi-Suomen suoviljelyn tärkeimmällä alueella Etelä- Pohjanmaalla oli runsaasti aukeita vähäpuisia soita, joissa kydöttäminen pakos- takin muodostui pelkästään turvekerroksen poltoksi ja siten oli lähellä kuivan maan kydöttämistä, jossa siinäkin turpeen poltto oli pääasia. Itä-Suomen suot taas olivat huomattavalta osaltaan puita kasvavia korpisoita, jossa kaskeamista muistuttava puiden polttaminen liittyi oleellisesti turvekerroksen polttamiseen.2 Suo oli aina ennen polttamista kuivattava, käytettiinpä mitä kydöttämisme- netelmää hyvänsä. Ojituksen suorittamisessa ei voi havaita kovin suuria alueel- lisia eroja, joskin Etelä-Pohjanmaan tasaisten peltojen viljelijät olivat tottu- neempia ojankaivajia kuin Itä-Suomen kaskitalonpojat. Ajan mittaan suon ojitus- menetelmät kuitenkin kehittyivät, ja tässä näyttää Etelä-Pohjanmaa kulkeneen etunenässä. Vanhimmassa suonojituksessa tyydyttiin yleensä kaivamaan vain las- kuviemäri ja siihen laskevat sarkaojat. Niska- ja piiriojat, jotka estivät veden valumisen ympäristöstä suoviljelyksille, näyttävät tulleen käytäntöön pääasiassa vasta 1800-luvulla.3 Ojitus oli suoviljelyssä ensimmäinen toimenpide, joka oli suoritettava useita vuosia ennen kuin suota voitiin ruveta kydöttämään. Suon kuivaus kesti Jalas- järveltä 1750-luvulta peräisin olevan tiedon mukaan 7—12 vuotta. Vasta sen jälkeen voitiin suota ruveta polttamaan.4 Suon kuivausaika näyttää ojituksen kehittyessä tuntuvasti lyhentyneen. Vuosisataa myöhemmin tyydyttiin Etelä- Pohjanmaalla yleisesti vain I—2 vuoden kuivausaikaan ojituksen jälkeen en- nen polttamista. Lyhentyneeseen kuivatusaikaan lienee suuresti vaikuttanut nis- ka- ja piiriojien käyttöönotto, sillä suon pinta painui kuivuessaan alemmas, joten ympäristöstä valui aina vettä kuivausalueelle, ellei valumista niska- ja piiriojilla estetty. Näiden ojien puuttuessa, kuten 1700-luvulla oli jokseenkin aina asianlaita, viljelyyn otettavan suoalueen kuivuminen kesti varsin pitkään. Tosin 1800-luvullakin suo oli toisinaan jätettävä kuivumaan useiksi vuosiksi, mutta tällöin oli kyseessä huonolaatuinen suo, jossa turpeen lahoaminen oli https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 140 heikkoa. Varsinkin suoviljelyn laajetessa 1800-luvun puolivälin jälkeen otettiin viljelyyn huonompilaatuisia soita, joita oli pitkään seisotettava kuivumassa ja painumassa ennen kuin poltto oli mahdollista suorittaa.5 Kun suo oli kuivunut, jatkui sen viljely Länsi- ja Itä-Suomessa erilaisin me- netelmin.6 Länsi-Suomessa, jossa ensisijaisesti otettiin viljelyyn aukeita soita, oli ensimmäisenä työnä suon kuokkiminen ja suossa monin paikoin löytyvän mätänemättömän puun ja kantojen poisraivaaminen. 1700-luvulla oli tämän jälkeen jo vuorossa kydöttäminen, mutta 1800-luvulla kuokittu suo vielä äestet- tiin ennen polttamista. 1700-luvulla tyydyttiin suo polttamaan vain yhteen ker- taan, minkä jälkeen se kynnettiin ja äestettiin tai pelkästään äestettiin ja kyl- vettiin sitten rukiille. 1800-luvulla suo poltettiin kahteen kertaan samana kesä- nä ja äestettiin polttokertojen välillä. Kun maa oli vielä kolmanteen kertaan äestetty, kylvettiin rukiinsiemen. Kun ensimmäinen ruissato oli korjattu, viljely jatkui suota vuorotellen ky- döttämällä ja ruista kasvattamalla. Ruissadon korjaamisen jälkeisenä kesänä kytömaa oli kesannon tapaan viljelemättä, ja sitä valmistettiin uuteen rukiin- kasvuun polttamalla, äestämällä ja ojia puhdistamalla, kunnes uusi ruis kyl- vettiin elokuun alussa. Kytömaa poltettiin 1700-luvulla yleensä vain yhden ker- ran, 1800-luvulla vähintään kaksi kertaa kesän aikana. Kytö antoi täten ruis- sadon joka toinen vuosi. Itäsuomalaista kytömaata viljeltiin enemmän kasken tapaan. Viljeltäväksi valittiin ensi sijassa puuta kasvavia korpisoita, varsinkin sellaisia, joissa kasvoi koivua kuten tavallisessa kaskimetsässä. Ojituksen jälkeen tai toisinaan jo sa- manaikaisesti sen kanssa kaadettiin ’’suokaski” keskikesän aikaan. Poltto ta- pahtui seuraavana kesänä tavallisesti kahteen kertaan. Itäsuomalaisessa kydös- sä poltettiin näin samalla sekä suolla kasvavat puut että pintaturve. Kannot jätettiin yleensä ensimmäisenä vuonna koskematta paikalleen, mutta ainakin 1800-luvullane raivattiin myöhemmin pois. Itäsuomalainen kytöviljelymenetelmä erosi lisäksi länsisuomalaisesta siinä, että suota ei ennen polttoa lainkaan kuokittu tai äestetty. Vielä pitkälle 1800-luvul- le rukiinsiemen kylvettiin kokonaan muokkaamattomaan tuhkaiseen kytömaa- han kohta polton jälkeen. Vasta kylvön jälkeen maa kynnettiin kaskisahralla tai kuokittiin, mutta vain keveästi siemenen multaamiseksi. Länsisuomalaiseen ky- töviljelyyn oleellisesti kuuluvaa turpeiden irti kuokkimista ei Itä-Suomessa lain- kaan suoritettu. Vasta verrattain myöhään 1800-luvulla ruvettiin Itä-Suomes- sakin kytömaata muokkaamaan ennen ensimmäistä kylvöä, mutta tällöinkin vasta, kun suo oli jo kahteen kertaan poltettu ja valmistauduttiin rukiin kyl- vöön. Tällöinkään ei ollut kysymys turpeiden irrottamisesta polttoa varten, mikä länsisuomalaisessa kytöviljelyssä oli kuokkimisen päätarkoitus. Itäsuoma- lainen kytö poltettiin turpeita irrottamatta. Kytöviljelyn myöhemmissä vaiheissa ei ollut enää sanottavaa eroa länsisuo- malaisen ja itäsuomalaisen menetelmän välillä. Itä-Suomessakin kytö seisoi ’’ke- santona” joka toinen vuosi, jolloin se äestettiin eli karhittiin ja poltettiin. Itä-Suo- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 141 messa näyttää kuitenkin säilyneen tapa polttaa kytö vain kerran kesän kuluessa. Vanhemmassa kytöviljelyssä näyttää viljellyn vain ruista. 7 Itä-Suomessa otet- tiin jo verraten varhain rukiin jälkeen vielä yksi kaurasato. Rukiin jälkei- nen kaura olikin kaskiviljelyssä varsin yleistä ja lienee siitä siirtynyt suovil- jelyyn. Itä-Uudenmaan kauramaat (kts. s. 81), jotka ovat vanhoja kuivan maan kytöjä, tuntuvat myös vaikuttaneen kauranviljelyyn kydötetyillä suomailla. Itä- Uudenmaan suoviljely olikin 1800-luvulla joko yhdistettyä rukiin ja kalan- viljelyä tai pelkästään kauranviljelyä. Myös naurista näyttää kaskiviljelyn esi- merkin mukaan ruvetun viljelemään suokydöissä. Kauranviljelyn voimistuessa Länsi-Suomessa 1800-luvulla ruvettiin sitä har- joittamaan sielläkin kytömailla. Kaura ei kuitenkaan Itä-Uuttamaata lukuun- ottamatta päässyt kytömaiden pääviljaksi, vaan ruis säilytti hallitsevan aseman- sa suoviljelyssä niin lännessä kuin idässäkin. Vasta uudet suoviljelymenetelmät 1800-luvun lopulla saivat aikaan sen, että kaurasta tuli suoviljelmien tärkein viljalaji.8 Perinnäisen maanviljelyn aikana ruis oli suoviljelyn pääasiallisin ja usein ainoa vilja. Pelkän kydöttämisen avulla suota ei saatu pysyvään viljelyyn, sillä polttovil- jelynä kydöttäminen vain kulutti maan luontaisia ravinnevarastoja edistämät- tä millään tavoin niiden uusiutumista. Niin kauan kun polttoa käytettiin suon pintasammaleen hävittämiseen, se ei aiheuttanut pysyvää vahinkoa, mutta alem- pien jo lahonneiden turve- ja mutakerrosten polttaminen oli suoranaista ryös- töviljelyä. Tässä mielessä kydöttäminen oli vaarallisempaa kuin kaskeaminen, sillä kaskenpoltossa oli pääasiana pintakasvillisuuden polttaminen ja pintakas- villisuus kykeni ajanmittaan uusiutumaan, mutta kydöttäessä paloi itse humus- kerros, jonka uusiutuminen oli monin verroin hitaampaa. Jos suo poltettiin poh- jamaata myöten, siinä ei ollut vuosikymmeniin juuri mitään kasvillisuutta. Kydötettäessä pelkästään viljanviljelyä varten viljasatoja otettiin, kunnes suo oli palanut pohjiaan myöten. Pahimmassa tapauksessa taitamaton poltto saat- toi hävittää koko humuskerroksen yhdellä kerralla. Tällöin saatiin suosta vain yksi sato, joskin usein varsin hyvä. Toisaalta taas paksuturpeisia soita varovas- ti kydöttämällä saatiin hyvinkin monta viljasatoa, ennen kuin suo oli palanut pohjiaan myöten. Kydöttämällä pelkästään viljan kasvatusta varten tultiin kui- tenkin ennemmin tai myöhemmin siihen pisteeseen, että suoraivio oli jätettävä täysin käyttökelvottomaksi joutomaaksi. Jos kytöviljelyn tarkoituksena oli viljanviljelyn lisäksi pysyvien suoniittyjen saanti, suota varottiin polttamasta liian kauan. Useimpien tietojen mukaan kytömaasta otettiin tällöin 3—4 satoa ennen kuin se jätettiin heinänkasvuun. Paksumultaisilla soilla voitiin ottaa kuusikin ruissatoa peräkkäin ennen niityk- si jättämistä. Kun ruissato saatiin joka toinen vuosi, kesti viljanviljelykausi suol- la 6—12 vuotta ennen sen niityksi jättämistä. Kauranviljely ei näytä varhaisem- min kuuluneen sellaiseen suoviljelyyn, jossa suo pyrittiin jättämään niityksi, mutta 1800-luvun puolivälissä Uudellamaalla, jossa kauranviljely suolla oli yleisempää kuin muualla, suo saatettiin jättääniityksi myös kauran jälkeen.9 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 142 Sekoitus- ja peittoviljelymenetelmät Suon jättäminen kydöttämisen jälkeen niityksi ei sekään sinänsä merkinnyt pysyvää suoviljelyä. Suoniityltä tyydyttiin yleensä vain jatkuvasti niittämään siinä kasvavaa luonnonheinää ilman, että tehtiin mitään jatkuvan heinänkas- vun hyväksi. Vasta kun kydötetylle suolle ruvettiin tuomaan maanparannus- aineita, savea ja hiekkaa, oli otettu ensimmäinen askel suon saattamiseksi py- syvään viljelyyn. Saven ja hiekan käytöstä suoviljelyksillä puhuvat ensi kertaa Pehr Adrian Gadd, David Cneiff ja G. F. Aurenius 1700-luvun loppupuolella, ja esityksis- tä käy ilmi, että saven ja hiekan sekoittamista oli ainakin paikoitellen käytetty Suomessa. 10 Gadd, joka lienee lähinnä saanut tietonsa Länsi-Suomesta, puhuu sekä savesta että hiekasta, samoin Cneiff, mutta Savossa pappina toiminut Au- renius vain hiekasta. 1800-luvun alkupuolen tiedoissa puhutaan sekä hiekan että saven käytöstä, mutta myöhemmin 1800-luvulla savi näyttää muodostu- neen melkein yksinomaiseksi suoviljelysten maanparannusaineeksi. Vuosisadan lopun maataloustutkijat totesivat suoviljelysten saveamisen erikoisesti suoma- laiseksi ilmiöksi, jolle ei löytynyt vastinetta Skandinaviasta eikä muualtakaan Länsi-Euroopasta. 11 Suoviljelysten saveaminen näyttää varhaisimmin yleistyneen Etelä-Pohjan- maalla, jossa se jo 1800-luvun alkupuolella oli ilmeisesti laajalti tunnettua.12 Pohjanmaan paksusammaleisilla rahkasoilla sitä kuitenkin edelsi useampivuoti- nen kydöttäminen, ja saveamiseen ryhdyttiin vasta, kun oli päästy käsiksi rah- katurpeen alla olleeseen mutakerrokseen. Tällöin saveaminen liittyi usein kytö- maan niityksijättöön. Suoviljelyksen saveamisessa käytettiin kahta eri menetelmää, sekoitusmenetel- mää ja peittämisraenetelmää. Kumpikin periytyvät jo 1700-luvulta, sillä Gadd ja Aurenius puhuvat sekoitusmenetelmästä ja Cneiff peittämismenetelmästä. 13 1800-luvun loppupuolella tosin peittämismenetelmän keksijöinä pidettiin ylei- sesti kahta tyrnäväläistä talonpoikaa Heikki Haatajaa ja Eljas Junkkalaa, jotka 1840-luvulla olivat ottaneet peittämismenetelmän käytäntöön. 14 Menetelmä on kuitenkin sama kuin Cneiffin edellisellä vuosisadalla kuvaama. Ilmeistä kui- tenkin on, että sekoitusmenetelmää alettiin käyttää aikaisemmin kuin peittä- mismenetelmää. Näiden menetelmien ero on lähinnä siinä, että sekoittamismenetelmässä savi pyrittiin heti ennen viljankylvöä mahdollisimman hyvin sekoittamaan turvemaa- han, kun taas peittämismenetelmässä savi jätettiin turvemaan pinnalle, ja sie- men kylvettiin siihen. Vasta kun saven alla ollut sammalturve oli maatunut, suoritettiin perusteellisempi muokkaus. Eteläpohjalainen sekoitusmenetelmä, jota näyttää käytetyn eniten, on ai- nakin varhaisemmin liittynyt läheisesti siihen viljelyvaiheeseen, jolloin kytö- maa jätettiin niityksi. 15 Ensin otettiin neljä tai viisi ruissatoa tavalliseen tapaan kydöttämällä ja sitten vasta ryhdyttiin suon saveamiseen. Savea ajettiin taval- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 143 lisesti n. 600 kuormaa hehtaarille, se hajotettiin ja sekoitettiin suomaahan kyn- tämällä ja äestämällä. Tämä sekoitettu maa poltettiin vielä kertaalleen ja siihen kylvettiin jälleen ruis. Yhden ruissadon jälkeen suoviljelmä jätettiin kuitenkin niityksi. Edistyneimmät maanviljelijät kylvivät rukiin jälkeen heinänsiementä, mutta useimmiten jäätiin odottamaan maan luonnonvaraista siementymistä. Savettua suoniittyä ei kuitenkaan enää tavallisesti jätetty kokonaan oman onnensa nojaan. Kun heinänkasvu vuosien mittaan oli huonontunut, suoniitty savettiin uudestaan ja savi sekoitettiin kyntämällä ja äestämällä. Sitten maa ky- dötettiin kertaalleen ja siitä otettiin yksi ruissato 1800-luvun loppupuolella vaihtoehtoisesti kaurasato ja viljelmä jätettiin uudestaan niityksi. Tästä vil- jelytavasta oli lyhyt askel koppeliviljelyksen tapaiseen vilja—heinä-vuorovilje- lyyn, joten sekoitusmenetelmä johti vähitellen säännölliseen suopellon viljelyyn. Säännölliseen viljelyyn lienee yleisimmin päästy vasta 1800-luvun lopulla, siis seuraavana aikakautena. Saveamisen yleistyessä näyttää myös saveamisen ajankohta muuttuneen. Sa- veaminen suoritettiin ellei rahkasammalkerros ollut ylen paksu jo ennen viljan viljelyä. 16 Tällöin suo paloi heikommin, ja liiallisen polton haitat saatiin helpommin vältettyä. Saveamisen siirtyminen ennen viljanviljelyä tapahtuvaksi tuntuu yleistyneen vasta 1800-luvun loppupuolella. Peittämismenetelmän käyttö suoviljelyssä näyttää saaneen jalansijaa jonkin verran myöhemmin kuin sekoitusmenetelmän. Eniten käytetty ’’Tyrnävän me- netelmä” on lähtenyt leviämään 1840-luvulla ja itäsuomalainen ’’Reiniuksen menetelmä” on peräisin vasta 1870-luvulta.17 Kummassakin tapauksessa savi ja muu ojamaa levitettiin kuokkimattomille ja kyntämättömille saroille. Vil- jelmä tehtiin aina metsää kasvavalle suolle. Tyrnävän menetelmässä puut vie- tiin pois suolta ja oksat poltettiin savetulle maalle levitettyinä, jolloin pinta kär- ventyi. Muuta polttoa ei suoritettu. Reiniuksen menetelmässä ei suota lainkaan poltettu. Maata ei myöskään muokattu, vaan vilja kylvettiin sekoittamatto- maan maahan. Tyrnävän menetelmässä siemenkin mullattiin savella tai oja- maalla peittäen. Reiniuksen menetelmää käytettäessä siemen sekoitettiin äestä- mällä. Kummassakin menetelmässä suo jätettiin yhden sadon jälkeen niityksi, johon kylvettiin heinänsiemen. Vasta kun turve ja juuret olivat lahonneet, suo- viljelmä muokattiin kunnolla uudelle viljasadolle. Peittämismenetelmä tuntuu yksinkertaiselta ja alkeellisemmalta kuin sekoi- tusmenetelmä. Siihen liittyy kuitenkin pari uudenaikaiselle suoviljelylle omi- naista piirrettä, jotka selittänevät sen nuoruuden: suon lannoittaminen karjan- lannalla ja heinänsiemenen kylväminen. Ilman lannoittamista ei ensimmäistä satoa olisi lainkaan saatu ja Reiniuksen menetelmässä sen valitetaan silti jää- neen huonoksi. Heinäsato oli peittämismenetelmässä pääasia ja sekin edellytti kylvöheinän käyttämistä. Vasta kun heinänviljely tuli suoviljelyssä pääasiaksi, oli peittämismenetelmän käyttämiselle edellytyksiä. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 144 Suoviljelyn tuotto Tiedot suoviljelyn tuotosta ovat varsin vaihtelevia. Yleensä näyttää viljan- viljely suossa olevan lähinnä verrattavissa kaskiviljelyyn, varsinkin kun suoky- dössä viljeltiin yleisesti kaskiruista. 18 Voimakas kydönpoltto on ollut tuottavuu- deltaan lähellä huuhtaviljelyä. Se antoi yhden tai korkeintaan kaksi hyvää sa- toa kuten huuhta, ja sen jälkeen suoviljelmä koki huuhtamaan kohtalon, se oli täysin mahoa ja tuottamatonta. Huuhtamaa sentään kykeni saamaan kasvukel- poisuutensa takaisin 40—60 vuodessa, mutta pohjiaan myöten poltettu suomaa tarvitsi uudistuakseen paljon pitemmän ajan. Ne korkeintaan pari satoa, jotka voimakkaasti kydötetystä suoviljelmästä saatiin, olivat kaikesta päättäen jyvä- luvultaan huuhdan tasoa, usein jopa 30—40-kertaisia kylvömäärään verrattu- na. Kun kytöruis kylvettiin yhtä harvaan kuin huuhtaruiskin B—l2 kappaa tynnyrinalalle ja ruistyyppi oli sama olivat pinta-alasadotkin samaa luok- kaa. Se mitä aikaisemmin (s. 65) on esitetty huuhdan tuottavuudesta, pitää ilmeisesti paikkansa myös voimakkaasti kydötettyihin suoviljelmiin nähden. Vil- jelymenetelmien erolla Länsi- ja Itä-Suomen välillä näyttää olleen vähemmän merkitystä kuin polton voimakkuudella suota kydötettäessä. Varovainen kydöttäminen sen sijaan vei kytöviljelyn tuoton lähelle tavallis- ta kaskea. Böckerin kokoelman ja eräiden muidenkin tietolähteiden mukaan jyväluku oli yleensä lähellä tavallisen kasken jyvälukuja. 10 Kun vielä ruislaatu ja kylvötiheys olivat lähes samat, saatiin likimain samansuuruisia pinta-alasa- tojakin. Aikaisemmin esitetyt luvut tavallisen kasken satoisuudesta pitänevät paikkansa myös varovasti kydötettyjen soiden kohdalla (s. 66). Hyötypinta- ala vain oli suoviljelmällä suurempi kuin kivisessä kaskessa. Suoviljelmä oli sii- näkin suhteessa edullisempi, että tavallisen kasken paikan kasvaessa uutta met- sää suo oli niittynä ja antoi heinää viljanviljelykausien välillä pitempään kuin kaskiaho. Sekoitusmenetelmien vaikutuksesta suoviljelyn tuottoon ovat tiedot varsin ha- tarat. Kun 1900-luvun alussa ruvettiin tutkimaan saveamisen vaikutusta soiden tuottoon, oli kydöttämisestä jo kokonaan luovuttu ja kokeet tehtiin lisäksi kau- ralla eikä rukiilla, jota soissa aikaisemmin melkein yksinomaan viljeltiin. 20 Ko- keissa todettiin, että jo pelkästään saveaminen lisäsi polttamattoman suon tuot- toa varsin tuntuvasti. Kydötetyllä suolla ero oli ilmeisesti paljon pienempi ja saveaminen lienee lähinnä korvannut polton voimakkuuden vähenemisen. Sa- veamisen päämerkitys lieneekin ollut suon kasvukyvyn ylläpitämisessä eikä ky- töviljelystä saadun tuoton lisäämisessä. Suoviljelyn merkitys pitkällä tähtäyksellä oli kuitenkin enemmän niittyalan ja heinäntuotannon lisäämisessä kuin viljantuotannossa. Länsisuomalaisessa suo- viljelyssä kydöstä saadut niityt merkitsivät viljanviljelyn ohella varsin paljon jo 1700-luvulla. Niin varhain kuin 1750-luvulla voitiin todeta Jalasjärven niit- tymaiden olleen pääasiassa niityksi jätettyjä kytömaita, ja myöhemmin on sa- mantapaisia tietoja monesta muustakin pitäjästä. 21 Niittyjen saamisen mer- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 145 kitystä kytöviljelyssä osoittaa sekin, että isojaon aikana vakiintui käytäntö merkitä maanmittausasiakirjoissa kaikki kytömaat niittyalaksi. Vasta vilja-hei- nä-vuoroviljely n käytäntööntulo kovan maan pelloissa 1800-luvulla, joka vei suoviljelyn lähemmäs peltoviljelyä, rupesi 1800-luvun lopulla horjuttamaan tä- tä käytäntöä. Vaikka kytömaiden merkitsemisessä niityiksi heijastuukin viran- omaisten käsitys suoviljelyn tarkoituksesta, oli sen takana ilmeisesti kuitenkin laajamittainen käytäntö. Suoviljelyä koskevista kuvauksista saa kuitenkin sen vaikutelman, että niittyjen saantia pidettiin länsisuomalaisessa suoviljelyssä pal- jon tärkeämpänä kuin itäsuomalaisessa. Tässäkin näkyy itäsuomalaisen suovil- jelyn läheinen yhteys kaskiviljelyyn. ’’Suokaskella” oli sama tehtävä kuin kovan maan kaskella: viljantuotanto. Suoviljelyn levinneisyys 1700- ja 1800-luvuilla Suoviljelyn alku on varhaisemmin sijoitettu Etelä-Pohjanmaalle ja sen kek- sijänä pidetty Isonkyrön kirkkoherraa Isak Brenneriä (1603—70), mutta tämä ei ilmeisestikään pidä paikkaansa.22 Brenner oli tosin suuri suoviljelyn edistä- jä, mutta itse suoviljely oli Suomessa ilmeisesti vanhempaa perua, joskin vielä 1600-luvulla vähän käytetty viljelytapa. Brennerin ansioksi voitaneen kuiten- kin lukea suoviljelyn nopea yleistyminen Etelä-Pohjanmaalla 1600-luvun lopul- la. Vanhaan eteläpohjalaiseen suoviljelyyn kuului kuitenkin suon voimakas ky- döttäminen ja suot tulivat nopeasti loppuun poltetuiksi. Soiden nopea loppuunpolttaminen lienee ainakin osittain ollut syynä suo- viljelyn ilmeiseen taantumiseen 1700-luvun alkupuolen Pohjanmaalla. Vasta 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella suoviljely näyttää taas voittaneen alaa runsassoisella Pohjanmaalla. 1800-luvun alkupuolella voidaan todeta etelä- pohjalaisen suoviljelyalueen laajentuneen etelässä Pohjois- ja Ala-Satakuntaan (kartta n:o 6). Kokonaan erillään Länsi-Suomen suoviljelyalueesta, jonka keskustana oli Etelä-Pohjanmaa, oli ilmeisesti jo 1600-luvulta alkaen Itä-Suomen suoviljely- alue, joka myös viljelytapojensa kohdalla erosi länsisuomalaisesta suoviljelystä. Tällä alueella oli suoviljely ainakin 1700-luvun jälkipuolelta alkaen voimakkaas- ti laajenemassa. Kaskimaiden väheneminen siirsi polttoviljelyä yhä enemmän suomaille. Kun Itä-Suomessa viljelyyn otettiin vain puita kasvavaa suomaata, ei voida vetää selvää rajaa kaskeamisen ja kydöttämisen välille, mikä näkyy myös suoviljelyä koskevien tietojen epämääräisyydessä ja ristiriitaisuudessa. Suoviljelyalue näyttää Itä-Suomessa olleen paljon laajempi kuin Länsi-Suo- messa. Se käsitti 1830-luvulla koko Savon ja suurimman osan Pohjois-Karja- laa. (kartta n:o 6). Etelässä se ulottui Länsi-Karjalan sisämaahan, Lappeen— Luumäen seuduille saakka. Lisäksi Karjalan kannaksella oli 1830-luvullaerillinen suoviljelyalue, jossa suoviljelyä harjoitettiin melkoisessa määrin. Viljelystapo- jensa puolesta Karjalan kannaksen suoviljelyalue näyttää läheisesti liittyvän 10 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 146 edellä mainittuun itäsuomalaiseen suoviljelyalueeseen ja lienee alunperin ollut osa siitä. Suoviljelyalueet niin idässä kuin lännessäkin laajenivat ajanmittaan vähi- tellen, ja 1800-luvun loppupuolella näyttää suoviljely siinä määrin levinneen ympäri maata, että mistään varsinaisista suoviljelyalueista ei enää voi puhua. Suoviljelyä harjoitettiin kaikkialla maassa, missä viljelykelpoista suomaata oli huomattavammassa määrin Lappia luonnollisesti lukuun ottamatta. Varsinais- Suomessa ja Uudellamaalla suoviljely tosin jäi vähäiseksi toisaalta soiden vähä- lukuisuuden, toisaalta niiden heikon viljelykelpoisuuden tähden. Suoviljelyn voi kuitenkin todeta olleen voimakkainta vanhan länsisuomalaisen suoviljelyalueen paikkeilla, varsinkin Etelä-Pohjanmaalla. Ennen suoviljelyn suurta alueellista laajenemista 1800-luvun jälkipuoliskol- la voidaan kuitenkin Länsi-Suomen suoviljelyalueen todeta jatkuvasti kasva- neen. Kun ensimmäisiin suonkuivauksiin ryhdyttiin Ala-Satakunnassa 1700-luvul- la, näyttää kyseessä olleen suon kuivaaminen niityksi eikä varsinainen suovil- jely, johon sisältyi viljanviljelystä. Suuressa Lattomeren suon kuivauksessa Ul- vilassa, joka prof. Johan Kraftmanin ponnistusten ansiosta aloitettiin v. 1773, pyrittiin 1700-luvun puolella vain suon kuivaamiseen niityksi eikä lainkaan viljanviljelyyn, vaikka Kraftman oli aikansa valistuneimpia maatalousmiehiä.23 Eteläpohjalainen suoviljely kydöttämisineen ja rukiinviljelyineen näyttää kui- tenkin 1800-luvun alussa kotiutuneen Ala-Satakuntaan, sillä 1830-luvulla eräis- sä alasatakuntalaisissa pitäjissä saatiin yli kymmenesosa sadosta suokydöistä. Pohjois-Satakunnassa suoviljelyn alku näyttää kytkeytyneen kruunun toimes- ta 1820-luvun vaihteessa aloitettuihin suonkuivauksiin vanhoissa Ikaalisten ja Ruoveden suurpitäjissä. 24 Kuivaukset suoritettiin pääasiassa kruununmailla, mut- ta sinne perustetut uudistilat ja kruununtorpat joutuivat suotiluksillaan turvau- tumaan kytöviljelyyn. Vielä 1830-luvulla näyttää suoviljely olleen verraten vä- häistä, mutta suoviljelyksistä saatiin kuitenkin niin paljon viljaa, että alue voi- taneen jo lukea Länsi-Suomen suoviljelyalueen piiriin. Kruunun suonkuivaus- työt jatkuivat laajamittaisina ainakin 1840-luvulle saakka ja vaikuttivat ilmei- sesti huomattavasti suoviljelyn laajenemiseen Pohjois-Satakunnassa, varsinkin kun Ikaalisten-Ruoveden suoviljelyrahaston varoja alettiin käyttää myös muis- sa Pohjois-Satakunnan pitäjissä. Länsi-Suomen suoviljelyalueen pohjoisraja näyttää vielä 1830-luvulla kulke- neen Keski-Pohjanmaalla suunnilleen Ylivieskan seuduilla. Vuosisadan puoli- välissä suoviljely oli kaikesta päättäen voimakkaasti leviämässä Pohjois-Pohjan- maalle. ’’Tyrnävän peittoviljelymenetelmän” käytäntööntulo 1840-luvulla ilmei- sesti sopi hyvin Pohjois-Pohjanmaan oloihin, olihan siellä karjanlantaa runsaam- min käytettävissä kuin etelämpänä, joten tällä muuten suhteellisen yksinker- taisella ja vähätöisellä menetelmällä oli menestymisen mahdollisuuksia. 1860- luvulla sitä sovellettiin menestyksellä niinkin pohjoisessa kuin Tervolassa. 25 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 Kartta 6: Suoviljely 1830-luvulla. Map 6: Burn-over marsh land cultivation in the ISJO's. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 Itä-Suomen suoviljelyalueen kehityksestä on erittäin vaikeaa saada tietoja. Etelä-Savosta on tietoja suoviljelyn verraten nopeasta edistymisestä 1700-luvun jälkipuoliskolla. Pohjois-Karjalassa taas Pielisjärven kirkkoherra Jakob Stenius vanhempi, ’’Korpi-Jaakko” (1704 —66), ja kruununvouti Gabriel Wallenius (1725 —1808) olivat tunnettuja suoviljelijöitä ja suoviljelyn edistäjiä, jotka lienevät tuntuvasti vaikuttaneet suoviljelyn leviämiseen Pohjois-Karjalassa. 26 1830-luvun tietojen mukaan toisaalta Etelä-Savo ja toisaalta Joensuun ympäristö Pohjois-Karjalassa olivat Itä-Suomen tärkeimpiä suoviljelyalueita, joilla suovil- jelyn osuus viljantuotannossa oli huomattava.27 Suoviljelyn tienraivaajien Steniuk- sen ja Walleniuksen tarkoituksena oli ensi sijassa saada suot kasvamaan heinää ja viljanviljelyä he pitivät vain lyhyenä raivaukseen liittyvänä välivaiheena. 1830-luvun tiedot antavat kuitenkin aiheen olettaa, että viljanviljely ’’suokas- kissa” muodostui sittenkin pääasiaksi Itä-Suomen suoviljelyssä. Viljanviljely suokaskissa ei kuitenkaan tunnu ajan oloon olleen erityisen kannattavaa. Samoihin aikoihin 1800-luvun puolivälissä, kun kaskiviljely Itä- Suomessa rupesi selvästi vähenemään, koki suoviljely saman kohtalon. Kun suo- viljely 1800-luvun loppupuolella Länsi- ja Pohjois-Suomessa oli voimakkaasti laajenemassa, oli suoviljelyn kehitys Itä-Suomen vanhoilla suoviljelyalueilla sel- västi heikompaa. 1900-luvun vaihteessa nimenomaan Pohjois-Karjalan suovil- jelyn jälkeenjääneisyyttä arvosteltiin ankarasti. 28 Vanha perinnäinen itäsuoma- lainen suoviljely liittyi niin läheisesti kaskiviljelyyn, että se taantui yhdessä sen kanssa. Länsi- ja Itä-Suomen suoviljelyn kehitys oli täten koko 1700- ja 1800-luvun melkoisen erilaista. 1700-luvulla ja vielä 1800-luvun alkupuolella suoviljelyä harjoitettiin kahdella erillisellä ja verraten rajoitetulla alueella. Läntisen alueen viljely oli aluksi lähellä kuivan maan kytöviljelyä, mutta kehittyi 1800-luvulla sekoitus- tai peittoviljelyksi, johon tosin jatkuvasti kuului kydöttämistä. Itäi- sen alueen suoviljely oli lähellä kaskiviljelyä ja pysyi teknisesti jokseenkin pai- kallaan. Läntisellä suoviljelyllä oli aikakauden loppupuolella täten paremmat leviämi- sen edellytykset kuin itäisellä. 1800-luvun loppupuolella läntinen suoviljely val- loitti selvästi uusia alueita koko maasta aivan sen itäisiä ja pohjoisia osia lukuun ottamatta. Länsisuomalaisesta suoviljelystä johtaakin suora linja aivan 1800- luvun lopulla kehityksensä alkaneeseen uudenaikaiseen suoviljelyyn. Sen sijaan itäsuomalaisen suoviljelyn läheinen yhteys kaskiviljelyyn katkaisi sen kehityksen 1800-luvun puolivälin tienoilla ja Itä-Suomessa on havaittavissa suoviljelyn sel- vää taantumista vuosisadan loppupuolella, aikana, jolloin länsisuomalainen suo- viljely oli voimakkaasti laajenemassa. Kun uudenaikainen suoviljely alkoi voit- taa alaa Itä-Suomessa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa, oli viljelyme- netelmissä selvästi havaittavissa Länsi-Suomessa tapahtuneen kehityksen vai- kutus. Viljelymenetelmät olivat lähinnä länsisuomalaiselta pohjalta kehittynei- tä. 148 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 149 Valtiovalta ja suoviljely Valtiovallan asenne suoviljelykseen oli erittäin myönteinen. Viranomaisten eri yhteyksissä antamista lausunnoista ilmenee, että suoviljelyn tuottama hyöty ei niinkään nähty lisääntyvänä viljantuotantona, vaan siinä, että soiden kuivaa- minen vähensi ympäristön viljelysmaiden hallanarkuutta ja että samalla saa- tiin lisää niittymaata, josta monin paikoin oli puutetta. Toisaalta kuitenkin ky- töviljelyyn suhtauduttiin kielteisesti ja soiden voimakasta kydöttämistä pidettiin turmiollisena.29 Myönteinen suhtautuminen soiden kuivattamiseen ja viljelyynottoon ja kiel- teinen suhtautuminen kydönpolttoon aiheutti maatalousasiantuntijoille ja vi- ranomaisille hankaluuksia, sillä suon viljelykseen saattaminen 1700- ja 1800- luvun raivaustekniikan keinoin edellytti melkein aina suon kydöttämistä. Vain heinäisillä mutasoilla saatiin niittyjä joskus ilman suon kydöttämistä, mutta viljanviljely ei käynyt laatuun ilman kydönpolttoa. Kydöttämisen välttämättä- myys oli pakko tunnustaa, ja niin maatalousasiantuntijat kuin viranomaisetkin tyytyivät vain taistelemaan liian voimakasta kydöttämistä vastaan, mutta oli- vat muutoin valmiit tukemaansuoviljelystä. 30 Suoviljely-yritysten suoranainen avustaminen alkoi 1700-luvun lopulla. En- simmäistä todella suurta suonkuivausta Ulvilan Lattomerellä ei kruunu vielä suoranaisesti avustanut, joskin yrityksen alkuunpanija prof. Kraftman saikin viranomaiset tehokkaasti painostamaan maanomistajia yhtymään yritykseen, jo- ka pantiin alkuun v. 1773.31 Sen sijaan v. 1786 aloitettuun Ilmajoen Alajoen suon kuivaukseen saatiin Vaasan läänin maaherran, Adolf Tandefeltin aloit- teesta valtiovallan suoranaista apua siten, että sotaväkeä komennettiin työhön, tosin maanomistajien ruoassa. V:n 1788 sota tosin lopetti tämän avun lyhyeen, mutta vv. 1797—1803 sotaväkeä oli jälleen Alajoen ojitustöissä.32 Valtionvaroja suoviljelyyn myönnettiin varsinaisesti v. 1817, jolloin perus- tettiin Ikaalisten-Ruoveden suoviljelyrahasto. Turun ja Porin läänin kuvernöö- ri oli v. 1816 antamassaan kertomuksessa lääninsä taloudellisesta tilasta toden- nut, että pohjoissatakuntalaiset Ikaalisten ja Ruoveden pitäjät (joihin siihen aikaan kuului paljon laajempi alue kuin nykyisin, mm. Parkano ja Kuru) olivat suurien soittensa tähden pahoin hallan vaivaamia. Suot olivat ’’hallanpesiä, jot- ka usein veivät viljelijältä hänen vaivansa palkan” ja pitäjät olivat tästä syys- tä läänin köyhimpiä. Seurauksena oli, että senaatti myönsi v. 1817 vuotuisen määrärahan ’’suoviljelystä varten Ikaalisten ja Ruoveden pitäjissä”. Rahastoon maksettiin vuosittain aluksi 4000, myöhemmin 4500 paperiruplaa vuosittain.33 Näillä varoilla aloitettiin kohta kruununmaalla olleen Parkanon Lapinnevan kuivaustyöt. Töitä tehtiin joka syksy, jolloin nevalla oli ojankaivuissa useita kym- meniä miehiä, osittain suoranaisesti rahapalkkaa vastaan, osittain tekemässä päi- vätöitä maksamattomista verorästeistä tai kruununtorppien vuokrasta. 1820-luvun puolivälissä oltiin niin pitkällä, että suolle saatettiin perustaa seitsemän uudis- taloa. 1820-luvun lopulla työt Lapinnevalla saatettiin lopettaa ja siirtyä Jämijär- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 150 velle Jämijärvenkeidas-nimistä suota kuivattamaan. Tässä työssä oli pääpaino suon laskujoen perkauksella ja varsinaisia ojitustöitä tehtiin verraten vähän. Nähtävästi tällöin saatujen kokemusten perusteella 1830-luvun kuivaustyöl olivat pääasiassa joenperkauksia ja varsinainen soiden ojittaminen jätettiin enim- mäkseen viljelijöiden itsensä tehtäväksi. Samalla työt laajentuivat Merikarvialle ja vähitellen muihinkin Pohjois-Satakunnan pitäjiin. Rahaston varoilla tehtiin töitä ainakin 1860-luvulle saakka, mutta vähitellen rahaston alkuperäinen tarkoi- tus rupesi unohtumaan ja sen varoja ruvettiin yhä enemmän käyttämään maan- tietoihin. Valtionvaroja ruvettiin yleisemmin myöntämään suoviljelyn edistämiseen 1840- luvulla. V. 1842 myönnettiin Vaasan, Oulun, Mikkelin ja Kuopion lääneille kullekin 1200 hopearuplan suuruinen vuotuinen määräraha suoviljelyn edistä- miseen. Varat käytettiin pääasiassa lainoina ja avustuksina yksityisille suoviljeli- jöille. Oulun läänissä suonkuivatustöitä tehtiin myös valtion toimesta. Viipurin lääni sai samanlaisen määrärahan v. 1848 ja v. 1858 kaikkien viiden läänin määrärahat kaksinkertaistettiin.84 1860-luvun hätäaputyövaroja käytettiin lisäksi valtion toimesta tapahtuneisiin suonkuivatuksiin, mm. suurten Pelson soiden kui- vatus Muhoksen, Säräisniemen ja Kestilän pitäjissä aloitettiin 1860-luvun nälkä- vuosina.Bs 5. HEIKOSTI KEHITTYNYT NIITTYVILJELY KASVINVILJELYN KE- HITYKSEN JARRUNA Niittyviljely perinnäisessä maataloudessa Perinnäisen maatalouden aikana peltoja käytettiin melkein yksinomaan viljan kasvattamiseen. Karjan rehukseen tarvitsema heinä sen sijaan kasvatettiin erityi- sellä tiluslajilla, niityillä. Tosin jo 1700-luvulla puhutaan myös peltoheinästä, mutta tällöin ei tarkoitettu heinän viljelyä pellolla, vaan ainoastaan leveiltä ojanpientareilta koottua luonnonheinää. Samoin kaskiahoilta koottiin jonkin ver- ran ahoheinää, joskin niitä kivisyytensä tähden käytettiin enimmäkseen vain kar- janlaitumena. Kun niityt muodostivat oman erityisen tiluslajinsa, voidaan puhua niittyvil- jelystä. Tosin sana ’’viljely” on varsinkin vanhemman niittyviljelyn kohdalla syy- tä panna lainausmerkkeihin, sillä kysymys oli monesti vain luonnonniittyjen hyväksikäytöstä. Jos kyseessä oli luonnostaan aukea luhta- tai suoniitty, voitiin tyytyä pelkästään niittämään sillä kasvava heinä niittyä muuten mitenkään rai- vaamatta tai hoitamatta. Silloinkin kun niitty raivattiin, se usein jätettiin ilman jatkuvaa hoitoa. Oli tosin hoidettujakin niittyjä, mutta tavallisesti tällöinkin hoi- totoimenpiteet olivat vähäisiä ja alkeellisia. Niittyviljely oli perinnäisen maan- viljelyn heikoimmin kehittynyt viljelymuoto. Tämä niittyviljelyn heikko kehittyminen muodosti pahan pullonkaulan koko https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 151 perinnäisen maatalouden kehityksessä. Kun kehittymättömyydestä oli seuraukse- na alhainen heinäntuotanto, rajoitti tämä karjanhoidon kehittämismahdollisuuk- sia. Tämä taas heijastui peltoviljelyyn niukkana lannansaantina, jolloin syntyi ket- ju: Peltoviljelyn kehitystä haittasi lannansaannin niukkuus, lannansaantia ja kar- jataloutta yleensäkin rehuvarojen vähäisyys, ja tämä taas puolestaan johtui etu- päässä niittyviljelyn kehittymättömyydestä. Kun niittyviljely oli kykenemätön tuottamaan karjatalouden tarvetta vastaavaa heinämäärää, ei karjatalouden eikä peltoviljelyn muita laajentamismahdollisuuksia voitu tehokkaasti käyttää hyväksi. ’’Niitty on pellon äiti” kuvaa vanha sananlasku tätä riippuvaisuussuhdetta. Niittyviljely muodosti vaikean ongelman, jonka edessä 1700-luvulla oltiin jok- seenkin avuttomia. Ongelma ei ratkennutkaan perinnäisen maatalouden keinoin Vasta olennaisesti seuraavan aikakauteen kuuluva heinänviljely pellossa kykeni laajentamaan heinäntuotannon karjatalouden tarvetta vastaavaksi, varsinkin kun muiden rehukasvien viljely alkoi samanaikaisesti laajeta. Ensimmäiset merkit uudesta kehityksestä alkoivat näkyä vähän ennen 1800-luvun puoliväliä, ja uudet rehunviljelymenetelmät alkoivat aivan aikakauden lopulla, 1860- ja 1870-luvuilla, huomattavammin täydentää niittyviljelyä karjanrehun tuottajana. Niittyviljelyn kykenemättömyys täyttää karjatalouden tarpeita rehuntuottajana on olennaisesti vaikuttanut siihen kuvaan, jonka säilynyt lähdeaineisto antaa niittyviljelystä. Niin viranomaiset kuin maatalousasiantuntijat pitävät niittyvil- jelyn tasoa alhaisena ja esittävät asiantilaan monenlaisia parannuskeinoja. Usein esiintyvä kärjistetty vastakohta niittyviljelyn puutteiden ja esitettyjen parannus- keinojen välillä vaikeuttaa niittyviljelyssä todella vallinneen tilanteen selville- saamista. Niityt ja niiden hoito Niittyjä oli niiden sijaintipaikasta riippuen useita eri lajeja. Aikansa tunnetuim- piin maatalousmiehiin kuuluva Antti Manninen jakaa 1860-luvulla kotimaakun- tansa Savon niityt neljään lajiin, ja suunnilleen samaa jaottelua esiintyy tavalla tai toisella monissa muissa niittyviljelyä käsittelevissä esityksissä.1 Nämä niittylajit oli- vat: kuivan maan niityt, notkoniityt, luhtaniityt ja suoniityt. Näistä notkoniityt ja suoniityt saattoivat olla puhtaita luonnonniittyjä, ilman ihmisen työtä synty- neitä, joskin niiden joukossa oli myös raivattuja niittyjä. Kuivan maan niityt taas olivat jokseenkin kauttaaltaan raivaustyön tuloksena syntyneitä. Näistä ovat notkoniityt ja luhtaniityt varsin lähellä toisiaan ja kyseenalaista onkin, voiko niitä pitää eri niittylajeina.2 Kuminassakin tapauksessa on kysymys kosteasta, ajoittain tulvien peittämästä maasta, jossa tulvavesi häiritsi metsän- kasvua, mutta olosuhteet olivat suotuisia heinäkasveille. Notko- ja luhtaniityt olivat usein itsestään syntyneitä luonnonniittyjä, jotka varsin vähällä puiden ja pensaiden raivauksella saatiin siihen kuntoon, että niiltä kyettiin niittämään hei- nää. Suoniityt olivat joko aukeiden neva- ja lettosoiden luonnonniittyjä tai kytövil- jelyn jäljiltä syntyneitä niittyjä. Aukeiden soiden luonnonniittyjen kohdalla tus- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 152 kin voi puhua lainkaan viljelystä, sillä niitä ei yleensä sen paremmin raivattu kuin hoidettukaan, käytiin vain niittämässä ja korjaamassa niillä kasvanut heinä.3 Kytöniityt olivat aina keinotekoisia, suoviljelyn tulosta. Niiden syntymistä edelsi aina suon kuivatus, kydöttäminen ja viljanviljely.4 Viljelyn jälkeen kytöniityt saatettiin jättää itsestään ruohottumaan ja niiden hoito jäi vähäiseksi. 1800- luvulla ruvettiin kuitenkin vähitellen kiinnittämään yhä enemmän huomiota kytöniittyjen hoitoon. Kuivan maan niityt eivät olleet luonnonniittyjä sanan varsinaisessa merkityk- sessä, koska ne aina olivat syntyneet raivauksen tuloksena. Tällaiset niityt olivat ta- vallisesti joko kaskiahoja, tai nurmettumaan jääneitä peltoja. Kaskiahoja ei kui- tenkaan läheskään aina käytetty niittyinä. Useimmiten ne olivat liian kivisiä ja kantoisia niitettäviksi ja kelpasivat ennen metsittymistään vain laidunmaiksi. Vä- häkivisiä ahoja saatettiin kuitenkin raivata pysyväksi niittymaaksi. Ahoniityt kas- voivat aluksi hyvää heinää, mutta muuttuivat vähitellen huonotuottoisiksi, ellei niitä jatkuvasti tehokkaasti hoidettu. 5 Perinnäisen maatalouden niittyviljelylle oli ominaista tyytyminen niittyjen luon- nolliseen heinänkasvuun. Heinänsiementä kylvettiin perin harvoin ja silloinkin käytettiin lajittelematonta luonnonheinän siementä. Varhaisimmin lienee kylvetty sellaisia kytömaita, jotka viljanviljelyn jälkeen jätettiin niityksi. Kylvöheinänvil- jely sanan varsinaisessa mielessä alkoi vasta 1800-luvun alkupuolella ja rupesi nopeasti leviämään vuosisadan puolivälin jälkeen. 1700-luvun puolella lienevät vain jotkut harvat säätyläismaanviljelijät koettaneet kylvöheinänviljelyä. P. A. Gadd tuntee jo suuressa maanviljelyopissaan 1770-luvulla kylvöheinänviljelyn, mutta lähinnä ulkomaisten tietojen perusteella. 0 Vanha niittyviljely rajoittui näin ollen niittyjen raivaukseen ja yrityksiin yllä- pitää niiden luonnollista kasvukykyä. 7 Raivauksessa oli tärkeällä sijalla puiden ja pensaiden kaataminen, jotta maa tuli riittävän aukeaksi heinänkasvulle, ja hoito muodostui helpommaksi. Niityt pyrittiin myös aitaamaan ja siten rauhoit- tamaan laitumella kulkevalta karjalta. Läheskään kaikkia niittyjä ei kuitenkaan pystytty aitaamaan, varsinkaan silloin, kun niityt olivat pieniä ja hajallaan laa- jalla alueella. Länsi-Suomen kaksivuoroviljelyalueella, varsinkin Etelä-Hämeessä turvauduttiin tällöin usein sellaiseen menettelyyn, että kylän pelto- ja niittymaiden halki vedettiin pitkä aita, joka jakoi niin pellot kuin niitytkin kahteen lohkoon. Tällöin jouduttiin kuitenkin niittyjen käytössä samanlaiseen vuorotteluun kuin peltoviljelyssä. Heinää voitiin niittää vain joka toinen vuosi siitä lohkosta, jossa viljaa kasvavat pellot sijaitsivat. Kesantolohkolla laidunnettiin karjaa, ja kun niittyjä ei ollut aidattu erikseen, karja pääsi syömään myös tämän lohkon nii- tyillä kasvavan heinän. Niityn tärkeimmiksi hoitotoimenpiteiksi näyttää muodostuneen sammaleen hä- vittäminen ja mätästymisen estäminen. Jo P. A. Gadd toteaa 1750-luvulla nämä hoitotoimenpiteet pääasiaksi niittyviljelyssä ja vielä 1860-luvulla tunnettu maata- lousmies Antti Manninen mainitsee ne tärkeimpien ’’niittyin parannuskeinoin” joukossa.8 Lisäksi oli niitty tietenkin pidettävä jatkuvasti puhtaana puista ja pen- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 153 saista. Tässäkin näyttää olleen paljon toivomisen varaa, koska niin Gadd 1700- luvun puolivälissä kuin Manninen toistasataa vuotta myöhemmin kumpikin korostavat puiden ja pensaiden raivauksen tärkeyttä, ja vielä Manninen lukee sen jatkuvien hoitotoimenpiteiden joukkoon. Niityn pitäminen puhtaana puista ja pensaista, niin perustavanlaatuinen toi- menpide kuin se niittyviljelyssä olikin, näyttää vielä 1800-luvulla monesti lyödyn laimin. Manninen moittiikin sitä varsin ankarin sanoin: ’’Oikein ihmetyttää ia samalla säälittää, että pidetään talon parasta turvaa, nimittäin niittyjä, niin peräti huonolla korjuulla, että ei edes metsääkään niistä pois raivata. Eihän niitty voi yhdellä ja samalla kertaa kasvaa metsää ja heinää.”9 Puiden jättäminen niitylle ei kuitenkaan näytä olevan vietävissä kokonaan huonon hoidon tilille. Mannisen omasta esityksestä käy ilmi, että melko yleisen käsityksen mukaan puiden varjossa kasvoi parempaa heinää kuin avoimella niityllä. Tätä käsitystä Manninen tosin pitää aivan virheellisenä, mutta ilmeisesti se on kuitenkin vai- kuttanut laajalti niityn hoitoon, ja puita on tahallaan jätetty niitylle kasvamaan. Toisaalta kuitenkin välinpitämättömyys niittyjen kunnosta tai kykenemättömyys kunnolliseen niityn hoitoon on ilmeisesti suuresti vaikuttanut niittyjen puutteel- liseen raivaukseen. Sammaleen hävittäminen ja mätästymisen estäminen olivat keskeisellä sijalla niittyjen hoidossa. Kun niityt parhaasta päästä sijaitsivat kostealla maalla, ne pyr- kivät hyvin helposti sammaloitumaan. Sammaleen hävittäminen ei ollut mikään helppo tehtävä, ja siihen pyrittiinkin varsin monenlaisin keinoin. Tärkeä samma- leen hävittämiskeino oli toisaalta niityn kuivaaminen, toisaalta taas sen jättämi- nen kokonaan veden alle. 10 Edellisessä tapauksessa pysähtyi kostean maan samma- leiden kasvu. Jälkimmäisessä tapauksessa sammaleen jääminen kokonaan veden peittoon aiheutti sen tukahtumisen. Sammalta hävitettiin myös peittämällä niitty havuilla tai lehtipuun oksilla. Samantapainen mutta kehittyneempi sammaleen hävittämismenetelmä oli niityn peittäminen ohuella hiekka- tai savikerroksella. Raskas savi tai hiekka painoi sammaleen kokoon ja joudutti siten sen maatu- mista. Suoviljelyssä käytetyt sekoitus- ja peittomenetelmät liittyvät täten lähei- sesti niittyviljelyyn. Sammalta hävitettiin vielä rikkomalla niityn pinta äestämäl- lä. Äestämistä seurasi toisinaan vielä irtonaisen sammaleen polttaminen. Sammaleen hävittämiseen liittyi läheisesti myös niittyjen mätästymisen ehkäise- minen. Mättäitä muodostui helposti varsinkin puutteellisesti raivatuille niityille. Eräänä pahimpana mätästymisen syynä pitivät ajan asiantuntijat sitä, että kar- jaa laidunnettiin pehmeäpohjaisilla niityillä myöhään syksyllä, jolloin maa oli niin Heltynyttä, että siihen jäivät syvät sorkanjäljet. 11 Näiden ympärille syntyi sitten mättäitä. Kehittynein mättäiden raivaamistapa oli eräänlaisen mätäshöylän käyt- täminen. Se saatiin siten, että tavallisen reen jalasten väliin kiinnitettiin rautaterä. Usein raivattiin mättäitä pois lapiolla. Vieläpä kerrotaan mättäitä raivatun pois silläkin tavalla, että mättäisiin työnnettiin herneitä ja sitten päästettiin siat niitä etsimään, jolloin ne tonkiessaan hajottivat mättäät. Tiedot niittyjen hoidosta ovat siksi puutteellisia, että on vaikea saada selville https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 154 kuinka yleisiä edellä selostetut hoitotoimenpiteet olivat. Eri tavoin tapahtunut sammaleen hävittäminen ja mättäiden raivaaminen olivat kuitenkin tavallisimpia niityn hoitotoimenpiteitä. Nekin monesti jätettiin tekemättä varsinkin etäisillä suoniityillä. Pitemmälle menevä niittyviljely oli harvinaista vielä 1700-luvulla, mutta alkoi 1800-luvulla tulla yhä laajemmalti käytäntöön. Tehokkaimmin näyttää hoidetun niitä kytöniittyjä, joita käytettiin vuorotellen viljan- ja heinänkasvuun. Näillä tulivat ensinnä käytäntöön suoviljelyn maansekoitusmenetelmät ja heinänsieme- nen kylvö. 12 Peittämismenetelmiä ruvettiin jossain määrin käyttämään myös muilla niityillä. 1800-luvulla ryhdyttiin myös muita niittyjä paitsi kytöniittyjä pa- rantamaan muokkaamalla ja viljelemällä niillä lyhytaikaista viljaa. 13 Niittyjä kuokittiin, äestettiin ja jopa kynnettiinkin. Muokkauksen jälkeen otettiin usein yk- si tai kaksi viljasatoa ennen kuin niitty uudestaan jätettiin heinälle. Kun niitty jä- tettiin uudestaan heinää kasvamaan, siihen kylvettiin usein heinänsiementä. Tosin kylvetty siemen oli usein varsin sekalaista. Sitä koottiin heinälatojen pohjilta, hevosten soimista sekä muista sellaisista paikoista, mihin sitä oli runsaammin varissut. Siemen oli siis valikoimatonta niittyjen luonnonheinää. Heinänkylvöstä oli näin ollen ainoastaan se apu, että niitty siementyi nopeammin. Valikoidun siemenen käyttö oli harvinaista. Valistuneimmat maanviljelijät rupesivat kuiten- kin jo 1800-luvun alkupuolella kylvämään ulkomaista valikoitua heinänsiementä. Yleisimmät tavallisiin niittyihin kylvetyt heinälajit olivat timotei ja puntarpää. Myös lauhaa kylvettiin jonkin verran. Erikoinen niittyjen hoitotapa oli niiden vesittäminen.14 1700-luvulla niittyjen vesittämistä lienee käytetty Etelä-Suomessakin, mutta 1800-luvulla näyttää tämä niittyjen hoitotapa keskittyneen pääasiassa Pohjois-Suomeen. 1800-luvun puoli- välissä oli niittyjen vesittäminen tunnettu suunnilleen Sälöisten—Haapajärven lin- jaa myöten ja pohjoisessa sitä käytettiin monissa Lapin pitäjissäkin. Vesittämisessä käytettiin kahta menettelytapaa: patoamista ja valuttamista. Kumpaakin menetelmää sovellettiin sekä uusien niittyjen raivaamiseen että van- hojen hoitoon. Patoamismenetelmällä uusia niittyjä raivatessa maa pidettiin ve- den alla kahdesta neljään vuoteen. Vanhoja niittyjä hoidettaessa padottiin vesi niityllä kevätkesällä viikon tai puolentoista ajaksi. Valutusmenetelmässä ei vettä padottu vaan sen annettiin valua monihaaraisista matalista kasteluojista niitylle. Niityn piti olla sen verran viettävä, että vesi valui yli koko niityn ja siten taas vähitellen niityltä pois. Uusia niittyjä raivattaessa sai vesi valua niityn yli kah- desta neljään vuoteen. Vanhoja niittyjä hoidettaessa vettä valutettiin kevätke- sästä niityn yli, kunnes se lopetettiin viikkoa tai puoltatoista ennen heinänkor- juuaikaa. Helposti sammaloituvilla niityillä käytettiin myös talvivesitystä, siten että niityn pinnalle muodostui jääkerros, joka hävitti sammaleen. Perinnäiselle niittyviljelylle oli ominaista niittyjen jatkuva käyttö yksinomaan heinänkasvuun. Niittyjä ei yleensä myöskään lannoitettu. Vain suoviljelyksiä käy- tettiin usein vuorotellen niittyinä ja viljaakasvavina kytömaina. 1800-luvulla yri- tettiin toisinaan muitakin niittymaita parantaa lyhytaikaisen viljanviljelyn avulla. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 155 Niitty kuokittiin tai kynnettiin sekä joskus lannoitettiinkin ja siitä otettiin yksi tai kaksi viljasatoa. Sen jälkeen niitty jätettiin taas epämääräiseksi ajaksi, usein vuosikymmeniksi heinänkasvuun. 1800-luvulla alkoi heinän viljely myös pellossa. Säännölliseen koppeliviljelyyn kuuluva heinänurmi ei ollut enää niittyviljelyä, vaan se merkitsi heinänkasva- tuksen siirtymistä peltoon. 15 Kun niittyjä 1800-luvulla ruvettiin parantamaan ajoittaisella viljelyllä ja toisaalta heinää viljeltiin pellossa koppelikierron puit- teissa, rupesi ennen selvä raja niittyviljelyn ja peltoviljelyn välillä vuosisadan jälkipuoliskolla vähitellen himmenemään. Kun myös suoviljely ja peltoviljely al- koivat samaan aikaan menetelmiltään lähestyä toisiaan, on heinänkasvattamisesta vaikea sanoa, mikä osa siitä on luettava niittyviljelyyn, mikä peltoviljelyyn ja mikä suoviljelyyn. Tämä aiheuttaa vaikeuksia niin niittyviljelyn laajuuden kuin sen tuotonkin selvittämisessä, varsinkin kun tietolähteet ovat enimmäkseen myö- häiseltä ajalta. Niittyjen tuotto Niittyjen tuotto on vaikea ongelma sen tähden, että heinäsatoa mitattiin var- sin monella tavalla. 1700-luvulla puhutaan häkeistä, kuormista, parmaista ja oomeista, jotka kaikki ovat tilavuusmittoja. Vasta 1800-luvulla yleistyi tapa il- maista heinäsato painomitoissa, leivisköinä. Edellä mainittuja heinän tilavuusmit- toja on vaikea muuttaa painomitoiksi, sillä tiedot näiden heinän tilavuusmitto- jen painosta vaihtelevat jonkin verran. Talvikuorman painoksi laskettiin joko 30 tai 36 leiviskää (255-—306 kg) ja kesäkuorman painoksi puolet eli 15 tai 18 leiviskää (128—153 kg). Parmas laskettiin joko 48 1/4 leiviskäksi tai 60 leivis- käksi. Virallinen verotuksessa käytetty parmaan paino oli 48 1/4 lv. (410 kg), mutta yleistä näyttää olleen myös parmaan laskeminen 60 leiviskäksi (510 kg). Weckstromin maataloussanakirja viita 1850 ilmoittaa kokonaisen parmaan pai- noksi 48 leiviskää, mutta osina mitatun parmaan painoksi 60 leiviskää. 18 1700-luvulla mainitaan harvoin niittypinta-aloja ja vielä harvemmin tuottoa määräpinta-alaa kohti. Vasta 1800-luvulta on runsaammin tietoja niityn tuoton suhteesta sen pinta-alaan. Tällöin ilmaistiin jo tavallisesti tuotto leivisköinä tyn- nyrinalaa kohti. Säilyneiden tietojen mukaan tuotto vaihteli erittäin suuresti niityn laadun mu- kaan. 17 Huonona pidetty niitty antoi heiniä vuodessa korkeintaan 20 leiviskää tynnyrinalalta (n. 340 kg/ha). Keskinkertaisena pidettiin jo niittyä, joka antoi 25—30 leiviskää heiniä tynnyrinalalta (n. 445—510 kg/ha). Vuotuiselta tuotol- taan 40 leiviskää tynnyrinalalta (n. 680 kg/ha) heinää antavaa niittyä pidet- tiin paikoitellen jo hyvätuottoisena. Jos niityn tuotto oli 60 lv. tynnyrinala (1020 kg/ha), katsottiin sitä jo kaikkialla hyväksi. Parhaat luonnonniityt näyttä- vät antaneen heiniä tavanomaisella hoidolla n. 100 lv/tynnyrinala (n. 1700 kg/ha). Parempiin satoihin päästiin vain ns. keinotekoisilla (artifkieli) eli vil- jellyillä niityillä. Viljellyillä niityillä ei 1800-luvulla tarkoitettu peltonurmia, vaan kynnettyjä ja tilapäisellä viljanviljelyllä parannettuja niittyjä. Tällaisilta niityiltä https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 156 voitiin saada 150 lv., parhaassa tapauksessa 200 lv. heiniä tynnyrinalalta (2550— 3400 kg/ha). Varsinaisista peltonurmista voitiin saada vieläkin parempia satoja. Gösta Grotenfeltin mukaan voitiin peltonurmista 1800-luvunlopulla saada 3000— 4000 kg/ha heinäsatoja, mutta kyseessä olivat jo uudenaikaisemmat viljelyme- netelmät. 18 Säilyneiden tietojen perusteella ei mitään keskimääräisiä heinäsatoja voida laskea. Niittyviljelyn tuottoa pidettiin kuitenkin yleisesti varsin heikkona. Sekä viranomaisten että maatalousasiantuntijoiden lausunnoista saa sen käsityksen, et- tä maamme niityistä oli suurin osa heikkotuottoisia. Tämä merkitsee sitä, että heinäsato jäi ilmeisesti varsin yleisesti alle 400 kg/ha. Hyviä niittyjä, jotka an- toivat heiniä yli 1000 kg/ha, näyttää samojen lähteiden mukaan olleen niukan- laisesti. Heikkotuottoisia niittyjä oli niin paljon, että niittyviljelyn tuotto kokonaisuu- tena katsoen oli ilmeisen alhainen. Niittyalat Kun heinäsadot olivat yleensä alhaisia, muodostui niittyala tärkeäksi tekijäksi niittyviljelyn kokonaistuotossa. Tiedot pinta-aloista ovat niittyjen kohdalla vielä- kin vähäisemmät kuin peltojen. Niityt sijaitsivat yleensä hajallaan laajalla alueel- la, joten niiden suuruutta oli vielä vaikeampi arvioida ja mitata kuin peltoja. 1700-luvun alkupuolella ei niittyjä vielä juuri lainkaan mitattu, vaan niittyjen suuruus arvioitiin niiden tuoton mukaan. Vasta isojaon aikana ruvettiin niitty- aloja mittaamaan, koska niityt oli jaettava uudestaan talojen kesken. Isojaon edistyessä alkoi sitten vähitellen kertyä tietoja niittypinta-aloista. Kun 1840-lu- vulla tehtiin ensimmäinen yritys viljellyn maan alan tilastolliseksi selvittämiseksi, voitiin myös niityt ottaa mukaan tähän tilastoon.19 Niittytilastojen historia on jok- seenkin sama kuin aikaisemmin (ss. 127—129) selostettujen peltotilastojenkin. Niittyalatilastojen luotettavuus on kuitenkin vielä heikompi kuin peltoalatilas- tojen. Tämä johtuu osittain niittyjen ylimalkaisemmasta mittaamisesta tai arvioi- misesta kuin peltojen, mutta osittain on myös syynä epäselvyys siitä, minkälaista maata oli pidettävä niittynä. Vaikeimman pulman muodostivat kytömaat ja kas- kiahot, joiden kohdalla esiintyi erilaisia käsityksiä siitä, milloin ne oli luettava pysyväksi niittymaaksi. Kytömaasta voitiin viljanviljelyn jälkeen niittää heinää hyvinkin pitkän ajan, mutta kaskiahoista vain muutaman vuoden. Lisäksi kaski- ahoja käytettiin kivisyytensä tähden enimmäkseen ainoastaan laidunmaina. 1700- luvulla näyttää maanmittauksessa vakiintuneen se käytäntö, että kaikki kytömaat myöskin ne, jotka kasvoivat viljaa laskettiin niityiksi.20 Tämä käytäntö säilyi maanmittauksessa aina 1800-luvun lopulle saakka, joskin kytömaat mainit- tiin tilusselitelmissä toisinaan myös erikseen, mutta pinta-alayhteenvedoissa ne kui- tenkin aina laskettiin niittyalaksi. Sen sijaan kaskiahoja ei maanmittauksessa lainkaan otettu huomioon niittyinä. Vain siinä tapauksessa, että kaskimaa rai- vattiin pysyväksi niityksi, se laskettiin mukaan talon niittyalaan. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 157 Tilanne alkoi sekä kytöjen että kaskien kohdalla muuttua 1800-luvun lopulla. Kun kaskia yhä enemmän alettiin raivata pysyviksi niityiksi, ruvettiin vähitellen katsomaan myös ahoja niittymaiksi. Toisaalta suoviljelyn kehitys johti yhä lähem- mäksi peltoviljelyä ja suokytöjä alettiin pitää lähinnä peltomaihin rinnastetta- vina tiluksina. Tilastossa tämä katsantokantojen muutos näkyy selvästi Tilatto- man väestön alakomitean viljelymaatilastossa v. 1901.21 Kaikki kytömaat, jopa kytöniitytkin on siinä laskettu pelloiksi ja ainakin pitempään niitetyt kaskiahot niityiksi. Seurauksena on, että tämän tilaston ilmoittama niittyala ei ole lainkaan verrannollinen aikaisempiin tilastoihin. Kytömaat olivat poissa, mutta kaskiahot olivat tulleet tilalle. Tilastollista vertailua vaikeuttaa vielä 1880-luvun tilastossa esiintyvä horjuva käytäntö kytömaiden kohdalla.22 Niissä kytömaat luettiin paikoitellen pelloksi, paikoitellen niityksi. Kuten jo peltoalaa koskevasta esityksestä ilmeni, Etelä-Poh- janmaalla kytömaat laskettiin yleisesti pelloksi, mutta Itä-Suomessa melkein poik- keuksetta niityksi. 1880-luvun niittyalatilastot eivät täten ole sinänsä verrattavissa sen paremmin aikaisempiin kuin myöhempiinkään tilastoihin. Nämä tilastotek- niset muutokset aiheuttavat sen, että tilastoista ei voi nähdä niittyalan todel- lista kehitystä ennen 1900-luvun alkua, jolloin niityt olivat jo väistymässä pel- tonurmien tieltä. Taulukon 20 ensimmäisessä osassa esitetyt niittypinta-alaluvut vv. 1880 ja 1901 osoittavat selvästi, kuinka suuria nämä tilastoteknisistä syistä johtuvat erot todella ovat. Taulukon toisessa osassa on pyritty käytettävissä ole- vien tietojen nojalla arvioimaan tosin varsin karkeasti tilastovirheiden suu- ruus ja esittämään eräänlainen arvio Suomen niittyalasta v. 1880 eli tutkittavan aikakauden päättyessä. Viljaa kasvavat kytömaat on pyritty eliminoimaan pois, mutta sen sijaan ottamaan mukaan kaskiahoista pysyvästi raivatut niityt. Vaikka tulos on jäänytkin epätarkaksi, antanee se kuitenkin paremman kuvan tilantees- ta kuin virallisen tilaston luvut. Varhaisemmalta ajalta on vaikea mennä esittämään mitään lukuja niittypinta- aloista. Niittyalaa on tosin yritetty tilastoida jo 1840- ja 1860-luvuilla, mutta tulokset ovat siinä määrin puutteellisia ja epäluotettavia, että ne eivät ole riit- täviä edes summittaisen arvion pohjaksi. Ainoaksi keinoksi jää niittyalan kehityk- sen arvioiminen maanmittauksiin perustuvan otannan pohjalta. Aikaisemmin pel- toalaa koskevassa esityksessä selostetussa otantatutkimuksessa (kts. ss. 131— 134) on pyritty selvittämään myös niittyalan kehitystä. Tulokset ovat tau- lukossa 21. Siinä on esitetty niittyalan kehitys kahdesti mitatuilla tiloilla mittausten väliaikana. Ensimmäinen mittaus on suoritettu 1700-luvun lo- pulla (1760—1799) ja toinen 1800-luvun puolivälin jälkeen (1850—1880). Kuten aikaisemmassa selostuksessa on mainittu, edustavin aineisto on eteläiseltä peltoalueelta, kun taas muualta maasta aineisto on varsin puutteellinen. Pohjois- Suomen karjatalousalueen runsasniittyinen alue puuttuu kokonaan, sillä niitty- jen pinta-aloja alettiin siellä mitata vasta 1800-luvulla ja osa oli mittaamatta vieläaikakauden päättyessä. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 158 TAULUKKO TABLE 20. Suomen niittyala 1800-luvun loppupuolella. Finland’s meadow area in the late 1800’s. 1. Suomen niittyala hehtaareina vv. 1880 ja 1901 virallisen tilaston mukaan Finland’s meadow area in hectares according to official statistics, 1880 and 1901 Lääni Province 1880 1901 Uudenmaan lääni Province of Uusimaa Turun ja Porin lääni— Province of Turku Pori Hämeen lääni Province of Häme Viipurin lääni Province of Viipuri Mikkelin lääni Province of Mikkeli Kuopion lääni Province of Kuopio Vaasan lääni Province of Vaasa Oulun lääni Province of Oulu Koko maa Total 126 768 78 506 192 921 113487 142 315 89 707 116 770 162 857 73 950 105 775 126 473 196 652 216 502 149 554 291874 385 094 1 287 573 1 289 232 2. Arvio Suomen niittyalasta v. 1880. Estimate of Finland’s meadow area, in hectares, 1880. Lääni Province ha 140 000 220 000 160 000 160 000 100 000 200 000 280 000 350 000 1 610 000 Uudenmaan lääni Province of Uusimaa Turun ja Porin lääni Province of Turku Pori Hämeen lääni Province of Häme Viipurin lääni —- Province of Viipuri Mikkelin lääni - Province of Mikkeli Kuopion lääni Province of Kuopio Vaasan lääni Province of Vaasa Oulun lääni Province of Oulu Koko maa Total https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 159 3. Niityn ja pellon suhde sekä niityn ja karjamäärän suhde v. 1880. Meadow/field and meadow/livestock units ratios, 1880. Niittyä 100 pelto- Niittyä nauta- Lääni Province hehtaaria kohti yksikköä kohti Meadows per 100 Meadows per live- hectares of fields stock units ha ha Uudenmaan lääni —• Province of Uusimaa Turun ja Porin lääni Province of Turku Pori 126 0.78 Hämeen lääni Province of Häme 139 0.86 Viipurin lääni Province of Viipuri 160 0.71 Mikkelin lääni Province of Mikkeli 154 0.70 Kuopion lääni —- Province of Kuopio 267 1.05 Vaasan lääni Province of Vaasa 243 0.97 Oulun lääni Province of Oulu 700 2.07 Koko maa Whole Finland 200 0.99 Niittyalaluvut v:n 1880 arvion mukaan (osataulukko 2) Meadow areas from estimate, 1880 (part 2.). Lähteet: Niittyalat: SVT II: 4. Tilattoman väestön alakomitean tutkimuksia V (J. H. Vennola, Maanomistus Suomen maalaiskunnissa). Peltoalat: Taulukko 16. Nauta- yksikkömäärät: Taulukko 31. Luvut osoittavat niittyalan lisääntyneen eteläisellä peltoalueella paljon hitaam- min kuin peltoalan. Uusien niittyjen raivaamisen ohella on ilmeisesti menetetty vanhaa niittyalaa tekemällä se pelloksi. Kun heinäntuotanto määrättyä niitty- pinta-alaa kohti pysyi kaikesta päättäen koko aikakauden suunnilleen samana eli yleisesti varsin heikkona, merkitsi hidas niittyalan kasvu sitä, että niittyvil- jelyn tuotto lisääntyi Etelä-Suomessa ylen hitaasti. Heinän tarve kasvoi paljon nopeammin kuin sen tuotanto. Taulukon 20 kolmannen osan suhdeluvut osoitta- vat, että Etelä-Suomessa oli aikakauden lopussa niittyalaa varsin niukalti sekä peltoalaa että karjamäärää kohti. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 160 TAULUKKO 21 TABLE 21. Niittyala kahdesti mitatuilla tiloilla. Meadows on selected farms. Keskimääräinen lisäys 1700- ja 1800-lukujen mittausten välillä. Average increase between surveys made in I7oo’s and 1800’s. Lääni tai alue —■ Varsinainen Niitty ja kytö- Province or district niitty maat* Meadows Meadows and % burned-over marsh land* % Uudenmaan lääni Province of Uusimaa 41 Turun ja Porin lääni Province of Turku—Pori 30** Hämeen lääni Province of Häme 32 Eteläisen peltoviljelyalueen läänit —■ Provinces in the southern arable land district 36 Vaasan lääni —■ Province of Vaasa 119 140 Peltoviljelyalueen läänit Provinces in the arable land district 59 Mikkelin lääni Province of Mikkeli 124 186 Kuopion lääni Province of Kuopio 236 274 Kaskiviljelyalueen läänit Provinces in the burn-beating district 203 248 Osassa tiloja kytömaat sisältyvät erittelemättöminä niittyalaan, mutta osassa mainitaan erikseen. Kytömaiksi merkityt maat lienevät mittausaikana olleet viljaa kasvamassa. The burned-over marsh lands of some of the farms are not separated meadows. Sepa- rately surveyed burned-over marsh lands were possibly used in the cultivation of cereals. Turun ja Porin läänin tutkimusaineistoon sisältyvät myös Yläneen ja Selkeen suuret kartanoalueet, joiden edustavuus on kyseenalainen läänin kokonaistilanteeseen näh- den. Ne eivät ole mukana esitetyssä luvussa, mutta jos ne otetaan mukaan, saadaan niittyalan kasvuksi vain 8 %. The research material for Province of Turku Pori contains the manors of Yläne and Selkee, whose are not included in the presented figures. The inclusion of the manors would increase the area of meadows be only 8 %. Lähde: Taulukossa 17 esitetty aineisto. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 161 Itä-Suomen kaskialueella tilanne oli toisenlainen. Pysyviä niittyjä oli suhteel- lisen vähän, sillä jo 1700-luvun puolivälissä viranomaiset valittavat niityn vä- hyyden aiheuttaman karjanlannan puutteen haittaavan peltoviljelyn kehittymis- tä.23 Heinät saatiin pääasiassa kaskiahoilta, joita käytettiin kuitenkin enemmän karjanlaitumena kuin heinäniittyinä. Niittyalan kasvu oli kuitenkin 1800-luvulla suhteellisen voimakasta. Varsinkin Pohjois-Savossa, joka kehittyi mainitulla vuo- sisadalla voimakkaaksi karjanhoitoalueeksi, niittyalan kasvu näyttää olleen ri- peätä. Peltoalan kasvu näyttää kuitenkin olleen vielä ripeämpää, joten pinta- alatietojen valossa tuntuu siltä, että heinän tarve kasvoi sittenkin nopeammin kuin sen tuotanto. Lyhytaikaisesti niitetyt kaskiahot muodostavat heinäntuotan- nossa kuitenkin tekijän, jonka merkitystä on vaikea arvioida. Karjanhoidosta säilyneiden tietojen perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että kaskiahoilla oli suurempi merkitys laitumena kuin talviheinän tuottajana. Joka tapauksessa niit- tyala ja heinäntuotanto kasvoivat 1800-luvulla Itä-Suomessa huomattavasti, ja vaikuttaa siltä, että tilanne aikakauden lopulla 1870-luvulla olisi ollut parempi kuin 1700-luvulla. Pohjois-Suomi oli läpi koko aikakauden niittyalaan nähden paremmassa ase- massa kuin Etelä-Suomi. Jo luonnonoloista johtuen niittyjä oli enemmän kuin Etelä-Suomessa, mutta peltoja taas vähemmän. Tämä Pohjois-Suomelle ominai- nen tilanne paljon niittyjä mutta vähän peltoa vallitsi 1700-luvulla myös Etelä-Pohjanmaalla, joten tämä maakunta liittyy niittyviljelynsä suhteen lähei- sesti Pohjois-Suomeen. Niittyalan kehityksestä pohjoissuomalaisen niittyviljelyn alueella ei Etelä- Pohjanmaata lukuun ottamatta ole säilynyt juuri mitään tietoja. Etelä-Pohjan- maalla niittyala näyttää 1700- ja 1800-luvuillakasvaneen ripeämmin kuin Etelä- Suomessa, mutta ehkä jonkin verran hitaammin kuin Itä-Suomessa. Niittyä näyttää kuitenkin jo 1700-luvulla olleen siksi runsaasti, että niittyala pysyi koko 1700- ja 1800-luvun ajan peltoalaan nähden huomattavasti suurempana kuin Etelä- ja Itä-Suomessa. Vaasan läänin suhteellisen alhainen niittyala taulukon 20 kolmannessa osassa johtunee suuressa määrin läänin keskisuomalaisen itäosan vähäisistä niittyaloista. Oulun läänissä niityistä ei näytä koskaan olleen puutetta. Niittyala oli vielä aikakauden lopulla talolukuun ja väestömäärään verrattuna moninkertainen muuhun Suomeen verrattuna. Karjanhoidosta säilyneistä tiedois- ta päätellen ei Oulun läänissä koskaan 1700- ja 1800-luvuilla ole ollut puutetta heinästä.24 Tosin aikakauden lopulta säilyneet niittyalatiedot antavat ehkä hieman harhaanjohtavan kuvan heinän tuotannosta. Huomattava osa niityistä oli huo- notuottoisia suoniittyjä, joita ei aina niitetty edes joka vuosi. Heinäntuotanto määrättyä niittyalaa kohtia oli Pohjois-Suomessa ilmeisesti pienempi kuin Etelä- Suomessa, jossa niittyjen niukkuus pakotti käyttämään niitä tehokkaammin. Kokonaisuudessaan näyttää niittyalan lisäys 1700- ja 1800-luvuilla olleen huo- mattavasti hitaampaa kuin pellon. Aikakauden lopulla oli koko maassa niittyä keskimäärin kaksi kertaa niin paljon kuin peltoa. Niittyala näyttää kuitenkin jakautuneen tasaisemmin maan eri osien kesken kuin peltoala. Eteläisellä pelto- Il Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 162 alueella, Itä-Suomen kaskialueella sekä Etelä-Pohjanmaan ja Pohjois-Suomen muodostamalla pohjoisella alueella oli kullakin noin kolmannes maan niittyalas- ta, kun sen sijaan pellosta oh lähes puolet eteläisellä peltoalueella. Niittyviljelyn heikot menetelmät ja niittyalan hidas kasvu muodostivat varsin vaikean pulmakysymyksen perinnäisen maatalouden loppukaudella. Kun ’’niitty oli pellon äiti” vaikuttamalla karjamäärään ja siten pellon lannoittamismahdol- lisuuksiin, muodosti niittyviljelyn kehittämättömyys pahan pulman koko maa- taloudessa. Vaikka monia yrityksiä tehtiinkin niittyviljelyn kehittämiseksi, ei riittävän rehuntuotannon ongelmaa kyetty ratkaisemaan sen pohjalta. Niit- tyalan lisäämismahdollisuudet olivat varsinkin Etelä-Suomessa hyvin rajoitetut eikä niityn satoisuutta kyetty paljoakaan lisäämään viljelyä tehostamalla. Vielä 1800-luvun jälkipuoliskolla oli niityn hoito monin paikoin vähäistä. Vasta aikakauden lopulla löytyi rehuntuotantopulmaan ratkaisu, mutta ei niit- tyviljelyn alalta. Heinänviljely pellossa eli peltonurmet ratkaisivat vähitellen re- huntuotanto-ongelman. Niityistä saatiin kuitenkin vielä aikakauden päättyessä suurin osa karjanrehuksi käytetyistä heinistä. Silti niittyviljely oli jo vähitellen väistymässä oleva viljelymuoto. Vaikka niittyala olikin 1800-luvun lopulla lähinnä Pohjois-Suomessa tapahtuneen niitynraivauksen ansiosta jopa entistä suurempi, niittyjen merkitys karjanrehun tuottajana oli nopeasti vähenemässä. Karjantuo- tannon kasvu perustui pääosaltaan peltonurmiin ja pellossa tapahtuvaan muu- hun rehukasviviljelyyn. Järvenlaskut Järvenlaskut liittyivät ensi sijassa niittyviljelyyn, mutta jossain määrin myös suoviljelyyn. Ne alkoivat 1700-luvun puolivälissä ja niiden määrä oli korkeim- millaan perinnäisen maatalouden ajan loppuvuosikymmeninä 1800-luvulla.25 Pe- rinnäisen maatalouden aikana ei täten saatuja maatumia käytetty pellonraivauk- seen, vaan kutakuinkin yksinomaisena tarkoituksena oli saada lisää niittyalaa ja täten nostaa karjanrehun tuotantoa. Tosin kuivioniittyjä ja järvenlaskujen kui- vatuskelpoisiksi tekemiä soita raivattiin myöhemmin pelloiksi, mutta tämä tapah- tui suurimmaksi osaksi seuraavalla aikakaudella. Poikkeuksellisena on pidettävä tunnetun teollisuusmiehen N. L. Arppen menettelyä Kiteellä, kun hän Pyhäjär- ven 1830-luvulla tapahtuneen laskemisen jälkeen Ätäskön soisilla vesijättömailla ryhtyi ensin suoviljelyyn ja siirtyi sitten välittömästi pellonraivaukseen.26 Järvenlaskujen alkamiseen vasta 1700-luvun puolivälissä vaikutti karjanrehun kasvavan niukkuuden lisäksi myös se, että ennen v:n 1740 suoviljelyn edistämi- sestä annettua asetusta järvenpinnan alentaminen ei ollut laillista. Ensimmäinen tunnettu järvenlasku maatumien saamiseksi oli talollisen Lassi Nuutisen tekemä Alimmaisen Sarvinkijärven laskeminen Enossa v. 1743. Tällöin kuten monesti myöhemminkin vesi ryöstäytyi valloilleen ja tulokset olivat ennalta-arvaamat- tomat. Jo seuraavalla vuosikymmenellä suoritettiin useita järvenlaskuja Pohjois- Karjalassa, Savossa ja Pohjanmaalla. Veikko Anttilan tekemien laskelmien mu- kaan suoritettiin 1700-luvulla kaikkiaan parisataa järvenlaskua, mutta kaikista https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 163 niistä järvenlaskuista, jotka suoritettiin vain kihlakunnanoikeuden luvalla, ei tie- toja kulkeutunut ylemmille viranomaisille, vaan ne ovat jääneet tuomiokirjojen lehdille. Kun 1800-luvulla järvenlaskut tapahtuivat maaherran Venäjän vallan aikana kuvernöörin luvalla, ovat tiedot 1800-luvulta täydellisemmät, vaikka kaikkia luvan saaneita hankkeita ei pystytty toteuttamaan. Vv. 1800—1879 sai Anttilan laskelmien mukaan luvan 1098 järvenlaskuhanketta. Järvenlaskuissa syntyneiden hyötyalueiden määrästä ei ole saatavissa yhtenäisiä laskelmia. Yksityisten järvenlaskujen hyötyalueet vaihtelivat muutamista hehtaa- reista aina tuhansiin hehtaareihin. Suurissa järvenlaskuissa paljastui yleensä myös kallio- ja somerikkopohjaa, joten maatuman kokonaisala oli usein suurempi kuin varsinainen hyötyala. Myöhemmin on huomattava osa tästäkin alasta saatu hyö- tykäyttöön metsämaana, mutta järvenlaskijoille kovan pohjan paljastuminen oli aina pettymys. Suurin tunnettu kokonaismaatuma-ala, 13 000—17 000 ha, saa- tiin Höytiäisen laskussa v. 1859, jolloin tosin vesi ryöstäytyi valloilleen ja järven pinta laski paljon tarkoitettuaenemmän, peräti 9 metriä.27 Pohjois-Karjalan innokkaat suoviljelyn edistäjät 1700-luvulla, Pielisjärven Stenius-papit, ’’Korpi-Jaakko” ja ’’Koski-Jaakko” sekä Tohmajärvellä asunut kruununvouti Gabr. Wallenius lienevät järvenlaskupuuhissaan tähdänneet myös suoviljelyyn, mutta yleensä järvenlaskujen suoviljelylle tuoma hyöty oli toissijai- sessa asemassa, mikäli sitä järviä laskettaessa lainkaan otettiin huomioon. Järven- laskut eivät usein sinänsä kuivanneet soita, vaan tekivät ne ainoastaan kuivaus- kelpoisiksi. Järvenlaskujen hyöty tässä mielessä tuli usein näkyviin vasta 1800- luvun lopulla ja 1900-luvulla. Järvenlaskujen päätarkoitus oli kuten jo mainittiin - niittymaan ja kar- janrehun saaminen. Niittyviljelyn alkeellisuus ja niittyjen vähyys karjamäärään verrattuna oli perinnäisen maatalouden kasvun heikko kohta, joten järvenlasku- jen avulla saatu rehunlisä ei tuntunut vain karjataloudessa, vaan heijastui myös kasvinviljelyn kehitykseen. Tämä näkyy varsin selvästi järvenlaskujen alueelli- sessa jakaantumisessa 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella. Eteläisellä pelto- alueella raivattiin varsinkin Turun ja Porin läänissä vanhaakin niittyä pelloksi, joten uuden niittymaan tarve oli erittäin suuri. Läänin järvisissä osissa, Sata- kunnassa ja Vakka-Suomessa, virisikin jo varhain kiinnostus järvenlaskuihin, ja 1800-luvun alussa Turun ja Porin läänissä oli vireillä enemmän järvenlaskuhank- keita kuin missään muussa läänissä. Pohjanmaalla järvenlaskutoiminta oli myös vilkasta 1700-luvulta saakka, vaikka selvää kuvaa kehityksestä ei tietojen puutteellisuuden vuoksi voikaan saada. Vaik- ka toiminta kohdistuikin lähinnä pieniin järviin ja lampiin, järvienlaskut kes- kittyivät lähinnä Pohjanmaan järviseuduille, Etelä-Pohjanmaan itäosiin ja Keski- pohjanmaalle. Niittyjen puute Pohjanmaalla ei tosin ollut läheskään yhtä suuri kuin eteläisellä peltoalueella, mutta toisaalta karjakanta oli suhteellisesti suurem- pi ja Pohjanmaa oli 1700-luvulla karjantuotteiden vientialue. Vaikka karjan- tuotteiden vienti taan tuikin 1800-luvulla Suomen jouduttua erilleen Ruotsista, aiheuttivat väkiluvun nopea lisäys ja eräät muut taloudelliset tekijät, joita kä- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 164 sitellään luvussa IX:2, Pohjanmaallakin jatkuvaa uusien niittyjen tarvetta. Kun kalliokynnykset eivät tasaisella Pohjanmaalla olleet läheskään yhtä suurena vai- keutena kuin mäkisemmässä Sisä-Suomessa, oli järvenlasku monin paikoin suh- teellisenhelppo tapa hankkia lisää niittymaata. Itä-Suomessa järvenlaskut alkoivat, kuten jo on mainittu, 1700-luvun puoli- välin tienoilla. Kaskialueellakin esiintyi jo varhain niittymaan niukkuutta, sillä kaskiahot eivät yleensä kivisyytensä tähden soveltuneet talviheinän niittoon, vaik- ka olivat hyviä kesälaitumia. Pohjois-Karjalassa järvenlaskut 1700-luvulla ehkä liittyivät myös suoviljelyyn, kuten edellä on mainittu. Jo 1700-luvulla lienee voin myyntituotanto vaikuttanut pyrkimyksiin lisätä karjamäärää, mutta varsinaisesti vasta 1800-luvulla, etenkin sen toisella neljän- neksellä, voin myynti kohotti karjatalouden tärkeään asemaan itäsuomalaisessa maataloudessa. Vaikka maidontuotanto olikin pääasiassa hyvien kesälaitumien varassa, tarvittiin karjamäärälle myös lisää talvirehua eli siis lisää varsinaisia niittyjä. Tässä järvenlaskut olivat hyvänä apuna. Varsinkin Itä-Suomen kaski- viljelyn taantumisen aiheuttamassa kriisitilanteessa 1800-luvun toisella ja kolman- nella neljänneksellä josta lähemmin luvussa IX :1 järvenlaskut helpottivat paikoitellen huomattavastikin siirtymistä kaskiviljelyyn perustuvasta taloudesta yhä enemmän karjatalouden varassa olevaan taloudenpitoon. Järvenlaskutoiminta näyttää vilkastuneen 1830-luvulta alkaen. Tämä ei näy niinkään järvenlaskuhankkeiden määrän lisääntymisessä kuin useihin suuriin jär- venlaskuihin ryhtymisestä. Pyhäjärven, Simpeleenjärven ja Kiteenjärven laskuissa saatiin maatumia jopa tuhansia hehtaareita hyötyalan jäädessä tosin ensinmai- nitussa tapauksessa suhteellisen pieneksi maatumien ollessa suureksi osaksi kivikko- ja hiekkapohjaista maata.28 Suurimmaksi järvenlaskuksi muodostui tosin va- hingossa Höytiäisen laskeminen v. 1859. Järvenlaskujen määräkin kasvoi 1850- ja 1860-luvulla tuntuvasti. Varsinkin jälkimmäisellä vuosikymmenellä laskuhankkeet keskittyivät suureksi osaksi Ylä- Savoon. Tässä kehityksessä näkyy selvästi järvenlaskujen ja voikaupan välinen yhteys.29 Ylä-Savo oli kyllä jo 1800-luvun alkupuolella ollut Itä-Suomen huomat- tavin voinvientialue, mutta siellä oli vuosisadan puoliväliin tultu toimeen alueen suhteellisen runsaiden luonnonniittyjen turvin. Saimaan kanavan aiheuttama voi- kaupan edellytysten paraneminen vei sellaiseen karjakannan lisäämiseen, että niittyjä oli saatava lisää. Kun Ylä-Savossa oli verraten paljon laakearantaisia ja siis laskemiskelpoisia järviä, oli luonnollista, että siellä ryhdyttiin järvenlas- kuihin niittymaan kartuttamiseksi. Lähinnä Ylä-Savon järvenlaskuhankkeet nos- tivat Kuopion läänin ensimmäiselle sijalle 1860-luvulla koko maan järvenlas- kutilastossa, sillä peräti 84 eli 40 % tällä vuosikymmenellä vireillepannuista järvenlaskuhankkeista oli Kuopion läänissä. Järvenlaskut vähentyivät tuntuvasti 1870- ja 1880-luvuilla Etelä- ja Keski- Suomessa. Vain Oulun läänissä järvenlaskuhankkeiden lukumäärä kasvoi edel- leen näillä vuosikymmenillä. Kun 1850-luvulla pantiin vireille 274 ja 1860-lu- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 165 vulla 250 järvenlaskuhanketta, olivat vastaavat luvut 1870-luvulla 126 ja 1880- luvulla 125 hanketta. Syyt tähän kehitykseen näyttävät olleen moninaiset. Järvenlaskutöissä sattu- neet vahingot, etenkin Höytiäisen vesimassojen syöksyminen Pyhäselkään, aiheut- tivat kritiikkiä järvenlaskuja kohtaan. Kun vielä 1860-luvun puolivälissä suori- tettu virallinen tutkimus näytti osoittavan, että järvenlaskuista saatu hyöty oli niiden kustannuksiin nähden pienempi kuin mitä yleisesti oli luultu, kiristettiin järvenlaskulupien ehtoja v. 1868 tuntuvasti. Sitä paitsi järvenlaskujen tarvekin oli vähentymässä. Kasvinviljelyn uudistukset, varsinkin peltonurmien käyttöön- tulo ja rehuviljan viljelyn lisääntyminen, vähensivät uusien niittyjen tarvetta ja vähitellen poistivat sen kokonaan. Vanhojen niittyjen hoitoa ruvettiin myös vä- hitellen tehostamaan, jolloin niiden tuotto nousi. Pehmeillä maatumaniityillä tämä hoidon tehostaminen oli hankalinta, mikä sekin lienee laimentanut innos- tusta uusiin järvenlaskuhankkeisiin. Kun kasvinviljelyn uudistukset vielä siirsi- vät uudisraivauksen lähes kokonaan niittymaasta peltomaahan, väheni järven- laskujen tarve niittyjen saamiseksi. Järvenlaskuja suoritettiin kyllä edelleenkin, osittain siksi, että niittyviljely jatkui Pohjois-Suomessa vielä hyvän aikaa entiseen tapaan, mutta osittain myös siksi, että järvenlaskuja voitiin paikoitellen käyttää apuna vesiperäisten viljelykelpoisten maiden kuivatuksessa. 6. VILJELYKASVIT 1700-JA 1800-LUVUILLA Tärkeimmät viljelykasvit ja niiden viljely Perinnäisen maatalouden kasvinviljelyssä oli viljanviljely keskeisellä sijalla. Kor- siviljoja tunnettiin neljä lajia: ruis, ohra, kaura ja vehnä. Lisäksi viljeltiin var- sinkin Itä-Suomessa tattaria. Tämän ajan viljelykasveja koskevissa tiedoissa luet- tiin viljalajeihin myös herne ja joskus papukin. Juurikasvien viljely keskittyi pääasiassa nauriiseen, joskin Länsi-Suomessa viljeltiin jossakin määrin myös lant- tua. Kaali oli myös tunnettu, vaikkakin vähän viljelty. Kuitukasveista viljeltiin pellavaa ja hamppua. Humala oli myös yleinen viljelykasvi. Aikakaudella otettiin käyttöön myös muutamia uusia viljelykasveja. Tärkein näistä oli peruna, joka saapui maahan luultavasti jo 1720-luvun lopulla ja jota sata vuotta myöhemmin viljeltiin yleisesti jokseenkin koko maassa. Aikakauden loppupuolella tulivat uusina juurikasveina maahan rehunauris eli turnipsi ja so- kerijuurikas. 1700-luvun taloustieteilijät ja säätyläiset kokeilivat kasvitarhoissaan useitakin uusia kasveja, mm. punajuurta ja porkkanaa, mutta niiden viljely rajoittui vielä aikakauden lopulla säätyläismaanviljelijäin ja kaupunkilaisten kas- vitarhoihin. Kasvitarhojen viljelykasveista vain tupakkaa ryhdyttiin yleisesti, jos- kin pienessä mittakaavassa viljelemään myös talonpoikaistaloissa. Maatalouden kehityksen kannalta tärkeitä olivat ne viljelykasvit, joita viljel- tiin yleisesti. Ravinnon yksipuolisesta leipävaltaisuudesta johtuen leipäviljan tuo- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 166 tanto muodosti kasvinviljelyn pääosan. Kaikki muut viljelykasvit olivat toissijai- sessa asemassa leipäviljaan verrattuna. Leipäviljoiksi voidaan lukea ruis, ohra, vehnä ja tattari. Kahteen ensinmainittuun verrattuna vehnän ja tattarin viljely oli varsin vähäistä, joten vain ruis ja ohra olivat merkityksellisiä leipäviljoja. Kauraa käytettiin Kaakkois-Suomea lukuun ottamatta miltei yksinomaan rehuvil- jana. Tästä syystä kauran viljely oli toisarvoisessa asemassa rukiiseen ja ohraan nähden. Peltoalueella kauraa viljeltiin etupäässä huonosti lannoitetuilla ulkopel- loilla ja kaskialueella toisen tai kolmannen vuoden kasvina. Ihmisravintona oli muista viljelykasveista merkitystä lähinnä vain nauriilla, joka varsinkin kaski- alueella oli tärkeä ravinnon lisä. Nauris sai 1700-luvun jälkipuoliskolla ja varsinkin 1800-luvulla pahan kilpailijan uudesta viljelykasvista, perunasta. Peru- nanviljelyn edistyessä taantui nauriinviljely. Herne, papu, kaali ja paikoitellen Länsi-Suomessa myös lanttu olivat yleisesti tunnettuja, mutta verraten vähämer- kityksisiä ravintokasveja. Oluen ja kaljan valmistukseen tarvittiin humalaa, jota pienessä mittakaavassa viljeltiin yleisesti. Valtiovallan mielestä humalaa vil- jeltiin liian vähän ja sille oli jo keskiajalta alkaen säädetty viljelypakko. Siitä huolimattahumalan viljely pysyi Suomessa varsin vähäisenä. Muista viljelykasveista olivat merkittäviä etenkin kuitukasvit, pellava ja hamppu. Kumpaakin viljeltiin suurimmassa osassa Suomea, mutta viljely jakaan- tui alueellisesti erittäin epätasaisesti. Paikoitellen näitä kuitukasveja viljeltiin yli oman tarpeen ja toisin paikoin viljely oli niin vähäistä, että suurin osa pellavasta ja hampusta oli ostettava muualta. Kun pellava ja hamppu olivat suhteellisen helppoja kuljettaa pitkiäkin matkoja, saattoi niiden viljely keskittyä suhteellisen harvoille ja suppeille ylituotantoalueille. Kun pellavan ja hampun valmistus myyntikelpoiseksi vaati viljelijältä huomattavaa ammattitaitoa, on jo varhain havaittavissa pyrkimystä erikoistua näidenkasvien viljelemiseen. Nuori viljelykasvi perinnäisen maatalouden loppukaudella oli tupakka, jonka viljely oli tullut tunnetuksi 1600-luvulla. Sen viljelyn varsinainen kukoistusaika oli 1700-luvulla, jolloin valtiovalta yritti rajoittaa ulkomaisen tupakan tuontia. Tupakanviljely jäi suurimmillaankin melko vaatimattomaksi. Karjanlannan niuk- kuus piti voimakasta lannoitusta vaativan tupakan viljelymahdollisuudet ahtaissa rajoissa, eikä Suomessa menestyvän tupakan huono laatukaan ollut omiaan edis- tämään sen viljelyn leviämistä. Heinänviljely pellossa oli suurimman osan perinnäisen maatalouden loppukaut- ta täysin tuntematonta. Heinänsaanti perustui niittyihin, joita tosin usein hoidet- tiin, mutta joiden heinänkasvu perustui kokonaan luonnonheinään. Vasta 1800- luvulla ruvettiin kokeilemaan heinänviljelyä pellossa ja aivan aikakauden lopulla heinänviljelyä ruvettiin harjoittamaan paikoin talonpoikaistaloissakin. Pääosa kasvinviljelyä oli kuitenkin viljanviljelyä, joka ylivoimaisesti keskittyi kolmeen viljalajiin, rukiiseen, ohraan ja kauraan. Näiden keskinäisestä viljely- suhteista on tietoja koko maasta vasta 1800-luvulta. 1700-luvulta on vain pai- kallisia ja varsin epämääräisiä mainintoja eri viljalajien viljelysuhteista. Ne an- tavat kuitenkin aihetta olettaa, että viljelysuhteissa ei tapahtunut mitään huo- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 167 mättäviä muutoksia ennen 1800-luvun alkupuolta. Kylvömääristä on tietoja ensi kerran 1820-luvulta kolmen vuoden ajalta ja sen jälkeen vuosittain 1840-luvulta alkaen. 1 Seuraavassa on esitetty rukiin, ohran ja kauran kylvömäärien keskinäi- set osuudet, vv. 1824—27, 1851—65, 1871—-75 ja 1878—81. 1820-luvun tiedot si- sältävät kolme satovuotta 1824, 1825 ja 1827. 1860-luvun jälkipuolisko on jätetty pois katovuoden 1867 ja sen aiheuttamien poikkeuksellisten olojen tähden. Vuo- desta 1877 alkaen tiedot kerättiin uuden tarkemman tiedustelumenetelmän mu- kaan. 2 Tiedot ovat täydellisiä vuodesta 1878 alkaen. Suhteet on laskettu tilavuus- mittoina. TAULUKKO 22 TABLE 22. Rukiin, ohran ja kauran kylvömäärien suhteet The shares of sown seed for rye, barley and oats. Ajanjakso —• Ruis Ohra Kaura Yhteensä Period Rye Barley Oats Total % % % % 1824—27 47.7 29.1 23.2 100.0 1851—65 45,3 29.1 25.6 100.0 1871—75 42.7 27.8 29.5 100.0 1878—82 38.0 23.4 38.6 100.0 Lähteet; Zakrevskin taloustilasto, KKK, VA. Kuvernöörien viisivuotiskertomukset 1851— 60, VA. SVT II: 1,4, 5. Jos säilyneitä kylvömäärätietoja tarkastelee vuosi vuodelta, voi läheistenkin vuo- sien välillä todeta huomattaviakin vuotuisia vaihteluita. Sääsuhteista johtuva siementilanne lienee tässä näytellyt huomattavaa osaa. Sen sijaan pitempien ai- kojen keskiarvoissa nämä vaihtelut tasoittuvat melkoisesti. Eri viljalajien osuudet näyttävät pysyneen likimäärin samoina aina 1860-luvulle saakka. Lähes puolet kylvetystä viljasta oli ruista. Ohraa ja kauraa viljeltiin melkein yhtä paljon kumpaakin, ohraa kuitenkin hieman enemmän. Luvut viittaavat kuitenkin sii- hen, että kauran osuus olisi ollut jatkuvasti, vaikka hyvin hitaasti, kasvamassa. Kylvömäärien osuus ei kuitenkaan tarkoin kuvasta viljelyyn käytetyn peltoalan jakaantumista näiden viljalajien kesken. Ensinnäkin kylvömäärät olivat samaa peltopinta-alaa kohti eri viljalajeilla erisuuruisia, kuten edellä ss. 116—127 on esi- tetty. Rukiin siementä käytettiin samalle peltoalalle vähemmän kuin ohran tai kauran siementä. Esim. tynnyrillä rukiinsiementä kylvettiin keskimäärin U/s tynnyrinalaa peltoa, tynnyrillä ohransiementä noin yksi tynnyrinala ja tynnyril- lä kauransiementä 3/4-—1 tynnyrinala peltoa. Lisäksi edellä mainittuihin kylvö- määriin sisältyi ilmeisesti myös kaskiin kylvetty vilja, jossa eri viljalajien osuudet olivat toiset kuin peltoviljelyssä. Kylvömäärät viljelypinta-alaa kohti olivat nekin toiset kaskessa kuin pellossa. Pelkkien kylvömäärien perusteella on uskallettua https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 168 tehdä johtopäätöksiä viljelypinta-aloista. Ainoastaan voidaan sanoa, että rukiin osuus viljelypinta-alasta oli tuntuvasti suurempi kuin sen osuus kylvömääristä. Aivan aikakauden lopulla viljojen viljelysuhteet alkoivat selvästi muuttua. Kauran viljely lisääntyi rukiin ja ohran viljelyyn verrattuna. Muutos näyttää tapahtuneen 1870-luvulla niin nopeasti, että tilastoja keräävät virkamiehet eivät näytä pysyneen kehityksen tasalla vuosikymmenen alkupuolella. Kun tilastoai- neksen keruu siirrettiin nimismiehiltä ja heidän käyttämiltään asiantuntijoilta kunnallislautakunnille tilakohtaisesti tehtäväksi, näkyy tilastossa heti suuri muutos. Jo 1870-luvun alkupuolella voidaan kauran kylvömäärän todeta olleen suurempi kuin ohran, mutta uudella tavalla koottu tilasto osoittaa kauran kylvömäärien kohonneen rukiin kylvömäärien tasalle ja ohran kylvön jääneen näistä kahdesta viljalajista kauas jälkeen. Vaikka kauran viennin 1870-luvun puolivälissä tapah- tunut nopea nousu viittaakin kauranviljelyn äkilliseen lisääntymiseen, ovat vuo- sikymmenen alun tilastoluvut kuitenkin ilmeisesti jääneet todellisesta kehityksestä jälkeen. Kauran kylvömäärän osuus on todennäköisesti jo 1870-luvun alkupuo- lellaylittänyt 30 % :n rajan. Lukuja tarkasteltaessa on jälleen otettava huomioon, että kevätviljojen siemen- tä käytettiin peltoalaan nähden enemmän kuin ruista. Kauran osuus viljaa kas- vavasta peltoalasta oli pienempi kuin sen osuus kylvömäärästä. Rukiin viljely- ala oli jatkuvasti suurempi kuin kauran. Sen sijaan ohran kylvötiheyden suuri vaihtelu eri osissa maata ja vaillinaiset tiedot kauran kylvötiheyden alueellisista vaihteluista tekevät mahdottomaksi ohran ja kauran viljelyalojen vertailun. Ruis Ruis oli pääviljalaji suurimmassa osassa maata. Sitä viljeltiin sekä pellossa että kaskessa. Peltoruis ja kaskiruis näyttävät alunperin olleen eri alkuperää. Alkuperäinen kaskiruis, jota 1700-luvulla viljeltiin enää huuhtakaskissa, on sel- västi itäistä alkuperää. Värmlannin suomalaismetsissä ilmeisesti kutakuinkin puh- taana säilyneen kaskiruiskannan on todettu olleen aivan toisenlaista kuin skan- dinaaviset maatiaisrukiit, mutta verraten lähellä eräitä pohjoisvenäläisiä ja siperialaisia maatiaisrukiita. Sen sijaan suomalainen peltoruis oli niin lähellä skandinaavisia maatiaisruiskantoja, että sitä käytettiin siemenenä myös Ruotsin puolella. Suomalainen ruis oli riihikuivaa, joten sillä oli hyvä menekki Ruot- sissa.3 Kun ruis on ristisiittoinen ja helposti risteytyvä viljalaji, on luonnollista, että erilaiset ruiskannat eivät pysyneet puhtaina. Kaskirukiin ja peltorukiin risteytymistä ehkäisi kuitenkin tehokkaasti niiden toisistaan poikkeava heilimöi- misaika. Värmlantilainen kaskiruiskanta, jonka voi sanoa edustaneen vanhaa suomalaista kaskiruista, osoittautui Tammiston koeasemalla 1920- ja 1930-luvun vaihteessa suoritetuissa kokeissa heilimöimisajaltaan lähes pari viikkoa normaalia peltoruista myöhemmäksi.4 Myöhäisimmätkin tällöin viljellyt peltoruiskannat heilimöivät viikkoa aikaisemmin kuin mainittu kaskiruiskanta. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 169 Kaskirukiin ja peltorukiin risteytymistä on varhaisemmin estänyt myös kaski- en ja peltojen yleensä pitkä välimatka. Kasket, varsinkin huuhtakasket, olivat kaukana taloista ja niiden usein vähäisistä peltomaista. Itä-Suomen kaskivilje- lyalueen vanhin peltoviljely näyttää sitä paitsi olleen pääasiassa ohranviljelyä. Näistä risteytymistä ehkäisevistä tekijöistä huolimatta 1700-luvun loppupuo- len ja 1800-luvun tiedot viittaavat siihen, että jonkinlaista risteytymistä olisi ajan mittaan sittenkin tapahtunut.5 Alkuperäinen kaskiruis, jota myös on kut- suttu korpirukiiksi, menestyi parhaiten kuusimetsäpohjaisissa huuhtakaskissa. Sen sijaan sen menestyminen tavallisissa lehtimetsäkaskissa ei näytä olleen yh- tä hyvää. Luultavasti tästä syystä peltoruista ruvettiin kylvämään myös lehti- metsäkaskiin. Tällöin risteytymismahdollisuus kaskirukiin ja peltorukiin välillä kasvoi tuntuvasti. Joissakin sääolosuhteissa heilimöimisajat ovat voineet mennä päällekkäin ja risteytymistä on tapahtunut. Joka tapauksessa kaskirukiista 1800- luvulta säilyneet tiedot viittaavat siihen, että lehtimetsäkaskissa viljelty kaski- ruis poikkesi sekä alkuperäisestä kaskirukiista eli korpirukiista että peltoru- kiista. Alkuperäinen kaskiruis eli korpiruis oli kapeatähkäinen ja pienijyväinen.® Sen jyvät olivat pienempiä kuin muiden tunnettujen maatiaisruiskantojen. Se versoi erittäin voimakkaasti. Suomalaisen tälle vuosisadalle säilyneen Pohjois- Karjalasta peräisin olevan kannan on 1920-luvun alussa tehdyissä kokeissa to- dettu versoneen niin voimakkaasti, että yhdestä jyvästä kasvoi jopa 30 kortta. 7 On kyseenalaista, oliko runsas versovuus perinnöllinen ominaisuus, vai johtui- ko se kaskirukiin erittäin hyvästä ruskearuosteen kestävyydestä, joka teki mah- dolliseksi kylvön jo niin aikaisin kesällä, että versomista ehti hyvin tapahtua. Kaskiruis kylvettiinkin yleensä heinäkuussa. Jo aikaisemmin on huomautettu siitä, että kaskiruis menestyi parhaiten kuusimetsäpohjaisissa huuhtakaskissa. Niissä se saattoi antaa suotuisissa oloissa erittäin hyviä satoja, parhaassa tapauk- sessa jopa satakertaisia kylvömäärään nähden. Sen sijaan pellossa kaskiruis ei menestynyt. 8 Peltoruis oli kantojen helposta risteytymisestä johtuen laadullisesti varsin kir- java. Yhteistä eri peltoruiskannoille näyttää olleen kaskiruista suuremmat täh- kät ja jyvät. Olki oli pitkä ja heikko. Peltorukiin kehitys näyttää olleen nopeam- paa kuin kaskirukiin, sillä se kylvettiin myöhemmin, mutta heilimöi huomatta- vasti aikaisemmin. Sen sijaan heilimöinnin jälkeen kaskiruis kypsyi jonkin ver- ran nopeammin kuin peltoruis, joten korjuuajassa ei ollut suurtakaan eroa. Pel- toruis ei pensastunut yhtä hyvin kuin kaskiruis, vaikka senkin pensomista on pidetty verrattain hyvänä. Osaltaan tähän on voinut vaikuttaa myös kaskiruis- ta myöhempi kylvöaika. Peltoruis kylvettiin elokuussa. Suomalaisen peltorukiin talvenkestävyys oli hyvä, eikä se tässä suhteessa eronnut kaskirukiista. Sen si- jaan ruskearuosteenkestävyys ei liene ollut läheskään kaskirukiin veroinen.9 Suomalaisessa peltorukiissa voidaan sen laadullisesta kirjavuudesta huolimat- ta erottaa kolme selvästi toisistaan poikkeavaa tyyppiä. Nämä olivat pohjalai- nen vaasanruis, satakuntalainen kokemäenruis ja eteläsuomalainen uudenmaan- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 170 ruis.lo Vaasanruis ja uudenmaanruis erosivat toisistaan lähinnä tähkän ja jyvien muodon suhteen. Vaasan rukiin tähkä oli lyhyempivihneinen, mutta jyvät oli- vat verraten pitkiä ja kapeita. Uudenmaan rukiin tähkässä oli pitemmät vih- neet, mutta lyhyemmät ja paksummat jyvät. Kokemäenruis näyttää olleen vaa- sanrukiin ja uudenmaanrukiin välimuoto. Lehtimetsäkaskissa viljelty kaskiruis näyttää muodostaneen kolmannen tyypin maatiaisrukiita. Se lienee ainakin 1800-luvulla ollut alkuperäisen kaskirukiin ja peltorukiin risteytymä. Tätä nuorempaa kaskiruista pitää Stephan Bennet 1700-luvun puolivälin jälkeen kaskeen kylvettynä vaasanrukiina, mutta 1800-lu- vulta peräisin olevien tietojen mukaan siinä oli myös eräitä alkuperäisen kaski- rukiin ominaisuuksia, joita ei ollut vaasanrukiilla.11 Se ei enää menestynyt pel- lossa kuin muutaman vuoden ajan, mutta heikentynyt kanta elpyi, jos se kyl- vettiin uudelleen kaskeen. Pensastuminen oli tosin ehkä varhaisemmasta kyl- vöajasta johtuen voimakkaampaa kuin peltorukiilla, mutta kuitenkin hei- kompaa kuin alkuperäisellä kaskirukiilla. Nuorempi kaskiruis näyttää perineen alkuperäisen kaskirukiin hyvän ruskearuosteenkestävyyden, koska se voitiin kyl- vää huomattavasti aikaisemmin kuin peltoruis. Jyvät taas lienevät olleet enem- män peltorukiin kuin kaskirukiin jyvien kokoisia, sillä vain alkuperäistä kaski- ruista koskevat tiedot kertovat jyvän pienikokoisuudesta peltorukiiseen verrat- tuna. Kortta koskevat tiedot ovat epämääräisiä, mutta vaikuttaa siltä, että nuo- rempi kaskiruis olisi perinyt alkuperäisen kaskirukiin vahvan ja karkeasyisen korren. Nuorempaa kaskiruista koskevat tiedot ovat epämääräisiä ja osittain risti- riitaisia. 12 Tämä johtunee siitä, että nuorempi kaskiruis näyttää olleen heili- möimisajaltaan alkuperäistä kaskiruista myöhempi ja siten voinut jatkuvasti risteytyä peltorukiin kanssa. Peltoviljelyn lisääntyessä Itä-Suomen kaskialueella risteytymismahdollisuudet samalla kasvoivat. Tämä kehitys näyttää vieneen nuo- remman kaskirukiin yhä lähemmäs pel toruista. Vaikuttaa siltä, että nuorempi kaskiruis sulautui kaskiviljelyn loppuvaiheessa siinä määrin peltorukiiseen, että se ei siitä selvästi erottuvana enää ollut myöhään alkaneen maatiaisruiskanto- ja koskevan tutkimuksen ulottuvilla. Maassamme alunperin viljelty juhannusruis eli juureisruis, joka kylvettiin oh- rapeltoon juhannuksenalusviikolla, vaikuttaa vanhemmista kuvauksista päätel- len alkuperäiseltä kaskirukiilta tai sen muunnokselta.13 Se muistutti useimmil- ta ominaisuuksiltaan alkuperäistä kaskiruista. Pellossa se ei kuitenkaan kauan menestynyt ja peltoviljelyssä siihen jo 1700-luvulta alkaen sekoitettiin peltoruis- ta, joten siitä muodostui aikaa myöten alkuperäisen kaskirukiin ja peltorukiin risteytymä, johon mahdollisesti myöhemmin tuli mukaan myös nuorempi kaski- ruis. Maatiaisjuhannusruiskannat ehtivät kuitenkin syrjäytyä ulkomailta tuodun rukiin tieltä ennen kuin nykyaikainen kasvinviljelytutkimus alkoi, joten tiedot niistä ovat erittäin niukat. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 171 Ohra Vaikka ohranviljely oli jo 1700-luvulla määrällisesti selvästi pienempi kuin rukiin, sen viljely oli maassamme kaikkein laaja-alaisinta. Tämä luonnollises- ti johtui siitä, että ohra menestyi huomattavasti pohjoisempana kuin ruis. Jo rukiin viljelyrajan eteläpuolisella Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla viljeltiin oh- raa enemmän kuin ruista. Kuten peltoviljelymenetelmiä koskevasta esitykses- tä ilmenee, ohra oli 1700-luvulla selvästi väistymässä rukiin tieltä. 1800-luvul- la taas kevätviljojen viljely oli lisääntymässä Etelä- ja Keski-Suomessa, mutta lisäys tapahtui lähinnä kauran eikä ohran viljelyssä. Suomessa viljeltiin 1700- ja 1800-luvulla useitakin erilaisia ohria.14 Kun oh- ra on itsesiittoinen kasvi, kannat pysyivät selvemmin erillään kuin rukiissa, jos- kin monien paikallisten kantojen muodostumista on havaittavissa. Suomessa viljellyt maatiaisohrat olivat sekä kuusi-, neli- että kaksitahoisia. Kuusitahois- ta ohraa viljeltiin nimenomaan Pohjois-Suomessa, kun taas kaksitahoisen oh- ran viljely rajoittui eteläiselle peltoalueella. Nelitahoisia ohria tavataan sen si- jaan koko maassa, ja niitä oli useita erilaisia kantoja aikaisesta lapinohrasta myöhäisiin eteläsuomalaisiin kantoihin saakka. Kaksitahoisella ohralla sen sijaan oli aina verraten pitkä kasvukausi, joka rajoitti sen viljelyn Etelä-Suomeen. Kuu- sitahoinen ohra taas soveltui erikoisesti pohjoisessa viljeltäväksi lyhyen kasvu- kautena vuoksi. 15 Satoisuudeltaan nämä eri ohralaadut eivät näytä kovinkaan paljon poiken- neen toisistaan. Sato siemenmäärään verrattuna ei 1830-luvulta säilyneiden tie- tojen perusteella suurestikaan vaihdellut eri osissa maata.16 Kuusitahoisen ohran tähkä oli huomattavasti lyhyempi kuin kaksitahoisen, mikä tasoitti jyvien luku- määrää kasviyksilöä kohti. Pohjoisessa, jossa kuusitahoista ohraa viljeltiin var- haisemmin yleisesti, saatiin kuitenkin parempia hehtaarisatoja kuin niissä maa- kunnissa Etelä-Suomessa, joissa viljeltiin kaksi- ja nelitahoista ohraa. Kuten peltoviljelyä koskevasta luvusta ilmenee (ss. 117, 122—124), ohra kylvettiin poh- joisessapaljon tiheämpään kuin etelässä. Syynä lienee etupäässä ollut ohrapeltojen parempi lannoitus Pohjois-Suomessa, mutta kuusitahoinen ohra oli jäykkäkortis- ta, joten myös pienempi lakoutumisvaara teki mahdolliseksi tiheämmän kylvön pohjoisilla alueilla. Kaura Kauraa viljeltiin perinnäisen maatalouden aikana ensisijaisesti rehukasvina. Vain Kaakkois-Suomessa kauraa käytettiin huomattavammassa määrin ihmis- ravinnoksi. Kaura oli välttämätön hevosten talviruokinnassa, koska talviset he- voskyydit olivat tärkein maakuljetusmuoto. Rehuviljana kaura oli kuitenkin viljanviljelyssä toissijaisessa asemassa, ja sitä viljeltiin sekä kaskessa että pellos- sa vasta rukiin tai ohran, joskus molempien jälkeen. Ulkopelloissa ja uudisvil- jelyksillä kaura oli kyllä ensimmäisenäkin kasvina, mutta tällaisilla mailla lan- noitus oli heikkoa tai puuttui kokonaan. Pitkä juuristo ja kyky käyttää hyväksi https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 172 vaikealiukoisiakin ravinteita teki mahdolliseksi kauran kasvamisen sellaisillakin laihoilla mailla, missä ruis ja ohra eivät menestyneet. 17 Kaurasadot eivät tällai- sissä oloissa luonnollisestikaan olleet kehuttavia. Peltokauran kohdalla siemen- määrään verrattuna kolmin- tai nelinkertaisia satoja pidettiin jo tyydyttävinä. Kaskikauran sato saattoi kylvömäärään verrattuna tosin olla vähän korkeam- pi, mutta kun kaura kylvettiin kaskeen harvempaan kuin peltoon, kaskikauran sadot olivat viljelypinta-alaan nähden tuskin suurempia kuin peltokauran, ehkä päinvastoin pienempiä (vrt. ss. 69—70). Kauran viljelyalue oli huomattavasti suppeampi kuin rukiin ja ohran. Kau- raa viljeltiin 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa vain Etelä- ja Keski-Suomessa. Jo Etelä-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalan pohjoisosassa kau- ran viljely oli vähäistä. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla kauraa ei käytänölli- sesti katsoen viljelty ollenkaan. Etelä- ja Keski-Suomen osaltakin viljelyn paino- piste oli alueen kaakkoisosassa. V:lta 1825 peräisin olevien tietojen mukaan yli puolet koko maan kauran kylvömäärästä kylvettiin Viipurin läänissä. 18 TAULUKKO 23 TABLE 23. Kauran kylvömäärän prosentuaallinen jakaantuminen viljelyalueittain vv. 1825 ja 1880. Percentage distribution of sown oats by cultivation districts, 1825 and 1880. Viljelyalue 1825 1880 Cultivation district % % Eteläinen peltaviljelyalue Southern arable land district 26 49 Kaakkois- Suomi Southeastern Finland 53 24 Savo-Karjalan kaskiviljelyalue Burn-beating district of Savo and Karelia 20 16 Pohjanmaa Ostrobothnia 1 11 Yhteensä Total 100 100 Lähteet: Zakrevskin taloustilasto, KKK, VA. SVT II: 4. Kauran viljelyssä tapahtui 1800-luvulla suuria muutoksia, kuten taulukon luvuista selvästi ilmenee. Ne lienevät alkaneet suunnilleen vuosisadan puolivä- lissä, mutta pääasiassa ne on ajoitettava vasta 1870-luvulle. Karjatalouden kas- vavat tarpeet ja 1870-luvulla avautuneet edulliset vientimahdollisuudet lisäsi- vät kauran viljelyä etenkin eteläisellä peltoalueella. Lähinnä karjatalouden tar- peet levittivät kauranviljelyä myös pohjoisemmille alueille. Pohjanmaan osalta on havaittavissa kauranviljelyn yleistyminen Etelä-Pohjanmaalla. Vuoden 1880 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 173 kauran kylvömäärä oli Vaasan läänissä n. 70 000 hl, jossa tosin oli mukana myös läänin keskisuomalaisen osan kylvömäärä. 19 Sen sijaan koko Oulun lää- nin alueella kylvettiin kauraa vain n. 2 500 hl. Kun v. 1825 kauraa ei kylvetty Oulun läänissä käytännöllisesti katsoen yhtään, osoittaa mainittu 2 500 hl:n määrä kauran viljelyn levinneen entistä pohjoisemmaksi. Kauraa viljeltiin 1880- luvun vaihteessa Oulun läänissä lähinnä Kalajoen ja Oulun välisellä rannik- koalueella ja Oulujokilaaksossa. Vaikka kauranviljely oli voimakkainta Itä-Suomessa, suomalaiset maatiais- kaurat ovat suurimmaksi osaksi olleet ns. mustia kauroja, jotka J. O. Saulin mu- kaan ovat todennäköisesti baltialaista alkuperää. 20 Venäläisperäisiä ns. valkoisia kauroja viljeltiin vain Karjalassa. Lounais-Suomessa on viljelty mustiin kau- roihin kuuluvaa maatiaiskauraa, joka huomattavasti poikkeaa muualla maas- sa viljellyistä mustista kauroista. Myös Pohjois-Suomessa on ainakin maatiais- kauran viljelyn viimeisessä vaiheessa esiintynyt muun Suomen verraten yhte- näisestä mustastakaurasta poikkeavaa kauratyyppiä. Vehnä Koko perinnäisen maatalouden loppukauden ajan viljeltiin vehnää jossakin määrin eteläisellä peltoalueella, lähinnä Varsinais-Suomessa. Rukiiseen, ohraan ja kauraan verrattuna vehnän viljely pysyi kuitenkin mitättömän pienenä. Pää- osa Suomessa 1800-luvulla käytetystä vehnästä oli tuontitavaraa. Tuontivehnä oli etupäässä valkoisia ’’pullajauhoja”, joita Suomessa ei pystytty jauhamaan. Kun 1800-luvulla kuorituista valkoisista jauhoista tehdyn pullan käyttö alkoi yleistyä varakkaamman väestön keskuudessa, jarrutti vehnämyllyn puute epäile- mättä vehnänviljelyn yleistymistä niilläkin seuduilla, joilla silloisia maatiais- vehniä pystyttiin viljelemään. Suomessa tunnettiin 1700-luvulla sekä syys- että kevätvehnän viljely.21 Syys- vehnää näyttää viljellyn vain rannikkon savimailla, mutta kevätvehnää myös sisämaassa. Vanhimmat maatiaissyysvehnät olivat ns. pölkkyvehnää, joka oli paremmin talvenkestävää kuin tavallinen syysvehnä. Se oli kuitenkin pienijy- väisempää ja lyhyttähkäisempää ja niin ollen huonompisatoista kuin tavallinen syysvehnä. Paremman satoisuutensa ansiosta pitempitähkäinen tavallinen syys- vehnä syrjäytti vähitellen pölkkyvehnän viljelyn todennäköisesti 1800-luvulla. - Suomessa viljellystä maatiaiskevätvehnästä ovat tiedot varsin ylimalkaisia. Aikaisin keväällä kylvettynä sitä voitiin viljellä jonkin verran pohjoisempana kuin syysvehnää. 1800-luvulla sitä näyttää vähäisessä määrin viljellyn myös Sa- vossa ja Etelä-Pohjanmaalla. Kevätvehnästä sanotaan 1800-luvun puolivälissä, että se oli huonompisatoista kuin syysvehnä, mutta että siitä saatiin vaaleam- pia jauhoja. Kevätvehnää viljeltiin 1800-luvulla paikoitellen varsinaisen vehnänviljely- alueen pohjoispuolellakin. 1800-luvun puolivälissä vehnänviljely lienee ollut laa- jimmillaan. Jopa Oulun läänin eteläosan varakkaammissa taloissa viljeltiin täl- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 174 löin vähän vehnää.22 1860-luvun katovuodet tekivät kuitenkin lopun vehnän- viljelystä Pohjanmaalla useiden vuosikymmenien ajaksi. Tattari Viljalajeihin luettiin perinnäisen maatalouden loppukaudella myös tattari, jonka pähkylöitä käytettiin viljan tapaan jauhoiksi ja ryyneiksi ja sanottiin jy- viksi. Tattaria viljeltiin pääasiassa kaskessa ja se oli tämän vuoksi erityisesti itä- suomalainen viljelykasvi. Sitä viljeltiin Karjalan sekä Etelä- ja Keski-Savon li- säksi vain paikoitellen Hämeessä. Tattari oli vaatimaton kasvi, joka menestyi hyvin vähäravinteisessa löyhässä hiekkamaassa. Se soveltui hyvin tavallisen kasken viimeiseksi kasviksi, sillä se kykeni käyttämään tarkoin maassa olevat helppoliukoiset ravinteet ja tuli toi- meen pienellä ravinnemäärällä. Tattarikaskia voitiin raivata sellaisillekin hiek- kaharjuille, joilla muut viljelykasvit eivät menestyneet. Tattari saattoi silti an- taa erittäin hyviä satoja. Vuodelta 1746 peräisin olevan tiedon mukaan tatta- risadot saattoivat olla käytettyyn siemenmäärään nähden 30—50-kertaisia, par- haissa tapauksissa vieläpä yli 100-kertaisia. Jos tattari kylvettiin runsasravintei- seen maahan, se kasvoi voimakkaasti vartta, mutta antoi huonon siemensadon.23 Tattarilla oli varjopuolena sen suuri hallanarkuus, joka teki viljelyn epävar- maksi. Lieväkin halla tuhosi koko sadon. Vaikka tattarikaski tehtiinkin mikäli mahdollista hiekkaharjun lämpimään auringonpuoleiseen rinteeseen, oli tatta- rinviljelyn onnistuminen silti aina onnenkauppaa. Jo 1700-luvulla tunnettiin sananlasku: ’’Tattari taalarin tekee, tattari talottomaksi”.24 Tattarin viljelyalue pysyi jotakuinkin muuttumattomana 1700-luvun alusta 1800-luvun puoliväliin, minkä jälkeen se alkoi vähitellen supistua. Tämän te- kee ymmärrettäväksi perinnäisen tattariviljelyn kiinteä liittyminen kaskiviljelyyn. Kun tattari ei menesty savimaalla ja on erittäin hallanarkaa, luontaiset mah- dollisuudet sen viljelyyn olivat vain Etelä- ja Keski-Suomen sisämaassa ja Kar- jalan kannaksella. Tämän alueen itäosassa, joka kuului kaskiviljelyalueeseen, tat- tarin viljely oli yleistä niin kauan kuin kaskiviljelykin. Kaskiviljelyn vähetessä supistui tattarinviljelykin, vaikka sitä paikoitellen jatketuinkin hiekkamaalle pe- rustetuissa pelloissa. Alueen länsiosassa, Hämeessä taas kaskiviljely supistui jo 1700-luvullaniin, ettei viljelyalueen laajenemiselle ollut edellytyksiä. Palkokasvit Palkokasveista viljeltiin 1700- ja 1800-luvuilla hernettä ja papua. Kumpikin tun- nettiin suurimmassa osassa maata, mutta huomattavammat mittasuhteet saa- vutti vain herneenviljely ja sekin ainoastaan eteläisellä peltoalueella. Itä- ja Poh- jois-Suomessa herneenviljely oli verraten vähäistä. Nimenomaan pohjoiseen men- täessä herneen suhteellisen pitkä kasvukausi rajoitti sen viljelymahdollisuuksia. Etelä-Pohjanmaalla näyttää jo 1700-luvulla viljellyn hernettä melko yleisesti, https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 175 mutta Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla sen viljely oli vähäistä. Vv. 1787—98 maantarkastuskirja mainitsee herneitä viljeleviä taloja Oulun läänissä lähinnä vain Pyhäjoen pitäjässä läänin lounaisosassa. 1800-luvun alkupuolella näyttää herneen viljely levinneen myös Oulujokilaaksoon.25 Itä-Suomessa herneen viljelyä rajoitti peltoviljelyn vähäisyys. Herne oli pel- tokasvi, jota ei viljelty kaskessa. Sitä paitsi Itä-Suomen pellot olivat enimmäk- seen vaarojen lakimoreeneilla eivätkä soveltuneet saviperäisellä maalla parhai- ten menestyvän herneen viljelyyn. Herneen viljely Itä-Suomessa olikin koko pe- rinnäisen maatalouden loppukauden ajan joko täysin tuntematonta tai aivan vähäistä lukuun ottamatta Etelä-Karjalaa, jossa jo 1600-luvulla tiedetään harjoi- tetun herneen viljelyä yleisesti. 29 Suomessa näyttää vanhastaan viljellyn ns. harmaata hernettä, joka P. A. Gaddin mukaan oli pienikokoista ja verraten myöhään valmistuvaa. 27 Sen tilal- le olivat 1700-luvulla leviämässä Ruotsissa yleiset valkeat ja vihreät herneet, joskin niiden viljely vielä tällä vuosisadalla rajoittui etupäässä säätyläisten maa- tiloille. Nämä hernetyypit olivat suurempikokoisia, satoisampia ja aikaisempia, mutta vaativat voimakkaampaa maata kuin harmaat herneet. Eräs vähäinen etu harmailla herneillä oli Gaddinkin mielestä: Ne olivat pehmeämpivartisia ja soveltuivat siten paremmin karjanrehuksi kuin karkeampivartiset valkeat ja vihreät herneet. Viimeksi mainitut satoisammat tyypit näyttävät 1800-luvul- la yleistyneen harmaan herneen kustannuksella.28 Samalla näyttää yleistyneen ta- pa kylvää peltoherne kauran sekaan, jolloin säästyttiin suuritöiseltä hernepel- lon risuttamiselta. Herne oli korsiviljojen jälkeen taloudellisesti merkittävin peltoviljelykasvi, vaik- ka tiedot sen satomääristä ovatkin vajavaisempia kuin korsiviljoista. Sato- ja kauppatilastoissa 1800-luvun jälkipuoliskolla herne luettiin viljalajeihin kuulu- vaksi ja sisältyi viljojen kokonaissummiin. Herneen kylvömäärät olivat tosin muihin viljalajeihin verrattuna varsin vähäiset. V. 1878, jolloin ensimmäiset tiedot herneen kylvömääristä koko maassa ovat saatavissa, hernettä kylvettiin n. 1.5 % viljojen koko kylvömäärästä.29 Herneen lisäksi viljeltiin peltokasvina jossakin määrin myös papua, mutta tiedot sen viljelystä ovat epämääräisiä.30 Suomessa kasvatettu papu oli hevos- eli härkäpapua, joka vaati vielä savisempaa maata kuin herne ja jolla oli pit- kä kasvukausi. Nämä ominaisuudet rajoittivat sen viljelyn suunnilleen samoille alueille kuin herneenkin, joskin pitkän kasvukauden tähden viljelyraja oli ete- lämpänä kuin herneen. Pavun viljely rajoittui pääasiassa eteläiselle peltoalueel- le. Itä-Suomessa sitä Gösta Grotenfeltin mukaan viljeltiin vähäisessä määrin Savon eteläosissa.31 Karjalassa se oli tuntematonta 1700-luvulla, mutta jossakin määrin tunnettua 1800-luvulla maakunnan eteläosissa. Eräät paikallishistoriat väittävät sen sijaan pavun viljelyä tunnetuksi jo 1600-luvun Etelä-Karjalassa. 32 Kannaksella viljelty papu oli ns. talonpoikaispapua. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 176 Juurikasvit Juurikasveista oli perinnäisen maatalouden aikana tärkein nauris. Ennen pe- runanviljelyn yleistymistä sillä oli tärkeä sija suomalaisen talonpojan ruokava- liossa. Nauris oli kaskikasvi. Aina 1800-luvun puoliväliin asti sitä näyttää kas- vatetun pääasiassa kaskissa, ja vasta vuosisadan loppupuolella sen viljely kas- keamisen kutistuttua mitättömiin alkoi siirtyä peltoon. Kun naurista viljeltiin puolikasvuiseen metsään tehdyssä rieskamaakaskessa, sen kaskiviljely saattoi jat- kua senkin jälkeen kun tavallinen kaskeaminen oli jo loppunut. Kaskinauris kasvoi kovassakin maassa, sillä itse nauris oli maan pinnalla ja vain ohut juu- ri tunkeutui syvemmälle maahan. Kaskinaurista viljeltiin myös jonkin verran kydötetyllä suolla. Pellolla sitä viljeltiin ainakin jo 1800-luvunalussa. 33 Kaskinaurista oli 1700-luvulla kahta päätyyppiä, litteää naurista ja pitkulais- ta teräväkärkistä naurista. Litteän nauriin sanottiin olleen makeamman, mutta pitkulaisen kestävämmän. Pitkulainen nauris näyttää saaneen väistyä litteän nau- riin tieltä. Sen viljely loppui vähitellen kokonaan eikä sitä enää 1800-luvun lop- pupuolella lainkaan viljelty. Litteää kaskinaurista on 1900-luvulle saakka säi- lynyt useita muunnoksia, jotka hieman poikkeavat toisistaan nauriin mallon värin, kuoren värin ja lehtimuotojen suhteen.34 Kaskinauris oli monikäyttöinen kasvi. Sen juuria voitiin käyttää sekä ihmis- ravinnoksi että eläintenrehuksi ja lisäksi naateista voitiin tehdä eräänlaista säi- lörehua, pantiota (kts. s. 226). Silti peruna osoittautui ajanmittaan nau- riin ylivoimaiseksi kilpailijaksi. Osittain nauriin suosion laskemiseen on voi- nut vaikuttaa sen viljelyn siirtyminen peltoon, sillä kaskessa kasvaneen nauriin kerrotaan olleen makeamman kuin pellossa kasvaneen. Rehunauriin eli turnipsin viljely liittyy Suomessa englantilaismallisen vuorovil- jelyn maahantuloon 1800-luvun alkupuolella. Keski-Euroopassa kuului tähän vuoroviljelyyn aina juurikasvien viljely ja tavallisimmin oli vuoroviljelyn juu- rikasvina turnipsi. Kun tätä viljelymenetelmää alettiin kokeilla maassamme, ruvettiin samalla kokeilemaan turnipsinviljelyä. Vaikka kuten peltoviljelyä koskevassa luvussa tarkemmin kerrotaan englantilaistyyppinen vuoroviljely ei Suomen oloissa ottanut menestyäkseen, turnipsinviljely periytyi siltä Suomes- sa kehittyneisiin vuoroviljelymuotoihin. Kun karjanhoidon kehittyessä juurikas- veja alettiin käyttää karjanrehuna, osoittautui turnipsi suurimmat hehtaarisa- dot antavaksi rehujuurikasviksi. 1870-luvulle mentäessä turnipsinviljely oli kui- tenkin vähäistä ja rajoittui pääasiassa kartanoihin ja suurtiloille.35 Lanttu oli sen sijaan Etelä-Suomen peltoalueella vanha viljelykasvi. Pitkän kasvukauden tähden viljely oli vaivalloisempaa kuin nauriin. Taimet oli kas- vatettava ensin taimilavassa ennen kun ne voitiin istuttaa avomaalle. Paikoin tyydyttiin vain ajamaan lantatunkion päälle multaa ja kylvettiin siihen lantun- siemenet, mutta paikoin rakennettiin hirsistä ja lankuista lavoja, joihin ajet- tiin multaa ja lantaa kasvualustaksi. Ohrankylvön jälkeen taimet istutettiin avomaalle.36 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 177 Lanttua viljeltiin 1700-luvulla pääasiassa eteläisellä peltoalueella, jossa nau- riin viljely oli vähäisempää kuin muualla Suomessa. Pohjanmaalla lantun vilje- ly oli verraten yleistä Etelä-Pohjanmaan rintamaapitäjissä, mutta syrjäseuduil- la sen viljely näyttää olleen harvinaista. Itä-Suomen makeaan kaskinauriiseen tottuneille asukkaille ei lanttu tunnu 1700-luvulla vielä kelvanneen, mutta seu- raavalla vuosisadalla lantun viljely sai jalansijaa Itä-Suomessakin.37 Kaali Kaali oli vanha viljelykasvi Länsi-Suomessa, missä sitä yleisesti kasvatettiin vahvasti lannoitetuissa umpiaidoissa. Kaalin taimet kasvatettiin taimilavoissa samaan tapaan kuin lantunkin ja istutettiin sitten avomaalle.38 Kun kaalin ja lantun viljelymenetelmät olivat hyvin samantapaiset, näyttää kaalin viljelyn levinneisyys noudatelleen suurin piirtein lantun viljelyn levinneisyyttä. Kaalia näyttää kuitenkin Pohjanmaalla viljellyn jonkin verran pohjoisempana kuin lanttua. Humala Humala oli myös vanha viljelykasvi Suomessa. Kun humalaa tarvittiin olueen- panossa ja olut oli yleinen juoma, eikä Ruotsin ja Suomen kotoinen humalan- tuotanto näytä uuden ajan alussa kyenneen tyydyttämään sen tarvetta, yritti valtiovalta jo Kustaa Vaasan ajoista saakka tehdä humalanviljelyn pakollisek- si. 1700-luvulla sijoitettiin määräykset humalanviljelystä vuoden 1734 maalain rakennuskaareen: ”Joca talolla pitää humalisto oleman”. Määräystä tehostet- tiin sakon uhalla ja nimismiehet määrättiin valvomaan viljelyvelvollisuuden täyttämistä.39 Humalan viljely olikin lain vaikutuksesta verraten yleistä, vaikka kaikkialle sitä ei saatu edes lain voimalla. Sitä paitsi harvassa paikassa oli lain määräämät 200 humalasalkoa kokotilaa eli manttaalia kohti. Ruotsin vallan aikana lain määräysten noudattamista yritettiin vielä jonkin verran valvoa, mutta Venä- jän vallan aikana se jäi kuolleeksi kirjaimeksi. Humalan viljelyvelvollisuus oli virallisesti voimassa aina itsenäisyyden aikaan asti. 40 Viljelyvelvollisuudesta huolimatta humalan viljely oli 1700-luvullakin mää- rällisesti verrattain pientä. Muutamissa pitäjissä siellä täällä Etelä- ja Keski- Suomessa sitä silti viljeltiin aina myytäväksi asti. Korkeimpana myyntimäärä- nä taloa kohti vuosittain mainitaan 100 naulaa eli 42,5 kg. Myynti oli siis var- sin vähäistä.41 Humalan viljely taantui huomattavasti 1800-luvulla, sillä Venäjän vallan aikana ei enää pidetty kiinni humalan tuontikiellosta. Olueenpanoon tarvitta- va humala voitiin tuoda ulkomailta tarvitsematta jatkaa vaivalloista ja suh- teellisen huonotuottoista kotimaista viljelyä. Humalan viljely näyttää 1800- luvun kuluessa loppuneen rannikkomaakunnissa jokseenkin kokonaan. Sisämaas- sa sitä vielä vuosisadan lopulla paikoitellen viljeltiin kotitarpeiksi. Gösta Groten- 12 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 178 felt sanoo 1890-luvulla vielä jäljellä olevien humalatarhojen hoidon olevan pe- rin kehnoa ja koko humalanviljelyn olevan häviämässä. 42 Pellava ja hamppu Suuritöisimpiä, mutta välttämättömiä viljelykasveja olivat kuitukasvit, pella- va ja hamppu. Niiden kohdalla varsinaiseen viljelyprosessiin voidaan lukea kuitujen irrottaminen muista kasvinosista, jonka viljelijä näyttää aina itse suo- rittaneen. Pitemmälle menevä tuotteiden jalostus kehruu, kutominen, om- pelu jne. voidaan jo maalaistalojenkin kohdalla lukea lähinnä kotiteollisuu- teen. Milloin viljelijä myi pellavaa tai hamppua, hän saattoi tehdä sen yleensä siinä vaiheessa, kun kuidut oli erotettu muista kasvinosista. 43 Kuitukasveina käytettiin perinnäisen maatalouden aikana myös nokkosta, mutta sitä ei tarvinnut viljellä. 44 Nokkonen kasvoi villinä, joskin viihtyi lähinnä asutuksen liepeillä. Vahvaa maaperää vaativana sen kasvupaikkoja olivat lä- hinnä voimakkaan lannoituksen saaneet talousrakennusten taustat. Nokkosen kohdalla voitiin tyytyä vain kasvin keräämiseen ja kuitujen irrottamiseen. Kui- tukasveista olivat varsinaisia viljelykasveja pellava ja hamppu. Pellavaa viljeltiin sekä pellossa että kaskessa. Varhaisemmin kaskiviljely näyt- tää olleen yleisempää. Eteläisellä peltoalueellakin pellavan viljely kaskessa oli 1700-luvulla yleistä. Kaskipellavaa kasvatettiin tavallisissa kaskissa yleensä vii- meisen vuoden kasvina. Kovapohjaisilla mailla tuhka- ja multakerros oli tällöin jo niin vähäinen, että paikoitellen oli tapana mullata pellavan siemenet levit- tämällä niiden päälle muualta tuotua multaa. Pellavaa kaskessa viljeltäessä säästyttiin eräältä työvaiheelta, joka peltoviljelyksessä oli välttämätön, rikka- ruohojen kitkemiseltä pellavamaalta.45 Peltoviljelyssä pellavamaan sija oli kevätviljalohkossa. Pellavamaan lannoitta- misessa näyttää noudatetun eteläsuomalaisen kaksivuoroviljelyn normaalia lan- noitustapaa. Samoin kuin kevätviljoja, pellavaa joko ei lannoitettu lainkaan tai sitä lannoitettiin ns. kattolannalla, siis peittämällä maa ohuella lantakerrok- sella, joka Länsi-Suomen lampaankasvatusalueella oli lampaanlantaa.46 Kun pellavaa viljeltiin pellossa lähinnä eteläisen kaksivuoroviljelyn ja kolmivuoro- viljelyn alueilla, joissa kevätviljalohkoa ei lannoitettu, niin pellavanviljelyä kos- kevassa tutkimuksessa ei ole kiinnitetty huomiota siihen, miten pellavanvilje- lyn lannoituksen laita oli pohjoissuomalaisen kaksivuoroviljelyn alueella, jossa lannoitus annettiin kevätviljalohkolle. Kun pellavanviljelyn leviäminen oli mo- nista yrityksistä huolimatta heikkoa erikoisesti pohjoissuomalaisen kaksivuoro- viljelyn alueella, on mahdollista, että erilaiset lannoitustavat olivat eräänä es- teenä pellavanviljelyksen leviämiselle Pohjois-Suomeen. Tiedot Suomessa viljellystä pellavasta ovat varsin epämääräisiä. Hämeessä ja Satakunnassa viljeltiin valkoista pellavaa, vihreää pellavaa ja vihreänkel- taista pellavaa. Karjalassa viljellyn pellavan sanotaan olleen erilaista kuin Hä- meessä viljellyn, mutta Katri Laine arvelee eron lähinnä johtuvan myyntipel- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 179 lavan erilaisesta käsittelystä Hämeessä ja Karjalassa. Viimeksi mainitussa maa- kunnassa pellava myytiin häkilöitynä kun taas Hämeessä häkilöimättömänä tai puolittain häkilöitynä. 