A. I. Virtanen https://www.c-info.fi/en/info/?token=c-LuNq1FpHKMzPyD.KEp2jM33L67oHHvLCZFvLw.pR9Youvl_tiV2mk57VhPqfC0RAQ9Qr6tQyLq5vObGEfMmf9aQE8fo748nJYI07DPt4rwDL_xqUxrAlijKbcCPytlrXpilBkOoexI0KLmwm9iySRC4mm3bHFl9GO-t0deJOyMdgcUmI0EYsDRLZiNiF6lmgoLUMIVoYQ Artturi Ilmari Virtanen 1895-1973 Maailmankuulu suomalainen biokemisti Artturi Ilmari Virtanen kuoli 11. marraskuuta 1973 pitkän, ansiokkaan päivätyön suorittaneena 78 vuoden ikäisenä. Professori Virtanen haudattiin valtion kustannuksella. Hän oli syntynyt 15. tammikuuta 1895 Helsingissä. Hän oli mm. maatalous- ja metsät, tri h.c.. Agronomien Yhdistyksen ja Suomen Maataloustieteellisen Seuran kunniajäsen. Virtasen monipuolinen tutkimustyö biokemian alalla on erityisesti keskit- tynyt meijeriteollisuuteen, maanviljelykseen ja ihmisen ravitsemukseen liit- tyviin probleemeihin. Saavutuksistaan näillä aloilla sai hän vuonna 1945 kemian Nobel-palkinnon. Virtasen väitöskirjatyö oli orgaanisen kemian alalta, mutta aloitettuaan kemistinä Valio Meijerien Keskusosuusliikkeen laboratoriossa hän opiskeli fysikaalista kemiaa, mikrobiologiaa ja entsyymikemiaa Zurichissä ja Tuk- holmassa saaden tällä tavoin biokemiallisen koulutuksen. 1920-luvun alkupuolella Virtanen tutki erilaisten bakteerikäymisten meka- nismia (maitohappo-, propionihappo- ja colibakteerien) sekä näihin prosessei- hin vaikuttavia tekijöitä. Hän osoitti glukoosin fosforyloitumisen kaikissa käymisissä, joita hän tutki esittäen käsityksenään, että fosforyloitunut glu- koheksoosi hajoaa kahdeksi fosforyloituneen trioosin molekyyliksi. Näiden teoreettisten tutkimusten lisäksi hän tutki pH:n vaikutusta eri käymisissä, proteiinien entsymaattista hajoamista sekä kasvisolujen hengittämistä. Täten hän kehitti tehokkaan ja luotettavan menetelmän tuoreen rehun säilömiseksi (AIV-menetelmä). Toinen käytännön kannalta erittäin tärkeä keksintö oli hänen selvittämänsä pH:n vaikutus voin öljyisen maun muodostumiseen. Myös hänen tutkimuksensa emmentaljuuston tuottamisesta olivat käytän- nön kannalta erittäin merkityksellisiä. Maidon A-vitamiinipitoisuuden kohottaminen sisäruokintakaudella anta- malla lehmille AIV-rehua oli merkittävä ihmisten terveellisen ravitsemuksen kannalta, koska pitkän talven aikana maito on Suomessa ja muissa pohjois- maissa tärkein A-vitamiinin lähde. Nämä käytännön kannalta tärkeät saavutukset saivat aikaan uuden suu- ren biokemiallisen tutkimuslaitoksen perustamisen. Uusi laboratoriorakennus, joka valmistui v. 1931, käsitti sekä Valion laboratorion että vasta perustetun Kemiantutkimus-Säätiön laboratorion. Jo vuonna 1920 oli Virtanen bioke- mian dosenttina Helsingin yliopistossa johtanut pienessä Valion laborato- 2 riossa opetusta ja opintoja tällä uudella tieteen alalla. Ollessaan biokemian professorina Teknillisessä Korkeakoulussa (1931—38) ja professorina Hel- singin yliopistossa (1939—48) opetus sekä opinnot biokemian alalla oli kes- kitetty uuteen tutkimuslaitokseen. Tämä tilanne jatkui, vaikka Virtanen valittiin v. 1948 Suomen Akatemian jäseneksi ja esimieheksi. Uuden tutki- muslaitoksen ohjelmaan sisällytettiin monia tieteellisiä ja samalla kertaa usein käytännöllisiä probleemeja. Sellaisia olivat entsyymien adaptoitumi- nen, biologinen typensidonta, vihreiden kasvien typpiaineenvaihdunta, kasvi- kemia sekä ihmisen ja eläinten ravitsemus. Nystyräbakteerien