88 Sokerijuurikkaan naatit ja niistä valmistettu säilörehu I. Koostumus ja rehuarvo Maija-Liisa Salo ja Riitta Sormunen Yliopiston kotidäintieteen laitos, Helsinki Saapunut 17. 4. 1974 Sugar beet tops and beet top silage I. Composition and nutritive value Maija-Liisa Salo and Riitta Sormunen Department of Animal Husbandry, University of Helsinki Abstract. The chemical composition of sugar beet tops harvested by mower chopper and of the corresponding silages ensiled without additive in tower-silos from 4 to 5 metre high was investigated. The average pH of the silages was 3.9, and the ammonia N in total N 4.7 %. The compostition and in vitro digestibility of the silages were markedly superior in layers 1 to 2 metres below the surface from those at a depth of 3—4 metres. The average composition of the sugar beet tops (1) and the silages (2) was, as % of DM: crude protein 18.4, 19.3; water-soluble organic acids 5.5, 13.8; sugars 21.2, 3.1; hemicellulose 15.8, 22.0; cellulose 8.3, 11.8; crude lignin 3.0, 3.8; crude fibre 10.8, 15.3; ash 19.0, 17.0; - as g/kg DM: Ca 14.7, 17.7; P 2.4, 2.1; Mg 7.3, 7.0; K 44.6, 38.2; Na 12.2, 8,3; Cl 35.9, 20.5; - as mg/kg DM; Fe 430, 589; Cu 15, 19; Mn 402, 439; Zn 393, 416. In vitro digestibilities of organic matter were 82.6 and 78,4 %, FU values of DM 0.92 and 0.77, and DCP contents 156 and 176 g/FU. The accuracy of the model of calculation of the FU value is discussed. The repeatability of the in vitro digestibility values in routine work was found to be fairly good. No significant differences between the composition of silages in experimen- tal sacks and loose in silos were established (P > 0.1). Sokerijuurikkaan naatteja katsottiin aikaisemmin saatavan sama kilomäärä kuin juurikkaitakin eli 25 —3O tn/ha. Kun naatit korjataan kelasilppurilla, pienenee sato ehkä neljänneksellä, mutta on silti parhaimmillaan yli 20 tn/ha. Kelasilppurikorjuu vähentää huomattavasti naattien multaantumista ja nos- taa siten niiden ry-arvoa. Myös raakaproteiinipitoisuus nousee ja sokeripitoi- suus laskee, koska sokeririkkaat tyviosat jäävät maahan. Rehutaulukoiden numerotiedot lienevät suureksi osaksi peräisin listimällä korjatuista naateista. https://www.c-info.fi/en/info/?token=mA5jPJxTpsR_U3eh.9UFGcQps6jVI7LmxbHhvBA.vSt8ja-9LRgz-sOc9evesOUf9U8MrSRF6I7vPdg3K6gQxI-diSobDSLkcf9V7zhO8lznUpaafe6Z4PHFnCLJ2G0fwjrYJdxTwLFPmzyd049y27MoPnFELf4XtWhd_o-try4NaSPBJ2kH1rPPGxmSBce-YXbwypi7JGUhien-XTbu2r9MQYIlG6jyzEDNL3E_Ag 89 Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kelasilppurilla korjattujen naattien ja niistä valmistetun säilörehun kemiallista koostumusta ja ravinto- arvoa. Lisäksi tutkittiin säilönnän aikana tapahtuvia ravintoainehävikkejä sekä puristemehun sitomista odelmaan, sanomalehtipaperiin ja olkeen. Kokeet suoritettiin Viikin koetilalla tornisiiloissa koesäkkien avulla. Kokeiden järjestely Vuonna 1971 naattirehu tehtiin 9 m:n korkuiseen siiloon A (346 m 3), joka oli puolillaan nurmisäilörehua muovikelmulla peitettynä. Naattimurskeen joukkoon tuotiin muutama