47 Huomattavia määriä pellavan siementä tuotiin li- säksi Suomeen Baltian maista. Tuontisiementä oli useammankin laatuista, mut- ta tarkempia tietoja niistä ei ole säilynyt. Suomen talousseuran tuottamis- takin siemenistä mainitaan vain laivauspaikka ja puhutaan sen mukaan ’Vi- rolaisista”, ’’liivinmaalaisista” tai ’’riikalaisista” pellavista. Hämeessä ja Sa- takunnassa viljellystä pellavasta tiedetään valkoisen pellavan olleen yleisintä. Vihreää pellavaa viljeltiin lähinnä Längelmäellä, Orivedellä, Kangasalla, Ruo- vedellä, Kuorevedellä ja Jämsässä sekä vihreänkeltaista pellavaa Kuhmalahdel- la, Sahalahdella ja Pälkäneellä. Grotenfeltin mukaan pellavan väri riippuu kui- tenkin lähinnä sen käsittelytavasta eikä ole lajikeominaisuus.48 Pellavanviljelyssä on selvemmin kuin muiden viljelykasvien kohdalla havait- tavissa maan jakaantuminen selviin ylituotanto- ja alituotantoalueisiin. Selvää ylituotantoaluetta oli Häme, varsinkin Vanajaveden ja Päijänteen välillä oleva alue. Kaakossa tämä alue ulottui aina Hollolaan asti ja luoteessa Oriveden seu- dulle, jotka tähän aikaan luettiin Ylä-Satakuntaan. Varsinkin Lammi oli kuu- lu pellavanviljelystään, ja sen asema johtavana pellavapitäjänä korostui aika- kauden lopulla, jolloin pellavanviljely yleensä oli taantumassa. Tämä alue tyy- dytti suurin piirtein Länsi-Suomen alituotantoalueiden tarpeen, joskin rannik- kokaupunkeihin tuotiin pellavaa myös ulkomailta.49 Toinen pellavanviljelyn keskus oli 1700-luvulla Pohjois-Karjalassa, jossa se käsitti Liperin, Kiteen ja Tohmajärven pitäjät. Voimakkaan pellavanviljelyn näillä seuduilla katsotaan saaneen alkunsa siitä, että pellava oli veroparseli, jo- ta kannettiin aina ns. verovuokraajien ajan päättymiseen saakka 1720-luvulla. Myöhemmin voitiin pellavavero suorittaa rahassa, joten pellavanviljelijöiltä liikeni pellavaa myyntiin. Toisaalta se, että pellavaa ei enää vaadittu verona, sai aikaan pellavanviljelyn vähittäisen taantumisen, jonka sanotaan näkyneen jo 1740-luvulla. Pellavan ylituotanto loppui vähitellen, eikä alueelta enää 1800- luvulla myyty sanottavasti pellavaa. Pellavanviljelyn korvasi osittain laajentunut hampunviljely.50 Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa pellavanviljely oli varsin epätasaista. Varsinkin Uudellamaalla oli pitäjiä, joissa pellavaa viljeltiin myy- täväksi asti. Porvoon ympäristössä näyttää viljellyn pellavaa kohtalaisen run- saasti, mutta pellavakankaiden kudonta oli alueella varsin voimakasta, niin että kotoinen tuotanto ei riittänyt tyydyttämään paikallista pellavan tarvetta. Toisaalta mainituissa maakunnissa oli alueita, joissa pellavanviljely ei kyennyt tyydyttämään kotitarvettakaan ja pellavaa oli kotikäyttöönkin ostettava muu- alta. Muu Suomi oli pellavan suhteen selvää alituotantoaluetta lukuun ottamatta Etelä-Savoa, jossa pellavaa näyttää viljellyn likimain kotitarvetta vastaavasti. Pohjanmaa ja Pohjois-Savo sekä Pohjois-Karjalan pohjoisosa ostivat pääosan tarvitsemaansa pellavaa muualta. Pohjanmaalle tuotiin pellava etupäässä Hä- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 180 meestä kun taas Itä-Suomeen tuli pellavaa, paitsi Pohjois-Karjalan pellava- pitäjistä, myös itärajan takaa. Pellavanviljelyn taantuessa Pohjois-Karjalassa ja pellavantuonnin Venäjältä helpottuessa Suomen jouduttua sen yhteyteen itä- rajan takaa tuotu pellava sai Itä-Suomessa yhä suuremman merkityksen.51 Valtiovalta oli 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa hyvin kiinnostunut pella- vanviljelyksen ja valmistuksen edistämisestä Suomessa, kuten maatalouspolitiik- kaa koskevassa luvussa lähemmin kerrotaan. Yritykset pellavan viljelyalueen laa- jentamiseksi pohjoiseen päin epäonnistuivat kuitenkin suurimmaksi osaksi. Jo ilmastolliset tekijät haittasivat viljelyn laajentamista Pohjanmaalla, mutta puut- tuva pellavan käsittelytaito muodosti pahan esteen viljelyalueen laajentamisel- le. Kuvaavana esimerkkinä olivat Kemissä 1800-luvun alussa tehdyt viljely- yritykset, jotkakaatuivat pellavan liotuksessa tehtyihin virheisiin.52 Pellava sai 1800-luvulla pahan kilpailijan uudesta tuontikuidusta, puuvillas- ta. Vuosisadan puolivälissä oli puuvilla jo voittanut siinä määrin alaa tekstii- lien raaka-aineena, että valtiovallankin taholta tunnustettiin turhiksi yritykset saada pellavanviljely laajenemaan. Pellavanviljely oli 1800-luvun loppupuolella auttamattomasti taantumassa, joskin Keski-Hämeen pellavanviljelyalue säilyi jatkuvasti ylituotantoalueena. Pellavanviljely ja jälkikäsittely vaati enemmän työtä kuin useimpien muiden viljelykasvien viljeleminen, joten pellavanvilje- lyn kannattavuus joutui työvoiman halpuudesta huolimatta jo 1800-luvun puo- livälissä kyseenalaiseksi tuontipuuvillan osoittauduttua suhteellisen huokeaksi tekstiiliraaka-aineeksi. Hampun viljelyssä ei voi havaita samassa määrin maan jakaantumista yli- ja alituotantoalueisiin kuin pellavan kohdalla. Hamppu oli viljelykasvina vaa- timattomampi, ja sitä viljeltiin pohjoisempana kuin pellavaa. Hampun viljely oli voimakkaampaa Itä- kuin Länsi-Suomessa. Itä-Suomessa viljelytaito oli myös pitemmälle kehittynyttä. Siellä tunnettiin hede- ja emihamppujen eri- lainen käsittely, mikä Länsi-Suomessa näyttää olleen tuntematonta. Länsi-Suo- messa saatiin sato vain emihampuista, kun taas Itä-Suomessa hamppumaa osat- tiin ’’koiria” eli hedehamput korjata heti kukkimisen jälkeen, jolloin kuitusato saatiin niistäkin talteen. Hedehampuista saatiin lisäksi hienompaa kuitua kuin myöhemmin korjattavista emihampuista, joten itäsuomalainen hampunviljelijä sai kahdenlaista kuitua, länsisuomalaisen hampunviljelijän saadessa tyytyä vain yhdenlaiseen kuituun. 53 Itäsuomalaisten parempi hampunviljelytaito selittänee sen, että hampunvil- jely lisääntyi Karjalassa 1800-luvulle saakka. Pohjois-Karjalan pellavanviljely- alueellakin siirryttiin vähitellen yhä enemmän hampunviljelyyn.54 Hienommat hedehamppukuidut näyttävät Itä-Suomessa ainakin osittain kyenneen tyydyttä- mään talonpoikaisväestön kohdalla ohuiden kuitujen tarpeen, johon Länsi-Suo- messa tarvittiin pellavaa. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 181 Tupakka Tupakan viljely on Suomessa peräisin 1600-luvulta. Sen viljely rupesi kuiten- kin yleistymään 1700-luvulla, jolloin valtiovalta yritti rajoittaa ulkolaisen tupa- kan tuontia ja edistää kotimaista tupakanviljelyä. Suomessa ei kuitenkaan kyet- ty viljelemään yhtä hyvää tupakkaa kuin mitä ulkomainen tuontitupakka oli, joten tuonti jatkui osittain laillisena ja osittain salakauppana. Salakauppaa ta- pahtui laajassa mitassa lähinnä Venäjältä käsin. 55 Kun Suomi 1800-luvun alus- sa joutui Venäjän valtaan, poistuivat venäläisen tupakan tuontiesteet. Tämä merkitsi tuntuvaa takaiskua tupakanviljelylle Suomessa. Tupakanviljely maas- samme oli voimakkaimmillaan 1700-luvun loppupuolella. Suomessa viljelty tupakka oli ns. palturitupakkaa, joka oli maultaan tuntuvasti heikompaa kuin ulkomailta tuotu virginiantupakka. Sen kasvukausi oli siksi pit- kä, että taimet oli kasvatettava lantun ja kaalin tapaan erityisissä kasvilavoissa ennen lopulliselle kasvupaikalleen istuttamista. Lopullisen kasvupaikankin oli ol- tava erittäin vahvasti lannoitettu ja kylmiltä tuulilta suojattu. Tupakkaa kas- vatetuinkin vain rakennusten suojassa olevissa pienissä umpiaidoissa, jotka ylei- sestä lannan niukkuudesta huolimatta pyrittiin lannoittamaan vahvasti.56 Lannan puute ja tupakan kylmänarkuus piti viljelyn ahtaissa rajoissa. Tupa- kan viljely rajoittui yleensä talon oman väen tupakantuskan tyydyttämiseen. Kun tupakka opittiin valmistamaan käyttökelpoiseksi kotona, ei sitä vastoin val- tiovallan odotuksia juuri liiennyt tupakkatehtaiden raaka-aineeksi, vaan tehtai- den oli jatkuvasti tuotava pääosa käyttämistään tupakanlehdistä ulkomailta. Ne tehtaat, joissa käytettiin huomattavammin kotimaista raakatupakkaa, saivat sen enimmäkseen omilta, sijaintikaupunkinsa maalla olevilta tupakkaviljelmiltään. 57 Tupakanviljelyn ollessa suurimmillaan huomattava osa Etelä- ja Keski-Suomen talonpojista kasvatti polttamansa tupakan kotona. Kun 1800-luvulla tupakan tuonti helpottui ja tupakkamiesten laatuvaatimuksetkin elintason mukana kohosi- vat, siirtyivät talonpojatkin yhä enemmän käyttämään ostotupakkaa ja koti- mainen tupakanviljely alkoi taantua. Peruna Perinnäisen maatalouden loppukauden merkittävin uusi viljelykasvi oli peruna. Ensimmäiset perunanviljely-yritykset lienee tehty Suomessa 1720-luvun jälkipuo- liskolla.58 Michael Hisinger kertoo 1800-luvunalussa Suomen talousseuralle lähet- tämässään kirjeessä, että Fagervikin kartanossa Inkoossa olisi viljelty perunaa jo 1720-luvun lopulla ja uuden kasvin olisivat tuoneet maahan Fagervikin teh- taan saksalaiset peltisepät. Kun ensimmäisten peltiseppien tiedetään tulleen Fa- gervikiin n. v. 1730, on perunanviljelyn historiaa koskevissa esityksissä usein mai- nittu perunanviljelyn alkaneen Suomessa 1730-luvulla. Lars Zilliacus pitää kui- tenkin mahdollisena, että Fagervikin omistaja Johan Hisinger olisi itse tuonut perunaa Fagervikiin Ruotsista ja viljellyt sitä kartanossaan jo 1720-luvun lopulla ennen saksalaisten peltiseppien maahantuloa. Varhaisimpana tietona perunan https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 182 viljelystä Suomessa on pidettävä tunnetun ruotsalaisen perunanviljelyn edistäjän Jonas Ahlströmerin kappakollegiolle v. 1727 lähettämässä kirjeessä esiintyvää mainintaa Suomesta saamastaan tiedosta, että perunanviljelyä olisi Suomen puo- lella kokeiltu hyvällä menestyksellä. Kun Ahlströmer oli ensimmäisenä viljellyt perunaa Ruotsissa v. 1723 tai 1724, on viljelykbkeilun Suomessa täytynyt tapahtua aikaisintaan vuosikymmenen puolivälissä. Kun Fagervikin Hisingerit olivat läh- töisin Bohusläänistä verrattain läheltä Alingsäsia, jossa Ahlströmerin perunanvil- jelykset olivat, on mahdollista, että peruna olisi täältä kulkeutunut Johan Hisin- gerin toimesta Fagervikiin. Ahlströmerin ja Hisingerien välisestä yhteydenpidosta ei kuitenkaan ole löytynyt todisteita, joten kysymys perunan ensimmäisestä viljelypaikasta Suomessa jää avoimeksi. Ensimmäinen suomenkielinen perunanviljelyn opas on myös 1720-luvun puo- lelta. Se on painettu v. 1729 ja lienee käännös em. Jonas Ahlströmerin ruot- salaisesta perunanviljelyn oppaasta. Tätä opasta näyttää lähetetyn kauppakolle- legion toimesta joillekin viranomaisille, sillä sitä on tavattu Uudenkaupungin maistraatin arkistosta. Mitään tietoja viranomaisten toimista perunanviljelyn edistämiseksi ei kuitenkaan ole säilynyt. 59 Vasta 1740-luvun loppupuolelta on tietoja yksityisistä perunanviljely-yri- tyksistä eri puolilta maata. Pohjanmaata ja Pohjois-Karjalaa myöten. Nimeltä mainitut viljelijät olivat kaikki säätyläistilanomistajia tai pappeja. Etelä-Suomen rannikkokaupunkien porvareille peruna näyttää myös jo tällöin olleen tuttu. Turun maistraatin ilmoituksen mukaan perunanviljely oli v. 1748 verraten yleis- tä porvarien kasvimailla. 60 Perunanviljely lienee levinnyt hiljalleen jo 1730- ja 1740-luvulla säätyläis- tilanomistajien, virkatalonhaltijoiden (pappien ja upseerien) sekä joidenkin me- renrantakaupunkien porvareiden keskuudessa, vaikka tietoja siitä alkoi tulla vasta 1740-luvun lopulta, kun valtiovalta alkoi kiinnittää huomiota perunanvil- jelyn edistämiseen. Toisaalta 1740-luvun lopulla perunanviljelyn edistämisen tii- moilta käyty hallinnollinen kirjeenvaihto osoittaa perunan olleen tuntematon mo- nille paikallishallinnon virkamiehille. Kun kruunu lupasi toimittaa siemenperu- naa, ei tiedetty, pitikö tilata siemeniä vai jotain kummallisia juuria.6l Valtiovalta rupesi 1740-luvulla kiinnittämään huomiota perunan viljelyyn lähinnä siksi, että perunasta toivottiin viljan korviketta katovuosien sattuessa. Luultavasti 1740-luvun alkupuolen vaikeat katovuodet antoivat aiheen kiinnittää perunaan huomiota mahdollisena korvikeravintona. Tästä asenteesta oli perunan- viljelyn leviämiselle sekä hyötyä että haittaa. Se sai viranomaiset ryhtymään toi- miin perunanviljelyn edistämiseksi, mutta se oli omiaan aikaansaamaan käsityk- sen, että peruna oli vain katovuosien hätäravintoa eikä jatkuvasti käytettävä ravintokasvi. 62 Perunan hätäravintoluonteen korostaminen ja osittain myös ha- puilevat ja epätarkoituksenmukaiset neuvot sen käyttötavoista aluksi neuvottiin yleisesti peruna jauhamaan ja leipomaan perunajauhoista leipää olivat ilmei- sesti omiaan vähentämäänkiinnostusta uuteen viljelykasviin. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 183 Valtiovallan toimenpiteet 1740-luvun lopussa perunanviljelyn edistämiseksi oli tyypillinen esimerkki ajan maatalouspolitiikasta, jota voisi luonnehtia sanonnalla ’’paljon porua, vähän villoja”. Suuri virkakoneisto käynnistettiin perunanviljelyn edistämiseksi, puhuttiin paljon ja käytiin melkoista paperisotaa viranomaisten kes- ken, mutta tulokset olivat varsin laihoja.63 Maaherrat kirjoittivat v. 1748 perunan- viljelystä maistraateille, kruununvoudelle ja nimismiehille sekä Turun tuomioka- pituli papeille käskien heitä kehottamaan kansaa viljelemään perunaa ja luvaten hankkia siemenperunaa. Kuuliaisesti paikalliset viranomaiset taivuttivat käräjillä ja pitäjänkokouksissa kansaa tilaamaan perunan ’’siementä tai juuria”, mutta useimmissa tapauksissa he joutuivat ilmoittamaan myöhemmin, että siemenperu- noita ei saatukaan. Kruunun v. 1749 maahan tuottama perunamäärä oli niin pieni, ettei siitä liiennyt Suomeen mukulaakaan. Vasta seuraavana vuonna peru- naa saatiin Suomeenkin, mutta ei läheskään kaikkiallle minne oli tilattu. Mää- rät olivat lisäksi mitättömän pieniä. Jatkuvasta tuontitarpeesta huolimatta perunantuonti lopahti tähän, eikä hallitus saanut enää aikaisiksi juuri mitään perunanviljelyn edistämiseksi. Vasta kaksi vuosikymmentä myöhemmin Kustaa 111:n aikana kruunu aloitti jälleen perunantuonnin maahan. On vaikea sanoa, missä määrin tämä suuriäänisesti aloitettu, mutta lyhyeen lopahtanut perunan- viljelyn edistämistoiminta vaikutti perunanviljelyn laajenemiseen Suomessa. Var- mana pysyvänä tuloksena voidaan ainakin kirjata v. 1748 myönnetty siemenpe- runoiden tuonnin tullivapaus. Perunanviljelyn leviämisessä Suomessa on merkittävää vaihetta edustanut Ruot- sin osallistuminen seitsenvuotiseen sotaan eli Pommerin sotaan. Suomalaistakin sotaväkeä lähetettiin sotatoimialueelle Pohjois-Saksaan, missä miehet joutuivat näkemään perunanviljelyä ja syömään perunoita. Turun, Uudenmaan ja Pohjan- maan jalkaväkirykmentit joutuivat olemaan Saksassa yli viisi vuotta sekä kolme muuta rykmenttiä, Uudenmaan ja Hämeen rakuunarykmentti ynnä Porin ja Hä- meen jalkaväkirykmentit, pari vuotta. Palatessaan Suomeen v. 1763 monet soti- laat toivat mukanaan Suomeen perunoita. Suomen talousseuran v. 1814 kerää- mien tietojen mukaan useissa pitäjissä talonpoikaisväestön perunanviljely sai al- kunsa sotilastorpista. Eniten sellaisia pitäjiä, jossa perunanviljelyn aloittajina ker- rotaan olleen Pommerin sodasta palanneiden sotilaiden, oli niiden rykmenttien rekrytointialueella, jotka joutuivat olemaan sodassa yli viisi vuotta, siis Uudella- maalla, Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla. Sen sijaan sodassa vain pari vuotta olleiden rykmenttien rekrytointialueelta Satakunnasta ja Hämeestä on tuntuvasti vähemmän tietoja Saksasta palanneiden sotilaiden perunanviljelystä. 84 Perunanviljelyn yleistymiseen vaikuttivat varsinkin eräät seurakuntalaistensa maallisestakin menestyksestä kiinnostuneet papit. Heistä on mainittava etenkin Asikkalan kappalainen Axel Laurell, joka saatuaan perunoita kruunun ensimmäi- sestä maahan tuomasta erästä ilmeisesti v. 1750, laajensi nopeasti perunamaa- taan ja ryhtyi innokkaasti edistämään perunanviljelyä. Laurellin perunanviljely herätti pian viranomaistenkin huomiota, ja maaherrat mainitsevat useaankin ot- teeseen Laurellin perunanviljelyn kertomuksissaan lääninsä taloudellisesta tilasta. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 184 Maaherra Nordenskiöldin tiedetään v. 1761 toimittaneen Laurellille eräästä Hel- singissä käyneestä englantilaisesta laivasta saamiaan siemenperunoita, joita Lau- rell sitten jatkuvasti viljeli. Maaherra Boijen kiinnitettyä ylempien viranomais- ten huomion Laurellin toimintaan, sai tämä kuninkaallisen kehotuksen kirjoit- taa perunanviljelyn oppaan. Vuonna 1773 ilmestyi sekä suomeksi että ruotsiksi ’’Lyhykäinen kirjoitus potatesten eli maanpäronain vviljelemisestä, säilyttämisestä ja hyödytyxestä”. Se käsitteli viljelymenetelmien lisäksi myös perunan säilyttä- mistä ja siitä valmistettavia ruokia. Laurellin toiminta lienee tuottanut ainakin jonkin verran tuloksia, sillä muutamia vuosia hänen v. 1790 tapahtuneen kuo- lemansa jälkeen Asikkala sekä naapuripitäjät Hollola ja Lammi mainitaan huo- mattavinaperunanviljelypitäjinä. 65 Kun Suomen talousseura v. 1797 perustettiin talouselämää ja erityisesti maa- taloutta edistämään, oli luonnollista, että kysymys toimenpiteistä perunanvilje- lyn hyväksi nousi varsin pian esille.86 Jo v. 1798 seura toimitti siemenperunaa muutamiin Ylä-Satakunnan pitäjiin, jotka olivat kärsineet viljasadosta. Tällöin oli vielä kysymys satunnaisesta avustustoimenpiteestä, mutta pian ruvettiin suun- nittelemaan pitempiaikaisia ja järjestelmällisempiä toimenpiteitä perunanviljelyn levittämiseksi sellaisille seuduille, joilla sitä ei vielä säännöllisesti viljelty. Seura anoi kruunulta vuotuistamäärärahaa siemenperunoiden hankkimiseksi, ja v. 1801 se saikin sen kymmeneksi vuodeksi jopa anottua suurempana. Seura oli anonut 600 riikintaalaria vuodessa ja sai 1000 riikintaalaria. Suomen jouduttua Venäjän valtaan uusi hallitusvalta kohta myönsi seuralle uuden määrärahan siemenperu- nain hankkimiseen. Vuotuinen määräraha oli 2250 seteliruplaa. Määrärahaa ei näytä kokonaisuudessaan käytetyn vuosittaiseen perunanhankintaan, sillä 1820- luvun alussa seuran perunarahastossa oli melkoisesti säästyneitä varoja. 1820- luvun alussa seura katsoi siemenperunain ilmaisjakelujen käyneen viljelyn yleisty- essä tarpeettomiksi. Katovuosien jälkeen suoritettiin vielä muutamia siemenpe- runain ilmaisjakeluja 1830-luvulla ja 1840-luvunalussa. Ruotsin vallan aikana Suomen talousseura ehti jakaa siemenperunoita vajaat 1300 tynnyriä eli yli 2100 hl. Siemenperunan saajia oli n. 18500. Viljelijöiden todellinen määrä oli jonkin verran pienempi, sillä sama viljelijä saattoi saada siemenperunaa useampana vuonna. 1810-luvulla seura jakoi siemenperunaa n. 1200 tynnyriä eli vajaat 2000 hl. Tiedot siemenperunain saajien kokonaisluku- määrästä ovat puutteellisia. Ruotsin vallan aikana voidaan todeta kunkin vil- jelijän saaneen kerralla keskimäärin 2. 2 kappaa eli n. 12 litraa siemenperunoita. 1810-luvulla näyttävät jakomäärät tunnettujen tapausten perusteella olleen kes- kimäärin likipitäen yhtäsuuria viljelijää kohden laskettuna. Siemenperunan jakelun lisäksi Suomen talousseura ryhtyi heti 1800-luvun alussa jakamaan myös palkintoja ansioituneille perunanviljelijöille. Ensimmäiset palkinnot jaettiin v. 1803. Palkintojenjaoissa otettiin huomioon myös taito säilyt- tää perunoita paleltumatta yli talven. Aluksi jaettiin hopeapikareita ja mitaleja, mutta v. 1825 siirryttiin rahapalkintoihin. Palkinnoilla pyrittiin osoittamaan kan- salle, kuinka hyödyllisenä perunanviljelyä pidettiin ja siten muuttamaan kansan https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 185 usein epäluuloista ja vastahakoista asennetta uutta viljelykasvia kohtaan ja il- meisesti tässä jossakin määrin onnistuttiinkin. Oulun läänin talousseuran toiminnassa oli myös perunanviljely merkittävällä si- jalla.67 1830-luvulla seura yritti saada perunanviljelyä alkuun Lapissa. Menestys oli aluksi varsin huono. Siemenperunoita oli hankalien kulkuyhteyksien tähden vaikea saada perille ja varsin usein halla vei sadon. Seuraavalla vuosikymmenel- lä toiminta rajoittuikin Etelä-Lappiin ja Kainuuseen. Oulun läänin talousseu- ran onnistui saada vv. 1834—48 osa Suomen talousseuran määrärahasta itselleen. Sen turvin hankittiin siemenperunaa ja lähetettiin kaksi neuvojaa, toinen So- dankylään ja toinen Kainuun pitäjiin. Kumpikin neuvoja valittaa suuria vaikeuk- sia: kehnosti muokatuista pelloista ei tahtonut löytyä perunamaaksi kelpaavaa paikkaa, työkaluista oli puutetta ja kansa lisäksi epäluuloista ja vastahakoista. Jotkut sentään saatiin kylvämään perunaa. V. 1855 oli seuran pakko todeta, että läänin itä- ja pohjoisosissa perunaa ei vielä säännöllisesti viljelty. Sekä Suomen talousseuran että Oulun läänin talousseuran toiminta perunan- viljelyn edistämiseksi loppui 1800-luvun puolivälissä. Tällöin perunaa viljeltiin jo säännöllisesti koko maassa Oulun läänin syrjäseutuja lukuun ottamatta. Vähän ennen 1800-luvun puoliväliä kohtasi maamme perunanviljelyä tuntuva takaisku, kun perunarutto levisi kolmessa vuodessa yli koko maan itäisiä rajaseutuja lukuun ottamatta.68 Tämän jälkeen tauti alkoi hellittää otettaan, ja sen ensimmäinen aalto oli 1850-luvun puolivälissä ohi. Tauti näyttää aluksi pelästyttäneen pahasti sekä perunanviljelijöitä että viranomaisia ja aiheuttaneen Suomen talousseuran ja Oulun läänin talousseuran perunanviljelyn edistämistoiminnan loppumisen. Perunaruttoa esiintyi sitten Suomessa jaksottain muutaman vuoden väliajoin. Toinen tautijakso oli vv. 1860—61, jolloin perunaruttoa esiintyi pahanlaatuisena koko maassa Oulun lääniä lukuun ottamatta. Suppeammilla alueilla tautia esiin- tyi vielä kolmasti 1860- ja 1870-lukujen aikana. Välillä oli aina joitakin tauditto- mia vuosia. Kun perunaruton esiintyminen havaittiin ajoittaiseksi, alkoi luottamus perunanviljelyn jatkamismahdollisuuksiin vähitellenpalautua. Jo 1700-luvulla näyttää maahamme saapuneen erilaisia perunalajikkeita. Lau- rellin mukaan v. 1750 kruunun maahan tuottamat perunat olivat ’’pruunia” väriltään, kun taas hänen v. 1761 maaherralta saamansa englantilaiset perunat olivat keltaisia.69 Hän pitää keltaisia perunoita parempina ja ’’pruuneja” perunoi- ta maultaan huonompina ja lähinnä rehuperunoiksi sopivina, mutta satoisampina ja vaatimattomampina. Keltaiset perunat vaativat hänen mukaansa vahvaa maa- ta antaakseen hyvän sadon. 1800-luvun puolivälissä M. Weckström esittelee jo lukuisia perunatyyppejä sanomatta kuitenkaan, missä määrin niitä viljellään Suo- messa. Hän jakaa jo perunat aikaisiin ja myöhäisiin lajikkeisiin. 70 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 186 7. VILJANTUOTANTO JA VILJAOMAVARAISUUS 1700- JA 1800- LUVUILLA Tiedot perinnäisen maatalouden tuotantomääristä ovat perin puutteellisia. Kuten peltoviljelyä koskevasta luvusta kävi ilmi, peltoalasta voidaan esittää likimääräinen arvio vasta aivan aikakauden lopulta ja varhaisemmasta ajasta voidaan tehdä vain epämääräisiä päätelmiä eräiden tilojen peltoalan kasvun perusteella. Keskimääräinen hehtaarisato voidaan arvioida hieman tarkemmin, mutta kuitenkin melko summittaisesti. Kaskiviljelystä tiedot ovat vielä hataram- mat. Jonkin verran tietoja on tosin kylvömääristä tietylle kaskialalle sekä kylvö- jä satomäärien suhteesta, mutta viljellystä kaskialasta ei ole käytännöllisesti kat- soen mitään tietoja. Jo Ruotsin vallan aikana esiintyi pyrkimyksiä saada tietoja maatalouden ti- lasta, ja 1800-luvun alussa ryhdyttiinkin toimenpiteisiin. V;n 1805 väkilukutau- lujen laatimisen yhteydessä oli papiston annettava selvitys myös pitäjänsä sato- ja karjamääristä, josta taulustolaitos teki yhteenvedon. 1 Tiedot näyttävät perus- tuvan papiston tekemiin arvioihin. Kun niitä vertaa 1800-luvun myöhempiin vastaaviin tilastoihin, voi havaita niissä sen laatuisia rakenne-eroavaisuuksia, että niiden luotettavuutta on pidettävä varsin heikkona. Esim. täysi-ikäisen karjan ja nuoren karjan suhde on aivan luonnoton. V:n 1805 tilasto ja vastaava tilasto v;lta 1810 eivät tarjoa käyttökelpoista aineistoa. Tietojen keruuta maataloudesta oli tarkoitus jatkaa joka viides vuosi, mutta Suomessa se loppui maan jouduttua Venäjän vallan alaisuuteen. Maataloudesta ruvettiin kokoamaan tietoja vasta sen jälkeen, kun kenraali Zakrevski oli tullut v. 1824 Suomen kenraalikuvernööriksi. Zakrevski vaati tarkastusmatkojaan varten useita tilastollisia selvityksiä, mm. tietoja kylvö- ja satomääristä sekä karjan lukumäärästä. Kruununvoutien oli nimismiesten välityksellä koottava ’’tarkat ja luotettavat” tiedot kihlakunnistaan ja luovutettava ne kenraalikuvernöörille, kun tämä saapui kihlakunnan alueelle. Niistä kihlakunnista, joissa kenraaliku- vernööri ei matkoillaan käynyt, tiedot oli toimitettava lääninhallitukselle, joka lähetti ne edelleen kenraalikuvernöörin kansliaan. Ilmeisesti se, että kruununvuoti saattoi henkilökohtaisesti joutua tilille antamistaan tiedoista, pani paikalliset vi- ranomaiset yrittämään parhaansa. Ainakin muutamissa pitäjissä pidettiin pitäjän- kokouksia, joissa kylvö-, sato- ja karjamäärät pantiin muistiin talon tarkkuudella. Pahana haittava oli kuitenkin se, että kansa pelkäsi tietojen keruun olevan uuden verollepanon valmistelua ja pyrki ilmoittamaan kylvönsä, satonsa ja kar- jansa todellista pienempänä. 2 Tietoja kerättiin vv. 1824, 1825 ja 1827. Nämä tiedot ovat säilyneet täydel- lisinä koko maasta. Myös v. 1830 on luultavasti kerätty vastaavat tiedot, mutta niitä on löytynyt vain Viipurin läänistä. Luvut ovat selvästi liian pieniä, mutta eri viljalajien ja erilaisen karjan keskinäiset suhteet vastaavat hyvin myöhempien tilastojen tietoja sekä muiden tietolähteiden antamaa kuvaa. Säännöllinen kylvö-, sato- ja karjatilasto alkaa vuodesta 1842.3 Tiedot näyttää https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 187 kerätyn suunnilleen samaan tapaan kuin jo Zakrevskin tilastoja tehtäessä, mutta lääninkanslia valmisti niistä yhteenvedot lääneittäin, jotka toimitettiin senaatille. Vuodesta 1861 alkaen ruvettiin julkaisemaan koko maata koskevia painettuja yhteenvetoja.4 Näissä tilastoissa viranomaiset näyttävät ottaneen huomioon sen, että annetut tiedot ovat ilmeisesti olleet liian pieniä ja pyrkineet korjaamaan tästä johtuneet virheet. Kuten karjataloutta koskevasta luvusta ilmenee, tämä on eräis- sä lääneissä johtanut yliarviointeihin. Luvut ovat kaikesta päättäen ainakin 1840- luvun lopulta lähtien huomattavasti lähempänä todellisuutta kuin Zakrevskin ti- lastot. Aivan aikakauden lopulla maataloustilaston keruu järjestettiin kokonaan uudes- taan. Uudenmaan läänissä suoritettiin v. 1876 maataloustiedustelu, jonka tulos- ten pohjalta laadittiin uusi tietojenkeruujärjestelmä, jota koko maassa noudatet- tiin vuodesta 1877 alkaen. Perustietojen keruu siirrettiin nimismiehiltä ja kruu- nunvoudeilta kunnallislautakunnille, ja ne oli kerättävä maanmittauskonttorin an- taman tilaluettelon mukaan tilakohtaisesti.n Jokavuotinen tietojenkeruu kävi kunnallislautakunnille pian ylivoimaiseksi, mutta ensimmäisinä vuosina tiedot lie- nee kerätty verraten huolellisesti. Vv. 1881 ja 1882 säilyneet tilakohtaiset perus- tiedot osoittavat kuitenkin paikoitellen tyydytyn ylimalkaisiin arvioihin.6 Koko- naisuudessaan 1880-luvun vaihteen tiedot antanevat kohtalaisen luotettavan kuvan kylvön, sadon ja karjan määristä ja muodostavat tärkeän kontrolliaineis- ton varhaisempia tilastoja tarkastellessa. Suomi näyttää 1700-luvulla olleen suurin piirtein omavarainen leipäviljan suh- teen. Huonoina vuosina oli kyllä puutetta viljasta, mutta keskinkertaisina ja hyvinä vuosina viljaa riitti jonkin verran vientiinkin. Vuosisadan loppupuolella Suomea pidettiin viljan ylituotantoalueena, sillä v. 1775 kaupunkien yksinoikeus kauppaan kumottiin viljakaupan osalta niissä osissa Ruotsin valtakuntaa, joiden uskottiin tuottavan viljaa yli oman tarpeen, ja Suomi oli näiden valtakunnan osien joukossa.7 Leipäviljan ylituotanto oli kuitenkin kaikesta päättäen varsin vähäistä. Kun viljan satomääristä ei 1700-luvun puolelta ole mitään tietoja ja tiedot viljan viennistä ja tuonnista ovat varsin puutteellisia, perustuu käsitys Suomen viljan ylituotantoalueena lähinnä aikalaisten omiin arviointeihin. Suomen vilja, varsinkin ruis, oli haluttua Ruotsissa, sillä suomalainen vilja oli riihikuivana parempilaatuista siemenviljaa kuin ruotsalainen, jota ei yleensä kuivattu riihessä. Etenkin Pohjanmaalta viety ’’Vaasan ruis” oli hyvässä maineessa. Pohjanmaan kautta kulki myös huomattava määrä itäsuomalaista kaskiruista. Eräiden tietojen mukaan kaskiruis olisi jäänyt Pohjanmaan kotoiseen kulutukseen korvaamaan Ruotsiin vietyä pohjalaista ruista, mutta toisaalta kokemukset ’’Vaasan rukiin” viljelystä Ruotsissa olivat hyvin samantapaisia kuin kaskirukiin viljelystä pellossa Suomessa 1800-luvulla saadut kokemukset, joten itäsuomalaista kaskiviljaa lienee kulkeutunut Ruotsiin saakka. Tiedot Pohjanmaan rukiinviennistä osoittavat joka tapauksessa, että itse Pohjanmaalla ei ollut suurtakaan leipäviljan ylituotantoa, vaan varsinaisen ylituotantoalueen muodostivat Itä-Suomen kaskiviljelyseudut. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 188 Tähän viittaa myös se, että Itä-Suomen eteläinen kauppakaupunki, Loviisa, har- joitti pikkukaupungiksi huomattavan suurta viljakauppaa. Myös Turkuun tuodus- ta viljasta oli osa peräisin kaskialueen länsiosista Keski-Suomessa.8 Tiedot Suomen viljanviennistä ovat ylen hatarat, sillä vienti suuntautui jok- seenkin yksinomaan Ruotsiin, joka oli samaa valtakuntaa. Suurimmillaan viljan- vienti oli ilmeisesti 1790-luvun puolivälissä, jolloin Suomen kaupungeista vietiin leipäviljaa suunnilleen 70 000 hl vuodessa. Venäjän vallan alkuvuosina, jolloin viljanvienti oli vielä tullitonta, vietiin ruotsalaisen tullitilaston mukaan Suomesta leipäviljaa Ruotsiin keskimäärin 44 000 hl vuodessa.® Toisaalta Suomeen tuotiin myös viljaa, pääasiassa Baltian maista. Aulis J. Ala- sen laskelmien mukaan leipäviljaa tuotiin maahan vv. 1764—1807 keskimäärin n. 30 000 hl vuodessa. Jos jätetään huomioon ottamatta kymmenvuotiskausi 1784—1793, jolloin viljantuonti oli poikkeuksellisen suuri, n. 60 000 hl vuodessa, saadaan leipäviljan tuonnin keskimääräiseksi suuruudeksi n. 20 000 hl vuodessa. 10 Näiden lukujen perusteella voidaan päätellä, että Suomen viljanvienti oli 1700- luvulla yleensä suurempaa kuin viljantuonti. Keskimääräistä nettovientiä on erit- täin vaikea arvioida. Karkeasti arvioiden viljanvienti oli noin kaksi kertaa suu- rempi kuin sen tuonti eli keskimäärin 40 000 hl:n tienoilla vuodessa. 1790-luvul- la, jolloin Suomen viljanvienti oli suurimmillaan, nettovienti lienee noussut suun- nilleen 50 000 hl :aan vuodessa. Viljan kokonaissatoon verrattuna nämä määrät olivat ilmeisen pieniä. Jos tilannetta arvioidaan 1800-luvunpuolivälin viljan kokonaiskulutuksen perusteella, jolloin leipäviljaomavaraisuus edellytti kolmen hehtolitran satoa kokonaisväestön henkeä kohti (vv. 1851—1860 keskiarvo 3.1 hl), niin leipäviljaomavaraisuus olisi 1790-luvulla edellyttänyt n. 2 300 000 hl:n satoa. Vaikka leipäviljan kulutus hen- keä kohti olisikin ollut 1790-luvulla jonkin verran pienempi kuin 1800-luvun puolivälissä, niin omavaraisuus olisi kuitenkin ilmeisesti edellyttänyt vähintään 2 000 000 hl:n vuotuista keskisatoa. Kun viljan nettovienti 1790-luvulla arvioitiin edellä n. 50 000 hehtolitraksi vuodessa, olisi maasta viety viljaylijäämä ollut korkeintaan 2.5 % kokonaissadosta. Kun 1790-luvunviljanvienti oli keskimääräis- tä suurempaa, oli viljan ylituotanto ainakin 1700-luvun jälkipuoliskolla mitättö- män pientä. Suomi oli 1700-luvulla kaikesta päättäen leipäviljan suhteen omava- rainen, mutta mikään viljan vientimaa se ei ollut. Aikalaisten kykenemättömyys viljan kokonaissadon arvioimiseen aiheutti ilmeisesti sen, että itse asiassa varsin pieni viljanvienti toi Suomelle viljan ylituotantoalueen ansaitsemattoman maineen. Venäjän vallan aikana ulkomaankauppatilasto antaa selvemmän kuvan Suo- men viljaomavaraisuuden määrästä. Vaikka tilasto aluksi olikin puutteellinen Venäjän kanssa maarajan ja Laatokan yli tapahtunut kauppa puuttui osoit- taa tilasto kuitenkin viljakaupan olleen verraten vaatimatonta. Vienti- ja tuonti- luvut liikkuivat 1810- ja 1820-luvuilla enimmäkseen kymmenissätuhansissa heh- tolitroissa.11 Ulkomaankauppatilaston perusteella voidaan todeta Suomen muuttuneen 1810- luvulla viljaavievästä viljaatuovaksi maaksi. 1810-luvulla viljan nettovientiä ta- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 189 pahtui kolmena vuonna ja nettotuontia seitsemänä vuonna. Keskimäärin tuotiin 1810-luvulla enemmän viljaa kuin vietiin, joskin nettotuonti jäi verraten vaati- mattomaksi ollen keskimäärin 62 900 hl vuodessa. Myöhemmin 1820-luvulta alkaen leipäviljan vienti ylitti tuonnin vain kolmena vuonna koko 1800-luvulla, vv. 1827, 1847 ja 1855, ja silloinkin nettovienti oli verraten vähäistä. Vielä v. 1827 nettovienti ylitti vuosikymmenen keskimääräi- sen nettotuonnin (vrt. taulukko 24), mutta myöhemmin se oli keskimääräistä nettotuontia paljon pienempi. Viljantuonti sen sijaan alkoi 1830-luvultaalkaen kasvaa huomattavasti. Tuon- nin lisäyksen panivat alkuun vuosikymmenen useat katovuodet, mutta niiden mentyä ohi viljantuonti jatkui edelleen 1810- ja 1820-luvun tasoa paljon kor- keampana, kuten taulukosta 24 ilmenee. 1840-luvulla leipäviljan keskimääräinen vuosituonti oli n. 2.5-kertainen 1820- luvun tasoon verrattuna. Tuonnin kasvu jatkui edelleen 1850-luvulla, jolloin katovuonna 1857 viljan nettotuonti ylitti ensimmäisen kerran miljoonan hehto- litran rajan. Rehuviljana pidetyn kauran osuus viljan vienti- ja tuontikaupassa oli 1850- luvulle saakka mitättömän pieni. Joinakin vuosina kaurakaupassa oli nettovien- tiä, mutta useammin nettotuontia. Ennen 1800-luvun puoliväliä nettovienti vaih- teli 100—18800 hl:n ja nettotuonti 200—28100 hl:n välillä vuodessa. Kymmen- vuotiskeskiarvojen mukaan kauraa tuotiin vähän enemmänkuin vietiin. Yleiskuvana 1800-luvun alkupuolen viljatilan teestä voidaan sanoa, että Suomi oli 1820-luvulle saakka suurin piirtein omavarainen maa, mutta ei vähäisessä- kään määrin ylituotantoalue. Yleensä viljakaupan tase kallistui nettotuonnin puo- lelle, mutta nettotuonti oli vähäistä. 1830-luvun katovuosista alkaen Suomi alkoi selvästi muodostua viljan alituotantoalueeksi. Tuontitarve oli kuitenkin 1850- luvulle saakka verraten vaatimatontasuuruusluokkaa. Tilanne muuttui huomattavasti 1860-luvulla. Huonot satovuodet lisäsivät vil- jantuontia, joka kasvoi äkillisesti moninkertaiseksi. Kun vv. 1853—60 leipävil- jan keskimääräinen vuosituonti oli 383 000 hl, oli se vv. 1861—70 jo 1 035 000 hl, eli lähes kolminkertainen edelliseen vuosikymmeneen verrattuna. Runsas viljan- tuonti jatkui 1870-luvullakin, vaikka tällä vuosikymmenellä kotimaiset viljasadot olivat yleensä hyviä. Keskimääräinen nettotuonti oli jopa 1860-lukuahieman kor- keampi (vrt. taulukko 24:2). Viljatilanteelle 1860- ja 1870-luvuilla oli ominaista, että leipäviljasta esiintyi vajausta, mutta kauraa viljeltiin yli oman tarpeen ja vietiin maasta yhä suurempia määriä. Vielä 1860-luvullakauran vienti oli verrattain pientä, keskimäärin 56 000 hl vuodessa. Katovuosien jälkeen jouduttiin vielä tuomaankin kauraa. Sen sijaan 1870-luvulla kauraa vietiin maasta melkoisia määriä, eniten v. 1879, jolloin kauran nettovienti kohosi 481 000 hhaan. Keskimäärin vietiin Suomesta 1870- luvulla kauraa 216 000 hl vuodessa. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 190 TAULUKKO 24 TABLE 24. Viljan nettotuonti ja -vienti vv. 1812—1880. The net foreign trade of cereals, 1812— 1880. 1. Vuosittaiset luvut Annual numbers. Tuhatta hehtolitraa - Thousand of hectoliters Nettovienti kursivoitu Net export cursived Vuosi Leipävilja Kaura Vilja yhteensä Years Bread cereals Oats Total 1812 49.510.9 60.4 1813 179.6 10.5 169.1 1814 7.35.0 12.3 1815 13.26.5 6.7 1816 98.50.1 98.6 1817 66.57.2 73.7 1818 141.512.5 154.0 1819 274.731.4 306.1 1820 57.59.1 66.6 1821 67.511.1 78.6 1822 151.98.5 160.4 1823 80.416.5 96.9 1824 50.613.0 63.6 1825 175.019.0 194.0 1826 112.6 18.8 93.8 1827 88.8 11.2 77.6 1828 54.36.1 60.4 1829 27.32.3 25.0 1830 135.41.7 137.1 1831 96.58.6 105.1 1832 149.911.9 161.8 1833 222.19.5 231.6 1834 231.47.6 239.0 1835 281.80.2 282.0 1836 237.419.5 256.9 1837 767.822.4 790.2 1838 259.422.4 281.1 1839 206.517.8 224.3 1840 182.911.0 193.9 1841 186.317.6 203.9 1842 124.7 11,0 135.7 1843 1844 1845 290.128.1 318.2 1846 350.819.0 369.8 1847 88.8 1.8 87.0 1848 146.04.7 150.7 1849 261.028.1 318.1 1850 239.811.7 305.5 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 191 Vuosi Leipävilja Kaura Vilja yhteensä Years Bread cereals Oats Total 1851 1852 1853 406.4 30.6 437.0 1854 247.0 33.9 280.9 1855 15.1 27.5 12.4 1856 249.4 17.5 266.9 1857 1 212.8 85.2 1 127.6 1858 411,1 25.5 436.6 1859 304.3 21.3 325.6 1860 252.5 85.4 167.1 1861 285.5 137.9 147.4 1862 1 333.7 11.3 1 322.4 1863 1061.3 21.0 1040.3 1864 940.0 31.4 971.4 1865 1424.3 38.3 1462.6 1866 1 160.9 21.0 1 139.9 1867 1 106.1 87.6 1 018.5 1868 1 159.9 19.9 1 179.2 1869 771.2 93.8 677.4 1870 1 106.9 277.9 829.0 1871 346.4 307.2 39.2 1872 910.8 185.3 725.5 1873 681.4 759.9 521.5 1874 1031.7 151.8 879.9 1875 1 488.1 8.9 1 497.0 1876 1 494.9 136.8 1 358.9 1877 1 304.9 128.2 1 176.7 1878 1 420.1 193.5 1 226.6 1879 1 287.7 481.1 806.6 1880 488.0 430.1 57.9 2. Kymmenvuotiskaudet Ten years periods. Tuhatta hehtolitraa Thousands of hectoliters Nettovienti kursivoitu - Net exports cursived Kausi Leipävilja Kaura Vilja yhteensä Period Bread cereals Oats Total 1812—1820 62.9 5.5 68.4 1821—1830 76.6 6.6 83.2 1831—1840 263.6 13.1 276.7 1841—1850 196.5 11.9 208.4 1851—1860 383.4 14.1 369.3 1861—1870 1 035.0 56.7 978.9 1871—1880 1 045.5 216.5 829.0 Lähteet: Kauppataselaskelmat 1812—55. VSV, VA. SVT I: I—2. SVT II: I—4. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 192 Kauranviennin nopea kasvu ei ollut yksinomaan Suomea koskeva ilmiö, vaan Ruotsissa on havaittavissa vastaavaa kehitystä. Ruotsissa kauranviennin kasvu tapahtui vain jonkin verran aikaisemmin kuin Suomessa. Kauranvienti suuntautui kummastakin maasta läntiseen Keski-Eurooppaan. Pohjoismainen kaura sai kui- tenkin 1870-luvun lopulta alkaen ylivoimaisen kilpailijan amerikkalaisesta kau- rasta. Ruotsissa voidaan havaita myös kotimaisen kulutuksen kasvun vähentäneen kauranvientiä. Suomessa ei näitä kumpaakaan ilmiötä voida havaita vielä 1870- luvulla, vaan kauranvienti kasvoi koko mainitun vuosikymmenen ajan. Kauranvienti korvasi määrällisesti vain osan leipäviljan tuonnista, ja kun se rehuviljana oli leipäviljaa halvempaa, arvoltaan vielä pienemmän osan siitä. Määrällisesti kauraa vietiin 1870-luvulla keskimäärin n. 20 % leipäviljan tuon- nista. Ainoastaan vv. 1871 ja 1880, jolloin leipäviljan tuonti oli hyvien satojen ja suurien varastojen tähden poikkeuksellisen pientä ja kauranvienti päinvastoin huomattavan suurta, Suomi pääsi lähelle viljaomavaraisuutta. Lähimpänä sitä oltiin v. 1871, jolloin suuri kauranvienti supisti viljan nettotuonnin n. 39 000 hl;aan. Kasvavasta kauranviennistä huolimatta Suomi oli 1800-luvun puolivälin jäl- keen selvästi viljan alituotantoaluetta ja alituotanto keskittyi nimenomaan leipä- viljaan. 1860-luvulta alkaen leipäviljan keskimääräinen vuotuinen nettotuonti ylitti jomiljoonan hehtolitran rajan. Viljakaupan taseesta voi kyllä nähdä, milloin maa on omavarainen, mutta pelkät vienti- ja tuontiluvut eivät sano mitään omavaraisuusasteesta. Vain ver- taamalla vientiä ja tuontia kotimaisen sadon määrään voidaan omavaraisuus- aste todeta. Tiedot kotimaisen sadon määrästä ovat kuitenkin kuten aikai- semmasta esityksestä ilmenee ennen 1800-luvun puoliväliä niin hatarat, ettei niitä voida tähän vertailuun käyttää. Vuosisadan puolivälistä lähtien luvut ovat varauksellisestikäyttökelpoisia. Taulukossa 25 on esitetty leipäviljan siis rukiin ja ohran sadot vv. 1848—1880. Yhteenvedot taulukossa 26 osoittavat Suomessa tuotetun leipävil- jaa 1850- ja 1860-luvuilla keskimäärin 5 milj. hl:n paikkeilla vuosittain. Vain katovuosina sato jäi alle 4.5 milj. hl:n. 1870-luvun alkupuolella ilmoitetaan saa- dun 6—7 milj. hl;n vuosisatoja, mutta luvut ovat liian suuria, koska tilasto ei kyennyt seuraamaan nopeaa siirtymistä kauranviljelyyn (vrt. s. 167). Kun v:n 1877 tilastouudistuksen jälkeen saatiin paremmin paikkansapitäviä tietoja, oli leipäviljasadon määrä vv. 1877—1880 keskimäärin n. 5.3 milj. hl. Leipäviljaomavaraisuuden aste voidaan siis määrittää 1800-luvun puolivälissä. Lähtökohta on sikäli hyvä, että satotilannetta ajanjaksona 1848—1860 voidaan pitää melko tyydyttävänä. Tähän ajanjaksoon näyttää mahtuneen kolme keskin- kertaista huonompaa ja viisi sitä parempaa satovuotta. Yhtenä hyvänä satovuo- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 193 tena saavutettiin täysi viljaomavaraisuus, kun taas yhtenä katovuotena leipävil- jan tuonti nousi ennätysmäärän, ylittäen ensimmäistä kertaa 1 milj. hl:n rajan. Taulukon 26 lukujen perusteella laskettuna voidaan todeta, että ajanjaksona 1848—1860 Suomen leipäviljavaroista oli n. 6.5 % tuotu ulkomailta. Leipävilja- omavaraisuus oli tällöin 93.5 %. Kymmenvuotiskaudelta 1851—1860 vastaavat luvut ovat taas; tuonti n. 7.0 % ja kotimainen sato 93.0 %. Varhaisemmalta ajalta ei leipäviljan omavaraisuusastetta ole mahdollista mää- ritellä. Viljakaupasta, peltoalakehityksestä, viljelymenetelmistä ja viljan satoisuu- desta säilyneitä hajatietoja yhdistelemällä voidaan kuitenkin päätellä, että Suomi on 1700-luvulla ollut enimmäkseen leipäviljan suhteen omavarainen, vieläpä kyennyt viljan nettovientiinkin. Tosin Suomen maine viljan ylituotantoalueena 1700-luvulla näyttää kuten jo aikaisemmin on huomautettu olleen vah- vasti liioiteltu, sillä viljan nettovienti on ilmeisesti ollut vähäistä. 1800-luvulla Suomi näyttää aluksi tulleen suurinpiirtein toimeen tuottamallaan leipäviljalla, joskin useampina vuosina voidaan todeta vähäistä viljan alituotantoa. Viljaoma- varaisuus näyttää tuntuvasti heikenneen 1830-luvun katovuosina ja olleen niiden jälkeenkin pienempi kuin 1810- ja 1820-luvuilla. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Suomi oli vielä 1800-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä lähes omava- rainen leipäviljaan nähden ja että koko 1800-luvun alkupuolen omavaraisuus- aste olisi ollut selvästi yli 90 % lukuun ottamatta 1830-luvun katovuosia. Tilanne leipäviljaomavaraisuuden suhteen alkoi muuttua tuntuvasti vasta 1860-luvulla. Tämän vuosikymmenen monet katovuodet kohottivat leipäviljan- tuonnin ennätyslukuihin, varsinkin kun valtiovalta jakoi vuosikymmenen alku- puolella avokätisesti lainoja viljan tuontia varten. Leipäviljan tuonti ylitti tällä vuosikymmenellä kuutena vuotena miljoonan hehtolitran rajan ja nousi v. 1865 aina 1.42 milj. hl:aan. Tuontivilja muodosti 1860-luvulla 17.5 % leipäviljan kokonaismäärästä, joten omavaraisuusaste oli vain 82.5 %. Leipäviljan omavaraisuusaste ei parantunut 1870-luvulla paremmista sadoista huolimatta. Suurena syynä tähän näyttää olleen kauranviljelyn laajentuminen leipäviljanviljelyn kustannuksella, joka hidasti tuntuvasti leipäviljasatojen kasvua. Lisäksi talouselämän yleiset rakennemuutokset ja viennin kasvu tekivät mahdolli- seksi jatkuvan suurimittaisen viljantuonnin. 1870-luvun tilastollinen omavarai- suusaste oli tosin hieman parempi kuin 1860-luvulla, 84.9 %, mutta kun, kuten aikaisemmin s. 168 on mainittu, leipäviljan viljelyn laajuutta yliarvioitiin 1870- luvun alkupuolella, luku ei ilmeisestikään vastaa todellista tilannetta. Vv. 1877— 1880, jolloin kylvö- ja satotilasto tilastouudistuksen avulla näyttää saadun kuta- kuinkin ajan tasalle, oli vain 78.7 % Suomen leipäviljavaroista kotimaassa kas- vatettua viljaa. Koko 1870-luvun leipäviljaomavaraisuus lienee ollut 80 %;n vaiheilla. 13 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 194 TAULUKKO 25 TABLE 25. Leipäviljatilanne Suomessa vv. 1848 — 1880. The situation of bread cereals in Finland, 1848 — 1880. Vuosi Bruttosato Nettotuonti Viljavarat Seuraavan vuo- Käytettävissä oi- Viljavarat Käytettävissä ol- Year Gross production tai -vienti* yhteensä den siemen lut viljamäärä henkeä kohti lut viljamäärä Net foreign Total supply Seed for the Net supply of Total supply of henkeä kohti — ■ trade* of cereals next year cereals cereals per capita Net supply of cereals per capita 2—6 Tuhatta hehtolitraa 7—B Hehtolitraa 2 — 6 Thousands of hectoliters 7 — B Hectoliters 1 2 3 4 5 6 7 8 1848 4 581.9 146.0 4 727.9 860.1 3 867.8 3.0 2.4 1849 4 588.5 261.0 4 849.5 853.3 3 996.2 3.0 2.4 1850 5 518.7 293.8 5 812,5 897.3 4 915.2 3.5 3.0 1851 4 375.0 .... 913.4 1852 4 634.7 .. .. 897.7 1853 4 883.3 406.4 5 289.7 818.6 4 471.1 3.2 2.7 1854 5 745.3 247.0 5 992.3 806.2 5 186.1 3.6 3.0 1855 5 637.3 15.1 5 622.2 839.7 4 782.5 3.3 2.8 1856 4 065.9 249.4 4 315.3 896.2 3 418.6 2.5 2.0 1857 4 574.4 1212.8 5 787.2 988.1 4 799.1 3.4 2.8 1858 5 023.7 411.1 5 434.8 940.1 4 494.7 3.2 2.6 1859 5 368.4 304.3 5 672.7 993.7 4 679.0 3.3 2.7 1860 5 807.9 252.5 6 060.4 1052.4 5 008.0 3.5 2.8 1861 5 354.9 285.5 5 640.4 1047.0 4 593.4 3.2 2.6 1862 3 754.9 1333.7 5 088.6 831.1 4 257.5 2.8 2.4 1863 5 112.3 1061.3 6 173.6 935.6 5 238.0 3.4 2.9 1864 5 170.9 940.0 6 110.9 907.6 5 203.2 3.3 2.8 1865 3 744.5 1424.3 5 168.8 955.9 4 212.9 2.8 2.3 1866 5033.5 1160.9 6 194.4 996.7 5 197.6 3.4 2.8 1867 2 853.7 1106.1 3 959.8 919.2 3 040.6 2.2 1.7 1868 5 040.0 1159.9 6 199.9 967.2 5 232.7 3.6 3.0 1869 6 028.2 771.2 6 799.4 1011.1 5 788.3 3.9 3.3 1870 6 569.0 1106.9 7 675,9 1036.5 6 639.4 4.3 3.7 1871 6 139.3 346.4 6 485.7 1062.1 5.423.6 3.6 3.0 1872 6 180.6 910.8 7 091.4 984.5 6 106.9 3.9 3.3 1873 7 035.0 681.4 7 716.4 1075.1 6 641.3 4.1 3.6 1874 6054.9 1031.7 7 086.6 1078.3 6008.3 3.8 3.2 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 1875 6 428.7 1488.1 7 916.8.. .. 4.1 1876 .. 1 494.9 .. 929.0 1877 4 838.0 1304.9 6 142.9 928.4 5 214.5 3.1 2.6 1878 4 777.7 1420.1 6 197.2 945.5 5 252.3 3.1 2.6 1879 5 656.8 1 287.7 6 944.5 957.5 5 987.0 3.4 2.9 1880 5 856.2 488.0 6 344.2 965.3 5 378.9 3.1 2.6 * Nettovienti kursivoitu Net export cursived. Lähteet: Sato- ja siemenmäärät: Kuvernöörien kolme- ja viisivuotiskertomukset 1848 —60, Viranomaisten määräaikaiskertomukset, VA. SVT II: II: I— 4. Tuonti- ja vientimäärät: Taulukon 24 luvut. Väkiluku: SVT VI: 29. TAULUKKO 26 TABLE 26. Keskimääräinen leipäviljatilanne Suomessa vv. 1848 — 1880. The averagesituation of bread cereals in Finland, 1848 — 1880. Kausi Bruttosato —Nettotuonti tai Viljavarat Seuraavan vuo- Käytettävissä Viljavarat henkeä Käytettävissä ol- Period Gross production -vienti yhteensä den siemen ollut kohti lut viljamäärä Net foreign Total supply Seed for the next viljamäärä Total supply of henkeä kohti trade of cereals year Net supply of cereals per capita Net supply of cereals cereals per capita 2 — 6 Tuhatta hehtolitraa 7—B Hehtolitraa — ■ 2—6 Thousands of hectoliters 7 — B Hectoliters 1 2 3 4 5 6 7 8 1848—1850 4896.4 233.6 5 130.0 870.2 4 259.7 3.2 2.6 1851—1855 5 055.1 212.8** 5 267.9 855.1 4 813.3*** 3.1 2.6 1856—1860 4 968.1 486.9 5 454.1 974.1 4 479.7 3.2 2.6 1861—1865 4 627.5 1009.0 5 635.9 935.5 4 699.0 3.1 2.6 1866—1870 5 104.9 1061.0 6 165.9 986.1 5 169.7 3.5 2.9 1871—1875 6 368.0 891.7 7 259.7 1050.0* 6045.0 3.9 3.2 1876—1880 5 282.2* 1199.1 6 407.4 945.1 5 458.3*** 3.2 2.7 1851—1860 5 011.6 383.4** 5 395.0 914.6 4 604.8 3.2 2.6 1861—1870 4 866.2 1035.0 5 901.2 960.8 4 934.4 3.3 2.7 1871—1880 5 887.5* 1045.5 6 933.0 991.1* 5 751.7 2.6 3.0 * Kylvö- ja satotiedot puuttuvat vuodelta 1876. Information for seed and harvest is missing in 1876. ** Tiedot viljantuonnista ja -viennistä puuttuvat vuosilta 1851 ja 1852. Information for foreign trade of cereals is missing 1851 and 1852. *** Käytettävissä olleesta viljamäärästä puuttuvat tiedot vuosilta 1851, 1852, 1875 ja 1876. Information of net supply of cereals is missing in 1851, 1852, 1875 and 1876. 195 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 196 Kaikissa edellä olevissa luvuissa on ollut mukana myös siemenvilja, joka ei tullut varsinaiseen kulutukseen. Siemenviljaa käytettiin 1850-luvulla vuosittain n. 800 000—1 000 000 hl ja siemenviljan määrä näyttää pysytelleen vielä 1870- luvulla 900 000—1 000 000 hl:n välillä, sillä suuremmat luvut vuosikymmenen alkupuolella lienevät perustuneet aikaisemmin mainittuun leipäviljan viljelyn yli- arviointiin. Varsinaiseen kulutukseen jäi viljaa näin ollen huomattavasti vähem- män kuin mitä maassa oli viljaa kaikkiaan. Tämä varsinaiseen kulutukseen jää- nyt määrä on laskettu taulukossa 25 siten, että viljavarannon kokonaismäärästä (sato + nettotuonti tai nettovienti) on vähennetty seuraavana vuonna siemeneksi käytetty viljamäärä. Rukiin osalta tämä laskutapa on jonkin verran epätarkka, sil- lä syysrukiin siemenestä saatiin tavallisesti ainakin osa saman vuoden sadosta. Pi- temmiltä ajanjaksoilta, viisi- ja kymmenvuotiskausilta, lasketuissa keskiarvoissa tä- mä virhe ei kuitenkaan enää sanottavasti tunnu. Kokonaisviljavaranto ja kulutukseen käytettävissä olleen viljan määrä vv. 1848—1880 ilmenevät taulukon 25 sarakkeista 3 ja 5 sekä viisi- ja kymmen- vuotiskausien keskiarvot taulukon 26 vastaavista sarakkeista. Kulutukseen käytet- tävissä olleen leipäviljan määrä vaihteli siis nälkävuoden 1867 3.0 milj. hl:sta vuoden 1873 (tosin ilmeisen yliarvioituun) 6.6 milj. hl:aan. Keskimäärin sekä leipäviljan kokonaisvaranto sekä kulutukseen käytettävissä ollut määrä kasvoi- vat jatkuvasti 1870-luvun puoliväliin saakka. Leipäviljamäärien väheneminen 1870-luvun loppupuolella on osittain näennäinen, muuttuneesta tilastotekniikas- ta johtuva harhakuva, mutta osittain sen takana on myös todellinen muutos, siirtyminen yhä kasvavassa määrin kauran ja kylvöheinän viljelyyn. Leipäviljatilanteesta saa parhaimman kuvan vertaamalla viljavarantoa ja kulu- tukseen käytettävissä ollutta viljamäärää maan samanaikaiseen väkilukuun. Ver- tailun tulokset ovat taulukkojen 25 ja 26 kahdessa viimeisessä sarakkeessa. Ne osoittavat, että leipäviljan kokonaisvaranto Suomessa vaihteli ajanjaksona 1848— 1880 2.2 hl:n ja 4.3 hl:n välillä henkeä kohti vuodessa. Alin luku oli luonnollisesti nälkävuonna 1867. Ylin luku taas on vuodelta 1870, jolloin väestö oli vähentynyt, viljasato hyvä, mutta tuonti siitä huolimatta runsasta. Luku saattaa tosin olla hieman liian korkea, sillä 1870-luvun vaih- teesta lähtien tilastoviranomaiset ilmeisesti yliarvioivat leipäviljan osuutta vil- janviljelyssä, asia, josta jo aikaisemmin on useaan otteeseen mainittu. Varsinai- seen kulutukseen käytettävissä olleen leipäviljan määrä vaihteli taas 1.7—3.7 hl :aan henkeäkohti vuodessa äärivuosien ollessa samat kuin edellä. Jos kehitystä vv. 1851—-1880 tarkastellaan viisivuotiskausittain ottaen mukaan kolmivuotiskausi 1848—1850, voidaan todeta, että viitenä näistä seitsemästä kau- desta kokonaisviljavarat olivat tasaisesti 3.1—3.2 hl henkeä kohti vuodessa ja varsinaiseen kulutukseen riitti 2.6—2.7 hl henkeä kohti vuodessa. Poikkeuksen tekevät vain viisivuotiskaudet 1866—1870 ja 1871—1875, josta edelliselle sattuivat nälkävuodet 1867—1868. Tasapainoa järkyttävinä tekijöinä olivat v:n 1867 suuri kato ja nälänhätä, jonka seurauksena Suomen väestö väheni n. 100 000 hengellä, sekä nälänhädän jälkeinen pyrkimys suuriin viljavarastoihin, mitä pyrkimystä https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 197 1860-luvun lopun ja 1870-luvun alun hyvät satovuodet tehokkaasti edesauttoi- vat. Nälkävuosien jälkeinen elpyminen oli niin nopeaa, että vv. 1866—1870 kes- kiväkiluvun mukaan laskettuna olisivat maan keskimääräiset kokonaisviljavarat olleet 3.5 hl henkeä kohti vuodessa ja kulutukseen olisi riittänyt vastaavasti 2.9 hl henkeä kohti vuodessa. Viisivuotiskautena 1871—1875 olivat luvut peräti 3.9 ja 3.2 hl henkeä kohti vuodessa, mutta näissä luvuissa ilmenee jo monesti mainittua leipäviljan viljelyn ja satojen yliarviointia. Yhteenvetona voidaan todeta, että perinnäisen maatalouden loppukauden kol- mena viimeisenä vuosikymmenenä tultiin toimeen viljavaroilla, joiden suuruus oli 3.1—3.2 hl henkeä kohti vuodessa. Siemenviljan vähentämisen jälkeen jäi leipäviljaa varsinaiseen kulutukseen keskimäärin22.2.76 —2.7 hl henkeä kohden vuo- dessa. Keskimääräiseksi viljantarpeeksi arvioitiin 1860- ja 1870-luvuilla kaksi tynnyriä viljaa henkeä kohti vuodessa. Arvioon ei sisältynyt siemenviljaa, vaan ainoastaan varsinaiseen kulutukseen tarvittava vilja. Sen sijaan jää epäselväksi, katsottiinko kulutukseen käytettävän kauran sisältyvän arvioon. Kertomuksissa Suomenmaan taloudellisesta tilasta vv. 1861—1870 kaura luettiin mukaan tähän kahteen tyn- nyriin, mutta vv. 1871—1875 kaura oli jätetty laskuvaikeuksien tähden pois eikä tekstin hämärästä sanonnasta saa selvää, katsottiinko kauran lainkaan sisäl- tyvän tähän kahden tynnyrin arvioon. 12 Jos vertaa yllälaskettuja määriä tähän kahden tynnyrin eli 3.3 hl:n arvioon, voi todeta, että saadut luvut käyvät hyvin yksiin sen kanssa, jos kaura otetaan siihen mukaan. Ennen 1860-luvun puoliväliä leipäviljaa riitti varsinaiseen kulu- tukseen22.2.76—2.7 hl ja kauraa 0.6—0.7 hl keskimäärin henkeä kohti vuodessa eli yhteensä 3.2—3.4 hl, mikä on jokseenkin tasan arvioitu kahden tynnyrin eli 3.3 hl:n määrä. 1870-luvun lopulla, jolloin kauraa oli kulutuksessa keskimää- rin 0.9 hl henkeä kohti vuodessa, tuli yhteismääräksi 3.5 hl eli hieman yli arvioi- dun tarpeen, jokanäyttää käsitetyn minimitarpeeksi. Jos 1800-luvun puolivälistä tunnetun vikatilanteen perusteella yritetään arvioi- da varhaisempien viljasatojen määriä, joudutaan liikkumaan hyvin epävarmalla pohjalla. Peltoalojen kehityksestä tiedot ovat kuten aikaisemmasta peltoaloja koskevasta luvusta on käynyt ilmi ylen hataria, joskin näyttää siltä, että eteläisellä ja läntisellä peltoalueella peltoala on kasvanut likimain tasatahdissa väkiluvun kanssa. Itäisellä kaskialueella taas kaskeamismahdollisuudet olivat 1700-luvulla ilmeisesti paremmat kuin 1800-luvun puolivälissä, jos kohta toisaal- ta peltoala oli paljon pienempi. Jos lähdetään siitä, että leipäviljaomavaraisuus olisi edellyttänyt vv. 1851-—1880 kokonaisviljavarannon suuruista satoa väestö- määrään verrattuna e1i33.3.2 hl:n keskimääräissatoa henkeä kohti, olisi koko- naissadon pitänyt olla Ruotsin valtakuntaan kuuluneessa osassa Suomea 1700- luvun puolivälissä keskimäärin n. 1.3 milj. hl ja 1800-luvun vaihteessa n. 2.6 milj. hl. Nämä 1800-luvun puolivälin jälkeisten viljamäärien perusteella tehdyt arviot lienevät kuitenkin aivan liian suuria, kun ottaa huomioon, kuinka yleistä hätäleivän syönti keskinkertaisinakin satovuosina oli Suomessa vielä 1800-luvun https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 198 alkupuolella (vrt. kartta n:o 10). Jos vain maan viljakauppatase otetaan huo- mioon viljaomavaraisuutta arvioidessa, voitaneen olettaa, että Suomessa tultiin toimeen kotimaisella viljalla, jos 1700-luvun puolivälissä saatiin keskimäärin vä- hintään n. 1 milj. hl;n ja 1800-luvun vaihteessa n. 2 milj. hl:n leipäviljasatoja. Kaurasatojen kehityksestä on vielä uskalletumpaa esittää mitään arviota ennen 1800-luvun puoliväliä, niin hataria tiedot sen viljelystä ovat. Vain sen voi sanoa, että Suomi oli 1800-luvun alkupuolella kauran suhteen likimain omavarainen ja että kauran ja leipäviljan kylvömäärien suhde näyttää pysyneen suunnilleen samana 1820-luvulta 1850-luvulle. Kauranviljelyn ja kaurasatojen määrässä tapahtui 1800-luvun puolivälin jäl- keen huomattava muutos, joka taulukkojen 24 ja 27 lukujen perusteella näyttää ajoittuneen 1860-luvulle, varsinkin sen loppupuolelle. Kauranviljely lisääntyi lei- päviljan viljelyn kustannuksella, ja kaurasta tuli huomattava vientiartikkeli. Muutos liittyi läheisesti siihen Länsi-Suomen peltoviljelyssä tapahtuneeseen siirty- miseen kaksivuoroviljelystä kolmivuoroviljelyyn, jota on selostettu aikaisemmin luvussa 111:3. Samalla kevätviljan viljelyssä tapahtui tuntuva muutos ohrasta kauraan. Kauran viljelyssä tapahtunut muutos liittyi läheisesti karjataloudessa tapahtuneeseen uudistukseen, parempaan karjanruokintaan. Nopeasti kasvavista kaurasadoista näyttää silti 1860-luvun lopulta lähtien liienneen yhä kasvavia määriä vientiinkin. Kun leipäviljan kohdalla vajaus perinnäisen maatalouden aikakauden lopulla kasvoi huomattaviin mittasuhteisiin, on kauran kohdalla taas havaittavissa lisääntyvää ylituotantoa. Vaikka kauran ylituotantovaihe jäikin ver- raten lyhyeksi, oli 1870-luvun viljatilanne osoituksena kasvinviljelyn alkavasta siirtymisestä uuteen aikakauteen. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 199 TAULUKKO 27 TABLE 27. Kauran tuotanto, kauppa ja kulutus vv. 1848 — 1880. Production, trade and consumption of oats, 1848 — 1880. Vuotuiset keskiarvot Annual averages. Kausi Sato Nettotuonti tai Kauravarat Kylvö— ■ Kulutukseen Kulutus henkeä Period Harvest -vienti yhteensä Seed jäänyt määrä kohti vuodessa —• Net foreing Total supply Net consumption Consumption per trade* of oats capita, per year Tuhatta hehtolitraa Hehtolitraa — ■ Thousands of hectoliters Hectoliters 1848—1850 1 429.5 8.8 1 438.3 329.2 1 109.1 0.7 1851—1855 1 352.2 30.7** 1 382.9 329.0 1 053.9 0.6 1856—1860 1 433.2 20.8 1 412.4 303.7 1 108.7 0.7 1861—1865 1500.1 20.1 1480.0 300.5 1179.5 0.7 1866—1870 1672.3 92.1 1580.2 405.8 1174.4 0.7 1871—1875 2 099.6 159.1 1940.5 453.9 1486.6 0.8 1876—1880 2 729.0*** 308.2 2 420.8 568.0 1852.7 0.9 * Nettovienti kursivoitu Net export cursived. ** 1853—55. *** 1877—1880. Lähteet: Sato- ja siemenmäärät: Kuvernöörien kolmi- ja viisivuotiskertomukset. Viranomaisten määräaikaiskertomukset, SVT II: I—4. Tuonti- ja vientimäärät: Taulukko 24 luvut. Väkiluku: SVT VI: 29. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 IV KARJATALOUDEN KEHITYS KASVINVILJELYN LISÄKKEESTÄ ITSENÄISEKSI MAATILA- TALOUDEN HAARAKSI 1. LANNANTUOTANTO KARJATALOUDEN PÄÄTEHTÄVÄNÄ PE- RINNÄISESSÄ MAATILATALOUDESSA Karjatalous jäi perinteellisessä maataloudessa selvästi maanviljelyn varjoon. Talonpoikaiselle maanviljelijälle karjatalous oli ensisijaisesti maanviljelyn vält- tämätön tuki. Hän piti karjaa saadakseen siitä vetovoimaa peltotöihin ja mui- hin ajoihin sekä lantaa peltojen lannoittamiseen. Varsinaisten karjantuottei- den, maidon, lihan, villan jne. tuotanto oli toissijaisena. Niiden kohdalla talon- pojalle riitti yleensä, että oma kulutus saatiin jotenkuten turvattua. Vain Poh- janmaalla, Perä-Pohjolassa ja paikoin Itä-Suomen sisämaan vaikeakulkuisilla seu- duilla karjantuotteita tuotettiin myyntiä varten. Varsinaiset karjantuotteet olivat talonpojalle selvästikin vähäarvoisempia kuin vilja. Vilja oli jokapäiväinen leipä, karjantuotteet vain särvin. Viljantuo- tannon tarvitseman vetovoiman ja lannan tuottaminen oli karjanhoidon pää- tehtävänä. Tämä näkemys määräsi karjanhoidon rakenteen ja tason. Ensimmäisellä si- jalla näyttää olleen vetovoiman tarpeen tyydyttäminen. Karjanhoidon ollessa vaikeuksissa vetojuhtien ylläpidossa näyttää tingityn vähiten. Lantaa tuottavan nautakarjan kohdalla sen sijaan jouduttiin melkoisestikin tinkimään. Lannan- tuotanto jäi suuressa osassa maata jatkuvasti lannoitustarvetta pienemmäksi. Perinnäiselle karjataloudelle oli 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella tyypil- listä se, että vain vetovoiman tarve kyettiin kutakuinkin riittävästi tyydyttämään, lannantuotannon kohdalla oli jatkuvaa vajausta. Hevosia ja Lounais-Suomessa myös vetohärkiä näyttää olleen suunnilleen tarvetta vastaavasti, mutta nauta- karjaa oli liian vähän tyydyttämään lannantarvetta. Pellon kunnollinen lannoittaminen olisi edellyttänyt vanhan yleisen käsityksen mukaan yhtä nautaeläintä kutakin kylvötynnyrinalaa peltoa kohti, todettiin Suo- men ensimmäisessä yleisessä maanviljelyskokouksessa Turussa v. 1847. Kokouk- sen osanottajat olivat pääasiassa eteläiseltä peltoviljelysalueelta, joten kysymys oli tämän alueen kaksivuoroviljelyn lannantarpeesta. Tämä merkitsi sitä, että yksi nauta tarvittiin jokaista 1/2—2/3 tynnyrinalan kylvöalaa kohti. Näin vah- va karjakanta oli kuitenkin useimmille tämän peltoalueen talonpojille pelkkä toiveuni. Lannoituksesta kertovat tiedot osoittavat, että karjanlantaa oli sään- nöllisesti pakko jatkaa erilaisilla lisäaineilla, jotta pellot olisi saatu edes joten- kuten lannoitettua. ltä-Suomen kaskiviljelyalueillakin tilanne näyttää olleen samantapainen. Jo 1700-luvulla valitetaan siellä karjakannan pienuutta pelto- alaan nähden siitäkin huolimatta, että peltoala oli suhteellisesti paljon vähäi- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 201 sempi kuin Länsi-Suomessa. Ainoastaan paikoitellen Pohjanmaalla ja Perä- Pohjolassa näyttää karjaa olleen riittävästi peltoalaan nähden. Perussyy vaikeuksiin oli kasvinviljelyn puolella: riittämätön rehuntuotanto. Pääasiassa oli puute talvirehusta, mutta paikoitellen oltiin vaikeuksissa myös kesällä huonojen tai riittämättömien laitumien tähden. Kun heinä oli ensisijai- nen talvirehu kaikille tärkeille kotieläimille, oli rehuvajaus lähinnä heikosti ke- hittyneen niittyviljelyn syytä. (Niittyviljelystä luvussa III:5) Lannantarve kui- tenkin sai talonpojat pitämään karjaa yli rehuvarojen ja ruokkimaan sitä huo- nosti, lantaa kun saatiin huonostikin ruokitusta karjasta. Kun lannan määrä oli pääasia ja karjan laatu sivuseikka, jota ei ymmärretty arvostaa, olivat suuret huonosti ruokitut karjat ominaisia perinnäisen maatalouden loppukauden kar- janhoidolle. Huonosti ruokitun karjan tuotantokyky varsinaisten karjantuotteiden osalta oli luonnollisesti heikko. Maidontuotanto keskittyi kesäaikaan niin tyystin, ettei isois- sakaan taloissa ollut talvella tuoretta maitoa edes lapsille antaa. Vuosituotanto jäi perin vähiin. Samantapainen oli tilanne lihantuotannossakin. Kesällä karja lihoi minkä lihoi ja vain syysteurastuksia kannatti suorittaa. Keväällä eläimet olivat vain luuta ja nahkaa. Varsinaisten karjantuotteiden määrä jäi näin ollen vähäiseksi. Tämä karjanhoidon perusrakenne säilyi muuttumattomana 1800-luvun puoli- väliin asti. Paikallisia poikkeuksia tosin oli aikaisemminkin, mutta vasta tästä ajasta alkaen rupeaa varsinaisten karjantuotteiden merkitys karjataloudessa kas- vamaan. Seurauksena oli koko karjanhoidon rakenteen muuttuminen, joskin tämä muutosprosessi tapahtui suureksi osaksi vasta seuraavalla aikakaudella. Perinnäisen maatalouden ajan karjatalouden selvittämistä vaikeuttaa se, että ajan viranomaisilla ja taloudellisilla asiantuntijoilla näyttää olleen aivan eri näkemys karjatalouden tehtävistä kuin karjaapitävillä talonpojilla. Kun talon- pojat antoivat etusijan vetovoimalle ja lannantuotannolle, näkivät viranomaiset ja asiantuntijat karjantuotteiden tuotannon karjatalouden ensisijaisena tehtävänä. Tämä näkemysero sävyttää viranomaisten ja asiantuntijoiden karjataloudesta antamia tietoja. Niissä arvostellaan karjanhoidon tasoa varsinaisten karjantuot- teiden tuotannon mukaan ja tällöin karjanhoidon taso luonnollisesti tuomitaan perin heikoksi. Varsinkin karjan talviruokintaa moititaan ja leimataan se suora- naiseksi nälkäruokinnaksi. Tosin niin viranomaisten raporteissa kuin asiantunti- joiden kirjoituksissa puhutaan enemmän siitä, miten asioiden pitiäsi olla kuin miten ne todella olivat. Tiedot karjanhoidon todellisesta tilasta ovat laihoja. 2. KARJAKANTA JASEN MUUTOKSET KARJATALOUDEN KE- HITTYESSÄ Kun perinnäisen maatalouden aikaisessa karjataloudessa karjan määrä oli tärkeämpää kuin laatu, on syytä ensinnä yrittää selvittää karjakannan määräl- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 202 listä kehitystä ja siinä esiintyviä alueellisia eroja. Karjamääristä on koko maata kattavia tietoja vasta aikakauden loppupuolelta. 1 Sen jälkeen kun maaveron järjestäminen pysyvälle kannalle lopetti karjaveroluetteloiden teon 1640-luvulla, ei yhtenäistä karjamääristä kertovaa aineistoa ole ennen 1800-luvun alkua. Tosin isonvihan ajan lopulla v. 1719 venäläisten toimesta kerättiin tietoja karjamää- ristä, mutta tiedot käsittävät vain Länsi-Suomen ja kuvastavat lisäksi sota-ajan poikkeuksillisia olosuhteita. Ensimmäinen koko maata kattava karjamäärätilasto kerättiin väestötaulujen yhteydessä v. 1805 taululaitoksen toimesta. Tilasto ke- rättiin toistamiseen v. 1810. Seuraavat karjamäärätiedot sisältyvät ns. Zakrevskin tilastoihin ja ovat vuosilta 1824, 1825 ja 1827. Seuraavalla vuosikymmenellä kerättyihin Böckerin kokoelmiin sisältyvät myös Zakrevskin tilastojen jäljennök- set, joskin epätäydellisinä. Viranomaisten tilastollisissa määräaikaiskertomuksissa alkavat karjamäärätiedot v. 1844. 1850-luvulta alkaen karjamäärätiedot kerät- tiin joka viides vuosi, mutta vuoden 1877 maataloustilastouudistuksessa tilastot muuttuivat jokavuotisiksi. Luotettavuusasteeltaan aineisto on varsin kirjavaa. Vv. 1805 ja 1810 luvut perustuvat pappien tekemiin arvioihin ja vaikuttavat varsin vähän luotettavilta. Niinpä esim. nuoren karjan lukumäärä on ilmoitettu aivan tavattoman suureksi täysikasvuiseen nautakarjaan verrattuna. Zakrevskin tilastot ovat nimismiesten ja kruununvoutien keräämiä ja perustuvat osittain aivan talokohtaisiin tiedus- teluihin, osittain arvioihin. Virhemarginaali niissä on selvästi alaspäin, sillä ke- rääjät valittavat talonpoikien pyrkineen veronkorotusten pelossa antamaan liian pieniä lukuja. Lisäksi tiedot on koottu loppukeväästä, jolloin karjamäärä yleensä oli pienimmillään. Kun viranomaisten tilastolliset määräaikaiskertomukset 1840-luvulla alkavat, tietojen keräämismenetelmät olivat samat kuin Zakrevskin tilastoissa, mutta työn tarkkuus ainakin alussa selvästi heikompi. Tietoja kerättiin alussa joka kolmas vuosi, vuodesta 1850 alkaen joka viides vuosi. Tilastollisia määräaikaiskertomuk- sia tehtiin aina vuoteen 1900 saakka, mutta tilastojen keruutapa muuttui v. 1877 ratkaisevasti. Kruununviranomaisten arviolaskelmien tilalle tuli kunnallislauta- kuntien joka vuosi tilakohtaisesti suorittama karjalaskenta. Ainakin alkuvuosina kunnallislautakunnat näyttivät tehneen tarkkaa työtä ja lukujen luotettavuus- astetta on pidettävä hyvänä. Niiden perusteella voidaan tehdä päätelmiä myös kruununviranomaisten aikaisemmin tekemien arvioiden luotettavuudesta. Näitä erilaisia tilastoja tarkasteltaessa on vielä huomattava, että Zakrevskin tilastot käsittivät vain maaseudun, kun taas myöhemmissä tilastoissa ovat myös kaupungit mukana. Vv. 1844—75 välisenä aikana tietoja on vain kokonaiskar- jamääristä. Samaten v:n 1877 jälkeenkin laskettiin ja julkaistiin tiedot ainoas- taan kokonaiskarjamääristä, joskin perusaineistossa esiintyvät tiedot kustakin maa- laiskunnasta ja kaupungista erikseen. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 TAULUKKO 28 TABLE 28. Karjamäärät vv. 1805— 1880. Number of livestock, 1805—1880. Vuosi Hevosia Nautakarjaa Lampaita Sikoja Vuohia Year Horses Gattle Sheep Pigs Goats Härkiä ja Lehmiä Nuorta Nautoja ja sonneja Cows karjaa yhteensä Oxen and Calves and Total cattle bulls heifers 1805 133 788 45 803 351786 200 920 598 508 506 866 1824 160 889 ...... 624 445 732 650 1825 155 676 .. .. .. 568 878 652 888 1827 154 912 ......590054 652 760 183 732 1850 236424 686 446 232 199 918645 802074 198507 1855 261618 78 074 678 511 208 863 965 268 891667 203 294 18 111 1860 282 249 68 802 718 281 239 623 1026 106 892 955 244 311 1865 262 246 64 690 670 897 218 464 954 051 909 678 226 910 24 946 1870 254 820 761056 236 904 997 960 921745 190 326 30 639 1875 285 062 .. .. .. 1120 387 1110 914 201647 27 096 1877 270 701 69 211 768 617 258 590 1096 428 1004 366 162 263 22 107 1878 285281 73 814 732 585 269 241 1125610 1026411 162 986 20 981 1879 280941 77 654 803717 279 569 1160940 1049 347 166 756 20 489 1880 276 463 74 394 795 575 261033 1131002 997 096 154 938 20 182 Lähteet: G. Nicander, Om Svenska tabell-verket ären 1801 —1805. Zakrevskin taloustilasto, KKK. VA.— Kuvernöörien kolmi- ja viisivuo- tiskertomukset 1848—60, VA.— SVT II: I—4. 203 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 204 Kun 1820-luvun Zakrevskin tilastoissa tyydyttiin saatuihin kerääjien itsekin liian pieniksi arvioimiin lukuihin, 1840-luvulta alkavissa määräaikaiskertomuk- sien tilastoissa pyrittiin ilmeisesti korjaamaan liian pienistä pohjatiedoista ai- heutuneet virheet. Seurauksena oli kuitenkin, että eräissä lääneissä eksyttiin ilmeiseen karjamäärien yliarviointiin. Jatkuvaa huomattavan suurta yliarvioin- tia esiintyy Hämeen, Mikkelin ja Kuopion lääneissä, kun taas jatkuvaa, kui- tenkin ilmeisesti verrattain pientä aliarviointia esiintyy Oulun läänissä. Aika- kauden lopulla esiintyy aliarviointia myös Turun ja Porin läänissä. Verrattaessa kunnallislautakuntien karjalaskennan tuloksia aikaisempien mää- räaikaiskertomusten arvioihin voi todeta kruununviranomaisten arviointivirhei- den melko hyvin tasoittavan toisensa. Koko maan kohdalla voi todeta kruunun- viranomaisten arvioineen karjakunnan n. 10 % liian suureksi. Hevosten kohdal- la virhe oli likimain 5 %:n suuruusluokkaa, nautakarjan ja lampaiden siinä 10 %:n sekä sikojen ja vuohien n. 20 %:n suuruusluokkaa, kaikkien kohdalla ylöspäin. Karjamäärien yliarviointi näyttää olleen suurimmillaan 1870-luvun alkupuolella. 1850- ja 1860-luvuilla virhe oli todennäköisesti pienempi. Epä- tarkkuudestaan huolimatta tilastot tarjoavat pohjan karjamäärien kehityksen arvioimiselle. Nautakarjan eri lajien erittely on jonkin verran puutteellista v. 1850 Turun ja Porin läänin, v. 1870 Viipurin läänin ja v. 1875 Viipurin ja Oulun läänin kohdalta. Luvut osoittavat karjamäärien jatkuvaa lisääntymistä. 1870-luvun lopun päin- vastainen kehitys on ainakin pääosiltaan näennäistä, tilastojen keruutavan muut- tumisesta johtuvaa. Aikaisemmat yliarvioinnit ovat poissa. Karjalaskennat 1870- luvun lopulla ja 1880-luvulla osoittavat kyllä huomattaviakin vuotuisia vaih- teluita suuntaan ja toiseen, mutta trendi on selvästi nouseva. Zakrevskin tilas- ton luvut viittaavat samanlaisiin vuotuisiin vaihteluihin. 1870- ja 1880-luvuilla yhteys rehutilanteen kehitykseen on selvästi havaittavissa. Hyvinä rehuvuosina elätettiin enemmän karjaa talven yli kuin huonoina. Kun tarkastellaan karjakunnan vahvuutta, ei pelkkä karjan lukumäärä riitä. Karjakunnan vahvuus on karjan lukumäärän suhde siihen väestöön, jonka tar- peita karjatalouden on tyydytettävä. Vertailuperustaksi voidaan ottaa joko kar- janomistajien lukumäärä tai kokonaisväestö. Luonnollisimmalta tuntuisi ottaa vertailuperustaksi karjanomistajien lukumää- rä, mutta tähän ei 1700- ja 1800-luvun tietoaineisto anna mahdollisuutta. En- sinnäkin karjaa pitivät talollisten lisäksi torpparit ja huomattava osa itsellisiä. Talollisten ja torpparien voi kyllä katsoa kaikkien olleen karjanomistajia, mut- ta itsellisten kohdalla karjanomistajien lukumäärästä ei ole mitään tietoja. Talol- listenkin osalta vaikeutena on se, että tilaluku ja itsenäistä maataloutta harjoit- tavien talollisten luku olivat kaksi eri asiaa. Väestötilaston aramatissatoimivien maanviljelijäin luku on tosin lähellä talollisten lukumäärää, mutta ei täysin vas- taa sitä. Myös se, että useissa karjamäärätiedoissa on erittelemättömänä muka- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 205 na kaupungeissa pidetty karja, jonka omistajista ei ole mitään tietoa, estää ver- taamasta karjan ja sen omistajien lukumäärää. Ainoaksi käyttökelpoiseksi vertailuperusteeksi jää näin ollen karjamäärien ver- taaminen kokonaisväestöön, jonka tarpeita karjatalouden on tyydytettävä. Niis- sä tapauksissa, joissa karjamäärätietoihin sisältyy erittelemättömänä kaupun- geissa pidetty karja, on seuraavassa esityksessä otettu vertailuperusteeksi maa- seudun ja kaupunkien yhteenlaskettu kokonaisväestö, muuten maaseutuväestö. Kokonaisväestön ottamisessa vertailuperusteeksi karjakannan vahvuuden mää- rittelyssä on se hankaluus, että saadut luvut eivät ole yhteismitallisia 1500-, 1600- ja vielä 1700-luvun alusta säilyneiden karjakantaa koskevien tietojen kans- sa. Lähdeaineksen laadusta johtuen on varhaisempaa karjanhoitoa koskevissa tutkimuksissa jouduttu vertaamaan karjamääriä tilalukuun. Ennen 1700-luvun puoliväliä tällainen vertailu antaakin hyvän kuvan karjakannasta, mutta 1800- luvun kohdalla vertailu olisi harhaanjohtava. Tämä asiantila vaikeuttaa karja- talouden pitempiaikaisen kehityksen selvittämistä. Joitakin yleispiirteisiä vertai- luja voidaan kuitenkin karjakannan kehityksestä tehdä. Koko maan karjakannan vahvuus 1800-luvulla on taulukossa 28 laskettu vuosilta 1825, 1855 ja 1880. Läpileikkausvuosien valintaan on vaikuttanut se arviointi, joka on esitetty myöhemmin s. 206 alueellisen tutkimuksen yhteydes- sä. Täten esiinsaadut virhetekijät ja virhemarginaalin suuruus on otettu huo- mioon taulukon 29 viimeisen sarakkeen arvioluvuissa nautayksikköjen mää- rästä. TAULUKKO 29 TABLE 29 Karjakunnan vahvuus väestöön verrattuna vv. 1825, 1855 ja 1880. Livestock compared to the population, 1825, 1855 and 1880. Vuosi — Eläimiä henkeä kohti Nautayksiköitä henkeä Year Animals per capita kohti Livestock units per capita Virallisen tilaston mukaan Virallisen Arvio According to official statistics tilaston Estimate mukaan According to Hevosia Nautoja Lampaita official Horses Cattle Sheep statistics 1825 0.13 0.48 0.55 0.75 0.85—0.90 1855 0.16 0.57 0.53 0.87 0.84 1880 0.13 0.55 0.47 0.79 0.79 Lähteet: Eläinmäärät: Taulukon 28 luvut. Väkiluku: SVT VI: 29. Lukujen mukaan karjan määrän lisääntyminen ei näytä juuri merkinneen karjakannan vahvistumista väestömäärään nähden. 1800-luvun alkupuolella ti- lastojen osoittama karjakannan vahvistuminen tuntuu tilastovirheistä johtuen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 206 olleen vain näennäistä. Karjakanta lienee pysynyt väestöön nähden lähes en- nallaan. Vuosisadan puolivälin jälkeen se näyttää suhteellisesti suorastaan hei- kenneen. Ennen 1800-luvun puoliväliä karjantuotteiden tuotannon määrä oli suorassa suhteessa karjakannan kehitykseen nimenomaan nautakarjan eli karjakannan pääosan kohdalla. 1800-luvun puolivälin jälkeen tilanne alkoi muuttua. Kar- jan parempi ruokinta ja karjanjalostus joista myöhemmin tulee tarkemmin puhe lisäsivät tuotantoa eläintä kohden jopa siinä määrin, että tuotanto saat- toi kasvaa, vaikka eläinmäärä väheni. Tämä vähensi karjan lisäämisen tarvet- ta ja näkyy jo v:n 1880 luvuissa. Nautayksikkölukuihin on vaikuttanut myös lammaskannan heikkeneminen lampaanhoidon kannattavuuden huonontuessa. Edellä olevat luvut koskevat koko maata. Karjakannan kehitys maan eri osis- sa oli kuitenkin sangen erilainen, varsinkin 1800-luvulla. 3. KARJAMÄÄRÄT MAAN ERI OSIEN KARJATALOUDESSA Karjanhoitoalueet ja niiden erikoispiirteitä Karjanhoidon alueellista kehitystä tarkasteltaessa on lähtökohdaksi otettu muutamien läpileikkausvuosien tietojen analyysi. Läpileikkausvuosiksi on valit- tu vuodet 1825, 1855 ja 1880. Vuosi 1825 on Zakrevskin tilastojen keskimmäi- nen vuosi ja edustaa näiden tilastojen keskivertoa. Luvut ovat kuten mai- nittu liian pieniä, Oulun läänissä kuitenkin vähemmän kuin muualla maas- sa. V. 1855 on kruununviranomaisten määräaikaiskertomusten paras vuosi 1800-luvun puolivälin tienoilla. Siinä esiintyy kuitenkin huomattavaa yliarvioin- tia Hämeen ja Mikkelin läänin ja pienempää yliarviointia Kuopion ja Vaasan läänien kohdalla. Vaasan läänissä yliarviointi ilmeisesti rajoittuu vain hevos- kantaan. Koko maan karjamäärät ovat jonkin verran liian suuret. Kun v:n 1825 luvut taas ovat liian pienet, muodostuu ero vv. 1825 ja 1855 välillä liian suu- reksi. Tämän johdosta taulukossa 31 on yritetty arvioida karjakannan todellista kehitystä nautayksikköinä henkeä kohti, koska tämä antaa parhaan kuvan kar- jakannan suhteellisesta vahvuudesta. Arvio perustuu kaikkien karjamäärätietojen keskinäiseen vertailuun, minkä lisäksi on otettu huomioon määräaikaiskerto- muksissa annetut muut tiedot. - V. 1880 tiedot perustuvat tilakohtaiseen kar- jalaskentaan, josta on saatavissa tiedot pitäjittäin. 1 V;n 1825 luvut koskevat vain maaseutua, kun taas v. 1855 ja 1880 tilastolu- kuihin sisältyvät myös kaupungit. V. 1855 ilmoitetaan vain läänin karjamäärä kokonaisuudessaan. Pohjois-Suomen karjatalousalueiden erottelu perustuu tä- män vuoden kohdalla maakunta-arkistoista löytyneisiin kruununvoutien kerto- muksiin. 2 Kun on voitu käyttää tietoja vain niistä kihlakunnista, jotka koko- naisuudessaan kuuluvat samaan karjatalousalueeseen, ei karjamäärien kokonais- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 207 lukuja ole voitu laskea. Tällöin on ollut tyydyttävä edustavilta osa-alueilta las- kettuihin karjakannan suhteellista vahvuutta osoittaviin lukuihin. Vaikka karjamäärätiedot ovatkin ennen v:n 1877 tilastouudistusta varsin epä- tarkkoja, voidaan ilmeiset virheet huomioon ottaen niiden perusteella erottaa kar- jamäärien alueellisen kehityksen päälinjat. Muut läänit muodostavat verraten yhtenäiset karjanhoitoalueet paitsi Vaasan ja Oulun läänit, joissa on huomat- tavia eroja läänien eri osien välillä. Vaasan läänissä karjanhoidon alueraja nou- dattaa likimäärin Laukaan kihlakunnan länsirajaa, joten Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen karjamäärät voidaan laskea erikseen. Oulun läänistä on otettu alla olevaan selvitykseen kolme karjataloudeltaan yhtenäistä kihlakuntaa, yksi kultakin läänin karjanhoitoalueelta. Karjanhoidossa on selvästi havaittavissa kehityksen erilaisuus erityyppisen kasvinviljelyn alueilla, joten kasvinviljely- ja karjatalousalueet käyvät suunnil- leen yksiin. Eteläinen peltoviljelyalue, joka käsittää suunnilleen Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Hämeen läänit, on verraten yhtenäinen myös karjanhoi- don kannalta, joskin pieniä eroja alueen eri maakuntien välillä on selvästi ha- vaittavissa. Itä-Suomen kaskialue Kaakkois-Suomea lukuun ottamatta muodos- taa 1800-luvulla myös melko yhtenäisen karjanhoitoalueen. Vaasan läänin kes- kisuomalainen sisämaa ja Kainuu, Oulun läänin itäosa Kajaanista Kuusamoon, kuuluvat selvästi itäsuomalaiseen karjanhoitoalueeseen, joskin eroja varsinaiseen Savoon ja Karjalaan verrattuna on havaittavissa. 1700-luvun venäläinen Vanha Suomi muodosti vielä 1800-luvulla muusta Suomesta selvästi erottuvan alueen myös karjanhoidon alalla, joten Kaakkois-Suomea on pidettävä erillisenä kar- janhoitoalueena. Pohjoisessa oli kaksi karjanhoitoaluetta, joita voisi nimittää Pohjanmaan ja Perä-Pohjolan karjanhoitoalueiksi. Pohjanmaan alue ulottui Etelä-Pohjanmaal- ta Oulujokilaaksoon, Perä-Pohjolan alue käsitti suunnilleen li-, Kemi- ja Tor- nionjokien vesistöalueiden alaosat. Lapissa Perä-Pohjolan nautakarjanhoitoalue ja pohjoinen poronhoitoalue näyttävät menevän jonkin verran päällekkäin. Varsinai- nen poronhoitoalue, jossa poroja oli enemmän kuin asukkaita, ulottui 1800-luvun alkupuolella etelässä Kolarin—Rovaniemen—Kuusamon linjalle, kun taas nau- takarjaa pidettiin suhteellisen runsaasti Muoniota ja Sodankylää myöten. Vä- häisemmässä määrin poroja pidettiin aina Kemin—Pudasjärven—Suomussalmen linjaa myöten etelässä. Lounais-Suomen karjatalouden erikoispiirteenä oli aina 1800-luvun loppu- puolelle saakka vetohärkien käyttö. 3 Härkien käyttö oli kuitenkin rajoitetumpaa kuin hevosten. Vetohärät soveltuivat vain peltotöihin ja lyhyen matkan tavara- kuljetuksiin. Pitkän matkan ajoihin voitiin käyttää vain hevosia. Härkäalueel- la peltotyöt ja lyhyet kuljetukset tehtiin enimmäkseen härillä, hevosta käytet- tiin vain henkilökuljetuksiin ja pitkiin tavaranajoihin, kuten kaupunki- ja mark- kinamatkoihin ja sotilaskyydityksiin. Härkien pidon etuna oli lähinnä se, että härän talviruokinta oli huomatta- vasti halvempaa kuin hevosen. Härkää käytettiin talvella vähemmän, joten se https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 208 voitiin ruokkia heikommin, ’’Heinäinen hevonen, olkinen härkä”, oli vanha var- sinaissuomalainen sananparsi. Kauraa, jota Lounais-Suomessa vain vähän vil- jeltiin, ei härille riittänyt. Toisaalta vetohärkiä käytettiin tavallisesti parival- jakkona, joten yhtä hevosta vastasi kaksi härkää. Tosin yksinäishärkiäkin käy- tettiin, mutta ilmeisesti vainpienessä määrin. Vetohärkiä käytettiin pääasiassa Lounais-Suomen jokilaaksojen tasaisilla sa- vikkopelloilla. Niitä pidettiin vanhastaan runsaasti Varsinais-Suomessa ja Ala- Satakunnassa. Vähemmässä määrin niitä oli Länsi-Uudellamaalla ja Lounais- Hämeessä. 1600-luvulla voidaan havaita vetohärkien käytön lisääntyneen ja laajenneen viimeksi mainituissa maakunnissa ja olleen laajimmillaan 1700-luvul- la. Viimeistään 1800-luvun alussa vetohärkien käyttö alkoi vähetä ja härkäalue supistua. Vanhalla härkäalueella härkien käyttö säilyi sitkeästi 1800-luvun lo- pulle ja hävisi vasta perinnäisen maatalouden mukana. Kun vetohärkäalue 1700-luvulla oli laajimmillaan, se ulottui idässä suunnil- leen linjalle Kirkkonummi—Nurmijärvi—Loppi—Vanaja—Pälkäne. Pohjoisra- ja kulki suunnilleen Kokemäenjokilaakson pohjoislaitaa Tyrvään seuduille ja sieltä Vesilahden kautta Pälkäneelle. Mainituissa itärajan pitäjissä oli vetohär- kiä vähän, mutta jo niiden läntisissä naapuripitäjissä Vihdissä, Tammelassa ja Sääksmäellä oli härkiä runsaasti. Vetohärkäalue alkoi viimeistään 1800-luvun alussa pienetä Hämeen osalta. Vanajaveden rantapitäjissä härkien pito näyttää loppuneen 1800-luvun alku- vuosikymmeninä. Vuosisadan puolivälin jälkeen härkiä tavataan enää maakun- nan lounaiskolkassa, Tammelan ja Someron seuduilla. 1800-luvun loppupuolel- la perinnäisen maatalouden kauden päättyessä oli härkäalue muuallakin hie- man supistunut. Alueen raja kulki suunnilleen linjaa Vihti—Tammela-—Huit- tinen—Luvia. Muutenkin näyttää härkien pito vähentyneen. V:n 1877 tilasto- uudistuksen jälkeisissä karjatilastoissa on kyllä Turun ja Porin läänin etelä- osissa härkien ja sonnien yhteismäärä jonkin verran korkeampi kuin muualla maassa, mutta ero ei ole kovinkaan suuri. Kun 1700-luvun hajatiedoista pää- tellen vetohärkäalueella monin paikoin oli härkiä enemmän kuin hevosia, oli- vat hevoset 1870-luvullaselvänä enemmistönä. Vetohärkien käyttö oli vanha kansantapa, joka eli sitkeästi Lounais-Suomen tasaisten savipeltojen alueella. Härkien pito ei johtunut varattomuudesta, sil- lä mm. Perniöstä tunnetaan talo, jossa oli neljä vetohärkäparia, mutta ei ainoata- kaan hevosta. Luultavasti vetohärkien käyttö liittyy perinnäisessä maataloudes- sa tasaisten savipeltojen viljelymenetelmiin. Kun viljelymenetelmät 1800-luvulla alkoivat muuttua ja uudenaikaiset raskaat aurat ja muut peltotyökalut alkoi- vat tulla käytäntöön, väheni sitä mukaa härkien käyttö. Suurimmassa osassa maata karjanhoito oli varsin samantapaista, eroa oli lähinnä eläinmäärissä ja eri eläinlajien suhteissa. Kuten edellä on jo huomautet- tu, karjan lukumäärä sinänsä ja karjakannan vahvuus ovat kaksi eri asiaa. Kar- jakannan vahvuudella ja vastaavasti heikkoudella tarkoitetaan tässä esitykses- sä karjan lukumäärän suhdetta siihen väestöön, jonka tarpeita karjatalouden https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 209 on tyydytettävä. Taulukossa 30 on esitetty karjamäärä lääneittäin vv. 1825, 1855 ja 1880 ja keskimääräinen karjavarallisuus henkeä kohti eli karjakannan vahvuus säilyneiden tilastotietojen mukaisesti. Taulukossa 31 on pyritty arvioi- maan karjakannan todellista vahvuutta ottaen huomioon tilastoissa ilmenevät virhetekijät. Läänittäisten lukujen lisäksi on kihlakuntatilastojen perusteella py- ritty selvittämään tilannetta suuriin pohjoisiin lääneihin kuuluvilla pienemmillä karjanhoitoalueilla.* Karjakannan alueellinen jakaantuminen jasen kehitys Tarkasteltaessa karjamäärien jakaantumista maan eri osien kesken ja karja- kannan alueellista kehitystä on lähdettävä 1800-luvun tilastotietojen pohjalta. Yritys kartoittaa kehitystä varhaisemmalta ajalta kariutuu luotettavien tieto- jen puutteeseen. Jo pappien vv. 1805 ja 1810 keräämät tiedot ovat niin epäluo- tettavia, että niitä on vaikea verrata myöhempään tilastoaineistoon, ja kuten jo aikaisemmin on mainittu, 1700-luvulta ei ole mitään koko maata kattavaa tilastoaineistoa. Eräitä paikallisia ja epätäydellisiä tietoja on tosin säilynyt tär- keimmältä karjanhoitoalueelta, Pohjanmaalta. Koko Pohjanmaalta on tietoja v:lta 1751, joskin luvut ovat aivan ilmeisesti liian pieniä. Pohjois-Pohjanmaal- ta 1790-luvulta säilyneet tiedot lienevät luotettavampia.4 Ainoa mahdollisuus on verrata 1600-luvun alkupuolelta säilyneitä karjaveroluetteloita 1800-luvun tilastoaineistoon, Pohjanmaan osalta lisäksi käyttäen 1700-luvun tietoja vertai- luaineistona. Kertovat paikallishistorialliset lähteet antavat luonnollisesti myös jonkin verran lisävalaistusta kehityksen kulkuun. Karjamääriin nähden Suomen maatalousalueet asettuvat 1800-luvun alku- puolella seuraavaan järjestykseen: Voimakkain karjakanta väestöön verrattuna oli Perä-Pohjolassa ja sitten seurasivat Pohjanmaa, Kaakkois-Suomi, Etelä- Suomen peltoalue ja viimeisenä oli Itä-Suomen kaskialue. Sekä nautakarjan että lampaiden lukumäärä oli Perä-Pohjolassa ja Pohjanmaalla selvästi maan keskimäärää suurempi, kun taas Kaakkois-Suomen suhteellisen korkea karja- varallisuus johtui hevosten suuresta lukumäärästä. Etelä-Suomen peltoalue taas edusti kaikkien kotieläimien kohdalla likimain koko maan keskitasoa. Alapuo- lella keskitason oli varsinkin nautakarjan ja lampaiden osalta Itä-Suomen kas- kialue. Verrattaessa tätä 1800-luvun alkupuolen tietojen perusteella saatua kuvaa kaksi vuosisataa aikaisemman lähdeaineiston, 1600-luvun alkupuolen karjavero- luetteloiden antamaan kuvaan karjakannan alueellisesta jakaantumisesta, on silmiinpistävin piirre tämän jakaantuman samankaltaisuus kumpanakin ajan- kohtana. Perä-Pohjola ja Pohjanmaa olivat sekä 1600- että 1800-luvun alku- puolella selvästi edellä muuta Suomea, ja karjakanta heikkeni lännestä itää koh- ti mentäessä. * V:n 1825 luvut muunnettu v:n 1831 lääninjakoavastaaviksi. 14 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 210 TAULUKKO 30 TABLE 30. Karjakanta alueittain vv. 1825, 1855 ja 1880. Livestock by provinces and districts, 1825, 1855 and 1880. 1. Karjamäärä lääneittäin The number of livestock by provinces. Lääni Hevosia Nautoja—■ Lampaita — ■ Nautayksiköitä Province Horses Cattle Sheep Livestock units 1825 1855 1880 1825 1855 1880 1825 1855 1880 1825 1855 1880 Uudenmaan lääni— ■ Province of Uusimaa 16 005 24 460 30 083 60 772 81688 106 518 66 725 74 022 77 815 93 526 126 786 158 505 Turun ja Porin lääni Province of Turku Pori 21799 39 473 46 509 93 362 157 264 190 489 126 707 180 222 219 931 141128 237 445 278 683 Hämeen lääni Province of Häme 19073 29 428 34 884 64 785 99 438 121048 77112 163 000 104 540 104 472 170119 185 910 Viipurin lääni Province of Viipuri 34 980 37 213 40 798 99 721 120 928 155 936 103 290 79 908 111460 170 007 190 727 223 766 Mikkelin lääni Province of Mikkeli 14 311 24 693 22 284 44 659 115 343 106 277 41267 54 898 59 781 72 882 162 064 141614 Kuopion lääni Province of Kuopio 15 494 36 700 40 595 50 189 84 500 140 005 57 258 60 700 66 009 82 060 186 838 189 938 Vaasan lääni Province of Vaasa 22 750 53 266 48 046 92 293 175876 190440 121718 190 500 223011 141472 269 153 285913 Oulun lääni Province of Oulu 11578 19 182 23 360 63 098 95 931 120293 58118 88 347 114519 85 631 137 246 168444 Koko maa Total 155 730 254415 276 463 568 840 965 268 1131002 652 200 891667 977 096 891178 1480 408 1632 743 Vuoden 1825 luvut maaseudulta. 1855 ja 1880 mukana myös kaupungit. —• 1825 numbers of the rural livestock supply, 1855 and 1880 the total livestock supply. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 211 2. Keskimääräinen karjavarallisuus henkeä kohti Average number of livestock per capita. Lääni tai alue — ■ Hevosia Nautoja Lampaita Nautayksiköitä Province or district Horses Cattle Sheep Livestock units 1825 1855 1880 1825 1855 1855 1825 1855 1880 1825 1855 1880 Uudenmaan lääni Province of Uusimaa 0.13 0.16 0.15 0.51 0.52 0.53 0.56 0.47 0.39 0.78 0.81 0.78 Turun ja Porin lääni Province of Turku Pori 0.11 0.14 0.14 0.48 0.56 0.55 0.65 0.64 0.64 0.72 0.84 0.80 Hämeen lääni Province of Häme 0.13 0.17 0.16 0.47 0.57 0.55 0.56 0.93 0.47 0.76 0.96 0.84 Viipurin lääni Province of Viipuri 0.17 0.14 0.14 0.50 0.46 0.52 0.51 0.30 0.37 0.84 0.72 0.74 Mikkelin lääni —- Province of Mikkeli 0.12 0.16 0.13 0.37 0.76 0.64 0.34 0.36 0.36 0.60 1.07 0.84 Kuopion lääni Province of Kuopio 0.11 0.17 0.12 0.36 0.56 0.55 0.41 0.28 0.26 0.59 0.87 0.74 Province of Vaasa 0.13 0.19 0.13 0.54 0.63 0.53 0.72 0.69 0.62 0.83 0.97 0.80 Oulun lääniProvince of Oulu 0.11 0.11 0.11 0.59 0.56 0.58 0.54 0.51 0.55 0.80 0.80 0.81 Koko maa Total 0.13 0.16 0.13 0.48 0.57 0.55 0.55 0.53 0.47 0.75 0.87 0.79 Keski-Suomi Middle Finland 0.13 0.10 0.44 0.56 0.49 0.53 0.51 0.39 0.68 0.86 0.67 Etelä-Pohjanmaa Southern Ostrobothnia 0.13 0.14 0.56 0.64 0.53 0.75 0.72 0.67 0.86 0.97 0.83 Pohjois-Pohjanmaa Northern Ostrobothnia 0.13 0.13 0.13 0.56 0.64 0.70 0.57 0.51 0.72 0.85 0.89 1.01 Perä-Pohjola* 0.10 0.13 0.11 0.67 0.73 0.58 0.76 0.69 0.57 0.92 1.02 0.82 Kainuu 0.12 0.09 0.10 0.44 0.39 0.51 0.45 0.36 0.37 0.71 0.59 0.70 V. 1825 karjamäärä maaseudulla ja maaseutuväestö, vv. 1855 ja 1880 kokonaiskarjamäärät ja kokonaisväestö. 1825 of the rural livestock supply and rural population, 1855 and 1880 ratio of the total livestock supply and total population. * li-, Kemi- ja Tornionjokien vesistöjen alaosat. The lower parts of the river basins of li, Kemi and Tornio. Lähteet: 1825: Zakrevskin taloustilasto. Kenr.kuv. ark., VA. 1855: Kuvernöörien määräaikaiskertomukset. VA. 1880: SVT II: 4. Väkiluku: SVT VI: 29. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 212 TAULUKKO 31 TABLE 31. Karjamäärä henkeä kohti vv. 1825, 1855 ja 1880. Per capita livestock suppy, 1825, 1855 and 1880. Vv. 1825 ja 1855 arvioidut määrät, v. 1880 karjatilaston mukaiset määrät. Based on estimates, 1825 and 1855, based on livestock statistics, 1880. Nautayksikköä Livestock units Lääni tai alue Province or district 1825 1855 1880 Uudenmaan lääni Province of Uusimaa 0.85—0.90 0.85 0.78 Turun ja Porin lääni Province of Turku Pori 0.80—0.85 0.84 0.80 Hämeen lääni Province of Häme 0.85—0.90 0.88 0.84 Viipurin lääni Province of Viipuri 0.90—0.95 0.72 0.74 Mikkelin lääni Province of Mikkeli 0.70—0.75 0.85 0.84 Kuopion lääni Province of Kuopio 0.70—0.75 0.80 0.74 Vaasan lääni Province of Vaasa 0.90—0.95 0.88 0.80 Oulun lääni Province of Oulu 0.80—0.85 0.84 0.81 Koko maa Whole Finland 0.85—0.90 0.84 0.79 Keski-Suomi Middle Finland 0.70—0.75 0.80 0.67 Etelä-Pohjanmaa Southern Ostrobothnia 0.90—0.95 0.88 0.83 Poh jois-Poh janmaa Northern Ostrobothnia 0.85—0.90 0.90 1.01 Perä-Pohjola 0.92—0.97 1.00 0.82 Kainuu 0.71—0.75 0.60 0.70 V. 1825 maaseudun karjamäärän suhde maaseutuväestöön, vv. 1855 ja 1880 läänin koko karjamäärän suhde kokonaisväestöön. 1825 ratio of rural livestock supply to rural po- pulation. 1855 and 1880 ratio of total livestock supply to total population. Suomen voimakkaimpien karjatalousalueiden, Perä-Pohjolan ja Pohjanmaan, karjakannan kehitykseen avaavat 1700-luvulta säilyneet tiedot kaikesta puut- teellisuudestaan huolimatta mielenkiintoisia näkymiä. Vaikka v:n 1751 luvut ovatkin sinänsä ilmeisesti liian pieniä, tarjoavat ne kuitenkin tilaisuuden Poh- janmaan eri osien karjakannan suhteellisen vahvuuden vertailuun. Huomattavin piirre karjakannan kehityksessä Pohjanmaalla näyttää olleen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 213 Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaan osien vaihtuminen 1700-luvulla. 1620-luvulla Etelä-Pohjanmaa oli karjavarallisuudessa selvästi edellä Pohjois-Pohjanmaasta. 1700-luvun puolivälissä nautakarjan kohdalla tilanne näyttää olleen tasoissa. Etelä-Pohjanmaan suurempi kokonaiskarjavarallisuus perustui kokonaan vah- vempaan hevoskantaan. 1700-luvun lopulla tai viimeistään 1800-luvun alussa Pohjois-Pohjanmaan karjakanta vahvistui Etelä-Pohjanmaan karjakantaa voi- makkaammaksi. TAULUKKO 32 TABLE 32. Pohjanmaan karjakanta v. 1751. Livestock of Ostrobothnia, 1751. Alue Nautayksikköä Nautaeläimiä District henkeä kohti henkeä kohti —■ (koko karja) Cattle per capita Livestock units per capita (whole livestock) Etelä-Pohjanmaa Southern Ostrobothnia 0.97 0.62 Pohjois-Pohjanmaa Northern Ostrobothnia 0.86 0.62 Perä-Pohjola* 0.87 0.61 * li-, Kemi- ja Tornionjokien vesistöjen alaosat. The lower parts of river basins of li, Kemi and Tornio. Lähde: A. J. Alanen, Etelä-Pohjanmaan historia IV: 2. Perä-Pohjola pysyi vielä 1800-luvun alkupuolen karjakannaltaan Suomen par- haana karjanhoitoalueena. Alueen karjamäärät sinänsä eivät olleet kovin suu- ria, mutta suhteessa väestömäärään karjakanta oli v. 1825 voimakkaampi kuin muualla Suomessa. Myöhemmän Kemin kihlakunnan alueella nautayksikkölu- ku oli niin korkea kuin 0.92 nautayksikköä henkeä kohti. Karjanhoidon paino- piste oli nautakarjassa, sillä hevoskanta oli selvästi maan keskimäärää hei- kompi. Nautakarjan lisäksi pidettiin lampaita verraten runsaasti. Vielä 1800-luvun toisella neljänneksellä Perä-Pohjolan karjakanta näyttää vahvistuneen ja v. 1855 oli alueella peräti 1.02 nautayksikköä henkeä kohti. Vuoteen 1825 verrattuna hevoskanta näyttää vahvistuneen, nautakarjahanta pysyneen suunnilleen ennallaan, mutta lammaskantaheikenneen. Tilanne Perä-Pohjolassa näyttää kuitenkin muuttuneen huomattavasti 1800- luvun puolivälin jälkeen. Karjakannan kasvu hidastui niin, että karjaa oli 1880- luvun vaihteessa vain hieman enemmän kuin 1850-luvulla, vaikka väestö oli lisääntynyt tuntuvasti. Karjakannan heikkenemistä tapahtui kaikkien eläinlajien kohdalla, eniten kuitenkin nautakarjan. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 214 Perä-Pohjolan karjanhoidon kukoistus 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolel- la perustui ennen kaikkea siihen, että ilmasto-oloista johtuen pellot olivat pie- niä ja niityt suuria, joten karjanhoidolle oli olemassa paremmat edellytykset kuin kasvinviljelylle. Lisäksi 1700-luvulla ja vielä 1800-luvun alkupuolella mah- dollisuudet viedä voita Ruotsiin olivat hyvät. Ruotsiin suuntautuneen voin- viennin suuri vaikeutuminen 1840-luvulta lähtien lienee vähitellen jarruttanut karjanhoidon kehittymistä, sillä uusille voimarkkinoille Pietariin oli kuljetusmat- ka sen ajan oloissa liian pitkä. Myös 1860- ja 1870-luvuilla voimakkaasti kasva- neella puutavarataloudella saattoi olla osuutta karjatalouden kasvun hidastu- miseen, varsinkin alueen jokilaaksojen alaosissa. Pohjanmaa oli Perä-Pohjolan jälkeen karjakannaltaan vahvin alue vielä 1800- luvun puolella. Kun Vaasan ja Oulun läänien rajat eivät käyneet yksiin maa- talouden talousalueiden rajojen kanssa, eivät läänittäiset luvut anna oikeaa ku- vaa Pohjanmaan eivätkä muunkaan Pohjois-Suomen karjakannasta. Kihlakun- tapohjalla tehtyjen laskelmien mukaan Vaasan läänin pohjalaisessa osassa ja Oulun läänin Salon kihlakunnassa (myöhempi Haapajärven kihlakunta mu- kaan luettuna), jotka muodostivat pääosan Pohjanmaan karjatalousalueesta, nautayksikkömäärä henkeä kohden oli v. 1825 0.85—0.86. Hevosten lukumää- rä vastasi suunnilleen maan keskiarvoa (vrt. taul. 32 ja 33), mutta nautakar- jaa oli selvästi keskimääräistä runsaammin, 0.56 nautaa henkeä kohden. Alueel- la oli myös suuri lammaskanta, joka Etelä-Pohjanmaalla oli selvästi voimakkaam- pi kuin pohjoisempana. Etelä-Pohjanmaalla oli 0.75 lammasta henkeä koh- den. Kehitykselle 1800-luvun alkupuolella oli ominaista karjamäärien nopea kas- vaminen. Toisaalta väestönkasvu Pohjanmaalla oli myös erittäin voimakasta, joten karjakanta ei päässyt vahvistumaan väestöön verrattuna. Kun v;n 1855 luvut lienevät jonkin verran yliarvioituja, on mahdollista kokonaiskarjakan- nan lievä heikkeneminenkin väestöön nähden. Ainakin lammaskannassa on ha- vaittavissa selvää heikkenemistä. Myöhemmin 1800-luvun puolivälin jälkeen on havaittavissa erisuuntaista ke- hitystä Etelä- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Etelä-Pohjanmaalla väkiluvun nopea kas- vu ja asutuksen tihentyminen johti tilojen ja samalla niittymaan pirstoutumi- seen pienemmiksi yksiköiksi ja yleensäkin niittymaan raivausmahdollisuuksien vä- henemiseen. Tämä luonnollisesti rajoitti karjan lisäämismahdollisuuksia. Toi- saalta kuitenkin rannikon laivanrakennuksen ja sisämaan tervanpolton vähit- täinen loppuminen pakottivat Etelä-Pohjanmaan väestön entistä yksinomaisem- min tukeutumaan varsinaiseen maatalouteen, kasvinviljelyyn ja karjanhoitoon. Karjakannan kasvu jäi joka tapauksessa selvästi jälkeen väestönkasvusta. Tosin Etelä-Pohjanmaan keskusseuduilla alkanut parempi ruokinta ja karjanjalostus lisäsivät jossakin määrin tuotantoa eläintä kohden, joten karjakannan suhteel- linen heikentyminen ei ainakaan samassa määrin merkinnyt tuotannon kasvun hidastumista. Pohjois-Pohjanmaalla nämä tekijät eivät ilmeisesti vaikutta- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 215 neet yhtä paljon, ja siellä onkin havaittavissa nautakarja- ja lammaskannan suhteellistakin vahvistumista. Hevosten määrä väestöön verrattuna pysyi sen si- jaan ennallaan. Eteläisen peltoalueen karjakanta oli 1820-luvulla lähellä koko maan keski- arvoa. Väestöä tämän alueen lääneissä, Uudenmaan, Turun ja Porin sekä Hä- meen lääneissä, oli v. 1825 38.1 % maaseudun kokonaisväestöstä ja 37.5 % kar- jakannasta nautayksiköiksi laskettuna.* Nautoja ja lampaita oli hieman keski- määräistä enemmän, hevosia taas vähemmän. Hevosten pieni lukumäärä joh- tuu ilmeisesti siitä, että vetohärkiä käytettiin vielä tähän aikaan huomattavas- sa osassa eteläistä peltoaluetta, etenkin Varsinais-Suomessa. Vetohärkien käyttö oli kuitenkin 1800-luvun alkupuoliskolla nopeasti vähenemässä, ja tämä näkyy v;n 1855 luvuissa hevoskannan voimistumisena. Nautakarjan osuus ei silti vä- hentynyt, vaan vetohärkiä vähennettäessä lienee lisätty lehmälukua. Lampaiden suhteellisessakin määrässä eteläinen peltoalue oli edellä muuta Suomea. Eniten lampaita pidettiin Varsinais-Suomessa ja Ala-Satakunnassa, mutta Hämeessäkin melkoisesti. V. 1855 tilastotietojen mukaan Hämeessä olisi ollut erittäin voimakas lammaskanta, mutta näyttää siltä, että lammasmäärä olisi suuresti yliarvioitu, koska sekä aikaisemmin että myöhemmin ilmoitetaan paljon pienempiä lukuja. Hajanaisia paikallisia tietoja eri ajankohdilta verrat- taessa näyttää siltä, että Hämeen länsiosien lammaskanta olisi verrattavissa Var- sinais-Suomeen ja Ala-Satakuntaan, kun taas idempänä Hämeessä lampaita oli suhteellisesti vähemmän. Uusimaa näyttää 1820-luvulla olleen lampaiden suh- teelliseen määrään nähden suunnilleen tasoissa Hämeen kanssa, mutta sen jäl- keen lammaskannan kasvu pysähtyi vähitellen melkein kokonaan, joten Uuden- maan lammaskanta heikkeni suuresti väestöön verrattuna. Itä-Suomen kaskiviljelyalue oli kuten jo pari vuosisataa aikaisemminkin vielä 1800-luvun ensimmäisen neljänneksen päättyessä karjamäärien suh- teen selvästi jäljessä muusta Suomesta. Alueen pääosan muodostaneissa Mikke- lin ja Kuopion lääneissä** asukasmäärä oli v. 1825 21.9 % koko maan väestös- tä, mutta karjaa oli nautayksikköinä laskien vain 17.4 % koko maan karjakan- nasta. Suhteellisesti voimakkain oli hevoskanta, 19.1 % maan hevoskannasta. Nautakarjan kohdalla vastaava prosenttiluku oli 16.1 % ja lampaiden vain 15.1 %. Hevosten suhteellisen suuressa osuudessa heijastunevat sekä kaskivil- jelyn vetovoiman tarve että syrjäisen sisämaan pitkät kuljetusmatkat. Nauta- karjan vähyys selittyy osittain peltojen vähäisyydestä johtuvalla pienemmällä lannantarpeella, joskin jo 1700-luvulla esiintyneistä valituksista päätellen kar- jaa oli vieläkin vähemmän kuin peltojen lannantarve edellytti. Osittain karjan vähyyteen lienee ollut syynä kaskialueiden suuret rehunhankintavaikeudet, jois- ta lähemmin edempänä. Itä-Suomen karjakanta alkoi kuitenkin kasvaa 1800-luvun toisella neljän- * Nautayksikkö (vanhempi): 1 aikuinen nauta = 2 nuorta nautaa = /i hevosta 8 lammasta. ** Tilasto laskettu vuoden 1831 lääninjaon mukaan. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 216 neksellä erittäin nopeasti. Tosin vv. 1825 ja 1855 tilastoissa esiintyvät tilasto- virheet saavat kasvun näyttämään vielä todellista paljon suuremmalta. Joka tapauksessa kasvu oli melkoinen ja Etelä-Savossa suurempaa kuin Pohjois- Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Karkeasti arvioiden Mikkelin läänissä oli v. 1855 likimäärin 15 % enemmän karjaa väestömäärään verrattuna kuin v. 1825. Kuo- pion läänissä vastaava luku lienee ollut 10 %:n tienoilla. Karjakannan vahvis- tuminen tapahtui pääasiassa nautakarjan osalta. Hevostenkin lukumäärä kasvoi vähän nopeammin kuin väestömäärä, mutta lammaskanta kasvoi selvästi väki- lukua hitaammin, joten Itä-Suomen ennestäänkin heikko lammaskanta heik- keni entisestäänkin. Karjakannan nopea kasvu oli Itä-Suomessa kuitenkin lyhytaikainen ilmiö. Karjakannan kasvu hidastui 1860- ja 1870-luvulla niin, että se alkoi taas jäädä jälkeen väestönkasvusta. Päätekijänä tässä oli kuitenkin hevoskannan muutos. Hevosten lukumäärän on katsottava tilastovirheet huomioon ottaen pysyneen jokseenkin paikallaan 1850-luvulta 1870-luvulle, joten väestön lisääntyessä he- voskanta heikentyi tuntuvasti väestöön verrattuna. Nautakarjan määrä lisään- tyi sen sijaan suunnilleen samassa tahdissa kuin väestökin, joten väestöön ver- rattuna se pysyi jatkuvasti verraten suurena, suurempana kuin muualla Etelä- jaKeski-Suomessa. Itä-Suomen karjakannan kehitys liittyi 1800-luvun toiselta neljännekseltä alkaen siihen kaskiviljelyn kriisiin, jota käsitellään tarkemmin edempänä luvus- sa IX:1. Kaskiviljan tuotannon jyrkästi vähentyessä oli viljavajaus peitettävä tuontiviljalla ja Pietarin markkinoiden avauduttua suomalaiselle voille kuten edempänä selvitetään voinvienti oli keino maksaa viljantuonti. Karjatalout- ta oli kehitettävä huolimatta kaikista niistä vaikeuksista, mitä se kaskiviljelyn kriisin kourissa kamppailevalla alueella kohtasi. Aluksi tämä edellytti karja- määrän voimakasta lisäämistä, myöhemmin parempi ruokinta ja karjan laadun paraneminen vähensi karjan lukumääräisen lisäämisen tarvetta, ja tämä lie- neekin ainakin yksi syy nautakarjakannan kasvun hidastumiseen aikakauden lo- pulla. Hevoskannan väheneminen taas lienee yhteydessä Itä-Suomen liikenneoloissa tapahtuneisiin muutoksiin. Saimaan kanava antoi lopullisen kuoliniskun Pohjois- Savosta ja Pohjois-Karjalasta Pohjanmaalle suuntautuneelle kaupalle ja merkit- si samalla muutoinkin siirtymistä maakuljetuksista vesikuljetuksiin. Myös lisään- tynyt hevostenvienti Venäjälle lienee heikentänyt hevoskantaa. Vaasan ja Oulun läänien sisäosat muodostivat Pohjanmaasta selvästi poik- keavan alueen, joka 1700-luvulla ja vielä 1800-luvun alussa liittyi lähemmin Itä-Suomen kaskiviljelyalueeseen kuin Pohjanmaahan karjanhoitonsakin osalta. Karjan määrä sekä Keski-Suomen kaskialueella (11:2) että koko Kainuussa (11:4 ja III:2) oli tosin korkeampi kuin Savossa ja Pöhjois-Karjalassa, mutta pienempi kuin Pohjanmaalla. Nautayksikköluku v. 1825 n. 0.70 on lähempänä Savo-Karjalaakuin Pohjanmaata. Sekä Keski-Suomi että Kainuu olivat karjanhoitoalueina aina 1800-luvun https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 217 alkupuolelle saakka hyvin samankaltaisia. Keski-Suomi oli vielä vuosisadan puo- livälissä samanlaista välialuetta kuin aikaisemminkin, mutta Kainuu eriytyi karjataloudessa samoin kuin muussakin maatalousrakenteessaan selvästi erilliseksi alueeksi. Päinvastoin kuin muualla Itä-Suomen kaskialueella karja- kanta lisääntyi Kainuussa hitaammin kuin väestö kasvoi, joten karjakanta suh- teellisesti heikkeni. Kainuun karjakannan heikkeneminen lienee yhteydessä ter- vatalouden vahvistumiseen. Terva antoi raha-ansion, joten karjaa ei tarvittu vointuotantoa varten, eikä kaski sitä paitsi tarvinnut karjanlantaa. Kainuun kar- jakanta olikin 1800-luvun puolivälissä maan heikoin, varsinkin alueen etelä- osassa. Keski-Suomen ja Kainuun osat karjatalousalueina vaihtuivat 1800-luvun puo- livälin jälkeen. Nautakarjakanta, joka 1800-luvun puolivälissä oli Keski-Suomes- sa lähellä maan keskitasoa, oli 1870-luvun lopulla vuorostaan maan heikoin, ja myöskin hevos- ja lammaskannat heikkenivät. Metsätalouden nousulla, joka varsinkin 1870-luvulla oli voimakasta, lienee ollut osuutta tähän kehitykseen. Metsästä saatiinrahaa helpommalla kuin karjasta. Kainuussa taas on havaittavissa karjakannan nousua 1800-luvun puolivälin aallonpohjaan verrattuna. Karjamäärät alkoivat kasvaa jonkin verran väestöä nopeammin, ja huomattavin nousu tapahtui nautakarjan kohdalla. Silti karja- kanta jäi vielä 1880-luvun vaihteessa väestöön verrattuna heikommaksi kuin mitä se oli ollut 1820-luvulla. Ilmeisesti Savon voimakkaan voikaupan vaiku- tukset alkoivat tuntua Kainuunkin puolella. Kaakkois-Suomi eli Viipurin lääni (11:3), joka v. 1812 liitettiin muun Suo- men yhteyteen, näyttää Venäjän vallan aikana kehittyneen voimakkaaksi kar- janhoitoalueeksi, jonka karjamäärä nautayksikköinä mitaten oli v. 1825 maan korkein, läänissähän oli 16.8 % maan maaseutuväestöstä, mutta 19.1 % karja- kannasta. Viipurin läänin etumatka johtuu selvästi voimakkaasta hevoskannas- ta. Kun muissa lääneissä hevosia oli melko tasaisesti00.10.13 eläintä henkeä kohden, oli Viipurin läänissä vastaava luku 0.17. Sen sijaan nautakarjan ja lampaiden osalta Viipurin läänin karjakanta oli lähellä maan keskitasoa. He- vosten suuri runsaus alueella johtui selvästikin rahdinajon vetovoimantarpees- ta, sillä juuri 1820-luvun puolivälissä, v. 1824, oli kuvernööri ilmoittanut rah- dinajon olevan suorastaan läänin pääelinkeinon asemassa. Lisäksi hevosia kas- vatettiinVenäjälle myytäväksi. Kaakkois-Suomen karjakanta rupesi kuitenkin heikkenemään 1800-luvun toi- sella neljänneksellä, eli juuri samaan aikaan kuin karjakanta kasvoi Savossa ja Pohjois-Karjalassa voimakkaasti. Vaikka eläinten lukumäärä vv. 1825 ja 1855 tilastolukujen mukaan kasvoikin lampaita lukuunottamatta, on kun tilastos- sa esiintyvät virheet otetaan huomioon ilmeistä, että tosiasiassa hevosten ja nautojen määrä pysyi jokseenkin ennallaan ja että lampaiden määrä väheni vieläkin enemmän kuin luvut osoittavat. Käytettävien lukujen perusteella voi- daan pitää selvänä, että pysähdys karjakannan kasvussa tapahtui 1830-luvun https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 218 alun ja 1840-luvun puolivälin välisenä aikana. Lampaiden määrä kääntyi tänä aikana selvästi laskuun, eikä hevoskantakaan näytä lainkaan lisääntyneen. Selityksenä tähän ilmiöön lienee pääasiassa Viipurin läänin lahjoitusmaata- lonpoikien aseman huonontuminen ja sitä seurannut köyhtyminen 1830-luvun lopulla, joka lahjoitusmaiden laajuuden tähden lienee tuntunut koko läänin talouselämässä. Silti hevoskannan heikkeneminen tuntuu oudolta, sillä hevos- kuljetusten tarve Saimaan ja Suomenlahden välillä kasvoi erikoisesti juuri 1840- luvulla lisääntyneen sahatavaran viennin tähden. Lisäksi Saimaan ja Suomen- lahden välisistä kuljetuksista huolehtivat suuressa määrin läänin länsiosan talon- pojat, ja tällä alueella oli vain vähän lahjoitusmaita. Kaakkois-Suomen karjatalous näyttää päässeen elpymään vasta 1860-luvulta alkaen. Elpyminen oli siksi hidasta, että karjakanta kokonaisuudessaan oli vie- lä 1880-luvun vaihteessa heikompi kuin muualla Suomessa Kainuun aluetta lukuun ottamatta. Vaikka tuntuvin lisäys tapahtui nautakarjan kohdalla, jäi se kuitenkin jatkuvasti verraten heikoksi. Sen sijaan hevoskanta pääsi voimistu- maan jälleen maan keskimäärää vahvemmaksi, mikä tosin osittain johtuu maan muiden osien hevoskannan suhteellisesta heikkenemisestä väestöön nähden. Karjakannan vahvistumiseen vaikuttaneista tekijöistä lienee tärkein lahjoitus- maatalonpoikien aseman paraneminen valtion alettua 1860-luvun lopulta läh- tien lunastaa lahjoitusmaita ja jakaa niitä viljelijöille, tosin lunastushintaa vas- taan. Toinen karjataloutta elvyttävä tekijä näyttää olleen karjantuotteiden me- nekin lisääntyminen Pietarissa, minne niitä lyhyen kuljetusmatkan tähden oli helppo viedä. Kuten jo koko maata koskevasta esityksestä ilmeni, nautakarjan parempi ruokinta ja karjanjalostus lisäsivät 1800-luvun loppupuolella karjantuotteiden tuotantoa eläintä kohden niinkin paljon, että tuotanto saattoi kasvaa, vaikka eläinmäärä väheni. Ensinnä tämä tekijä näyttää hidastaneen karjakannan kas- vua eteläisellä peltoalueella ja Etelä-Pohjanmaalla. 1870-luvulta alkaen tämä ilmiö vaikutti jo Itä-Suomenkin karjakannan kehitykseen. 4. PEDOT JA KARJATAUDIT KARJATALOUDEN VITSAUKSENA Karjakannan kehityksessä olivat pahoina häiriötekijöinä petoeläimet ja kar- jataudit. Pahimmat petoeläintuhot tapahtuivat laidunkaudella, koska karjaa lai- dunnettiin pääasiassa metsälaitumilla, jossa se helposti joutui petoeläinten saa- liiksi. Tuhoja koetettiin kyllä välttää pitämällä paimenta karjan suojana. Petoeläintuhojen merkitystä karjakannan kasvun hidastajana on erittäin vaikea arvioida. Jonkinlaisia tilastotietoja koetti ensinnä kerätä C. C. Böcker 1830- luvulla, ja 1840-luvulta alkaen tietoja petoeläin tuhoista sisältyy viranomaisten määräaikaiskertomuksiin.1 1700-luvulta säilyneet hajatiedot koskevat ilmeises- ti poikkeuksellisen suuria tuhoja. Kun susilauma tai karjankaatajakarhu usein https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 219 surmasi karjaa verraten suppealla alueella, saattoivat paikalliset tuhot olla hy- vinkin suuria. Niinpä v. 1761 tiedetään Pieksämäellä 55 talon menettäneen 486 eläintä käsittäneestä karjakannastaan petojen tappamina 198 eläintä.2 Yk- sityinen talo saattoi jopa menettää koko karjansa. Tästä syystä petoeläimet oli- vat pelättyjä, ja niiden merkitystä karjan hävittäjänä helposti liioiteltiin. Petovahingot näyttävät lisäksi olleen ajoittaisia. Vaikuttaa siltä kuin peto- eläinten määrä olisi toisinaan lisääntynyt ja sitten taas vähentynyt. Savossa ker- rotaan 1720-luvun olleen todellista petoaikaa, samoin petoeläimiä oli runsaas- ti 1730-luvun puolivälissä, 1750- ja 1760-luvuilla, 1700-luvun loppuvuosikymme- ninä, 1820- ja 1830-luvuilla ja viimeisen kerran 1860-luvulla.3 Välillä saattoi olla aikoja, jolloin petoeläinten aiheuttamat karjatuhot olivat hyvinkin vä- häisiä. Vaikeasti vastattavissa on kysymys petoeläinvahinkojen suuruudesta. Olivat- ko ne niin suuria, että ne todella kykenivät häiritsemään karjatalouden kehi- tystä yleensä? Böckerin kokoelman sisältämät tiedot 1830-luvulta eivät ole ver- rattavissa karjakannan kokonaismääriin. Vasta 1800-luvun puolivälissä on sa- manaikaisia tietoja petoeläinten tappamasta karjasta ja karjan kokonaismää- rästä. 4 Tosin tiedot petoeläinten tappamasta karjasta ovat hyvin epäluotetta- via. Niiden mukaan karjatuhot olisivat olleet suurempia etelärannikon tiheim- min asutuilla seuduilla ja pienimpiä Itä- ja Pohjois-Suomen korpiseuduilla! Ilmeisesti lehmän ja lampaan joutuminen petoeläimen saaliiksi oli korpiseu- duilla niin tavallista, ettei siitä vaivauduttu viranomaisille kertomaan. On kyl- lä muistettava, että syrjäseudun asukkaat kykenivät taitavina metsämiehinä usein pitämään petokantaa paremmin kurissa kuin rintamaan asukkaat, mutta vi- ranomaisten tilastonumeroissa on niin suuri ero, että tämä seikka ei riitä seli- tykseksi. Jos katsotaan, että Etelä-Suomen läänien korkeimmat luvut edustavat likimain tuhojen keskimääräistä tasoa, jäävät petoeläinten aiheuttamat karja- tuhot sittenkin suhteellisen pieniksi. Hevosista lienee joutunut petoeläinten uh- riksi korkeintaan 0.2 % koko hevoskannasta vuosittain. Nautaeläintenkin vuo- tuiset menetykset näyttävät jääneen huomattavasti alle yhden prosentin koko kannasta. Eniten joutui petojen saaliiksi lampaita, joiden kohdalla menetykset näyttävät olleen I—2 % kannasta vuosittain. Tämä 1800-luvun puolivälin tilan- ne lienee kuitenkin ollut tuntuvasti parempi kuin 1700-luvulla. Kokonaiskarja- kantaan nähden petoeläintuhoja on kuitenkin pidettävä verraten vähäisinä ei- vätkä ne liene pahemmin haitanneet karjanhoidon kehitystä. Vain lampaiden kohdalla tuntuu petoeläintuhoilla olleen huomattavampaa merkitystä. Itä-Suo- men lammaskanta on ehkä pysynyt pienenä osittain sen tähden, että petoeläin- tuhojen riskiä pidettiin liian suurena. Tuhojen epätasaisuuden tähden petoeläin- vaara ilmeisesti näytti suuremmalta, kuin mitä se itse asiassa kokonaisuutena ottaen oli. Luonnollisesti yritettiin karjaa suojata petojen tuhoilta. Kun karjaa kesäisin laidunnettiin pääasiassa metsissä ja syrjäisillä niityillä, sen varjeleminen oli vai- keaa. Paimenen tärkeimmäksi tehtäväksi muodostui tavallisesti petojen hyök- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 220 käysten torjuminen. Varsinkin talvisin petokantaa saatiin harvennetuksi, jos seudulla oli taitavia sudenajajia ja karhunkaatajia. Pahimpina petovuosina yri- tettiin turvautua suuriin viranomaisten toimesta järjestettyihin susijahteihin, jois- sa usein käytettiin susiverkkoja, verkkoaitaa, jonka piti estää sutta pakenemas- ta metsästäjän ulottuvilta. Tavallisesti nämä suurella melulla ja metelillä toi- meenpannut jahdit päättyivät nolosti. ’’Joskus saatiin joku jänis, sutta ei kos- kaan” kertoo eräs monia jahteja nähnyt maanmittari.5 Parempia tuloksia saa- vuttivat yksityiset metsästäjät, joista taitavimpien tilille saattoi karttua vuosien mittaan kymmenittäin petoja. Verrattain tehokkaita keinoja olivat myös sei- sovat pyydykset, sudenkuopat, raudat ja ridat. Asutuksen kasvaessa joutui pe- tokanta vähitellen väistymään tiheämmin asutuilta seuduilta, mutta vielä aikakau- den lopulla petovaara ei ollut täysin kadonnut edes Etelä-Suomen rintamailta. Karjatalouden pahimpana vitsauksena olivat karjataudit, jotka tekivät vielä pahempaa tuhoa kuin petoeläimet. Useimmiten puhutaan karjarutosta, mutta tämän nimikkeen alle näyttää mahtuneen useampiakin tarttuvia karjatauteja. Pahin niistä oli kuitenkin pernarutto, joka varsinkin 1700-luvulla teki tuhoisaa jälkeä. Punatauti oli myös paha karjan vihollinen. Kun Suomeen 1840-luvulla ryhdyttiin tuomaan ulkolaista karjaa, suuri osa tästä sortui tuberkuloosiin. Aluk- si luultiin taudin tulleen eläinten mukana ulkomailta, mutta pian kävi ilmi, että tuberkuloosi oli jo vanhastaan yleinen kotieläintauti Suomessa. Suuri karjarutto 1700-luvulla oli ilmeisesti pernaruttoa, joka levisi varsinkin sota-aikoina, jolloin karjaa eniten kuljetettiin paikasta toiseen. 6 Pernaruttoba- silli leviää erittäin helposti itiöiden välityksellä. Tauti tappaa eläimen melkein aina. Ns. erittäin äkillisessä muodossa terveeltä näyttävä eläin saattaa kuolla muutamassa minuutissa verenvuotoon ja kouristuksiin, ns. äkillisessä muodossa kuolema tuleeyleensä parissa päivässä ja viimeistään viikon sisällä. Pernarutto näyttää isonvihan lopulla alkaneen Etelä-Pohjanmaalta ja levin- neen muutamassa vuodessa yli koko Länsi-Suomen ja luultavasti jossain määrin myös Itä-Suomeen. Pahiten tauti pesiytyi parhaalle karjanhoitoalueelle Pohjan- maalle, jossa se raivosi ankarimmin 1700-luvun puolivälin kahden puolen. Tau- din tappamien eläimien määrästä on muutamilta alueilta säilynyt viranomaisten antamia tietoja, mutta kun tiedot karjakannan samanaikaisesta kokonaismää- rästä puuttuvat, on varsin vaikea saada käsitystä ruton tuhojen suhteellisesta suuruudesta. Verrattuna 1700-luvun puolivälistä peräisin oleviin karjamäärätie- toihin pahimmat tautituhot näyttävät nousseen varsin korkeiksi. Suur-Lapualla kuoli maaherran antamien tietojen mukaan pahimpina ruttovuosina 1740-luvun puolivälissä kahden vuoden sisällä 642 hevosta, 1533 nautaa ja 1696 lammasta. Vuosilta 1751 ja 1760 säilyneistä tiedoista päätellen pitäjän koko karjakanta oli vain vähän suurempi kuin nämä kahden vuoden karjatuhot. Ilmoitetut karja- määrät vv. 1751 ja 1760 ovat kuitenkin molemmat kohta pahojen tautivuosien jälkeiseltä ajalta, joten niissä tuntuvat koetetut tuhot. Sitä paitsi tilastoluvut lie- nevät sinänsäkin aivan liian pienet. Joka tapauksessa on perusteltua olettaa, että Suur-Lapua menetti karjatautien tähden kahdessa vuodessa vähintään kolman- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 221 neksen koko karjakannastaan. Suunnilleen samanlaisia menetyksiä näyttävät kär- sineen muutkin Etelä-Pohjanmaan rintamaapitäjät. Vaikka yllä oleva arvio koskee pernaruton huippuvuosia 1740-luvulla ja vai- keimmin kärsinyttä Etelä-Pohjanmaan rintamaaseutua, on ilmeistä, että rutto aiheutti ainakin pahimpina vuosinaan suuria ja vaikeasti korvattavia menetyksiä. Toisena suurena karjaruttokautena 1750-luvun jälkipuoliskolla arvioi Pohjan- maan maaherra lääninsä kärsineen karjaruton tähden yhden miljoonan kupari- taalarin menetykset, mitä on pidettävä melkoisena summana. Kun pernaruttoa esiintyi Pohjanmaalla koko 1700-luvun runsaasti saavuttaen pariin otteeseen 1740- luvulla ja 1750-luvun lopussa sekä seuraavan vuosikymmenen alussa pelottavan laajat mittasuhteet, on se ainakin tällä maamme parhaalla karjanhoitoalueella pahasti haitannutkarjatalouden kehitystä. Pohjanmaan ulkopuolella ei pernaruton levinneisyydestä ole tehty tutkimuksia. Pernarutto ei kuitenkaan suinkaan rajoittunut Pohjanmaahan, mutta näyttää siltä, etteivät ruton tuhot muualla olleet samaa suuruusluokkaa kuin Pohjan- maalla. Ainakin 1720-luvulla tautia esiintyi Satakunnassa ja Savossa. Huomionarvoinen piirre pernaruton leviämisessä näyttää olleen se, että tauti teki pahimmat tuhonsa niillä alueilla, missä karjan ruokinta oli parhainta ja karjan laatu korkeinta. 1700-luvun pahimmat epidemiat olivat Perä-Pohjolassa, jossa tähän aikaan oli kaikesta päättäen maan parhaiten ruokittu ja suurituottoisin karja. Myös on havaittavissa, että kaikissa Pohjanmaan epidemioissa ankarimmin kärsivät karjavarallisuudeltaan suurimmat rintamaat. Pernarutto ei missään ta- pauksessa liity huonoon karjanhoitoon ja nälkäruokintaan, vaan pikemminkin heikon karjanhoidon alueet näyttävät päässeen vähemmällä kuin hyvän karjan- hoidon alueet. Selitystä on mahdollisesti etsittävä Pohjanmaan kosteista niitty- laitumista, joilla pernaruton itiöt helposti levisivät. Karjarutto oli useimmille karjanomistajille ’’Jumalan vihan rangaistus”, jonka edessä oldin avuttomia. Paljon paremmin ei ollut viranomaisten laita, sillä taudin aiheuttajasta ei oltu selvillä eikä edes aluksi taudin tarttuvuudestakaan. Viran- omaisista lienee ensinnä vakuuttunut taudin tarttuvuudesta Turun ja Porin läänin maaherra Yxkull, joka jo 1720-luvulla rupesi taistelemaan ruttoa vastaan kieltä- mällä karjan ja lihan myynnin läänin alueella ja määräsi sairastuneet karjat eristettäviksi.7 Vaikka määräyksiä ei kyettykään tehokkaasti valvomaan, näyttävät toimenpiteet jossain määrin hillinneen taudin raivoa. Hallitus määräsi vastaavia toimenpiteitä noudatettavaksi muuallakin, mutta ilmeisesti heikoin tuloksin. Pahimmalla tautialueella Pohjanmaalla aloitettiin 1740-luvun ankarana rutto- aikana taistelu tautia vastaan, mutta aluksi luultiin taudin aiheuttajaksi myrkyl- lisiä kasveja ym., eikä yrityksistä ruton vastustamiseksi ollut juuri mitään apua. Vasta kun vuosisadan puolivälin jälkeen ryhdyttiin sairaan karjan eristämiseen, alkoi tuloksia vähitellen näkyä. Kansa näyttää vain vastahakoisesti alistuneen viranomaistenmääräyksiin ja pyrkineen niitä kiertämään. Tämä tietenkin heikensi tuloksia. Vasta maaherra Giösin ankarat määräykset 1760-luvulla näyttävät jon- kin verran tehonneen. Giös määräsi, että kuollut karja ja kaikki sen eritteet oli https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 222 haudattava syrjäiseen paikkaan, kielsi kaiken karjan ja karjantuotteiden myynnin ja kuljetuksen paikkakunnalta, jossa tautia esiintyi, aina kunnes kolme kuukautta oli kulunut taudin loppumisesta. Tautiaikana vaadittiin kaikissa karjankuljetuk- sissa kruununvoudin todistus, että lähtöpaikka oli taudista vapaa. Karjarutossa näkyykin 1770-luvulta alkaen selviä heikkenemisen merkkejä, mutta sitä esiintyi varsinkin Pohjois-Pohjanmaalla vielä 1790-luvulla. 