185 Tuloksia eri suuruisten kalkkimäärien kokeista kiinteillä koekentillä vuoteen 1972 saakka Tuomas Keränen Maatalouden tutkimuskeskus, maanviljelyskemian ja -fysiikan laitos, 01300 Vantaa Results from field experiments with different amounts of lime until the year 1972. 'Tuomas Keränen Agricultural Research Centre, Department of Agricultural Chemistry and Physics, 01300 Vantaa Abstract. The main part of the liming experiments reported here consisted of experi- ments in which 4 t/ha (24 experiments and 139 harvests) and 8 t/ha (30 experiments and 182 harvests) of limestone was used. The experiments lasted on an average 6 years. The most common plants were ley harvested as hay, oats and barley. The yield increase caused by the liming of 4 t/ha was higher (210 food units/ha) than in the phosphate fertilization liming experiment reported earlier (129 Fu/ha). The fertilization with P and K was in both series of experiments the same and adequate as compared with N application, but in the experiments reported here the amount of N fertilizer (36 kg/ha N) was larger than in the phosphate fertilization liming experiment (28 kg/ha N). In three experiment continuing 16—lB years the yield in the beginning decreased, but increased later nearly parallel with the amount of N fertilizers used. The yield response to 4 t/ha of ground limestone was in the first 3-year period 114 Fu/ha and in the last 212 Fu/ha, the response to 8 t/ha 154 and 386 Fu/ha respectively. The amount of fertilizer N was at the beginning 16kg/ha, and at the end 50 kg/ha. The P and K applica- tions were adequate both at the beginning and at the end. In the light of the experi- mental results it has been concluded that in long-term cultivation the effect of liming appears and continues only if the plants receive all nutrients adequately and propor- tionately. Vuosina 1928—38 suoritettiin eri puolilla maatamme noin 500 kalkitus- koetta. Maatalouskoelaitoksen maanviljelyskemian ja -fysiikan osastolle koottujen satotulosten ja siellä tehtyjen määritysten perusteella saatiin laaja selvitys kalkituksen antamista sadonlisäyksistä eri maalajeilla ja viljelys- kasveilla, peltojemme happamuudesta ja vaihtuvan kalkin määrästä sekä osittain kalkin huuhtoutumisestakin (Tuorila ym. 1939). Osa kokeista sijaitsi mainitun osaston hoidossa olevilla kiinteillä koekentillä ja muutamakoe jatkui vielä alussa mainitun ajan jälkeenkin. Uusia eri suuruisten kalkkimäärien ko- keita, joiden tuloksia selostetaan seuraavassa, perustettiin tämän jälkeen vasta vuodesta 1948 alkaen. https://www.c-info.fi/en/info/?token=ubGStQynQ_IjmxBt.WxLvAYJaOBX932CuCQ1rDw.DOBcrQDApUGPkkdXX9Ulx-8RUtC_0MDpdcCBxsQ_WmcYLHsBIqrroZ18FE2uAnKY5Gd29zQyP0OqXEiFwetfdFDBWWSC3ihzfRf0cQvt4Yc6-dnlz91X0oV4KY96nI3qXhfiJqHcSe8BLA9UerQT3J6GUc8EfqU_cJofdjMVHp8u Aineisto Koeaineiston muodostaneet kokeet on lueteltu taulukossa 1. Uusintakalki- tuksesta lähtien on koe katsottu uudeksi kokeeksi (kokeet 3, 12, 17, 26 ja 27). Kokeita on ollut hieta-, hiesu-, liejusavi ja turvemailla. Hietamaat sijaitsivat Taulukko 1. Koeaineisto maalajiryhmittäin. Table 