97 Sokerijuurikkaan naatit ja niistä valmistettu säilörehu 11. Säilöntätappiot ja puristemehun sidonta Maija-Liisa Salo ja Riitta Sormunen Yliopiston kotieläintieteen laitos, Helsinki Saapunut 17.4.1974 Sugar beet tops and beet top silage 11. Losses during ensilage and binding of effluent Maija-Liisa Salo and Riitta Sormunen Department of Animal Husbandry, University of Helsinki Abstract. The nutrient losses during the ensilage of sugar beet tops and the retention of effluent nutrients by newspaper, straw and grass were investigated in tower-silos from 4 to 5 metres high using experimental sacks. The losses were markedly smaller and the retention of nutrients by binding material higher in the upper parts of the silos. The average losses (%) were: fresh weight 50, dry matter 30, organic matter 28, in vitro digestible organic matter 33, crude protein 26, sugar 88, hemicellulose 7, cellulose 1, ash 38, Ca 17, P 32, Mg 31, Na 52, K 40 Cl 56. The increase in organic acids was 77 %. The mean nutrient retention of the newspaper (1), straw (2) and grass (3) ensiled with the beet tops was as follows (g/kg DM): dry matter 201, 202, 50; crude protein 65, 84, 67; organic acids 79, 146, 94. Of the minerals, K, Cl and Na were retained in the highest concentrations, straw was the best binding material also for minerals. It is suggested that some straw be mixed with suger beet tops at ensiling. The newspaper ensiled in alternate layers with sugar beet tops (100 kg/1000 kg) reduced the DM losses from 29 % to 19 %, and the crude protein losses from 36 % to 15 %. The steers did not consume the whole newspaperportion with the beet top silage. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa esiteltiin naattien ja naattisäilörehun koostumusta ja ravintoarvoa. Tässä osassa käsitellään säilönnän aikana ta- pahtuvia ravintoainehävikkejä ja puristemehun sitomista naattien joukkoon pantuun sanomalehtipaperiin, olkeen ja lokakuun odelmaan. Koe suoritettiin säkkimenetelmällä. Koetekniikka ja analyysimenetelmät selviävät kirjoituksen osasta I (Salo ja Sormunen 1974). https://www.c-info.fi/en/info/?token=E_n08SytU1saFttC.wsrxAs7WMtXrvbgiVOyj8Q.KBbjgho7zj2_qAzfci33GQc4REllpJhFC0ZGcRVmwiNPwa_h3l6QH2SIOB7I_2wO815gEkTpryzAMYEYtbYAc7AS267yPEDRjr7eMktKGzgNFnqyLJbdBrJrXOfglFT3ZxlsSWzJi0u1KpgT-_AouV0RWPpr2ghlRduPH3YwyauylI1kAJ9k0rroQbj3vaxcog 98 Tulokset ja tarkastelu Ravin toainehävikit Eri aineiden tai aineryhmien hävikkiprosentit esitetään taulukossa 1, korkean tornisiilon ala- ja yläosa erikseen ja pienet siilot keskiarvoina. Keski- arvot edustavat kahta tai kolmea säilöntäkerrosta ja siitä johtuvaa hajontaa kuvaamassa on suluissa vaihtelurajat. Suuressa siilossa (A) tuorepainotappio 3—4 m:n syvyydessä (alaosa) oli lähes kaksinkertainen verrattuna siihen, mitä se oli parin metrin vahvuudella rehun pinnasta alaspäin (yläosa). Vuoden 1972 pienissä siiloissa rehukerros purka- mishetkellä oli vain pari metriä, eikä selvää säilöntäkerroksen vaikutusta il- mennyt. Siilon koon