1800-luvul- la ei enää näytä mitään laajempia epidemioita esiintyneen, mutta pienehköjä paikallisia epidemioita oli kyllä jatkuvasti. Oli kuitenkin jo opittu, että eristämis- toimenpiteet olivat tehokkain keino ruton leviämisen estämiseksi, ja viranomaiset ryhtyivät heti toimenpiteisiin kuolleiden eläinten hautaamiseksi ja karjankulje- tusten pysähdyttämiseksi. Kansa näyttää vähitellen tajunneen näiden toimenpi- teiden välttämättömyyden ja taipuneen niihin. Lounais-Hämeessä vv. 1868—69 raivonneen pernaruttoepidemian aikana viranomaisilla näyttää olleen suurin har- mi köyhistä itselliseukoista, jotka kävivät varastamassa eläinten hautapaikkojen ympärille pystytetyt aidat polttopuikseen ja päästivät näin karjan itiöiden saas- tuttamallealueelle. 8 Pernaruton kohdalla voidaan havaita suurimpien epidemioiden sattuneen sota-aikoina tai pian sen jälkeen. Sota-aika merkitsi aina vilkastuneita karjan- kuljetuksia, joten tartunnan leviäminen oli luonnollista. Pernaruttoepidemioiden laantuminen 1800-luvulla lienee yhteydessä myös tämän vuosisadan pitempiin rauhanaikoihin. Sota-aikoihin ovat verrattavissa myös 1860-luvun suuret nälkä- vuodet, jolloin nälkiintyneet vaeltajat kuljettivat myös pernaruttoa. Tauti ei kui- tenkaan enää 1800-luvulla päässyt laajenemaan sellaiseksi tuhoisaksi epidemiaksi kuin 1700-luvulla. Tiedot muista karjataudeista ja niiden tuhoista ovat varsin hatarat. Punatauti lienee ollut yleisin, mutta kun se leviää punkkien välityksellä, epidemiat olivat yleensä paikallisia ja esiintyivät vain kesäaikoina. Nautakarjatuberkuloosi lienee ollut verraten yleinen karjatauti, vaikka se havaittiin vasta 1800-luvun puolivä- lissä. Kun tuberkuloosi teki pahinta jälkeä 1840-luvulta alkaen maahan tuotujen siitoseläinten joukossa, luultiin alussa näiden eläinten tuoneen taudin maahan, ja viranomaiset ryhtyivät tutkimaan asiaa. Tutkimuksissa, jotka suoritettiin niissä lääneissä, joihin ulkomaista karjaa oli tuotu, havaittiin nautatuberkuloosi ylei- sesti esiintyväksi karjataudiksi. Aluksi luultiin taudin leviämisaluetta verrattain suppeaksi ja ryhdyttiin toimenpiteisiin karjankuljetusten rajoittamiseksi. 9 Pian kuitenkin ilmeni, että tauti oli niin yleinen, ettei alueellisista kuljetusrajoituk- sista ollut apua. Myöhemmin on otaksuttu, että ulkolaiset siitoseläimet eivät olleet tuoneet tautia maahan, vaan päinvastoin vastustuskyvyttömämpinä kuin kotimainen karja sairastuneen siihen täällä, sillä samaa ilmiötä on havaittu muis- sakin maissa. Toisenlaiseen ilmanalaan siirretty karja sairastui yleisesti tuberku- loosiin. 10 Tapahtuipa siirto lämpimämpään tai kylmempään ilmastoon, aina teki tuberkuloosi pahimmat tuhonsa siirretyn karjan keskuudessa. Suomessa ulkomais- ten eläinten sairastuminen vasta havahdutti viranomaiset näkemään nautatu- berkuloosin yleisyyden. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 223 5. KARJANHOIDON TASO JA KOTIELÄINTEN ARVOJÄRJES TYS RUOKINNASSA Karjanhoidon taso ja sen taloudellinen merkitys perinnäisen maatalouden aika- na ovat vaikeasti selvitettäviä kysymyksiä. Juuri tällä kohtaa tulee häiritsevimpänä esiin se, että karjataloudesta tietoja antaneiden viranomaisten ja asiantuntijoiden näkemys karjatalouden tehtävästä eroaa niin suuresti karjaapitäneiden talonpoi- kien näkemyksestä. Kun talonpoikien lannantuotantoon tähtäävä nautakarjata- lous oli huono varsinaisten karjantuotteiden tuottaja, selittivät viranomaiset ja talousasiantuntijat yksimielisesti karjanhoidon tason perin heikoksi. Moitteet koh- tuivat ensi sijassa karjan talviruokintaan. Lukuisten parannusehdotusten rinnalla jäi karjanhoidon lähempi kuvaaminen useimmiten toisarvoiseen asemaan. Karjanhoidosta säilyneitä tietoja tarkastellessa saa sen vaikutelman, että karjan- hoidon taso on ollut verraten yhtenäinen suurimmassa osassa maata. 1 Etelä- ja Länsi-Suomen peltoalueen ja Itä-Suomen kaskialueen välillä ei ole suuriakaan eroja. Huomattavin ero oli siinä, että Itä-Suomen kaskiahot tarjosivat karjalle paremmat laitumet, joten kesäisen tuotantokauden aikana päästiin siellä karjan- tuotteissa parempiin tuotantotuloksiin kuin Länsi-Suomessa. Vain Pohjanmaan ja Perä-Pohjolan karjatalous poikkeaa huomattavammin muusta Suomesta. Siel- lä ruokinta oli parempaa ja karjan tuotteiden tuotanto suurempaa kuin muualla maassa. Karjanhoidon taso oli kiinteässä yhteydessä rehuntuotantoon ja lannantarpee- seen. Siellä missä rehun tuotanto oli niin suurta, että lannantarpeen tyydyttä- miseen riittävä karjamäärä kyettiin vaivatta elättämään, karjanhoidon taso oli selvästi korkeampi kuin niillä seuduilla, joilla tasapainoa rehuntuotannon ja lan- nantarpeen välillä ei kyetty saavuttamaan. Rehuvarat olivat karjanhoidon heik- ko kohta aina perinnäisen maatalouden ajan lopulle saakka. Rehuvarojen kohdalla oli ensi sijassa kysymys pitkän talviruokintakauden re- huista. Karjan talviruokinta rakentui silloin, kun rehunniukkuutta ei esiintynyt, pääasiassa luonnonniityiltä kerätyn heinän varaan. Lähinnä vain hevoset saivat talviajokautena heinän lisäksi viljaa, etupäässä kauraa. Kun heikon niittyviljelyn tähden, josta on ollut puhetta luvussa 111 :5, heinän saanti suurimmassa osassa maata oli täysin riittämätön peltoviljelyn edellyttämälle nautakarjamäärälle ja vetovoiman tarpeen sanelemalle hevosmäärälle, jouduttiin pakosta turvautumaan siinä määrin korvikerehuihin, että käytännössä heinä ei ollut se päärehu, minä sitä periaatteessa pidettiin. Riittävää heinään perustuvaa talviruokintaa näyttää kyetyn ylläpitämään vain harvoilla seuduilla maassamme. Pohjanmaalla oli 1700-luvulla vielä aivan rinta- maita lukuun ottamatta verrattain hyvät mahdollisuudet karjan kunnolliseen ruo- kintaan. Tilanne oli kuitenkin jatkuvasti huononemassa, sillä asutus tiheni ja peltoalat ja lannantarve kasvoivat nopeammin kuin niityt ja heinäsato. Kun kar- jakantaa pyrittiin lisäämään lannan ja vetovoiman tarpeen mukaisesti, oli luon- nollista, että karjan määrä kasvoi nopeammin kuin rehuvarat ja heinänniukkuus https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 224 alkoi tuntua myös Pohjanmaan karjanhoidossa. Parhaimmissa niittypitäjissä riitti kyllä jatkuvasti karjalle suhteellisen runsaasti heinää, mutta säilyneistä tiedoista päätellen rehuillanne kokonaisuutena ottaen ei Pohjanmaalla enää 1800-luvun puolella ollut kovinkaan hyvä. Perä-Pohjola oli 1800-luvulla enää ainoa suurempi alue, jossa rehuvaroja oli riittävästi karjan määrään verrattuna. 1820-luvulla Oulun läänin kuvernööri toteaa, että Kemi- ja Tomionjokilaaksoissa karjanhoito on niin hyvällä kannalla, että lehmää kohti saadaan vuosittain voita huomattavasti enemmän kuin muualla ja lukee tämän nimenomaan kunnollisen ruokinnan ansioksi. Vielä 1860-luvulla Oulun läänin talousseura toteaa nämä seudut ainoiksi koko läänissä, missä karjanhoito on hyvällä kannalla. Muualta maasta ei ole tietoja runsasniittyisistä alueista kuin Ylä-Savosta. Kiu- ruveden, lisalmen ja Sonkajärven pitäjät olivat vielä 1800-luvun puolivälin jäl- keen tunnettuja runsaista niityistään ja tavallisista hyvälaatuisemmasta karjas- taan. Kun maatiaiskanan jalostus vuosisadan loppupuolella tuli ajankohtaiseksi, lähdettiin jalostuseläimiä etsimään näiltä seuduilta. ISK:n varhaisimmat jalos- tuseläimet olivat Ylä-Savon karjaa, joka ilmeisesti jo kauan oli ollut Itä-Suomen parasta. Suurimmassa osassa Suomea rehuvarat ja karjakanta olivat ilmeisessä epäsuh- teessa, ja karjanhoidossa oli turvauduttava heikompilaatuisiin rehuihin eikä nii- täkään aina ollut riittävästi. Lannantuotannon määrään ei huonompiin rehuihin siirtyminen juuri vaikuttanut. Kun lannan laatuun ei perinnäisen maatalouden ai- kana vielä osattu kiinnittää paljoakaan huomiota, oli karjan määrän lisääminen ruokinnan laadun kustannuksella mielekästä. Tosin usein mentiin aivan äärim- mäisyyksiin, karjaa pidettiin niin paljon kuin vain saatiin hengissä talven yli. Nautakarjan asemaa huononsi vielä se, että hevoset oli pidettävä talvella kun- nossa, sillä talvikeli oli tavarankuljetuksen aikaa. Varsin tavallista oli, että talveksi varattu heinä oli käytettävä pääasiassa hevostan ruokintaan ja nautakarjalle jäi vain vähäisen rippeitä. Naudat oli vietävä talven yli heikompilaatuisen rehun turvin. Pyrkimys pitää karjaa talven yli niin paljon kuin suinkin oli mahdollista, johti usein katastrofitilanteisiin rehun loppuessa ennen laidunkauden alkamista. Talonpojat eivät pystyneet läheskään aina oikein arvioimaan talvirehun määrää. Arviointia aivan ilmeisesti vaikeutti se, että heinävarat oli tavallisesti koottava pienissä erissä hajallaan olevilta niityiltä, jolta ne saatiin kotiin vasta talvikelin aikana, ja puimajätteiden määrää ei myöskään ollut helppo arvioida, sillä puinti tapahtui tavallisesti pienin erin ja jatkui pitkälle talveen. Kaskiseuduilla oli viljakin tuotava etäisemmiltä kaskilta vasta talvikelillä kotiin. Arviot jäivät hatariksi, ja jos vielä talviruokintakausi venyi aikaisen syksyn tai myöhäisen ke- vään tähden tavallista pitemmäksi, oltiin todella hätää kärsimässä. Latojen tyh- jennyttyä oli niiden olkikatotkin revittävä eläinten rehuksi, ja jopa lautakasois- takin kaiveltiin eläinten sinne alkutalvesta sotkemia olkia. Silti oli usein lehmät vietävä heti, kun lumi oli sulanut, ulos kuloheinää syömään. Jos ne pystyivät https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 225 sinne omin voimin kävelemään, olivat asiat vielä kutakuinkin hyvin. Varsin taval- lista oli, että nälkiintyneet eläimet eivät enää laitumellepäästämisen aikaan py- syneet jaloillaan, vaan ne oli kantamalla vietävä kuloheinää kaluamaan. Eräistä Uudenmaan vanhoillaanpysyneistä kartanoista kerrottiin vielä 1800-luvun puoli- välissä, että torpparien ja muonamiesten tavanomaisiin kevättöihin kuului karta- non karjan laitumelle kantaminen. Ei liene ollut aivan harvinaista sekään, että karjaa keväisin suorastaan nääntyi nälkään. Karjan ruokinta näyttää olleen koko maassa hyvin samantapaista. Heinän puutteessa turvauduttiin yleensä samoihin lisärehuihin, joskin rehuvalikoima ja ruokintatavat vaihtelivat jonkin verran eri seuduilla. Maanviljelyn kasvivalikoi- masta riippui, minkälaista lisärehua kulloinkin oli eniten käytettävissä. Ruokintaan nähden eri kotieläinlajeilla oli selvä arvojärjestys. Hevonen oli ensi sijalla. Jos heinää oli niukalti, saivat hevoset pääosan heinistä muun karjan saa- dessa tyytyä vain rippeisiin. Hevoset saivat yleensä myös kaiken kauran aina olkia myöten. Vain Itä-Suomessa, jossa kauran viljely oli yleisempää, sitä riitti myös muillekin, joskin sitä käytettiin hevosten rehun lisäksi pääasiassa ihmisravinnoksi. Selitykseksi hevosten suosituimmuusasemasta ei riitä, että ’’hevonen oli jo iät kaiket ollut elikkotarhan ruhtinas, miesten erikoisesti hellimä suosikki, jota autet- tiin talven yli paremmilla eväillä kuin muita eläimiä”,2 vaan tämä suosituim- muusasema oli välttämättömyyden sanelema. Hevosen anti on vetovoima ja tätä tarvittiin talvella monesti vielä enemmän kuin kesällä. Koko 1700-luvun ja 1800- luvun alkupuolen ajan talvikelillä tapahtuvat hevoskuljetukset olivat sisämaan tavaraliikenteen elinehto. Kaikki mahdollinen oli tehtävä hevosten pitämiseksi käyttökunnossa myös talvisaikana, tapahtuipa tämä vaikka muun karjan kustan- nuksella. Paikoitellen heinät eivät riittäneet edes hevosten viemiseen talven yli, vaan oli pakko turvautua heikompiin lisärehuihin. Hevosten ja nautakarjan väliin sijoittuivat tässä ruokinnan arvoasteikossa vielä lampaat. Niille pyrittiin antamaan ainakin vähän heiniä, ellei muuta, niin hevo- silta jääneet karikkeet. Lisärehu oli kuitenkin suhteellisen ravinnerikasta, sillä lampaiden pääasiallisimpana ravintona olivat kuivatut lehdekset. Lampaista saatiin paras villa talvisaikana, joten ei ollut järkevää laskea niitä kovin kurjaan kuntoon. Nautakarja jäi huonoimmalle. Pyrkimys pitää nautakarja lannantuotannon tähden talven yli niin paljon kuin mahdollista johti pakostakin heikkoon ruo- kintaan, varsinkin kun lantaa saatiin huonommallakin ruokinnalla. Kun heinät oli usein pakko varata pääasiassa hevosille, heikkolaatuinen lisärehu muodostui käytännössä nautakarjan päärehuksi. Heinää annettiin, mikäli sitä nautakarjalle yleensä riitti, vain kantaville japoikineille lehmille. Tärkeimmäksi nautakarjan rehuksi muodostuivat oljet. Etelä- ja Länsi-Suo- men rukiinviljelyseuduilla karja sai pääasiassa rukiinolkea, mutta myös ohran- olkea. Pohjois-Suomen ohranviljelyalueella taas oli ohranolki etusijalla. Kauran- olkea näyttää nautakarjalle riittäneen vain Itä-Suomen kauranviljelyalueilla, muualla lienevät hevoset saaneet kauranoljetkin. Olkia näyttää olleen tapana 15 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 226 kantaa karjan eteen useamman kerran päivässä kuivina ja pitkinä. Paikoitellen olkia annettiin myös silputtuna ja kuumalla vedellä haudottuna appeena. Olkia näyttää myös pehmitetyn virtsalla. Verraten yleinen lienee ollut tapa viedä por- taiden pieleen yöksi tuotu ’’kusikupo” aamulla lehmien eteen. Tavasta lienee ollut todellista hyötyäkin, sillä nykyaikainen biokemiallinen tutkimus on todennut, että nautaeläimet voivat tyydyttää osan typentarpeestaan virtsa-aineella (urea). 3 Olennaisesti 1700- ja 1800-luvun nautakarjanhoitoon kuuluva rehu oli ape (haude, silppu jne.), jota syötettiin myös hevosille. Ape oli usein varsin kirjava sekoitus erilaisia pääasiassa kuivia rehuaineksia, jotka oli pehmitetty joko keittä- mällä tai kuumassa vedessä hauduttamalla. Se annettiin eläimille keitin- tai haudevesineen useimmiten lämpimänä. Appeen ehkä yleisimpänä aineosana olivat puimajätteet, ruumenet. Yleisesti käytettiin myös silputtuja olkia ja herneenvar- sia. Perunaviljelyn yleistyessä mukaan tulivat myös kuivatut perunanvarret, itse mukulat olivat ihmisravintoa, jota ei karjalle tuhlattu. Appeessa saattoi olla myös juurikasvien naatteja, hienoa heinää, lehdeksiä, hienoksi hakattuja havuja, kaner- via, sammalta, jopa hevosenlantaakin. Hevoset sekä kantavat ja poikineet lehmät saattoivat saada appeeseensa vielä jauhojakin, mutta muulle karjalle jauhoape oli yleensä saavuttamatonta herkkua. Apetta annettiin kerran tai kahdesti päi- vässä. Juurikasvien naattien syöttäminen karjalle tunnettiin kaikkialla, missä juurikas- veja viljeltiin, mutta huomattavampaa merkitystä niillä näyttää olleen vain Itä- Suomen kaskiviljelyalueilla, jossa nauriin viljely oli verrattain laajaa. Siellä naa- tit säilöttiin eräänlaiseksi alkeelliseksi painorehuksi, pantiorehuksi. Naatit koot- tiin maakuoppaan, pantioon, ja haudottiinkuumilla kivillä pehmeiksi. Ne jätettiin sitten painumaan peitettyyn kuoppaan kivien alle. Talvella rehu ajettiin jääty- neenä kaskimaalta kotiin ja annettiin tavallisesti appeen mukana karjalle. Yleisesti käytettiin karjanrehuna vielä viinan kotipoltosta saatua rankkia. Rank- kia tuntuu pidetyn niillä seuduilla, missä viinanpolttoa runsaasti harrastettiin, suorastaan karjanhoidon kulmakivenä, jota ilman ei voitu tulla toimeen. Var- sinkin Itä-Uudellamaalla, maamme voimakkaimmalla viinanpolttoseudulla ennen 1800-luvun puoliväliä, karjanhoidon voi havaita perustuvan oleellisesti rankin käyttöön. Rankin soveliaisuudesta karjanrehuksi tuntuu tosin olleen erilaisia kä- sityksiä. 1800-luvunpuolivälin maanviljelyskokouksissa törmäsi jyrkästi vastakkain kaksi eri näkökantaa.4 Toisen mukaan rankki oli ravitsevimpia karjanrehuja, toisen mukaan vahingollista karjan terveydelle. Rankin käyttö karjataloudessa oli eräs tekijä taistelussa kotipoltosta, joskaan ei kaikkein merkittävimpiä. Tapa käyt- tää rankkia karjanrehuna oli niin syvään juurtunut, että vieläv;n 1866 kotipoltto- kiellon jälkeen rankkia haettiin pitkienkin matkojen takaa viinatehtailta karjan- rehuksi. Tärkeä merkitys karjanhoidon tasolle oli myös laitumilla. Karjaa laidunnettiin alkukesästä metsissä ja kesantopelloilla, loppukesästä heinänteon jälkeen pääasias- sa niityillä. Maanmittareiden selostuksista päätellen varsinkin Etelä- ja Länsi- Suomen peltoalueilla oli laitamissa runsaasti toivomisen varaa. Ne olivat monesti https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 227 liian pieniä ja huonoja jo 1700-luvulla.5 Tämäkin lienee jarruttanut karjatalou- den kehitystä näillä seuduin ja tehnyt karjan heikkotuottoiseksi. Kaskialueilla ahot näyttävät tarjonneen yleensä hyvät laidunmaat, varsinkin kun kivikkoahoilta oli vaikea kerätä talviheinää. Kaskialueiden karjanhoidon pulmana olikin talviruo- kinta eivätkä laitumet. 1800-luvun alkupuolelta peräisin olevien tietojen mukaan pulma ratkaistiin siten, että talvikaudella pidettiin karjaa nälkäruokinnalla, mut- ta hyvien laitumien ansiosta se saatiin keväällä nopeasti toipumaan ja kesäkau- tena maidontuotto oli niin hyvä, että karjatalouden katsottiin kannattavan jo sen vuoksi. Pohjanmaalla ei laidunten riittävyys ollut pulmana, vaan niiden laatu. Soisilla ja kosteilla laitumilla elivät pernaruton itiöt ja laajoilla etäisillä metsä- laitumilla oli vaikea estää petoja verottamasta karjaa. Muista kotieläimistä olivat kanat ja vuohet ruokintaan nähden hyvässä ase- massa. Talon muutama kana sai yleensä ravinnokseen kauroja. Vuohille taas lehdekset, hienot havut ja haavankuori olivat sopivaa ja ravitsevaa rehua. Hei- koimmassa asemassa olivat siat, jotka suurimman osan vuotta saivat itse etsiä ra- vintonsa. Talvella ne pysyttelivät hengissä jätteitä, hevosenlantaa ja ihmisen ulos- tuksia syömällä. Vain jonkin aikaa ennen syysteurastusta sikoja ruokittiin parem- min. Karjanhoidon heikko taso ilmeni täten nimenomaan nautakarjanhoidon koh- dalla. Kilpailussa niukoista rehuvaroista jäivät naudat huonommalle. Kuitenkin tärkeimmät varsinaiset karjantuotteet, maito ja liha, saatiin pääasiassa juuri nautakarjasta. Heikosti ruokittu karja tuotti luonnollisesti varsin niukasti näitä tuotteita. Vain siellä, missä rehuvarat olivat riittäviä, saatiin varsinaisia karjan- tuotteita enemmän. 6. VARSINAISET KARJANTUOTTEET LANNANTUOTANNON ’’SI- VUTUOTTEINA” Varsinaisten karjantuottelden tuotannon toissijaisuus lannantuotantoon ver- rattuna näkyy myös karjataloutta koskevissa tiedoissa. Vaikka viranomaiset ja asiantuntijat pitivätkin varsinaisten karjantuotteiden tuotantoa tärkeänä, he tyy- tyivät enimmäkseen ylimalkaisin sanakääntein moittimaan sen vähäisyyttä ja vä- hemmän arvioimaan sen todellista tasoa. Vaikeutena on lisäksi se, että tietoja on enemmän jalosteista kuin alkutuotannosta. Maidontuotannosta ei ennen 1800- luvun puoliväliä ole juuri mitään tietoja. Lehmän tuotantoa mitattiin melkein aina sen maidosta saadun voin määrän mukaan. Maitona kulutukseen mennyttä osaa ei otettu lainkaan huomioon. Talonpoikaistalouksissa ei tosin täysmaitoa liene kovinkaan paljon käytetty kulutukseen. Kuoritun maidon piimä ja kirnu- piimä olivat maidon pääasiallisimmat käyttömuodot. Kuitenkin säilyneet tuotan- totiedot ovat yleisiä arvioita lukuun ottamatta peräisin säätyläiskartanoista, joissa täysmaidon kulutus on luultavasti ollut suurempaa. Täten on vaikea sanoa näiden vointuotantokulujen perusteella mitään maidontuotannosta. Säilyneiden tietojen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 228 mukaan vointuotanto kartanoissa on ollut vielä alhaisempi lehmää kohti las- kettuna kuin mitä asiantuntijat yleisarvioinneissaan ilmoittavat.1 Voin tuotannoksi arvioitiin 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella ylei- sesti I—2 leiviskää((8. 17.0 kg) voita lehmää kohti vuodessa. Vain niillä seuduilla, missä karjanruokinta oli tavallista parempaa, saatiin voitakin enem- män. Keskimääräistuotannon yläraja kaikkein parhailla karjanhoitoseuduilla oli 4—5 leiv.((34.42.5 kg) voita lehmää kohti vuodessa. Suurimmassa osassa maata oli voin vuosituotanto em. 1-—2 leiv. lehmää kohti, monin paikoin lähempänä yhtä kuin kahta leiviskää.2 Kotivoin valmistukseen menneistä maitomääristä on varsin vaihtelevia tietoja, jotka liikkuvat 60—145 kannun (156—377 litran) välillä voileiviskää kohti. Keskimääräisenä maidonmenekkinä voitaneen kuitenkin pitää n. 80 kannua eli 208 litraa maitoa voileiviskää kohti. Tämän mukaan siis I—21 —2 leiviskän vuo- tuinen vointuotanto olisi edellyttänyt 80—160 kannun eli 208—416 litran mai- dontuotantoa samassa ajassa. Maitoa käytettiin lisäksi kotitaloudessa, joskin talonpoikaistaloissa varsin vähän. Maidon vuosituotanto lehmää kohti lienee vointuotannon perusteella arvioitava olleen keskimäärin n. 250—550 litraa.3 Suoranaisia tietoja maidon tuotannosta lehmää kohti on 1800-luvulta, lähinnä sen puolivälistä lähtien. Useimmat varhaisemmista tiedoista koskevat tavallista parempituottoisia karjoja. Keskimääräistuotoista on vain jokunen maininta en- nen 1870-lukua. V;n 1834 almanakassa arvioidaan tavanomaisen huonosti ruoki- tun lehmän tuottavan maitoa 150—200 kannua vuodessa, siis 390—520 litraa. 1870-luvulla pantiin kunnallislautakunnat arvioimaan lehmän keskimääräinen maidontuotto kunnassa. Tällöin oli vielä joitakin syrjäseutujen kuntia, joissa ar- viot osuivat samaan 150—200 kannuun vuodessa kuin v;n 1834 almanakassa. Kun nämä kunnat selvästi edustivat vanhakantaista karjanhoitoa, voitaneen v:n 1834 almanakan tietoa pitää melkoisen luotettavana arviona aikansa maidon- tuotannosta.4 Tulos on suunnilleen sama, johon edellä päädyttiin vointuotannon perusteella. Heikommassa asemassa maidontuotantoon nähden olivat ne Etelä- ja Länsi- Suomen peltoviljelyalueen seudut, joissa niittyjä oli vähän ja laitumet lisäksi huonoja. Niillä seuduilla, joilla laitumet olivat hyviä, oltiin jopa paremmassa ase- massa, vaikka talvirehusta olisikin ollut puutetta. Itä-Suomen kaskiviljelyalueilla, joissa kaskiahot tarjosivat runsaasti hyvää laidunmaata, päästiin paikoitellen melko hyviin tuotantotuloksiin. Vaasan läänin keskisuomalaisilla kaskiseuduilla, joista matkat kaupunkeihin olivat pitkät ja vaikeakulkuiset, voi helposti kul- jetettavana tavarana muodostui taloudellisestikin merkittäväksi myyntituot- teeksi.6 Voin huomattavampaa myyntituotantoa syntyi 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa vain niillä seuduilla, joissa heinänsaanti oli niin riittävää, ettei karja suoranaisesti nälkiintynyt talvisaikana. Nämä seudut olivat pääasiassa Pohjan- maalla ja Perä-Pohjolassa. Kemijokilaaksossa saavutettiin viranomaisten ilmoi- tusten mukaan jopa 4—5 leiviskän (34—52,5 kg) voin vuositulos lehmää kohti. 8 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 229 Tämä merkitsi, että maidontuotos saattoi kohota 500 kannuun eli n. 1300 lit- raan vuodessa, ehkäpä vähän ylikin. Maidontuotannon täytyi tällöin jo olla ensi- sijalla lannantuotantoon verrattuna. Pohjois-Suomessa lannantuotanto olikin vä- hemmän tärkeää, kun maanviljely oli pientä. Kun niittyjä oli runsaasti ja karja voitiin ruokkia kunnollisesti, saattoi pohjoisten seutujen karjatalous kehittyä maan runsastuottoisimmaksi. Perä-Pohjolassa karjanhoito pääsi täten kohoamaan jopa maatilatalouden pääsektoriksi. Tämä näkyy näiden seutujen kehittyneessä voi- kaupassa. Kun tarkastellaan voikauppaa maatilatalouden kannalta, on syytä ottaa huo- mioon, että voi oli tärkeä veroparseli, jota vielä senkin jälkeen kun veroja oli yleisesti ruvettu suorittamaan rahana, maksettiin papinverona luonnossa. Papit eivät kuluttaneet kaikkea saamaansa verovoita, vaan myivät sen edelleen. Hei- koimmilla karjatalousseuduilla verovoi on muodostanut huomattavan osan kaup- paan tulleesta voista. Näin voikaupan merkitys näillä seuduilla oli maatilatalou- dessa vielä vähäarvoisempi kuin miltä se myytyjen voimäärien perusteella näyttää. Tiedot voikaupasta ovat varsinkin Ruotsin vallan ajalta ylen puutteellisia. Kotimaisesta voikaupasta on vain joitakin hajatietoja, ja vientikin jäi, kun se suuntautui Ruotsiin, miltei kokonaan pois ulkomaankauppatilastosta. Tulliviran- omaiset valvoivat tosin kaikkea kaupunkikauppaa, mutta numerotietoja on säily- nyt varsin epätasaisesti. Talonpoikaispurjehdus lienee välttänyt tämänkin valvon- nan, sillä kaupunkikaupan perusteella saadut luvut ovat Ruotsin vallan viimeiseltä vuosikymmeneltä paljon pienemmät kuin Ruotsin ulkomaankauppatilaston anta- mat luvut Venäjän vallan alusta.7 Kun Ruotsi pyrki vähentämään maalaistuot- teiden tuontia Suomesta jo 1810-luvulla, tämän vuosikymmenen voinvienti Ruot- siin tuskin saattoi ylittää edellisen vuosikymmenen vientilukuja. Kaupunkikaupasta säilyneiden tietojen perusteella on Aulis J. Alanen arvioinut voinviennin Ruotsiin olleen 1700-luvun lopussa vuosittain n. 60 000 leiv. eli 510 000 kg.8 Arvio tuntuu liian pieneltä Venäjän vallan alkuvuosien tietojen valossa. Vv. 1814—20 vietiin Ruotsiin keskimäärin 100 000 leiv. eli 850 000 kg voita vuosittain.9 Pieninkin vuosivienti nousi 75 000 leiviskään eli 637 500 kg;aan. Voinvienti Ruotsiin lienee arvioitava Ruotsin vallan viimeisenä vuosikymmenenä ainakin 1810-luvun tasolle eli 100 000 leiviskään (850 000 kg) keskimäärin vuo- dessa. Voinviennin kehityksestä Ruotsin vallan aikana on vaikea saada selvää. Poh- janmaan kaupunkien voinvienti ainakin näyttää kasvaneen 1700-luvun jälkipuo- liskolla huomattavasti, ja kun nämä kaupungit edustivat 70—80 %:a koko kau- punkiviennistä, voinee päätellä koko voinviennin myös kasvaneen tuntuvasti. 10 Tosin Etelä-Suomen päävientisataman Turun viennistä on tietoja huomattavasti lyhyemmältä ajalta kuin Pohjanmaan kaupungeista. 11 Viennin keskittyminen 70—80 % :sti Pohjanmaan kaupunkeihin osoittaa Poh- janmaan olleen voin päävientialue. Tosin Pohjanmaan kaupunkeihin tuotiin voita aina Pohjois-Savoa ja Pohjois-Karjalaa myöten. Pääosa voista tuli kuitenkin ilmeisesti Pohjanmaalta, jossa karjakanta oli voimakkain ja karjanhoidon taso https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 230 viranomaisten mukaan parempi kuin muualla maassa. 12 Etelä-Suomen voinvienti sen sijaan oli vähäistä, sillä sen kaupunkien kautta kulki vain 20—30 % tunne- tusta viennistä. Silti Turkuun kulkeutui voita aina Itä-Suomea myöten. Varsinainen ulkomaanvienti oli Ruotsin vallan aikana mitättömän pientä. Au- lis J. Alasen mukaan vv. 1764—1803 vietiin ulkomaille kaikenkaikkiaan vain 8324 leiv. (70 745 kg) voita. 13 Pääosa tästä voista meni ilmeisesti Pietariin. Voinvienti Pietariin ei kuitenkaan liene jäänyt tähän. Voita sisältyi ilmeisesti melkoisesti kaakkoisrajan vilkkaaseen salakauppaan, ja ainakin osa siitä lienee kulkeutunut Viipurin kautta Pietariin. Suomen joutuminen Venäjän yhteyteen merkitsi kauppapoliittisen aseman muuttumista myös voinviennin alalla. Pietarin suuri kulutuskeskus tuli laillisesti Suomen voinviennin ulottuville, kun taas vienti Ruotsiin vähitellen vaikeutui. 14 V. 1818 asetti Ruotsi tuontitullin suomalaiselle voille, joskaan tämä tulli ei vielä sanottavasti vähentänyt vientiä Ruotsiin. Kuitenkin jo 1820-luvulla näyttää alka- neen suomalaisen voin hakeutuminen Pietarin suuntaan. Tämä viennin uusi suunta voimistui 1830-luvun kuluessa ja oli viimeistään 1840-luvun alussa tasoissa Ruotsiin suuntautuneen viennin kanssa. Ruotsin vienti kuivui sitten kerrassaan kokoon v. 1845 Ruotsin kohotettua voimakkaasti voin tuontitullia. Tosin tullia alennettiin taas 1850-luvun puolivälissä, ja voinvienti Ruotsiin alkoi jälleen li- sääntyä. Ruotsin viennin tyrehtyminen aiheutti kuitenkin kolmennen vientisuun- nan avautumisen. Suomalaista voita alettiin viedä Lyypekin kautta Hampurin markkinoille. Vientisuunta jäi pysyväksi, vaikka Krimin sota aiheuttikin siihen pian muutaman vuoden katkon. Muuttuneet vientisuunnat tuovat vaikeuksia voinviennin määrän selvillesaami- seen. Ruotsiin suuntautuneesta viennistä tiedot ovat verrattain hyviä. Vienti tapahtui pääasiassa meritietä ja sisältyy sekä suomalaiseen että ruotsalaiseen tul- litilastoon, joista ruotsalainen on kuitenkin selvästi tarkempi. Haittatekijänä on kuitenkin salakuljetus, jota Tornionjokilaaksossa sanotaan tapahtuneen melkoi- sessa määrin. Varsinkin 1840-luvun tullinkorotuksen jälkeen salakuljetus näyttää saaneen suuret mittasuhteet. Suurimmat vaikeudet vientimäärien selvittämisessä ovat Pietarin suunnalla. Voinvienti suuntautui Itä-Suomesta etupäässä maitse tai Laatokan yli Pietariin. Suomalaisiin tullitilastoihin sisältyi kuitenkin vain merivienti. Vasta 1850-luvun lopulla tuli maitse ja Laatokan yli kulkenut vienti mukaan. Venäläiseen tilas- toon sisältyy sekä meri- että maavienti, mutta ei Laatokan yli kulkenut vienti. Sitä paitsi venäläisen tilaston lukuja on pidetty voin kohdalla kauttaaltaan aivan liian pieninä. Vuodesta 1835 lähtien on lisäksi kauppa-asiamiesten antamia tie- toja, mutta näistäkin puuttuu voinviennissä niin tärkeä Laatokan vienti. Ensim- mäiset tiedot Laatokan viennistä ovat saatavissa kuvernöörien määräaikaiskerto- rauksista vuosisadan puolivälistä lähtien.15 Ruotsiin suuntautuneesta voinviennistä on tilastoja kummastakin maasta. Ruotsalaisissa tilastoissa on yleensä suurempia lukuja, minkä on arveltu johtuvan siitä, että osa voinviennistä on kulkenut Suomen tullin ohi, nimenomaan talon- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 231 poikaisaluksilla kuljetettu. 16 Muihin maihin suuntautuneen voinviennin määrä- maata ei Suomen tullitilasto tunne. Tämä osa viennistä suuntautui 1840-luvulta alkaen pääasiassa Saksaan, Lyypekin kautta Plampurin markkinoille. Tästä vien- nistä on Gösta Grotenfelt koonnut tietoja Lyypekin tullitilastosta.17 Kokonaiskuva voinviennistä on näin rakennettava kirjavan lähdeaineiston va- raan. Venäjän viennin osalta on käytetty vv. 1835—59 Kauko Joustelan kauppa- asiamiesten ja kuvernöörien antamien tietojen pohjalla laatimaa tilastoa ja v:sta 1860 lähtien virallista kauppatilastoa. Ruotsin viennin kohdalta on käytetty Ruotsin kauppatilastoa Karl Mannelinin mukaan. Saksan vienti on mukana yllä mainittujen Grotenfeltin keräämien tietojen perusteella. 18 Verrattaessa tulosta Suomen kauppatilaston antamiin tietoihin voidaan todeta, että vasta 1860-luvun lopulla päästään likimäärin samoihin kokonaisvientilukuihin. Taulukon 33 lukui- hin nähden on huomattava, että Venäjän vienti puuttuu ennen v. 1835 koko- naan ja mainitun vuoden jälkeenkin tiedot siitä ovat epävarmoja 1850-luvun lopulle saakka. Ruotsin luvut tuntuvat luotettavilta laillisen kaupan osalta, mutta Pohjanlahden perukan ja Torniojoen laakson tienoilla sanotaan harjoitetun sa- lakauppaa, joka varsinkin Ruotsin korotettujen voitullien aikana 1800-luvun puolivälissä saavutti laajat mittasuhteet. Vielä 1810-luvulla, Venäjän vallan ensimmäisena vuosikymmenenä, Suomen voinvienti suuntautui miltei yksinomaan Ruotsiin. Taulukossa Ruotsin viennistä esitetyt luvut ovat ilmeisesti lähellä kokonaisvientilukuja ja antavat näin ollen likimääräisen kuvan voin kokonaisviennistä. 1820-luvulla suomalainen voi näyt- tää löytäneen tiensä Pietarin markkinoille ja voinvienti Venäjälle lisääntyi var- sinkin 1820-luvun loppupuolella. Vienti tapahtui pääosaltaan maitse Karjalan kannaksen kautta ja Laatokan yli Sortavalasta, Kurkijoelta tai Käkisalmesta. Vain osa viennistä kulki meritietä ja tuli niin ollen tullitilastoon. Merivienti Venäjälle oli vuosittain n. 1000—5000 kg, joten kokonaisvienti lienee myös jää- nyt varsin vaatimattomaksi, muutamiin kymmeniin tuhansiin kiloihin. Suomen voin vuosittainen kokonaisvienti on 1820-luvun jälkipuoliskolla arvioitavissa kor- keintaan 1 milj. kg:ksi. Voinviennin kehitys 1830-luvulla on erittäin vaikeasti selvitettävissä, mutta ilmeistä on Venäjälle suuntautuneen viennin voimakas lisääntyminen. Tämä lisäys on kuitenkin tapahtunut suuressa määrin Ruotsin viennin kustannuksella. Vienti Ruotsiin alenee huomattavasti v:sta 1829 lähtien. Luotettavia tietoja Venäjän viennin kehityksestä 1830-luvun alkupuolelta ei ole, mutta meriviennin arvon voi havaita tuntuvasti kohoavan juuri v:sta 1829 lähtien. Ensimmäinen arvio Venäjälle suuntautuneesta voinviennistä voidaan tehdä v:lta 1835, jolloin meritse ja maarajan yli vietiin n. 640 000 kg voita. Tähän tulee lisäksi vienti Laatokan yli, josta ei ole tietoja. Se lienee ollut n. 70 000—120 000 kg, joten vienti Venäjälle olisi käsittänyt n. 710 000—760 000 kg. 1830-luvun loppuvuo- silta on vain voinviennin arvoa koskevia tietoja, mutta niiden nojalla voi pää- tellä, että v;n 1835 Venäjän vienti oli poikkeuksellisen suuri. Muina vuosina 1830-luvun jälkipuoliskolla Venäjän vienti lienee jäänyt 500 000—600 000 kg:aan. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 232 TAULUKKO 33 TABLE 33. Suomen voinvienti vv. 1814—1860 Finland’s butter export, 1814—1860. Tuhatta kg Thousands of kilograms Kokonaisvienti Total exports Vuosi Venäjä Ruotsi Saksa Laskettu Kauppatilasto Year Russia Sweden Germany Calculated Trade statistics 1814 .. 819 1815 .. 718 1816 .. 812 1817 .. 1149 1818 .. 761 1819 .. 636 1820 .. 1 078 1821 .. 552 1822 .. 947 1823 .. 724 1824 .. 754 1825 .. 853 1826 .. 872 1827 .. 1 201 1828 .. 1148 1829 .. 760 1830 .. 640 1831 .. 681 1832 .. 546 1833 .. 686 1834 .. 757 1835 711 519 1 230 1836 .. 671 1837 .. 700 1838 .. 949 1839 .. 902 1840 796 741 1 537 1841 848 680 1 528 1842 1 110 518 1 628 1843 901 521 1 422 1844 1 022 448 1 470 1845 1 343 9 39 1 391 1846 924 1 83 1 008 1847 909 1 284 1 194 1849 993 2 612 1 607 1849 1 092 68 276 1 436 1850 1 515 32 13 1 560 1851 1 235 11 1 246 1852 .. 8 1853 1 238 7 195 1 440 1854 .. 32 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 Tuhatta kg Thousands of kilograms Kokonaisvienti Total exports Vuosi - Venäjä Ruotsi Saksa ■— Laskettu —■ Kauppatilasto Year Russia Sweden Germany Calculated Trade statistics 1855 .. 345 14 .. 1856 .. 562 147 .. 538 1857 642 762 264 1 668 993 1858 850 574 194 1 618 801 1859 1 053 701 56 1 810 1 073 1860 904 782 84 1 770 1 105 Vv. 1861—1880 kts. taulukko 35. 1861—1880, see table 35. Lähteet: Venäjä: K. Joustela, Suomen Venäjän kauppa autonomian ajan alkupuolella. Laa- tokan vienti v. 1835 arvioitu pienemmäksi kuin Joustelan arvio. Vv. 1848—50 käytetty kuvernöörien kolmivuotiskertorauksia Joustelan arvion sijasta. Ruotsi: K. Mannelin, Finlands smörexport. Saksa: 1845—47, 1849—53 Kauppataselaskelmat, VA. 1848, 1855—60 G. Grotenfelt, Bidrag tili kännedora af mjölkhushällningens utveckling i Fin- land. (Tiedot perustuvat Lyypekin kauppakamarin vuosikertomuksiin). Laskettu kokonaisvienti = kolmen ensimmäisen sarakkeen yhteissumma. Kauppatilasto: SVT 1:1. Kokonaisviennissä heilahtelut olivat pienemmät. V. 1835 Venäjän viennin ol- lessa suurimmillaan Ruotsin vienti oli pienimmillään. Vuosikymmenen loppu- puoliskolla Venäjän viennin taas alentuessa Ruotsin vienti kasvoi. Muutokset johtunevat lähinnä tullipolitiikasta. V. 1834 Ruotsi kohotti voitulleja, jolloin vienti suuntautui enemmän Venäjälle. Tosin Suomessa poistettiin samanaikaisesti voin vientitullit kaikkiin suuntiin, mutta tällä ei liene ollut kovin suurta vaiku- tusta, koska vienti Venäjälle oli jo aikaisemminkin ollut tullitonta. V. 1835 ru- vettiin maksamaan vientipalkkiota voin viennistä muihin maihin kuin Ruotsiin ja Venäjälle eli siis nykyaikaisittain sanottuna yritettiin saada aikaan uusvientiä. Tulokset olivat vaatimattomia. Vain vv. 1837 ja 1838 voin uusvienti saavutti merkittävät mittasuhteet. V. 1837 vietiin Lyypekkiin, Le Havreen ja Kulliin yhteensä n. 182 000 kg voita ja seuraavana vuonna samoihin paikkoihin n. 268 500 kg. Seuraavina vuosina tämä vienti kuivui kuitenkin kokoon. Lyypekin vienti alkoi kuitenkin uudestaan 1840-luvun puolivälissä. Kaikista suunnanmuu- toksista huolimatta voin kokonaisvienti näyttää 1830-luvun jälkipuoliskolla olleen n. 1,2—1,4 milj. kg. V. 1838 mahdollisesti ylitettiin 1,5 milj. kg:n raja. 233 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 234 TAULUKKO 34 TABLE 34. Keskimääräinen voinvienti Suomesta vv. 1814— 1860. Finland’s average butter exports, 1814—1860. 1. Vienti Ruotsiin w. 1814—1830. Export to Sweden, 1814—1830. Kausi Period Vuosittainen keskimäärä, tuhatta kg. Annual averages thousands of kilograms 1814—1820 1821—1825 1826—1830 850 845 924 2. Kokonaisvienti w. 1841—1860. Total exports, 1841— 1860. Vuosittainen keskimäärä, tuhatta kg. —- Annual averages, thousands of kilograms 1841—1845 1846—1850 1851—1853 1857—1860 1 488 1 361 1 343 I 717 3. Voinvienti väestöön verrattuna. Butter exports compared to population. Vuosittainen keskimäärä maaseutuväestön henkeä kohti, kg. Annual averages, kg per capita rural population. A. Entisen Ruotsin Suomen voinvienti Ruotsiin w. 1814—1830. - Butter exports from former Sweden Finland to Sweden, 1814—1830. 1814—1820 0.92 1821—1825 0.77 1826—1830 0.90 B. Kokonaisvienti w. 1841—-1860. Total exports, 1841— 1860. 1841—1845 0.99 1846—1850 1851—1853 1857—1860 0.90 0.89 1.00 Vv. 1861—1880 kts. taulukko 36. 1861—1880 see table 36. Lähteet: Voinvienti taulukosta 33. Väkiluku; O. K. Kilpi, Suomen ammatissatoimiva väestö vuosina 1815—1875 I. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 235 Tullipolitiikka aiheutti suunnanmuutoksia voin viennissä myös 1840-luvulla ja pysäytti viennin lisäyksen vuosikymmenen jälkipuoliskolla. V. 1844 Suomi me- netti Haminan rauhasta asti nauttimansa joskin moneen kertaan kavennetut erikoisetunsa Ruotsin kaupassaan. 19 Voinvienmlle tämä merkitsi ylipääsemätöntä tullimuuria, joten seurauksena oli Ruotsiin suuntautuneen viennin melkein täy- dellinen tyrehtyminen laillisen viennin osalta. Voita tosin meni jatkuvasti Ruot- siin Pohjanmaalta ja Perä-Pohjolasta salakuljetustavarana. Salakuljetus saavutti niin laajat mittasuhteet, että Ruotsi katsoi välttämättömäksi alentaa suomalai- sen voin tuontitulleja 1850-luvun puolivälissä. Tullinalennuksen jälkeen voin vienti Ruotsiin saavutti muutamassa vuodessa entiset mittasuhteensa. Ruotsin viennin tyrehtyessä yritettiin hakea korvausta Saksan suunnalta. V:sta 1845 alkoi vienti uudelleen Lyypekkiin, jonne jo edellisellä vuosikymmenellä oli yritetty voinvientiä. Vv. 1847—49 saatiinkin Lyypekkiin kaupaksi suuret määrät voita, v. 1848 peräti 612 000 kg, mutta sitten näyttää vienti jälleen vähenneen. Vaikka Lyypekki muutamana vuonna korvasikin osan menetetystä Ruotsin viennistä, kärsi kokonaisvienti selvästikin syntyneestä tilanteesta. Voin kokonaisvienti oli 1840-luvun alkupuolella keskimäärin vajaat 1,5 milj. kg vuodessa (laskettu keskivienti 1 488 000 kg). Vuosikymmenen loppupuolen keskivienti sen sijaan oli selvästi pienempi, 1,36 milj. kg. Vienti ei 1850-luvun alkuvuosina päässyt tästä kasvamaan, vaan pikemminkin vielä vähän laski. Kun Krimin sota vv. 1854—55 tyrehdytti merikaupan jokseenkin kokonaan, jäi voin- viennissä jäljelle vain maitse ja Laatokan yli kulkenut Venäjän vienti, joka näyt- tää kumpanakin vuonna olleen vain korkeintaan 1 milj. kg. Sodan päätyttyä voin vientitilanne muodostui verraten hyväksi. Ruotsin tuonti- tullien alennuttua vienti Ruotsiin saavutti pian sen tason, mikä sillä oli ollut ennen tullien kohoamista 1840-luvulla. Sen sijaan Venäjän vienti aleni jonkin verran niistä huippuluvuista, jotka se oli saavuttanut 1850-luvun ensimmäisinä vuosina. Vienti Lyypekkiin pääsi myös jatkumaan, joskin vientiluvut heilahteli- vat voimakkaasti. Keskimääräinen vuosittainen kokonaisvienti oli vv. 1857—60 n. 1,72 milj. kg. Voinvienti oli täten 1800-luvun alkupuolella kohonnut noin kaksinkertaiseksi. Viennin kasvu tuskin kuitenkaan merkitsi sen taloudellisen merkityksen suurta- kaan lisäystä, sillä maatalousväestö kasvoi suunnilleen samassa mittakaavassa. Jo 1800-luvun alussa oli voinvienti suunnilleen 0,9—1,0 kg maaseutuväestön henkeä kohti. Taulukko 34 osoittaa, että tämä luku pysyi melkein muuttumatto- mana aina 1850-luvulle saakka. Koko maan huomioon ottaen voinviennin talou- dellinen merkitys pysyi näin ollen likipitäen samana koko 1800-luvun alkupuolen. Ne vaillinaiset tiedot, joita Suomen voinviennistä on säilynyt 1700-luvun jälki- puoliskolta, viittaavat samantapaiseen kehitykseen jo 1700-luvun puolella. Vaikut- taa siltä, että voin viennin taloudellisessa merkityksessä ei olisi tapahtunut suuria- kaan muutoksia koko 1700-luvun alkupuolelta 1850-luvulle ulottuneena ajanjak- sona. Vasta 1860-luvullaalkoi tilanne nopeasti muuttua. Voinvienti ei kuitenkaan lähtenyt tasaisesti koko maasta, vaan eri karjanhoito- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 236 alueet olivat tässä suhteessa eri asemassa. 1700-luvulla oli Pohjanmaan alue tärkein vientivoin tuottaja. Aulis J. Alasen laskelmien mukaan 1700-luvun loppu- puolen voinviennistä lähti 70—80 % Pohjanmaan kaupungeista. 20 Tosin osa, luultavasti kuitenkin pieni osa, tuli Itä-Suomesta, Pohjois-Savosta ja Pohjois- Karjalasta. Pohjanmaan osuutta pienentänee sekin, että Alanen ei näytä otta- neen huomioon talonpoikaisaluksilla suoraan maaseutusatatamista kuljetettua voita, ja tästä viennistä tuli luultavasti suurempi osa Etelä-Suomen kuin Poh- janmaan osalle. Sekä Etelä-Suomen peltoalue että Itä-Suomen kaskialue olivat kuitenkin selvästi heikompia vientivoin tuottajia kuin Pohjanmaa. 1700-luvun lo- pulla Perä-Pohjola nousi yhä selvemmin Pohjanmaan rinnalle vientivoin tuotta- jana ja 1800-luvun alussa se oli väestöönsä ja karjamääräänsä nähden johtava vientivoin tuotantoalue. Kuva vientivoin tuotannon alueellisesta jakaantumisesta muuttuu tuntuvasti 1800-luvun toisella neljänneksellä. Lisääntyvä voinvienti Venäjälle ei lähtenyt Pohjanmaalta, joka pitkien kuljetusmatkojen tähden oli joutunut epäedulliseen asemaan, vaan Itä-Suomen kaskialueelta, jonka kaupalle kaakkoisrajan avautu- minen loi hyvät edellytykset. Kun lisäksi v. 1826 vallinnut kuivuus haittasi joki- kuljetuksia Pohjanmaan rannikolle, alkoi Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan voi- kauppa hakeutua etelään Pietaria kohti. 21 1830- ja 1840-luvuilla kerrotaan vä- littäjinä toimineen Saimaan ja Laatokan välisen alueen talonpoikia, jotka ostivat voita Saimaan vesistöalueelta aina Pohjois-Savoa myöten, kuljettivat sen vesitse Saimaan vesien kaakkoisrannan satamapaikkoihin ja sieltä edelleen maitse joko suoraan Pietariin tai Laatokan rannalle ja sieltä edelleen vesitse Pietariin. Vä- hitellen voinkerääjinä alkoi esiintyä myös tuottajaseutujen omia miehiä, mutta kauppatiet pysyivät samoina. Saimaan kanavan avaaminen 1856 ja maakaupan vapauttaminen 1859 toivat muutoksen Itä-Suomen voikauppaan. 1860-luvulta alkaen alkoivat maakauppiaat toimia voin kerääjinä ja kaupunkikauppiaat sen viejinä. Vienti alkoi yhä enemmän kulkea vesitietä Saimaan kanavan kautta. 1830- ja 1840-luvuilla voita vietiin kauppa-asiamiesten antamien tietojen mu- kaan maitse Pietariin 400 000—500 000 kg vuodessa. Laatokan viennistä on tie- toja vasta 1840-luvun lopulta, jolloin se oli 150 000—200 000 kg vuodessa. Yh- teensä vietiin Itä-Suomesta 1840-luvulla 500 000—700 000 kg voita vuodessa, eli lähes puolet voin kokonaisviennistä. V. 1860 Itä-Suomesta vietiin Saimaan kana- van ja Viipurin kautta 306 000 kg Laatokan yli sekä maitse ainakin 200 000 kg, siis yli 500 000 kg voita eli n. 45 % kokonaisviennistä.22 Itä-Suomesta oli 1800-luvunpuoliväliin mennessä tullut tärkein voinvientialue. Vanha voin päävientialue, Pohjanmaa, sen sijaan joutui vaikeaan asemaan Suomen siirryttyä Venäjän yhteyteen. Vienti Ruotsiin ei ollut enää esteetöntä, vaikka ylitsepääsemätön tullimuuri nousikin vasta 1840-luvulla. Tosin tullimuuri aleni jälleen seuraavalla vuosikymmenellä, niin että vientiä Ruotsiin oli jälleen mahdollista jatkaa. Vienti Venäjälle taas oli vaikeuksissa pitkän ja suhteellisen kalliin kuljetuksen tähden.Kun kuten aikaisemmin on esitetty Pohjanmaan karjatalouden muutenkin oli vaikea säilyttää asemansa nopean väestönlisäyksen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 237 mukanaan tuomien vaikeuksien tähden, jäi Pohjanmaa 1830- ja 1840-luvuilta alkaen voinvientialueena auttamattomasti jälkeen Itä-Suomesta. 1850-luvun lo- pulla Pohjanmaan voinvienti näyttää olleen vain noin puolet Itä-Suomen voin- viennistä. Etelä-Suomen peltoalueen osuus voinviennissä näyttää pysyneen 1800-luvunalkupuolella edelleen alueen väestömäärään nähden varsin pienenä. Kaikki talonpojan myymä tai veroina luovuttama voi ei kylläkään mennyt vientiin. Kotimaista kuluttajaväestöä olivat pääasiassa virkamiehet ja kaupunki- laisväestö. Näiden kulutuksesta ei ole juuri mitään tietoa, mutta tämän väestön- osan vähälukuisuuden vuoksi se ei ole voinut olla kovin suuri. V. 1780 ilmoi- tetaan Turkuun tuodun 11 300 leiviskää voita, josta jokseenkin tasan puolet vietiin edelleen Tukholmaan.23 9 300 asukkaan kaupungin omaan kulutukseen jäi n. 56 000 kg voita, eli n. 6 kg henkeä kohti. Kun on mahdollista, etteivät voin kaupunkiin tuonti- ja sieltä vientiajat sovi saman vuoden puitteisiin ja lisäksi tietoja on vain yhdeltä vuodelta, on uskallettua mennä tekemään tämän perusteella arviota kaupungin voinkulutuksesta yleensä. Kysymys kauppaan tul- leen voin kotimaahan jääneestä määrästä on jätettävä avoimeksi, mutta ilmei- sesti se jäi vientimääriä huomattavasti alemmaksi. Vaikka kauppaan tulleen voin kokonaismäärä jääkin hämäräksi, voitaneen jo voin vientimäärien perusteella todeta karjatalouden suhteellisen pieni osuus maa- taloudessa. Vain eräillä alueilla, kuten 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa Pohjan- maalla ja Perä-Pohjolassa sekä 1800-luvun puolivälissä Itä-Suomen kaskialueella, karjataloudella näyttää olleen melko huomattavakin merkitys maatilataloudessa. Tämä kuva ei suurestikaan muutu, jos otetaan huomioon muiden karjantuot- teiden, kuten talin ja lihan vienti. Lisäksi vietiin elävää karjaa. Tiedot vienti- määristä ovat näiden karjantuotteiden kohdalta vielä paljon vaillinaisempia kuin voin osalta. Ruotsin vallan aikana karjantuotteiden vienti oli valtakunnan si- säistä kauppaa, josta tiedot ovat hyvin hajanaisia ja epätäydellisiä. Vasta Venä- jän vallan ensimmäisinä vuosina, jolloin Ruotsiin suuntautunut vienti tuli tulli- tilastoon, voidaan tämän rakenteesta saada tarkempia tietoja, sillä vielä 1810- ja 1820-luvuillakarjantuotteiden kauppa Ruotsin kanssa pysyi likipitäen entisen- laisena. Karjantuotteiden viennin käännyttyä vähitellen Venäjän suuntaan jää- vät tullitilastot jälleen vaillinaisiksi karjantuotteiden kohdalla tärkeän maavien- nin puuttuessa tilastoista. Vasta 1860-luvulla tilastot jälleen tulevat riittävän tar- koiksi. Voin lisäksi vietiin karjantuotteista lähinnä lampaantalia, lihaa ja eläviä eläi- miä. Tärkein näistä oli tali. Talia vietiin keskimäärin vuosittain;24 1816—20 124 000 kg eli 15,6 % voinviennin määrästä 1821—25 233 000 kg eli 31,6 % voinviennin määrästä Koska tali oli arvokkaampaa kuin voi, talinvienti kohosi vv. 1816—20 20,1 % :iin ja 1821—25 45,7 °/o :iin voinviennin arvosta. Lihan vienti jäi jonkin verran jälkeen talin viennistä. Arvoltaan se oli 34—35 % https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 238 voinviennistä. Elävää karjaa vietiin vielä vähemmän. Merikuljetus talonpoi- kien pienillä aluksilla oli hankalaa, helpompaa oli kuljettaa lihaa. Silti näyttää Ruotsiin viedyn vuosittain 2000—3000 nautaa ja saman verran lampaita. Hevos- ten vuotuinen vienti oli parhaimmillaan lähes 30 % voin viennistä.25 Yleensä muiden karjantuotteiden vienti näyttää yhteensäkin jääneen pienem- mäksi kuin voin vienti. Vv. 1816—20 se oli 71 % voin viennin arvosta. Vv. 1821— 25 muiden karjantuotteiden yhteisvienti kohosi jopa hieman korkeammaksi kuin voinvienti, mutta näinä vuosina voinvienti oli poikkeuksellisen vähäistä. Vaikka muiden karjantuotteiden vienti olikin voinvientiin verrattuna melkoista, karjan- tuotteiden kokonaisvientiä 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla on sittenkin pi- dettävä varsin vaatimattomana. 7. KARJATALOUDEN UUDISTUMINEN JA VARSINAISTEN KAR- JANTUOTTEIDEN TUOTANNON NOUSEMINEN KARJATALOU- DEN PÄÄTEHTÄVÄKSI Maatalouden kehitys Suomessa 1800-luvulla näyttää vähitellen vuosisadan keskivaiheilla johtaneen karjatalouden uudelleenmuotoutumiseen. Karjatalous ei enää ollut pelkästään peltoviljelyn välttämätön lisä, vaan sen tuotoksen välitön merkitys maatilataloudessa lisääntyi tuntuvasti. Karjataloudesta muodostui yhä selvemmin oma itsenäinen sektori maatilataloudessa, ja sen osuus maatilatalou- den kokonaistuotossa tuli yhä tärkeämmäksi. Karjatalouden merkityksen kasvu näkyy myös asenteenmuutoksina. Aikaisem- min kiinnitettiin huomiota vain lannantuotantoon; viranomaisten ja talousasian- tuntijat kehotukset varsinaisten karjantuotteiden tuotannon lisäämisestä kaikui- vat kuuroille korville. Vähän ennen 1800-luvun puoliväliä alkavat asenteet muut- tua, ja pyrkimystä karjantuotteiden lisättyyn tuotantoon esiintyy sekä säätyläis- maanomistajien että talonpoikaisväestön piirissä. Talonpoikaisväestöstä joutuivat Itä-Suomen talonpojat toteamaan karjantuot- teiden lähinnä voin tuotannon lisäämisen tarpeelliseksi. Itä-Suomen maa- talouden toimintaedellytyksissä tapahtui kuten luvussa IX tarkemmin esite- tään melkoisia muutoksia kaskiviljelyyn perustuvan viljantuotannon vähentyes- sä ja Itä-Suomen muodostuessa viljan alituotantoalueeksi. Vajaus oli korvat- tava tuontiviljalla, ja sen ostamiseksi oli pakko hankkia tuloja kasvinvil- jelyn ulkopuolelta. Voi muodostui varsinkin Itä-Suomen pohjoisosissa tärkeim- mäksi myyntituotteeksi, jolla viljanosto rahoitettiin. Tämä pakotti itäsuomalai- sen talonpojan kiinnittämään huomiota maidontuotannon lisäämiseen. Aluksi näyttää karjatalouden kehittäminen Itä-Suomessa tapahtuneen yksin- kertaisesti karjakantaa lisäämällä, laadullisesti karjanhoito jäi ennalleen. Tämä menettely oli kaskialueiden olosuhteissa helposti toteutettavissa, sillä karjantuotto perustui kokonaan hyviin laitumiin, jotka tarjosivat laidunkauden aikana niin riittävän ravinnon, että maidontuotanto kohosi kesäaikana huomattavan kor- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 239 keaksi. Kun karjaa lisättiin niin paljon kuin suinkin voitiin pitää hengissä talven yli vanhakantaisella nälkäruokinnalla, kyettiin nostamaan kesävoin tuotantoa mel- koisesti. Itäsuomalaisen maatilatalouden kannalta muodostui tärkeäksi se, että kaskeamista voitiin käyttää menestyksellä laitumen ja heinäntuotannon lisäämi- seen vielä senkin jälkeen, kun kaskiviljely alkoi menettää merkitystään viljan- tuotannossa. Tällä tavoin lisättiin karjakantaa ja vointuotantoa tarvitsemalta ryhtyä suurempiin uudistuksiin itse karjanhoidossa. Varsinaisten uudistusten aika koitti vasta 1860-luvulla. Säätyläiset kiinnittivät ennen 1840-lukua harvoin erikoista huomiota karjanhoi- toon. Vain lammastalous sai 1700-luvulla osakseen huomiota niin valtiovallan kuin säätyläistenkin taholta, lähinnä lampurilaitoksen (s. 328) aikana 1740-luvul- ta 1760-luvulle. Joitakin yksityisiä yrityksiä ulkomaisen parempituottoisen nauta- karjan tuomiseksi Suomeen kyllä tehtiin jo 1700-luvun puolella, mutta näillä oli vain vähän merkitystä. Muutamiin Etelä-Suomen kartanoihin tuotiin jo 1700- luvulla sekä hollantilaista että holsteinilaista karjaa, ja 1800-luvun vaihteessa kaskislaisella laivanvarustaja P. J. Bladhilla oli jo melkoinen hollantilaiskarja ti- lallaan Närpiössä.1 Yleisemmin ei kuitenkaan kiinnitetty huomiota nautakarjaan. Suomen talousseura ei toimintansa ensi vuosikymmeninä juuri puuttunut karja- talousasioihin. Suomen vanhimmassa maamiesseurassa Ilmajoella kyllä keskustel- tiin jo v. 1814 ulkolaisten siitoseläinten hankkimisesta.2 Puhe hollantilaiskarjasta viittaa siihen, että Bladhin ’’hollanderia” Närpiössä oli antanut sysäyksen kes- kustelun viriämiselle. Käytännön tuloksiin ei Ilmajoella kuitenkaan päästy, vaikka asia oli esillä usean vuoden ajan. V. 1828 perustettu Oulun läänin talousseura ei sekään toimintansa alkuaikoina kiinnittänyt huomiota karjatalouden kysymyk- siin. Karjatalouteen liittyi perinnäisen maatalouden aikana läheisesti niittyviljely, sillä karjanrehun hankinta oli olennaisesti sen varassa. Kiinnostus niittyviljelyn parantamiseen heräsi huomattavasti aikaisemmin kuin kiinnostus varsinaisiin kar- janhoitokysymyksiin, kuten niittyviljelyä koskevasta esityksestä ilmenee.3 Tällöin oli kuitenkin ensisijaisesti kysymys karjamäärän lisäämisestä lannantuotantoa sil- mälläpitäen, siis pulmasta, joka oli ajankohtainen koko perinnäisen maatalouden loppukauden ajan. Niittyviljelyn uudistamispyrkimykset eivät ennen 1800-luvun puoliväliä merkinneet pyrkimystä karjatalouden uudistamiseen. Samaa on sanottava myös vanhemmista yrityksistä vuoroviljelyn ja koppeli- viljelyn tuomiseksi Suomeen. Vaikka nimenomaan koppeliviljelyssä eli vilja-—hei- nä -vuorottelussa oli tärkeällä sijalla rehukasvien viljeleminen, katsottiin uudis- tuskysymyksiä puhtaasti kasvinviljelyn kannalta. Rehunviljelyn tarkoituksena oli ensi sijassa mahdollistaa suurempi lannantuotanto ja parempi lannoitus var- sinaisten karjantuotteiden tuotanto oli sivuseikka. Näin näyttää olleen asianlaita jo silloin, kun koppeliviljely alkoi levitä alkuperäisen kotipaikkansa Holsteinin ulkopuolelle ja sama näyttää toistuneen aluksi myös Suomessa.4 Vasta 1800- luvun puolivälin jälkeen yhdistettiin koppeliviljelyn rehuntuotanto ja karjatalou- den parantamispyrkimykset. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 240 On varsin vaikea sanoa, mistä johtavien maatalousmiesten kiinnostus nauta- karjatalouden kehittämiseen on saanut alkunsa. Tosin pyrkimystä karjantuotan- non lisäämiseen esiintyi jo 1700-luvulla Keski-Euroopassa ja Tanskassa. Tanskas- sa on havaittavissa jo vuosisadan vaihteessa vilkasta uudistustoimintaa.5 Maa- han tuotiin ulkolaista karjaa ja maitotaloutta kehitettiin. Ruotsiin karjatalous- harrastus näyttää levinneen 1800-luvun alkuvuosikymmeninä. Eräänä tärkeänä tekijänä tuntuu olleen Suomen ero Ruotsista. Tukholmalaiset olivat 1700-luvulla syöneet enimmäkseen suomalaista voita, jota tuotiin pääasiassa Pohjanmaalta. Suomen jouduttua Venäjän yhteyteen Tukholma oli siis suurelta osalta ulkomaan- tuonnin varassa ja tämä herätti luonnollisesti pyrkimyksen kehittää kotimaista vointuotantoa. 6 Ilmeisesti ne säätyläisviljelijät, jotka yleensä olivat selvillä alan kehityksestä Ruotsissa, saivat herätteitä sieltä käsin. Luultavaa kuitenkin on, että kotimaan taloudellisen tilanteen kehitys on ollut vielä voimakkaampana virikkeenä. Pieta- riin suuntautuneen voinviennin voimakas kasvu ja edullinen hintakehitys eivät ole voineet jäädä huomaamatta, vaikka pääosa Pietariin viedystä voista tulikin ilmeisesti Itä-Suomen talonpoikaistiloilta kaukaa herraskartanoista. Karjantuotan- non kehittäminen oli tullut ajankohtaiseksi. Karjanhoidon kehittämiseen lähdettiin kahta tietä. Toisaalta korostettiin pa- remman ruokinnan merkitystä, toisaalta pyrittiin karjanjalostustyöhön. Ensimmäi- sessä yleisessä maanviljelyskokouksessa Turussa 1847 keskusteltiin vilkkaasti sekä ruokinta- että jalostuskysymyksestä ja nämä karjatalousongelmat kuuluivat sitten sekä yleisten että paikallisten maanviljelyskokousten vakio-ohjelmaan 1850- ja 1860-luvuilla. Ruokinnan suhteen valitettiin 1840- ja 1850-luvuilla yleisesti liian niukkaa ’’nälkäruokintaa”, mutta 1860-luvulla nämä valitukset alkavat loppua. Turun kokouksessa v. 1847 todettiin maassa yleisesti pidettävän karjaa rehuvarojen riit- tävyyteen nähden kaksinkertainen määrä.7 Kokouksessa pyrittiin määrittelemään karjan ja rehun tarve tilaa kohti vielä vanhasta lannantuotannon tavoitteesta lähtien. Toisaalta kiinnitettiin jo huomiota maidontuotantoon. Esitetyt tuotanto- luvut olivat kuitenkin varsin alhaisia. Talvella hyvin ruokitusta suomalaisesta lehmästä katsottiin saatavan keskimäärin vain n. 300 kannua eli 780 1. maitoa vuodessa. Parhaat kokouksessa esiintuodut tuotantoluvut olivat n. 550 kannua eli n. 1430 litraa vuodessa. Kuvaavana esimerkkinä perinnäisestä asennoitumi- sesta karjatalouteen oli vapaaherra Ramsayn vastaus, kun häneltä tiedusteltiin Björkbodan kartanon karjan tuottoa. Ramsay joutui toteamaan, ettei hän tiedä mitään kartanonsa karjanhoidosta, koska rouva hoiti kokonaan karjapuolen. Vuoden 1847 kokous näyttää kuitenkin antaneen hänelle herätteen karjatalouden harrastamiseen, sillä v;n 1850 kokouksessa hän saattoi esittää tarkan selostuksen Björkbodan karjan hoidosta ja tuotosta. Tuotosluvut alkavat Turun ensimmäisen kokouksen ajoista. 8 Suunnilleen samalla tavalla lienee käynyt monessa muus- sakin kartanossa. Karjatalouden ohjat siirtyivät isännän käteen ja työ karjantuo- tannon lisäämiseksi lähti käyntiin. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 241 Jo ensimmäisessä maanviljelyskokouksessa 1847 tuli korostetusti esille kunnol- lisen ruokinnan merkitys karjan tuotoksen lisääjänä. Sama toistuu kaikissa 1850- ja 1860-luvun maanviljelyskokouksissa, niin yleisissä kuin paikallisissakin. Niinpä Kemiön VVestankärrin kartanon isäntä luutnantti Silfversvan saattoi kertoa toi- sessa yleisessä maanviljelyskokouksessa 1850, että hänen ottaessaan kartanon haltuunsa siellä oli 37 vanhaan tapaan huonosti ruokittua lypsylehmää, jotka antoivat vähemmän maitoa kuin siellä nyt olevat 16 hyvin ruokittua lehmää.9 Samoin Nurmijärven Numlahden kartanon omistaja apteekkari Carger ker- toi muutamia vuosia myöhemmässä Hämeen—Uudenmaan maanviljelysseuran kokouksessa Numlahden karjan tuotoksen kasvaneen tuntuvasti sen jälkeen, kun karjan lukumäärä oli vähennetty puoleen ja sitä ruvettu ruokkimaan kunnolla. 10 Carger, joka näyttää ruokkineen karjaansa erikoisen hyvin, pääsi suomalaisellakin karjalla varsin korkeisiin tuotoksiin. Paras vuosituotos, jonka hän oli v:teen 1857 mennessä saanut, oli 1667 kannua eli 3334 litraa maitoa. Tulokseen oli ruokinnan ohella jalostustyölläkin osansa; lehmä oli kolmannessa ja neljännessä polvessa suoritetun valinnan tulos. Carger itse katsoi korkean tuotoksen olleen ensi sijassa tehokkaan ruokinnan ansiota. Lisäksi hyvä ruokinta osoittautui kannattavaksi, Cargerin laskelmien mukaan lehmän ruokintakulut olivat vain puolet maitotuo- toksen arvosta. Vaikka maanviljelyskokouksissa esitetyt tulokset olivatkin parhaiden karjankas- vattajien saavutuksia, osoittavat ne —ja käydyt keskustelut yleensäkin - että säätyläismaanviljelijöiden piirissä oli alettu kiinnittää vakavaa huomiota karjan ruokintaan. Monissa kartanoissa näyttää vähennetyn karjaa ja parannetun ruokintaa. Maidon ja voin tuotanto lisääntyi. Kartanoiden oma kulutus lienee kuitenkin ollut niin korkea, että voinmyynnin lisäys näyttää jääneen suhteellisen vaatimattomaksi. Pyrkimys suurempaan maidontuotantoon johti myös karjanjalostusyrityksiin. Karjakannan paranemista yritettiin saada aikaan tuottamalla ulkolaisia siitos- eläimiä ja risteyttämällä ulkolaista karjaa kotimaisen maatiaiskarjan kanssa. Tosin rotujen välistä risteytystä suosiva jalostussuunta oli jo ennen 1800-luvun puoli- väliä Länsi-Euroopassa vanhentunut, mutta meillä näyttävät vain harvat karjan- jalostuksen harrastajat olleen siitä selvillä.11 Suomessa tämä puhtaita rotuja suo- siva ns. konstansiteoria, jonka mukaan rotuominaisuudet olivat pysyviä, ei tullut koskaan paljoa vaikuttamaan, sillä se sai 1850-luvulla ulkomaillakin väistyä ns. individuaalipotenssiteorian tieltä, jonka mukaan perinnölliset ominaisuudet olivat yksilöllisiä eikä rodulla ollut sanottavaa merkitystä. Saapuessaan Suomeen 1860- luvulla tämä teoria lisäsi intoa risteytykseen ja aina 1880-luvulle asti karjanjalos- tustoiminta oli jokseenkin kokonaan ristisiitosta. 1840- ja 1850-luvuilla näyttää jo- kunen karjanomistaja koettaneen maatiaiskarjan puhdaslinjaista jalostamista ja vuosisadan puolivälissä kokeiltiin risteyttämisen rinnalla myös puhtaita ulkomai- sia rotuja, mutta nämä yritykset jäivät jotakuinkin merkityksettömiksi. Karjanjalostusyrityksissä näyttää ayrshirerotu olleen jo 1840-luvultaalkaen tär- keässä asemassa. Tämän rodun eläimiä tuotiin maahan ilmeisesti ensimmäisen 16 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 242 kerran v. 1847. 1850-luvulla tuonti oli pysähdyksissä Brittein saarilla raivonneen karjaruton tähden, mutta alkoi uudestaan v. 1862. 1870-luvulla tuotiin ayrshire- eläimiä myös Ruotsista. Myös monia muita karjarotuja tuotettiin: Brittein saarilta jersey- ja pembroke-karjaa, Alankomaista ja Saksasta Hollannin, Holsteinin, an- gel-, algau- ja voigtlandt-karjaa, Tanskasta sikäläistä punakirjavaa karjaa, Ruot- sista ayrshiren lisäksi ainakin strömsholm-karjaa ja Venäjältä holmgorodi-kar- jaa.l2 Toistakymmentä ulkolaista karjarotua risteytettiin suomalaisen maatiais- karjan kanssa. Eniten risteyttämistä tapahtui ayrshire-rodun kanssa. Valtio tuli mukaan karjanjalostustoimintaan 1840-luvun puolivälistä alkaen myöntämällä määrärahan ulkolaisen siitoskarjan ostamiseen. Tällä ensimmäisellä määrärahalla tuotettiin maahan vv. 1847—50 yhteensä 125 eläintä, joista 121 saatiin elävinä perille.13 Eläimistä oli 71 ayrshire-, 9 pembroke- ja 45 voigtlandtro- tuista. Ne sijoitettiin pääasiassa yksityisten karjanhoitoa harrastavien karjanhoi- tajien hoitoon, mutta myös Mustialan maanviljelyskoululle. Eläimet sijoitettiin Etelä-Suomeen, Uudenmaan, Hämeen, Varsinais-Suomen, Ala-Satakunnan ja Viipurin ympäristön kartanoihin. Muutama eläin vietiin niinkin kauas kuin Pa- rikkalan Koitsanlahden hoviin. Eläinten tuonnin jatkuessa seuraavina vuosi- kymmeninä valtion siitoseläimiä pyrittiin sijoittamaan ympäri maata aina Oulun lääniämyöten. Risteytystoiminta saavutti varsinkin 1860-luvulta lähtien laajat mittasuhteet. Kun vuosisadan lopulla lähdettiin puhtaan maatiaiskarjan jalostamisen linjalle, havaittiin että puhdasta maatiaiskarjaa oli jäljellä vain syrjäseuduilla. 14 Risteyttä- mällä oli suuressa määrin onnistuttu muuttamaan karjan laatua. Tulokset eivät kuitenkaan näytä vastanneen odotuksia. Aluksi oli vastuksia nautatuberkuloosin tähden. Pembroke-rotu sortui kokonaan tuberkuloosiin ja ulkolaisia eläimiä syy- tettiin taudin tuomisesta Suomeen.15 Myöhemmin kun tästä vitsauksesta oli alettu päästä voitolle, alkoivat varsinai- set risteytyksen varjopuolet näkyä: sekarotuiset eläimet olivat laadultaan perin epätasaisia. Vuosisadan lopulla hylättiinkin risteyttäminen ja maatiaiskarjan jalostajat syyttivät risteyttäjiä karjan ’’sotkemisesta”. Missä määrin risteyttämisellä oli saatu aikaan maidontuotannon kohoamista, on vaikea sanoa. Maidontuotanto kohosi ’’risteyttämiskaudella” ilmeisesti tuntuvasti, mutta kun samanaikaisesti ylei- sesti siirryttiin uuteen ja parempaan ruokintaan, on karjanjalostuksen vaikutusta tuotantoon erittäin vaikea selvittää. Eräät tiedot viittaavat kuitenkin siihen, että sekarotuisista lehmistä saatiin parempia tuotoksia kuin maatiaislehmistä. Eri asia sitten oli, miten maidontuotanto suhtautui rehunkulutukseen. Puhdasrotuisten ul- kolaisten eläinten rehunkulutusta pidettiin kovin suurena ja erimielisyyttä esiintyi siitä, oliko ulkolaisten eläinten tuotos rehunkulutukseen nähden sen parempi kuin suomalaisen maatiaiskarjan. Maatiaiskanan keskimääräinen vuosituotos kunnollisesti ruokituissa karjoissa näyttää 1860- ja 1870-luvuilla olleen n. 400 kannua eli runsaat 1000 litraa maitoa. Mustialan maanviljelyskoulussa oli suomalaisen karjan viiden vuoden keskituotos lehmää kohti 403 kannua (1048 1.) maitoa. Korkein vuosituotanto https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 243 oli 662 kannua (1721 1.) vuodessa. Kun Helsingin pitäjän Botbyn (Puotilan) kartanossa koko maatiaiskarjan keskituotto oli v. 600 kannua (1560 1.) vuodessa, edusti se ilmeisesti aivan huipputason maatiaiskarjaa. 16 Sekarotuisesta karjasta on niukemmin tietoja. Mustialassa sekarotuisen karjan keskituotto oli 509 kannua (1324 1.), siis n. 100 kannua eli 260 1. korkeampi kuin saman karjakartanon maatiaiskarjan. Uudenmaan kartanoista on tietoja 1870-luvulta, että suomalaisen ja ayrshirekarjan risteytyksestä on saatu yli 700 kannun (1820 1.) vuosituotoksia. Sekarotuisen karjan tuottavuuden arviointia vaikeuttaa myös se, että yritettiin myös sekarotuisten edelleen risteyttämistä puh- dasrotusten ulkolaisten eläinten kanssa. Tällaisissa risteytyksissä näyttää päästyn huomattavasti suurempiin tuotoksiin kuin risteytyksissä suomalaisen maatiaiskar- jan kanssa. Uudellamaalla mainitaan 1870-luvulla ’’kartanorotu”, joka lienee jo- tain vanhempaa risteytystä. Sen ja ayrshiren risteytyksestä saatiin aina 1000 kan- nun (26001.) vuosituotoksia. 17 Suurin maidontuotos oli luonnollisesti puhdasrotuisella ulkolaisella karjalla. Keskituotokset näidenkin kohdalla jäivät 550—600 kannuun (1430—1560 1.), mutta suhteellisesti paljon näyttää saavutetun yli 1000 kannun (2600 1.) tuloksia. Hyvän ayrshire-lehmän vuosituotantona tuntuu pidetyn 1200 kannua (3120 1.) maitoa. Uudenmaan läänin kuvernööri ilmoittaa viisivuotiskertomuksessaan 1872—75 läänin parhaiden puhdasrotuisten ayrshirelehmien vuosituotoksi 1700 kannua (3280 1.) maitoa. Muiden kuin ayrshirerotuisten eläinten kohdalla ei ole löytynyt mainintoja 1200 kannua (3120 1.) suuremmista vuosituotoksista.18 Koko karjakannan keskimääräisestä tuotosta on arvioita vasta 1870-luvun loppupuolelta, jolloin kunnallislautakunnat pantiin arvioimaan kunnan alueella maidon vuotuinen keskituotos lehmää kohti. 19 Tulokset olivat niin kirjavia, ettei niistä katsottu voitavan tehdä koko maata käsittävää tilastollista yhteenvetoa. Voidaan kuitenkin todeta, että lehmän vuosituotos arvioitiin yleisesti 300—400 kannun (780—1040 1.) välille. Joissakin rintamaapitäjissä Etelä-Suomessa, joissa ilmeisesti on ollut myös ulkolaista rotukarjaa, keskimääräinen tuotos arvioitiin jopa 600 kannuksi (1560 1.) vuodessa, mutta toisaalta oli myös sellaisia pitäjiä, joissa vuosituotos jäi 200 kannuun (520 1.), jopa sen allekin. Maan eri osien välillä ei ole havaittavissa mitään oleellisia eroja, vaan keskituotos näyttää kaik- kialla olleen 300—400 kannun (780—1040 1.) välillä. Vuosisadan puoliväliin verrattuna tämä merkitsi tuotannon tuntuvaa nousua. Karjan tuotteiden kasvava menekki ja nousevat hinnat Suurempi tuotanto teki mahdolliseksi kasvavan voinviennin. Viennin kasvu oli kuitenkin epätasaista, kuten taulukoista 35 ja 36 ilmenee. Voin vienti kasvoi tavattoman nopeasti 1860-luvulla pysähtyäkseen sitten 1870-luvun alussa paikoil- leen puoleksitoista vuosikymmeneksi. Viennin kasvu ei kulkenut rinnan tuotannon kasvun kanssa. Lisääntyminen 1860-luvulla oli niin tavattoman nopeaa, että tuotanto ei voinut mitenkään nousta samassa tahdissa. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 244 TAULUKKO 35 TABLE 35. Suomen voinvienti vv. 1861— 1880. Finland’s butter export, 1861—1880. Tuhatta kg Thousands of kilograms. Vuosi Venäjä Ruotsi Saksa Kokonaisvienti Years Russia Sweden Germany Total exports Laskettu Kauppa- Calculated tilasto Trade statistics 1861 1091 998 30 2 119 1548 1862 1476 875 30 2 381 1486 1863 1633 852 17 2 502 1741 1864 1367 1053 282 2 702 1910 1865 1538 918 346 2 802 2 301 1866 .. 985 196 .. 2 030 1867 .. 826 93 .. 3 120 1868 .. 1484 273 .. 5 162 1869 2 730 1342 1195 5 267 4 948 1870 1572 1834 1300 4 706 4 843 1871 .. 1680 1958 .. 4 826 1872 . . 1 365 1 372 . . 4 144 1873 .. 1248 1230 .. 4 765 1874 2 832 1472 935 5 239 5 160 1875 2 93i 1174 737 4 847 4 804 1876 .. 1946 1174 .. 5 484 1877 .. 2 028 860 .. 4 367 1878 .. 1438 873 .. 4 779 1879 .. 1920 1046 .. 6 277 1880 2 742 2 965 1290 6 997 6 544 Vv. 1814—1860 kts. taulukko 33. 1814— 1860, see table 33. Lähteet; SVT I: I—4. K. Manuelin, Finlands smörexport. Grotenfelt, Bidrag tili kännedom af mjölkhushällningens utveckling in Finland. Vienti Ruotsiin ruotsalaisesta tuontitilastosta Mannelinin mukaan. Vienti Saksaan Grotenfeltin Lyypekin kauppakamarin vuosikertomuksista keräämien tietojen mukaan. Osa Lyypekkiin suuntautunutta vientiä kulki Pietarin kautta ja sisältyy myös vientiin Venäjälle. Vienti Venäjälle suomalaisen kauppatilaston mukaan. Laskettu kokonais- vienti = kolmen ensimmäisen sarakkeen yhteissumma. Voinvienti lisääntyi siis 1850-luvun jälkipuoliskolta 1870-luvun alkupuoliskolle n. 2.8-kertaiseksi. Maidon kokonaistuotanto ei kasvanut läheskään samassa mää- rin. Sen kasvu on arvioitava jonnekin 1.7-—2.4-kertaisen välille. Karjamäärän li- säys kyseisenä aikana oli selvästi alle 20 %, ja tuotannon nousu lehmää kohti on arvioitavissa 1.5—2.0-kertaiseksi. Lisäksi muiden maitotuotteiden, juuston ja kulutusmaidon, vienti lisääntyi huomattavasti, joskin kysymys on vientivoin val- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 245 mistukseen käytettyihin maitomääriin verrattuna vaatimattomista maitoeristä. Juustonvalmistukseen käytetty ja kulutusmaitona Pietariin viety maito olisi voiksi valmistettuna lisännyt vientivoin määrää vain muutamilla prosenteilla. 20 TAULUKKO 36. TABLE 36. Keskimääräinen voinvienti Suomesta vv. 1861— 1880. Finlands average butter exports, 1861— 1880. 1. Kokonasvienti. - Total exports. Kausi Vuosittainen keskimäärä, tuhatta kg.— Period Annual averages, thousands of kilograms. 1861—1865 2 501 1866—1870 4 021 1871—1875 4 740 1876—1880 5 490 2. Voinvienti väestöön verrattuna. Butter exports compared to population. Vuosittainen keskimäärä maaseutuväestön henkeä kohti, kg Annual averages, kg per capita rural population. 1861—1865 1866—1870 1871—1875 1876—1880 1.39 2.32 2.53 2.74 Vv. 1814—1860 kts. taulukko 34. 1814—1860, see table 34. Lähteet: Vientimäärät taulukosta 35. Väkiluku: 1: O. Kilpi, Suomen ammatissatoimiva väestö vuosina 1815—1875. SVT II: 4. Voinviennin lisäyksen on täten ainakin 1860-luvulla täytynyt tapahtua melkoi- selta osaltaan kotimaisen maidon ja voin kulutuksen kustannuksella. Parhaalla voinvientialueella Pohjois-Savossa ilmestynyt kuopiolainen Tapio-lehti ihmettelee- kin v. 1862 tätä asiantilaa.21 Karjan tuotteita myydään ja saadulla rahalla ostetaan jauhoja. Miksi ei itse syödä voita ja lihaa? Vastausta etsiessään kirjoittaja pää- tyy siihen, että viljaa arvostetaan ravintona liikaa karjan tuotteisiin nähden. Kun juuri v. 1862 alkoi pitkällinen katovuosien sarja ja puute viljasta, vähennettiin voin omaa kulutusta myynnin hyväksi, jotta saataisiin rahaa viljan ostoon. Tämä on aivan ilmeistä etenkin suurina nälkävuosina 1867—68. Vaikka vientitilasto ei olekaan näiltä vuosilta aivan täydellinen, on todennäköistä, että voinvienti lisääntyi vv. 1866—68 kahdella kolmanneksella n. 3 milj. kg;sta n. 5 milj. kg:aan. Kun tämä lisäys tapahtui siitä huolimatta, että voin ja viljan hintasuhde oli voita myyvälle ja viljaa ostavalle talonpojalle erittäin epäedullinen, oli talonpoika kaikesta päättäen valmis vähentämään voinkulutustaan hyvinkin paljon saadakseen viljaa. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 246 Voinviennin kehitys 1870-luvulla on omiaan vahvistamaan tätä käsitystä. Vienti ei sanottavasti lisääntynyt koko vuosikymmenen aikana. Se, että viennin keskiarvo 1870-luvun alkupuolella oli huomattavasti korkeampi kuin vv. 1866— 70, johtuu etupäässä viisivuotiskauden alun (vv. 1866—67) pienemmästä vien- nistä, joka lisäksi näyttää tulleen tilastoihin todellistakin pienempänä. 1860-luvun loppuvuosien jälkeen ei voinviennissä tapahtunut mitään oleellista lisääntymistä. Sen sijaan maidontuotannon kasvu jatkui 1870-luvulla, vieläpä selvästi 1860- lukua voimakkaampana, sillä nyt oli mahdollista antaa karjalle viljaa aivan toi- sella tavalla kuin 1860-luvun viljanpuutteen vuosina. Voinviennin pysähdystila on selitettävissä vain kotimaisen kulutuksen elpymisellä. 1870-luvun taloudellises- ti hyvä aika toi lisääntyviä määriä voita suomalaisten ruokapöytiin. Voin hintakehitys tuntuu tässä prosessissa näytelleen toissijaista osaa. 1860- luvun alussa kyllä hinnalla näyttää olleen vaikutusta, sillä voin verohinnoista päätellen hintataso näyttää olleen 1850-luvun lopulla ja 1860-luvun alussa ver- raten korkealla. Vuosikymmenen puolivälistä lähtien hintataso oli selvästi lasku- suunnassa ja pohjanoteeraus saavutettiin nälkävuosina 1867. Seuraavana vuonna 1868, jolloin voinviennin kasvu oli suurin, hintataso nousi vain vähän edellisen vuoden pohjahinnasta. Heimer Björkqvistin mukaan voin hintakehitys 1865—70 oli seuraava: TAULUKKO 37 TABLE 37. Voin vientihintaindeksejä vv. 1865—- 1870. Export price index of butter, 1865—1870. Verohintaindeksi Vientihintaindeksit Export price index 1878—85 = 100 Vuosi Year Tax price index 1869—71 = 100 Viipuri Tukholma Hampuri - Stockholm Hampurg 1865 107 89 84 94 96 101 106 94 87 90 93 96 1866 98 89 90 103 97 92 1867 89 911868 1869 96 1870 94 Lähde: H. Björkqvist, Guldmyntfotens införande i Finland ären 1877—1878. Luvut osoittavat, että voinvienti lisääntyi runsaimmin juuri niinä vuosina, jolloin hintataso oli alimmillaan. Myöskään 1870-luvulla hintakehitys ei näytä kovin suuria vaikuttaneen voin- viennin määrälliseen kehitykseen. Vientimäärien ja hintatason välistä yhteyttä valaisee seuraava taulukko, jossa on rinnan vientimäärä ja Viipurin vientihinta- indeksi : https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 247 TAULUKKO 38 TABLE 38. Voin vientimäärät ja vientihintataso 1870-luvulla. Volume and export price index of butter in the 1870’s. Vuosi Year Vientimäärä, tuhatta kg - Viipurin vientihintaindeksi —- Volume of exports, Viipuri's export price index thousand t of kilograms 1878—85 = 100 1871 4 826 98 1872 4 144 98 1873 4 765 105 1874 5 160 117 1875 4 804 115 1876 5 484 122 1877 4 367 114 1878 4 779 92 1879 6 277 77 1880 6 544 109 Lähde: H. Björkqvist, Guldmyntfotens införande i Finlands ären 1877—1878. Vain vuosikymmenen puolivälissä on havaittavissa yhtäläisyyttä vientimäärien ja hintatason kehityksen välillä. Vuosikymmenen lopulla hintataso ja vientimäärät alkavat kulkea eri suuntiin. Tilanne on lievemmässä muodossa sama kuin 1860- luvun loppupuolella. Kumpanakin ajankohtana suhdannekehitys viennissä oli epäedullinen. Voin tuotannon suhdannejoustavuus oli vähäinen, sillä vaihtelu karjamäärissä riippui ensi sijassa rehunsaannista. Kun huonot suhdanteet maatila- talouden muiden myytituotteiden kohdalla pakottivat maanviljelijän etsimään tulolähteitä toisaalta, supistettiin voin kotikulutusta myynnin hyväksi. Huonot suhdanteet lienevät samanaikaisesti supistaneet myös kotimaista ostovoin kulu- tusta, joten voita liikeni huonoina aikoina enemmän vientiin kuin hyvinä vuosina. Vaikka voin tuotannon suhdannejoustavuus oli vähäinen, oli voin kotimainen kulutus suhdanneherkkää. Epäedullinen vientihintakehitys ei täten huonojen suh- danteiden aikana vähentänyt voinvientiä, vaan vienti tapahtui kotimaisen kulu- tuksen kustannuksella. Maatilataloudessa tämä merkitsi sitä, että voin myynnillä ja siis karjataloudella oli huonoina vuosina vielä suurempi merkitys kuin hy- vinä vuosina. Kokonaisuudessaankin karjatalouden merkitys oli 1870-luvulla kokonaan toista luokkaa kuin vuosisadan puolivälissä. Voinvienti ja voista saatavat tulot olivat kasvaneet voimakkaasti. Viennin volyymi oli 1870-luvulla lähes kolminkertainen 1850-lukuunverrattuna ja hintatasokin korkeampi. Voinvalmistus alkoi 1800-luvun puolivälin jälkeen myös teknisesti parantua. Meijerivoin valmistus alkoi Suomessa 1850-luvun loppupuolella, tiettävästi en- siksi Mustialan maanviljelyskoulun entisen johtajan Seb. Gribenbergin hoitamas- sa Tervun hovissa Kurkijoella. 22 Voinvalmistuksessa käytettiin ns. Holsteinin me- todia, jota sitten tanskalaissyntyinen lääninagronomi Carl Hornbostel innokkaasti https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 248 Itä-Suomessa levitti. Meijeritoiminta levisikin aluksi Viipurin läänin eteläosan suuriin kartanoihin. 1860-luvulla meijeritoimintaa alettiin harjoittaa myös muual- la Etelä-Suomen kartanoissa. Meijerit olivat usein niin pieniä ja vaatimattomia, ettei ole aina helppo erottaa meijeritoimintaa voin kotivalmistuksesta. Meijeri- toiminnaksi näkyy 1800-luvun loppupuolella katsotun kaikki uusia rationaalisia menetelmiä käyttänyt voinvalmistus. Pienikin maitohuone oli meijeri, jos siellä oli uudenaikaiset välineet. Vasta separaattorin keksiminen 1870-luvun lopulla teki mahdolliseksi voinvalmistuksen teollisessa mittakaavassa. Separaattori saapui Suomeen 1880-luvulla. Sitä ennen oli ehditty kokeilla useillakin voinvalmistus- tavoilla, joista tärkeimmät olivat ns. Gussanderin metodi ja Schvvartzin jäävesi- metodi, jotka lienevät levinneet, tosin vain vähäisessä määrin, suuremmille ta- lonpoikaistiloillekin. Meijeritoiminta toi myös mukanaan uuden maitotaloustuotteen, sveitsinjuuston. V. 1865 perusti tilanomistaja Alexander von Daehn Sippolan kartanoon saman- nimisessä pitäjässä juustomeijerin, jonne hän hankki sveitsiläisen juustomestarin Rudolf Klossnerin.23 1860-luvulla juustomeijereitä perustettiin lukuisiin Etelä- Suomen kartanoihin. Sveitsinjuuston valmistusta johtivat sveitsiläiset juustomes- tarit, joiden onnistui säilyttää monopoliasema tällä alalla aina 1910-luvulle saak- ka.24 Sveitsinjuustoa pidettiin pitkän aikaa ylellisyystuotteena ja se markkinoitiin suureksi osaksi Pietariin. Vientimäärät olivat pieniä, 1860-luvun alkupuolella 1000—5000 kg vuodessa. Nälkävuosien aikana juustoa valmistaneissa kartanoissa- kin supistettiin maidonkulutusta niin, että juuston valmistus ja vientimäärät saatiin voimakkaasti kohoamaan. V. 1867 vietiin maasta 17221 kg ja v. 1868 22 686 kg juustoa. Vientimäärien pienen alenemisen jälkeen päästiin tälle tasolle jälleen 1870-luvun alkupuolella. Suurempi juuston vientimäärien nousu alkoi vuosikymmenen lopulla. Juuston vienti oli kuitenkin mitättömän pientä verrattuna voinvientiin, alle 0.5 % sen määrästä. Maidon myynti jalostamattomana oli aikaisemmin ollut vähäistä. Kaupungeis- sakin lehmien pito oli yleistä eikä maidontarvetta juuri esiintynyt. Piimää, luulta- vasti etupäässä kirnupiimää, tuotiin kaupunkeihin vähäisessä määrin. Varsinaista maidonvientiä lienee 1800-luvun alkupuolella ollut vain Karjalan kannakselta Pietariin. Helsingin kasvu teki sen vähitellen myös maidon kulutuskeskukseksi, jonne ympäristön maalaistaloista ruvettiin kuljettamaan maitoa. Helsingin ympä- ristössä näyttää 1870-luvulla paikoin kokonaan luovutun myyntivoin valmistuk- sesta ja viedyn kaikki liikenevä maito Helsinkiin.25 Maidonvienti Pietariin kasvoi myös voimakkaasti 1870-luvulla, kun rautatieyhteyden avaaminen teki mahdolli- seksi maidonkuljetuksen Uuttamaata ja Hämettä myöten. 1870-luvun jälkipuo- liskolla vuotuinen maidonvienti Pietariin ylitti jo 1 milj. litran rajan. Voihin verrattuna maidon vienti oli kuitenkin pientä, sillä sen arvo oli 1870-luvulla vain vajaat 5 % voinviennin arvosta. Muiden karjataloustuotteiden vienti jäi entistä enemmän voinviennin varjoon. 1800-luvun alkupuolella niiden elävä karja mukaan luettuna vienti lähen- teli ajoittain puolta koko karjataloustuotteiden viennistä, jopa 1820-luvun alun https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 249 voinviennin lamakautena ylittäen sen. Kun vienti rupesi kääntymään Venäjälle päin ja tiedot maarajan ja Laatokan yli kulkeneesta viennistä puuttuvat, on vientikehitystä 1830-luvulta aina 1860-luvulle saakka mahdotonta seurata. Kun riittävän tarkkoja tietoja 1860-luvulta lähtien jälleen on saatavissa, on muiden karjataloustuotteiden osuus voihin verrattuna selvästi laskenut, ja se oli vain n. 25 % voinviennin arvosta. 26 Samalla muiden karjantuotteiden kuin maitotaloustuotteiden viennin rakentees- sa tapahtui suuria muutoksia. Lihan ja elävän karjan vienti kasvoi. Sen sijaan tali, joka 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella oli ollut voin jälkeen karja- talouden tärkein vientituote, menetti kokonaan asemansa vientitavarana. Talin viennissä näyttää laskeva suunta alkaneen jo ennen 1800-luvun puoli- väliä. Kun talin vienti vv. 1816—25 oli ollut keskimäärin 179 000 kg vuodessa, oli se vv. 1856—60 enää 45 000 kg. 27 1860-luvun katovuosina talin vienti nousi lyhytaikaisesti huomattavasti, joskin tali vietiin pääasiassa jalosteiden, talikyntti- löiden muodossa. Talia ja talikynttilöitä vietiin vv. 1866—70 vuosittain keskimää- rin 89 000 kg, mistä raakatalin osuus oli vain 9 000 kg. Kynttilöistä saattoi osa olla ulkomaisesta talista valmistettuja, sillä raakatalin tuonti oli jo tähän aikaan vientiä suurempi. Talinviennin lopullinen romahdus tapahtui 1870-luvulla, jolloin se putosi kynttilöiden vientikin huomioon ottaen keskimäärin 3 700 kg:aan vuo- dessa. Elävien eläimien vienti peri talinviennin paikan. Eläimien vientiä Ruotsiin oli aina vaikeuttanut merikuljetus ja talonpoikaisalusten pieni koko. Tukholmaan vietiin mieluummin lihaa kuin eläviä eläimiä. Vienti Pietariin oli helpompaa, kun se tapahtui maitse. Koska maaviennistä puuttuvat luotettavat tiedot ennen 1860-lukua, ei viennin kehitystä ole mahdollista seurata. Kun tiedot alkavat, voidaan todeta karjanviennin olleen arvoltaan n. 20 % voinviennistä. 1870-luvulla vietiin maasta vuosittain n. 1 600 hevosta, 20 000 nautaa, 15 000 sikaa ja 1 900 lammasta. Lihan vienti kasvoi 1860-luvulta lähtien huomattavasti. Vuosittainen keski- vienti oli viisivuotiskausittain : 28 1860—65 1866—70 1870—75 1876—80 435 000 kg 451 000 kg 621 000 kg 951 000 kg Arvoltaan lihan vienti jäi huomattavasti jälkeen elävän karjan viennistä. Vielä 1870-luvunlopulla se oli vain n. 35 % karjan viennin arvosta. Aika 1800-luvun puolivälistä 1870-luvulle merkitsi karjatalouden tuotannon voimakasta kasvua. Kotimaisen tuotannon kasvusta on vaikea esittää mitään arviota. Eräs arvio vuodesta 1860 alkaen on esitetty kansantaloudellisen kasvu- tutkimuksen yhteydessä. Tämän Pentti Viidan tekemän tutkimuksen mukaan voin tuotanto oli vv. 1861—65 keskimäärin 9.5 milj. kg vuodessa ja vv. 1876—80 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 250 16.8 kg vuodessa.29 Kun myös maidonkulutuksen kasvu on arvioitu yli 70 %:ksi, päädytään lukuihin, jotka ylittävät karjantuotannon tekniset kehitysmahdolli- suudet. Näin suuri tuotannon lisäys on voinut tapahtua vain kaikkein edis- tyneimmilla karjatalousalueilla joita useimmat olevat tiedot koskevat mutta eikoko maassa. Karjataloustuotteiden vientiluvut antavat ilmeisen virheellisen kuvan karjan- tuotannon kasvusta 1850-luvulta 1880-luvulle. Vienti lisääntyi 1860-luvulla suu- ressa määrin kotimaisen kulutuksen, nimenomaan maatalousväestön oman kulu- tuksen kustannuksella. Maatalousväestön kulutuksen supistaminen oli niin huo- mattavaa, että kuten jo on mainittu asiaa pohdittiin sanomalehdistössäkin.30 Voinviennin kasvun heikkeneminen hyvien suhdanteiden aikana 1870-luvun al- kuvuosina, jolloin maidontuotannon kasvamiselle oli paremmat edellytykset kuin edellisen vuosikymmenen vaikeina vuosina, on selitettävissä vain maalaisväestön oman voinkulutuksen elpymisellä. 1870-luvun loppupuolen viennin äkillistä no- peaa kasvua taas on vaikea selittää muuten kuin maatalousväestön oman kulu- tuksen vähenemisen avulla tapahtuneeksi, sillä näin äkilliselle maidontuotannon lisäykselle ei voinut olla edellytyksiä. Maatalousväestön voinkulutuksen vaihtelua niin ilmeisiä kuin ne olivatkin ei ole mahdollista määrällisesti edes osa- puilleen arvioida. Karjataloustuotannon lisäykseen olennaisesti vaikuttanutta ruokinnan para- nemisen kehitystä kyetään myös varsin vaillinaisesti seuraamaan. Säätyläismaan- viljelijöiden piirissä muutos alkoi 1830-luvulla, mutta vasta 1850-luvulla karjan riittävä ruokinta näyttää olleen yleistä säätyläisten suurtiloilla. Tähän aikaan valistuneimmat talonpojat alkoivat seurata säätyläisten esimerkkiä, mutta vasta 1880- ja 1890-luvuilla karjan kunnollinen ruokinta näyttää yleistyneen talon- poikaistiloillakin. Torppariväestö oli selvästi jäljessä talonpojista tässä kehityk- sessä. 1860-luvun huonot satovuodet ilmeisestikin hidastivat ruokinnan kehitystä, ja vasta 1870-luku, lähinnä siitäkin sen loppupuoli, oli voimakkaan kehityksen aikaa. Kun 1860-luvun nälkävuodet horjuttivat pahasti perinnäistä luottamusta viljanviljelyyn, pyrkimys parempaan karjanhoitoon tuli yleiseksi. Tiedot uudis- tuksen käytännöllisestä läpiviemisestä ovat kuitenkin varsin kirjavia. Tilanne 1860-luvun loppupuolella alkoi olla olennaisesti toisenlainen kuin 1860-luvun al- kupuolella, joskin edellä esitetyt kasvututkimuksen luvut antavat ilmeisen liioitel- lun kuvan kehityksen nopeudesta. Silti voitaneen todeta, että kehittyneemmän karjatalouden läpimurto oli tosiasia viimeistään 1880-luvun alkupuolella. Hevos- ja lammastalous Karjanhoidon alalla tapahtuneet muutokset keskittyivät melkein yksinomaan nautakarjatalouteen. Hevostaloudessa näyttää kehitys jatkuneen melko tasaisena. Kuljetustarve kyllä kokonaisuudessaan kasvoi voimakkaasti talouselämän laaje- tessa, mutta kuljetukset eivät enää olleet yhtä suuressa määrin hevosten varassa kuin ennen. Saimaan kanava vähensi ratkaisevasti hevoskuljetusten tarvetta https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 251 Saimaan vesistön ja toisaalta Suomenlahden ja Laatokan rannikon välillä. Kymi- joen uiton alkaminen lopetti käytännöllisesti katsoen kokonaan puutavaran hevos- kuljetukset Päijänteeltä Uudenmaan rannikkokaupunkeihin. Rautatiet vähensivät tuntuvasti pitkänmatkan hevoskuljetuksia, varsinkin Pietariin suuntautuneita. Pitkänmatkan kuljetusten vähentymisen vastapainona oli kuitenkin paikalliskulje- tusten lisääntyminen. Varsinkin voimakkaasti laajentuneet metsätyöt tulivat rah- dinajon tilalle. Hevoskannan määrällinen kehitys ei osoita mitään suuria heilah- teluja. 1870-luvun puolivälissä tapahtunut vähennys oli ilmeisesti vain näennäi- nen, tilastoteknisistä seikoista johtuva. Vaikeampi sen sijaan on seurata hevoskannan tason kehitystä. 1800-luvun alku- puolella valitettiin usein hevosten huonoa laatua. Valtion toiminta hevoskannan parantamiseksi alkoi v. 1835, jolloin valtion varoilla ryhdyttiin hankkimaan sii- tosoriita. Toiminta laajeni vähitellen niin, että siitosoriita oli ympäri maata yksityisille tiloille sijoitettuna. Tiedot tämän toiminnan tuloksista ovat jonkin verran ristiriitaisia. Hämeessä se näyttää tuottaneen jonkinlaisia tuloksia, mutta Savon ja Karjalan kohdalla olivat viranomaiset ja alan asiantuntijat tyytymättö- miä.31 Siitosorien avulla oli kyllä saatu parempia hevosia, mutta ne oli kohta nuorena myyty Venäjälle ja käyttöhevoskanta oli jäänyt ennalleen. Pohjois-Suo- messa taas Oulun läänin talousseuran lausunnon mukaan siitosoritoiminta oli jää- nyt jotensakin tehottomaksi. Aluksi oli kehitys näyttänyt suotuisalta, mutta se oli pysähtynyt alkuunsa. V. 1863, jolloin lausunto annettiin, Pohjois-Suomen hevos- kanta oli seuran mielestä heikkolaatuista.32 Hevoskannan parantamisessa pysyttiin yleensä kotimaisen rodun pohjalla. 1830- lopun ostoissa oli hankittu oriita myös Ruotsista ja Baltian maista, mutta v:n 1847 maanviljelyskokouksessa todettiin risteyttämiskokeilujen tulokset huonoiksi ja kannatettiin kotimaisen hevosrodun kehittämistä. Myös v. 1860, jolloin hevos- talous oli taas esillä, asetuttiin kotimaisen hevosen kehittämisen kannalle. Kokouk- sessa korostettiin hollikyytivelvollisuuden vahingollisuutta hevostaloudelle, koska siinä usein ’’tärvättiin” hevosia liian kovalla ajolla. Eräät puhujat sanoivat myös rahdinajoissa usein rasitettavan hevosta liikaa. Myös moitittiin sitä, että hevoset otetaan liian nuorina ajoon. Kokouksen mielestä hevoskannan heikko laatu johtui osittain näistä syistä, siis huonosta hoidosta. Kotimainen hevosrotu sen sijaan todettiin kehityskelpoiseksi. 33 Kokonaisuudessaan hevostalous säilyi suunnilleen entisenlaisena. Huomattavin muutos lienee ollut hevosten lisääntynyt vienti Itä-Suomesta Venäjälle. Kun vien- ti tapahtui pääasiassa maitse, se vältti tullitilastot aina 1850-luvulle saakka. Vuo- tuinen vienti 1850-luvun puolivälistä 1870-luvulle vaihteli yleensä 200—2000 hevosen välillä, vain 1860-luvun lopun nälkävuosina vienti kohosi huomat- tavasti korkeammaksi.34 Hevosten vuotuinen vienti jäi alle 1 %:n maan ko- ko hevoskannasta. Kun vienti keskittyi etupäässä Itä-Suomeen, näyttää varsinkin Etelä-Karjalan ja Etelä-Savon hevoskantaa verotetun vuosittain melkoisesti. Vi- ranomaiset valittivatkin kruunun siitosoritoiminnan menevän näillä seuduilla huk- kaan, koska jalostustoiminnan tuloksena saadut paremmat hevoset vietiin kaikki https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 252 Venäjälle. Hevosten vienti näyttää tuoneen Itä-Suomen maanviljelijöille melkoi- sesti lisätuloja, sillä vientihevosista saatiin hyviä hintoja. Lammastalous jäi osattomaksi muun karjatalouden suotuisasta kehityksestä. Tähän näyttää suuressa määrin vaikuttaneen uuden tekstiiliraaka-aineen, puuvil- lan, käytön yleistyminen Suomessa 1800-luvun puolivälin tienoilla. Vaikka pella- va joutuikin pahimmin kärsimään puuvillan kilpailusta, näyttää myös villan käyt- tö vähentyneen. Ulkolainen hienompilaatuinen villa oli lisäksi pahana kilpailijana kotimaiselle karkealle villalle. Näissä oloissa eivät lammastalouden näkymät ol- leet mitenkään suotuisia ja kiinnostus lammastalouden kehittämiseen jäi vähäi- seksi. Lammasrodun parantaminen oli esillä Suomen Talousseurassa 1830-luvul- la, ja myöhemmin maanviljelyskokouksissakin oli lammastalouden kehittäminen jonkin kerran esillä. Huomattavin käytännöllinen toimenpide oli lampolan perus- taminen Mustialan maanviljelyskoulun yhteyteen, jonne hankittiin elektoral-, southdown- ja oxfordshiredown-lampaita. Lampola menestyi kuitenkin huonosti. Alhaisten villanhintojen ja karitsoiden huonon menekin tähden toiminta oli jat- kuvasti tappiollista eikä lampolalla ollut sanottavaa merkitystä lammastalouden kehitykselle.35 Lampaiden lukumäärä oli kuitenkin kuvernöörien antamien tietojen perusteella jatkuvasti lisääntymässä. Lammastalouden taantuminen tulee kuitenkin selvästi näkyviin, kun lammaskannan kehitystä vertaa väestökehitykseen (taulukko 32). Kun mitään villantuotannon lisäystä eläintä kohti ei ilmeisestikään tapahtunut jalostustoiminnan merkityksettömyyden tähden, oli taantuminen sitäkin suurempi. Karjatalouden asema aikakauden lopulla Nautakarjatalouden voimakas kehitys 1800-luvun puolivälin jälkeen muutti tuntuvasti karjatalouden luonnetta sekä sen asemaa maatilatalouden kokonaisuu- dessa. Nopeasti kasvava maidon tuotanto ja lisääntyvä voinmyynti olivat karja- talouden kehityksen hallitsevina piirteinä. Voinmyynti tapahtui ajoittain jopa maatalousväestön oman kulutuksen kustannuksella. Karjatalouden kasvu oli tär- keä tekijä maatilataloudessa vaihdantatalouteen siirryttäessä. Silti ei 1800-luvun kolmannella neljänneksellä vielä oltu lähelläkään lypsy- karjatalousvaltäistä maataloutta. Kun valtioneuvos J. G. von Bonsdorff v. 1857 Hämeenlinnassa hahmotteli karjatalouden asemaa maataloudessa, edusti hän il- meisesti aikansa kärkiryhmää sanoessaan: ’’Tähän asti karjanhoito ei ole ollut mi- tään, pelto on ollut kaikki. Aikaisemmin olivat myös karjataloustuotteiden hinnat alhaisia. Kun nämä nyt ovat nousseet, kannattaa myös karjanhoito. Hyvin jär- jestetyssä maataloudessa tulee kaksikolmannesta tulosta saada pellosta ja yhden kolmanneksen tulee karjan antaa. Jos lehmä antaa 500—600 kannua maitoa vuodessa, saadaan karjasta huomattavan suuri tulo”.36 Tämä käsitys lienee ylei- sesti omaksuttu 1870-luvulle tultaessa. Pyrkimys lypsykarjavaltaiseen maatalou- teen kuuluu seuraavaan kehityskauteen. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 V METSÄTALOUS PERINNÄISEN MAATILA- TALOUDEN VÄHÄMERKITYKSELLISIMPÄNÄ HAARANA 1. METSÄTALOUDEN JAKAANTUMINENANSIO- JA KOTITARVEMETSÄTALOUTEEN Metsätalouden merkitys maatilataloudessa on maassamme yleensä ollut erit- täin suuri. Se on ollut oleellinen osa suomalaista maatilataloutta jo esihistorial- lisista ajoista lähtien. Sen merkitys talouskokonaisuudessa on kuitenkin eri ai- koina vaihdellut ja pienimmillään se on ollut juuri perinnäisen maataloutemme loppukautena 1700- ja 1800-luvuilla. Metsän pääfunktio maatilataloudessa oli tosin tänä aikana sama kuin eurooppalaisessa maataloudessa yleensä, antaa maatilataloudelle sen tarvitsema puutavara, rakennus- ja polttopuu sekä toimia karjan laitumena. Suomen oloissa metsän merkitys pysyi jatkuvasti suurempana kuin Keski-Euroopassa, sillä metsäntuotteiden hyväksikäyttö säilyi monimuotoi- sena, joskin sen taloudellinen merkitys oli huomattavasti pienempi kuin sekä edeltävänä että seuraavana aikakautena. Metsän käytön monitahoisuus vaikeuttaa sen merkityksen määrittelyä maatila- taloudessa. Kaskiviljelyalueilla oli metsä myös maanviljelyn välttämätön edelly- tys, joskin kaskiviljely kuuluu varsinaisesti maatilatalouden kasvinviljelysektoriin. Kaskiviljely liittyy kuitenkin niin läheisesti metsään, että 1700-luvulla ja 1800- luvun alkupuolella se usein luettiin metsätalouteen kuuluvaksi. Paikallisten hal- lintoviranomaisten taloudellisissa kertomuksissa puhutaan kaskiviljelystä sään- nöllisesti otsikon ’’Metsistä” (Om skogarne) alla. 1 Tähän tosin lienee vai- kuttanut viranomaisten kielteinen suhtautuminen kaskiviljelyyn: siinä nähtiin etu- päässä metsävarojen tuhlaaja eikä viljantuotannon lisä. Varsinaisen metsätalouden alalla on syytä tehdä ero metsän kotitarvekäy- tön ja ansiometsätalouden välille. Metsän kotitarvekäyttö oli 1700- ja 1800-lu- vuillakin oleellinen osa maatilataloutta; metsätalouden merkityksen väheneminen tuntuu tänä aikana ensi sijassa ansiometsätalouden alalla. Metsätalouden tuot- teiden myynnin osuus maatilataloudessa oli 1700-luvulla ja 1800-luvun alku- puolella aallonpohjassa. Metsätalouden laajuudesta on ennen 1800-luvun puoliväliä vaikea saada mi- tään kuvaa, sillä sitä varhaisemmalta ajalta on tietoja vain metsäntuotteiden viennistä. Kotimaisesta puunkulutuksesta, varsinkin maatilojen kotitarvekulutuk- sesta, ei ole juuri mitään lukuja ennen 1800-luvun puoliväliä. Kuitenkin on ilmeistä, että siinäkin oli 1700-luvun ja 1800-luvun alkupuolen aikana tapah- tunut melkoisia muutoksia. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 254 Lähtökohdaksi metsätalouden kehitystä arvioitaessa on otettava ne arviot puun vuotuisesta poistumasta Suomen metsistä, joita 1850- ja 1870-luvulla on metsäviranomaisten toimesta tehty. Varhaisin lienee maanmittauksen ja met- sänhoidon ylihallituksen ylitirehtööri G. W. Gyldenin v. 1853 ilmestyneeseen met- sänhoidon oppikirjaan sisältyvä laskelma. Gyldenin laskelmiin näyttää pääosil- taan perustuvan myös vuoden 1874 metsäkomitean mietintöön sisältyvä vas- taava arvio puun poistumasta. 2 Arviot ovat luonnollisesti varsin epätarkkoja. Vaikeinta on ollut arvioida kotimaista puun kulutusta, sillä pääosa siitä on ollut talonpoikaistalouksien omaan käyttöön mennyttä rakennus-, aidas- ja polttopuuta. Arvioiden epävar- muutta kuvaa se, että Gyldenin ja metsäkomitean arviot eroavat tällä kohtaa kokonaista 341 milj. kuutiojalkaa, mikä on runsas puolet Gyldenin loppusum- masta 623,8 milj. kuutiojalkaa ja n. 34 % metsäkomitean loppusummasta 1.024,8 milj. kuutiojalkaa. Suhteellinen jakaantuma on kuitenkin varsin yhden- mukainen, joten laskelmien voi katsoa suurin piirtein kuvastavan puun pois- tuman jakaantumista eri käyttömuotojen osalle. TAULUKKO 39 TABLE 39. Puun poistuma Suomen metsistä. C. W. Gyldenin arvio v. 1850 ja metsäkomitean arvio v. 1872. The drain of woods from Finland’s forests. Estimates in 1850 and 1872. Miljoonaa j 3 ja m 3 Millions cu. ft. and. cu. m. 1850 1872 m.j3 m.m.3 % m.j 3 m.m.3 % Kotimaisen puutavaran kulutus Domestic wood consumption 525.0 13.7484.2 850.022.25 83.0 polttopuuta firewoods 310.0 8.11 tehtaiden poltto- ja ja hiiltopuuta industrial firewood and charcoal 100.0 2.62 rakennus- ja aidaspuuta construction and fence wood 115.0 3.01 Kaskenpolttoon käytetty metsä Forest used in burn-beating 52.0 1.36 8.3 50.0 1.31 4.9 Metsäpalojen tuhoama metsä Forest destroyed by fire 53.01.39 5.1 Tervanvien ti Tar exports 22.20.59 2.2 46.8 1.237.5Puutavaran vienti Lumber exports 49.61.30 4.8 Yhteensä Total 623.816.33 100.0 1 024.826.82 100.0 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 255 Kummankin laskelman mukaan puun kotimainen kulutus muodosti valta- osan puun poistumasta. Gyldenin mukaan 84,2 % ja metsäkomitean mukaan 83,0 %. Laskelmien perusteella ei ansiometsätalouden ja puun kotitavarakäy- tön osuuksia voi tarkoin toisistaan erottaa. Puutavaran ja tervan vienti kuulu- vat luonnollisesti ansiometsätalouden piiriin, samoin Gyldenin laskelman nimike ’’tehtaiden poltto- ja hiiltopuu” ainakin pääosiltaan. Sen sijaan rakennus- ja aidaspuun osalta nimikkeeseen sisältyy sekä maatilojen oma kulutus että koti- maahan myyty rakennuspuu, samoin polttopuun kohdalla on kysymys sekä maa- tilojen omasta käytöstä että kaupunkeihin myydystä polttopuusta. Metsäkomitean papereissa on säilynyt 1870-luvun alusta eräs tarkemmin yk- silöity arvio Vaasan läänistä, mutta siinäkin on pari nimikettä, joihin sisältyy sekä myytyä että kotona kulutettua puuta: talonrakennuspuu sekä aidas- ja tervaspuu. TAULUKKO 40 TABLE 40. Vaasan läänin puunkäyttöarvio 1870-luvun alusta. Estimate of wood used in the province of Vaasa in the early 1870s. milj.j 3 milj.m3 mill. cu. ft. mill, cu m. Polttopuu Firewoods: Maaseutu Rural 103.8 2.72 Kaupungit Urban 2.0 0.05 Tehtaat Industrial 3.7 0.09 Rakennuspuu Construction wood: Talonrakennus House building 62.3 1.64 Laivanrakennus ■—- Ship building 0.4 0.01 Aidas- ja tervaspuu Fence and tar wood 15.9 0.42 Puutavaran vienti Lumber exports 15.0 0.39 Yhteensä Total 203.1 5.32 Lähde: V:n 1874 metsäkomitean asiakirjat, VA, Laskelmat ovat kaikissa tapauksissa melko ylimalkaisia arvioita. Ansio- ja ko- titarvemetsätalouden suhteista ne epäselvyyksistään huolimatta antavat melko yhtenäisen kuvan: valtaosa puun kulutusta oli kotitarvekulutusta. Puun kulu- tuksen volyymi ei kuitenkaan yksin riitä osoittamaan näiden metsätalousmuo- tojen merkitystä maatilataloudessa. Ansiometsätaloudesta saadut tulot saattoi- vat olla tärkeämpiä kuin kotitarvepuusta saatu etu silloinkin, kun puun koti- tarvekäytön määrä huomattavasti ylitti myydyn puun määrän. 2. ANSIOMETSÄTALOUS METSÄPOLITIIKAN PURISTUKSESSA SEKÄ SEN VAPAUTUMINEN JA NOUSU AIKAKAUDEN LOPULLA Ansiometsätalouden osalta parhaat tiedot ovat viennistä, mutta siitäkin on tarkkoja tietoja vasta autonomian ajalta. Ruotsin vallan aikana Suomen vien- tiinvut eivät ole erotettavissa Ruotsin luvuista. Joitakin päätelmiä voidaan kui- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 256 lenkin tehdä eri kaupunkien vientilukujen perusteella. Kotimaiseen kulutukseen myydyistä metsäntuotteiden määristä ei sen sijaan ole juuri mitään tietoja. Viennissä ja kotimaisessa kulutuksessa näyttää pääpaino olleen jossakin mää- rin eri tuotteilla. Terva ja sahatavara ovat olleet etupäässä vientiartikkeleita. Kotimaisessa puutavarankulutuksessa taas lienee etusijalla ollut veistetty raken- nuspuu, jota myös on viety ulkomaille. Kotimaassa on myös kulutettu se puu- hiili, jota on valmistettu rautaruukkien tarpeeksi. Halkoja on myyty sekä ko- timaiseen kulutukseen että ulkomaille, 1700-luvulla pääasiallisesti Tukholmaan ja 1800-luvullaVenäjän vallan aikana Pietariin ja Viroon. Tervatalous Vientitavaroista terva oli 1600-luvulla suurimmassa osassa Sisä-Suomea ollut tärkein metsäntuote, jolla oli huomattava merkitys maatilataloudessa. 1 Terva oli tilavuuteensa ja painoonsa nähden verraten halpa massatuote, vaikka olikin kalliimpaa kuin puutavara. Kuljetuskustannuksilla oli tällöin ratkaiseva osuus tervanvalmistuksen kannattavuudessa. Pitkät kuljetukset olivat alkeellisten kul- jetusolojen tähden mahdollisia vain vesitse; kannattava maakuljetusmatka oli varsin lyhyt. 1600-luvulla tervanpolton nollaraja oli Saimaan vesistön yläosissa. Tervankulj otuksessa lyhyt maamatka Lappeenrannasta Viipuriin maksoi yleensä enemmän kuin monta vertaa pitempi vesimatka valmistuspaikalta Lappeen- rantaan ja saattoi muodostaa jopa kolmanneksen koko myyntihinnasta. Näin ollen on ymmärrettävää, että Lappeenrannan ja Viipurin maayhteyden katkea- minen Uudenkaupungin rauhassa v. 1721 oli kuolinisku Saimaan vesistön tervanpoltolle. Haminan joutuminen Venäjälle v. 1743 teki lopun vesistöalueen lounaiskulmankin yrityksistä jatkaa tervanpolttoa. Tervanpoltto siirtyi 1700-luvulla kokonaan Pohjanmaalle. Jo 1600-luvullakin Pohjanmaa oli ollut huomattava tervanpolttoalue. Sen tervanvienti näyttää vuosisadan lopussa olleen hieman yli puolet koko Suomen viennistä, mutta 1700- luvun kuluessa se kohosi 95 %:iin. Tervasta tuli nimenomaan pohjalainen tuote. Sama tilanne jatkui 1800-luvulla, sillä Saimaan alueen tervanpoltto ei enää elpy- nyt, vaikka kulkuyhteydet aukenivat Viipuriin koko Suomen jouduttua Venäjän vallan alaisuuteen. Tervanpolttoalue siirtyi kyllä hitaasti pohjoista ja koillista kohti. 1700-luvun puolivälissä alueen eteläraja näyttää olleen Pohjois-Satakunnan puolella Ikaalisten seudulla ja pohjoisraja lin paikkeilla. Länsiraja kulki Pohjan- lahden rannikolla 10—40 km:n etäisyydellä siitä ja itäraja Suomenselän seuduilla ulottuen pohjoisosassa Oulujärven rantamille. Eniten tervaa valmistettiin Etelä- ja Keski-Pohjanmaan sisämaassa. 1700-luvun loppupuolen ja 1800-luvun alku- puolen kuluessa tervanpolttoalue supistui varsinkin lännessä, jossa raja siirtyi sisämaahan päin. Toisaalta tervanpoltto levisi Oulujärven vesistön yläosiin ja listä jonkin verran pohjoiseen ja itään. 1800-luvun jälkipuoliskolla Kainuu muo- dostui tervan päätuotantoalueeksi. Etelä-Pohjanmaan sisämaassa Kuortaneen- Töysän seuduilla oli toinen, vaikka paljon pienempi tervanpolton keskus. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 Tervanpolton keskusalueilla tervatalous muodostui jopa maatilatalouden tär- keimmäksi osaksi, pääelinkeinoksi. Tällainen oli tilanne 1700-luvulla paikoitel- len Etelä-Pohjanmaan sisämaassa ja 1800-luvullaKainuussa. Yleensä voi havaita tervatalouden olleen voimakkainta siellä, missä maanviljelyn edellytykset olivat heikoimmat. Parhaat tervaspuut kasvoivat kuivilla hiekkakankailla, jotka olivat huonoa kaskimaata ja vielä huonompaa peltomaata. Tervatalous säilyttikin ase- mansa pisimpään Suomenselän vedenjakajan karuilla mäntykangasseuduilla, jos- sa olosuhteet olivat tervanpoltolle edulliset, mutta maanviljelykselle epäedulliset. Kainuu taas oli niin lähellä kannattavan kaskiviljelyn pohjoisrajaa, että tervata- lous näyttää kaikista tervakaupan heilahteluista huolimatta tarjonneen seudun talonpojille paremman toimeentulonkuin kaskiviljely. Kuljetusolosuhteet tekivät Pohjanmaalla mahdolliseksi tervanpolton leviämisen kauemmas sisämaahan kuin mitä etelässä oli Saimaan ja Suomenlahden yhtey- den katkettua mahdollista. Pohjanmaan monet joet muodostivat merenrantaan asti ulottuvia vesiteitä, jotka olivat huomattavasti helpompikulkuisia kuin Etelä- Suomen runsaskoskiset joet. Lisäksi maakuljetuskin oli Pohjanmaan tasangoilla helpompaa kuin Etelä-Suomen mäkisillä teillä. Pohjalainen tervanrahtaaja saattoi panna hevoselleen 3-—4 tynnyrin kuorman, mikä vastasi kahta hevoskuormaa Etelä-Suomessa. Tervaa kannatti kuljettaa Pohjanmaalla pitempiä matkoja kuin etelämpänä. Tervan tuotanto vaihteli suuresti suhdanteiden mukaan. Tervan menekki riippui laivanrakennuksesta koti- ja ulkomailla, ja laivanrakennus oli tunnetusti suh- danneherkkä ala. Kokonaisuudessaan näyttää Ruotsin vallan aika olleen kasvavan tuotannon aikaa. Koko valtakunnan viennistä on suomalaisen tervan osuuden arvioitu olleen noin 80—85 %.2 Venäjän vallan aikana ei tervanviennissä enää näytä tapahtuneen huomattavampaa kohoamista. Vientimäärät pysyivät suunnil- leen Ruotsin vallan viimeisen vuosikymmenen tasolla, joskin tuntuvia heilah- duksia niin ylös- kuin alaspäinkin on havaittavissa. TAULUKKO 41 TABLE 41. Suomen keskimääräinen tervanvienti Ruotsin vallan aikana. Finland’s average tar exports during Swedish rule. Vuosikymmen Decade Tynnyriä/vuosi Barrels per year 1761—70 1771—80 1781—90 1791—1800 1801—09 94 000— 99 000 100 000—106 000 128 000—136 000 131 000—139 000 142 000—150 000 Lähteet; E. E. Kaila, Pohjanmaa ja meri 1600- ja 1700-luvuilla. A. J. Alanen, Der Aus- senhandel und die Schiffahrt Finnlands im 18. Jahrhundert. 17 Soininen 257 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 258 E. E. Kaila arvioi Suomen tervanviennin hieman ahtaammissa rajoissa 1780 luvulla 131 000—134 000 tynnyriksi vuodessa.3 TAULUKKO 42 TABLE 42. Suomen tervanvienti 1800-luvulla. Finland’s tar exports in the 1800s. Vuosi Year 1815 1820 1830 1840 1850 1860 1870 1875 137 103 115361 166 849 162889 151 936 133 848 141 645 173 731 Tynnyriä Barrels Lähteet: P. Korpisaari, Suomen ulkomaankaupasta vuosina 1812—25. Kauppataselaskel- mat, VSV, VA. K. Hautala, Suomen tervakauppa 1856—1913. Tervanviennin huippu saavutettiin v. 1863, jolloin vienti nousi 234 334 tyn- nyriin, mutta viennin korkeasuhdanne supistui muutamaan vuoteen. 4 Kun 90—95 % tästä viennistä lähti Pohjanmaalta, on selvää, että tervanpol- tolla oli huomattava asema näiden seutujen maatilataloudessa. Tästä on selvänä osoituksena se, että 1750-luvulla Pohjanmaan kaupunkien kaikesta viennistä oli 64 % tervaa.5 Aina 1830-luvulle saakka terva toi maahan enemmän rahaa kuin muut metsäntuotteet ja tämä raha meni 90-prosenttisesti Pohjanmaalle. Tosin tervaapolttava talonpoika sai vain osan tästä rahasta, osan jäädessä kauppiaille. Tervanhinnan jakaantumisesta tuottajan ja kauppiaan kesken ei ole selvää kuvaa ennen 1800-luvun loppupuolta, mutta se näyttää tervakaupan suurista suhdanne- vaihteluista johtuen olleen varsin vaihteleva. Tuotanto ei yleensä pystynyt riittä- vän joustavasti seuraamaan kysynnän vaihteluja. Ennen kuin tieto kysynnän kas- vusta ja hintojen noususta oli ehtinyt syrjäseutujen tervanpolttajan korviin, oli ku- lunut runsaasti aikaa. Kun tervasten teko, kuivatus ja poltto vaati oman aikansa, tapahtui usein, että talonpoika sai suuremmat tervamäärät markkinoille vasta sit- ten, kun kysyntä oli jo kääntynyt laskusuuntaan. Tällöin syntyi hinnat romahdut- tavaa ylitarjontaa. Tervantuotannon hidasta mukautumista markkinatilanteeseen osoittaa mm. se, että vv. 1860—62 tervakaupan korkeasuhdanteen aikana vienti- määrät eivät ehtineet nousta keskinkertaista korkeammalle ennen kuin viimeisenä korkeasuhdannevuonna, mutta v. 1863, jolloin korkeasuhdanne Euroopan markki- noilla oli jo ohi, Suomen tervanvienti nousi korkeimpaan tunnettuun määräänsä, 234 334 tynnyriin. Tervanhintojen suurta vaihtelua kuvaa se, että 1860-luvulla korkein talonpojalle maksettu hinta oli 34 mk ja alin 9 mk tynnyriltä.6 Terva https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 259 ei taannut talonpojalle suinkaan tasaista tulonlähdettä, mutta maatilatalouden kokonaisuuden kannalta tervanpolton ja kasvinviljelyn suhdannevaihtelujen eri- lainen rytmi oli tasoittavana tekijänä. Sitä vaikeampi oli tervatalonpojan asema kuitenkin silloin, kun molempien lamakaudet sattuivat yksiin, kuten tapahtui suurina nälkävuosina 1867—68. Tervataloudella oli näin voitettavinaan suuria vaikeuksia. Niitä oli vielä omiaan lisäämään viranomaisten kielteinen suhtautuminen tervanpolttoon. Pelko metsän loppumisesta josta myöhemmin enemmän sai viranomaiset näke- mään tervanpolton vahingollisena metsän haaskaajana ja yrittämään sen rajoitta- mista— tosin varsin heikoin tuloksin. V. 1734 metsäjärjestyksessä annettiin anka- ria määräyksiä, että tervanpolttoon sai käyttää vain kantoja, juuria ja huonoa puutavaraa. Tästä jouduttiin kyllä pian perääntymään ja myöntämään helpotuk- sia runsasmetsäisillä alueilla. V. 1747 vihdoin päädyttiin kiintiöjärjestelmään, jota tarkennettiin v. 1752 ja jonka mukaan runsasmetsäisissä seuduissa, joihin Poh- janmaa luettiin, sai tervaa polttaa tilaa kohti 12—30 tynnyriä vuodessa tilan koos- ta riippuen. Viranomaiset eivät pystyneet kiintiöjärjestelmää valvomaan ja talon- pojat polttivat tervaa runsaasti yli sallittujen määrien. Kiintiöjärjestelmä ei näy- tä paljoakaan kyenneen vähentämään tervanpolttoa. Kun sitten v. 1805 syrjä- seudut, joista puutavaraa oli vaikea saada kauppapaikoille, vapautettiin tervan- polttorajoituksista, pääsi tervanpoltto vapaasti jatkumaan suurimmassa osassa tervanpolttoaluetta. Paljon suurempi merkitys tervanpoltolle oli toisella viranomaisten toimenpi- teellä: isojaolla. Tervaa poltettiin eniten jakamattomissa metsissä, joista kukaan ei tuntenut omakohtaista vastuuta. Isojaon jälkeen kävivät isännät säästävim- miksi, varsinkin kun isojakoa odoteltaessa oli entistä sumeilemattomammin käy- tetty yhteistä metsää. Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla on selvästi havaittavissa tervanpolton vähenemistä isojaon jälkeen ja sama toistui Pohjois-Pohjanmaalla isojaon sinne ehdittyä. Sen sijaan isojakoa ei pantu toimeen Kajaanin kihlakun- nassa ennen 1860-lukua, joten Kainuun metsät jäivät jakamattomiksi pitkäksi aikaa. Tämä näyttääkin olleen tärkeä tekijä tervatalouden painopisteen vähi- tellen siirtyessä Kainuuseen. Tervataloudella näyttää olleen maatilataloudessa suurempi osuus kuin muilla ansiometsätalouden muodoilla, joskin tämä tervanpolton valta-asema rajoittui vain yhteen maakuntaan, Pohjanmaalle, ja sielläkin vain rajoitetuille alueille. Näillä se kuitenkin kohosi maatilatalouden tärkeimmäksi osaksi. Tervatalouteen liittyi läheisesti pien ja hartsin valmistus, jota jossain määrin harjoitettiin tervanpolttoalueella, tosin enimmäkseen kaupungeissa. Pien vienti- määrät nousivat yleensä n. I—lo % tervan vientimääristä, mutta hartsin vienti oli aivan vähäistä.7 Pääasiassa Etelä-Pohjanmaalla valmistettiin myös potaskaa, kaliumkarbonaattia, jota saatiin koivuntuhkasta vedellä uuttamalla. Sitä käytet- tiin värjäämöissä, lasi- ja salpietaritehtaissa ym. Potaskan kysyntä oli yleensä vilkas. Suomessa sen valmistus näyttää alkaneen 1700-luvun lopulla ja lisään- tyneen 1800-luvun alkupuolella huomattavasti. Etelä-Pohjanmaa pysyi pääval- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 260 mistusalueena senkin jälkeen, kun potaskanvalmistus oli 1820- ja 1830-luvuilla levinnyt myös Satakuntaan, Savoon ja Uudellemaalle.8 Potaskan vienti oli suu- rimmillaan juuri näinä vuosikymmeninä, jolloin se ylitti 100 000 leiviskää vuo- dessa.9 Sen jälkeen potaskan vienti alkoi nopeasti laskea ollen 1860-luvulla enää 25 000—40 000 leiviskää vuodessa. 10 1870-luvulla vienti väheni nopeasti ja oli vuosikymmenen jälkipuoliskolla jo alle 10 000 leiviskää vuodessa. Kotimaisesta kulutuksesta ei ole tietoa, mutta viranomaiset katsovat potaskan kokonaisvalmis- tusmäärienkin olleen vähäisiä.11 Potaskanvalmistuksella voi katsoa olleen huomat- tavampaa taloudellista merkitystä vain kahden tai kolmen vuosikymmenen ajan 1800-luvunalkupuolella eräin paikoin Etelä-Pohjanmaata. Puun vienti Toinen ansiometsätalouden päähaara oli puutavaratalous. Puutavaraa myy- tiin osittain raakapuuna, osittain kotona hieman jalostettuna. Talonpoika myi metsästään sahatukkeja, erilaista rakennuspuuta ja halkoja. Paikoitellen talon- pojat myivät myös kotona käsinsahattuja tai veistettyjä lautoja ja lankkuja. Pää- osa laudoista ja lankuista valmistettiin kuitenkin vesisahoissa, jotka useimmiten olivat kauppiaiden tai säätyläisten omistuksessa. Puutavarakaupan kohdalla on kuten jo aikaisemmin mainittiin tietoja pääasiassa vain viennistä. Koko puutavarakaupasta kotimaiseen kulutukseen myy- ty puu mukaanluettuna on vaikea saada kokonaiskuvaa, kun kotimaan myynnistä on perin vähän tietoja. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että kotimaiseen kulutukseen myytiin verraten vähän puuta, sillä ostopuun varassa olivat pääasiassa vain kaupunkien asukkaat, ja kaupungit olivat pieniä. Vasta aikakauden lopulla Hel- sinki muodostui huomattavammaksi kulutuskeskukseksi. Vientipuu muodosti kai- kesta päättäen pääosan myyntipuusta, joten viennin kehittyminen on ollut suun- taa-antavana koko puutavarakaupan kehitykselle. Suurimpia puumääriä liikuteltiin 1700-luvulla halkokaupassa. Viennissä se oli ensimmäisellä sijalla koko Ruotsin vallan ajan. 1800-luvulla Venäjän vallan ai- kana halkojen ja sahatavaran viennin suhteet alkoivat muuttua, ja 1830-lu- vulta alkaen sahatavaran viennin volyymi muodostui halkojen viennin volyymia suuremmaksi. Muutos ei johtunut yksinomaan sahatavaran viennin kasvusta, vaan myöskin halkojen viennin taantumisesta, joka alkoi kohta Suomen joudut- tua Venäjän valtaan. Halkojen vienti suuntautui Ruotsin vallan aikana pääasiassa Tukholmaan, jonne voitiin kuljettaa halkoja laivalla Suomen saaristosta ja rannikolta. Tästä viennistä on kuitenkin vaikea saada tietoja, sillä kysymys oli valtakunnan sisäi- sestä kaupasta, jota ei valvottu samalla tavalla kuin ulkomaankauppaa. E. E. Kai- la arvioi Suomen halkojenviennin Tukholmaan nousseen 1700-luvun lopulla 20 000—25 000 syleen vuodessa. 12 Fr. Riihs taas ilmoittaa 1800-luvun alussa ilmestyneessä Suomen esittelyssään Suomesta viedyn Tukholmaan n. 1 000 000 syl- tä halkoja vuodessa. Kun Suomen jouduttua Venäjän valtaan Ruotsiin tuotiin https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 261 1810-luvun sikäläisten tilastojen mukaan vuosittain 46 000—67 000 syltä halkoja Suomesta, voitaneen Ruotsin vallan viimeisten aikojen halkojen viennin Tuk- holmaan olettaa nousseen n. 50 000—70 000 syleen vuodessa, siis 141 500—■ 198 000 m 3 Tukholmaan suuntautunut halkojen vienti kärsi pahasti Suomen ja Ruotsin valtakunnallisen yhteyden katkeamisesta v. 1809. Vielä 1810-luvun alkupuolel- la, jolloin Haminan rauhanehtojen mukainen tullivapaus oli voimassa, halkojen vienti tosin pääsi jatkumaan kutakuinkin vapaasti. Ruotsin tullitilaston mukaan halkojen tuonti Suomesta oli tuntuvasti suurempi kuin Suomen vientitilaston mu- kainen vienti. Suurin vuotuinen Ruotsiin saapunut halkomäärä oli ruotsalaisen tilaston mukaan 67 297 syltä v. 1813. Suomalaisen tilaston mukaan saman vuoden koko halkojen vienti oli vain 18 170 syltä. Suurin vienti suomalaisen tilaston mukaan oli v. 1815 50 426 syltä. Kun v. 1818 Ruotsi rupesi kantamaan tuonti- tullia suomalaisista haloista, halkojen vienti putosi nopeasti ja oli 1820-luvun alkuvuosina vain n. 30 000 syltä vuosittain.14 Venäjän vallan aikana halkokauppa sai uuden suunnan, mutta käänne tapah- tui hitaasti. Pietari ja jossakin määrin myös Tallinna tulivat halkojenviennin määräpaikaksi. Kun halkojen kysyntä Pietarissa kasvoi suuresti samoihin aikoihin, kun Saimaan kanava avasi vientimahdollisuudet Saimaan vesistöalueelta, lisään- tyi halkojenvienti äkkiä uusiin ennätyslukuihin. 1860- ja 1870-luvuilla se nousi useimpina vuosina yli 100 000 sylen, korkein vientimäärä oli v. 1875 201 599 syl- tä. 15 Volyymiltaan halkokauppa edusti varsin suurta puumäärää. Niin kauan kuin halkojen vienti Tukholmaan oli vapaata, halkojen voi sanoa edustavan määräl- tään 60—70 % Suomen koko puutavaranviennistä. Halkojen viennissä 1800-lu- vun alkupuolella tapahtuneen taantumisen ansiosta sahatavara sivuutti volyymil- taan halot 1830-luvulla, mutta jos vertauskohdaksi otetaan Ruotsin vallan aikai- sen halkokaupan volyymi, sahatavaran vienti saavutti saman tason vasta 1850- luvun jälkipuoliskolla. Ennen 1800-luvun puolivälin jälkeistä suurta nousua hal- kojen vientimäärissä halkojen vienti oli vain 20—30 % koko puutavaranvien- nistä. Myöhemminkään tämä suhde ei paljoa muuttunut halkojen vientimäärien kasvusta huolimatta, sillä myös muun puutavaran vientimäärät nousivat huo- mattavasti. Halot olivat halvinta puutavaraa. V. 1815, jolloin halkojen vienti oli n. 2/3 ko- ko puutavaranviennistä, sen arvo oli vain n. 5 % puutavaranviennin arvosta. 16 Tästä syystä niiden vientiä on pidetty suhteellisen vähäarvoisena. Talonpoikai- sen metsätalouden kannalta katsottuna tilanne on ilmeisesti ollut aivan toisen- lainen. Sahatavaran vientihinnoista jäi kuten jäljempänä osoitetaan var- sin vähäinen osa talonpojalle. Halkojen kohdalla tätä osuutta on voikea mää- ritellä, mutta ilmeisesti se oli huomattavasti suurempi kuin sahatavarasta. Ta- lonpoika huolehti itse halkojen teosta ja suurin osa haloista kuljetettiin mää- räpaikkaansa talonpoikaisaluksilla, kun taas sahatavaran valmistus ja myynti oli etupäässä säätyläisten ja kaupunkien porvarien käsissä. Halkojen vien- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 262 tihinta oli vv. 1824—44 keskimäärin 2,4 hr/syli. 17 Jos talonpoika sai tästä vajaat puolet eli 1,1 hr/syli, sai hän niistä n. yhden hopeakopeekan kuutiojalalta eli suunnilleen yhtä paljon kuin tukkipuusta. Talonpojalle maksetuista halkojen hinnoista ei ole täyttä selvyyttä, mutta kovin suureksi ei hinnanero tukkipui- den ja halkojen välillä talonpojan saamissa hinnoissa ilmeisestikään muodostunut. Ruotsin vallan aikana tilanne lienee ollut suunnilleen samanlainen. Kun halot tällöin edustivat volyymiltaan ehdottomasti suurinta puutavaran vientierää, oli halkokauppa suomalaisen maatilatalouden kannalta merkityksellisin osa puutava- ravientiä. Vasta halkojen viennin taantuminen ja sahatavaran viennin kasvu 1820- ja 1830-luvuilla nostivat sahatavaran tästäkin näkökulmasta katsottuna etu- alalle. Tässä on kuitenkin tehtävä eräs varaus: koko ajan on ollut kysymys vien- nistä. Koko puutavarakaupassa, kotimainen kauppa mukaanluettuna, halkojen etusija puutavaratulojen tuottajana suomalaiselle maatilataloudelle lienee säilynyt vielä kauemmin. Sahatavara oli toinen puutavaraviennin ja samalla metsänkäytön päähaara. Sahapuun kauppa kytkeytyi sahateollisuuden kehitykseen. Hallitusvallan toimen- piteet vaikuttivat tähän kehitykseen kuitenkin tavalla, jota on pidettävä talon- poikaiselle metsätaloudelle epäedullisena. Sahateollisuus ei päässyt käyttämään kaikkia teknisiä mahdollisuuksiaan, mikä luonnollisesti pakotti epätaloudelli- seen toimintaan. Eniten joutui tästä kärsimään sahapuun tärkein hankkija, ta- lonpoikainen metsätalous. Asiantilan ymmärtämiseksi on syytä tarkastella lähem- min sahateollisuutemmekehitystä. Sahat olivat 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella melkein yksinomaan ve- sisahoja. 18 Vain joissakin harvoissa sahoissa oli käyttövoimana tuuli. Vanhimmis- sa vesisahoissa karkeateräiset raamisahat toimivat ilman välitystä. 