JOURNAL OF THE SCIENTIFIC AGRICULTURAL SOCIETY OF FINLAND 167 Maataloustieteellinen A ikakauskirja Voi. 49: 167-175, 1977 Suomalaisten lämminveristen kilpailukuntoisten ravihevosten veriarvoista Esa Kääntee 66270 Pörlom Hematological values of the Finnish warmblood trotters in racing condition Esa Kääntee 66270 Pörlom Abstract. In the present study the rest values of Hb and serum Na, K, Fe, TIBC, cholesterol, urat, creatinin, Ca, Mg, P, CPK, AP, TP, GOT, LDH and glucose of 41 Finnish warmblood trotters in racing condition were measured. Collecting of blood was made after morning feeding. After 2 kms heating the blood samples was col- lected for determination of Hb and SGOT exercise values. The SGOT values increased in beginning of the training period and then returned to the original level when the horse was in good condition. Then was the differences of the rest and exercise values only 25 %. The SGOT values increased, when the horse was in overcondition. The restvalues of Hb was followed the development of condition by part of horses. The feeding causes clear variations in SAP. The increased calcium intake is followed by decreasing the SAP values. Johdanto Tieteellisen valmennuksen yhteydessä tapahtuva verinäytteiden tulkinta on osoittautunut vaikeaksi. Hevosten hematologisten normaaliarvojen vaihtele- vuusalueet ovat laajat (Williamson 1974). Ruokinnallisten tekijöiden, suoritus- kyvyn javalmennuksen lisäksi monet muut tekijät vaikuttavat veriarvoihin. Var- sinkin hemoglobiiniarvot muuttuvat nopeasti veren nestemäärässä tapahtuvien vaihteluiden ja kiistellyn punasolureservin, noin 8 Itr soluja, lähtiessä liikkeelle pernasta, keuhkoista ja muista elimistä (Archer 1974). Suoritetussa tutkimuksessa on määritetty suomalaisten lämminveristen kil- pailukuntoisten ravihevosten ne veren ja seerumin normaaliarvot, jotka ovat tieteellisen valmennuksen kannalta tärkeitä. Kuukausitarkastusten yhteydessä on lisäksi seurattu hevosten suorituskyvyn, hemoglobiinin ja seerumin entsyymi- arvojen muutoksia. https://www.c-info.fi/en/info/?token=MgdjmCgGE27YOJM5.OH0Adua7yMSx1LZX8VxiSQ.n2wlNoZbMyogJiMP9h3gCsJjY_5vCbxV0PJfKCkdI7WMUagu4O5y9JIX3o2DbOs85V_oumqo-plLlDPjYAVy-bwnUasv55DNDvb7Dz50fafd03YBNmvnK0km5PJLSiwdGBXU6GejxE_Y5lpCojcQ7IncU5_qt_gpzlLKdhvVZsPaV8Q 168 Aineisto ja menetelmät Aineisto käsittää kahden vuoden aikana kertyneet analyysitulokset 70:stä hevosesta. 27 hevosta on ollut pitempiaikaisen seurannan kohteena. Normaali- arvot on laskettu 41 hevosta käsittävästä otoksesta, hevoset ovat olleet valmen- tajien mielestä kilpailukunnossa. Hevoset ovat 6:sta eri tallista. Verinäytteiden otto on suoritettu kuukauden väliajoin aamuruokinnan jäl- keen hevosten ollessa karsinoissaan. Hemoglobiinin rasitusarvon (Hb r ) määrää- miseksi, kuten myös SGOTr-arvon määräämiseksi, on verinäyte otettu välittö- mästi kahden kilometrin maksimaalisen ravin, hiitin, jälkeen sydämen lyönti- tiheyden ollessa yli 100/min. Kuukausitarkastusten yhteydessä on määritetty hemoglcbinin lepoarvo (Hb,) syanmethemoglobiinina, seerumin glutamiini-oksaalietikkahappo-transa- minaasi (SGOT) RsiTMANin