JOURNAL OF THE SCIENTIFIC AGRICULTURAL SOCIETY OF FINLAND 176 Maataloustieteellinen A ikakauskirja Voi. 49: 176-187, 1977 Sokeri- ja valkuaislisä korkeatuottoisten lypsylehmien väkirehussa nurmisäilörehuruokinnalla Juha Seppälä, Esko Poutiainen ja Päivi Luoma Helsingin yliopiston kotieläintieteen laitos, 00710 Helsinki 71 Administration of sugar and protein supplements in concentrates to high yielding dairy cows fed on grass silage Juha Seppälä, Esko Poutiainen and Päivi Luoma Department of Animal Husbandry, University of Helsinki, 00710 Helsinki 71 Abstract. A feeding experiment was performed with high yielding dairy cows in order to study the effect of dried molassed beet pulp and soya bean meal supplied in concentrates. Hay was given at the rate of 2 kg DM for groups I (S) and II (SM) and at 4 kg DM for group 111 (SS) with grass silage ad lib. For group I (S) the concentrate was a barley-oat mixture. The concentrate for group II (SM) was supplemented with 20 % of dried molassed beet pulp and for group 111 (S) with 11 % soya bean meal. The average milk yield during the experiment (0 9 weeks post parturition) for group I (S) was 21.7 ± 4.5, for group II (SM) 24.4 4- 5.1 and for group 111 (SS) 24.6 ± 6.5 kg FCM per day. Differences between the groups were not significant. During the first 9 weeks after calving, feed energy provided 94 % of the calculated energy requirement of group I (S), 82 % of group II (SM) and 90 % of group 111 (SS). The intake of digestible crude protein exceeded the standard in all groups. The calcium intake after calving provided 70 —B2 % of the calcium requirement. The intake of magnesium was 64 —9O % of the magnesium requirement. The supply of other minerals exceeded the standards in all groups. No differences between groups were detected in contents of haemoglobin, glucose or blood ketones. The inorganic phosphorus content of the plasm of group II (SM) was higher (P < 0.01) and the calcium content lower (P < 0.05) than the corresponding content of groups I (S) and 111 (SS). Johdanto Laajat kotimaiset ruokintatutkimukset ovat osoittaneet, että lypsylehmien ravinnontarve pystytään tyydyttämään korkealaatuisella nurmisäilörehulla ja kotoisella viljaväkirehulla (Ettala ym. 1976). Tutkimukset on suoritettu pää- asiassa tuotantokauden keskivaiheessa olevilla lehmillä. https://www.c-info.fi/en/info/?token=2t5tSk1achF_GxQu.XhEKpxBQYla1MF7V321sYg.UfLikM9p7Kcqi_jL8WGcDAEnxkICJYisLXbTdZVUeUpH8M8d5dXzvFJn0A-DXbZ9c89HyUWuNh0HE1xAdv94xWEoedKjlbcgvsxEVWjRtZ7QJi6C8b4vuXxEz1JASRN74jW1FwCXoa9GX0WNUZfs9WLv0-yG05LTRsl0Naq67SSuNvWQbcj3KpRFsOGPL-LBSWNnBCSQxF_uj1QBaizxBVy_EvI2AtEMWw 177 Laktaatiokauden alun ruokintaa on vaikeinta tasapainoittaa vastaamaan lypsylehmän ravinnontarvetta. Säilörehuruokinnan yhteydessä on syytä selvit- tää, pystytäänkö runsaalla nurmisäilörehun käytöllä tyydyttämään lypsy- lehmien ravinnontarve