ja palkokas- vien välillä vallitseva merkittävä symbioosi, joka on ratkaisevan tärkeä luon- non ja ihmisen taloudelle, edellyttää Virtasen ja hänen työkumppaniensa mukaan sekä punaisen väriaineen leghemoglobiinin synteesiä että bakteerien muuttumista bakteroideiksi. Nystyrällisten hernekasvien melkein rajoitta- mattoman kasvun kokeellinen osoittaminen ja punaisten juurinystyröiden samanaikainen kasvu ja haaraantuminen estettäessä kukinta ovat osoitus symbioottisen typensidonnan tehokkuudesta. Eräs tärkeä saavutus typpimetabolian kannalta oli myös kokeellinen osoi- tus palkokasvien kyvystä ottaa ja käyttää hyväkseen dikarboksyyliamino- happoja yhtä tehokkaasti kuin nitraattia. Vihreiden kasvien pienimolekyyliset typpiyhdisteet ovat olleet Virtasen mielenkiinnon kohteina monien vuosien ajan. Hän sekä hänen työkumppa- ninsa eristivät ja karakterisoivat tusinoittain uusia aminohappoja ja y-gluta- myylipeptiidejä eri kasveista ja osoittivat suuren joukon vastaavia a-keto- happoja samoissa kasveissa. Viime vuosina nämä tutkimukset keskittyivät vihanneksiin ja rehukasveihin, koska monista typpeä ja rikkiä sisältävistä kasvien aineosasista (prekursoreista) muodostuu entsymaattisesti kasveja murskattaessa (esim. pureskelemalla) biologisesti aktiivisia yhdisteitä (antimik- robiellejä, antityroidisia, limakalvoja ärsyttäviä, haju- ja makuyhdisteitä). Virtanen mainitsi vuonna 1964, että uudet tulokset korostavat voimak- kaasti sitä, miten puutteellisia tietomme tavallistenkin ruokakasvien kemial- lisesta koostumuksesta vieläkin ovat. Nuorista ruis-, vehnä- ja maissikasveista eristettiin bentsoksatsiini-glukosi- dejä. Näiden glukosidien aglykoneilla on antimikrobiellistä vaikutusta. On olemassa joitakin todisteita siitä, että nämä yhdisteet ovat resistenssitekijöitä kasveissa. Täten voi olla mahdollista kasvattaa näitä kasveja tarkoituksena kohottaa näiden yhdisteiden pitoisuuksia niin paljon kuin mahdollista. Vuodesta 1958 lähtien Virtanen on tutkinut maidon tuotantoa proteiini- vapaalla ravinnolla urean ja ammoniumsuolojen ollessa ainoana typpiläh- teenä. Tuonna vuonna hän havaitsi, että annettuaan ( 15NH4 ) 2 504 yhtenä annoksena normaalilla ruokinnalla olevalle maholehmälle maitoproteiinin kaik- ki aminohapot leimaantuivat, mutta jotkut niistä, erityisesti histidiini, pal- jon heikommin kuin muut. Näiden tulosten pohjalta hän katsoi olevan mah- dollista kehittää adaptaatiolla pötsissä sellainen mikrobiflora, joka pystyisi paremmin käyttämään ammoniumtyppeä proteiinisynteesiin kuin normaalilla ruokinnalla oleva flora. Ruokintakokeet puhdistettujen hiilihydraattien ollessa energian lähteinä ja urean ja ammoniumsuolojen typpilähteinä aloitettiin v. 1961. Paras tuotos tällä ruokinnalla on toistaiseksi ollut n. 4560 kg maitoa 3 (laskettuna standardimaitona = 684 kcal/kg maitoa). Koemaidon ja nor- maalimaidon proteiinien välillä ei voitu havaita mitään eroja. Molempien maitojen haju ja maku ovat myös hyvin samanlaisia. Uusia näköaloja on täten avautunut maidontuotannolle. Professori Virtasen julkaisutoiminta oli erittäin laaja käsittäen yhteensä yli 1400 julkaisua. Biokemiallisessa Tutkimuslaitoksessa on kasvatettu uusi sukupolvi tiede- miehiä yliopistoihin ja muihin tutkimuslaitoksiin. Suuri joukko nuoria ul- komaisia tutkijoita on myös opiskellut Virtasen laitoksessa. Professori Virtasen