ja pRANKELin (1957) menetelmällä, seerumin alkaa- linen fosfataasi (SAP) HuGGiNsin ja TALAYn (1945) menetelmällä sekä seerumin valkuaisaineet (STP) WECHSELBAUMin (1946) menetelmällä. Veren laskeuma on määritetty 10:stä mhsta verta 24 tunnin kuluttua, tulosta on vertailtu Hbr arvoihin Joka hevoselle on tehty perustutkimus, joka käsittää seerumin Cam, epä- org. Pm, Mgm, Nam, Km, Fem, TIBCm (raudansitomiskyvyn), kolesterolin, uraatin jakreatiinin määritykset. Määritykset on uusittu tarvittaessa. Analyy- sit on suoritettu SMA 12/60 Autoanalysaattorilla ja Parker-Elmer atomiabsorp- tospektrofotometrilla työohjeiden mukaan. Seerumin sokeri on määritetty KESTONin (1956) menetelmällä. Hevosten ruokintaa, valmennusta ja kilpailusuorituksia on seurattu ja ver- tailtu veriarvojen muutoksiin. Lihasvauriotapauksissa on seerumin kreatiniini- fosfokinaasi (CPK) määritetty OLiVERin (1955) menetelmällä ja laktaatti- dehydrcgenaasi (LDH) WROBLEwsKin ja Lauder (1955) menetelmällä. Tulokset Tulokset perustutkimuksesta on esitetty taulukossa 1 sekä Hb;n ja SGOTm lepo- ja rasitusarvot taulukossa 2. Hbr on start tikuntöisellä hevosella 20—23 g/100 ml, korkein mitattu arvo 24 g. Hbj vaihtelee hevosen kunnosta ja hermostuneisuudesta johtuen paljon. Äärirajat ovat B—l7 g/100 ml. Starttivalmiilla lämminverisellä Hbj on 14—16 g. Laskeuma 10 ml/24 t vaihtelee 4.2—6.3 ml välillä seuraten hyvin Hbjin vaihte- luita. Hbr ja laskeuma-arvoissa on hevoskohtaisten poikkeamien lisäksi tallikoh- taista valmennuksesta ja ruokinnasta johtuvaa eritasoisuutta. Alhaiset Plbp arvot kuvastuvat huonoina kilpailusuorituksina. SAP:n kohdalla on kullakin tallilla sille ominainen, hevosten kalsiumin saannista johtuva tasonsa, jossa on hevosten iästä johtuvia vaihteluita. Kasvu- kaudet aiheuttavat SAP:n nousun. Aineiston SAP;n-arvot vaihtelevat 4—22 HU pääosan ollessa 12 —l4 HU. Juuri maahan tuoduilla hyvinhoidetuilla hevosilla SAP-taso on ollut alhai- nen 5 6 HU. Myöhemmin SAP-taso on vähitellen kohonnut ruokinnallisten Taulukko 1. Kilpailukuntoisten lämminveristen ravurien veren Hb- sekä seerumin Fe-, TIBC-, Ca-, Mg-, P-, Na-, kolesteroli-, uraatti-, kreatiini-, sokeri-, GOT-, CPK-, AP- ja LDH-arvoja. Arvot ovat lepoarvoja. 41 hevosta. Table 1. Hb and serum Fe, TIBC, Ca, Mg, P, Na, K, cholesterol, urat, creatinin, glucose, TP, GOT, CPK, AP, LDH and glucose values of trotting horses in racing condition. Values are taken in rest. 41 horses. X SD± X SD± Hb, g/100 ml 13.81.9 Urat 32 13 Fe ttMol/1 32.98.6 Creatinin 138 17 TIBC 73.613.1 Glucose mg % .... 72 8 Ca mMol/1 2.960.35 TP g/100 ml 6.280.3 Mg 1.130.3 GOT KU 234 139 P 1.260.21 CPK IU 167 147 Na 140.72.8 LDH W.U 139 21.7 K 3.60.7 AP HU 11.12.6 Cholesterol 2.60.5 Taulukko 2. Kilpailukuntoisten lämminveristen ravurien Hb- ja SGOT-arvot levossa ja vä- littömästi 2 km:n hiilin jälkeen, 30 hevosta. Table 2. The Hb and SGOT ranges of horses in rest and after exercise. SO horses. Lepoarvo Rasitusarvo Ir, rest After exercise S SD± SD± Hb g/100 ml 14,5 1.521.1 1.3 SGOT KU 210 110 295.8 250 tekijöiden johdosta maamme hevosille tyypilliselle tasolle 12 