myös korkeimman tuotannon vaiheessa. Säilönnän yh- teydessä osa raaka-aineen valkuaisesta hajoaa yksinkertaisiksi typellisiksi yh- disteiksi. Sokerit käyvät orgaanisiksi hapoiksi ja puristemehun mukana poistuu arvokkaita ravintoaineita. Haitallisten muutosten määrä riippuu raaka-aineen vesipitoisuudesta ja säilönnän onnistumisesta. Pötsikäymisessä muodostuva mikrobivalkuainen ei riitä tyydyttämään run- sastuottoisen lehmän aminohappotarvetta (Kaufmann ja Hagemeisterl97s). Hyvälaatuista, etumahat ohittavaarehuvalkuaista tarvitaan sitä enemmän mitä korkeampi on tuotantotaso. Rehuyhdistelmän energia- ja hiilihydraattikoostu- mus vaikuttaa mikrobivalkuaisen muodostukseen. Ruokintakokeet ovat osoittaneet, että hyvälaatuisella rehuvalkuaisella saadaan tuotoslisää normit ylittävällä valkuaisruokinnalla silloin kun pääosa valkuaisesta on peräisin nurmisäilörehusta (Mo ym. 1974, Castle ja Watson 1974). Helppoliukoisten hiilihydraattien, erikoisesti sokerin on osoitettu paran- tavan nurmisäilörehun typellisten aineiden hyväksikäyttöä märehtijällä (Syr- jälä 1972), varsinkin säilörehun ollessa runsaasti käynyttä (Syrjälä 1975). Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää melassileike- ja soijalisän vaikutusta rehunkulutukseen, maitotuotokseen sekä eräisiin veriarvoihin tun- nutus-, poikimis- ja herutusvaiheessa lehmillä, jotka ovat säilörehuruokinnalla. Aineisto ja menetelmät Tutkimus suoritettiin Viikin opetus- jakoetilalla kevättalvella 1973 ryhmä- kokeena, missä kukin lehmä oli yksilöruokinnalla. Kokeessa oli kolme ruokinta- ryhmää. Ryhmiin II (SM) ja 111 (SS) kuului 6 ay-rotuista lehmää, kun ryhmässä 1 (S) oli sairastumisten vuoksi 5 kpl. Kussakin ryhmässä oli 2 kpl ensikkoa, 2 kpl toista lypsykauttaan lypsävää sekä 2 kpl kolmatta tai useampaa lypsy- kauttaan lypsävää lehmää. Valintaperusteina ryhmiin jaossa käytettiin elo- painoa ja edellisen vuoden tietoja 4-% maitotuotoksesta ja laktaatiohuipusta. Koe alkoi 2 viikkoa ennen laskettua poikimispäivää ja jatkui 9 viikkoa poi- kimisen jälkeen. Rehut ja ruokinta Perusrehuina olivat nurmisäilörehu ja heinä. Heinäannos oli ryhmillä I (S) ja II (SM) 2.0 kg heinän kuiva-ainetta ja ryhmällä 111 (SS) 4.0 kg. Säilörehu- annos oli koesuunnitelman mukaan ryhmillä I (S) ja II (SM) 8 kg säilörehun kuiva-ainetta ja ryhmällä 111 (SS) 6 kg. Käytännössä alhaisen säilörehun syön- nin vuoksi koelehmät saivat nurmisäilörehua ad lib. Väkirehuna ryhmä I (S) sai pelkkää kaura-ohrajauhoseosta (50 : 50), ryhmä II (SM) sai sokerilisänä kuivattua melassileikettä 20 % väkirehussa ja ryhmä 111 (SM) valkuaislisänä 11 % soijarouhetta. Väkirehuannos ennen poikimista oli ryhmillä I (S) ja II (SM) 3 kg sekä ryh- mällä 111 (SS) 3.4 kg. Väkirehuannosta lisättiin poikimisen jälkeen kolmannesta päivästä lähtien 0.5 kg joka toinen päivä maitotuotoksen mukaan. Kivennäisrehuna käytettiin fosforipitoista