lisäksi eri vuosina oli eroa säilytysajassa: vuonna 1971 rehu oli siilossa 2—2 % kk, vuonna 1972 5 %—7 y 2 kk. Siilon C tulokset eivät ole mukana keskiarvoluvuissa, koska siilossa oli naattia ja sanomalehtipaperia vuorokerroksin (1 000 kg/100 kg) ja paperi imi naattirehun tavallista kuivem- maksi ja ravintoaineköyhemmäksi. Kuiva-aineen ja sen eri komponenttien häviöt myötäilivät paljolti tuore- painotappiota (taul. 1). Käymisprosessien vuoksi orgaanisten happojen määrä lisääntyi, mutta syvemmältä siilosta happoja huuhtoutui runsaasti pois. Säilöntätappiot kohdistuivat pääasiassa in vitro-sulavaan aineeseen. In vitro- sulamattomassa aineessa ilmenevä 13—15 %:n häviö lienee tulkittava siten, että käymisprosessit muuttavat sulamatonta ainetta sulavaksi. Nonn ja Wildgrube (1971) ilmoittavat naattisäilörehun kuiva-ainetappioksi käytän- nön oloissa 30—4O % ja arvelevat luvun optimioloissa laakasiilossa jäävän alle 25 %:n. Tässä kokeessa todettu 30 %:n keskimääräinen ja siilon yläosan 23 %:n kuiva-ainetappio on sen mukaan normaalitasoa. Vuonna 1971 tutkittiin myös eri soluseinämäaineiden hävikkejä ja todet- tiin että selluloosamäärä pysyi säilönnän aikana muuttumattomana (—1.3 %) ja hemiselluloosasta hävisi keskimäärin 7%. Hävikki on nurmisäilörehuihin verrattuna pieni (Salo ym. 1972 a), mutta selittyy sillä että naattien suuri sokerimäärä hapoiksi käydessään laskee pH:n niin alas, että myöhemmät käymistappiot ovat vähäisiä. Raakakuidun kohdalla todettiin keskimäärin 9 %:n lisäys, mikä pantiin sovinnaisen määritysmenetelmän tilille. Naattien poikkeuksellisen korkea kivennäispitoisuus toimii ilmeisesti osal- taan säilöntäaineena nostamalla rehun osmoottista painetta. Säilönnän aikana makrokivennäisiä hävisi keskimäärin 30 —5O % ja hävikit olivat jälleen suurim- mat alimmissa säilöntäkerroksissa. Hivenaineiden kohdalla eri vuosien tulok- set olivat keskenään ristiriitaisia. Selityksenä lienee pitoisuuksien suuri vaih- telu, mikä tekee edustavan näytteen oton vaikeaksi. Viime vuosina suoritettu peltojen kuparilannoitus aiheutti ilmeisesti epätasaisuutta kuparipitoisuuteen. Korkean rautapitoisuuden aiheuttajaksi on jo aiemmassa säilörehututkimuksessa todettu rehun multaantuminen ('Salo ym. 1972 b). Multapitoisuus ei kuiten- kaan selitä epätasaisuutta muiden hivenaineiden pitoisuuksissa, sillä korre- laatioita raudan ja muiden hivenaineiden välillä ei ilmennyt. Taulukko 1. Naattisäilörehun ravintoainetappioiden keskiarvot (%) ja vaihtelurajat 45 m:n tornisiiloissa. Table 1. The average losses (%) and variation ranges of sugar beet top silages in 4—5 m high tower-silos. Silo B, 4 m, Silo C, 4 m.Silo A, 5 m, 180 m 3 3) 11 m 3 2 ) 16 m 3 3) syvyys depth keskim. keskim. 34 m 1— 2 mKoesäkkejä Experimental sacks average average 4 4 6 6 Tuorepaino 65 35 51 61 Fresh weight (63 68) (27—40) (45 56) (52 66) Kuiva-aine 36 23 31 29 Dry weight (33-42) (17-27) (27-34) (23-35) Orgaaninen aine 32 22 29 26 Organic matter (29-39) (16-26) (25-33) (20-33) In vitro-sulava org.aine ... 