kuorma lokakuun odelmaa. Säilöntäainetta ei käytetty. Naatteja ja odelmaa pantiin punnitut erät koesäkkeihin, jotka sijoitettiin siiloon neljään eri kerrokseen. Rehu peitettiin muovikelmulla ja peitoksi pantiin kolme kerrosta olkipaaleja. Vuonna 1972 säilörehu tehtiin koetarkoituksessa kahteen pikkusiiloon, joi- den korkeus oli neljä metriä. Siiloon B (11.2 m 3) pantiin vain naatteja (11.360 kg) sekä kolmeen kerrokseen koesäkkejä. Siiloon C (16 m 3) pantiin vuorokerrok- sin 1 000 kg naatteja ja 100 kg sanomalehtipaperia (14.140 kg ja 1.350 kg). Lehdet levitettiin auki, mutta ei revitty. Koesäkkejä tuli kolmeen kerrokseen. Rehu peitettiin kuten edellä. Siilon C tulokset eivät ole mukana yhteenvedon keskiarvoluvuissa. Vuonna 1971 naattisäilörehu syötettiin 2—2 % kk:n, vuonna 1972 5 % 7 y 2 kk:n kuluttua. Hidas syöttö vuonna 1972 johtui siitä, että rehu vietiin lihamulleille, kuorma viikossa. Koesäkit punnittiin sitä mukaa kuin niitä tuli esiin siiloista ja säilörehusta määritettiin pH, ammoniumtyppi ja orgaaniset hapot, kuivattiin analyysinäyte vakuumissa 40° C:ssä sekä määritettiin kuiva-ainepitoisuus 100° C:ssä. Virallisen rehuanalyysin määritykset olivat tavanomaiset. Eri hiilihydraat- tiryhmät, raakaligniini ja orgaaniset hapot määritettiin SALon menetelmillä (1965 a, 1969). Ammoniakkityppi määritettiin A. O. A. C. (1960) menetelmällä, kationit AA-1000 Techtron atomiabsorptiospektrofotometrillä, kloori hopeanit- raattititrauksella ja fosfori Taussky ja Snoßßin (1953) menetelmällä. Tulokset ja tarkastelu Naattien koostumus Taulukossa 1 esitetään naattien keskimääräinen koostumus ja vaihtelu- rajat vuosina 1971 ja 1972. Kuiva-aineen koostumuksesta voidaan päätellä, että naatit ovat hyvin sulavaa ja rehuna arvokasta: raakaproteiinia ja sokeria on runsaasti, hemiselluloosa koostuu helppoliukoisista polysakkarideista (uronihappopolymeereistä, arabaaneista ja galaktaaneista, Salo 1965 b), ligniiniä ja selluloosaa ja siten myös raakakuitua on vähän. Raakarasvaa naateissa on noin 2 % ja oksaalihappoa 3 % kuiva-aineesta (Brune ja Brede- horn 1961). Taulukko 1. Kelasilppurilla korjattujen sokerijuurikkaan naattien keskimääräinen koostumus ja vaihtelurajat. Table 1. The average composition and variation ranges of the sugar beet tops harvested by mower chopper. 1971 1972 Näytteitä Samples 4 6 Kuiva-aine, % 13.0 11.9 Dry matter, % (11.5-14.4) (11.5-12.3) % k.a:sta % of dry matter Raakaproteiini 18.8 17.9 Crude protein (17.4-20.5) (16.6-19.1) Vesiliukoiset org. hapot 5.4 1 ) 5.5 1) Water-soluble organic acids ( 4.3 6.4) ( 5.3 5,9) Sokerit 20.1 22.1 Sugars (19.8-20.5) (21.2-23.2) Hemiselluloosa, sokerit 7.9 Hemicellulose, sugar anhydr ( 7.5 8.1) Hemiselluloosa, uronihapot 7.9 Hemicellulose, uronic anhydr ( 7.2 8.3) Selluloosa 8.3 Cellulose ( 7.6 8.5) Raakaligniini 3.0 Crude lignin ( 2.2 3.1) Raakakuitu 10.1 11.1 Crude fibre (9.9-10.3) (10.8-12.3) Tuhka 20.417.5 Ash (18.8-21.1) (16.9-18.3) g/kg k.a. g/kg dry matter Ca 15.1 (13.2-16.2) P 2.2 ( 2.02.3) Mg 7.5 ( 6.98.5) Na 12.3 (11.2-14.1) K 43.6 (42.2-45.1) Cl 35.0 (22.4-50.5) mg/kg k.a. 14.3 (12.6-15.8) 2.6 ( 2.52.7) 7.0 ( 6.47.4) 12.0 (11.0-12.7) 45.6 (41.8-49.3) 36.7 (33.4-37.8) mg/hg dry matter Fe 458 402 (284-757)(296-585) Cu 18 11 ( 14-21 ) ( 10-12 ) Mn 447 357 (422-489) (271-428) Zn 545 240 (464-719) (191-304) *) Lisäksi noin 3 % oksalaattia In addition about 3 % oxalates (Broke et ai. 1961). 