JOURNAL OF THE SCIENTIFIC AGRICULTURAL SOCIETY OF FINLAND 305 Maataloustieteellinen Aikakauskirja Voi. 48:305-316, 1976 Laidunruohon kemiallinen koostumus eri tyyppilannoitustasoilla Kalle Rinne Maatalouden tutkimuskeskus, Kasvinviljelylaitos The chemical composition of pasture herbage affected by different levels of nitrogen fertilization Kalle Rinne Agricultural Research Centre, Department of Plant Husbandry Abstract. Agricultural Research Centre, Institute of Plant Husbandry carried out in 1964 1968 nitrogen fertilizing experiments on pasture at the Experiment Stations of Häme, Etelä-Savo and Pohjois-Savo. Nitro ge n fertilizing added from 100 to 300 kg/ha N increased the crude protein content 4.7 d= 0.5 %-units (from 21.1 % to 25.8 %) at Häme and 4.8 ± 0.8 %-units (from 18.2 % to 23.0 %) at Etelä-Savo. No more than 100 kg/ha N was needed for producing pasture fodder concentrated enough and containing enough crude protein for high yielding dairy cattle, provided that the pasture was not grazed too late. The higher nitrogen treatment decreased the contents of N-free extracts and crude fibre. At Häme the content of N-free extracts decreased 4.0 ± 0.6 %-units (from 41.2 % to 37.2 %) and at Etelä-Savo 5.4 ± 0.8 %-units (from 46.0 % to 40.6 %). The crude fibre content decreased significantly at Häme (from 23,7 % to 22.7 %). The higher nitrogen treatment had a favourable effect on the Ca, Mg and Na contents but, an unfavourable effect on the contents of P, K and NOa for the requirements of dairy cattle. The Ca and Na contents increased significantly at Etelä-Savo (Ca from 0.64 % to 0.75 % and Na from 0.016 % to 0.025 %). The content of Mg increased at Häme from 0.19 % to 0.21 % (P < 0.001) and at Etelä-Savo from 0.19 % to 0.24 % (P < 0.001). At Etelä-Savo the content of K also increased significantly (from 3.42 % to 3.75 %). The decrease in the P contents was not significant. The increase in the N03 content caused by the higher nitrogen treatment, was signi- ficant. At Häme it was 0.80 ± 0.19 %-units (from 0.42 % to 1.22 %) and at Etelä- Savo 0,70 ± 0.16 %-units (from 0.11 % to 0.81 %). The increased NO s contents did not, however, have a harmful effect on the cattle. The increases in crude protein and K contents of grass during the grazing season were the biggest seasonal changes. The crude protein content of grass at Etelä-Savo was at its lowest in the middle of the summer. At that time also the P content was at its lowest, whereas the contents of Ca and NO s were, on an average, at their highest. The age of ley had an effect on the composition of grass. The older the ley the higher the crude fibre content, and the lower the mineral content, especially the K and Ca contents (Fig. 4). At the higher nitrogen treatment the crude protein content was constant excluding the high contents in the first year. At the lower nitrogen treatment the crude protein content decreased as the age of the ley increased. Generally, both the seasonal changes and the changes depending on the age were similar in both nitrogen treatments. https://www.c-info.fi/en/info/?token=YJPB_H7U2NWHLR9y.HgLmMtYdjAvxEzKK_x922g.CexKCMbSax3XFHvzinhgH0-xdN3F_p2e30SK21iX-n5HGAANM-3Lnv5yjraBGI_ddmVv6O1Vkf_p9DFruTOELKsFvOkO2P6-oYSfpEk5ek6LZ93C2I932UgED7WnXvb0Ngs7hLk11OhoT2qG49JJEhv6nlvYz2r4uQ 306 Laidunruohon ruokinnallisen arvon määrää sen kemiallinen koostumus. Pystyäkseen tuottamaan taipumuksiaan vastaavan määrän maitoa tai lihaa, olisi laitumella käyvän eläimen saatava