kivennäisseosta Fosfori-Lypsyä, mikä sisälsi Ca 10.5%, P 11.8% sekä Mg 1.5%. Kivennäisrehuannostus oli 10 g/maitokg, kuitenkin vähintäin 200 g/pv. Na-tarpeen tyydyttämiseksi li- sättiin lypsäville lehmille väkirehussa ruokasuolaa 50 g/pv. Lehmien ruokintanormeina käytettiin tuotantorehun osalta 0.4 ry ja 60 g srv per 4-%:inen maitokilo. Ylläpitonormina 500 kg painavalle lehmälle lasket- tiin 3.8 ry ja 320 g srv per päivä. Kivennäistarpeen laskemisessa käytettiin ARC:n (Anon. 1965) normeja. Taulukko 1. Koerehujen keskimääräinen kemiallinen koostumus. Table 1. Mean chemical composition of the feeds. Nurmisäilö- Heinä Väkirehuseos rehu Hay Concentrate mixture Grass silage I (S) II (SM) 111 (SS) ka % 32.185.3 90.189.1 90.2 DM % % kuiva-aineessa Raakakuitu 26.332.9 7.48.6 8.1 % in DM CF Raakavalk. 22.512.1 14.514.4 18.5 CP Sokerit 1.45.0 2.06.7 2.9 Sugars rehuyksikössä kg ka 1.321.87 0.910.92 0.91 kg DM in feed unit g srv 215 126 100 98 131 g DCP g/kg ka Ca 4.92.4 0.82.0 1.3 g/kg DM P 3.42.8 3.73.1 4.0 Mg 1.00.6 1.01.5 1.2 % tuoreessa pH 4.3 rehussa (20 % ka) Maitohappo 1.15 %in fresh silage Lactid acid (20 % DM) Etikkahappo 0.66 Acetic acid Voihappo 0.04 Butyric acid % kok. N NH,-N 13.3 - - - - % in total N Liukoinen N 67 Soluble N 178 179 Näytteiden otto ja kemialliset analyysit Säilörehunäyte otettiin tornista kerran kahdessa viikossa niin, että se edusti vastaavana aikana kulutettua rehumäärää. Heinä-ja väkirehunäytteet otettiin päivittäin ja koottiin edustamaan neljän viikon näyte-erää. Kaikista rehynäyt- teistä tehtiin virallinen rehuanalyysi standardimenetelmien mukaan. Samoin määritettiin pelkistävät sokerit SALOn (1965) menetelmällä. Rehujen kivennäis- pitoisuudet määritettiin atomiabsortiomenetelmällä, lukuunottamatta fosforia, mikä määritettiin molybdeenisinimenetelmällä. Säilörehusta määritettiin lisäksi pH, haihtuvat rasvahapot kaasukromatograafisesti Kotieläinhoidon tutkimus- laitoksella (Huida 1973), maitohappo (Barker ja Summerson 1941), NH 3-N (McCullough 1967), sekä liukoinen typpi. Koerehujen kemiallinen koostumus on esitetty taulukossa 1. Käytetty nurmisäilörehu sisälsi NH S -N keskimäärin 13.3 % kokonaistypestä, mikä ylittää hyvälaatuisen säilörehun rajana pidetyn 8 %. Voihappoa esiintyi vain kahdessa näytteessä kymmenestä. Alhainen sokeripitoisuus osoittaa säilö- rehussa tapahtuneen voimakasta käymistä lievästä esikuivatuksesta huoli- matta (taulukko 1). Maitotuotos punnittiin joka lypsykerta. Maitonäytteet otettiin kerran vii- kossa kahtena perättäisenä päivänä. Maidon rasvapitoisuus analysoitiin Gerberin menetelmällä ja valkuaispitoisuus Prot-O-Mat laitteella. Verinäytteet otettiin jokaiselta lehmältä kahden viikon välein aamuruokin- nan jälkeen. Verestä määritettiin hemoglobiini, hematokriitti. glukoosi NELSONin (1944) ja SoMOGYin (1945) menetelmällä, ketoaineet BAKKERin ja WniTEn (1957) menetelmällä. Plasman