1700-luvulla siirryttiin yleisesti käyttämään ohuempia ns. hollantilaisia sahanteriä ja 1800-lu- vun alussa ruvettiin sahat varustamaan hammasratasvälityksellä, mikä huomat- mattavasti lisäsi sahausvauhtia. Vanhimmissa karkeateräisissä sahoissa kannatti käyttää vain kaikkein järeintä sahapuuta. 1700-luvulla tuli myös ohuemman puun käyttö teknisesti mahdolliseksi, mutta siitä huolimatta sahat käyttivät jatkuvasti melkein yksinomaan järeitä, ohuemmasta päästään yli 12-tuumaisia sahatukkeja. Sahauksen tahti oli hidasta, ilman välitystä toimivissa sahoissa tuk- ki tunnissa raamia kohti. Hammasratasvälitys nosti nopeuden IJ/2 —2 tukkiin tunnissa. Sahat jouduttiin usein teknisistä syistä sijoittamaan niin pieniin jokiin, että vettä ei riittänyt kovin pitkiksi sahauskausiksi. Jo tekniikka asetti verrattain ahtaat rajat sahojen koolle. Sahat olivat enimmäkseen I—2-raamisia, vain suu- rimmat 4-raamisia. Sahateollisuuden kasvu tapahtui näin ollen pääasiassa uusia sahoja perustamalla eikä entisiä laajentamalla. Sahateollisuuden kehitykselle antoi oman leimansa voimakas säännöstelypoli- tiikka. 19 Tätä hallitsi metsävarojen loppumisen pelko, ja sahateollisuus kasvavana elinkeinona joutui leimatuksi pahimmaksi syntipukiksi metsävarojen tuhlauk- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 263 sessa. Sahateollisuuden tarpeellisuus kyllä tunnustettiin, mutta katsottiin välttä- mättömäksi pitää se ahtaissa rajoissa metsävarojen säilyvyyden turvaamiseksi. Sahaliikettä rajoittavista määräyksistä merkityksellisin oli v. 1739 voimaan tul- lut toimilupajärjestelmä, sahaprivilegiot. Jokaiselle sahalle pantiin valmistusmak- simi, määrätty tukkimäärä, jonka se sai sahata vuodessa. Käytännössä tämä kiin- tiö kyllä säännöllisesti ylitettiin, usein moninkertaisesti. Savon sahojen todelli- sista sahausmääristä on eräitä tietoja 1840-luvulta, jotka osoittavat luvallisen kiintiön olleen vain 15 % todellisesta sahausmäärästä.20 Ylityksistä huolimatta kiintiöt rajoittivat sahausmääriä ja yhdessä teknisten tekijöiden kanssa estivät taloudellisen suurtuotannon syntymisen. Metsistä myydyn sahapuun määrää arvioitaessa on edessä kaksi suurta vaikeut- ta. Ensinnäkään ei tiedetä, kuinka paljon vientikelpoista lautaa käytettiin koti- maassa. Maaseudun säätyläisillä oli kotitarvesahoja, jotka lienevät tyydyttäneet huomattavan osan heidän laudantarpeestaan. Kotitarvesahoja oli myös talonpo- jilla.21 Mikäli talonpojat ostivat lautaa vientisahalta, he näyttävät tyytyneen hal- paan puolipuhtaaseen ja hylkylautaan. Kaupunkeihin ilmeisesti ostettiin vienti- kelpoista lautaa myös paikalliseen käyttöön, mutta määrät lienevät olleet vähäi- siä, kaupungithan olivat melko pieniä. Vientiin kelpaavaa lautaa ei liene jäänyt kotimaahan kovinkaan paljon. Toinen vaikeus on puutavaramitoissa. Puutavaramäärät laskettiin 1800-luvun jälkipuoliskolle saakka kappaleissa ja tölleissä (=l2 kpl), ja vientitilastossakin niitä käytetään 1880-luvulle saakka, tosin 1860-luvulta alkaen osittain rinnan kuu- tiomittojen kanssa. Sahatavaramäärät ilmaistiin yleensä lokeissa, mutta toltin kuutiosisältö vaihteli luonnollisesti huomattavasti sahatavaralaadun ja sahatava- ran mittojen mukaan. Seuraavassa laskelmassa on käytetty hyväksi virallisessa ti- lastossa rinnakkain esiintyviä mittoja ja perustaksi on otettu vv. 1866—70 vien- titilaston luvut.22 Sahatavaratoltin keskimääräinen kuutiosisältö oli tällöin 19.1 j3 . Aikaisempien vuosikymmenien kohdalla luku saattaa olla liian pieni, sillä vv. 1866—85, jol- loin tohti- ja kuutiojalkaluvut ovat rinnakkain saatavissa, toltin keskimääräinen kuutiosisältö pienenee nopeasti. Kun 1860-luvulla sahateollisuuden vapaan ke- hityksen ja höyrysahojen aikakausi oli vasta alullaan, ei virhe alaspäin liene vielä kovin suuri, joten se tuskin vaikuttaa huomattavammin kehityskuvaan. Ruotsin vallan ajalta on lisävaikeutena vielä se, että Suomen vientiluvut ei- vät erillisinä käy ilmi valtakunnan vientitilastosta ja että huomattava osa vien- tiä kulki Tukholman kautta. Sitä paitsi Kaakkois-Suomi kuului Venäjälle, ja tämä Vanhan Suomen alue oli 1700-luvulla sahateollisuutemme keskusseutu. Tilan- netta ei suinkaan tee selvemmäksi se, että Vanhan Suomen satamien kautta kul- ki myös Ruotsin puoleisessa Savossa sahattua puutavaraa. Ruotsin vallan parhaimpana sahatavaran vientikautena 1780-luvulla on ti- lanne arvioitavissa suunnilleen seuraavaksi: https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 264 TAULUKKO 43 TABLE 43. Sahatavaran vienti keskimäärin vuodessa 1780-luvulla. Average annual exports of sawn lumber in the I7Bo’s. Tolttia - " ;'3 ft 3 m 3 Dozen Ruotsin Suomen suora vienti Direct exports from Finland 40 000 764 000 20 000 Vienti Savosta Vanhan Suomen kautta — Export from Savo via Old Finland 10 000 191000 5 000 Vanhan Suomen oma vienti —- Exports from Old Finland 140 000 2 674 000 70 000 Yhteensä Total 190 000 3 629 000 95 000 Autonomian ajalta tiedot ovat täsmällisempiä, sillä Suomi muodosti yhtenäi- sen tullialueen sen jälkeen, kun Vanha Suomi oli v. 1812 yhdistetty muuhun Suomeen. TAULUKKO 44 TABLE 44. Sahatavaran vienti vv. 1815— 1881. Export of sawn lumber 1815— 1881. Vuosi Tolttia - j 3 —■ ft 3 m 3 Year Dozen 1815 84 387 1611800 42 186 1820 72 224 1379 500 36 106 1830 96 779 1848 500 48 382 1840 230 984 4 411800 115 471 1850 267 517 5 109 600 133 734 1861 497 005 9 492 800 248 457 1872 1480 014 23 105 006 604 732 1881 2 276 560 39 208 424 1026 424 Lähteet: P. Korpisaari, Suomen ulkomaankaupasta vuosina 1812—25. Kauppataselaskelmat:, VSV, VA. SVT II: I—s. Sahausta varten metsistä otetun puun määrä oli luonnollisesti korkeampi kuin viennin määrä, sillä sahausprosessin aikana meni runsaasti puuta hukkaan. Jäte- puusta näyttää tosin osa, mutta ilmeisesti vain vähäinen osa myydyn kotimaassa suoraan sahalta. 1860- ja 1870-luvuilla laskettiin raakapuusta saatavan n. 60 % kunnollista sahatavaraa ja lisäksi n. 15 % huonoa ja vähäarvoista pintalautaa. 23 Sahatavaran viennin voi näin ollen arvioida olleen likimain 60 % sitä varten hakatusta raakapuusta. Sahateollisuuden raakapuun kulutus lienee näin ollen ollut likimäärin: https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 265 1780-luvulla 160 000kiinto-m3 1872 1 008 000 kiinto-ms 1815 70 000 1881 1711000 1850 223 000 Sahateollisuuden parhaana aikana 1700-luvulla, joka sattui 1780-luvun alkuun, sahapuun määrä lienee kohonnut lähelle vientiin menneen halkopuun määrää, kun Vanhan Suomen sahapuu otetaan mukaan. Huolimatta halkojen viennin vähenemisestä autonomian ajan alkupuolella sahapuun määrä ylitti halkojen vientimäärän vasta 1830-luvulta alkaen.24 Kolmas tärkeä vientipuulaji oli veistetty rakennuspuu, joskin sitä vietiin pal- jon pienemmät määrät kuin halkoja ja sahatavaraa. Vientiartikkeleina olivat lähinnä hirret, erikoisesti neliskulmaiseksi veistetyt pelkat, sekä tasapaksuiksi veistetyt parrut, lehterit eli ruoteet ja riu’ut. Pyöreän puun vienti näyttää alka- neen vasta aikakauden lopulla 1860-luvulla. Huomattavin vientiartikkeli näistä oli lehterit eli ruoteet, joita on arvioitu vie- dyn 1700-luvun loppupuolella 300 000—400 000 kpl eli keskimäärin noin 30 000 tohtia vuodessa. Luvut edustavat n. 0,5 milj. kuutiojalan eli 13 000 m2 puumäärää.25 Puumäärä otettiin kokonaisuudessaan verrattain suppealta alueelta pohjoisessa Varsinais-Suomessa ja Etelä-Satakunnassa, joten lehterinhakkuulla oli suuri merkitys näillä alueilla. Vilkas hakkuutoiminta huolestutti viranomaisia, jotka 1770- ja 1780-luvuillayrittivät rajoittaa lehterien vientiä, mutta v. 1789 ra- joituksista luovuttiin melkein kokonaan. 28 Lehterien vienti jäi kuitenkin alueen kaupunkien yksinoikeudeksi, joten Länsi-Suomen lehterialue ei päässyt laajentu- maan. Lehterien lisäksi vietiin maasta riukuja 1. kankia, mutta vientimäärät oli- vat verraten pieniä. Yhteensä tämä pienpuun ryhmä käsitti suunnilleen:27 1815 12 000 m 3 1850 25 400 1872 32 500 Järeämmän puun osuus viennissä oli yleensä vielä pienempi. Vain 1700-lu- vun alkupuolella veistetyn puutavaran vienti Venäjälle kuuluneesta Vanhasta Suomesta näyttää nousseen melkoisiin määriin. 1730-luvulla vietiin veistettyjä hirsiä jopa n. 130 000 kpl vuodessa. Pian kuitenkin ruvettiin samanlaisia puita käyttämään sahatukeiksi ja hirsien vienti supistui mitättömiin. Ruotsin Suomesta se oli vain n. 3700 kpl. On kuitenkin kyseenalaista, sisältyykö Tukholmaan viety rakennuspuu läheskään kaikki tähän lukuun. Suomen erottua Ruotsista oli hir- sien vienti aluksi kovin vaihtelevaa, 1628—14 220 kpl vuosittain. Vienti nousi sitten vähitellen. V. 1850 vietiin maasta hirsiä ja parruja yhteensä 83 969 kpl eli n. 17 000 m3 . Pian 1800-luvun puolivälin jälkeen alkoi myös pyöreän puun vienti, joka jo 1860-luvulla kasvoi suuremmaksi kuin hirsien vienti. V. 1872 jä- reämpää veistettyä ja pyöreää puuta vietiin maasta yhteensä 484 229 kpl eli n. 135 000 m 3 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 266 TAULUKKO 45 TABLE 45. Puutavaran viennin tärkeimmät artikkelit 1780-luvulla, 1815, 1850 ja 1872. Most important articles in lumber exports in the I7Bo’s, 1815, 1850 and 1872. 1. Ilmoitetut tavaramäärät vanhoissa mitoissa. Reported quantities in old measurements. 1780-luku 1780’s 1815 1850 1872 Sahata vara/tolttia Sawn lumber/dozen 190 000 Veistetty ja pyöreä puu —- 84 337 267 517 1 480 014 Hew and round timber: Hirret, parrut, tukit/kpl Logs, spars, beams/pieces 3 500 -- Lehterit/tolttia 47 143 83 969 484 229 Crofters/dozen 29 167 Riu’ut, kanget/kpl 20 088 56 478 71 102 11868 25 017 21883 119 874 1850 1872 Small pole/pieces Halot/syli —- 10 812 Firewood!cords 60 000 50 426 2. Viennin määrä suomalaisina kuutiojalkoina. Exports quantities in Finnish cubic feets. 1780-luku 1780’s 1815 Sahatavara Sawn lumber 3 629 000 1 611 791 5 109 574 23 105 006 Veistetty ja pyöreä puu Hew and round timber Hirret, parrut, tukit Logs, spars, beams 40 700 427 033 647 116 5 133 098 Lehterit, riu’ot, kanget Crofters, small pole 495 000 457 527 975 215 1 241 983 Halot Firewoods 6 480 000 5 446 008 2 363 384 12 946 392 Yhteensä Total 10 644 700 7 942 359 9 095 289 42 426 479 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 267 3. Viennin määrä kuutiometreinä. Exports quantities in cubic meters. 1780-luku 1780’s 1815 1850 1872 Sahatavaraa Sawn lumber 94 980 42 186 1 070 11 177 12 950 11975 169 600 142 540 278 600 207 878 133 734 604 732 Veistetty ja pyöreä puu Hew and round timber Hirret, parrut, tukit— Log, spars, beams 16 937 134 350 Lehterit, riu’ut, kanget Grafters, small pole Halot 25 524 32 507 Firewoods 61 857 338 848 Yhteensä Total 238 052 1 110 437 4. Puutavaraviennin jakautuma tavararyhmittäin. Distribution of lumber exports by classification. Prosenttia - Per cent. 1780-luku 1815 1850 1872 1780's Sahatavara Sawn lumber/dozen 34.1 20.3 56.2 54.5 Veistetty ja pyöreä puu —• Hew and round timber 5.1 11.2 17.3 15.0 Halot Firewoods 64.8 68.5 26.0 30.5 Yhteensä Total 100.0 100.0 100.0 100.0 Huomautuksia: 1) Vanhat mittayksiköt taulukon 1. osassa 1870-luvun tilaston mukaisia. Eräitä kappalelukuja muutettu tölleiksi. Hirsistä ja parruista puuttuu Suomen vienti Tukholmaan 1780-luvulla. 2) Vanhoja mittoja kuutiojaloiksi muutettaessa käytetty vientitilastossa esiintyviä rin- nakkaismerkintöjä. Sahatavara laskettu vv. 1866—70 viennin keskimääräisen kuutio- jalkaraäärän mukaan. Veistetyn ja pyöreän puun sekä halkojen kuutiojalkamäärät vientitilaston vv. 1883—84 käyttämien suhdelukujen mukaan. (Sahatavara; toltti = 19.1 j 3, Halot: syli = 108.0 j3 .) Lähteet: 1780-luku: E. E. Kaila, Pohjanmaa ja meri. 1815: P. Korpisaari, Suomen ulko- maankaupasta vuosina 1812—1825. 1850: Kauppataselaskelma v. 1850 (VSV 479/ 1851) ja M. Nurkkala, Viipurin läänin sahateollisuus vv. 1820—55 (Pro gradu, Hgin Yliop.) 1872: SVT II: 2. Rinnakkaismitat: SVT I: 2—5. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 268 Koko veistetyn ja pyöreän puun ryhmä muodosti verraten pienen osan puuta- varan viennistä. Yhteensä tämä ryhmä lienee käsittänyt 1700-luvulla ja 1800-lu- vun alkuvuosikymmeninä alle 1 milj. kuutiojalan (26 000 m 3) puumäärän. 1850 veistettyä puuta vietiin maasta n. 42 000 m3. Määrä nousi sitten nopeasti ja oli v. 1872 n. 167 000 m3 . Nopea nousu ei kuitenkaan merkinnyt tämän ryhmän suhteellista kasvua, sillä puutavaran kokonaisviennistä sen osuus oli v. 1850 17,8 %, mutta v. 1872 15 %. Ennen 1830- ja 1840-lukujen puutavarakaupan nousua tämä osuus lienee vaihdellut 10 %;n kahden puolen. Talonpoikaisen metsätalouden kannalta veistetyn puutavaran viennin merkitys lienee ollut jonkin verran suurempi kuin sen määrällinen osuus viennistä. Talon- pojat tekivät itse tavaran valmiiksi vientiä varten, joten koko jalostusvaiheen osuus jäi heille työpalkkoina. Kun melkoinen osa veistetyn puutavaran hankinnasta keskittyi suppeille alueille, oli veistetyllä puutavaralla huomattava merkitys näi- den alueiden talonpoikaistaloudessa. Osittain sahatavaran, osittain veistetyn puun ryhmään kuuluivat talonpoikien käsityönä valmistamat laudat ja lankut. Käsinsahuu oli vielä 1700-luvun alkupuo- lella täysin tuntematonta. Talonpoikien tarvitsemat laudat valmistettiin halkai- semalla korkeintaan 2—3 syltä pitkä tukki, jonka puolikkaasta sitten veistettiin lauta tai lankku.29 Yhdestä tukista tuli siis vain kaksi lautaa. Omaa käyttöä var- ten ei useinkaan vaivauduttu veistämään lautaa valmiiksi, vaan tyydyttiin vain ta- soittamaan tukin halkaisupinta, joka esim. lattiaa tehtäessä käännettiin ylöspäin. Käsinsahuu, jolloin kaksi miestä justeerisahalla sahasi korkealle pukille ase- tettua tukkia, tuli tunnetuksi vasta 1700-luvulla. Taito lienee ensiksi tullut vuosisadan puolivälissä Vakka-Suomeen, jonka kotiteollisuusalueella oli vanhat kauppayhteydet suoraan Pohjois-Saksaan ja Tanskaan. Käsinsahuu levisi sitten nopeasti muihin rannikkomaakuntiin. Pohjois-Pohjanmaan rannikolle se saapui 1790-luvulla. 1800-luvulla käsinsahausta harjoitettiin jo sisämaassakin. 30 Käsinsahuun elinvoimaisuus näyttää johtuneen etupäässä säännöstelyn purista- man sahateollisuuden kitukasvuisuudesta. Kun sahat eivät pystyneet ostamaan puuta, sahasivat talonpojat itse. Sahaustyö oli raskasta ja kahden miehen ahke- ran päivätyön tuloksena oli korkeintaan yksi tohti (12 kpl) lautoja. Yhdestä tu- kista saatiin yleensä vain kaksi lautaa.31 Käsinsahattujen lautojen ja lankkujen myynti toi kuitenkin talonpojalle hänen kipeästi tarvitsemaansa käteistä rahaa, vaikka käsinsahatuista laudoista maksettiinkin heikomman laadun tähden huo- nompi hinta kuin sahalaudoista. Käsinsahattujen lautojen osuutta sahatavaran viennistä on tietojen puutteessa mahdoton määritellä. Huonosta laadusta johtu- neet menekkivaikeudet antavat kuitenkin aihetta olettaa, että melkoinen osa kä- sinsahatuista laudoista pysähtyi kotimaan kaupunkeihin niiden omaa tarvetta tyydyttämään. Puutavaran viennin rakennetta valaisee taulukko 45 (s. 266). Vientiä varten hakatun raakapuun määrä oli luonnollisesti vietyä puumäärää huomattavasti suurempi. Pienin oli hukkaprosentti veistetyn puutavaran kohdal- la, mutta sahapuusta meni jo suunnilleen 40 % hukkaan.32 Muiden metsäntuot- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 269 teiden kohdalla raakapuun menekki vietyjen tuotteiden määrään nähden oli vie- lä paljon suurempi. Eniten puuta meni tervaan, jota aina 1800-luvun alku- puolelle asti on pidettävä tärkeimpänä vientitavarana metsäntuotteiden ryh- mässä. Varsinaiseen tervanvientiin on vielä lisättävä piki, jota valmistettiin ter- vasta ja vietiin sitäkin melkoisia määriä. Tervatynnyriä kohden on laskettu men- neen keskimäärin 160 j 3 raakapuuta ja piki tynnyriä kohden 240 j3 . Suuri puun- kuluttaja oli myös potaska, vaikka viedyt potaskamäärät eivät olleetkaan kovin suuria. Yhtä potaskaleiviskää kohti laskettiin 1840-luvulla menneen noin 40 j 3 raakapuuta. 33 Potaskan kohdalla tekee raakapuun menekin arvioimisen vaikeaksi se, että potaskaa voitiin valmistaa myös polttopuiden tuhkasta, joskin toisaalta tiedetään metsää runsaasti kaadetun vain potaskan valmistusta varten. Lisäksi huomattava osa valmistetustapotaskasta lienee kulutettu kotimaassa. TAULUKKO 46 TABLE 46. Metsätuotteiden vienti raakapuuna. Wood products exports in raw timber. A. = Miljoonaa kiintokuutiojalkaa Millions of solid cubic feets. B. = Tuhatta kiintokuutiometriä Thousands of solid cubic meters. Vuosi Puutavara Terva ja piki Potaska Yhteensä Year Lumber Tar and pitsch Potash Total A. B. A. B. A. B. A. B_ 1780-luku* 13.0 340 22.8 597 .. .. 35.8 937 1780's* 1815 9.0 236 23.7 620 0.8 21 33.5 877 1850 12.6 330 25.4 665 1.0 26 39.0 1021 1872 57.8 1513 28.4 743 1.1 29 87.3 2 285 Arvioitu vuotuinen keskimäärä. Estimated annual average. Lukuja tarkasteltaessa on syytä muistaa, että kysymyksessä on varsin karkea arvio, jossa saattaa olla useita virheellisyyksiä. Varsinkin 1780-luvun kohdalla virhemarginaali on suuri, sillä Suomen käsittäessä vain osan Ruotsin valtakun- nasta Suomen viennin suuruutta on vaikea määritellä. Sahatavaran viennissä tämä vuosikymmen edusti 1700-luvun huippukautta. Tervan ja halkojen koh- dalla oli kyseessä nousukausi, vaikka huippu saavutettiin vasta vuosisadan vaih- teessa. Kun sahatavaran vienti Vanhan Suomen puolella romahti 1790-luvulla, voi 1780-luvun sanoa edustavan metsäntuotteiden kohdalla 1700-luvun korkeinta tasoa. Vaikka tämän vuosikymmenen vientiraakapuun kokonaismäärä onkin laa- jamarginaalisten arvioiden keskiarvo, voitaneen siitä vetää kuitenkin se johto- päätös, että viennin ollessa suurimmillaan 1700-luvulla se ylitti autonomian ajan ensimmäisten vuosikymmenien tason, varsinkin kun vuoden 1815 luvut kuvaste- levat vielä jossain määrin Ruotsin vallan loppuajan tilannetta. Venäjän vallan https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 270 ajan alkukauden aallonpohja metsäntuotteiden viennissä oli vasta 1820-luvulla. Venäjän vallan ajan luvut perustuvat viralliseen vientitilastoon.34 Virhetekijä tässä kohden on jalostettuihin tuotteisiin tarvitun raakapuumäärän arvioinnissa sekä eräiden vähäisten vientiryhmien puuttumisessa. Viimeksi mainittu puute ei paljoakaan vaikuttane tuloksiin; jalostettuihin tuotteisiin menneen raakapuun kohdalla virhemahdollisuudet ovat suuremmat. Epävarmin tekijä on sahapuu- toltin kuutioiminen, koska kuutiosisältö vaihtelee suuresti tavaralaadun mukaan. Laskelman perusteena on ollut vientitilastosta vv. 1866—70 tunnettu keskikuu- tiomäärä, mutta on syytä olettaa, että toltin tilavuus on aikaisemmin ollut hie- man suurempi. Mahdollinen virhe on siis alaspäin. Veistetyn puun kuutiomää- rät ovat 1880-luvun alusta. On myös mahdollista, että aikaisemmin viety puu on ollut järeämpää. Tervan ja pien valmistukseen menneen puun määrät ovat 1920- luvun ammattikirjallisuudesta, kun taas potaskan kohdalla vastaava luku on Suo- men Talousseuran asiantuntijalausunnosta v:lta 1845.35 Sahatavaran ansiosta vientipuun kokonaismäärissä oleva virhe on pikemminkin alas kuin ylöspäin ennen v. 1866, josta asti sahatavaran todellinenkuutiosisältö tunnetaan. 38 Kokonaisuudessaan metsäntuotteiden vientivolyymi on aina 1800-luvun puoli- väliin asti verraten vaatimatonta suuruusluokkaa. Vasta 1850-luvun lopulla al- kaa voimakas nousukausi, aluksi puutavaran ja tervan, 1860-luvulta vain puuta- varan kohdalla. Puutavaran kohdalla nousu on jatkunut eräitä lyhyitä pysäh- dyksiä lukuun ottamattameidän päiviimme saakka. Tähän kehitykseen ovat vain osittain vaikuttaneet luonnolliset syyt: metsän- tuotteiden kysyntä ja kuljetusmahdollisuudet. Ulkomainen kysyntä oli selvästi enemmän noususuunnassa kuin vientivolyymi. Jarruna olivat kuljetusolot, jotka 1700-luvulla olivat erittäin epäsuotuisat varsinkin Itä-Suomessa. Valtakunnan- raja katkaisi siellä luonnolliset vesikulkuväylät. Luonnonesteiden vähentämiseen vesikulkuteilläei tällä vuosisadalla vieläpystytty. 37 1800-luvun kuluessa tilanne parani oleellisesti. Valtakunnan raja siirtyi v. 1809 pois Saimaan vesistöalueelta ja v. 1856 tämä vesistöalue yhdistettiin kanavalla mereen. 1800-luvun puolivälissä ryhdyttiin yleisempään sisävesien kanavoimiseen. Lisäksi 1830- ja 1840-luvulla alkoi maantieverkostomme kohentaminen. 1860-lu- ku taas toi maahamme ensimmäisen rautatien. Metsäntuotteiden viennin suuri lisääntyminen 1800-luvun puolivälin jälkeen sattuu hyvin yksiin kuljetusolojen kehittymisen kanssa. Metsäpolitiikka puun viennin ja metsätalouden kannattavuuden jarruna Metsäntuotteiden viennin hidasta kehitystä ei kuitenkaan voi panna pääosal- taan kuljetusolojen syyksi. Vielä suurempi osuus oli valtion metsäpolitiikalla, jo- ta hallitsi miltei hysteerinen pelko valtakunnan metsävarojen loppumisesta. 38 Se teetti viranomaisilla monenlaisia toimenpiteitä metsävarojen suojelemiseksi. Käytännöllisesti katsoen nämä suuntautuivat kaikkia muita metsänkäyttömuotoja vastaan paitsi ei hiilenpolttoa. Rautateollisuus oli merkantilistisen talouspolitii- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 271 kan lempilapsi. Sitä pidettiin valtakunnan varallisuuden selkärankana, joten rau- danvalmistukselle elintärkeä hiiltopuun saanti oli turvattava. Tätä ei katsottu voitavan tehdä muuten kuin muita metsänkäyttömuotojarajoittamalla. Huoleen hiiltopuusta liittyi pian myös huoli järeän rakennuspuun riittävyy- destä. Kunnolliseksi rakennuspuuksi katsottiin aina 1800-luvun puoliväliin saakka vain ’’täysi-ikäinen”, ’’kypsä” puu. Suomen talousseura totesi v. 1845 metsäko- mitealle antamassaan lausunnossa, että hongan kasvu todella täysi-ikäiseksi kes- tää Suomen oloissa 180—200 vuotta, mutta rakennuspuuksi se kelpaa jo 140— 150-vuotiaana.39 Rakennuspuun kohdalla oli siis kysymys järeästä honkapuusta, vieläpä nykyaikaisittain arvosteltuna erittäin järeästä puusta. Pienempi puu oli sen ajan rakennusmiesten mielestä ala-arvoista ja kelpasi vain usein uusittaviin ulkorakennuksiin. Kun tarkastelee tätä metsävarojen ehtymisen pelkoa, on todettava, että kysymys oli enemmän määrätynlaisen metsän, lähinnä järeän mäntymetsän loppumisen pelosta kuin metsän loppumisen pelosta yleensä. Nykyisin pinotavaran hakkuu- seen kelpaavaa metsää pidettiin ilmeisesti vain taimikkona ja nykyistä tukkimet- sää keskenkasvuisena nuorena metsänä, jota oli epätaloudellista mennä kaata- maan. Hakkuukelpoisuuden vaatimukset oli asetettu niin ylös, että vain osa ja nähtävästi verraten pieni osa metsästä kykeni sen täyttämään. Tästä metsän- osasta oli varsinaisesti kysymys. Toinen tekijä oli 1700- ja 1800-luvuilla selvästi havaittava metsänkäytön alueellisesti epätasainen jakautuminen (ss. 283—292). Kuljetusvaikeuksista, kauppaoloista ja väestön metsäntuotteiden valmistustaidosta johtuva alueellinen erilaisuus johti paikoitellen hyvinkin suureen määrättyyn metsänosaan tai mää- rätyllä kehitysasteella olevaan puustoon kohdistuvaan hakkaustoimintaan, joka aiheutti alueellista tämän metsänosan tai puunosan puutetta. Paikoitellen tämän- laatuisen liikahakkuun jäljet olivat hyvinkin silmiinpistävästi näkyvissä. Tämä nähtävästi verraten pienimittainen, mutta selvästi havaittava liikahakkuu peläs- tytti viranomaisia, jotka eivät riittävästi tunteneet yleistilannetta ja ilmeisestikin aliarvioivat metsävarojemme kokonaismäärän. Metsävarojen alueellinen niuk- kuus oli enemmän ruotsinmaalainen kuin suomalainen ilmiö, sillä Ruotsin voi- makas kaivostoiminta ja rautateollisuus olivat siellä aiheuttaneet verraten laaja- alaistakin metsänpuutetta. Kun joissakin paikoin Suomessa oli havaittu vastaa- vanlaatuisia ilmiöitä, luultiin Suomen metsien olevan yhtäläisessä vaarassa kuin Ruotsinkin. Vaara käsitettiin yleisvaltakunnalliseksi ja toimittiin sen mukaisesti. Vaikuttaa siltä, että Ruotsista saatu pelon siemen versoi liiankin voimakkaasti suomenpuoleisten viranomaisten mielissä, varsinkin kun myös täällä oli havaitta- vissa joitakin metsänpuutteenmerkkejä. Kävisi liian pitkäksi kahlata läpi koko se kieltojen, rajoitusten ja kehotusten ryteikkö, jolla viranomaiset metsävarojen uhkaavaa ehtymistä yrittivät estää. Talonpoikaisen metsänkäytön osalta kaikki määräykset jäivät enemmän tai vä- hemmän tehottomiksi. Siihen eivät viranomaiset kyenneet saamaan pitävää otet- ta. Myöskään metsäntuotteiden kaupan rajoitusyrityksillä ei ollut menestystä. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 272 Sen sijaan metsäteollisuus, joka ennen 1800-luvun jälkipuoliskoa oli yksinomaan sahateollisuutta, joutui pahasti säännöstelypolitiikan kahleisiin. Puutavarakaupan merkityksen jatkuvasti kasvaessa tällä seikalla tuli olemaan suuri vaikutus koko ansiometsätalouden kehitykselle maassamme. Sahateollisuuden säännöstely perustui sahauskiintiö- ja hakkuualuejärjestel- mään, joka kehitettiin 1730- ja 1740-luvuilla.40 Kukin saha sai määrätyn, taval- lisesti sahatukeissa ilmoitetun vuosittaisen sahauskiintiön sekä hankintapiirin, jos- ta se sai sahatukkinsa hankkia. Hankintapiirit pyrittiin määräämään siten, että kullakin sahalla oli oma piirinsä, jossa se oli monopoliasemassa. Tarkoituksena oli tietenkin metsänkäytön rajoittaminen ja rajoituksen valvonta, minkä lisäksi kiintiö muodosti sahan verotusperusteen. Vaikka kiintiöjärjestelmän noudattamis- ta ei pystyttykään kunnolla valvomaan ja liikasahaus, vieläpä hyvin runsas liikasahaus, muodostui säännöksi, rajoitti järjestelmä kuitenkin sahateollisuuden kehitystä suuressa määrin. Kiintiöjärjestelmän merkitys sahateollisuuden kuristajana näkyy selvästi verrat- taessa Ruotsin Suomen oloja Vanhan Suomen sahateollisuudenkehitykseen 1700- luvulla. Vanhassa Suomessa sahateollisuus sai kehittyä vapaana kiintiöjärjestel- mästä. Sellainen oli tosin nimellisesti olemassa, mutta sitä ei noudatettu, vaan sa- hateollisuuden kehitys oli käytännössä jotakuinkin vapaata. Seurauksena oli, että Vanhan Suomen alueelta vietiin 1780-luvullasaman verran ja enemmänkin saha- tavaraa kuin koko Ruotsi-Suomen valtakunnasta. Ruotsin Suomesta jäi sahatava- ran vienti vajaaseen neljännekseen Vanhan Suomen viennistä. Vapaan kehityk- sen aika sai kuitenkin Vanhassa Suomessa äkkinäisen lopun: v. 1798 tuli kerta- kaikkinen sahauskielto, eräs Paavali I:n eristäytymispolitiikkaan kuuluva mer- killinen toimenpide, joka tukahduttiVanhan Suomen sahateollisuuden kokonaan. Vaikka Paavali mielenvikaisena pian syöstiinkin valtaistuimelta, jäi määräys voimaan siihen asti, kunnes Vanha Suomi autonomian ajan alussa liitettiin muu- hun Suomeen ja ruotsalais-suomalainen kiintiö- ja hankinta-aluejärjestelmä ulo- tettiin tännekin. Hallinnollisten rajoitusten puuttuminen oli vienyt Vanhan Suo- men sahateollisuuden kukoistukseen, tämän vapauden riistämisellä se tuhottiin. Kiintiöjärjestelmä oli talonpoikaisen metsätalouden kannalta erittäin epäedul- linen. Vaikka sahausmäärä kiintiön ylittävästä liikasahauksesta huolimatta jäi verraten pieneksi, sahatukkeja oli tarjolla aina kysyntää enemmän ja kantohin- nat jäivät alhaisiksi. Kun hankintapiirijärjestelmä vielä soi sahalle monopoliase- man piirissään, ei mitään hintakilpailuakaan päässyt syntymään. Sahanomista- jien välinen kilpailu oli kyllä toisinaan hyvinkin kovaa, mutta se käytiin kamp- pailuna sahauskiintiöistä ja hankintapiireistä. Kun sahaus- ja hankintaoikeudet oli saatu, tarvitsi sahanomistajan maksaa puista vain sen verran, että sai talon- pojan myymään metsää. Koska talonpojalla tavallisesti oli puutetta käteisistä rahavaroista, voivat sahatukit hellitä hyvinkin vähällä. Talonpoikakin oli tottunut pitämään puuta vähäarvoisena tavarana, josta saatiin vain hankintatyökustan- nukset. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 273 Kantohintatason määritteleminen on tietojen puutteessa äärimmäisen vai- keaa. Tunnettuihin vientihintoihin sisältyy myös muita kustannuseriä sekä kaup- pavoitto. Verohintojen laskemisperusteita ei tässä suhteessa tarpeeksi tarkoin tunneta, mutta kantohintoja ne eivät ilmeisestikään vastaa. Prof. C. C. Böcker, talouselämämme suuri tuntija 1800-luvun alkupuolella, toteaa v. 1829, että kan- tohinnat ovat vain puolet tai kolmannes verohinnoista. Eräät hajanaiset tiedot vähän myöhemmältä ajalta näyttävät vahvistavan Böckerin lausumaa.41 Raakapuun hinnat muodostuivat luonnollisesti erilaisiksi riippuen puunkäyttö- tavasta, raakapuun ja valmiin tavaran kuljetusmahdollisuuksista ja kuljetuskus- tannuksista. Nollaraja eri tuotteiden kohdalla oli erilainen, ja tämä vaikutti luonnollisesti raakapuun hinnanmuodostukseen. Parhaimmassa asemassa olivat rannikkoseudut ja huonoimmassa sisämaa, joskin vesiväylät sekä sahojen ja kau- punkien sijainti vaikuttivat huomattavasti hintaan. Järeän raakapuun hintatasosta 1700-luvulta voi tuskin sanoa muuta kuin että se pysytteli ilmeisestikin alhaisella tasolla. Mikäli verohinnoille voi antaa merki- tystä hintakehityksen suunnan osoittajana, autonomian ajan alkuvuosikymme- nen hintataso säilyi alhaisena, mutta suhteellisen vakaana.42 Puutavaran vien- nin kasvaessa 1830- ja 1840-luvuilla näyttää hintataso ruvenneen eteläisissä ran- nikkomaakunnissa nousemaan, mutta muualle hinnannousu ei näytä ainakaan suuremmassa määrin ulottuneen. Hankinta-alue laajeni kuitenkin suurten vesis- töjen rannoilla, ja nollarajan siirtyminen merkitsi hintaa ennen arvottomille puille. Kaukaiset sisämaan sahat saivat puuta kutakuinkin mitättömillä hinnoil- la. Nilsiän Atrakosken sahan kustannuslaskelmasta päätellen se osti kaikki sa- hatukit koosta riippumatta samaan kappalehintaan, 20 pap.kop./kpl eli 5.7 hop.kop./kpl. Normaalin 12”x22’ sahatukin kuutiojalkahinnaksi tuli näin 0.33 hop.kop./j 3 . 43 Suurta kirjavuutta sahapuun hinnoissa aiheuttivat erilaisen sijainnin lisäksi erilaiset kauppatavat. Pystyyn ostettaessa kantohinta käsitti vain puun hinnan, hankintakaupoissa myös kuljetuksen sovitulle luovutuspaikalle. Eniten kirjavuutta puun hinnoissa aiheuttivat kuitenkin maksuperusteet. Ostaja osti puut joko run- koluvun mukaan runkokauppana tai summakauppana, jolloin määrätyn metsä- alan puut myytiin kiinteästä hinnasta. Kuutiojalkamaksua näyttää ruvetun käyt- tämään vasta 1870-luvulla ja tällöinkin tuskin koskaan metsää talonpojalta ostettaessa. Metsäkaupoissa käytettiin 1830-luvulta 1880-luvulle myös metsänvuokrausta. Juridisesti metsänvuokraus näyttää käsitetyn erittäin laaja-alaisesti, niin että huomattava osa runkokauppojakin luettiin metsänvuokrauksen piiriin. Ainakin Ruoveden kihlakunnassa, jossa tapahtunutta metsänvuokrausta on tarkemmin tutkittu, kaikki määräpituiseksi hakkuukaudeksi tehdyt metsäkauppasopimukset katsottiin kiinnityskelpoisiksi vuokrasopimuksiksi. 44 Vain osa sopimuksista oli var- sinaisia vuokrasopimuksia, jossa metsänkäyttöoikeus luovutettiin kiinteää vuosi- vuokraa vastaan. 18 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 274 Metsänvuokraus juridisena ilmiönä näyttää saaneen alkunsa 1830-luvulla Tu- run kauppapiirissä ja levisi pian Porin kauppapiiriin, jossa sitä käytettiin laajassa mittakaavassa. 1860-luvulla se oli tunnettu myös Päijänteen alueella.45 Metsänvuokrausta koskevassa tutkimuksessa on kuitenkin varsin puutteellisesti eroteltu juridisen metsänvuokrauksen eri lajit, määräaikainen runkokauppa, määräaikainen summakauppa kertamaksulla tai epäsäännöllisin maksuvälein ja summakauppa kiinteällä vuosivuokralla, joista vain viimeksi mainittu on metsän- vuokrausta sanan varsinaisessa mielessä. Sen tähden varsinaisen metsänvuokrauk- sen yleisyydestä on vaikea tehdä mitään päätelmiä. Summakaupassa, tapahtui se varsinainen vuokrauksen muodossa tai ei, talon- poika sai metsästään huonoimman hinnan. Kun raakapuun hinta oli lyhytai- kaisia heilahteluja lukuun ottamatta jatkuvassa noususuunnassa, muodostui puun hinta talonpojalle sitä epäedullisemmaksi mitä pitempi hakkuukausi oli. Ruove- den seudulla maksettiin metsänhakkuuoikeudesta vielä 1870-luvulla vain 5,50— 8,70 mk/ha vuotta kohti. Vuosikymmenen alussa tämä vastasi s—B runkokau- palla myydyn puun hintaa, vuosikymmenen lopussa 2—3 puun hintaa.48 Ei ollut ihme, että eräät alan yrittäjät saivat kiinnitettyjä sopimuksia sahaliikkeen har- joittajille myydessään niistä moninkertaiset hinnat. Käyttökelpoista vertailuainesta summakauppojen ja runkokauppojen hintasuh- teista on liian vähän, jotta selvää kuvaa näiden kauppatapojen merkityksestä metsänomistajain saamalle metsätulolle voisi saada. 1800-luvun kahdelta viimei- seltä vuosikymmeneltä tehty vertailu Porin Höyrysahan hankkimasta sahapuusta osoittaa, että kymmenenä vuonna viidestätoista saha sai summakaupalla tuk- kinsa halvemmalla kuin runkokaupalla. Tilasto on kuitenkin niin myöhäiseltä ajalta, että sahan hankinta-alueen talonpojat olivat jo ehtineet vahingosta vii- sastua ja vaatia summakaupoissakin parempia hintoja, kuten Ruovedeltä 1880- luvulta säilyneet hintatiedot selvästi osoittavat.47 Aikaisemmin olivat summakau- pat ilmeisesti metsänomistajille huomattavasti epäedullisempia. Hintatason epätasaisuutta oli omiaan vielä lisäämään se, että tukin paksuus oli myös tärkeä hintaan vaikuttanut tekijä. Järeän puun kohdalla sahaustulos oli parempi kuin ohuen puun kohdalla. Sen tähden kannatti järeästä puusta maksaa suhteellisesti enemmän kuin ohuesta. Sekä Porin että Päijänteen puutavara-alueil- ta säilyneet tiedot osoittavat, että tukkien hinnat nousivat koon lisääntyessä enem- män kuin niiden sisältämät puumäärät. Esim. Viljakkalan Kylmäkosken saha maksoi vv. 1858—61 23 jalan tukeista seuraavasti: 12-tuumaisista 1,74 hop. kop./ j 3, mutta 21-tuumaisesta 3,40 hop. kop./j 3 eli lähes kaksinkertaisen kuutiojalka- hinnan.48 Kaikki nämä tekijät vaikuttivat kuljetusmatkojen lisäksi raakapuun hintatason epäyhtenäisyyteen. Yrittäessä määritellä raakapuun hintatasoa joudutaankin suu- rien vaikeuksien eteen. Hintatietoja on säilynyt hyvin niukasti, ja nekin enimmäk- seen 1800-luvun puolivälin jälkeiseltä ajalta. Seuraavassa tehty yritys hahmo- tella käytettävissä olevien vähälukuisten tutkimustulosten nojalla hintakehityksen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 275 päälinjoja jää pakostakin karkeaksi ja epävarmaksi luonnokseksi. Tiedot koske- vat suurimmaksi osaksi Kokemäenjoen ja Kymijoen vesistöjen puutavara- alueita.49 Sahateollisuuden ekspansio 1830-luvulla lienee antanut sysäyksen sille hinta- tason nousulle, joka trendinä on havaittavissa koko 1800-luvun jälkipuoliskon ajan. Lähtöhintatasosta 1830-luvulla samoin kuin 1840-luvun hintatasosta on vaikea saada mitään kuvaa. V. 1840 aloitetut verohintojen keskihintalaskelmat näyt- tävät joustavasti seuranneen hintatason vaihteluja puun kohdalla vain eteläran- nikolla Uudenmaan ja Viipurin lääneissä, joissa ilmoitetaan rakennushirren ve- rohinta 1840-luvun aikana. Uudenmaan läänissä rakennushirren verohinnan las- keminen lopetettiin v. 1848, mutta Viipurin läänissä laskenta jatkui vuosisadan lopulle saakka. Mikäli näitä verohintoja voi pitää todistusvoimaisina, kohosivat raakapuun hinnat jatkuvasti ja olivat 1850-luvun alussa noin kaksinkertaiset 1840-luvun alkuun verrattuna. 1850-luvulta alkaa olla tietoja myös sahalaitosten puunhankinnoista, ylivoi- maisesti eniten Kokemäenjoen vesistöalueelta. Niiden mukaan raakapuusta mak- settiin suunnilleen 0,50—1,25 hop.kop./j 3 (2—5 p.). Tällä vesistöalueella näyt- tävät hinnat kohonneen jälleen 1850-luvulla kaksinkertaisiksi. Muualta ei ole riittävästi tietoja hintakehityksen seuraamiseen. Höyrysahojen aikakauden alkaminen 1860-luvulla muutti huomattavasti saha- puiden hankinta-alueita, mikä tekee hintakehityksen arvioimisen vaikeaksi. En- simmäiset höyrysahat kohosivat Pohjois-Suomeen, josta ne saivat halpaa raaka- puuta ennen koskemattomista metsistä. Hinnat olivat tällä uudella sahateolli- suusalueella varsin halpoja, vuosina 1866—70 Oulun läänin kuvernöörin ilmoi- tuksen mukaan enimmäkseen n. 2—4 p./j 3 . 50 Vuosikymmenen aikana raaka- puun hintojen kohoaminen kääntyi laskuksi. Kokemäenjoen vesistöalueella kään- ne näyttää tapahtuneen v:n 1864 tienoilla. Vuosikymmenhän oli maataloudel- le erittäin vaikeaa aikaa, ja muiden tulolähteiden ehtyminen lisäsi raakapuun tarjontaa. Kun valtion metsistä myydyn raakapuun keskihinta oli v. 1861—65 8 penniä, oli se vv. 1866—70 vain 5 penniä. Ylipäänsä 1860-luvun loppupuolen hintataso näyttää olleen noin 25 % alempi kuin vuosikymmenen alkupuolella. 51 Kantohintatason suuri nousu tapahtui sitten 1870-luvulla sahateollisuutemme ’’kultaisena vuosikymmenenä”. Raakapuun hinnat ylittivät heti vuosikymmenen alussa 1860-luvun alkuvuosien huipputason ja nousivat nopeasti vuoteen 1877 saakka. Sitten seurasi puutavarasuhdanteiden huononnuttua pieni lasku hinta- tasossa, mutta alentuminen koski vain vuosikymmenen puolivälin huippuhintoja. Hinnat jäivät kuitenkin korkeammalle kuin 1870-luvun alkuvuosina. Erikoisen voimakas oli hintatason nousu Päijänteen vesistöalueella, jonka tukit vasta v;sta 1870 alkaen kyettiin uittamaan Anjalan koskista alas Kymijokisuulle asti. Valtion metsistä myytyjen puiden hintakehitys kuvastaa hintatason nousua seuraavasti: https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 276 TAULUKKO 47 TABLE 47. Valtion metsistä myydyn puutavaran keskihinnat vv. 1861—1880. Average prices lumber sold from state forests, 1861—1880. Viisivuotiskausi Koko maan keskihinta, Kokemäenjoen vesistön Five years averages penniä/j3 keskihinta, penniä/j 3 Average price for total Average price of Koke- country, pennies per ft 3 mäki lake system pen- nies per ft 3 1861—65 8 1866—70 5 5.7 1871—75 11 12.3 1876—80 18 17.7 Lähde: T. Heikkilä, Sahatukkien hintain kallistuminen. Forstlig Tidskrift 1/1917. Hintatason nousua viisivuotiskausittain vv. 1840—1880 voidaan edellä olevan nojalla kuvata seuraavalla karkeapiirteisellä indeksisarjalla, joka epävarmuudes- taan huolimatta ansainnee tulla esitetyksi kokonaiskuvan saamiseksi tapahtu- neesta raakapuun hintakehityksestä: TAULUKKO 48 TABLE 48. Arvio puutavaran hintatason yleiskehityksestä vv. 1841— 1890. Estimate of lumber price index, 1841— 1880. Indeksiluvut Index, 1841—1845 = 100. 1841—45 100 1846-—5 O 150 1851—55 200 1856—60 350 1861—65 400 1866—70 300 1871—75 600 1876—80 900 Lukuja tarkasteltaessa on syytä muistaa, että kantohintataso ei suinkaan ollut yhtenäinen. Se vaihteli erittäin väljissä puitteissa hankinta-alueen, puutavaran koon ja laadun sekä kauppamuodon mukaan. Raakapuun hintatason suureen ja jatkuvaan nousuun 1830- tai 1840-luvulta alkaen vaikuttivat monet eri tekijät. Hintojen kohoamisen perimmäisenä perus- tana oli sahatavaran kysynnän kasvu ulkomailla, mutta myös monet kotimaiset tekijät myötävaikuttivat tähän kehitykseen. Näitä olivat lähinnä kuljetusoloissa, sahateollisuustekniikassa, metsäpolitiikassa ja tullipolitiikassa tapahtuneet muu- tokset. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 277 Kuljetusoloissa tapahtuneista muutoksista mainittakoon järjestetty tukinuitto sisämaan vesitöistä merenrantaan, sisävesien kanavointi ja höyrylaivaliikenne se- kä myöhemmin vielä rautatieliikenne. Kanavointi ja höyrylaivaliikenne palvelivat alussa pääasiassa valmiin sahatavaran kuljetusta. Saimaan kanavan valmistumi- nen v. 1856 helpotti suuresti Saimaan vesistöalueen sahojen kuljetuksia. Tavara voitiin sahata entisissä sahalaitoksissa ja kuljettaa entistä halvemmalla merenran- taan, vieläpä Itämeren satamiin osittain ilman uudestilastausta. Tämä vähensi sitä sahateollisuuden uudestaanjärjestelyn tarvetta, joka ilmeni voimakkaana muilla vesistöalueilla. Tästä johtuva vanhoilleen jääminen vuorostaan lienee ollut merkittävänä tekijänä Saimaan vesistöalueen sahateollisuuden jälkeenjääneisyy- teen 1800-luvun loppupuolella. Muilla vesistöalueilla järjestetty raakapuun uitto yhdessä sahateollisuuden suu- ren teknisen edistysaskeleen, höyrysahojen kanssa tekivät mahdolliseksi raaka- puun halvan kuljetuksen merenrantaan ja sahauksen vasta siellä. Pitkät ja kal- liit hevosrahdit jäivät pois. Rannikon höyrysahojen suurimittainen tukinuitto alkoi Kokemäenjoen vesistössä v. 1862 ja samalla vuosikymmenellä myös poh- joisella saha-alueella Tornionjoessa, Kemijoessa ja lijoessa. Kymijoessa uitto sen sijaan alkoi vasta v. 1870, kun norjalainen puutavaramies Aslak Holmsen avasi tukeille tien merenrantaan rakentamalla uittokourun Anjalan koskien ohi. Uitto- kouru näyttää olleen uutta Suomessa ja merkitsi siis edistysaskelta uittotekniikas- sa. Uitto-olot paranivat edelleen, kun sahat siirtyivät yhteisuittoon lauttausyh- distysten puitteissa. Kymijoella tämä tapahtui v. 1873 ja Kokemäenjoella v. 1876.52 Vesivoiman saanti oli aikaisemmin rajoittanut sahojen sijoittumista kuljetus- olojen puolesta edullisiin paikkoihin. Höyrysaha vapautti sahateollisuuden tästä sidonnaisuudesta. Höyrysahan ansiosta sahateollisuus pääsi muuttamaan sisämaan syrjäisiltä koskien rannoilta rannikon liikepaikoille. Höyrysaha teki myös mahdolli- seksi suurten tuotantoyksikköjen syntymisen, jotka olivat riippumattomia vesi- voiman kausittaisista vaihteluista. Kaikki tämä oli omiaan alentamaan tuotanto- kustannuksia. Ensimmäinen höyrysaha aloitti toimintansa lijokisuulla v. 1860 ja 1860-luvun päättyessä oli toiminnassa jo 14 höyrysahaa. 1870-luku oli kuitenkin varsinainen höyrysahojen vuosikymmen, v. 1878 oli höyrysahoja jo 66.83 Höyrysahojen aikakauden alkaminen viivästyi Suomessa kuitenkin lähes pari vuosikymmentä vanhoillisen metsäpolitiikan tähden. Vielä 1830-luvun lopulla aloittivat viranomaiset kiivaan taistelun sahateollisuuden laajentumista vastaan, joka huipentui v:n 1851 ankaraan metsälakiin.51 Sahausmääriä yritettiin kiristy- nein ottein saada puristetuksi kiintiöiden kehyksiin eikä sellaisen puunsyöjän kuin höyrysahan perustaminen voinut tulla kysymykseenkään. V:n 1851 metsä- lain isän, senaatin vanhoillisen varapuheenjohtajan L. G. von Haartmanin kukis- tuttua ja liberaalisen hallitussuunnan päästyä valtaan tapahtui metsäpolitiikassa- kin suunnanmuutos, ja sahateollisuuden säännöstelyä lievennettiin asteittain, kunnes se v. 1861 kokonaan kumottiin. Kiintiöjärjestelmän poistaminen teki mahdolliseksi rakentaa niin suuria sahoja, että suurtuotannon etuja voitiin käyt- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 278 tää hyväksi. Kiintiöjärjestelmän mukana hävisi myös hankintapiirijärjestelmä, joten vapaasta kilpailusta saattoi tulla kantohintoja nostava tekijä. Raakapuun hintoihin vaikutti vielä eräs tekijä, tullipolitiikka. Sahateollisuuden vienti oli ennen 1800-luvun puoliväliä tullien raskaasti rasittama. Suomessa oli maksettava korkeaa vientitullia ja tuojamaassa tuontitullia. Itämeren ulkopuo- lelle suuntautuneen viennin kannettavana oli vielä Juutinrauman läpikulkutulli. Liberaalisen talouspolitiikan päästyä valtaan tuontimaissa niiden tuontitullit ale- nivat. Merkityksellisin oli päätuontimaan Englannin v. 1860 suorittama suuri tul- linalennus. Jo edellisenä vuonna oli Suomen vientitulleja alennettu. Juutinrau- man tullista taas oli päästy v. 1857.55 Tullirasituksen väheneminen heijastui myös kantohintoihin helpottaen niiden kohoamista. Useimmat näistä raakapuun hintoihin kohottavasti vaikuttaneista tekijöistä oli- vat kaukana metsääomistavan talonpojan näköpiirin ulkopuolella. Hänen oli vai- kea tajuta metsän arvon kohoamista, varsinkin aikaisemmin nollarajan takana olleilla seuduilla. Sahateollisuuden onnistui monesti ostaa puuta itselleen edulli- sin ja talonpoikaiselle myyjälle epäedullisin ehdoin. Varsinkin pitkäaikaisilla met- sänvuokrasopimuksilla sahateollisuuden onnistui saada puuta alle käyvien hinto- jen, kuten joidenkin edelleen myytyjen sopimusten maksettuun vuokraan nähden moninkertainen myyntihinta osoittaa. Aina ei tämä erotus tullut edes sahateolli- suuden hyödyksi, vaan meni keinottelijoiden taskuihin.56 Tästä huolimatta talon- poikaiset metsänomistajat saivat metsäkaupoillaan rahaa ennen aavistamattomia määriä. Talonpoikien hidas muuttuneen tilanteen tajuaminen ilmeisesti kuiten- kin jarrutti jossain määrin raakapuun hintatason nousuvauhtia. Sahateollisuuden kasvun aiheuttama raakapuun kysynnän vilkastuminen ja hin- tatason kohoaminen 1800-luvulla merkitsi joka tapauksessa varsin suurta tulon- lisää maatilataloudelle. Sahateollisuuden kasvu ja samalla sahapuun menekin lisääntyminen alkoi jo 1830-luvulla, mutta pääsi monista edellä selostetuista syistä vauhtiin vasta 1860- ja varsinkin 1870-luvuilla. Kun ottaa huomioon sekä puu- tavaranviennin volyymin kasvun että hintatason jatkuvan kohoamisen, on ilmeis- tä, että maatilatalouden metsäsektorilta saama tulo lisääntyi erittäin voimakkaas- ti 1830-luvulta alkaen. Vv. 1850—1872 on tulonlisä edellä esitetyn, tosin melkoi- sen epävarman numeroaineksen perusteella arvioitavissa noin 13-—14-kertaiseksi. Jos lähtökohdaksi otetaan 1830-luvun vientivolyymi ja hintataso, voitaneen ehkä puhua noin 25—30-kertaisesta tulonlisästä metsätaloudesta. Vaikka sahateolli- suuden harjoittajat hankkivat puita myös kruununmetsistä sekä omistivat metsiä itsekin, pääosa metsätulosta tuli kuitenkin yksityisten metsänomistajien ja siis maatilatalouden hyväksi. Metsätulolla tulikin olemaan suuri merkitys koko maa- talouden kehitykseen, ja sillä oli oma osuutensa 1870-luvulla alkaneeseen maati- latalouden murrokseen, joka päätti perinnäisen maatalouden aikakauden maas- samme. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 279 Kotimaassa myyty puu Puuta myytiin luonnollisesti myös kotimaiseen käyttöön. Kaupungit tarvitsi- vat rakennus- ja polttopuuta, tehtaat polttopuuta ja rautateollisuus lisäksi puu- hiiltä. Aikakauden lopulla tuli myös liikenteen puunkulutus huomattavaksi höy- rylaivojen ja vetureiden tarvitessa polttopuuta. Tosin aikaisemminkin oli käy- tetty puuta laivojen, veneiden ja ajoneuvojen rakentamiseen, mutta kysymys oli pienistä puumääristä höyrylaivojen ja junien aikakauteen verrattuna. Kotimaiseen kulutukseen menneestä puusta on vähän tietoja, joten määrällis- ten arvioiden teko on vaikeaa ja tulokset epävarmoja. 1850- ja 1870-luvuilla puunkulutuksesta tehdyt arviotkin ovat kotimaisen markkinapuun kohdalta epä- selviä ja lisäksi sopivat huonosti yhteen saatavissa olevien vähäisten tietojen kans- sa. Kunnollisia tietoja on lähinnä vain rautateollisuuden puunkulutuksesta aika- kauden lopulla. Kotimaisen markkinapuun pääryhmänä on ilmeisesti ollut polttopuu, varsin- kin jos polttopuuhun lukee myös hiiltopuun; puuhiiliähän käytettiin raudanval- mistuksessa rinnan ja 1800-luvulla osittain vaihtoehtoisestikin tavallisen poltto- puun kanssa. Hinnaltaan polttopuu taas oli halvinta puuta. Puuhiilen hinnat taas pidettiin valtiovallan toimesta niin alhaisina, että talonpojat eivät aina saa- neet edes kohtuullista korvausta työstään.57 Rakennuspuu taas lienee kaupunkien pienen koon huomioon ottaen melko vähäinen markkinapuun ryhmä. Se lienee käsittänyt pääasiassa veistettyä puuta, sahatavaran osuus lienee ennen 1800-luvun loppupuolta ollut varsin vähäinen. Rakennusraakapuun hintataso on ilmeisesti ollut sama kuin vastaavan vientipuun. Kalleinta on ollut laivanrakennuspuu, jonka järeyteen ja laatuun asetettiin suurimmat vaatimukset. Suurimmat puunkuluttajat olivat ilmeisesti rauta- ja lasitehtaat, varsinkin en- sin mainitut. Rautamalmin sulatus takkiraudaksi ja tämän mellotus kankirau- daksi vaati paljon puuta, enimmäkseen puuhiilen muodossa. Hiilen- eli syden- poltto oli aikaisemmin talonpoikien tehtävänä, mutta siirtyi 1800-luvun alkupuo- lella vähitellen yhä suuremmassa määrin tehtaiden hiiltouuneissa suoritettavaksi. Hiiltopuu saatiin enimmäkseen talonpoikien metsistä. Kun kruunu 1700-luvulla tehtaiden asemaa helpottaakseen myönsi näille etuoikeuden hiilen hankintaan tehtaiden lähialueilla ja suorastaan velvoitti talonpojat hiilenpolttoon alhaista korvausta vastaan, muodostui hiilenpoltosta paikoitellen enemmän rasitus kuin ansiolähde.88 Kiillon siirryttyä tehtaiden uuneissa suoritettavaksi, jäi talonpojille kuitenkin hiiltopuun kuljetus. Eräät vanhimmat rautatehtaat onnistuivat vielä muuttamaan etuoikeutensa hiilen hankintaan täydeksi omistusoikeudeksi met- sään, ja täten hankkimaan suuria metsäomaisuuksia. Näistä ilmiöistä huolimatta hiilenpoltto on kuitenkin luettavissa suurimmaksi osaksi ansiometsätalouteen. Rautateollisuutemme tuotanto ja niin muodoin myös hiilenkulutus oli varsin vaihteleva. Tietoja hiilenkulutuksesta on vasta 1800-luvun puolivälin tienoista. Silloin rautateollisuudessamme oli jo ryhdytty huomattaviin teknisiin uudis- tuksiin, jotka vähensivät hiilenkulutusta. Toisaalta kuitenkin raudan tuotanto- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 280 määrät olivat vuosisadan puolivälissä ja varsinkin sen jälkeen aikaisempaa mel- koisesti suuremmat, mikä taas vaikutti hiilenkulutusta lisäävästi. Hiiltä kulutettiin virallisten tietojen mukaan v. 1851 55 109 lästiä ja v. 1872 138 620 lästiä.59 Puun hiiltotulos oli yleensä varsin vaihteleva, n. 25—75 % alkupe- räisestä puumäärästä.60 Keskimäärä lienee 1800-luvun alkupuolella ollut siinä 40 % paikkeilla, mutta nousi vähitellen hiilenpolttouunien käytön lisääntyessä. Seuraavassa on v:n 1851 hiiltopuun määrä laskettu 40 % :n ja v;n 1872 määrä 50 % :n mukaan. TAULUKKO 49 TABLE 49. Rautateollisuuden raakapuun kulutus. The consumption of raw timber by the iron industry. Vuosi Hiiltopuuta Halkoja Yhteensä Year Charcoal Firewood Total m 3 m 3 m 3 1851 217 000 10 000 227 000 1872 550 000 118 000 668 000 Lähteet: Vuoriarkisto 121: 4. VA. SVT II: 3 Hiiltopuun määrää on tätä aikaisemmalta ajalta erittäin vaikea määritellä. Vaikka puun kulutus hiillettäessä aikaisemmin oli suhteellisesti suurempi, olivat hiilen valmistusmäärät pienemmät. 61 Ruotsin vallan aikana ei hiiltopuun kulu- tus liene suurimmillaankaan ylittänyt 1800-luvunpuolivälin tasoa. Muun teollisuuden kohdalta ei vastaavanlaisia tietoja polttoaineen kulutuk- sesta ole säilynyt. Säilyneiden tietojen perusteella on rautateollisuutta kuitenkin pidettävä suurimpana polttopuun kuluttajana. Edellä esitetyn kanssa on kuitenkin ristiriidassa C. W. Gyldenin arvio puun- kulutuksesta v. 1850, jossa tehtaiden puunkulutus on arvioitu 115 milj. kuu- tiojalaksi. Luku tuntuu suuresti yliarvioidulta, koska v. 1872 Vaasan läänin vastaava kulutus oli laskettu vain 3,7 milj. kuutiojalaksi.62 Gylden näyttää yk- sinkertaisesti arvioineen tehtaiden polttopuun kulutuksen l/3:ksi koko poltto- puun kulutuksesta. Gyldenin arviosta voitaneen pudottaa enemmän kuin puo- let pois. Myyntipolttopuuhun on luettava vielä kaupungeissa käytetty polttopuu ai- nakin pääosaltaan. Tiedot siitä ovat varsin niukkoja ja epämääräisiä. Pentti l tt #Alho on niiden perusteella arvioinut kaupunkien puunkulutusta ja päätynyt varovaisesti arvioiden siihen, että kaupunkien poltto- ja rakennuspuun yhtei- nen kulutus oli 1800-luvun alkupuolella n. 8 pinokuutiometriä asukasta koh- den.63 Polttopuun osuutta hän ei ole tarkemmin määritellyt, mutta hänen esit- tämänsä pohjatiedot viittaavat siihen, että polttopuun osuus on ollut vähin- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 tään 3/4 kokonaiskulutuksesta. Loppu tulee rakennuspuun osalle, joka lienee kokonaisuudessaan ostettu maaseudulta. Alho mainitsee kaupunkien puun- kulutuksen myöhemmin vähentyneen noin viiteen kuutiometriin asukasta kohden, mutta ei tarkemmin määrittele aikaa, jolloin tämä vähennys tapahtui. Vähen- tyminen lienee hyvin suuressa määrin riippunut puutavaran hintakehityksestä, ja tämän perusteella kulutuksen väheneminen olisi ollut pientä ennen 1870- lukua. Seuraavassa asetelmassa on vv. 1815 ja 1850 kaupunkien puunkulutus laskettu 8 m3 :n ja v:n 1872 kulutus 7 m3:n mukaan. TAULUKKO 50 TABLE 50. Kaupunkien poltto- ja rakennuspuun kulutus vv. 1815— 1872. Urban consumption of fire and construction wood, 1815—1872. Vuosi —- Year Pino-m3 Piled cu.m. 3 1815 415 000 844 000 1 038 000 1850 1872 Kulutusmäärät asukasta kohti kts. tekstiä. Kaupunkien väkiluku: O. K. Kilpi, Suomen ammatissatoimiva väestö ja sen yhteiskunnalliset luokat 11. Kaupunkeihin myyty poltto- ja rakennuspuu sekä tehtaiden käyttämä hiilto- ja polttopuu ovat ilmeisesti muodostaneet pääosan kotimaahan myydystä puus- ta. Lisäksi tulee ainakin laivanrakennuspuu. Sen määrät eivät olleet suuria, mutta käytetty puu oli etupäässä suurikokoista erikoispuuta, josta maksettiin hyviä hintoja. Täten sitä kannatti tuoda hyvinkin pitkiä matkoja. Pohjanlah- den rannikon laivaveistämöihin tuotiin puuta aina Keski-Suomesta ja Pohjois- Savosta asti. Kalliiden kuljetuskustannusten tähden metsänomistajan saama hinta ei liene muodostunut kovinkaan korkeaksi. Suurimmillaankin laivanra- kennuksen vaatima vuotuinen puumäärä lienee noussut korkeintaan 2000 m 3 äin. Muut kotimaassa myydyn puun erät lienevät poltto- ja rakennuspuuhun verraten melko pieniä. Kotimaassa myydyn puun määrää on kokonaisuudessa varsin vaikea arvioi- da, varsinkin kun alkuperäistietojen kohdalla on epäselvyyttä siitä, tarkoitta- vatko luvut kiinto- vai pinomittaa. Käytettävissä olevien tietojen perusteella näyttää siltä, että v. 1850 tienoilla kotimaisen myyntipuun määrä on arvioita- va vähintään 750 000 m 3 vuodessa, josta noin puolet polttopuuta. Kotimaas- sa myydyn puun määrä näyttää jääneen jonkin verran pienemmäksi kuin vien- tiin eri muodoissa käytetyn puun, mutta ero ei liene ennen 1800-luvun puoli- väliä ollut koskaan kovin suuri. Kotimaassa myydyn puun taloudelliseen merkitykseen vaikutti huomattavasti 281 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 282 puun kotimaankaupan rakenne vientiin verrattuna. Vielä 1800-luvun alussa ei järeän puun ja polttopuun suhde näytä olleen kovinkaan erilainen, oli sit- ten kysymys vientipuusta tai kotimaahan myydystä puusta. Poltto- ja hiilto- puun osuus kotimaisesta myyntipuusta lienee ollut jossakin 2/3 tienoilla, samoin kuin halkojen osuus viedystä puutavarasta. Talonpojan metsätulon kohdalla ei liene ollut suurtakaan eroa, myikö hän puunsa vientiin vai kotimaahan. Tilanne näyttää muuttuneen 1800-luvun puolivälissä. Voimakkaasti nous- sut sahapuun kysyntä nosti sen hinnat moninkertaiseksi. Kaupungeissa myy- dystä puusta säilyneet vähäiset hintatiedot viittaavat siihen, että kotimaassa myyty puu ei rakennuspuunkaan osalta noussut vastaavassa määrin. Lisäksi vientipuun volyymi lisääntyi nopeammin kuin kotimaisen myyntipuun 1800- luvun puolivälistä sen loppuvuosikymmeniin saakka. Puun kotimainen myynti jäi tänä aikana metsätalouden kannalta huomattavasti vähämerkityksellisem- mäksi kuin vienti. Ansiometsätaloutta kokonaisuutena tarkasteltaessa on todettava sen olleen ennen 1800-luvun puoliväliä verraten vähäistä. Markkinapuun kokonaisvolyy- mistä ovat tiedot ylen puutteellisia ja määrällisen arvion esittäminen uskallet- tua. Vuodelta 1850 voitaneen kuitenkin esittää karkea ja epävarma arvio. Kun vientiin eri muodoissa käytettiin n. 1 milj. m 3 puuta ja kotimaassa myyn- tiin ehkä n. 0,75 milj. m 3, saadaan myydyn puun määräksi 1,75 milj. m3 . V. 1872 päädytään vastaavalla tavalla lukuun 3,75 milj. m3 . On mahdollista, että myyntipuun määrällinen nousu muodostuu näiden lukujen valossa jonkin ver- ran todellista suuremmaksi johtuen v:n 1872 tarkemmista tiedoista, mutta varsin voimakas se on ollut. Puun hinnoissa näyttää tapahtuneen suunnilleen vastaavanlainen kehitys. Koko 1700-luvun ja 1800-luvun alkuvuosikymmenien aikana puu oli melkein kaikkialla vähäarvoista tavaraa. Puusta maksettiin vain niin paljon, että raha- pulassa oleva talonpoika saatiin sitä myymään. Talonpoika taas näyttää laske- neen hinnan vain hakkuu- ym. työlle, metsässä seisova raakapuu näyttää olleen melkein arvotonta. 1800-luvulla tilanne muuttui tässäkin suhteessa. Hinnat ko- hosivat vähitellen moninkertaiseksi, ja puuta ruvettiin ostamaan pystyyn, joten hintaa tuli metsässä olevan raakapuunkin osalle. Hakkuumäärien noustessa 1830-luvulta 1870-luvulle voimakkaasti merkitsi samanaikainen hintojen koho- aminen metsätulojen moninkertaista kasvua. Metsätulon nousu kokonaisuudes- saan ei tosin ollut läheskään samaa suuruusluokkaa kuin vientisahapuun tuot- tama tulonlisä, joka edellä arvioitiin 1830-luvulta 1870-luvulle jopa 25-30- kertaiseksi, mutta metsätulon suunnilleen 10-kertaista nousua tänä aikana on kuitenkin pidettävä mahdollisena. Maatilataloudessa metsätalouden osuutta on pidettävä koko 1700-luvun ajan ja vielä 1800-luvun alkupuolella varsin vähäisenä. Sen merkitys näyttää olleen lähinnä siinä, että se toi alhaisista hinnoista huolimatta talonpojalle selvää ra- haa, jota tämä kipeästi kaipasi selviytyäkseen rahaa vaativista menoistaan.64 Vas- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 283 ta 1800-luvun puolivälin jälkeen metsätulo vähitellen muodostui oleellisen tär- keäksi osaksi maatilatalouden tuottoa. Vaikka huomattava osa metsätulosta me- nikin kulutukseen kohottaen maatalousväestön lähinnä metsääomistavien ta- lollisten elintasoa, siitä näyttää riittäneen myös pääomia maatilatalouden muiden sektorien kehittämiseen. Tämän pääoman vaikutukset tulevat näkyviin kuitenkin vasta Suomen maatalouden siirtyessä seuraavaan kehityskauteen. Puutavaran myyntialueet Ansiometsätalouden kokonaismerkitys ja sen alueellinen merkitys ovat kui- tenkin kaksi eri asiaa. 1700-luvun ja 1800-luvun ansiometsätaloudelle olivat suuret alueelliset erot luonteenomainen piirre. Pieni menekki, alhaiset hinnat, suuret kuljetusvaikeudet ja niistä johtuvat korkeat kuljetuskustannukset johti- vat kaikki yhdessä ansiometsätalouden alueelliseen rajoittumiseen ja erilaistumi- seen. Terva ja potaska olivat ne metsäntuotteet, jossa puu jalostettiin pienim- pään tilaan: 125 litran tervatynnyriin meni n. 160 j 3 raakapuuta ja potaska- leiviskään 40 j 3 Sahatavara oli seuraavana, sitten veistetty puu ja huonoim- massa asemassa polttopuu. Kannattavaan kuljetukseen vaikuttivat oleellisesti vesikuljetusmahdollisuudet, sillä ennen rautateiden aikaa suuret massakuljetuk- set olivat käytännössä mahdollisia vain vesiteitse. Maakuljetukset tapahtuivat hevosella, ja tämä kuljetustapa kävi niin kalliiksi, että metsäntuotteita voitiin kuljettaa vain verraten lyhyitä matkoja. Pohjanmaan tasangot olivat hevoskul- jetukseen nähden edullisemmassa asemassa kuin Etelä- ja Sisä-Suomen mäki- maat, sillä Pohjanmaalla voitiin kuljettaa huomattavasti suurempia hevoskuor- mia tavaraa kuin Etelä- ja Sisä-Suomessa. Halot olivat halvinta massatavaraa, jota voitiin kuljettaa pitkiä matkoja vain vesiteitse. Kaikki vientihalot olivat lähtöisin saaristosta tai merenranni- kolta. Ruotsin vallan aikana Ahvenanmaa oli huomattava halkojenvientikeskus, sillä sieltä oli lyhyt matka Tukholmaan, jonne Suomesta tapahtunut halkojen vienti pääasiassa suuntautui. Suomen erottaminen Ruotsista ja tullimuurien kohoaminen 1810-luvun lopulla maiden välille oli ankara isku Ahvenanmaan halkojenviennille. 1800-luvun puolivälin tiedot kertovat metsänmyynnin anta- van vain vähän tuloa Ahvenanmaan talonpojille. Myyntiartikkeleina olivat täl- löin pääasiassa käsinsahatut laudat.86 Halkoaluetta olivat myös Lounais-Suomen saaristo- ja rannikkopitäjät. Poh- janlahden rannikolla halkojen vientialue ulottui Ruotsin vallan aikana Kris- tiinan korkeudelle saakka. Venäjän vallan aikana taas halkojen vienti tältä alueelta näyttää olleen varsin vähäistä. Suomenlahden rannikolla taas halko- jen vientiä Ruotsin vallan aikaan tapahtui pääasiassa läntiseltä Uudeltamaal- ta.67 Läntinen Uusimaa ja itäinen Varsinais-Suomi olivat 1700-luvulla Suomen rautateollisuuden keskusseutua, jossa halkojen ja hiiltopuiden menekki oli teolli- suustarkoituksiin myös melkoinen, joskin eräillä tämän alueen rautaruukeilla oli suuria omia metsiä. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 284 Suomen irrottaminen Ruotsista aiheutti 1800-luvun alkupuolella muutok- sia halkojenmyyntialueeseen. Vielä 1810-luvulla halkokauppa Tukholmaan oli verraten vilkasta, mutta vuosikymmenen loppuvuosina se alkoi nopeasti taan- tua, kun Suomen ja Ruotsin välille kohosi tullimuuri. Ahvenanmaa menetti halkojenmyyntimahdollisuutensa, eikä sitä enää 1800-luvun puolivälissä katsottu halkoalueeseen kuuluvaksi. 88 Samoin halkojenvienti Pohjanlahden rannikolta vä- heni mitättömiin. Suomenlahden ranta-alueet säilyttivät asemansa halkojenmyyn- nissä osittain siksi, että myyntimahdollisuudet Pietariin ja Tallinnaan parani- vat, osittain siksi, että maan uusi pääkaupunki Helsinki kasvoi huomattavaksi kulutuskeskukseksi. Jo venäläisen Vanhan Suomen aikana 1700-luvulla Kaakkois-Suomi muo- dostui tärkeäksi Pietarin halonhankinta-alueeksi.69 Ennen v. 1798 sahatukkien hankinta kilpaili ankarasti halkokaupan kanssa, mutta sahauskielto mainittuna vuonna teki kokonaan lopun sahateollisuudesta, ja siten myös sahatukkien ky- syntä tyrehtyi. Halkojen lisäksi voitiin metsistä myydä vain veistettyä rakennus- puuta. Tilanne koitui halkokaupan eduksi. Vanhan Suomen liittäminen muuhun Suomeen v. 1812 ei sanottavasti muut- tanut tilannetta metsäntuotteiden kohdalla. Halkokauppa oli jatkuvasti selvästi etualalla. 1850-luvun alussa kerättyjen tietojen mukaan koko Karjalan kannas oli halkojen myyntialuetta, jossa halkokaupalla oli merkitystä talonpojan ta- loudessa.70 Halkokauppa ulottui vielä Saimaan vesistöalueelle Puumalaa myö- ten. Saimaan kanavan valmistuminen v. 1856 merkitsi itäisen halkokauppa-alueen suurta laajentumista, kun Saimaan vesistöalueelta voitiin laivata halkoja suo- raan Pietariin. Pääosa myydyistä haloista näyttää olleen lähtöisin Saimaan ve- sistön etelä- ja keskiosista Viipurin ja Mikkelin lääneistä. 71 Halkojen myynnillä oli merkitystä myös kaupunkien ympäristöpitäjien asuk- kaille. Etelärannikolla kaupunkien läheisyydestä johtuvaa halkokaupan keskit- tymistä ei juuri huomaa, kun alue oli samalla halkojen vientialuetta. Lisäksi myös rautateollisuus, joka oli myös polttopuun suurkuluttaja, oli huomatta- valta osaltaan keskittynyt juuri eteläisiin rannikkomaakuntiin. Sisämaassa sen sijaan kaupunkien ympäristöt muodostivat pieniä erillisiä halkokauppa-aluei- ta.72 Useimpien teollisesti kehittymättömien sisämaankaupunkien halonhankinta- alue rajoittui kahteen tai kolmeen lähipitäjään, eikä halkojen myynti tällä- kään alueella ollut mitenkään vilkasta. Suurin ja ilmeisesti merkityksellisin si- sämaan halkokauppa-alueista oli Tampereen ympärillä. Tampere oli vanhin teollisuuskaupunkimme, ja näyttää olleen jo 1800-luvun puolivälissä merkittä- vä halkojen kuluttaja. Vesistösuhteista johtuen alue sai pitkänomaisen muo- don etelä-pohjoinen suunnassa. Se käsitti Pyhäjärven ja Näsijärven rantapi- täjät. Pyhäjärven eteläpuolella halkokauppa-alue ulottui Urjalaan saakka, mut- ta tämän pitäjän halkoja tuskin vietiin Tampereelle saakka, sillä pitäjän ra- jojen sisällä oli polttopuun suurkuluttaja, Nuutajärven lasitehdas. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 Kartta 7: Mctsäntuotteiden myyntialueet 1800-luvun puolivälissä. Map 7: re- sales districts offorest products in the middle ISOO's. / https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 286 Veistetyn puun ja sahapuun myyntialueita on vaikea erottaa toisistaan, kos- ka järeämmän veistetyn puun ja sahapuun raakapuu oli samanlaatuista. Joku saha jopa käytti veistettyä puuta raaka-aineenaan ainakin 1800-luvun puolivä- lissä. 73 Harvojen sahapuun hintatietojen joukkoon mahtuu eräs sahan ostohin- nasto, jossa mainitaan hinnat myös veistetyille palkeille. Sen sijaan ohuemman veistetyn puun, lehterien ja parrujen vienti tapahtui suhteellisen suppealta alueelta. Suppein ja selvin oli lehterialue.74 Lehterien hakkuuta tapahtui vain län- tisessä Varsinais-Suomessa ja Ala-Satakunnassa Nousiaisista etelässä Merikar- vialle pohjoisessa. Itäisin lehteripitäjä oli Tyrvää Kokemäenjoen laaksossa. Lehterialueen keskuksena olivat Vakka-Suomen pitäjät, ja lehterien vienti tapahtui melkein kokonaisuudessaan Uudenkaupungin, Rauman ja Porin kaut- ta. Keskittymiselle oli luonnolliset syyt. Vakka-Suomen kauppayhteydet Pohjois- Saksaan, lehterien ostajamaahan, olivat vanhat ja kiinteät.75 Näin ollen lehte- rien menekkimahdollisuudet tajuttiin ensiksi juuri tällä seudulla, jonka kalliois- ten maiden puut soveltuivat hyvin lehterien valmistukseen. Lehterien vienti sai jo 1700-luvun puolivälin tienoilla sellaiset mittasuhteet, että metsien tilasta huolta kantavat viranomaiset alkoivat pelätä metsän loppuvan. V. 1768 yri- tettiin lehterien vienti kuristaa korkealla vientitullilla, jota seurasivat vielä mää- rälliset rajoitukset. Tämä oli ankara isku myös alueen kaupunkien porvareil- le, jotka näyttivät v. 1780 saaneen erioikeudet lehterien vientiin. Täten muut kaupungit suljettiin pois ja lehterialueen laajeneminen muiden kaupunkien kauppapiireihin estyi. Monopoliasema näyttää olleen lyhytikäinen, sillä jo 1780- luvun lopussa rajoituksia helpotettiin, mutta lehterikauppa ei enää levinnyt näiden kaupunkien kauppapiirien ulkopuolelle. Määrällisesti lehterikauppa oli melkoinen ja muodosti ehdottomasti suurim- man veistetyn puutavaran ryhmän. Lehterien vienti oli 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella keskimäärin 0,5 rnilj. kuutiojalan (n. 13 000 m 3) luok- kaa. 76 Kun koko tämä määrä hakattiin verrattain suppealta alueelta, muodos- tui hakkuumäärä metsäalaan verrattuna varsin suureksi. Hinta oli sen sijaan halpa, niin että sen sanottiin peittävän vain valmistus- ja kuljetuskustannuk- set. 1850-luvun alussa lehterien kappalehinnaksi satamakaupunkiin kuljetettu- na mainitaan 4 kopeekkaa (ilmeisesti paperikopeekkaa, joten hinta hopeako- peekoissa oli n. 1,1 kop.). Myöhempien kuutiosisältötietojen mukaan laskettuna kuutiojalkahinnaksi olisi tullut vajaa 1 hop.kop. eli 3—4 penniä. 77 Järeämmän veistetyn puun myyntialueet eivät ole selviä, vaan sekaantuvat sahapuun myyntialueisiin. Ilmeistä kuitenkin on, että veistetyn puun myyn- tialue ei ulottunut yhtä kauas sisämaahan kuin sahapuun, mutta kuitenkin kauemmaksi kuin halkoalue, sillä veistettyä puuta kannatti kuljettaa pitem- piä matkoja kuin halkoja. Pari aluetta maamme itäisimmässä ja läntisimmässä laidassa näyttää kuiten- kin olleen 1800-luvun puolivälissä jokseenkin yksinomaan veistetyn rakennus- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 287 puun vientialueita, vaikka kummallakin alueella rakennuspuun vienti jäi verrat- tain pieneksi ja vähämerkitykselliseksi väestön toimeentulossa. Nämä alueet olivat Ahvenanmaa, joka kuten jo edellä mainittiin menetti Venäjän vallan aikana halkojenvientimahdollisuutensa, ja Karjalan kannaksen sisäosa, jolle Pietarin läheisyys avasi hyvät kauppamahdollisuudet, mutta joka järei- den metsien puutteessa ne oli kaskettu tai 1700-luvun sahateollisuuden kor- keasuhdanteen aikana hakattu sahapuuksi —— huonosti kykeni käyttämään näitä mahdollisuuksia hyväksi. Sahapuun myyntialueet määräytyivät sahojen sijainnin mukaan. 1700-luvun sahat olivat enimmäkseen lähellä rannikkoa, minne sahatavara tavallisesti hevos- kyydillä kuljetettiin. 78 Vanha-Suomi oli, kuten jo aikaisemmin on mainittu, 1700- luvun sahateollisuuden keskus. Sahat olivat enimmäkseen Suomenlahden ranta- pitäjissä, vain pari sahaa oli Vuoksenlaaksossa Antreassa. Niiden hankintapiiriin kuuluivat Saimaan eteläpuoliset seudut ja Karjalan kannas. 1770-luvulla saha- teollisuus levisi myös Saimaan alueelle käsittäen sekä Vanhan Suomen puoleisen Etelä-Saimaan että Ruotsin puoleisen Suur-Savon, joskaan sahateollisuus ei näillä seuduilla vielä 1700-luvulla kehittynyt kovinkaan suureksi.79 Sahapuulla oli talon- poikaisen metsätalouden kannalta suuri merkitys Suomenlahdenrannikkoalueella, mutta Saimaan vesistöalueella se ei vielä 1700-luvun kuluessa ehtinyt saavuttaa sanottavaa merkitystä. Vanhan Suomen sahateollisuudelleantoi kuten aikaisemmin on mainittu kuoliniskun Paavali T.n puutavaran vientikielto v. 1798. Sahapuun menekki lop- pui samalla kokonaan, ja se saattoi Vanhan Suomen talonpojat varsin vaikeaan asemaan jo totutuksi käyneen tulolähteen yhtäkkiä ehdyttyä. Halkokaupan li- sääntyminen tuskin kykeni korvaamaan sitä tulojen vähennystä, jonka sahapuun myynnin loppuminen aiheutti, ja tämä oli osittain syynä läänissä vallitsevaan köyhyyteen. Ruotsin Suomessa oli 1700-luvun sahateollisuus keskittynyt rannikkomaakun- tiin, varsinkin Uudellemaalle. Kun Uudenmaan joet itärajalla olevaa Kymijokea lukuun ottamatta saavat alkunsa Salpausselän ulkopuolelta, rajoittivat kuljetus- olot Uudenmaan sahojen sahapuun hankinta-alueen Salpausselän eteläpuolelle. Kymijoen sahoille tuotiin jonkin verran tukkeja eteläisen Päijänteen alueilta lähinnä Sysmän tienoilta, mutta näiden seutujen metsävaroihin nähden aivan vähäisiä määriä. Uudenmaan sahat näyttivät 1700-luvulla tuottaneen huomatta- vasti enemmän sahatavaraa kuin mikään muu Ruotsin Suomen maakunta.80 Kun sahapuu oli pääasiallisesti peräisin omasta maakunnasta, muodosti saha- puun myynti ilmeisestikin huomattavan tulolähteen Uudenmaan talonpojille. Uudeltamaalta sahateollisuusalue jatkui pitkin rannikkoa Varsinais-Suomeen ja Ala-Satakuntaan. Turun ja Porin läänissä oli sahoja verraten tasaisesti koko läänissä Turun ympäristöä lukuun ottamatta. Sahojen koko oli pienempi kuin Uudellamaalla.81 Vaikka niiden lukumäärä oli jonkin verran suurempi kuin Uudellamaalla, oli kokonaistuotanto pienempi. Vienti näyttää olleen vain noin kolmannes Uudenmaan viennistä, mutta toisaalta näyttää siltä, että tuotannosta https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 288 jäi suhteellisesti suurempi osa kotimaan kulutukseen kuin Uudellamaalla. Uuden- maan tasolle ei tuotannon kuitenkaan voi olettaa nousseen. Sahapuun hankinta- alue oli Uuttamaata suurempi. Pienemmästä tuotannosta ja suuremmasta han- kinta-alueesta johtuen sahapuulla ei vielä 1700-luvulla voinut olla huomatta- vampaa merkitystä Varsinais-Suomen ja Ala-Satakunnan maatilataloudessa. Pohjanmaalla sahateollisuuden kehitys oli toisenlaista kuin Etelä-Suomessa.82 Eteläisten rannikkomaakuntien sahateollisuus kasvoi koko 1700-luvun ajan ja oli suurimmillaan 1780-luvulla. Pohjanmaalla sahateollisuus oli voimakkaimmillaan vuosisadan puolivälissä, mutta taantui selvästi vuosisadan loppupuolella. Par- haimmillaankin Pohjanmaan sahateollisuuden tuotanto jäi jälkeen Uudenmaan tasosta. E. E. Kailan arvion mukaan Pohjanmaan sahatavaran vienti 1780- luvulla oli vähän yli 1/5 Uudenmaan vastaavasta viennistä. Pohjanmaan sahateollisuus keskittyi 1700-luvulla kahdelle alueelle, Kristiinan- kaupungin ympäristöön ja Vaasan-Kokkolan väliselle alueelle. Suurin osa sahois- ta oli lähellä merenrantaa lukuun ottamatta Ähtävänjoen laaksoa, jossa sahoja oli Lappajärvelle asti. Pohjoisempana Kalajoen ja Oulunjoen laaksossa oli vain jo- kunen saha. Kristiinankaupungin ympäristössä ja Keski-Pohjanmaalla sahapuun myynnillä saattoi olla jonkin verran merkitystä maatilataloudelle, mutta suurin osa Pohjanmaata oli kokonaan ulkopuolella sahapuun hankinta-aluetta. Sisä-Suomessa oli sahoja huomattavammin vain Hämeenlinnan-Tampereen välisellä vesistöalueella ja Etelä-Saimaan seuduilla. Hämeenlinnan seudun sahat olivat verrattain pieniä. 83 Aluksi ne näyttävät sahanneen vain paikallista tarvetta varten, mutta myöhemmin osa niistä joutui vientiliikkeen harjoittajien haltuun. Laudat lienee viety Uudenmaan satamakaupunkeihin, joten Uudenmaan saha- tavaran vientilukuihin näyttää sisältyneen myös Hämeen alueen vientiä, joskin tämä lienee ollut volyymiltaan melko vähäinen. Alueen metsävaroihin nähden sahateollisuuden puunkulutus oli tälläkin alueella jokseenkin mitätön, joten sa- hapuun taloudellisesta merkityksestä ei juuri kannata puhua. Etelä-Saimaan alueen sahat liittyivät Vanhan-Suomen sahateollisuusalueeseen, myöskin ne, jotka olivat Ruotsin-Suomen puolella. Tätä sahateollisuusaluetta on jo edellä käsitelty. Sahapuun markkina-alueet muuttuivat huomattavasti 1800-luvun alkupuolel- la. Sahateollisuuden painopiste siirtyi sisämaahan päin Itä-Suomessa Viipurin seuduilta Saimaan alueelle ja Uudeltamaalta Päijänteen rannoille. Myös Länsi- Suomessa on havaittavissa sahateollisuuden tunkeutumista sisämaata kohti. Vuosisadan puolivälin jälkeen tapahtui jälleen suuri muutos höyrysahan va- pauttaessa sahateollisuuden sidonnaisuudesta vesivoimaan ja kuljetusoloissa ta- pahtuneen kehityksen helpotettua varsinkin raakapuun kuljetuksia. Sahateollisuus alkoi siirtyä takaisin rannikolle, vaikka hankinta-alueet laajenivatkin edelleen si- sämaahan päin. Vain Saimaan alueella tätä, sahateollisuuden paluuta merenran- taan ei tapahtunut, sillä Saimaan kanavan ansiosta vesistöalueen sahoilta oli suo- ra yhteys merelle. Huomattavin puutavara-alue olikin 1800-luvun alkupuolella Saimaan vesistö- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 289 alue, jonka sahateollisuuden kehitys alkoi jo 1820-luvulla. Vesistöalueen keski- ja pohjoisosiin sahateollisuus alkoi levitä 1830-luvulla. Saimaan sahapuun hankin- ta-alue käsitti suurimman osan Mikkelin ja Kuopion lääniä. Viipurin läänin osuus sen sijaan jäi melko vähäiseksi, sillä Suomenlahden rannikolla ei sahateol- lisuus enää v:n 1798 romahduksen jälkeen kyennyt elpymään, vaikka vienti- kielto kumottiinkin sen jälkeen, kun Vanha Suomi liitettiin muuhun Suomeen.84 Maatilatalouden kannalta raakapuun myyntimahdollisuudet Saimaan vesistö- alueella olivat epätasaisempia kuin missään muualla Suomessa. Hankinta-alue oli tosin laaja, mutta metsän laatu ja sahapuun saanti varsin vaihteleva. Itä- Suomi oli kaskiviljelyaluetta, jossa kaskiviljely oli suuresti muuttanut metsän laatua. Kaskimetsät olivat lehtimetsiä tai lehtipuuvaltaisia sekametsiä ja enim- mäkseen verraten nuoria. Niistä ei voinut saada sahapuuta. Ainoastaan koske- mattomat havumetsät kasvoivat kelvollista sahapuuta, ja näitä metsiä oli ainoas- taan syrjäseuduilla. Varsinkin Saimaan vesistön etelä- ja keskiosissa pitäjien ti- heästi asuttujen rintamaiden metsät olivat kauttaaltaan sahapuuksi kelpaama- tonta kaskimetsää, ja ainoastaan syrjäkulmien koskemattomissa metsissä oli myyn- tikelpoista puuta. Vain tällaisia metsiä omistaneet talot kykenivät myymään sahapuuta, kun taas metsänsä tarkemmin kaskennet rintamaiden talot eivät siihen kyenneet.85 Jotkut talot saattoivat näin saada huomattaviakin metsätuloja, kun taas toiset talot jäivät kokonaan ilman niitä. Metsänmyynnin merkitys oli tä- ten Saimaan vesistöalueen maatilataloudessavarsin vaihteleva. Saimaan alueen metsätalouden painopiste oli ennen 1800-luvun puoliväliä vesistöalueen keskiosissa Savonlinnan seuduilta aina Kuopioon ja Joensuuhun saakka. Tilanne ei 1860- ja 1870-luvuilla muuttunut yhtä rajusti kuin muual- la maassa, jossa sahateollisuus siirtyi merenrannikon jokisuihin. Kun Saimaan kanavan avaaminen teki mahdolliseksi valmiin sahatavaran vesikuljetuksen me- relle, ei sahojen tarvinnut siirtyä merenrantaan, vaan ne saattoivat jäädä en- tisille paikoilleen. Tämä toisaalta hidasti sahateollisuuden teknistä kehitystä alueella, ja pienet vesisahat säilyttivät asemansa verraten kauan. Varsinkin Saimaan vesistöalueen etelä- ja keskiosat, joissa käyttökelpoiset puureservit oli- vat kaskimetsien yleisyyden tähden pienempiä kuin muualla, jäivät syrjään uudesta kehityssuunnasta. Kun suuria höyrysahoja sitten 1870-luvulla raken- nettiin Saimaankin vesistöalueelle, ne kohosivat vesistön yläosaan. Etenkin Joen- suusta muodostui huomattava sahakeskus, joka sai puunsa Pielisen alueen met- sistä. Metsätalous muodostuikin 1870-luvulta alkaen merkittäväksi tulolähteeksi Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan maatilataloudessa.86 Toinen huomattava puutavaran hankinta-alue muodostui 1800-luvun alku- puolella Länsi-Suomeen, lähinnä Porin kauppapiiriin kuuluneeseen Pohjois-Sa- takuntaan.87 Eteläisessä Satakunnassa oli jo 1700-luvulla voimakas lehterialue. Sen pohjoispuolelle muodostui 1800-luvun alussa lankkualue, josta vietiin kä- sinsahattuja lankkuja Porin kautta. 1830-liivulta alkaen sahateollisuus tuli vähi- tellen käsisahauksen tilalle, ja Pohjois-Satakunnasta tuli huomattava sahateolli- suusalue, jossa 1850-luvulla oli parikymmentä sahaa. Ennen 1800-luvun puo- IS Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 290 liväliä sen hankinta-alue näyttää rajoittuneen Näsijärven länsipuolelle, mutta pian tämän jälkeen se laajentui koko Näsijärven vesistöalueen käsittäväksi. Pohjois-Satakunnassa sahapuun myynti sai jo varhain huomattavan aseman maatilataloudessa. Alueen metsäpitäjissä maanviljely oli vielä 1800-luvun alku- puolella verraten heikolla kannalla, joten muiden ansiolähteiden tarve oli suuri. Tämä osaltaan siirsi maatilatalouden painopistettä metsäsektorin suun- taan. Jo lankkujen käsisahauksen yleistyminen ennen sahateollisuuskautta osoit- taa pyrkimystä metsätulojen saamiseen. Sahateollisuuden ansiosta metsätulot tulivatkin tärkeäksi tekijäksi pohjoissatakuntalaisessa maatilataloudessa jo ennen 1800-luvunpuoliväliä. Höyrysahojen aikakausi saapui alueelle 1860-luvun alussa. Sahat sijoitettiin merenrantaan Porin tienoille ja tukkeja alettiin uittaa sinne Kokemäenjokea pitkin v:sta 1862 alkaen. Porin sahojen tukinhankinta suuntautui varsinkin Näsijärven alueelle, jossa hankinta-alue laajeni tuntuvasti ulottuen Keuruulle saakka. Varsinkin Keuruun seutujen kehityksessään jälkeenjääneeseen maatila- talouteen metsänmyynnillä oli suuri vaikutus. Kolmas huomattava sahapuun hankinta-alue oli Päijänteen rannoilla, jos- kin siellä kehitys oli hitaampaa kuin Saimaan ja Satakunnan alueilla. Uuden- maan vanhalta sahateollisuusalueelta alkoi kaikkein järein tukkimetsä käydä vähiin, ja sahapuuta oli hankittava Salpausselän takaa. Sopivan vesitien puu- te esti raakapuun kuljetuksen Uudenmaan rannikkosahoihin, sillä Kymijokeakin pystyttiin uittamaan tukit vain Anjalan koskien yläpuolelle. Sahateollisuuden oli siirryttävä sisämaahan, ja valmis sahatavara oli kuljetettava hevoskuljetuk- sena Uudenmaan satamakaupunkeihin. Tämä sahateollisuuden siirtyminen Päijänteen seuduille laajensi suuresti saha- puun hankinta-aluetta.88 Sahatukkeja voitiin 1800-luvun alkupuolella myydä kaikkialta Päijänteen rantapitäjistä, 1820-luvulta alkaen Päijänteen latvareitti- enkin eteläosista. Vuosisadan puolivälissä mainitaan pohjoisimpana sahapuun myyntipitäjänä Viitasaari.89 Hankinta-alue oli niin laaja, etteivät sen kymmen- kunta sahaa kyenneet ostamaan puuta siinä määrin, että metsätuloista olisi tullut merkittävä tulolähde maatilataloudelle. Jonkinlainen tulolähde metsä kuitenkin jo oli ja Päijänteen seudut nollarajan paremmalla puolella. Tilanne muuttui ratkaisevasti vasta 1870-luvun alussa. Koko 1860-luvun muodostivat Anjalan kosket ylipääsemättömän esteen tukinuitolle merenran- taan, ja tämä viivytti Päijänteen alueen puutavaraliikkeen kehitystä. 1860-lu- vulla tehty yritys höyrysahan perustamiseksi Kymijoen suulle kaatui byrokraat- tisiin vaikeuksiin, ennen kuin oli päästy edes yrittämään tukinuittoa Anjalan koskista alas. Koskien yläpuolelle perustettiin höyrysahakin, mutta kun laudat oli kuljetettava vanhaan tapaan hevosilla Loviisaan, ei tilanne paljoakaan pa- rantunut. Vasta kun norjalainen puutavaramies Aslak Holmsen v. 1870 raken- nutti uittokourun Anjalan koskiin, aukeni tulppa ja tukit pääsivät uimaan meren- rantaan saakka. Uittokouru näyttää olleen uutuus Suomessa. Tähän aikaan puutavaramiehenä toimineen Anders Ramsayn mukaan kaikki ällistelivät tätä https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 291 keksintöä, ’’eikä kukaan voinut ymmärtää, miksei sitä ollut jo ennen keksitty, vaan raahattu raskasta puutavaraa hevospelillä kuudentoista ja kahdeksantois- ta peninkulman matkoja, vaikka se olisi näin helposti voitu kuljettaa vesitse.” Kymijoen suuhun nousi pian Kotkan sahakeskus ja sahapuun kysyntä Päijän- teen alueella kasvoi nopeasti. Puun hinta nousi Päijänteen alueella vv. 1868—72 noin kolminkertaiseksi, ja metsätaloudesta tuli äkkiä tärkeä osa alueen maa- tilataloutta.90 Neljäs sahateollisuusalue syntyi 1800-luvulla Pohjois-Pohjanmaalle. 91 Oulun pohjoispuolella alkoi sahojen perustaminen 1840-luvulla, ja lijoen suuhun nou- si Suomen ensimmäinen höyrysaha, joka aloitti toimintansa v. 1860. Täällä sahapuun hankinta tapahtui kuitenkin osittain toisella tavalla kuin etelämpänä. Pohjois-Pohjanmaan mahtavat kruununmetsät tyydyttivät suuren osan alueen sahateollisuuden puuntarpeesta. Viranomaiset olivat kuitenkin varovaisia met- sänmyynnissään, varsinkin 1850-luvulla, jolloin v:n 1851 ankara metsälaki oli vielä voimassa. Täten myös yksityisillä metsillä oli menekkiä. 1850-luvun alus- sa jo myytiin jonkin verran metsää koko lijoen vesistöalueelta sekä Kymijoen ja Tornionjoen alajuoksun varrelta. Suuret metsävarat ja pitkät kuljetusmat- kat pitivät kuitenkin kantohintatason alhaisena. Vielä 1870-luvulla Pohjois- Pohjanmaan kruununmetsistä myytiin sahapuuta enemmän kuin puolta hal- vemmalla kuin Etelä-Suomen kruununmetsistä. 92 Kun sahapuun tarve tyydy- tettiin huomattavalta osaltaan kruununmetsistä ja kantohintataso oli huomatta- vasti Etelä-Suomen alapuolella, jäi metsien myynnin merkitys Pohjois-Pohjan- maalla talonpoikaisen maatilataloudenkannalta pieneksi. Sahapuun menekkialueet muodostuivat näin 1800-luvulla melkoisesti toisen- laisiksi kuin 1700-luvulla. Erilaisuutta korosti vielä selvä taantuminen rannik- komaakuntien vanhoilla sahateollisuusalueilla. Keski- ja Etelä-Pohjanmaallahan taantuminen oli alkanut jo 1700-luvulla ja sama kehityssuunta jatkui 1800- luvulla. Myös Uudenmaan sahateollisuudessa on 1800-luvulla havaittavissa sel- vää taantumista. Syyt tähän kehitykseen ovat lähinnä löydettävissä raakapuu- tilanteesta. Sahatekniikka suosi järeän puun käyttöä: mitä järeämpi sen talou- dellisempi. Metsävarojen runsaudesta huolimatta kaikkein järeimmästä puusta esiintyi monin paikoin puutetta. Kun sahapuuksi pyrittiin saamaan vähintään 12 tuuman läpimittaista puuta ja sahapuuksi kaadettavan puun normaali- iäksi katsottiin 140—160 vuotta, oli luonnollista, että vanhojen sahojen lähi- alueilla ei tällaisia puita loputtomiin riittänyt.93 Sahateollisuuden oli haettava puuta yhä kauempaa sisämaasta. Verraten harvat vanhat sahat sijaitsivat suu- rissa joissa, joita myöten raakapuun uitto olisi käynyt päinsä. Sahat kannatti paremmin siirtää sisämaahan ja rahdata valmis tavara rannikolle. Höyrysahojen aikakausi toi huomattavan muutoksen sahojen sijaintiin, mutta hankinta-alueet eivät oleellisesti muuttuneet. Ne vain laajenivat. Raakapuu saa- tiin edelleenkin sisämaasta, mutta jalostus siirtyi etupäässä merenrannikolle. Sahalaitokset voitiin höyryn ansiosta sijoittaa suurten jokien suihin ja raaka- puu uittaa näitä pitkin merenrantaan. Rannikkomaakuntien vanhat sahateolli- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 292 suusalueet jäivät tässä prosessissa edelleenkin syrjään, sillä vanhat vesisahat olivat pääasiassa olleet pienissä joissa. Vesisahojen aikakaudella tapahtunut hankinta-alueiden siirtyminen sisämaahan jäi pysyväksi. Ansiometsätalouden alueellisessa jakaantumisessa oli 1700-luvulla havaittavis- sa sen keskittyminen pääasiassa rannikkomaakuntiin. Sisä-Suomessa ansiomet- sätalous oli aivan mitätöntä. Pisimmälle sisämaahan ulottui Pohjanmaan ter- vanpolttoalue. 1800-luvun kehitykselle taas oli luonteenomaista ansiometsätalou- den eteneminen sisämaata kohti. Etelä-Suomessa oli lähinnä kysymys sahapuun hankinta-alueen siirtymisestä sisämaahan, joskin myös halkokauppa-alue pää- si Saimaan kanavan valmistuttua laajenemaan itäiseen Sisä-Suomeen. Poh- jois-Suomen kohdalla taas oli ensi sijassa kysymys tervanpolttoalueen laajene- misesta itään päin aina Kainuun itäisiin rajapitäjiin saakka. Tervanpoltto- alueen pohjoispuolelle syntyi uusi puutavaranmyyntialue, joskin melko heikko. Kaikilla näillä alueilla ansiometsätalous muodostui 1800-luvulla merkittäväksi tekijäksi maatilataloudessa. Merkitys oli kuitenkin varsin vaihteleva eri seu- duilla. Vain verraten suppeilla alueilla ansiometsätalous pääsi kohoamaan 1800- luvun alkupuolella oleelliseksi osaksi maatilataloutta. Suurimmat tällaiset alueet olivat tervanpolttoa harjoittavalla Pohjanmaalla. Puutavaran myynnin kasvu ei vielä 1800-luvun alkupuolella kyennyt muuta kuin aivan paikallisesti kil- pailemaan muiden maatilatalouden sektoreiden kanssa taloudellisesta merkittä- vyydestä. Puutavaratalouden kehittyminen olennaiseksi osaksi suomalaista maa- tilataloutta alkoi varsinaisesti vasta 1860- ja 1870-luvuilla. 3. TUHLAILEVA KOTITARVEMETSÄTALOUS ARVOTTOMISSA METSISSÄ Maatilalla harjoitetun metsätalouden toinen päähaara on kotitarvemetsäta- lous. Kun ansiometsätalous oli 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella suh- teellisen pientä, mitään huomattavampaa kilpailua metsävaroista näiden kahden metsätalouden haaran välille ei päässyt syntymään. Kun puu oli halpaa tavaraa ja menekkimahdollisuudet monilla seuduilla olemattomat, puuta oli runsaasti käytettävissä eikä tarvetta sen säästämiseen tuntunut olevan. Puun kotitarvekäyttöä maatilataloudessa esiintyi lähinnä kolmessa muodos- sa: polttopuuna, rakennuspuuna ja aidaspuuna. Suomalaisen maatilan raken- nukset olivat yleensä kaikki puusta. 1 Aikakauden loppupuolella ruvettiin tosin jossakin määrin käyttämään kivinavetoita, sillä puunavetta oli maalaistalon ly- hytikäisin rakennus.2 Kivinavettoja on pidettävä lähinnä viranomaisten met- sänsäästämiskampanjan tuloksena, mutta niiden merkitys rakennuspuun kulu- tuksen supistajana ei liene kovin korkealle arvioitavissa. Puu pysyi maalaistalon pääasiallisimpana rakennusaineena. Suomalaisen maalaistalon rakennukset lämmitettiin poikkeuksetta puilla. Läm- mön lisäksi puuta poltettiin myös valaistustarkoituksessa. Päre oli maalaistalon yleisin valaistusneuvo, mutta myös takkavalkeata käytettiin runsaasti valaistus- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 293 tarkoitukseen.3 Valaistukseen käytettiin myös kynttilöitä, mutta vain varakkaim- mat talot saattoivat pitää niitä pääasiallisimpana valonlähteenään. Kynttilät olivat lähinnä säätyläisasuntojen valaistusneuvo. Useimmille maalaistaloille polt- topuu oli sekä lämmön että valon lähde. Aidaspuu oli kolmas tärkeä maatilataloudessa käytetyn puun ryhmä. Aidat olivat juoksu- tai johdeaitoja, joissa aidaksina käytettiin ohuita puunrunkoja tavallisesti halkaistuina. Aita oli tehtävä tiheä, jotta se muodostaisi tehokkaan esteen eläimille, joten siihen tarvittiin suhteellisen runsaasti puuta. Puuta käytettiin maatilataloudessa paljon muuhunkin, työkaluihin, ajokatui- hin, huonekaluihin, astioihin jne., mutta käytetyn puuraaka-aineen määrä oli niin vähäinen, ettei se paljonkaan merkinnyt poltto- rakennus- ja aidaspuun rinnalla. Puun kotitarvekäytön määrästä säilyneet tiedot ovat vähäisiä ja epämääräi- siä. Puuta otettiin metsästä tarpeen mukaan kulutusta sen kummemmin las- kematta. Viranomaiset näyttävät pitäneen jo 1700-luvulla kotitarvekulutusta ylen suurena sitä kuitenkaan sen paremmin arvioimatta. Viranomaisten ker- tomuksissa ja taloustieteilijöiden teoksissa on runsaasti valituksia ja moitteita puun tuhlailevasta käytöstä, mutta perustelut jos niitä yleensä lainkaan esi- tettiin ovat yksityisiä esimerkkejä, joiden nojalla ei voi hahmotella mitään kuvaa käytön määrästä. Arvioita puun kotitarvekäytöstä on tehty vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Ensimmäinen oli aikaisemmin mainittu Gyldenin laskelma puun poistumasta v. 1850, mutta sen ryhmittelyssä poltto- ja rakennuspuun kotitarvekäyttö ei ole täysin erillään muusta käytöstä. V:n 1874 metsäkomitea taas ei lainkaan yksilöi puun kotimaista kulutusta. Sen sijaan v. 1865 asetettu kruununmetsäkomitea, jon- ka mietintö ilmestyi v. 1872, on arvioinut puun kotitarvekulutuksen v:n 1864 olosuhteiden mukaan. Sen mukaan maaseudun kotitarvekulutus oli n. 754 j 3 kiintomittaa eli 19,7 milj. kiinto-m3 . Asukasta kohden kulutus oli 11,6 k-m3 , josta polttopuun osalle tuli 6,9 m 3 ja rakennus-, aidas- ym. puun osalle 4,7 m 3 Myöhemmin 1800-luvun lopulla tehdyt arviot päätyvät pienempiin lukuihin, mutta tällöin oli jo kasvanut puun myynti ja eräät muutkin tekijät ehtineet vai- kuttaa vähentävästi puunkotitarvekäyttöön.5 Pentti Alho on arvioinut Pohjois-Pohjanmaan kotitarvekäytön olleen 1700-lu- vulla n. 18pino-m 3, 1800-luvunalussa n. 15 p-m3 , 1800-luvun puolivälissä 13 p-m 3 ja 1800-luvunlopulla 10 p-m3 henkeä kohden. 6 Lukuja tarkastellessa on otettava huomioon, että kysymys on alueesta, jossa ansiometsätalous on jo varhain vaikut- tanut vähentävästi puun kotitarvekulutukseen. Lisäksi Alhon ’’varovainen” arvio vaikuttaa käytettävissä olevan aineiston perusteella varsinkin 1800-luvun osalta liiankin varovaiselta. Koko maan keskimääräinen kulutus on selvästi arvioitava melkoista korkeammaksi. Kun vertaa v:n 1864 kulutusarvion tuloksia niihin myöhempiin tietoihin, joi- ta kehityksessään viivästyneiltä syrjäseuduilta on saatavissa, voitaneen lähteä sii- tä, että puun kotitarvekäyttö ennen 1860- ja 1870-lukujen murroskautta oli kes- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 294 kimäärin suunnilleen 12 k-m3 ;n suuruusluokkaa henkeä kohti vuodessa. 1700- luvulla kulutus on ilmeisesti ollut vielä suurempi. Puun kotitarvekulutus on koko aikakaudella ollut selvästi laskusuunnassa, joskin ennen 1800-luvun puoliväliä kulutuksen väheneminen on kaikesta päättäen ollut varsin hidasta. Jyrkempi väheneminen alkoi vasta 1860- tai 1870-luvulla. Lähtien 1800-luvun puolivä- lin keskikulutuksesta 12 k-m 3 maalaisväestön henkeä kohti vuodessa, on seuraa- vissa laskelmissa 1700-luvun kulutukseksi laskettu 13 k-m3 , 1800-luvun alkupuo- len ja puolivälin kulutukseksi 12 k-m3 ja 1860- ja 1870-luvun kulutukseksi 11 k-m3 henkeä kohti vuodessa. TAULUKKO 51 TABLE 51. Puun kotitarvekulutuksen arvioitu kehitys vv. 1750— 1875. Estimated consumption of wood by households, 1750— 1875. Vuosi Milj. kiinto-m3 Year Million solid cu.m. 1750 5.4 1775 7.8 1800 9.8 1825 13.4 1850 18.3 1875 19.4 Polttopuu muodosti puun kotitarvekäytöstä suurimman osan. Yksityismet- säkomitean laskelmissa 1860-luvulta polttopuun osuus oli n. 60 % puun kotitar- vekäytön kokonaismäärästä. Sen mukaan Etelä-Suomessa polttopuun kulutus muodostui vain vähän yli puolet kotitarvekulutuksen kokonaismäärästä, mutta Itä- ja Pohjois-Suomessa noin kaksi kolmannesta. Gyldenin arviossa 1850-luvun loppupuolen kulutuslaskelmissa polttopuun osuudeksi on laskettu 70—80 % puun kotitarvekäytöstä. 7 Puun kotitarvekäyttö näyttää täten vielä 1800-luvun puolivälissä olleen yli kymmenkertainen myyntipuun määrään verrattuna. Valtaosa metsästä otetusta puusta kulutettiin maatilatalouden omassa piirissä, ja suurin osa siitä meni polttopuuksi. Kun puun kotitarvekäytön kohdalla on kysymys enemmän tai vä- hemmän karkeista arvioista, joutuu pakostakin kysymään arviointiperusteita. Edellyttikö 1700-luvun ja 1800-luvun alkupuolen maatilatalous puun suurta koti- tarvekulutusta? Kun suurin osa tilalla käytetystä puusta meni polttopuuksi ja rakennuspuuksi, on vastausta lähdettävä etsimään maalaistalon rakennustavasta. Tällöin voidaan havaita, että monet seikat johtivat talonpoikaistaloissa erit- täin runsaaseen polttopuun kulutukseen. Rakennustapa, ikkunoiden ja uunien rakenne vaikuttivat kaikki siihen, että kohtuullinen lämpö pakkasaikoina voi- tiin ylläpitää vain työntämällä suuria puumääriä tulen ruoaksi. Rakennustapa oli maan eri osissa hyvinkin erilainen ja kehittyi suuresti 1800- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 295 luvulle tultaessa.8 Silti vanhaan tapaan rakennetut hatarat kivijalattomat ja il- man kunnollista välikattoa olevat asuinrakennukset olivat yleisiä vielä 1800-lu- vun puolivälin tienoilla, onpa niitä säilynyt paikoitellen tälle vuosisadalle saakka. Altapäin tulevaa kylmää vastaan oli näissä taloissa luotu seunustalle multapenkki, joka kuitenkin pian lahotti alimmat hirsikerrat, sai seinät liikkumaan ja hata- roitumaan. Ovi johti tuvasta joko suoraan ulos tai kylmään eteiseen. Varsin yleinen oli kaksitupainen rakennustyyppi, jossa oli välillä kylmä eteinen. Tällai- sessa rakennuksessa ei ollut yhtään lämmintä väliseinää. Lämmönhukka oli mo- ninverroin suurempi kuin nykyisissä maalaistaloissa. Ikkunat olivat erikoisen heikko kohta. Lasi-ikkunat tulivat talonpoikaistaloissa käyttöön 1700-luvun kuluessa; 1600-luvulla niitä oli vain eteläisten maakuntien varakkaimmissa taloissa. Ennen lasi-ikkunoita taloissa oli vain puuluukulla sul- jettavia ikkuna-aukkoja. Kun näitä pakkaspäivinäkin oli valon saamiseksi pakko pitää auki, pääsi lämpö vapaasti ulos ja pakkanen sisään. Uunin oli aina oltava kuumana, jotta tuvan lämpötila säilyisi edes siedettävänä. Vielä 1800-luvullakin oli Sisä- ja Itä-Suomessa lasi-ikkunattomia taloja, eikä niissäkään taloissa, joissa lasi-ikkunoita oli, lasia aina riittänyt kaikkiin ikkuna- aukkoihin. Kaksinkertaiset lasi-ikkunat olivat kauan aikaa vain varakkaiden ylel- lisyyttä. Ikkunat pysyivät kauan talonpoikaistalon lämmönpitävyyden heikkona kohtana. Kolmas polttopuun kulutusta lisäävä tekijä oli uunien rakenne. Savupirtit sisäänlämpiävine uuneineen olivat vielä 1800-luvun alkupuolella verraten yleisiä. Viranomaisten v. 1825 keräämien tietojen mukaan Suomen maaseudulla oli kai- ken kaikkiaan 137 592 talonpoikaista asuinrakennusta, joista 69 931 savupirttiä. 9 Savupirttejä oli siis 50,8 % kaikista asuinrakennuksista. Pääosa niistä oli Itä- Suomessa. Savupirttialue käsitti Karjalan, Savon ja savolaisperäisen asutuksen alueet Keski-Suomessa ja Pohjanmaalla. Itäsuomalaisella savupirttialueella oli Oulun lääniä lukuun ottamatta n. 46 700 savupirttiä eli n. 2/3 savupirteistä. Eteläisellä peltoviljelyalueella oli n. 16500 savupirttiä eli vajaa 1/4 savupirteistä. Etelä-Pohjanmaalla ei ollut juuri lainkaan savupirttejä ja Pohjois-Suomessa niitä oli itäsuomalaisperäisen asutuksen alueella n. 6700. Savupirtin uunina oli suuri harmaakivinen kiuas, jonka kivimassa vaati pal- jon puita lämmitäkseen, joskin se säilytti lämmön verraten pitkään. Huoneeseen tullut savu oli kuitenkin laskettava ulos. Länsi-Suomessa savuaukot olivat seinissä, usein oven yläpuolella, joskus myös välikatossa, Itä-Suomessa aina välikatossa. Savu nousi tällöin ensin ullakolle, josta se haihtui hatarien rakenteiden läpi ulkoilmaan. 1700-luvulta lähtien pääasiassa maan itäosissa tuli käytäntöön lakeis- torvi, joka ulottui vesikaton läpi ja johti savun suoraan ulkoilmaan. Oli savu- aukko millainen tahansa, aina haihtui melkoinen osa huonelämmöstä savun mu- kana hukkaan. Vasta kun savu lämmityksen jälkeen oli haihtunut, voitiin aukot panna kiinni ja tupaan saada tasainen lämpö. Kun lämmitysaikana oli epämu- kavaa, savuista ja vetoista, oli uunit rakennettava suuriksi, että lämpö säilyi kauan. Yleensä ne olivatkin siksi suuria, että selvittiin yhdellä lämmityskerralla https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 296 päivässä. Pirtit olivat tavallisesti niin hataria, että ne oli lämmitettävä hyvin kuu- miksi, milteipä saunalämpöön, ennen kuin lämmintä riitti seuraavaan aamuun asti. Puunkulutus oli luonnollisesti näissä oloissa varsin suuri. Vanhimpien uloslämpiävien savujohtoisten uunien kohdalla lämmönhukka ei ollut sen pienempi. Yleisin tyyppi oli takka eli korsteeni, suoraputkinen uuni, josta savu ja lämmin ilma kohosivat suoraa putkea myöten taivaalle. Melkoinen osa lämpöä meni lämmitettäessä hukkaan ja vain osa huoneilman lämmittämi- seen. Vasta peltien sulkemisen jälkeen jälkilämpö säilyi tuvassa. Kohtuullinen lämpö vaati tällöinkin runsaasti puita. Vähitellen 1800-luvulla tulivat talonpoikaistaloissa käytäntöön savukanavalli- set uunit, ensin pystyuunit eli kakluunit, sitten suuret leivinuunilla varustetut tuvanuunit. Savukanava ei johtanut enää suoraan katolle, vaan teki mutkia uunin sisällä, joten lämpö saatiin entistä tarkemmin talteen. Nämä uunit merkit- sivät suurta polttoaineen säästöä. Ne yleistyivät verraten hitaasti, varsinkin maan sisä- ja itäosissa. Vielä 1800-luvun puolivälin jälkeen oli käytössä runsaasti sisäänlämpiäviä uuneja' ja takkoja, jotka kuluttivat paljon polttopuuta. Vielä on mainittava eräs kulutuslaskelmissa polttopuuhun luettu puuerä, joka sekin lienee ollut määrältään melkoisen suuri. Ennen öljylampun käyttööntuloa 1800-luvun lopulla pääasiallisin valaistusneuvo oli maalaistaloissa pärevalkea. Päreitä saattoi palaa iltapuhteina tuvassa usein yhtaikaa ja karjasuojissa oli työskenneltävä päreen valossa. Päreitä oli valmistettava suuret määrät, joten puunkulutuskaan ei voinut olla mikään vähäinen.10 Päreiden lisäksi käytettiin myös takkatulta valonlähteenä ja puuta poltettiin takassa myös valaistusta varten. Erityisesti Länsi-Suomen tuvissa oli tapana polt- taa ns. näkövalkeata hämärän tulosta nukkumaan menoon ja aamulla aikaisesta ylösnoususta päivän valkenemiseen. Pimeänä vuodenaikana saattoi pelkästään näkövalkeaan kulua yhden kuutiometrin verran halkoja vuorokaudessa.11 Kaikki nämä tekijät huomioon ottaen on siis todettava, että 1700- ja 1800-lu- vun maalaistaloissa ’’lämmitettiin harakoille” monta vertaa enemmän kuin nykyi- sin. Jotta huonelämpö pysyisi siedettävänä, oli uuniin työnnettävä puuta puun perästä. Puun kulutus tulisijaa kohti on ilmeisestikin ollut moninkertainen nyky- ajan vastaavaan kulutukseen verrattuna. Näkövalkeat ja valaistuspäreet lisäsi- vät vielä polttopuun kulutusta. Rakennusten ja uunien laatu tosin parani vähitellen 1700- ja 1800-lukujen ku- luessa, ensin etelässä ja lännessä, sitten idässä ja pohjoisessa, ja tämä luonnolli- sesti vähensi polttopuun kulutusta, mutta kehitys oli siksi hidasta, että polttopuun kulutuskin väheni varsin verkkaiseen tahtiin. Vielä 1800-luvun loppupuolella polttopuun kulutuksen on täytynyt olla nykyaikaista mittapuuta käyttäen erittäin suuri voisi ehkä sanoa; tavattoman suuri. Ei ole mikään ihme, että enemmän kuin puolet metsistä otetuista puista kulutettiin kotoisena polttopuuna. Rakennuspuun kulutus oli sekin talonpoikaistaloissa suuri. Tähän vaikutti eten- kin kaksi tekijää: talon rakennusten monilukuisuus sekä heikko rakennustapa, varsinkin kivijalan puuttuminen rakennuksista. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 297 Suomalaiselle talonpoikaistalolle oli tyypillistä rakennusten suuri lukumäärä, etenkin ulkosuojat olivat kukin erillisinä rakennuksina. Rakennustavasta esiinty- vistä eroista huolimatta se oli yleistä kaikkialla Suomessa. Vanhojen viljelysseu- tujen suurissa ja keskikokoisissa taloissa saattoi huoneita ja ulkosuojia olla 20—40 kpl, ja useimmat näistä erillisinä rakennuksina. 12 Silloinkin kun kaksi tai kolme huonetta yhdistettiin saman katon alle, seinät salvettiin yleensä erilleen, niin että väliin jäi katollinen suoja, jota käytettiin eteisenä, vajana tai latona rakennuksen luonteesta riippuen. Tällaisessa rakennustavassa esiintyi väliseinien hyväksikäyt- töä verraten vähän, ja lämmitettävien huoneiden kaikki seinät olivat kylmää tilaa vasten. Rakenteeltaan yhtenäisiä monihuoneisia taloja oli tosin jo 1700-lu- vulla Länsi- ja Etelä-Suomen vauraimmissa taloissa, mutta Itä-Suomessa ne näyt- tävät tulleen käyttöön vasta 1800-luvulla. Rikkaammat talonpojat rakensivat ensin näitä monihuoneisia asuinrakennuksia, köyhemmät talonpojat ja torpparit tulivat hitaasti perässä, ja vielä aikakauden lopulla näyttää erillisiä asuinhuo- neita olleen runsaasti, varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa. Erillisiä huoneita oli helppo rakentaa aina tarpeen mukaan, mutta rakennuspuuta tietysti meni huo- neyksikköä kohti paljon enemmän kuin monihuoneisissa rakennuksissa. Ulkosuo- jien kohdalla tämä huoneiden erillisyys näyttää säilyneen pitempään kuin asuin- rakennusten. Rakennustavassa esiintyvät puutteellisuudet ja heikkoudet tekivät talonpoikais- talon rakennukset usein hyvin lyhytikäisiksi. Rakennuksia jouduttiin uusimaan usein, ja vaikka vanhojen rakennusten kelvollisien osien puutavaraa käytettiinkin tavallisesti hyväksi uutta rakennettaessa, merkitsivät tiheään toistuvat rakennus- ten uusimiset kuitenkin melkoistapuutavaran menekkiä. Heikosta rakennustekniikasta huolimatta rakennuspuulle asetettiin suuria vaa- timuksia varsinkin asuinrakennuksissa. Kuten aikaisemmin jo on mainittu, v. 1845 Suomen talousseuralle jätetyssä mietinnössä katsotaan männyn kelpaavan rakennuspuuksi vasta 140—150 vuoden ikäisenä järeänä honkana. 13 Kun lattia- lankkuina käytettiin tällaisia puita vain keskeltä halkaistuina ja varsinaisia lank- kuja kirveellä veistettäessäkin saatiin vain kaksi lankkua yhdestä puusta, on ra- kennuspuuta tarvittu yhteenkin rakennukseen melkoiset määrät, etenkin kun tu- vat rakennettiin usein hyvin tilaviksi. Toisaalta ei ollut harvinaista, että var- sinkin usein uusittaviin ulkorakennuksiin käytettiin kevyesti liikuteltavaa pien- puuta, jonka ikä saattoi ollaalle 30 vuotta. Varsinaiseksi rakennuspuuksi katsottiin kuitenkin vain järeä, pitkälti toista sa- taa vuotta vanha suorarunkoinen puu. Vaikka metsää olikin maassamme runsaas- ti, ei näin järeää puuta kuitenkaan kaikin paikoin ollut kulutusta vastaavaa määrää. Ne valitukset metsän puutteesta, joita viranomaisten kirjeistä jo 1700- luvulla tapaa tuhkatiheään, tarkoittanevatkin vain täyskypsän, jo hyvän matkaa toistasataa vuotta kasvaneen hongikon puutetta. Pienempää puustoa tuskin edes otettiin metsänä huomioon. Tosin viranomaiset kiinnittivät huomiota myös pie- nemmän puun tuhlailevaan käyttöön, lähinnä siksi, että puuta ei täten jäänyt tarpeeksi kasvamaan järeäksi rakennuspuuksi. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 298 Järeän rakennuspuun lisäksi käytettiin talonpoikaistalossa myös pienpuuta run- saasti. Tästä oli tärkein aidaspuu, jonka varsinkin yleisesti käytetyissä tiheissä juoksuaidoissa piti olla nuorta hyvää puuta, joka voitiin halkaista tasaisesti kah- tia. Savossa kerrotaan 1740-luvulla tällaisia aitoja tehdyn jopa punahongasta. 14 Toiseen yleiseen aitatyyppiin, johdeaitaan, meni siihenkin runsaasti puuta, mut- ta sen teossa voitiin tyytyä heikompilaatuiseen puuhun. Kaskimaiden johdeai- dat tehtiin usein palamatta jääneistä kaskipuista. Aitojen tarve 1700- ja 1800-luvun maatilataloudessa oli suuri. Karja laidun- nettiin tähän aikaan metsissä ja se oli estettävä pääsemästä pelloille ja heinän- tekoon varatuille niityille. Kun vain kylänpellot ja yhteisniityt olivat yhteisaitauk- sissa, ja kaikki monilukuiset ulkopellot, ulkoniityt ja kaskimaat oli aidattava erikseen, oli aitaa tehtävä paljon ja puun menekki oli sen mukainen. Aidan teko ja kunnossapito oli taloille raskas rasitus. Rasitusta ei suinkaan lieventänyt se, että aitausvelvollisuus kuului maanomistajalle eikä eläinten omistajalle. 15 Pellon, niityn tai kasken omistajan oli itsensä suojeltava tiluksiaan toisten kotieläinten tuottamalta vahingolta. Vasta v. 1864 säädettiin, että eläimen omistajan oli pi- dettävä huolta, että hänen eläimensä eivät, pääse vahingontekoon toisten tiluk- sille. Metsälaiduntaminen, viljelytilusten, etenkin ulkopeltojen ja ulkoniittyjen hajasijainti sekä maanomistajan velvollisuus suojata viljelytiluksiaan toisten koti- eläimiltä saivat suomalaisen maanviljelijän tekemään paljon aitaa ja käyttämään runsaasti aidaspuuta. Paikoitellen siellä, missä eri talojen lohkojaossa olevat ti- lukset olivat vierekkäin muodostaen pieniä peltoaukeita, kaikki lohkot aidattiin erilleen silloinkin, kun siihen ei ehkä ollut tarvetta ja aitojen määrä lienee tä- ten noussut hieman todellista aitaamistarvetta suuremmaksi.16 Aidaspuun runsas menekki kiinnitti myös viranomaisten huomiota. He yrittivät saada talonpojat tekemään aitansa kivestä kiveähän oli suurimmassa osassa Suomea rajattomasti saatavissa mutta kiviaidan teko oli paljon raskaampaa ja vaivalloisempaa kuin puisen juoksuaidan teko puhumattakaan helppotekoi- sesta johdeaidasta. Monia kiviaitoja ei lisäksi jaksettu tehdä tarpeeksi korkeiksi, joten päälle oli pystytettävä kuitenkin puuaita. Puiset juoksu- ja johdeaidat jäi- vät kaikista viranomaisten ponnistuksista huolimatta pääasiallisimmiksi aitatyy- peiksi koko perinnäisen maatalouden aikakaudeksi. Vasta paljon myöhemmin 1900-luvulla piikkilanka-aita kykeni syrjäyttämään vanhat puuaidat niiden valta- asemasta. Talonpoikaistaloissa tarvittiin näin ollen runsaasti puuta. Nykyiseen kulutus- tasoon verrattuna sitä käytettiin taloudessa ilmeisesti moninkertaiset määrät. Suurin oli polttopuun kulutus, mutta rakennuspuutakin kulutettiin erittäin pal- jon. Nykyisin kyetään samankokoiset sisätilat lämmittämään vain murto-osalla siitä puumäärästä, mitä 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella tarvittiin. Maa- tilan rakennukset ovat sekä paljon vähälukuisempia että pitkäikäisempiä kuin ennen, ja niidenkin kohdalla puun tarve on supistunut vähäiseen osaan entises- tään. Valaistukseen ei enää käytetä polttopuuta lainkaan. Tilanne on niin suu- resti muuttunut, että puun kotitarvekäytön suurta määrää perinnäisen maata- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 299 louden aikana on vaikea käsittää. Kuitenkin antaa Kuopion läänin kuvernööri von Kraemer vielä aikakauden lopulla, 1870-luvun alkuvuosina, seuraavan ku- vauksen talonpoikaisesta metsänkäytöstä läänissään: ’’Maatiloilla on läänissä enimmäkseen runsaammin metsää kuin ne oikeastaan tarvitsevat tai pystyvät kunnolla hoitamaan, sillä niin kauan kuin jok’ikisellä talonpojalla, torpparilla ja mäkitupalaisella on heidän käsityskykynsä yli yltäviä ja hallittavakseen mah- dollisia metsäaloja, eivät he herkeä lämmittämästä uunejaan vuorokaudet läpeen- sä, panemaan epälukuisia pikkuviljelyksiään korkeaan ja tiuhaan aitaan ja ky- häämään piha-aukeilleen paria-kolmeakymmentä erikokoista ja kaikkityynni yhtä huonosti suunniteltua rakennusta.” 17 Säilyneistä tiedoista päätellen tämä kuvaus olisi vielä 1800-luvun alkupuolella pätenyt jokseenkin kaikkialla maassa. Tämän luvun alussa asetettuun kysymykseen, edellyttikö suomalaisen maalais- talon rakennustapa suurta poltto- ja rakennuspuun kulutusta, voidaan vastata myöntävästi. Puun kotitarvekäyttö oli erittäin suurta ja muodosti valtaosan kai- kesta puunkulutuksesta maassamme perinnäisen maatalouden aikana. Metsän myynnin nopea lisääntyminen 1800-luvun jälkipuoliskolla ei vielä aikakauden lop- puun mennessä sanottavasti muuta tätä kuvaa. Vaikka 1800-luvulla tehtyihin ar- vioihin puun poistumasta jahyötykäytöstä onkin syytä suhtautuasuurin varauksin, niistä ilmenevä puun suuri kotitarvekulutus on selvästikin tosiasia. Kotitarvekulutuksen suuruuteen eivät liene vaikuttaneet yksinomaan maatila- taloudessa ilmenevät tekniset tekijät, rakennustekniikan alhainen taso, tapa raken- taa erillisiä rakennuksia, polttopuun valaistuskäyttö, karjan metsälaiduntaminen aitaustarvetta lisäävänä tekijänä jne., vaan kotitarvekäytön suuruus oli osittain seurausta ansiometsätalouden merkityksettömyydestä. Kun raakapuun myyntiar- vo oli vähäinen tai peräti olematon, puu oli vähäarvoinen hyödyke, jota ei ollut tarvis säästellen käyttää. Täten selittyy myös se välinpitämätön suhtautuminen metsävaroihin, joka ilmenee metsän polttamisena kasken ja niityn raivauksessa sekä myöskin huolimattomuudesta aiheutuneiden metsäpalojen lukuisuudessa. Metsän polttamista pitivät vain viranomaiset tuhlauksena. Talonpojan näkökul- masta puuta oli käytettävissä mielin määrin. Tämä metsävarojen yltäkylläisyyteen rakentuva asenne, joka on merkittävä- nä tekijänä puun tuhlailevan runsaaseen kotitarvekäyttöön, näyttää kuitenkin olevan jyrkässä ristiriidassa viranomaisten lausunnoissa ja maanmittausasiakirjois- sa usein mainittuun metsänpuutteeseen. Maanmittausasiakirjoissa tapaa varsin usein merkinnän, että tilan metsä on huono ja kotitarvepuun puutetta esiintyy.18 Kun yrittää löytää selitystä tähän ristiriitaan, on ensinnäkin otettava huomioon lähdeaineksen hajanaisuus. Paikoittaista metsänpuutetta selvästikin esiintyi, mutta ilmiön yleisyydestä on vaikea tehdä päätelmiä. Sitä paitsi kuten jo aikaisemmin viranomaisten metsän loppumisen pelon yhteydessä on mainittu rakennus- puumetsälle asetettiin niin korkeat vaatimukset, että vain pieni osa metsistä kykeni sen täyttämään. Kotitarvepuun puute oli varsin suhteellinen käsite, nor- mikysymys. Kyseenalaista on, vastasiko talonpoikainen käytäntö viranomaisten arvostelunormeja. Ainakin talonpoikien asennoituminen metsänkäyttöön oli aivan https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 300 toisenlainen kuin viranomaisten. Viranomaisten toiminta metsävarojen säästä- miseksi sai varsin vähän vastakaikua talonpojilta. Säilyneet tiedot metsänpuut- teesta ovat viranomaisten näkemyksen mukaisia arvioita. Maanmittausasiakirjoissa saattaa olla mukana vielä eräs virhetekijä. Mittauk- set olivat läheisessä yhteydessä verollepanoon. Useissa mittauksissa oli samalla kysymys veroperusteiden tarkistuksesta. Talonpojalle oli edullista antaa mahdolli- simman huono kuva tilansa laadusta alhaisten veroperusteiden toivossa. Vaikka kysymys on viranomaisten tekemistä arvioista, tämä talonpoikien asennoituminen ei ole voinut olla näkymättä arviointituloksissa. - Kaiken tämän perusteella vaikuttaa siltä, että ristiriitaa talonpoikaisen käsityksen metsävarojen yltäkylläi- syydestä ja viranomaisten käsityksen metsävarojen puutteesta välillä on pidettävä enemmän näennäisenä kuin todellisena. Kysymys on lähinnä asenne-erosta, joka värittää lähdetietoja. Talonpoikien asenteella oli ilmeisesti kuitenkin puun koti- tarvekulutusta lisäävä vaikutus. 4. METSÄTALOUDEN MERKITYS MAATILATALOUDESSA Maatilatalouteen kuuluvaa metsätaloutta kokonaisuutena tarkasteltaessa voi- daan havaita puun kotitarvekäytön olleen siinä etusijalla koko perinnäisen maa- talouden loppukauden ajan. Metsätalouden kokonaisrakenteesta saatava kuva jää kuitenkin niukkojen ja epävarmojen tietojen tähden varsin karkeapiirteiseksi. Edellä esitettyjen lukujen valossa hahmottuu 1800-luvun puolivälin tilanne liki- main seuraavanlaiseksi: 1 TAULUKKO 52 TABLE 52. Arvio puun hyötykäytöstä v. 1850. Estimate of wood use, 1850. Milj. kiinto-m2 „ Million solid cu.m. ' Kotitarvekäyttö —■Households consumption l!i.:j 91.0 Ansiometsätalous Forest income: Vientipuu Export lumber 1.0 4.9 Kotimaassa myyty puu Domestically sold wood 0.8 4.1 Ansiometsätalous yhteensä Total forest income 1.8 9.0 Puun hyötykäyttö yhteensä Total wood use 20.1 100.0 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 301 Ansiometsätalouden merkitys alkoi 1800-luvun puolivälin jälkeen nopeasti kas- vaa. Vienti kasvoi varsinkin 1870-luvulla voimakkaasti, ja myös kotimaassa myy- dyn puun kohdalla näyttää tapahtuneen kasvua. Puun kasvanut kysyntä tuntuu hillinneen kotitarvekäytön lisääntymistä, jossa ilmenee selvää hidastumista. V. 1872 oli ansiometsätalouden osuus puun hyötykäytöstä jo n. 17 %. Kun v:n 1850 luvuissa näkyy jo vientipuun määrässä 1830- ja 1840-luvulla tapahtunut nousu, on ilmeistä, että ansiometsätalouden kuljetusvaikeudet ja sään- nöstelevä metsäpolitiikka pitivät ansiometsätaloutta varsin ahtaalla. Vasta kun 1800-luvun puolivälin jälkeen tapahtui suuri muutos näissä kummassakin teki- jässä kulkuyhteydet paranivat tuntuvasti ja metsäpolitiikassa pääsi liberalismi valtaan ansiometsätalous alkoi nopeasti kehittyä. Metsätaloussektorin kokonaismerkitys perinnäisen maatalouden loppukauden maatilataloudessa jäi näin ollen verraten pieneksi. Puun suuri kotitarvekäyttö oli tosin maatilatalouden välttämätön elinehto, mutta tilan tuotossa sillä oli lä- hinnä välillinen merkitys. Ansiometsätalous jäi kokonaisuudessaan vähäiseksi, joskin se joillakin alueilla oli tärkeä tekijä maatilan taloudellisessa kokonaistu- loksessa. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 VI SIVUELINKEINOJEN MERKITYS MAATALOUS- VÄESTÖN TOIMEENTULOLLE Maatalous ei perinnäisen maatalouden aikakaudellakaan muodostanut koko maatalousväestön ainoata toimeentulolähdettä, vaan paikoitellen sivuelinkeinoja harjoitettiin huomattavassakin määrin. Sivuelinkeinojen aseman määrittelyä vai- keuttaa 1700- ja 1800-luvuilla se, että elinkeinojen harjoittamisoikeus oli lain- säädännöllä tarkoin rajattu aina vuoteen 1869 saakka ja elinkeinot pyrittiin jakamaan kaupunkilais- ja maalaiselinkeinoihin. Maaseudulla sai täysin vapaasti harjoittaa vain maataloutta, kalastusta ja metsästystä. Kaksi viimeksi mainittua katsottiin niin läheisesti maatalouteen kuuluviksi, että myös niitä pääelinkeino- naan harjoittavat henkilöt luettiin maatalousväestöön. Kauppa, siihen liittyvä merenkulku sekä käsityö taas olivat kaupunkilaiselinkeinoja, joiden harjoittami- nen maaseudulla oli ankarasti rajoitettu. Vain maataloustuotteiden kauppa maa- laisväestön kesken oli sallittua, eikä käsityön harjoittamistakaan voitu täysin kieltää, mutta sitä rajoitettiin lupajärjestelmällä siten, että vain ns. pitäjänkäsi- työläiset saivat harjoittaa ammattimaista käsityötä maaseudulla. Toisaalta kaup- paan liittyvän merenkulun ja käsityön harjoittaminen oli sallittua sivuelinkei- nona, edellinen talonpoikaispurjehduksen ja jälkimmäinen kotiteollisuuden muo- dossa. Varsinkin käsityössä oli erittäin vaikea vetää rajaa sallitun kotiteollisuu- den ja ammattimaisen käsityön välille ja talonpoikaispurjehduksestakin on vai- kea sanoa, milloin se oli pää- ja milloin sivuelinkeino. Myös rahdinajo oli sellai- nen toiminta, jota maaseudulla harjoitettiin varsinkin 1800-luvulla sekä sivuelin- keinona että pääelinkeinon luontoisena. 1 Tarkasteltaessa sivuelinkeinojen merkitystä maatilataloudessa on ensinnä otet- tava huomioon maatalouden eri sosiaaliryhmien erilaiset edellytykset sivuelinkei- nojen harjoittamiseen. Kalastusoikeudet ainakin parhailla apajapaikoilla olivat sidoksissa maanomistukseen, talonpoikaispurjehdus vaati niin huomattavia pää- omia, että niitä oli vain talollisilla, ja rahdinajo edellytti hevosen omistamista, eikä hevosia ollut yleensä muilla kuin talollisilla ja torppareilla. Käsityö kotiteol- lisuuden muodossa ja työssäkäynti vieraalla paikkakunnalla olivat lähinnä ne sivuelinkeinot, jotka olivat myös mäkitupalaisten, itsellisten ja loisten ulottuvilla, koska niissä pääoman tarve usein rajoittui vain työkaluihin. Sivuelinkeinolla oli taipumus muuttua pääelinkeinoksi, jos se osoittautui niin kannattavaksi, että se kykeni elättämään tekijänsä, tai tuottavammaksi kuin maatalous. Varsinkin se osa tilattomia, joka kykeni käsityöllä elättämään itsensä, pyrki siirtymään kotiteollisuuden harjoittamisesta ammattimaiseen käsityöhön. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 303 Pahana esteenä olivat tosin maaseudun käsityötä rajoittavat määräykset, mutta nämä kierrettiin usein selittämällä ammattimainen käsityö kotiteollisuudeksi sil- loin, kun kaupunkien tai maaseudun laillisella luvalla toimivat ammattikäsityö- läiset pyrkivät laittomia kilpailijoitaan ahdistelemaan. Toisaalta käsityötä harjoit- tavat maaseudun tilattomat tekivät usein myös maataloustöitä, niin että selvä rajanveto oli usein käytännössäkin hankalaa. Mitä paremmin käsityö kannatti, sitä yksinomaisemmin sitä pyrittiin harjoittamaan.2 Myös talollisten osalta maataloutta paremmin kannattavalla sivuelinkeinolla oli taipumus muodostua käytännössä pääelinkeinoksi. Paikoitellen tämä sivuelinkei- non parempi kannattavuus johtui varsinaisen maatalouden heikoista toiminta- edellytyksistä, paikoitellen sivuelinkeinon hyvästä tuottavuudesta. Toisinaan nämä tekijät vaikuttivat yhtäaikaisestikin. Näin oli laita varsinkin Kaakkois-Suomessa, jossa rahdinajo 1800-luvun alkupuolella saavutti laajalti pääelinkeinon aseman. Syynä tähän olivat toisaalta maatalouden vaikeudet, lähinnä raskas vero- ja so- tilasrasitus sinä aikana, jona alue Vanhana Suomena oli venäläisen hallinnon alaisena, mikä hidasti väestönlisäyksen edellyttämää siirtymistä kaskiviljelystä peltoviljelyyn. Toisaalta Vanhan Suomen runsas puutavaranvienti 1700-luvun jäl- kipuoliskolla ja Kaakkois-Suomen liikenteellisesti edullinen välittäjänasema Pie- tarin ja muun Suomen välillä Suomen tultua 1800-luvun alussa Venäjän vallan alaiseksi loivat suotuisat olot rahdinajon kehittymiselle. Kun lisäksi Pietarin läheisyys teki mahdolliseksi ajoittaisen työssäkäynnin siellä, oli luonnollisena seu- rauksena, että väestön taloudellinen aktiviteetti suuntautui enemmän näihin ’’sivuelinkeinoihin” kuin varsinaiseen maatalouteen. Myös sillä, että Vanhassa Suomessa ei rajoitettu tilojen jakaantumista yhtä ankarasti kuin muussa Suomessa, oli sivuelinkeinojen merkitystä ja pääsemistä pääelinkeinon asemaan lisäävä vaikutus kaakkoissuomalaisessa maalaisyhteiskun- nassa. Toisaalta näiden ’’sivuelinkeinojen” tarjoamat ansiomahdollisuudet ja toi- saalta tilojen jakamisen helppous piti valtaosan väestöstä talollisväestönä. Kun 1810-luvulla väestötilasto ulotettiin myös Viipurin lääniin, oli tässä läänissä ta- lollisväestöä suhteellisesti enemmän kuin missään muualla Suomessa ja vastaa- vasti tilatonta väestöä vähemmän.3 Ansiomahdollisuudet tilan ulkopuolella ja kotitilan jääminen eräänlaiseksi tukikohdaksi ja perheen asunnoksi loivat hyvät edellytykset suurperheille. Karjalainen suurperhelaitos lieneekin katsottava 1800- luvulla enemmän rahdinajon ja sesonkityön luomien olosuhteiden tulokseksi kuin ikivanhaksi karjalaiseksi instituutioksi. Kannattavien sivuelinkeinojen taipumus muodostua tekijänsä pääelinkeinoksi johti luonnollisesti siihen, että sivuelinkeino pysyi todella sivuelinkeinona lähin- nä silloin, kun se oli suhteellisen heikosti kannattava varsinaiseen maatalouteen verrattuna. Silti sivuelinkeino saattoi olla maatilataloudessa varsinaisen maata- louden välttämätön täydennys. Perinnäisen maatalouden aikana sivuelinkeinoja tarvittiin lähinnä silloin, kun maatilatalous tarvitsi rahatuloja. Kuten maatalous- väestön toimeentulosta puhuttaessa mainitaan, 1700-luvun ja 1800-luvun alku- puolen maatilatalouden heikkona kohtana oli sen suuresta omavaraisuusasteesta https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 304 huolimatta ja osittain myös sen tähden rahatulojen hankkimisen vaikeus.4 Rahatulojen hankkimiseksi oltiin valmiita heikostikin tuottavaan työhön, ja ellei tarpeeksi rahaa kyetty hankkimaan kasvinviljelyn, karjatalouden tai metsätalou- den tuotteilla, oli turvauduttava sivuelinkeinoihin silloinkin kun ne eivät olleet erityisemmin kannattavia. Tällöin sivuelinkeinoja luonnollisesti harjoitettiin vain sen verran, mikä rahatulojen saamiseksi oli välttämätöntä. Näin oli laita etenkin kotiteollisuuden kohdalla. Eräissä tapauksissa kannattavatkin sivuelinkeinot jäivät sivuelinkeinoiksi pyrki- mättä huomattavimmin muodostumaan pääelinkeinoiksi. Rannikolla, sisävesillä ja jokivarsilla saattoi kalastus olla tuottoisa, vain määrätyissä olosuhteissa ja mää- rättyyn rajaan saakka. Hyviltä apajapaikoilta saattoi määrättyyn vuodenaikaan tulla kalaa hyvin, mutta kalastuskausi oli niin lyhyt ja kalakanta niin pieni, että kalastus ei voinut muuttua ensisijaiseksi tulolähteeksi. Talonpoikaispurjeh- duksessa taas Yrjö Kaukiaisen tietojen mukaan purjehdus oli pääelinkeino lä- hinnä laivojen miehistölle, mutta laivojen varustajille se kannattavuudestaan huolimatta jäi useimmiten sivuelinkeinoksi.5 Kannattavuuden vastapainona oli suuri vahingonvaara, joten pelkän purjehduksen varaan ei ollut hyvä talouttaan rakentaa. Lisäksi laivojen kalleuden ja riskin suuruuden tähden talonpoikais- alusten yhteisomistus oli verraten yleistä. Eniten näyttävät rakentaneen talou- tensa purjehduksen varaan ne laivanvarustajat, jotka toimivat itse laivojensa päällikköinä. Kun näitä oli runsaimmin Kaakkois-Suomen rahdinajoalueen ran- nikolla, olivat talonpoikaispurjehtijat täällä samassa asemassa maatalouden har- joittamiseen nähden kuin aikaisemmin mainitut rahdinajajat, joille rahdinajo oli pääasiallisin tulolähde ja maanviljely sivuelinkeinon asemassa. Rahansaannin välttämättömyyden tai sivuelinkeinon kannattavuuden lisäksi saattoi sivuelinkeinon harjoittamiseen viedä perinnäisen maatilatalouden suuri omavaraisuusaste, joka edellytti maatilataloudessa toimivilta henkilöiltä varsin monipuolisia taitoja. Kotitarpeiksi valmistettuja tavaroita saatettiin valmistaa yli oman käytön, jos menekkiä löytyi. Suhteellisen heikosti kannattavan kotiteolli- suuden kohdalla on usein vaikea sanoa, tehtiinkö tätä vain siksi, että saataisiin pitkälle omavaraisessa maalaisyhteiskunnassa vaikeasti saatavaa käteistä rahaa, vai oliko kyseessä eräänlainen omavaraistalouden ylituotannon myyminen. Silloin kun työ tehtiin talvella, olivat varsinaiset maataloustyöt usein niin vähäisiä, että käsityötä ehdittiin tehdä yli omankin tarpeen. Jos toisena vaihtoehtona oli 1700- ja 1800-luvuilla niin yleinen talvityöttömyys, saattoi huonostikin tuottavaa koti- teollisuutta pitää kannattavana. Kaikkien maatalouden sivuelinkeinojen kohdalla voi todeta niiden harjoitta- misen olleen alueellisesti epätasaista ja riippuvan suuresti paikallisista olosuh- teista. Sivuelinkeinoja käytettiin toimeentulon apuna lähinnä siellä, missä maata- louden toimintaedellytykset olivat heikot tai missä rahansaanti maan- ja metsän- tuotteita myymällä oli vaikeaa. Jos tällaisella seudulla oli toisaalta hyvät mah- dollisuudet muiden elinkeinojen harjoittamiseen, saattoivat nämä elinkeinot muo- dostua jopa tärkeämmiksi kuin maatalous. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 Kartta 8: Myyntikotiteollisuus 1800-luvun alkupuolella. Map 8: Domestic handicrafts produced for the market in the early IfiOO's. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 306 Silti sivuelinkeinoja harjoitettiin myös maataloustuotteiden myyntialueellakin, jos sivuelinkeinoista saatiin lisäansiota verraten helposti. Tilanteesta, jossa maa- talouden harjoittamisedellytykset olivat heikot, mutta sivuelinkeinojen hyvät, on kuvaavana esimerkkinä jo aikaisemmin mainittu Kaakkois-Suomen rahdinajoalue. Maa- ja metsätaloustuotteiden myyntialueilla harjoitetuista sivuelinkeinoista voi- daan esimerkkeinä tuoda esiin Vakka-Suomen puuastioiden valmistus, joka pe- rustui siihen, että puuastioita voitiin viedä mukavasti samoissa laivoissa kuin muuta puutavaraa Tanskan ja Pohjois-Saksan kaupunkeihin, missä niillä oli hyvä menekki, tai Säkylän myllynkivien valmistus, joka perustui alueen hiekkakivi- esiintymiin. Kun maatilatalouden rahanhankinta oli tärkeimpänä syynä sivuelinkeinojen harjoittamiseen, voidaan niistä tiedoista, jotka Carl Böcker 1830-luvulla keräsi talonpoikien rahanhankintatavoista, tehdä myös päätelmiä sivuelinkeinojen har- joittamisen alueellisesta jakaantumisesta.6 Nämä tiedot on koottu karttaan 9. ja taulukkoon 54 ss. 358—362. Toisaalta kuitenkin sivuelinkeinot saattoivat olla rahanhankintalähteinä toisarvoisia silloinkin, kun niitä harjoitettiin melkoisessa määrin. Tämä käy selvästi ilmi verrattaessa karttoja 8 ja 9 toisiinsa sekä tauluk- koon 54. Niinpä esim. Varsinais-Suomessa, joka Pentti Virrankosken laatiman kartan n:o 8 mukaan oli parasta kotiteollisuustuotteiden myyntialuetta, enimmät rahatulot hankittiin kuitenkin kartan n:o 9 mukaan sisämaassa viljanmyynnillä, rannikolla ja saaristossa kalastuksella ja purjehduksella sekä Vakka-Suomessa met- säntuotteiden myynnillä. Vain kolmessa Varsinais-Suomen pitäjässä oli Böckerin tietojen mukaan kotiteollisuus ensisijainen rahanhankintatapa (Taulukossa 54 kotiteollisuus sisältyy sarakkeeseen ’’muu ansio”). https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 VII MAATALOUSPOLITIIKKA JA TOIMINTA MAATALOUDEN EDISTÄMISEKSI 1. MAATALOUSPOLITIIKAN YLEISLUONNE: PALJON PUHETTA, VÄHÄN TULOKSIA Kun maatalous oli Ruotsi-Suomen pääelinkeino, sai maatalouspolitiikka pakos- takin tärkeän sijan 1700-luvun talouspolitiikassa. Maatalouden ja maatalous- politiikan merkitystä pidettiin tosin vähäarvoisena teollisuuden ja kaupan sekä nii- hin kohdistuvan talouspolitiikan rinnalla, sillä edelliseltä vuosisadalta peritty ta- loudellinen aatesuunta, merkantilismi, katsoi teollisuuden ja kaupan valtakunnan varallisuuden varsinaiseksi perustaksi. Vaikka maatalouspolitiikalle ei annettu paljoakaan arvoa, 1700-luvun talous- poliittinen tilanne johti kuitenkin siihen, että maatalouteen oli Ruotsi-Suomessa pakko kiinnittää enemmän huomiota, kuin mitä merkantilismi siihen yleensä kiinnitti, Ruotsi oli menettäessään balttilaiset maakuntansa Uudenkaupungin rauhassa 1721 muuttunut viljaa vievästä viljaa tuovaksi maaksi. Merkantilisti- sen kauppataseopin kannalta tilanne oli vahingollinen ja onneton. Viljantuontia oli yritettävä vähentää, ja tämä oli mahdollista vain valtakunnan omaa maata- loustuotantoa lisäämällä. Merkantilistinen kauppataseoppi vei täten oppisuunnalle vieraaseen aktiiviseen maatalouspolitiikkaan. Kun maatalouteen jouduttiin olosuhteiden pakosta kiinnittämään huomiota, alkoi maatalouden arvostuskin kasvaa. 1740-luvulla syntyi kiivas teoreettinen väittely eri elinkeinojen arvoasemasta, kun oli tuotu esiin väite, että maatalous olisikin varsinainen peruselinkeino. Jo tällöin esitettiin ajatuksia, jotka olivat lähellä vuosisadan jälkipuoliskolla Ruotsi-Suomeen saapunutta uutta taloudellista oppisuuntaa, fysiokratiaa. 1 Tämän suunnan mukaan maatalous oli yksi haara ja lisäksi tärkeä haara sitä alkutuotantoa, joka yksin voi luoda uusia taloudel- lisia arvoja ja varallisuutta. Ruotsi-Suomessa fysiokratian kannattajat tunnustivat maatalouden valtakunnan pääelinkeinoksi, jota oli kaikin tavoin edistettävä. Fysiokratiaan liittyi läheisesti käsitys väestön perustavasta merkityksestä maan varallisuudelle. Suuri väestö merkitsi työvoiman suurta määrää, josta valtakun- nan vauraus ratkaisevasti riippui. Suuri väkiluku edisti tämän käsityksen mukaan elinkeinojen kehitystä ja vahvisti maan puolustuskykyä. Väestökysymykseen kiinnitettiin huomiota jo 1700-luvun alkupuolella, koska maa oli vuosisadan alun pitkänä sota-aikana kärsinyt suuria väestömenetyksiä ja työvoiman puute oli suuri. Maatalousvaltaisessa Ruotsi-Suomessa väestökysymyksen ratkaisua oli etsittävä maataloudesta jo ennen fysiokratian aikaa. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 308 Taloudelliseen ajatteluun ja talouspolitiikkaan vaikutti vielä eräs ajatussuunta, joka itsessään ei ollut taloudellinen vaan filosofinen. Tämä oli utilitarismi, jonka tavoitteena oli mahdollisimman suuri ja laaja-alainen onnellisuus ja hyvinvointi, mutta joka antoi tämän päämäärän saavuttamisessa arvoa vain sille, mikä oli ’’hyödyllistä ja tarpeellista”. Ruotsalainen utilitarismi eli Utilismi katsoi, että valtakunnan varallisuutta ja hyvinvointia voitiin parhaiten kohottaa etsimällä mahdollisimman suurta hyötyä.2 Täten Utilismi vei siihen, että taloudelliseen toimintaankiinnitettiin suurta huomiota. Utilismille oli ominaista myös kritiikitön optimismi, joka sai aikaan epärealistisia suunnitelmia, kokeilematonta kamari- viisautta ja taloudellisiin voimavaroihin nähden ylimitoitettuja yrityksiä. Toisaalta utilismin aiheuttama kiinnostus taloudellisiin kysymyksiin ja toisaalta vaikeudet merkantilismin toteuttamisessa maatalousvaltaisessa Ruotsi-Suomessa aiheuttivat sen, että talouspolitiikka muodostui 1700-luvulla hapuilevaksi ja epä- vakaaksi. Utilistisen innon vallassa puhuttiin paljon talouden parantamisesta ja tehtiin suuria suunnitelmia, mutta todellisia tuloksia saavutettiin loppujen lopuksi verraten vähän. Varsinkin vapaudenajan talouspolitiikkaa voisi luonnehtia sanan- laskulla: Paljon porua, vähän villoja. Maatalouspolitiikan alalla puhuttiin ahke- rasti paremmista viljelytavoista ja niiden käyttöön otosta, mutta ei saatu tällä alalla juuri mitään aikaan. Niinpä Turun Akatemian ensimmäinen talousopin professori Pehr Kalm teki matkan Pohjois-Amerikkaan ja toi sieltä koko joukon uusia viljelykasveja, joita ei kuitenkaan saatu menestymään Suomessa. Ainoa merkityksellinen uusi viljelykasvi oli peruna, joka oli tuotu maahan jo ennen Kalmin aikaa. Valtiovalta tosin koetti edistää sen leviämistä, mutta kuten perunanviljelyä koskevasta luvusta tarkemmin ilmenee lyhyt jänteisesti ja heikkotehoisesti. Pyrkimykset uusien viljelykasvien löytämiseksi olivat parhaasta päästä näpertelyä ulkolaisten lämpimän ilmanalan kasvien kanssa, joilla ei ollut Suomessa menestymisen mahdollisuuksia. Savon historian kirjoittaja Kaarlo Wiri- lander toteaa sattuvasti: ’’Oli kuin hallituksen harrastus olisi ollut vireämpi moninaisten erikoisuutuuksien edistämiseksi kuin harmaan arkinen ahertelu jo vanhastaan tavoitetun tason kohentamiseksi maatalouden alalla”. Silti 1700-luvun maatalouspolitiikka sai merkittävääkin aikaan. 1700-luvun puolivälissä tehtiin kaksi ratkaisua, jotka pitkällä tähtäyksellä osoittautuivat Suo- men maatalouden rakennekehityksen kannalta hyvin tärkeiksi. Omana aikanaan ne eivät kuitenkaan näytä vastanneen niihin asetettuja toiveita ja odotuksia. Nämä toimenpiteet olivat uudisasutuksen edistäminen torppien perustamisoikeut- ta laajentamalla ja isojako. Torppien perustamisen vaikutus asutuksen kasvuun oli kuitenkin niin hidasta, että pettymys saavutettuihin tuloksiin aiheutti vielä kolmannen tärkeän toimenpiteen. Tämä oli valtion uudisasutustoiminta, joka tapahtui pääasiassa isojaossa kruunulle erotetulla ns. liikamaalla. Viimeksi mai- nitun toimenpiteen vaikutukset osoittautuivat ajanmittaan kuitenkin aivan toisen- laisiksi kuin mihin oli pyritty, nimittäin valtion metsäomistusten muodostumi- seen, mutta tämäkin tulos on suuresti vaikuttanut maatalouden rakennekehi- tykseen. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 309 Isojaossa, torppa- ja asutuspolitiikassa oli kaikissa kysymys ratkaisuista, joiden tuloksia ratkaisujen tekijät eivät ehtineet nähdä. Isojako liikamaan erotuksineen kesti lähes pari vuosisataa. Myös torppa- ja uudisasutuspolitiikan vaikutukset tulivat näkyviin vasta 1800-luvulla. Maatalouspolitiikka muutti melkoisesti luonnettaan 1800-luvulla. Se muuttui jossain määrin realistisemmaksi ja pitkäjänteisemmäksi. Venäjän vallan alkupuo- len byrokraattinen ja konservatiivinen hallitusjärjestelmä ei suosinut mitään suu- ria uudistuksia. Kun lisäksi keskushallinnon johdossa olivat suomalaiset miehet, jotka tunsivat maan olot, maatalouspoliittisissa toimenpiteissä voitiin entistä paremmin lähteä olevien olojen pohjalta. Myös yleinen maataloustietämys oli 1800-luvulla jo aivan toisella tasolla kuin edellisellä vuosisadalla. Keski-Euroo- passa kokemusperäisesti kehitettyjen uusien viljelymenetelmien tunnetuksi tulo auttoi lähtemään maatalouden kehittämisessä suuremmassa määrin tosiasioiden pohjalta kuin edellisellä vuosisadalla. Mihinkään kauaskantoisiin uudistuksiin ei maatalouspolitiikassa ennen 1870-lukua ryhdytty, mutta entiseltä pohjalta lähtien ja todelliset olosuhteet entistä paremmin huomioon ottaen tehtiin jatkuvasti työtä maatalouden tason kohottamiseksi. Venäjän vallan aikaisen maatalouspolitiikan huomattavimmiksi saavutuksiksi ennen 1870-lukua on laskettava maatalousopetuksen ja maanviljelysseuratoimin- nan järjestäminen. Maatalousopetus alkoi Mustialassa v. 1840, mutta maatalous- opetuksen laajempi järjestäminen tapahtui vasta vuosisadan puolivälin jälkeen. Maanviljelysseuratoiminnan juuret olivat tosin Ruotsin vallan ajalta Suomen Talousseura ja Ilmajoen maamiesseura mutta vasta 1800-luvun keskipaik- keilta alkaa varsinainen lääninmaanviljelysseurojen perustamiskausi. Myös maa- taloushallinto järjestettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla. Maatalouden tekninen kehittäminen uusien kasvinviljelymenetelmien ja kar- jatalouden uudistusten kokeileminen jäi sen sijaan enimmäkseen yksityisten maanviljelijöiden tehtäväksi. Valtion osuus tässä työssä jäi vähäiseksi. Kokeilu- työn suorittivat suurtilojen omistajat, jotka monasti saivat maksaa työstään mel- koiset oppirahat. Maanviljelyskouluilla harjoitettiin tosin aikakauden lopulla vähäistä koetoimintaa, mutta sekin oli enimmäkseen koulun opettajien oma- aloitteisuuden varassa. Karjatalouden alalla valtio avusti ulkolaisten siitoseläinten tuontia, mutta varsinainen karjanjalostustyö jäi yksityisten suoritettavaksi. 2. ISOJAKO, MAATALOUSPOLITIIKAN TÄRKEIN JA KAUAS- KANTOISIN AIKAANSAANNOS Merkittävimmäksi maatalouspoliittiseksi toimeksi perinnäisen maatalouden lop- pukaudella muodostui isojako. Kun muu maatalouspoliittinen toiminta jäi etu- päässä suunnitteluksi tai puheeksi, joka meni korkealta tavallisen talonpojan pään ylitse, isojako kosketti omakohtaisesti jokaista talonpoikaa, jonka tila joutui jaon kohteeksi. Tosin isojako suoritettiin paikkakunnittain varsin pitkän ajan kuluessa, eikä se ulottunut kaikkialle maahan vielä aikakauden päättyessäkään. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 310 Hieman toistasataa vuotta kestäneenä ajanjaksona isojako kuitenkin ehti kulkea yli suurimman osan Etelä- ja Keski-Suomea, joissa pääosa maanviljelystiloista sijaitsi. Isojako muutti tuntuvasti maatilojen tilusrakennetta ja siten koko maa- talouden harjoittamisen edellytyksiä. Ajatus isojaosta tuli Ruotsi-Suomen talouskirjallisuudessa ensimmäisen kerran esille v. 1746 ilmestyneessä Jacob Faggotin teoksessa Svenska lantbrukets hinder och hjälp (Ruotsin maatalouden esteet ja apu). Tässäkin teoksessa asia esitettiin verraten suppeasti, sillä n. 100-sivuisessa kirjassa oli vain pari kolme sivua, jotka käsittelivät isojakoa. Eräänä maatalouden esteenä pitää Faggot vainiopakkoa, ja apuna sen poistamiseksi hän ehdottaa kylän kunkin osakkaan peltojen ja niittyjen järjestelyä muutamiin harvoihin lohkoihin, siis uudistusta, jota myö- hemmin on kutsuttu isojaoksi. Faggot arvostelee ankarasti sarkajakoa vainiopakon perusteena. Hän sanoo näistä: ’’Siinä saavat talot kyllä osansa hyvästä ja huo- nosta maasta, mutta niin monena repaleena ja palasena ja niin monesta paikasta, että niiden hoito ja käyttäminen tulee enemmän hankalaksi kuin hyödylliseksi, samoin kuin naapurin toisen sarkoja kulkien ja tallaten sekä rajakiviä tapatur- maisesti liikuttaen useinkin täytyi vahingoittaa toisten sarkoja ja satoa. Sitä paitsi on naapurusten kyläkunnassa mukauduttava sen mukaan, joka ensimmäiseksi te- kee kesantoa, kyntää, lannoittaa, kylvää, kikkaa ja korjaa, olipa siihen oikea aika ja tila tai ei. Jos joku kyläläinen näkee vaikka kuinka selvästi, että tavallinen viljelystapa on vahingollinen, niin että se pitäisi ja voitaisiin muuttaa tavalla tai toisella, vieläpä jos joku tahtoo tehdä ojituksia tai muuttaa vanhaa ojitusta jne., ei kumpikaan voi tapahtua sarkajaon tähden”.1 Asian korjaamiseksi Faggot esittää isojakoa. ’’Siksi olisi hyödyllistä, että korkea esivalta yleisellä käskyllä antaisi luvan kylille muuttaa sarkalohkonsa ns. isoiksi lohkoiksi, niin että jokainen kylän talo saisi tiluksensa yhteen paikkaan ja että yhdellä ainoallakin kylän naapurilla, joka sitä haluaa ja siitä tekee anomuksen, olisi jaosta säädetyllä tavalla tässä kohden valta, tahtoivatpa sitä naapurit tai olivat tahtomatta”.2 Maiden järjestely isoihin lohkoihin kävisi mahdolliseksi jyvitystä käyttämällä. Maanmittari kykeni nimittäin Faggotin käsityksen mukaan jaossa tasaamaan maan määrän sen laadun mukaan, joten kenenkään ei tarvinnut pelätä, ettei hän saisi omaa pelto- ja niittyosuuttaan yhtä varmasti ja oikeudenmukaisesti kuin ennen, milteipä vielä varmemmin ja oikeudenmukaisemmin. Jyvitys oli uusi ja vanhassa sarkajaossa täysin tuntematon käsite. Sakari Kuusi toteaa tosin Suomen maanmittauksen historiassa, että jyvitykseen sisältyvä maan laatuluokitus ei ollut ennestäänkään täysin vieras asia Ruotsi-Suomessa. Useimmat talonpojat eivät sitä kuitenkaan tunteneet. Talonpojat eivät pitkään aikaan isojaon alettua yhtyneet Faggotin edellä mainittuun käsitykseen, että jyvityksen avulla kukin saisi oman maaosuutensa yhtä varmasti ja oikeudenmukaisesti kuin ennen. Faggotin kirjalla oli huomattava merkitys maanjako-olojen kehitykseen. Isoja- kokysymys tuli esille jo samana vuonna kokoontuneilla valtiopäivillä.3 Niillä oli esillä muita maanjakokysymyksiä, joihin isojako läheisesti kytkeytyi. Valtiopäi- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 311 villä oli nimittäin käsiteltävänä tilojen halkominen ja maantieteellisten mittaus- ten suorittaminen Suomessa. Lisäksi oli esillä kysymys Pohjanmaan vero-olojen uudistamisesta, asia, joka myöhemmin tuli liittymään isojaon alkamiseen Suomes- sa. Edellä oleviin asioihin kuului vielä kysymys valtion uudisasutustoiminnasta, jonka yhteydessä tuli esiin vaatimus kruununmetsien erottamista yksityismetsistä. Tästä erottamisesta kehkeytyi ns. liikamaakysymys, joka sekin myöhemmin kytkeytyi kiinteästi isojakoon. Seuraavilla valtiopäivillä vv. 1751—52 isojakokysymys edistyi jonkin verran, mutta lopullista ratkaisua asiaan ei vielä saatu.4 Isojaon tarve oli tällä välin käynyt selväksi jo yhä laajemmille piireille, ja valtiopäiville jätetyissä rahvaan valituksissa oli myös anomus isojaosta pelloilla ja niityillä. Asia johti kuninkaalli- seen kirjeeseen v. 1752, jossa maaherroja kehotettiin edistämään isojakoon joh- tavien sopimusten syntyä peltoihin, niittyihin ja takamaihin nähden. Oikeus saada tiluksensa isojakoon olisi jokaisella, joka sitä tahtoi ja voi osoittaa pelto- jensa ja niittyjensä olevan yhtä hyvässä kunnossa kuin naapurien. Kun mitään ohjeita jaon suorittamiseksi käytännössä ei annettu, jäi kirjeen vaikutus jokseenkin mitättömäksi. Muutama kyläkunta Pohjanmaalla anoi isojakoa, mutta käytännön toimiin ei päästy ennen seuraavia valtiopäiviä, joilla isojakokysymys tuli uudes- taan esille. Isojakokysymys saatiin vihdoin ratkaisuun vv. 1755—56 valtiopäivillä ja iso- jakoasetus valmistui v. 1757.5 Tähän mennessä oli käynyt jo selville, että isojako ei voinut toteutua vapaaehtoista tietä. Nyt määrättiin, että jos yksikin talollinen kylässä sitä vaati, oli kylän maat pantava isojakoon. Asetuksessa ei ollut mitään määräystä siitä, kuinka monena palstana talon maat saivat olla, mutta luonnolli- sesti pyrittiin mahdollisimman pieneen palstalukuun. Jaossa oli käytettävä jyvis- tystä eli siis maan laatuluokitusta. Jos joku jako-osakas sai vaihdossa huonompaa maata, kuin mitä hänellä ennestään oli, oli hänelle vastaavasti annettava suu- rempi ala maata. Jokaisen oli saatava jaossa samanarvoinen tila mikä hänellä ennestään oli ollut. Kun oli pelätty aitaamisvelvollisuuden isojaon seurauksena kasvavan, säädettiin, että kaikki ne, jotka siitä sopivat, saivat pitää peltonsa ja niittynsä edelleenkin yhteisenä aitauksena eli vainioina. Isojakoon liittyi myös metsien jakaminen. Pitäjien ja kylien yhteismetsät oli jaettava talojen kesken. Metsäjaossa oli pidettävä huoli siitä, että ne, jotka olivat metsää säästäen käyttäneet, saivat siitä jaossa etua, ja taas ne, jotka olivat metsää haaskanneet, saivat siitä kärsiä. Sen sijaan asetus ei sisältänyt mitään määräyksiä ns. liikamaiden erottamisesta. Koko liikamaiden erottamiskysymys oli tähän aikaan vastatuulessa, ja uudisasutusta pyrittiin lisäämään yksityisillä mail- la torppien avulla. Näin ollen on ymmärrettävää, että mitään säännöksiä metsä- alan ylärajasta ei asetukseen sisällytetty. Jakoperusteena oli talon veroluku. Asetus kytki isojaon läheisesti verouudis- tuksiin, sillä se määräsi, että isojako oli pantava toimeen aina uuden verollepanon yhteydessä. Suomessa tämä johti siihen, että isojako alkoi ensinnä Pohjanmaalla, jossa oli jo v. 1749 aloitettu uusi yleinen verollepano. Myös Savossa ja Karja- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 312 lassa isojako ja uusi verollepano kulkivat rinnan. Uudet verollepanot merkitsivät tästä lähtien samalla isojakoa. Isojaon aiheuttamia riitaisuuksia ratkaisemaan asetettiin Suomeen ns. talous- deputaatiot, joita oli kolme, yksi Turun ja Porin läänissä, toinen Uudenmaan ja Hämeen läänissä ja kolmas Pohjanmaalla. Deputaatioiden tuli muutenkin edestää ja valvoa isojaon toimittamista. Nämä talousdeputaatiot korvattiin v. 1766 erityisellä maanjako-oikeuksilla, joiden tehtävät tulivat olemaan likimain samat kuin talousdeputaatioidenkin. Isojaosta annettuja määräyksiä jouduttiin käytännön kokemusten pohjalta jatkuvasti muuttamaan ja parantelemaan. Myös muuttuneet poliittiset olosuhteet ja muutokset suhtautumisessa erityisesti uudisasutus- ja liikamaakysymykseen ai- heuttivat muutoksia isojakolainsäädännössä. Tällöin mentiin 1760-luvulta alkaen alueellisten isojakoasetusten linjalle. V. 1762 annettiin erityinen isojakoasetus Suo- mea varten ja sitä täydennettiin vielä saman vuoden lopulla erikoisasetuksella Ah- venanmaata varten. Kaikki nämä asetukset korvasi v. 1775 erikoinen koko Suo- mea varten annettu isojakoasetus. Tähän asetukseen tehtiin useita alueellisia muu- toksia muutaman vuoden väliajoin aina Ruotsin vallan loppuun saakka. Venäjän vallan ajan alkupuolella täydennettiin näitä, määräyksiä lähinnä Suomeen liitetty- jen uusien alueiden, Viipurin läänin ja Länsipohjan kohdalla. Monet alueittain tehdyt muutokset ja korjaukset johtivat vähitellen siihen, että isojakolainsäädän- nössä esiintyi sekavuutta ja ristiriitaisuuksia. Tämä johti koko lainsäädännön uusi- miseen 1840-luvulla. Uusi asetus isojaosta Suomessa annettiin v. 1848. Tämä asetus oli voimassa vuoteen 1916, mutta sitä korjattiin jonkin verran v. 1881. Huomattavimmat muutokset isojakolainsäädännössä tapahtuivat vv. 1775 ja 1848.® Vuoden 1775 isojakoasetuksessa oli merkittävintä liikamaan erottamisen kyt- keminen isojakoon. Uudisasutus- ja liikamaakysymyksessä oli v. 1757 ja 1775 välisenä aikana tapahtunut suuri muutos. Uudisasutus oli 1750-luvulla päätetty jättää yksityisten tehtäväksi ja luovuttu kokonaan liikamaan erottamissuunnitel- mista. 1770-luvulla kuningas Kustaa 111 oli jälleen valtion uudisasutuksen ja liikamaiden erottamisen kannalla. Seurauksena oli, että vuoden 1775 isojakoase- tukseen sisällytettiin määräys siitä, kuinka paljon taloilla sai olla maata manttaalia kohti. Jos jakokunnassa oli maata enemmän kuin taloille jaettava määrä, oli liikamaa erotettava kruununmetsäksi ja sille perustettava uudistiloja. Vuoden 1775 asetus sisälsi 'määräyksiä manttaalia kohti tulevasta maa-alasta vain Poh- janmaan osalta, mutta samat määräykset ulotettiin paria vuotta myöhemmin koko Suomeen. Niiden mukaan sai taloille jakaa maata manttaalia kohti 600— I 1200 tynnyrinalaa (300—600 ha). Määrä riippui maan laadusta ja sen sijain- nista. Savossa, Pohjois-Karjalassa ja osassa Pohjanmaata korotettiin myöhemmin tämä määrä korkeintaan 1700 tynnyrinalaksi (n. 850 ha). Pinta-alamääräyksistä poikettiin myös paikallisesti maanjako-oikeuksien päätösten nojalla. Aateliston rälssi- ja säteritilat vapautettiin myös liikamaan erottamisesta. Venäjän vallan aikana luovuttiin kokonaan liikamaan erottamisesta Viipurin läänin osalta. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 313 Liikamaa ei kuitenkaan joutunut kokonaan kruunulle. V. 1777 määrättiin, että talonpojalla oli oikeus saada vanhaa nautintaansa vastaava osuus liikamaasta omistukseensa, jos hän otti maksaakseen siitä lisäveroa. Vain se osa liikamaasta, josta talonpojat eivät kyenneet tai halunneet maksaa lisäveroa, joutui kruunulle. Tätä oikeuttaan talonpojat käyttivätkin runsaasti hyväkseen Itä-Suomen kaski- alueella. Sen sijaan Länsi-Suomen peltoalueella liikamaat jäivät suureksi osaksi kruunun omistukseen.7 V. 1848 isojakoasetus sisälsi etupäässä vanhan hajanaisen lainsäädännön kodi- fioimisen ja yhtenäistämisen. Uutta asetuksessa olivat määräykset vanhan isojaon korjaamisesta ja uusimisesta eli ns. isojaon järjestelystä. Vanhimmissa isojaoissa oli talon maat jaettu monesti niin useaan palstaan, että viljely oli hankalaa ja viljelytekninen edistyminen mahdotonta. Maat oli tarpeellista koota vähälukui- sempiin ja suurempiin palstoihin. Omistusoikeuden loukkaamattomuuden suojaksi sisällytettiin asetukseen kuitenkin sellaisia säännöksiä, jotka tekivät isojaon jär- jestelyt käytännössä erittäin vaikeiksi. Aloitteen isojaon järjestelyyn tuli lähteä osakkaiden taholta, ja kuvernööri voi myöntää jakoluvan vain siinä tapauksessa, että kaikki osakkaat olivat yksimielisiä jaosta. Erimielisyyksien sattuessa luvan jakoon voi antaa vain senaatin oikeusosasto, joka varjellessaan omistusoikeuden loukkaamattomuutta oli varsin pidättyväinen jakolupien myöntämisessä. Jako- osakkaiden yksimielisyyteen pääsemistä taas vaikeutti eräs toinen asetuksen sään- nös. Sen mukaan isojaon järjestelyä ei voitu tehdä, ennenkuin jakokunnan kaikki vanhat rajat oli maalle uudestaan paalutettu ja kartoitettu. Tämän vanhan jaon täydentäminen oli itse asiassa turhaa työtä ja lisäsi vain isojaon järjestelyn kustannuksia. Järjestely tuli täten niin kalliksi, että tarvittavaa yksimielisyyttä jaon saamiseksi harvoin saavutettiin. Vasta kun v. 1881 oli poistettu määräykset vanhojen rajojen paaluttamisesta ja kartoittamisesta, oli isojaon järjestelylle luotu oleellisesti paremmat edellytykset. Myös senaatin oikeusosasto otti myönteisemmän kannan järjestelyanomuksiin nähden. Nämä toimenpiteet suoritettiin kuitenkin vasta perinteellisen maatalouden aikakauden päättyessä, joten niiden vaikutukset tuntuivat vasta seuraavana aikakautena. Isojako alkoi Suomessa ensinnä Etelä-Pohjanmaalla välittömästi v. 1757 iso- jakoasetuksen antamisen jälkeen.8 Syynä isojaon alkamiseen juuri Pohjanmaalta oli parhaillaan toimitettava uusi verollepano, jota varten laajat alueet Etelä- Pohjanmaata oli jo ehditty kartoittaa. Ensimmäinen isojako päätettiin aloittaa Laihialla, joka oli jo kokonaan mitattu ja pantu verolle. Laihialaiset eivät kui- tenkaan ymmärtäneet isojaon tarkoitusta, vaan nousivat kirkkoherransa Samuel Wacklinin johdolla vastarintaan. Viranomaiset nujersivat vastarinnan alkuunsa, ja Wacklin sai suuret sakot sekä määrättiin pantavaksi vuodeksi viralta. Isojaon aloittaminen viivästyi kuitenkin tämän tähden parilla vuodella. Jako saatiin sit- ten pahemmitta häiriöittä suoritetuksi. Isojakotoimituksissa sattui kyllä jatku- vasti kaikenlaisia hankauksia ja riitaisuuksia, mutta suoranaista niskottelua jakoa vastaan ei enää esiintynyt. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 314 TAULUKKO 53 TABLE 53. Isojaossa jaettu tilusala Suomessa vv. 1757—1875 Farm lands divided during Finland’s enclosure, 1757— 1875. 1. Jaettu tilusala hehtaareina. Divided farm lands in hectares. Lääni Province 1757—1808 1809—1848 1848—1875 Yhteensä - Total Uudenmaan lääni Province of Uusimaa Turun ja Porin lääni Province of Turku Pori Hämeen lääni Province of Häme Viipurin lääni Province of Viipuri Mikkelin lääni Province of Mikkeli Kuopion lääni Province of Kuopio Vaasan lääni Province of Vaasa Oulun lääni Province of Oulu 839 904 145 312 26 888 1012 104 1453 308 423 016 54 742 1931066 840 450 380 811 172 859 1403 120 1 283 683 660 863 1 944 546 347 093 904 514 335 090 1586 697 1209 752 1278442 409 314 2 897 508 1 327 562 1 291 981 249 396 2 868 939 182 543 1401770 1300 222 2 884 535 Koko maa Total 6 209 612 7 109 529 3 211 174 16 530 315 2 Jaettu tilusala prosentteina Venäjän vallan ajan loppuun mennessä jaetusta tilusalasta. Divided lands as per cent of all farm lands divided by the end of Russian rule* Lääni— 1757—1808 1809—1848 1848—1875 Yhteensä Province Total Uudenmaan lääni Province of Uusimaa 79.3 13.7 2.5 95.5 Turun ja Porin lääni Province of Turku Pori 72.0 21.0 2.7 95.7 Hämeen lääni Province of Häme 57.8 25.9 11.8 95.5 Viipurin lääni Province of Viipuri 48.4 24.9 73.3 Mikkelin lääni Province of Mikkeli 21.1 55.0 20.4 96.5 Kuopion lääni Province of Kuopio 40.6 42.9 13.7 97.2 Vaasan lääni Province of Vaasa 44.8 43.6 8.4 96.8 Oulun lääni —- Province of Oulu 4.7 35.9 33.3 73.9 Koko maa Total 33.2 38.0 17.2 88.4 * Muissa lääneissä paitsi Oulun läänissä isojako käytiin loppuun Venäjän vallan aikana, joten Oulun lääniä lukuun ottamatta vertailuperustana on isojaon lopputulos. Iso- jaon järjestelyt ja uusjaot eivät sisälly esitettyihin lukuihin. In other provinces with the exception of the province of Oulu Finland’s enclosure https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 315 was completed during Russian rule, thus these provinces the basis of comprasion is the final result Finland’s enclosure. Finland’s new enclosures is no included in the presented figures. Lähde: V. Nohrström, Isojaot Suomessa Venäjän vallan aikana (Maanmittauksen historia 11:3). S. Kuusen tutkimuksessa Isojako Suomessa vv. 1757—1809 (Maanmittauksen historia I: 5) esitetyt luvut isojaon tuloksista Ruotsin vallan aikana ovat vaillinaisia, sillä vv. 1801—08 suoritetut jaot puuttuvat niistä. Tästä johtuen Kuusen esittämät prosenttiluvut ovat virheellisiä. Kun isojakotoimitukset 1750-luvun lopulla aloitettiin, ne rajoittuivat yksin- omaan Pohjanmaalle. Vuoden 1762 jälkeen isojako ulotettiin myös Turun ja Porin sekä Uudenmaan ja Hämeen lääneihin. Vuonna 1775 isojako alkoi Savo- Karjalan läänissä. 1700-luvun viimeisellä neljänneksellä se ulottui myös Kymen- kartanon lääniin. Venäjälle kuulunut Kaakkois-Suomi eli ns. Vanha Suomi jäi luonnollisesti kokonaan isojaon ulkopuolelle. Pohjanmaalla isojako rajoittui Ruot- sin vallan aikana melkein yksinomaan Etelä-Pohjanmaalle. Savo-Karjalan läänis- tä taas jaettiin lähinnä vain Pohjois-Savo. Kymenkartanon läänissä taas isojako rajoittui suurimmaksi osaksi läänin itäuusmaalaiseen osaan. Kun tarkastelee isojaon kulkua Ruotsin vallan aikana myöhemmän 1800- luvulla voimaan tulleen lääninjaon mukaisesti, voi todeta jaon edistyneen par- haiten Uudellamaalla.9 Lähes 80 % Uudellamaalla isojaolla jaetusta tilusalasta jaettiin jo Ruotsin vallan aikana. Toisella sijalla on Turun ja Porin lääni, jossa vastaava prosenttiluku on 72 %. Kolmannella sijalla oli Hämeen lääni, jossa Ruotsin vallan aikana jaetut tilukset käsittivät noin 58 % isojaossa jaetusta tilusalasta. Vaasan läänissä, jossa isojako rajoittui yksinomaan läänin pohjalai- seen osaan, jäi Ruotsin vallan aikana jaettu tilusala alle puolen koko läänissä isojaossa jaetusta tilusalasta. Vähiten isojako kosketti Oulun lääniä, jossa Ruotsin vallan aikana jaettiin vajaat 200 000 ha, nekin kaikki läänin lounaisosan pitä- jistä. Kuopion läänin alueellakaikki Ruotsin vallan aikana jaettu maa oli Pohjois- Savossa, sillä läänin pohjoiskarjalaisessa osassa aloitetuista isojaoista ei ainut- kaan ehtinyt valmistua Ruotsin vallan ajan loppuun mennessä. Mikkelin läänissä Ruotsin vallan aikaiset isojaot rajoittuivat suurimmaksi osaksi niihin läänin pohjoisosan pitäjiin, jotka tähän aikaan vielä kuuluivat Savo-Kar- jalan lääniin. Yhteensä jaettiin isojaossa Ruotsin vallan aikana runsaat 6 200 000 ha käsittänyt tilusala. Tämä oli n. 1/3 siitä tilusalasta, joka Suomessa isojaolla jaettiin Venäjän vallan loppuun mennessä. Ruotsin valtakuntaan kuuluneen Suo- men alueen osalta vastaava prosenttiluku on n. 38 %. Venäjän vallan ajan alkupuolella 1800-luvun alkupuoliskolla isojako jatkui Suomessa suunnilleen samaa vauhtia kuin Ruotsin vallan ajan lopulla. 10 Uuden- maan, Turun ja Porin sekä Hämeen lääneissä, joissa jo Ruotsin vallan aikana oli ehditty isojaossa jakaa yli puolet tilusalasta, jako alkoi luonnollisesti hidas- tua. Jaot keskittyivät ensisijaisesti niille alueille, joita ei vielä Ruotsin vallan aikana ollut ehditty jakaa. Jakoja suoritettiin varsinkin Mikkelin läänin etelä- savolaisessa osassa, Kuopion läänin pohjoiskarjalaisessa osassa ja Vaasan läänin https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 316 keskisuomalaisessa osassa. Myös Oulun läänin pohjoispohjalaisessa osassa suori- tettiin runsaasti isojakoja. Kokonaan uuden jakoalueen muodosti v. 1812 Suo- meen yhdistetty aikaisempi Venäjän Vanha Suomi eli Viipurin lääni. Sen isoja- koa ja verollepanoa koskevat määräykset saatiin monien vaiheiden jälkeen val- miiksi vasta v. 1828, mutta jakotoimitukset saatiin sitten niin ripeästi käyntiin, että vuoteen 1848 mennessä oli jo lähes puolet läänin tilusalasta jaettu. Viipu- rin läänin lahjoitusmaat jäivät kuitenkin tässä vaiheessa kokonaan isojaon ul- kopuolelle. Viipurin läänin isojakoa joudutti ilmeisesti siihen liittynyt verolle- pano. Isojako oli 1800-luvun puolivälissä jo niin pitkällä, että Uudenmaan sekä Turun ja Porin läänissä oli saatu jo yli 90 % isojaossa kaikkiaan jaetusta tilus- alasta jaetuksi. Vaasan läänissä oli lähes 90 % tilusalasta saatu jaetuksi sekä Hämeen ja Kuopion lääneissä isojakoon oli ehditty saada yli puolet läänin ti- lusalasta. Viipurin läänissäkin oli jakoajan lyhyydestä huolimatta jaettu jo lähes puolet tilusalasta. Vain Oulun läänissä ei päästy lähellekään puoliväliä siitä huo- limatta, että jako jatkui sielläkin ripeässä tahdissa. Itse asiassa Oulun läänissä jaettiin vv. 1809—1848 suurempi tilusala kuin missään muussa läänissä. Oulun lääniä lukuun ottamatta isojako olikin 1800-luvun puolivälissä varsin pitkällä. Vuoden 1848 loppuun mennessä oli isojaolla jaettu 13 319 141 ha ti- lusala. Jos Oulun lääni, jossa isojako oli vielä pahasti kesken, jätetään laskuista pois, oli päästy lähelle 80 % kaikesta isojaolla jaetusta tilusalasta. Muissa pait- si Oulun läänissä oli v. 1848 isojaolla jaettu 11 734 828 ha tilusala, mikä oli 79.7 % koko isojaolla jaetusta tilusalasta. Kun isojaossa oli 1800-luvun puoliväliin mennessä päästy näinkin pitkälle, oli luonnollista, että vauhti vuosisadan loppupuolella hidastui tuntuvasti. Jako keskittyi 1800-luvun kolmannella neljänneksellä pääasiassa Oulun ja Viipurin lääneihin, joissa se oli pahiten kesken. Myös Mikkelin ja Kuopion lääneissä jaettiin vielä huomattavan suuri tilusala. Sen sijaan Uudenmaan sekä Turun ja Porin lääneissä, jotka jo 1800-luvun puoliväliin mennessä oli yli 90 % jaettu, suoritettiin jakoja enää vain vähäisessä määrässä. V. 1875 oli päästy jo niin pit- källe, että yli 95 % kaikesta isojaossa jaetusta tilusalasta oli jo jaettu kaikissa muissa lääneissä paitsi Viipurin ja Oulun läänissä. Viipurin läänissä oli päästy 73 % äin. Jakamatta olivat enää pääasiassa vain lahjoitusmaat, joita päästiin jakamaan vasta sitä mukaa, kun Suomen valtio ne lunasti. Ensimmäinen lah- joitusmaiden isojako valmistui v. 1879. Oulun lääni oli ainoa, jossa jaettu tilus- ala 1800-luvun kolmannellakin neljänneksellä nousi yli miljoonan hehtaarin. Ennen 1800-luvun puoliväliä isojako oli Oulun läänissä rajoittunut pääasiassa rannikkoalueelle ja Torniojokilaaksoon. Vasta 1840-luvulla päästiin aloittamaan läänin laajojen sisämaiden isojako. Valmistuneet jaot keskittyivät pääasiassa lää- nin itäosassa olevaan Kajaanin kihlakuntaan, Kainuuseen, joka saatiin jaetuk- si vuoteen 1879 mennessä. Kajaanin kihlakunnan isojaon alkamista vaikeutti se, että tämän kihlakunnan pitäjät olivat v. 1786 tehneet ns. ruotusopimukset, jonka mukaan nämä pitäjät sitoutuivat asettamaan nostoväkeä itärajan puo- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 317 lustamiseksi sillä ehdolla, että saivat vapautuksen vakinaisesta sotaväen pidos- ta ja isojaosta. Tämä vanhentunut ja merkityksensä menettänyt sopimus oli en- sin kumottava, ennen kuin isojako päästiin alkamaan. Kajaanin kihlakunnan osalta sopimukset kumottiin v. 1841, mutta pohjoisempana Kuusamon Kemi- järven ja Kuolajärven pitäjissä v. 1790 tehty vastaava sopimus saatiin kumo- tuksi vasta 1879. Kokonaisuudessaan isojako saatiin valmiiksi vasta 1900-luvun puolivälissä. Perinnäisen maatalouden aikakauden loppuun mennessä oli kui- tenkin ehditty jakaa ns. viljely-Suomi suurimmaksi osaksi. Jakamatta olivat enää vain Pohjois-Kainuun ja Lapin suuret erämaapitäjät. Isojaon järjestelyissä ei sen sijaan ennen perinnäisen maatalouden kauden päät- tymistä päästy juuri alkua pitemmälle. Aikaisemmin selostetuista syistä isojaon järjestelyillä oli niin paljon esteitä, ettei niistä saatu paljoakaan suoritetuksi. Vuoteen 1870 mennessä oli saatu järjesteltyä vain vähän yli 31 000 ha. Tämä oli aivan mitätön määrä verrattuna siihen noin 1.5 miljoonaan ha:n alaan, mi- kä saatiin jaetuksi vuoden 1881 asetuksen muutoksen jälkeen Venäjän vallan loppuaikana. Isojako oli maatalouspoliittinen toimenpide, joka erittäin tuntuvasti muutti maatilojen rakennetta ja siten myös maatalouden harjoittamisedellytyksiä. Yleen- sä sen on katsottu edistäneen suuresti maatalouden kehitystä. Lukuisat erilai- set lähteet kertovat pellon- ja niitynraivaustoiminnan vilkastumisesta isojaon jäl- keen. Kysymys isojaon vaikutuksista osoittautuu kuitenkin lähemmin tarkastel- tuna varsin problemaattiseksi. Isojaon vaikutuksista annetuissa lausunnoissa korostettiin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alkupuolella erikoisesti pellon ja niityn raivauksen suurta vilkastu- mista. Toisaalta samanaikaisissa lausunnoissa usein valitetaan sitä, että isojako- toimitusten suorittaminen aiheutti pitkällisen pysähdyksen tässä raivaustoimin- nassa. 11 Niin kauan kun talon isännillä ei ollut tietoa, minne he uudet tiluksen- sa tulevat saamaan, ei kukaan halunnut raivata mitään siinä pelossa, että raiva- tut maat menevätkin naapurille. Kun isojakotoimitus yleensä kesti vuosikausia parikymmentä vuotta kestäneet toimitukset eivät olleet harvinaisia merkit- si se usein pitkääkin keskeytystä pellon ja niityn raivauksessa. Jakokunnan asu- kasmäärän jatkuvasti kasvaessa syntyi raivaustarvetta, joka ei päässyt purkau- tumaan. Isojaon päätyttyä oli raivauksen jälkeenjääneisyys otettava takaisin. Näin ollen on luonnollista, että isojaon jälkeinen raivaustyö oli erittäin vilkas- ta. On tavattoman vaikea sanoa, kuinka vilkkaaksi pellon ja niityn raivaus ilman tätä jakotoimituksen aikaista pysähdystä olisi isojaon jälkeen muodos- tunut. Kun tarkastelee peltoalan kehitystä niillä muutamilla harvoilla, pääasias- sa uusmaalaisilla tiloilla, joiden peltopinta-aloista on säilynyt tietoja sekä ennen isojakoa 1720- tai 1730-luvulta, isojaon ajalta 1700-luvun lopulta että isojaon jälkeen 1800-luvun jälkipuoliskolta, ei voi havaita mitään oleellista eroa pelto- pinta-alan suhteellisessa kasvunopeudessa ennen ja jälkeen isojaon. l2 Vertailuja voi kuitenkin tehdä niin vähän, että niiden edustavuudesta on vaikea sanoa mi- tään, varsinkin kun tietoja on vain kahdesta eteläisimmästä maakunnasta. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 318 1600-luvulta säilyneet kartat tarjoaisivat kyllä jonkin verran runsaammin ver- tailumateriaalia, mutta niiden käyttäminen sellaisenaan on kyseenalaista, sillä 1600-luvulla tilusmittaukset näyttävät rajoittuneen vain varsinaisiin kylänpel- toihin. Ulkopeltoja ei karttoihin ole merkitty, ja on vaikea sanoa, oliko niitä vaiko ei. l3 Kun 1720-luvun tiluskartoista jo tapaa runsaasti ulkopeltoja, on syy- tä epäillä, että 1600-luvun kartoista on ulkopellot jätetty pois. Tällöin niiden ilmaisema peltoala ei ole vertailukelpoinen isojaon aikuisten karttojen kanssa. Kysymys, oliko isojaon aiheuttama raivaustoiminnan vilkastuminen luonteeltaan tilapäistä vai pitkäaikaista, jää näin ollen ilman luotettavaa vastausta. Eräässä kohdin isojaon pellon ja niityn raivausta edistävä vaikutus on kui- tenkin ollut ilmeinen. Kylän metsien jakaminen Länsi-Suomessa talojen kesken avasi aivan uudet mahdollisuudet torppien perustamiselle. Torpan perustami- nen merkitsi aina pellon ja niityn raivausta, sillä vain poikkeustapauksissa torp- pari pääsi osalliseksi jo olemassa olevista ulkopelloista ja niityistä. Tosin torp- pien lisääntyminen ei ollut yksinomaan isojaon ansio. Perustamisoikeuden suuri laajentaminen, joka tapahtui 1700-luvun puolivälissä jokseenkin samoihin aikoi- hin, kun isojako alkoi, edisti myös tuntuvasti torppien määrän kasvua. Isojako teki kuitenkin torppien perustamisen kurikin talon omaksi asiaksi, johon naa- pureilla ei ollut enää mitään sanomista. Isojaolla oli täten varsin tuntuva vai- kutus siihen laajamittaiseen raivaustyöhön, jota torpparit 1700-luvun lopun ja 1800-luvun Suomessa tekivät. Kun maanmittausasiakirjat eivät tee mitään eroa talon omassa viljelyksessä olleiden peltojen ja niittyjen sekä torppien peltojen ja niittyjen välillä, on torpparien suorittaman raivaustyön laajuutta vaikea edes osapuilleen arvioida. Ilmeistä kuitenkin on, että varsin suuri osa 1700-luvun lopun ja 1800-luvun pellon ja niityn raivauksesta on ollut torpparien suorit- tamaa. Täten isojako helpottaessaan torppien perustamisedellytyksiä on pysy- väisluonteisesti aina 1800-luvunlopulle saakka edistänyt pellon- ja niityn raivaus- työtä. Isojaon merkitys kasvinviljelymenetelmien kehitykselle näyttää olleen lyhyellä tähtäyksellä vähäinen, mutta sen sijaan pitkällä tähtäyksellä varsin tärkeä. Iso- jako teki mahdolliseksi tilan kasviviljelyn yksilöllisen järjestämisen naapureista riippumatta, mutta 1700-luvulla tätä mahdollisuutta ei juuri lainkaan käytetty hy- väksi. 1800-luvun alkupuoliskollakin yksilöllistä viljelytapaa käytettiin miltei yk- sinomaan suurtiloilla.14 Isojaon vaikutus rajoittui tässä vaiheessa siihen, että suur- tilat olivat saaneet tiluksensa erilleen kylän muista tiluksista ja olivat siten riip- pumattomia talonpojista. Vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla, jolloin yksilölliset viljelymenetelmät levisivät talonpoikaistiloillekin, tulivat isojaon vaikutukset tun- tuvammin näkyviin. Kun suurin osa Etelä-ja Keski-Suomen tiloista oli ehtinyt saada tiluksensa isojaon kautta harvempiin palstoihin, olivat yksilöllisen vilje- lyksen edellytykset 1800-luvun loppupuolella jo verraten hyvät. Tosin vanhim- pien isojakojen puutteellinen suorittaminen ja isojaon järjestelyjen hidas alkuun- pääseminen viivytti paikoitellen melkoisesti kehitystä. Juuri isojaon järjestelyjen yhteydessä 1800-luvun loppupuolella saadut kokemukset osoittavat, kuinka tär- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 319 keä isojako oli yksilöllisen viljelytavan leviämiselle. Melkoinen osa niistä tilusten yhteenkokoamisen hyötyvaikutuksista, joita Otto Sarvi on tutkimuksessaan Lai- hian ja Jurvan isojaon järjestelystä esittänyt, on kylläkin syntynyt rationalisoi- tuvan maatalouden mukana eikä ole varsinaisesti kuulunut perinnäisen maata- louden piiriin. ls Isojaon merkitys maataloustekniikan edistymiselle tuli lähinnä näkyviin vasta perinnäisen maatalouden ajan päättymisen jälkeen. Sillä, että isojako saatiin suurimmaksi osaksi suoritetuksi jo perinnäisen maatalouden ai- kakaudella, oli suuri vaikutus Suomen maatalouden myöhempään kehitykseen. Isojakoon liittyvällä metsäjaolla oli myös merkitystä metsätalouden kehitykses- sä. Kuinka suuri tämä merkitys oli, on kuitenkin varsin vaikea sanoa. Silloin kun puunmyynti laajemmassa mittakaavassa alkoi Länsi-Suomen metsistä en- nen 1800-luvun puoliväliä, olivat Länsi-Suomen kylänmetsät jo jaettu talojen kesken. Yhteismetsistä tapahtuvasta puunmyynnistä aiheutuvia hankaluuksia ei enää ollut. Toisaalta sahateollisuuden puunhankintapulmat ennen isojaon aikaa eivät näytä erityisemmin liittyneen metsien yhteisomistukseen. 16 Se, että Länsi- Suomen kylänmetsät jaettiin talojen kesken ja Itä-Suomen hajanaiset metsä- tilukset koottiin yhteen, kuitenkin ilmeisesti helpotti talonpoikien metsänmyyn- tiä puutavarakaupan suuren nousun aikoina 1800-luvulla. Isojako muutti maatilojen rakennetta eri tavalla Länsi- ja Itä-Suomessa. Vaik- ka Länsi-Suomen maatilat jäivätkin useampaan palstaan kuin Itä-Suomen, niiden rakenne muuttui metsäjaon ansiosta paljon enemmän kuin Itä-Suomessa. Itä-Suo- messa palstaluku saatiin pienemmäksi, mutta metsänomistuksen rakenne ei itse asiassa muuttunut. Tästä johtuen isojaon merkitys maatalousväestön eri sosiaali- ryhmille oli Länsi-Suomessa erilainen kuin Itä-Suomessa. Länsi-Suomessa muu- tokset olivat suurempia. Isojaon maatilataloudelle aiheuttamat haittavaikutukset sen sijaan näyttää kat- sotun yleensä aivan tilapäisluontoiseksi. Suurimpana haittavaikutuksena tuntuu pidetyn jaon pitkäaikaisuuden maataloudessa aiheuttamia häiriöitä.17 Jakotoimi- tuksen aikana uudisraivaus pysähtyi, peltojen hoidossa tapahtui laiminlyömis- tä ja metsänkäytössä ilmeni tuhlaavaisuutta. Haitat olivat kuitenkin tilapäisiä, sillä tilanne korjautui jaon päätyttyä. Lisäksi isoiakotoimitus muodostui jako- osakkai'le usein melkoisen kalliiksi. Koko sinä aikana, jona isojakoa suoritet- tiin, toistettiin jatkuvasti eri yhteyksissä, että isojaossa saavutettu hyöty oli itse- asiassa suurempi kuin sen kustannukset. Pysyvää haittaa ei tilallisväestölle kat- sottu jaosta olevan. Vasta nykyisenä koneellistuneen maatalouden aikana on tuotu esille eräitä maatalouden kehitystä haittaavia tekijöitä, joiden juuret on johdettavissa isojakoon. 18 Aikaisemmin näyttää tyytyväisyys isojakoon olleen yleinen. Isojaon vaikutukset tuntuvat erilaisina maatalousväestön eri sosiaaliryhmien kohdalla. Suotuisat vaikutukset rajoittuivat maataomistavaan tilallisväestöön, kun taas tilattomat joutuivat kärsimään isojaosta. Isojakolainsäädäntö ei nimittäin tuntenut eikä tunnustanut tilattomalle väestölle vanhan tapaoikeuden nojalla https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 320 kuuluneita taloudellisia etuisuuksia. Nämä etuisuudet liittyivät kylän tai pitä- jän yhteismaan käyttöön. Isojako merkitsi yhteismaan häviämistä, sillä kaikki se maa, mitä ei liikamaana erotettu kruunulle, jaettiin talojen kesken. Vain eräät vähäiset erikoisalueet, kuten hiekkakuopat, savenottopaikat, vesijätöt jne. saatettiin jättää kylän yhteismaaksi. Sen sijaan kylän yhteinen tonttimaa ja met- sämaa, joihin tilattomien taloudelliset etuudet lähinnä liittyivät, jaettiin talojen kesken tai erotettiin kruununmaaksi. Ennen isojakoa olivat tilattomien metsänkäyttöoikeudet varsinkin Länsi-Suo- messa verraten laajat. Tilaton väestö sai ottaa tarvepuunsa niin rakennus- kuin polttopuun kutakuinkin vapaasti kylän yhteismetsästä. Tilattomien kas- kenpolttoa yhteisessä kylänmetsässä näyttää myös suvaitun ja tilaton väestö lienee Länsi-Suomen peltoalueellakin sitä melkoisesti harjoittanut. Tilattomat saattoivat käyttää kylänmetsiä vapaasti myös vähäisen karjansa laiduntami- seen. Länsi-Suomen kylissä oli kylätaajaman laidalla usein yhteismaata, joille mä- kitupalaiset saattoivat rakentaa asumuksensa. Yhteismaalla asuen mäkitupalai- nen ei ollut riippuvuussuhteessa mihinkään määrättyyn taloon kylässä eikä hä- nen tarvinnut suorittaa mitään tontinvuokraa. Itä-Suomen kaskialueella oli kaskimaa tosin pääosaltaan yksityisten talojen omistuksessa, joskin varsinkin Pohjois-K;irjalassa oli jakamatonta yhteismaa- ta. Tilattomien kaskenpoltto tapahtui pääasiassa talollisille maksettua osavil- javuokraa vastaan, mutta ennen isojakoa olivat kaskimetsien omistussuhteet usein varsin epäselvät ja tilattomien kaskenpolttoa lienee usein ollut varsin vai- kea valvoa. Isojaossa tilattomat menettivät periaatteessa kaikki nämä etuutensa. Kun en- simmäinen isojako aloitettiin Laihialla, pitivät pitäjän käsityöläiset itsestään sel- vänä oikeutenaan tarvepuiden vapaata saantia ja pyysivät sitä varten itselleen omaa yhteistä metsäpalstaa. Viranomaiset eivät suostuneet pyyntöön perustel- len kieltoaan sillä, etteivät käsityöläiset olleet maaveroa maksavia maanomis- tajia, joten heillä ei voinut olla mitään oikeutta isojaossa jaettavaan maahan.19 Käytännössä tilattomien metsänkäyttömahdollisuudet eivät vielä 1700-luvulla näytä paljoakaan muuttuneen. Tilattomien tarvepuun otto näyttää aluksi ta- pahtuneen suunnilleen samaan tapaan kuin ennenkin. Sen sijaan tilattomien kas- kenpoltto Länsi-Suomen kylämetsissä, josta jo ennen isojakoa oli ollut erimie- lisyyttä talollisten kesken, näyttää loppuneen melkein kokonaan. Nekin isän- nät, jotka olivat suvainneet kaskenpolttoa kylänmetsissä, eivät tunnu olleen ha- lukkaita päästämään tilattomia omaa metsäänsä polttamaan. Puutavarakaupan vilkastuminen 1800-luvulla ja siitä johtuva metsänarvon kohoaminen aiheuttivat sen, että tilattomien tarvepuiden ottoa ruvettiin rajoit- tamaan yhä enemmän ja enemmän.20 Kun Länsi-Suomen kylänmetsät oli saa- tu 1800-luvun puoliväliin mennessä suurin piirtein jaetuksi, olivat tilalliset saa- neet käytännölliset mahdollisuudet tilattoman väestön metsänkäytön rajoittami- seen. Rajoitukset heikensivät luonnollisesti tuntuvasti tilattomien taloudellista https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 321 asemaa. He eivät päässeet välittömästi osalliseksi metsän arvon maataloudelle tuomasta tulonlisästä. Päinvastoin he joutuivat kärsimään siitä tarvepuun oton rajoituksina. Tehokkaat rajoitukset eivät Länsi-Suomessa ilmeisestikään olisi ol- leet mahdollisia ilman isojakoa. Itä-Suomessa isojaon merkitys oli tässä suh- teessa ilmeisesti pienempi, mutta se lienee kuitenkin käytännössä lisännyt ta- lollisten mahdollisuuksia valvoa entistä tehokkaammin tilattomien metsänkäyt- töä. Länsi-Suomessa isojako merkitsi myös kylän yhteismailla asuneiden mäki- tupalaisten siirtymistä määrätyn talon vuokralaisiksi. Tämän vaikutuksesta mäki- tupalaisten taloudelliseen asemaan on vaikea sanoa mitään, sillä mäkitupalai- set eivät olleet taloudellisesti ja sosiaalisesti mikään yhtenäinen ryhmä. Aikai- semmin ilmaiseksi asuneet mäkitupalaiset näyttävät kuitenkin vähitellen joutu- neen maksamaan maanomistajalle jonkinlaista vuokraa. Isojaon vaikutukset maatalouden kehitykseen olivat täten erilaiset sekä eri osis- sa maata että maatalousväestön eri sosiaaliryhmien kohdalla. Länsi-Suomen pel- toalueella isojaon merkitys oli selvästi suurempi kuin Itä-Suomen kaskialueel- la, siitä huolimatta, että isojako saatiin Itä-Suomessa paremmin suoritetuksi kuin Länsi-Suomessa. Isojaon suotuisat vaikutukset tuntuivat lähinnä tilallisvä- estön kohdalla, mutta tilaton väestö näyttää suoranaisesti kärsineen isojaosta. Isojako oli kauaskantoinen toimenpide, jonka vaikutukset tuntuivat hitaas- ti, mutta ulottuivat vielä perinnäisen maatalouden loppukauden jälkeiseen- kin aikaan. Itse isojakoakaan ei saatu täysin valmiiksi perinnäisen maatalou- den vallitessa. Kuten edellisestä esityksestä ilmenee, isojaon välittömät vaiku- tukset 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella jäivät vielä verraten pieniksi. Raivausaktiviteetti tosin lisääntyi välittömästi, mutta on vaikea sanoa, oliko kyseessä pääasiassa isojako toimitusten aikaansaaman raivaustyön pysähtymisen aiheuttama tilapäinen raivaustarpeen kasvaminen vai toiko isojako muuta- kin pysyvää raivausaktiviteetin kasvua kuin mitä torppien perustamisen hel- pottuminen aiheutti. Sen sijaan isojaon mukaan tuomaa mahdollisuutta yksi- lölliseen viljelyyn, joka oli isojaon toimeenpanon tärkeimpiä motiiveja, ei vielä 1700-luvulla käytetty juuri lainkaan hyväksi. Vasta 1800-luvun maatalouden teknisessä kehityksessä tämä mahdollisuus yksilölliseen viljelyyn tuli suorastaan ratkaisevan tärkeäksi tekijäksi. Isojaon on katsottava vaikuttaneen tuntuvasti myös maatalousväestön eri so- siaaliryhmien taloudelliseen asemaan. Sen tuottama hyöty koitui pääasiassa ti- lallisväestön hyväksi. Tilaton väestö sen sijaan menetti metsänkäyttöoikeutensa ja ilmaiset mökinpaikkansa, joskin torppien perustamisen helpottuminen isojaon johdosta tuotti välillistä etua osalle tilattomista. Isojakoon liittynyt liikamaan erottaminen edisti sekin tilattomien mahdollisuutta päästä oman tilan asujaksi. Torpparien metsänkäytön rajoittaminen 1800-luvulla ja samalla vuosisadalla al- kanut liikamaiden varaaminen kruununmetsiksi vähensi kuitenkin tuntuvasti näiden välillisten etujen merkitystä. Vaikka tilattomien taloudellisia etuisuuk- sia rajoitetuinkin vain vähitellen ja niistä ruvettiin perimään maksua, mer- 21 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 322 kitsi isojako kuitenkin tilattoman väestön aseman heikkenemistä ja entistä suu- rempaa taloudellistariippuvaisuutta tilallisväestöstä. Puhtaasti maatilatalouden kannalta on isojakoa kuitenkin pidettävä maa- talouden kehitystä edistävänä toimenpiteenä, jonka vaikutukset muodostuivat pitkäaikaisiksi ja kauaskantoisiksi. Lähinnä näiden pitkäaikaisten vaikutusten tähden se on perinnäisen maatalouden loppukauden tärkein maatalouspoliit- tinen toimenpide. 3. KRUUNUN UUDISASUTUSTOIMINTA JA SEN LAIHAT TULOKSET Maatalouspolitiikassa oli varsinkin 1700-luvulla tärkeällä sijalla myös vil- jelyalan laajentaminen uudisasutuksen avulla. 1 Kun maatalouden tekninen ke- hitys oli perin hidasta, voitiin maataloustuotantoa laajentaa lähinnä vain vil- jelyalaa lisäämällä. Käytännön talouspolitiikassa tämä merkitsi toimenpiteitä uudisasutuksen edistämiseksi. Uudisasutuksen edistäminen oli kyllä ristiriidassa merkantilistisen metsäpolitiikan kanssa, joka katsoi vain Ruotsin rautateolli- suuden etuja. Edellä esitetyt syyt uudisasutuksen edistämiseksi painoivat kui- tenkin vaa’assa enemmän. Vaikka metsää pyrittiin suojelemaan tuhlailevalta puun käytöltä, sen raivaamiselle pelloksi ei kuitenkaan asetettu esteitä. Uudis- asutus ja metsien säilyttämispolitiikka joutuivat vastakkain vasta Venäjän val- lan aikana 1800-luvun puolivälissä, jolloin kysymys metsän suojelemisesta ja kruununmetsien käytöstä ja hallinnasta nousivat yhtaikaa esille. Vaikka vuo- den 1851 tiukka metsälaki jäikin lyhytaikaiseksi, jäi ristiriita uudisasutuksen ja metsätalouden välillä kruunun metsien kohdalla pysyväksi. Uudisasutustoi- mintaan metsäpolitiikka pääsi täten vaikuttamaan vasta aikakauden lopulla. Uudisasutusta voitiin edistää kahdella tavalla. Toinen tapa oli jättää uudis- asutus kokonaan yksityisten kansalaisten asiaksi. Valtion tuli vain valmistaa täl- le suotuisat edellytykset. Toinen tapa oli valtion aktiivinen toiminta uusien ti- lojen muodostamiseksi ja asuttamiseksi. Kun valtion aktiivinen toiminta edel- lytti puuttumista maanomistusoloihin, ei valinta yksityisen ja valtion uudis- asutuksen välillä jäänyt yksinomaan tarkoituksenmukaisuuskysymykseksi, vaan siitä tuli myös oikeuskysymys. Lainsäätäjän suhtautuminen yksityiseen omistus- oikeuteen tuli varsin tuntuvasti vaikuttamaanuudisasutustoiminnan laatuun. Uudisasutus toiminta kytkeytyi myös läheisesti aikaisemmin selostettuun iso- jakoon. Ennen isojakoa uudisasutustoimintaa sekä yksityistä että valtion haittasi tilarakenteen ja maanomistuksen epämääräisyys. Yhteismetsien epä- määräisten nautintasuhteiden aiheuttamat haitat poistuivat, kun metsät jaet- tiin eri omistajien kesken. Uudisasutuksen kannalta muodostui tärkeäksi kysy- mys valtion omistusoikeudesta asumattomiin metsämaihin. Yksityisomistusta kun- nioittavan ajatussuunnan kannattajat katsoivat, että kaikki kylien ja pitäjien yhteismaat kuuluivat alastaan riippumatta niiden asukkaille ja oli jaettava ko- konaan näiden kesken. Toinen ajatussuunta taas edusti käsitystä, että maan- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 323 omistajilla oli oikeus vain verolukuaan vastaavaan maa-alaan, joten ylijäävä ns. liikamaa kuului valtiolle. Kummallakin ajatussuunnalla oli kannattajansa lakia säätävissä elimissä, ja näiden kahden mielipiteen välinen kamppailu nä- kyy selvästi asutuslainsäädännön kehityksessä. Vapauden ajan lainsäädäntö edis- ti varsinkin 1740—1750-luvulla yksityistä asutustoimintaa, kun taas kustavi- laisen ajan lainsäädännössä valtion uudisasutustoiminta oli selvästi etualalla. Venäjän vallan aikana noudatettiin kustavilaisen ajan lainsäädäntöä, mutta on selvästi havaittavissa, että sitä tulkittiin yksityisomistukselle ja yksityiselle uudisasutustoiminnalle edulliseen suuntaan. Tämä suunta jatkui edelleen iso- jakolainsäädäntöä uudistettaessa 1840-luvulla. Kun uudisasutuskysymys nousi esille 1730 ja 1740-luvuilla, oltiin yleensä yk- sityisen uudisasutuksen kannalla, vaikka selvää linjaa ei vielä löytynytkään. Tämä johtui lähinnä uudisasutuskysymyksen kytkeytymisestä työvoimakysymyk- seen. Varsinkin suurtilalliset pelkäsivät, että valtion uudisasutus lisäisi työvoi- man puutetta maaseudulla. Työvoimakysymys ja uudisasutuskysymys olisivat sen sijaan samanaikaisesti ratkaistavissa yksityisten torppien perustamisoikeuden avul- la. Torppa oli uusi viljelytila, mutta epäitsenäisenä se tarjosi samalla emäti- lalle pysyvän työvoiman saannin. Torppien perustaminen oli 1730-luvulla sallittu vain rälssimaalla ja ratsu- tiloilla. Perintötiloilla tilanne oli lainsäädännöllisesti jonkin verran epäselvä, mutta käytännössä ei torppia vielä tällöin voitu perustaa talonpoikaismaalle. Talonpoikaismaalle perustetut torpat pyrittiin katsomaan uudistiloiksi ja pa- nemaan itsenäisinä tiloina verolle. Talonpojat pyrkivät kuitenkin myös saamaan torppien perustamisoikeuden, ja v. 1743 torppien perustamisoikeus myönnet- tiinkin perintötiloille. Talonpojat pyrkivät edelleen laajentamaan torppien pe- rustamisoikeutta, ja v. 1757 annettiin perustamisoikeudet myös kruununtiloil- le. Tämän jälkeen kaikki talonpoikaistilat saivat perustaa torppia. Yksityiselle uudisasutustoiminnalle avautuivat täten suuret mahdollisuudet. Toisaalta oli myös valtion harjoittama aktiivinen uudisasutustoiminta esil- lä. Vaikeutena oli se, että raja valtion maan ja yksityisen maan välillä oli epä- selvä. Jo keskiajalta lähtien hallitusvalta oli pyrkinyt omistamaan asumatto- mat erämaat kruunulle. Toisaalta talonpojat pitivät kiinni siitä, että erämaat kuuluivat seudun ensimmäisten valtaajien jälkeläisille. Kylien ja pitäjien yh- teismaiden katsottiin kuuluvan niiden asukkaille. Tämän vuoksi 1700-luvun puo- livälin verollepanojen ja isojaon yhteydessä nousi esille kysymys siitä, kuinka paljon maata veroyksikköön kuului. Erimielisyyttä esiintyi siitä, oliko kaikki kylän yhteismaat jaettava manttaalimäärän mukaan vai oliko kullekin mant- taalille annettava vain määräala maata. Ensimmäisen kerran pyrittiin mant- taalille jakamaan vain määräala maata Pohjanmaan v. 1749 aloitetussa verol- lepanossa. 2 Maaherran ehdotuksesta määrättiin v. 1750, että yhtä manttaalia kohti oli jaettava 200—300 tynnyrinalaa (100—150 ha) maata. Pohjanmaan maaherra ja maanmittausviranomaiset joutuivat tässä kysymyksessä vastakkain, eikä sitä koskaan toteutettu käytännössä. Ensimmäisessä isojakoasetuksessa v. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 324 1757 asetuttiin sille kannalle, että kaikki tilojen nautinnassa oleva maa oli jaet- tava niille manttaalimäärän osoittamassa suhteessa. Talojen nautinnassa olevaa maata ei saanut ottaa liikamaana kruunulle. Vain sellainen maa, joka ei ollut talonpoikien välittömässä nautinnassa, voitiin käyttää uudisasutustarkoituksiin. Tällaista maata oli vain asutun alueen laitamilla Pohjois- ja Itä-Suomessa. Uudisasutustoiminta tuli täten jätetyksi melkein yksinomaan yksityisten kä- siin. Vapauden ajan lopulla alkoi kuitenkin esiintyä tyytymättömyyttä yksityisen asutustoiminnan hitaaseen vauhtiin, ja kysymys liikamaan erottamisesta kruu- nulle tuli jälleen ajankohtaiseksi. Kun kuningas Kustaa 111 oli v. 1772 tehnyt vallankaappauksen ja kuningasvalta jälleen vahvistunut, voimistuivat jälleen pyrkimykset asumattomien metsämaiden erottamisesta kruunulle. V. 1775 iso- jakoasetuksessa toteutettiinkin se periaate, että taloille oli jaettava manttaalia kohti vain määräala maata. Liikamaa oli erotettava kruunulle. Taloille mant- taalia kohti annettavaksi määräalaksi säädettiin 600—1200 tynnyrinalaa (300—■ 600 ha) maata manttaalia kohti. Näiden rajojen sisällä maan määrä riippui sen laadusta. Aluksi mainittu tynnyrinalaluku vahvistettiin vain Pohjanmaan osalta, mutta v. 1777 määräys ulotettiin koko Suomeen. Itä-Suomen kaskialueen kohdalla määräala kohotettiin myöhemmin 1700 tynnyrinalaan. Maanjako- oikeudet myönsivät lisäksi yksityisiä poikkeuksia määräaloista. Tällä menette- lyllä kruunu sai haltuunsa suuria metsämaa-aloja. Toimenpiteen ensisijaisena tarkoituksena oli maan hankkiminen kruunun uudisasutustoimintaa varten. Vain viljelykseen kelpaamattomat metsämaat oli erotettava kruunun yhteismaik- si ja jätettävä metsän kasvuun. Metsätaloudelliset näkökohdat alkoivat kuiten- kin 1800-luvulla nousta liikamaan erotuksessa etualalle. V. 1851 metsälaissa asetetaan jo kruununmetsien muodostaminen liikamaan erotuksen päätarkoituk- seksi. Suuret metsäalueet oli säilytettävä kruununmetsinä ja vain pienemmät voitiin antaa uudisasutukseen tai kruununmetsätorpiksi. 1860-luvun lopussa val- tion viranomaisten asenne muuttui jälleen asutustoiminnalle suopeammaksi. Silti uudisasutus vielä v. 1877 annetussa asetuksessa rajoitettiin vain sinne, missä siitä ei ollut haittaa valtion metsätaloudelle. 1800-luvun puolivälissä al- kanut taistelu valtionmetsistä uudisasutuksen ja metsätalouden välillä jatkui aikakauden loppuun saakka ja vielä kauas seuraavalle aikakaudelle. Viljelmien lisääntyminen tapahtui kolmella tavalla. Ensinnä jo olemassa olevia taloja jaettiin, toiseksi talojen maille: perustettiin torppia ja kolmannek- si perustettiin kokonaan uusia uudistiloja. Varsinaiseksi uudisasutukseksi voi- daan lukea vain kaksi jälkimmäistä. Torppien perustaminen tapahtui kokonaan yksityisestä aloitteesta, myös silloin kun torppia rakennettiin kruununmaalle. Valtion toiminta uudisasutuksen edistämiseksi saattoi tulla kysymykseen vain, jos kruununmaalle tai isojaossa kruunulle erotetulle liikamaalle perustettiin uudis- tiloja. Näiden kruunun omistamalle maalle syntyneiden uudistilojen kohdalla- kaan ei aina ole ollut kysymys valtion aktiivisesta uudisasutuspolitiikasta, sillä uudisasukas saattoi raivata uudistilan oma;;ta aloitteestaan ja omin lupinensa. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 325 Viranomaiset tyytyivät tällöin vain toteamaan tapahtuneen ja panemaan uudis- tilan verolle. Valtion osuus rajoittui näissä tapauksissa vain jo olemassa olevan tilan verollepanoon. Ruotsin vallan aikaista asutustoimintaa tutkinut Martti Kovero ei tee eroa eri tavoin syntyneiden uudistilojen välillä, vaan lukee val- tion uudisasutustoiminnan tulokseksi lukuisan joukon sellaisiakin tiloja, joiden kohdalla valtion asutustoiminnan osuus supistui vain jälkikäteen toimeenpan- tuun verollepanoon. Pääosa ennen liikamaan erottamisen v. 1775 tapahtunutta alkamista syn- tyneistä uudistaloista oli ilmeisesti sellaisia, joiden osalta valtion viranomais- ten toimenpiteet jäivät pelkästään valmiin uudistilan verollepanoon. Vasta lii- kamaan erottaminen avasi mahdollisuudet valtion aktiivisen uudisasutustoimin- nan harjoittamiseen merkittävän suuressa mittakaavassa. Silti oli uudistilojen joukossa jatkuvasti oma-aloitteisesti perustettuja tiloja, joiden kohdalla valtion osuudeksi edelleen jäi vain verollepanon suorittaminen. 1830- ja 1840-luvuilla Oulun läänin kuvernööri kertoo tällaisista isojaon yhteydessä ’’löydetyistä” uudistiloista.3 Vielä 1800-luvun puolivälin jälkeen v. 1851 metsälain mukaisten kruununmetsätorppien perustamisen valvonta näyt- tää ryöstäytyneen metsäviranomaisten käsistä. Kun näistä torpista v. 1869 pää- tettiin tehdä mahdollisimman suuressa määrin itsenäisiä uudistiloja, oli viran- omaisten ensimmäinen työ ottaa selvää, kuinka paljon näitä torppia oikeastaan oli syntynyt. Omaehtoista uudistilojen perustamista tapahtui siten aina aika- kauden loppuun asti. Valtion aktiivinen uudisasutustoiminta tapahtui valtaosaltaan isojaon yhtey- dessä kruunulle erotetuilla liikamailla. Kun määräys liikamaiden erottamises- ta annettiin v. 1775, pääsi uudistilojen muodostaminen vauhtiin 1780-luvun vaihteessa. Uudisasutustoiminta jatkui sitten voimakkaana Ruotsin vallan lop- puun asti. Koveron laskelmien mukaan muodostettiin vv. 1780—1808 yhteen- sä 4 188 kantauudistilaa. Uudisasukas sai tilansa ilmaiseksi sekä lisäksi 15—20 vuotta verovapautta. Verovapaus ei tosin ollut aivan täydellinen, mutta käsit- ti ensimmäisinä vuosina suurimman osan veroista. Verovapautta vähennettiin sitten asteittain tilan kunnostamisen edistyessä. Uudisasukas saattoi kahtena en- simmäisenä vuonna saada valtiolta suoranaista avustusta viljan muodossa. Maa- herrojen uudisasutusta koskevista raporteista käy kuitenkin ilmi, että luvattu vilja-avustus oli varsin monessa tapauksessa jäänyt antamatta. Liikamaan erottamisen yhteydessä tapahtunut uudistilojen perustaminen jäi kuitenkin osittain tosin kuitenkin verraten pieneltä osalta vain näennäi- seksi toimenpiteeksi. Itä-Suomen kaskialueella jäi huomattava osa uudistiloista vain paperille. Pohjois-Savossa, johon Ruotsin vallan aikainen isojako ja liika- maan erottaminen keskittyivät, vain noin puolet perustetuista uudistiloista muo- dostui itsenäisiksi uudisasumuksiksi. Loput yhdistettiin tavalla tai toisella van- hoihin tiloihin. Pohjois-Savon kaskiviljelijät vastustivat koko liikamaan erotta- mista peläten kaskimetsiensä liiaksi pienentyvän ja pyrkivät yhdistämään lii- kamaat mahdollisimman suuressa määrin lisäveroa vastaan entisiin tiloihin.4 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 326 Vaikka laki määräsi, että uudistila, silloinkin kun se joutui entisen omistajan haltuun, oli muodostettava erilliseksi uudis:isumukseksi, ei määräystä näytä nou- datetun, vaan uudistila joutui vanhan talon lisämaaksi. Pohjois-Savon vv. 1780— 1808 varmasti perustetuista 246 kanta uudistilasta oli Ruotsin vallan ajan päät- tyessä asuttuna vain 117 eli vajaa puolet. Muualla Itä-Suomen kaskialueella tämä ilmiö ei ehtinyt vielä Ruotsin vallan aikana näkyä, sillä Etelä-Savossa ja Karjalassa aloitetut isojakotoimitukset olivat kesken vielä Ruotsin vallan ajan päättyessä. Näyttää siltä, että Itä-Suomen kaskialueella uudistilojen muodosta- minen onnistui varsin huonosti. Ruotsin vallan aikana ehdittiin Itä-Suomessa erottaa liikamaata kuitenkin niin vähän, ettei tämä uudistilojen joutuminen vanhojen talojen lisämaaksi tuntunut paljoakaan valtion uudisasutustoimin- nassa. Venäjän vallan alkuaikoina liikamaan erottaminen ja uudistilojen perusta- minen jatkui suunnilleen entiseen tapaan. Viipurin läänissä 1820-luvulla aloi- tetussa isojaossa luovuttiin kuitenkin kokonaan liikamaan erottamisesta ja siten myös uudisasutustoiminnasta. Muualla maassa liikamaan erottamismääräys oli edelleen voimassa, mutta Etelä-Savossa vanhat veroluvut olivat niin korkeita, että se näyttää jääneen kuolleeksi kirjaimeksi. Etelä-Suomessa isojako oli 1800- luvun alkupuolella jo niin pitkällä, että liikamaan erottaminen ja siitä johtuen myös uudistilojen perustaminen alkoi jäädä yhä vähäisemmäksi. Isojako ja lii- kamaan erottaminen keskittyi yhä enemmän Pohjois-Suomeen Oulun läänin alueelle, mikä luonnollisesti johti myös valtion uudisasutustoiminnan keskittymi- seen tälle alueelle.5 Venäjän vallan aikaisesta uudisasutustoirainnasta ei ole tehty mitään erikois- tutkimusta. Kuvernöörien kertomuksissakin annetut raportit ovat ennen 1800- luvun puoliväliä epätäydellisiä. 6 Säilyneet tiedot osoittavat kuitenkin perus- tettujen uudistilojen määrän jatkuvasti vähentyneen Venäjän vallan alkuajois- ta lähtien Etelä- ja Itä-Suomessa. Pohjois-Suomessa sen sijaan uudistilojen pe- rustaminen näyttää jatkuneen suunnilleen entiseen tapaan, mutta olleen 1840- luvulla vilkkaampaa kuin 1820—1830-luvuilla. Valtion uudisasutustoiminta hiljeni tuntuvasti 1800-luvun puolivälissä, kun v:n 1851 metsälain vaikutuksesta asutustoiminta sai väistyä valtion metsäta- louden tieltä.7 Uudisasutus kutistuikin 1800-luvun kolmannella neljänneksellä varsin vähiin. Vain Oulun läänissä voidaan puhua asutustoiminnan jatkumi- sesta, mutta sielläkin uudistiloja perustettiin entistä huomattavasti vähemmän. Kaikkiaan perustettiin Suomeen vv. 1851—1875 760 uudistilaa. Oulun lääniin syntyi lisäksi n. 660 kruunun metsätorppaa, joista suurin osa näyttää raken- netun ilman viranomaisten myötävaikutusta. Näitä metsätorppia ruvettiin 1870- luvulla muodostamaan itsenäisiksi uudistiloiksi. Uudisasutustoiminnan hilje- nemistä kuvaa se, että vv. 1851—1875 uudistiloja perustettiin keskimäärin 30 tilaa vuodessa, kun vuosivauhti Ruotsin vallan lopulla vv. 1780—1808 oli ollut keskimäärin 144 tilaa vuodessa.8 Kun tiedot perustetuista uudistiloista ovat varsinkin 1800-luvun alkupuolis- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 327 koita hatarat, jäävät tiedot valtion uudisasutustoiminnan tuloksista jonkin ver- ran puutteellisiksi. Uudistiloja näyttää perustetun suunnilleen seuraavasti:9 Valtion uudistiloja perustettiin: Settlements founded by the state: 1) Ruotsin vallan aikana ennen liikamaan erottamisen alkamista (1721 —1755) During Swedish rule be- fore village woodland was appropiated by the crown (1721—1775) n./circ. 3 200 tilaa//*»-»» 2) Ruotsin vallan aikana liikamaan erottamisen ollessa käynnissä (1775 —1808) During Swedish rule when part of the village woodland was appropiated by the crown (1775—1808) n./circ. 4 200 tilaa//armi 3) Venäjän vallan aikana ennen v:n 1851 metsälakia (1809 —1850) During Russian rule before the fo- rest law of 1851 (1809—1850) n./circ. 3 000 tilaa//arnu 4) 1851—1875 760 tilaa//arrcu Yhteensä w. 1721—1875. Total, 1721—1875 n./circ. 11 160 tilaa//arms. Ylläolevista luvuista kolmas kohta perustuu varsin ylimalkaiseen arvioon ja virhemarginaali on useita satoja tiloja. Perustettujen tilojen lukumäärä on ol- lut todennäköisesti 10 500—11 500 tilan välillä. Sitä paitsi kaikki tilat eivät jää- neet pysyvästi asutuiksi. Osa 1700-luvun alkupuolella perustetuista tiloista hä- visi jäljettömiin ja osa liikamaan erottamismääräyksen nojalla perustetuista ti- loista yhdistettiin vanhoihin tiloihin. Täten hävisi Ruotsin vallan loppuun men- nessä 1700-luvun uudistiloista n. 1400 tilaa. Venäjän vallan aikana perus- tettujen uudistilojen kohtaloa ei ole tutkittu, mutta 1800-luvun oloissa, jolloin uudisasukkaiksi haluavia oli huomattavasti enemmän kuin tarjolla olevia tilo- ja, uudistiloja tuskin autioitui montakaan. Pysyvästi asutuiksi jäi täten n. 9 100—10 000 uudistilaa. Viljellyn maan alan kasvaessa näitä tiloja voitiin vähitellen ruveta jakamaan. Martti Koveron las- kelmien mukaan 1700-luvun uudistiloista oli Ruotsin vallan ajan loppuun men- nessä ehditty osittaa jo 950 tilaa ja täten oli syntynyt 1201 uutta tilaa. Lisäksi 1081 tilalle oli ehditty perustaa 1580 torppaa. Kuten jo edellä on huomautettu, vain osaa näistä uudisasutustiloista voidaan katsoa valtion aktiivisen uudisasutustoiminnan tulokseksi. Osa oli uudisasukkaan omaehtoisen toiminnan tuloksena ja vain tilojen verollepano oli suoritettu val- tion toimesta. Valtion uudisasutustoiminnan tuloksia arvioitaessa voidaan ot- taa huomioon vain ne tilat, joiden perustamisessa valtio oli ollut aktiivisesti mukana. Ennen v:n 1775 liikamaanerottamismääräystä oli Suomessa varsin vähän sellaisia kruununmaita, joilla valtio saattoi harjoittaa aktiivista uudisasutustoi- mintaa. Uudistilat olivat enimmäkseen kylien ja pitäjien yhteismaille niiden osakkaiden toimesta tai suostumuksella rakennettuja uudistiloja, jotka kruunun- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 328 miehet vain panivat verolle. Valtaosa ennen v. 1775 perustetuista n. 3 200 uudis- tilasta on ilmeisesti ollut uudisasukkaiden omaehtoisen toiminnan tulosta. Tilanne muuttui, kun liikamaiden erottaminen v:n 1775 jälkeen pääsi alkuun. Erotetuilla liikamailla valtio saattoi harjoittaa aktiivista asutustoimintaa ja suu- rin osa vv. 1775—1808 perustetuista n. 4 200 uudistilasta voitaneenkin katsoa valtion uudisasutustoiminnan tuloksena syntyneiksi. Venäjän vallan aikana suurin osa uudistiloista syntyi Pohjois-Suomeen, missä on havaittavissa sekä viranomaisten toimesta että uudisasukkaiden omaehtoi- sen toiminnan tuloksena perustettuja uudistiloja. Tietojen puutteellisuuden täh- den on mahdoton sanoa, kumpia oli enemmän. Valtion aktiivisen asutustoiminnan tuloksena perustettuja uudistiloja vv. 1721—1875 lienee ollut suunnilleen 5 000—7 000 tilaa. Osa näistä jakaantui myöhemmin useammaksi tilaksi. Lisäksi monen tilan maalle perustettiin myö- hemmin torppia, joita kuten jo mainittiin Ruotsin vallan ajan lopussa oli 1 580 kappaletta. Kun vertaa näitä lukuja samanaikaiseen yksityiseen asutustoimintaan, valtion uudisasutustoiminnan suoranaiset tulokset on todettava verraten vaatimattomik- si. Itsenäisten tilojen kokonaismäärä kasvoi vv. 1750—1875 likimäärin 60 000 ti- lalla, minkä lisäksi torppien lukumäärä kasvoi n. 50 000 torpalla. 10 Uusia viljel- miä syntyi siis yli 110 000. Kun ottaa huomioon, että valtion toimesta perustet- tujen uudistilojen myöhempi jakaminen ja torppien perustaminen niiden mail- le tapahtui viljelijöiden omasta eikä valtion viranomaisten aloitteesta, lienee valtion toimesta perustettujen uusien viljelmien luku ollut suunnilleen 5 % uusien viljelmien kokonaismäärästä. Jos katsotaan Martti Koveron tapaan edel- lämainittu valtion toimesta perustettujen tilojen myöhempi jakaminen ja torp- pien perustaminen niiden maille myöskin valtion uudisasutustoiminnan tulok- siksi, päästään tietysti huomattavasti suurempiin lukuihin. Kun jatkuvassa rai- vaustyössä oli kysymys omaehtoisesta toiminnasta, voidaan tällaisten jakamalla syntyneiden uusien tilojen ja uudistilojen maille perustettujen torppien osalta katsoa valtion uudisasutustoiminnan korkeintaan välillisesti edistäneen myöhem- pää yksityistä asutustoimintaa. 4. LAMPURILAITOS YRITYKSENÄ KEHITTÄÄ MAATALOUTTA 1700-LUVULLA Villantuotannon lisääminen oli eräs 1700-luvun talousmiesten lempiajatus. Pitämällä enemmän ja parempia lampaita saataisiin villatehtaille enemmän kotimaista raaka-ainetta. Lampaanhoidon edistämistyön johtoon tuli läänin lampurilaitos. 1 Lampurilaitosajatuksen isä näyttää olleen tunnettu ruotsalainen teollisuus- ja maatalousmies Joonas Ahlström eli Ahlströmer, jonka mukaan maahan oli saatava hyvärotuisia siitoslampaita ja niiden avulla jalostettava kotimaisia, jotta saataisiin parempaa villaa villamanufaktuureille. Tämän tähden oli saa- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 329 tava erityisiä lampureita, jotka neuvoisivat kansaa parempaan lampaanhoitoon. Ahlströmer perustikin Ruotsiin Alingsäsiin erityisen lampurikoulun. V. 1739 asia oli niin pitkällä, että hallitus määräsi perustettavaksi 8 lääninlampurin virkaa, joista Suomeen tuli kolme. Turun ja Porin lääniin saatiin lääninlam- puri vuonna 1742, Pohjanmaan lääniin vuonna 1743 sekä Uudenmaan ja Hä- meen lääniin vuonna 1750. Tunnetuin lääninlampuri oli Pohjanmaan David Cneiff, joka esiintyi myös taloudellisena kirjailijana. Turun ja Porin läänissä hoiti lääninlampurin virkaa jonkin aikaa tunnettu maatalousmies ja sittemmin Turun Yliopiston professori Pehr Adrian Gadd. Lääninlampureita oli vain van- halla lampaanhoitoalueella Länsi-Suomessa. Itä-Suomeen, jossa lampaanhoito aina oli ollut vähäistä, ei lääninlampuria katsottu olevan aihetta asettaa. Lääninlampurin päätehtävänä oli perustaa kantalammastarhoja, jotka kas- vattaisivat ulkomaisrotuisia, lähinnä espanjalaisia ja saksalaisia rotulampaita, koska näiden hieno villa sopi villamanufaktuurien käyttöön. Näitä rotulam- paita lampureiden oli sitten levitettävä lääniinsä lampaankasvattajille. Lisäksi lampurien tuli muutenkin edistää maatalouden harjoittamista läänissään. Lää- ninlampurit olivat täten ensimmäisiä maatalouskonsulentteja Suomessa. Lääninlampurien työ tuotti tuloksia kaupunkien porvarien sekä maaseudun pappien ja kartanonomistajien keskuudessa. Kaupungeista Poriin ja Vaasaan pe- rustettiin yhtiön muodossa toimivat lammastarhat, jotka ainakin aluksi menes- tyivät verraten hyvin. Maaseudulla eteläisen peltoalueen lääneissä toimivat rotu- lampaiden kasvattajina pääasiassa kartanonomistajat. Innokkain yrittäjä oli Ori- mattilan Johan Henrik Löfving, jolla oli parhaimmillaan 369 rotulammasta. Pohjanmaan maaseudulla rotulampaita oli etupäässä pappiloissa. Talonpojat sen- sijaan suhtautuivat ynseästi rotulampaiden pitoon, vaikka heille niitä yritettiin paikoin puoliväkisinkin tyrkyttää. Vain joillakin harvoilla paikkakunnilla talon- pojatkin innoistuivat pitämään rotulampaita. Eniten lienee talonpoikaisia rotu- lampaiden kasvattajia ollut Alatorniossa. Useimmiten talonpojille osoitetut keho- tukset rotulampaiden pitoon kaikuivat kuuroille korville. Pohjanmaan David Cneiff tapasi monesti pitäjäntuvan tyhjänä, kun hän saapui pitämään kirkossa kuulutettuja neuvontatilaisuuksiaan. Joskus saatiin kyläkapulan avulla muutama talonpoika paikalle, mutta esim. Oravaisissa Cneiffin valituksen mukaan vain ’’pari akkaa”. Cneiffin vastoinkäymiset olivat kuten Aulis J Alanen toteaa vapauden ajalle tavallista korutonta kertomaa edistysintoisten herrojen turhista yrityksistä herätellä vanhoillista pikku perimystalouteensa piintynyttä kansaamme uudistuksiin. Mutta vaikkei kansan pakko-onnellistaminen sujunut lampurilaitok- senkaan avulla, putosi lääninlampurien valistustyöstä jyvä siellä toinen täällä otolliseenkin maaperään. Säätyläisten ensin omaksuessa parannettuja maanviljely- jä karjanhoitomenetelmiä aina jokunen talonpoika seurasi herrojen esimerkkiä. Lähinnä porvarien, pappien ja säätyläiskartanonomistajien varassa lammasta- lous edistyi kuitenkin tuntuvasti. Turun ja Porin läänissä oli maaherran tieto- jen mukaan v. 1755 lähes 3000 rotulammasta ja Pohjanmaan läänissä saman- aikaisesti yli 1600. Uudenmaan läänissä oli 1764 n. 1500 rotulammasta. Lampaista https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 330 oli tosin melkoinen osa sekarotuisia, sillä jalostus tapahtui risteyttämällä ulko- maisia rotulampaita hyvien kotimaisten lampaiden kanssa. Risteyttäminen ei täy- sin onnistunut, sillä huomattava osa sekarotuisista lampaista peri suomalaisen lampaan karkean villan ja vain osa oli hienovillaisia. Cneiff joutuikin toteamaan karkeavillaisten sekarotuisten lampaiden määrän huolestuttavan suureksi. Ajan mittaan risteytyksen jatkuessa hienovillaisten lampaiden määrä väheni vähene- mistään. Lampurilaitos koki muitakin vastoinkäymisiä. Talonpoikaisväestö ei osannut kunnolla käsitellä hienoa villaa, ja sen myyntimahdollisuudetkin olivat monesti huonot, varsinkin kun esimerkiksi Pohjanmaalle ei annettu perustaa villanianufak- tuuria. V. 1765 alkaneilla valtiopäivillä lakkautettiinkin koko lampurilaitos. Vaikka lampurilaitos ei kyennyt läheskään täyttämään siihen asetettuja toiveita, oli lakkautuspäätös kuitenkin enemmän poliittista kuin asiallisista syistä johtuva. Rotulampaiden pito jäi sen jälkeen yksityisen yritteliäisyyden varaan eikä kyennyt enää saavuttamaan sellaisia mittasuhteita kuin 1750—1760-luvuilla. 5. SUOMEN TALOUSSEURA JA MAANVILJELYSSEURAT MAATALOUTTA EDISTÄMÄSSÄ Suomen Talousseura Taloudelliset kysymykset olivat Ruotsi-Suomessa 1700-luvulla sekä yliopistopii- rien että virkamiesten kiinnostuksen kohteena. Niin taloudelliset reaaliteetit kuin fysiokratian aatteiden leviäminen maahan saivat huomion kohdistumaan yhä enemmän maatalouteen ja sen ongelmiin. Kun 1700-luvun jälkipuoliskolla alet- tiin perustaa valtakuntaan yleishyödyllisiä seuroja, tuli ajankohtaiseksi myöskin sellaisen seuran perustaminen, joka levittäisi taloudellista valistusta ja innostusta taloudellisiin asioihin kansan kaikkiin kerroksiin. Tässä tarkoituksessa perustet- tiin v. 1772 Ruotsin Isänmaallinen Seura, joka ulotti toimintansa jossain määrin myös Suomen puolelle. 1 Seuran toiminnassa oli varsin keskeisellä sijalla palkin- tojen jako taloudellisista ansioista, sillä niiden avulla pyrittiin opettamaan ja innostamaan kansaa järkevään taloudenpitoon. Palkintoja jaettiin mm. uudis- raivauksesta, hedelmäpuiden istuttamisesta, kiviaitojen teosta, kivirakennusten pystyttämisestä maaseudulle, maataloudellisten ja teollisuutta sekä käsityötä edis- tävien keksintöjen teosta, jne. Lisäksi palvelusväkeä palkittiin pitkäaikaisesta uskollisesta palveluksesta. Näitä Isänmaallisen Seuran palkintoja jaettiin vuoteen 1800 mennessä Suomeen 138 kpl, eniten eli 77 kpl pitkäaikaisesta palveluksesta ja toiseksi eniten eli 42 uudisraivaustoiminnasta.2 Isänmaallisen Seuran esimerkki on ilmeisesti antanut aihetta Suomen Talous- seuran perustamiseen. Kun Ruotsin Isänmaallinen Seura oli Suomessa tyytynyt vain palkintojen jakoon, pyrki Suomen Talousseura monipuolisempaan taloudel- lisen toiminnan edistämiseen. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 331 Suomen Talousseura perustettiin v. 1797 Turussa. 3 Perustajat olivat turkulai- sia yliopisto- ja virkamiehiä. Perustajajäsenistä olivat huomattavampia piispa Jakob Gadolin, josta tuli seuran ensimmäinen puheenjohtaja, laamanni ja sit- temmin Savo-Karjalan läänin maaherra Olof Wibelius sekä tunnettu yliopisto- mies Henrik Gabriel Porthan. Seuran ensimmäiset jäsenet olivat pääasiassa yli- opistomiehiä, pappeja, virkamiehiä, upseereita, teollisuusmiehiä ja säätyläistilan- omistajia. Yliopistomiehet olivat selvästi seuran johdossa, ja siitä käytettiinkin nimitystä ’’oppinut seura” (lärt sällskap). Useimmat seuran jäsenet olivat kui- tenkin samalla käytännön maanviljelijöitä, sillä melkein jokaisella oli joko virka- talo tai oma maatila. Suomen Talousseuralla oli alkuaikoina voimakas aatteellinen pohja, jossa yh- distyi ajalle tyypillinen isänmaallisuus ja utilitarismi. Tämän mukaisesti se halusi toteuttaa jo aikoja sitten tunnustettuja totuuksia sekä, jos mahdollista, ’’yhteisillä lämpimillä tunteilla synnyinseudun viljelystä ja sen elinkeinojen edistymistä koh- taan elähdyttää jokaista Suomen miestä, joka tuntee, että hänellä on isänmaa.” Vaikka Suomen Talousseuran päämääränä oli maan talouselämän kaikinpuoli- nen edistäminen, muodostui siitä maatalousvaltaisessa Suomessa käytännöllisesti katsoen maatalouden edistämisseura. Suomen Talousseura eli ’’Kuninkaallinen Suomen Huoneen Hallituksen Seura” lähti liikkeelle verrattain monipuolisella maataloudellisella ohjelmalla. Ensinnäkin Ruotsin Isänmaallisen Seuran alullepanema tunnustuspalkintojen jako siirtyi nyt Suomen osalta Suomen Talousseuralle. Muussa toiminnassa oli lähtökohtana se, että ennen uudistuksia oli tarkoin tunnettava maan taloudellinen tila. Aina 1830-luvulle saakka seura pyrki keräämään tästä tietoja. Maataloudellisen valis- tuksen levittäminen julkaisutoiminnan avulla oli myös tärkeä puoli seuran toi- mintaa. Sekä valistus- että palkitsemistoiminta keskittyi useiden vuosikymmenien aikana perunanviljelyn sekä pellavanviljelyn ja sen edelleenjalostamisen alalle. Maatalousopetuksen järjestäminen oli myös seuran ohjelmassa alusta alkaen, vaikka todellisia tuloksia saavutettiin vasta 1830-luvulla. Suoranaista perintöä Ruotsin Isänmaalliselta Seuralta oli tunnustuspalkintojen jako, sillä mainittu seura jätti tehtävän Suomessa maan omalle talousseuralle. Tämä Suomen talousseuran vanhin tehtävä on myös ainoa, joka tosin rajoi- tetussa muodossa koko maata koskevana on jäänyt seuralle sen toimialueen supistuttua 1800-luvun jälkipuoliskolla Varsinais-Suomeen ja Ahvenanmaalle. Talousseuran toiminnan alkuaikoina palkintoja annettiin ensi sijassa pitkäaikaises- ta palveluksesta, uudisraivaustyöstä sekä yleensä esimerkillisestä taloudenpidosta. Perunanviljelyä sekä pellavanviljelyä ja sen edelleenjalostamista pyrittiin edistä- mään palkitsemistoiminnalla niin kauan, kun näiden alojen edistäminen oli seu- ran toiminnassa tärkeällä sijalla. Palkitsemistoiminta oli vilkkainta seuran kolme- na ensimmäisenä toimintavuosikymmenenä. Kun palkitsemistoiminnan tarkoituksena oli tunnustuksen antamisen lisäksi pyrkimys asettaa palkinnon saaja seurattavaksi esimerkiksi ympäristölleen, tapah- tui palkinnon jako yleensä juhlallisin muodoin pitäjän kirkossa jumalanpalve- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 332 luksen jälkeen, jolloin tavallisesti kirkkoherra puhui palkinnon saajalle. Muutamat säilyneet puheet osoittavat, että pappi muisti hyvän maallisen taloudenpidon merkityksestä puhuessaan myös iankaikkisen elämän asioita. Palkintoina oli ho- peisia pikareita, mitaleja, hatun nauhoja ja lusikoita. Myöhemmin ruvettiin jakamaan myös rahapalkintoja. Suomen Talousseuran johdon tärkeänä tavoitteena oli pyrkiä saamaan tietoja maan taloudellisesta tilasta. Tietojen kerääminen muodosti tärkeän lohkon seuran toimintaa, kunnes 1820-luvulla alkanut valtiovallan toiminta vähitellen siirsi talouselämää koskevien tietojen keruun viranomaisten tehtäväksi. Talousseuran toimiessa tällä alalla se pyrki saamaan kirjeenvaihtajajäseniltään sekä tarkkoja pitäjänkertomuksia että ajankohtaisia tietoja pitäjien elinkeinoissa tapahtuneista muutoksista, uusista viljelys- ja työmenetelmistä, vuodentulosta, ilmoista, eläin- taudeista ja petojen esiintymisestä sekä monista muista merkittävänä pidettävistä asioista. Tavoitteena oli saada kokonaiskuva maan talouselämästä. Huomattavin yritys tällä alalla oli seuran pitkäaikaisen sihteerin professori Carl Böckerin 1830- luvulla tekemä laaja tilastollinen tiedustelu.4 Böckerin lähtökohtana näyttää ol- leen kenraalikuvernööri Zakrevskin 1820-luvulla tarkastusmatkojensa yhteydessä keräämä taloustilasto, jonka Böcker melkein kokonaisuudessaan kopioi omiin papereihinsa. 5 Zakrevskin taloustilaston olivat keränneet kruununvuodit ja nimis- miehet, Böcker taas kääntyi ensisijassa papiston puoleen. Böckerin tilastokysely oli myös paljon monipuolisempi kuin Zakrevskin taloustilasto. Hän pyysi vastausta useisiin kymmeniin eri kysymyksiin. Kun Böcker kaikesta päättäen oli ollut asian- tuntijana jo Zakrevskin taloustilastoa kerättäessä, lienevät tämän tilaston keräyk- sessä esiintyneet vaikeudet aiheuttaneet sen, että Böcker tyytyi myöhemmässä omassa tilastotyössään lähinnä suhdelukuihin. Böckerin suurisuuntainen yritys jäi valitettavasti kesken. Hänen oman tilasto- keräyksensä tulokset jäivät kokonaan käsittelemättä, vain Zakrevskin talousti- lastosta hän teki joitakin yhteenvetoja. Suomen Talousseura jäi vaille kaipaa- maansa tilastollista yhteenvetoa Suomen maataloudesta. Ainoastaan historian tut- kijat ovat myöhemmin hyötyneet Böckerin tilastokeräyksestä. Sen sijaan huomat- tava osa seuran kirjeenvaihtajajäseniltään saamista taloudellisista pitäjänkerto- muksista ja muista tiedoista painettiin seuran eri julkaisuissa. Suomen Talousseuran työssä olikin julkaisutoiminnalla huomattava sija. Seura pyrki sillä sekä ylläpitämään yhteyttä hajallaan asuviin jäseniinsä että harjoitta- maan laajemmalle ulottuvaa valistustoimintaa. Seuran jäsenten yhdyssiteenä oli kuukausijulkaisuna ilmestyneet ns. päiväkirjat (dagböcker), joita ilmestyi Ruotsin vallan ajan viimeisenä vuosikymmenenä. Ulkopuoliselle se antoi selontekoja (re- dogörelser), jotka vuoteen 1824 ilmestyivät vuosittain ja sitten harvemmin, sekä epäsäännöllisesti aina vuoteen 1826 asti ilmestyneitä tiedonantojaan (underrättel- ser). Laajempia ns. toimituksia (handlingar) seura julkaisi pari nidettä Ruotsin vallan aikana ja kolmannen niteen v. 1819. Neljäs nide ilmestyi vasta v. 1856. Talonpoikaisväestöä varten seura julkaisi ’’Huoneen hallituksen neuvoja yhtei- selle kansalle” sekä suomeksi että ruotsiksi. Näitä kirjasia laadittiin mm. hätä- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 333 ravinnon käytöstä nälkävuosina, rehupuutteen torjumisesta, karjaruton torjumi- sesta, vuoroviljelystä, salpietarin valmistamisesta, pellavanviljelystä jne. Huomat- tavin erillinen julkaisu oli ehkä maatalouden oppikirja yhteistä kansaa varten, joka oli piispa Jacob Tengströmin käsialaa. Kirjan ympärillä käyty vilkas kes- kustelu antaa aihetta olettaa, että sen sisältö oli ainakin jossain määrin ’’ryhmä- työtä”. Kirja ilmestyi ruotsiksi v. 1803, mutta suomeksi se saatiin vasta v. 1846, silloin tosin hieman uusittuna.9 Ne maatalouden alat, joihin Suomen Talousseura kiinnitti erityistä huomiota, olivat perunanviljely ja pellavanviljely sekä sen edelleenjalostus. 7 Kysymys peru- nanviljelystä oli seuran perustamisen aikoina erityisen ajankohtainen vuoden 1797 kadon johdosta. Perunasta toivottiin 1700-luvulla viljelyskasvia, joka vilja- kadon sattuessa torjuisi nälänhädän. Vaikka peruna nähtiin enemmän katovuo- sien hätävarana kuin normaalivuosien käyttötavarana, oli sen vakinaista viljelyä pyrittävä edistämään, jotta sitä olisi käytettävissä katovuosina. Suomen Talousseuran ensimmäinen toimi perunanviljelyn edistämiseksi oli puhdas hätätoimenpide. Se lähetti 50 tynnyriä siemenperunaa keväällä 1798 edellisen vuoden kadon koettelemiin pitäjiin Satakunnassa. Jakelua jatkettiin seu- raavina vuosina. Kun todettiin, etteivät seuran varat riitä siemenperunan jatku- vaan jakeluun, anottiin v. 1800 kuninkaalta 600 riksin vuotuista määrärahaa tähän toimintaan. Kuningas myönsi pyydetyn määrärahan jopa korottaen sen 1000 riksiin. Samalla seura sai määräyksen laatia suunnitelman määrärahan käy- töstä. Pitkän pohdinnan jälkeen seura päätti käyttää määrärahan osaksi siemen- perunan jakamiseen ilmaiseksi, kuten se jo edellisinä vuosina pienemmässä mit- takaavassa oli tehnyt, osaksi tunnustuspalkintoihin hyville perunanviljelijöille ja perunanviljelyä edistävään julkaisutoimintaan. Seura pyysi ja saikin v. 1801 ku- ninkaalta julistuksen, jossa uhattiin, ettei perunanviljelyn laiminlyönneille maan- viljelijöille anneta katovuosina vilja-apua. Tähän julistukseen vedoten seura sai kruununvoudit ja nimismiehet hoitamaan siemenperunoiden jakelun. Kuten pe- runanviljelyä koskevassa luvussa on jo tarkemmin kerrottu, seura suoritti siemen- perunan ilmaisjakelua yli 20 vuoden ajan. V. 1821 seura katsoi perunanviljelyn jo siksi levinneeksi, että siemenperunoiden lahjajakelu oli jo käynyt tarpeettomak- si. Hallitus ei kuitenkaan suostunut jakelun lopettamiseen, joten seuran oli sitä jatkettava vielä vuoteen 1824. Myöhemmin 1830-luvulla sattuneet katovuodet saivat seuran aloittamaan siemenperunan jaon uudelleen v. 1833. Katovuosien mentyä siemenperunan jakelutkin lopetettiin. Viimeinen tieto pienestä jaetusta siemenperunaerästä on vuodelta 1843. Siemenperunoiden jakelu tosin jatkui Ou- lun läänissä, mutta se siirtyi Oulun läänin talousseuran tehtäväksi, jolle osa Suomen Talousseuran perunanviljelyrahastoa v. 1844 siirrettiin. Tunnutuspalkintoja ansioista perunanviljelyn alalla alettiin jakaa v. 1803. Aluksi jaettiin palkintoja talonpoikaisille perunanviljelijöille sekä esimerkillisestä viljelystä että talvisäilytyksestä. Myöhemmin myös säätyhenkilöt saivat palkintoja perunanviljelyn edistämisestä. Kun v. 1824 siemenperunan jakelut lopetettiin, lisättiin palkintojen määrää ja muutettiin ne rahaksi. Perunanviljelypalkintoje n https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 334 jako lakkasi vähitellen 1830-luvun lopulla. Perunanviljelyn oppaan, joka ilmestyi sekä suomeksi että ruotsiksi, seura julkaisi v. 1801. Pellavanviljelyn ja sen edelleenjalostarnisen edistäminen oli myös Suomen Talousseuran erityisen harrastuksen kohteena. 8 Pääpaino tässä toiminnassa oli jalostuksen viime vaiheissa kehruussa ja kudonnassa, mutta kun kunnollisten tuotteiden valmistamiseen tarvittiin hyvää raaka-ainetta, oli myös pellavan vil- jelyyn kiinnitettävä huomiota. Viljelijälle kuuluvaa pellavan alkujalostusta, siis kuitujen irroittamisen eri työvaiheita, ei myöskään voitu jättää huomiotta. Suo- mea oli jo 1700-luvulla pidetty sopivana pellavanviljelyyn ja sen edelleen- jalostamiseen, ja valtiovalta oli yrittänyt sitä edistää. Tällöinkin oli päähuomio kehruussa ja kudonnassa. Messukylän Otavalassa toimi 1750- ja 1760-luvulla valtion ylläpitämä kehruukoulu, jossa tosin opetettiin myös pellavan alkujalos- tusta. Alussa Suomen Talousseurakin toimi pellavan edelleenjalostuksen alalla, mutta 1800-luvulta alkaen toiminta ulotettiin myös itse pellavanviljelyn ja vil- jelijälle kuuluvan alkujalostuksen edistämiseen. Aloite tähän työhön lähti to- sin Talousseuran ulkopuolelta, sillä hallituskonselji perusti v. 1813 erityisen pel- lavanviljelyrahaston ja määräsi Suomen Talousseuran sitä hoitamaan. Seura hankki rahaston varoilla ulkolaista pellavansiementä jaettavaksi sellaisilla seuduil- la, joilla pellavanviljely ennestään oli vähäistä. Talousseura julkaisi myös suomen- kielisiä pellavanviljelyn ohjekirjasia ja sai eräät pappisjäsenensä tekemään pitä- jissään propagandaa pellavanviljelyn hyväksi. Tunnustuspalkintoja jaettiin myös sellaisesta alkujalostetusta pellavasta, jonka käsittely kuului viljelijän tehtäviin. Pellavanviljelyn edistämistyössä kiinnitettiin päähuomio pellavanviljelyalueen laajentamiseen. Pellavanviljelyä yritettiin saada leviämään myös niihin läänei- hin, joissa aikaisemmin viljely joko oli aivan vähäistä tai pellavaa ei viljelty lainkaan. Tulokset näistä yrityksistä jäivät kuitenkin varsin vähiin. Vain muuta- missa pitäjissä, joissa papisto erityisen innokkaasti koetti edistää pellavanvilje- lyä, se lisääntyi jonkin verran vähäksi aikaa. Pitempiaikaisia tuloksia työ ei näytä sanottavasti tuottaneen. Samanaikaisesti Suomen Talousseura toimi monellakin tavalla pellavan edel- leen jalostuksen hyväksi. Tämä toiminta kuuluu kuitenkin käsityön ja kotiteolli- suuden piiriin, joten sitä ei ole syytä tässä yhteydessä käsitellä. Seuran toiminta tällä alalla loppui tuloksettomana 1800-luvun puolivälissä. Syitä epäonnistumi- seen oli useitakin. Ensinnäkin tuontipuuvillasta muodostui pellavalle ylivoimainen kilpailija. Toiseksi tekstiilien kehruun ja kudonnan alalla tehdasteollisuus alkoi syrjäyttää kotiteollisuuden. Suomen Talousseuran toiminnalta käsityönä ja koti- teollisuutena harjoitettavan pellavan edelleenjalostuksen edistämiseksi putosi tä- ten pohja pois. Samalla sen toiminta myös pellavanviljelyn edistämiseksi loppui. Maatalousopetuksen järjestäminen kuului myös Suomen Talousseuran toi- mintaohjelmaan julkaisu- ja muun valistustoiminnan lisäksi. Vauhtia seuran toiminnalle tällä alalla antoi kruununvouti Gabriel Ahlmanin suuri testamentti- lahjoitus, jonka ehtojen mukaan seuran piti käyttää puolet lahjoitusvarojen kor- kotuloista ’’pitäjän opettajain palkkamiseen yhteisen ja etenkin köyhän kansan https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 335 lasten opettamiseen Messukylän ja Tampereen kaupungin lähipitäjissä”. Kuten maatalousopetusta koskevasta luvusta ilmenee, näihin ns. Ahlmanin kouluihin suunniteltu maatalousopetus sai väistyä yleissivistävän alkeisopetuksen tieltä, joten tästä seuralle paljon puuhaa ja huolta antaneesta lahjoituksesta ei loppu- jen lopuksi ollut mitään apua maatalousopetuksen järjestämisessä. Pellavanvil- jelyrahaston varoilla perustetut kehruukoulut taas olivat luonteeltaan kotiteolli- suuskouluja, eikä niitä voi lukea varsinaisen maatalousopetuksen piiriin. Varsinainen maatalousopetus saatiin kuitenkin lopulta käyntiin Suomen Ta- lousseuran aloitteesta. Ehdotus, joka johti Mustialan maanviljelyskoulun perus- tamiseen, lähti seuran piiristä v. 1834. Vaikka koulu perustettiinkin valtion toimesta, sen toiminnan valvonta annettiin Talousseuran tehtäväksi. Seura hoiti tätä tehtävää koulun toiminnan alkamisesta v. 1840 lähtien kaksi vuosikymmentä, kunnes koulu v. 1860 asetettiin senaatin mainittuna vuonna perustetun maan- viljelystoimikunnan välittömään valvontaan. Myöhempään maatalousopetuksen kehitykseen Suomen Talousseuralla ei sen sijaan ollut paljoakaan osuutta. Sen nousu 1800-luvun puolivälin jälkeen sattui ajankohtaan, jolloin suurin osa Suomen Talousseuran tehtävistä oli ehtinyt luisua joko alueellisille maanviljelysseuroille tai valtion viranomaisille. Myös maatalous- opetuksen jatkokehityksessä olivat alueelliset seurat ja valtiovalta avainasemassa. Valtion viranomaisille eli tarkemmin sanottuna senaatin maanviljelystoimikun- nalle luisui vähitellen myös toinen Suomen Talousseuran aikaansaannos, yleiset maanviljelyskokoukset. 9 Ensimmäinen yleinen maanviljelyskokous pidettiin Suo- men Talousseuran 50-vuotisjuhlien yhteydessä Turussa v. 1847. Esikuva oli saatu Ruotsista, jossa ensimmäinen yleinen maanviljelyskokous oli pidetty edel- lisenä vuonna. Kokouksessa keskusteltiin etukäteen ilmoitetuista ajankohtaisista maatalouskysymyksistä. Kaksipäiväisessä kokouksessa oli esillä peräti 41 erilaista keskustelukysymystä. Kysymykset koskettelivat peltoviljelyjärjestelmiä, yksityisten viljelykasvien viljelymenetelmiä, kasvitauteja, niittyviljelyä, suoviljelyä, karjan- hoitoa, lannoitusta, maatalousrakennuksia ja työvoimakysymyksiä. Kokouksessa oli 214 osanottajaa, kaikki ruotsinkielisiä säätyläishenkilöitä, joista useimmat oli- vat muuan viran tai ammatin ohessa tilanomistajia. Keskustelukysymyksiin olivat lisäksi lukuisat henkilöt lähettäneet kirjallisia vastauksia, ja lähettäjien joukossa oli kaksi suomenkielistä talonpoikaakin, lautamies Abraham Weckman Joroisista ja rusthollari Petter Sopanen Rantasalmelta. Kokouksen pöytäkirjat julkaistiin seuraavana vuonna painettuina. Kokemukset tästä Turun maanviljelyskokouksesta olivat niin myönteisiä,’ että toimintaa päätettiin jatkaa. Seuraava kokous pidettiin myös Turussa v. 1850. Kaksi seuraavaa kokousta pidettiin Mustialan maanviljelyskoululla vv. 1852 ja 1857. V. 1860 oli kokouspaikkana Hamina. 1850-luvun maanviljelyskokoukset olivat vielä ruotsalaisten säätyläismaanviljelijöiden kokouksia, joskin niiden kes- kustelukysymyksiin tuli joitakin vastauksia suomenkielisiltä talonpojiltakin. Sen sijaan Mustialan kokouksessa v. 1857 ja Haminan kokouksessa v. 1860 oli mukana useita suomenkielisiä talonpoikia. Keskustelussa kuultiin myös suomenkielisiä https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 336 puheenvuoroja. Seuraava kokous Haminan kokouksen jälkeen oli tarkoitus pitää v. 1863, mutta se lykkääntyi osittain, maanviljelysseuratoiminnassa tapah- tuneiden suurten muutosten ja osittain 1860-luvun katovuosien aiheuttamien vaikeuksien tähden aina vuoteen 1870 saakka. Tällöin ei Suomen Talousseura enää toiminut kokouksen järjestäjänä. Kokous tosin pidettiin Talousseuran aloitteesta, mutta järjestäjänä toimi senaatin maanviljelystoimituskunta. Kokous pidettiin Helsingissä samoin kuin seuraavakin yleinen maanviljelyskokous v. 1876, jonka järjestämisessä Suomen Talousseuralla ei enää ollut mitään osuutta. Jo toiseen yleiseen maanviljelyskokoukseen v. 1850 Turussa olivat osanottajat tuoneet nähtäväksi sekä maanviljelystyökaluja että erilaisia maataloustuotteita. Seuraavassa maanviljelyskokouksessa v. 1852 Mustialassa, joka pidettiin koulun vuositutkinnon yhteydessä, nähtiin jo työnäytöksiäkin. Virallisesti järjestettyä näyttelytoimintaa ei kuitenkaan vielä näytä olleen 1850-luvun eikä vuoden 1860 maanviljelyskokouksissa. Sen sijaan Helsingin maanviljelyskokoukseen v. 1870 liittyi jo virallinen maatalousnäyttely, jossa maanviljelystyökalujen ja -tuotteiden lisäksi oli nähtävänä myös eläimiä. Näytteille tuoduista tavaroista ja eläimistä jaettiin myös palkintoja. Tämä ei ollut kuitenkaan ensimmäinen virallinen maatalousnäyttely, vaan Viipurin läänin maanviljelysseura oli järjestänyt sellaisen jo v:n 1854 maanvil- jelyskokouksen yhteyteen. Myös Hämeen ja Uudenmaan maanviljelysseuralla oli v. 1857 Hämeenlinnassa pidetyn maanviljelyskokouksen yhteydessä näyttely, jossa oli näytteillä eläimiä ja jossa jaettiin palkintoja. 10 Hämeenlinnassa oli myös kyntökilpailu. Maanviljelyskokousten yhteyteen järjestetyt näyttelyt syrjäyttivät vähitellen varsinaiset kokoukset. Helsingin yleisessä maanviljelyskokouksessa v. 1870 itse ko- kous oli vielä tärkeämpi kuin näyttely, mutta seuraavassa kokouksessa v. 1876 näyttely oli jo vähintään yhtä tärkeä kuin varsinainen kokous. Kahtena seuraava- na vuosikymmenenä maanviljelyskokoukset muuttuivatkin vähitellen maatalous- näyttelyiksi. Suomen Talousseuran koko toiminnan luonne muuttui Venäjän vallan ajan alkupuolella varsin tuntuvasti. Ruotsin vallan aikana seura oli ollut Suomen ta- loudellista kehitystä harrastavien henkilöiden yhteenliittymä, joiden toiminnassa isänmaallinen innostus näytteli suurta osaa. Venäjän vallan aikana Suomen Talousseura muuttui vähitellen puoliviralliseksi laitokseksi, jonka toiminta oli suureksi osaksi sen johtohenkilöiden, etenkin sihteerien varassa. Tärkeäksi osaksi seuran toimintaa muodostui pyydettyjen lausuntojen antaminen hallitusvirano- maisille. Varsinkin maataloudellisissa kysymyksissä senaatti kääntyi usein Suomen Talousseuran puoleen. Carl Böckerin sihteerikautena vv. 1813—1833 tämän puo- livirallisen laitoksen piirre ei vielä ollut kovin korostettuna esillä. Seuran johto oli kiinteässä yhteydessä kirjeenvaihtajajäseniin, ja seuran talonpoikaiseen maa- talousväestöön kohdistuva valistustyö oli vilkasta. Sen sijaan Lars Arnellin sih- teerikautena vv. 1833—1854, joka kokonaisuudessaan oli Keisari Nikolai I van- hoillisen ja byrokraattisen hallituksen aikaa, heikkenivät yhteydet kirjeenvaihta- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 337 tajäseniin ja suureen yleisöön. Aikaisemmin kirjeenvaihtajajäsenpapit olivat seu- ran pääasiallinen yhdysside talonpoikaiseen maatalousväestöön. Arnellin aikana tämä tehtävä siirtyi läänien kuvernööreille ja heidän alaisilleen paikallisille virka- miehille, mikä entistä enemmän teki seurasta puolivirallisen laitoksen. Kun vielä seuran yleiskokoukset menettivät merkitystään ja sen työ keskittyi erilaisiin työvaliokuntiin, muodostui Suomen Talousseura lähinnä asiantuntijaelimeksi, joka antoi lausuntoja ja teki esityksiä senaatille. Seuran tärkeimpänä saavutuk- sena tällä kaudella on pidettävä sen aloitteesta syntynyttä Mustialan maanvilje- lyskoulua. Kun seuraavana vuonna Arnellin eron jälkeen Keisari Nikolai I kuoli ja hä- nen seuraajansa Aleksanteri II :n aikana alkoi vapaamielisten uudistusten kausi, joutui Suomen Talousseura arvioimaan toimintaedellytyksensä uudestaan. Täl- löin Suomen Talousseura lähti siitä, että jokaiseen lääniin olisi perustettava oma maanviljelysseura. Tällaisia lääninmaanviljelysseuroja oli jo aikaisemmin syntynyt kaksi, Oulun läänin talousseura ja Viipurin läänin maanviljelysseura, joiden syntyyn Suomen Talousseura ei ollut suoranaisesti vaikuttanut, mutta ollut selvästikin esikuvana. 11 Myös v. 1856 perustettu Uudenmaan ja Hämeen läänien maanviljelysseura syntyi Talousseuran aloitteesta riippumatta, vaikka jok- seenkin samanaikaisesti. Suomen Talousseuran esityksen tuloksina syntyi kuitenkin kolme lääninmaanviljelysseuraa, Mikkelin ja Kuopion läänin maanviljelysseurat sekä Turun ja Porin lääniinpohjoisosan kattava Porin maanviljelysseura. Suo- men Talousseuran asemaan vaikutti myös tuntuvasti valtion maataloushallinnossa tapahtunut uudistus, senaatinmaanviljelystoimituskunnan perustaminen v. 1860. Suomen Talousseuralle nämä muutokset tiesivät huomattavia menetyksiä. Maanviljelystoimituskunnan perustaminen merkitsi sitä, että seuraa ei enää tar- vittu puolivirallisena asiantuntijaelimenä. Uudet läänin maanviljelysseurat taas hoitivat kukin alueellaan suurimman osan Suomen Talousseuran aikaisemmin hoitamista tehtävistä ja kehittivät uusia ajankohtaisia työmuotoja. Talousseura ei myöskään kyennyt ottamaan itselleen uusien lääninseurojen keskusjärjestön asemaa. Syynä tähän lienee seuran puolivirallinen luonne, joka aiheutti sen, että seuran virallisluontoisten tehtävien siirtyessä uudelle maanviljelystoimitus- kunnalle läänin maanviljelysseurat tulivat suoraan tästä riippuvaisiksi. Vasta useita vuosikymmeniä myöhemmin maanviljelysseurat saivat oman keskusjärjes- tön, Maatalousseurojen Keskusliiton. Suomen Talousseura jäi yhdeksi maanvil- jelysseuraksi muiden joukossa, jonka alue supistui Turun ja Porin läänin ete- läosaan, Varsinais-Suomeen ja Ahvenanmaahan. Vain jotkut vähämerkityksel- liset toimintamuodot kattoivat laajemman alueen, huomattavin näistä oli koko maahan ulottunut tunnustuspalkintojen jako pitkäaikaisesta palveluksesta. Läänien maanviljelysseurat Suomen Talousseura sai 1800-luvulla rinnalleen alueellisia talous- ja maan- viljelysseuroja. 12 Vanhin niistä oli Oulun läänin talousseura, joka perustettiin 22 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 338 v. 1828. Viipurin lääniin perustettiin maanviljelysseura v. 1847 ja Uudenmaan sekä Hämeen läänit saivat yhteisen maanviljelysseuran v. 1856. Kaikki nämä seurat syntyivät paikallisesta aloitteesta Suomen Talousseurasta riippumatta, joskin Uudenmaan ja Hämeen läänin maanviljelysseura syntyi samaan aikaan, kun Suomen Talousseura suositteli alueellisen maanviljelysseuran perustamista kuhunkin lääniin. Tällaisen suosituksen Suomen Talousseura antoi v. 1856 ja asia oli esillä seuraavassa yleisessä maanviljelyskokouksessa Mustialassa v. 1857, jolloin aloite yleisesti hyväksyttiin. Kolme vuotta myöhemmin 1860 Suomen Ta- lousseura kääntyi sitten läänien kuvernöörien puoleen, pyytäen näitä myötä- vaikuttamaan läänin maanviljelysseurojen perustamiseen kunkin läänissään. Mik- kelin ja Kuopion läänien kuvernöörit ryhtyivätkin toimiin, ja jo v. 1861 perustet- tiin kumpaankin lääniin maanviljelysseura. Turun ja Porin lääniin perustet- tiin kuvernöörin aloitteesta läänin pohjoisosan käsittävä Porin maanviljelys- seura, joka sittemmin sai Satakunnan maanviljelysseuran nimen. Sen sijaan Vaasan läänin kuvernööri ei ryhtynyt mihinkään toimenpiteisiin. Eräiden yksi- tyishenkilöiden aloitteesta, joista huomattavin oli tilanvuokraaja Kaarle Juhana Härrström, Vaasan lääniinkin perustettiinkin maanviljelysseura v. 1863. Syynä viivästykseen ja kuvernööri Borgin toimettomuuteen oli ilmeisesti kieliriita läänin ruotsinmielisten ja suomenmielisten välillä. Kuvernöörin vaihdos v. 1862 muutti tilanteen, sillä uusi kuvernööri Wrede oli mukana seuran perustamisessa, ja hä- nestä tuli myös sen ensimmäinen puheenjohtaja. Tämän jälkeen toimi kaikissa lääneissä alueellinen maanviljelysseura, jos sellaiseksi lasketaan myös Suomen Talousseura Turun ja Porin läänin eteläosan osalta. Alueelliset maanviljelysseurat erosivat Suomen Talousseurasta siinä, että ta- lonpoikaisia maanviljelijöitä oli jo varsin aikaisin mukana. Kun Oulun läänin talousseura aloitti toimintansa v. 1828, se kutsui edistyneempiä talonpoikaisia maanviljelijöitä jäsenikseen. Jo toisena tcimintavuonnaan Oulun läänin ta- lousseuralla oli 102 talonpoikaista jäsentä, mikä oli lähes kolmannes seuran ko- ko jäsenmäärästä. Myös myöhemmin perustetuissa alueellisissa maanviljelys- seuroissa oli vaihteleva määrä talonpoikia, mukana. Kuopion läänin maan- viljelysseurassa talonpojat olivat alusta alkaen enemmistönä ja pari torpparia- kin oli kelpuutettu seuran jäseneksi. Seurojen johtokuntiin talonpojilla ei kui- tenkaan juuri ollut asiaa, vaan johto pysyi tiukasti ’’herrojen” käsissä. Vain Kuopion läänin maanviljelysseurassa oli alussa pari talonpoikaakin johtokunnan jäsenenä, mikä lienee ollut talonpoikaista syntyperää olevan seuran sihteerin, maanviljelyskoulun johtajan Antti Mannisen ansiota. Myös Viipurin läänin maanviljelysseuran johtokunnassa oli 1860-luvulta alkaen mukana pari talon- poikaa. Yleensä seurojen johto oli kuitenkin lujasti säätyläisillä. Toimintamuotoja järjestettäessä oli alueellisilla maanviljelysseuroilla aluksi esikuvana Suomen Talousseura ja myöhemmillä seuroilla myös aikaisemmin pe- rustetut alueelliset seurat. Kun Suomen Talousseura 1830-luvulta alkaen rupesi eristäytymään eräänlaiseksi puoliviralliseksi asiantuntijaelimeksi, eivät vuosisadan puolivälin jälkeen perustetut maanviljelysseurat voineet kovinkaan suuressa https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 339 määrässä käyttää sitä esikuvana. Vain ensimmäinen maanviljelysseura, Oulun läänin talousseura, joka perustettiin jo v. 1828, saattoi järjestää toimintansa Suomen Talousseuran esikuvan mukaan. Perunanviljelyn ja pellavanviljelyn edistämistoiminta oli selvästi Suomen Talousseuralta saatua. Perunanviljely oli Oulun läänissä vielä niin paljon vähäisempää kuin muualla Suomessa, että tässä läänissä riitti tehtävää pitemmäksi aikaa. 1840-luvun alusta Oulun läänin talousseuran onnistui saada itselleen osa Suomen Talousseuran perunanvilje- lyrahastosta. Pellavanviljelyn menestymismahdollisuudet olivat taas Oulun lää- nissä siksi heikot, että sen edistämistoimintaa on pidettävä pelkkänä Suomen Talousseuran jäljittelemisenä. Omaperäisenä toimintana seuran alkuajoilta on mainittava suoviljelyn edistäminen, johon 1840-luvulla liittyivät yritykset hei- nänviljelyn aikaansaamiseksi ja heinän siementen välitys. Seuraavan seuran, v. 1847 perustetun Viipurin läänin maanviljelysseuran kes- keisenä toimintamuotona taas oli uudenaikaista viljelyä harjoittavan mallitilan aikaansaaminen lääniin. Seura perustikin jo ensimmäisenä toimintavuonnaan Vii- purin pitäjän Maaskolaan lahjoitusvaroilla mallitilan, jolla ryhdyttiin harjoitta- maan silloin uudenaikaista englantilaistyylistä vuoroviljelyä. Mallitilayritys kuiten- kin epäonnistui lähinnä kuvernööri von Kothenin tahdosta tapahtuneiden paikal- lisiin oloihin soveltumattomien ratkaisujen johdosta. Maaskolan pellot olivat huononpuoleisia, ja kun sitten ruotsalaissyntyinen agronomi Hoving järjesti niille englantilaistyylisen vuoroviljelyn ruotsalaisen muunnoksen, olivat onnistumisen mahdollisuudet perin heikot. Vuoroviljelyssä olikin vastoinkäymisiä, ja tila tuotti koko ajan tappioita, joten se oli varsin huono malli ja esikuva läänin asukkaille. Tilaa koetettiin pelastaa perustamalla sinne maanviljelyskoulu v. 1860, mutta jo kolmen vuoden päästä senkin toiminta oli lopetettava ja koulu siirrettävä muualle. Koko yritys päättyi täydelliseen epäonnistumiseen. Alueelliset maanviljelysseurat kehittivät edelleen Suomen Talousseuralta saatua maanviljelyskokousjärjestelmää. Näissä kokouksissa oli alusta asti mukana myös talonpoikaisia maanviljelijöitä, joskin ruotsinkielen valta-asema keskusteluissa teki aluksi näille paljon haittaa. Kokousten yhteydessä alkoi myös näyttely- ja työ- kilpailutoiminta. Viipurin läänin maanviljelysseuran kokouksen yhteydessä oli jo jonkinlainen vaatimaton näyttely v. 1854. Ensimmäinen kokous, jonka yhteydes- sä oli järjestetty näyttely työkilpailuineen ja karjanpalkitsemisineen, pidettiin v. 1857 Hämeenlinnassa Uudenmaan ja Hämeen läänin maanviljelysseuran järjes- tämänä. Kokous- ja näyttelytoiminnan omaksuivat kaikki 1860-luvulla perustetut uudet seurat ja myöskin Oulun läänin talousseura seurasi esimerkkiä. Maatalou- dellisen valistuksen levittäjänä näillä kokouksilla näyttelyineen oli tuntuva mer- kitys, koska talonpoikia oli niissä aina mukana. Uusi työmuoto oli maatalousneuvonta, jota harjoittivat palkatut neuvojat. Kehityksen kärjessä tällä alalla oli Oulun läänin talousseura, joka lähetti alueeltaan nuoria miehiä Mustialan maanviljelyskouluun ja käytti heitä sitten maatalousneuvojina lähinnä perunanviljelyn alalla. Nämä Mustialan käyneet miehet yrittivät myös neuvoa vuoroviljelyä Oulun läänin eteläosassa. 1800-luvun https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 340 puolivälin jälkeen tuli koko maassa parempien muokkausvälineiden valmistuksen ja käytön neuvonta ajankohtaiseksi, varsinkin sen jälkeen kun 1850-luvulla oli saatu kehitetyksi Suomen oloihin sopiva rautainen kääntöaura. Seurat rupesivat 1860-luvulla palkkaamaan erityisiä kynnönneuvojia, mihin ne saivat valtionapua, tosin aluksi Suomen Talousseuran kautta. Vaasan ja Kuopion läänin seurat saivat kumpikin kynnönneuvojan v. 1864. Kynnönneuvojat näyttivät harjoitta- neen myös muuta kasvinviljelyn alalle kuuluvaa neuvontatyötä. Seurat välittivät myös maanviljelytyökaluja yhteisostoina, ja Oulun läänin talousseura näyttää harjoittaneen jonkin verran näiden vuokraustoimintaa. Karjatalouden merkityksen kasvaminen teki neuvontatoiminnan tällä alalla ajankohtaiseksi 1860-luvulla. Karjatalousopetus oli tosin alkanut Mustialassa jo v. 1840, jolloin sinne perustettiin myös karjakkokoulu, ja myöhemmin karjakko- kouluja oli muidenkin maanviljelyskoulujen yhteydessä, mutta varsinainen karja- talousneuvonta oli ennen 1860-lukua tuntematonta. Kuopion läänin maanvilje- lysseura teki v. 1865 hallitukselle esityksen kiertävien karjakoiden palkkaamisesta ja saikin tätä varten määrärahan. V. 1867 lääninkarjakkojärjestelmä ulotettiin kaikkien muiden seurojen alueelle. Kun myös Vaasan läänin maanviljelysseura v. 1866 anoi määrärahaa lääninkarjakkoa varten, antoi hallitus seuraavana vuonna kaikille maanviljelysseuroille määrärahan tätä tarkoitusta varten. Seurat koettivat edistää karjataloutta myös palkitsemalla hyvätuottoisia eläimiä ja karjoja. Aluksi toiminta tapahtui palkitsemalla maanviljelyskokousten yhteyteen järjestettyihin näyttelyihin tuotua karjaa, ensimmäisen kerran Hämeenlinnassa v. 1857. Vähi- tellen seurat pyrkivät järjestämään karjanäyttelyjä eri puolille aluettaan, koska huonojen kulkuyhteyksien tähden karjan kuljettaminen pitkiä matkoja oli vai- keaa. Tärkeä osa maanviljelysseurojen toimintaa oli myös maatalousopetuksen tär- jestäminen. Mustialan maanviljelyskoulua lukuun ottamatta olivat 1840- ja 1850- luvuilla perustetut maanviljelyskoulut suoraan valtiovallan perustamia ja sen alaisia, mutta 1860-luvulla suunniteltiin meanviljelyskoulutoiminnan siirtämistä läänien maanviljelysseurojen haltuun. Uudenmaan ja Hämeen läänin maanvil- jelysseura käytti tilaisuutta hyväkseen ja sai oman koulun, joka oli seuran hallussa aina 1890-luvulle saakka. Muualla seurat olivat kyllä aktiivisesti mukana koulujen perustamistoimissa, mutta varsinaiset maanviljelyskoulut jäivät suoraan valtion hallintaan. Sen sijaan seuroilla oli omia karjanhoito- meijeri- ja käsityö- kouluja. Nämä koulut olivat usein pieniä ja toimivat yksityisillä suurtiloilla, joiden isäntä valvoi niiden toimintaa. Koulujen omistussuhteissa esiintyvä kirja- vuus oli lähinnä hallinnollista laatua, sillä loppujen lopuksi kaikki koulut toi- mivat valtion antamilla varoilla. Paikallinen maamiesseuratoiminta Läänin maanviljelysseurojen toimintaa yritettiin täydentää paikallisella maa- miesseuratoiminnalla. Kun Suomen Talousseura v. 1856 suositteli läänin maan- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 341 viljelysseurojen perustamista jokaiseen lääniin, se samalla lausui toivomuksen pai- kallisten seurojen perustamisesta läänin seurojen alaisuuteen. Ennen 1800-luvun puoliväliä Suomessa oli vain yksi maamiesseura, joka oli syntynyt v. 1803 paikal- lisesta aloitteesta ja jäi yksinäiseksi ilmiöksi puolen vuosisadan ajaksi. Tämä oli Ilmajoen maamiesseura.13 Se sai alkunsa jo 1700-luvun lopulla alkuunpannusta suuresta yhteisyrityksestä Ilmajoen Alajoen soisen niittyalueen kuivaamiseksi. Seuran perustivat tässä yrityksessä mukana olleet säätyläismaanviljelijät. Seura toimi runsaat puoli vuosisataa ainoastaan säätyläismaanviljelijöiden yhdistyksenä. Se tosin ulotti valistustoimintansa myös talonpoikaisiin maanviljelijöihin, mutta näitä ei huolittu mukaan ennen vuotta 1861. Seuran toiminta oli varsinkin kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä varsin vilkasta ja monipuolista. Paikal- listen olosuhteiden johdosta niittyviljely ja suoviljely olivat huomattavalla sijalla seuran toiminnassa, ja Ilmajoen maamiesseura teki tällä alalla uraa uurtavaa työtä. Kylvöheinän viljelykokeet aloitettiin jo seuran toisena toimintavuonna v. 1804. Jo 1830-luvulla seura harjoitti heinänsiemenien välitystoimintaa, siis aikaisemmin kuin Oulun läänin talousseura. Myös karjatalouden edistäminen oli seurassa esillä niin aikaisin kuin 1810-luvulla, vaikka se ei silloin johtanutkaan mihinkään tuloksiin. 1820-luvun alussa seura kuitenkin osti eräältä vaasalaiselta kauppiaalta rotulampaita, joiden avulla yritettiin parantaa seuran jäsenten lam- maskantaa. Seura toimi myös paikkakunnalla useiden yleishyödyllisten asioiden hyväksi, mm. koetti edistää Kyröjoen kosken perkauksia tulvavaaran vähentämi- seksi. Seuran aluksi hyvin vilkas toiminta laimeni tuntuvasti 1840- ja 1850- luvuilla. Suurimpana syynä tähän oli seuran jäsenistön pienuus, koska siihen kuu- lui vain säätyläismaanviljelijöitä. Kun talonpojat otettiin mukaan 1860-luvun alussa, vilkastui seuran toiminta taas tuntuvasti. Ilmajoen maamiesseura ei saanut seuraajia ennen kuin Suomen Talousseura oli v. 1856 kehottanut läänin maanviljelysseuroja perustamaan paikallisseuroja. 14 Täten siis paikallista seuratoimintaa yritettiin saada aikaan ylhäältä käsin. Näitä paikallisseuroja, jotka olivat läänin maanviljelysseuran alaosaston asemassa, yritettiin vaihtelevalla menestyksellä perustaa 1850-luvun lopulla ja 1860-luvulla. Paikallisseurat kulkivat kiltojen, talouskuntien, piirikuntien ja jopa kinkerikuntien nimellä. Viipurin ja Kuopion lääniin yritettiin perustaa piirikuntien verkosto, mutta muualla näyttää tyydytyn pitäjittäisiin talouskuntiin eli kiltoihin. Oulun läänin talousseuran arkistossa säilyneiden asiakirjojen nojalla voidaan muodostaa jonkinlainen kuva läänin talouskuntien toiminnasta. 15 Talouskuntien kokoukset olivat etupäässä valistustilaisuuksia, jossa suurempien maanviljelyskokousten mal- liin keskusteltiin sellaisista maatalouskysymyksistä, jotka olivat paikkakunnan oloi- hin nähden ajankohtaisia. Talouskuntia käytti läänin talousseura apunaan monel- la tavalla. Valistuskirjallisuuden, siemenien ja voinvalmistusvälineiden jakelu tapahtui talouskuntien välityksellä. Talouskunnat järjestivät myös paikalliset karjan palkitsemistilaisuudet, jotka olivat eräänlaisia pieniä karjanäyttelyitä. Eräiden talouskuntien kokouksissa otettiin esille myös sellaisia paikkakunnan yh- teisiä asioita, jotka eivät varsinaisesti kuuluneet maatalouden piiriin ja jotka https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 342 myöhemmin kunnallishallinnon toiminnan päästyä alkuun siirtyivät kuntakokouk- siin. Paikallisseuratoiminta jäi ensi vaiheessaan kuitenkin lyhytikäiseksi. Verraten harvat 1860-luvulla perustetut seurat elivät niin kauan, että niistä tuli 1880-lu- vulla varsinaisia maamiesseuroja. Useimmat sortuivat 1860-luvun kato- ja nälkä- vuosien vaikeuksiin, jotka lamaannuttivat seurojen juuri alkuunpäässeen toimin- nan. Kunnallishallinnon toimeenpano ja kansakoulujen perustaminen lienevät myös alkuvaiheessaan vaikuttaneet paikallisen seuratoiminnan tarvetta vähentä- västi. Kuntakokouksien toiminnan päästyä alkuun seurojen kokouksia ei enää tarvittu paikkakunnan yleisten asioiden käsittelyyn ja toisaalta kansakouluihin asetettiin liian suuria toiveita maataloudellisen ammattitaidon jakajana. Vasta kun olot 1870-luvulla rupesivat tasaantumaan nälkävuosien ja paikallishal- linnollisten muutosten jälkeen, tuli paikallinen maamiesseuratoiminta jälleen ajankohtaiseksi. Maamiesseuratoiminnan elpyminen kuuluu kuitenkin jo maa- talouden seuraavaan kehityskauteen. 