14 HU. SGOT.n vaihtelut tässä aineistossa ovat hyvin laajat 80—4500 KU. Starttihevosella SGOT on suuruusluokkaa 200 KU. Kohonneita arvoja on huonosti valmenne- tuilla, ylikuntoisilla (400 500 KU) sekä erilaisista lihasvaurioista, kuten lanne- halvauksesta ja tying up-syndromasta kärsivillä yksilöillä. S-CPK-arvot ovat terveillä hevosilla 30—100 UI. Akuutin lihasvaurion ja tying up-syndroman yhteydessä on todettavissa arvoja 1 000—3 000 UI. STP- arvot vaihtelevat rajoissa 5.5 —7.6 g/100 ml. Ruokinta vaikuttaa STP-arvoihin. Heinästä ja kaurasta koostuvalla ruokinnalla hevosten STP-arvot ovat 5.9 6.1 g. Valkuaislisä kohottaa STP-pitoisuuden tasolle 6.5 g. Kesäruokinnalla, he- vosten saadessa tuoretta ruohoa, seerumin TP on 6.5 6.8 g. Tulosten tarkastelu Tutkitut hevoset olivat kilpailukuntoisina yksilöinä terveitä, joten analyysien tulokset ovat yleensä normaalien vaihtelevuusrajojen sisällä. Tutkimusten tar- koituksena tieteellisessä valmennuksessa oli seurata hevosen (yksilön) kunnon kehitystä, todeta mahdolliset puutteet sekä edesauttaa hevosta saavuttamaan sen perinnöllisten tekijöiden edellyttämä suoritustaso. Analyysituloksiin vaikut- tivat monet tekijät, joten johtopäätökset oli tehtävä hevosen kliinisen tilan, 169 170 suorituskyvyn, valmentajan tekemien havaintojen, valmennusmenetelmien, edellisten analyysitulosten ja myös tallin muiden hevosten veriarvojen pohjalta. Johtopäätökset oli tehtävä, kuten Archer (1974) toteaa, yksilökohtaisesti. Hemoglobiini. Elimistön mukautuessa rasitukseen Hb kohoaa. Persson (1969) on osoittanut Hbr:n ja suorituskyvyn välillä selvän yhteyden. Hyväkuntoisella hevosella Hbr on noin 20 g/100 ml (Persson 1969, Schnei- der 1971). Tässä aineistossa oli todettavissa, että hyvään suorituskykyyn liittyi korkea Hb. Suoritusten perusteella todettiin hevosen olevan huippu- kunnossa Hbr:n ollessa 22 g tai yli. Korkein tavattu arvo oli 24 g/100 ml. Startti- kuntoisten hevosten Hbr:n keskiarvo oli 21.1 ±L3 eli hieman korkeampi kuin PERSSONin ja ScHNEiDERin toteama. Hbr-arvoihin voitiin vaikuttaa niiden ol- lessa alhaiset lisäämällä harjoitusten määrää ja rasittavuutta. Rasitusarvojen oton tuottaessa vaikeuksia kuukausitarkastusten yhteydessä käytettiin usein Hb,-arvoa. Persson (1969) on todennut ettei Hb, anna tietoja kilpailukunnosta, vaan ainoastaan anemiatapauksista. Verenpunasolukonsentra- tion nopeat vaihtelut eri tekijöiden, kuten hermostuneisuuden johdosta aiheut- tavat suuria poikkeamia Hb,-arvoihin, vaikka näytteenotto-olosuhteet ja mene- telmät olisivatkin standardisoidut. Toisaalta Schneider (1971) toteaa Hb,:n kohoavan suorituskyvyn parantuessa ja kilpailukunnossa olevan hevosen Hb,:n olevan luokkaa 14—16 g/100 ml. Tämän aineiston Hb,-arvot vaihtelivat välillä B—l7 g/100 ml. Hyväkuntoi- silla valmentamattomilla yksilöillä Hb, oli suuruusluokkaa 11 —l2 g. Suori- tuskyvyn parantuessa Hb, kohosi tasolle 14 —l6 g. Vastaava nousu oli todetta- vissa myös Hbr:n kohdalla. Kuitenkin eräillä hevosilla Hb, kohosi vain 0.5 —1 g, mutta suorituskyky nousi tyydyttävästi, kuten myös Hbr. Näissä tapauksissa lisäys tapahtui punasolureservin