81 Istutuksen tasaisuuden merkitys perunan tuotannossa Eero Varis Hankkijan kasvinjalostuslaitos, Anttilan koetila, Hyrylä Ilmo Lannetta Maatalouskoneiden tutkimuslaitos, Rukkila Saapunut 8. 4. 1974 The role of planting accuracy in potato production Eero Varis Plant Breeding Institute of Hankkija, Experimental Farm Anttila, Hyrylä, Finland Ilmo Lannetta Finnish Research Institute of Agricultural Engineering, Rukkila, Finland Abstract. The effects of inaccurate planting on the yield and quality of Realta and Ijsselster potatoes were studied from 1970 1973 using 3 treatments: 1) accurate 30 cm, 2) systematically varying (0 —s 10 ... —6O cm at random), 3) varying at random (viz. Figure 1). Inaccurate plantings affected tuber yield adversely in only one of the trials, where the yield level was low. Starch content was 0.3 —0.7 per cent lower in the case of the inaccurate plantings. Inaccurate plantings resulted in an increased proportion of large tubers. Results of specific gravity sorting showed no clear effects. Some concentration into middle S.G. classes was, however, characteristic of the inaccurate plantings. Perunan istutuksessa on vanhastaan pidetty sääntönä mahdollisimman tasaisen istutuksen paremmuutta. Tätä sääntöä noudattaen on myös perunan istutuskoneissa käytetty joko kuppi- tai lokeroperiaatetta tämän pää- määrän saavuttamiseksi. Puoliautomaattiset istutuskoneet, joissa perunat asetetaan käsin kuppeihin tai lokeroihin, ovat kuitenkin hitaita ja ihmistyötä vaativia. Automaattiset kuppielevaattorikoneet ovat taas osoittautuneet; kovakouraisiksi rikkoen sekä perunoita että varsinkin ituja. Viime vuosikymmenen lopulla kantautui Suomeen tietoja englantilaisesta kaksois-kumihihnasyötöllä varustetusta istutuskoneesta. Siinä perunat valu- vat perunasäiliön pohjassa sijaitsevan kumirullan sääteleminä kahdelle kumi- selle hihnalle, jotka liikkuvat eri nopeudella ja muodostavat keskenään kou- https://www.c-info.fi/en/info/?token=hyTh3u-hpxs_-OQk.0--v0K766bhQohBJdzwSNg.7TN6g_TyvqQ_Lskj2SjHFK5Lhpr9NVUPVdW-ekEMfxmOWlnO9WWx2Q9t7_EHM4wK7rZQ9RuIRjyhYGLaww_lUlNwhyH_pCrHCwdvuEwDtjuZgZx_IXwIAcjBSpJbZKgqXa7ZSf-m0bzUDlfYeIRygLU_oqTZmH0ROTF3Srv94XwcgJoEuM7z 82 run. Tämä liikkuva kouru siirtää perunat suhteellisen tasaiseen järjestykseen ja syöttää ne vakoon. Tämän koneen etuina ovat hellävaraisuus ja nopeus, sillä sitä voidaan käytännössä ajaa n. 6 ... 8 km/h-vauhtia eli kaksi kertaa niin nopeasti kuin kuppisyöttöisiä istutuskoneita. Koneen haittana pidetään epätasaista istutusta (Jarvis ja Palmer 1973). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää epätasaisen istutuksen aiheuttamia muutoksia perunasadon määrässä ja laadussa. Aineisto ja sen käsittely Koeaineisto jakaantuu kahteen osaan, vuosien 1970—1971 3 koetta ja vuosien 1972—1973 3 koetta. Vuosien 1970—1971 koesarjassa oli mukana kaksi koejäsentä; 1. Tasainen istutus 30 cm;n välein 2. Systemaattisesti vaihteleva, mukulaväli o—6o cm joka 5 cm:n välein (o—s—lo—ls . . . —6O) satunnaisessa järjestyksessä. Vuosien 1971 1972 kokeisiin lisättiin vielä koejäsen 3. Satunnaisesti vaihteleva, johon mukulavälit saatiin kaksois-hihnasyöttö- koneen laboratoriokokeesta Maatalouskoneiden Tutkimuslaitokselta. Piirroksessa 1 on tarkemmin esitetty eri koejäsenten mukulavälien prosent- tiset jakaumat. Piirros 1. Istutusetäisyyden prosentuaalinen jakautuminen eri koe jäsenissä. Figure 1. The percentage distribution of seed potato spacings in the different treatments Koeruudut olivat 2-rivisiä, 26 mukulaa rivissä. Kerranteita oli 4, lajik- keita 2: Realta tai Rekord ja Ijsselster (vähämukulainen ja runsasmukulainen). Kokeita järjestettiin Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen Anttilan koetilalla vuosina 1970—73 yhteensä 5 kpl sekä Maatalouskoneiden Tutkimussäätiön hallinnassa olevalla Kosken tilalla Karkkilassa v. 1973 yksi koe. Maalaji vaih- teli eri kokeissa ollen joko hietaa, hietasavea tai multamaata. Seuraavat havainnot esitetään: 1. Mukulasato (tn/ha). 