1. Experimental material in different soil groups. Koe Koepaikka Kalkitus- Satoja Maan Soil Lannoitus Experiment Site vuosi kpl Fertilization Liming No. of year yields No. yields pH Ca kg/ha mg/1 N P 206 K, O Hietamaat Sand soils 1 V. Ahola, Lappajärvi 1956 5 5.62 800 16 83 50 2 T. Tuorila, Himanka 1959 1 3.92 260 31 72 150 3 » » 1960 10 3.92 260 50 72 162 4 M, Hautala, Lohtaja 1963 5 4.60 955 50 72 162 5 K. Pajunpää, Kälviä 1963 4 5.10 780 50 72 150 6 H. Märsylä, Himanka 1969 4 5.40 780 50 36 120 Keskiarvo Mean 4.76 639 41 68 132 Hiesut Silt soils 7 Mm-koulu, Nurmes 1968 4 6.73 2 210 50 36 60 8 Itä-Hämeen koetila, Hartola 1969 4 5.70 750 50 36 120 9 O. Jäntti, Pihtipudas 1969 4 5.74 750 50 36 120 Keskiarvo - Mean 6.06 1 237 50 36 100 Liejusavet Gyttja clay soils 10 N. Suominen, Nakkila 1948 16 5.23 565 22 44 84 11 K. Hakanpää, » 1948 7 5.18 750 16 45 80 12 * * 1955 9 5.18 750 27 43 87 13 J. Jokitulppo, » 1948 4 7.48 2 760 16 44 80 14 T. Pirhonen, Porin mlk 1953 18 4.39 900 35 51 97 15 E. Nikkonen, Luvia 1955 15 5.10 1 355 36 65 106 16 J. Uusi-Hanko, Porin mlk 1956 5 4.41 1 755 21 108 98 17 » * 1961 10 4.41 1 755 48 58 116 18 P. Flycktig, » 1961 9 7.02 1 585 47 60 111 19 S. Sjöblom, » 1961 11 5.82 1 755 46 62 111 20 J. Issakoff, Eura 1969 3 4.83 1 185 50 36 120 21 Mustialan koulutila, Tammela .... 1969 3 5.58 2 180 50 36 60 Keskiarvo Mean 5.36 1 441 35 54 96 Turvemaat Peat soils 22 M. Kumpulainen, Pihtipudas 1929 23 V. Hokkanen, Peipohja 1948 24 V. Alasimi, Kälviä 1948 25 V. Bragge, Kankaanpää 1950 26 » » 1954 27 » * 1961 28 J. Korpela, Lappajärvi 1956 29 P. Koskela. Alajärvi 1960 30 Mm-koulu, » 1962 31 J. Pihlajakangas, Kälviä 1968 32 Pelson varavankila, Vaala 1970 9 5.19 1 105 5 56 88 8 5.90 1 185 16 46 80 2 5.22 2 605 16 36 80 4 4.30 1 260 16 70 100 7 4.30 1 260 36 69 120 8 4.30 1 260 50 72 120 4 5.02 1 030 12 52 31 1 5.55 665 50 208 125 1 5.58 1 570 50 144 150 2 5,09 715 50 72 180 2 5.00 1 450 50 36 120 Keskiarvo Mean 5.04 1 283 32 78 109 Kaikki kokeet, keskiarvo 5.21 1 217 36 63 107 All experiments, mean 186 suurimmaksi osaksi Keski-Pohjanmaalla, liejusavet Satakunnassa ja turve- maat näillä molemmilla alueilla. Hieta- ja turvemaiden kentät olivat lähes poikkeuksestta erittäin happamia ja ne sisälsivät vähän vaihtuvaa kalkkia. Liejusavilla sekä happamuus että vaihtuvan kalkin määrä vaihtelivat paljon. Onkin mahdollista, että osa niistä oli kalkittu jo aikaisemmin. Kolmen hiesu- maan happamuus oli vähintään tyydyttävä, mutta vain yhdessä oli runsaasti vaihtuvaa kalkkia. Taulukkoon 1 on merkitty myös keskimääräinen vuotuinen lannoitus. Typpilannoitteena käytettiin aluksi kalkkisalpietaria, myöhemmin kalkkiam- Taulukko 2. Koekasvien keskisadot ilman kalkitusta ja kalkituksen aiheuttama sadon lisäys (sulkeissa kalkitus tn/ha). Koekasvit: o =ohra, kv = kevätvehnä, r = ruis, k = kaura, vk = vihantakaura, h = niittounrmi Table 2. Mean yields without liming and yield increase caused by liming (rate, t\ha in brackets). Crops: o = barley, kv = spring wheat, r = rye, k = oats, vk = green forage oats, h = ley for cutting Koe Koekasvit no Crops Sato