kohdalla. Hbr - ja Hb,-arvojen ero oli normaa- listi noin 50 %, mutta näillä hevosilla ero oli 100 %, lepoarvon ollessa luokkaa 11 gja rasitusarvon 22 g. Tällöin Hb, ei antanut oikeaa kuvaa suorituskyvyn muutoksista. Hb,:n ja Hbr:n määritysten yhteydessä saadut tulokset jatehdyt havainnot osoittivat Hb,:n kehityksen seuraamisen olevan pääosalla hevosista sopivan keinon suorituskyvyn muutosten seuraamiseen. Näytteenoton yhteydessä on huomioitava hevosen hermostuneisuus ja määri- tyksiä täydennettävä Hbr :llä. Laskeuma. Veren laskeuma määritettynä 10 mhsta verta 24 tunnin kulut- tua seurasi erittäin hyvin Hb,:n muutoksia antaen karkean arvion punasolujen lukumäärästä (Äberg 1965). Laskeuman ja Hb,:n välinen epäsuhde paljastaa poikkeamat punasolujen koossa ja normaalissa hemoglobinipitoisuudessa. Aineis- ton laskeuma-arvot 4.2 —6.3 olivat normaalilla alueella. SCOT. Hevosen SGOT;n normaalialueeksi ilmoitetaan 150 350 Karmen yksikköä (KU) (Lindholm 1973) tai 148 i 29 IU (Simensen 1972) tai 231—358 IU (Anderson 1975). SGOT-arvojen päivittäisen normaalin vaihtelun lisäksi on todettutiettyjä säännönmukaisiamuutoksia, joiden syynä ovat lihaksiston muu- tokset valmennuksen johdosta sekä lihaksiston sairaudet. Hevosen kilpailu- kunnon ja rasituskestävyyden todetaan kuvastuvan SGOT-arvoissa (Schneider 1971, Anderson 1975). Levossa olevan valmentamattoman hevosen SGOT on suuruusluokkaa 200 KU. 171 Kun hevosta rasitetaan, niin arvo kohoaa huomattavasti rasituksen johdosta (100—200 %) ja jopa tasolle 400 KU. SGOTm kohoamista tapahtuu myös aloitettaessa valmennus, jolloin syynä saattaa olla lihassolujen vaurioituminen. Ylipitkät kuljetukset lihasvaurioineen kuvastuvat SGOT-arvoissa (Codazza ym. 1974). Elimistön tottuessa liikuntaan ja kannon parantuessa SGOT-arvot laskevat alkuperäiselle tasolleen. Hyväkuntoisella hevosella ovat rasituksen aiheuttamat muutokset SGOT-arvoissa pieniä. Nousu on 20 %m suuruus- luokkaa. Liikaa kilpailleella ja ylikuntoon valmennetulla hevosella SGOT kohoaa tasolle 500 KU, ennen kuin muut merkit kilpailuväsymyksestä, kuten huonot suoritukset, huono ruokahalu ja kiilloton karva näkyvät. Edellä kuvatun kaltaiset muutokset SGOT-arvoissa eli todettavissa tämän aineiston hevosissa. Käytännössä osoittautui kohonneiden SGOT-arvojen syi- den selvittely ja hoito suurimerkitykselliseksi hevosen kilpailukauden onnistu- miselle. Ajoissa todetut ylikuntoisuustapaukset (SGOTm nousu) normaloituvat parin viikon levolla. Rutiinitarkastusten yhteydessä paljastuneet useat lannehalvaus- ja tying up-tapaukset selittävät aineistossa esiintyneen suuren SGOT-arvojen vaihtelun (80—4 500 KU). SGOT-arvojen lasku ns. normaalialueelle tapahtui yleensä kahden—neljän viikon levon jälkeen, kuten Cornelius ym. (1963) jaLindholm (1973) ovat todenneet. Riittävän pitkän lepokauden takaamiseksi lihasvaurio- ja ylikuntoisuustapauksissa SGOTm määritys oli hyvä keino. SGOTm lepo- arvoiksi saatiin 234 ± 139 KU ja 210 ±llO KU. SGOTm rasitusarvoksi saatu 294 ± 249 KU oli 1/4 suurempi kuin lepoarvo (taulukot 1 ja 2). Kummassakin taulukossa oli mukana tyypillisiä tying