ruohoa, joka on riittävän väkevää ja valkuaispitoista sekä sisältää oikeassa suhteessa välttämättömiä kivennäis- ja hivenaineita. Eläinten vaatimukset tässä suhteessa tiedetään melko tarkasti. Mitä paremmin laidunruoho vastaa näitä vaatimuksia, sitä vähemmän tarvi- taan täydentäviä rehuja. Maatalouden tutkimuskeskuksessa aloitettiin v. 1964 koesarja, jolla oli tarkoitus mm. selvittää, millainen vaikutus voimakkaalla typpilannoituksella on laitumen satoon ja laidunruohon laatuun. Näitä kokeita oli kolmessa pai- kassa: Hämeen koeasemalla Pälkäneellä, Etelä-Savon koeasemalla Mikkelissä sekä Pohjois-Savon koeasemalla Maaningalla. Hämeen koeaseman koe oli käynnissä vuosina 1964—1968, Etelä-Savon ja Pohjois-Savon kokeet vuosina 1964—1966. Hämeen ja Etelä-Savon kokeitten tulokset laitumen sadosta ja eläintuotoksista on julkaistu jo aikaisemmin (Huokuna 1968, Rinne ja Takala 1971). Aineisto ja menetelmät Nurmien kasvilajisto. Hämeen koeasemalla nurmia oli perustettu sekä koiranheinä- että nurminatavaltaisilla siemenseoksilla. Koiranheinää oli nur- missa keskimäärin 25—30 %, nurminataa 10—15 %, timoteitä 15—20 %ja niittynurmikkaa 15—25 %. Juolavehnää oli eräissä nurmissa runsaasti, jopa 14—28 %. Etelä-Savon koe oli kokonaan nurminatavaltaista nurmea, jossa oli joukossa myös timoteitä. Pohjois-Savon kokeen nurmet oli perustettu useita lajeja sisältäneellä siemenseoksella. Niissä oli aluksi suunnilleen yhtä paljon timoteitä, nurminataa ja koiranheinää. Myöhemmin nurminadan ja koiranheinän osuus väheni ja timotein lisääntyi. Samalla niihin tuli myös niittynurmikkaa. Lannoitus. Hämeen ja Etelä-Savon kokeissa käytettiin kahta typpilannoi- tustasoa, 100 ja 300 kg/ha typpeä. Pohjois-Savon koeasemalla typpilannoitus oli erilainen eri vuosina. Keskimäärin se oli 250 kg/ha typpeä. Nurmien pe- ruslannoitus oli joka paikassa samanlainen, 35 kg/ha P ja 62 kg/ha K. Se levitettiin yhtenä eränä keväällä, kun taas typpi annettiin kolmena eränä. Nurmien käyttö ja sadot. Nurmien sadosta käytettiin suurin osa hyväksi laiduntamalla. Jos alkukesällä oli enemmän ruohoa kuin karja ehti laiduntaa, niitettiin ylimäärä säilörehuksi tai heinäksi. Keskimääräiset sadot olivat seuraavat: ry/ha 100 N 300N Hämeen koeasema 3010 3880 Etelä-Savon koeasema 4100 5440 Pohjois-Savon koeasema 2770 Näytteiden ottaminen ja analyysit. Laidunruohosta otettiin näyte kemiallista analysointia varten jokaiselta lohkolta jokaisen syöttökerran yhteydessä välit- tömästi ennen lehmien päästämistä lohkolle. Näin voitiin selvittää, kuinka paljon ja minkälaatuista ruohoa karjalle kulloinkin oli tarjolla. Näyte saa- tiin yhdistämällä kymmenestä paikasta otetut osanäytteet. 307 Näytteistä tehtiin rehuanalyysi, johon kuuluvat kuiva-aine, raakavalkuais-, raakarasva-, raakakuitu- ja tuhkamääritykset sekä laskemalla saatava typet- tömien uuteaineiden osuus. Lisäksi analysoitiin kivennäisistä P, K, Ca, Mg ja Na. Osasta näytteitä määritettiin myös nitraattipitoisuus. Hämeen koeaseman 5-vuotisesta kokeesta otettiin näytteet rehuanalyysiä varten neljältä viimeiseltä ja kivennäismäärityksiä varten kolmelta viimei- seltä vuodelta. 