JOURNAL OF THE SCIENTIFIC AGRICULTURAL SOCIETY OF FINLAND 158 Maataloustieteellinen Aikakauskirja Voi. 48: 158—169, 1976 Perusteluja pässien fenotyyppitestaukselle Mikko Varo ja Tapani Hellman Helsingin Yliopis\o, kotieläinten jalostustieteen laitos Some arguments on the phenotype testing of rams Mikko Varo and Tapani Hellman University of Helsinki , Department of Animal Breeding Abstract. On the basis of the results of the growing experiments made with young rams in 1965—66 the possibilities to estimate the quantity of meat and meatiness have been studied according to caracteristics which have been or can be measured also in living animals. For this reason in parallell with the measures of the living animals also some measures of carcass, fulfilling the above condition, have been used: the cross- ectional area of the m.l.d. can be obtained by an ultrasonic measurement, the cir- cumference of the part of chump can be given as the circumference of the thigh, and the head weight can be substituted by the measured size of the head. It can be expected according to the results of the stepwise multiple regression analysis that the amount of meat produced can be estimated in phenotype testing primarily using live weight, the crossectional area of the m.l.d. and the circumference of the thigh. The same qualities give also a satisfactory estimate of the meatiness. In the progeny testing, used in control of phenotypetesting, the carcass weight alone is a sufficient measure for the estimation of meat yield. In case it is desirable to emphasice meatiness in the progeny testing, this can be completed with the points of the carcass, circumference of the part of chump and the crossectional area of m.l.d. Johdanto Lampaan]alostusyhdistyksen koetilalla Hiirolassa v. 1965—66 järjeste- tyissä nuorten pässien kasvukokeissa, joiden tulokset on pääosaltaan julkaistu (Varo 1968), mitattiin myös pitkän selkälihaksen poikkileikkauspinta-alat. Koska nämä mittaukset tehtiin vain ensimmäisenä koevuonna, ne jäivät käsit- telemättä kaksi laidunkautta jatkuneiden kokeiden kokonaistuloksia tarkas- teltaessa. Ultraäänitekniikan kehittyminen niin, että selkälihaksen poikki- leikkauspinta-ala on mitattavissa myös elävistä eläimistä, on antanut aikai- sempaa suuremmat mahdollisuudet lihakkuuden eli ruhon lihaprosentin arvioimiselle. Tästä syystä on tullut aiheelliseksi tarkastella voiko selkälihak- seen perustuva lihakkuuden arvio hyödyllisesti täydentää pässien fenotyyp- https://www.c-info.fi/en/info/?token=c0BSg3grf523yJHv.t0RLN8ueVzOt5Q39MxPOWw.B-bi5cHYnxZo5Ke8GPY7Yj6H1U921yino9pDt4dNJSDZe5VI8PrNAm3iGHNJKBjuB_4Nfrzl2B_ko8SElV21MzMlGmYJ71YAe5Jeuu25uf53FFZQBllaRRgp26J_AlxKNLBtCm16NXeFsJhk0sWcl6TPSf_melKTwLECYJ-5CgcQSHgI1Gyj4lwD 159 pitestausta, jonka päätehtävä kuitenkin on kasvutaipumuksen mittaaminen. Edellä mainitussa tutkimuksessa lihakkuuden vaihtelun äärirajat olivat keskiarvon ja hajonnan mukaan 73.4 84.8 %. Näin suuren muuntelun hyväksi- käyttö saattaa olla hyödyksi sekä lihamäärän että tuotteiden kauppa-arvon lisäämiseen pyrkivässä jalostusvalinnassa. Nyt käsiteltävään aiheeseen liittyvät tärkeimmät koetulokset osoittivat, että nopea kasvu, jonka mittana on määräiässä saavutettu paino, on lampaan- lihantuotannon perustekijä. Lihamäärän ja elo-sekä teuraspainojen fenotyyppi- korrelaatiot olivat nimittäin o.Bo*** ja o.97***. Elopainon ja eräiden mittojen summavariaabeli antoi korrelaation o.B6***. Myös lihakkuus seuraa jossakin määrin painoja, mutta heikommin kuin lihan kilomäärä. Elopainon ja lihak- kuuden korrelaatio oli 0.36** ja vastaavasti teuraspainon ja lihakkuuden o.s7***. Tutkimuksessa punnittiin erikseen vain lanneosasta erotettu pitkän selkälihaksen osa. Tämän pitkän selkälihaksen osan painon ja lihakkuuden välillä oli korrelaatio o.sl***. Field ym. (1963) ovat saaneet pitkän selkälihak- sen painon ja lihakkuuden välille korrelaation 0.61. Nämä tulokset viittaavat siihen, että selkälihas saattaa antaa käyttökelpoisen perustan