up-hevosia, joiden seerumin CPK- ja GOT-arvot olivat normaalin yläpuolella. Keskiarvot olivat LINDHOLMin ilmoit- tamalla alueella. Lepo- ja rasitusarvojen välinen ero vastasi RoHRMANin (vrt. Schneider 1971) toteamaa poikkeamaa. CPK. Aineistoon sisältyvien, kilpailukuntoisina pidettyjen hevosten S-CPK:n keskiarvoksi tuli 167 ± 147 lU. Tulos poikkeaa Andersonhi (1975) tuloksesta, joka oli 73 ± 7 ja CoDAZZAn (1974) tuloksesta 93.5 sekä LINDHOLMin (1973) 3—25 sigmayksikköinä ilmoittamista normaaliarvoista. Syynä poikkeamaan olivat aineiston tying up-hevoset, joiden S-CPK ja SGOT-arvot olivat kohon- neet. Lihasspesifisenä ja SGOT;ta nopeammin seerumista poistuvana CPK soveltui hyvin akuuttien lihasvaurioiden ja tying up-tapauksien toteamiseen ja paranemisprosessin seurantaan. Anderson on todennut S-CPK-arvoissa samantapaisia lihaksiston suorituskyvystä johtuvia muutoksia kuin SGOTm kohdallakin on havaittu. Sekä CPK:n että GOT:n vapautuminen lihassolusta johtuu solun vaurioitu- misesta tai solukuolemasta, jolloin solua ympäröivän sarkolemman läpäisy- kyky muuttuu ja entsyymit joutuvat seerumiin. WnoGEMANNin ja Penau (1976) esittämän hypoteesin mukaan hapenpuutteen, verenpuutteen, mito- kondriovaurioiden tai ankaran lihastyön johdosta syntyvä energian puute va- hingoittaa sarkolemmaa ja solua. Mitokondrioiden kalsiumtasapainoa säätelevän toiminnan loppuessa energian puutteeseen kohoaa lihassolun Ca-pitoisuus ja lihassäikeet supistavat erittäin voimakkaasti. Tällöin solu kuolee ja entsyymit vapautuvat. 172 SAP. Hevosen SAP;n normaaliarvoiksi ilmoittaa Eläinlääketieteellisenkor- keakoulun keskuslaboratorio 130—310 lU. Sova ym. (1965) ovat todenneet I—2-vuotiailla hevosilla arvoiksi 12.2 HU ja yli 5-vuotiailla 4.2 HU. Tässä aineistossa vaihtelivat SAP-arvot välillä 422 HU johtuen ikärakenteen ja ruokinnan suurista vaihteluista. SAP-arvoihin vaikuttavista tekijöistä tärkein ja huomionarvoisin on luuston osteoblastien toiminta (Bengtsson 1974) eli luuston kasvun ja mineraaliaineenvaihdunnan vilkkaus, jonka toteamiseksi SAP:n määritykset suoritetaan. SAP-arvoihin vaikuttavina tekijöinä ovat täl- löin kalsiumin, fosforin ja D-vitamiinin saanti sekä hevosen kasvukaudet. SAP-arvot vaihtelivat talleittain ja arvot olivat kussakin tallissa omalla tasollaan. Tavallisimmat tasot olivat 5—6 HU sekä 9—13 ja 14—l6 HU. He- vosten rehun kivennäispitoisuuden laskiessa SAP-arvot kohosivat. Kalsium- pitoisuutta lisäämällä saatiin SAP laskemaan. Hyväkuntoiset starttivalmiit maahantuodut hevoset olivat tasolla 5 6 HU, mutta parissa kuukaudessa SAP kohosi samalle tasolle kuin tallin muillakin hevosilla. SAP:n kohoaminen johtui kalkkiköyhän ruokinnan aiheuttamasta luuston mineraalipitoisuuden vähenemisen johdosta vilkastuneesta osteoblastien toiminnasta. Luuston mineralisaation nopea lasku johtaa muutoksiin luustossa ja nivelissä, jotka yhdessä valmennuksesta johtuvan rasituksen kanssa voivat aiheuttaa pysyviä vikoja (Knudsen ym. 1968). Knudsen ym. ovat todenneet tallikohtäisten SAP-tasovaihteluiden lisäksi selviä vaihteluita eri hevoskasva- tusalueilla johtuen erilaisista