6. MAATALOUSOPETUKSEN ALKUVAIHEET Perinnäisen maatalouden aikana maanviljelyammattitaito perustui sukupolvien aikana hankittuun kokemukseen. Viljelymenetelmät kulkivat lähes samanlaisina isältä pojalle. Niihin myöhemmin keksityt parannukset, uudet viljelykasvit ja uudet kasvityypit levisivät hyvin hitaasti. Vasta kun omin silmin oli voitu todeta uuden menetelmän paremmuus entiseen verrattuna, se omaksuttiin käytäntöön. Ammattitaito opittiin vanhempien viljelijöiden opettamana, kokemuksesta ja seuraamalla edistyneempien viljelijöiden esimerkkiä. Mitään järjestettyä maata- lousopetusta ei tavallisten maanviljelijöiden ulottuvilla ollut ennen 1800-lukua. Tosin jo 1700-luvun puolivälissä aloitettiin Turun Akatemiassa talousopin opetus, johon sisältyi myös maatalouden opetusta. 1 Tätä opetusta saivat kuitenkin vain ylioppilaat, joista pääasiassa tuli pappeja ja virkamiehiä.Kun tämän ajan papeilla ja virkamiehillä oli yleensä oma virkatalo, jossa he harjoittivat maanviljelyä, he saattoivat kyllä soveltaa saamaansa oppia käytäntöön, mutta vain harvat heistä olivat yksinomaan maanviljelijöitä. Varsinainen maanviljelijäväestö saattoi etu- päässä saada oppia näiden virkatalohaltijoiden esimerkin avulla. 1700-luvulla oli yleistä, että papit neuvoivat kansalle maanviljelyn taitoa myös saarnastuolista kä- sin. Akateemisen maatalousopetuksen alkuna voi pitää talousopin dosentin Johan Kraftmanin luentoja maataloudesta v. 1746. Nämä luennot painettiin kirjana seuraavana vuonna. 2 Kraftman käsittelee niissä laajasti talousopin teoriaa ja maatalouden asemaa talouselämässä. Varsinaiseen maatalouteen hän pääsee vasta luentosarjansa loppupuolella, jolloin hän käsittelee peltomaan laatua, peltovil- jelyjärjestelmiä ja peltomaan aitausta. Kraftman esittää lähinnä hajanaisia käy- tännöllisiä neuvoja, joilla ei ole mitään selvää luonnontieteellistä perustaa. V. 1747 perustettiin Turun Akatemiaan talousopin professorin virka ja ensim- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 343 mäiseksi professoriksi tuli Pehr Kalm. 3 Kalm ei kuitenkaan heti ryhtynyt hoita- maan virkaansa, vaan matkusti ensin Amerikkaan tarkoituksenaan tuoda sieltä tänne hyötykasveja Suomessa viljeltäviksi. Professorin virkaansa hän astui vasta v. 1752. Kalm perusti Turkuun kasvitieteellisen puutarhan, jossa hän kasvatti ulkomailta tuomiaan kasveja. Opetuksessaan Kalm oli ensi sijassa kasvitieteilijä, mutta hän keskitti huomionsa lähinnä hyötykasveihin, joista hän toivoi olevan hyötyä Suomen talouselämälle. Kalm ei kuitenkaan kuten eivät useimmat muutkaan hänen aikalaisensa ollut selvillä ilmaston aiheuttamista rajoituk- sista kasvien menestymiseen, vaan yritti kasvattaa Suomessa lämpimämmän ilmanalan kasveja luonnollisesti huonolla menestyksellä. Puutarhaviljelyn alkuunpanijana Kalmilla oli huomattava merkitys, mutta puutarhaviljely oli koko perinnäisen maatalouden loppukauden ajan varsin vähäistä. Puutarhoja oli vain säätyläiskartanonomistajilla ja virkatalon haltijoilla sekä muutamilla kau- punkien porvareilla. Varsinaiselle maanviljelylle Kalmin toiminnalla ei ollut sa- nottavaa merkitystä. Maatalouden kannalta tärkeämpi oli Kalmin virkaveljen Pehr Adrian Gad- din toiminta.4 Gadd toimi aluksi talousopin dosenttina sekä Turun ja Porin läänin lääninlampurina, mutta nimitettiin v. 1758 kemian ja talousopin ylimää- räiseksi professoriksi ja v. 1761 kemian vakinaiseksi professoriksi. Vaikka Gadd oli kemisti, hänen tutkimustyönsä suuntautui ensisijaisesti käy- tännön maatalouteen, ja hänen maataloustietämyksensä oli sen ajan oloissa erittäin suuri. Hänen suuri kolmiosainen maataloustieteellinen teoksensa ’’Försök tili en systematisk inledning i Svenska landtskötseln” (Yritys systemaattiseen johdatukseen Ruotsin maatalouteen) oli eräänlainen yhteenveto aikansa maata- loudellisesta tietämyksestä ja kansainvälisen mittapuunkin mukaan aikansa par- haita maataloudellisia teoksia.5 Gadd esittää siinä toisaalta sekä Ruotsi-Suomen että Keski-Euroopan käytännön maanviljelyä ja siinä saavutettuja tuloksia sekä toisaalta ehdotuksia viljelymenetelmien parantamiseksi. Näistä ehdotuksista osa oli Gaddin omia ja osa oli otettu keskieurooppalaisten maataloustieteilijöiden teoksista. Historiantutkijan kannalta on valitettavaa, että nämä erilaiset ainekset kietoutuvat siinä määrin toisiinsa, että kirjan perusteella on vaikeaa saada selvää Ruotsi-Suomen maatalouden todellisesta tasosta 1700-luvulla, vaikka kirjassa puhutaankin laajalti käytännössä olevista viljelymenetelmistä. Kirja sisältää kui- tenkin arvokasta tietoa sekä ajan maanviljelysoloista ja etenkin siitä, miten maanviljelyä pyrittiin kehittämään. Gadd kiinnittää kemistinä erikoista huomiota peltomaan laatuun ja ominaisuuksiin. Hän oli ns. humusteorian kannattaja, jonka mukaan humusaineet muodostavat kasvien pääasiallisen ravinnon, ja ko- rostaa sen tähden peltomaan humuksen merkitystä. Gaddilla oli myös selvempi kuva kuin Kalmilla viljelykasvien ilmastollisista menestymisedellytyksistä, eikä hän ollut siinä määrin kuin Kalm ja monet muut aikalaisensa innostunut uusien viljelykasvien löytämisestä ja maahan tuottamisesta. Gadd julkaisi myös erityisen tutkimuksen viljelykasvien menestymisestä Ruotsin ja Suomen ilmasto-oloissa. Kalmin ja Gaddin tuotantoon liittyvät läheisesti heidän johdollaan tehdyt https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 344 väitöskirjoiksi kutsutut pikku kirjaset, joissa professorit usein itse tekivät tärkeim- män työn ja jotka niin ollen kuvastavat enimmäkseen heidän mielipiteitään. Kalmin ja Gaddin johdolla tehtiin kaiken kaikkiaan yli 200 ’’väitöskirjaa”, joista monissa käsiteltiin maataloudellisia kysymyksiä. 6 Lisäksi näiden pikku väitöskirjojen joukossa oli useita kotiseutu kuvauksia, joissa muun ohella käsi- teltiin myös kuvattavan alueen maataloutta. Kirjasissa tapaa useita ehdotuksia käytännön toimenpiteiksi viljelyn edistämiseksi, mutta useimmat näistä olivat ulkolaisten esikuvien mukaista kamariviisautta, jota ei ollut yritettykään Suomessa kokeilla. Näin ollen on luonnollista, että näiden ’’väitöskirjojen” merkitys käy- tännön maataloudessa jäi varsin vähäiseksi. Kuvaavaa Turun professorien uu- distusyritysten huonolle menestykselle olivat lääketieteen professori Lerchen epä- onnistuneet yritykset ottaa käytäntöön parempia työkaluja tilallaan Piikkiön Pukkilassa 1750-luvun puolivälissä.7 Lerche hankki sinne rauta-auran ja -äkeen, mutta kukaan ei ’’osannut tai paremminkin sanoen tahtonut” käyttää niitä. Professorin oli luovuttava yrityksistään niiden käyttöönottamiseksi, koska muutoin hän olisi seuraavana muuttopäivänä menettänyt tilansa palvelusväen. Kalmin ja Gaddin aika merkitsi talousopin opetuksen loistoaikaa Turun Akate- miassa. Heidän seuraajiensa käsissä talousoppi muuttui luonnontieteeksi, ja kun yliopisto Helsinkiin siirryttyään v. 1828 sai uuden ohjesäännön, muutettiin ta- lousopin professorin virka eläin- ja kasvitieteen professorin viraksi. Tämä merkitsi akateemisen maatalousopetuksen loppumista yliopistossa. Varsinaista maataloudellista ammattiopetusta ruvettiin puuhaamaan vasta 1800-luvulla. Eräänlaisena edelläkävijänä on kuitenkin pidettävä Otavalan keh- ruukoulua 1750- ja 1760-luvuilla, jossa pellavan kehruun ja kudonnan lisäksi annettiin opetusta myös viljelyssä. Tämä koulu toimi vain muutaman vuoden, jasen vaikutus jäi vähäiseksi.8 Seuraava yritys maataloudellisen ammattiopetuksen aikaansaamiseksi tehtiin 1800-luvun vaihteessa, kuten aikaisemmin on mainittu. Suomen talousseura sai v. 1799 kuolleelta kruununvouti Gabriel Ahlmanilta testamenttilahjoituksena Tampereella sijaitsevan Hatanpään kartanon sekä muita varoja, joilla oli perus- tettava kouluja lähiseudun rahvaan lapsille. Kouluissa oli opetettava kristinopin, kirjoittamisen ja laskennon lisäksi myös järkevää maataloutta. V. 1801 ehdotti kapteeni Adolf Magnus Gripenberg, että varat käytettäisiin varsinaisen maan- viljelyskoulun perustamiseen. Lopputuloksena oli kuitenkin, että ns. Ahlmanin koulut, jotka aloittivat toimintansa v. 1811, olivat eräänlaisia vaatimattomiakan- sakouluja, joissa maatalousopetuksella ei ollut paljoakaan sijaa.9 Vaikka jo Ahlmanin kouluja perustettaessa tuotiin esille ajatus varsinaisen maanviljelyskoulun perustamisesta, toimiin tällaisen koulun perustamiseksi pääs- tiin vasta 1830-luvulla. Tällöinkin Suomen Talousseurassa oli aluksi esillä vain lampaanhoito- ja pellavanviljelykoulun perustaminen. Turun ja Porin läänin kuvernöörin, sittemmin senaatorin, Lars Gabriel von Haartmanin ehdotuksesta päätettiin ryhtyä puuhaamaan myös varsinaista maanviljelyskoulua, ja lähinnä von Haartmanin tarmokkuuden ansiosta asia saatiinkin niin pitkälle, että v. 1837 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 345 annettiin asetus ’’maanviljelysinstituutin” perustamisesta. 10 Koulu sijoitettiin Mus- tialan everstin virkataloon Tammelan pitäjään. Siellä se aloitti toimintansa v. 1840. Mustialan maanviljelyskoulu käsitti aluksi kolme osastoa, joista miehille tarkoitettu ns. voutiosasto oli tärkein. Lisäksi Mustialassa oli karjakko-osasto naisille ja lampuriosasto miehille. Talousseuran alkuperäisestä suunnitelmasta oli siis jäljellä vain lampuriosasto, mutta sekin kärsi koko ajan oppilaiden puutetta ja lakkautettiin v. 1860. Keskeisimmäksi Mustialan maanviljelyskoulun toi- minnassa muodostui voutiosasto, joka lähinnä koulutti työnjohtajia eli vouteja suurtiloja varten ja toimi aina vuoteen 1897 saakka. Tänä aikana koulutettiin siinä n. 900 voutioppilasta. Eräänlaisena valmistavana kouluna Mustialassa toimi vuodesta 1853 alkaen ns. poikaosasto, joka v. 1864 muutettiin renkiosastoksi. Se antoi alkeisopetusta voutiosastoon pyrkiville nuorille miehille. Voutiosasto oli kaksivuotinen, mutta puutteellinen alkusivistys aiheutti sen, että eräät oppilaat joutuivat viipymään koulussa kolme vuotta. Opetusta haittasi aluksi kunnollisen oppikirjan puute, mutta v. 1845 ilmestyi koulun ensimmäisen johtajan Sebastian Gripenbergin kirjoittama oppikirja. 11 Kuten tarkoitus oli, vou- tioppilaista tuli enimmäkseen suurtilojen työnjohtajia, joista tosin jotkut myö- hemmin hankkivat oman tilan. Oulun läänin talousseura alkoi jo 1840-luvulla käyttää Mustialan voutiosaston käyneitä miehiä maatalousneuvojina, ja myö- hemmin perustetut maanviljelysseurat saivat myös neuvojansa Mustialan tai myöhemmin perustetuista Mustialan mallin mukaan toimineiden maanviljelys- koulujen kasvateista. Mustialaan ryhdyttiin pian järjestämään myös korkeampaa maatalousopetusta. V:sta 1845 otettiin koulua käyneitä säätyläisnuorukaisia johtajan yksityisoppi- laiksi. He olivat Mustialassa yhdestä kahteen vuoteen. Tämä ’’rivanttiosasto” toimi vuoteen 1853. Ylempi maatalousopetus aloitettiin Mustialassa uudestaan v. 1865, jolloin sinne perustettiin agronomiosasto. Osaston oppilailta vaadittiin yliopistoon johtavan koulun päästötodistus tai suoritettu sisäänpääsytutkinto. Kun alkuaikoina oli puutetta oppilaista, pääsivät monet Mustialaan sisäänpääsy- tutkinnossa vähin pohjatiedoin. Ylioppilaita oli Mustialan agronomiosastolla 1880-luvulle saakka varsin vähän. Käytännöllisen maatalousopetuksen lisäksi annettiin agronomiosastolla opetusta kasviopissa, eläinopissa, fysiikassa ja ke- miassa. Agronomiosasto toimi Mustialassa aina vuoteen 1908, jolloin se siir- rettiin Helsingin Yliopiston yhteyteen maatalous-metsätieteelliseksi tiedekunnaksi. Mustialan agronomiosaston toimiaikana sai sieltä päästötodistuksen yhteensä 570 agronomia. Mustialan maanviljelyskoulun voutiosasto oli esikuvana, kun 1850-luvulla ruvettiin maatalousopetusta laajentamaan. Senaatti päätti v. 1856 perustaa seit- semän uutta maanviljelyskoulua eri puolille maata.12 Ensimmäisenä aloitti toi- mintansa Jouhkolan maanviljelyskoulu Tohmajärvellä v. 1857. Kaksi vuotta myöhemmin, v. 1859, aloitti kolme koulua toimintansa. Nämä olivat ruotsin- kielinen Korsholman koulu Mustasaaressa ja suomenkieliset Otava Mikkelin pitäjässä ja Koivikko Muhoksen pitäjässä. V. 1860 aloittivat toimintansa Le- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 346 vänen Kuopion pitäjässä ja Maaskola Viipurin pitäjässä. Tohmajärven Jouh- kolan tila osoittautui liian pieneksi maanviljelyskoululle ja koulu lopetti toi- mintansa v. 1867. Myös Maaskola osoittautui epäonnistuneeksi sijoituspaikaksi ja koulun toiminta lakkasi jo v. 1863. Toimintaa jatkettiin vuodesta 1865 kui- tenkin toisessa paikassa Korpela-Aution tilalla myös Viipurin pitäjässä. Uu- denmaan ja Hämeen läänin maanviljelysseuran toimesta saatiin maanviljelys- koulu Sipoon Söderkullaan v. 1863. Seuraava maanviljelyskoulu oli Tarvaala Saarijärvellä v. 1867. Kaikki nämä koulut olivat Mustialan voutiosaston tapaan kaksivuotisia. V. 1874 alkoi Kurkijoella entisellä lahjoitusmaalla erityisesti Vii- purin läänin oloja silmälläpitäen järjestetty maanviljelyskoulu, joka oli kolmi- vuotinen. Lahjoitusmaa-alueilla väestön sivistystasoa pidettiin niin alhaisena, että ensimmäinen vuosi käytettiin alkeistietojen, sisäluvun, kirjoituksen, las- kennon ja luonnonopin alkeiskäsitteiden opetukseen. Kaikkien näiden koulujen ensisijaisena tarkoituksena oli valmistaa ammattitaitoisia työnjohtajia suurti- loille. Verrattain harvat talollisten pojat kävivät koulun oman tilan hoitoa varten. Karjatalousopetus alkoi Mustialassa v. 1840 samanaikaisesti muun maata- lousopetuksen kanssa. 13 Siellä toimi naisia varten yksivuotinen karjakko-osasto, jossa opetettiin sekä karjanhoitoa että voinvalmistusta. Karjakko-osasto muutettiin v. 1867 kaksivuotiseksi ja sen opetusohjelmaa laajennettiin. Useimmissa 1860-lu- vun vaihteessa perustetuissa maanviljelyskouluissa oli samantapainen karjakko- osasto. Pari vuotta sen jälkeen kun Mustialan karjakko-osasto oli laajennettu kak- sivuotiseksi, aloitti v. 1869 Liperin Simananniemessä toimintansa erikoinen kar- jakko- ja meijerikoulu. 14 Vähän myöhemmin samana vuonna aloitti toinen jokseenkin samanlainen koulu toimintansa Rakoisten tilalla Janakkalassa. Kum- mankin oppikurssi oli kaksivuotinen. Kun tämän ajan meijerit olivat jokseen- kin kaikki pieniä kartanonmeijereitä, oli meijeriopetus näissä kouluissa etusi- jalla. Simananniemen ja Rakoisten esimerkin mukaan perustettiin 1870-luvulla vielä neljä uutta karjanhoito- ja meijerikoulua. Pielisjärvelle Lieksan Hovilaan perustettiin tällainen koulu v. 1871, mutta v. 1877 se siirrettiin Kiteen Koivikolle. Muut karjanhoito- ja meijerikoulut olivat Järvikylä Joroisissa v. 1872, Pelto- salmi lisalmella 1874 ja Hovila Sysmässä 1879. Kuten edellisestä on käynyt ilmi, perinnäisen maatalouden ajan lopulla al- kanut ammattiopetus palveli lähinnä suur/iljelyn tarpeita. Mustialan voutioppi- laista tuli, kuten jo on mainittu - enimmäkseen suurtilojen ja kartanoiden työnjohtajia ja samaa on todettava myös myöhempien Mustialan malliin toimi- neiden maanviljelyskoulujen oppilaista. Karjanhoito- ja meijerikoulujen oppi- laat sijoittuivat hekin suurtilojen karjanhoitajiksi ja kartanomeijereihin. Vaikka maanviljelysseurat saivat ensimmäiset neuvojansa maanviljelyskoulujen oppilaista, oli neuvontatoiminta siksi vähäistä, että vain harvat sijoittuivat maanviljelysseuro- jen palvelukseen ja tällöinkin enimmäkseen lyhyeksi ajaksi. Mainittakoon, että ensimmäiset kouluakäyneet maatalousneuvojat olivat Oulun läänin talousseuran Mustialaan 1840-luvulla kustantamat Juho Pikkarainen Oulujoelta ja Juho https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 347 Spjut Limingasta, jotka kummatkin kotiin palattuaan toimivat kiertävinä neu- vojina opettajina opettaen vuoroviljelyä ja perunanviljelyä. 15 Maanviljelys- koulun käyneitä olivat myös useimmat 1860-luvun kynnönneuvojista. Samoin 1870-luvun lääninkarjakot olivat karjanhoito- ja meijerikoulun käyneitä. Tavallinen talonpoikaisväestö ei täten suoranaisesti paljonkaan hyötynyt 1800- luvun maa talousopetuksesta. Tosin koulujen oppilaat olivat talonpoikaisväestöstä lähtöisin ja useimmille koulutetun työnjohtajan asema merkitsi sosiaalista nou- sua, mutta heidän ammattitaitonsa koitui suurviljelyn hyväksi. Vain silloin kun tällainen työnjohtaja myöhemmin hankki oman tilan, voi sanoa ammattiopetuk- sen suoranaisesti vaikuttaneen talonpoikaiseen maanviljelyyn. Talollisten pojat eivät juuri tulleet maanviljelyskouluun oppimaan oman tilan hoitoa, sillä kaksi vuotta oli liian pitkä aika olla poissa kotitilan töistä. Vasta 1890-luvulla järjestettiin talollisten pojille sopivia lyhytaikaisempia maamieskouluja. 18 Maa- talousopetuksella oli ehkä eniten vaikutusta talonpoikaiseen maanviljelyyn kou- luakäyneiden neuvojien välityksellä, mutta tämä toiminta alkoi saada merkitystä vasta 1860-luvulla. Neuvojien harvalukuisuuden ja heitä kohtaan tunnettujen ennakkoluulojen tähden maatalousopetus ei tätäkään tietä ehtinyt paljoa vai- kuttaa talonpoikaiseen maatalouteen ennen perinnäisen maatalouden aikakauden päättymistä. 7. PITÄJÄNMAKASIINIT ELI LAINAJYVÄSTÖT YRITYKSENÄ JÄRJESTÄÄ VILJAN VARASTOINTIA Katovuodet olivat Suomessa 1700-luvulla ja vielä 1800-luvullakin varsin tavalli- nen ilmiö. Talonpojat eivät osanneet eivätkä usein kyenneetkään varastoimaan viljaa tarpeeksi huonojen vuosien varalle. Varasto talouden merkitystä ei tajuttu riittävästi sivistyneistönkään keskuudessa. Niinpä pappiloissakin, joissa talouden- pito oli edistyneempää kuin talonpoikaistaloissa, viljaa koottiin kyllä aittoihin, mutta vain sen tähden, että se voitaisiin myydä suurempina erinä kaupunkien por- vareille.1 Niissäkin siis elettiin kädestä suuhun eikä ylivuotisia varastoja juu- ri jäänyt. Myös kruununmakasiinit, eli siis valtion viljavarastot, olivat riit- tämättömiä varmuusvarastoiksi. Niihin kertyi kyllä veroviljaa, mutta se ei jää- nyt sinne pitkäksi aikaa, vaan kuljetettiin pian edelleen Ruotsiin.2 Vaikka viranomaiset olivatkin tietoisia kruununmakasiinien varastojen riittämättömyy- destä, ei niitä pystytty rakentamaan tarvetta vastaavasti. Pulma yritettiin rat- kaista pitäjänmakasiineja eli lainajyvästöjä perustamalla. Ensimmäiset aloitteet pitäjänmakasiinien perustamiseksi tehtiin jo 1720-luvul- la. Ison vihan jälkeisiä vahinkoja tutkimaan ja jälleenrakennusta edistämään asetetuista tutkijakunnista läntinen tutkijakunta, joka toimi eteläisen pelto- alueen lääneissä, teki ensimmäisenä ehdotuksen lainamakasiinien perustamises- ta. Tutkijakunta ehdotti, että jokaiseen pitäjään pitäisi perustaa lainamaka- siini, johon pitäjän asukkaat hyvinä vuosina tallettaisivat viljaa huonojen vuo- sien varalle. Huonoina vuosina lainattaisiin makasiinista tarvitseville viljaa, joka https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 348 sitten hyvinä vuosina olisi maksettava korkoineen takaisin. Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Ahvenanmaalla viranomaiset saivatkin yleisesti syntymään ma- kasiinin perustamispäätöksiä, mutta näistä perustamispäätöksistä toteutui tiet- tävästi vain kaksi. Loimaalle ja Huittisiin rakennettiin pitäjänmakasiinit, joi- den toiminta kuitenkin jäi verrattain lyhytaikaiseksi. Toiminnan loppumisen syy- nä lienee ollut niistä annettujen viljalainojen korkea korko ja lyhyt laina-aika. Lainat oli nimittäin maksettava takaisin jo seuraavana syksynä ja korkoa oli maksettava viisi kappaa tynnyriltä, mikä merkitsi 15 % korkoa. 3 Ajatus pitäjänmakasiinien perustamisesta ei kuitenkaan kuollut, vaan asia oli jatkuvasti esillä vapauden ajan valtiopäivillä. Asia alkoi edistyä vasta 1700- luvun puolivälissä, jolloin sitä käsiteltiin valtiopäivillä v. 1747. Pohjanmaan maa- herra Piper rupesi taivuttelemaan lääninsä asukkaita pitäjänmakasiinien rakenta- miseen. V. 1750 rakennettiin ainakin Närpiöön ja Laihialle pitäjänmakasiinit. Sa- moihin aikoihin teki Turun ja Porin läänin maaherra Edelman ehdotuksen uusien kruununmakasiinien perustamisesta lääniin. Kaikki tämä aiheutti sen, että v. 1750 kaikki Suomen maaherrat saivat kuninkaallisen kirjeen, jossa heitä kehotettiin tai- vuttamaan kansaa perustamaan pitäjännu.kasiineja. Tämä sai aikaan sen, että maaherrat yrittivät saada kansaa makasiineja perustamaan. V. 1757 maaherrat saivat uudestaan samanlaisen kehotuksen. 4 Viranomaiset olivat jo 1720-luvulta lähtien toimineet sillä pohjalla, että pitä- jänmakasiinit oli saatava aikaan kruununviranomaisten ja pitäjäläisten välisellä vapaaehtoisella sopimuksella. Tästä periaatteesta ei 1750-luvullakaan katsottu voitavan poiketa. V. 1757 annetun kuninkaallisen kehotuskirjeen jälkeen maa- herrat ja heidän alaisensa kruununvoudit pyrkivät usein antamaan kansalle sen käsityksen, että makasiinien perustamisesta olisi annettu kuninkaallinen käsky, jota kansan oli noudatettava. Niinpä esim. Rantasalmen pitäjänkokouksen pöytäkirjasta 1758 käy selvästi ilmi, että pitäjäläiset käsittivät kysymyksessä olevan kuninkaallisen käskyn täyttämisen.5 Talonpojat valittivatkin vv. 1765- 1766 valtiopäivillä, että maaherrat käyttivät pakkokeinoja saadakseen kansan suostumaan makasiinien perustamiseen. 6 Painostus johti joka tapauksessa usei- den pitäjänmakasiinien perustamiseen eri puolille maata, ja viranomaiset piti- vät myös huolta, että nämä päätökset toteutettiin. Pitäjänmakasiinien perus- tamisvauhti tosin hiljeni 1760-luvun jälkeen, mutta makasiineja perustettiin silti jatkuvasti eri puolille maata. Pitäjänmakasiinien perustaminen jatkui edelleen Venäjän vallan aikana 1800- luvulla. Kun makasiinien toiminta oli lamautunut vv. 1808-1809 sodan aikana, antoi senaatti 1810-luvulla kehotuksen elvyttää entisten makasiinien toimintaa ja perustaa uusia. Makasiinien perustaminen jatkui vapaaehtoisuuden pohjalla aina 1850-luvulle asti. Vasta v. 1857 annettiin asetus, jolla pitäjänmakasiinijär- jestelmä uusittiin ja määrättiin samalla pakolliseksi. 7 Makasiinit jaettiin kahteen osastoon, joista toinen toimi entiseen tapaan siemenviljan lainajyvästönä. Toinen osasto taas toimi köyhäinhoidon viljavarastona, ja siitä jaettiin vilja-avustuksia sekä syömäviljalainoja pitäjän varattomalle väestölle. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 349 Pitäjänmakasiinien merkitys siemenviljavarastöinä katovuosien varalle oli eri pitäjissä hyvinkin erilainen.8 Paikoitellen pystyttiin tuntuvastikin lievittämään katovuosien jälkeistä siemenviljapulaa, mutta paikoitellen makasiinista lainat- tiin hyvinä vuosina niin paljon viljaa, että huonoina vuosina, juuri silloin kun viljaa olisi kipeimmin tarvittu, makasiini olikin tyhjä. Viljanlainaus hyvinä vuo- sina oli tosin tarpeellista sen tähden, että varasto olisi vaihtunut ja viljan itävyys säilynyt. Kun lainoja lisäksi herkästi keskinkertaisina ja heikohkoina satovuo- sina uudistettiin, kävi helposti niin, että todellisen kadon sattuessa maka- siinissa ei ollutkaan riittävästi viljaa. Makasiinien hoitajiksi ei aina saatu tarpeeksi päteviä miehiä. Pitäjänmakasiinien toiminta jäi monessa tapauksessa heikkotehoi- seksi. Varsinkin pitäjänmakasiinilaitoksen alkuaikoina kunnollisesti toimivia ma- kasiineja oli vähän, mutta vähitellen niiden luku lisääntyi ja merkitys sitä mukaa kasvoi. Toisaalta on varsin vaikea sanoa, kasvoivatko makasiinien viljavarat rinnan lainaustarpeen kanssa. 8. MAATALOUSHALLINNON JÄRJESTÄMINEN AIKAKAUDEN LOPULLA Maataloushallinto oli Ruotsin vallan aikana vielä täysin eriytymätöntä muusta keskushallinnosta. Vapauden ajalla maatalousasiat käsiteltiin valtakunnan sää- dyissä ja sen valiokunnissa ilman selvää työnjakoa eri elimien välillä. Var- sinkin tilapäiset Suomen asioita varten asetetut erikoisvaliokunnat muodostui- vat tärkeiksi Suomen talouselämään ja siinä myös maatalouteen kohdistunei- den toimenpiteiden kannalta. Kun valtakunnan hallintokeskus oli Tukholmassa, oli Suomen omilla korkeimmilla hallintoviranomaisilla, läänien maaherroilla, huomattava vaikutus Suomessa noudatettuun maatalouspolitiikkaan. 1 Toimeen- panoviranomaisina he joutuivat soveltamaan päätökset Suomen oloihin ja toi- mivat tällöin melko itsenäisesti. Niinpä esimerkiksi isojakoa aloitettaessa syn- tyi melkoisia erimielisyyksiä Pohjanmaan maaherran ja maanmittaustoimen joh- don välille.2 Maaherrat tekivät myös ehdotuksia valtiovallalle lääninsä ta- louselämää edistävistä toimenpiteistä. Kun kuningasvalta kustavilaisena aikana 1700-luvun loppupuolella vahvistui, maaherrojen oma-aloitteinen toiminta näyt- tää jääneen vähemmälle. Maaherrat tekivät kuitenkin jatkuvasti esityksiä lää- ninsä taloudellisen tilan parantamisesta. Maataloushallinto jatkui eriytymättömänä vielä Venäjän vallan alkuaikoina. Suomi oli tosin saanut oman hallintoelimen, senaatin, joka jakaantui eri toi- mituskuntiin, mutta erityistä maataloushallintoa ei vielä tällöinkään perustettu. Maatalouden samoin kuin muidenkin elinkeinojen edistäminen kuului lähinnä valtionvarain toimituskunnalle.3 Myös kamaritoimituskunnan toimialaan sisäl- tyi maataloushallinnon piiriin kuuluvia asioita. Erikoispiirteenä Venäjän val- lan alkuajan maataloushallinnossa oli se, että Suomen Talousseura toimi erään- laisena puolivirallisena neuvonantajaelimenä. 4 Talousseura joutui myös suorit- tamaan maatalouden edistämistoimintaa valtiovallan toimeksiannosta. Niinpä hal- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 350 lituskonselji perusti pellavanviljelyn edistämisrahaston ilman Suomen Talous- seuran myötävaikutusta, mutta määräsi rahaston hoidon ja pellavanviljelyn edistämistoiminnan seuran tehtäväksi. Valtion omistama Mustialan maanvil- jelyskoulu jätettiin sekin aluksi Suomen Talousseuran valvontaan. Maataloushallinnon eriytyminen alkoi metsähallinnosta. V. 1848 toimintansa aloittanut maanmittaushallitus muodostettiin v. 1851 maanmittauksen ja met- sänhoidon ylihallitukseksi.5 Sille kuului lähinnä kruununmetsien hoito, mutta myös yksityismetsiin kohdistuva ohjaus ja valvonta. Uusi keskusvirasto joutui käyttämään kaikki voimavaransa kruununmetsien hallinnon ja hoidon järjestä- miseen eikä siltä sen tähden liiennyt juuri huomiota yksityismetsille. Maanmit- taus- ja metsähallinto erotettiin toisistaan v. 1864, jolloin erityinen metsähalli- tus perustettiin. Varsinaisena maataloushallinnon alkuna voidaan pitää maanviljelys- ja yleis- ten töiden toimituskunnan perustamista senaattiin v. 1860.6 Uuden toimitus- kunnan perustamista senaattiin oli suunniteltu jo paria vuotta aikaisemmin ja tuloksena oli v. 1860 annettu asetus maanviljelys- ja yleisten töiden toimikun- nan perustamisesta. Toimituskunnan nimi muutettiin v. 1869 maanviljelystoi- mikunnaksi, jolloin myös sen toimialassa tapahtui uudelleenjärjestelyjä. Asetuk- sen mukaan maanviljelystoimikunnan tuli valmistella ja esitellä asiat, jotka kos- kivat 1) maanviljelystä yleensä sekä sen edistämiseksi toimivia oppilaitoksia ja seuroja, 2) karjanhoitoa, kalastusta, metsästystä ja maatalouden sivuelinkei- noja, 3) kosken perkauksia, järven laskuja sekä soiden kuivatusta, 4) koskien ja järvien vesivoiman käyttöä, 5) maanmittausta ja maanjakolaitosta. Lisäksi toimituskunnalle kuuluivat liikenneasiat, kuten lennätinlinjat, rautatiet, kana- vat, satamat, sillat, lautat ja uusien maanteiden suunnan määrääminen. Sen sijaan kruununmetsien hoito jäi aluksi valtionvaraintoimituskunnalle, mutta siir- rettiin v. 1863 maanviljelystoimituskunnalle. Vv. 1869 ja 1875 tapahtui pieniä muutoksia maanviljelystoimituskunnan toimialaan nähden, mutta ne eivät sanot- tavasti koskeneet varsinaista maataloushallintoa. Maanviljelystoimituskunnan alaisia olivat maanmittauksen ylihallitus, tie- ja vesikulkulaitosten ylihallitus, rau- tatiehallitus, Saimaan kanavan hallitus sekä v. 1863 jälkeen metsänhoidon yli- hallitus. V;sta 1869 toimituskunnan alaisiin virkaamiehiin luettiin myös kalas- tuksen tarkastaja. Maanviljelystoimituskunnan ensimmäisenä päällikkönä toimi aikaisemmin Mustialan maanviljelyskoulun ensimmäisenä johtajana ollut Se- bastian Gripenberg. Maanviljelystoimituskunnan perustaminen merkitsi maataloushallinnon suurta tehostumista. Tämä olikin tarpeen, sillä maatalouden alkava murroskausi asetti maataloushallinnolle uusia tehtäviä. Varsinaisessa maataloushallinnossa tultiin kuitenkin aikakauden loppuun saakka toimeen ilman alempaa keskusvirastoa, sillä maanviljelyksen ylihallitus eli maatalomhallitusperustettiin vasta v. 1892. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 VIII MAATALOUSVÄESTÖN TOIMEENTULO 1 700-LUVUN JA 1800-LUVUN ALUN TASAISEN KEHITYKSEN KAUTENA 1. MAATALOUDEN TUOTTO JA VÄESTÖN TOIMEENTULO Maatalouden kehitys oli 1700-luvulla suhteellisen tasaista. Perinnäisen maa- talouden loppukauden alussa 1720-luvulla jouduttiin tosin aloittamaan sodan jälkeisissä vaikeissa ja muuttuneissa olosuhteissa. Isonvihan hävitysten korjaa- minen, rakennusten ja viljelysten kunnostaminen vei aikaa, mutta kaikes- ta tästä näyttää selvityn ennen vuosisadan puoliväliä. 1690-luvun nälkävuo- sien ja niitä seuranneen sota-ajan väestökadon vaikutukset tuntuivat kyllä työ- voiman puutteena 1700-luvun loppupuolelle saakka, mutta mitään äkillisiä muu- toksia työvoimatilanteen kehityksessä ei ole havaittavissa. Uudet rajat Uudenkaupungin rauhan v. 1721 ja Turun rauhan v. 1743 jäl- keen aiheuttivat tosin tuntuvia muutoksia Itä-Suomen talousrakenteeseen katkai- semalla entiset kulkuyhteydet Suomenlahdelle, mutta uuteen tilanteeseen mukau- duttiin verraten pian. Pahiten kärsi Itä-Suomen tervanpoltto siksi, että piden- tyneet kulkuyhteydet tekivät sen kannattamattomaksi. Kun tervakauppa oli jo sota-ajan ollut tyrehdyksissä, oli uuteen tilanteeseen sopeutuminen ilmeisesti helpompaa kuin siinä tapauksessa, että uudet rajat olisivat katkaisseet käyn- nissä olevan kaupan. Taloudellisten toimintojen pitkäaikainen lama sodan ja isonvihan aikana lienee muutenkin helpottanut koko jälleenrakennuksen alka- mista uudelta pohjalta. Kun kaskiviljely kykeni vielä 1700-luvulla korvaamaan jotenkuten tervanpolton lakkaamisen aiheuttamat menetykset Itä-Suomen maa- taloudelle, oli mahdollista päästä verraten nopeasti tasaisen kehityksen alkuun. Tilanteen tasaannuttua isonvihan järkytysten jälkeen muodostui jatkuva voi- makas väestönlisäys maatalouskehitykseen merkittävimmin vaikuttaneeksi teki- jäksi. Maatalouden oli aikakauden lopulla 1870-luvulla elätettävä lähes kuusi kertaa suurempi väestö kuin sen alussa 1720-luvulla. Kun maatilatalouden ra- kenteessa ei ennen 1800-luvun toista neljännestä tapahtunut huomattavampia muutoksia, kohdistui väestönlisäyksen edellyttämä maataloustuotannon kasvun tarve ensisijaisesti kasvinviljelyyn. Senkin jälkeen, kun karjatalouden ja metsä- talouden merkitys alkoi kasvaa, säilytti kasvinviljely edelleen johtavan aseman- sa maatilataloudessa. Lypsykarjaval täinen maatalous kuuluu vasta 1800-luvun loppuvuosikymmenien maatalouskehitykseen. Kasvinviljely näyttää vielä 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa kyenneen laa- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 352 jenemaan suunnilleen samassa tahdissa kuin väestö lisääntyi. Kun viljelytekniik- ka samoin kuin satojen suuruus määräpinta-alaa (tynnyrinalaa, hehtaaria) kohti pysyivät likimain samoina, kasvinviljelytuotanto saattoi kasvaa vain vil- jelyalaa lisäämällä. Kaskialueella pinta-alasadot jopa pienenivät tiheimmin asu- tuilla ja kasketuilla seuduilla, joten kaskialueella väestön ja maataloustuotan- non tasapaino edellytti viljelyalan laajenemista nopeammin kuin väestö. Tosin kaskialueella oli 1700-luvulla selvää viljan ylituotantoa, niin että kaskisatojen aleneminen ei heti uhannut alueen viljaoma.varaisuutta. Peltoalueella näyttää kuten peltoaloja koskevasta esityksestä ilmenee uut- ta peltoa kyetyn raivaamaan väestökasvua vastaavassa määrässä. Eteläisellä pel- toalueella (alue 1:1) tasapaino näyttää suurin piirtein säilyneen perinnäisen maatalouden ajan loppuun saakka. Vain Hämeessä, jossa väestönkasvu oli no- peampi kuin Suomessa keskimäärin, on peltoalan kasvussa mahdollisesti ollut vähäistä jälkeenjääneisyyttä, niin pientä, ettei sillä liene ollut sanottavaa mer- kitystä. Väestömäärään verrattuna ei eteläisen peltoalueen kasvinviljelyn koko- naistuotannon määrässä näytä tapahtuneen sanottavia muutoksia, vaan keski- määrin henkeä kohti laskettuna se näyttää pysyneen suunnilleen ennallaan koko perinnäisen maatalouden loppukauden ajan. Alueen kasvinviljelyssä ruis oli selvästi ensisijainen viljelykasvi, joskin rukiin valta-asema heikkeni jonkin verran aikakauden lopulla ja kevätviljojen viljely lisääntyi. Pohjanmaan peltoalueelta (1:2) tiedot viljelyalan kehityksestä ovat varsin heikot, ja niitä on saatavissa vain alueen eteläosista. Käytettävissä olevat tie- dot viittaavat kuitenkin siihen, että peltoala kasvoi nopeammin kuin väestö. Kun lisäksi suoviljely kydönpolton muodossa näyttää 1800-luvulla kasvaneen nopeasti, kasvinviljelyn tuotto lisääntyi ilmeisesti huomattavasti nopeammin kuin väestö. Toisaalta kuitenkin karjatalouden ja metsätalouden osuus maa- tilatalouden kokonaistuotosta näyttää 1800-luvulla kaikkialla Pohjanmaalla tun- tuvasti vähenneen. Tämä on ollut osittain seurausta asutuksen tihentymisestä ja siitä johtuvasta niittyalan suhteellisesta pienenemisestä väestöön nähden, mutta osittain myös Pohjanmaan muuttuneista kauppayhteyksistä Suomen jou- duttua Venäjän valtaan ja erilleen Pohjanmaan vanhasta markkina-alueesta, Ruotsista. 1 Seurauksena tästä kaikesta oli, että kasvinviljely joutui Pohjanmaalla osittain korvaamaan karjatalouden ja metsätalouden heikentyneen tuoton. Tä- ten kasvinviljelyn väestönkasvua nopeampi laajeneminen ei merkinnyt yhtä no- peaa kasvua maatilatalouden kokonaistuotossa. Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla näyttää talonpoikaisväestö yleisesti vaurastuneen 1800-luvun alkupuolella ja jälkeenjääneisyyttä muuhun Suomeen nähden esiintyneen vasta sen jälkeen, kun suurin osa Pohjanmaata jäi osattomaksi metsätalouden suuresta noususta 1800- luvun loppupuolella. Itä-Suomen kaskialueella väestökehityksen ja kasvinviljelyn tuotantokehityksen suhteet ovat monimutkaisempia ja vaikeammin selvitettäviä. Viljaa saatiin sekä kaskista että pelloista, joten peltoalan kasvua koskevat tiedot eivät vielä si- nänsä sano mitään koko viljantuotannon kehityksestä. Kaskiviljelyn tuottoa kos- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 353 kevät tiedot ovat kuten kaskiviljelyä koskevasta esityksestä ilmenee perin epämääräisiä. Kaskiviljelyä näyttää kuitenkin vielä 1700-luvun loppupuolelle saakka kyetyn laajentamaan väestönlisäyksen vaatimassa määrässä, sillä Savoa ja Pohjois-Karjalaa pidettiin vielä vuosisadan lopulla viljan ylituotantoalueina, koska niistä tuotiin myyntiviljaa rannikkokaupunkeihin. Myös useat tiedot vil- jan säilyttämisestä puimattomana seuraavaan satovuoteen ja joskus kauemmin- kin viittaavat ylituotannon olemassaoloon. 2 Toisaalta viljanmyynti ja puimat- toman viljan ylivuotinen aumasäilytys antavat liioitellun kuvan ylituotannosta, sillä Itä-Suomen kehnot liikenneolot tekivät halpojen ja vaikeasti kuljetettavien tuotteiden myynnin mahdottomaksi ja pakottivat itäsuomalaisen talonpojan myymään viljaa ehkä enemmänkin kuin mitä ravitsemustilanne olisi oikeastaan sallinut. Kun lisäksi puimattomat vilja-aumat olivat eräänlaisia varakkaiden vil- jelijöiden statussymboleja, ne saattoivat seisoa puimattomina silloinkin, kun köyhä väestönosa näki nälkää. Vielä 1830-luvulla, jolloin Itä-Suomen kuljetusolot olivat jo ratkaisevasti helpottuneet, oli Sisä-Suomessa sellaisia alueita, joilla vilja oli maatilatalouden tärkein myyntitavara, mutta kuitenkin samanaikai- sesti osa alueen väestöstä söi normaalivuosinakin hätäravintoa. Viljaa myy- tiin enemmän kuin mitä paikallinen viljantarve olisi oikeastaan sallinut.3 Vaikuttaakin siltä, että Itä-Suomen ja nimenomaan Savo-Karjalan kaskialue ei 1700-luvulla ollut sellainen viljan ylituotantoalue kuin minä sitä on yleisesti pidetty. Ylituotantoa kyllä ilmeisesti esiintyi 1700-luvulla, mutta paikallisesti ja ajallisesti varsin epätasaisesti. Paikallinen ylituotanto saattoi ajoittain olla hyvinkin suurta, mutta kokonaisuudessaan ja pitempien ajanjaksojen puitteis- sa ei Ruotsin puoleisen Itä-Suomen viljan ylituotanto liene ollut kovin huo- mattava. Venäjän puoleinen Vanha-Suomi näyttää jo 1700-luvulla muodostu- neen viljan alituotantoalueeksi. Itä-Suomen kaskialueen vaikeudeksi muodostui jo 1700-luvulla se, että kaski- viljelyn laajentamismahdollisuudet olivat heikot. Väestön lisääntyminen ja asu- tuksen tiheneminen aiheuttivat puutetta kaskimetsistä, sillä tuottavan kaski- viljelyn jatkuminen edellytti kuten kaskiviljelyä koskevasta luvusta ilmenee niin suuria metsäaloja, että metsä ehti riittävästi uudistua kaskeamiskerto- jen välillä. Liian tiheä kaskeaminen muodostui ryöstöviljelyksi ja johti kaski- satojen alenemiseen. Tämä vei aluksi kaskiviljelyn tuoton kasvun hidastumiseen, sitten sen pysähtymiseen ja lopuksi tuoton suoranaiseen alenemiseen. Tiheästi asutuilla seuduilla, joilla väestönkasvu oli voimakasta, tilanne näyttää muodos- tuneen kriittiseksi jo 1700-luvun lopulla. Kaskiviljelyalueella harjoitettiin myös peltoviljelyä sekä 1700-luvulta lähtien lisäksi suoviljelyä. Kaskiviljelyn kehityksen hidastuessa ja pysähtyessä muodos- tui vikatilanteen kannalta ratkaisevaksi se, missä määrin viljantuotantoa kyet- tiin lisäämään laajentamalla pelto- ja suoviljelyä. Peltoviljely näyttää niiden verraten vähäisten tietojen perusteella, joita osasta Savoa on säilynyt, laajen- tuneen voimakkaasti ainakin 1700-luvun loppuvuosikymmeniltä alkaen. Suovil- jelystä sen sijaan tuntuu olleen vain hyvin vähän apua viljantuotannon laajene- 23 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 354 misessa, sillä itäsuomalainen suoviljely oli polttoviljelyä ja tekniikaltaan hyvin lähellä kaskiviljelyä, joten itse asiassa oli kysymys kaskiviljelyn laajentamisesta suomaalle, jossa se muodostui vielä nopeammin ryöstöviljelyksi kuin kaskeami- nen kuivalla maalla. Suoviljelyn tuoma lisä viljantuotantoon jäi yleensä lyhyt- aikaiseksi. Viljantuotannon kasvunopeus riippui pääasiassa siitä, missä määrin peltoviljely kykeni korvaamaan kaskiviljelyn Kun viljatilanne Savossa ja Karjalassa näyttää aina 1800-luvun ensimmäi- selle vuosikymmenelle saakka pysyneen suunnilleen samanlaisena, merkinnee tämä sitä, että peltoviljelyn laajeneminen lienee suurin piirtein korvannut kas- kiviljelyn kasvun hidastumisen. Lisäksi suoviljely oli tänä aikana vielä kasvus- sa. Kaskiviljelyn kasvun pysähtyminen ja tämän viljelymuodon alkava taantu- minen 1800-luvun alkuvuosikymmeninä muuttivat tilanteen. Ensimmäiset mer- kit viljantuotannon jäämisestä jälkeen väestönkasvusta näkyvät 1810- ja 1820- luvulla. Itä-Suomen vikatilanteen kehityksen seuraamista vaikeuttaa se, että v. 1812 Suomeen liitettiin entinen Venäjään kuulunut Vanha-Suomi eli Viipurin lää- ni, joka jo 1700-luvulla oli muodostunut viljan alituotantoalueeksi. Venäläisen viljan tuonti tapahtui vuosisadan alkupuolella suureksi osaksi Viipurin läänin kautta, joten on vaikea sanoa, mikä osa tuontiviljasta jäi tähän lääniin ja mikä kuljetettiin aikaisemmin Ruotsiin kuuluneeseen osaan Itä-Suomea. Vaikuttaa kui- tenkin siltä, että Savon ja Pohjois-Karjalan viljanmyynti tyrehtyi 1810- ja 1820- luvuilla ja että niihin alettiin näihin aikoihin tuoda viljaa Venäjältä. Tämä merkitsi samalla koko maan viljataseen muuttumista alijäämäiseksi. 1820-luvul- la viljanvienti oli vain yhtenä vuonna suurempi kuin sen tuonti. Viljan tuon- tienemmyys oli kuitenkin niin pieni, että viljavajausta on ilmeisesti esiintynyt pääasiassa Viipurin läänissä ja muu osa Suomea tuli suurin piirtein toimeen kotimaisella viljalla.4 Tilanne muuttui tuntuvasti 1830-luvulla. Katovuodet tekivät viljantuotannon riittämättömäksi, mutta näyttävät samalla aiheuttaneen Itä-Suomen maatila- taloudessa sellaisia rakennemuutoksia, että Savon ja Pohjois-Karjalan viljava- jaus jäi pysyväksi. Rakennemuutokset liittyivät siihen perinnäisen maatalouden loppukriisiin, joka alkoi Itä-Suomessa 1800-luvun toisella neljänneksellä ja jota käsitellään tarkemmin seuraavassa luvussa. Muutosten seurauksena Itä-Suomi oli 1840-luvulle mennessä muuttunut pysyvästi viljan alituotantoalueeksi. Samal- la koko maan viljataseen alijäämä kasvoi tuntuvasti. Karjatalouden kehityksessä ei myöskään tapahtunut mitään huomattavia muu- toksia 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. Karjatalous oli maatilataloudessa sel- västi toissijainen toiminta-ala, jolla suurimmassa osassa Suomea oli verraten pieni osuus maatilatalouden kokonaistuotossa. Karjatalouden merkitys oli ensi- sijainen vain siinä osassa Pohjois-Suomea, jossa kasvinviljelyn edellytykset olivat ilmastollisista syistä heikot, lähinnä rukiinviljelyalueen pohjoispuolella. Asutus oli näillä alueilla vielä 1700-luvulla niin harvaa, että alueen karjataloudella ei ollut koko maata ajatellen suurtakaan merkitystä. Pohjois-Suomen karjatalous- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 355 alue muodosti lähinnä Pohjanmaan karjataloustuotteiden vientialueen pohjois- osan, ja sieltä vietiin karjataloustuotteita Ruotsiin. Etelämpänäkin Pohjanmaalla karjataloustuotteilla oli tuntuva merkitys maa- tilataloudessa, joskin kasvinviljely oli selvästi maatilatalouden pääsektori. Toi- saalta Etelä- ja Keski-Pohjanmaan suhteellisen runsaat niityt tekivät mahdol- liseksi ruokkia karja niin hyvin, että lannan lisäksi saatiin tyydyttävästi myös varsinaisia karjantuotteita, toisaalta Ruotsin vallan aikana oli karjantuotteilla hyvä menekki Tukholmassa. Venäjän vallan alkuaikoinakin voitiin jatkaa kar- jantuotteiden vientiä Ruotsiin, joskin tullit alkoivat aiheuttaa vaikeuksia, kun- nes tullimuuri 1840-luvulla kävi ylitsepääsemättömäksi. Kasvinviljelyllä oli kui- tenkin Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla siksi vankka ja 1800-luvulla yhä vahvis- tuva asema, ettei karjataloustuotteiden menekin heikentyminen aiheuttanut va- kavaa kriisiä, joskaan vaikeuksilta ei kokonaan vältytty.5 Etelämpänä peltoalueella karjaa pidettiin etupäässä lannan saamiseksi ja var- sinaisia karjataloustuotteita tuotettiin vähän. Lannantuotanto tapahtui suurek- si osaksi varsinaisten karjantuotteiden kustannuksella, sillä suurilukuinen, mutta huonosti ruokittu karja ei kyennyt tuottamaan paljoakaan maitoa ja lihaa. Vähäisestä maidosta valmistetusta voistakin meni yleensä melkoinen osa veron- maksuun. Tilanne alkoi huomattavammin muuttua vasta 1800-luvun puolivä- lin tienoilla, jolloin alettiin tajuta, että pienemmästä, mutta paremmin ruoki- tusta karjasta oli mahdollista saada parempaa lantaa, jota riitti pienempikin määrä, ja vielä lisäksi entistä huomattavasti suurempi määrä varsinaisia kar- jantuotteita. Itä-Suomen kaskialueella karjanhoito oli myös toisarvoista kasvinviljelyyn ver- rattuna, joskin karjatalouden asema siellä oli ennestäänkin toisenlainen kuin Länsi-Suomen peltoalueilla. Kaskiviljelyssä ei tarvittu karjanlantaa, joten pelk- kää kaskiviljelyä harjoittavassa talossa pidettiin karjaa varsinaisten karjantuot- teiden eikä lannan tähden. Lisääntyvä peltoviljely Itä-Suomessa edellytti karjan- pitoa myös lannantuotantoa varten. Karjatalous alkoi vähitellen Itä-Suomes- sakin saada saman tavoitteen kuin peltoalueella, lannantuotannon, mutta varsi- naisilla karjan tuotteilla oli kuitenkin jatkuvasti suurempi merkitys kuin eteläi- sellä peltoalueella. Itä-Suomen vaikeiden kuljetusolojen tähden voi oli sopiva myyntituote, jota oli mahdollista ja kannattavaa kuljettaa pitkienkin matkojen takaa. Kesävoin tuotanto voitiin nostaa verraten korkeaksi hyvien aholaitumien varassa, mutta toisaalta niittyjen puutteesta johtuva huono talviruokinta jar- rutti karjanhoidon kehitystä suuressa osassa Itä-Suomea. Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa, jossa niittyjä oli enemmän kuin kaskialueen eteläosissa, kar- janhoito saavutti jo 1700-luvulla merkityksellisen aseman maatilataloudessa. Karjatalouden suuri nousu Itä-Suomessa 1800-luvun toiselta neljännekseltä al- kaen liittyy kuitenkin toisaalta karjataloustuotteiden menekkimahdollisuuksien kasvamiseen Pietarin markkinoiden avauduttua suomalaiselle voille, toisaalta samanaikaisesti alkaneeseen kaskiviljelyn kriisiin. 8 Metsätaloudella oli huomattavampaa merkitystä maatilataloudessa ennen 1800- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 356 luvun puoliväliä vain paikallisesti. Huomattavin merkitys metsätaloudella oli tervanpolttoalueella, joka 1700-luvulla ulottui Pohjois-Satakunnasta Pohjois- pohjanmaalle. Etelä-Pohjanmaan rintamailla tervanpoltto menetti jo 1700-lu- vulla merkityksensä ja Pohjois-Satakunnassa puutavaratalous syrjäytti sen 1800- luvun alkupuolella. Toisaalta tervanpolttoalue levisi vähitellen Pohjois-Pohjan- maalle ja 1800-luvun puolella Kainuuseen. Varsinkin Kainuussa tervanpoltto saavutti tärkeän sijan maatilataloudessa. Puutavaratalous oli kuten metsätaloudesta kertovassa luvussa lähemmin selostetaan 1700-luvulla merkityksellistä lähinnä venäläisessä Vanhassa Suo- messa, jossa sahateollisuutta rajoittavia hallinnollisia määräyksistä ei pidetty kiinni yhtä ankarasti kuin Ruotsin Suomessa. Tosin tämä puutavaratalouden kukoistuskausi sai äkkilopun 1700-luvun päättyessä tsaari Paavali I:n kieltäessä koko puutavaranviennin Venäjältä. Ruotsin puoleisessa Suomessa vain veiste- tyn puutavaran valmistus kykeni kohoamaan merkittäväksi tekijäksi maatila- taloudessa, ja tämäkin tapahtui ainoastaan ns. lehterialueella Varsinais-Suomen ja Satakunnan rajamailla. Puutavaratalouden merkitys pysyi vähäisenä vielä 1800-luvun alkupuolella lä- hinnä metsien loppumisen pelosta aiheutuneiden sahateollisuutta kahlehtivien hallinnollisten määräysten tähden. Puutavaratalouden painopiste siirtyi kuitenkin toisaalta Porin takamaahan Pohjois-Satakunnassa ja Saimaan vesistön rannoil- le. Vasta sahateollisuutta koskevien rajoitusten kumoaminen ja höyrysahojen pe- rustamisen salliminen 1850- ja 1860-luvun vaihteessa sekä puutavarakaupan kor- keasuhdanne 1870-luvun alussa aiheuttivat metsätalouden nousun tärkeäksi osaksi maatilatalouttasuuressa osassa Suomea. 2. MAATALOUDESSA OLI RAHA TIUKASSA Maatilatalous oli 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella suurelta osalta oma- varaistaloutta. Viljaa ja muita elintarvikkeita saatiin oman maan ja karjan tuotteina. Vaatteet voitiin valmistaa omalla tilalla tuotetusta villasta, pellavas- ta ja hampusta ja jalkineet kotieläinten nahoista. Puutavara rakennuspuusta valaistuspäreisiin ja puuastioihin saakka saatiin omasta metsästä. Omavaraisuus ei kuitenkaan ollut täydellinen, vaan aina oli myös turvauduttava ostotavaraan. Suola, rauta ja muut metallitavarat olivat välttämättömyystarvikkeita, joita ei ollut mahdollisuutta saada omasta takaa. Katovuosina oli myös usein pakko ostaa viljaa. Kuitukasveja ei läheskään kaikkialla viljelty riittävästi omaksi tar- peeksi, vaän kuituja, lankoja tai kangasta oli ostettava. Vaativimpia työkaluja, ajopelejä ym. tarve-esineitä ei aina pystytty eikä haluttu tehdä kotona, vaan ne ostettiin käsityöläiseltä tai muulta ’’mestarismieheltä”. Lisäksi talouteen han- kittiin, milloin varat sen sallivat, yhtä ja toista muutakin ostotavaraa. Talon- poikaistalouksiinkin alettiin 1700-luvulla hankkia sekä jalometalliesineitä että kulutustavaraa vaatteista siirtomaatavaroihin asti. Säätyläiset paheksuivat tätä talonpojalle sopimatonta ylellisyyttä, varsinkin silkin ym. hienojen ostokankaiden https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 357 käyttöä. Tätä ostotavaroiden käyttöön perustuvaa ’’ylellisyyttä” yritettiin jopa lainsäädäntöteitsekin vastustaa, mutta huonolla menestyksellä. Ostotavaroiden käytön määräsivät varallisuustaso ja rahanhankintamahdollisuudet. 1 Käteistä rahaa tarvittiin myös verojenmaksuun. Vaikka maataloudenharjoit- tajain verot oli alunperin määrätty ja kannettu luonnontuotteina, oli 1700- luvulle tultaessa jo jossain määrin siirrytty rahaveroihin, minkä lisäksi tavara- verotkin voitiin osaksi maksaa rahana. 1600-luvulla voimaansaatettu ns. vero- palkkalaitos jarrutti kuitenkin siirtymistä rahaveroihin, ja tilanne muodostui 1700-luvulla sellaiseksi, että rahamaksu olisi ollut monessa tapauksessa veroa- maksavan talonpojan edun mukaista, mutta luontaissuoritus edullisempaa ve- ropalkkaa nauttivalle virkamiehelle tai sotilashenkilölle. Kysymys veronmaksu- tavoista olikin ankarien kiistojen kohteena 1700-luvulla. Joka tapauksessa ta- lonpoika saattoi ja hänen pitikin maksaa osa veroistaan rahana.2 Maatilataloudessa tarvittiin sen korkeasta omavaraisuusasteesta huolimatta aina rahaa, mutta toisaalta juuri tämä korkea omavaraisuusaste teki käteisen rahan saannin suureksi ongelmaksi. Maalaisväestön keskinäinen kaupankäynti oli vä- häistä ja tapahtui enimmäkseen tavaran vaihdon muodossa. Kun kaupankäyn- ti oli muutoinkin maaseudulla lainsäädännöllisesti ankarasti rajoitettua, oli talonpojan hankittava käteistä rahaa pääasiassa kaupankäynnillä kaupunkien porvarien kanssa. Rahaa tuli maaseudulle myös jossakin määrin kaupunkien ohi tapahtuneen talonpoikaispurjehduksen ja rahdinajon sekä suoranaisen sala- kaupan avulla. Tuotteiden menekkimahdollisuudet kaupungeissa ja niiden kul- jetuskustannukset kaupunkeihin määräsivät kuitenkin suurimmaksi osaksi sen, miten maatilatalouteen saatiin käteistä rahaa. Rahanhankinnassa oli usein huomattavia vaikeuksia ja näistä yritettiin sel- vitä monella tavalla. Silloin kun sopivia myyntituotteita oli vaikea löytää, saa- tettiin maatilataloudessa turvautua muutoin heikkotuottoisiin toimintamuotoihin ja jopa tinkiä omasta kulutuksestakin rahansaannin tähden. Kun varsinaisia karjantuotteita arvostettiin vain ’’särpimenä”, niitä myytiin silloinkin, kun ne oikeastaan olisi tarvittu kotoiseen kulutukseen. Metsätaloustuotteiden myynti oli taas 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa usein hyvinkin huonotuottoista al- haisten hintojen ja hankalien kuljetusten tähden, ja sitä tehtiin monin paikoin vain kipeän rahantarpeen tähden. Toisaalta maa- ja metsätaloustuotteiden myynti saattoi olla hyvinkin kannattavaa silloin, kun jollain tuotteella oli hyvät menekkimahdollisuudet, ja hyvät kulkuyhteydet pitivät kuljetuskustannukset al- haalla. Tiedot maatilatalouden rahanhankintakeinoista ovat 1700-luvulta varsin ha- janaiset, mutta 1830-luvulla Carl Böcker yritti koota niistä tilastotietoja.3 Ver- rattaessa Böckerin tietoja 1700-luvun hajatietoihin vaikuttaa siltä, että suurim- massa osassa maata maalaisväestö hankki rahatulonsa 1830-luvulla lähes samal- la tavalla kuin jo 1700-luvun jälkipuoliskolla. Böckerin tilaston voi katsoa an- tavan verraten hyvän kuvan maalaisväestön rahanhankintakeinoista sekä 1700- luvulla että 1800-luvunalussa. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 TAULUKKO 54 TABLE 54 Maatalousväestön rahanhankintakeinot 1830-luvulla. Sources of monetary income for rural population in the IB3o's. Uudenmaan lääni Turun ja Porin lääni Hämeen lääni Province of Uusimaa Province of Turku Pori Province of Häme Pitäjiä, joista tietoja: 30. Pitäjiä, joista tietoja: 66. Pitäjiä, joista tietoja: 32. Parishes which there is infor- Parishes which there is infor- Parishes which there is infor- Myyntituote tai rahanhankinta- motion: 30. motion: 66. motion: 32. keino —• Commodity of income activity Pitäjiä, joissa rahanhankinta- Pitäjiä, joissa rahanhankinta- Pitäjiä, joissa rahanhankinta- keino: keino: keino: Parishes, where sourceof Parishes, where sourceof Parishes where sourceof income: income: income: käytössäinuse ensijaii«na mostimpor- tant tois- sijaisena second important käytö:>sä—- inuse ensijaisena mostimpor- tant tois- sijaisena—- second important käytössä inuse ensijaisena mostimpor- tant tois- sijaisena second important Vilja ja paloviina Cereals and destilted liquor 28 19 3 48 27 8 31 25 1 Karjantuotteet Livestock products 28 1 11 66 16 31 31 1 18 Metsäntuotteet Forest products 28 11 6 48 18 14 22 1 10 Kala Fishing 10 1 30 8 7 10 Rahdinajo ja purjehdus Horse transportation and sailing 10 1 1 12 5 27 Työssäkäynti muualla Employment elsewhere 9 3 1 1 21 Muu ansio Other income 17 2 4 48 3 6 30 65 358 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 359 Viipurin lääni Mikelin lääni Kuopion lääni Province of Viipuri Province of Mikkeli Province of Kuopio Pitäjiä, joista tietoja: 39. Pitäjiä, joista tietoja: 16. Pitäjiä, joista tietoja: 22. —- Parishes which there is infor- Parishes which there is infor- Parishes which there is infor- mation: 39. motion: 16. motion: 22. Vilja ja paloviina - Cereals and destilled liquor 16 3 1 15 11 14 3 10 Karjantuotteet Livestock products 30 2 9 14 2 1 22 21 1 Metsäntuotteet Forest products 29 7 7 8 1 2 19 17 Kala Fishing 24 5 6 2 1 10 2 Rahdinajo ja purjehdus Horse transportation and sailing 36 19 2 3 1 7 1 Työssäkäynti muualla Employment elsewhere 28 3 96 1 8 1 Muu ansio Other income 12 8 1 1 9 2 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 Vaasan lääni Oulun lääni Koko maa Province of Vaasa Province of Oulu Whole Finland Pitäjiä, joista tietoja: 66. Pitäjiä, joista tietoja: 58. Pitäjiä joista tietoja: 329. Parishes which there is Parishes which there is Parishes which there is Myyntituote tai rahanhankinta- information: 66. information: 58. information: 329. keino Commodity of income activity Pitäjiä, joissa rahanhankinta- Pitäjiä, joissa rahanhankinta- Pitäjiä, joissa rahanhankinta- keino: keino: keino: Parishes where sourceof Parishes, where sourceof Parishes, where sourceof income: income: income: käytössä inuse ensi- sijaisena mostimpor- tant tois- sijaisena second important käytössä inuse ensi- sijaisena mostimpor- tant tois- sijaisena second important käytössä—- inuse ensi- sijaisena mostimpor- tant tois- sijaisena second important Vilja ja paloviina Cereals and destilled liquor 38 16 10 22 9 7 212 113 40 Karjantuotteet Livestock products 59 7 27 58 18 39 308 68 137 Metsän tuotteet Forest products 59 33 16 57 25 13 250 93 75 Kala Fishing 19 4 3 27 8 6 123 25 26 Rahdinajo ja purjehdus Horse transportation and sailing 27 2 4 19 141 22 14 Työssäkäynti muualla Employment elsewhere 24 3 5 5 102 6 20 Muu ansio Other income 41 2 5 22 3 187 14 26 360 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 361 Lisäys: Vaasan lääni talousalueittaan. Appendix: The economic districts of province of Vaasa. Etelä-Pohjanmaa Keski-Suomi Southern Ostrobothnia Middle Finland Pitäjiä, joista tietoja: 56. Pitäjiä, joista tietoja: 10. Parishes which there is Parishes which there is information: 56. information: 10. Vilja ja paloviina Cereals and destilled liquor 28 8 9 10 8 1 Karjantuotteet Livestock products 49 6 18 10 1 9 Metsäntuotteet Forest products 54 33 15 5 1 Kala Fishing 14 3 2 5 1 1 Rahdinajo ja purjehdus Horse transportation and sailing 26 2 4 1 Työssäkäynti muualla Employment elsewhere 23 3 5 1 Muu ansio Other income 36 2 5 5 Lähde: Böckerin kok. VA. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 Kartta 9: Talonpoikaisväestön myyntituotteet ja rahatulolähteet 1830-luvulla. £ Map 9: /}_'-_ Sales products and sources of monetary income /---- for rural population in (TTk (!"!! the ix)o's St'tK ;:::: https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 363 Kartassa n:o 9 ja taulukossa 54 on pääasiassa Böckerin tilastoon nojautuen pyritty selvittämään eri rahanhankintakeinojen yleisyys ja niiden alueellinen jakaantuminen. Taulukossa on pyritty valaisemaan eri rahanhankintakeinojen yleisyyttä ja keskinäisiä suhteita ja kartassa tärkeimpien rahanhankintatapojen alueellista levinneisyyttä. Karttaan on otettu vain kullakin seudulla ensisijaise- na ollut rahanhankintatapa. Vain verraten harvoin kaksi rahanhankintatapaa on merkitty samanarvoisiksi ja tällöinkin vain yksityisissä pitäjissä, ei laajem- milla alueilla. Tällöin on ensisijaiseksi rahanhankintatavaksi merkitty se, joka suuremman aluekokonaisuuden puitteissa on selvästi ensisijainen. Vaikka taulukon ja kartan perusaineisto onkin vaillinaista eivätkä käytetyt perusyksiköt, pitäjät, suinkaan olleet samansuuruisia, on kuitenkin ilmeistä, että viljan- ja karjantuotteiden myynti olivat tärkeimmät maatalousväestön ra- hanhankintatavat 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa. Niistä näyttää viljanmyynti olleen taloudellisesti tärkeämpää, mutta karjantuotteiden myynti laajemmalle levinnyttä. Ensisijaisena rahanhankintatapana viljanmyynti oli yleisintä, varsinkin kun ottaa huomioon, että osa viljasta myytiin paloviinan muodossa. Viljakauppaa haittasi 1700-luvun alkupuolella ja puolivälissä se, että viljakauppa oli samo- jen merkantilistisen kauppapolitiikan säännösten kahlehtima ja kaupunkien yk- sinoikeutena kuin muukin kauppa. Kun kaupungit eivät kyenneet sitä kunnol- la hoitamaan, helpotettiin viljankauppaa 1760-luvulta alkaen ja vapautettiin kokonaan rajoituksista v. 1775. Samana vuonna tehtiin kuitenkin viinanpoltto valtion monopoliksi ja pyrittiin siirtämään se kruununpolttimoihin. Tämä vai- kutti tuntuvasti viljakaupan rakenteeseen. Ne syrjäseudun talonpojat, jotka olivat tottuneet myymään viljansa helposti kuljetettavana viinana, olivat vaikeuksissa, mikäli eivät turvautuneet salapolttoon. Toisaalta taas eräiden alueiden talon- pojat hyötyivät siitä, että kruununpolttimoista tuli kaupunkien porvareiden kans- sa kilpaileva viljanostaja. Yleensä viinan kotipolttokielto koettiin kuitenkin maa- talousväestön keskuudessa kielteiseksi ilmiöksi, ja kruunun oli v. 1786 annetta- va periksi ja sallittava kotipoltto. Varsinaisen viljakaupan rajoitusten poistami- nen jäi sen sijaan pysyväksi. 4 Vaikka tiedot viljakaupasta ovatkin varsin hataria, näyttää viljanmyynti sen kokonaissatoon verrattuna jääneen pieneksi. Kaupunkiväestön osuus kokonais- väestöstä oli vielä 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa siksi pieni, että se ei kyen- nyt kovin suuria viljamääriä kuluttamaan. Myös viljanvienti on kuten aikai- semmin on mainittu ollut maan kokonaissatoon nähden vähäistä, suurim- millaankin vain 2—3 % kokonaissadosta. Ruotsin vallan aikana vietiin lisäksi viljaa viinan muodossa Venäjän puoleiseen Vanhaan Suomeen ja myynti jat- kui Viipurin lääniin Venäjän vallan aikana, mutta mistään suuria viljamääriä vastaavasta kaupasta ei ilmeisestikään ollut kysymys.5 Taloudellista merkitystä viinakaupalla oli vain Itä-Uudellamaalla. Vaikka viljakauppa olikin pientä vil- jan kokonaiskulutukseen nähden, näyttää sillä kuitenkin olleen tärkeä merkitys rahan hankinnassa suomalaiseen maatilatalouteen. 1700-luvulla ja vielä 1800- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 364 luvun alussa se oli kokonaisuutena ottaen tärkein rahantulolähde. Tämä asian- tila ja myyntiviljan pieni osuus maan kokonaissadosta osoittavat kuitenkin ha- vainnollisesti, kuinka pieniä rahamääriä suomalaisessa maatilataloudessa sen ko- konaistuottoon verrattuna liikuteltiin. Karjatalouden toissijaisuus perinnäisessä maataloudessa näkyy myös sen osuu- desta maatilatalouden rahatulojen lähteenä. Vaikka karjataloustuotteiden myyn- tiä harjoitettiin laajemmalta alueelta kuin viljanmyyntiä, sen merkitys ensisi- jaisena rahatulolähteenä oli pienempi kuin viljanmyynnin siitä huolimatta, että karjataloustuotteiden kotikulutuksesta tingittiin helpommin kuin viljan. Sitäpaitsi Böckerin tilaston perusteella saatu kuva ei karjantuotteiden kohdalla täysin vastaa 1700-luvun eikä edes 1800-luvun alun tilannetta, sillä juuri tilas- ton tekoaikana oli karjataloustuotteiden, lähinnä voin, myynti Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa voimakkaassa nousussa. 1700-luvulla näissäkin maakunnis- sa oli viljan myynti ilmeisesti tärkeämpää kuin karjantuotteiden. Vain Pohjois- Suomen karjatalousalueella karjantuotteiden myynti lienee ollut jo 1700-luvul- la tärkein tulolähde. Metsäntuotteiden myyntiä käytettiin rahanhankintaan suppeammalla ja ha- janaisemmalla alueella kuin viljan- ja karjan tuotteiden myyntiä, mutta se oli kuitenkin ensisijainen rahanhankintatapa useammassa pitäjässä kuin karjan- tuotteiden myynti. Sille oli tyypillistä se, että puulla itsellään ei ollut kantohin- taa sanan nykyaikaisessa mielessä, vaan metsänmyyntiansiot koostuivat koko- naan puun jalostukseen ja kuljetukseen uhratusta työstä. Kup metsäntuotteet olivat suhteellisen halpoja ja sen ajan 010 ssa hankalasti kuljetettavia massa- tuotteita, niiden myynnin kannattavuus riippui ratkaisevasti kuljetusmahdolli- suuksista. Laajin metsäntuotteiden myyntialue oli Pohjanmaalla, jossa valmis- tettiin suhteellisen helposti kuljetettavaa tervaa. Puutavaranmyyntiä tapahtui enimmäkseen rannikkojen läheisyydessä. Puutavaran myyntiin vaikutti myös huomattavasti sahateollisuuden sijoittuminen ja tähän vuorostaan suuressa mää- rin kruunun kireä metsäpolitiikka. Sahateollisuus kukoisti ja puun myyntimah- dollisuudet olivat 1700-luvulla hyvät vain venäläisessä Vanhassa Suomessa, jossa metsäpolitiikka oli lievempää. Toisaalta Paavali I:n aikaisemmin mainit- tu puutavaran vientikielto vuosisadan lopussa tuhosi yhdellä iskulla niin Van- han Suomen sahateollisuuden kuin talonpoikien mahdollisuudet puun myyn- tiin. Vasta sahateollisuuden rajoitusten poistaminen 1800-luvun puolivälin jäl- keen sai aikaan yhdessä puutavaran menekin kasvamisen kanssa tämän teolli- suudenhaaran suuren nousun ja samalla puun menekkimahdollisuuksien pa- rantumisen siinä määrin, että talolliset alkoivat saada puusta kantohintaa. Vielä 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa metsäntuotteiden myynti oli yleensä heikosti kannattavaa ja sitä harjoitettiin etupäässä sen tähden, että se toi maa- tilatalouteenkäteistä rahaa. 6 Talonpoikaisväestö hankki rahatuloja lisäksi kalastuksella, talonpoikaspurjeh- duksella, rahdinajolla, sesonkityön tapaisella työssäkäynnillä kotipitäjän ulko- puolella, kotiteollisuudella ym. ansiotavoilla. Taulukossa 54 on ryhmään ’’muu https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 365 ansio” luettu lähinnä muilla kasvinviljelyn tuotteilla kuin viljalla ansaitut ra- hatulot sekä kotiteollisuus. Tämä yhdistäminen johtuu siitä, että kuitukasvien, pellavan ja hampun kohdalla lähdetiedoista ei selviä, milloin kyseessä on vil- jeltyjen ja alkujalostettujen kuitujen myynti, milloin taas kotiteollinen keh- ruu ja kudonta, jossa on saatettu käyttää ostokuituja. Myös paikoitellen kau- punkien lähipitäjissä harjoitettu heinänmyynti on luettu tähän ryhmään. Taulukon 54 ryhmä ’’muu ansio” liittyy täten ainakin osittain välittömästi varsinaiseen maatalouteen. Vain siihen sisältyvä ostoraaka-ainetta tai maatalou- teen kuulumattomia luonnonvaroja käyttävä kotiteollisuus on selvästi erillinen sivuelinkeino. Sen sijaan kalastus, purjehdus, rahdinajo ja työssäkäynti muual- la ovat varsinaisesta maataloudenharjoittamisesta riippumattomia sivuelinkeinoja, joihin turvauduttiin silloin, kun maatalous ei tarjonnut riittävää toimeentuloa tai välttämättömiä rahatuloja. Joissain tapauksissa nämä sivuelinkeinot olivat niin edullisia, että niitä harjoitettiin silloinkin, kun maatalous olisi riittänyt toimeentulon lähteeksi. Tällaisia olivat lähinnä talonpoikaispurjehdus sekä kalas- tus, kalastuksen kohdalla etenkin Perämeren ja Pohjanmaan jokien lohenka- lastus. Ulkosaaristossa kalastus jo olosuhteista johtuen muodostui tärkeämmäk- si kuin varsinainen maatalous. Rahdinajo ja työssäkäynti muualla olivat lähinnä tärkeitä Viipurin läänis- sä eli entisessä Venäjän Vanhassa Suomessa, jossa alueen erikoisolosuhteet toi- saalta vaikeuttivat varsinaisen maatalouden harjoittamista, toisaalta suosivat rahdinajon ja Pietarissa työssäkäynnin muodostumista huomattavaksi tuloläh- teeksi. Kumpikin sivuelinkeino oli tunnettu myös muualla Suomessa, joskin niiden taloudellinen merkitys jäi verraten vähäiseksi. Viipurin lääniä lukuun- ottamatta työssäkäynti oli merkityksellistä vain Kokkolan lähiympäristössä, joka oli Pohjanmaan rannikon huomattavin laivanrakennuskeskus.7 Tarkasteltaessa maatalousväestön rahanhankintatapoja 1800-luvun alussa tu- lee yleisvaikutelmaksi niiden moninaisuus. Pääasiallisesti luontaistaloudessa elä- välle maatalousväestölle näyttää sinänsä suhteellisten vähäisten rahavarojen han- kinta muodostuneen vaikeaksi ongelmaksi. Kun maatalousväestön taloudelliset tarpeet tyydytettiin huomattavalta osaltaan oman tilan tuotteilla ja niitä edel- leen jalostamalla, edellytti jo tämä monipuolista toimintaa maatiloilla. Rahan- hankinnan vaikeus näyttää vielä lisänneen tätä maatilan toimintojen moni- puolisuutta. 3. MAATALOUSVÄESTÖN ELINTASO JA EROT SEN ERI SOSIAALIRYHMIEN VÄLILLÄ Kun maatalousväestö eli 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa suureksi osaksi omavaraistaloudessa ja oli monesti vaikeuksissa senkin vähän rahan hankkimi- sessa, mikä tarvittiin välttämättömään vaihdantaan, on erittäin vaikea saada selville, miten maatalousväestö itse asiassa tuli toimeen. Kuten aikaisemmin on mainittu, Suomea pidettiin 1700-luvulla ajan maatalouden päätuotteen, viljan, https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 366 ylituotantoalueena siitä huolimatta, että väestö ja sen mukana viljantarve kas- voivat nopeasti. Toisaalta on kuitenkin pidetty usein toistuvia katoja osoituksena maatalouden heikosta tuotosta ja maatalousväestön toimeentulovaikeuksista. Yleisesti ottaen näyttää siltä, että Suomen maatalous kykeni 1700-luvullaelättä- mään maatalousväestön ajan oloihin nähden verraten tyydyttävällä tavalla. Jo se, että Suomen väkiluku lisääntyi 1700-luvulla ja vielä 1800-luvullakin nopeaa vauhtia ja Suomi siitä huolimatta säilytti aina 1800-luvun alkuun saakka viljaa vievän maan maineen, riittänee osoitukseksi siitä, ettei maatalouden tila voinut olla kovin huono. 1 Tosin maatalouden ylituotantoa on kuten viljantuotantoa käsiteltäessä on jo huomautettu suuresti liioiteltu, mutta samaa liioittelua on ilmeisesti tapahtunut myös katovuosiin ja viljan puutteeseeen nähden. Paikallisten satovaihteluiden merkitys oli kyllä maatalousväestön toimeentulos- sa 1700-luvulla suurempi kuin myöhempinä aikoina, mutta suuria koko maan käsittäviä vaikeita katovuosia ei tällä vuosisadalla näytä sattuneen. Pahimmat häiriöt maataloustuotannossa aiheuttivat sodat eivätkä kadot. Toisaalta kuitenkin paikalliset kadot olivat verraten tavallisia ja saattoivat aiheuttaa jopa nälän- hädän. Katoalueilla esiintyneet nälänhädät johtuivat kuitenkin lähinnä siitä, että niille ei kyetty toimittamaan viljaa silloinkaan, kun sitä muualta maasta olisi ollut saatavissa. Kulkuyhteydet olivat huonoja varsinkin rannikon ja sisämaan välillä, merkantilistiset kaupparajoitukset aiheuttivat kankeutta viljakaupassa ja viljan varastointi oli huonosti järjestettyä. Viranomaiset moittivat yleisesti talon- poikia kädestä suuhun elämisestä, mutta olivat toisaalta kykenemättömiä järjes- tämään viljan varastointia ja kuljetusta katoalueille yhteiskunnan toimesta. Kruu- nun viljavarastoja tosin oli, mutta liian vähän ja liian harvassa. Sitä paitsi kruunulle kerätty verovilja kuljetettiin yleensä Ruotsiin keskushallinnon tarpeita varten, ja vain verraten pieni osa jäi seisomaan Suomen kruununmakasiineihin, mikä luonnollisesti vaikeutti viranomaisten toimintaa kadon sattuessa. 2 Katojen seurauksia yritettiin lieventää lähinnä siten, että talonpoikia koetettiin saada perustamaan paikallisia lainajyvästöjä pitäjittäin ja siten varastoimaan viljaa pahojen päivien varalle. Lainajyvästöjä perustettiin viranomaisten painostuksesta huolimatta hitaassa tahdissa ja kuten lainajyvästöjä koskevassa esityksessä on kerrottu niiden hoidossa oli paljonkin toivomisen varaa. Jyvästöt olivat yleensä katovuosina yhtä tyhjiä kuin talonpojan aitatkin eikä niistä ollut paljoakaan apua.3 Silti paikallisten katojen merkitystä on ilmeisesti liioiteltu, sillä kadon sattuessa talonpojat kyllä valittivat hätäänsä viranomaisille, mutta hyvinä vuosina pitivät suunsa visusti kiinni, etteivät "herrat” vain keksisi korottaa veroja. Tämä tulee sattuvasti esiin ns. Zakrevskin taloustilaston keruun yhteydessä 1820-luvulla. Vaikka tietojen keruun yhteydessä moneenkin kertaan vakuutettiin kansalle, että sillä ja verotuksella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa, valittavat kruunun- voudit yleisesti, että vakuutuksia ei uskottu ja sadot pyrittiin aivan ilmeisesti esittämään liian pieninä. 4 Hyvistä vuosista tuli tietoja lähinnä silloin, kun talon- pojat saivat aihetta valittaa viljan ylitarjonnasta johtuvaa huonoa menekkiä ja https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 367 alhaisia hintoja, mutta tällaisetkaan valitukset eivät ole mitenkään harvinaisia. Jos kohta viljan ylivuotisesta varastoinnistakin on tietoja varsinkin kaskialueelta, viljan varastointi ja kuljetus näyttävät olleen yleisesti niin heikolla kannalla, että ero hyvien ja huonojen vuosien välillä oli enimmäkseen varsin jyrkkä ja elämisen ehdot siten epätasaisia. Kun huonoista vuosista puhuttiin enemmän, saa kertovista lähteistä helposti vinoutuneen kuvan tilanteesta. Tämä näkyy myös selvästi, jos tarkastelee V. F. Johanssonin yritystä kartoit- taa satovaihteluita viranomaisten kertomusten perusteella, ja vertaa tuloksia väestötilaston tietoihin. Viranomaisten kertomusten perusteella määritellyt kato- vuodet ja väestönkasvun nopeusvaihtelut vastaavat toisiaan vain harvojen vuosien kohdalla. Elintarviketilanne näyttää tehneen mahdolliseksi jatkuvan nopean väes- tönkasvun 1700-luvun Suomessa.5 Varallisuudesta ja elintasosta tämä tilanne ei kuitenkaan vielä paljon kerro. Tiedot on lähinnä perustettava varsin erilaisiin kertomuksiin ja kuvauksiin, joiden perusteella on varsin vaikea saada selvää kuvaa maatalousväestön elin- olosuhteista. Ainoa tilastollisesti käsiteltävä varallisuusoloista suoranaisesti kertova lähde on v:n 1800 varallisuusveroluettelot, joita tähän mennessä on verraten vähän tutkittu ja tällöinkin lähinnä yleisen varallisuusjakautuman näkökulmasta.0 Varsinkin maatalouden kannalta katsottuna varallisuusveroluettelojen perustie- dot ovat puutteellisia ja jopa harhaanjohtavia. Maatilojen arvo arvioitiin kaa- vamaisesti niin, että pelto- ja kaskimaan arvosuhteet tuskin vastasivat niiden välisiä tuottavuuseroja. Lisäksi arvoesineet merkittiin hyvinkin tarkkaan, mutta viljelijöiden hallussa olleet viljavarastot näyttävät jääneen verotuksen ulkopuo- lelle. V:n 1800 varallisuusvero!uettelojen mukaan talonpoikien varallisuus oli yleensä varsin pieni. Varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomessa väestö oli näiden tietojen mukaan hyvinkin vähävaraista. Itä-Suomen kaskialueen varallisuus näyttää kuitenkin tulleen aliarvioiduksi. Vaikeiden kulkuyhteyksien takana olleella kaskialueel- la ylivuotiset viljavarastot olivat tärkeämpiä kuin rannikon läheisessä Länsi- Suomessa, ja niistä muodostuikin Itä-Suomessa suorastaan varallisuuden mit- ta, joka kuten aikaisemmin on kerrottu sai aikaan viljan varastoin- nissa epäterveitäkin piirteitä.7 Kun ylivuotisten viljavarastojen määrää ei kaikesta päätellen otettu varallisuusverossa huomioon, esiintyvät varansa vil- jaan sijoittaneet ilmeisesti todellista köyhempinä ja samalla selviytyivät verosta vähemmällä. Toisaalta viljavarastot kylläkin lienevät Itä-Suomessa olleet suhteel- lisesti vähäarvoisempia kuin lännempänä, sillä viljan myynnistä saatu tulo muo- dostui pitkien kuljetusmatkojen tähden pienemmäksi kuin lännessä. Talonpoikais- väestön varallisuuserot maan eri osissa ovat vielä varsin puutteellisesti selvitetty kysymys. Vaikka tietolähteet maatalousväestön toimeentulosta ja varallisuudesta ovatkin puutteellisia ja kirjavia, näyttää yleensä siltä, että maatalousväestö eli pääasiassa vaatimattomassa omavaraistaloudessa ja sai tehdä ankarasti työtä tullakseen toi- meen. Elintaso lienee yleensä ollut alhainen, joskaan omavaraistalous ja ostohyö- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 Kartta 10: Viljatilanne normaalivuosina 1830-luvulla. Map 10: Situation of cereals in normal yean in the ItiJO's. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 369 dykkeiden vähäinen käyttö ei sinänsä merkitsekään heikkoa toimeentuloa. Osto- hyödykkeiden käytön ilmeinen vähittäinen lisääntyminen ja säätyläisten lisään- tyvä kateus talonpoikaisväestön ’’ylellisyystavaroiden” käyttöä kohtaan viittaavat siihen, että kaikki maataloustulo ei enää 1700-luvulla mennyt välttämättömyys- vikkeiden hankintaan, vaikka omavaraisuuden ylittävässä rahanhankinnassa oli- kin huomattavia vaikeuksia. Toisaalta osalla maatalousväestöä oli ilmeisestikin suuria vaikeuksia välttä- mättömimmänkin toimeentulon hankkimisessa. Tätä osoittaa se, että hätära- vinnon käyttö keskinkertaisinakin satovuosina oli tavallista suuressa osassa maata vielä niin myöhään kuin 1830-luvulla, jolloin Carl Böcker yritti kerätä siitä tieto- ja.B Jos merkitsee kartalle kaikki ne alueet (ilmeiset paikalliset epätarkuudet ta- soittaen), joilla yli 5 % väestöstä keskinkertaisina satovuosinakin söi hätäleipää, kattaa hätäravintoalue suurimman osan Suomea (kartta n:o 10). Vain rannik- komaakunnissa, Hämeessä ja osassa Savoa söi jokseenkin koko väestö tavallisina vuosina puhdasta leipää. Hätäravinnon käyttö ei kuitenkaan suinkaan aina merkinnyt sitä, että seudun viljavarat eivät olisi riittäneet koko väestölle, vaan kysymys oli usein siitä, että sitä ei riittänyt tarpeeksi köyhimmälle väestönosalle. Jos toisaalta samojen Böckerin ti- lastotietojen mukaan kartoitetaan ne alueet, joilla vilja oli talonpojan tärkein myyntitavara, voi havaita viljanmyyntialueen ja hätäleipäalueen menevän Sisä- Suomessa laajalti päällekkäin, kuten kartasta n:o 10 näkyy. Viljaa vietiin kaupun- keihin myytäväksi samanaikaisesti kun osa väestöstä söi hätäleipää. Vaikka tilanteen voi sanoa kuvastavan elintasoeroja, ei kuva suinkaan ole yksi- selitteinen. Pakottava rahantarve saattoi saada talonpojat viemään viljansa kau- punkeihin silloinkin, kun sillä olisi ollut menekkiä kotipaikkakunnalla. Tilaton vä- estö sai suurimman osan käyttöviljaansa työpalkkoina eli osti viljansa työllä. Silloin kun talolliset tarvitsivat selvää rahaa, heidän oli vietävä viljansa kaupun- keihin, jopa joskus omaa viljankulutustakin supistamalla. Tilattomille ei tällaisel- ta talonpojalta riittänyt työtä eikä viljaa, ellei ollut ihan pakko saada apuväkeä kiireisimmäksi korjuuajaksi. Viljanmyyntiä saattoi täten tapahtua silloinkin, kun kaikki vilja olisi tarvittu oman paikkakunnan väestön ravinnoksi. Toisaalta ei kuitenkaan viljantuotannon riittämättömyys ja leipäviljan säännöl- linen tuonti paikkakunnalle merkinnyt läheskään aina köyhyyttä ja huonoa toi- meentuloa, vaan ainoastaan sitä, että tämän ajan maataloudelle ominainen viljan- viljelyvaltaisuus oli tavallista pienempää. Kun kartalle n:o 10 on merkitty ne alu- eet, joille tavallisinakin vuosina tuotiin viljaa muualta, voi havaita, että viljan- tuontialueilla maatilatalouden muut sektorit olivat yleensä keskimääräistä merki- tyksellisempiä ja niiden tuotolla voitiin hankkia viljaa muualta. Kartalle merkitty laaja vil jäntuon tialue tilaston keruuaikana 1830-luvulla oli tosin entistä venäläis- tä Vanhaa Suomea lukuun ottamatta aivan uusi, javiljantuonti siellä perustui äs- kettäin alkaneeseen karjantuotteiden, lähinnä voin vientiin Pietariin. Vanhastaan karjan tuotteilla peitti viljavajauksensa vain Pohjois-Suomen karjatalousalue. 24 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 370 Metsäntuotteiden myynnillä taas peitti viljavajauksen Pohjanmaan ’’ylämaa” ja Pohjois-Satakunnan metsäalue. 9 Pohjanmaalla metsätalouden tuotto pe- rustui etupäässä tervaan ja Pohjois-Satakunnassa 1700-luvulla tervaan, myöhem- min puutavaraan. Kaakkois-Suomessa taas viljavajaus peitettiin rahdinajolla ja sesonkityöllä Pietarissa. Kaikilla näillä alueilla osa, paikoitellen huomattavakin osa talonpojan rahatuloista meni tärkeimmän peruselintarvikkeen, leipäviljan, ostoon. Elintaso riippui tällöin siitä, miten rahatulot riittivät välttämättömyystarvikkeiden hankintaan ja jäikö rahaa vielä muihinkin ostotavaroihin. Maataloudesta saatava tulo näyttää riittäneen yleensä maatalousväestön vält- tämättömään toimeentuloon. Osalla väestöä oli varoja sellaisiinkin hankintoihin, joita sääty-yhteiskunnan ylemmät säädyt pitivät talonpojalle sopimattomana ylel- lisyytenä, mutta toisaalta taas osa maatalousväestöstä eli siinä määrin toimeentulo- minimin tuntumassa, että usein tavallisina vuosinakin oli turvauduttava hätära- vintoon. Toimeentulon perusedellytykset ylittävä ’’ylellisyyskulutus” näyttää ol- leen perin vaatimatonta. Jos ei pane kovin paljon painoa säätyläisten moitteille talonpojan kasvavasta ylellisyydestä, vaan yrittää tarkastella ostokulutustavaroiden laatua ja menekkiä, päätyy siihen tulokseen, että perustoimeentulolle välttämättö- mien ostotavaroiden lisäksi hankittiin varsin vähän säätyläisten paheksumia ylel- lisyystavaroita. Kulutustavaroiden menekki näyttää aina 1830-luvulle saakka pysy- neen Per Schybergsonin laskelmien mukaan väestömäärään nähden pienenä ja useiden vuosikymmenien ajan lähes muuttumattomana.10 Maatalousväestön elintaso 1700-luvulla ja 1800-luvun alussa oli kaikesta pää- tellen yleensä melko alhainen, joskin erot maatalousväestön eri sosiaaliryhmien vä- lillä olivat melkoiset. Kokonaisuutena katsoen maatalous näyttää tarjonneen sitä harjoittavalle väestölle ajan oloihin nähden riittävän toimeentulon. Huomatta- valla osalla väestöä toimeentulominiminraja oli kuitenkin verrattain lähellä ja ka- tovuodet aiheuttivat helposti puutetta ja hätää, jota kuten edellä on ker- rottu pystyttiin perin heikosti torjumaan. Vaikka maataloustuotanto kokonaisuutena katsoen olikin riittävä väestön tar- peisiin, se jakautui kuitenkin epätasaisesti maatalousväestön eri sosiaaliryhmien kesken. Toisaalta voi todeta melkoista varallisuutta ja toisaalta elämistä aivan toimeentulominimin rajalla. Useat seikat vahtaavat kuitenkin siihen, että kaikesta epätasaisuudesta huolimatta elintasoerot maatalousväestön eri ryhmien välillä oli- vat 1700-luvulla huomattavasti pienemmät kuin 1800-luvulla. Poikkeuksen muo- dostaa kuitenkin aateliskartanonomistaja- ja säätyläistilanomistajaväestö, jonka elintaso oli korkealla talonpoikaisväestön yläpuolella, mutta koko maatalousväes- töstä tämä varakas ’’herrasväki” muodosti vain pienen murto-osan. Maatalousvä- estön valtaosan muodostavan talonpoikaisväestön keskinäiset varallisuuserot näyt- tävät olleen suhteellisen pieniä. 1700-luvun maalaisyhteiskunnassa oli useitakin tasoittavia tekijöitä, joiden vaikutus väheni tai lakkasi 1800-luvunkuluessa. Talollisväestön sisäisiä varallisuuseroja tasoittivat lähinnä verotus ja kyläyh- teisöjen taloudellinen sidonnaisuus. Vaikka maatalouden verotus olikin perin epä- tasaista kuten seuraavasta verotusta koskevasta esityksestä ilmenee se ky- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 371 keni vielä Ruotsin vallan aikana tuntuvasti tasoittamaan eri talollisryhmien va- rallisuuseroja. Varsinkin se, että talonpoikaiset suurtilat olivat enimmäkseen rat- sutiloja eli rustholleja, joiden oli varustettava ja ylläpidettävä ratsumies ruotu- jakoisessa sotaväessä, oli merkittävä tekijä, sillä tämä merkitsi verraten raskasta rasitetta siitä huolimatta, että rustholleilla oli augmentteja eli aputiloja veroil- laan tukemassa ratsumiehen pitoa. Pienempiä taloja taas oli useita samassa ruo- dussa ylläpitämässä yhtä jalkaväensotilasta. Kun sotaväki lakkautettiin Venäjän vallan alussa ja sotilasrasitus korvattiin vakanssiverolla, joka oli keveämpi kuin sotilasrasitus, hyötyivät rusthollarit muutoksesta selvästi enemmän kuin muut ta- lolliset ja heidän oli pienempiä talollisia helpompi kartuttaa varallisuuttaan. 11 Länsi-Suomessa myös kyläyhteisön taloudellinen sidonnaisuus oli omiaan yllä- pitämään talojen vanhoja keskinäisiä varallisuussuhteita. Isojako höllensi tuntu- vasti tätä sidonnaisuutta ja varsinkin torppien perustamisen helpottuminen metsä- jaon jälkeen asetti isot talot edullisempaan asemaan kuin pienet. Laajoilla metsä- tiluksilla oli enemmän torpanpaikkoja jakun 1800-luvunpuolella torppareista al- koi olla liikatarjontaa, saattoivat suuret talot pieniä paremmin hyötyä torpista. Isojaon alkaminen vasta 1700-luvun jälkipuoliskolla ja sen hitaus etenkin eteläi- sellä peltoalueella jarrutti talojen varallisuuserojen kasvua vielä tällä vuosisadalla. Talollisten ja tilattomien varallisuuserot eivät olleet 1700-luvulla niin suuria kuin myöhemmin. Varsinkin uusi kasvava tilattomien ylin sosiaaliryhmä, torppa- rit, jotka olivat samalla sekä vuokraviljelmien haltijoina itsenäisiä viljelijöitä että talon pelloilla työskenteleviä maataloustyöläisiä, oli torpparilaitoksen kasvun al- kuaikoina 1700-luvun loppupuolella vielä verraten hyvässä asemassa tavallisiin talollisiin verrattuna. Torpparilaitoksen voimakas kasvu perustui ensisijaisesti isonvihan jälkeisen ajan työvoimapulaan, joka tuntui vielä 1700-luvun puolivälin jälkeen. Kun mitään lii- katarjontaa torppareista ei ollut, muodostuivat vuokraehdot kohtuullisiksi. Se, että torpparien metsänkäyttö rajoitettiin kotitarvepuun ottoon, ei vielä 1700-luvun ke- hittymättömän metsätalouden aikana käytännössä merkinnyt suurtakaan eroa ta- lollisen ja torpparin metsänkäytön välillä. Torppari oli sitäpaitsi vapaa talollista rasittavista maaveroista ja sotaväen ylläpidosta ja maksoi vain henkirahaa sekä osallistui muutamiin paikallishallinnollisiin rasitteisiin. Kun talollisten verorasitus näyttää olleen kuten verotusta koskevasta esityksestä ilmenee talon asukas- määrän huomioon ottaen verraten raskas, merkitsi torpparien verorasituksen pie- nuus melkoista tasoitusta talollisten ja torpparien elintasossa. 12 Talollisten ja torpparien välistä eroa on ilmeisesti ollut omiaan kaventamaan myös perintötorppajärjestelmä (kts. luku 11:2, s. 38), joka yleistyi verra- ten nopeasti 1700-luvun jälkipuoliskolla. Kun torppa oli perintöosuus, hal- litsivat perintötorpparit torppiaan vielä huomattavasti edullisimmilla ehdoilla kuin tavalliset työmiestorpparit. Ensimmäisen polven perintötorppari lienee elänyt lähes yhtä hyvin kuin hänen taloa pitämään jäänyt veljensäkin, jos kyseessä oli tavallinen pienehkö talo. Perintötorppari oli heikossa asemassa lähinnä vain siinä suhteessa, että hän ei kyennyt jättämään torppaa yhtä https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 372 edullisin ehdoin lapsilleen, lukuun ottamatta 1700-luvun loppupuolen perintö- torppia. Myöhemmät perintötorpparit olivat heikommassa asemassa ja heidän jälkeläisillään oli väistämättä edessä sekä taloudellinenettä sosiaalinen alamäki. Talon vakinaiseen työväkeen kuuluineiden vuosipalkollisten asema oli 1700-lu- vulla myös suhteellisesti parempi talollis- ja torppariväestöön verrattuna kuin 1800-luvulla. Kuten maatalousväestön eri sosiaaliryhmiä selostettaessa on aikai- semmin mainittu, ero isäntäväen ja palkallisten elintavoissa näyttää olleen pieni. Palkolliset asuivat tavallisissa taloissa yleensä samassa pirtissä kuin isäntäväkikin, söivät samassa pöydässä, tekivät samoja töitä kuin talollisen omat aikuiset lapset ja elivät muutenkin hyvin samaan tapaan kuin nämä. Talonpoikaisen maatalousväestön eri ryhmien elintasoeroja pienensi vielä sekin, että 1700-luvun maatalous näyttää kyenneen tarjoamaan myös irtaimelle maata- loustyöväelle, itsellisille ja loisille, suhteellisen siedettävän toimeentulon. Irtaimen maatyöväen elintaso oli kyllä varsin alhainen, mutta pääosa koko talonpoikaisväes- töstä eli tähän aikaan varsin vaatimattomissa oloissa eikä toimeentulominimin raja ollut köyhemmän talollisväestönkään kohdalla kaukana. Hätäravintoon joutuivat monesti turvautumaan talollisetkin. Toisaalta työvoiman puute 1700-luvun alkupuolella ja puolivälissä takasi verra- ten hyvät työmahdollisuudet irtaimelle työväelle, jota koetettiin sekä hyvällä että pahalla saada vakinaiseen palvelukseen. Irtaimella työväellä oli käytettävissään myös muita toimeentulolähteitä. Länsi-Suomen peltoalueilla sallittiin itsellisten verraten vapaasti käyttää jakamatonta kylänmetsää niin tarvepuiden ottoon kuin karjan laiduntamiseenkin, vieläpä monin paikoin kaskenpolttoonkin. Itä-Suomen kaskialueella irtain työväki sekä oli työssä talollisten kaskimailla että harjoitti itse kaskenpolttoa vuokramailla. Kun kaskenpoltto tarjosi työtä kevättalvellakin, ei talvityöttymyyskään kestänyt koko talvikautta. Irtaimen maataloustyöväen työ- mahdollisuudet olivat 1700-luvulla ratkaisevasti paremmat kuin 1800-luvulla, jol- loin voimakkaasta väestönlisäyksestä johtunut maataloustyövoiman tarjonta yh- dessä eräiden muiden maanomistusoloissa ja talousrakenteessa tapahtuneiden muutosten kanssa vaikeutti tämän maatalousväestön alimman sosiaaliryhmän työnsaantia ja toimeentuloa. Vaikka maatalousväestön elintasoa tasoittavia tekijöitä oli 1700-luvulla enem- män kuin seuraavalla vuosisadalla, oli 1700-luvulla myös sellaisia elintasoeroja li- sääviä ja korostavia tekijöitä, joiden vaikutus myöhemmin väheni. Kuten edellä on mainittu, vähälukuisen kartanonherra- ja säätyläismaanomistajaryhmän elinta- so oli paljon talonpoikien yläpuolella. Tiiliä ryhmällä oli edellisten vuosisatojen yhteiskunnallisen kehityksen tuloksena säätyetuoikeuksia, jotka vaikuttivat heidän alustalaisikseen joutuneen talonpoikaisväestön sekä taloudellista että sosiaalista asemaa heikentävästi. Taloudellisesti merkittävin tekijä oli alustalaistalonpoikien päivätyövelvollisuus, joka pahasti häiritsi näiden omien viljelmien hoitoa. Kun alustalaistalonpojat lisäksi joutuivat maksamaan omien viljelmiensä tuotteita ve- roina kartanonherralle, saattoivat he joutua hyvinkin tiukalle ja elämään niukem- min kuin muut vastaavankokoisten viljelmien haltijat. Lisäksi he olivat muuta https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 373 talonpoikaisväestöä heikommassa oikeudellisessa asemassa. Varsinkin sellaisissa ’’kartanolääneissä”, joiden omistaja asui Ruotsissa ja hoidatti kartanokaan tilan- hoitajalla, olivat alustalaiset ahtaalla. Kaukana asuva omistaja ei juuri ottanut huomioon vuodentulon vaihteluita, vaan vaati verosaatavansa mahdollisimman täysimääräisenä tilanhoitajalta, joka tällöin vuorostaan kiristi alustalaisia ne mak- samaan. 13 Koko maatalousväestöön nähden kartanonherroja ja heidän alustalaisiaan oli kuitenkin siksi vähän, että elintasoeroja tasoittavat tekijät olivat 1700-luvulla sel- västi suuremmat kuin 1800-luvulla. 1700-luvulle oli luonteenomaista, että talon- poikaisen maatalousväestön eri sosiaaliryhmien välillä ei ollut selviä ja jyrkästi erottuvia rajoja. Ero ääriryhmien, varakkaiden suurtalonpoikien ja köyhien itsel- listen ja loisten, elintason välillä oli kyllä suuri, mutta elintaso aleni verraten ta- saisesti ilman selviä rajoja luovaa porrastusta. Talonpoikaisväestön elintasossa näyttää sitä paitsi välimatka ääriryhmästä toiseen olleen 1700-luvulla tuntuvasti pienempi kuin 1800-luvulla, jolloin varsin monet kehitystekijät aiheuttivat maa- taloustulon entistä epätasaisempaa jakaantumista talonpoikaisen maatalousväes- tön eri sosiaaliryhmien välillä ja samalla elintasoerojen kasvamista. 4. MAATALOUDEN VERORASITUS Maatilatalouden tuottoon ja maatalousväestön toimeentuloon on lisäksi voi- makkaasti vaikuttanut eräs varsinaisen maatalouden ulkopuolella ollut tekijä, verotus. Lähes koko perinnäisen maatalouden ajan suomalainen yhteiskunta on ollut niin agraarinen, että maatalous on saanut kantaa pääosan koko verotaakasta. Vasta aivan aikakauden lopulla muiden elinkeinojen osuus veronmaksussa alkoi nousta. Maatalouden verotus kohdistui maatiloihin eikä niillä työskenteleviin henki- löihin ja oli siis maaverotusta.1 Tosin fyysisiin henkilöihin kohdistuva verotuskin oli tunnettu jo 1700-luvulla, mutta maaveroon verrattuna sen merkitys oli vähäi- nen. Maaverojärjestelmä oli peräisin jo keskiajalta, ja siihen oli 1700-luvulle men- nessä ehditty tehdä niin monta lisäystä ja muutosta, että järjestelmästä oli tullut varsin monimutkainen ja sekava. Veroja kannettiin lääneittäin, kihlakunnittain, pitäjittäin ja jopa kylittäinkin erilaisten perusteiden mukaan. Sen sijaan yksityis- ten tilojen veroperusteet pyrittiin säilyttämään ennallaan ja vanhojen perusteiden tarkistuksia eli verollepanoja tehtiin harvoin ja vain vakavien epäkohtien pakot- tamina. Tällöin uusi verollepano yleensä tehtiin laajalla alueella, tavallisesti kihla- kunnassa tai useammassa yhdellä kertaa. 1700-luvun puolivälin jälkeen uudet verollepanot kytkettiin isojakoon ja suoritettiin samanaikaisesti tämän kanssa. Kun isojako oli suuritöinen ja hidas toimitus, edistyivät uudet verollepanot 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella varsin hitaasti. Niinpä Etelä-Savossa,jos- sa 1660-luvulla huonosti tehdyn verollepanon seurauksena verotukselliset epäkoh- dat muodostuivat suuriksi, talonpojat saivat pitkin 1700-lukua tehdyistä toistu- vista valituksista huolimatta odottaa uutta verollepanoa 1800-luvun puolelle saak- ka. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 374 Seurauksena monimutkaisesta ja jäykästä verotusjärjestelmästä oli, että verotus ei ollut selvässä suhteessa maan tuottoon. Verotaakka tuotoltaan samansuuruisilla tiloilla muodostui hyvinkin epätasaiseksi. Lisäksi maaverojärjestelmä ei paljo- akaan kyennyt seuraamaan yksityisen tilan tuoton muutoksia. Kun perinnäisen maatalouden loppukaudelle oli ominaista maatalouden tuoton lisääminen lähinnä viljelyksiä laajentamalla, ja kun tämä luonnollisesti tapahtui eri tiloilla eri tah- dissa, verotuksen epätasaisuus vain kasvoi 1700- ja 1800-luvuilla.Kun 1700-luvun lopussa uudisraivauksen edistämiseksi peltomaan lisäys tehtiin verovapaaksi, ensin Savossa ja Karjalassa 1775 ja sitten koko maassa 1789, ei viljelyalan ja kasvin- viljelyn tuoton lisäystä voitu uusissa verollepanoissakaan ottaa huomioon. Tosin tästä huolimatta vanhojenkin viljelytilojen verolukuja nostettiin vielä 1800-luvun verollepanoissa, mutta veroluvut nousivat niin vähän, että verotaakan kasvu jäi joka tapauksessa paljon pienemmäksi kuin peltomaan lisäyksestä johtuva tuoton kasvu. Verotaakan epätasaisuuteen vaikutti tuntuvasti myöskin se, että karja- ja metsätalouden tuoton muutoksia ei verotuksessa lainkaan otettu huomioon. Maaverojärjestelmän monimutkaisuuteen vaikutti myös se, että verot makset- tiin alunperin luontoissuorituksina, tilan tuotteina ja työnä. Kun maaverojärjes- telmä kehittyi aikana, jolloin vaihdanta ja rahatalous oli vähäistä, veronsaaja pyrki ottamaan verona mahdollisimman monia tarvitsemiaan tavaroita, joita maa- tilatalous saattoi tuottaa. Täten verona maksettavien tavaroiden, veroesineiden eli -parselien lukumäärä kasvoi suureksi ja vaihteli eri osissa maata maatilatalouden tuottokyvyn ja veronsaajan tarpeiden mukaan. Rahatalouden kehittyminen ja niin maataloudessa kuin kruunun tarpeissakin tapahtuneet muutokset tekivät perin- näiset luontoissuoritukset jo 1700-luvulla vanhanaikaiseksi, ja sekä kruunu että talonpojat pyrkivät vaihtamaan ne yhä suuremmassa määrässä rahasuorituksiksi. Tämä vaihtaminen tapahtui 1700-luvulla pääasiassa vuosittain määrättävien lu- nastushintojen, verohintojen, perusteella. Siirtymistä verojen maksuun rahana jar- rutti kuitenkin 1600-luvulla syntynyt ns. määräpalkkajärjestelmä, jonka mukaan osa veroista ohjattiin suoraan jollekin virkamiehelle tai sotilashenkilölle hänen palkakseen, ja talonpoika joutui maksamaan veronsa tälle ilman välikäsiä. Määräpaikan saaja otti yleensä verosuorituksen vastaan mieluummin tavaroina ja työnä kuin rahana, kun taas veroamaksavalle talonpojalle varsinkin työsuoritukset olivat hankalia, ja hän olisi mieluummin maksanut ne rahana. Kamppailu veron suoritustavoista ratkesi vasta, kun määräpalkkajärjestelmästä luovuttiin Venäjän vallan aikana. 2 Varsinaisen maaveron lisäksi oli talonpoikaistalolla kannettavana muitakin ra- sitteita. Paikallishallintoa, niin maallista kuin kirkollistakin varten oli omat eri- koisveronsa ja rasitteensa. Kutakin tarkoitusta varten määrättiin omat tavara- tai työsuorituksensa, jotka saattoivat vaihdella tarpeen mukaan ja olla eräissä tapauksissa tilapäisluontoisiakin. Kun 1800-luvun alussa selviteltiin vanhaa seka- vaa verojärjestelmää, totesi selvityksen tekijä J. G. von Bonsdorff tavallisella ve- rotalolla olevan 17 eri veroa tai julkista rasitetta. Luettelosta muodostuu seu- raavanlainen: 3 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 375 Maavero 1830-luvulla. I Verot. 1) Varsinainen vero eli maakirjavero. Maakirjaan merkitty vanhojen kruununverojen yhdistelmä. 2) Kruununkymmenykset. Kruunun uskonpuhdistuksen aikana itselleen ottama 2/3 kirkonkymmenyksistä. 3) Laamannin ja kihlakunnantuomarinvero. Vero, jota kannettiin ko. virkamiesten palkkausta varten. 4) Käräjäkestitysrahat. Em. virkamiesten tekemien käräjämatkojen kuluja varten. 5) Tertiaalikymmenykset ja muu papiston palkkausvero. Papiston palkkausvero. Tertiaalikymmenykset = papistolle uskonpuhdistuksessa jäänyt 1/3 kirkonkymmenyksistä. 6) Teinirahat. Köyhien koululaisten auttamiseksi kannettu rahavero. 7) Silta- ja jahtivoudinkapat. Vero, jota kannettiin ko. paikallishallinnon virkamiesten palkkaukseen. 8) Paloviinan kotipolttomaksu. Veroluontoinen lupamaksu, jota vv. 1787—1866 annettiin paloviinan koti- poltto-oikeudesta. II Rasitteet. 1) Sotaväen ylläpito. Jalkaväen sotilasta ylläpiti ruotu, joka tavallisesti käsitti useampia taloja. Ratsu- miestä ylläpiti ratsutila eli rustholli. Kun Suomen sotaväki Venäjän vallan alussa hajoitettiin, korvattiin sotaväen ylläpito vakanssimaksu-nimisellä verolla. 2) Maanteiden jasiltojen rakentaminen ja ylläpito. 3) Rakennusten rakentamis- ja ylläpitovelvollisuus. Velvollisuuden piiriin kuuluivat maaseudun julkiset rakennukset: kirkot, pappilat, käräjätalot, kestikievarit ja kymmenysaitat eli paikalliset veroviljavarastot. 4) Kyyditysvelvollisuus. Kruunun kuljetukset ja hollikyyti eli matkustajien kuljetus kestikievarista toiseen. 5) Vanginkuljetus ja säilytys. 6) Sotaväen majoitus. 7) Paikalliset rasitteet, jotka jaettiin pitäjittäin. Kunnallisluontoiset rasitteet: köyhäinhoito, osallistuminen metsäpalojen sammutta- miseen ja petojen hävittämiseen. 8) Paloapu. Vahingonkorvaus tulipaloista kärsineille 9) Herrainpäivärahat. Talonpoikaissäädyn valtiopäivämiesten matka- ja ylläpitokorvaus. Kaksi viimeksi mainittua rasitetta ovat pikemminkin tilapäisluontoisia maksuja kuin rasitteita, joihin von Bonsdorff ne lukee. Varsinaisiin kruununveroihin kuuluivat Venäjän vallan aikana vain maakir- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 376 javero, kruununkymmenykset ja vakanssimaksu, jotka menivät keskushallinnon tarpeisiin. Ruotsin vallan aikana varsinaiseen kruununveroon kuului vain kaksi ensin mainittua, eikä koko vero mennyt keskushallinnolle, vaan huomattava osa ohjattiin määräpaikkoina suoraan sotilashenkilöille ja virkamiehille. Määräpalk- kajärjestelmästä luovuttiin vähitellen Venäjän vallan alkuvuosikymmenien ai- kana. Vanhaa ylen monimutkaista verojärjestelmää pyrittiin 1800-luvulla yksinker- taistamaan. Järjestelmän syvällekäyvä uudistaminen ei tämän ajan oikeuskäsi- tysten mukaan ollut mahdollista, vaan oli tyydyttävä vain eräisiin teknisluon- toisiin uudistuksiin. Monimutkaista verojen laskemistapaa yksinkertaistettiin uu- della veroyksiköllä, veroruplalla, jolla v:sta 1849 alkaen korvattiin maakirjaveron vanhat kirjavat veroyksiköt.4 Kullekin talolle laskettiin sen vanhaa veroa vastaava veroruplamäärä, jonka rahassa laskettu lunastusarvo määrättiin vuosittain edel- lisen kymmenvuotiskauden verohintojen perusteella. Vaikka uudistus koski vain maakirjaveroa, merkitsi se kuitenkin verotuksen huomattavaa yksinkertaistamista, varsinkin kun rahan lisäksi jäi käyttöön vain neljä veroparselia, vilja (=ruis ja ohra), kaura, voi ja tali. Voi ja tali korvattiin aina rahalla ja viljasta sekä kau- rasta vähintään kolmannes. Uudistuksen astuessa voimaan v. 1849 vastasi vero- ruplamäärä veron arvoa rahassa, mutta myöhemmin hintojen noustessa vero- ruplan arvo oli raharuplaa suurempi. Kun verohinnat määrättiin lääneittäin, vaihteli veroruplan arvo jonkin verran eri läiineissä. Verorasituksen todellista suuruutta on vaikea selvittää, sillä monimutkaisesta verojärjestelmästä ei ollut mitään yhtenäistä kirjanpitoa. Kustakin verosta oli oma erillinen luettelonsa, jota sotilasrasituksen osalta ei edes tehty pitäjittäin, vaan joukko-osastoittain. Maatalouden verorasitus perinnäisen maatalouden aikana onkin käytännöllisesti katsoen kokonaan tutkimaton ala. Sen tähden on seuraa- vassa jouduttu turvautumaan vain muutamiin hajanaisiin esimerkkeihin, jotka on otettu peltoviljelyalueelta. Esimerkkejä verorasituksesta on voitu ottaa vaan niistä pitäjistä, joista pelto- viljelyä koskevassa luvussa on esitetty peltoaatutkimus antaa riittävän edustavan aineiston, ja tällöinkin on tyydytty laskutyön suuritöisyyden vuoksi muutamaan hajaesimerkkiin. Verorasitustakaan ei ole voitu esittää kokonaisuudessaan, vaan vain se osa, jolle J. G. von Bonsdorffin selvitys antaa riittävän laskuperustan. 3 Esimerkkipitäjät ovat Mäntsälä (1800-luvun Uudenmaan lääni), Tammela (1800-luvun Hämeen lääni), Kokemäki ja Huittinen (Turun ja Porin lääni, josta ei mistään pitäjästä yksinään ole riittävän edustavaa aineistoa) sekä Ilma- joki (Pohjanmaan/Vaasan lääni). Kaikista muista pitäjistä paitsi Ilmajoelta 1700-luvun pinta-alatiedot ovat pääasiassa 1780-luvulta (Etelä-Pohjanmaalta kaikki mittaukset ovat 1750- ja 1760-luvulta). Esimerkkitaloiksi on otettu 1/4 manttaalin talo, jonka peltopinta-alaksi on laskettu pitäjän tunnettujen talojen peltopinta-alojen keskiarvo suhteessa niiden manttaalimäärään muunnettuna 1/4 manttaalin taloksi. Vastaavalla tavalla on laskettu samojen talojen henkirahaa maksavien asukkaiden määrä mittausvuosina. Tilan on oletettu käsittävän yhden https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 377 talousavun.* Vastaavalla tavalla lasketut 1800-luvun tiedot ovat pääasiassa 1870-luvulta. TAULUKKO 55 TABLE 55. Maavero 1780-luvulla. Land tax in the I7Bo’s. J 4 manttaalin talon verot Mäntsälässä, Tammelassa, Kokemäellä, Huittisissa ja Ilmajoella. Land tax of a farm, which had a land tax unit of J 4 manttaali in the parishes of Mäntsälä, Tammela, Kokemäki, Huittinen and Ilmajoki. Mäntsälä Tammela Kokemäki/ Ilmajoki Huittinen Keskimääräinen peltoala, ha Average field area, hectares 8.6 5.2 3.2 2.5 Henkirahaa maksavia asukkaita keskimäärin Average number of inhabitants paying the head tax 8 8 6 6 Verot rukiina laskettuna, hl Tax maesured in hectoliters of rye 1) Kruunun maaverot Crown land tax 5.16 4.90 4.59 3.66 2) Paikallishallinnon verot —■ Local administrative tax 0.51 0.51 0.51 051 3) Kirkon verot Churh tax 0.43 0.26 0.17 0.23 4) Sotilasrasitus Army tax 2.29 1.93 2.13 1.50 5) Henkiraha Head tax 0.64 0.64 0.46 0.53 Verot yhteensä Total taxes 9.03 7.94 7.86 6.43 Verot peltohehtaaria kohti —- Taxes per hectare of fields 1.05 1.53 2.46 2.57 Esimerkkitilana J 4 manttaalin talo, jossa yksi talonsavu. Peltopinta-ala ja henkirahaa maksavien asukkaiden luku peltoalatutkimuksen otannan mukainen pitäjän keskiarvo (vrt. ss. 131—134). An example of a farm which had a land tax of J 4 manttaali and one household. The average area of fields and head tax on the basis of selectid farms. Lähteet; Verot: J. G. von Bonsdorf, Storfurstendömet Finlands kamerala lagfarenhet I—- 11. Peltopinta-alat ja asukasmäärät: Ss. 131—134 selostetun peltoalaotantatutki- muksen aineisto. * Savu = vanha ruokakuntaa tarkoittava veroyksikkö. Talonsavu = talon omistajan ruokakunta. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 378 Verot on muunnetut rukiiksi 1780- ja 1870-lukujen keskimääräisten verohin- tojen mukaan siten, että 1700-luvun veromäärät on laskettu von Bonsdorffin julkaisemien veroselitysten mukaan, ja 1800-luvun veromäärät on ilmoitettu veroruplan virallisten vuotuisarvojen perusteella. Veroista ovat mukana: 1) varsinaiset kruununverot (maakirjavero ja kruununkymmenykset), 2) sotilas- rasitus vakanssiveroarvon mukaan, joka 1700-luvun osalta ilmeisesti oli todel- lista rasitusta selvästi pienempi, 3) papiston saamat tertiaalikymmenykset, 4) paikallishallinnon määräsuuruiset verot (pitäjittäin tehtyihin sopimuksiin perustuvat verot ja vaihtelevansuuruiset rasitteet eivät ole mukana), 5) hen- kiraha (talojen keskimääräisen asukasluvun mukaan asukasmäärä kokonaislu- vuksi pyöristettynä). Kuva verorasituksesta on kylläkin täten määriteltynä puutteellinen, mutta an- tanee sittenkin jonkinlaisen kuvan verorasituksesta peltoalaan verrattuna sekä ennen kaikkea sen epätasaisesta jakaantumisesta eri paikkakunnilla. Koska ky- symyksessä ovat eräänlaiset pitäjittäiset keskiarvotilat, ei verotuksen epätasai- suus saman pitäjän sisällä käy ilmi, vaikka huomattavaa epätasaisuutta voi- daankin käytetyn perusaineiston nojalla todeta. Taulukon luvut osoittavat, että veroyksikköluvultaan samansuuruisten talojen verorasitus vaihteli tuntuvasti eri pitäjien välillä. Kun esimerkkipitäjät ovat eri lääneistä, luvut antavat aavistuksen verotuksen epätasaisuudesta eri osissa pelto- aluetta. Vielä epätasaisemmaksi verorasitus osoittautuu, jos vertaa veron määrää peltopinta-alaan. Kun peltoalaluvut osoittavat veroyksikkömäärän keskimääräis- tä suhdetta peltopinta-alaan ko. pitäjässä, ilmenee taulukosta, että veroyksik- kömäärältään samansuuruiset talot saattoivat olla hyvinkin eri kokoisia eri pitä- jissä ja että erot eri osissa maata olivat varsin tuntuvia. Mäntsälän, Tammelan, Kokemäen ja Huittisten kohdalla, joissa maatilatalous rakentui pääasiassa peltoviljelyn varaan, laskelma veroista hehtaaria kohti antaa ilmeisesti melko todenmukaisen kuvan verorasituksen ja tilan taloudellisen kanto- kyvyn suhteesta ja siten verorasituksen epätasaisuudesta. Ilmajoen osalta tämä vertailu on sen sijaan varsin puutteellinen, sillä ilmajokelaiset talot saivat huomattavia tuloja sekä karjasta että metsästä. Kasvinviljelynkin tuotosta saatiin osa kytömaista, jotka puuttuvat laskelmasta. Maatilan kokonaistuottoon nähden verorasitus näyttää olleen Ilmajoella huomattavasti pienempi kuin verrattuna ainoastaan peltoviljelyn tuottoon. Verrattaessa verorasitusta peltopinta-alaan on lisäksi otettava huomioon eräs tekijä: perinnäisessä peltoviljelyssä ei tilan koko peltoala ollut koskaan saman- aikaisesti käytössä, vaan osa siitä oli aina tuottamattomana kesantona. 6 Etelä- suomalaisen kaksivuoroviljelyn alueella, josta esimerkkipitäjät ovat (Ilmajoella saatettiin tosin vielä 1700-luvun loppupuolella käyttää myös pohjoissuomalaista kaksivuoroviljelyä), oli samanaikaisesti tuottavassa käytössä n. 55 65 % pel- toalasta. Jos oletetaan satoatuottavaa peltoalaa olleen viljelyksessä 60 %, niin rukiin keskisatomäärien mukaan verot olisivat vieneet 12 30 % sadosta. Eri pitäjissä olisi verorasitus vaihdellut seuraavasti: https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 379 Mäntsälä 11—12 % Tammela 17—18 % Kokemäki ja Huittinen 27—29 % Ilmajoki 28—30 % Kuten jo aikaisemmin on huomautettu, näissä luvuissa ei ole mukana koko verorasitusta, vaan talon kannettavana oli lisäksi paikallisiin sopimuksiin perus- tuvia paikallishallinnon veroja sekä pääasiallisesti työnä suoritettuja julkisia ra- sitteita. Vain sotilasrasitus, joka Venäjän vallan alussa muutettiin vakanssive- roksi, on otettu mukaan tämän veron suuruisena. Todellisuudessa sotilasrasitus oli vakanssiveroa suurempi, sillä ’’kansan köyhyyden tähden” vero määrättiin ar- vioitua rasitusta pienemmäksi. 7 Näin ollen esitetyt luvut ovat itse asiassa liian pieniä minimilukuja. Vaikka ottaakin huomioon, että kysymys on liian pienistä luvuista, on toi- saalta muistettava, että ne on laskettu suhteessa kasvinviljelyn eikä koko maa- tilan tuottoon. Maatilan verot eivät tunnu nykyaikaiseen verotukseen verrat- tuna kovin korkeilta, mutta veronmaksukykyyn nähden ne olivat 1700-luvun loppupuolen oloissa ilmeisesti varsin raskaita. Silloin kun 3—B peltohehtaarin tilan oli elätettävä 6—9 työkykyistä henkilöä sekä lapset ja vanhukset ensi- sijaisesti kasvinviljelyn tuotolla, elettiin niin lähellä toimeentulominimin rajaa, että prosentuaalisesti pienikin verotaakka oli raskas kantaa. Huomattavampaa varallisuutta voitiin saavuttaa vain siellä, missä kasvinviljelyn lisäksi voitiin saada merkittäviä tuloja maatilatalouden toisilta sektoreilta, karjataloudesta ja met- sätaloudesta. TAULUKKO 56 TABLE 56, Kruunun maavero eräissä pitäjissä 1780- ja 1870-luvuilla. Crown tax in selected parishes in the I7Bo’s and IB7o’s. Pitäjä— 1780-luku 1870-luku 1870-luvun vero Parish Hl ruista/ha Hl ruista/ha prosenttia 1780- 1780's 1870's luvun verosta Hectoliters of rye Hectoliters of rye IB7o's tax as a per per hectare per hectare cent of 1780's tax Mäntsälä 0.87 0.46 52.9 Tammela 1.36 0.61 44.8 Kokemäki ja Huittinen 2.15 1.10 51.2 Ilmajoki 2.06 0.32 15.5 Lähteet: 1780-luku: Taulukon 55 aineisto. 1870-luku: Veroruplaluku: V:n 1875 maa- kirja, MMH. Veroruplan arvo: Verohintaluettelo v. 1875. Sen. kamarikonttori, VA. Peltopinta-alat: Ss. 131—-134 selostettu peltoalaotantatutkimus. Maaverorasituksen kevenemisestä 1800-luvulla antanevat käsityksen eräät ai- kaisemmin mainituista esimerkkipitäjistä Mäntsälästä, Tammelasta, Kokemäeltä, Huittisista ja Ilmajoelta lasketut luvut.8 Laskelmat koskevat vain sitä osaa maa- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 380 veroista, jota 1800-luvun loppupuolen verotilastoissa kutsuttiin kruunun maave- roksi, maakirjaveroa, kruununkymmenyksiä ja vakanssiveroa, joita kannettiin vanhojen verolukujen perusteella, joten vain n. 3/4 taulukkoon 55 otetuista ve- roista on tässä laskelmassa mukana. Näiden lukujen perusteella jo pelkästään viljelyalan kasvu näyttää varsin tun- tuvasti keventäneen kruunun maaveroa. On kuitenkin syytä muistaa, että muu osa talojen verorasitusta ei ilmeisestikään vähentynyt samassa määrin. Kun kruu- nun maavero muodosti 1780-luvulla n. 3/4 tunnetusta verorasituksesta (tau- lukko 55) on viljelyalan kasvamisen mukanaan tuomaa verorasituksen vähene- mistä pidettävä kuitenkin merkittävänä. Peltoalaan sisältyvät myös torppien viljelykset. Kun torpasta ei tarvinnut maksat, erikseen maaveroa ja talollinen sai siitä tuloa torpan vuokran eli ’’torpanveron” muodossa, ei sillä, olivatko pellot ta- lollisen omassa vain torpparin viljelyssä ollut suurta merkitystä, varsinkaan kun torpparit eivät vielä 1870-luvulle mennessä olleet ehtineet viljelytekniikassa jäädä sanottavasti jälkeen talollisista. Kuva verorasituksen vähenemisestä jää edellä olevan perusteella varsin puut- teelliseksi, koska verotus on siinä voitu suhteuttaa vain kasvinviljelyn tuottoon. Pe- rinnäisen maatalouden ajan lopulla 1800-luvulla maatilatalouden tuotto kasvoi kuitenkin voimakkaimmin karjatalouden ja metsätalouden alalla, ja tämä tuoton kasvu jäi kruununverotuksessa kokonaan verottamatta. Verotaakan kevenemistä tätä tietä on vaikea lähemmin määritellä, koska perusselvitykset maatalouden tuo- ton ja verotuksen välisistä suhteista puuttuivat lähes täysin. Karjatalouden ja met- sätalouden tuoton ilmeinen kasvaminen moninkertaiseksi 1830-luvulta 1870-luvul- le on täytynyt keventää maatalouden verotaakkaa varsin suuresti. Maatalouden kokonaisverorasitusta tarkasteltaessa on kuitenkin otettava huo- mioon, että samanaikaisesti kun viljelyalan lisääntyminen sekä karjatalouden ja metsätalouden tuoton kasvu kevensivät vanhojen kruununverojen rasittavuutta, maatalous sai kannettavakseen lisärasitteita paikallisella tasolla. Vanhat köy- häinhoito-, maantienrakennus- ja ylläpito- sekä hollikyytirasitteet, jotka 1700-lu- vulla olivat olleet kruununveroihin verrattuna suhteellisen keveitä, kasvoivat voi- makkaasti 1800-luvulla. Väestönlisäys ja sen mukanaan tuoma maatalousväestön alempien sosiaaliluokkien kasvu lisäsi huollettavien köyhien määrää. Varsinkin kun maatalouden rakennemuutokset 1800-luvun toiselta neljännekseltä alkaen ai- heuttivat kuten seuraavassa luvussa lähemmin selostetaan vaikealaatuista ra- kennetyöttömyyttä, lisääntyi huollettavien ja avustettavien köyhien määrä suu- resti ja aiheutti voimakasta köyhäinhoitorasituksen lisääntymistä. Vaikka tilaton väestö itsekin velvoitettiin v:sta 1817 alkaen osallistumaan köyhäinhoitomenoihin, jäi köyhäinhoito kuitenkin ensisijaisesti talollisten asiaksi. 9 Siitä huolimatta et- tä köyhäinhoitorasite pääasiassa hoidetuinkin luontoissuorituksena, köyhien elät- tämisenä taloissa, kysymys oli kuitenkin veroluonteisesta rasitteesta, jonka vero- luontoisuus tuli ajan mittaan yhä selvemmäksi, kun köyhien elättämisen lisäksi ruvettiin kantamaan suoranaisia köyhäinhoitomaksuja viljana ja rahana. Kun köyhäinhoitomenetelmät muuttuivat 1800-luvun kuluessa tuntuvasti, on niiden https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 381 maatilataloudelle aiheuttaman rasituksen kasvua mahdoton tarkoin arvioida, mut- ta monet seikat viittaavat siihen, että kasvu oli varsin suurta ja että talollisväestö piti köyhäinhoitoa 1800-luvun puolivälistä lähtien pahimpana rasitteenaan. Myös maantie- ja hollikyytirasitteet kasvoivat nopeasti sen jälkeen, kun Suomessa oli 1840-luvulla alkanut voimakas maanteiden rakentamiskausi. Uudet maantiet lisä- sivät tuntuvasti liikennettä ja samalla kestikievarien ja hollikyytien tarvetta. Kaik- ki tämä oli talollisväestön kustannettava. Joskus talollisten onnistui tosin lykätä maantie- ja kyytirasitusten kasvu ainakin osaksi torpparien kannettavaksi sisäl- lyttämällä ne torpan vuokraan, mutta tuskin merkittävässä määrin. Tietojen puutteessa ei kuitenkaan ole mahdollista arvioida, miten kruununve- rojen painon keveneminen ja paikallisten rasitteiden painon lisääntyminen suh- tautuivat toisiinsa ja vaikuttivat maatilatalouden kokonaisverorasituksen kehityk- seen. Tuntuu kuitenkin siltä, että Etelä- ja Länsi-Suomen peltoviljelyä!ueella kruununverot kevenivät enemmän kuin paikalliset rasitteet lisääntyivät. Itä-Suo- men kaskialueella, jossa köyhäinhoitorasitus kasvoi 1800-luvulla erittäin voimak- kaasti, on kruununverojen ja paikallisten rasitteiden suhteen kehityksestä vaikea sanoa mitään. On mahdollista, että siellä vasta metsätalouden suuri nousu 1870-luvulla toi mukanaan maatalouden kokonaisverorasituksen merkittävän alenemisen. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 IX PERINNÄISEN MAATALOUDEN LOPPUKRIISI 1. KASKIVILJELYN TAANTUMISEN AIHEUTTAMA VAIKEA KRIISITILANNE Perinnäisen maatalouden loppukriisi alkoi Itä-Suomessa 1800-luvun toisella neljänneksellä. Itä-Suomen maatalouden vaikeuksien on katsottu huomattavalta osaltaan johtuneen siitä, että sen jälkeen kun Suomi oli liitetty Venäjän valta- kunnan yhteyteen, halpaa venäläistä viljaa voitiin tuoda tullitta maahan.1 Tä- mä tuskin kuitenkaan lienee 1800-luvun alkupuolella ollut vaikeuksien tärkeim- pänä syynä. Kuten aikaisemmin on mainittu, Venäjälle kuulunut Vanha-Suo- mi eli Viipurin lääni oli jo 1700-luvun vaikeissa taloudellisissa oloissa muodos- tunut alituotantoalueeksi, jonne puuttuva vilja tuotiin Venäjältä. 2 Viipurin lää- nin sijainti suureksi kulutuskeskukseksi muoiiostuneen Pietarin ja muun Suomen välillä oli omiaan suosimaan muiden elinkeinojen, lähinnä rahdinajon, sesonki- työn ja erilaisen kauppatoiminnan kehittymistä, kun sen sijaan maatalouden ke- hitysmahdollisuudet pysyivät jatkuvasti huonoina. Näissä oloissa huomattava osa Viipurin läänin asukkaiden tarvitsemasta viljasta oli tuotavaVenäjältä. Siitä huolimatta, että Viipurin lääni muodosti alituotantoalueen, jäi koko Suomen viljavajaus aina 1820-luvun loppuen asti verraten pieneksi. Nettotuon- ti, siis tuontienemmyys, oli 1810- ja 1820-luvuilla yleensä 100 000 hl kahden puo- len. Neljänä vuonna leipäviljaa jopa vietiin enemmän kuin tuotiin (Taulukko 24). Leipäviljan tuontienemmyys oli siksi pieni, että sen on katsottava lähinnä johtuneen Viipurin läänin alituotannosta. Muu Suomi, myös Itä-Suomi Viipu- rin lääniä lukuun ottamatta, näyttää tuottaneen riittävästi viljaa omaan tarpee- seen, vieläpä monilta seuduilta pystyttiin myymään jonkin verran viljaa. 3 Vai- kuttaa myös siltä, että Pohjois-Suomen karjatalousalue, joka ei pohjoisen ase- mansa tähden kyennyt kasvattamaan riittävästi viljaa omaan tarpeeseensa, kyet- tiin elättämään kotimaisella viljalla. Jos aikaisemmin Venäjälle kuulunutta Vii- purin lääniä ei oteta huomioon, voidaan sanoa, että Suomi oli leipäviljaan näh- den vielä 1810- ja 1820-luvuillaomavarainen maa. Tilanne alkoi muuttua 1830-luvulla. Kaskiviljely näyttää vähitellen ajautu- neen siihen, että viljelyn laajentaminen väestön lisäystä vastaavasti ei ollut enää mahdollista. Sitäpaitsi kaskikierron liiallinen lyheneminen oli johtanut todelli- seen ryöstöviljelyyn, jolloin kaskien keskisatoisuus oli jatkuvasti alenemassa. Kun sitten 1830-luvulla sattui useita huonoja vuosia, joukossa pari suoranaista https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 383 katovuottakin, oltiin siinä tilanteessa, että koko Itä-Suomi oli muodostumassa alituotantoalueeksi. Tämä näkyy siitä, että viljantuonti pysyi katovuosien jäl- keenkin aikaisempaa paljon suurempana. Kun leipäviljan nettotuonti oli ollut 1810-luvulla keskimäärin vähän yli 60 000 hl vuodessa ja 1820-luvulla vastaa- va luku oli vähän yli 75 000 hl vuodessa, tuotiin maahan 1840-luvulla, jolloin ei mitään varsinaisia katovuosia ollut, keskimäärin lähes 200 000 hl leipäviljaa vuodessa. 1850-luvulla lähenteli keskimääräinen leipäviljan tuonti jo lähes 400 000 hl vuodessa. 1850-luvun keskimäärää oli tosin nostamassa Krimin so- dan jälkeisestä kaupan vilkastumisesta sekä katovuodesta 1856—57 aiheutunut ennätysmäinen tuonti v. 1857, joka ensimmäisen kerran ylitti 1 milj. hl rajan. 4 Viljan tuontienemmyys on todennäköisesti ollut vielä suurempi, sillä ennen 1850-luvun puoliväliä ei ole tietoja maitse ja Laatokan yli Venäjältä Itä-Suo- meen tuoduista viljamääristä. Erään Kanava-lehdessä v. 1847 olleen arvion mu- kaan Laatokan yli tuotiin noin puolet Itä-Suomen viljantarpeesta. Toinen puoli tuotiin Viipurin kautta. 5 Kun Viipurin kautta tuli tähän aikaan ainakin kolman- nes Suomeen meritse tuodusta viljasta ja lisäksi Itä-Suomeen saapui tuntuvas- ti viljaa myös Haminan kautta, on aivan ilmeistä, että Itä-Suomeen tuotiin jo 1840-luvulla selvästi yli puolet Suomeen tuodusta viljasta. Kuitenkin Itä-Suo- men väestö oli vain runsas kolmannes maan koko väkiluvusta. Sitä paitsi Länsi- Suomessa tuonnin jakautuma viittaa siihen, että tuontivilja meni pääasiassa kau- punkiväestön käyttöön. Etenkin Helsinki ja sen edustalla oleva Viaporin lin- noitus venäläisinä varusväkineen näyttää kuluttaneen huomattavan osan Länsi- Suomeen tuodusta viljasta. Länsi-Suomen maalaisväestö ei juuri näytä tuon- tiviljaa tarvinneen. Vain Pohjois-Satakunta oli sellaista alituotantoaluetta, jon- ne Porin kautta saapui huomattavia määriä ulkolaista viljaa.6 Viljan tuonnin teki mahdolliseksi metsätalouden voimakas nousu tällä alueella juuri 1840- luvulla. Jo 1840-luvulla havaittiin kaskialueen viljantuotannon kriisi. Johan Wilhelm Snellman toteaa Saima-lehdessä v. 1845, että kaskiala on kasvanut ylen hitaasti ja että sadot ovat pienentyneet liian tiuhan kaskeamisen seurauksena.7 Pelto- alan hän kyllä arvioi kasvaneen nopeammin kuin väestömäärän, mutta se ei kyennyt korvaamaan kaskiviljelyn tuoton heikkenemistä. Tämä on johtanut siihen, että viljantuotanto henkeä kohti laskettuna on pienentynyt. - Snellman arvioi, että viljantuotanto henkeä kohti laskettuna oli Itä-Suomessa 1840-luvun alussa vain noin 3/4 siitä, mitä se oli 60 vuotta aikaisemmin. Hän ei suoranai- sesti pidä viljantuotantoa riittämättömänä väestön tarpeisiin, mutta se käy kui- tenkin välillisesti ilmi siitä, että hän katsoo vähentyneen viljantuotannon vasta- painoksi lisääntyneet karjan- ja metsäntuotteiden myyntitulot. Nämä korvasi- vat Snellmanin mukaan viljantuotannon supistumisen kuitenkin vain normaali- vuosina. Katovuodet aiheuttivat aina viljanpuutetta. Itä-Suomen kaskiviljelyn kriisistä kertovat lukuisat muutkin tiedot. Sekä vi- ranomaisten erilaisissa selonteoissa että Itä-Suomen sanomalehtien palstoilla esiintyy tietoja kaskimetsien kurjasta tilasta ja suoranaisesta loppumisesta sekä https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 384 kaskiviljelyn tuoton alenemisesta. Esimerkiksi niinkin syrjäisestä pitäjästä kuin Tohmajärveltä valitetaan 1860-luvulla kaskimetsiksi sopivien lehtomaiden hupe- nemista.8 Valituksia kaskimetsien loppumisesta tukevat monet Itä-Suomesta 1800-luvun puolivälissä piirretyt maisemakuvat, jotka esittävät paljaaksi hakat- tua mäkimaisemaa, missä ei juuri lainkaan näy täysikasvuisia puita. 