ry/ha Sadonlisäys, ry/ha Yield food Yield increase, food units per hectare units perExpt. no. hectare Hietamaat Sand soils 1 20, 3 h 1 243 629 (2) 731 (4) 953 (8) 2 1 k 33 63 (4) 88 (8) 100 (12) 3 20, Ik. 7 h 898 859 (8) 1181 (16) 1407 (24) 4 20, 3 h 2 765 239 (4) 174 (8) 283 (12) 5 20, 2 h 2 603 366 (4) 493 (8) 341 (12) 6 20, 2 h 2 065 320 (4) 291 (8) 487 (16) Hiesut Silt soils 7 4 o 2 316 41 (2) 125 (8) 170 (32) 8 2k, 2 h 3 083 55 (4) - 27 (8) 17 (16) 9 10. Ik, 2 h 1 809 172 (4) 131 (8) 157 (16) Liejusavet Gyttja clay soils 10 2 kv, 7k, 7 h 1 954 210 (4) 382 (8) 431 (12) 11 2 kv, 5 k 1 250 414 (4) 577 (8) 648 (12) 12 3k, 6 h 1 591 365 (8) 654 (16) 959 (24) 13 4 h 2 800 - 44 (4) 68 (8) -112 (12) 14 Bk, 10 h 1 975 127 (2) 195 (4) 257 (8) 15 Ir. Bk, 6 h 2 238 118 (4) 141 (8) 245 (12) 16 2k, 3 h 1 782 195 (4) 172 (8) 223 (12) 17 6k, 4 h 2 104 115 (8) 182 (16) 283 (24) 18 30, 3k, 3 h 1 289 343 (4) 269 (8) 294 (16) 19 30, 1 kv, sk, 2 h 2 234 145 (4) 177 (8) 287 (16) 20 3 k 3 055 77 (4) 119 (8) 146 (16) 21 20, 1 k 2 485 250 (2) 29 (8) 337 (32) Turvemaat Peat soils 22 2 vk, 7 h 1 227 128 (5) 119 (10) 284 (20) 23 10, Ik, 6 h 1 922 80 (4) 109 (8) 142 (12) 24 10, Ik 2 325 -281 (4) -456 (8) - 4 (12) 25 Ik, 3 h 805 200 (4) 256 (8) 294 (12) 26 4k, 3 h 938 90 (8) 418 (16) 639 (24) 27 20, Ik, 5 h 1 664 68 (12) 190 (24) 299 (36) 28 20, 2 h 2 589 66 (2) 199 (4) 265 (8) 29 1 o 2 570 - 10 (2) 220 (4) 215 (8) 30 1 o 1 930 85 (2) 95 (4) 85 (8) 31 2 h 2 581 272 (4) 207 (8) 99 (12) 32 2 h 2 796 191 (4) 245 (8) 256 (16) 187 188 monsalpietaria (oulunsalpietaria). Fosforilannoitus annettiin kotka- ja super- fosfaattina ja kalilannoitus 40, 50 ja 60 %:n kalisuolana. Typpilannoituksen määrä lisääntyi vuosina 1948—6O 16 kilosta 50 kiloon hehtaarille eli suunnilleen samoin kuin talousviljelyksilläkin. Fosforilannoituksen määrä vaihteli kokeit- tain ja vaihtelua lisäsi vielä muutamissa kokeissa alussa annettu peruslannoitus fosfaatilla. Kalilannoituskin vaihteli kokeittain, mutta yleensä se lisääntyi samassa suhteessa kuin kalisuolan kalipitoisuuskin. Keskimäärin oli alus- lannoitus runsaampi kuin missään tähän saakka selostetussa, vähintään yhtä monta koetta ja koesatoa sisältäneessä kalkituskoesarjassa. Tulokset ja tarkastelu Taulukkoon 2 on merkitty kaikista kokeista saadut satotulokset. Kunkin sadonlisäystä osoittavan luvun jäljessä on sulkeissa kalkituksen määrää (tn/ha) osoittava luku. Vertaamalla maan happamuutta jakalkkipitoisuutta (taulukko 1) todettuihin sadonlisäyksiin havaitaan, että erittäin happamissa ja vähän kalkkia sisältäneissä maissa on kalkituksella saatu sadonlisäys ollut suuri, kuten luonnollista onkin. Näissä maissa kalkkimäärän suurentaminen on yleensä vielä nostanut sadonlisäystä päinvastoin kuin vähemmän happamissa maissa. Regressioanalyysi osoitti seuraavan riippuvuuden vallitsevan kalkkikivi- jauheen määrän (x x, kg/ha) ja sadonlisäyksen (y, ry/ha) välillä, silloin kun maan kalkkilukua ei otettu huomioon: Hietamaat ja hiesut (n = 87) y = 207.50 -J- 44.787 x x (R2 = 25.9 %) Liejusavet (n = 333) y = 148.04 + 12.931 x A (R2 = 8.8 %) Turvemaat (n = 146) y = 63.65 + 10.297 x x (R2 = 11.6 %) Koko aineisto (n = 566) y = 159.63 -f 14.684 x ± (R 2 = 8.1 %) Kaikki regressiokertoimet ja selvitysasteet olivat erittäin merkitseviä (P = 0.001). Yhtälöiden selvitysasteet olivat alhaisia. Regressioanalyysiä tarkennettaessa havaittiin maan kalkkiluvun (x 2, mg/1 Ca) huomioonottamisen parantavan yhtälöiden selvitysastetta: Hietamaat ja hiesut y = 455.31 -J- 59.264 0.076 x x x 2 (R2 = 39.5 %) Liejusavet y = 114.80 -J- 43.844 x A 0.021 xx x2 (R2 = 30.8 %) Turvemaat y = 58.28 -f- 33.539 x x 0.018 x t x 2 (R 2 = 15.5 %) Koko aineisto y = 141.72 + 50.833 x x 0.030 XjX 2 (R2 = 34.8 %) Regressiokertoimet ja selvitysasteet olivat erittäin merkitseviä (P = 0.001) lukuunottamatta turvemaiden X]X 2-termin kerrointa ( 0.018), jonka merkit- sevyys oli P = 0.05. Koska kokeita, joissa kalkitus oli alle 4 tai yli 8 tn/ha, oli vähän, on tau- lukkoon 3 laskettu maalajeittain ilman kalkitusta saadut sadot ja vain maini- tuilla kalkkimääiillä saadut sadonlisäykset. Happamilla hietamailla sadon- lisäys on ollut suuri, vähemmän happamilla liejusavilla keskinkertainen ja hiesuilla pieni. Liejusavia vielä happamammilla turvemailla vaikutus on jäänyt suhteellisen pieneksi, mikä on todettu aikaisemminkin (Tuorila ym. 189 Taulukko 3. Ilman kalkitusta saadut sadot ja kalkituksella 4ja 8 tn/ha saadut sadonlisäykset ry/ha sekä maan pH ja vaihtuva kalkki. Table 3. Yields without liming and yield increase caused by liming (4 and 8 tjha), food units per hectare, together with soil pH and exchangeable lime. Kokeita kpl Satojakpl Sato No. of No. of yields Yield experiments Sadonlisäys pH CaCOj tn/ha Yield increase 4 I tjha 8 Hietamaat Sand soils 5 19 2 039 403 4.93 3.9 6 29 1 646 601 4.76 3.5 Hiesut Silt soils 2 8 2 446 113 5.72 4.1 3 12 2 403 94 6.06 7.1 Liejusavet Gyttja clay soils 9 88 1 984 196 5.50 8.8 12 110 1977 247 5.36 8.7 Turvemaat Peat soils 8 24 2 036 121 5.24 7.8 9 31 1 788 125 5.13 7.8 Koko aineisto All soils 24 139 2 051 207 5.31 7.1 30 182 1 897 266 5.25 7.3 Taulukko 4. Eri kasvien ilman kalkitusta saadut sadot ja kalkituksella 4 ja 8 tn/ha saadut sadonlisäykset ry/ha keskimäärin sekä maa pH ja vaihtuva kalkki. Table 4. Yields without liming and yield increase caused by liming (4 and 8 tjha) of different crops, food units per hectare, together with soil pH and exchangable lime (CaCOä) . Kasvi Crop Kokeita Satoja kpl kpl No. of No. of exp. yields Sato Sadonlisäys Yield Yield increase pH CaC03 tn/ha tjha 4 8 Ohra - Barley 12 21 2 143 298 5.567.6 * * 15 29 2 053 311 5.527.8 Kevätvehnä Spring wheat 3 5 1 084 488 1 001 5.41 5,9 Ruis - Rye 1 1 1 800 150 250 5.108.0 Kaura Oats 15 48 1 982 117 5.227.7 D » 18 60 1 852 177 5.057.5 Nurmi Ley 18 64 2 067 185 5.387.3 22 87 1 951 226 5.226.9* » Koko aineisto Whole material 139 1 994 210 5.377.4 182 1 900 278 5.257.3 190 1939). Maalajeittain laskettuihin satotuloksiin vaikuttavat maan ominaisuuk- sien ohella myös koekasvit. Koekasveina oli 32 kokeessa yhteensä 31 ohraa, 5 kevätvehnää, 1 ruis, 64 kauraa, 2 vihantakauraa, 96 nurmea eli yhteensä 199 satoa. Käytettyjen kalkkimäärien