ruokintatottumuksista. SAP;n määrittäminen kuukausitarkastusten yhteydessä auttoi nuorten hevosten kasvukausien totea- misessa. Kasvukauden aikana SAP-arvoissa oli todettavissa 24 HU:n nousu. Tällöin hevosen valmennus keskeytettiin tai sen rasittavuutta vähennettiin. Lisäksi SAP täydensi toisen epäspesifisen entsyymin SGOTm määrityksiä aut- tamalla maksasairauksien eliminoinnissa (Ratliff ym. 1972). SAP-arvojen talli- kohtaisten vaihtelujen perusteella voitiin päätellä, ettei heinä-kauraruokinta takaa riittävää kivennäisten saantia, ja etteivät hevoset käytä riittävästi hy- väkseen vapaasti tarjottuja kivennäisiä. Havainnot olivat samanlaiset kuin Kossila ym. (1972) sekä Schryver ja Hintz (1972) ovat todenneet. Kivennäis- seos on lisättävä väkirehuihin (Hintz ja Schryver 1976). STP. Seerumin kokonaisproteinimäärän kohdalla aineistossa esiintyi suuria vaihteluita tallikohtaisesti sekä pitempinä ajanjaksoina myös hevoskohtaisesti. Vaihtelurajat olivat 5.5—7.6 g/100 ml. Talviruokinnalla (heinä -j- kaura) STP-arvot olivat 5.9—6.1. Hevosten saadessa väkirehuseoksia STP-arvot koho- sivat 6.3—6.5 g tasolle. Jos ruokintaan kuului soijaa tai runsaasti leseitä, olivat STP-arvot selvästi kohonneet (6.5—6.8 g/100 ml). Kesäruokinnalla, hevosten saadessa proteiinirikasta tuoretta ruohoa, saavutettiin sama taso. Vaihtelut johtuivat, kuten Fonnesbeck ja Symons (1969) ovat todenneet, rehun proteiini- pitoisuuden vaihteluista. Ruokinnan korjausten päämääränä oli STP:n nostaminen tasolle 6.6 g, jota pidetään hevoselle normaalina (Sova ym. 1965). Ennen ruokinnan muutoksia tutkittiin tallin muiden hevosten STP-pitoisuudet. Mikäli ne olivat samanlaisella ruokinnalla olevilla muilla hevosilla normaalit, kiinnitettiin päähuomio potilaan hampaisiin ja suoliston bakteerikannan mahdollisiin häiriöihin, joita esiintyi 173 ruokinnan muutosten yhteydessä. Nämä näkyivät selvinä muutoksina ulosteiden kiinteydessä ja hajunmuutoksissa. Hoitotoimenpiteinä käytettiin bakteeri- kannan uusimista joko koliviljelmän, piimän tai terveen hevosen suolen sisäl- lön avulla. Myös STP:n määrityksissä on otettava huomioon liikunnan vaikutus. Li- haksiston toiminta lisää seerumin proteiinikonsentratiota. Lihaksiston aineen- vaihduntatuotteet lisäävät pienimolekyylisinä osmoottista painetta verisuon- ten ulkopuolella. Seerumista poistuu nestettä ja STP sekä Hb kohoavat. Lihas- työ polttaa osan seerumin proteiineista erityisesti /1-globuliinia. Palautuminen normaalitilaan kestää noin 60 min., lukuunottamatta /J-globuliinia, jonka suur- ta kulutusta intersellulaariset varastot eivät pysty niin nopeasti korvaamaan. Nestetasapainon saavuttamiseen vaikuttaa myös työn jatkuessa seerumiin tulevien palamisjätteiden seerumin osmoottista painetta lisäävä vaikutus (Lanne ym. 1958). Rajakoski ym. (1973) ja Codazza ym. (1974) ovat todenneet rasitusarvon olevan 0,5 g lepoarvoa korkeamman. Makrokivennäiset. Seerumin Ca-, P-, Mg-, Na- ja K-arvot keskiarvoina vas- tasivat KossiLAn ym. (1973) ja SiMENSENin (1973) ilmoittamia arvoja. Pääosa arvioista oli Eläinlääketieteellisen korkeakoulun keskuslaboratorion ilmoitta- mien