2. Tärkkelys-%. Tärkkelysmääritykset tehtiin 2 kerranteesta käyttäen 5 kg:n näytettä. Mukuloiden paino + 18 °C vedessä punnittiin Mettler K 7-sähkövaa’alla. Tärkkelyspitoisuus määritettiin Hals & Bucholzin asteikosta. 3. Kokojakautuma. Ruutusadot lajiteltiin 40 ja 55 mm:n seuloilla. 4. Ominaispainojakautuma. Ruutusadot lajiteltiin viiteen luokkaan omi- naispainon mukaan +lB °C suolavesiliuoksissa, joiden ominaispainot olivat 1.065, 1.075, 1.085 ja 1.095. Tulokset esitetään paino-%;ina. Kokeiden tilastollisessa käsittelyssä käytettiin varianssianalyysejä, jotka laskettiin Keskusosuusliike Hankkijan ATK-osastolla. Erojen merkitsevyys on ilmaistu tavalliseen tapaan. Tulokset ja tarkastelu Mukulasato Varianssianalyysin mukaan (Taulukko I) istutuksen epätasaisuus vaikutti ensimmäisessä koesarjassa jopa lievästi mukulasatoa lisäävästi (Taulukko 3). Taulukko 1. Varianssianalyysi istutuksen tasaisuuskokeista 1970 71. Table 1. Analysis of variance of the trials in 1970—71. Koko- Ominaispaino- Mukulasato Tärkkelys ,0 jakautuma jakautuma Tuber yield Starch Size S. G.Tekijä Factor tn/ha distribution distribution °/ /o 0/ o//o /o A. Koe Trial *** *** B. Istutustapa Planting method (*) ** (•) ns C. Lajike Cultivar (*) •** *** *** AB (•) ns ns AC (•) * (�) BC ns ns ns ns 83 84 Taulukko 2. Varianssianalyysi istutuksen tasaisuuskokeista 1972 73. Table 2. Analysis of variance of the trials in 1972—73. Koko- Ominaispaino- Mukulasato lärkkelys /o jakautuma jakautuma /p I i j StdPCh p • nTuber yield bize o. G. tn/ha distribution distribution o//o 0/ 0//o /o Tekijä Factor A. Koe Trial *** *•* * B. Istutustapa Planting method ns (*) ns ** C. Lajike Cultivar *** •** *** AB ns ns ns AC ns ns *** BC ns ns * *** Taulukko 3. Istutuksen tasaisuuden vaikutus mukulasatoon. Table 3. Effects of planting method on tuber yield. Istutustapa 1970-71 1972-73Planting method 1 Tasainen Accurate 31.9628.40 2 Systemaattisesti vaihteleva Systematically varying 33.4828.92 3 Satunnaisesti vaihteleva Varying at random ... 28.01 Suurin ero Greatest difference 1.52 0.91 PME - L.S.D. (5 %) 1.86 ns Ero oli selvä kahdessa kokeessa, joissa satotaso oli korkea (keskim. 34.72 ja 41.17 tn/ha). Sen sijaan kolmannessa kokeessa, missä sadot olivat pienem- mät (keskim. 22.26) tasainen istutus oli lievästi parempi. Vuosien 1972—73 kokeissa ei mitään merkitseviä eroja eikä yhdysvaikutuksia todettu (vrt. Jar vis ja Palmer 1973). Lajikkeiden reagoinnissa istutustapaan ei ollut eroa (BC). Nämä koetulokset viittaavat siihen, että hyvissä kasvuoloissa peruna näyt- tää pystyvän täyttämään kohtuulliset aukkopaikat. Tämä on todettu myös aukkopaikkojen merkitystä selvittävissä tutkimuksissa. Hagberg (1948) sai aukkopaikkojen satotappioksi 30—40 % puuttuvien yksilöiden %-määrästä. Samalla tavalla Hirst ym. (1973) esittävät, että 1 %:n aukkoisuus aiheuttaa vain 0.332 %:n satotappion. USA:ssa James ym. (1973) totesivat samoin aukkopaikkojen satoa alentavan prosentuaalisen vaikutuksen olevan n. 1/3 aukkojen prosenttimäärästä. Tässä selostettavan tutkimuksen tulokset viittaa- vat lisäksi siihen, että aukkopaikkojen merkitys on riippuvainen satotasosta ja että se pienenee satotason noustessa päinvastoin kuin Svensson (1967) esitti. Aukkopaikkojen lisääntyessä sadonalennus etenee sekä SvENSSONin (1967) että Hißsxin ym. (1973) mukaan suoraviivaisesti, mutta James ym. (1973) viittaavat muihin tutkimuksiin, joiden mukaan aukkopaikkojen lisääntyessä niiden suhteellinen satoa alentava vaikutus kasvaisi. 