myös elävän eläimen lihakkuuden arvioimiselle. Pitkän selkälihaksen poikkileikkauspinta-alan ja lihakkuuden välisen yhteyden on todennut myös Labecka (1971). RousEn ym. (1970) saama vas- taava korrelaatio oli sen sijaan negatiivinen, mikä tutkijoiden mukaan selitty- nee sillä, että painon suuretessa lihakkuus pienenee, ja toisaalta selkälihaksen poikkileikkauspinta-alan ja elopainon välillä vallitsee positiivinen korrelaatio 0.58. Koska poikkileikkauspinta-alan ja ruhon koko lihamäärän välillä on voimakas korrelaatio 0.65, he pitävät selkälihasta parempana lihamäärän kuin lihakkuuden arviona. Göhler jaLiebenberg (1972) saivat selkälihaksen poikkileikkauspinta-alan ja lihakkuuden välille korrelaatiokertoimen 0.52 ja Göhler (1973) 0.60. Cunningham ym. (1967) toteavat, että pitkän selkälihak- sen ala suhteessa ruhon painoon on ruhon laadun osoittajana muita heidän kä}dtämiään mittoja parempi. Lisäksi he ovat todenneet elävän eläimen reiden ympäryksen olevan voimakkaassa korrelaatiossa lampaanruhon kauppa- arvoon. Kirjallisuudesta ei ole vielä löytynyt tietoja ultraäänimittausten arvosta elävän eläimen lihakkuuden ennustajana. Sen sijaan Moody ym. (1965) ovat verranneet ultraäänellä elävästä eläimestä mitattua ja teurastuksessa todettua pitkän selkälihaksen poikkileikkauspinta-alaa keskenään. Kolmena vuonna todetut korrelaatiot vaihtelivat rajoissa 0.52—0.66. Tutkimuksen suorittaminen Valikoivalla regressioanalyysillä on koetettu löytää käytettävissä olevien mittaustulosten joukosta ominaisuusyhdistelmät, jotka parhaiten arvioisivat ruhon todellista lihakkuutta. Selittäviksi ominaisuuksiksi otettiin elävien eläinten mittaustulokset. Niihin on kuitenkin liitetty mukaan kolme ruhosta saatua mittaa, selkälihaksen poikkileikkauspinta-ala, pään paino ja paistin ympärysmitta, jotka voidaan korvata elävästä eläimestä otettavilla mitoilla. Kaksi viimeksi mainittua mittaa on otettu mukaan, koska ne ovat korreloitu- neet voimakkaasti ruhon lihakkuuteen. Pään paino on korvattavissa sen kokoa 160 arvioivilla mitoilla ja paistin ympärysmitta reiden ympärysmitalla tai ns. reisimitalla. Kaikkien mukana olevien mittojen keskiarvot ja hajonnat on esitetty taulukossa 1. Selkälihas I ja II ovat lanneosan etupään ja selkälihas 111 ja IV sen takapään katkaisukohdan vastakkaisista poikkileikkauspinnoista mitattuja pinta-aloja. Aineistossa, johon myös tämä tutkimus perustuu, oli lihamäärän ja lihak- kuuden korrelaatio o.62***. Lihakkuuden lisääminen ei näin ollen ole ristirii- dassa lihamäärän lisäämisen kanssa. Sen sijaan on mahdollista, että mitat, joilla näitä ominaisuuksia arvioidaan, voivat johtaa ristiriitaiseen arvosteluun. Tästä syystä lihakkuutta parhaiten arvioivien ominaisuuksien selitysasteet on laskettu myös lihamäärälle. Vastaavalla tavalla on laskettu myös lihamäärää parhaiten arvioivien ominaisuuksien molemmat selitysasteet. Koska fenotyppitestausta tarkistavaan jälkeläisarvosteluun voidaan liittää teurasarvostelu, on lihakkuudelle ja lihamäärälle laskettu myös teurasominai- suuksien selitysasteet. Tällöin on tutkittu vain sellaisia mittoja, jotka voidaan saada ruohon arvoa leikkelyllä huonontamatta. Samassa tarkoituksessa on tutkittu myös teuraspainon, pään ja sisäelinten merkitystä lihakkuuden ja lihamäärän osoittajina. Saadut selitysasteet on esitetty taulukoissa 2 ja 3. Selitysaste mittaa standardiarvoin sen suhteellisen vaikutuksen, mikä selit- täjäryhmällä on selitettävään. Selittäjiksi tulevat ominaisuudet, joiden yhteys selitettävään on suhteellisesti suurin, mutta joiden keskinäinen yhteys on heikko. Miinusmerkki (—) osoittaa, että ominaisuus on liittynyt selittäjiin negatiivisena, ts. sen mittaluvun pieni arvo on korostanut selitettävää ominai- suutta. Regressiokertoimen merkitsevyys, jolla uusi ominaisuus suurentaa selitysastetta, on osoitettu asteriskein tavalliseen tapaan: P < 0.05 *, P < o.ol** ja P< o.ool***. Tulokset Lihakkuuden arvioiminen Lihakkuutta parhaiten arvioivien ominaisuusyhdistelmien selitysasteet