normaaliarvojen: Ca 2.7 —3.3, P 0.58—1.29, Mg 0,6—1.0, Na 129 145 ja K 3.2 —4.6 m.Mol/1 rajoissa. Williamson (1974) on todennut Nam ja K;n kohdalla tapahtuvien normaaliarvojen rajoihin sopivien pienienkin muutosten suuren merkityksen suorituskyvylle. Suorituskyky on parhaimmillaan Na- arvojen ollessa 139 143 ja K-arvojen 3.7—4.0 mMol/1. Na- ja K-arvoihin vai- kuttavat dehydratio, hikoilu, munuaissairaudet ja lisämunuaisen kuorikerrok- sen toimintahäiriöt (Cosgrove 1969, Williamson 1974). Mikrokivennäiset. Seerumin Fe-pitoisuus vaihteli aineistossa välillä 14 57.5 /iMol/l keskiarvon ollessa 32.9 i 8.6. Seerumin TIBC vaihteli välillä 51 90 juMol/1 keskiarvon ollessa 71.6 ± 13.1. Tulokset vastaavat SoVAn ym. (1965), KossiLAn ym. (1972) ja Rajakosken ym. (1973) tuloksia. Seerumin rautapitoisuuden alittaessa 25 m.Mol/1 liitettiin hevosten ruokin- taan rautalisä. Suun kautta annettu hoito tehosi kaikissa tapauksissa ja see- rumin Fe-pitoisuus kohosi nopeasti normaalitasolle. Typelliset aineet ja sokeri. Seerumin kolesteroli, uraatti, kreatiniini jasokeri- arvot vastasivat KossiLAn ym. (1973), SovAn ym. (1965) ja SiMENSENin (1973) ilmoittamia tutkimustuloksia. Tiivistelmä Suoritetuissa tutkimuksissa on määritetty suomalaisten kilpailukuntoisten lämminveristen ravihevosten (41 kpl) veren Hb- sekä seerumin Na-, K-, Fe-, TIBC-, kolesteroli-, uraatti-, kreatiini-, CA-, Mg-, P-, CPK-, AP-, TP-, GOT-, sokeri- ja LDH-arvot keskiarvoineen ja poikkeamineen. Näiden lepoarvojen määritys on tapahtunut heti aamuruokinnan jälkeen otetuista verinäytteistä. Hb:n ja SGOT:n rasitusarvot (30 kpl) on määritetty 2 km:n hiitin jälkeen välit- tömästi otetusta näytteestä. Pitempiaikaisessa seurannassa on todettu SGOT-arvojen kohoavan valmen- nuskauden alkaessa ja laskevan alkuperäiselle tasolleen suorintakyvyn paran- 174 tuessa ja elimistön tottuessa rasitukseen. Hyväktntoisella yksilöllä on lepo- ja rasitusarvojen välinen ero ollut vain 25 %:n suuruusluokkaa. Ylikuntoisilla yksilöillä SGOT-taso nousee. Hb:n lepoarvon seuraaminen antaa osalla hevosista hyvän kuvan suoritus- kyvyn kehityksestä. SAP:n kohdalla on todettu selvät ruokinnasta johtuvat tallikohtaiset vaih- telut. Rehun Ca-pitoisuuden lisääminen on johtanut SAPin laskuun. Kiitän maisteri Jouko Haapalahtea Oulun Diakonissalaitoksen laboratoriosta makro- ja mikromineraalien määrityksistä. KIRJALLISUUSLUETTELO Anderson, M. G. 1975. 1975. The influence of exercise in serum enzyme levels in the horse. Equine Veter. J. 7: 160 165. Archer, R. K. 1974. Haematology in relation to performance and potential. J. S. Afr. Veter. Assoc. 45:273-277. Bengtsson, G. 1974. Metaboliska skelettsjukdomar hos häst. Nord. Veter. Kongr. 12: 125 128. Codazza, D.. Maffeo, G. & Reclaelli, G. 1974. Serum enzyme changes and haematochemical levels in thoroughbreds after transport and exercise. J. S. Afr. Veter. Assoc. 45: 331 334. Cornelius, C. E., Burnham, L. G. & Hill, H. E. 1963. Serum transaminase activities of thoroughbred horses in training. J. Amer. Veter. Med. Assoc. 