3-vuotisesta Etelä-Savon kokeesta tehtiin rehuanalyysit koko ajalta ja kivennäismääritykset kahtena viimeisenä vuotena ja Pohjois-Savon kokeesta samoin rehuanalyysit koko ajalta sekä kivennäismääritykset viimei- seltä vuodelta. Nitraattimääritykset tehtiin Hämeen koeaseman näytteistä vuosilta 1965 ja 1966 sekä Etelä-Savon ja Pohjois-Savon kaikkien koevuosien näytteistä. Näytteitä analysoitiin seuraavasti: Häme Etelä-Savo Pohjois-Savo yht. Rehuanalyysi 236 kpl 102 kpl 151 kpl 489 kpl nitraattimääritys 120 » 102 » 151 » 373 » kivennäisanalyysi 168 » 62 » 64 * 294 » Rehuanalyysiin kuuluvat määritykset tehtiin standardimenetelmillä ja ki- vennäisaineet analysoitiin atomiabsorptiospektrofotometrillä lukuun ottamatta fosforia, joka määritettiin kolorimetrisesti. Nitraattimäärityksissä käytettiin Onderzoek’in menetelmää. Tulokset Ruohon laatu (taulukko 1) Raakavalkuaispitoisuus oli alemmallakin typpitasolla melko korkea, keskimäärin n. 20 %. Typpilannoitus nosti raakavalkuaispitoisuutta erittäin merkitsevästi (P < 0.001). Ero raakavalkuaispitoisuudessa eri typpi- määriä käytettäessä oli Hämeen koeasemalla 4.7 ± 0.5 %-yksikköä ja Etelä- Savon koeasemalla 4.80.8 %-yksikköä. Pohjois-Savon koeasemalla 250 kg typpeä hehtaarille saaneen laidunruohon typpipitoisuus oli erittäin korkea, 26.3 %. Raakakuitupitoisuus laski Hämeen koeasemalla 1.0 ± 0.4 %- yksikköä typpilannoitusta lisättäessä. Etelä-Savon kokeessa ei ollut merkit- sevää eroa. Typettömän uuteaineiden pitoisuuteen typpilannoituksella oli hyvin selvä vaikutus. Lisätyppi pienensi niiden osuutta Hämeen koeasemalla 4.0 ± 0.6 %-yksikköä ja Etelä-Savon koeasemalla 5.4 i 0.8 %-yksikköä. Raakarasvan osuutta lisätyppi kohotti vähän, mutta erittäin mer- kitsevästi molemmilla koeasemilla. Tuhkapitoisuuteen ei typpilannoituksella juuri ollut vaikutusta. Hämeen koeaseman kokeessa se oli keskimäärin sama kummallakin typpilan- noituksella. Etelä-Savon kokeessa suurempi typpilannoitus nosti tuhkapitoi- suutta noin puolella prosenttiyksiköllä. 308 Taulukko 1. Laidunruohon kemiallinen koostumus, % kuiva-aineesta. Table 1. Chemical composition of herbage, % in dry matter. N-lan- Raaka- Raaka- Typettö- Raaka- Tuhka Koeasema noitus valkuainen kuitu mät uute- rasva Ash Nitraatti Experiment N-fertili- Crude Crude aineet Crude N03 station zation protein fibre N-free fat Nitrate kg/ha extracts Häme 100 21.1» 23.7 e 41.2' 3.7° 10.6» 0.42* 300 25.8f 22.7' 37.2<= 3.8' 10.6» 1.22' Etelä-Savo 100 18.2« 22.5» 46.0e 3.5« 9.7« 0.11 e 300 23.0' 22.3» 40.6' 3.9' 10.3' o.Bl' Pohjois-Savo 250 26.3 23.1 36.4 3.7 10.6 C.72 Fosfori Kalium Kalsium Magnesium Natrium P K Ca Mg Na Häme 100 0.39» 3.65» 0.57» 0.19" 0.011 e 300 0.38» 3.76» 0.56» 0.21' 0.016' Etelä-Savo 100 0.43» 3.42e 0.64 e 0.19e 0.016 e V 300 0.40» 3.75 f 0.75' 0.24' 0.025' * Pobjois-Savo ' 250 0.393.45 0,58 0.240.015 Typpikoejäsenten väliset erot on testattu parittain t-testil!ä. Eri kirjaimilla varustetutarvot eroavat toisistaan merkitsevästi: a-b (P < 0.05) c-d (P < 0.01) e-f (P < 0.001) Values followed by the different letters differ significantly from each other (t-test). Nitraattipitoisuus nousi moninkertaiseksi typpilannoitusta lisät- täessä. Jo pienemmällä typpilannoituksella se oli Etelä-Savon koetta lukuun- ottamatta melko korkea. Nitraattipitoisuuden nousu oli Hämeen koeasemalla 0.80 J; 0.19 %-yksikköä ja Etelä-Savon koeasemalla 0.70 i 0.16 %-yksikköä. Ruohon kivennäispitoisuus. Fosfori- ja kalsiumpitoisuuk- siin typpilannoituksella oli vain vähäinen vaikutus. Fosforipitoisuus näytti yleensä alenevan, joskaan ei merkitsevästi, kun taas kalsiumilla muutosten suunta vaihteli. Etelä-Savon koeasemalla kalsiumpitoisuus nousi merkitse- västi. Kaliumpitoisuus lisääntyi miltei poikkeuksetta typpilannoitusta lisättäessä, mutta merkitsevästi vain Etelä-Savon kokeessa (P < 0.001). Samalla tavalla suhtautuivat typpilannoitukseen