ovat taulukossa 2. Kun selitysasteet on laskettu sekä lihakkuudelle että lihamäärälle, voidaan niitä keskenään vertaamalla nähdä, missä määrin samat ominaisuudet arvioivat lihatuotoksen molempia mittoja. Selitysasteiden numeroarvot sel- laisenaan osoittavat, että lihakkuutta parhaiten arvioivat ominaisuudet arvioi- vat lihamäärää jopa paremmin kuin lihakkuutta. Mutta kun lisäksi otetaan huomioon myös merkki, havaitaan, että kaikki ominaisuudet eivät voi saman- aikaisesti olla lihakkuuden ja lihamäärän selittäjinä. Niinpä elomittojen ryh- mässä pään painon ja säkäkorkeuden mittalukujen pienet arvot viittaavat suureen lihakkuuteen, mutta suuret runsaaseen lihamäärään. Teurasmitoissa suuri selkälihas I — II on lihakkuuden, mutta pieni lihamäärän tunnus. Havaituilla ristiriitaisuuksilla on useissa tapauksissa luonnollinen selitys. Aikaisemmin tehty faktorianalyysi osoitti, että pään ja luuston absoluutti- painot korreloituivat positiivisesti ruhon painoon ja kokoon sekä lihamää- rään, kun taas pään suhteellinen paino korreloitui negatiivisesti ruhon lihak- kuuteen. Nuorilla, vähän rasvoittuneilla eläimillä lihakkuuden määrää lihan ja luun suhde. Näiden yhteyksien vuoksi on helppo ymmärtää, miksi suhteellinen 161 Taulukko 1. Tutkimuksessa tarkasteltavat ominaisuudet Table 1. The averages and standard deviations of the traits in the study. Ominaisuus Keskiarvo Hajonta Trait Average S. D. Selitettävät ominaisuudet: Dependent traits: Lihamäärä 1 12 ruhossa —kg Amount of meat in half carcass 5.270.76 Lihakkuus % Fullness of meat 80,12 1.11 Selittävät ominaisuudet: Independent traits: Elopaino kg Live weight 35.324.30 Pisteet: rinta Points: chest 3.080.91 lanne loin 3.091.10 reisi thigh 2.791.11 yhteensä together 8.972.71 Pituus cm Body length 62.503.64 Rinnan syvyys cm Depth of chest 27.251.36 Säkäkorkeus cm Height at withers 58.652.68 Rintakehän leveys cm Width of chest 15.531.21 Lapojen leveys cm Width of shoulders 16.200.98 Lantion etuleveys cm Width of hips 13.900.80 Paistin ympärys cm Circumference of thigh 35.056.35 Pään paino —kg Weight of head 1.320.15 Teuraspaino —kg Weight of carcass 13.161.76 Ruhopisteet: Points of carcass. paisti thigh 5.421.07 satula saddle 5.141.11 säkä withers 5.161.32 yhteensä together 15.823.17 Luokittelupisteet Points of classification 18.591.68 Selkälihas I-II -cm2 - M.1.d.1-II 5.831.00 Selkälihas 111 -IV -cm2 - M.l.d. 111-IV 8.931.46 Selkälihas I-IV - cm 2 - M.l.d. I-IV 7.381.12 Selkälihaksen paino —kg Weight of M.l.d. 0.180.04 Kylkipituus cm Length of side 52.792.17 Etupotka kg Shin 0,20 0.03 Keuhkot kg Lungs 0.310.05 Maksa kg Liver 0.450.07 Sydän kg Heart 0.120.02 Munuaiset —kg Kidneys 0.090.01 Munuaisrasva —kg Kidney fat 0.180.07 Kieli —kg Tongue 0.070.01 Selkälihas I —II on lanneosan etupäästä ja selkälihas 111—IV sen takapäästä mitattujen pinta-alojen keskiarvo. Selkälihas I — IV on kaikkien pinta-alojen keskiarvo. M.l.d. I — II is the mean of the two surfaces on the front cutting point of loin part and M.l.d. Ill—lV is the corresponding mean of the rear cutting point. M.l.d. I—IV is the mean of the four surfaces on the two cutting points. 162 Taulukko 2. Lihakkuutta arvioivat ominaisuudet Table 2. The traits estimating the fullness of meat. Kumulatiiviset selitysasteet Cumulative coefficients of determination (R 2 %) Ominaisuudet Trails lihakkuudelle ja lihamäärälle for fullness and amount of meat Elävän eläimen mitat Measurements of live animal Selkälihas I-II - M.l.d. I-II 23.028.1 Lantion etuleveys Width of hips 35.8 ** 58.8 *•* Rintakehän leveys Width of chest 40,3 * 62.2 Pään paino Weight of head ( —) 44.1 * 71.8 *** Paistin ympärys Circumference of thigh 47.7 • 78.9 **• Säkäkorkeus Height at withers (—) 49.579.3 Tcurasmitat Measurements of carcass Selkälihaksen paino Weight of M.l.d 33.2 * 56.1 Luokittelupisteet Points of classification 46.3 *** 56.9 Teuraspaino Weight of carcass 50.3 *** 95.5 Pään paino Weight of head (—) 55.8 ** (—) 95.6 Selkälihas I-II - M.l.d. I-II 