142: 639 642. Cosgrove, J. S. 1969. The practical application of haematology 1. Equine Veter. J. 1; 194 202. Lanne, R. de., Barnes, J. & Brouha, L. 1958. Changes in concentration of plasma protein fractions durig muscular work and recovery. J. Appi. Phys. 13:97 104. Fonnesbeck, B. & Symons, L. 1969. Effect of diet on concentration of protein, urea, nitrogen, sugar and cholesterol of blood plasma of horses J. Anim. Sci. 28: 216 219. Hintz, H. F. & Schryver, H. F. 1976. Nutrition and bone development in horses. J. Amer. Veter. Med. Assoc. 168: 39—44. Huggins, C. & Talalay, P. 1945. Sodium phenolphtalein phosphate as substrate for phos- phatase tests. J. Biol. Chem. 159: 399—410. Keston, A. 1956. Specific colorometric enzymatic analytical reagents for glucose. Abstr. 129 th Meet. Amer. Chem. Soc. Sect. 31 C 142. Knudsen, O. & Äsheim, A. 1968. Hälsokontrollens journaler berättar. Trav och galopp 8; 115-119. Kossila, V., Tanhuanpää, E., Virtanen, E. & Luoma, E. 1973. Ratsuhevosten veren he- moglobiini-, glukoosi- ja seerumin kolesteroli-, kivennäis- ja hivenainepitoisuuksista J. Scient. Agric. Soc. Eini. 44: 249—257. —» Virtanen, E. & Haukkonen, J. 1972. Heinä-kaura dieetti ratsuhevosten energian, sulavan raakavalkuaisen sekä kivennäis- ja hivenaineiden lähteenä. J. Scient. Agric Soc. Eini. 44:217-227. Lindholm, A. 1973. Muskulatur Hastens motor. Trav och galopp. Julnr.: 86 87. Oliver, I. T. 1955. Spectrophotometric method for the determination of creatine phos- phokinase and myokinase. Biochem. J. 61: 116. Persson, S. 1969. Value of hemoglobin determination in the horse. Nord. Veter. Med. 21: 513-523. Rajakoski, E., Mero, M. & Valtonen, M. 1973. Serum iron and total ironbinding capacity of the serum in trotters. Equine Veter. J. 5; 10 11. 175 Ratliff, C., F. Hall, W. Culp, R. Gevedon, C. & Westfall. 1972. The differentiation of hepatic and skeletal alkaline phosphatase by thermofractionation. Am. J. Castroent. 58: 22-29. Reuman, S. & Frankel, S. 1957. A colotimetric method for the determination of serum glutamic oxalacetic and pyruvix transaminases. Amer. J. Clin. Path. 28: 56 63. Schneider, J. 1971. Zur Problematik des wissenschaftlichen Trainings bei Sportpferden. Mon. Veter. Med. 26:948-952. Schryver, H. & Hintz, H. 1972. Calcium and Phosphorus requirements of the horse. Rev. Feedstuffs 10:35 38. Simensen, M. G. 1973. Some clinical-chemical values in normal thoroughbreds and trotters. Nord. Veter. Med. 24: 85-90. Sova, J., Jicha, J. & Komarek, J. 1965. Die hämatologischen und biochemischen Normal- werten beim Pferd. Berl. Munch, tierärztl. Wschr. 78: 144 147. Wechselbaum, T. E. 1946. Serum protein and biuret reagent. Amer. J. Pathol. 7: 40. Williamson, H. 1974. Normal and abonormal electrolyte levels in the racing horse and their effect on performance. J. S. Afr. Veter. Assoc. 45:335 340. Wroblewski, F. & Laude, J. 1955. Lactic dehydro genase activity in blood. Proc. Soc. Exp. Biol. & Med. 90; 210. Wrogemann, K. & Pena, S. D. J. 1976. Mitochondrial calcium overlo general mechasi for cell- necrosis in muscle diseases. Lancet I: 672 673. Äberg, B. 1965. Kompendium i klinisk kerni. 27 p. Stockholm. Käsikirjoitus saapunut 25.11. 1976