40 26 34 34 In vitro digestible org. matter (36—46) (19-29) (31-37) (28-40) In vitro sulamaton o. a. 15 13 14 2 In vitro indigestible o. m. (10 23) ( 6—19) ( 9 18) (+5 14)( 6-19) Raakaproteiini 30 17 31 36 Crude protein (17-42) (11-20) (27-34) (22-42) Sokerit 96 74 95 89 Sugars (91-99) (70-79) (93-96) (87-92) Orgaaniset hapot +4O +ll3 +7B +22 Organic acids (36-46) (93-136) (55-99) (13-28) Tuhka 49 29 37 41 Ash (47-50) (19-36) (32-42) (37-49) Ca 30 26 +5 +2O (25-40) (17-34) (+ 44-14) (+4- +2B) P 43 20 34 55 (40-47) (16-26) (28-49) (45-62) Mg 52 19 21 36 (47-57) ( 8-26) (+ 1-33) (14-59) Na 62 42 51 55 (56-72) (34-36) (31-76) (46-64) K 58 18 44 62 (56-59) (11-23) (25-56) (51-69) Cl 75 39 53 64 (74-75) (26-49) (46-60) (53-70) Fe 7 1 +l2 4 (+l-16) (+ 29-27) (+79-16) ( +39-36) Cu 46 14 +56 4 (42-50) ( 0-30) (+ 107-6) (+ 39-36) Mn 54 26 +2 8 (52-55) ( 0-53) (+ 43-18) ( +4-24) Zn 46 37 +lO 10 (39-59) (30-46) (+ 93-32) ( +3-22) J) 1971, Säilöntäaika 2—2% kk Storage period 2—2% months s) 1972, » 7-7% » - » » 7-7% * 3 ) 1972, * 5%-6% » - » » 5%-6% * 3) Siilo C: Vuorokerroksin naattia ja sanomalehteä (1000 kg/100 kg). Luvut eivät ole mukana yhteenvedon keskiarvoissa. Silo C: Beet tops and newspaper ensiled in alternate layers (1000 kg/100 kg). The figures are not included in the mean values of the summary. 100 Puristemehun sitominen lisäaineisiin Säilöntätappiot ovat runsaasti vettä sisältävissä naateissa pääasiassa puris- temehutappioita. Tutkimuksessa kokeiltiin puristemehun sitomista sanoma- lehtipaperiin, olkeen ja odelmaan. Koe suoritettiin säkkikokeina, mutta lisäksi siilossa C oli paperia myös irrallisena vuorokerroksin naatin kanssa. Kuiva materiaali, olki ja paperi, sitoi kiloa kohti noin 3—5.5 kg puriste- mehua, mikä vastasi 155 200 g kuiva-ainetta sideaineen kuiva-ainekiloa kohti (taul. 2). Suurimpana ryhmänä olivat käymishapot ja raakaproteiini. Olki oli sidonta-aineena paperia parempi ja pieni määrä paperia siilossa (siilo B) sitoi painoyksikköä kohti enemmän kuin suuri määrä (siilo C). Myös oljen kohdalla pantiin merkille, että jos olkea oli säkissä vähemmän, sen sidontateho parani. Taulukko 2. Puristemehun ravintoaineiden keskimääräinen pidättyminen säkkikokeissa. Table 2. The average retention of effluent nutrients in the experimental sacks. Ruoho Grass Olki Straw Paperi— Newspaper Silo A Silo B Silo B Silo C 2 ) 3 m iy2 mx) Koesäkkejä Experimental sacks 2 2 4 2 6 Tuorepainoa Fresh weight kgjkg +0.42 +0.57 +5.4 +3.7 +3.1 g/kg k.a. g/kg dry matter Kuiva-ainetta Dry matter 46 +146 +202 +2Ol +155 Raakaprot. Crude protein + 56 + 78 + 84 + 65 + 51 Org. happoja Org. acids +lO9 + 78 +146 + 79 + 53 Sokeria Sugar —154 —124 12 + 17 Ca 0 0 + 1.1 + 0.2 + 0.2 P 0 + 0.2 + 0.1 + 0.9 + 0.9 Mg 0 0 + 1.2 + 0.9 + 1.1 Na+6+7+ 7 + 4 + 3 K +l2 +2l +25 +l5 +l3 Cl +l3 +l3 +2l +l4 +l2 l) Keskim. syvyys Average depth 2) Kts. alaviitat taul. 1 See footnotes in Table 1. Odelma sisälsi siiloon pantaessa vettä lähes 70 %, mistä syystä sen pidä- tyskyky oli heikompi