suuren vaihtelun takia on satotuloksista vaikea saada aikai- semmin esitettyjen tulosten kanssa vertailukelpoista yhdistelmää. Sellainen on tehty kasvilajeittain taulukkoon 4 kalkituksilla 4 ja 8 tn/ha. Se edustaa vastaavasti 139 ja 182 koesatoa. Suurin sadonlisäys on saatu ohralla ja kevät- vehnällä, seuraavaksi suurin rukiilla (1 koesato) ja nurmilla ja pienin kauralla. Tässä suhteessa tulokset poikkeavat aikaisemmista vain vehnällä, mutta kokeiden pienen lukumäärän takia eivät tulokset vaikuta paljon kaikkien kasvien keskiarvoon. Keskiarvoissa tasoittuvat kaikkia kasveja edustavat kenttien pH-luvut ja vaihtuvan kalkin määrät. Ne tulevat myös lähelle niitä lukuja, jotka on esitetty aikaisempien laajojen kalkituskoesarjojen tulosten yhteydessä (Tuorila ym. 1939, Keränen ja Marjanen 1970, 1972). Niiden ja esillä olevan koesarjan tulosten vertailu on esitetty seuraavassa: Sadonlisäys kalkituksella Lannoitus kg/ha 4 tn/ha 8 tn/ha N P 2Oä K aO K2O:N 1. Tuorila ym. 1939 232 274 2. Keränen ja Marjanen 1970 206 302 3. Keränen ja Marjanen 1972 129 28 62 84 3.0 4. Tämä aineisto 210 278 36 63 107 3.0 Kahdessa ensimmäisessä sarjassa oli viljelijäin antama lannoitus. Lannoi- tuksen määrää ei tunneta. Ottaen huomioon ko. ajankohtien väkilannoitteiden yleisen käytön voidaan otaksua, että lannoitus oli pienempi kuin sarjoissa 3 ja 4. Sarjassa 4 vastaa esitetty aluslannoitus kalkitusta 8 tn/ha, mutta kalki- tuksella 4 tn/ha oli sekä P 20 5- että K 2O-määrää vain 3 kg/ha pienempi. Tulosten vertailussa pääpaino on heinällä, kauralla ja ohralla, joita kaikissa koesarjoissa oli jokseenkin samassa suhteessa. Fosfaattilannoituskalkitusko- keissa (3) kalkituksen (4 tn/ha) antama sadonlisäys oli runsaasti puolet kol- messa muussa sarjassa saadusta lisäyksestä. Fosfaattilannoitus-kalkitusko- keiden tulosten esittäjät otaksuivat, että runsas fosfori- ja kalilannoitus oli pie- nentänyt kalkin vaikutusta, minkä fosforin suhteen on todennut Salonen (1953) ja molempien ravinteiden suhteen Persson (1970). Esillä olevan koesarjan kolmen pitkäaikaisimman kokeen tulokset viittaa- vat siihen, että myös typpilannoituksella on suuri vaikutus kalkituksella saa- tuun sadonlisäykseen. Näissä kokeissa (no 10, 14 ja 15) oli typpilannoitus aluksi 15,5, myöhemmin 50 kg/ha. Ne kaikki jatkuivat vähintään 16 vuotta kalkituksen jälkeen, sillä vaikka kokeesta no 15 korjattiin vain 15 koesatoa, niin se oli ollut yhden välivuoden laitumena, jolloin satoa ei voitu punnita. Kun jätetään laskuista pois kokeen no 10 alussa viljellyt kaksi kevätvehnää, joiden sato oli erittäin pieni ja sadonlisäys kalkituksella suuri sekä kokeen no 15 ruis, oli kokeissa 23 kauraa ja 23 nurmea, jotka jakautuivat lähes tasan kunkin kokeen osalle (taulukko 2). Kokeista saadut kauran ja heinän keski- määräiset tulokset kolmivuotiskausittain sekä niitä vastaava typpilannoitus on esitetty kuvassa 1. Heinää ei tosin viljelty ensimmäisellä kaudella, mutta asiallisesti sama tulos saataisiin yksinomaan kauralla (taulukko 5). Kuvassa 1 esitettyjen lukujen mukaan satotaso aluksi jopa alentui ja alkoi myöhemmin nousta jokseenkin