teoreettisesti saavuttamat ja laajoilla käytännön ko- keilla mm. hänen omistamallaan Joensuun tilalla varmentamat tulokset ovat monin tavoin hyödyttäneet maataloutta ja edistäneet alan tutkimusta. Syvällisesti suomalaisena kansallisen tutkimuksen uranuurtajana ja isän- maan ystävänä hänen työnsä tulokset kantoivat runsaasti satoa samalla kun hän laajakatseisena oman alansa kansainvälisen tieteen kärkimiehenä saavutti mittavia tuloksia myös globaalisesti koko ihmiskunnan hyvinvoinnin edis- tämiseksi. Matti Kreula Professor A. I. Virtanen, the world-famous Finnish biochemist, died on November 11th, 1973 at the age of 78. He was born in Helsinki on January 15th, 1895. In his obituary professor Matti Kreula outlines the life and work of professor Virtanen dwelling in particular on the many aspects of his research and teaching activities at the time when he was pro- fessor both at the University of Helsinki and Helsinki University of Technology as well as Head of the Academy of Finland. Among the numerous academic distinctions and honorary memberships, medals and honorary prizes granted to professor Virtanen, the Nobel prize in chemistry which he was awarded in 1945 should be singled out. Professori Virtasen tärkeimmät akatemia- ja kunniajäsenyydet, kunniapalkinnot ja -mitalit sekä kunniamerkit: Jäsenyys akatemioissa v:sta 1927 lähtien Suomalainen Tiedeakatemia » 1933 » Kungliga Skogs- och Lantbruksakademien, Ruotsi » 1939 » Suomen Maatalousakatemia » 1939 » Kungliga Vetenskaps-Societeten i Uppsala * 1939 » Kungliga Vetenskapsakademien, Ruotsi » 1945 » Ingeniörsvetenskapsakademien, Ruotsi » 1947 » Akademiet for de Tekniske Videnskaber, Tanska » 1949 » Bayerische Akademie der Wissenschaften » 1949 i) Koninklijke Vlaamse Academic voor Wetenschappen, Letteren en schone Kunsten van Belgie * 1950 » Det Norske Videnskaps-Akademi » 1955 » Pontificia Academia Scientiarum, Vatikaani » 1963 » Deutsche Akademie der Naturforscher Leopoldina, DDR, Halle * 1964 » Accademia Pugliese Delle Scienze, Italia » 1969 » Bayerische Akademie der Wissenschaftenin ulkomainen kirjeenvaih- tajajäsen i> 1969 » National Academy of Sciences, USA 4 Kunniajäsenyys Biokemiska Sällskapet, 1943 Suomalaisten Kemistien Seura. 1946 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 1945 Viipurilainen Osakunta, 1946 Suomalaisten Teknikkojen Seura, 1946 Suomen Meijeritieteellinen Seura, 1946 Suomen Maataloustieteellinen Seura, 1947 Suomen Agronomien Yhdistys, 1947 Finska Hushällningssällskapet, 1948 Venein Österreichischer Chemiker, 1952 Raittiuden Ystävät, 1953 Suomen Juustonvalmistajain Yhdistys, Helsinki 1955 Gesellschaft fiir Nahrungs- und Vitalstofforschung, Hannover 1956 Permanent European Committee for Research on the Protection of the Population against Chronic Toxicity Hasards, Roma 1958 Royal Society of Edinburgh, 1959 American Institute of Nutrition, New York, 1960 American Society of Biological Chemistry, 1961 Finska Kemistsamfundet, 1961 Schweizerische Vereinigung der Freunde Finnlands, 1962 Deutsche Gesellschaft fiir Ernährung, 1963 Die Österreichische Gesellschaft fiir Ernährungsforschung, 1964 »Fellow»-jäsen American Association for the Advancement of Science, 1963 »Honorary Councillor of the Higher Council for Scientific Research» (Consejo Superior de Investigaciones Cientificas, Madrid, 1964 Sveitsin Ystävät Suomessa, 1965 Etelä-Sipoon suomenkielinen nuorisoseura. 