kuin kuivien lisäaineiden. Siilon yläosassa se silti sitoi raakaproteiinia lähes 80 g/kg kuiva-ainetta ja lähes 60 g/kg myös siilon ala- osassa, missä kuiva-ainehäviö oli pidättymistä suurempi. Odelman raakapro- teiinipitoisuus nousikin säilöntäaikana lähes kaksinkertaiseksi (9.2 -*■ 15.3 % k.a:sta). Häviöpuolelle voidaan laskea odelman korkea sokerimäärä (18% k.a:sta, pääasiassa fruktosaaneja), joka kävi hapoiksi ja huuhtoutui suurelta osin pois. Sideaineiden kivennäislisäys oli lähinnä naateissa runsaana esiintyvää ka- liumia, natriumia ja klooria. Fosforia ja kalsiumia ei pidättynyt juuri lain- 101 kaan. Odelma sisälsi monia kivennäisaineita niin runsaasti, että niiden määrä päinvastoin aleni. Olkeen ja paperiin pidättyi kuparia 17 5 mg, mangaania 52—20 mg ja sinkkiä 25—21 mg/kg kuiva-ainetta, olkeen näitäkin enemmän kuin paperiin. Lisäaineiden käyttö käytännön oloissa Vain siilossa C oli sidonta-ainetta niin paljon, että pidättyneillä määrillä oli kvantitatiivista merkitystä. Naateista hävisi kuiva-ainetta 29 % ja raaka- proteiinia 36 % (rinnakkaissiilossa B, jossa oli vain naattia, 31 % ja 31 %). Kun paperiin pidättyneet määrät otetaan huomioon, olivat tappioluvut 19 % kuiva-ainetta ja 15 % raakaproteiinia. Jos vain siilon ylin kolmannes huomioi- daan, oli tulos vielä parempi (11 % kuiva-ainetta ja 5 % raakaproteiinia), koska pidättyminen siilon yläosassa oli tehokkaampaa ja hävikit naateista pienemmät. Sanomalehti olisi halpaa lisäainetta, mutta sen rehuarvo on todettu heikoksi. Jauhetun sanomalehtipaperin sulavuus on noin 30 % (Dinius ja Oltjen 1971, Fonge 1972, Sherrod ja Hansen 1973). Sulavuutta alentaa nähtävästi painomuste, sillä ruskean käärepaperin sulavuudeksi on saatu 88 % (Fonge 1972). Tässä tutkimuksessa puhtaan sanomalehtipaperin in vitro-sulavuudeksi todettiin noin 16 %, siilossa rikastuneella paperilla luku nousi 26 %:ksi. In vitro-menetelmä sopii kuitenkin huonosti tällaiselle tuotteelle, mikä ei sisällä proteiinia eikä helppoliukoisia hiilihydraatteja. Seoksessa sanomalehtipaperin in vitro-sulavuus on todettu paremmaksi (Mertens ym. 1971). Kirjoittajani kokeessa paperi tuotiin siilosta naattisäilörehun mukana liha- mulleille. Määrä oli liian suuri ja osa jäi syömättä. Kirjallisuustietojen mu- kaan haitattoman määrän raja lihamulleilla ja lypsylehmillä on 8—12% kuivaa jauhettua sanomalehtipaperia dieetistä (Daniels ym. 1970, Mertens ym. 1971, Dinius ja Oltjen 1971, Fonge 1972). Sherrod ja Hansen (1973) mai- nitsevat jo 6.7 %:n alentaneen kasvutuloksia. Painomusteen ei ole todettu jättävän jäämiä tuotteisiin (Daniels ym. 1970, Dinius ja Oltjen 1971). Olki antoi kokeessa paperia paremman tuloksen. Sen raakaproteiinipitoi- suus nousi 6—lo %-yksiköllä eli olki rikastui proteiinipitoisuudeltaan timotei- heinän veroiseksi. Vuonna 1973 toistettu koe varmisti tuloksen. In vitro- sulavuus sen sijaan ei paljon parantunut (40% ->46%). Olkea ehkä kan- nattaisi ainakin huonoina heinävuosina sekoittaa säilöntävaiheessa naattien joukkoon