85 Istutuksen epätasaisuuden vaikutukset sadon määrään voidaan rinnastaa rivivälin vaihtelun aiheuttamiin muutoksiin. On todettu, että riviväliä voidaan muunnella ilman että mukulasadon määrä juuri muuttuu, jos siemenmukuloi- den määrää pinta-alayksikköä kohti ei muuteta (Pätzold 1964, Nelson 1967). Ei ole syytä olettaa, etteikö sama sääntö pätisi myös, kun yksittäisten kasvien väliä penkissä muunnellaan kohtuullisissa rajoissa. Koejäsen 2:n hyvä sato viittaa jopa siihen, että systemaattisesti vaihteleva istutusväli olisi kasvuston sadontuottokyvyn kannalta edullisempi kuin täysin tasainen istutus. Tämä voidaan selittää siten, että eri vuosina, jopa eri aikoina kesästä, kasvuston optimaalinen kasvutiheys on erilainen. »Säännöllisesti epäsäännöllisessä» kas- vustossa on aina osa optimaalisessa tiheydessä, mistä syystä koko kasvusto voi yltää jopa parempaan kokonaissatoon kuin tasaisesti istutettu täysin homo- geeninen kasvusto. Tärkkelyspitoisuus Tärkkelyspitoisuuden lievä aleneminen näytti olevan seurauksena epä- tasaisesta istutuksesta (Taulukko 4). Tämä johtunee siitä, että harvoissa pai- koissa yksilöiden varsisto rehevöityy runsaammasta tilasta johtuen ja suuri osa yhteyttämistuloksista kuuluu siihen. Mukuloiden saatavissa on puoles- taan runsaammin ravinteita ja vettä, mistä syystä ne kasvavat kookkaiksi ja vesipitoisiksi. Taulukko 4. Istutuksen tasaisuuden vaikutus tärkkelyspitoisuuteen. Table 4. Effects of planting method on starch content. Istutustapa n, ~ ~ , 1970-71 1972-73Planting method 1. Tasainen Accurate 18.415.6 2. Systemaattisesti vaihteleva Systematically varying 17.715.6 3. Satunnaisesti vaihteleva Varying at random ... 15.3 Suurin ero Greatest difference 0.7 0.3 PM E - L.S.D. (5 %) 0.50.4 Tärkkelyspitoisuuden lievä aleneminen korvautuu kuitenkin, mikäli tasaisuuden kustannuksella voidaan istuttaa nopeammin ja hellävaraisemmin ja siten saada peruna nopeasti kosteaan maahan. Täten voitetaan lisää kasvu- aikaa keväästä. Hellävarainen istutus puolestaan vähentää itujen katkeile- misen aiheuttamaa kasvun myöhästymistä. K okojakautuma Epätasainen istutus näytti johtavan isojen mukuloiden määrän lisäänty- miseen ja vastaavasti keskikokoisten määrän pienenemiseen (Taulukko 5). Taulukko 5. Istutuksen tasaisuuden vaikutus mukuloiden kokojakautumaan (%). Table 5. Effects of planting method on size distribution. Yli Alle 40-55 , UnderOver 55 mm 40 mm 1970-71 1. Tasainen Accurate 25 61 14 2. Systemaattisesti vaihteleva Systematically varying 30 56 14 Ero Difference 5 5 0 PME - L.S.D. (5 %) 6 6 ns 1972-73 1. Tasainen Accurate 22 54 24 2. Systemaattisesti vaihteleva Systematically varying 26 50 24 3. Satunnaisesti vaihteleva Varying at random 25 51 24 Suurin ero Greatest difference 4 4 0 PME L.S.D. (5 %) ns ns ns Tämä on normaali seuraus aukkopaikkojen runsaasta kasvutilasta. Tikeissä paikoissa mukulaluku todennäköisesti sen verran väheni, ettei pienten muku- loiden määrä lisääntynyt. Ominaispainojakautuma Koejäsenessä 2 1972—73 oli merkkejä mukuloiden keskittymisestä keskim- maiseen