9 Kaskivil- jelyssä oli selvästikin tultu tilanteeseen, jossa tämän viljelymuodon taantumi- nen oli väistämätöntä. Samanaikaisesti kun kaskiviljelyn taantuminen hidasti viljantuotannon kasvua niin, että se ei kyennyt vastaamaan kasvavan väestömäärän tarpeita, ja Itä- Suomi muodostui alituotantoalueeksi, sen maataloudelle avautui mahdollisuuksia maatilatalouden muilla sektoreilla. Kuten jo em. Snellmanin artikkelista ilme- nee, peitettiin viljavajaus karjan- ja metsäntuotteiden myynnillä. Suomen liittäminen Venäjän yhteyteen 1800-luvun alussa toi aivan uusia mahdollisuuksia Itä-Suomen maataloudelle. Venäjän pääkaupunki Pietari aivan Suomen rajan läheisyydessä oli suuri ja alati kasvava kulutuskeskus, joka tar- vitsi yhä enemmän elintarvikkeita ym. tavaraa. Kulkuyhteyksien avautumi- nen Itä-Suomen luonnolliseen satamapaikkaan, Viipuriin, lisäsi muutenkin Itä-Suomen tuotteiden vientimahdollisuuksia. Kun vielä Saimaan kanavan val- mistuminen 1850-luvulla toi suoran vesitien merelle ja poisti Saimaan ja Vii- purin välisen maakuljetuksen tuottaman haitan, olivat hyvät vientimahdolli- suudet avautuneet Itä-Suomen maa- ja metsätalouden tuotteille. Ensinnä näyttää alkaneen voin vienti Pietariin. Kuten karjataloutta koske- vasta luvusta ilmenee, tämä vienti pääsi varsinaisesti käyntiin 1820-luvulla, nimenomaan vuosikymmenen loppupuolella. Kun Itä-Suomen voi vietiin Pie- tariin pääasiassa joko vesiteitse Laatokan kautta tai kokonaan maakuljetuksi- na, ovat tiedot siitä 1800-luvun alkupuolelta varsin puutteellisia, koska tämän ajan tullitilasto käsitti vain merisatamien kautta kulkeneen viennin.lo Kun näitä teitä kulkenut vienti 1850-luvun puolivälissä tuli tullitilaston piiriin, avautui juuri samaan aikaan uusi vesitie Saimaan kanavan ja Viipurin kautta Pieta- riin, ja Itä-Suomen voin vienti siirtyi suurimmaksi osaksi tälle uudelle reitille. Sen verran voidaan kuitenkin sanoa, että voin vienti kasvoi nimenomaan 1830- luvulta alkaen, siis siitä ajankohdasta, jolloin katovuodet toivat Itä-Suomen kas- kiviljelyn kriisin näkyviin. Jo 1830-luvun puolivälissä pidettiin karjantuotteiden, eli siis voin myyntiä talonpojan tärkeimpänä rahatulojen lähteenä laajassa osas- sa Itä-Suomea, (kts. karttaa n:o 9) 1840-luvulla oli voin myynti Snellmanin mukaan paikoitellen Itä-Suomessa jo muodostumassa pääelinkeinoksi. 11 Yleisem- min näyttää karjatalous kuitenkin muodostuneen maatilatalouden tärkeimmäk- si sektoriksi vasta 1860-luvun huonojen viljavuosien aikana. Eräänlainen paradoksaalinen piirre tässä kehityksessä oli kuitenkin alkuaikoi- na se, että laajentuva karjatalous joutui nojautumaan kaskiviljelyyn ja siten viivytti sen taantumista. Kaskialueen karjantuotanto perustui jo vanhastaan ko- konaan kaskiahojen tarjoamiin hyviin laiduntamismahdollisuuksiin. Suurin osa ahoja oli niin kivikkoisia ja kannokkoisia, että niiltä kannatti niittää vain vil- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 385 jaa, mutta ei heinää. Sen sijaan ne olivat erittäin hyviä karjanlaitumia, eikä kunnollinen kesäruokinta ja siihen perustuva voin tuotanto ollut ilman näitä aholaitumia mahdollista. Sen joutuivat kokemaan ne savolaiset kartanonherrat- kin, jotka valistuneina maanviljelijöinä yrittivät päästä eroon kaskiviljelystä. Niinpä Ristiinan Kylälahden omistaja, kruununvouti von Fieandt, joka 1850- luvulla yritti lopettaa kaskenpolton ja metsittää kaskimaan puunsiementä kyl- vämällä, joutui toteamaan kesälaitumensa käyvän riittämättömiksi ja aloitta- maan uudestaan kaskenpolton karjan laiduntamistavarten. 12 Vieläpä Suomen ete- vimpiin maatalousasiantuntijoihin kuuluneen Nils Grotenfeltin oli kartanossaan Joroisten Järvikylässä käytettävä kaskeamista laidunmaiden raivauskeinona vielä 1870-luvulla. Hän tosin raivasi kaskimaansa sitten pysyviksi niityiksi. Groten- feltin mukaan Savon laidunmaita voitaisiin parantaa muullakin tavalla kuin kaskeamalla, mutta se vaatisi työvoimaa ja pääomia monin verroin enemmän kuin tavallisen maamiehen käytettävänä ylipäänsä oli. ’’Savon määrättömien ha- kamaiden” ruohottumista oli hänen mielestään mahdoton saada kannattavasti aikaan muulla tavalla kuin kaskeamalla. 13 Jatkuva kaskenpoltto muodostui tä- ten Itä-Suomen karjatalouden edistymisen edellytykseksi aina vuosisadan lopul- le saakka. Vaikka karjatalous korvasi kaskiviljelyn taantumisesta johtuvan viljan tuotannon alenemisen, oli karjatalouden menestyminen jatkuvasti riippuvainen laidunkaskien poltosta. Tästä kaskiviljelyn myöhäisvaiheesta ovat tiedot varsin hataria, sillä ne tämän ajan viranomaiset, jotka yrittivät selvittää kaskiviljelyn laajuutta, kiinnittivät huomiota vain viljaa kasvaviin kaskiin. Ne kasket, jotka poltettiin pelkästään karjan laiduntamista varten, näyttävät jääneen kokonaan tilastoinnin ulkopuo- lelle. Täten 1870-luvun tilastot antavat väärän kuvan sen ajan kaskiviljelyn laajuudessa. 14 Kun vielä viljaa kasvavistakin kaskista saatiin vain puutteellisia tietoja, näyttää vain murto-osa todellisesta kaskiviljelystä tulleen tilastoiduksi. Kaskiviljely oli ilmeisesti vielä 1870-luvulla Itä-Suomessa melko yleistä, mutta sitä ei enää harjoitettu niinkään viljanviljelyä kuin karjan laiduntamista var- ten. Viljakasken väheneminen, peltoalan kasvu ja karjatalouden merkityksen lisään- tyminen liittyivät läheisesti toisiinsa itäsuomalaisessa maatilataloudessa. Niin kauan kun karjatalous oli etupäässä aholaitumien varassa, olivat nämä ahot sitten viljakaskien jäljiltä tai heti polton jälkeen ruohottumaan jätettyjä laidun- kaskia, peltoviljelyn laajentaminen oli vaikeaa, sillä lannan saanti peltojen lan- noitukseen ei olennaisesti parantunut karjan heikon talviruokinnan tähden. Peltoalaa ja viljanviljelyä pellossa ei täten kyetty lisäämään samassa mitassa kuin viljanviljely kaskissa väheni. Syntynyt viljavajaus oli korvattava karjan- tuotteiden myynnillä saadulla ostoviljalla. Muutosprosessi ei sujunut kitkatto- masti, ja sen tähden voidaankin puhua kaskiviljelyn kriisin laajentumisesta koko Itä-Suomen maataloutta koskevaksi. Kriisi alkoi 1800-luvun toisella neljännek- sellä ja jatkui perinnäisen maatalouden aikakauden loppuun saakka. Uusi ta- sapainotila saavutettiin vasta seuraavalla aikakaudella. 25 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 386 Maatalouskriisi ilmeni eri tavoin kaskialueen eri osissa ja sen maatalousväes- tön eri sosiaaliryhmissä. Alueellisesti kriisin voimakkuus riippui kasvinviljelyn merkityksestä maatilatalouden kokonaisuudessa. Niinpä Viipurin läänissä, jossa sivuelinkeinojen merkitys oli kasvanut jopa suuremmaksi kuin varsinaisen maa- talouden, eivät kaskiviljelyn vaikeudet kovin suuria merkinneet. Myös Pohjois- Savossa, jossa runsaat luonnonniityt sekä 1700-luvun suurkaskien laajat ahot olivat edistäneet karjataloutta niin, että karjataloudella oli jo 1800-luvun alus- sa huomattava merkitys maatilataloudessa, kriisi ilmeni lievempänä kuin muualla Itä-Suomessa. Pietariin suuntautuneessa voinviennissä Pohjois-Savo oli tärkein vientialue 1800-luvun toisella neljänneksellä. Karjataloudesta saadut tulot näyt- tävät puolestaan edistäneen kasvinviljelyä ja siten auttaneen Pohjois-Savoa kas- kiviljelyn kriisin yli. Jos peltoviljelyn edistymistä mitataan sillä, kuinka suuri osa tärkeimmän kaskiviljan, rukiin, sadosta saatiin pellosta, voidaan todeta, että peltoviljely Pohjois-Savossa oli pitemmällä kuin suurimmassa osassa muuta Itä-Suomea. Peltoviljely näyttää muutenkin olleen kehittynyttä, sillä siirtymi- nen pohjoissuomalaisesta kaksivuoroviljelystä pohjoissuomalaiseen nelivuorovil- jelyyn, mikä merkitsi pellon käytön huomattavaa tehostumista, näyttää tapah- tuneen ensimmäisenä Pohjois-Savossa 1800-luvun alussa. Se, että monien Poh- jois-Savon talojen veroja kohotettiin tuntuvasti isojaon yhteydessä 1700-luvun lopulla, ei tunnu enää 1800-luvulla vaikuttaneen alueen taloudelliseen kehi- tykseen. 15 Pohjois-Savon maatilatalous näyttää läpäisseen kaskiviljelyn kriisin verraten helposti. Etelä-Savossa 1800-luvun maatalouskriisi sen sijaan muodostui paljon vaikeam- maksi. Pääasiassa viljanviljelyä harjoittaneessa kasvinviljelyvaltaisessa maatalou- dessa aiheutti kaskiviljelyn tuoton heikkeneminen vaikean tilanteen. Siirtyminen peltoviljelyyn oli ollut hidasta kahdestakin syystä. Ensinnäkin Etelä-Savon maa- perä oli kivistä ja yleensäkin viljelykelpoisuudeltaan heikompaa kuin Pohjois- Savossa. Jo 1700-luvulla pidettiin Pohjois-Savoa viljavampana kuin Etelä-Savoa, sillä viimeksi mainitussa oli viljavia maita vain ’’paikka paikoin” ja ’’harvinai- sesti”. 16 Toinen peltoviljelyn edistymistä haitannut tekijä oli Etelä-Savon suh- teellisen raskas maaverotus. Savossa verotus perustui 1660-luvulla tehtyyn ja tällöin väliaikaiseksi tarkoitettuun verollepanoon, joka kuitenkin jäi voimaan aina isojakoon asti, mikä tapahtui Pohjois-Savossa 1700-luvun lopussa ja Etelä- Savossa vasta 1800-luvun alussa. Kun verotus koski vain kaskimaita, tuli tiheäm- min asutettu Etelä-Savo raskaammin velotetuksi kuin vielä 1600-luvulla har- vaan asuttu Pohjois-Savo. Kaarlo Wirilanderin laskelmien mukaan oli 1720- luvulla maakunnan manttaalimäärästä kokonaista 87 % Etelä-Savossa, vaikka tämän alueen kokonaispinta-ala oli vain 54 % maakunnan kokonaispinta-alas- ta. Pohjois-Savossa, jonka kokonaispinta-ala oli noin 46 % maakunnan pinta- alasta, oli vain 13 % manttaaleista.17 Kun manttaalimäärät eivät muuttuneet asutuksen ja viljelyn kasvaessa, pääsi Pohjois-Savo 1700-luvulla yhä edullisem- paan asemaan Etelä-Savoon nähden. Verollepano oli 1660-luvulla toimitettu muutenkin varsin summittaisesti ja epätasaisesti. Eteläsavolaiset koettivat saada https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 387 tasoitusta ja verohelpotuksia jo 1720-luvulta alkaen, mutta koko 1700-luvun ajan turhaan, sillä kuten verotusta koskevassa esityksessä on mainittu uusi ve- rollepano toimitettiin vasta 1800-luvun puolella. Pohjois-Savon verollepanossa 1700-luvun lopussa eteläsavolaisille tosin annettiin tasoitusta korottamalla poh- joissavolaisten veroja, mutta suurimmat korotukset jouduttiin pian perumaan. Pitkällinen raskas verotus näyttää koetelleen Etelä-Savon maataloutta paljon pahemmin kuin lyhytaikainen raskas verotus Pohjois-Savon maataloutta. Etelä- Savossa oli kaskiviljelyn kriisin tullessa suhteellisesti vähemmän peltoa kuin Pohjois-Savossa. 18 Kun niittyjäkin oli vähemmän ja laidunmaat huonompia, ei karjatalouden kehittäminen ollut yhtä helppoa kuin Pohjois-Savossa. Nimen- omaan Etelä-Savossa oli turvauduttava laidunkaskiin, siis kaskeamiseen yksin- omaan karjataloutta varten. Kun karjan tuotannon lisääminen edellytti luopu- mista viljakaskista ja siirtymistä laidunkaskiin, ei karjantuotantoa liene usein- kaan kyetty lisäämään samassa tahdissa kuin viljanviljely väheni. Siirtymävai- he oli kivulias varsinkin siellä, missä se alkoi 1830-luvun katovuosien aikana. Siirtymävaihetta näyttävät pitkittäneen vielä pellonraivauksessa esiintyneet vai- keudet, sillä raivaus oli työlästä Etelä-Savon kivikkoisilla mailla, eikä maakun- nan kauan aikaa raskaasti verotetuilla taloilla liene ollut liiemmälti varoja te- hokkaaseen pellonraivaukseen. Vain vähitellen karjatalous kykeni korvaamaan vähentyneen viljantuotannon. Paikoitellen Saimaan vesistön rannoilla näyttävät kuitenkin metsätalouden tarjoamat ansiomahdollisuudet helpottaneen tätä siirtymävaihetta. 1800-luvun alkupuolella syntyi Saimaan vesistöalueen etelä- ja keskiosiin useita vesisahoja, jotka hankkivat sahatukkeja ympäristön metsistä. 19 Runsaan kaskeamisen täh- den olivat tukkimetsät kuitenkin tiheästi asutuilta seuduilta lopussa, ja vain syrjäkulmilla metsää omistavat talolliset saattoivat käyttää metsän myyntiä ta- loutensa kohentamiseen. Suuria rahoja ei metsänmyynnistä kuitenkaan saatu, sillä kuten metsätaloutta koskevassa luvussa lähemmin kerrotaan puulla ei ollut vielä tähän aikaan kantohintaa juuri ollenkaan, vaan puun hinta oli vain korvausta sen kaadosta ja kuljetuksesta, ja tämäkin korvaus jäi yleensä varsin alhaiseksi. Pohjois-Karjalassa kaskiviljelyn ja karjatalouden muutoksista aiheutunut tilan- ne ei ilmeisestikään ollut yhtä hyvä kuin Pohjois-Savossa, mutta ei myöskään yhtä vaikea kuin Etelä-Savossa. Kaskiviljelyn levinneisyys 1830-luvulla (kts. karttaa n:o 2) viittaa siihen, että olot Pohjois-Karjalan eteläosissa olivat ver- raten lähellä Etelä-Savoa, mutta pohjoisosissa taas lähempänä Pohjois-Savoa. Myös peltojen lannoituksen kerrotaan Ylä-Karjalassa, siis Pohjois-Karjalan pohjoisosassa, olleen paremmalla kannalla kuin maakunnan eteläisemmässä osas- sa. Tätä voidaan pitää osoituksena voimaperäisemmästä karjataloudesta. Ylä- Karjalassa 1700-luvulla kukoistanut suoviljely, vaikka se pian taantuikin pahas- ti, jätti jälkeensä huomattavan määrän suoniittyjä, joilla näyttää olleen merki- tystä karjataloudelle. Etelämpänä jarrutti niittyjen vähäisyys karjatalouden ke- hitystä. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 388 Viipurin läänin puoleinen Laatokan-Karjala näyttää 1800-luvulla muodosta- neen muusta Pohjois-Karjalasta poikkeavan alueen. Varsinkin Suojärven seu- duilla kaskiviljely säilyi sitkeästi 1800-luvun lopulle saakka. 20 Lahjoitusmaata- lonpoikien rahdinajo ja työssäkäynti esti heitä kehittämästä omaa maatalouttaan. Koko kasvinviljely näyttää olleen siinä määrin vähäisempää, että kaskimaita riitti näillä metsäseuduilla vuosisadan loppupuolelle saakka riittävästi. Kaski- viljelyn kriisi ei tällä alueella juuri tuntunut. Kaskialueen pohjoisosassa, Kainuussa, ei myöskään voida puhua varsinai- sesta kaskiviljelyn taantumisen aiheuttamasta taloudellisesta kriisistä. Kaskivil- jely sai täällä 1800-luvulla rinnalleen ja vähitellen osittain tilalleen tervatalou- den, joka tarjosi alueen asukkaille uusia toimeentulomahdollisuuksia. Siirtymä- kausi oli niin pitkä, että mitään pahempia vaikeuksia ei esiintynyt. Tervanpolt- to ja kaskiviljely mahtuivat kauan rinnan Kainuun korpiin. Alueen taloudel- listen vaikeuksien voi sanoa alkaneen vasta sitten, kun tervanpoltto alkoi menet- tää merkitystään, mutta näin pitkälle ei ehditty vielä perinnäisen maatalouden aikakautena. Lyhytaikaisia kriisitilanteita ja jopa nälänhätääkin esiintyi alueella 1850- ja 1860-luvuilla, mutta ne näyttävät johtuneen katojen ja suhdanneherkän tervakaupan lamakausien sattumisesta samoille vuosille. Hankalinta on määritellä kaskiviljelyn kriisin vaikutusta kaskiviljelyalueen län- tisimmässä osassa, Päijänteen pohjoispuolisessa Keski-Suomessa. Nämä seudut olivat 1800-luvulla eräänlaisena välialueena Länsi-Suomen peltoviljelyalueen ja Itä-Suomen kaskiviljelyalueen välillä. Kehitys lienee ollut hyvinkin erilaista alueen eri osissa. 21 Taloudelliselta rakenteeltaan eivät alueen eteläosat näytä suurestikaan poikenneen läheisestä Päijät-Hämeestä, jossa kaskiviljelyllä oli to- sin vielä 1800-luvun alkupuolella jonkin verran merkitystä, mutta jossa pelto- viljely kuitenkin oli selvästi etualalla. Pohjois- ja itäosissa olot taas näyttävät muistuttavan alueen itäisen naapurin, Pohjois-Savon, oloja. Syrjäseuduilla, jopa niinkin lännessä kuin Keuruun ja Multian seuduilla, kaskiviljely säilytti sitkeäs- ti asemansa aina 1800-luvun puoliväliin ja sen ylikin.22 Olot lienevät huomat- tavasti vaihdelleet paikkakunnittain ja samoin viljelystapojen muutosten ai- heuttamat vaikeudet. Yhteenvetona edellisestä voitaneen sanoa, että kaskiviljelyn taantumisen mu- kanaan tuoma maatalouden kriisi 1800-luvulla tuntui voimakkaimmin Etelä- Savossa ja Pohjois-Karjalan eteläosissa, mutta muukaan Savo ja Pohjois-Kar- jala ei jäänyt siitä osattomaksi. Viipurin läänissä taas eivät kaskiviljelyn vaikeu- det näytä läänin erikoisen talousrakenteen vuoksi vaikuttaneen suurestikaan sen talouselämään. Kaskialueen pohjoisosassa, Kainuussa, taas tervatalouden tulo kaskiviljelyn rinnalle ja tilalle lykkäsi näiden alueiden taloudellisen kriisin seu- raavaan aikakauteen. Kaskialueen läntisimmässä osassa, Keski-Suomessa, olot taas vaihtelivat alueen eri osissa niin suuresti, että kriisi tuntui hyvinkin eri lailla eri seuduilla. Vaikka olot olivatkin tuntuvasti erilaisia kaskialueen eri osissa, on kuitenkin oikeutettua puhua yleisesti kaskiviljelyn kriisistä, joka alkoi 1800-luvun toisella neljänneksellä. Kun kaskiviljelyllä oli vielä 1800-luvun alussa https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 389 huomattava merkitys Itä-Suomessa, merkitsi kaskiviljelyn kriisi koko Itä-Suomen maatalouden joutumista kriisitilanteeseen. Kaskialueen maatalouskriisi tuntui eri tavoin myös maatalousväestön eri so- siaaliryhmissä. Helpoimmalla näyttää selvinneen maataomislava talollisväestö, jol- la oli parhaat mahdollisuudet sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Isojako sel- vitti Savon ja Karjalan sekavat maanomistusolot suurimmaksi osaksi 1800-lu- vun puoliväliin mennessä. Isojako sekä 1800-luvun alussa toimeenpannut ve- rotarkistukset tasoittivat verokuormaa eri osissa Itä-Suomea. Talollisten asemaa oli omiaan helpottamaan myös se, että Savon ja Karjalan verollepano- ja isojako- asetuksessa vuonna 1775 määrättiin kaikki tämän vuoden jälkeen raivatut uudis- pellot verovapaiksi.23 Paitsi tämä ns. uuden pellon verottomuus, vaikutti pellon- raivaukseen edistävästi myös vanhojen hajanaisten kaukotilusten korvaaminen yhtenäisillä tiluskappaleilla. Kun vanha tilushajaannus oli aiheuttanut pellon raivauksen keskittymisen talojen läheisyydessä olleille pienille kotitiluksille, niin tilusten kokoaminen isojaossa muutamiin harvoihin tiluskappaleisiin teki mah- dolliseksi pellonraivauksen jatkumisen laajentuneilla yhtenäisillä tiluksilla talo- jen ympärillä. Erilliset syrjäiset ulkotilukset jäivät kaskimaiksi. Kun kotitiluksia ei luovutettu torpparien viljeltäviksi, jäi peltoviljely melkein kokonaan talol- listen harjoittamaksi viljelymuodoksi. Torpparit sijoitettiin syrjätiluksille, joilla kaskeaminen oli pitempään mahdollista kuin kotitiluksilla. Kaskiviljelyn kriisin tullessa oli pääosa Itä-Suomen pelloista talollisten käsissä, jotka saattoivat siir- tää viljanviljelyn peltoihin ja käyttää kaskimaita karjan laitumina. Talolliset saattoivat näin ollen verraten helposti selviytyä kaskiviljelyn taantumisesta toi- saalta siten, että he siirsivät viljan viljelyn yhä enemmän peltoihin ja toisaalta siten, että karjataloutta kehitettiin etupäässä laidunkaskien turvin. Nimenomaan peltoviljelyn keskittyminen talollisten käsiin helpotti heidän asemaansa kaski- viljelyn kriisin aikana. Kun vähentynyttä kaskiviljan tuotantoa yritettiin korvata lisääntyvällä kar- jataloudella, oli talollisväestön asema myöskin edullisempi kuin tilattoman väes- tön. Paitsi talollisilla ollutta mahdollisuutta siirtää viljanviljelyn painopiste peltoon ja käyttää kaskeamista laidunmaiden raivaukseen, olivat kaskialueen suhteellisen pienet niityt myös pääasiassa heidän hallinnassaan. Isojako oli sel- vittänyt niittyjen omistussuhteet, ja niityt kuuluivat aina määrätyille taloille. Kun niityistä oli pulaa, niitä ei mielellään luovutettu tilattoman väestön käyt- töön. Torpparit tosin saattoivat raivata tiluksilleen uusia niittyjä, varsinkin niis- sä torpissa, jotka olivat kaukana isäntätalosta. Muu tilaton väestö, josta suuri osa viljeli vuokrakaskia, sai tyytyä vain ahoheinään. Kun kaskiahoja käytettiin pääasiassa vain kesälaitumena, mutta ei niiden kivisyyden vuoksi talviheinän korjuuseen, oli Itä-Suomen karjatalouden suurin vaikeus, talviruokinta, hel- poimmin ratkaistavissa talollisväestön piirissä. Itä-Suomen karjataloustuotanto perustui vielä 1800-luvun puolivälissä vanhaan tapaan kokonaan laidunkauden aikaiseen tuotantoon, ja talvisaikana karja yritettiin vain pitää miten kuten hengissä seuraavaan kevääseen, joten karjantuotannon kasvu oli kiinni siitä. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 390 kuinka suuri määrä karjaa pystyttiin elättämään talven yli. Tässä suhteessa niit- tyjen omistus saattoi talollisväestön selvästi paljon parempaan asemaan kuin tilattoman väestön. Talollisväestöllä oli täten mahdollisuudet selvitä kaskiviljelyn kriisin aiheut- tamasta tilanteesta melko kivuttomasti, mutta yhtä hyvin eivät olleet asiat tilattoman väestön kohdalla. Jo ennen kaskiviljelyn kriisiä alkanut isojako oli omiaan selventämään eroa talollisten ja tilattomien välillä sekä saattamaan tilattomien maan käytön entistä enemmän riippuvaksi talollisväestöstä. Maan- omistussuhteiden täsmentyminen ja kaskiviljelyn taantuminen näyttävät yhdessä vähentäneen itäsuomalaiselle kaskiyhteiskunnalle tunnusomaista sosiaalista liik- kuvuutta. Tämä koitui tilattoman väestön vahingoksi. Itäsuomalaisessa kaskiyhteiskunnassa oli työ alunperin määrännyt kaskimaiden nautinnan, ja vasta vähitellen maan omistus oli tullut kaskimaan nautinnan varsinaiseksi perustaksi. Vielä 1700-luvulla oli tästä perintönä ns. yhtiömies- järjestelmä, jossa työhön kykenemätön tai muuten työvoimapulasta kärsivä ta- lollinen saattoi ottaa tilattoman talonsa osakkaaksi. Yhtiömiehellä oli perin- töoikeus, mutta toisaalta velvollisuus osallistua talon veronmaksuihin ja muihin ulostekoihin. Silti yhtiömiessopimus saattoi olla tilapäinen, ja monesti sattui, että se purettiin muutamien vuosien kuluttua. Tilaton, joka yhtiösopimuksen perusteella nousi tavallaan talollisluokkaan, joutui sopimuksen purkautuessa taas tilattomaksi. Myös raja tilattoman väestön eri ryhmien välillä oli varsin liikkuva. Kun toisaalta torpparilaitos perustui etupäässä kaskiviljelyn pohjalle ja toisaal- ta irtain maataloustyöväki saattoi viljellä lyhyin sopimuksin vuokrakaskia talol- listen mailla, oli raja torpparin ja irtaimen maataloustyöläisen eli loisen välillä varsin hämärä ja helppo ylittää. Isojako ja kaskiviljelyn kriisi näyttävät olennai- sesti vähentäneen tätä liikkuvuutta. 24 Kun, kuten edellä jo mainittiin, itäsuomalaiset torpat sijaitsivat kaukaisilla uikotiluksilla, ei torpan vuokraa yleensä suoritettu päivätöinä, vaan vuokra suo- ritettiin kaskiviljana. Vanhan tavan mukaan vuokra oli yleensä 1/3 sadosta.25 Ennen isojakoa torpan ja uudistilan raja oli niin epäselvä, että torpasta saat- toi tulla ajan mittaan itsenäinen tila, jonka ei tarvinnut enää maksaa osaviljaa emätalolleen. Isojaon jälkeen tämä ei enää ollut mahdollista. Lisäksi isojako rajasi selvemmin sen tilusalan, millä torpparin oli mahdollista harjoittaa kaski- viljelyä. Tämä merkitsi tavallisesti kaskeamiseen käytettävissä olevan metsäalan pienenemistä ja sen viljelyn tehostumista, mikä johti vähitellen ryöstöviljelyyn ja yhä aleneviin satoihin. Kun kaskiyhteiskunnassa torpparitkin olivat varsin liikkuvaa väkeä, eivät he liene paljoakaan kiinnittäneet huomiota pellon rai- vaamiseen. Tämäkin heikensi torppariväestön asemaa tilallisiin verrattuna. Eniten kärsi kaskiviljelyn kriisistä Itä-Suomen irtain maatalousväestö. En- nen tätä kriisiä tällä väestön osalla oli kaksi eri tulonlähdettä. Ensinnäkin sil- lä oli mahdollisuus olla työssä talollisten kaskivainioilla. Lisäksi sillä oli mah- dollisuus polttaa itse kaskia talollisilta vuokratuilla mailla. Kuten edellisessä luvussa on mainittu, nämä ansiolähteet yhdessä näyttävät 1700-luvulla ja vielä https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 391 1800-luvun alussakin yleensä antaneen ympärivuotisen, joskin niukan toimeen- tulon. Kummatkin tilattoman väestön ansiolähteet rupesivat ehtymään kaskiviljelyn kriisin aikana. Siirtyminen kaskiviljelystä peltoviljelyyn merkitsi työvoiman tar- peen vähenemistä. Talolliset eivät tarvinneet enää vierasta työväkeä samalla tavalla kuin ennen. Peltoviljelyssä vuotuisen työvoiman tarve oli selvästi pie- nempi kuin kaskiviljelyssä, koska peltoviljelyn toistuviin vuotuisiin töihin ei si- sältynyt viljelymaan raivausta kuten kaskiviljelyssä. Peltomaan raivaus oli tosin suuritöisempää kuin kaskimaan raivaus, mutta se tarvitsi tehdä vain kerran, kun taas kaskiviljelyssä raivaustyö oli jatkuvaa. Siirtymävaiheessa kaskiviljelystä peltoviljelyyn tarvittiin kyllä runsaasti työvoimaa, mutta pellonraivaus oli niin hidasta, ettei se näytä kyenneen antamaan työtä kaikelle kaskiviljelystä vapau- tuneelle työvoimalle. Pellonraivauksen hidas edistyminen oli suurelta osalta pääomakysymys. Kuten jo kaskiviljelyä koskevassa luvussa on esitetty, pohti Kuopion lääninagronomi Forsberg 1860-luvulla niitä syitä, jotka hidastivat siirtymistä kaskiviljelystä uudempiin viljelytapoihin Itä-Suomessa.26 Hänen mukaansa köyhimmät vilje- lijät pitivät sitkeästi kiinni kaskiviljelystä sen tähden, että saivat korvauksen työstään heti ensimmäisenä satovuonna. Suo- ja peltoviljely vaativat enemmän pääomaa kuin mitä heillä oli, sillä raivauskustannusten korvautumista oli suo- viljelyssä odotettava kolmisen vuotta ja peltoviljelyssä vielä kauemmin. Tämä merkitsi sitä, että vain varakkaat talolliset kykenivät irrottamaan niin paljon pääomaa pellonraivaukseen, että saattoivat käyttää siinä palkattua työ- voimaa. Tavallisen talollisen oli ilmeisesti yritettävä hoitaa pellonraivauksensa omin voimin ja tyydyttävä palkkaamaan vierasta työvoimaa vain kesäisten työ- huippujen ajaksi. Kun kaskiviljelyssä voitiin tehdä huomattava osa raivaus- työtä kevättalvella, merkitsivät muutokset myös tilattoman maatyöväen vuo- tuisen työkauden lyhenemistä. Täten siirtyminen peltoviljelyyn ja raivaustyön muodostuminen erilliseksi ja huomattavasti pääomaa vaativaksi vaiheeksi kas- vinviljelyssä merkitsivät sitä, että vierasta työvoimaa tarvittiin tai voitiin käyttää entistä vähemmän. Kaskiviljelyn jääminen yhä enemmän köyhien viljelijöiden käyttämäksi viljelymenetelmäksi merkitsi myös luonnollisesti vieraan työvoiman käytön supistumista. Kun lisäksi vuotuinen työkausi peltoviljelyssä oli lyhyempi kuin kaskiviljelyssä, merkitsivät muutokset irtaimen maataloustyöväen työtilai- suuksien huomattavaa vähenemistä. Irtaimen maataloustyöväen asemaa heikensi vielä se, että mahdollisuudet sen aikaisemmin yleisesti harjoittamaan omaan kaskenpolttoon vuokramaalla vähenivät tuntuvasti. Kun kunnollisista kaskimetsistä alkoi esiintyä niukkuutta ja isojako selvensi niiden omistussuhteita, olivat talolliset haluttomia niiden vuokraamiseen. Toisaalta tilaton väestö pyrki mahdollisimman sitkeästi pitämään kiinni omasta kaskiviljelystä, koska sillä ei muitakaan mahdollisuuksia ollut. Lyhytaikainen vuokrasuhde ja pääomanpuute estivät pellonraivauksen. Silloin- kin, kun tilattoman väestön onnistui jatkaa kaskeamistaan, kaskeaminen oli https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 392 entistä huonommin tuottavaa. Vuokralle saatava kaskimaa oli yhä heikkolaa- tuisempaa ja tiheä kaskeaminen alensi satoisuutta jatkuvasti. Tilattoman väes- tön elinmahdollisuudet kapenivat vuokrakasklenkin viljelyn osalta. Kaskiviljelyn korvaaminen karjataloudella itäsuomalaisessa maatilataloudessa merkitsi sekin työvoiman tarpeen vähenemistä, sillä karjan hoito vaati suhteel- lisesti paljon vähemmän työtä kuin kaskiviljely, varsinkin kun itäsuomalainen karjatalous perustui aina 1800-luvun loppupuolelle saakka pääasiassa laidun- ruokintaan. Sitäpaitsi työvoiman tarve oli erilaista, sillä karjan hoito oli tähän aikaan pääasiassa naisten työtä, kun taas kaskeaminen oli suureksi osaksi mies- ten työtä, joskin naisetkin osallistuivat sen eniten työtä vaativiin vaiheisiin. Vaik- ka itäsuomalaiseen karjatalouteen kuuluikin 1800-luvulla laidunkaskien poltto, merkitsi siirtyminen karjatalouteen kuitenkin työvoiman tarpeen pienenemistä, sillä laidunkasket eivät vaatineet läheskään sitä työmäärää, mitä viljakaskissa tarvittiin. Laidunkaskienkin määrä oli lisiiksi vähenemässä 1800-luvun puoli- välin jälkeen., Tilattomalle väestölle ei karjatalouden kasvusta ollut paljon iloa. Mahdolli- suuksia karjan pitoon oli kuten aikaisemmin jo on mainittu - pääasiassa talollisväestöllä. Lisäksi karja pystyttiin hoitamaan yleensä talon oman väen voimin. Tilattomasta väestöstä tarvittiin lähinnä vain karjapiikoja. Karjatalou- dessa ainoastaan laidunkasket ja kesäiset heinätyöt tarjosivat työtä sille irtaimel- le maatyöväelle, joka oli saanut elantonsa kaskitöistä ja tämä työ oli varsin vähäistä siihen työmäärään verrattuna, mitä viljakaskien viljelyyn aikaisemmin oli tarvittu. Tilattoman väestön toimeentulomahdollisuudetheikkenivät täten selvästi kaski- alueen maatalouskriisin aikana. Maatalousväestön elintasoa on niin vähän tutkit- tu, että on vaikea saada kuvaa siitä, missä määrin maatalouskriisi horjutti jo saavutettua elintasoa. Kuva Itä-Suomen maatalousväestön elintasosta ennen maa- talouskriisiä jää perin hämäräksi, varsinkin kun vuoden 1800 omaisuusverotuk- sessa kuten aikaisemmin on huomautettu ltä-Suomen talollisten omaisuus ilmeisesti pahasti aliarvioitiin.27 Hajanaisten kertovien lähteiden perusteella on varsin vaikea arvioida talollisväestön elintason kehitystä maatalouskriisin aikana. Näyttää kuitenkin siltä, että se ei pahemmin järkyttänyt talollisväestön ta- loudellista asemaa. Elintason nousu lienee tosin ollut hitaampaa kuin Län- si-Suomen peltoviljelyalueilla, mutta jonkinlaista eteenpäinmenoa on kuiten- kin ilmeisesti tapahtunut. Jos siirtymistä savupirteistä uloslämpiävin uunein va- rustettuihin asuinrakennuksiin voidaan pitää eräänlaisena elintason nousun osoit- timena, ja kun tiedetään tämän uudistuksen levinneen ylemmistä kansanker- roksista alempiin, on uloslämpiävien asuinrakennusten suuri lisääntyminen Sa- vossa 1800-luvun toisella ja kolmannella neljänneksellä osoituksena talollisväes- tön nousevasta elintasosta. Kaarlo Wirilanderin alunperin ns. Zakrevskin tilas- tosta peräisin olevien tietojen pohjalla tekemien laskelmien mukaan Savon asuin- rakennuksista on ollut vuonna 1825 lähes 83 % savupirttejä. Puoli vuosisataa myöhemmin eli vuonna 1876 oli virallisen tilaston mukaan savupirttejä Savossa https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 393 vain vajaat 29 % maakunnan asuinrakennuksista.28 Kun mukana olivat myös tilattoman väestön asumukset, niin voidaan katsoa, että talollisväestö oli näinä 50 vuotena, jotka olivat maatalouskriisin aikaa, siirtynyt jokseenkin kokonai- suudessaan savupirteistä uloslämpiäviin asuntoihin. Tämä on ilmeisesti merkin- nyt talollisväestön elintasossa ainakin jonkinlaista nousua. Myös kulutustava- roiden oston lisääntyminen on ilmeisesti osoituksena elintason kohoamisesta, vaikka tätä on kuitenkin tähän mennessä tutkittu vielä niin vähän, että sen pe- rusteella on mahdoton mitenkään mitata elintason kohoamisen määrää. On vain tyydyttävä toteamaan, että talollisten elintaso oli Itä-Suomessa ilmeisesti jat- kuvassa nousussa. 29 Aivan päinvastaiseksi muodostuu kuva Itä-Suomen tilattoman väestön alim- man kerroksen, itsellisten ja loisien, elintason kehityksestä 1800-luvun maata- louskriisin aikana. Kun kerjäläisen sauva oli ennen maatalouskriisin aikaa nor- maalivuosina lähinnä vain työkyvyttömien osana, kasvoi kerjäläisten luku maa- talouskriisin aikana suuresti talvityöttömiksi jääneillä itsellisillä ja loisilla. Tämä näkyy selvästi kerjäläisiin kohdistuneessa asenteen muutoksessa, joka on havait- tavissa niin viranomaisten lausunnoista kuin muustakin julkisesta keskustelusta 1840-luvulta alkaen. Kuten maalaisköyhälistön tutkija Pekka Kaatanen toteaa, kylästä toiseen vaeltavat kerjäläislaumat saivat 1840-luvulta alkaen parempi- osaiset jo työlästyneinä ajattelemaan, että kaikki ei ollutkaan niin kuin oleman piti. Koska armeliaisuuden harjoittamisesta ei käynyt kokonaan luopuminen, oli alettava jaotella köyhät ja kerjäläiset ryhmiin, kunnollisiin ja kunnottomiin.30 Kunnollisia kerjäläisiä olivat ne työkyvyttömät, joiden oli mahdoton työllä elät- tää itseään. Sen sijaan työkykyiset itselliset ja loiset, jotka olivat lähteneet ker- jäämään, katsottiin kunnottomiksi köyhiksi, jotka vain laiskuuttaan ja työha- luttomuuttaan kerjäävät. Itse asiassa ’’kunnottomien” kerjäläisten ryhmä oli sitä tilatonta väestöä, jolta maatalouskriisi oli riistänyt suuren osan toimeentu- lomahdollisuuksia. Kun työmahdollisuuksia oli vähemmän ja vuokrakaskia han- kalammin saatavissa, ei suuri osa itsellisistä ja loisista enää pystynyt hankkimaan kesäaikana koko vuoden elantoa, vaan talven vara loppui normaalivuosinakin kesken. Oli joko lähdettävä kerjuulle tai lainattava talollisilta viljaa seuraavan kesän työsuorituksia vastaan. Viimeksi mainitussa tapauksessa itsellinen tai loi- nen joutui pahaan kierteeseen, sillä osa kesän ansioista meni velan maksuun, ja seuraavaksi talveksi jäi vieläkin vähemmän talvenvaraa.31 Jos vertaa itsellisen ja loisen taloudellista asemaan maatalouskriisin aikana siihen, mitä se oli ollut ennen maatalouskriisiä, on elintason aleneminen ilmeistä. Oliko tämä alene- minen vain suhteellista vai myös absoluuttista, on erittäin vaikea sanoa, sillä tilaton väestökään ei tahtonut jäädä kokonaan osattomaksi niistä kulutustava- roista, joita se näki varakkaampien talollisten käyttävän. Osa siitä viljana saa- dusta palkasta, joka ennen käytettiin itse ravinnoksi, käytettiin nyt muiden ku- lutustavaroiden ostoon. Seurauksena oli ansioiden nopeampi loppuun kulutta- minen. Jotkut elintason osa-alueet nousivat täten, mutta muut taas laskivat. Kokonaisuutena itsellis- ja loisväestö tuli kuitenkin yhä huonommin toimeen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 394 omilla ansioillaan, mitä lienee pidettävä merkkinä absoluuttisestakin elintason laskusta. Uusi peltoviljely- ja karjatalousvaltainen maatalous ei kyennyt tarjo- amaan entisille kaskityöläisille enää samoja työ- ja ansiomahdollisuuksia kuin entinenkaskiviljelyvaltainen maatalous. Kaskiviljelyä harjoittaneen alueen maatalouskriisi johtui varsinaisesti niistä mukautumisvaikeuksista, joita näin suuret muutokset maatalouden rakentees- sa aiheuttivat. Talollisväestöllä oli, kuten edellisestä käy ilmi, verraten hyvät mahdollisuudet mukautua uuteen kehitykseen, mutta sen sijaan tilaton väestö joutui siitä pahoin kärsimään työtilaisuuksiensa vähenemisen muodossa. Paljon työtä vaativan kaskiviljelyn mukana meni huomattava osa työtilaisuuksista ja niiden tarjoamista ansioista, eivätkä peltoviljely ja karjatalous kyenneet tätä työn ja ansion menetystä korvaamaan. Tilattoman väestön taloudellinen asema heikkeni ainakin suhteellisesti, mutta luultavasti myös absoluuttisesti. Syntyi Itä-Suomen loiskysymyksen nimellä tunnettu vaikea sosiaalinen ongelma, jota perinnäisen maatalouden keinoin ei enää kyetty ratkaisemaan. Ongelma oli vielä ratkaisematta perinnäisen maatalouden kauden päättyessä ja jäi perinnöksi seuraavalle aikakaudelle. 2. PELTOALUEEN MAATALOUDEN KEHITYS KOHTI KASVAVIA TULOEROJA MAATALOUSVÄESTÖN PIIRISSÄ Peltoviljelyalueella ei maatalous vielä 1800-luvun alkupuolella ja puolivälis- sä joutunut samanlaisen kriisin kouriin kuin Itä-Suomessa. Viljelymenetelmis- sä ei Etelä- ja Länsi-Suomen peltoviljelyalueella tapahtunut sellaista muutosta, joka olisi ollut verrattavissa kaskiviljelyn taantumiseen Itä-Suomessa. Eteläisellä peltoalueella kaskiviljely oli jo 1700-luvulla joko kutistunut mitättömiin tai la- kannut kokonaan. Vain eräillä pienillä alueilla kaskiviljelyllä oli merkitystä vielä 1700-luvulla, mutta ei enää 1800-luvun alussa. Pohjanmaan rannikkota- sangolla kaskiviljely taas oli täysin tuntematonta. Pohjanmaan osalta kasvinviljelyn rakenteen muuttumattomuutta oli lisäksi omiaan korostamaan se, että vanha kytöviljely säilytti asemansa peltoviljelyn täydentäjänä 1800-luvun loppupuolelle saakka. Kytöviljelyn käyttö jopa laa- jeni 1800-luvulla. Peltoviljelymenetelmät eivät myöskään sanottavasti muuttuneet 1800-luvun puoliväliin mennessä. Eteläisellä peltoalueella tosin suurtilat alkoivat uudistaa peltoviljelyään vuosisadan puolivälissä, mutta talonpojat viljelivät peltojaan suunnilleen entiseen tapaan 1860-luvun nälkävuosiin saakka. Vasta niiden jäl- keen alkoi vähittäinen siirtyminen uuteen maatalouteen. Peltomaan käytön te- hokkuus pysyi näin ollen likimain ennallaan, joten viljelyn laajeneminen oli mel- kein kokonaan uudisraivauksen varassa. Kuten aikaisemmasta peltoalaa koske- vasta esityksestä ilmenee, näyttää siltä, että eteläisellä peltoalueella peltoala kasvoi suunnilleen samassa tahdissa kuin mitä väestö lisääntyi. Pohjanmaalla peltoalan kasvu näyttää olleen 1800-luvun alkupuolella väestönlisäystä nopeam- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 395 paa, mutta kuten myöhemmästä esityksestä ilmenee pohjalaisen maatila- talouden rakennemuutokset siirsivät maatalousväestön toimeentulon yhä enem- män kasvinviljelyn varaan. Tästä oli seurauksena se, että pohjalaisen maatila- talouden kokonaistuotto ei kasvanut yhtä nopeasti kuin kasvinviljelyn tuotto. Tästä huolimatta maatalouden tuotto näyttää Pohjanmaallakin kyenneen aina 1800-luvunpuoliväliin saakka kasvamaan suunnilleen samassa tahdissa kuin väes- tökin. Selvää jälkeenjääneisyyttä voidaan pohjalaisessa maatilataloudessa havai- ta vasta 1870-luvulla, mutta tämä jälkeenjääneisyys ei näytä niinkään johtuneen kasvinviljelystä, vaan maatilatalouden muilla sektoreilla tapahtuneesta kehi- tyksestä. Maatilatalouden muilla sektoreilla, karjataloudessa ja metsätaloudessa, ei peltoviljelyalueella myöskään tapahtunut huomattavia muutoksia ennen 1860- ja 1870-lukuja. Uudistukset karjataloudessa alkoivat tosin suurtiloilla jo 1830- ja 1840-luvuilla, mutta tavallisille talonpoikaistiloille ne eivät ennen 1850- lukua sanottavasti ulottuneet. Vasta 1860-luvun katovuosina alkoi voinmyynti peltoalueella lisääntyä ja karjatalouteen alettiin kiinnittää enemmän huomiota. Huomattavampiin uudistuksiin ei karjataloudessa kuitenkaan katovuosina kyetty, vaan ne jäivät sen jälkeiseen aikaan. Metsätaloudessa taas ennen 1870-lukua tapahtuneet muutokset olivat alueit- tain eri suuntiin kulkevia. Tervanpoltto supistui selvästi terva-alueen eteläosissa Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla. Toisaalta sahapuun menekki lisääntyi varsinkin Pohjois-Satakunnassa. Suurimmassa osassa peltoaluetta metsätalouden muutok- set olivat aina 1860-luvulle saakka niin pieniä, että ne eivät paljoakaan vaikut- taneet maatilatalouteen ja väestön toimeentuloon. Vasta 1870-luvulla metsä- talous kohosi nopeasti tärkeäksi tekijäksi maatilataloudessa.1 Kokonaisuudessaan maatilatalouden kehitys peltoalueella vaikuttaa 1800-luvun alkupuolella ja puolivälissä verraten tasaiselta ja hitaalta. Mitään suurempia rakennemuutoksia ei maatilatalouden eri aloilla näytä tapahtuneen. Eräät suur- tilat eteläisellä peltoalueella tosin ryhtyivät 1830- ja 1840-luvuilta lähtien uudis- tamaan sekä kasvinviljelyään että karjatalouttaan, mutta maatalouden koko- naiskehitykseen tämä ei aluksi sanottavasti vaikuttanut. Viljelijäväestön suuri enemmistö piti kiinni vanhasta perinnäisestä kasvinviljelystään ja karjataloudes- taan. Metsätalouden asema ei myöskään vuosisadan puoliväliin mennessä ehti- nyt Etelä- ja Keski-Pohjanmaata lukuunottamatta niin paljon muuttua, että se olisi huomattavammin vaikuttanut peltoalueen maatalouteen. Pohjanmaalla- kin oli kysymys metsätalouden merkityksen vähenemisestä. Metsätalouden suuri nousu ajoittuu vasta aivan aikakauden loppuun. Voidaankin sanoa, että huo- mattavampia muutoksia peltoalueen maatilataloudessa alkoi tapahtua niin myö- hään kuin 1860-luvun puolivälin jälkeen ja että ne eivät ehtineet kovinkaan paljon muuttaa maatalousväestön toimeentuloedellytyksiä vielä perinnäisen maa- talouden aikakaudella. Tämä kehityssuunta oli kuitenkin vähitellen viemässä peltoalueen maatalout- ta umpikujaan. Kehityksen tielle kasaantuvat vaikeudet olivat sekä maatalous- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 396 teknisiä että taloudellis-sosiaalisia. Vaikeudet olivat jossain määrin erilaisia ete- läisellä peltoalueella ja Pohjanmaalla, mutta perussyynä oli kuitenkin koko pel- toalueella se, että kasvinviljelyvaltaisen maatalouden tuottoa kyettiin lisäämään pääasiassa vain peltoalaa laajentamalla. Voimakkaan väestönkasvun vallitessa tätä tietä ei voitu päästä loputtomiin eteenpäin, vaan 1800-luvun puolivälin jälkeen oltiin tilanteessa, jolloin maatalouden tuotantorakenteen muutokset olivat välttämättömiä. 1860-luvun katovuosia lukuun ottamatta ei peltoalueen maata- loudessa ajauduttu kuitenkaan vielä perinnäisen maatalouden aikana sellaiseen avoimeen kriisiin kuin Itä-Suomessa. Maatalousväestön toimeentulossa on kui- tenkin havaittavissa tuloerojen kasvamista talonpoikaisen maatalousväestön eri ryhmien välillä. Maataloustekniset vaikeudet tuntuivat voimakkaimmin eteläisellä peltoalueel- la, jossa niiden perussyynä voidaan pitää pelto- ja niittyalojen kehityksen vä- listä epäsuhtaa. Kuten jo pelto- ja niittyaloja koskevasta esityksestä ilmeni, kasvoi niittyala varsinkin eteläisellä peltoalueella paljon hitaammin kuin pelto- ala, ja nopeasti kasvavasta väestöstä johtunut pellon raivauksen tarve johti 1800- luvulla siihen, että niittyjäkin raivattiin pelloksi. 2 Peltoala näyttää 1700-luvun lopulta 1860- ja 1870-luvuille kasvaneen runsaasti kaksinkertaiseksi, mutta niitty- ala lienee kasvanut vain vähän yli kolmanneksella. Tämä asiantila vaikeutti koko peltoviljelyn kehitystä. Tekniset vaikeudet keskittyivät peltojen lannoittamisen ympärille. Kun sa- nottavia muutoksia ei tapahtunut millään maataloustekniikan alalla, vaikutti kuten aikaisemmin on tarkemmin selostettu pelto- ja niittyalan suhteen muuttuminen ketjureaktion tavoin. Liian pienet niityt merkitsivät rehunpuutet- ta, rehunpuute vuorostaan liian pientä karjamäärää ja liian pientä lannantuo- tantoa peltojen riittäväksi lannoittamiseksi. Kun jo 1700-luvun lopulla yleisesti valitettiin niittyjä olleen liian vähän peltoihin verrattuna, alkoi lannoitustilan- ne 1800-luvulla muodostua kestämättömäksi peltoalan jatkuvasti kasvaessa niit- tyalaan verrattuna. Vain runsasniittyisellä Pohjanmaalla lannoitusongelmat eivät tunnu haitanneen peltoviljelyn kehitystä vielä 1800-luvun alkupuolella. Muual- la peltoalueella oltiin noidankehässä, josta perinnäisen maatalouden keinoin ei ollut ulospääsyä. Tilannetta pahensi maatilatalouden suuri kasvinviljelyvaltaisuus. Kun maati- latalouden muut sektorit olivat kehittymättömiä, edellytti nopea väestönlisäys kasvinviljelyn ja siinä nimenomaan viljanviljelyn tuoton voimakasta kas- vua. Kuten aikaisemmasta esityksestä on käynyt ilmi, tämä oli mahdollista vain viljelyalaa lisäämällä. Varsinkin eteläisellä peltoalueella, jossa oltiin kokonaan peltoviljelyn varassa, pellon raivaustanne oli suuri. Pohjanmaalla tilanne oli ky- töviljelyn ansiosta jonkin verran helpompi, mutta toisaalta väestönlisäyskin suurempi kuin eteläisellä peltoalueella. Vaikka vaikeudet olivatkin suuria, tilanne ei näytä kuitenkaan muodostuneen suorastaan katastrofaaliseksi, ennen kuin uusien viljelymenetelmien tulo Suo- meen toi pulman ratkaisun. Pian 1800-luvun puolivälin jälkeen voitiin havaita, https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 397 että ratkaisu oli löydettävissä ns. koppeliviljelyn eli vilja—heinä-vuoroviljelyn avulla. Myös karjanhoidossa tapahtui kehitystä, joka helpotti lannoitusongelman ratkaisua. Havaittiin, että pienempi, mutta paremmin ruokittu karja oli pelto- jen lannoituksen kannalta edullisempi kuin suuri, mutta huonosti ruokittu kar- ja. Myös lannan hoito näyttää hiljalleen parantuneen. Kehitys oli hidasta ja siirtymäkausi pitkä jatkuen seuraavalle aikakaudelle, mutta 1860-luvunkatovuosia lukuunottamatta akuuttia kriisiä ei lannoitusongelman tähden päässyt synty- mään. Lannoitusongelma oli 1860-luvun kriisikautenakin vain yksi kriisin osa- tekijä. Peltoalueen maatalouskehitystä eivät haitanneet ainoastaan maatalousteknii- kan kehittymättömyydestä johtuneet vaikeudet. Nopea väestönlisäys ja maan- omistusolojen kehitys johtivat vähitellen maataloustulojen entistä epätasaisem- paan jakaantumiseen maatalousväestön eri sosiaaliryhmien kesken. Useat kehi- tystekijät suosivat maataomistavia talollisia, mutta olivat epäedullisia tilatto- malle väestölle. Kun maatalouden sisäisten kehitystekijöiden lisäksi myös ylei- nen taloudellinen ja poliittinen kehitys suosi maataomistavaa väestöä, se selvisi maatalouden kehityksessä ilmenneistä vaikeuksista verraten vähällä, ja vaikeudet kasaantuivat tilattoman väestön kannettavaksi. Kehitys oli samansuuntaista kuin kaskialueella, mutta maatalouden rakennemuutokset olivat peltoalueella paljon vähäisempiä eivätkä johtaneet vielä perinnäisen maatalouden aikana sellaiseen kriisitilanteeseen kuin kaskialueella, joskin alkavan kriisin merkkejä alkoi näkyä aivan aikakauden lopulla. Maatalouden sisäisistä kehitystekijöistä olivat tässä etualalla maanomistus- olot, jotka aiheuttivat sen, että maataomistava väestö lisääntyi suhteellisesti hitaammin kuin väestö kokonaisuudessaan. Viljelyalan kasvamisesta koituva hyöty jäi useastakin eri syystä johtuen pääasiassa talollisväestölle, ja kun pelto- alueen maatilatalous oli voimakkaasti kasvinviljelyvaltaista, tämä merkitsi sitä, että maatalouden tuotosta yhä suurempi osa tuli talollisväestön hyväksi. Uusia tiloja voitiin 1800-luvulla perustaa pääasiassa vain vanhoja tiloja ja- kamalla. Varhaisemmalle perinnäiselle maataloudelle ominainen vapaa uudis- tilojen perustaminen jakamattomiin metsiin kävi mahdottomaksi isojaon jäl- keen, ja isojako saatiin loppuun suurimmassa osassa peltoaluetta 1800-luvun alkupuolella. Valtion uudisasutustoiminta ns. liikamailla tyrehtyi sekin Venäjän vallan alkuvuosikymmeninä, ja näitä maitaalettiin hoitaa kruununmetsinä. Valtio jarrutti myös vanhojen tilojen jakamista. Talojen piti olla niin suuria, että ne kykenivät maksamaan veronsa. Niitä voitiin sen tähden jakaa vain mää- rätyin edellytyksin halkomismenettelyä käyttäen. Palstatilojen muodostaminen osittamismenettelyllä oli kokonaan kiellettyä 1860-luvulle saakka, koska täten kuten sanottiin olisi vähennetty veronalaista maata. Vaikka virallisen halkomismenettelyn lisäksi taloja jaettiin epävirallisesti ja luvattomasti osakkai- den keskeisillä sopimuksilla, vaikeuttivat nämä rajoitukset kuitenkin talojen jakaantumista.3 Talojen jakamisen ollessa vaikeaa koetettiin väistyvien perillisten asemaa https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 398 turvata perintötorpilla. Perintötorppalaitos koitui kuitenkin ajan mittaan lähinnä talollisten eduksi. Perintötorpan saaja oli kyllä suhteellisen edullisessa asemassa ja samoin hänen jälkeläisensä 1700-luvun loppupuolen perintätorpissa. Sen sijaan 1800-luvulla perintötorppa annettiin väistyvälle perilliselle yleensä hänen elin- ajakseen, joten kysymyksessä oli maan hallintaoikeuden väliaikainen luovutus. Ta- lo ei menettänyt perintötorpan maita, vaan ne pysyivät jatkuvasti talon omistuk- sessa. Kun perintötorpparin jälkeläiset joutuivat kuten maatalousväestön sosiaaliryhmistä puhuttaessa jo on kerrottu ennemmin tai myöhemmin työ- miestorpparin asemaan ja olivat irtisanottavissa, perintötorpan muodossa annet- tu perintöosa palautui eräiden vuosikymmenien kuluttua takaisin talolle, vie- läpä usein siten, että talolla oli yksi vuokrasi tuottava torppa lisää. Pitkällä täh- täyksellä talo vain hyötyi perintöosan luovuttamisesta perintötorppana. Muutenkin torpparilaitoksen kehitys kulki talollisille edulliseen suuntaan. Tilattoman väestön voimakas kasvu aiheutti 1800-luvun alkupuolelta lähtien torpparien liikatarjontaa. Kuten aikaisemmin on lähemmin selostettu, tämä teki mahdolliseksi torpparien kohtelemisen jatkuvasti viljelmän muodossa palk- kansa saavana työmiehenä. Torpparin raivaustyön tuloksena syntyneestä maa- talouden tuoton lisäyksestä voitiin näin ollen siirtää melkoinen osa talollisille. Tilattoman väestön asema heikentyi vastaavasti. Nopea luonnollinen väes- tönkasvu lisäsi sen lukumäärää niin voimakkaasti, että 1700-luvun työvoi- mapula muuttui 1800-luvulla työvoiman liikatarjonnaksi. Tilattoman väes- tön asemaa vaikeutti vielä se, että tämä väestönosa kasvoi nopeammin kuin mitä luonnollinen väestönlisäys olisi edellyttänyt. Suomalaisen 1800-luvun maalais- yhteiskunnan sosiaalinen liikkuvuus suuntautui selvästi alaspäin. Talollisten jälkeläisiä painui jatkuvasti tilattomaan väestöön lähinnä talojen jakamisvai- keuksien ja perintötorppajärjestelmän tähden. Vieläpä tilattoman väestön omas- sa piirissä on havaittavissa liukumista alaspäin. Torppa oli vuokraviljelmä, jota sen haltija ei voinut jakaa, joten vain yksi hänen lapsistaan saattoi jäädä torppaa pitämään. Läheskään kaikkien väistyvien perillisten ei onnistunut saa- da torpanpaikkaa muualta, vaan useimpien osana oli vuosipalkollisen tai irtai- men maatyöläisen asema. 4 Tästä tilattoman väestön ja etenkin sen alimpien sosiaaliryhmien voimakkaasta kasvusta oli luonnollisena seurauksena sen ansio- ja elintason pysyminen alhai- sena. Mikään tilattoman väestön osa ei pystynyt sanottavasti parantamaan toi- meentuloaan. Torpparien kohdalla kilpailu torpanpaikoista muodostui niin suu- reksi, että talolliset saattoivat kohdella torppareita enemmän työmiehinä kuin vuokraajina ja ottaa itselleen yhä kasvavan osan torpparien raivaustyön tulok- sista. Vuosipalkollisten ja irtaimen maatalous työväen kohdalla runsas työvoiman tarjonta piti taas palkkatason jatkuvasti alhaisena. Päiväpalkat tosin vaihteli- vat suuresti eri vuodenaikoina. Syyskesän kiireisenä sadonkorjuuaikana makset- tiin paljon korkeampia palkkoja kun hiljaisina talvikuukausina, jolloin huomat- tava osa irtaimesta työväestä oli kokonaan vailla työtä. Keskimääräisestä palk- katasosta ovat tiedot hyvin hataria, mutta näyttää siltä, että muutokset siinä https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 399 olivat 1860-luvulle saakka verrattain vähäisiä. Eräänä osoituksena tilattomien aseman heikkenemisestä voitaneen pitää muonamiesryhmän syntymistä, sillä täten saatiin torppareihin verrattavaa työvoimaa, jolle ei tarvinnut antaa yhtä hyviä toimeentulomahdollisuuksiakuin torppareille. Kaikki tämä aiheutti sen, että maatalouden kasvava tuotto jakaantui entis- tä epätasaisemmin. Vaikka laajeneva erittäin työvaltainen maatalous tarvitsi- kin yhä enemmän työvoimaa, jäi nousevien torpanvuokrien ja alhaisen palk- katason tähden yhä suurempi osa maatalouden tuotosta talollisten käsiin. Talolli- sille tämä merkitsi nousevaa elintasoa, mutta tilattomille joko elintason nousun hidastumista tai sen paikallaan pysymistä. Suoranaisen tilattoman väestön elin- tason laskuun tämä kehitys ei näytä peltoalueella ainakaan vielä 1850-luvulle mennessä johtaneen. Tilattoman väestön alimmat sosiaaliryhmät joutuivat tosin 1860-luvun katovuosina erittäin tukalaan asemaan, mutta katovuodethan merkit- sivät elintason tilapäistä laskua lähes koko maatalousväestölle. Talollisväestön taloudellinen asema vahvistui ja tilattoman väestön asema taas heikontui myös maatalouden ulkopuolisten tekijöitten vaikutuksesta. 1700-luvul- lahan oli talollisten suhteellisen raskas verokuorma taloudellisesti tasoittavana tekijänä talollisten ja tilattomien välillä. Kuten verotusta koskevasta esityksestä ilmenee, pysyivat veroluvut eräitä pieniä tasoituksia lukuunottamatta ennallaan uudisraivauksesta huolimatta, ja 1700-luvun lopulla uudisraivaukset virallises- tikin vapautettiin verosta. Kun torppia ja niistä saatua tuottoa ei otettu vero- tuksessa erikseen huomioon, kevensi kaikki uudisraivaus, oli se sitten talollisen itsensä tai torpparin suorittamaa, talon verokuormaa sen viljelypinta-alaan näh- den. Myöskään lisääntynyt tulo karja- ja metsätaloudesta ei mitenkään vaikut- tanut verotukseen. Kun talolliset vastasivat yksin maaverosta, merkitsi kaikki heidän uudisraivauksista, torpista, karja- ja metsätaloudesta saamansa tulon- lisä verotaakan suhteellista kevenemistä. Kuten verotusta koskevassa esityksessä mainittiin, näiden tekijöiden vaikutusta verotaakan alenemiseen ei ole lähemmin tutkittu, mutta mainitut hajaesimerkit viittaavat siihen, että verotuksen suh- teellinen aleneminen oli varsin tuntuva jo 1800-luvun alkupuolella. Tosin tämä oli vielä pientä siihen verotaakan kevenemiseen verraten, minkä metsätalouden nousu ja karjatalousvaltainen maatalous aiheuttivat vuosisadan loppupuolella 1870-luvulta alkaen.5 Tämän verotuksen yleisen lievenemisen ohella sai talollisten ylin sosiaaliryhmä, rusthollarit, lisäkevennyksen verotaakkaansa 1800-luvun alussa Suomen joutues- sa Venäjän valtaan, jolloin Suomen sotaväki hajoitettiin ja sotilasrasitus kor- vattiin vakanssiverolla. Vaikka vakanssivero ei missään talollisryhmässä liene vas- tannut entistä sotilasrasitusta, niin rusthollien kohdalla kevennystä on pidetty kaikkein tuntuvimpana. Kun rusthollit lisäksi saivat jatkuvasti hyväkseen aug- menttitilojensa verot entisen suuruisina, oli kevennys sitäkin tuntuvampi. Suur- ten tilojen viljelijöinä kykenivät rusthollarit 1800-luvulla entistä enemmän muo- dostamaan muusta talollisväestöstä erottuvan yläluokan. 6 Tilattomien kohdalla tilanne verotuksen suhteen oli aivan päinvastainen. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 400 1700-luvulla tilattomat maksoivat vain henkirahaa ja osallistuivat eräisiin pai- kallisiin rasitteisiin. Viimeksi mainitut alkoivat kasvaa selvästi 1800-luvulla. Vuo- den 1817 köyhäinhoitoasetus velvoitti myös tilattoman väestön osallistumaan köy- häinhoidon kustannuksiin. 7 Tilattoman väestön määrällinen kasvu ja sen ta- loudellisen aseman suhteellinen heikentyminen aiheutti alimmissa sosiaaliryhmis- sä yhä kasvavaa köyhäinhoidon tarvetta ja siten lisäsi köyhäinhoidon aiheutta- mia rasituksia, josta nyt tilattoman väestön ammatissatoimivan osan oli kannet- tava oma osuutensa. Kun kunnallishallinto aikakauden lopulla järjestettiin, joutuivat myös tilattomat maksamaan kunnallisveroa. 1700-luvun oloihin ver- rattuna kaikki tämä merkitsi tilattoman väestön verorasituksen jatkuvaa kas- vua. Suomen sotaväen hajoittaminen Venäjän vallan alussa merkitsi myös tilatto- man väestön taloudellisen aseman heikkenemistä. Aikaisemmin pestautuminen sotamieheksi oli tilattomaan väestöön kuuluvalle miehelle eräs mahdollisuus elät- tää itsensä, ja 1700-luvulla sotaväkeä oli tilattoman väestön määrään verrattu- na suhteellisen runsaasti, joten sotaväki tarjosi verraten monelle toimeentulon. Sotaväkeä hajoitettaessa upseerit saivat pitää puustellinsa ja siten entisen toi- meentulonsa, mutta miehistö menetti ruotutorppansa, jotka olivat kuuluneet hei- dän palkkaetuihinsa. Heistä tuli joko tavallisia työmiestorppareita, mäkitupalaisia tai itsellisiä, joka tapauksessa tavallista tilatonta maataloustyöväkeä. He joutui- vat täten kilpailemaan työstä muun tilattoman maatalousväestön kanssa, mikä tietenkin heikensi koko tilattoman väestön asemaa, kun 1700-luvun työvoima- pula oli 1800-luvullaruvennut muuttumaan työvoiman ylitarjonnaksi. 8 Kaikki edellä mainitut tekijät merkitsivät maatalouden tuotannon entistä epä- tasaisempaa jakaantumista maatalousväestön eri sosiaaliryhmien kesken. Vaikka suurin tuloerojen aiheuttaja, metsätalous, ei vielä 1800-luvun alkupuolella suu- restikaan vaikuttanut maataloustulon jakaantumaan, kasvoi tulotaso- ja elinta- soero talollisten ja tilattomien välillä jo 1800-luvun alkupuolella huomattavas- ti. Ero kasvoi suoranaiseksi kuiluksi 1800-luvun loppupuolella, jolloin talolli- set rupesivat saamaan kantohintaa omistamiensa metsien puista. Peltoalueen pohjoisosassa, Pohjanmaalla, maatalouden kehityksen tiellä 1800- luvulla kasaantuneet vaikeudet olivat jossain määrin toisenlaisia kuin eteläisel- lä peltoalueella. Kasvinviljelyn kehityksessä vaikeudet olivat pienempiä kuin etelämpänä, mutta karjataloudessa ja metsätaloudessa, jotka Pohjanmaalla oli- vat olleet tärkeämpiä kuin etelämpänä 1700-luvulla, 1800-luvun kehitys oli epä- suotuista ja jarrutti maatilatalouden kokonaiskehitystä. Yhteistä koko peltoalueel- le oli kuitenkin se, että muutokset olivat niin hitaita, että avointa maatalous- kriisiä ei vielä perinnäisen maatalouden aikana päässyt syntymään, joskin lä- hestyvän kriisin merkkejä alkoi Pohjanmaallakin ilmetä aikakauden lopulla. Kasvinviljelyn kehitys oli vielä 1800-luvun alkupuolella verrattain suotuisaa. Pohjanmaalla oli huomattavasti runsaammin niittyjä kuin Etelä-Suomessa, joten sellaista pellon ja niityn epäsuhdetta, joka haittasi eteläisen peltoalueen maata- louskehitystä, ei Pohjanmaalla vielä 1800-luvun alkupuolella ollut. Kun vielä https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 401 kytöviljely alkoi uudestaan elpyä, ja sitä nyt harjoitettiin sen verran varovam- min kuin ennen, että suo ei päässyt palamaan pohjia myöten, vaan siitä saatiin käyttökelpoista niittymaata, ei kasvinviljelyn kehityksen tiellä ollut sellaisia es- teitä kuin Etelä-Suomessa. Pohjanmaan maatalouskehityksen esteet olivat toisaalla. Vaikeuksia ilmeni lä- hinnä karjataloudessa ja metsätaloudessa, joiden osuus maatilatalouden koko- naistuotosta oli 1800-luvun alkupuolella selvästi pienenemässä. Kasvinviljelyn oli sekä korvattava tästä aiheutuneet menetykset että laajennuttava väestön- kasvun edellyttämällä nopeudella. Maatilatalouden painopisteen siirtyessä Poh- janmaalla yhä enemmän kasvinviljelyyn, oli kasvinviljelyn pakko laajeta niin nopeasti, että 1800-luvun puolivälin jälkeen alkoivat samat vaikeudet häämöt- tää edessä, jotka Etelä-Suomessa olivat tuntuneet jo vuosisadan alkupuolella. Pohjanmaan maatilatalouden rakennemuutokset johtuivat suureksi osaksi maa- kunnan talousmaantieteellisen aseman muuttumisesta Suomen siirryttyä Ruotsin yhteydestä Venäjän vallan alaisuuteen. Myöhemmin 1800-luvun loppupuolella vielä muutkin taloudelliset muutokset olivat omiaan heikentämään Pohjanmaan, varsinkin Etelä-Pohjanmaan, taloudellista asemaa muuhun Suomeen verrat- tuna. Ruotsin vallan aikana Pohjanmaa oli kuten jo aikaisemmista karja- ja metsätaloutta koskevista esityksistä on ilmennyt varsin edullisessa asemassa valtakunnan keskukseen Tukholmaan nähden. Tukholmaan oli voitu viedä suh- teellisen edullisesti kaikkia maataloustuotteita, ja viljan lisäksi Pohjanmaalta oli viety sinne huomattavia määriä karjan- ja metsäntuotteita, etenkin voita ja ter- vaa. Valtakunnanrajan siirryttyä Pohjanlahdelle nousi vähitellen tullimuuri Tukholmaan suuntautuneen viennin esteeksi. Valtakunnalliseksi kulutuskeskuk- seksi tuli Pietari, joka Etelä-Suomen osalta korvasi Tukholman. Se oli kuitenkin pitkän ja hankalan matkan päässä Pohjanmaalta. Varsinkin Pohjanmaan kar- jataloustuotteiden myynti kärsi tästä muutoksesta. Myös talonpoikaispurjehdus kärsi muuttuneesta tilanteesta. Pohjanmaan toisiin suuriin tulonlähteisiin, ter- vanpolttoon ja laivanrakennukseen, muuttunut talousmaantieteellinen asema ei aivan siinä määrin vaikuttanut, mutta näiden tielle nousi muita esteitä. Tervan- poltto vähentyi asutuksen tihentyessä ja sopivien metsien vähentyessä Etelä- Pohjanmaalla, Keski-Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaan länsiosissa siirtyen suureksi osaksi Itä-Suomen kaskialueeseen kuuluneeseen Kainuuseen, jossa se alkoi syrjäyttää kaskiviljelyä. Kainuun tervanpoltto kykeni menestyksellisesti kil- pailemaan Pohjanmaan tervanpolton kanssa, sillä Kainuussa oli tervasmetsiä enemmän, ja siellä saatettiin tervaa polttaa vielä jakamattomissa metsissä. Talonpoikaispurjehduksen vähetessä myös laivanrakennus näyttää muodostuneen yhä enemmän kaupunkielinkeinoksi, vaikka se varsinkin Keski-Pohjanmaan rannikolla tarjosikin edelleen sivuansiomahdollisuuksia myös maatalousväestöl- le.9 Tämä kaikki aiheutti sen, että Pohjanmaan maalaisväestön oli toimeentu- lossaan yhä enemmän tukeuduttava tavanomaiseen kasvinviljelyvaltaiseen maa- 26 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 402 talouteen. Kun varsinkin Etelä-Pohjanmaalla väestönlisäys oli muuta Suomea nopeampaa, asetti tämä suuria vaatimuksia nimenomaan kasvinviljelyn laajen- tumiselle. Aikaa myöten väestönkasvu ylitti maatalouden mahdollisuudet, mut- ta se alkoi tuntua vasta perinnäisen maatalouden ajan lopulla. Heikentyneestä talousmaantieteellisestä asemastaan huolimatta Etelä- ja Keski-Pohjanmaa eivät näytä vielä 1800-luvun alkupuolella jääneen jälkeen muusta Suomesta. Jäl- keenjääneisyyttä alkoi esiintyä vasta, kun metsätalous alkoi muuttaa Suomen maatilatalouden rakennetta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Etelä-Pohjanmaalla oli muutos sitä suurempi, kun tervatalous ja laivanrakennus menettivät lopullisesti merkityksensä samoihin aikoihin 1860- ja 1870-luvuilla, kun muualla Suomes- sa sahapuun myynti alkoi tuottaa tuloja maatilataloudelle.10 Etelä- ja Keski- Pohjanmaa jäivät näistä metsätuloista osattomiksi, sillä aikaisempi tervanpolt- to, laivanrakennus ja muu puunmyynti olivat aiheuttaneet sen, että näillä seu- duilla ei enää ollut kunnollista sahapuuta. Vain Pohjois-Pohjanmaalla oli riit- tävästi metsiä uudelle puutavarataloudelle, mutta näilläkin seuduilla sahapuu saatiin aluksi pääasiassa kruununmetsistä. Etelä- ja Keski-Pohjanmaa eivät täten saaneet kokea sitä taloudellista nousua, jonka puutavaratalous toi 1870- luvulla muuhun Suomeen. Pohjanmaankin maataloudessa tilanne alkoi muo- dostua vaikeaksi, mikä näkyy alkaneesta siirtolaisuudesta. Todella vaikeuksiin Pohjanmaan talouselämä joutui kuitenkin vasta seuraavalla aikakaudella. Maataloustulon jakaantuminen muodostui myös Pohjanmaalla jossakin mää- rin toisenlaiseksi kuin eteläisellä peltoalueella. Pohjanmaalla taloja jaettiin pal- jon enemmän kuin Etelä-Suomessa. Kun Etelä-Suomessa kokotilanviljelijöi- den eli lähinnä talollisten lukumäärä vv. 1825—1875 suorastaan väheni, lisään- tyi se Etelä-Pohjanmaalla tuntuvasti. 11 Vaikka tämä hidastikin tilattoman väes- tön suhteellisen osuuden kasvua, oli sen määrän lisääntyminen kuitenkin varsin huomattava, sillä kokonaisväestön lisäys 1800-luvun kolmella ensimmäisellä nel- jänneksellä oli Etelä-Pohjanmaalla suurempi kuin missään muualla Suomessa. Tilattoman väestön väliryhmiä, torppareita sekä vuosipalveluksessa olevia, näyt- tää olleen Pohjanmaalla vähemmän kuin Etelä-Suomessa. Tästä huolimatta näyttää vastakohtaisuus talollisten ja tilattomien välillä olleen Pohjanmaal- la pienempi kuin Etelä-Suomessa, sillä Etelä-Pohjanmaalla talot olivat yleensä verraten pieniä, ja suurtilallisia oli vähän. Jälkeenjääneisyyden haitat näyttävät Pohjanmaalla jakautuneen tasaisemmin maatalousväestön eri sosiaaliryhmien kes- ken, joten sekin oli omiaan lieventämään vastakohtaisuutta ryhmien välillä. 1800- luvun loppupuolella vaikeutuva tilanne Pohjanmaan maataloudessa ei ollut siinä määrin sosiaalisten vastakohtien leimaama kuin vastaava kehitys Etelä-Suomessa. 3. MAATALOUSKRIISIN HUIPENTUMA NÄLKÄVUODET 1860-LUVULLA Perinnäinen maatalous oli kehityksessään ajautunut vaikeaan tilanteeseen, kun 1860-luvulla tuli suurten katovuosien aika, joka huipentui tuhoisaan nälkävuo- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 403 teen 1867—68. Näitä kato- ja nälkävuosia on usein pidetty perinnäisen maatalou- den loppukauden masentavana tilinpäätöksenä ja käännekohtana Suomen maata- louden kehityksessä. Toisaalta eräät tutkijat ovat kiistäneet nälkävuosien merki- tyksen maatalouskehityksen käännekohtana ja pitäneet nälkävuosia tilapäishäiri- önä, joka vaikealaatuisuudestaan huolimatta on mennyt ohi syvempiä jälkiä jättämättä.1 Arvioitaessa vv. 1867—68 nälkäkatastrofin merkitystä on syytä ottaa huomioon, että katovuosien ei enää 1800-luvun puolivälin jälkeen olisi tarvinnut merkitä nälkävuosia samalla tavalla kuin aikaisemmin. Kulkuyhteydet olivat niin suuresti parantuneet, että riittävä viljankuljetus kadoista kärsiville alueille oli teknisesti mahdollista ja viljan tuontikauppa normaalivuosina siksi laajaa, että tuontikaup- paorganisaatiokaan ei täysin puuttunut katovuosien varalta. Kun tilanne kuiten- kin pääsi vv. 1867—68 kehittymään niin katastrofaaliseksi, että Suomen väkiluku väheni yhdessä ainoassa vuodessa lähes 100 000 hengellä, täytyi syiden nälän- hädän syntymiseen olla aivan poikkeuksellisia. Akuuttina syynä maatalouden vaikeuksiin olivat tietysti huonot viljasadot. Aikalaiset näkivät ajanjakson vv. 1862—67 yhtämittaisena katovuosien sarjana. Viranomaisten selvitysten mukaan varsinaisia katovuosia oli vain kolme, vv. 1862, 1865 ja 1867, mutta välivuosinakin sadot jäivät vain keskinkertaisiksi eivätkä ilmeisesti kyenneet korvaamaan edellisen katovuoden menetyksiä toisen jo tullessa. Kahtena ensimmäisenä katovuotena 1862 ja 1865 leipäviljasadot olivat n. 75 % edellisen vuosikymmenen keskimääräissadoista, mutta v. 1867 leipäviljasato jäi alle 60 %:n 1850-luvun keskisadosta. Nälkävuonna 1867 oli lisäksi vain ruis- sato laadultaan kunnollista, mutta ohrasato jäi laadultaan enimmäkseen ala- arvoiseksi hallan turmeltua kevätviljat ennen niiden tuleentumista. V. 1868 käy- tetyn kotimaisen ohransiemenmäärän perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että vähintään 1/4 vuoden 1867 ohrasadosta ehti kuitenkin tuleentua. Nälkätalven 1867—68 elintarviketilannetta tämä kunnollinen osa ohrasadosta tuskin paransi, sillä tuleentunut ohra pyrittiin säästämään seuraavan kevään siemeneksi, ja syötä- väksi jäänyt osa ohrasatoa oli pääosaltaan niin huonolaatuista, että sitä ei olisi normaalivuosina käytetty ihmisravinnoksi. Perunasta saatiin myös katovuosina tavallista heikompia satoja. Nälkävuonna 1867 perunasato oli n. 70 % normaa- listakeskisadosta, jotenperunastakaan ei ollut juuri leipäviljan korvikkeeksi.2 Suomi oli kuten viljantuotantoa koskevasta esityksestä ilmenee menettä- nyt viljaomavaraisuutensa 1800-luvun alkupuolella ja joutui jo 1850-luvulla tuo- maan keskimäärin n. 7 % kulutukseen käytetystä leipäviljasta ulkomailta (vrt. taulukko 26). Heikosta sadosta johtuva viljavajaus oli peitettävä kokonaan ulkomaisella tuonnilla. Elintarviketilanne riippui näin ollen ratkaisevasti siitä, kyettiinkö tuontia lisäämään kotimaisen sadon vähennystä vastaavalla määrällä. Kun valtion tuki viljanhankinnassa ei tämän ajan käsitysten mukaan tullut kysymykseen kuin hätätilanteessa ja silloinkin pääasiassa lainojen muodossa, maa- talousväestön oli kadon sattuessa yleensä ostettava puuttuva leipävilja käypään hintaan, ja tämä käypä hinta pyrki katovuosina olemaan tavallista korkeampi. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 404 Kyky ostaa katovuosina viljaa riippui mahdollisuudesta myydä tavallista enem- män muita maatilatalouden tuotteita tai hankkia ulkopuolisia lisäansioita. Kun vilja oli vielä 1830-luvulla ollut maatilatalouden tärkein myyntituote suuressa osassa maata eikä tilanne tässä suhteessa ollut vielä 1860-luvulle tultaessa kovin- kaan paljoa muuttunut, oli ostokyvyn lisääminen viljakadon sattuessa ylen vai- keaa. Karjatalouden ja metsätalouden kasvu oli tosin parantanut maatalous- väestön toimeentuloa jossain määrin, mutta varsinkin Itä-Suomessa oli niiden vastapainona viljan alituotanto, joka normaalivuosinakin vei suuren osan karja- ja metsätalouden tuomista rahoista. Vielä 1860-luvulla pääasiassa kasvinviljely- valtaisessa maataloudessa olivat mahdollisuudet ostoviljan hankintaan katovuosi- na verraten pienet. Tilannetta pahensi vielä tilattoman väestön kasvava määrä ja sen 1800-luvulla vaikeutumassa oleva asema. Kaskialueen maatalouskriisi oli vähentänyt irtaimen maataloustyöväen työmahdollisuuksia ja tehnyt sen toimeentulon normaalivuosi- nakin ylen niukaksi. Katovuosina tämä väestönosa oli heti hätää kärsimässä, sillä sen mahdollisuudet korvata vähentyneet viljapalkkansa ja vuokrakaskiensa sadonmenetykset ostoviljalla olivat melkein olemattomat. Peltoalueellakin tilatto- mien riippuvuus pääasiassa viljana maksetuista palkoista teki heidän asemansa katovuosina tukalaksi. Vaikka maatalouskehitys olikin siinä vaiheessa, että suhteellisen pienetkin tuotantohäiriöt saattoivat viedä osan maatalousväestöä toimeentulominimin ra- joille, ei tämä riitä tyydyttävästi selittämään sitä, että vv. 1862 ja 1865 katovuo- sista selvittiin vähin vaurioin, mutta katovuosi 1867 aiheutti suuren ja tuhoisan nälänhädän. Vaikka v:n 1867 kato olikin vuosikymmenen alkupuolen katoja pahempi, elintarvikevajavuus muodostui v. 1867 paljon suuremmaksi kuin mitä katovuosien väliset satosuhteet olisivat edellyttäneet. Tilannetta lähemmin tarkas- teltaessa voidaan havaita, että ero johtui lähinnä viljantuonnissa tapahtuneista muutoksista ja nämä muutokset vuorostaan lähinnä maatalouden ulkopuolisista tekijöistä. Täten yleisellä talouskehityksellä ja harjoitetulla talouspolitiikalla oli ratkaiseva osuus siihen, että 1860-luvun kahdesta ensimmäisestä katovuodesta selvittiin verraten vähällä, mutta kolmas johti pahimpaan nälänhätään sitten 1690-luvun nälkävuosien. Viljantuonti oli ennen katovuosien tuloa verraten vähäistä. Kuten taulukosta 25 ilmenee, tuotiin vv. 1860 ja 1861 Suomeen viljaa alle 300 000 hl vuodessa eli huomattavasti vähemmän kuin 1850-luvulla. Heti ensimmäisenä katovuonna viljan tuonti nousi rajusti, sillä v. 1862 viljantuonnin määrä oli 1 333 700 hl. Katojen välivuosinakin leipäviljan tuonti pysytteli 1 milj. hl:n tienoilla ja nousi toisena katovuonna 1865 aina 1 424 300 hl:aan. Käytettävissä olleen viljan määrä jäi katovuosina (ilman ylivuotisia varastoja) n. 90 % :iin siitä mitä 1850-luvulla oli ollut keskimäärin vuosittain henkeä kohti käytettävissä. Katojen välivuosina 1863 ja 1864 viljaa oli runsaan maahantuonnin ansiosta ilmeisesti vuotuisia tarvetta enemmän, joten katovuonna 1865 leipäviljaa oli nähtävästi myös varas- tossa. Tähän viittaa sekin, että viranomaiset pitivät v:n 1865 katoa lievempänä https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 405 kuin v:n 1862 katoa, vaikka satotilastojen mukaan tilanne oli päinvastainen. Näistä katovuosista selvittiin joka tapauksessa verraten vähällä, sillä kumpanakin vuonna maassa oli leipäviljaa ilmeisesti yli 90 % keskimääräisestä tarpeesta. Eräillä alueilla ja maalaisväestön eräissä sosiaaliryhmissä esiintynyt viljanpuute johtui enemmän viljavarojen epätasaisesta jakaantumisesta kuin maan kokonais- viljavarojen riittämättömyydestä.3 Kokonaan toinen oli tilanne kolmantena katovuotena 1867. Kun tämän kato- vuoden kahden puolen olleina keskinkertaisina satovuosina 1866 ja 1868 Suomeen tuotiin viljaa kumpanakin vuonna n. 1 160 000 hl, supistui nälkävuoden 1867 tuonti 1 106 000 hl;aan, vaikka tuontitarve olisi ankaran kadon vuoksi ollut suurempi kuin minään muuna vuonna 1860-luvulla. Tosin kotimaisesta vilja- sadosta säästyi käytettäväksi kulutukseen suurempi osa kuin taulukkoon 25 on merkitty, sillä v. 1868 käytettiin poikkeuksellisesti siemeneksi n. 107 000 hl ulko- maista ohraa, joka tuli maahan vasta mainitun vuoden keväällä. Vastaava osa sarekkeeseen ’’seuraavan vuoden siemen” merkitystä siemenvarauksesta voitiin käyttää kulutukseen jo talvikautena 1867—68. Myös maitse tuotiin mainittuna talvikautena poikkeuksellisen paljon viljaa, ehkä jonkin verran yli 100 000 hl, joten kulutukseen käytettävää leipäviljaa oli satovuonna 1867 yli 200 000 hl enemmän kuin taulukkoon 25 merkitty 3 040 000 hl. Henkeä kohti oli käytettä- vissä taulukkoon merkityn 1.7 hl:n sijasta n. 1.8 hl leipäviljaa. Tämä oli kui- tenkin vain vajaat 70 % keskimääräisestä viljantarpeesta. Vaikka v. 1866 olikin käytettävissä vähän keskimääräistä viljantarvetta enemmän viljaa, myöhästyi v:n 1867 sato noin kuukaudella, ja tämä kuukausi oli vielä tultava toimeen edellisen vuoden sadolla, joten satovuonna 1866—67 tarvittiin keskimääräistä enemmän viljaa. Kun jo katovuosi 1865 oli ilmeisesti tyhjentänyt ylivuotiset viljavarastot eikä v. 1866 saatu mitään säästöön, ei ylivuotisiakaan varastoja ollut lieventämässä v:n 1867 viljanpuutetta. Vajaus oli lähes 1/3 keskimääräi- sestä viljantarpeesta ja lisäksi kotimainen ohra oli laadultaan aivan ala-arvoista. Nälänhätä oli väistämätön.4 Syyt tähän viljantuonnin kehitykseen olivat monenlaiset. Ensimmäisen kato- vuoden 1862 tullessa yleiset ulkomaankauppasuhdanteet olivat hyvät. Maatalou- den myyntituotteet, voi, puutavara ja varsinkin terva olivat hyvissä hinnoissa. Kun kato kohtasi pahiten juuri tervanpolttoalueita, oli katoalueilla tavallista enemmän ostovoimaa. Lisäksi valtio tuli avuksi lainoittamalla yksityistä viljan- tuontia. Kauppiaat myivät huomattavan osan tuontiviljasta edelleen velaksi, ja viljan velkakauppa näyttää paisuneen niin suureksi, että viljaa sanottiin saatavan 12 kopeekalla jauhomatto eli velkakirjan leimamerkin hinnalla. Vain kaikkein köyhimmät, joilla ei ollut mahdollisuutta saada takaajia, jäivät tästä viljanjake- lusta osattomiksi. Satovuonna 1862—63 viljantuonti näyttää paisuneen jopa to- dellista tarvetta suuremmaksi ja velkakauppa muodostuneen tavallista avokäti- semmäksi. Suuri viljantuonti ja velkakauppa jatkui seuraavinakin vuosina ja saavutti huippunsa toisena katovuonna 1865—66.s Suuresta viljantuonnista selvittiin aluksi hyvien ulkomaankauppasuhdanteiden https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 406 turvin, sillä valtio sai tähän aikaan huomattavan osan tuloistaan tulleista, jotka korkeasuhdanteiden aikoina tuottivat hyvin. 1860-luvun alun korkeasuhdanne alkoi kuitenkin heikentyä jo ennen vuosikymmenen puoliväliä ja valtion tulot laskivat. Toisen katovuoden 1865 ennätysmäisen suuren viljantuonnin rahoitta- minen tyhjensikin valtion kassakirstun. Kun toinen katovuosi aiheutti vielä sen, että maalaisväestöltä jäivät ensimmäisen katovuoden 1862 viljavelat maksamatta takaisin, vaikeutui valtion taloudellinen asema tuntuvasti. Taloudellisen tilanteen kireyttä lisäsi vielä se, että J. V. Snellmanin aikaansaama suuri rahanuudistus sattui juuri toiseen katovuoteen 1865, ja uuden rahayksikön, markan, arvon va- kauttaminen vaati seuraavina vuosina tiukkaa talouspolitiikkaa. Kun ulkomaan- kauppasuhdanteet edelleen heikkenivät 1860-luvun puolivälin jälkeen sekä koti- maan teollisuus ja kauppa olivat vaikeuksissa rahan arvon ylläpitämiseksi harjoi- tetun ankaran talouspolitiikan tähden, oltiin kolmannen katovuoden tullessa ti- lanteessa, jossa sen paremmin valtiolla kuin yksityisilläkään ei ollut varoja kato- vuoden vaatiman suuren viljantuonnin rahoittamiseen. Ainoa mahdollisuus olisi ollut ulkomainen laina, mutta se olisi uhannut tehdä tyhjäksi kaikki ponnistelut markan arvon vakauttamiseksi, ja ajatuskin ulkomaisesta lainasta oli Snellmanille vastenmielinen. Kadon käydessä ilmeiseksi jo keväällä 1867 hän pyrki maalais- väestön ostovoiman lisäämiseen lähinnä kotiteollisuutta elvyttämällä, mutta pon- nistelut tällä alalla tuottivat varsin heikon tuloksen. Vasta kun syyskuun 1867 alussa oli tullut kato myös kevätviljoista ja elintarveketilanne muodostunut täysin katastrofaaliseksi, oli Snellmanin pakko muuttaa talouspolitiikkaansa ja ryhtyä hankkimaan ulkomaista lainaa viljantuonnin rahoittamiseksi. Vaikka Snellman saikin lainan nopeasti järjestymään, oli ajankohta liian myöhäinen, jotta maahan olisi saatu riittävästi viljaa ennen vesien jäätymistä ja merenkulun lakkaamista.6 Rahoitusvaikeudet eivät olleet ainoana kantona v:n 1867 viljantuonnissa, vaan tuonnin tielle nousi myös muita pahoja esteitä. Vastoinkäymiset näyttävät suo- rastaan kasautuneen v:n 1867 viljakaupassa. Koko Euroopan kansainvälinen vil- jakauppa oli aivan sekasortoisessa tilassa ja viljan hintakehitys täysin epänor- maali. Vaikea kato ei kohdannut yksinomaan Suomea, vaan katoalue käsitti koko Pohjois-Euroopan Skandinavian pohjoisosista Pohjois-Venäjälle, minkä li- säksi myös Espanjassa ja Portugalissa oli tullut kato. Läntisen Keski-Euroopan- kin sato oli jonkin verran keskinkertaista heikompi. Vain Tonavan maissa ja Etelä-Venäjällä oli saatu hyvä viljasato, ja koko Euroopan viljankysyntä suun- tautui sinne. Kysyntä oli lisäksi normaalia suurempi, sillä Keski-Euroopan levo- ton poliittinen tilanne aiheutti viljan varastoonostoa. Suomen Odessan kauppa- asiamies puhuukin täydestä paniikista v:n 1867 eurooppalaisilla viljamarkki- noilla.7 Sekasortoinen markkinatilanne johti luonnollisesti epänormaaliin hintakehityk- seen. Tavallisina vuosina viljan hinnat olivat kevätpuolella nousussa siihen asti, kunnes uusi sato tuli syyskesästä kauppaan ja lisääntynyt tarjonta alensi hintoja. Matalimmillaan hinnat olivat yleensä alkusyksystä. V. 1867 eurooppalaisten vil- jamarkkinoiden hintakehitys ei noudattanut tätä tavanmukaista kaavaa. Viljan https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 407 hinnat nousivat jatkuvasti koko vuoden ajan, eikä uusi sato alentanut lainkaan hintoja. Päinvastoin sadon riittämättömyyden käytyä ilmi hinnannousu syyspuo- lella kiihtyi. Pietarissa oli rukiin hinta syyskuussa 1867 n. 40 % korkeampi kuin vuotta aikaisemmin ja silti jatkuvassa nousussa. Viljan hintataso muodos- tuikin syksyllä 1867 ennätyksellisen korkeaksi. 8 Hitaiden tieto- ja kulkuyhteyksien tähden Suomessa ei kyetty seuraamaan tätä kehitystä. Kun rahaa viljantuontiin oli niukalti, suomalaiset viljantuojat jäivät kesällä 1867 odottamaan uutta satoa ja hintojen halpenemista. Kun sadon kauppaantulo Pietarissa vielä myöhästyi kuljetusvaikeuksien tähden, joutuivat suomalaiset viljantuojat odottamaan uutta satoa tavallista pitempään ja olivat sen saavuttua yllättävän tilanteen edessä. Vilja oli Pietarissa entistä kalliimpaa, jopa kalliimpaa kuin kotimainen myyntivilja kadosta huolimatta. Kun Etelä- Suomen kaupungeissa sai vielä lokakuussa ostaa kotimaista ruista n. 35 mk:n hinnasta tynnyriltä, maksoi Pietarista tuotu ruis samanaikaisesti kuljetuskus- tannuksineen suomalaisessa satamassa (cif) n. 39 mk tynnyriltä. Ei ollut ihme, että suomalaiset viljantuojat olivat hämmennyksen vallassa hintaodo- tustensa mentyä perin juurin vikaan eivätkä saaneet viljantuontia käyntiin tarpeeksi nopeasti. Snellman saikin aihetta moittia viljantuojia saamattomuudes- ta ja lähetti lopulta valtion asiamiehen Pietariin viljaa ostamaan. Voitaneen pitää hyvänä saavutuksena, että näissä oloissa v:n 1867 viljantuonti nousi yli miljoonaan hl:n rajan, vaikka viljantarpeeseen nähden tuonti jäikin riittämättö- mäksi.9 Maatalousväestön kohdalla tilanne oli vaikea. Omaa viljaa oli kadon johdosta aivan riittämättömästi, ja ostovilja oli ylen kallista. Kaiken lisäksi karjan- ja metsäntuotteet olivat matalasuhdanteen vuoksi halpoja, joten niiden ja viljan vaihtosuhde muodostui erittäin epäedulliseksi. Kun esim. Tampereen seuduil- la oli yhden ruistynnyrin ostamiseksi huhtikuussa 1867 myytävä n. 6.3 leiviskää (53.5 kg) naudanlihaa, piti pahimpaan nälkäaikaan huhtikuussa 1868 myydä 16.5 leiviskää (140 kg) lihaa yhden ruistynnyrin ostamiseksi. Tilanne oli saman- tapainen myös muihin myyntikelpoisiin maataloustuotteisiin nähden. Ostovilja muodostui siten maatalousväestölle peräti kalliiksi, kalliimmaksi kuin mitä viljan markkamääräinen hinnannousu olisi edellyttänyt. Kun voita ja lihaa tästä hin- hintasuhteen epäedullisuudesta huolimatta myytiin ulkomaille nälkävuosina suo- rastaan ennätyksellisen paljon ja tilalle saatiin suhteellisen vähän viljaa, joutuu pakostakin kysymään, eikö talonpoikaistalouksissa olisi päästy parempaan ravit- semustilanteeseen, jos voita ja lihaa ei olisi myyty vaan syöty. 10 Kysymykseen, pahensivatko ravintotottumukset nälänhätää, on sitä enemmän syytä, sillä samanaikaisesti kun voita ja lihaa myytiin, leipäviljavajausta yritet- tiin peittää puima jätteillä, oljilla ja akanoilla, minkä lisäksi turvauduttiin myös pettuun ja vehkaan. Lääkintäviranomaiset suosittelivat ensisijassa vehkaa, mutta sen käyttö oli kansalle niin vierasta, ettei siihen paljoakaan turvauduttu. Pettu- leivän käyttö oli myös Etelä- ja Keski-Suomessa siinä määrin unohtunut, että hätäravintona käytettiin mieluummin puimajätteitä ja perunanvarsia. Akanat ja https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 408 oljet olivat kuitenkin huonointa hätäravintoa, sillä ne aiheuttivat suolistohaavau- mia, jotka koituivat kohtalokkaiksi tarttuvien suolistotautiepidemioiden raivotes- sa nälkäaikana. 11 Elintarviketilannetta heikensi vielä elintarvikkeiden epätasainen jakaantuminen ja viranomaisten kyvyttömyys suorittaa minkäänlaista tasausta. Tilattoman väes- tön alemmissa sosiaaliryhmissä, joissa tavallisestikin oli totuttu elämään kädestä suuhun, ei tilanteen vakavuutta tajuttu vielä syksyllä 1867, vaan ihmeteltiin ja jopa paheksuttiinkin talollisväestön ’’nuukuutta”, kun nämä jo syksyllä varus- tautuivat nälänhädän varalle sekoittamalla hätäravintoaineksia leipään. Tilatto- milla olikin sitten keskitalvella ruoka lopussa ja nälänhätä edessä. 12 Kun viranomaiset eivät pystyneet tasaamaan elintarvikevarastoja ja pyrkivät rajoittamaan valtion varoilla maahan tuodun viljan ilmaisjakelun vain sairai- siin ja täysin työkyvyttömiin, jouduttiin välttämätön tasaus ja avun antaminen tekemään toisessa muodossa. Ruoan loppuessa nälkäiset ihmiset lähtivät kodeis- taan etsimään parempiosaisia, joilla olisi vielä jotain jäljellä. Kerjäläisiä oli ollut liikkeellä jo edellisinä vuosina tavallista enemmän, kun katovuodet olivat vaikeut- taneet taloudellista tilannetta ja lisänneet tilattoman väestön työttömyyttä, mut- ta talvella 1867—68 kerjuullakulku sai tavattoman suuret mittasuhteet. Kerjä- läiset eivät olleet vain tilattomia, vaan heikossa asemassa olleiden talollistenkin oli lähdettävä kerjuulle henkensä pitimiksi. Kerjäläisten lukumäärästä ei ole mi- tään tietoa, mutta heidän määränsä on pahimpina aikoina kevättalvella 1868 täytynyt nousta kymmeniin tuhansiin. Etelä-Suomen peltoalueen taloissa kävi kymmenkunta, suurissa taloissa ja kartanoissa jopa useita kymmeniä kerjäläisiä päivittäin. Kerjäläisiä oli niin paljon, että pienikin pysähdys yhteen paikkaan kasasi pian sellaisen joukon, että sen ruokkiminen kävi täysin ylivoimaiseksi. Kerjäläisten auttaminen oli mahdollista vain, mikäli joukko oli koko ajan liik- keellä. Ainoastaan täten saatiin aikaan jonkinlainen elintarvikkeiden tasaaminen. Mutta tasauksen hintana olivat kerjäläisten kärsimykset ja kulkutautien leviämi- nen senkin väestönosankeskuuteen, joka ei pahemmin nälkää nähnyt. 13 Kuolleisuus muodostui näissä oloissa kauhistuttavan suureksi. Vv. 1867 ja 1868 aikana Suomen väkiluku aleni n. 105 000 hengellä. Yksistään v. 1868 kuoli lähes 138 000 henkeä, josta valtaosa kevättalven nälkäaikana. Kun suuri kuol- leisuus keskittyi juuri nälkätalveen 1867—68, on maatalouskehityksen kannalta keskeinen ongelma nälän osuus suuressa kuolleisuudessa, sillä nälkätalvi oli samalla suuri tautitalvi, jolloin tyfustaudit, varsinkin lavantauti, esiintyivät voi- makkaina epidemioina, minkä lisäksi muitakin kulkutauteja oli liikkeellä. Puut- teellisenkin kuolinsyytilaston nojalla voidaan todeta, että n. 60 000 henkeä eli lähes puolet kaikista v:n 1868 kuolleista oli menehtynyt tyfustauteihin, 14 Elintarvikevajauksen osuutta tautikuolleisuuteen on vaikea määritellä, sillä lääkintäviranomaiset joutuivat toteamaan, että kuolleiden joukossa oli huomat- tava määrä sellaisia ihmisiä, jotka eivät olleet aliravittuja tai joiden aliravitse- mus oli verraten lievä. Taudit näyttivät jopa iskeneen helpommin paikallaan- pysyneisiin ja ainakin välttävästi ravittuihin ihmisiin kuin nälkiintyneinä kier- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 409 televiin kerjäläisiin. Aliravitsemusaste ei ollut suorassa suhteessa sairastunei- suuteen ja tautikuolleisuuteen, mutta sen sijaan lääkintäviranomaiset pitivät sopimattoman hätäravinnon, varsinkin suolistohaavaumia aiheuttaneen olkileivän käyttöä sairastuneisuutta edistävänä tekijänä. Kun nälkä oli syynä kerjäläisten liikkeellelähtöön ja nämä olivat siitä huolimatta, etteivät itse aina sairas- tuneet kulkutautien varsinaisia levittäjiä, oli nälkä suuren tautikuolleisuuden- kin takana, vaikka ei ollutkaan tautien suoranaisena aiheuttajana. 15 Vaikka valtaosa nälkätalven 1867—68 suuresta kuolleisuudesta onkin ollut tautikuolleisuutta, ei suoranaisilta nälkäkuolemiltakaan kokonaan vältytty. Nälkä- kuolemien määrästä on erittäin vaikea saada tietoja, sillä nälkä kuolemansyynä tuntui niin kaamealta, ettjji sitä ei merkitty asiakirjoihin ja tilastoihin, mikäli se vain voitiin välttää. Piirilääkärit syyttivät pappeja nälkätalven jälkeen suora- naisesta kuolinsyytilaston väärentämisestä, kun nämä olivat merkinneet äärimmäi- sen nälän turvottamat ihmiset kuolleiksi vesipöhöön ja nälän tielle sortamat ihmiset paleltuneiksi. Silti jouduttiin kirjaamaan 2 349 nälkäkuolemaa, vaikka piirilääkärien mielestä luvun olisi pitänyt olla moninkertainen. Kukaan tosin ei uskaltanut esittää mitään numeroita. Voidaan vain todeta, että elintarvikevajaus oli tuona talvena niin suuri ja elintarvekkeiden jakaantuminen jäi kaikesta huo- limatta niin epätasaiseksi, että suoranainen nälkäkuolemakaan ei ollut mikään harvinainen ilmiö.16 Nälkävuosien merkitystä Suomen maatalouden kehityksessä on kuten alussa mainittiin arvioitu hyvin eri tavalla riippuen siitä, onko pantu painoa nälkä- vuosien jälkeisille uudistuspyrkimyksille vai sille ilmeiselle paluulle entiseen, mikä on selvästi havaittavissa välittömästi nälkävuosien jälkeen. Tämän mukaan nälkä- vuodet on selitetty joko ratkaisevaksi käännekohdaksi tai pysyviä jälkiä jättä- mättä ohi menneeksi häiriöksi maataloutemme historiassa. Pohjimmiltaan eivät kummankaan kannan perustelut ole kuitenkaan ristiriidassa keskenään, sillä halu uudistuksiin ja kyky niiden toteuttamiseen ovat kaksi eri asiaa. Halu uudistuk- siin lisääntyi selvästi nälkävuosien jälkeen, mutta kyky niiden toteuttamiseen oli vähäinen nälkävuosien köyhdyttämässä maassa. Uudistushalua lisäsi ilmeisesti se, että nälkävuosien jälkeen tajuttiin yleisesti maatalouskehityksen joutuneen umpikujaan. Ennen nälkävuosia vain valistunein osa maatalousväestöstä näyttää käsittäneen, että maataloudessa oli syntynyt vai- kea ja suuria uudistuksia vaativa tilanne. Katovuodet näyttävät saaneen taval- lisenkin kansanmiehen käsittämään, että jotain oli vinossa, ja luottamus vanhoi- hin perinnäisiin viljelymenetelmiin alkoi horjua. Nälkävuodet näyttävät myös horjuttaneen luottamusta esivallan kykyyn auttaa hädän sattuessa. Maalaisväes- töön laajalti juurtunut usko ’’kyllä keisari ruokkii” sai nälkävuosina kovan iskun, kun valtion avustustoimenpiteet jäivät riittämättömiksi. Maatalousväestö tunsi jääneensä omien ponnistustensa varaan. Tämä näyttää aktivoineen sitä ja teh- neen sen vastaanottavaiseksi uudistuspyrkimyksille. 17 Asennemuutosten vaikutukset käytännön maataloudessa näkyivät kuitenkin niin hitaasti, että välittömästi nälkävuosien jälkeen kaikki näytti palautuvan ennal- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 410 leen. Uudistusten vaatimaa aineellista ja henkistä pääomaa ei ollut riittävästi niiden toteuttamisen nopeaan aloittamiseen. Maatalous oli perinjuurin köyhtynyt 1860-luvun katovuosien aikana, sillä yksistään v:n 1867 kadon laskettiin aiheutta- neen 45 milj. mk.m vahingot, mikä oli yli kaksinkertainen määrä valtion tämän- aikuisiin vuotuisiin kokonaistuloihin verrattuna. 18 Tarvittiin monta hyvää sato- vuotta, ennenkuin uutta pääomaa kertyi riittävästi uudistusten toimeenpanoon. Uusien viljely- ja karjanhoitomenetelmien oppiminen otti myös aikansa. Aluksi oli pakko palata entiseen, vaikka nälkävuodet olivat opettaneet uudistusten vält- tämättömyyden. 4. KOHTI UUTTA MAATALOUTTA Vaikka maatalous näyttikin välittömästi 1860-luvun kato- ja nälkävuosien päätyttyä palaavan ennalleen, oli sen kehityksessä itse asiassa tultu murrosvai- heeseen, jossa perinnäisen maatalouden aikakausi oli peruuttamattomasti loppu- massa. Murros ei ollut äkkinäinen, sillä maatalous on jo luonnostaan hidasliik- keinen elinkeino. Hidasliikkeisyyteen on vaikuttanut ja vaikuttaa sekä tuotan- toyksiköiden, maatilojen, monilukuisuus että maataloustuotannon sidonnaisuus luonnon kasvurytmiin. Maatalouden muutosta hidasti 1870-luvulla vielä edelli- sessä luvussa mainittu 1860-luvun kato- ja nälkävuosista johtunut pääomapula. Vaikka taloudellinen tilanne paranikin 1870-luvulla nopeasti etenkin ansiometsä- talouden suuren nousun ansiosta, pääsi maatalousuudistus huomattavammassa määrin käyntiin vasta 1870-luvun puolivälissä ja loppupuolella. Tämän vuosi- kymmenen voi vielä katsoa kuuluneen voittopuolisesti perinnäisen maatalouden aikaan. Edellytykset maatalouden suurille rakennemuutoksille olivat olemassa jo 1870- luvulla. Karjatalouden ja metsätalouden mahdollisuudet korvata osittain kasvin- viljely olivat aivan toiset kuin vuosisadan alkupuolella. Karjatalouden merkityk- sen kasvu oli alkanut 1820- ja 1830-luvuilla Pietarin markkinoiden avauduttua suomalaiselle voille. 1830-luvulla oli tehty myös ensimmäiset yritykset lisätä karjantuotantoa vähentämällä eläinten lukumäärää ja parantamalla ruokintaa, ja karjanjalostus oli alkanut 1840-luvulla. Keskimääräinen maidon tuotanto lehmää kohti oli jo 1870-luvulla selvästi suurempi kuin vuosisadan alkupuo- lella. Voinvienti oli myös 1800-luvun puolivälistä saakka kasvanut suuresti, aluksi ilmeisesti voin kotikulutuksesta tinkien, mutta vähitellen lisääntynyt mai- dontuotanto teki mahdolliseksi sekä kotimaisen kulutuksen että viennin kasvun. Tämä tilanne näyttää saavutetun juuri 1870-luvulla. Myös voin hintataso oli vaihteluistaan huolimatta selvästi korkeampi kuin vuosisadan puolivälissä. Vaikka karjanruokinnan parantaminen ja karjanjalostus sekä suotuisa markki- natilanne olivatkin luoneet jo 1870-luvulla edellytykset karjatalouden merkityksen kasvulle maatilataloudessa, ei näitä edellytyksiä kyetty vielä mainitulla vuosikym- menellä siinä määrin käyttämään, että voitaisiin puhua lypsykarjavaltaisesta maataloudesta. Ruokinnan parantaminen olisi edellyttänyt muutoksia maatilan kasvinviljelyssä ja korkeampilaatuisen karjan hankkiminen jalostustyötä. Riittäviä https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 411 varoja ja tietoa uudistusten toteuttamiseen oli 1870-luvulla etupäässä suurtilal- lisilla. Tavalliselta talolliselta puuttui ainakin vuosikymmenen alkupuolella sekä aineellista että henkistä pääomaa, ja vasta niiden vähitellen karttuessa pääsivät nämäkin uudistamaan karjatalouttaan. Pelkän kasvinviljelyn ja karjatalouden varassa oli varsin hankala päästä uu- distusten alkuun. Vaikka karjataloustuotteilla, varsinkin voilla, oli menekkiä ja hinnatkin aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna hyvät, edellyttivät uudistukset ennenkaikkea rehuntuotannon lisäämistä, sekä tämä vuorostaan tuntuvia ja huo- mattavia pääomia vaativia muutoksia kasvinviljelyn rakenteessa. Ennenkuin nä- mä muutokset oli suoritettu, ei ollut mahdollisuutta kovinkaan paljon lisätä karjantuotantoa ja päästä osalliseksi sen tuomista myyntituloista. Sekä kasvin- viljelyn muuttaminen rehuntuotantovaltaiseksi että karjantuotannon lisääminen kävi perin hitaasti ilman näiden maatilatalouden sektoreiden ulkopuolelta saatua pääomaa. Varsinkin kasvinviljelyn uudistaminen vaati pääomia. Siirtyminen rehunvilje- lyyn edellytti huomattavia muutoksia viljelymenetelmiin. Vanha kehittymätön niittyviljely oli käynyt riittämättömäksi heinäntuotantoon, joten heinän, sekä peltoviljelyalueella myös laitumen, saamiseksi oli heinänviljely siirrettävä ainakin osittain peltoon ja ruvettava käyttämään peltonurmia. Tämä kävi päinsä vain siirtymällä vilja—heinä-vuoroviljelyyn. Myöskin rehuviljan tuotantoa oli lisät- tävä, ja tämä taas ei voinut tapahtua suurimmassa osassa peltoviljelyaluetta käytössä olleiden kaksivuoroviljelymenetelmien puitteissa. Perinnäisistä peltovilje- lymenetelmistä vain kolmivuoro- ja nelivuoroviljelyssä oli huomattavampia mah- dollisuuksia rehuviljan viljelyyn, joten näiden menetelmien käyttö lisääntyi suu- resti, ennenkuin siirryttiin uudenaikaisempiin vuoroviljelymenetelmiin. Rehunviljely pellossa merkitsi luonnollisesti siihen käytetyn alan joutumista pois leipäviljanviljelystä. Jos käytössä ollut kokonaispeltoala pysyi samana, leipä- viljalle jäi entistä vähemmän peltoalaa. Käsitys leipäviljan viljelyn tärkeydestä oli kuitenkin juurtunut niin syvään, että sen supistaminen oli vastenmielistä. Haluttiin kyllä lisätä rehunviljelyä, mutta tahdottiin myös pitää leipäviljanvil- jely entisen laajuisena. Ainoalta hyväksyttävältä ratkaisulta näytti kokonaispelto- alan lisääminen samassa tahdissa kuin rehunviljelyä lisättiin. 1 Tämä aiheutti suuren uudisraivaustarpeen, ja uuden pellon raivaaminen vaati sekä pääomia että aikaa. Kun vielä uusien ja tehokkaampien työkalujen hankinta lisäsi pää- omantarvetta, päästiin maatalousuudistuksessahitaasti alkuun. Alkuunkaan olisi 1870-luvulla tuskin päästy, ellei maatilataloudelle olisi avau- tunut ansiometsätaloudessa uusi tulolähde, joka toi maatalouteen ennennäkemät- tömät määrät rahaa. Kun puutavaran menekin kasvaessa puu oli alkanut saada kantohintaa ja sahateollisuuden puunhankinta-alue suuresti kasvanut, nousivat metsät aivan uuteen arvoon. Kun 1870-luvulla ja vielä myöhemminkin 1800- luvun loppuvuosikymmeninä metsäkaupat tehtiin enimmäkseen pystykauppoina, ei rahatulojen saaminen metsästä vaatinut enää samaa ankaraa työtä kuin aikai- semmin, vaan metsärahat tulivat talollisille ilman suurempaa työtä ja vaivaa.2 https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 412 Talollisväestö saattoi näin ollen suunnata päähuomionsa ja suurimman osan työpanostaan kasvinviljelyyn ja karjatalouteen. Sahateollisuuden korkeasuhdanne ja ansiometsätalouden nopea kasvu sattuivat 1870-luvun alkupuolelle eli aikaan, jolloin Suomen maatalous kärsi katovuosien aiheuttamasta pääomapulasta. Metsätalous toi maatalouteen pääomaa, joka pian sekä peitti vahingot että lisäsi maatilatalouksien käytössä ollutta pääomaan enti- sestäänkin. Vaikka kuten metsätaloutta koskevassa esityksessä on mainittu osa metsärahoista meni suoraan kulutukseen ja elintason nostamiseen, vieläpä hillittömään tuhlaukseenkin, jäi niitä kuitenkin melkoisia määriä kasvinviljelyn ja karjatalouden uudistusten toteuttamiseen. Pääomien kertyminen vei kuitenkin siksi paljon aikaa, että uudistusten toteuttaminen pääsi todella alkuun vasta 1870-luvun loppupuolella, ja kun kysymys oli uudistuksista, joiden tulokset useimmissa tapauksissa näkyivät vasta vuosien kuluttua, jäi varsinainen siirty- minen uuteen maatalouteen 1880-luvunpuolelle. 1870-luku oli siirtymäkautta, jolloin vanhaa ja uutta oli rinnakkain, vanha kuitenkin selvästi etualalla. Tähän siirtymäkauteen liittyi pari mielenkiintoista ilmiötä kasvinviljelyn kehityksessä. Ensinnäkin rehuntuotantoon yritettiin ensi vaiheessa siirtyä vanhan perinnäisen maatalouden keinoin. Kaksivuoroviljelystä siirryttiin kolmivuoroviljelyyn, ja tämä tapahtui erittäin nopeassa tahdissa etu- päässä 1870-luvulla, joskin muutos lienee kiihtynyt jo 1860-luvun puolella. Kol- mivuoroviljelyyn siirtyminen oli 1870-luvulla niin nopeata, että kuten pelto- viljelymenetelmiä koskevassa esityksessä on kerrottu lääninhallitusten tilastoja tehneet virkamiehet eivät tahtoneet uskoa kunnallislautakuntien lähettämiä tie- toja, vaan merkitsivät itsepäisesti senaatille lähettämiinsä yhteenvetoihin kaksi- vuoroviljelyalueeseen kuuluviksi sellaisiakin pitäjiä, jotka kunnallislautakuntien antamien tietojen nojalla olisi ehdottomasti pitänyt luokitella kolmivuoroviljely- alueeseen kuuluviksi.8 Kolmivuomviljelyn nopea leviäminen päättyi kuitenkin pian, ja ilmeisesti jo 1880-luvulta alkaen se sai ruveta vähitellen väistymään vilja—heinä-vuoroviljelyn tieltä. Toinen 1860-luvulle ja etenkin 1870-luvulle kuuluva siirtymäkauden ilmiö oli rehuviljana käytetyn kauran ylituotanto ja maastavienti. Ennen 1860-lukua kau- raa sekä tuotiin että vietiin varsin vähän, jakuten taulukoista 24 ja 27 ilmenee, kauraa yleensä tuotiin hieman enemmän kuin vietiin. Kauran vienti kasvoi selvästi 1860-luvun alussa, joskin katovuodet pysäyttivät tämän kehityksen. Vien- ti alkoi kuitenkin nopeasti kasvaa heti katovuosien mentyä ohi, ja 1870-luvun lopulla kauran nettovienti ylitti 400 000 hl;n rajan. Vv. 1871 ja 1880, jolloin leipäviljan tuonti oli tavallista pienempää, kauran vientimäärä tilavuusmitossa mitattuna nousi lähes leipäviljan tuonnin tasolle.4 Kauranvienti väheni kuitenkin nopeasti 1880-luvulla, mutta kauran viljelyssä vastaavaa vähennystä ei voi ha- vaita. Vaikka kauranvienti riippui ratkaisevasti ulkomaisesta kysynnästä, osoittaa kauranviennin kehitys kuitenkin, että rehuviljan viljely lisääntyi 1860- ja 1870- luvulla nopeammin kuin sen kotimainen käyttö. Tilanne kääntyi 1880-luvulla päinvastaiseksi kotimaisen rehuntarpeen nopeasti kasvaessa. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 413 Siirtyminen perinnäisestä maataloudesta vähitellen uuteen maatalouden har- joittamistapaan ja tämän siirtymisen mukanaantuomat rakennemuutokset maa- tilataloudessa vaikuttivat luonnollisesti maatalousväestön ja sen eri ryhmien toimeentuloon. Maataomistavalle talollisväestölle metsätalouden voimakas nousu toi sellaisen tulonlisän, että se tämän turvin kykeni uudistamaan kasvinviljely- ään ja karjanhoitoaan ja täten selviytymään murroskaudesta verraten hyvin. Vaikka 1860-luvun kato- ja nälkävuodet olivatkin köyhdyttäneet useimpia talol- lisia varsin pahoin, 1870-luvun alun hyvät satovuodet kasvinviljelyssä ja kasvavat metsätulot tällä vuosikymmenellä korvasivat vahingot nopeasti. Maatilatalouden suurista rakennemuutoksista huolimatta talollisväestön varallisuus ja elintaso oli- vat 1870-luvulla selvästi nousemassa. Tilattoman väestön asemaan muutokset eivät vaikuttaneet yhtä nopeasti. Kun vaikutukset alkoivat näkyä mikä tapahtui pääasiassa vasta 1880- ja 1890- luvuilla osoittautuivat maatilatalouden rakennemuutokset tilattomalle väes- tölle suorastaan vahingollisiksi. Tosin metsätalous avasi työttömyydestä kärsi- välle tilattomalle väestölle uusia työmahdollisuuksia metsä- ja uittotöissä sekä sahateollisuudessa, mutta kysymyksessä olivat työtilaisuudet varsinaisen maatila- talouden ulkopuolella. Kun metsäkaupat 1870-luvulla ja vielä myöhemminkin 1800-luvun lopulla näyttää tehdyn enimmäkseen pystykauppoina, olivat met- sätyöraiehet etupäässä puutavarayhtiöiden eivätkä metsääomistavien talollisten palveluksessa. 5 Varsinaisessa maatilataloudessa tilattomien työmahdollisuudet alkoivat maatila- talouden rakennemuutosten johdosta heiketä entisestäänkin. Uusi, tehokkaampia työvälineitä käyttävä ja rehuviljelyvaltainen peltoviljely ei tarvinnut läheskään yhtä paljon työvoimaa peltoalaan nähden kuin vanha perinnäinen alkeellisia työvälineitä käyttänyt viljanviljelyvaltainen peltoviljely. Kaskiviljely alkoi vähi- tellen loppua eikä enää tarjonnut paljoakaan työmahdollisuuksia. Karjatalous tarvitsi myös suhteellisen vähän työvoimaa perinnäiseen kasvinviljelyyn verrattu- na. Kun vielä kuten edellä on mainittu suhteellisen pieni osa metsätöistä tapahtui maatilatalouden piirissä, väheni maatilatalouden työvoiman tarve enti- sestäänkin. Nämä maatalouden työvoimantarvetta vähentävät tekijät eivät kuitenkaan vielä paljoa tuntuneet 1870-luvulla. Maatilatalouden muutokset olivat ensinnäkin vasta alussaan, eivätkä niiden seurausvaikutukset ehtineet tulla huomattavammas- sa määrin näkyviin. Sitä paitsi kasvinviljelyn uudistaminen tänä aikana, jolloin leipäviljan tuotantoa ei haluttu vielä vähentää, edellytti entistä laajamittaisem- paa pellonraivausta, mikä ilmeisesti vaikutti työvoiman tarvetta lisäävästi. Tiedot pellonraivauksen määrästä ja sen vaatimasta työvoiman tarpeesta ovat siinä määrin hataria ja epäluotettavia, että pellonraivauksen merkitystä tilattoman väestön työllistäjänä on erittäin vaikeaa arvioida. Pellonraivaus lienee kuitenkin ollut ainakin jossain määrin vastapainona maatalouden alkavan rationalisoinnin mukaantuomalle työvoimantarpeen vähenemiselle varsinkin maatalousuudistusten alkuvaiheessa 1870-luvulla. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 414 Vaikka metsätalouden tarjoamat työmahdollisuudet varsinaisen maatilatalou- den ulkopuolella paransivatkin tilattoman väestön työmahdollisuuksia ja an- sioita, joutuivat tilattomat toisaalta kärsimään metsätalouden mukanaan tuo- masta puun arvon noususta. Isojako oli riistänyt tilattomilta heidän perin- näiset metsänkäyttöoikeutensa ja tehnyt heidän metsänkäyttönsä kokonaan ta- lollisista riippuvaiseksi. Niin kauan kuin metsä oli vähäarvoista, olivat talolli- set verraten avokätisesti antaneet tilattomien käyttää metsiään rakennus- ja polt- topuun ottoon. Metsän arvon noustessa talolliset ryhtyivät supistamaan tätä tilattomien metsänkäyttöä puhumattakaan sinä, että olisivat antaneet tilattomien myydä puita talon metsistä. Tilattomat jäivät täten sekä osattomaksi talollisten metsärahoista että menettivät entisiäkin metsänkäyttömahdollisuuksiaan. Pahiten kärsivät tilanteesta torpparit, joiden metsänkäytössä supistukset eniten tuntuivat, mutta jotka torppaansa ja sen päivätöihin sidottuina eivät paljoa voineet käydä puutavarayhtiöiden metsätöissä. Kun torpparit eivät juuri missään muodossa päässeet metsätuloista osallisiksi, he eivät myöskään kyenneet uudistamaan kas- vinviljelyään eivätkä karjatalouttaan, vaan jäivät näilläkin aloilla yhä enemmän jälkeen talollisista. Tämä kehitys oli tosin 1870-luvulla vielä siinä määrin alus- saan, ettei torppariinitoksen sopeutumattomuutta uuteen maatalouteen vielä ta- juttu ja torppien määrä kasvoi jatkuvasti. Maatalousväestön tilattoman osan taloudellisessa asemassa alkoi 1870-luvulla kehitys, jolle oli ominaista ansioiden ja elintason hidas nousu, mutta yhä suu- rempi jälkeenjääneisyys maataomistavan talollisväestöön verrattuna. Kun talollis- väestö metsätaloudesta saamiensa tulojen turvin kykeni uudistamaan maatila- taloutensa rakenteen, niin että metsätalouden tuoton lisäksi myös karjatalouden tuotto lisääntyi suuresti, sen toimeentulo ja elintaso paranivat tuntuvasti. Tilat- toman väestön asema kohentui sen sijaan varsin hitaasti. Vajaatyöllisen tilatto- man maatalousväestön lukumäärä oli niin suuri, että nopeasti kasvava metsä- talouskaan ei tarjonnut niin runsaasti työtilaisuuksia, että maatalouden työlli- syysongelma olisi ratkaisevasti helpottunut. Sitä paitsi metsätöitä ei tähän aikaan voinut pitää varsinaisesti maatalouteen kuuluvina, koska ne kuten jo aikai- semmin on mainittu olivat pystykauppojen johdosta pääasiassa puutavara- yhtiöiden käsissä. Varsinaisen maatilatalouden piirissä ei työvoiman tarve sanotta- vasti kasvanut. Voimakas pellonraivaus tosin vaikutti työvoimantarvetta lisää- västi, mutta toisaalta siirtyminen yhä enemmän karjatalouteen ja parempien työkalujen käyttö kasvinviljelyssä vaikuttivat päinvastaiseen suuntaan. Vaikka elintaso olikin 1870-luvulta alkaen selvästi noususuunnassa suurimmalla osalla maatalousväestöä, nousi tilattomien elintaso selvästi hitaammin kuin talollisten. Tilattomat jäivät jokseenkin kaikkialla yhä enemmän jälkeen talollisista, mutta varsinkin siellä, missä metsäkaupat alkoivat 1870-luvulla, tulo- ja elintasoero talollisten ja tilattomien välillärepesi äkkiä ammottavaksi kuiluksi. Vaikka uuden maatalouden kehitys oli aivan alussaan vielä 1870-luvulla, al- koi kehityssuunta jo selvitä. Maatilataloudelle avautuivat sekä tekniset että ta- loudelliset mahdollisuudet niin suuriin uudistuksiin, että ne merkitsivät perin- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 415 näisen maatalouden ajan päättymistä. Tosin nämä uudistukset pääsivät alkuun niin hitaasti, että tulokset alkoivat näkyä vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Viljanviljelyvaltainen omavarainen maatilatalous oli kuitenkin peruuttamatto- masti muuttumassa karja- ja metsätalousvaltaiseksi vaihdantataloudeksi. Uusi maatalous ei kuitenkaan merkinnyt uutta ja parempaa aikaa koko maatalousväestölle. Se ei lisännyt maatalouden työvoiman tarvetta, vaan oli päin- vastoin omiaan vähentämään sitä. Perinnäisen maatalouden loppuaikoina 1800- luvulla syntynyttä liikaväestöä ei kyetty enää kunnolla sijoittamaan maatalou- teen. Liikaväestöongelma päinvastoin paisui entisestäänkin, kun uuden maatalou- den mukanaantuomat rakennemuutokset ja rationalisointi jatkuvasti vähensivät maatalouden työvoimantarvetta sekä loivat täten uutta liikaväestöä. Suomen ta- louselämällä oli 1800-luvun lopulta alkaen taakkanaan kaksinkertainen maatalou- den liikaväestö, sekä perinnäisen maatalouden aikana muodostunut että uuden maatalouskehityksen jatkuvasti tuottama. Kun valtaosa Suomen väestöstä oli perinnäisen maatalouden ajan päättyessä maatalousväestöä, ei ole ihme, että muut elinkeinot eivät nopeasta kehityksestään huolimatta 1900-luvun kulu- neina vuosikymmeninä ole kyenneet tarjoamaan uusia työpaikkoja siinä tahdissa kuin maataloudesta olisi vapautunut työvoimaa. Vasta nyt, kun vuosisata on kulunut perinnäisen maatalouden viimeisestä vuosikymmenestä, 1870-luvusta, ongelma on muuttunut määrällisestä laadulliseksi. Perinnäisen maatalouden lop- puvuosikymmeninä syntynyt liikaväestökysymys on ollut raskas perintö myöhem- mälle ajalle ja varjostanut maatalouskehitystämme perinnäisen maatalouden päät- tymisestä aina nykypäiviin saakka. Tämä on tuntunut koko tähänastisen 1900- luvun maatalouspolitiikassa. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 KÄYTETYT LÄHTEET LÄHTEIDEN KÄYTTÖ JA MERKITSEMINEN Lähteiden merkitsemistapa tässä tutkimuksessa, joka ilmestyy kahdessa eri julkaisusar- jassa, poikkeaa kummankin julkaisusarjan tavanomaisesta käytännöstä. Syynä on lähinnä käytetty tutkimusmetodi. Lähdeaineiston luonteen tähden on monin paikoin jouduttu tur- vautumaan eräänlaiseen kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen historiantutkimusmetodin väli- muotoon, jossa toisaalta aineiston selvä tilastoiminen, mutta toisaalta myös käytetyn läh- deaineiston tarkka yksilöiminen on osoittautunut ylivoimaiseksi.. Monilukuisten lähteiden vertailussa on tällöin päädytty johtopäätelmiin, joiden perustelut eivät ilmene sellaisenaan mistään käytetystä yksittäislähteestä, mutta joita ei myöskään ole saatu tilastollisesti tuoduksi esiin. Menetelmää on käytetty maatalousteknisen kehityksen selvittämisessä eten- kin kasvinviljelyn kohdalla. Kun kasvinviljelytekniikka muodostaa elimellisen kokonaisuu- den, on selvittelytyön kohteena olleesta toiminnasta suoranaisesti kertovien lähteiden lisäksi ollut otettava huomioon myös ko. toimintoon funktionaalisesti liittyvistä muista toimin- noista kertovat lähteet. Nämä tutkittavasta asiasta epäsuorasti kertovat lähteet ovat osoit- tautuneet erittäin tärkeiksi. Täten ei kaikkialla ole voitu mennä lähdekohtaiseen dokumentaatioon, vaan laajojen lähderyhmien vertailussa on ollut tyydyttävä ilmaisemaan vain käytetyt lähderyhmät. Sil- loin kun esitys perustuu yksilöityihin lähteisiin, on r ämä mainittu lähdeviitteissä. Tämän lähteiden erilaisen käyttötavan tähden ei erillistä yksityiskohtaista kirjallisuus- luetteloa ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi. Vertailevasti käytetyistä lähderyhmistä on eril- linen selostus. Yksilöidyissä lähteissä on käytetyn teoksen nimi pantu näkyviin sen esiin- tyessä ensimmäisen kerran ao. luvun lähdeviitesarjassa. Myöhemmissä saman numerosar- jan viitteissä on vain tekijän nimi ja teoksen ilmestymisvuosi. Vertaillen käytetyt lähderyhmät Painamattomat: Viranomaisten kertomukset: Maaherrojen valtiopäiväkertomukset 1700-luvulta, Mikrofil- mikok. VA. (Vv. 1755—56 kertomukset julk. Suomen historian lähteitä VII). Maa- herrojen kertomukset lääniensä taloudellisesta tilasta v. 1816, Sen.ark. VA. Maaher- rojen kertomukset lääniensä taloudellisesta tilasta v. 1824, KKK.VA. Kuvernöörien määräaikaiskertomukset vv. 1837—1860, Valokop.kok. VA. Maaherrojen kertomus- ten aineistona olleita kruununvoutien kertomuksia v. 1824 ja kuvernöörien määräaikais- kertomusten aineistona olleita kruununvoutien ja nimismiesten kertomuksia v. 1842 1875, Lääninhallitusten ja kruununvoutien arkistot. MA:t. Muistitietokeräelmät: Suomen Kirjallisuuden Seuran muistitietokeräys vanhoista viljely- tavoista 1890-luvulla, SKS Kansanrunousark. E 35—38. Kotiseutukuvauksia maata- louden alalta (Mustialan maanviljelysopiston muistitiedon keräyksen perustuvia oppi- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 417 lastöitä 1920-luvulta), Mustialan maanviljelyshistoriallisen museon kok. Sanakirjasäätiön arkistossa. Tiluskartat: Sarkajako-, isojako- ja tilanosituskarttoja asiakirjoineen, MMH. (Tätä tut- kimusta varten käyty läpi isojakoa vanhempia tiluskarttoja 1700-luvulta sekä ss. 131—134 selostetussa otantatutkimuksessa käytetyt isojako- ja tilanosituskartat, yht. n. 1200 isojaon aikaisen kantatilan kartat). Painetut: Vanha maatalouskirjallisuus: Suomessa 1700-luvulla julkaistu maatalouskirjallisuus ja ko- tiseutukuvaukset maataloutta koskevilta osiltaan (Tätä tutkimusta varten käyty läpi G. Grotenfeltin Det primitiva jordbrukets metoder i Finland under historiska tiden- teoksen kirjallisuusluettelossa mainittu Ruotsin vallan aikainen kirjallisuus). Suomen talousseuran julkaisuihin sisältyvät maataloudelliset kirjoitukset ja tiedonannot 1798 1831. (Käytetty myös julkaisematta jäänyttä vastaavaa aineistoa samalta ajalta, STS:n ark.). Paikallishistoriat: Maakuntahistorioiden maataloutta koskevat osat. Pitäjänhistorioita (Käytetty valikoiden 1920—-1950 ilmestyneitä historioita ja käyty läpi 1950—1972 il- mestyneet historiat, ei seurakuntahistorioita eikä pitäjänkirjoja). SKS:n toimituksiin kuuluvaan sarjaan Pitäjänkertomuksia sisältyvät pitäjänhistoriat 1800-luvulta. Julkaisu- sarjoissa Hämeenmaa, Keski-Suomi, Kyrönmaa ja Satakunta olevat maataloushistorial- liset tutkielmat. Tilastot ja pöytäkirjat Suomen virallinen tilasto (SVT): I. Ulkomaankauppa, osat I—s. Ulkomaankauppa vv. 1856—1885. 11. Suomen taloudellinen tila, osat I—B. Kertomukset Suomen taloudellisesta tilasta vv. 1861—1900. Yhteenveto kuvernöörien viisivuotiskertomuksista ja siten jatkoa VA:n koko- elmalle Kuvernöörien määräaikaiskertomukset. Varsinaiset kuvemöörinkertomukset julkaistu vain sarjan ruotsinkielisessä painoksessa. Näihin viitattaessa käytetty ly- hennettä SVT/FOS. V:n 1877 tilastouudistuksen jälkeisiä pitäjittäin tehtyjä lii- tetaulukkoja ei ole julkaistu, vaan ne ovat alkuperäiskappaleiden liitteinä Tilas- tokeskuksen arkistossa (Viipurin lääni puuttuu). Tilastojen tilakohtaista alkuperäisaineistoa säilynyt vain v:lta 1881 Senaatin kamarikonttorin arkistossa (Oulun lääni 1882, Vaasan lääni 1881—1889, Viipu- rin lääni puuttuu), Kamarikontt. Em 1-—2l, VA. 111. Maatalous, osat 1-—2. 1. Aineita Suomen maanviljelys-tilastoon. 2. Maanviljelyn tiedustus Uudenmaan läänissä v. 1876. VI. Väestötilasto, osa 29. Pääpiirteet Suomen väestötilastosta vuosina 1750—1880. Pääosa väestöä koskevista tilastotiedoista otettu julkaisuista: G. Fougstedt-A. Rai- vio, Suomen väestön sääty- ja aramattiryhmitys vuosina 1751—1805 (Tilastolli- siä tiedonantoja 40) 1953 ja O. K. Kilpi, Suomen ammatissatoimiva väestö ja sen yh- teiskunnalliset luokat vuosina 1815—-1875. 1913. Tilattoman väestön alakomitea. Tilastollinen tutkimus yhteiskuntataloudellisista oloista Suomen maalaiskunnissa v. 1901. I. Maanviljelysväestö (H. Gebhard) 1913. 111. Viljellyn maan ala ja sen jakaantuminen (H. Gebhard) 1908 VI. Maanomistusolot (J. H. Vennola) 1917. 27 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 418 Statistiska sockentabeller. Maanmittauskonttoreiden vv. 1842—1845 laatimat luettelot viimeksi suoritettujen tilusmittausten osoittamista pinta-aloista tiluslajeittain, MMH. Luetteloja täydennetty myöhemmin vuoteen 1864 saakka ja käytetty viljelysmaa- alatilaston perusaineistona julkaisussa: SVT 111:1, Aineita Suomen maanviljelys- tilastoon. Kauppataselaskelmat. Tullikamarien ulkomaankauppatilastot ja tullihallituksen niistä te- kemät yhteenvedot vv. 1812—1855. VSV, VA. Aktinumerot julkaissut K. Joustela, Suomen Venäjän-kauppa autonomian ajan alkupuoliskolla vv. 1809—65 (1963), liite 3. Suomen yleisten maanviljelyskokousten painetut pöytäkirjat vv. 1847—1876 (Maanvil- jelyskokous). Handlingar hörande tili Finska landtbruksmötet i Abo 1847. Handlingar hörande tili det andra allmänna landtbruksmötet i Abo 1850. Handlingar hörande tili det fjerde allmänna landtbruksmötet i Mustiala 1857. Handlingar hörande tili det femte allmänna landtbruksmötet i Fredrikshamns stad 1860 (suom. Wiidennen yhteisen Suomen maanv ljelijäin-kokouksen Haminan kaupungissa w. 1860 toimituksia). Berättelse om det sjette allmänna Finska landtbruksmötet i Helsingfors den s;te, 6:te och 7:nde September 1870. Berättelse om det sjunde allmänna Finska landtbruksmötet i Helsingfors den 30 och 31 augusti och den 1, 2 och 3 September 1876. Lyhenteitä Acta agr. Fennica = Acta agralia Fennica (Suomen Maataloustieteellinen Seura). Acta forest. Fennica = Acta forestalia Fennica (Suomen Metsätieteellinen Seura). Bidr. = Bidrag. Ekon.Samf. = Ekonomiska Samfundet. HAik = Historiallinen aikakauskirja. HArk = Historiallinen arkisto (Suomen Historiallinen Seura) handl. = handlingar. Hist.tutk. = Historiallisia tutkimuksia (Suomen historiallinen Seura). HMA = Hämeenlinnan maakunta-arkisto. Kansatiet.ark. = Kansatieteellinen arkisto, khlk. = kihlakunta. KKK = Kenraalikuvernöörin kanslian arkisto. MA = Maakunta-arkisto. Maakuntak. = Maakuntakirja. Metsätiet.tutk.lait. = Metsätieteellinen tutkimuslaitos = Metsäntutkimuslaitos. KFHS = Kungliga/Keiserliga Finska Hushällnings Sällskapet. MMH = Maanmittaushallituksen arkisto. OMA = Oulun maakunta-arkisto. Sen. = Senaatti. SKS = Suomalaisen kirjallisuuden Seura. Suovilj.yhd.vk. = Suomen suoviljely-yhdistyksen vuosikirja, SKMA = Savo-Karjalan maakunta-arkisto. STS = Suomen talousseura (n arkisto). Sv. = Svenska. SVT = Suomen virallinen tilasto. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 419 Ss. 13—28 SVT/FOS = Suomen virallisen tilaston laajempi ruotsinkielinen painos sarjassa 11. Tidskr. = Tidskrift. TMA = Turun maakunta-arkisto. Todistuskapp. Suom. hist. = Todistuskappaleita Suomen historiaan (Suomen Histo- riallinen Seura). toim. = toimituksia. toimitusk. = toimituskunta (Senaatin). VA = Valtionarkisto. VMA = Vaasan maakunta-arkisto, vk. = vuosikirja. VSV = Valtiosihteerinviraston arkisto. LÄHDEVIITTEET I. PERINNÄISEN MAATALOUDEN YLEISPIIRTEITÄ 1. Kasvinviljely vahaisen maatalouden perusrakenne 1 G. Grotenfelt 1899, Det primitiva jordbrukets metoder i Finland under den historiska tiden, 425—426, 433—434. 11. MAATALOUSVÄESTÖ JA SEN KEHITYS I. Maatalousväestö ammatissatoimivan väestön valtaosana 1 G. Fougstedt-A. Raivio 1953, Suomen väestön sääty- ja ammattiryhmitys vuosina 1751—1805 (Tilastollisia tiedonantoja 40). O. K. Kilpi 1913, Suomen ammatissatoi- miva väestö ja sen yhteiskunnalliset luokat vuosina 1815—1875 I—III. A. E. Tudeer 1914, Hämeen läänin väestön lisääntyminen vuosina 1811—1910. A. Raivio 1960, Suomen väestön elinkeinoryhraitys vuosina 1820—1970 (Väestötutkimuksen vuosikirja 1960). K. Wirilander 1960, Savon historia 111, 78—124. A. Alanen 1948, Etelä-Pohjanmaan historia IV:1, 292—338. Pitäjänhistorioissa myös eri ta- voin muokattuja väestötilastoja. Paikallishistoriat. 2 Kilpi 1913 I, 23—78. 3 T. Kallio 1913, Palvelijapolitiikasta Suomessa 18. vuosisadalla, 26—29, 60—61, 104— 107, 114—115, —Kilpi 1913 I, taul. 54—55. 4 Fougstedt-Raivio 1953, liitetaul. - Kilpi 1913 I, taul. 54—55. 5 Kilpi 1913 1, 84. —SVTVI:29. 6 /. E. Roos 1935, Uppkomsten av Finlands militiebostellen under indelningsverkets nyorganisation 1682—1700 (Hist. tutk. XVIII). 89—96. 7 F. von Knorring 1833, Gamla Finland eller det fordna Wiborska gouvemementet I, 78—112. 2. Maatalousväestön eri sosiaaliryhmät ja niiden asema maataloudessa 1 E. Jutikkala 1932, Läntisen Suonien kartanolaitos Ruotsin vallan viimeisenä aikana (Hist.tutk. XV) I—II; I, 181—193. Kartanohistoriikkeja teoksissa: Herregärdar i Finland I—III (1928—29) sekä Suomen kartanot ja suurtilat I—III (1939—45). Yleisten maanviljelyskokousten pöytäkirjat (Maanviljelyskokoukset 1847, 1850, 1852, https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 420 Ss. 29—46 1860, 1870, 1876) ja maanviljelysseurojen historiat (Kts. luku VII:5, viitteet 11—12) valaisevat myös säätyläisten toimintaa maanviljelijöinä. 2 J. G. von Bonsdorff 1833, Storfurstendömet Finlands kameral-lagfahrenhet I—III; I, 36—100, 191—209. E. Jutikkala 1958, Suomen talonpojan historia, 186—234, 291 —3Ol. 3 O. K. Kilpi 1913, Suomen ammatissatoimiva väestö ja sen yhteiskunnalliset luokat vuosina 1815—1875 I—III; I, 31—35, 64—65. G. Fougstedt-A. Raivio 1953, Suomen väestön sääty- ja ammattiryhmitys vuosina 1751—1805 (Tilastollisia tiedonan- toja 40), 5—7 ja liitetaul. 4 Henkikirjoissa olevia tietoja lampuodeista (Helsingin pitäjän henkikirjat 1721—1860, luvussa III:3 ss. 131—134 selostetussa otantatutkimuksessa käytettyjä henkikirjoja). Henkikirjat, VA. 5 M. Akiander 1864, Om donationerna i Wiborgs län, 140—149. 6 M. Kovero 1909, Valtion uutisasutus Ruotsin-Suomessa jälkeen isonvihan, 177-—221, liitetaul. 7 T. Kallio 1913, Palvelijapolitiikasta Suomessa 18. vuosisadalla, 184. 8 E. Gylling 1909, Suomen torpparilaitoksen kehityksen pääpiirteet Ruotsin vallan aika- na. V. Rasila 1961, Suomen torpparikysymys vuoteen 1909, 15-—6B. 9 A. Waren 1898, Torpparioloista Suomessa (SKS toim. 89). Rasila 1961, 55—58, 65—66, 302. Torppariasetus 1909 (As. 1909/12/33). 10 Laki vuokra-alueiden lunastamisesta 1918 (1918/135). - V. Rasila 1970, Torpparikysy- myksen ratkaisuvaihe (Hist. tutk. 81), 360. 11 Gylling 1909, 4. Rasila 1961. Teoksesta käy ilmi, että päivätyövelvollisuus oli vuokra- aikakysymyksen rinnalla päällimmäisenä torpparikysymystä käsiteltäessä. - Waren 1898. 12 Julistus kruununtorpparien verollepanomenetlelystä 1892 (As. kok. 1892 4/2). Torp- pien verollepanoasiakirjoja Uudenmaan ja Hämeen läänien virkatalojen arkistoissa. HMA. 13 Gylling 1909. 14 Jutikkala 1958 ss. 333—344. Tutkimuksia taloudellisista oloista Suomen maaseudul- la, Vihkot I—s. 1885—93. Rasila 1909, 9. Waren 1898, 217—222. Tutkijat eivät yleensä ole kiinnittäneet huomiota perintötorppalaitokseen koko torpparilaitoksen osana, vaan sitä on käsitelty yleensä vain eräänä eläkemuotona. 15 Ajatus on tuotu esiin väittelyssä, jota käytiin Väinö Linnan romaanin Täällä pohjantäh- den alla historiallisesta paikkansapitävyydestä. 16 Isojakoasiakirjoissa tapaa usein tietoja tällaisesta menettelystä. Tiluskartat MMH. 17 Laihian ja Jurvan suuressa isojakojärjestelyssä 1890-luvulla siirrettiin 18 % muutetuista taloista torpan paikalle. O. Sarvi 1915, Isojaon järjestely Laihian ja Jurvan pitäjissä. 18 Tilattoman väestön alakomitean tutkimuksia I (H. Gebhard, Maanviljelysväestö) 1913. P. Häätänen 1968, Suomen maalaisköyhäl: stö tutkimusten ja kaunokirjallisuuden va- lossa, 36—47. 19 H. E. Pipping 1940 Landbygdens sociala problem i Finland kring mitten av 1800-talet (Ekon. Sami. Tidskr. NS 47). Flaatanen 1968, 27—36. 20 Fougstedt-Raivio 1953, liitetaulukot. Kilpi 1913, 31—-35, 64—65, liitetaulukot. 21 Pipping 1940, 15—-16. 22 Tilattoman väestön alakomitean tutkimuksia I. Jutikkala 1958, ss. 341—342, 349—351. A. Lilius, Tilattoman väestön oloista Kuopion läänissä. Tutkimuksia taloudellisista oloista Suomen maaseudulla, IC'—l9, 42—78. 23 F. von Knorring 1833, Gamla Finland eller det fordna Wiborska gouvernementet, 78—112. Akiander 1864, 155—156. 24 SVT 11:4, taulukko 1. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 421 Ss. 50—65 111. KASVINVILJELY MAATILATALOUDEN PERUSTANA I. Perinnäisen kasvinviljelyn rinnakkaismenetelmät ja erilaiset tilukset 1 Kts. luku III;2 ss. 68, 75. 2 Böckerin kok. VA. (3 sidettä). 