57,6 •• (-) 95.7 Selkälihas 111-IV - M.l.d. 111-IV (-) 62.1 ** (-) 95.9 Teuraspaino ja elimet Weight of carcass and inner organs Teuraspaino Weight of carcass 32.6 *** 95.0 *** Pään paino Weight of head (—) 45,3 ••• (—) 95.2 Kielen paino Weight of tongue (—) 45.8 95.3 Sydämen paino Weight of heart 46.1 95.3 Keuhkojen paino Weight of lungs (—) 46.5 (—) 95.4 Munuaisrasvan paino Weight of kidney fat (—) 46.8 95.5 Kaikki ominaisuudet All the traits Selkälihaksen paino Weight of M.l.d 33.2 ** 56.1 ** Luokittelupisteet Points of classification 46,3 *** 56.9 ** Pituus Body length 50.9 * 65.5 ** Selkälihas I-II - M.l.d. I-II 52.9 * 67.3 Selkälihas 111-IV - M.l.d. 11l —IV (-) 56.667.5 Pään paino Weight of head () 58.376.4 pienipäisyys on aina tullut lihakkuuden selittäjäksi. Samoin saa selityksensä se, että pienipäisyys teuraspainon mukana ollessa on myös suuren lihamäärän tun- nus. Koska suhteellinen pienipäisyys liittyy pieneen luustoon, täytyy sen samoissa ruhoissa liittyä paitsi lihakkuuteen samalla myös suureen lihamää- rään. Säkäkorkeuden sekä kielen ja munuaisrasvan painojen ristiriitaista yhteyttä lihakkuuteen ja lihamäärään on aiheetonta tarkastella lähemmin, koska niiden 163 vaikutus on tilastollisesti merkitsemättömänä tulkittava lähinnä sattuman- varaiseksi. Sen sijaan on mielenkiintoista, että selkälihas I —II ja pitkän selkä- lihaksen paino ovat aina olleet positiivisessa, mutta selkälihas 111 — IV nega- tiivisessa yhteydessä lihakkuuteen. Kuten myöhemmin esitetään, on selkä- lihas 111 —IV ilmeisen epävarma mitta selkälihas I ILeen verrattuna, joten tässäkin voidaan siitä saadut yleensä tilastollisesti merkitsemättömät tulokset jättää vähälle huomiolle. Tämän tarkastelun jälkeen voidaan yhteenvetona lihakkuuden arvioimi- sesta todeta, että eloraittojen yhdistelmä: selkälihas I—II, lantion leveys ja rintakehän leveys, johtaa fenotyyppitestauksessa valintaan, joka varsin tyy- dyttävästi suosii lihakkaita ja samalla runsaasti lihaa tuottavia yksilöitä. Jälkeläisarvostelun teurasarvostelussa ominaisuusyhdistelmä: pitkän selkä- lihaksen paino, teuraspisteet, teuraspaino, pään paino ja selkälihas I —II, antaa sangen hyvän arvion lihakkuudesta ja lähes täydellisen lihamäärästä. Varsin tyydyttävä lihakkuuden arvio saadaan myös teuraspainon ja pään pai- non yhdistelmällä, joka samalla arvioi lihamäärää lähes täydellisesti. Elinten painot eivät varmista arvostelua. Kaikista ominaisuuksista kootulla yhdistelmällä ei ole muuta merkitystä kuin, että se kaikkien ominaisuuksien kilpaillessa keskenään vahvistaa selkä- lihaksen merkitystä lihakkuuden arvioijana. Samoin se osoittaa ruhojen piste- arvostelun käyttökelpoisuuden. Edelleen voidaan tuloksesta päätellä, että onnistuneesti valitut elomitat voivat olla varsin tyydyttäviä lihakkuuden arvioita. Lihamäärän arvioiminen Taulukossa 3 esitetyt lihamäärän selitysasteet osoittavat selvemmin kuin taulukon 2 tulokset, että lihamäärä on paljon helpommin arvioitavissa kuin lihakkuus. Kaikissa arvosteluissa, joissa teuraspaino on mukana, se yksin riittää lihamäärän arvioimiseen. Muiden mittojen antama lisähyöty on niin pieni, että se tuskin korvaa niiden vaatimaa työmäärää. Näin ollen teuras- arvostelun täydentäminen muilla tiedoilla on aiheellista vain, jos niillä on merkitystä lihakkuuden lisäämiselle. Lihamäärän ennustaminen elävän eläimen mitoista on epävarmempaa kuin teuraspainosta. Kuitenkin elopaino yksinään antaa lihamäärästä jo melko hyvän arvion. Tieto selkälihaksen poikkileikkauspinta-alan koosta lisää arvion varmuutta erittäin merkitsevästi. Vielä paistin (= reiden) ympärys- mittakin lisää selitysastetta merkitsevästi, mutta muiden mittojen vaikutus siihen jää jo suhteellisen pieneksi. Kaikki lihamäärää parhaiten arvioivat elo- mitat suosivat samalla lihakkuutta, joskin selitysasteet jäävät tämän tutki- muksen pienimmiksi. Ne ovat suuruudeltaan noin 1/2—3/4 lihakkuutta par- haiten arvioivien ominaisuuksien antamista selitysasteista. Selkälihaksen pinta-alojen muuntelu