ominaispainoluokkaan, mutta ei kuitenkaan tilastollisesti merkitse- västi (Taulukko 6). Koejäsenessä 3 oli taas havaittavissa siirtymistä alempiin ominaispainoluokkiin, kuten tärkkelyspitoisuuskin osoitti. Taulukko 6. Istutuksen tasaisuuden vaikutus ominaispainojakautumaan (%). Table 6. Effects of planting method on S.G. distribution. Alle Yli Under 1.065- 1.075- 1.085- Over 1.065 1.075 1.085 1.095 1.095 1970-71 1. Tasainen Accurate 0 2 11 31 56 2. Systemaattisesti vaihteleva Systematically varying 0 5 15 33 47 Ero Difference 0 3 4 2 9 PME L.S.D. (5 %) ns ns ns ns ns 1972-73 1. Tasainen Accurate 4 15 41 33 8 2. Systemaattisesti vaihteleva Systematically varying 3 14 52 29 1 3. Satunnaisesti vaihteleva Varying at random 10 32 39 14 6 Suurin ero Greatest difference 7 18 13 19 7 PME - L.S.D. {5 %) 12 12 12 12 12 87 Istutuksen epätasaisuus ei näytä muuttavan sadon sisäistä laatua epä- edullisesti, pikemminkin voidaan olettaa sen tasoittuvan. Epätasaisessa kas- vustossa nimittäin normaali positiivinen korrelaatio mukulakoon ja ominais- painon välillä murtuu, sillä suurista mukuloista suurin osa kasvaa kasvuston harvoissa paikoissa, missä niiden ominaispaino jää suhteellisen matalaksi. Pienistä mukuloista osa puolestaan kasvaa tiheissä paikoissa, missä niiden ominaispaino on korkeampi kuin tavallisesti (Bleasdale ja Thompson 1969). Näiden koetulosten perusteella näyttää olevan mahdollista tinkiä perunan istutuksen tasaisuusvaatimuksesta, mikäli tällä tavalla saavutetaan muita työteknillisiä tai perunan kasvuun liittyviä etuja. Edellytyksenä on kuitenkin riittävän hyvät kasvuolot ja voimaperäinen viljely, jotka takaavat perunan kyvyn korvata kohtuulliset aukkopaikat. Yhteenveto Perunan istutuksen tasaisuuden vaikutusta Realta-, Rekord- ja Ijsselster- lajikkeiden satoon ja laatuun selvitettiin Hankkijan kasvinjalostuslaitoksen Anttilan koetilalla ja Maatalouskoneiden Tutkimuslaitoksella vuosina 1970 73 yhteensä kuudessa kokeessa. Istutuksen epätasaisuus alensi satoa yhdessä tapauksessa, missä satotaso oli matala. Tärkkelyspitoisuus aleni 0.3 —0.7 %-yksikköä epätasaisuuden asteesta ja kokeesta riippuen. Epätasainen istutus aiheutti isojen mukuloiden määrän lisääntymisen keski- kokoisten kustannuksella. Ominaispaino jakautumassa ei ollut selviä eroja, mutta v. 1972—73 oli merkkejä epätasaisen istutuksen vaikutuksesta ominaispainojakautuman kes- kittymiseen keskimmäisiin ominaispainoluokkiin. KIRJALLISUUTTA Bleasdale, J. K. A. & Thompson, R, 1969. Some effects of plant spacing and potato quality. Eur. Potato J. 12:173-187. Hagberg, A. 1948. Ett försök till uppskattning av skördeminskningen i ett luckigt potatis- beständ. Sv. TJtsädesför. Tidskr. 58: 265 269. Hirst, J. M., Hide, G. A., Stedman, O. J. & Griffith, R. L. 1973. Yield compensation in gappy potato crops and methods to measure effects of fungi pathogenic on seed tubers. Ann. Appi. Biol. 73; 143 150. James, W. C., Lawrence, C. H. & Shih, C. S. 1973. Yield losses due to missing plants in potato crops. Amer. Potato J. 50: 345 352. Jarvis, R. H. & Palmer, G. M. 1973. Effect of type of planter on the growth and yield of maincrop potatoes. Exp. Husb. 24:29 36. Nelson, D. C. 1967. Effects of row spacing and plant populations on yield and tuber-size of potatoes. Amer. Potato J. 44; 17 21. Pätzold, Chr. 1964. Untersuchungen zum Reihenabstand im Kartoffelbau. 11. Pflanzenent- wicklung. Eur. Potato J. 7: 1 12. Svensson, B. 1967. Egenskaper och samband hos praktiska potatisodlingar, Lantbr.högsk Medd. A 70: 1-15.