magnesium ja natrium, joista edellisen pitoi- suus lisääntyi kaikissa tapauksissa, ja myös jälkimmäisellä oli sama suuntaus selvä. Ruohon eri ominaisuuksien väliset korrelaatiot (taulukot 2, 3 ja 4) Selvimmät korrelaatiot vallitsivat raakavalkuais- ja raakakuitupitoisuuk- sien välillä sekä raakavalkuaisen ja typettömien uuteaineiden välillä. Molem- mat korrelaatiot olivat negatiivisia. Samoin oli kuiva-ainemäärän ja raaka- Taulukko 2. Laidunruohon eri ominaisuuksien välisiä korrelaatioita Hämeen koeaseman kokeessa. Table 2. Correlations (r-values) between the figures indicating the chemical composition of herbage at Häme experiment station. Kuiva-ainemäärä Raakavalkuais- Typett. uuteain. Raakakuitu- Dry matter pitoisuus pitoisuus pitoisuus Crude protein N-free extracts Crude fibre 100 N 300 N 100 N 300 N 100 N 300 N 100 N 300N Niti.i.ittipitoisuus 1965 0.11 0.01 o.B6*** o.73*** -o.7s*** -o.6B*** -0.21 -0.02 Xi/m/,- 1966 0.13 0.44* o.76*** 0.41* -o.Bl*** -o.63*** -0.41* -0.29 Raakakuitu- 1965 0.36* 0.32 -0.41* -0.17 -0.19 -0.37* pitoisuus 1966 0.46* 0.16 -o.7l*** -o.69*** 0.42* 0.06 Crudt fibre 1967 0.29 0.42* -o.7o*** -0.59** -0.08 -0.22 1968 0.27 0.41* -0.32 -0.37* -0.26 -0.21 Typettömicn 1965 0.12 0.06 -o.73*** -o.Bo*** unteaineidan 1966 -0.09 -0.24 -o.B3*** -o.7o*** pitoisuus 1967 0.14 -0.17 -o.63*** -0.59** extracts 1968 0.10 0.28 -o.79*** -o.6s*** Cntdt protein 1968 -0.37* -0.41* Taulukko 3. Laidunruohon eri ominaisuuksien välisiä korrelaatioita Etelä-Savon kokeessa. Table 3. Correlations (r -values) between the figures indicating the chemical composition of herbage at Etelä-Savo experiment station. Kuiva-ainemäärä Raakavalkuais- Typett. uuteain. Raakakuitu- Dry matter pitoisuus pitoisuus pitoisuus Crude protein N-free extracts Crude fibre 100 N 30CN 100 N 300 N 100 N 300 N 100 N 300N Nitraatti- 1964 0.27 -0.16 0.58** o.7l*** -o.7B*** -o.7B*** -0.46* 0.22 pitoisuus 1965 -0.05 -0.22 0.20 0.58* -0.38 -0.60* 0.17 0.03 Nitrate 1966 -0.05 0.14 0.26 0.65** -C.09 -0.63** -0.30 -0.19 Raakakuitu- 1964 0.25 0.35 -0.28 -0.36 -o.Bo*** -0.52* pitoisuus 1965 0.46 0.69** -o.79*** -0.45 -0.52* -0.24 C) u,l, fibre 1966 0.48 o.7s*** -0.17 -0.65** -0.75 0.17 Typetttouen 1964 -0.13 0.05 -0.31 -0.58** uuu-.un.-icUn 1965 0.35 0.27 -0.69** -o.7s*** pitoisuus L966 -0.02 -0.05 -0.51* -0.60* pitoisuus 1965 -o.76*** -0.71** CriuU protein 1966 -0.62** -0.64** 309 310 Taulukko 4. Laidunruohon eri ominaisuuksien välisiä korrelaatioita Pohjois-Savon koeaseman kokeessa. Table 4. Correlations (r-values) between the figures indicating the chemical composition of herbage at Pohjois-Savo experiment station. Kuiva- Raakavalkuais- Typett. uuteain. Raakakuitu- ainemäärä pitoisuus pitoisuus pitoisuus Dry matter Crude protein N-free extracts Crude fibre Nitraattipitoisuus 1964 -0.04 0.13 0.03 -0.16 Nitrate 1965 0.26* 0.15 -0.27* 0.30* 1966 0.31* -0.02 -o.ss*** o.43*** Raakakuitupitoisuus 1964 0.57* -0.52* 0.03 Crude fibre 1965 o.4B*** -o.6o*** -0.34** 1966 o.64*** -o.7o*** -0.14 Typettömien uute- 1964 0.60** -o.B6*** aineiden pitoisuus 1965 —0.12 N-free extracts 1966 0.01 0.03 -o.sl*** Raakavalkuaispitoi- 1964 —o.7s*** suus 1965 —o.39**1965 -0.39** Crude protein 1966 —o.sB*** valkuaispitoisuuden välillä useimmissa tapauksissa merkitsevä negatiivinen korrelaatio. Raakavalkuais- ja nitraattipitoisuuden välillä vallitsi varsinkin korkeammalla typpitasolla merkitsevä positiivinen korrelaatio. Typettömien uuteaineiden, jotka karkeasti kuvaavat sokereiden määrää, ja