Valikoiva regressioanalyysi osoitti selkälihaksen merkityksen sekä lihak- kuuden että lihamäärän arvioimisessa. Selkälihaksen mittaus oli kuitenkin juuri teurastetuista karitsanruhoista verraten vaikeaa. Pehmeän lihaksen muoto 164 Taulukko 3. Lihamäärää arvioivat ominaisuudet. Table 3. The traits estimating the amount of meat, Kumulatiiviset selitysasteet Cumulative coefficients of determination (R2 %) Ominaisuudet Traits lihamäärälle ja lihakkuudelle for amount and fullness of meat Elävän eläimen mitat Measurements of live animal Elopaino Live weight 69.1 *** 12.9 Selkälihas I -IV - M.l.d. I-IV 77.7 *�* 24.4 ** Paistin ympärys Circumference of thigh 81.0 *** 26.4 Pisteet, reisi Points, thigh 83.4 ** 32.3 Rinnan syvyys Depth of chest (—) 84.9 * (—) 32.5 Lantion etuleveys Width of hips 85.7 37,5 * Teurasmitat Measurements of carcass Teuraspaino Weight of carcass 95.0 *** 21.6 *** Ruhopisteet, reisi Points of carcass, thigh 95.5 �* 35.6 Paistin ympärys Circumference of thigh 95.8 (—) 35.6 Pään paino Weight of head (—) 96.0 {—) 47.9 *** Selkälihaksen paino Weight of M.l.d 96.151.4 * Selkälihas 111-IV - M.l.d. 111-IV (-) 96.2 (-) 52.2 Teuraspaino ja elimet Weight of carcass and inner organs Teuraspaino Weight of carcass 95.0 *** 32.6 *�* Pään paino Weight of head (—) 95.2 (—) 45.3 *** Maksan paino Weight of liver 95.3 45.4 Keuhkojen paino Weight of lungs (—) 95.4 (—) 45.8 Kielen paino Weight of tongue 95.6 (—) 46.1 Munuaisten paino Weight of kidneys (—) 95.6 (—) 46.1 Kaikki ominaisuudet All the traits Teuraspaino Weight of carcass 95.0 *** 32.6 * Ruohopisteet, paisti Points of carcass, thigh 95.5 *** 35.6 Paistin ympärys Circumference of thigh 95.8 * 35.6 Säkäkorkeus Height at withers 96.0 * {—) 37.9 Pisteet, lanne Points, loin (—) 96.3 ** (—) 38.2 * Pisteet yhteensä Points together 96.6 * 44.1 * muuttui ruhoa käsiteltäessä ja poikkileikkauspinta-alaa mitattaessa. Saman leikkauskohdan vastakkaisistakin pinnoista saadut piirrokset ja niiden pinta- alat vaihtelivat. Etummaisten pinta-alojen I ja II korrelaatiokerroin oli o.Bl*** ja takimmaisten 111 ja IV o.Bo***. Saman poikkileikkaukohdan mittaukset eivät siis ole antaneet täysin yhtäpitävää tulosta. Tämä voidaan tulkita myös niin, että ultraäänikuvaukseen perustuva mittaus saattaa antaa lähes yhtä hyvän arvion lihakkuudesta. Selkälihaksen poikkileikkauspinta-alojen yhteys lihakkuuteen ja liha- määrään nähdään seuraavista korrelaatiokertoimista: Pinta-alat Lihakkuus Lihamäärä I-II 0.480.53 111-IV 0.360.53 I-IV 0.450.59 I— IV Isittäin 0,61 0.77 Taulukosta 4 nähdään, että eri mittauskohtien pinta-alat eroavat erittäin merkitsevästi toisistaan. Myös yksilöt olivat keskenään errittäin merkitsevästi erilaisia. Erot kuvastavat samalla yksilöllisiä eroja lihaksen muodossa. Tä- hän viittaa yhdysvaikutus, joka osoittaa, että yksilöillä eri mittauskohtien pinta-alojen suhde on merkittsevästi erilainen. Tästä johtuva lisämuuntelu vaikeuttaa yksilöiden erottelua. Se puoltaisi eri mittausten keskittämistä rinta- ja lanneosan raja-alueelle. Isien poikaryhmistä lasketut selkälihaksen poikkileikkauspinta-alojen periy- tymisasteet nähdään seuraavasta lukuasetelmasta: Pinta-alat hJ I ja II keskimäärin 0.43 I —II yhteensä 0.49 111 ja IV keskimäärin 0.08 111—IV yhteensä 0.00 I —IV mitt, kohtien sisällä 0.35 I —IV yhteensä 0.16 Taulukko 4. Selkälihaksen poikkileikkauspinta-alojen yksilöllinen vaihtelu. Table 4. The individual variation of the cross-sectional areas of the M.l.d. Muuntelun syy Neliösummat V.a. Keskineliöt t . . 20 , r ) (7 ö“~ Jq Source of variation Sum of squares df Mean square 0 Kokonaismuuntelu 112 551.06 271 415.32 654.68 100 Total 1 Mittauskohtien välinen muuntelu 65 131,18 1 65 131.18 7.7l*** (1.3) 477.98 73 100 Between the points of measurements 2 Pintojen välinen muuntelu .. 