kivennäisaineet määritettiin atomiabsorptio- menetelmällä lukuunottamatta epäorgaanista fosforia, mikä määritettiin TAUSSKYn ja Snoßßin (1953) menetelmällä. Tulokset Rehunkulutus ja maitotuotos. Kuiva-aineen syönti ennen poikimista oli kes- kimäärin 1.5 ± 0.3 kg ka/100 elopainokg. Ryhmän I (S) lehmät söivät ennen poikimista merkitsevästi (P < 0.05) enemmän kuin ryhmän II (SM) lehmät (1.8 ± 0.2 ja 1.3 ± 0.3). Rehuannoksen kuiva-aineen syönti lisääntyi voimakkaimmin ensimmäisen kuukauden aikana poikimisesta keskimäärin 40 g ka/100 elopainokg päivässä (kuva 1). Väkirehulisäys oli 250 g/pv. Rehun syönti oli korkeimmillaan kokeen lopussa 6—9 viikkoa poikimisesta. Ryhmittäiset keskiarvot olivat tällöin ryh- millä I (S), II (SM) ja 111 (SS) 2.8 ± 0.1, 3.0 ± 0.2 ja 3.0 ± 0.4 kg ka/100 elop.kg tässä järjestyksessä. Erot eivät olleet merkitseviä. Keskimäräinen re- hunkulutus on esitetty taulukossa 2. Lehmät eivät syöneet koesuunnitelman mukaisia määriä nurmisäilörehua. Ryhmän I (S) lehmät söivät kokeen aikana keskimäärin 4.8 ± 1.3 kg ja ryhmän II (SM) 4.5 i 1.4 kg säilörehun kuiva-ainetta. Ryhmän 111 (SS) lehmät söivät säilörehua 4.5 ±l.l kg ka. Väkirehuannokset olivat suurimmillaan ryhmällä I (S) 6.3 ± 0.6 kg ka. ryhmällä II (SM) 6.7 ± 1.6 kg sekä ryhmällä 111 (SS) 7.1 ± 1.2 kg väkirehuseoksen kuiva-ainetta. Väkirehun osuus kuiva-aineen 180 Taulukko 2. Ryhmien keskimääräinen rehunkulutus (kg ka/eläin) päivässä. Table 2. The mean daily feed consumption of the groups (kg DM /cow). Ryhmä Group I (S) II (SM) 111 (SS) Heinä - Hay 1.5»±0.3 1.6b ±o.3 2.1“±0.6 Säilörehu Grass silage 4.8±1.3 4.5±1.4 4.5±1.1 Väkirehu Concentrate 5.0±1.6 5.0±2.1 5.5±2.1 Kokonaisrehunkulutus Total feed consumption 11.3±2.3 11.1 ±3.2 12.1 ±3.3 Merkitsevät erot ruokintaryhmien välillä Significant differences between feeding groups a -b: P < 0.05 Kuva 1. Kuiva-aineen syönnin kehitys eri ruokintaryhmillä kokeen aikana, (väkirehu F7l säilörehu heinä H)- Fig. 1. The increase in the daily dry matter intake (DM) for the different feeding groups during, the experiment, (concentrate [v], grass silage |~l ■ hay ). 181 syönnistä lisääntyi 6. viikkoon asti, jolloin väkirehun osuus oli 48 —5O % kuiva- aineen syönnistä (kuva 1). Pelkistäviä sokereita oli ryhmän I (S) rehuannoksessa 1.9 %, ryhmän II (SM) 4.0 % ja ryhmän 111 (SS) 2.5 % rehuannoksen kuiva-aineesta. Maitotuotos oli keskimäärin kokeen aikana (o—9 vk) ryhmällä I (SS) 21.7 i 4.5, ryhmällä II (SM) 24.4 ± 5.1 ja ryhmällä 111 (SS) 24.6 ± 6.5 kg 4-%:ista maitoa päivässä (taulukko 3). Laktaatiohuippu saavutettiin ryhmillä I (S) ja 111 (SS) viidennellä viikolla (23.0 kg ja 26.1 kg 4-%:ista maitoa). Ryhmän II (SM) laktaatiohuippu (26.1 kg) osui neljännelle viikolle poikimisesta (kuva 2). Maidon rasva- ja valkuaispitoisuuksissa ei ollut ryhmien välillä merkitseviä eroja (taulukko 3). Kuva 2. Päivittäinen maitotuotos