nitraattipitoi- suuden välillä oli useimmiten merkitsevä negatiivinen korrelaatio. Muutokset ruohon kemiallisessa koostumuksessa laidunkauden aikana Piirroksissa 1. ja 2. on eri kuukausina otettujen näytteiden analyysitulok- sista laskettu keskiarvot Hämeen ja Etelä-Savon kokeista. Touko- ja loka- kuulta on myös satunnaisesti joitakin näytteitä, mutta edelliset on yhdistetty kesäkuun ja jälkimmäiset syyskuun näytteiden tuloksiin. Raakavalkuaispitoisuus oli korkeimmillaan syyskuussa. Hämeen kokeessa se lisääntyi syksyä kohti lähes suoraviivaisesti. Etelä-Savossa oli raakaval- kuaispitoisuus sensijaan heinäkuussa pienempi kuin kesäkuussa. Tämän jäl- keen se taas lisääntyi syksyä kohti. Pohjois-Savossa muutokset poikkesivat muista kokeista. Merkillepantavaa oli erittäin korkea valkuaispitoisuus kesä- kuussa ja sen jyrkkä lasku heinäkuussa. Raakakuitupitoisuus oli suurimmillaan keskikesällä. Selvimpänä tämä suunta näkyi Etelä-Savossa. Kivennäiskoostumuksessa tapahtui myös muutoksia kesän mittaan. Kal- siumpitoisuus oli yleensä suurin heinä- ja elokuussa. Kaliumia oli vähiten kesäkuussa ja pitoisuus kas voi syksyyn mennessä. Fosfori- ja magnesium- pitoisuuksien muutokset olivat pieniä. Fosforipitoisuus laski yleensä heinä- kuussa, mutta lisääntyi senjälkeen. Magnesiumpitoisuus sensijaan osoitti lie- vää lisääntyvää suuntaa kesän kuluessa. 311 Piirros 1. Laidunruohon kemiallinen koostumus laidunkauden eri aikoina Hämeen koeasemalla. Katkoviiva = 100N, yhtenäinen viiva = 300N. Fig. 1. Chemical composition of herbage during the grazing season at Häme experiment station. Dotted line = WON, solid line = 300N. Piirros 2. Laidunruohon kemiallinen koostumus laidunkauden eri aikoina Etelä-Savon koe- asemalla. Katkoviiva = 100N, yhtenäinen viiva = 300 N. Fig. 2. Chemical composition of herbage during the grazing season at Etelä-Savo experiment station Dotted line = WON, solid line = 300N. 312 Nitraattipitoisuus oli miltei poikkeuksetta alhaisimmillaan kesäkuussa (Piirros 3). Heinä- ja elokuussa nitraattia oli selvästi enemmän varsinkin runsaammalla typpilannoituksella. Syyskuussa sen pitoisuus useimmiten alkoi taas lähestyä alkukesän tasoa. Eri vuosien väliset erot olivat varsinkin Hä- meen koeasemalla melko suuria. Myös eri laidunlohkojen välillä saattoi olla suuria eroja. Laitumen iän vaikutus ruohon kemialliseen koostumukseen Vertailuja eri ikäisten nurmien välillä tehtiin ainoastaan Hämeen koe- aseman kokeesta, koska siellä oli käytössä samanaikaisesti eri ikäisiä nurmia. Vertailussa olivat mukana perustamisvuoden sekä kolmen seuraavan vuoden nurmet. Piirroksessa 4. ja taulukossa 5. on perustamisvuoden nurmia mer- kitty nollalla. Ne nimittäin perustettiin keväällä, mutta niitä laidunnettiin jo samana kesänä. Rehuanalyysin osalta olivat suurimmat muutokset raakakuitu- ja tuhka- pitoisuuksissa. Raakakuidun osuus lisääntyi nurmen vanhetessa, keskimää- rin 3.7 %-yksikköä, kun taas tuiikapitoisuus pieneni 2.7 %-yksikköä. Raaka- valkuaispitoisuus oli perustamisvuonna koi keimmillaan, mutta myöhemmin erot olivat vähäiset. Typettömissä uuteaineissa esiintyi sama ilmiö, mutta päinvastaisessa suunnassa. Muutokset raakarasvapitoisuuksissa olivat vähäi- siä. Nitraattipitoisuus oli perustamisvuotena 3—9-kertainen verrattuna myö- hempiin vuosiin, joiden aikana se edelleen hiukan pieneni. Kivennäisaineista fosforin osuus pysyi lähes muuttumattomana. Kalsiu- missa oli havaittavissa vähenevä suuntaus. Samoin oli myös magnesiumin suhteen joskin