25.33 1 25.33 Between the surfaces 3 Yksilöiden välinen muuntelu 33 383.31 67 498.26 3.95*** (1.3) 93.05 14 53 Between the individuals 1.3 Yhdysvaikutus 8 447.07 67 126.08 3.os*** (4) 42.43 6 24 Interaction 4 Virhemuuntelu 5 564.17 135 41.22 41.22 6 23 Error *) Numero viittaa sen muuntelulähteen keskineliöön, joka on ollut vertailuperusteena. The number referes to the mean square of the source of variation the comparison has been based on. 165 166 Nämä tulokset viittaavat siihen, että rinta- ja lanneosien raja-alueelta mitatut selkälihaksen poikkileikkauspinta-alat mittaavat parhaiten perinnöl- lisiä eroavuuksia. Kun ne myös mittaavat parhaiten lihakkuutta, näyttää ilmeiseltä, että selkälihaksen mittauskohdat fenotyyppitestauksen koevai- heessa on syytä tarkistaa niin, että ne antavat mahdollisimman hyvän kokonais- kuvan pässien jalostusarvosta. Lihakkuuden ja lihamäärän yhteisarvio Taulukkoon 5 on kerätty edellä esitettyjen multippelikorrelaatioista (M) laskettujen selitysasteiden rinnalle myös summavariaabeleista (SV) eri tavalla lasketut selitysasteet sekä lihamäärälle että lihakkuudelle. Summavariaabelien Taulukko 5. Elomittojen yhteisselitysaste lihamäärälle ja lihakkuudelle. Table 5. The cumulative coefficient of determination for the amount and fullness of meat measured on live animals. Askel Ml SVl Ml o /o SVL % SV E +L % Lihamäärän arvioiminen Estimation of the amount of meat 1 69 69 28 28 69 2 78 73 59 57 68 3 81 75 62 60 74 4 83 85 29 72 5 85 72 41 56 6 86 79 17 63 7 64 Lihakkuuden arvioiminen Estimation of the fullness of meat 1 13 13 23 23 13 2 24 24 36 36 26 3 26 23 40 39 31 4 32 30 44 41 34 5 33 28 48 41 40 6 38 32 50 38 38 7 29 M = multippelikorrelaatioon perustuva tulos. the result based on a multiple correlation SV = summavariaabeleihin perustuva tulos the result based on sum variables L = selittäjinä lihamäärää parhaiten arvioivat ominaisuudet the predictors are the traits best estimating the amount of meat L % =selittäjinä lihakkuutta parhaiten arvioivat ominaisuudet the predictors are the traits best estimating the fullness of meat E + L % = selittäjinä elopaino + edelliset (L %) the predictors are the live weight and the traits mentioned before (L %) Selitysasteet ovat ilman nollia ja desimaalipisteitä. The coefficients of determination are without zeros and desimal points. 167 muodostaminen ja niiden yhteiskorrelaatioiden laskeminen on tapahtunut korrelaatiomatriiseista. Sum mavariaabeleiksi on yhdistetty lihamäärän (L) tai lihakkuuden (L %) parhaiksi selittäjiksi osoittautuneet ominaisuudet tai viimeksimainittujen ja elopainon yhdistelmä (E-j-L %). Summavariaabeleissa ominaisuudet yhdistetään painottamattomin standardiarvoin. Siitä syystä niistä saadut selitysasteet ovat voineet jäädä pienemmiksi kuin multippeli- korrelaatioista lasketut: Taulukosta voidaan kuitenkin nähdä, että varsinkin alkuaskelilla erot ovat yleensä sangen pienet. Lihakkuutta parhaiten arvioivien ominaisuuksien lihamäärälle antamista selitysasteista on esitetty vain ne kolme ensimmäistä askelta, jotka saatiin samanmerkkisistä arvoista kuin lihakkuudenkin selitysasteet. Sammavariaa- belista laskettu vastaava tulos osoittaa, että seuraavilla askelilla pienenee lihamäärän selitysaste ratkaisevasti pään painon ja säkäkorkeuden vastakkai- sen vaikutuksen vuoksi lihamäärään ja lihakkuuteen. Näitä mittoja ei siis voi sisällyttää indeksiin, jossa painotuksen tulee ensisijaisesti olla lihamäärää lisäävillä ominaisuuksilla. Lihakkuutta ei voine sen paremmin tuotannolli- sista kuin taloudellisiltakaan syistä pitää niin tärkeänä tavoitteena, että sen lisääminen voisi tapahtua lihamäärän kustannuksella. Taulukon viimeiset sarakkeet esittävät tuloksia, jotka on saatu elopainosta ja lihakkuutta parhaiten arvioivista ominaisuuksista muodostetulla summava- riaabelilla. Tämä yhdistelmä korostaa lihakkuutta jonkin verran enemmän kuin lihamäärää parhaiten arvioivat ominaisuudet yksinään, mutta samalla lihamäärän selitysaste pienenee. Pieneneminen on niin voimakas, että lihak- kuuden lisääntymisestä johtuva ruhon kauppa-arvon mahdollinen paraneminen tuskin voi sitä korvata. Näyttää ilmeiseltä, että fenotyyppitestauksessa on