91 Naatit sisältävät puhtainakin runsaasti tuhkaa. Tämä ominaisuus alentaa niiden energia-arvoa, mutta merkitsee toisaalta korkeata kivennäisarvoa. Monien kivennäisten pitoisuudet vastaavat jopa 5—5O-kertaista kasviperäis- ten rehujen keskimääräistä arvoa (taul. 1). Vain fosforia on niukanlaisesti. Hivenainepitoisuuksissa ja kloorissa ilmeni suurta vaihtelua eri peltolohkojen välillä, mikä viittaa siihen että lannoituksen lisäksi myös maalajilla olisi vaiku- tusta kivennäispitoisuuteen. Tutkimuksessa todetut pitoisuudet olivat enim- mäkseen rehutaulukkoarvojen ylätasoa tai sitäkin korkeampia (Nehring ym. 1971, Kellner ja Becker 1971). Ilmeisesti naateissa lehtilapojen kivennäis- pitoisuus on tyvi- jakantaosan pitoisuutta korkeampi ja sen vuoksi kelasilppu- rilla korjattu nauttimassa on listittyä kivennäisrikkaampaa. Naattisäilörehun koostumus Koostumustiedot naattinäytteitä vastaavista säilörehuista vuodelta 1971 esitetään erikseen kahden alimman koesäkkikerroksen (3—4 m pinnasta) ja kahden ylimmän (I—2 m pinnasta) keskiarvoina. Vuoden 1972 pienissä siiloissa rehun korkeus painumisen jälkeen oli vain pari metriä ja säilöntäkerroksen vaikutus oli pieni. Tulokset esitetään sen vuoksi siilojen keskiarvoina (taul. 2). Suuressa siilossa säilöntäkerros vaikuttaa rehun koostumukseen oleellisesti. Rehusta puristuu mehua ja sen mukana vesiliukoisia aineita sitä enemmän, mitä korkeampi rehukerros on painona ja siten happojen ja proteiinin määrä alenee ja kuituaineksen nousee alaspäin mentäessä. Koska myös vesiliukoisten kationien konsentraatio alenee, on rehun happamuus paremmin puskuroitua siilon ylä- kuin alaosassa. pH ja ns. tiirattava happamuus oli nimittäin sama siilon eri osissa (alaosassa 7.9 %, yläosassa 7.5 % k.a:sta), vaikka happojen kokonaispitoisuuksissa oli suuret erot. (Happomäärityksissä ekvivalentti- määrät on muutettu painomääriksi katsomalla, että säilörehun hapoista 75 % on maitohappoa, 25 % etikkahappoa). Kivennäisistä natriumin, kaliumin ja kloorin pitoisuudet naattiin nähden laskivat, hivenaineiden ja kalsiumin pitoisuudet nousivat. Naattien kanssa vuorokerroksin säilötty paperi (siilo C) imi säilörehun noin 5 %-yksikköä normaalia kuivemmaksi ja lisääntynyt puris- temehutappio merkitsi tässäkin tapauksessa säilörehun koostumuksen ja sulavuuden huononemista (taul. 2 ja 3). Alhainen pH ja ammoniumtyppipitoisuus osoittavat, että säilörehu oli hyvälaatuista, vaikka säilöntäainetta ei käytetty. Säilytys toukokuulle saakka nosti vähän ammoniumtyppipitoisuutta. Mustunutta rehua oli vain pienessä määrin yläpinnalla ja tyhjennysluukku- jen kohdalla. Kolme tällaista kevättalvella avatun siilon aerobisti pilaantunutta rehunäytettä analysoitiin ja saatiin seuraavat tulokset: 1 2 3 pH 5.35.9 7.8 kuiva-ainetta, % 15 16 14 raakaprot. % k.a:sta 27 21 25 NH3-N, % kokonaistypestä 21 9 30 Taulukko 2. Sokerijuurikkaan naattisäilörehun koostumus ja vaihtelurajat Table 2. The average composition and variation ranges of the beet top silages e.,.. - or> , ~ Silo B, 4 m, Silo C, 4 m.Silo A, 5 m, 180 m 3 ') , ~' 11 m 3 2 ) 16 m 3 3) syvyys depth keskim. keskim. 