vähäisemmin. Kalium- ja natriumpitoisuudet olivat perustamis- vuotena selvästi korkeampia kuin myöhemmin, jolloin pitoisuudet edelleen alenivat mutta hitaammin. Piirros 3. Nitraattipitoisuus laidunkauden eri aikoina. Katkoviiva = 100N, yhtenäinen viiva = 250-300N. Fig. 3. N03-content of herbage during the grazing season. Dotted line = WON, solid line --■ 250-300N. 313 Taulukko 5. Laidunruohon koostumus eri ikäisissä nurmissa Hämeen koeaseman kokeessa, % kuiva-aineessa. Perustamisvuosi = 0. Table 5. Chemical composition of herbage in leys of different age at Häme experiment station, % in dry matter. Nurmen Tuhka Rasva Typettömät Nitraatti Natrium ikä v. Ash Fat uuteaineet NO s Na Age years N-free extracts 100 N 300 N 100 N 300N 100 N 300 N 100 N 300 N 100 N 300 N 0 12.9 12.8 4.0 3.9 35.7 34.3 1.40 2.95 0.027 0.037 1 11.0 11.3 3.9 3.9 41.1 36.3 0.27 0.95 0.015 0.016 2 10.2 10.4 3.6 3.7 42.0 38.1 0.29 0.97 0.011 0.013 3 10.3 10.0 3.7 3.9 41.2 36.9 0.15 0.80 0.008 0.013 Eri typpimäärillä olivat muutokset nurmen vanhetessa samansuuntaisia lukuunottamatta raakavalkuaista, jonka määrä pienemmällä typpilannoituk- sella väheni huomattavasti nopeammin kuin suuremmalla typpilannoituksella. Laidunruohon kemiallinen koostumus ja karjan vaatimukset Mikäli rehun valkuaisväkevyydessä pidetään tavoiteltavana arvoa 180 g sulavaa raakavalkuaista rehuyksikköä kohden, oli laidunruohossa valkuaista useimmiten riittävästi. Silloin, kun ruoho alkukesällä pääsi vanhenemaan ja sen korkea kuitupitoisuus rajoitti kulutusta, jäi myös karjan saama valkuais- määrä alhaiseksi, koska samalla ruohon valkuaispitoisuus oli alimmillaan. Kivennäisaineista oli fosfori hyvin lähellä sitä alarajaa, joka olisi suosi- teltava eläinten rehussa. Sen pitoisuus ei juuri mennyt tämän rajan alapuo- lelle, vaikka typpilannoitus hiukan alensikin fosforipitoisuutta. Kaliumia oli poikkeuksetta enemmän, kuin karjan kannalta olisi ollut tarpeen. Typpilan- noitus vielä lisäsi sen osuutta. Usein kalipitoisuus oli jopa suurempi kuin Piirros 4- Laidunruohon kemiallinen koostumus eri ikäisissä nurmissa Hämeen koeasemalla. Katkoviiva = 100N, yhtenäinen viiva = 300N. Fig. 4. Chemical composition of herbage in leys of different age at Häme experiment station. Dotted line = WON, solid line = BOON. 314 eläinten terveyden kannalta katsotaan olevan suotavaa. Tämän ei kuiten- kaan havaittu aiheuttavan selviä haittoja. Tiedot lypsykarjan rehun kalsiumpitoisuuden alarajasta vaihtelevat jon- kin verran. Sen määrä olisi kuitenkin yleensä riittänyt pienituotoksisille leh- mille, mutta olisi ollut liian pieni korkeatuotoksisimmille. Magnesiumia oli yleensä riittävästi. Natrium-pitoisuus sen sijaan oli selvästi liian alhainen. Sitä oli vain noin kymmenes osa karjan tarvitsemasta määrästä. Kivennäis- tarpeen määrittelyssä on käytetty pohjoismaisia normilukuja (Foderjournalen 1975). Tulosten tarkastelu Laidunruohon raakavalkuaispitoisuudet olivat jo pienem- pääkin typpimäärää käytettäessä varsinkin Hämeen koeaseman kokeissa kor- keat. Etelä-Savon kokeessa sen sijaan 100 typpikilon koejäsenellä oli val- kuaispitoisuus keskimäärin jonkinverran pienempi kuin muissa kokeissa. Tämä johtui siitä, että siellä oli ruoho yleensä syötön alkaessa jo lähes säilö- rehuasteella (Huokuna 1968). Ero valkuaispitoisuuksissa eri typpilannoitus- tasojen välillä oli sensijaan Hämeen ja Etelä-Savon kokeissa yhtä suuri eli vajaat viisi prosenttiyksikköä. Näissä kokeissa siis n. 40 kg puhdasta typpeä lisäsi valkuaispitoisuutta