lehmän korsirehun tarvetta vastaava määrä. Heiniä sääs- tyisi ilman että heinän vaihtaminen oljeksi alentaisi rehuannoksen proteiini- määrää. Odelmalla suoritettu koe osoitti, että jos pellolla on sokerijuurikkaan kor- juuaikana odelmaa ja sää on kuiva, odelma kannattaa korjata ja säilöä naat- tien mukana. Naattiraehu väkevöi sen proteiinipitoisuudeltaan lähes kesällä tehdyn säilörehun veroiseksi. Orgaanisen aineen in vitro-sulavuus kokeen naattisiilossa olleella odelmalla oli keskimäärin 66 %, mikä luku on vähän nurmisäilörehun keskitasoa alempi. 102 Yhteenveto Sokerijuurikkaan naateissa säilönnän aikana tapahtuvia ravintoainetappioita ja puristemehun sidontaa mukaan pantuun sanomalehtipaperiin, olkeen ja ruo- hoon tutkittiin 4 5 m:n korkuisissa tornisiiloissa säkkikokoilla. Ravintoaineita hävisi vähiten ja pidättyi eniten siilon yläosassa. Keskimäärin todettiin seu- raavat tappioprosentit: tuorepaino 50, kuiva-aine 30, orgaaninen aine 28, in vitro-sulava orgaaninen aine 33, raakaproteiini 26, sokeri 88, hemiselluloosa 7, selluloosa 1, tuhka 38, Ca 17, P 32, Mg 31, Na 52, K 40, Cl 56. Orgaanisia happoja tuli lisää 77 %. Naattien joukkoon pantu sanomalehtipaperi (1), olki (2) ja ruoho (3) sitoi- vat ravintoaineita (g/kg k.a.) keskimäärin seuraavasti: kuiva-ainetta 201, 202, 50; raakaproteiinia 65, 84, 67; orgaanisia happoja 79, 146, 94. Kivennäisistä pidättyi eniten K, Cl ja Na; olki sitoi parhaiten myös kivennäisiä. Pienen olki- määrän sekoittamista naattien joukkoon säilöntävaiheessa on ehdotettu. Siiloon vuorokerroksin naattien kanssa säilötty sanomalehtipaperi (100 kg/1 000 kg naattia) alensi kuiva-ainetappion 29 %:sta 19 %:iin ja raakapro- teiinitappion 36 %:sta 15 %:iin. Lihamullit eivät syöneet naattirehun mukana koko paperimäärää. KIRJALLISUUS Daniels, L. 8., Campbell, J. R., Martz, F. A. & Hedrick, H. B. 1970. An evaluation of newspaper as feed for ruminants. J. Anim. Sci. 30: 593 596. Dinius, D. A. & Oltjen, R. R. 1971. Newsprint as a feedstuff for beef cattle. J. Anim. Sci. 33: 1344-1350. Fonge, J. 1972. Futtertrog der Zukunft. Dairy Farmer 19: 24 —27 (Ref. Landw. Z.bl. 11l 17: 2407). Mertens, D. R., Campbell, J. R. & Martz, F. A. 1971. Lactational and ruminal response of dairy cows to ten and twenty percent dietary newspaper. J. Dairy Sci. 54: 667 672. Nonn, H. & Wildgruee, M. 1971. Verlustarme Konservierung von Zuckerrubenblatt. Feldwirtschaft 12: 363 364 (Ref. Landw. Z. bl. 11l 17: 572). Salo, M.-L. & Sormunen, R. 1974. Sokerijuurikkaan naatit ja niistä valmistettu säilörehu. I. Koostumus ja rehuarvo. J. Scient. Agric. Soc. Eini. 46: 88—96. » Sormunen, R. & Immonen, M. 1972 a. Esikuivatussa ja niittotuoreessa säilörehussa tapahtuvat ravinnetappiot. I. Muutokset ja tappiot orgaanisessa aineessa. Koetoim. ja Käyt. 29:15-16. » Suomi, K & Sormunen, R. 1972 b. 11. Kivennäis- ja hivenaineet. Koetoim. ja Käyt. 29: 18-19. Sherrod, L. B. & Hansen, K. R. 1973. Newspaper levels as roughage in ruminant rations. J. Anim. Sci. 36: 592 296.