3 4m I—2m average average Näytteitä Samples 4 4 6 6 Kuiva-aine % Dry matter % 21.1 16.9 17.0 22.4 (21.0-21.3) (15.7-18.1) (14,8-18.5) (19.8-23.9) % k.a sta % of dry matter Raakaproteiini 17.8 21.7 18.3 15.7 Crude protein (17.4-18.3) (21.0-22.1) (17.9-19.1) (14.2-18.6) Orgaaniset hapot 10.4 17.0 14.1 9.1 Organic acids (9.9-11.1) (14.8-19.1) (12.1-16.3) (8.3-10,3) Sokerit 1.3 6.3 1.6 3.4 Sugars ( 0.3- 3.1) ( 3.5- 8.1) ( 1.3- 2.3) ( 2.3- 4.0) Helmiselluloosa, sokerit ... 10.7 8.7 Helmicellulose, sugar anhydr. (10 2 10.9) ( B.B 9.1) Helmiselluloosa, uronihapot 12.9 11.5 Helmicellulose, uronic anh. (12.5 13.2) (11 1 11.9) Selluloosa 13.2 10.4 Cellulose (12.5-13.9) (10 2-11.1) Raakaligniini 4.0 3.6 Crude lignin ( 3.8 4.3) ( 3.5 3.7) Raakakuitu 17.2 12.4 16,3 18.0Raakakuitu Crude fibre (15.9-18.3) (11.9-13.1) (15.4-17.2) (15.4-19.9) Tuhka 16.918.4 15.614.7 Ash (16.3-18.0) (18 1-18.8) (14.6-16.9) (13,9-15.7) g/ka k.a. g/k dry matter Ca 17.313.8 21.921.7 (16.6-17.8) (13.2-14.2) (19.3-23.5) (19.8-23,0) P 1.92.3 2.11.6 ( 1.72.0) ( 2.12.4) ( 2.02.3) ( 1.51.8) Mg 6.17.4 7.47.4 ( 5.76.3) ( 6.78.7) ( 6.97.9) ( 6.48.0) Na 7.09.1 8.77.7 ( 6.87.4) ( 8.0-10.1) ( 7.3-10.9) ( 7.88.7) K 29.745.7 39.325.1 (27.3-32.7) (40.5-49.5) (30.2-37.8) (22.8-27.9) Cl 18.818.1 24.618.1 (17.0-21.3) (15.6-19.9) (21.7-30.5) (15.6-22.7) mg/kg k.a. mgjkg dry matter Fe 807 474 485 617 (751-814) (459-498) (410-722) (435-812) Cu 16 18 23 13 ( 14- 18) ( 18- 19) ( 15- 33) ( 11- 16) Mn 325 428 565 386 (294-360) (314-508) (468-631) (432-431) Zn 373 517 357 247 (316-429) (394-675) (275-435) (233-267) pH 4,0 4.03.8 4.0 ( 3.94.0) ( 3.84.2) ( 3.83.9) { 4.04.1) NH S-N totaalitypestä 4.14.1 5.85.2 » %of total N ( 3.84.4) ( 2.74.8) ( 5.17.1) ( 4.25.7) x) 1971, säilöntäaika 2—2% kk Storage period 22 1/1 months 2) 1972, » 7-7 y2 » » » 7-7% » 3 ) 1972. » 5%-6% * - * » si/2 -6y 2 * 3 ) Siilo C: Vuorokerroksin naattia ja sanomalehteä (1000 kg/100 kg). Luvut eivät ole mukana yhteenvedon keskiarvoissa. Silo C: Beet tops and newspaper ensiled in alternate layers (1000 kg 1100 kg). The figures are not included in the mean values of the summary. 93 Näytteet 2 ja 3 on kuorittu yläpinnasta, näyte 2 muovipeitteen, näyte 3 monenkertaisen sanomalehtipeitteen alta. Muovi on tämän mukaan paperia parempi säilörehun peiteaine. Naattien ja naattisäilörehun in vitro-sulavuus Näytteistä määritettiin in vitro-sulavuus Tilley ja Terryu (1963) mene- telmällä. Pötsineste otettiin pässeiltä, jotka saivat rehukseen pelkästään heinää. Naattien orgaanisen aineen sulavuudeksi saatiin 82—83 % (taul. 3) eli täsmälleen sama luku mikä on todettu eläinkokeilla (NJF, Fodermiddeltabel 1969, Hojland Frederiksen 1969, Kellner ja Becker 1971). Säilönnän aikana sulavuus laski syvällä siilossa 5 6 %-yksilöllä ja siilon yläosassa noin puolet siitä. Ero naattien ja naattisäilörehun ja myös eri säilöntäkerrosten säi- lörehujen välillä oli tilastollisesti merkitsevä (P<0.01). Rehutaulukkotieto- jen ja H. Frederiksenhi (1969) koetulosten mukaan naattisäilörehun orgaa- nisen aineen in vivo-sulavuus on tässä todettua in vitro arvoa alempi (71—77 %) In vitro-menetelmä on suunniteltu nurmirehuille eikä kirjallisuudesta ole löytynyt tutkimuksia, joissa sitä olisi käytetty naateille. Edellä esitetty ver- tailu kirjallisuuden in vivo-sulavuuslukuihin osoittaa kuitenkin, että menetelmä sopii hyvin naateille ja pienellä varauksella naattisäilörehulle. Taulukko 3. Sokerijuurikkaan naattien ja naattisäilörehun in vitro-sulavuus, % Table 3. In vitro digestibility (%) of sugar beet tops and beet top silages In vitro-sulavaa In vitro digestibleNäytteitä Samples k.a. - dry matter org.aine org. matter Naatit - Sugar beet tops 1971 4 83.9 ± 1.03 82.7 ± 0.33 » » 1972 6 83.7 ± 0.73 82.4 ± 0.77 Säilörehu Silage 1971 1) Silo A, alaosa lower part 4 75.4 ± 1.19** 77.0 i 0.79** * yläosa upper » 4 82.0 ± 0.35** 80.4 ± 0.41** Säilörehu Silage 19721) Silo B keskim. average 6 79,0 ± 1.27* 77.8 ± 0.94 Silo C » » «... 6 76.7 ± 1.26* 76.5 ± 0.68 1) Kts. alaviitat taul. 2 See footnote in Table 2. Eron merkitsevyys pareittain vertikaalisuunnassa Significance of differences by pairs in. vertical direction: * = P< 0.05, ** = P< 0.01 Naattien ja naattisäilörehun ravintoarvo Taulukossa 4 esitetään Hojland Frederiksenlu (1969) kaavoilla naateille ja naattisäilörehuille lasketut energia- ja srv-arvot. Kelasilppurilla korjatun Taulukko 4. Sokerijuurikkaan naattien ja naattisäilörehun energia- ja srv-arvo1) Table 4. FU 2 ) and digestible crude protein values of sugar beet tops and top silages1 ) Näytteitä Ry/kg k.a. Korvaus luku Srv g/ry Samples FU/kg DW kg FWjFU DCF g/FU Naatit - Beet tops 1971 4 0.90 ± 0.01 8.7 ± 1.13 162 ± 15.2 » » 1972 6 0.93 ± 0.00 9.0 ± 0.23 149 ± 8.13 Säilörehu Silage3) Silo A alaosa lower part 4 0.77 + 0.01 6.1 ± 0.15 158 ± 2.65 » yläosa upper » 4 0.76 ± 0.00 7.8 ± 0.50 209 ± 6.61 Silo B keskim. average 6 0.79 ± 0.01 7.6 ± 0.71 162 ± 4.75 » C » * 6 0.80 ± 0.01 5.6 ± 0.39 134 ± 16.51 h Laskettu H. Frederiksenin (1969) kaavoilla Calculated according to H. Frederiksen’s {1969) formulae. 2) FU = 0.7 starch units 3) Kts. alaviitat taul. 2 See footnotes in Table 2. naatin kuiva-ainetta tarvitaan sen mukaan rehuyksikköön noin 1.1 kg, mikä vastaa 8.5—9 kg tuoreita naatteja. Sulavaa raakavalkuaista on 150—160 g/ry. Naattisäilörehulla vastaavat arvot ovat 1.3 kg, 68 kg ja 160 g/ry. (Paperia sisältävän siilon rehu on jätetty keskiarvolaskusta pois.) Jos ry-laskelma teh- dään NJF:n rehutaulukoiden sulavuus- ja arvolukujen perusteella, saadaan puhtaiden naattien kuiva-aineen korvausluvuksi sekä naatilla että säilörehulla noin 1.4 eli sama, mikä niille ilmoitetaan