eri ruokintaryhmillä kokeen aikana (0 8 viikkoa). Fig. 2. Daily milk yield of the different feeding groups during the experiment (o—B weeks). Taulukko 3. Maitotuotokset ja maidon koostumus eri ryhmillä keskimäärin 0— 9 viikkoa poikimisesta. Table 3. The mean daily yields and milk composition of the different groups during o—9 weeks after calving. Ryhmä Group I (S) II (SM)II (SM) 111 (SS) Maitotuotos kg 4-% FCM Milk yield 21.7±4.5 24.4±5.1 24.6±6.5 Rasva % Fat % 5.0±0.5 5.1±0.6 4.7±0.5 Valkuais % Protein % 3.8±0.5 3.6±0.5 3.6±0.4 Ravintoaineiden saanti. Kaikilla ryhmillä oli poikimisen jälkeen energian saannissa vajausta (kuva 3). Ryhmä I (S) sai kokeen aikana rehusta keskimää- rin 94 %, ryhmä II (SM) 82 % ja ryhmä 111 (SS) 90 % lasketusta energian tar- peestaan. Energian vajaus oli suurimmillaan kahden ensimmäisen viikon aikana poikimisesta. Tällöin eläimet saivat rehussa keskimäärin vain 71 % lasketusta energiantarpeestaan. Elopainon muutos lehmää kohti oli ensimmäisenä kuukau- tena poikimisesta ryhmillä I (S) ja II (SM) 0.64 kg/pv sekä ryhmällä II (SM) 0.29 kg/pv. Kokeen loppuaikana elopainon muutokset tasoittuivat. Typellisten aineiden saanti ylitti normit. Ryhmä I (S) sai keskimäärin sula- vaa raakavalkuaista 83 g per 4-%:inen maitokilo, ryhmä II (SM) 75 g sekä soijalisän väkirehussa saanut ryhmä 111 (SS) 89 g päivässä. Soijarouheen osuus oli keskimäärin 11.4 %:a ryhmän 111 (SS) valkuaisen saannista. Kaikilla ryhmillä oli kalsiumin ja magnesiumin puute poikimisen jälkeen. Rehuannoksen kalsium vastasi 70—82 % kalsiumtarpeesta. Kalsiumvajaus johtui säilörehun alhaisesta syönnistä ja kivennäisrehun alhaisesta Ca-pitoisuu- desta. Ca/P-suhde oli 0.8—1.15. Magnesiumin saanti rehussa poikimisen jälkeen Kuva 3. Laskennallinen energian saannin ja tarpeen erotus eri ruokintaryhmillä. Ryhmä I (S) x x, ryhmä II (SM) x x. ryhmä 111 (SS) x— x. Fig. 3. Estimated difference between energy supply and requirement (f.u./day) for the different feeding groups. Kuva 4. Plasman Mg-arvojen muutokset eri ruo- kintaryhmillä kokeen aikana. Ryhmä I (S) x x, ryhmä I (SM) x x, ryhmä I (SS) x— x. Fig. 4. Changes in the magnesium content of plasma for different feeding groups during the experiment. 182 183 vastasi 64—90 % magnesiumin tarpeesta. Nurmisäilörehun alhainen Mg-pitoi- suus ja alhainen syönti sekä kivennäisrehun alhainen Mg-pitoisuus olivat tär- keimmät syyt magnesiumin vajaukseen. Fosforia ja natriumia lehmät saivat re- hussa tarvettaan vastaavasti. Veriarvojen muutokset Veren glukoosi- ja ketoainepitoisuuksissa ei ryhmien välillä ollut tilastolli- sesti merkitseviä eroja (taulukko 4). Alhaisimmat glukoosiarvot jakorkeimmat ketoarvot keskimäärin kokeen aikana esiintyivät 15—28 päivää poikimisesta. Ketoarvojen ja glukoosiarvojen keskinäinen korrelaatio oli merkitsevä (r = o.sB***). Epäedullisimmat glukoosi- ja ketoarvot esiintyivät ryhmällä