1965 Group of European Nutritionists, Aulanko, 1965 American Society for Microbiology, 1965 Suomalainen Tiedeakatemia, 1968 Deutsche Gesellschaft fiir Qualitätsforschung, 1969 Washingtonissa 28/8 2/91969 pidetyn XI Kansainvälisen Botanistikongressin kunnia- varapresidentti Int. Mark Twain Society’n ritari, 1969 Deutsche Gesellschaft fiir Milchwissenschaft, 1971 Kunniapuheenjohtaja 1956 lähtien Suomen Kulttuurirahaston kunniaesimies 1964 » Suomalaisten Kemistien Seura, kunniapuheenjohtaja 1970 » Societas Biochemica, Biophysica et Microbiologica Fenniae, kunniapuheen- johtaja Ritari- ja kunniamerkit & muistomitalit 1918 Suomen Vapaussodan muistomitali 1939—40 sodan muistomitali 1943 Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I 1 komentajamerkki 1945 II luokan vapaudenristi 1945 Suomen Leijonan Ritarikunnan I luokan komentajamerkki 1951 Dannebrog’in (Tanska) I luokan komentajamerkki 1951 Espanjan hallituksen suurristi 1953 Suomen Leijonan Ritarikunnan suurristi 5 Doctor honoris causa 1936 Lundin yliopiston lääketieteen kunniatohtori 1949 Tukholman Teknillisen Korkeakoulun » 1949 Teknillisen Korkeakoulun * Helsinki 1952 Pariisin Yliopiston » 1955 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisen tiedekunnan kunniatohtori 1955 Justus Liebig yliopiston kunniatohtori. Saksan liittotasavalta Kunniapalkinnot ja mitalit 1938 Kultainen Scheele-mitali, Kemiska Sällskapet, Ruotsi 1943 Kultainen Adelsköld-mitali, Kungl. Svenska Vetenskapsakademien, Ruotsi 1943 Wihurin Säätiön kunniapalkinto 1945 Kemian Nobel-palkinto 1945 Mjölkpropagandan kultainen plaketti. Ruotsi 1946 Suomalaisten Teknikkojen Seuran plaketti 1946 Gent’in yliopiston Suuri mitali, Belgia 1947 Suomen Maatalousjärjestöjen 150-vuotismitali 1948 Suomen Agronomien Yhdistyksen 50-vuotismitali 1949 Kultainen Gadolin-mitali, Suomalaisten Kemistien Seura 1950 Kairamo-mitali, Suom. Eläin- ja Kasvitieteellinen Seura Vanamo 1950 Grodordens riddare, Studentkär, Tukholma 1951 Osuustoiminnan 1 Ik. ansiomitali, Pellervo-Seura 1955 Suomen Metsätieteellisen Seuran Cajander-ansiomitali 1956 Suomen Nuorison Liiton kultainen ansiomitali 1956 Suomen Juustonvalmistajain Yhdistyksen ansiomitali 1958 Italian Kemistiseuran kultainen Emanuele Paternö-mitali 1958 Pavian yliopiston mitali, Italia 1959 Suomen Maatalousseurojen Keskusliiton kultainen kunniamerkki 1959 Kultainen Gebhard-mitali, Pellervo-Seura 1960 Suomen Juustonvalmistajain Yhdistyksen 50-vuotispäivänsä muistoksi teettämä hopeinen lautanen 1960 Helsingin yliopiston mitali 1961 Suomen Ayrshire-yhdistyksen kunniamitali 1963 Suomen Luonnonsuojeluyhdistyksen kultainen ansiomerkki 1964 Faber Foundationin mitali, Itävalta 1967 Friesland-palkinto kultaisine mitaleineen. Ass. for the Advancement of Dairy Science, Hollanti 1968 I. W. O. Atwater palkinto plaketteineen, USA Agricultural Research Service 1969 Kunniadiplomi, Associazione Italiana per il Progresso dell’lndustria dell’Latte 1969 Kultainen I. Siegfried Thannhauser-mitali, Deutsche Gesellschaft fiir Verdauungs- und Stoffwechselkrankheiten, Saksan liittotasavalta 1971 Orden pour le Merite fiir Wissenschaften und Kiinste, Saksan liittotasavalta 1972 F. Cuenca Villoro säätiön palkinto kultamitaleineen. Espanja 1973 Kultamuna-palkinto (Premio Uovo d’Oro), Italia