Maatalouskalenterissa. Ensiksimai- nitut arvot vaikuttavat loogisemmilta: ei tunnu uskottavalta, että naattien ry-arvo pysyy samana, vaikka 30 % niiden helppoliukoisimmasta aineesta häviää ja in vitro-sulavuus alenee 3—6 %-yksiköllä. Tarkin arvo naateille ja naattisäilörehulle varmaankin saataisiin kaavalla, jossa huomioitaisiin tuhka- pitoisuus ja orgaanisen aineen in vitro-sulavuus. Tällaisia kaavoja on laadittu nurmirehuille, mutta naateilla ei ole tehty rinnan in vivo- ja in vitro-kokeitä, joista tarvittavat yhtälöt voitaisiin laskea. Naattien ja naattisäilörehun korkea kivennäisarvo on ruokinnassa syytä ottaa huomioon. Naattiruokinnan aikana kivennäislisä on useampien kiven- näisten kohdalla tarpeeton. Poikkeus on fosfori, sillä Ca:P on naateissa noin 6: 1 ja naattisäilörehussa 8: 1. Koetekniset tutkimukset Koesäkeissä olevan naatti- ja paperisäilörehun koostumusta verrattiin sa- man kerroksen irtorehun koostumukseen. Kuiva-aine, tuhka- ja raakaproteii- nipitoisuudessa ei ollut merkitsevää eroa (P >O.l taul. 5). In vitro-sulavuusmenetelmän toistettavuutta naatilla ja naattisäilörehulla tutkittiin rutiiniluontoisessa sarjatyössä, jossa sarjan näytemäärä oli noin 150. Sarjojen välillä ilmeni tiettyä vaihtelua (taul. 6.), esim. sarjassa 3 pötsinesteen ■94 Taulukko 5. Säkki- ja irtosäilörehun koostumuksen vertailu. Table 5. Comparison of silages in experimental sacks and loose in silo. Säkkirehu In sacks Irtorehu Loose in silo Näytteitä Samples 6 6 Naattisäilörehu Beet top silage Kuiva-aine Dry matter, % 22.4 ± 1.57 23.0 ± 1.83 Tuhka - Ash, % of DM 14.7 ± 0.83 15.1 ± 1.29 Raakaprot. Cr.protein, % of DM 15.7 ± 1.68 16.1 ± 1.49 Paperisäilörehu Paper silage Kuiva-aine Dry matter, % 33.4 i 0.66 33.5 ± 0.82 Tuhka - Ash, % of DM 3.6 ± 0.23 3.6 ± 0.23 Raakaprot. Cr.protein, % of DM 5.0 ± 0.96 4.6 ± 0,91 Erot eivät ole merkitseviä Differences are not significant {P >0.1). Taulukko 6. In vitro-sulavuusmääritysten toistettavuus naatilla ja naattisäilörehulla. Table 6. The repeatability of the in vitro digestibility values for sugar beet tops and beet top silages. Säilörehu SilageNaatit Beet tops Näyte Sample A B C D Sarja - Series DM OM DM OM DM OM DM OM 1 84.3 82.8 82.8 81.2 75.0 76.0 80.0 77.9 2 85.2 83.1 84.1 82.4 76.2 77.0 78.5 77.5 3 83,6 81.7 81.5 80.2 74.1 75.5 76.7 75.4 4 84.6 83.2 83.0 81.6 75.3 77.0 77.0 76.8 Keskim. - Average 84.4 82.7 82.9 81.4 75.2 76.4 78.1 76.9 DM = K,a:een in vitro-sulavuus-% In vitro digestibility of dry matter (%) OM = Org. aineen » * » organic » » aktiivisuus oli selvästi tavallista alempi, mutta keskimäärin in vitro-sulavuus- erot olivat pienempiä, mitä eläinkokeissa esiintyy koe-eläinten välillä. Sa- maan tulokseen on tullut den Braver (1969) nurmirehuilla suorittamillaan in vitro-toistettavuuskokeilla. Ammoniumtyppimäärityksissä verrattiin tavanomaista A.O.A.C. (1960) tislausmenetelmää ja McCuLLOUGHin (1967) kolorimetristä menetelmää. Keskiarvot seitsemästä säilörehunäytteestä olivat 0.21 ja 0.11 % kuiva-aineesta eli kolorimetrisellä menetelmällä saatiin säilörehulle lähes puolta alempia am- moniumtyppipitoisuuksia. A.O.A.C. menetelmä valittiin jatkokäyttöön, koska se kontrollimäärityksissä on osoittautunut tarkaksi ja sopii myös työmenekin puolesta kolorimetristä paremmin yksitellen tuleviin määrityksiin. 