pyrittävä käyttämään valinnan perusteina ominaisuuksia, jotka parhaiten arvioivat lihamäärää, mutta jotka samalla korostavat tyydyttävästi lihak- kuutta. Tällöin lihakkuus tulee painotetuksi valinnassa sillä määrällä, joka vastaa lihakkuuden merkitystä lihamäärän osatekijänä. Tämä tavoite lienee myös turvallisin, koska se ei pyri voimakkaasti lihan ja luun suhteen muut- tamiseen, jonka lopullista vaikutusta ei tunneta. Tulosten tarkastelu Suomalaisella lampaalla on ominaisuuksia, jotka tekevät sen hyväksi liha- eläimeksi: se on sikiävä ja hyväkasvuinen (Kangasniemi 1967). Myös jalostuk- sen kohteena se on lupaava, koska siinä on lihantuotannon kehittämiseksi run- saasti perinnöllistä muuntelua (Varo). Tämä tutkimus osoittaa, että sen suurta lihamäärän ja lihakkuuden muuntelua voidaan jo fenotyypistä arvioiden käyt- tää valinnassa tuloksellisesti hyväksi. Valintaa on omiaan yksinkertaistamaan se, että eräät helposti saatavat mitat ovat varsin kiinteässä yhteydessä saman- aikaisesti sekä lihamäärään että lihakkuuteen. Lampaalla, kuten muillakin eläimillä, keskeisten tuotanto-ominaisuuksien jalostaminen voidaan suurim- maksi osaksi hoitaa uroseläinten valinnalla. Fenotyyppitestaus on helppo toteuttaa laidunkautena, jolloin koeolosuhteet periaatteessa vastaavat niitä olosuhteita, joissa lampaanlihan tuotanto yleensäkin tapahtuu. Tässä tutkimuksessa saadut selitysasteet voidaan tulkita niin, että selkä- lihaksen poikkileikkauspinta-aloista todetut lihakkuuserot ovat riittävän suuret 168 vaikuttamaan myös lihamäärään. Selkälihasmitat ovat lisänneet jopa voi- makkaammin lihamäärän kuin lihakkuuden selitysastetta, mikä on sopusoin- nussa RousEn ym. havaintojen kanssa. Selkälihaksella on välitön vaikutus kyljys- ja satulaosan kauppa-arvoon. Tässä mielessä eräät tutkijat (Bailey ym. 1961) ovat jopa tarkastelleet elo- ja teurasmittojen käyttökelpoisuutta selkälihaksen poikkileikkauspinta-alan arvioimisessa. Mitä muita lihamäärää parhaimmin arvioivista ominaisuuksista otetaan mukaan fenotyyppitestaukseen riippuu siitä, kuinka paljon työtä voidaan arvosteluun uhrata. Lihamäärän arvioimisessa useista mitoista saatu lisähyöty jää vähäiseksi, mutta lihakkuuden lisäämiseksi kaikki tässä käytetyt mitat olisivat tarpeen. Alkuvaiheessa olisi suotavaa kokeilla vielä muitakin mittoja. Cunningham ym. havaitsivat, että elomitoista sekä reiden ympärysmitta että istuinkyhmyn ja kintereen väli olivat merkitsevässä yhteydessä ruhon kauppa- arvoon. Niin kuin edellä jo on mainittu, on fenotyyppitestaukseen syytä liittää myös jälkeläisarvostelu. Se on välttämätöntä viimeistään silloin, kun lampaan keinosiemennys jalostus saadaan käyntiin. Jälkeläisarvostelu tarkistaa ja täy- dentää fenotyyppitestauksen tuloksen ja antaa tietoa muistakin lihantuotan- toon liittyvistä jalostettavista ominaisuuksista. Jotta jälkeläisarvostelun teurasarvosteluvaihe ei muodostuisi rasitukseksi, joka veisi mielenkiinnon koko pässien valinnalta, on se suunniteltava mahdollisimman yksinkertai- seksi. Tämän tutkimuksen tulos osoittaa, että vaatimusta on helppo noudattaa koska teuraspaino yksinäänkin riittää lihamäärän mitaksi. Helppotöinen täydennys saadaan ruhon pistearvostelusta, joka korostaa lihakkuutta. Käytännössä fenotyyppitestaus ja jälkeläisarvostelu toteutetaan saman kokeen eri vaiheina. Tästä seuraa, että jälkeläisryhmien parhaat yksilöt vali- taan jalostuseläimiksi. Että tämä valinta ei vääristäisi jälkeläisarvostelun teurasarvostelutulosta, olisi teurasarvosteluun otettava elopainoltaan jälke- läisryhmien keskipainoa parhaiten vastaavat yksilöt. Jälkeläisryhmät olisi näin ollen muodostettava kyllin suuriksi, että fenotyyppiin perustuvalle valinnalle jäisi riittävästi mahdollisuuksia. Jälkeläisarvostelu tarjoaa mahdollisuuden myös kaikkien jalostettavien ominaisuuksien yhteistarkasteluun. Vaikka lihantuotanto onkin lampaan- kasvatuksen voimakkain kannustin, on myös villan ja turkin laatua syytä seurata. Boxkin ym. (1971) ovat todenneet, että villatuotos ja