samassa suhteessa kuin typpilannoituskin. Sadonlisäys molemmilla kalkkimäärillä oli aluksi pieni ja lisääntyi koeajan loppuun men- nessä pienemmällä määrällä kaksinkertaiseksi (114—212 ry/ha) ja suuremmalla määrällä vielä enemmän (154—386 ry/ha). Fosforilannoitus pysyi koeajan kuluessa samana ja oli nykyisten, koetuloksiin perustuvien tietojen mukaan vielä koeajan lopussakin riittävä. Typpilannoitus lisääntyi vastaavasti 3,2- kertaiseksi ja kalilannoitus 1,4-kertaiseksi. Koeajan alussa oli kalin ja typen suhde (K 2O:N) 5,4 ja lopussa 2,5. 4 Kuva 1. Kauran ja heinän keskimääräinen sato kolmivuotiskausittain sekä vastaava typpi- lannoitus, Sato ilman kalkitusta 4 4 Sadonlisäys kalkituksella 4 tn/ha 8 8 i) » S tn/ha N-lannoitus Fig. 1. Mean yield of oats and ley in 3-year periods and corresponding N fertilization. Yield without liming 4 4 Yield increase caused by 4 tjha of lime 8 8 i> » » » 8 * » » ————— N fertilization 191 192 Taulukko 5. Kauran ja heinän sadot ja kalkituksella 4 ja 8 tn/ha saadut sadonlisäykset ry/ha kokeissa 10, 14 ja 15 kolmella alku- ja kolmella loppukaudella sekä vastaava lannoitus. Table 5. Oats and ley yields and yield increase caused by liming (4 and 8 tjha) in experiments 10, 14 and 15 in three periods in the beginning and three periods at the end and NPK fertilization. Koekasvi Crop Satoja Kausi Sato Sadonlisäys Lannoitus kg/ha kpl Period Yield 1) Yield increase Fertilization hg\ha No. of yields 4 8 N P 2Os K2O K 2O:N Kaura - Oats 12 1-3 1 939 118 198 18 61 84 Heinä - Ley 12 2-3 1 645 174 187 23 47 85 Keskiarvo - Mean 1 792 146 193 20 54 84 4.2 Kaura - Oats 11 4-6 2 632 173 326 42 59 104 Heinä - Ley 11 4-6 2 184 198 280 45 49 113 Keskiarvo - Mean 2 408 186 303 43 54 108 2.5 Kaura - Oats 23 1-6 2 270 144 259 30 60 93 Heinä - Ley 23 2-6 1 903 186 232 34 38 98 Keskiarvo Mean 2 086 165 245 32 54 96 J) food units per hectare Useiden koetulosten (Brummer 1959, Salonen ym. 1962, Keränen ja Tainio 1968) perusteella voidaan päätellä, että silloin kuin fosfori- ja kalilan- noitus on riittävä, satotaso määräytyy pääasiassa typpilannoituksen mukaan. Fosforilannoitus on ollut typpilannoitukseen nähden riittävä, 2—4-kertainen (P 2O S;N). Kalilannoituksen suhteen on 1,6-kertainen kalilannoitus osoittautu- nut riittäväksi karkeilla kivennäismailla jatkuvassa viljelyssä (Keränen 1968). On ilmeistä, että esimerkiksi 1940- ja 1950-luvuillaperustetuissa kalki- tuskokeissa, jolloin oli vähemmän tietoja lannoituksessa tarvittavien pää- ravinteiden määristä ja suhteista, typpilannoitus tuli minimitekijäksi, eikä riittänyt täysin kalkituksen vaikutuksen esille tuloon. Niinpä fosfaattilannoi- tus-kalkituskokeissa (Keränen ja Marjanen 1972) ja nyt esitetyissä kokeissa kalkituksella 4 tn/ha saadun sadonlisäysten eron, 81 ry/ha, selittänee ainakin osaksi viimeksi mainittujen saama 8 kg/ha suurempi typpilannoitus (vrt. s. 190). Täysi varmuus asiasta saataisiin vain pitkäaikaisilla kenttäkokeilla, joissa on myös ueampia typpilannoitustasoja. Todennäköisenä voidaan kuitenkin pitää, että pitkäaikaisessa viljelyssä pääsee kalkituksen vaikutus täysin esille ja jatkuu vasta silloin, kun kasvit saavat riittävästi ja tasapainoisesti kaikkia ravinteita. 