yhdellä prosenttiyksiköllä siirryttäessä sadasta kol- meensataan typpikiloon. Kokeissa, joissa ruoho niitettiin laidunasteella, oli valkuaispitoisuus samalla typpilannoitustasolla lisääntynyt jyrkemminkin (Rinne 1971). Vertailua niitettävien ja laidunnettavien kokeiden välillä ei tosin voida suoraan tehdä, koska eläinten ulosteissa maahan palautuva typpi lisää kasvien saamaa määrää niin, että 300 kilon typpitasolla kasvit eivät enää pysty käyttämään kaikkea käytettävissä olevaa typpeä yhtä tehokkaasti kuin alemmalla tasolla. Laidunruohon kemiallisessa koostumuksessa eri komponentien väliset kor- relaatiot osoittavat selvästi, että mitä raakavalkuaispitoisempaa ruoho on, sitä vähemmän siinä on raakakuitua ja typettömiä uuteaineita. Raakaval- kuaispitoisuus on myös sitä suurempi, mitä pienempi on kuiva-ainemäärä. Tämä kuvastaa sitä, että ruohon lisääntyessä ja vanhetessa raakavalkuais- pitoisuus pienenee. Raakavalkuaispitoisuus oli alimmillaan kesä- tai heinäkuussa, jolloin ruoho nopean kasvun vuoksi usein pääsi vanhenemaan huolimatta siitä, että yli- määrä niitettiin. Tällöinkin valkuaista oli yleensä yli karjan tarpeen. Ainoas- taan Etelä-Savon kokeessa pienemmällä typpimäärällä laski raakavalkuais- pitoisuus heinäkuussa alle sen, mitä n. 20 kg päivässä lypsävä lehmä tarvit- see. Jos ko. lehmän lasketaan tarvitsevan rehunsa kuiva-aineessa 12—l3 % sulavaa raakavalkuaista, tämä vastaisi 17 18.5 % raakavalkuaista mikäli sulavuus olisi 70 %. Raakakuidun ja typettömien uuteaineiden yhteismäärää voitaisiin Palo- heimon (1962) mukaan kutsua raakahiilihydraateiksi, jotka ovat 315 eläinten energianlähteenä. Tämän osan sulavuudesta riippuu, pystyvätkö eläimet tyydyttämään sillä energiantarpeensa. Koska sulavuusmäärityksiä ei tehty, ei voida esittää lukuja energiantarpeen ja -saannin välisestä suhteesta. Sulavuuden on todettu laskevan korjuuasteen vanhetessa hyvin nopeasti (Poutiainen ja Rinne 1971), joten on ilmeistä, että maitomäärien nopea lasku alkukesällä juuri siihen aikaan, kun jouduttiin syöttämään kehitysas- teeltaan vanhaa ruohoa, johtui suureksi osaksi energian puutteesta. Näitä poikkeuksia lukuunottamatta rehu oli keskimäärin hyvin väkevää. Laske- malla saadut ry-arvot (NJF 1969) vaihtelivat 1.19—1.25 kg kuiva-ainetta rehuyksikköön. Nitraattipitoisuudet olivat varsinkin suurempaa typpimäärää käytettäessä korkeita. Niistä ei kuitenkaan havaittu olevan haittaa eläimille. Tiedot vahingollisista nitraattipitoisuuksista vaihtelevat paljon. Korkeitakin pitoisuuksia on todettu ilman haittoja (Raymond ja Spedding 1966, Phipps 1975). On ilmeistä, että NOs-pitoisuus voi nousta jopa 1.5 %:iin ilman, että siitä on vaaraa eläinten terveydelle. Poikkeuksellisesti saattoi nitraattipi- toisuus nousta jopa yli 2 %:n, eikä eläimissä havaittu mitään myrkytysoireita. Eri koepaikkojen välillä oli suuret erot nitraattipitoisuuksissa. Etelä-Sa- von kokeessa ne olivat pienemmällä typpilannoituksella hyvin alhaisia ver- rattuna muihin koepaikkoihin. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että kyseisessä kokeessa ruoho syötettiin yleensä melko myöhäisellä kehitysasteella. Phipps (1975) on todennut ruohon nitraattipitoisuuden saavuttavan huippunsa jo 14 vrk typpilannoituksen jälkeen. Alhaisimmillaan nitraattipitoisuus oli alkukesästä. Korkeimmillaan se oli heinä- ja elokuussa ja laski taas jonkinverran syyskuussa. Poikkeuksia esiin- tyi jonkin verran, mikä johtui siitä, että väliaika lannoituksesta syöttöön vaihteli. Eläinten tarpeita ajatellen olivat fosfori-, kalsium- ja magne- s i u m-pitoisuudet ruohossa riittävät melko runsastakin maidontuotantoa aja- tellen. Kaliumia oli aina riittävästi, kun taas natriumia oli selvästi tar- vetta vähemmän. Typpilannoitus lisäsi kalipitoisuutta varsinkin loppukesällä usein jo sille rajalle, jota pidetään haitallisena. Kalipitoisuuden nousuun loppu- kesällä on vaikuttanut eläinten ulosteissa maahan palautuva kali. Kokeissa, joissa kalilannoitus on ollut samantasoinen, mutta ruoho on korjattu säilö- rehuksi, on kalipitoisuus ollut pienimmillään syksyllä (Rinne ym. 1975). Typpi- lannoituksen fosforipitoisuutta pienentävä vaikutus, joka tosin oli lievä, oli luonnollisesti karjan kannalta epäedullinen. Sensijaan typpilannoitus vaikutti edullisesti natrium- ja magnesiurapitoisuuksiin. Tulokset osoittavat, että riittävästi lannoitetut ja tehokkaasti hyväksi- käytetyt laitumet voivat lähes koko laidunkauden ajan tuottaa väkevyytensä ja valkuaispitoisuutensa suhteen hyvää rehua, jolla pystytään tyydyttämään korkeatuottoisenkin karjan tarpeet. Ainoastaan alkukesällä, jolloin kasvu on nopeinta, voi ruoho päästä vanhenemaan, ja täyttävyys saattaa muodos- tua tuotantoa rajoittavaksi tekijäksi. 316 Tiivistelmä Vuosina 1965—68 Maatalouden tutkimuskeskuksen tekemissä laitumen typpilannoituskokeissa Hämeen, Etelä-Savon ja Pohjois-Savon koeasemilla saatiin seuraavia tuloksia: 1. T}rppilannoituksen nostaminen 100 kg:sta 300 kg:an hehtaaiille lisäsi erittäin merkitsevästi ruohon raakavalkuaispitoisuutta, vähensi erittäin merkitsevästi typettömien uuteaineiden ja Hämeen koeasemalla myös raakakuidun osuutta, vaikutti karjan ravitsemuksen kannalta edullisesti ruohon kalsium-, magnesium- ja natriumpitoisuuksiin eli kohotti niiden osuutta, vaikutti negatiivisesti ruohon fosfori-, kalium- ja nitraattipitoi- suuksiin eli alensi fosforipitoisuutta ja kohotti kalium- ja nitraatti- pitoisuuksia. 2. Kausivaihteluista selvimmät olivat raakavalkuaispitoisuuden kohoaminen syksyä kohden, alhaisimmat fosforipitoisuudet ja korkeimmat kalsium- ja nitraattipitoisuudet keskikesällä. 3. Nurmen iän lisääntyessä ruohon raakakuitupitoisuus ja typettömien uuteaineiden osuus kas voivat, nitraatti- ja kivennäisainepitoisuudet sekä raakavalkuaispitoisuus alenivat. KIRJALLISUUSLUETTELO Anon. 1969. Nordisk jordbrugsforskning, Fodermiddeltabel 51.1. » 1975. Förslag tili normer för makro- och mikromineraler tili nötkreatur och svin. Fo- derjournalen 14, 3 4: 54 106. Huokuna, E. 1968. Lypsykarjan laitumen runsas typpilannoitus. Ann. Agric. Fenn. 7,1: 25 32. Paloheimo, L, 1962. Food analysis and the evaluation of foods. Nord. Jordbr. forskn. 44: 78 86. Phipps, R. H. 1975. The effects on dairy cows of grazing pasture containinghigh levels of nitrate- nitrogen. J. Br. Grassland Soc. 30:45 49. Poutiainen, E. & Rinne, K. 1971. Korjuuasteen vaikutus säilörehunravintoarvoon. Kehittyvä maatalous 3; 15 26. Raymond, W. F. & Spedding, C. R. W. 1966. Nitrogenous fertilizers and the feed value of grass. Proc. Ist Europ. Grass!. Fed. Meet. Wageningen 151 160. Rinne, K. 1971. Typpilannoituksen vaikutus koiranheinä- ja nurminatanurmeen. Kehittyvä maatalous 5: 12 21. * & Takala, M. 1971. Nautakarjan laitumen typpilannoituksesta. Ann, Agric. Fenn. 10, 25-32. Rinne, S.-L., Sillanpää, M., Huokuna, E. & Hiivola, S.-L. 1975. Effects of heavy nitrogen fertilization on potassium, calcium, magnesium and phosphorus contents in ley grasses. Ann. Agric. Fenn. 13: 96 108. Käsikirjoitus saapunut 4.3. 1976