96 Yhteenveto Kelasilppurilla korjattujen sokerijuurikkaan naattien ja niistä 4—5 m:n korkuisiin tornisiiloihin valmistetun säilörehun koostumusta ja rehuarvoa. tutkittiin vuosina 1971 1972. Säilöntäainetta ei käytetty. Säilörehun keskim. pH oli 3.9 ja ammoniumtyppipitoisuus 4.7 % kokonaistypestä. Säilörehun koostumus ja in vitro-sulavuus oli huomattavasti parempi I—2 m;n kuin 3—4 m:n syvyydessä. Naattien (1) ja naattisäilörehun (2) keskimääräinen koostu- mus oli, % k.a:sta: raakaproteiini 18.4, 19.3; vesiliukoiset orgaaniset hapot 5.5, 13.8; sokerit 21.2, 3.1; hemiselluloosa 15.8, 22.0; selluloosa 8.3, 11.8; raaka- ligniini 3.0, 3.8; raakakuitu 10.8, 15.3; tuhka 19.0, 17.0.—g/kg k.a.: Ca 14.7, 17.7; P 2.4, 2.1; Mg 7.3, 7.0; K 44.6, 38.2; Na 12.2, 8.3; Cl 35.9, 20.5. - mg/kg k.a.: Fe 430, 589; Cu 15, 19; Mn 402, 439; Zn 393, 416. Orgaanisen aineen in vitro-sulavuus oli 82.6 ja 78.4 %, kuiva-aineen ry-arvo 0.92 ja 0.77, srv 156 ja 176 g/ry. Ry-laskutavan tarkkuutta on kommentoitu. In vitro-sulavuustulosten toistettavuus rutiinityössä todettiin varsin hy- väksi. Koesäkeissä ja irrallaan siilossa olevan naatti- ja paperisäilörehun koos- tumuksessa ei todettu merkitsevää eroa (P>o.l). KIRJALLISUUS A. O. A. C. 1960. Official methods of analysis of the association of official agricultural chemists. 832 p. Washington. den Braver, E. J. 1969. Determination of metabolizable energy in dried forage crops. Landbr. högsk. Ann. 35:921—934. Brune, H. & Bredehorn, H. 1961. Zur Physiologic des bakteriellen Calsiumoxalatabbaues und der Verwertungsmoglichkeit von Calsium aus Calsiumoxalat beim Schwein. Z. Tierphys. Tierernahr. Futtemittelk. 16: 214 236. Hojland Frederiksen, J. 1969. Beregning af fodervaerdien i graesmarksafgroder, roer og roetop. 371. Ber. Fors.lab., 46 p. Kobenhavn. Kellner, O. & Becker, M. 1971. Universalfutterwerttabellen. 77 p. Hamburg—Berlin. McCullough, H. 1967. The determination of ammonia in whole blood by a direct colorimetric method. Clin. Chim. Acta 17: 297 304. Nehring, K., Beyer, M. & Hoffmann, B. 1970. Futterraitteltabellenwerk. 460 p. Berlin. NJF. Fodermiddeltabel 1969. 40 p. Gjovik. Salo, M.-L. 1965 a. Determination of carbohydrate fractions in animal foods and faeces. Acta Agr. Fenn. 105: 1 102. » 1965 b. On the content of cell-wall constituents in various plant materials. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 37: 127-134. » & Kotilainen, K. 1969. Determination of free and combined plant acids. J. Scient Agric. Soc. Finl. 41:277 289. Taussky, H. H. & Shore, E. 1953. A microcolorimetric method for the determination of in- organic phosphorus. J. Biol. Chem. 202: 675 685. Tilley, J. M. A. & Terry, R. A. 1963. A two-stage technique for the in vitro digestion of forage crops. J. Brit. Grassl. Soc. 18: 104 111.