193 Yhteenveto Kalkituskoesarjan pääosan muodostivat ne kokeet, joissa kalkitus oli 4 (24 koetta ja 139 koesatoa) ja 8 tn/ha (30 koetta ja 182 koesatoa) kalkkikivijau- lietta. Kokeet jatkuivat keskimäärin noin 6 vuotta. Pääosan koekasveista muodostivat heinäksi korjattu nurmi, kaura ja ohra. Kalkituksella 4 tn/ha saatu sadonlisäys (210 ry/ha) oli suurempi kuin aikaisemmin esitetyissä fos- faattilannoitus-kalkituskokeissa (129 ry/ha). Fosfori- ja kalilannoitus olivat molemmissa kokeissa jokseenkin yhtä suuret ja typpeen nähden riittävät, mutta tässä selostetuissa kokeissa oli typpilannoitus (36 kg/ha N) suurempi kuin fosfaattilannoitus-kalkituskokeissa (28 kg/ha N). Kolmessa 16—18 vuotta jatkuneessa kokeessa kauran ja heinän satotaso aluksi jopa laski, mutta nousi myöhemmin jokseenkin samassa suhteessa kuin typpilannoitus. Kalkituksella 4 tn/ha oli sadonlisäys ensimmäisenä kolmivuotiskautena 114 ry/ha ja viimei- senä 212 ry/ha, kalkituksella 8 tn/ha vastaavasti 154 ja 386 ry/ha. Typpi- lannoitus oli alussa 16 ja lopussa 50 kg/ha ja fosfori- ja kalilannoitus typpeen nähden sekä alussa että lopussa riittävät. Koetulosten nojalla on päätelty, että pitkäaikaisessa viljelyssä pääsee kalkituksen vaikutus täysin esille ja jatkuu vasta silloin, kun kasvit saavat riittävästi ja tasapainoisesti kaikkia ravinteita. KIRJALLISUUTTA Brummer, V. 1959. Lannoituksen vaikutuksesta sokerijuurikkaan satoon. Summary: Effect of fertilization on the yield of sugar beet. Suom. Maatal.tiet. Seur. Julk. 94: 201—236. Keränen, T. 1968. Kalilannoitus-kalkituskokciden tuloksia hieta- ja savimailla. Koetoim. ja Käyt. 25: 29, 32. » & Marjanen, H. 1970. Kalkituksen vaikutus ja kannattavuus. Koetoim. ja Käyt. 27: 10-11. —* & Marjanen, H. 1972. Kalkitus ja fosfaattilannoitus. Paikalliskokeiden tuloksia 1940-, 1950-, ja 1960-luvulta. Referat: Kalkning och fosfatgödsling. Resultat i lokala fältfärsök under 1940-, 1950-, och 1960-talen. Kehittyvä Maatalous 6, 1972. —* & Tainio, A (J). 1968. Hiesu- ja savimaiden kalilannoitustarpeesta. Zusammenfas- sung; Über den Kalidiingungsbedarf von Lehm- und Tonböden. Ann. Agric. Fenn. 7: 161-174. Persson, J. 1970. De permanenta kalkningsförsöken. Växtnäringsnytt 26, 4: 23 28. Salonen, M. 1953. Peruslannoituskokeita superfosfaatilla. Summary: Store dressing experi- ments with superphosphate. Valt. Maatal.koetoim. Julk. 139: I—4o. * —.Tainio, A. & Tähtinen, H. 1962. Typpilannoitusta koskevia tutkimuksia. Selostus kiinteillä koekentillä v. 1928 1960 suoritetuissa eri typpimäärien kokeissa saaduista tuloksista. Summary: Investigations of nitrogen fertilization. Ann. Agric. Fenn. 1; 133-174. Tuorila, P., Tainio, A. & Teräsvuori, A. 1939. Suomen viljelysmaiden kalkitustarpeesta. Valtion maatalouskoetoiminnan tuloksia vuosilta 1928 38. I osa. Referat: Cbcr den Kalkdiingungsbedarf der finnischen Boden. Ergebnisse der staatlichen landwirtschaft- lichen Versuchstätigkeit von den Jahren 1928 38. Erster Teil. Valt. Maatal.koetoim. Julk. 104:1-529.