villakuidun pituus ovat negatiivisessa korrelaatiossa lihantuotanto-ominaisuuksiin, mm. kasvuun ja teuraslaatuun. Ermekov ja Skorobogatov (1968) ovat puoles- taan havainneet, että puolihienovillaisten lampaiden ruhon ja lihan arvo, selkälihaksen paksuus ja rehun hyväksikäyttö olivat paremmat kuin hienovil- laisilla lampailla. Lampaan tuotantokyvyn kehittämisessä on tuotantokykyä siis tarkasteltava kokonaisuutena, mikä on riittävän luotettavasti mahdollista vain jälkeläisarvostelulla. Suomalaisen lampaan osalta lisäksi sikiävyys ja imetyskyky ovat jalostusarvostelussa varteenotettavia erikoispiirteitä. Äsken mainitut villan- ja lihantuotannon yhteyttä koskevat tutkimustulokset osoit- tavat joka tapauksessa, että jalostustavoitteiden perusteellinen tarkistus on tarpeen, jos lampaanlihantuotannon järjestelmälliseen kehittämiseen ryhdy- tään. 169 Päätelmät Tutkimuksen tulos osoittaa, että selkälihaksen poikkileikkauspinta-ala täydentää merkitsevästi totetun lihamäärän ja lihakkuuden elopainoon perus- tuvaa arviota nuorilla pässeillä. Koska selkälihaksen poikkileikkauspinta-alan täsmällinen mittaus nuorten karitsoiden ruhosta tuotti vaikeuksia, voidaan odottaa, että ultraäänikuvaukseen perustuva mittaus saattaa johtaa likimain yhtä tarkkaan arvioon. Kuvausmenetelmän kokeilu pässien fenotyyppi- testauksessa on sen vuoksi perusteltua. Myös muilla elävistä eläimistä saata- villa mitoilla, kuten mm. reiden ympärysmitalla ja sen pistearvolla, saattaa olla merkitystä fenotyyppitestauksessa sekä lihamäärän että lihakkuuden arvi- oimisen varmistajana. Samat mitat, jotka arvioivat tuotettua lihamäärää, arvioivat tyydyttävästi ja riittävästi myös lihakkuutta. Fenotyyppitestauk- seen liitettävässä jälkeläisarvostelussa teuraspaino antaa riittävän arvion tuo- tetusta lihamäärästä. Ruhon pistearvostelu (= luokitus) täydentää jälkeläis- arvostelua korostamalla lihakkuutta. KIRJALLISUUS Bailey, C. M., Pope, A. L. & Champman, A. B. 1961. Predicting loin-eye area in lambs from weanling traits and carcass measurements. J. Anim. Sci. 20: 302 306. Botkin, M. P., Riley, M. L., Field, R. A., Johnson, C. Leroy & Roehrkasse, G. P. 1971. Relationship between productive traits and carcass traits in lambs. J. Anim. Sci. 32: 1057-1061. Cunningham, N. L., Carpenter, Z. L., King, G. T., Butler, O. D. & Shelton, J. M. 1967. Relationship of linear measurements and certain carcass characteristics to retail value, quality and tenderness of ewe, wether and ram lambs. J. Anim. Sci. 26: 683 687. Ermekov, M. A. & Skorobogatov, Ju. A. 1968. [Meat characters of muttonwool semifine- wooled sheep.] Vest. seT. -khoz. Nauki, Mosk. 13 (8): 71 74. Russ, with Eng., Ger., Fr. summs. Ref. Anim. Breed. Abstr. 37; 458. Field, R. A., Kemp, J. D. & Varney, W. Y. 1963. Indices for lamb carcass composition. J. Anim. Sci. 22:218-221. Göhler, H. 1973. Massstäbe zur Bestimmung des Schlachtkorperwertes beim Schaf. Arch. Tierzucht 16, 3: 243 250. —* & Liebenberg, O. 1972. Ein Beitrag zur Schlachtwertbestimmung beim Schaf. Arch. Tierzucht 15, 6: 429—439, Kangasniemi, R. 1967. Karitsan syntymä- ja 150 päivän painon välisestä suhteesta sekä karitsapainoihin vaikuttavista tekijöistä suomalaisella maatiaislampaalla. Laudaturtyö. Labecka, S. 1971. [Carcass characters of Kent sheep kept under production conditions in the Szczecin district of Pomerania.] Zeszyty Naukowe, Wyzsa Szkola Rolnicza w Szczecinie (1971) No: 36, Zootechnika 6,61—83. PI, De, Ru. Ref. Anim. Breed. Abstr. 41:3084. Moody, W. G., Zobrisky, S. E., Ross, C. V. & Naumann, H. D. 1965. Ultrasonic estimates of fat thickness and longissimus dors! area in lambs. J. Anim. Sci. 24: 364 367. Rouse, G. H., Topel, D. G., Vetter, R. L., Rust, R. E. & Wickersham, T. W. 1970. Carcass compositition of lambs at different stages of development. J. Anim. Sci. 31; 846 855. Varo, M. 1968. Lampaiden kasvukokeiden tuloksia. Summary: Results of rearing trials with Finnish sheep. Ann. Agric. Fenn. 7:33—45. Käsikirjoitus saapunut 12.11. 1975