3 Gyldenin metsätilasto 1851. Metsähallitus, VA 4 K. Wirilander 1960, Savon historia 111, 567—613. Paikallishistoriat. 5 Kts. luku IX;1 ss. 384—385. 6 Kts. luku 111:3 ss. 116—127. 2. Kaskiviljely, tärkeä mutta taantuva viljelymenetelmä 1 A. M. Soininen 1961, Pohjois-Savon asuttaminen keski- ja uuden ajan vaihteessa (Hist. tutk. LVIII), 256—257. V. T. Aaltonen 1940, Metsämaa, 316—319, 475 487. -—• /. Kivekäs 1939, Kaskiviljelyksen vaikutus maan eräisiin ominaisuuksiin (Metsä- tiet. tutk. lait. julk. 27:2). O. Heikinheimo 1915, Kaskiviljelyn vaikutus Suomen met- siin (Acta Forest Fennica 4), ss. 83—106. Dos. Ilmari Schalinin, Metsäntutkimus- laitos, antamia tietoja. 2 Böckerin kok. VA. Gyldenin metsätilasto 1851. Metsähallitus, VA. 3 Böckerin kok. VA. Gyldenin metsätilasto 1851. Metsähallitus, VA. - Heikin- heimo 1915, kartat 1 ja 3. - Ulrik Rudeskiöldin kertomus taloudellisista ym. oloista Suomessa 1738—1741. (Todistuskapp. Suomen hist. VI) 1899. Vanha maatalouskirjallisuus (pitäjänkertomukset). Paikallishistoriat. Julkaisemattomia pitäjänkertomuksia, STS. 4 V:n 1874 metsäkomitean asiak. VA. 5 Esityksen perustana: Soininen 1961, 137—144 ja siinä mainitut lähteet. Lisäk- si: Muistitietok. SKS. S. Montelius 1953. The burning of forestland for the cultivation of crops. (Geografiska anneler 1/1953). J. ]. Kortesalmi 1969, Suo- malaisten huuhtaviljely (Oulun historiaseuran julk. Scripta Historica II). 6 A. Indrenius 1776. Anmärkningar om Keuru sockens fordna och nuvarande till- ständ. Aho Tidningar 1776. 7 K. F. Mennander 1742, Om swedie och kytö i Finland (Sv. vetenskaps-akademiens handl. 1742), 286. 8 Paavo Pulkkisen muistiinpanoja Kuhmoniemen tavoista ja elannosta (julk. R. Fo- gelberg) 1913, 86. 9 Soininen 1961, 142. 10 J. J. Kortesalmi luokittelee huuhdat muokkauksen perusteella. Huuhtaviljelyssä oli muokkaus kuitenkin toisarvoinen tekijä poltto- ja sadonsaantikertoihin nähden. Vrt. Kortesalmi 1969, 309—320. 11 Paavo Pulkkisen muistiinpanoja 1913, 86. I. Manninen 1922, Pohjoisen Kar- jalan vanhanaikainen talous (Hist. tutk. V), 60. 12 G. Grotenfelt 1921—22, Suomalainen peltokasviviljelys I—II; 11, 40. St. Bennet 1796, Kärt underrättelse om det Savolaxska Swediebruket i torra market. (Ny samling rön, försök och anmärkningar uti hushällningen med mera, II n:t 109— 112). 13 Soininen 1961, 145. 14 G. Grotenfelt 1899, Det primitiva jordbrukets metoder i Finland under den his- toriska tiden, 174—175. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 422 Ss. 65—80 15 V. Voionmaa 1915, Suomen karjalaisen heimon historia, 124—125. Manninen 1922, 65—67. Soininen 1961, 255—257. 16 Soininen 1961, 255—257. 17 Soininen 1961, 257—258. 18 P. A. Gadd 1773—77, Försök tili en systematisk inledning i Svenska landtskötselen I—III; I, 306. Bennet 1796. 19 Böckerin kok. VA. 20 G. W. Gylden 1853, Handledning för skogshushallare i Finland, 129—-130. Gro- tenfelt 1899, 171. K. ]. Forsbergin kirjoitus kaskiviljelystä. Tapio 11/1864. 21 Kts. luku 111:3 ss. 116—119 ja taulukko 12. 22 Kts. luku 111 :3 ss. 116—119 ja taulukko 12. 23 Kts. luku 111 :3 ss. 119—-121 ja taulukko 14. 24 K. Wirilander 1960, Savon historia HI, 685—692. 25 A. Manninen 1860, Mietteitä katovuosista Suomessa, 62. 26 Gylden 1853, 129. 27 Kts. luku III:3 ss. 122—124 ja taulukko 12. 28 Kts. luku 111:3 ss. 125—127. 29 Gylden 1853, 129—130. Forsberg 1864. Grotenfelt 1899, 174—175. 30 Gylden 1853, 129—130. Samantapaisia tietoja on myös lehtikirjoituksessa: Maa- miehen Ystävä 35/1845. 31 Forsberg 1864. 32 Paikallishistoriat. 33 Wirilander 1960,596—597 34 Lainsäädännön kehitys pääasiassa Olli Heikinheimon mukaan: Heikinheimo 1915, 21—47. Wirilander 1960, 588—593. 35 Wirilander 1960, 592—596. 36 Henrik Gabriel Porthans brev tili samtida, julk. E. Lagus 1898 (Skrifter utg. af Sv. Litteratursällsk. i Finland 38), 18. Böckerin kok. VA. (Vrt. kartta 2). Heikinheimo 1915, liite 11. Laukaten khlkmvuodin kertomukset 1848—-50 ja 1851—55. Vaasan lääninkanslia, VMA. 37 Tuomiokirjoissa usein tilattomien luvatonta kaskeamista koskevia juttuja ja pitäjän- kokouksissa valitellaan tilattomien kaskenpolton aiheuttamaa metsäntuhlausta. - Pai- kallishistoriat. 38 Wirilander 1960, 582—583. 3. Peltoviljely kasvinviljelyn paikallaanpysyvänä päämenetelmänä 1 /. E. Sunila 1908, Vuoroviljelys- ja koppeliviljelysjärjestehnä Suomessa I, 14—15. 2 G. Grotenfelt 1899, Det primitiva jordbrukets metoder i Finland under den his- toriska tiden, 279—280, 285—-287. 3 Vanha maatalouskirjallisuus. Muistitietokeriielmät. 4 Grotenfelt 1899, 283. P. A. Gadd 1773—77, Försök tili en systematisk inledning i svenska landtskötselen I—III: 243—245. 5 Grotenfelt 1899, 279—280. Sunila 1908, 9—lo. E. ]. K(orpela) 1930, Pel- toviljelyjärjestelmät. Maatalouden tietosanakirja 111. 6 G. Grotenfelt 1921—22, Suomalainen peltokasviviljelys I—II; 11, 72. A. Par- vela 1927, Piirteitä Oulun läänin viljelyskasvien historiasta. HAik. 1927. Vrt. s. 91. 7 Kts. ss. 118, 122—124. 8 Grotenfelt 1899, 279—280. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 423 Ss. 80—90 9 Grotenfelt 1899, 279—280. 10 Grotenfelt 1899, 285—287. Muistitietokeräelmät, SKS. Vanha maatalous- kirjallisuus. 11 Grotenfelt 1899, 98, 285. Muistitietokeräelmät. SKS. Vanhassa maatalouskir- jallisuudessa mainitaan ulkopeltojen viljely vain hyvin harvoin. 12 Grotenfelt 1899, 98, 285—287. A. Halila 1939, litin historia, 530—532. A. Allard 1935, Liljendal sockens historia, 303. SVT 111:2, 11, 18. Muisti- tietokeräelmät, SKS. 13 Eteläsuomalainen kaksivuoroviljely esiintyy vanhassa maatalouskirj ai lisuudessa pelkäs- tään kaksivuoroviljelyn (tväskifte) nimellä ja pohjoissuomalainen kaksivuoroviljely nelivuoroviljelyn (fyrskifte) nimellä. Vrt. s. 83. 14 Grotenfelt 1899, 283. Sunila 1908, 9. Vanha maatalouskirjallisuus. Muis- titietokeräelmät. SKS, Sanakirjasäätiö. - Paikallishistoriat. 15 Sunila 1908, 28. P. östring 1854. Om tvä- och treskiftesbruk. Tidskrift för landtbrukare 2/1854. Muistitietokeräelmät, SKS. Paikallishistoriat. 16 Sunila 1908, 28. östring 1854. /. Johnson 1847, Ein Beitrag zur Kenntniss der wirtschaftlichen verhältnisse Finnlands, 31—32. Maanviljelyskokous 1847, kysymys 3ja 1850 kysymys 1. - Muistitietokeräelmät, SKS. Vanha maatalous- kirjallisuus. 17 Östring 1854. 18 Sunila 1908, 30. P. Virrankoski 1955, Oulun läänin länsiosan maatalous Ruot- sin ajan lopulla, 562—-564. Vanha maatalouskirjallisuus. Muistitietokeräel- mät, SKS. 19 Tällainen maininta varhaisimmin teoksessa: /. Chydenius-S. Fabrell 1754, Om Gamla Karleby 11. 20 Sunila 1908, 69—-70. Oulun läänin maanviljelysseuran asiak. OMA. Muis- titietokeräelmät, SKS. 21 Kun Oulun läänin talousseuralle tulleissa kirjeissä jo 1840-luvulla on mainintoja uudesta vuoroviljelystä, on ilmeisesti kysymys juuri tämänkaltaisesta nelivuorovilje- lystä. Oulun läänin talousseuran asiak. OMA. 22 Sunila 1908, 30, 69. 23 Sunila 1908, 30, 69. Maanviljelykokous 1850, kysymys 1. 24 Yhteenveto tiedoista SVT:II:4—6. Pitäjittäinen taulukkoaineisto kuvernöörien viisivuotiskertomusten 1876—1890 alkuperäiskappaleiden liitteinä (Viipurin lääni puuttuu). Tilastokeskus. Tilakohtaisesti kerätty perusaineisto säilynyt vain v:lta 1881 (Oulun läänistä v. 1882, Vaasan läänistä 1881—1889, Viipurin lääni puut- tuu). Senaatin kamarikonttori Em I—2l, VA. 25 Böckerin kok. VA. 26 Viranomaisten kertomukset (maaherrojen valt.päiv.kert. 1700-luvulta). Vanha maatalouskirjallisuus (kotiseutukuvaukset). 27 Tyypillinen esimerkki: D. Cneiff 1757, Tankar om huru en tillbörlig landthus- hällning skyndsammast synes kunna upphjälpas i Österbotten. P. A. Gaddin suuressa yleisesityksessä Ruotsi-Suomen maataloudesta (Gadd 1773—77) puhutaan niin samanaikaisesti Ruotsissa ja Suomessa käytetyistä menetelmistä, ulkomailla käyte- tyistä menetelmistä sekä tekijän omista ja ulkomaisten maatalouskirjailijoiden pa- rannusehdotuksista, että näitä aineksia on usein ylivoimaisen vaikea saada erilleen, ja selvittää, mitä menetelmiä Ruotsissa ja Suomessa todella käytettiin. 28 P. Kalm-Ch. Salmenius 1754, Historisk och oeconomisk beskrifning öfvver Calajoki sochn i Österbotten. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 424 Ss. 91—104 29 Todettavissa vertaamalla Turun ja Porin läänin kuvernöörin viisivuotiskertomusten vv. 1876—80 ja 1881—85 taulukkoliitteitä (Tilastokeskus) ja tilakohtaista perus- aineistoa v. 1881 (Sen. Kamarikontt. Em 2—3) toisiinsa. 30 Oulun läänin talousseuran ark. (saap. kirjeet) OMA. 31 Sen. kamarikonttori Em I—l6. 32 Sunila 1908, 25—26, 35, 111—113. 33 H. B. Schlicher van Bath 1963. The agrarian History of Western Europe, 64. 34 Östring 1854. 35 Kts. ss. 102—104 ja kartat 3,4ja 5. 36 ]. F. S(uninen) 1929. Kesanto. Maatalouden tietosanakirja II 37 Maanviljelyskokous 1847,kysymys 3; 1850,kysymys 1. 38 Kts. luku IX:3 s. 407. 39 Virrankoski 1955, 533—534. 40 Sunila 1908, 7—B. Slicher van Bath 1963, 244—254. 41 Gadd 1773—77, HI, 241, 245—247. 42 Sunila 1908,44—57 43 Sanakirjasäätiön kok: Muolaa, Uusikirkko VI. 44 Vrt. ss. 91—92. 45 Sunila 1908,60—61. Maanviljelyskokous 1847, kysymys 3; 1850, kysymys 27. 46 Sunila 1908, 109—137. 47 Kts. luku 111;4 ss. 145, 148. 48 Sunila 1908, 143—144. Äbo Underrättelser 94—95/1852 49 Sunila 1908, 143—148. 50 Sunila 1908, 148—150. —/. E. Sunila 1907, Peltoviljelysmenetelmät Hattulan kun- nassa, 229—232. 51 Cargerin kirjoitus: Litteraturbladet 4/1856. Polemiikkia jatkui sen jälkeen useas- sa numerossa. Sitä selostaa Sunila 1908, 148—150, 156—162. 52 Sunila 1908, 172—173. 53 Sunila 1908, 173. 54 Grotenfelt 1899, 101—110. 317—336. K. Vilkuna 1971, Die Pfluggeräte Finn- lands (Studia Fennica 16), 62—86. 55 Grotenfelt 1899, 101—103, 328—336. Vilkuna 1971, 55—62. 56 Vilkuna 1971, 123—152. M. Weckström 1850, Anteckningar i landhushällningen i alfabetisk ordning, 409. Maanviljelyskokous 1847, kysymys 2; 1860, kysymys 16. 57 A. Eskeröd 1973, Jordbruk under femtusen är. Redskapen och maskinema, 87—95. Maanviljelyskokous 1860, kysymys 16. Nylands och Tavastehus läns landtbruk- sällskaps handlingar för är 1857, 15. 58 (]. Lerche), Buckila gärd. Biet 1897, 99—106. 59 V. Anttila 1974, Talonpojasta tuottajaksi, 79. 60 E. Laine 1950—52, Suomen vuoritoimi 1809—1884 I—III (Hist. tutk. XXXI); I, 533—-537. V. Tuorlahti 1943, Mustiala 1840—1940, 235—236. C. Nicander 1929,Firskars bruks historia. 61 Maanviljelyskokous 1847, kysymys 3. 62 Eskeröd 1973, 91—94. Maanviljelyskokous 1860, kysymys 16. 63 Nylands och Tavastehus läns landbruksällskaps handlingar för är 1857, 15, 69, 75, 135, för ären 1858 och 1859, 25. S. Laurikkala 1949, Talonpoikainen talous (Someron historia I), 144. 64 (A. S. Lindholm) 1931, Nylands och Tavastehus läns landtbruksällskap 1856—1931, 54. N. Liakka-A. Teräksinen 1913, Vaasan läänin maanviljelysseuran 50-vuotis- https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 425 Ss. 104—114 kertomus, 112—-116. - U. Wegelius 1904. Oulun läänin talousseuran 75-vuotinen historia, 220—222. —L. Tolonen 1961, Mikkelin läänin maanviljelysseura 1861, 52. 65 Liakka-Teräksinen 1913, 113 66 Liakka-Teräksinen 1913, 117—120. Mustialan maanviljelysmuseon esineluettelot. 67 Weckström 1850, 143—149. 68 Weckström 1850, 145—149. Muistitietokeräelmät, SKS. 69 Pellon ja niityn suhde oli erityisenä keskustelukysymyksenä I. yleisessä maanviljelys- kokouksessa Turussa 1847 (Maanviljelyskokous 1847, kysymys 4), mutta sitä sivuttiin useissa eri yhteyksissä myöhemmissäkin kokouksissa. 70 Kts. luvut 111:3 ss. 127—135 ja 111:5 ss. 156—162. 71 K. Wirilander 1960, Savon historia 111, 630. I. Manninen 1922, Pohjois- Karjalan vanhanaikainen talous (Historiallisia tutkimuksia V), 95—96. /. Kraft- man-J. Lagus 1756, Tankar om hushällnings upphjälpande i Katelen, 21. 72 S. Suvanto 1965, Kuhmoisten historia, 289—291. 73 K. Vilkuna 1935, Varsinais-Suomen historia 111:2, 85—87. Grotenfelt 1899, 117. Muistitietokeräelmät, SKS. 74 Kraftman-Lagus 1756, 21. Muistitietokeräelmät, SKS. Paikallishistoriat. 75 Muistitietokeräelmät, SKS. Wirilander 1960, 630—631. 76 Grotenfelt 1899, 294—308. Muistitietokeräelmät, SKS/Sanakirjasäätiö. Pai- kallishistoriat. 77 S. Carpelan 1786, Protocoll hället vid ekonomisk öfvverläggning med Pielisjärvi och därunder lynande Nurmis och Juuga kapellers allmoge den 8 dec. 1786, 11. 78 Wirilander 1960, 632. 79 E. Lehtinen 1967, Suur-Ulvilan historia I, 424—427. 80 Käsityksen ovat esittäneet mm. Vilkuna 1935, 84—85 ja A. Alanen, Etelä-Pohjan- maan historia IV:2, 55 lähinnä eräiden aivan ilmeisesti poikkeustapauksista ker- tovien lähteiden mukaan. Vertailevassa tutkimuksessa, jossa on otettu huomioon myös kasvivuorottelusta ja kesannon käsittelystä kertovat tiedot on päädytty käsityk- seen rukiille lannoittamisen yleisyydestä. Vanha maatalouskirjallisuus. Muisti- tietokeräelmät, SKS. - Paikallishistoriat. 81 Kts. luku III:3 ss. 118, 122—124 ja taulukot 12 ja 13. 82 F. von Knorring 1833, Gamla Finland eller der fordna Wiborska gouvernementet, 82. 83 D. Malien 1811, Afhandling om Circulationsbruks antaglighet i Finland, 22. Vanha maatalouskirjallisuus. Muistitietokeräelmät, SKS. Paikallishisto- riat. Vrt. viite 80. 84 Grotenfelt 1899, 115—116, 305. - Vilkuna 1935, 84—85. Tengström 1803, 57. Muistitietokeräelmät, SKS/Sanakirjasäätiö. /. Puumala 1936, Satakun- nan maataloudellista historiaa 1700-luvulla, 60—61. 85 Vanha maatalouskirjallisuus. Muistitietokeräelmät, SKS. 86 P. Virrankoski 1961, Kokkolan pitäjän yläosan historia, 363. 87 C. Böcker 1823, Ekonomiska anteckningar om VVasa län, gjorde under en resa därstädes är 1815 (Underrättelser fr. KFHS 11:1—3), 61. 88 Vilkuna 1936, 84—87. —M. Tolpo 1824, Otn hushällingen i Sagu socken (Under- rättelser fr. KFHS 11:4). 89 Gadd 1773—77 111, 91. 90 Böckerin kok. VA. 91 Tiluskartat, MMH. 92 Tiluskartat (isojakokarttoja Etelä-Pohjanmaalta), MMH. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 426 Ss. 114—129 93 Grotenfelt 1899, 289. Vanha maatalouskirjallisuus. Tiluskartat (1700-luvun tiluskarttoja), MMH. 94 Grotenfelt 1899, 288. 95 Grotenfelt 1899, 289—291. 96 Grotenfelt 1899, 290—291. 97 P. Virrankoski 1959, Suomen varhaiskantainen salaojitus (Suomen museo 1959), 90—119. 98 Maanviljelyskokous 1847. kysymys 5: 1850. kysymys 4. 99 Manninen 1922, 100—101. 100 Böcker 1823, 28. 101 Grotenfelt 1899, 291. 102 Böckerin kok. VA. 103 Suomen talousseuran jäsenet lähettivät seuralle tiedonantoja kylvö- ja satomää- ristä 1820-luvulla ja näissä on toisinaan tietoja myös kylvötiheydestä. Yhteenvetoja tiedonannoista julkaisusarjassa: Underrättelser fr. KFHS 11. 104 Viranomaisten määräaikaiskertomukset (1824—27 Zakrevskin tilasto KKK, 1842 60 kuvernöörien kolmi- ja viisivuotiskertomukset, valokop. VA, 1861—80 kuver- nöörien viisivuotiskertomukset painettuna SVT 11:1—4 sekä liitetilastot 1877—80, Tilastokeskus.) 105 Suomen viralllinen tilasto laskee ennen v. 1880 viljan painon leivisköissä eri yh- teyksissä eri tavoin. Lisäksi painomittoja käytettiin vain jauhoista tai jauhoiksi muunnetusta viljasta. Jyvinä ilmaistut viljamäärät laskettiin tilavuusmittoina. Ruis: SVT I: 12 lv/tynnyri, SVT II; 12—13 Iv/tynnyri (12 lv ulkomaankaup- patilastossa, 13 lv paloviinatilastossa) 1885—1920 kaikkialla virallisessa tilastossa 70 kg.— Ilmajoen lainajyvästön säännöt 1786: 13 lv. (Ilmajoen museo). 106 Ohra: SVT I: 10 lv/tynnyri. SVT II: 10—12 lv/tynnyri. Ilmajoen lainajyvästö 1786: 11 lv/tynnyri. 107 Weckström 1850, 37, 443, 502. STS:n jäsenten tiedonantoja, kts. viite 103. 108 Tilattoman väestön alakomitea VI, 1908 (J. H. Vennola, Maanomistus Suomen maa- laiskunnissa), taulu 1. 109 Yhteenvedot SVT II: 4—6. Pitäjittäiset tiedot 1877—90 kuvernöörinkertomusten alkuperäiskappaleiden liitteinä (Viipurin lääni puuttuu) Tilastokeskus. —■ Kunnal- lislautakuntien lähettämä perusaineisto tallella vain v. 1881 (Oulun läänistä 1882, Vaasan läänistä 1881—89, Viipurin lääni puuttuu), Sen.Kamarikonttori Em I—2l, VA. 110 SVT III:2 (Maanviljelyn tiedustus Uudenmaan läänissä v. 1876) 111 Statistiska sockentabeller, MMH. (Sisältävät myös täydennykset vv. 1842/45—1864.) SVT III : 1 (Aineita Suomen maanviljelys-tilastoon). 112 Valokop. VA. 113 Tiluskartat, MMH. 114 Tilattoman väestön alakomitea 1908, Tutkimuksia 111 (H. Gebhard. Viljellyn maan pinta-ala ja sen jakaantuminen Suomen maalaiskunnissa), 2—4, 45-—54. Tilat- toman väestön alakomitea 1917, Tutkimuksia VI (J. H. Vennola. Maanomistus Suomen maalaiskunnissa), taulu 1. Tilattoman väestön alakomitean kirjeen- vaihtoa, VA. 115 Tilakohtaista perusaineistoa (Sen. Kaman konttori Em 1-—9) verrattu suunnilleen samanaikaisiin tilusmittausten tuloksiin (Tiluskartat, MMH). Vertailutiloiksi otettu vv. 1870—81 mitatut tilat ss. 131—134selostetun otantatutkimuksen aineistosta. 116 SVT 111:1, 21. SVT 11:4. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 427 Ss. 131—143 117 Kirjoittaja tehnyt Maanmittaushallituksen arkiston tiluskarttojen ja niihin liittyvien asiakirjojen pohjalla vv. 1962-—63. Myös Statistiska sockentabeller kokoelmaa käy- tetty. Yhteenveto aineistosta taulukossa 17 s. 132. 118 Henkikirjat, VA. (Tiedot kerännyt kanslisti Liisa Poppius). 4. Suoviljely yrityksenä laajentaa viljelyalaa 1 G. Grotenfelt 1899, Det primitiva jordbrukets metoder under den historiska tiden, 55—58, 202—205. 2 Grotenfelt 1899, 212—221. H. Lindberg 1906—07, Suomaiden kasvitieteellinen rakenne (Suovilj. yhd. vk. 1906—07), 147-—154. 3 G. Grotenfelt 1908, Soiden ojittaminen Etelä-Pohjanmaalla (Suovilj.yhd. vk. 1908), 97—115. 4 Jalasjärven jakokunnan tiluskarttoihin liittyvä ’’ekonomisk beskrifning” 1750-luvulta. Tiluskartat, MMH. 5 Grotenfelt 1899, 225. —N. Liakka 1903, Ilmajoen maamiesseura 1803—1903, 49 50. P. Päivärinta 1886, Käytännöllisiä neuvoja soitten ja rämeitten viljelemi- seen, 14, 42, 44. 6 Grotenfelt 1899, 60—63, 211—230. Päivärinta 1886, 12—56. Liakka 1903, 47—52. F. A. Ottelin 1896, Suonviljelyksestä Pohjanmaalla, 14—18. A. E. Rau- takoski 1910, Suonviljelyksestä Etelä-Pohjanmaalla (Suonvilj.yhd. vk, 1910), 386 399. I. Manninen 1922, Pohjoisen Karjalan vanhanaikainen talous (Hist. tutk. V), 122—126. Muistitietokeräelmät, SKS. 7 Kauranviljelystä suokydöissä ei löydy mainintoja 1700-luvun maatalouskirjallisuudesta. Liakan löytämän tiedon mukaan Ilmajoella kylvettiin 1800-luvun puolivälissä kauraa tai ohraa suokytöön vain, jos tulvien tähden ei voitu kylvää ruista (Liakka 1903, 50). Vasta 1800-luvun lopulla ilmestyneessä kirjallisuudessa on tietoja kauranvil- jelystä suolla. 8 Suomen suoviljelysyhdistyksen vuosikirjoista ilmenee, että kauraa pidettiin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa pääviljalajina suoviljelyssä. Suovilj.yhd. vk. 1896—1910. 9 Uudenmaan läänin kuvernöörin viisivuotiskertomus 1851—55, Viranomaisten kerto- mukset, VA. 10 Grotenfelt 1899, 64. P.A. Gadd 1776, Om ursprunget, beskaffenheten och nyttan af kärr, mossar och moraser (Sv. Vetenskapakad. handl. 1776). D. Cneiff 1757, Tankar om hur en tillbörlig landthushällning skyndsamraast synes kunnas upphjälpas i Österbotten, 37—39, 43. 11 A. Westerling 1896, Soiden viljeleminen meillä ja muualla, 36—49. —G. Grotenfelt 1906— 07, Maansekotusviljelys suomailla Suomessa vanhempina aikoina (Suovilj.yhd. vk. 1906—07). 49—50. 12 Grotenfelt 1899, 221—224. 13 Gadd 1776. Grotenfelt 1899, 64. Cneiff 1775, 37—39, 43. 14 Grotenfelt 1899, 231. - A. Th. Europaeus Suomen suoviljelysyhdistyksen kokouk- sessa Seinäjoella 1896. Suovilj.yhd. vk. 1896, 20. 15 Grotenfelt 1906—07, 49. Liakka 1903, 50. Westerling 1896, 36—49. 16 Grotenfelt 1899, 224—230. Westerling 1896, 55—57. Muistitietokeräelmät, SKS. 17 Grotenfelt 1899, 231—233. Westerling 1896, 71—74. —A. Th. Europaeus Suo- men suoviljelysyhdistyksen kokouksessa Seinäjoella 1896. Suovilj.yhd. vk. 1896,22— 24. F. A. Serlachius Suomen suoviljelysyhdistyksen kokouksessa Hyvinkäällä 1897. Suovilj.yhd. vk. 1897, 14—18. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 428 Ss. 144—152 18 Abo Tidningar 38/1797. (P. Bladh-G. Ring), Underrättelse om sättet att uppodla kärr och mossar tili äker och äng. 19 Böckerin kokoelmassa on tietoja rukiin jyväluvuista erikseen pellosta, kaskesta ja ky- döstä. Böckerin kok. VA. 20 A. Rindell 1908, Saven vaikutus käytettynä osittain yksinään ja eri määrissä, osittain kalkin ja kalifosfaattilannoituksen yhteydessä. (Suovilj.yhd. vk. 1908), 191-—2OB. 21 Jalasjärven jakokunnan tiluskarttoihin liittyvä ’’ekonomisk beskifning” 1750-luvulta. Tiluskartat MMH. 22 G. Grotenfelt 1899:2, Pohjanmaan suoviljelyksen perustaja, kirkkoherra lisakki Bren- ner (Suovilj.yhd. vk. 1899), 161-—167. A. Luukka 1967, Suomen historia 1617 1721 (Suomen historia VIII), 536—537. 23 Hj. Göös 1909, Katsaus Lattomeri-nimisen suon kuivaus- ja viljelystöihin (Suovilj. yhd. vk 1909), 194—231. E. Lehtinen 1967, Suur-Ulvilan historia I, 447—453. 24 Kts. ss. 149—150 ja viite 33. 25 A. E. Snellman 1896, Lehtinen napapiiriseudun viljelysoloista (Suovilj. yhd. vk. 1896), 47—48. 26 Manninen 1822, 118—129. 27 Böckerin kok. 28 A. Kouvo 1906—07, Suoviljelysoloista Pohjois-Karjalassa (Suovilj.yhd. vk. 1906 07), 170—174. 29 Vanha maatalouskirjallisuus (erik. Gadd 1776. P. Kalm-E. Vegelius 1763, Tankar om nödvenligheten att utdika och uppodla kärr och mossar i Finland. P. Kalm-C. Rein 1768, Tankar om den skada, som skölden tillfogar äker- och trädgardskötseln i Finland). - Vielä 1862 ilmoittaa Oulun kruununvouti suoviljelyksen päätarkoituk- seksi hallanarkuuden vähentämisen 81 talon kohdalla. Oulun khlkm kruununvoudin ark. OMA. 30 Tyypillinen esimerkki tästä asennoitumisesta: Päivärinta 1886, 22—25. Samantapai- nen asennoituminen ilmenee viranomaisten kertomuksissa, mutta epäraääräisemmin. 31 Göös 1909, 194—231. Lehtinen 1967, 447—453. 32 A. Alanen 1949, Etelä-Pohjanmaan historia IV:2, 122—125. 33 Turun ja Porin läänin kuvernöörin kertomus läänin taloudellisesta tilasta 1816. Viranomaisten kertomukset, VA. Ikaalisten-Ruoveden suoviljelyrahaston tilit 1821—- 39, 1860—64. Sen. tiliark. Gu I—2, VA. 34 SVT III:, 34. 35 SVT 11:2 (FOS 11:2, 372). 5. Heikosti kehittynyt niittyviljely kasvinviljelyn kehityksen jarruna 1 A. Manninen 1866, Niittyin korjuusta Savon maassa, 2—lo. -—■ G. Grotenfelt 1899, Det primitiva jordbrukets metoder i Finland under den historiska tiden, 68—70. Yh- deksänvuotiset almanakan neuvot niittyin korjaamisesta (julk. erillisenä kirjasena 1846), 8. P. A. Gadd-]. H. Hallenberg 1757, Finska ängskötsels hinder och hjälp, s—ll. 2 A. Manninen 1866, 5—6, 9—lo. 3 Grotenfelt 1899, 69-—7O. Viranomaisten kertomukset. VA/MA:t. Muistitieto- keräelmät, SKS/Sanakirjasäätiö. 4 Kts. luku III:4 ss. 144—145. 5 A. Manninen 1866, 6. 6 P. A. Gadd 1773—77, Försök till en systematisk inledning i Svenska landtskötselen I—III; 11, 328—391. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 429 Ss. 152—168 7 A. Manninen 1866. Grotenfelt 1899, 68—83, 238—253. Yhdeksänvuotiset almanakan neuvot 1846. Gadd-Hallenberg 1757. Muistitietokeräelmät, SKS/Sa- nakirjasäätiö. Viranomaisten kertomukset, VA/MA:t. 8 Gadd-Hallenberg 1757, 16. A. Manninen 1866, 14—15. Gadd 1773—77, II: 247—251. 9 A. Manninen 1866, 11. 10 Kts. s. 154. 11 A. Manninen 1866, 40, 15—16 12 Kts. luku 111:4 ss. 142—143. 13 A. Manninen 1866, 24—29. Grotenfelt 1899, 245—247. Yhdeksänvuotiset almanakan neuvot 1846, 15—16. 14 Grotenfelt 1899, 249—253. —A. Manninen 1866, 17—19. K. Laurin 1909, Kas- teluniityt alkuperäisimmässä muodossaan. (Suovilj.yhd. vk. 1909 III) 241—250. 15 Kts. luku III:3 ss. 98—100. 16 M. Weckström 1850, Anteckningar i landhushällningen uti alfabetisk ordning, 211. /. Tengström 1803, Lärobok i landthushällningen för finska allmogen, 2. 17 G. Grotenfelt 1921—22, Suomalainen peltokasviviljelys I—II, II: 469, 496. Manni- nen 1866, 7. - Vanha maatalouskirjallisuus. Tapio 5/1861. 18 Grotenfelt 1921—22, 11, 416. 19 Statistiska sockentabeller, MMH 20 Tiluskartat, MMH. 21 Tilattoman väestön alakomitea, 1908 Tutkimuksia 111 (H. Gebhard, Viljellyn maan ala ja sen jakaantuminen Suomen maalaiskunnissa), 3. Tilattoman väestön ala- komitea 1917, Tutkimuksia VI (J. E. Vennola, Maanomistus Suomen maalaiskunnissa), taulukko 1. Tilattoman väestön alakomitean kirjeenvaihtoa, VA. 22 Yhteenvedot: SVT:4—S. Pitäjittäiset tiedot: Kuvernöörinkertomusten 1876—80 ja 1881—85 alkuperäiskappaleiden taulukkoliitteet. (Viipurin lääni puuttuu). Tilasto- keskus. Tilakohtainen perusaineisto v. 1881 (Oulun lääni 1882, Vaasan lääni 1881—89,Viipurin lääni puuttuu). Sen.Kamarikonttori Em I—2l, VA. 23 K. Wirilander 1960, Savon historia 111, 613—620. 24 Kts. luku IV:2 ss. 223—224. 6. Viljelykasvit 1700- ja 1800-luvuilla 1 Viranomaisten kertomukset: 1824—1827: Zakrevskin taloustilasto, KKK, VA. —• 1842—1860: Kuvernöörien kolmi- ja viisivuotiskertomukset, valokop. VA. SVT 11:1—3. 2 SVT II: 4—B (Pitäjittäiset tiedot kuvernöörien alkup. viisivuotiskertomusten liittei- nä. Tilastokeskus). 3 /. O. Sauli 1934, Katsaus viljalajiemme kehitysvaiheisiin Suomessa. (Acta agr. Fennica 31). G. Grotenfelt 1921—22. Suomalainen peltokasviviljelys I—II, 11, 7—19. G. Grotenfelt 1897, Suomen maanviljelys, 67—68. O. Valle 1931, Erään suomalaisen kaskiruiskannan historiaa (Pellervo 6/1931). K. Loune 1958, Vanhoista rajaseudun kaski- ja peltoviljelystavoista (Acta agr. Fennica 93:5), 15—17. A. M. Soininen 1961, Pohjois-Savon asuttaminen keski- ja uuden ajan vaihteessa, 144, 261. St. Bennet 1796, Kärt underrättelse om det Sawolaxska swedie-bruket i torra marker. (Ny samling rön, försök och anmärkningar uti hushällningen med mera II n:t 109— 112). P.A.Gadd 1773—77, Försök tili en systematisk inledning i Swenska landtskötselen I—III; 111, 345—347. 4 Valle 1931. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 430 Ss. 169—177 5 Bennet 1796. Gadd 1773—77, 111, 345. Valle 1931. Loune 1958, 6 Valle 1931. 7 Prof. Olli Heikinheimon antamia tietoja. 8 Bennet 1796. Muistietokeräelmät, SKS. 9 Gadd 1773—77 111, 345—347. Sauli 1934, 209. Grotenfelt 1921—22 11, 17—18. Prof. Otto Vallen antamia tietoja. 10 Grotenfelt 1897, 67—68. Grotenfelt 1921—22 11, 17—18. Sauli 1934, 209- 210. 11 Bennet 1796. 12 Muistitietokeräelmät, SKS. 13 Grotenfelt 1921—22 11, 17—18. Muistitietokeräelmät, SKS. 14 Sauli 1934, 202—204. Grotenfelt 1921—22 11, 69—88. 15 Sauli 1934, 202—204. 16 Kts. luku III:3 ss. 122—123 ja taulukko 12. 17 Grotenfelt 1921—22 11, 98—101, 110—111. Vrt. luvut 111:2 ss. 69—70 ja 111:3 s. 76. 18 A. Parvela 1927, Piirteitä Oulun läänin viljelyskasvien historiasta (HAik. 1/1927) 19 SVT 11:4, taulu 4c. 20 Sauli 1934, 210—211. 21 Gadd 1773—77 111, ss. 363—367. Grotenfelt 1899, 354. Grotenfelt 1921—22 11, 51—58 Sauli 1934, 205—208. 22 Parvela 1927, 2—3. 23 S. C. Bjelke 1746, Berättelse om bohvete, huru det i Finland idkas och nyttjas (Sv. vetenskapakademiens handl. 1746), 24—47. F. von Knorring 1833, Gamla Finland eller det fordna Wiborska gouvemementet, 83. Grotenfelt 1921—22 11, 118—122. 24 Sekä Bjelke (1746) että von Knorring (1833) tuntevat tämän sananlaskun, von Knorring muodossa: Tattari talon tekee, tattari talottomaksi. 25 Grotenfelt 1899, 125, 357—358. Grotenfelt 1921—22 11, 123—125. Parvela 1927, 18—19. P. Virrankoski 1955, Oulun läänin länsiosan maatalous Ruotsin ajan lopulla (HArk. 55), 557. I. Manninen 1922, Pohjois Karjalan vanhan- aikainen talous (Hist. tutk. V), 105. K. Wirilander 1960, Savon historia 111, ei mainitse lainkaan hernettä Savon 1700-luvun viljelykasvien joukossa. 26 A. Ylönen 1957, Jääsken kihlakunnan historia I, 579. E. Kähönen 1959, Vanha Äyräpää I, 452. 27 Gadd 1773—77 111, 414—417. 28 M. Weckström 1850, Anteckningar i landthushällningen i alfabetisk ordning, 623 29 SVT 11:4, taulu 4a. 30 Grotenfelt 1921—22 11, 135—137. Weckström 1850, 63—64. Virrankoski 1955, 557. Manninen 1922, 106. 31 Grotenfelt 1921—22 11, 135. 32 Ylönen 1957, 579. Kähönen 1959, 452 33 Grotenfelt 1921—22 11, 195—197. Wirilander 1960, 646—647. Manninen 1922, 65. 34 Grotenfelt 1921—22 11, 196—202. 35 Kts. luku 111:3 ss. 97—98. 36 Grotenfelt 1899, 361—362. Grotenfelt 1921—22 11, 237—239. Weckström 1850, 278—279. 37 Grotenfelt 1921—22 11, 237—239. A. Alanen 1949, Etelä-Pohjanmaan historia https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 431 Ss. 177—185 IV:2, 64. Virrankoski 1955, 557. Itä-Suomen paikallishistorioissa ei ole mi- tään mainintoja lantunviljelystä. Paikallishistoriat. 38 Paikallishistorioissa on mainintoja kaalin viljelystä suunnilleen samalta alueelta kuin lantunviljelystä. Paikallishistoriat. 39 A. R. Cederberg 1947, Suomen historia vapaudenajalla I—II, I, 213, H, 375—376. ]. Tengström 1803, Försök tili lärobok i landthushällningen för finska bonden, 76. Wirilander 1960, 638—639. Virrankoski 1955, 558—559. 40 Maatalouden tietosanakirja I 1928: K. T(eräsvuor)i, Humala. 41 P. A. Gadd-H. H. John 1789, Undersökning om Nylands och Tavastehus län, 30—31. 42 Grotelfelt 1899, 368. 43 T-I. Kaukonen 1946, Pellavan ja hampun viljely ja muokkaus Suomessa (Kansatiet. Ark. VII), 223. 44 Kaukonen 1946, 23—25. 45 Kaukonen 1946, 51—54. 46 Kaukonen 1946, 46—47. 47 K. Laine 1935, Otavalan pellavan viljely- ja kehruukoulu. (Hist. tutk. XXI), 50—51. 48 K. Laine 1943, Suomen talousseura pellavanjalostuksen elvyttäjänä (Acta agr. Fennica 53), 21, 96. Grotenfelt 1921—22 11, 319—320. 49 Laine 1935, 39—45. Laine 1943, 19—23. 50 Laine 1935, 47—49. Laine 1943, 23—24. Manninen 1922, 106—107. 51 Laine 1935, 41—48. Laine 1943, 26—33. - Alanen 1949, 59—61. Virran- koski 1955, 560. Parvela 1927, 9. 52 Laine 1943, 97—98. 53 Kaukonen 1946, 108—112. 54 Manninen 1922, 107—108. Laine 1943, 33. 55 Cederberg 1947 11, 314. Wirilander 1960, 643. 56 Fr. Elfving 1909, Tupakanviljelys Suomessa (Tupakka I). 57 V. Annala 1928, Suomen varhaiskapitalistinen teollisuus Ruotsin vallan aikana, 337—381. 58 /. Viertola 1868, Perunanviljely Suomessa 1700-luvun alusta 1860-luvulle (laud, työ Turun Yliopisto) Perunan tulon Suomeen Viertola esittää Lars Zilliacuksen käsikirj. mukaan (L. Zilliacus, Hur potatis infördes i Finland, lisensiaattityö). 59 K. Teräsvuori 1910, Muutamia tietoja Ruotsin hallituksen toimenpiteistä potaatin viljelyn levittämiseksi Suomessa 1700-luvulla (HAik 4/1910), 126—136. 60 Viertola 1968, 14—16, 23—25. 61 Manninen 1922, 111. —A. Saarenseppä 1912, Kuvauksia Pohjois-Karjalan maata- loudellisista oloista I (Pohj. Karjalan maanvilj.seuran julk. 5), 174—176. 62 Viertola 1968, 36—39, 74. 63 Wirilander 1960, 647-—649. Viertola 1968, 17—23, 64 Viertola 1968, 40—55. 65 A. Laurell 1773, Lyhytikäinen kirjoitus potatesten eli maapäronain vviljelemisestä, säilyttämisestä ja hyödytyxestä huonenhallituxesa. - Viranomaisten kertomukset (maaherrankertomuksia 1700-luvulta). Viertola 1968, 26—32. 66 S. Isotalo 1955, Suomen talousseura ja perunanviljelys Suomessa (laud, työ H:gin Yliopisto). 67 £7. Wegelius 1904, Oulun läänin talousseuran 75-vuotinen historia, 79—95, 169—170. 68 G. Grotenfelt 1910, Perunarutto ja sen esiintyminen Suomessa (Maahenki II), 488—492. 69 Laurell 1773, 2v, 3 v—4. 70 Weckström 1850, 417—419. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 432 Ss. 186—206 7. Viljantuotanto ja viljaomavaraisuus Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla 1 G. Nicander 1809, Ora Svenska tabell-verket ären 1801—1805 (Sv. Vetenskapakade- miens handl. 1809). G. Nicander 1813, Utdrag af tabell-verket angäende folkmäng- den 1810 (Sv. vetenskapakademiens handl. 1813). 2 Zakrevskin taloustilasto, KKK, VA. Tilaston keruuta koskevaa kirjeenvaihtoa lääninhallitusten arkistoissa. MA:t. 3 Kuvernöörien kolmi- ja viisivuotiskertomukset 1842—1860. Valokop. VA 4 SVT 11:1—8. 5 SVT 111:2 (Maanviljelyn-tiedustus Uudenmaan läänissä v. 1876). As. 16.1. 1877. Yhteenvedot: SVT 11:4—8. Pitäjittäinen aineisto: Kuvernöörien viisivuotiskerto- musten alkuperäiskappaleiden liitetaulukot 1876—1900 (Viipurin lääni puuttuu), Ti- lastokeskus. 6 Sen. Kamarikonttori Em I —9 (—2l), VA. 7 A. Alanen 1964, Suomen historia kustavilaisella ajalla (Suomen historia X), 140—144. 8 A. Wuorinen 1959—66, Turku kauppakaupunkina Ruotsin vallan loppukautena I—II; 11, 563. 9 A. Alanen 1957, Der Aussenhandel und die Schiffahrt Finnlands im 18. Jahrhun- dert (Suom. Tiedeakatemian toim. B 103), 235—236, 282. P. Korpisaari 1911, Suomen ulkomaankaupasta vuosina 1812—25, 82—83. 10 Alanen 1957, 235—236, 282. 11 Kauppataselaskelmat, VSV, VA (Vrt. K. Jousteta, Suomen Venäjän kauppa auto- nomian ajan alkupuoliskolla vv. 1809—65, s. 322 liite 3). IV. KARJATALOUDEN KEHITYS KASVINVILJELYN LISÄKKEESTÄ ITSENÄISEKSI MAATILATALOUDEN HAARAKSI. 1. Lannantuotanto karjatalouden päätehtävänä perinnäisessä maatilataloudessa 1 Maanviljelyskokous 1847, kysymys 4. 2. Karjakanta ja sen muutokset karjatalouden kehittyessä 1 A. Oja 1956, Länsi-Suomen maatalous isonvihan aikana (Acta agr. Fennica 86). 2 A. Luukka 1958, Suomen karjavarallisuus 1620-luvulla. (HAik 2/1958). 3 H. Nicander 1809, Om svenska tabellverket ären 1801—1805 (Sv. Vetenskapsa- kademiens handl. 1809). 4 Zakrevskin taloustilasto, KKK, VA. 5 Viranomaisten kertomukset (kuvernöörien viisivuotiskert. 1851—50), valokop. VA. SVT 11:1—4 (Pitäjittäiset taulukot 1377 kuvemöörinkertomusten alkuperäis- kappaleiden liitteinä [Viipurin lääni puuttuu]. Tilastokeskus. Tilakohtainen alku- peräisaineisto v. 1881 [Oulun lääni 1882, Vaasan lääni 1881—89, Viipurin lääni puuttuu], Sen. Kamarikonttori Em 1—21.) 3. Karjamäärät maan eri osien maataloudessa 1 Sama tilastoaineisto kuin edellisessä luvussa, viitteet IV:2, 4—5. 2 Viranomaisten kertomukset (Kruununvoutien kertomukset 1851-—55 Laukaan, Sa- lon, Kemin ja Kajaanin kihlakunnista) VMA, OMA. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 433 Ss. 207—228 3 K. Vilkuna 1931, Suomen vetohäristä (Vars.Suomen Maakuntak. 4). K. Vilkuna 1935, Varsinais-Suomen kansanomaisesta taloudesta (Vars.Suomen historia III), 126—142. 4 A. Alanen 1949, Etelä-Pohjanmaan historia IV:2, 154—155. P. Virrankoski 1955, Oulun läänin länsiosan maatalous Ruotsin-ajan lopulla (HArk. 55), 573—578. 5 F. von Knorring 1833, Gamla Finland eller det fordna Wiborska gouvemementet, liitetaulu 5. 4. Pedot ja karjataudit karjatalouden vitsauksena 1 Böckerin kok. Viranomaisten kertomukset (Kuvernöörien kolmi- ja viisivuotis- kertomukset 1842—60), VA. SVT 11:1—3. 2 K. Wirilander 1960, Savon historia 111, 697—702. 3 Wirilander 1960, 697—702. 4 Viranomaisten kertomukset (Kuvernöörien kolmi- ja viisivuotiskertomukset 1842 60), VA. SVT 11:1—3. 5 A. Alanen 1949, Etelä-Pohjanmaan historia IV:2, 249. 6 Alanen 1949, 163—178. A. Alanen 1946, Etelä-Pohjanmaan suuri karjarutto (Kyrönmaa V), 93—106. A. Halila 1954, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin historia V, 225—228. 7 A. Alanen 1963, Suomen historia vapaudenajalla, 189. 8 H. Voipaala 1941, Nälkävuodet 1866—1868 Ala-Sääksmäen kihlakunnassa (HArk. 48), 228—235. 9 K. V. Kaukovalta 1931, Hämeen läänin historia I, 363—366. 10 B. H. Schlicher van Bath 1963, The agrarian history of Western Europe, 296. 5. Karjanhoidon taso ja kotieläinten ’’arvojärjestys” ruokinnassa 1 Esityksen perustana: G. Grotenfelt 1906, Bidrag tili kännedomen af mjölkhushall- ningens utvecling i Finland. Sama 1916, Vanhanaikainen suomalainen maitota- lous. T. Nissinen 1922, Itä-Suomen karjanjalostustyö. Vanha maatalouskir- jallisuus (kotiseutukuvaukset). Paikallishistoriat. 2 K. Wirilander 1960, Savon historia 111, 696. 3 T. (Vouti)la 1965, Virtsa-aine. Otavan Iso Tietosanakirja IX. 6. Varsinaiset karjantuotteet lannantuotannon ”sivutuotteina” 1 Tietoja Sarvilahden (Pernaja), Kurjalan (Koski Hl.) ja Jokioisten (Jokioinen) kartanoista. (Jokioisten ja Kurjalan kartanoark. HMA. Sarvilahti: Grotenfelt 1903 [viite 3], 193—195). 2 Vanha maatalouskirjallisuus. Viranomaisten kertomukset. Paikallishistorialli- nen kirjallisuus. 3 G. Grotenfelt 1903, Bidrag tili kännedomen af mjölkhushällningens utveckling i Finland. Sama 1916, Vanhanaikainen suomalainen maitotalous, 18. Tidningar för landthushallare 1829. Maanviljelyskokoukset 1847, kysymys; 1850, kysymys 30 ja liite. 4 Almanakka 1834. SVT/FOS 11:3, 124—125. Kuvernöörinkertomusten tilas- toaineisto 1877—80. Tilastokeskus. 5 H. G. Porthan 1777, Anmärkningar om Wiitasaari socken (Abo Tidningar 1777, julk. H. G. Porthan, Opera selecta V 1873, 185—195). 28 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 434 Ss. 228—242 6 Viranomaisten kertomukset (Oulun läänin kuvernöörin kert. 1824), VA. 7 K. Mannelin 1912, Finlands smörexport, 16—17. 8 A. Alanen 1957, Der Aussenhandel und die Schiffahrt Finnlands im 18. Janhrhundert (Suom.Tiedeakat.toim. B 103), 239. 9 Mannelin 1912, 16—17. P. Korpisaari 1911, Suomen ulkomaankaupasta vuosina 1812—25, 82—83. 10 Alanen 1957, 240. 11 A. Vuorinen 1959—66, Turku kauppakaupunkina Ruotsin vallan loppukautena I—II; H, 555—556. 12 Viranomaisten kertomukset (Oulun läänin maaherrojen kertomukset 1700-luvulta), VA. 13 Alanen 1957, 237. 14 Korpisaari 1911, 66—87. L. Harmaja 1920, Suomen tullipolitiikka Venäjän vallan aikana I, 450—656. 15 Viranomaisten kertomukset (Viipurin läänin kuvernöörin kert. 1848—50, 1851—55), VA. 16 Korpisaari 1911, 82. 17 Grotenfelt 1903, 118—122. 18 Grotenfelt 1903, 118—120. Mannelin 1912, 16—17, 51—52. K. Jousteta 1963, Suomen Venäjän kauppa autonomian ajan alkupuolella vv. 1809—65 (Hist, tutk. LXII), 328—329. 19 Grotenfelt 1903, 118—120. 20 Alanen 1957, 240. 21 T. Mönkkönen 1950, Pohjois-Savon voikauppa Saimaan kanavan avautumisesta Savon radan valmistumiseen (Laud.työ, H:gin Yliopisto). 2 2 SVT 1:1. Mönkkönen 1950. 23 Vuorinen 1959—66, 555, 562. 24 Korpisaari 1911, 155—157 ja liitetaul. V. 25 Korpisaari 1911, 150—155 ja liitetaul. V. 7. Karjatalouden uudistuminen ja varsinaisten karjantuotteiden tuotannon nouseminen karjatalouden päätehtäväksi 1 A. Alanen 1949, Etelä-Pohjanmaan historia IV:2, 154. 2 N. Liakka 1903, Ilmajoen maamiesseura 1803—-1903, 79. 3 ]. E. Sunila 1908, Vuoroviljelys- ja koppelivilielysjärjestelmä Suomessa I, 143—150. 4 G. Schröder-Lembke 1966, Die mecklenburgische Koppelwirtschaft (Zeitschr. fiir Agrargeschichte und Agrarsoziologie 1/1956). 5 O. H. Larsen 1929, Landbrugets historic og statistik, 185—186. 6 P. Korpisaari 1911, Suomen ulkomaankaupasta vuosina 1812—25, 70. 7 Maanviljelyskokous 1847, kysymys 4ja Litt. K., N, R. 8 Maanviljelyskokous 1850, kysymys 30 ja liite. 9 Maanviljelyskokous 1850,kysymys 33. 10 Nylands och Tavastehus läns landtbrukssällskaps handlingar för är 1857, 44—46. 11 H. Nylander 1906, Piirteitä karjanjalostusperiaatteitten vaihteluista Suomessa ja niitten vaikutus maatiaiskarjan jalostukseen (Itä-Suomen maatiaiskarja, Itä-Suomen karjanjalostusyhd. julk. III). T. Nissinen 1923, Itä-Suomen karjan jalostustyö, 24—25. 12 Karjan tuontia koskevia asiakirjoja. Sen. Valt.varain toimitusk. Hi 5, VA. SVT/FOS 11:3, 124—125. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 435 Ss. 242—257 13 Karjan tuontia koskevia asiakirjoja. Sen.valt.varain toimitusk. Hi 5, VA. 14 Nissinen 1923, 28—34. 15 Nissinen 1923, 34. —K. V. Kaukovalta 1931, Hämeen läänin historia I, 363—366. - B. H. Schlicher van Bath 1963, The agrarian history of Western Europe, 296. 16 SVT/FOS 11:3, 124—125; 11:4, 21. Tapio 28/1862; 30/1863. 17 SVT/FOS 11:3, 124—125; 11:4, 21. 18 SVT/FOS 11:3, 124—125; 11:4:2, 81. 19 SVT (Kuvernörinkertomusten alkuperäiskappaleiden taulukkoliitteet 1877—80. Ti- lastokeskus ). 20 Kts. taulukko 36. 21 Tapio 41/1862. 22 Grotenfelt 1903, 43—88. 23 Grotenfelt 1903, 89—107. 24 S. Simonen 1955, Valio, Meijereiden osuusliike 1905—1955, 131—135. 25 SVT/FOS 11:4:2, 37. 26 Korpisaari 1911, 150—162 ja liitetaul. V. SVT 1:1—5 27 Korpisaari 1911, 155—157 ja liitetaul. V. 28 Korpisaari 1911, 150—155 ja liitetaul. V. 29 P. Viita 1965, Maataloustuotanto Suomessa 1860—1960 (Kasvututkimuksia I), 58. 30 Kts. s. 245. 31 K. V. Kaukovalta 1931, Hämeen läänin historia I—II; I, 370—371. -- SVT/FOS ILL 32 U. Wegelius 1904, Oulun läänin talousseuran 75-vuotinen historia. 33 Maanviljelyskokous 1860, kysymys 35. 34 SVT 1:1—5. 35 G. Cygnaeus 1897, K. Finska Hushällningssällskapet 1797—1897, 378—379. Maan- viljelyskokous 1860, kysymykset 33 ja 34. -- V. Tuorlahti 1943, Mustiala 1840—1940, 253—254. 36 Nylands och Tavastehus läns landtbruksällskapets handlingar 1857, 61. V. METSÄTALOUS PERINNÄISEN MAATALOUDEN VÄHÄMERKITYKSELLISIMPÄNÄ HAARANA 1. Metsätalouden jakaantuminen ansio- ja kotitarvemetsätalouteen 1 Viranomaisten kertomukset (maaherrojen kertomukset 1700-luvulta), VA. 2 C. W. Gylden 1853, Handledning för skogshushällare i Finland, 8. V:n 1874 metsäkomitean mietintö (öfverafverkning i Finlands skogar). 2. Ansiometsälalous metsäpolitiikan puristuksessa sekä sen vapautuminen ja nousu aikakauden lopulla 1 Tervataloutta koskevan esityksen päälähteinä: E. E. Kaila 1931, Pohjanmaa ja meri 1600- ja 1700-luvuilla (Hist.tutk. XIV). K. Hautala 1956, Suomen tervakauppa vv. 1856—1913. (Hist.tutk. XLV). —• K. Vilkuna 1935, Suomen päävientitavara terva (Suom. Kulttuurihist. III). 2 Kaila 1931, 82. Skogstyrelsens underdan. berättelse ang. skogs- och jaktväsen- det i Sverige intill är 1870 (Bidr. till Sveriges officiella statistik Q, Skogsväsendet I.). https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 436 Ss. 258—270 3 Kaila 1931, 82. 4 Hautala 1956, liitetaul. 24. 5 Kaila 1931, 82. —A.Alanenl9s7, Der Aussenhandel und die Schiffahrt Finnlands im 18. Jahrhundert. (Suom.tiedeakat. toim. B 103), 137—139. 6 Hautala 1956, 257. 7 Kauppataselaskelmat, VSV. 8 C.C.Böcker 1823, Ekonomiska anteckningar om Wasa län, gjorde under en resa därstädes är 1815 (Underrättelser fr. KFHS 11:1—3), 25—27. 9 P. Korpisaari 1911, Suomen ulkomaankaupasta vuosina 1812—25, 136. Kauppa- taselaskelmat, VSV VA. (Kts. K. Joustela 1963, Suomen Venäjän kauppa vv. 1809—- 65; Hist.tutk. LXII, liite 3.). 10 SVT 11:1—3. 11 SVT/FOS 11:3, 356. 12 Kaila 1931, 198, 202. 13 Fr. Riihs (-A. I. Artvidsson) 1827, Finland och dess invänare, 24. - Korpisaari 1911, 82, 137 ja liitetaul. 111. 14 Korpisaari 1911, 82. 15 K. Joustela 1956, Suomen Venäjän kauppa, vv. 1809—65 (Hist.tutk. LXII), 183— 185. —SVT 1:1—3. 16 Korpisaari 1911, liitetaulut lI—III. 17 Joustela 1963, 358. 18 N. Meinander 1945, Vesisahan tarina, 63—68, 89—96, 257.—264. 19 Kts. ss. 270—272. 20 K. Wirilander 1960, Savon historia 111, 873. 21 E. Aaltonen 1935, Jauho- ja sahamyllyt (Suom. Kultt.hist. III), 75. 22 SVT 11:2, 15 taulu Litt. F. 23 H. A. Rinne 1952, Trävaruproduktion och trävaruhandel i Björneborgs distrikt 1856 1900, 186—191. 24 Kts. taul. 45:3—4, s 267. 25 Kaila 1931, 197, 202. 1 tohti lehtereitä = 16.97 ja (SVT 1:7, 20. SVT 11:5,55.) 26 Meinander 1945, 107—108. Kaila 1931, 196. 27 Kts. taul. 45:3—4 s. 267. 28 Kaila 1931, 202. Meinander 1945, 138—139. Y.O.Ruuth 1911, Puutavara- liikkeestä Viipurin läänissä 1721—1812 (llArk 22:2), 2—4. Kauppataselaskelma 1850, VSV, VA. SVT 1:7. SVT 11:3 ja 5. 29 Kertomus metsätaloudesta Siikajoella 1828. (Oulun läänin talousseuran ark. OMA. 30 K. Vilkuna 1935:2, Varsinaissuomalaisten kansanomaisesta taloudesta (Varsinais-Suo- men historia III), 194—195. Kertomus metsätaloudesta Siikajoella 1828. Oulun läänin talousseuran ark. OMA. 31 Rinne 1952, 186—191. 32 Y. Talvitie 1924, Puun hiilto ja hartsin valmistus, 282. Suomen talousseuran lausunto metsäkomitealle v. 1845. STS, D VI 1347. 33 Suomen talousseuran lausunto metsäkomitealle v. 1845. STS, DVI 1347 34 Kauppataselaskelmat VSV, VA. SVT 1:1—7. SVT II: I—4. 35 Suomen talousseuran lausunto metsäkomitealle v. 1845. STS, D VI 1347. Tal- vitie 1924, 282. 36 Kts. s. 263. 37 A. Alanen 1963, Suomen historia vapaudenajalla (Suomen historia IX), 481—488. 38 Meinander 1945, 71—82, 160—182. J.T. Hanko 1915, Tutkimuksia Suomen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 437 Ss. 270—283 metsätalouden historiasta I, I—2o, 38—69, 151—173. Bj. Helander 1949, Suomen metsätalouden historia, 64—78. 39 Suomen talousseuran lausunto metsäkomitealle v. 1845. STS, DVI 1347. 40 Hanho 1915, I—2o, 38—69, 160—182. Meinander 1945, 71—82, 160—182. Järjestelmän toiminnasta käytännössä antaa hyvän kuvan: L. Kaukamaa 1941, Porin puutavarakaupasta ja metsänkäytöstä kaupungin kauppapiirissä ’’suuren laivan- rakennustoimen” aikana 1809—1865 (Hist.tutk. XXVII). 41 C.C. Böcker 1829, Om skogamas skötsel i Norden, 25, 55. Meinander 1945, 307. Kaukamaa 1941, 236—237. N. A. Lehonkoski 1937, Keski-Suomen metsä- oloista ja metsäkaupoista 1860-luvun molemmin puolin (Keski-Suomi II), 95—96. 42 Verohintataulukot 1815—1880. Sen. Kamarikonttori Eq s—ll, VA. 43 Meinander 1945, 307. 44 V. F. Saarinen 1950, Sahateollisuuden metsänvuokraukset ja maanostot Ruoveden kihlakunnassa Vaasan radan avaamiseen saakka (Laud. työ, H:gin Yliopisto). 45 Saarinen 1950, 20. 46 Saarinen 1950, 46—99. 47 Rinne 1952, 116. Saarinen 1950, 95—99. 48 Rinne 1952, 107—108. 49 Rinne 1952. Saarinen 1950. Lehonkoski 1937. Verohintataulukot 1815 1880. Sen. Kamarikonttori Eq s—-11, VA. 50 T. Heikkilä 1917, Sahatukkien hintain kallistuminen. Forstlig Tidskrift 1/1917. N. Meinander 1950, Virkehushälling och sägverkrörelse i Torne, Kemi och Simo älvdaler intill första världskriget, 157-—l6l. SVT/FOS 11:2:2, 381. 51 Rinne 1952. Saarinen 1950. Heikkilä 1917. Meinander 1950. 52 Rinne 1952, 123, 151—162. Meinander 1950, 38—39, 112—115. Helander 1949, 327. A. Ramsay 1966 (1904—07), Muistoja lapsen ja hopeahapsen, IV, 7. 53 E. Rautavuori 1959, Katsaus sahateollisuuden kehitysvaiheisiin (100 vuotta saha- teollisuutta), 36—40. SVT 11:4, 45. 54 Hanho 1915, 38—69, 151—172. Meinander 1945, 160—182, 225—247. He- lander 1949, 64—78. 55 L. Harmaja 1920, Suomen tullipolitiikka Venäjän vallan aikana I, 769—770. 56 Saarinen 1950, 95. Rinne 1952, 81—84. 57 E. Laine 1948—52, Suomen vuoritoimi 1809—1884 I—III (Hist.tutk. XXXLI—3), I, 102—103, 390—404, 411—430, 439. SVT 11:3, 111. 58 Laine 1948—52 I, 390—404, 411—433. 59 Vuoriark. 121:4,VA. SVT 11:3, 110—111. 60 Talvitie 1924, 274. Laine 1948—52 I, 430—437, 61 Laine 1948—52 I, 430—433, 11, 726—741. V. Annala 1928, Suomen varhais- kapitalistinen teollisuus Ruotsin vallan aikana, 209—210. 62 C.W. Gylden 1853, Handledning för skogshushällare i Finland, 8. V;n 1874 metsäkomitean asiakirjat, VA. 63 P. Alho 1968, Pohjois-Pohjanmaan metsien käytön kehitys ja sen vaikutus metsien tilaan (Acta forest. Fennica 89), 138. 64 Käteisen rahan sijasta saattoi esiintyä luottojärjestelyjä kaupunkien porvarien kanssa. T. Annola 1967, Pohjois-Pohjanmaan kauppiaiden ja talonpoikien väliset kauppa- ja luottosuhteet 1765—1809 (Hist.tutk. LXXII). 65 Alho 1968, 47—48. Böcker 1823, 25—27. Talvitie 1924, 282. 66 Kaila 1931, 198. Riihs-Arwidsson 1927, 11, 24. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 438 Ss. 283—293 67 Viranomaisten kertomukset (maaherrojen kertomuksia 1700-luvulta), VA. 68 Korpisaari 1911,66—82. Gyldenin metsätilasto 1851. Metsähallitus, VA. 69 F. von Knorring 1833, Gamla Finland eller det fordna Wiborska gouvernementet, 98. Joustela 1963, 183—185. 70 Gyldenin metsätilasto 1851. Metsähallitus VA. 71 SVT, Kuvernöörien alkuperäiskertomusten pitäjittäiset tilastot. Tilastokeskus. (Viipu- rin läänistä vain painetut kuvemöörinkertoinukset, SVT 11:1—4). Joustela 1963, 184—185. 72 Gyldenin metsätilasto. Metsähallitus, VA. 73 Rinne 1952, 105. 74 Kaila 1931, 196—198. Kaukamaa 1941, 103—105 ja liitekartta 11. 75 Kaila 1931, 196—198. Kaukamaa 1941, 103—105. Vilkuna 1935:2, 194—195. 76 Kaila 1931, 196—198. Korpisaari 1911, 140. Kauppataselaskelraat, VSV, VA. Kuutiosisältö: kts. s. 267. 77 Kaukamaa 1941, 246. Kuutiosisältö: kts. s. 267 78 Meinander 1945, 85—87. 79 Meinander 1945, 149—151. Wirilander 1960, 865—872 80 Kaila 1931, 184—191. Meinander 1945, 106—115, 81 Kaila 1931, 191—195. Meinander 1945, 106—115. 82 Kaila 1931, 173—184. Meinander 1945, 96—106. 83 Meinander 1945, 151—153. 84 Hanho 1915, 188—193. Meinander 1945, 183—189. 85 Wirilander 1960, 586. ■— A. M. Soininen 1954, Rantasalmen historia, 354—355. 86 SVT 11:4, 45. —T. Könönen 1904, Joensuunkaupunki 1848—1898, 154. 87 Kaukamaa 1941, 525—544, 580—581. Meinander 1945, 193—198. Rinne 1952, 74. 88 Lehonkoski 1937, 91—114. - Gyldenin metsätilasto 1851. Metsähallitus, VA. Viranomaisten kertomukset (Kuvernöörien viisivuotiskert. 1851—60), VA. - SVT 11:1. 89 Gyldenin metsätilasto 1851. Metsähallitus, VA. 90 Meinander 1945, 276—277. Ramsay 1966 IV, 7. Lehonkoski 1937, 99—106. 91 Meinander 1950, 37—54. 92 Heikkilä 1917. 93 Suomen talousseuran lausunto metsäkomitealla 1945. STS DVI 1347. 3. Tahtaileva kotitarvemetsätalous arvottomissa metsissä 1 L. Kuusanmäki 1935, Talonpoikaistalo. (Suomen Kulttuurihist. III). —A. O. Heikel 1887, Rakennukset tseremisseillä, mordvalaisilla, virolaisilla ja suomalaisilla (Suomi 11:20). N. Valonen 1963, Zur Geschichte der Finnischen Wohnstuben (Suom. ugr. Seuran toim. 133). T. Vuorela 1949, Etelä-Pohjanmaan kansanrakennukset (Kyrön- maa IV). G. Suolahti 1912, Suomen pappilat 1700-luvulla. 2 Vuorela 1949, 137—140. Kuusanmäki 1935, 378—379. 3 G. Grotenfelt 1921, Päreistä, pärepihdeistä ym. (Tiedonantoja valtion maanvilj.-kan- santiet. kokoelmista Mustialan opistossa ja maanvilj.taloudellisella koelaitoksella 11:4). Kuusanmäki 1935, 409. - Vuorela 1949, 32. 4 Kruununmetsäkomitean mietintö 1872 (Komisionen för undersökning af förhällandena inom kronoskogama i Finland slutliga yttrande och föslag i Ämnet). E. Saari 1922, Kotitarvepuun kulutus maaseudulla Turun ja Porin läänissä (Communicationes insti- tuti forestalis Fennica), 19—21. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 439 Ss. 293—307 5 Saari 1922, 19—36. V. Pöntynen 1934, Aikaisemmat Suomen puunkäyttöä selvit- televät tutkimukset (E. Saari, Puun käyttö Suomessa), I—ll. 6 P. Alho 1968, Pohjois-Pohjanmaan metsien käytön kehitys ja sen vaikutus metsien tilaan (Acta Forest. Fennica 89), 135—138. 7 C. W. Gylden 1953, Handledning för skogshushällare i Finland, 8. Saari 1922, 19—36. Pöntynen 1934, I—ll. 8 Kuusanmäki 1935. Heikel 1887. Valonen 1963. Vuorela 1949. Suo- lahti 1912. 9 Zakrevskin taloustilasto, KKK, VA. Valosen savutupatilasto (Valonen 1963, 149—159) perustuu C. C. Böckerin tekemään epätäydelliseen jäljennökseen Zakrevskin tilastosta (Böckerin kok. nide 3). 10 Grotenfelt 1921. 11 Kuusanmäki 1935, 411. Suolahti 1912, 210—215. Kansallismuseon kansatiet. käsikirj .kok. n:o 141. 12 Kuusanmäki 1935, 346. 13 Suomen Talousseuran lausunto metsäkomitealle 1845. STS, DVI 1347. 14 K. Wirilander 1960, Savon historia 111, 587—588. 15 E. K. H(akki)la 1928, Aitausvelvollisuus. Maatalouden tietosanakirja I. 16 G. Grotenfelt 1899, Det primitiva jordbrukets metoder i Finland under den histo- riska tiden, 308. V:n 1874 metsäkomitean mietintö 1874. (Öfverafverkning i Finlands skogar) Tiluskartat, MMH. 17 V:n 1874 metsäkomitean asiakirjat, VA. (Sitaatti K. Wirilanderin muk. 1960, 581). 18 Tiluskartat, MMH. VL SIVUELINKEINOJEN MERKITYS MAATALOUSVÄESTÖN TOIMEENTULOLLE 1 Kotiteollisuudesta; P. Virrankoski 1963, Myyntiä varten harjoitettu kotiteollisuus Suomessa autonomian ajan alkupuolella (Hist.tutk. LXIV). Talonpoikaispurjeh- duksesta: Y. Kaukiainen 1970, Suomen talonpoikaispurjehdus 1800-luvun alkupuolis- kolla (Hist.tutk. LXXIX). Rahdinajosta ja sesonkityöstä on tietoja vain paikallis- historiallisessa kirjallisuudessa. 2 Virrankoski 1963, 436, 461. 3 Kts. luku 11:2, ss. 43, 46. 4 Kts. luku VIII:2, ss. 356—365. 5 Kaukiainen 1970, 205—220. 6 Böckerin kok. VA. VII. MAATALOUSPOLITIIKKA JA TOIMINTA MAATALOUDEN EDISTÄMISEKSI 1. Maatalouspolitiikan yleisluonne: paljon puhetta, vähän tuloksia 1 A. Alanen 1963, Suomen historia vapaudenajalla, 490—493. H. Renvall 1899, Fysiokratian vaikutus Ruotsi-Suomen kansantaloudelliseen kirjallisuuteen XVIII vuosi- sadan loppupuoliskolla. 2 Alanen 1963, 443—450. U. Harva 1964, Sosiaalietiikka (Yhteiskuntatieteiden käsikirja II), 601. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 440 Ss. 308—327 2. Isojako, maatalouspolitiikan tärkein ja kauaskantoisin aikaansaannos 1 ]. Faggot 1746, Om Svenska landtbrukets hinder och hjelp, 40—41. 2 Faggot 1746, 42. 3 S. Kuusi 1933:1, Maataloudelliset uudisvirtaukset ja maanmittauslaitos Suomessa 1725—56 (Suomen maanmittauksen historia I), 23—33. 4 Kuusi 1933:1, 37—40. 5 S. Kuusi 1933:2, Isojako Suomessa vuosina 1757—1809 (Suomen maanmittauksen historia 1:4), I—6. 6 Kuusi 1933:2. -—• W. Nohrdström 1933, Isojaot Suomessa Venäjänvallan aikana (Suomen maanmittauksen historia 11:3). 7 A. Alanen 1949, Etelä-Pohjanmaan historia IV:2, 41—44. A. Alanen 1963, Suomen historia vapaudenajalla (Suomen historia IX), 504—509. A. Alanen 1964, Suomen historia kustavilaisella ajalla (Suomen historia X), 146—153. K. Wirilander 1960, Savon historia HI, 236—257. Paikallishistoriat. 8 Alanen 1949, 23—25, 35—38. Kuusi 1933:2, 7—ll 9 Kts. taulukko 53. 10 Nohrström 1933. Vrt. taulukko 53. 11 Viranomaisten kertomukset, VA. 12 Tiluskartat, MMH. erillisiä tiluskarttoja 1690-luvulta lähtien),13 Tiluskartat (1600-luvun tiluskarttakirjat ja MMH. 14 Kts. luku 11:2, s. 29. 15 O. Sarvi 1915, Isojaon järjestely Laihialla ja Jurvassa vuosina 1890—1909 (Talous- tieteellisiä tutkimuksia XVII), 4—7, 102—162. 16 N. Meinander 1945, Vesisahan tarina, 202—204, 17 Viranomaisten kertomukset. 18 Viime aikojen maatalous- ja aluepoliittisessa keskustelussa on tuotu esiin isojaon synnyttämä haja-asutus maaseudun yhteiskunnallisten palvelusten kehittämistä hautaa- vana tekijänä. 19 Sarvi 1915, 12—13, 48. Tiluskartat, MMH. 20 Vrt. luvut 11:2 s. 36 ja IX:4 s. 414. 3. Kruunun uudisasutustoimima ja sen laihat tulokset 1 Päälähteenä: M. Kovero 1909, Valtion uudisasutus Ruotsin-Suomessa jälkeen ison- vihan. 2 Liikamaakysymys, kts. luku VII:2 ss. 312—313. 3 Viranomaisten kertomukset (Kuvernöörien kertomukset 1836—60), VA. SVT/FOS 11:2, 363—364. 4 K. Wirilander 1960, Savon historia 111, 236—251. 5 W. Nohrström 1933, Isojaot Suomessa Venäjänvallan aikana (Maanmittauksen histo- ria 11:3), 14—77. 6 Viranomaisten kertomukset (Kuvernöörien kertomukset 1836—60), VA. R.H. Rehbinder 1836, Underdänig berättelse angaende Storfustendömet Finlands tillstand ooh förvaltning frän och med 1826. 7 Bj. Helander 1949, Suomen metsätalouden historia, 280—285. 8 Viranomaisten kertomukset (Kuvernöörien viisivuotiskertornukset 1851—60), VA. SVT 11:1—3. 9 1721—1809: Kovero 1909, taululiite. - 1326—1835: Rehbinder 1836. 1836 1860; Kuvernöörien kertomukset, VA. 1861—1875: SVT 11:1—3. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 441 Ss. 328—342 10 E. Gylling 1909, Suomen torpparilaitoksen kehityksen pääpiirteet Ruotsinvallan aikana, taululiite I. O. K. Kilpi 1913, Suomen ammatissatoimiva väestö ja sen yhteiskun- nalliset luokat vuosina 1815—1875 I, taulu 38. 4. Lampurilaitos yrityksenä kehittää maataloutta 1700-luvulla 1 A. R. Cederberg 1942—47, Suomen historia vapaudenajalla I—II; 11, 411 —418. A. Alanen 1963, Suomen historia vapaudenajalla (Suomen historia IX), 526—530. 5. Suomen talousseura ja maanviljelysseurat maataloutta edistämässä 1 A. Alanen 1964, Suomen historia kustavilaisena aikana (Suomen historia X), 568 569. —S. Högberg 1961, Kungl.patriotiska sällskapets historia. 2 A. Oja 1962, Suomeen saadut Isänmaallisen seuran kunniapalkinnot 1776—1800 (HArk 58), 317—325. 3 Alanen 1964, 568—577. G. Cygneus 1897, K. Finska Hushällningssällskapet, 88— 112. H. Gebhard 1892, Katsaus Suomen talousseuran toimintaan. Valvoja 1892. 4 Böckerin kok. VA. 5 Zakrevskin taloustilasto. KKK Hb 1 —35, VA. Kaikki Böckerin kokoelmassa olevat tiedot vuosilta 1824—27 ovat peräisin Zakrevskin taloustilastosta. 6 /. TengströmlBo3, Försök tili lärobok i landthushällningen för den finska bonden (suom. 1846 Opetuskirja maanviljelemisessä Suomen yhteiselle kansalle). 7 S. Isotalo 1955, Suomen talousseura ja perunanviljelys Suomessa (laud. työ, H;gin Yliopisto). K. Laine 1943, Suomen talousseura Pellavan)alostuksen elvyttäjänä (Acta agr. Fennica 53). 8 V. Tuorlahti 1943, Mustiala 1840—1940. 9 Maanviljelyskokoukset 1847, 1850, 1857, 1860, 1870, 1876 (painetut pöytäk.). 10 V. Puhakka 1910, Viipurin läänin maanviljelysseura I, 92—93. Nylands och Ta- vastehus läns landtbrukssällskaps handlingar för är 1857 (1858), 15—16. 11 U. VV egeUus 1904, Oulun läänin talousseuran 75-vuotinen historia. —N. Liakka 1928, Oulus läänin talousseura 1828—1928. V. Puhakka 1910, Viipurin läänin maan- viljelysseura I. - (A. S. Lindholm) 1931, Nylands och Tavastehus läns landt- brukssällskap 1856—1931. 12 Vegelius 1904. Liakka 1928. Puhakka 1910. K. Väänänen 1923, Viipurin läänin maanviljelysseura 11. Lindholm 1931. - K. Teräsvuori 1911, Mikkelin läänin maanviljelysseuran toiminta ja vaiheet vuosina 1861—1911. K. Tolonen 1961, Mikkelin läänin maanviljelysseura 1861—1961. E. Y . Pehkonen 1911, Kuopion maanviljelysseuran toiminta vuosina 1861-—l9ll. N. Liakka-A. Teräksinen 1913, Vaasan läänin maanviljelysseuran 50-vuotiskertomus. L. I. Kaukamaa-V. Lähdeoja 1961, Satakunnan maanviljelysseura 1861—1961. 13 N. Liakka 1903, Ilmajoen maamiesseura 1803—1903. 14 K. Finska hushällningssällskapets underdäniga utlätande angaende ätgärder tili befräm- ja af finska landtbruket och dess binäringar 1857, 13. 15 Talouskuntien pöytäkirjajäljennöksiä ja kirjeitä. Oulun läänin talousseuran ark. OMA. 6. Maatalousopetuksen alkuvaiheet 1 G. Grotenfelt 1910, Maatalousopetus Turun akatemiassa (Maahenki I), 599—608. 2 J. Kraftman 1747, Utdrag af akademiska föreläsningar uti landthushällningen, är 1746 om hösten hälinä. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 442 Ss. 343—349 3 M. Kerkkänen 1936, Pietari Kalm talousopin professorina (Hist.tutk. XXII). 4 A. Hullin 1927, Pehr Adrian Gadd (Finsk Tidskrift 102). E. Hjelt 1909, Pietari Adrian Gadd (Oma maa IV, l.p). Gadd, Pietar Adrian (elämäkerta-art. Valtio- tieteiden käsikirja IV, 1921). 5 P.A.Gadd 1773—77, Försök tili en systematisk inledning i Svenska landtskötselen I—III. 6 Vanha maatalouskirjallisuus (1700-luvun väitöskirjat). 7 (]. Lerche), Buckila gärd, Biet 1897, 99—106. 8 K. Laine 1935, Otavalan pellavanviljelys- jakehruukoulu (Hist.tutk. XXI). 9 G. Cygneus 1897, K. Finska Hushällningssällskapet 1797—1897, 210—214, 261—265, 401—403. 10 V. Tuorlahti 1943, Mustiala 1840—1940. K. Enckell 1910, Korkein maatalous- opetus (Maahenki I), 641—643. 11 S. Gripenberg 1845, Sammandrag af föreläsningar för fogde-eleverna vid Finska landbruksinstitutet uti läran om äkerbruk, ängskötsel och kärrbruk samt landtbrukets bokhalleri (suom. Lyhyt kertomus voutioppilaisille annetusta neuvoista pellonviljelemi- sessä, niittyin korjaamisessa ja nevain sulaan:isessa ynnä huoneen-hallitus-luvun pitä- misen kanssa). 12 U. Brander 1910, Maataloudellisesta alkeisopetuksesta (Maahenki I), 616—618. Maanviljelysseurojen historioissa tietoja seuran alueella toimineista maanviljelyskou luista (Kts. luku VII:5, viitteet 11—12). 13 Tuorlahti 1943, 21—22, 134—137. 14 Brander 1910, 628—629. 15 U. Wegelius 1904, Oulun läänin talousseuran 75-vuotinen historia 85—86, 113—118. 16 U. Brander 1922, Maataloudellinen alkeisopetus, neuvontatyö ja maatalousnäyttelyt (Suomen maatalous II), 1016. 7. Pitäjänmakasiinit eli lainajyvästöt yrityksenä järjestää viljan varastointia 1 A. Alanen 1949, Etelä-Pohjanmaan historia IV:2, 76. K.Wirilander 1960, Savon historia 111, 685—687. 2 A. Alanen 1963, Suomen historia vapaudenajalla, 184. 3 Alanen 1963, 53—54. —A. R. Cederberg 1942—47, Suomen historia vapaudenajalla I—II; I, 102—103. 4 Alanen 1963, 519—520. Cederberg 1942—47 11, 400—404. Paikallishistoriat. 5 A. M. Soininen 1954, Rantasalmen historia, 428. 6 Cederberg 1942—47 11, 404. 7 As. 23.5. 1857. 8 Paikallishistoriat. 8. Maataloushallinnon järjestäminen aikakauden lopulla 1 Tämä käy ilmi vapaudenaikaa koskevista Suomen historian yleisesityksistä. —A. R. Cederberg 1942—47, Suomen historia vapauden ajalla I—II. A. Alanen 1963, Suo- men historia vapaudenajalla (Suomen historia IX). 2 S. Kuusi 1933, Isojako Suomessa vuosina 1757—1809 (Maanmittauksen historia 1:4), 75—76. A. Alanen 1949, Etelä-Pohjanmaan historia IV;2, 22. 3 Valtionarkiston yleisluettelo II (1966), 80, 94—95. Maanviljelystoimituskunta- Maatalousministeriö 90 vuotta 1860—1950 (1950), 11—12. 4 Kts. luku VII:5, ss. 336—337. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 443 Ss. 350—367 5 Bj. Helander 1949, Suomen metsätalouden historia 79—85. 6 Valtionarkiston yleisluettelo H, 128—131. Maanviljelystoimikunta-Maatalousminis- teriö 90 vuotta 1860—1950, 14—23. VIII. MAATALOUSVÄESTÖNTOIMEENTULO 1700-LUVUN JA 1800-LUVUN ALUN TASAISEN KEHITYKSEN KAUTENA 7. Maatalouden tuotto ja väestön toimeentulo 1 E. E. Kaila 1931, Pohjanmaa ja meri 1600- ja 1700-luvuilla (Hist.tutk. XIV), 367 368. A.-L. Toivonen 1963, Etelä-Pohjanmaan valtamerentakainen siirtolaisuus vv. 1867—1930, 72—139. 2 K. Wirilander 1960, Savon historia 111, 652—692. 3 Kts. kartta 10 s. 368. 4 Kts. luku III:7 ss. 188—191. 5 Kaila 1931, 367—368. Toivonen 1963, 93. 6 Kts. luku IV:6 ss. 230—233 ja IX: 1 ss. 382—390. 2. Maataloudessa oli raha tiukassa 1 A. Alanen 1963, Suomen historia vapaudenajalla (Suomen historia IX), 209—213. K.Wirilander 1960, Savon historia 111, 118—123. Elias Lönnrothin matkat I (SKS toim. 98, 1902), 9—lo, 33—35. 2 Kts. luku VIII;4 s. 374. 3 Böckerin kok. VA. 4 A. Alanen 1964, Suomen historia kustavilaisella ajalla (Suomen historia X), 140—144, 256—261. 5 Kts. luku 111:7 ss. 272, 282. Viranomaisten kertomukset (Viipurin läänin maaherro- jen ja kuvernöörien kertomukset 1800-luvulta). 6 Kts. luku V:2 ss. 7 E. E. Kaila 1931, Pohjanmaa ja meri 1600- ja 1700-luvuilla (Hist.tutk. XIV), 280—- 281, 309. G. Nikander 1959, Gamla byggnadplatser och skeppsvarv (Folkliv- studierV), 191—226. 3. Maatalousväestön elintaso ja erot sen eri sosiaaliryhmien välillä 1 Kts. luvut 11:2 ss. 22—26 ja 111:7 ss. 187—188. 2 E. E. Kaila 1931, Pohjanmaa ja meri 1600- ja 1700-luvuilla (Hist.tutk. XIV), 39—40. 3 Kts. luku VII:7 ss. 347—349. 4 Kruununvoutien lähetekirjelmät Zakrevskin tilastoon 1824—27. Lääninkanslioiden saap. kirjeitä, MA:t. 5 V. F. Johansson 1924—26, Finlands agrarpolitiska historia I—II; I, 57—102 . SVT V1:29. A. Strömmer 1968, Väestöllinen muuntuminen Suomessa, liite 1. E. Ju- tikkala-M. Kauppinen 1971, The stucture of mortality during catastrofical years in a pre-industrial society (Population Studies XXV), 283—285. 6 E. Jutikkala 1949, Varallisuussuhteet Suomessa Ruotsin-ajan päättyessä. HAik. 3/1949. A. Cajan 1965, Keski-Suomen varallisuusolot vuoden 1800 varallisuusluettelon mu- kaan (Keski-Suomi VII). https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 444 Ss. 367—382 7 K. Wirilander 1960, Savon historia 111, 686—691. 8 Böckerin kok. VA. 9 Kts. luku V:2 ss. 289—290 ja VIII:2 ss. 357—361 10 Elias Lönnrothin matkat (SKS toim. 98, 1902), 9—lo, 33—35. —T. Annola 1967, Pohjois-Pohjanmaan kauppiaiden ja talonpoikien väliset kauppa- ja luottosuhteet 1765—1809 (Hist.tutk. LXXII), 252—305. A. Wuorinen 1959—66, Turku kauppa- kaupunkina I—II (Hist.tutk. L); 11, 246—266. - Wirilander 1960, 849—860. P. Schybergson 1973, Handverk och fabriker 1 (Bidrag tili kännedom av Finlands natur och folk 114), 75—77. 11 E. Jutikkala 1958, Suomen talonpojan historia, 204—221. —]■ G. von Bonsdorff 1833, Stor-furstendömet Finlands kameral-lagfahrenhet I—III; 11, 703—710. 12 Kts. luku VIIL4 ss. 373—379. 13 E. Jutikkala 1932, Läntisen Suomen kartanolaitos Ruotsin vallan viimeisenä aikana I—II; 11, 17—102, 127—147. 4. Maatalouden verorasitus 1 Verojärjestelmän kehityksestä: E. Jutikkala 1958, Suomen talonpojan historia, 60—69, 138—142, 204—221, 318—389. - Verojärjestelmän rakenteesta: ]. G. von Bonsdorff 1833, Storfurstendömet Finlands kameral-lagfahrenhet I—III. 2 Jutikkala 1958, 204—221 3 von Bonsdorff 1833 I, 77—79; 11, 536—737. 4 Asetus 11/12 1847. 5 von Bonsdorff 1833 11, 476—737. Esimerkkipitäjien tiedot: 1) Vero-osoitukset: von Bonsdorff 1833 11, 485—486, 490, 493, 497, 499, 501, 508. b) Peltopinta-alat ja asukasmäärät: Luvussa 111:2 ss. 131—134 selostettu otantatutkimus peltoalan kasvusta, c) Verohinnat: V. F. Johansson 1926, Verohinnat Suomessa vuosina 1731—1870 (Tilastokatsauksia 7—B/1926). Verohintalue"telot 1776—85, Sen. Kamarikonttori Eq, VA. 6 Kts. luku III:3 ss. 77—86. 7 von Bonsdorff 1833 11, 703—713. Jutikkala 1958, 381—382. 8 Veroruplaluvut: Maakirja 1875, MMH. Veroruplan arvot: Verohintaluettelot 1871—80, Sen. Kamarikonttori Eq, VA. Peltopinta-alat ja asukasmäärät: Luvussa III:3 ss. 131—134 selostettu otantatutkimus peltoalan kasvusta. 9 P. Häätänen 1968, Suomen maalaisköyhälistö tutkimusten ja kaunokirjallisuuden va- lossa, 112—127. H. Pipping 1940, Landbygdens sociala problem i Finland kring mitten av 1800-talet (Ekon. Samfyndets Tidskr., ny serie 47). IX. PERINNÄISEN MAATALOUDEN LOPPUKRIISI 1. Kaskiviljelyn taantumisen aiheuttama vaikea kriisitilanne Itä-Suomessa 1 P. Korpisaari 1911, Suomen ulkomaankaupasta vuosina 1812—25, 88—101. —K. Jous- tela 1963, Suomen Venäjän-kauppa autonomian ajan alkupuolella vv. 1809—65, 67—68, 125-—142. K. Wirilander 1960, Savon historia 111, 664. 2 A. Alanen 1963, Suomen historia vapaudenajalla (Suomen historia IX), 288. —• F. von Knorring 1833, Gamla Finland eller det fordna VViborska gouvernementet, 96—97. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 445 Ss. 382—399 3 Kts. luku III: 7 ss. 188—191. 4 Kts. luku 111:7 ss. 189—191. 5 Joustela 1963, 143—149. 6 SVT 1:1. 7 /. V. Snellman 1845, Nägra förhällanden i Östra Finland (Saima 38—41/1845), /. V. Snellman 1846, Finsk jordbruks ekonomi (Saima 17/1846). 8 Tapio 26/1861. 9 Z. Topelius 1845—52, Finland framställd i teckningar. VVirilander 1960, kuvitus. 10 Jousteta 1963, 11—12. 11 Snellman 1845. Snellman 1846. 12 VVirilander 1960, 596—597. 13 Nils Grotenfeltin lausunto. V:n 1874 metsäkomitean asiak. VA. 14 SVT 11:3—4. 15 Kts. luvut VIIL2 ss. 315—316, VIIL4 ss. 373—374. 16 VVirilander 1960, 229. 17 Wirilanderl96o, 229. 18 VVirilander 1960, 234—251. Kts. luvut 111:2 ss. 55—56, 75, 111:3 ss. 130—135, VII:3 s. 312, VIILI ss. 353—354 ja kartta 2. s. 57. 19 Kts. luku V:2 ss. 287—289. 20 O. Heikinheimo 1915, Kaskiviljelyn vaikutus Suomen metsiin, 50—51. 21 Kts. luvut 11:2 s. 56, 111:3 s. 87, VIII:2 s. 361 ja kartat n:ot 2s. 57, 3—4 ss. 88—89, 9 s. 362. 22 Keuruun ja Multian asukkaiden kirjelmä v:n 1874 metsäkomitealle. V:n 1874 metsäkomitean asiak. VA. 23 Kts. luku VIII 4s. 374. 24 Kts. luku 11:2 ss. 36, 45—46. 25 VVirilander 1960, 184—185. —/. V. Snellman 1844, Om hemmansklyfningar i Finland (Saima 34/1844). 26 Kts. luku III;2 s. 71. 27 Kts. luku VIIL3 ss. 367—369 28 VVirilander 1960, 720—721. 29 P. Schybergson 1973, Handverk och fabriker I (Bidrag tili kännedom av Finland natur och folk 114), 75—77. 30 P. Hautanen 1968, Suomen maalaisköyhälistö, 55—59. 31 A. Lilius 1888, Tilattoman väen oloista Kuopion läänissä (Tutkimuksia taloudelli- sista oloista Suomen maaseudulla 3 n:o 16/17), 16—19. O. W. Wadenstjerna-R. Jack 1889, Kertomus maalaisoloista Laukaan voutikunnassa (Tutkimuksia taloudellisista oloista Suomen maaseudulla 4 n:o 18), 7, 18—19. 2. Länsi-Suomen maatalouden kehitys kohti kasvavia tuloeroja maatalousväestön piirissä 1 Kts. luku V:2 ss. 289—290. Tarkempi kuvaus: L. Kaukomaa 1941, Porin puutavara- kaupasta ja metsänkäytöstä kaupungin kauppapiirissä ’’suuren laivanvarustustoimen” aikana 1809—56 (Hist.tutk. XXVII). 2 Kts. luku III:5 s. 159. 3 ]. Harvio 1933, Maatilain osittamiset Ruotsin vallan aikana (Maanmittauksen historia 1:5) ja Maatilain osittamiset vuoden 1809 jälkeen (Maanmittauksen historia 11:4). 4 Kts. luku 11:2 ss. 36—40, 42—44 ja taul. B—9. 5 Kts. luku VIII:4 ss. 379—380. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 446 Ss. 399—411 6 Kts. luvut 11:2 s. 30 ja VHI:3 s. 374. Jutikkala 1958, Suomen talon- pojan historia, 339—348. 7 V. Piirainen 1958, Kylänkierrolta kunnalliskotiin (Hist.tutk. XLX), 43, 55. 8 /. R. Danielsson-Kalmari 1920, Aleksanteri I:n aika I, 153—156. 9 E. E. Kaila 1931, Pohjanmaa ja meri 1600- a 1700-luvuilla, 367-—368. A.-L. Toi- vonen 1963, Etelä-Pohjanmaan valtamerentakainen siirtolaisuus (Hist.tutk. LXVI), 75—104. K. Hautala 1956, Suomen tervakauppa 1856—1913 (Hist.tutk. XLV), 130—178, 276—283. Jutikkala 1958, 354—356. 10 Kaila 1931, 367—368. Hautala 1956, 130—178, 276—283. 11 Toivonen 1963, 83—84, 93—97. Jutikkala, 1958, 354—356. 3. Maatalouskriisin huipentuma: nälkävuodet 1860-luvulla 1 A. Meurman 1892, Nälkävuodet 1860-luvulla, 64. J. V. Tallquist 1898, Om den inverkan missväxtema pa 1860-talet utöfvac.e pä den ekonomiska företagsamheten i landet (Ekon. Samfundet i Fink Föredrag och förhandl. 1:3), 50—68. V.F. Johansson 1924—26, Finlands agrarpolitiska historia I—III; I, 445—447. 2 Kts. luku 111:7 ss. 193—197 ja taul. 26. SVT 11:2, 5—7. Johansson 1924—- 26 I, 109—115. H. Voipaala 1941, Nälkävuodet 1866—68 Ala-Sääksmäen kihlakun- nassa (HArk 48), 124, 127—130, 141—142. 3 Kts. luku III:7 ss. 193—197 ja taul. 25—26 4 Kts. luku III:7 ss. 196—197 ja taul. 25. SVT 11:2, 5—7. Meurman 1892, B—lo, 17—18. 5 H. Pipping 1928, Myntreformen är 1865 (Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 82), 76—77, 156—-158, 161—165. K. Hautala 1956, Suomen tervakauppa 1856—1913 (Hist.tutk. XLV), 257, 276—281. Meurman 1892, B—9, 17, 70. 6 Pipping 1928, 241—249. Meurman 1892, 15—24, 28—35. Th. Rein 1895—99, Juhana Vilhelm Snellmanin elämä I—-II; 11, 469—483. 7 Pipping 1928, 374. Suomen Odessan kauppa-asiamiehen raportti v:lta 1867. VSV 271/1868 VA. K. R. Mitchell—Ph. Deane 1962, Abstracts of British historical statistics, 488—489. 8 Pipping 1928, 374. Voipaala 1941, 191—194. 9 Pipping 1928, 374. Viljanostoa koskevia asiakirjoja. Sen. valtionvaraintoimitusk. Hl 3. VA. 10 Kts. luku IV:7 s. 245 ja taul. 35 Pipping 1928, 264—265, 366—371. Voipaala 1941, 192—195. 11 R. Sievers 1930, Tyfusfarsotema i Finland under nödären 1860-talet (Finlands läkare sällskapets handl. 72). 12 Meurman 1892, 12—13 13 Meurman 1892, 12-—-13 14 SVT V1:29. SVT 11:2. 15 Meurman 1892, 49—51, 54—55. Sievers 1 930. 16 Sievers 1930. 17 Tallquist 1898, 50—68. Meurman 1892, 64—65. 18 SVT 11:2, 6. 4. Kohti uutta maataloutta 1 Litteraturbladetissa 1856—57 käyty polemiikki osoittaa, että menettelytavoista vallin- neesta erimielisyydestä huolimatta yksimielisyys vallitsi siitä, että viljanviljely ei saisi koppeliviljelyyn siirryttäessä edes siirtymäkaudella vähentyä. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 447 Ss. 412—415 2 Pystykauppojen yleisyys käy ilmi lähes kaikista 1800-luvun metsäkauppoja koskevista esityksistä. Pystykauppojen ja hankintakauppojen suhdetta on selvitellyt: H. Rinne 1952, Trävaruproduktion och trävaruhandel i Bjömeborgs distrikt 1856—1900, 71— 130. 3 SVT Kuvernöörinkertomusten alkuperäiskappaleiden taulukkoliitteet 1877—1885 (Vii- purin lääni puuttuu), Tilastokeskus. V:n 1881 tilakohtainen perusaineisto (Oulun lääni 1882, Viipurin lääni puuttuu). Sen. Kamarikonttori Em I—9, VA. 4 Kts. luku 111:7, taulukko 24 s. 191. 5 Puutavarayhtiöillä näyttää olleen ammattimaisia työkuntia, jotka siirtyivät paikkakun- nalta toiselle. Esim. porilaisen Ahlström-yhtiön miehet tunnettiin Karjalan kannak- sella ’’porilaisina”. (Muistitieto Raudusta). https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 SUMMARY OLD TRADITIONAL AGRICULTURE IN FINLAND IN THE 18TH AND I&TH CENTURIES (List of maps and tables, pp. 9—12) STRUCTURE OF TRADITIONAL AGRICULTURE The period of traditional agriculture in Finland did not end until the 1870s. From the 1720’s till the 1870’s there was a time of unbroken development which began with long years of war and famine and ceased with a changeover to modem agriculture. The structure of farming in this period was essentially on the old basis. Food production, of cereals especially, was the main item. A new element compared with the foregoing period was a vigorous growth of population. Between the 1720 s and 1870 s Finland’s population increased sixfold, and the need to raise agricultural output was therefore great. The only way to produce more grain at that time was by increasing the area under cultivation, since more efficient methods of crop-raising were unknown. Farm economy in Finland has always been divided into three sectors of activity: crop cultivation, stock-raising and forestry; added to these at times have been fishing, domestic handicrafts, horse transportation, employment elsewhere, etc. Crop cultivation, of grain especially, came first, with stock-raising and forestry as secondary but still vital occupa- tions, while the other activities were, with local exceptions, of minor importance. The many-sidedness of farm economy was made necessary by its self-supporting character. During the 18th and 19th centuries farm economy varied considerably in structure in different parts of Finland. On this basis the country can be divided into several agricultural regions, as shown in Map 1. AGRICULTURAL POPULATION IN THE 18TH AND 19TH CENTURIES About nine-tenths of the Finnish population earned its living from agriculture in the 18th and first half of the 19th century. A gradual fall in this proportion started only from the 1840 s onward. Because lacking statistics figures for the male population only give a more accurate picture of development than those for both sexes (Tables I—2). Du- ring Swedish rule (till 1809) the military can also be considered part of the peacetime agricultural population. That population covered many distinct social categories, from wealthy estate-owners to poor farm workers without even a dwelling. Social differences within the farming community are especially notable in the 19th. century. The most striking were among land-owning farmers on the one hand, and between landless tenants and labourers on the other. Because no clear distinction between these main groups is made in professional statistics, an estimate of their interrelation is given in Table 6. In Tables 4 and 8, which show how the agricultural population is socially distributed, the group ’’farm hands” contains members of farmers’ families and also servants on an annual wage. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 449 Landowners can be divided into three groups: landed proprietors of superior social rank, large-scale peasant farmers who during Swedish rule maintained a cavalryman in the army, and ordinary farmers who, often on a group basis, maintained an infantryman. During Russian rule, when this duty of maintenance was replaced by a tax which was lighter than the previous obligation, the position of all peasant cultivators improved. This was the result of several factors besides taxation. There were four landless categories: whole-farm tenants (whose social and economic position was often comparable to that of landowners), crofters, permanently employed labourers and casual farm workers. Whole-farm tenants were so few in number that crofters were generally considered the highest social category of landless people. The crofter was something between a tenant farmer and an agricultural labourer. The crofter was the tenant of part of a farm and, at the same time, a permanently employed worker who discharged the rent of his croft, in part or wholly, by day labour on the farm’s cultivated lands or by other labour. Long years of war and famine in the foregoing period had caused a chronic labour shortage in agriculture till near the end of the 18th century, and the establishment of a croft was a means of obtaining a regular worker. Thus the position of a crofter was comparatively steady, and his livelihood no worse than that of a small farm proprietor. About 1800, when the labour shortage had turned into a surplus, the crofter’s position weakened perceptibly and retention of the right of tenancy became uncertain (Table 7). Permanently employed farm workers enjoyed a relatively secure livelihood while their capacity to work remained adequate, but casual farm labourers performed day work without a firm working agreement. In the 18th century work generally sufficed for a scanty but year-round livelihood, but in the 19th century this section of the population suffered chronically from winter unemployment, nor were summer earnings always sufficient for year-round subsistence. Among the landless in the 18th century it was the crofters who increased most, but in the 19th it was casual farm workers who did so, especially in eastern Finland (Tables 4 and 8). Because of the 19th century labour surplus which accompanied the rapid popula- tion increase, a growing number of the landless were forced into the uncertain status of casual workers,' The latter gradually became a surplus group for whom agriculture could not provide an adequate livelihood. CROP CULTIVATION, THE MAIN SECTOR OF TRADITIONAL AGRICULTURE Cultivation methods and types of land It was a feature of Finland’s traditional crop cultivation that several parallel methods of cultivation were used, each of which demanded a special type of land and technique. As a rule several methods were used on the same farm, and one of these predominated. There were four parallel methods: arable, meadow, bum-beating and bum-over marsh land cultivation. Arable and bum-beating were the principal methods because they were used for grain production, which held the central place in crop cultivation. Burn-over marsh land was less important because opportunities for its employment were limited, and it was used both for grain and fodder production. Meadow cultivation was most poorly developed, as it was used for fodder only. In western Finland arable cultivation was always the most important, but most of eastern Finland was still largely dependent on the burn-beating method in the 18th century. Conversion to arable cultivation proceeded steadily and accelerated strongly in 29 Soininen https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 450 the 19th century, when overwhelming difficulties were encontered in the extension of the burn-beating method. Burn-beating cultivation This method, which played an important part in grain production, especially rye, in the east, was the oldest procedure in Finland’s traditional crop cultivation. It was not a uniform method but one which had acquired many forms with the common feature that trees growing on land for cultivation were burnt and the resultant pedological processes used to advantage. As a result of chemical and microbiological changes in the soil caused by the burning, a substantial proportion of nutrients in the soil acquired a form serviceable to cultivated crops. The latter quickly used up the nutrients thus liberated, and the land had to be returned to forest growth after a short period of cultivation. Different types of forest demand a variety of burn-beating methods, among which three can be distinguished as predominant they are actually groups of methods. For mixed and evergreen forests over 40 years old a burn-beating method, huuhta, was used in which clearance lasted three years, but cnly one or two harvests were obtained. Rye crops were usually big, 20—40 times the sowing, and in particularly favourable conditions even 100 times. The most common procedure, however, was the normal bum-beating carried out for deciduous forests 15—40 years old. Clearance lasted about one year, and 2—4 consecutive grain harvests were obtained, generally rye and oats. Oat cultivation was sometimes continued longer, but after eight harvests at the latest the land had to be left to grow forest. When the latter had grown sufficiently it was again burnt. The normal burn-beating process often became a form of regular crop rotation in which a short cultivation period alternated with a long period of forest growth. The third method, known as rieskamaa (unfermented land), was applied to deciduous forests less than 15 years old. Clearance, burning, sowing and harvesting all occurred the same year, and in some cases a second harvest was obtained the following spring. The crops were turnip, buckwheat, flax iind sometimes barley. Old farmers also knew the art of changing pine forest unsuitable for burn-beating into deciduous forest which was suitable. This was known as pykälikkömaa (ring-bark land). Burn-beating cultivation did not amount to overcropping provided the forest growth period was lond enoungh for renewal of the nutrient reserves, i.e. at least 25 years in normal cases. As settlement grew denser in the 18th century a shortage of adequately extensive forests began, and burn-beating cultivation turned into overcropping. Where as in the mid-18th century the average harvest by this method was 12—15 times the sowing, in the early 19th century it was no more than 6—9 times. On account of thin sowing 18th century harvests had approximately equalled the yields of arable cultivation, and in the 19th century, accordingly, a poorer harvest was obtained from burntover land than from arable. In the same century, expecially from its second quarter onward, a rapid decline of bum-beating cultivation began. There were many reasons why this method long remained important in eastern Finland. Yields were still fairly good in the 18th, century, and the burn-beating method was suited to the uneven, stony land of that region. Also, the south eastern frontier, defined in 1721 and 1743, of Finland as a Swedish possession cut off natural communica- tions with the sea, hampered trade and prevented the emergence of competing forms of forest exploitation. Finland’s annexation to Russia in 1809 and the administrative union of southeast Finland, a Russian possession in the 18th century, with the rest of Finland in 1812, opened communications with the sea. This admitted competing forms of forest exploitation, and at the same time easier trade access lessened the dependence of the https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 451 eastern farmer on burn-beating cultivation in other ways. External reasons, in fact, hastened the decline of the method in the 19th century. (Map 2) Arable cultivation Old methods of arable cultivation were used in Finland until the end of the period in the 1870s, although modern methods started to become known after the mid-19th century. Most generally used were two-course rotation, of which there were two types in Finland, and three-course rotation. Used to a slight extent were continuous cultivation and four-course rotation. Throughout the arable cultivation area of southern Finland and in the southern part of that area in Ostrobothnia two-course rotation of the southern type was used. (Maps 3 and 4) This was a combination of two- and four-course rotation. In two-course main rotation autum rye alone was cultivated (occasionally a small amount of autumn wheat also), and in four-course side rotation in the third year spring grain (oats and barley) together with such other crops as peas, beans, flax and hemp. The place of this third year spring grain section was changed every year by using consecutively 2—4 two-course rotations and one four-course rotation in the same arable field. The reason for this change of place was the poor standard of tillage and fertilization, which rendered permanent four-course rotation difficult. In the southern type of two-course rotation, accordingly, the cultivation of autumn rye was of primary importance. The northern type of two-course rotation was in general two-course and nothing more. The crop sequence was fallow-rye-fallow-barley. As the same crop was cultivated only each fourth year, this method in the 18th and 19th centuries received the name of four-course rotation despite the two courses which were typical of it. Barley cultivation in the northern type of two-course rotation was of about the same magnitude as rye cultivation. In the southern part of the type’s region of occurrence oats were sometimes cultivated to a slight extent alongside barley. In three-course rotation there were no regional differencts, the type being the same throughout its area of occurrence in Finland: fallow to autumn grain to spring grain. Rye cultivation was on a somewhat greater scale than barley, because oats and other crops were also frequently grown in the spring cultivation section. In the 19th century oat cultivation increased and barley decreased correspondingly. Finnish three-course rotation contained one special feature: whereas in Central Europe three-course rotation was used mainly in clay soils, in Finland it was used in light moraine and sandy soils. This was due to the weakness of tillage techniques in Finland, where the Central European wheel plough was unknown and more primitive plough types were used (Map 5). Only in the mid-19th century, when the Scottish plough appeared in Finland, did the area under three-course rotation expand rapidly. By the end of the 19th century three-course rotation gave way in its turn to modern methods. Continuous cultivation was only possible if land was heavily fertilized. It was the leading method only in Lapland, where fields were small and livestock relatively abundant. The only crop was barley, since other grain species were unsuccessful so far north. Elsewhere in the country continuous cultivation was used in small strips of field adjacent to farmhouses, where crops requiring heavy fertilization were grown, e.g. cabbage, tobacco and potatoes (in the early days of potato cultivation). The most up to date methods of Central European ’’new husbandry” did not reach Finland until the 19th century. The first news of experiments with them are from the 1830s. The methods tried were the British rotation system with clover and root crops, and the German grain-hay rotation called ’’Koppelwirtschaft”. The British system did not succeed here, mainly owing to lack of skill in clover and root cultivation. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 452 ’’Koppelwirtschaft” prospered better, and a grainhay rotation suited to Finnish conditions was successfully developed. Alternate grain and hay cultivation in a field also eased the livestock feed problem, thus reducing fertilization difficulties indirectly. This rotation system started to spread in Finland at the very end of the period after the mid-19th century. The weak points of Finnish arable cultivation were tillage, fertilization and drainage. As mentioned, the wheel plough was unknown, those in use being the hook plough, fork plough and square-framed plough (Map 5). The Scottish plough came to Finland in the 1820 s and a type suited to Finnish conditions was developed in the 1850s, after which its use spread rapidly. The difficulty in fertilization was an insufficiency of livestock in relation to field area. This was due to feed shortages arising from primitive meadow cultivation. Manure was also poorly handled. Drainage too was primitive, and low-lying fields were often encumbered with water. Ditches, though used, were often circuitous and conducted water poorly. Square ditching, also irregular in form, was used from the 18th century to a slight extent. Field ditching in long, regular, rectangular strips was adopted at the end of the 19th century. The productivity of arable cultivation is difficult to measure, because those who calculated the size of a harvest were content to compare the amount harvested with the amount sown. When the harvest from a given area is calculated the density of sowing should be known, and data regarding this are quite inadequate. Tables 12-—l4 are an attempt to estimate yields per hectare from data of the 1830s. By supplementing these data with other material the average yield of rye per hectare in the first half of the 19th century may be estimated at 14—17 hi(hectolitres)/ha (hectares). For barley there are great regional variations, 11—27 hl/ha (see tabulation p. 123). Oats were cultivated in widely differing fields, and harvest quantities varied regionally 9—23 hl/ha. Data on field areas are non-existent for the ,Bth century and clearly inaccurate for the 19th. Data of fair reliability are only available from the opening of the 20th century. Table 16:2 shows an attempt to estimate the field area of Finland when the period of traditional agriculture closed in 1880. Surveyors’ documents have also been used to estimate the speed at which the field area grew from the end of the 18th century (Tables 18—19). These results suggest that the field area under cultivation in Finland increased at about the same rate as the population. Since harvests per hectare were about the same, the yield of arable cultivation in the regions concerned grew with the population increase. Cultivation of meadows and burn-over marsh land As arable cultivation was devoted almost entirely to grain, the hay required for livestock feeding was obtained from meadows. Although the latter was vital to Finnish farm economy, it remained secondary to grain production methods and was, in fact, quite primitive. Meadow land was greater in area than arable, to be sure, but the yield was poor. Crops averaged 400—500 kg/ha, and at their very best hardly exceeded 3000 kg/ha. Bum-over marsh land cultivation was concerned with the production of both grain and hay. In the century grain was often grown on reclaimed march, but to obtain new meadow gradually became a matter of greater importance. For grain production on marsh the process used was always burn-over cultivation, which consisted mainly of the burning of peat, after which rye was grown. On burn-over marshland peat burning alternated with rye cultivation. In the 18th century this often continued until the peat layer was burnt out. It was later discovered that the burning could be interposed after two or three harvests, whereupon the burn-over marshland produced good meadow. Marsh cultivation was practised in Finland during the 18th and first half of the https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 453 19th cenrury in two distinct regions (Map 6). There was some difference in cultivation methods between them. At the end of the period marsh cultivation began to acquire new forms. Peat burning was reduced and finally discontinued altogether. Instead, clay was mixed with the peat soil and a start made with cultivation of oats. Clay and peat mixing has been considered a typically Finnish method. It brought marsh and arable cultivation gradually close to each other. Cultivated crops Traditionally, grain had been the chief crop in Finland. Rye was the principal grain species, taking first place unquestionably in southern and central Finland and in the southern part of the north region. Barley increased toward the north, and was on equal terms with rye in the district where the northern type of two-course rotation was practised (Maps 3—4). Barley was successful further north than rye, and in Lapland it was the only grain species. Oats were cultivated in southern and central Finland, mainly in the eastern part. Wheat was grown in the south, but to an insignificant extent even in the 19th century. Wheat cultivation became general in Finland only in the 20th century. Grown to a lesser extent were other crops such as peas, beans, turnip, swede, cabbage, flax and hemp. In the east buckwheat too was grown. Tobacco growing had started at the end of the 17th century, but Finnish tobacco was poor in quality; its cultivation was always on a small scale, and ceased almost entirely in the 19th century. The potato reached Finland in the 1700s, but made slow progress at first. In the 19th century it was grown throughout the land. Grain yield and self-suppo^rt The scanty data available lead us to conclude that during the 18th century Finland was largely self-supporting in cereal grains. Only the south-eastern region, a Russian possession known as Old Finland, was an area of under-production. Contemporaries regarded Finland, then part of Sweden, as a grain-exporting country, though over-product- ion was probably very slight. During Russian rule in the 19th century Finland gradually became a grain importer with under-production. Until the 1830 s the country had been self-supporting except for the former Old Finland, but thereafter it was necessary to import grain for the whole of eastern Finland and, by degrees, for parts of the west also. The country’s degree of self-support in cereals fell steadily. In the 1850 s it is seen to be some 93 %, and in the 1870 s some 85 % (Tables 24—26). The first serviceable estimates of cereal grain consumption can be mad for the mid-19th century (Tables 25—26). For oats used as fodder grain the situation evolved otherwise than for cereal grain. Until the 1850 s production and consumption of oats were almost in balance, but the former then grew more quickly than the latter. Oat exports began to rise swiftly (Table 27). They remained smaller in quantity than cereal grain imports, and since oats were cheaper than cereal grain they offset only a small proportion of cereal grain imports. STOCK-RAISING In the period of traditional agriculture the Finnish farmer kept livestock mainly for haulage power in fieldwork and transport, and for manure to fertilize his fields. Products such as milk, meat and wool were less important. It usually sufficed if his own consumption was reasonably well assured and the tax on livestock products was paid. In the 18th century production for sale existed only in some regions of the north and east. In the https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 454 latter area the importance of this production increased, and the land devoted to it expanded in the 19th century. In stock-raising it was of primary importance to have sufficient haulage power, and in times of difficulty there was less compromise in the upkeep of draft animals than in any other matter. Horses had to be kept fit for driving even in winter, because horse transport on winter surfaces was vital to the movement of goods in Finland. In the number and care of cattle there was more readiness to compromise, although these animals were essential for manure supply. As many cattle were kept as could possibly be fed, but the number was rarely sufficient to meet the manure requirement. During the long winter feeding period fodder of poor quality was often resorted to —mainly straw—-, with the result that animals were often seriously undernourished: it was not uncommon for them to be carried to grazing in the spring. Such cattle could produce milk only during the fairly short grazing period, and were fit for slaughter only when it ended in autumn. In Ostrobothnia and northern Finland alone winter feed production and consumption were more balanced. The basic reason for stock-raising difficulties was in crop cultivation. Since hay production was based intirely on meadow cultivation of a poor standard, fodder could not be produced in sufficient quantity for Finland’s long winter feeding period. The problem was only solved when grain-hay rotation was introduced at the end of the 19th century. Information on livestock numbers is available for the 19th century (Tables 28—31). Before 1850 it is unreliable. The fall in the relative number of livestock, shown in Table 31 for the end of the period, did not signify a slowdown in growth of production where cattle were concerned, for at that time production per animal was strongly increasing. In the 18th and early 19th century milk production per cow was small. The average annual yield was 400—500 1. Most of this was churned for butter, of which B—l 7 kg per animal was obtained yearly. The better fed animals of northern Finland might produce 1000 1. of milk per year. When the standard of stock-raising began to improve at the end of the period, production amounts improved too. In the 1870 s the average annual yeild per cow was estimated at 800—1000 1. W ith the best domestic cows a figure of 1500 1. was reached, and with imported Ayrshires 3000 1. Of butter churned from milk only a small part was used at home, the main quantity being sold as early as the 18th century. Thus Finland, despite low production, was able to export butter, albeit in small quantities. In the first heIf of the 19th century Finnish butter began to be exported in greater amounts to St Petersburg. Grain production difficulties in eastern Finland made an effort to increase butter output compulsory, and this was made possible by a growing use of burn-beating-cultivated land for cattle grazing. Price development for butter also promoted the growth of exports in this commodity. By the 1870 s butter export had become a notable source o income to Finnish agriculture. (Tables 33—36). This increase in butter exports was substantially aided by an improved standard of stock-raising at the end of the period. It was observed that small but properly nourished livestock yielded more produce and better manure than the big but poorly fed stock raised earlier. Pedigreeing began in the 1840s, when stock of higher yield from abroad were crossed mainly with Finnish stock. Before the mid-19th century better fed and higher quality stock were found only on great farms, but by degrees other farmers followed the example, and the standard of stock-raising as a whole started to improve. FORESTRY The importance of forestry for Finnish farming econom / has generally been great, but in the 18th century and the first half of the 19th it was at its smallest. Great difficulties were encountered in the manufacture and sale of forest products, whose economic https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 455 importance remained relatively slight. Also, the manufacture of forest products for sale was unevenly distributed over different parts of the country (Map 7). Forests were low in value, and their use for household purposes became wasteful. In many districts it was worth using them for burn-beating cultivation. As late as the 1850 s it was estimated that some 90 % of timber removed from forests was used for this purpose and for household requirements (Table 52). Sales of forest products consisted mainly of exports, because Finland’s small urban population and undeveloped industry were able to consume only very little. Although production for sale was small, the authorities feared complete destruction of the country’s forest, and strove in many ways to restrict the manufacture of forest products. Conditions in Sweden, the mother country, were the reason for this fear, which was groundless with regard to Finland. Restrictive measures seriously hampered the manufacture of forest products, however, especially in sawmilling, which was most easily supervised. Removal of these restrictions after the mid-19th century signalled a great and sudden rise in the forest industry and in forestry connected with farming economy. The principal export commodity in the 18th and early 19th centuries was tar. When the new south-eastern frontier in 1721 cut connections between the inland part of eastern Finland and the coast, tar production till the end of the century was concentrated in Ostrobothnia. The activity moved gradually further north, and in the 19th century began spreading to the upper reaches of the basins of rivers flowing into the Gulf of Bothnia. By the mid-19th century Kainuu was the chief area for tar production. During the rule of Sweden some 80 % of tar exported from the whole realm came from Finland, and tar was the main Finnish export. During Russian rule in the 19th century the relative importance of tar export decreased steadily, though the amounts exported remained almost unchanged until the 1870s. In the farming economy of the tar production area the manufacture and sale of this commodity were highly important (Tables 41—42). In the 18th century sales of timber, the second important category of forest products, were concentrated mainly in the coastal provinces of southern and central Finland. Only heavy timber for shipbuilding was brought from inland. When Finland was a Swedish possession sawmilling output remained low because of severe restrictions, but in Old Finland, the Russian south-east portion of the country where restrictions were milder and not strictly enforced, sawmilling was open to free development. As a result, Old Finland in the 18th century was able to export three times more sawmilling products than the far greater area devoted to this industry on the Swedish side of the country (Table 43). During Russian rule restrictions continued till the 1850s, but foreign demand for sawmilling products increased, raising production and exports particularly in the 1840s. A change of ruler in 1855 brought with it a more liberal economic policy, and the restrictions were swept away early in the 1860s. This led to a swift rise in sawmilling exports, especially when improved sawmilling techniques made it possible to exchange small water-driven mills on the banks of rapids for big steam-driven mills at the mouths of large rivers. Boom conditions in the 1870 s brought in their wake a particularly vigorous growth and a great increase in the supply area for sawmilling wood. Farms could now sell such wood in most parts of Finland, and the income from farm sales of forest products multiplied many times (Tables 44—48). Because sales opportunities were greatly restricted before this rise of the sawmilling industry occurred, farmers in many places resorted to the sale of hand-worked building wood and boards. The sales price at that time covered only the cost of work, the wood itself having no price. Sawlog prices usually covered transport costs only. It was not until the mid-19th century that prices rose sufficiently for wood itself to acquire a sales https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 456 value. Timber was also sold as cordwood, but decause of fairly high transport costs this was confined to the sea coast and archipelago, also to the southern part of the Saimaa lake region on completion of the Saimaa canal in 1855. Wherever water transport was available the earnings from cordwood sales in the 18th and early 19th centuries were almost as good as from sawmilling or worked wood (Tables 44—48). As wood was almost valueless before the mid-19th century, its use for household purposes became wasteful. In the Finnish farmer’s home all household buildings included - there might be 20—30 separate wooden constructions. They were poorly made and did not last long. Because dwellings were often weakly constructed they had to be strongly heated during the long, cold Finnish winter. This consumed enormous quantities of fuelwood. Tield fences were wooden, high and closely constructed so that domestic animals could not pass through. The amount of wood used for household purposes was truly great. (Tables 51—52). AGRICULTURAL POLICY AND WORK. FOR THE ADVANCEMENT OF FARMING During Swedish rule in the 18th century agricultural policy became groping and ineffective. The mercantilist outlook then prevalent attached no value to agriculture, which nonetheless demanded attention in a contry where it supplied most of the population with a living. The utilitarianism and physiocracy which spread over Sweden- Finland in the 18th century had more respect for agriculture, but from the cross-current of ideas no clear line of policy emerged. During the Russian period, when the affairs of autonomous Finland were managed by the country’s own men, a more realistic policy was arrived at. In the mid-19th century, however, important moves in agricultural policy were rendered impossible by rigid conservatism. The 18th century, however, brought certain measures whose influence on agricultural policy has proved great and far-reaching, although ;he results hoped for were not achieved in a short time. Most important of these was the Swedish-Finnish form of enclosure, which differed markedly from the English. In Sweden and Finland the object of enclosure was to gather together the often numerous pieces of land belonging to a farm, and to divide the common meadow land and forest of a village among the farms. The aim was to get rid of commonly fenced arable fields and other common possessions, so that each farm might evolve an independent management. Enclosure, which was first projected in the 1740 s and permitted to begin my a law of 1757, lasted in Finland for some 200 years. In southern and central Finland, where most land for cultivation was located, enclosure was effected almost completely in about one hundred years, but in the extensive sparsely populated northern region a further hundred years were necessary. Also, some of the oldest enclosures, which had been faultily executed, had to be remodelled after the mid-19th century. These remodellings are not included in Table 53, which shows the land area divided. In the late 18th and early 19lh centuries it was considered that enclosure helped to increase the area under cultivation. When field clearance was hampered by the length of time spent on enclosure the situation was partly saved by speedier clearance when enclosure was completed; the effect of enclosure in increasing the cultivated area thus seems to have been quite modest in a short period. Over a longer period enclosure did indeed help to increase the area, mainly by rendering it easier to establish new cultivated lands such as crofts. Before the mid-19th century, on the other hand, few farmers knew how to take advantage of the opportunity originally offered by enclosure for farm management independent of neighbours. This became an important factor of development only at the end of the 19th century, when the change was made to modem agriculture. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 457 A second measure which aimed directly at increasing the cultivated land area was facilitation of the establishment of crofts. The righ of establishment had been restricted, but in the early 18th century the restrictions were gradually reduced, and in the 1750s the last were removed. Many new crofts were established toward the end of the 18th century, and this continued in the 19th, though the pace gradually slowed (Table 7). During the 18th century labour shortage, however, the most important aspect of croft establishmentproved to be that farms were thus supplied with permanent labour. Perhaps for this reason there was dissatisfaction with the pace of croft establishment in the 17705: it was believed that a speedier increase of the cultivated area would be achieved through direct action for resettlement by the State. Enclosure regulations were changed to the effect that farms were given areas of common forest only in accordance with their own taxable value, the remaining part haing taken by the State for resettlement. The latter was a lively activity until the end of Swedish rule in 1809, but died down in the Russian, period. ’’Surplus land” continued to be taken from village forests by the State during enclosures, but most of it became the origin of Finland’s huge State-owned forests. The results of State resettlement policy remained modest in the end: between 1750 and 1875 just over 10,000 new farms were created, about half of them by the initiative of farmers themselves. On private land at the same time over 100,000 new farms were created, half of them crofts. For the direct advancement of agriculture in a technical and economic sense the State achieved precisely nothing in the 18th century. More important was the beginning of private organizational activity in 1797, when Suomen talousseura (Finnish Agricultural Society) was founded. This concentrated at first on potato and flax cultivation, and was instrumental in establishing Finland’s first agricultural trade school in 1840. Regional societies were first founded for Oulu in 1828, Viipuri in 1847 and for other administrative districts in the 1850 s and 1860s; their main function was the arrangement of advisory work and instruction in agriculture. LIVELIHOOD OF AGRICULTURAL POPULATION IN 18TH AND EARLY 19TH CENTURIES As the agricultural population lived within a mainly self-supporting economy during the above period, a clear picture of its livelihood is hard to obtain. Generally speaking, it appears that until the early 19th century Finnish agriculture was able to provide those employed in it with a living which was fairly adequate for the conditions of the times. Although the country’s population grew rapidly, Finland was known throughout the 18th century as a grain exporter. Because of poor communications the effect of local harvest fluctuations was worse than at later times, so that local crop failures could actually cause famine. But the greatest harm to agriculture in this period was done by war, not crop failure. Although a self-supporting economy does not in itself signify a low for Finland’s farming population in the 18th century, except for a few great landowners of higher social rank. Among farmers variations in the living standard of different social categories were, for a number of reasons, distinctly smaller than in the 19th century. Since no absolute decrease in the living standard of any caterory seems to have occurred in the first decades of the 19th century, the fact that the poorest section of the population in most of Finland still ate famine bread in the normal years of the 1830 s is indicative of a low living standard among the farming population in the 18th century. Although the farming economy was self-supporting to a high degree, purchased goods were also needed, and part of taxes had to be paid in cash. The need for money was admittedly slight in relation to the total yield from farming, but the high degree of https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 458 self-support hampered trading and the acquisition of cash. To obtain money a great variety of methods were used, as Table 54 shews (see also Map 9). The need for cash might be so great that in some districts where other saleable products were lacking, grain had to be sold even when all of it was needed to feed the local population. Map 10 shows that grain was an important sales product in the very districts where the poorest people ate famine bread even in normal years. THE FINAL CRISIS OF TRADITIONAL AGRICULTURE In its development during the early 19th century Finland’s traditional agriculture began to enter a blind alley. Its main sector, crop cultivation, no longer kept pace with the rapid growth of population. Cereal production no longer satisfield consumer needs. The cereal shortage increased especially in eastern Finland, and as already mentioned the country’s total shortage was 7 % in the 1850 s and 15 % in the 1870s. In crop-growing the weak point proved to be burn-beating cultivation, and the eastern district devoted to that practice experienced difficulties. As settlement became denser there was a shortage of suitable land, because this form of cultivation required extensive space. In consequense burn-beating cultivation became a form of overcropping and yields fell steadily. The crop failure years of the 1830 s became a turning point from which the decline of bum-beating cultivation began. Decline became a rapid process, causing a serious grain shortage in the east that was difficult to cover. The change to arable cultivation on the uneven, stony lands of eastern Finland was slow and troublesome, and it proved impossible to compensate for the rapid decline of the old method. The situation was eased, however, by the better opportunities for stock-raising which emerged at the same time as bum-beating cultivation was weakening. A market for Finnish butter opened in St Petersburg, and it became possible to pay for grain imports with butter exports. Attempts were made in eastern Finland to increase butter production, and at first these succeeded by the old agricultural methods. Land used for bum-beating cultivation was poor for grain but good for grass, though its stony character made reaping difficult. By using such land for grazing it was possible to raise production substantially during the grazing period. By clearing new meadows it was also endeavoured to increase winter feed and to keep more livestock over the winter. The change was felt in varied ways by different social categories within the farming population, and the differences between their living standard were increased. Farmers might reduce grain cultivation and increase butter sales. They might retain their living standard and, having got through the transition period, even raise it. To the landless the change meant less employment. Burn-beating cultivation required a large labour force and had provided the landless with work and a livelihood. For arable cultivation and stock-raising less labour was needed. A floating population of farm labourers was thus created, and these became an under-employed proletariat whose growing number placed a burden on farmers among others in the form of poor relief expenses. Agriculture in eastern Finland was in a clear state of crisis, and traditional agriculture provided no solution. The arable cultivation area of western Finland underwent no actual crisis except during the crop failures of the 1860s, but there too the development of traditional agriculture was at a dead end. As arable cultivation expanded there were growing problems of fertilization and the growth of production began to slow down. Population increased faster than new farms could be established, and the number of the landless swelled accordingly. A labour surplus began to develop, and weakened the opportunities of the landless to earn a living. Farmers succeeded in gaining for themselves a growing share of agricultural proceeds, so that differences of living standard between themselves and the landless increased. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99 459 Because of its difficulties traditional agriculture became easily subject to distrubance, and years of crop failure in the 1860 s led at last to a famine which may be called the final catastrophe of traditional agriculture. There were, to be sure, important contributory causes which had no connection with agriculture. The first two crop failures in 1862 and 1865 were dealt with satisfactorily by increasing grain imports, but the third and worst, in 1867, led to famine. When the decade began there were boom conditions in export trade and the financial situation of the State was good. 1867 was a year of export depression, and the financing of grain imports in the foregoing years of crop failure had seriously weakened the financial situation of the State. Moreover, the extension of crop failure over all of northern Europe and a somewhat poor harvest in western Europe, added to disturbance of the continent’s grain markets through political causes, raised the prices of grain in international trade to record heights in 1867 and rendered them inadequate. A further contributory cause of this inadequacy was that the State waited too long, for monetary reasons, before taking a foreign loan for grain imports, nor was all the grain purchased even received before an early freezing of the sea halted shipping. With Finland’s grain harvest reduced to 60 % of its normal quantity, the grain shortage was great. Imports covered only a small part of it, and grain stocks sufficed for only 70 % of normal consumption. Most of the domestic grain was of poor quality, moreover, and the imported grain extremely high in price. For Finland’s farming population the purchase of imported grain proved particularly expensive because its products for sale - livestock and forest products were at low prices because of the depression. Although famine bread was resorted to throughout Finland, famine was inescapable. The situation was further aggravated by the incompetence of the authorities in distributing foodstuffs. In consequence, those in want were obliged to leave their homes in search of those who still had something. A vast stream of beggars flowed toward southern Finland, which had suffered least. With the beggars came epidemic diseases, and typhus in particular left an evil trace in the winter of 1867—68. Some 8 % of Finland’s population died, most from disease, but thousands directly of hunger. After the famine years Finland’s agriculture seemed to be returning to its previous situation, but catastrophe had shown up the weaknesses of traditional agriculture so clearly that an indispensable need for great changes was generally realized. Technical possibilities for agricultural reform existed, but economic resources were slight in a country seriously impoverished by crop failures. Boom conditions for forestry in the 1870 s brought plentiful funds to Finnish agriculture, yet the process of reform started so slowly that the breakthrough of the new agriculture was delayed until the 1880s. To be mentioned among technical resources for improved crop cultivation are grain- hay rotation and better equipment for working up the soil, notably the Scottish plough. In stock-raising the importance of better feeding and pedigreeing as means of raising output was recognized, and more prodective stock was brought to Finland from abroad. But innovations in crop cultivation and stock-raising were linked together in respect of increased feed production and better fertilization, and therefore could not be carried out separately. Because of this link economic difficulties were greater than technical, and the capital brought to farming by the rise in forestry was acutely needed. Farming now began to develop along the lines of stock-raising and forestry for the most part. The new agriculture, however, inherited the farm proletariat which had formed during the final crisis of the traditional period. For a long period this surplus agricultural population still imposed a heavy burden on Finland’s economic life as a whole. https://c-info.fi/en/info/?token=iODfayINMOqHfEQJ.gLqlGE_-t2VVIlhKTw35iA.F86MPU6vtg_g4QIUESuWFvbDbkOee2rgOKLqPKokBQxfagYkOcLOEetLnQsvELduCHY_7tO6x5VW2Kp914-ds8ljaPebvuhkddj_kNpmHlVSlRwzhave9l6o9fjOQlhjPAWLVggWwpgi3NKzZv2PJRGYm0RzVEGeo-CKAG99