I (S) jo 0— 14 päivää poikimisesta, kun taas ryhmillä II (SM) ja 111 (SS) 15—28 päivää poikimisesta. Veriarvojen perusteella (glukoosi < 40 mg-% tai ketoarvot > 10 mg-%) sairasti ketoosia ryhmissä I (S) ja 111 (SS) yksi eläin kummassakin. Ryhmässä II (SM) nämä rajat ylitti kolme lehmää. Veren hematokriitti ja hemoglobiiniarvoissa ei ollut ryhmien välillä merkitseviä eroja. Molempien arvot alenivat kokeen kuluessa merkitsevästi (P < 0.01). Alimmat arvot esiin- tyivät kokeen lopussa. Plasman kivennäispitoisuudet keskiarvoina on esitetty taulukossa 4. Plas- man epäorgaanisen fosforin pitoisuudet olivat ryhmällä II (SM) merkitsevästi (P < 0.01) korkeampia ja kalsiumarvot merkitsevästi (P < 0.05) alhaisempia kuin ryhmillä I (S) ja 111 (SS). Plasman Ca-arvoihin lisääntyvä maitotuotos herumisvaiheessa ei vaikuttanut, joskin keskiarvot olivat normaaliarvoja (10 mg-%) alhaisempia. Epäorgaanisen fosforin arvot alenivat merkitsevästi (P < 0.05) poikimisen jälkeen. Alhaisimmat arvot kaikkien lehmien keskiar- vona 5.32 mg-% saavutettiin 28—42 päivää poikimisesta. Taulukko 4. Veriarvojen ryhmittäiset keskiarvot koko kokeen aikana. Table 4. The mean haemotological values of cows during the whole experiment. Ryhmä Lehmäluku Hemoglobiini Glukoosi Ketoaineet Group Number ofcows Haemoglobin Glucose Ketone bodies mg-% mg-% I (S) 5 11.4±1.3 48.7±7.2 6.6±3.6 II (SM) 6 10.9±1.7 46.5±5.4 6.5±3.0 111 (SS) 6 10.9±1.0 4.8±6.1 6.3±2.1 Plasmassa In plasma Ryhmä Ca inorg. P Mg Na Groups mg-% mg-% mg-% mg-% I (S) 9.1±0.5a 5.5±1.0° 1.6±0.1 333±10.2ab II (SM) 8.6±0.5b 6.6±0.8d 1.7±0.2 330± 9.3» 111 (SS) 9.0±0.9a 5.5±0.9e 1.5±0.3 340±14.1a Merkitsevät erot ruokintaryhmien välillä Significant differences between feeding groups a b: P < 0.05 d - e; P < 0.01 184 Plasman magnesiumpitoisuus jäi kaikilla ryhmillä hypomagnesemian rajana pidetyn 1.80 mg-% alapuolelle. Alhaisimmat arvot esiintyivät heti poikimisen jälkeen, jolloin kaikkien ryhmien keskiarvo 1.49 mg-% oli merkitsevästi (P < 0.05) alhaisempi kuin jaksolla 43 —64 päivää poikimisesta 1.65 mg-% (kuva 4). Tarkastelu Rehun syönnin kehitys poikimisen jälkeen vastasi laktaatiokauden alkuvai- heessa suoritettuja tutkimuksia (Wagner ja Loosli 1967, Ekern 1972, Wik- torsson 1971, 1973). Väkirehun syönti lisääntyi nopeimmin poikimisen jälkeen. Myös nurmisäilö- rehun syönti lisääntyi, mutta määrät suurimmillaankin (5.3 kg ka) olivat huo- mattavasti alhaisempia kuin mitä on esitetty pohjoismaisissa tutkimuksissa (Ettala ym. 1975, Mo 1974). Alhaiseen säilörehun syöntiin lienee ollut syynä voimakas säilörehun käyminen, jonka seurauksena sokeripitoisuus oli alhainen ja NH 3-N-pitoisuus korkea. Myös etikkahappopitoisuus oli tavallista korkeampi. Kaikkien em. seikkojen on todettu alentavan säilörehun maittavuutta (Ettala ym. 1975). Melassileike väkirehussa kohotti 4-%:ista maitotuotosta keskimäärin 2.7 kg/pv, joskaan ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä eläinaineksen heterogeeni- syydestä johtuen. Tämä tulos tukee niitä tutkimuksia, joissa pienellä sokeri- lisäyksellä on havaittu lievää positiivista vaikutusta maitotuotokseen (Hiro- naka 1971, Salo ym. 1973). Kokeen päätyttyä lehmien siirtyessä samalle ruo- kinnalle (20 % melassileikettä väkirehussa), tuotoksien aleneminen kahden seu- raavan viikon aikana oli ryhmillä II (SM) ja 111 (SS) 0.14 kg ja 0.13 kg päivässä. Pelkkää ohra-kauraseosta saaneella ryhmällä I (S) tuotos pysyi samana tai pyrki kohoamaan (b = +0.05). Sokerilisän on todettu edistävän runsasvalkuaisen nurmisäilörehun typellis- ten aineiden hyväksikäyttöä märehtijällä tehokkaammin kuin tärkkelys (Syr- jälä 1972). Syrjälä (1975) totesi sokerilisän parantavan nuorten karitsoiden kasvua tehokkaammin kuin tärkkelyslisä, silloin kun säilörehu on voimakkaasti käynyttä. Tuotoksien yhtäsuuruus ryhmillä II (SM) ja 111 (SS) osoittaisi melas- sileikkeen edistäneen valkuaisaineiden saantia yhtä tehokkaasti kuin soija- valkuainen. Varhaisella kasvuasteella korjatusta jarunsaasti typpilannoitetusta nurmesta tehdyllä säilörehulla pystytään turvaamaan korkeatuottoisen lehmän määrällinen valkuaistarve, mutta tämän tutkimuksen mukaan valkuaisen laatu voi muodostua tuotosta rajoittavaksi. Norjassa suoritetussa useampivuotisessa tutkimuksessa (Mo 1974) öljyväkirehulisä paransi merkitsevästi maitotuotosta säilörehuruokinnalla, vaikka valkuaisen annostus jo ilman lisävalkuaista ylitti normit (67 g ja 76 g per kg 4-%:sta maitoa). Runsaalla typpilannoituksella ko- hotettu nurmisäilörehun valkuainen kehotti myös hieman, muttei merkitse- västi maitotuotosta, vaikka valkuaisannostus oli suurempi kuin öljyväkirehu- lisäyksellä (67 g ja 80 g srv per kg 4-%:ista maitoa). Myös Castle jaWatson (1974) havaitsivat rehuvalkuaisen kohottavan merkitsevästi maitotuotosta apila säilörehuruokinnalla. Lehmät saivat kokeen aikana (o—9 vk) rehussa keskimäärin 89 % lasketusta energiantarpeestaan. Maidontuotannon huippu osui 3 5 viikolle, kun taas re- 185 hun syönti oli suurimmillaan kokeen lopussa. Lehmillä energiavajaus heti poi- kimisen jälkeen on lähes väistämätön tosiasia, mutta tässä kokeessa energia- vajaus oli pahempi kuin monissa muissa tutkimuksissa (Ekern 1972, Wiktorson 1971) johtuen säilörehun huonosta maittavuudesta. Korkeampi rehun sokeripitoisuus ei kohottanut veren glukoosipitoisuutta, mikä oli odotettuakin. Väkirehu-karkearehusuhteella on suurempi merkitys elimistön glukoosin saantiin (Erfle ym. 1974). Tässä kokeessa väkirehu- karkearehusuhde oli lähes sama kaikilla ryhmillä. Kokeessa kävi ilmi, että myös kivennäisruokinta voi muodostua kriittiseksi tekijäksi laktaatiokauden alussa. Rehun syönnin hidas lisääntyminen, nurmi- säilörehun huono maittavuus ja kivennäisrehun alhainen Ca-sisältö olivat syy- nä poikimisen jälkeiseen kalsiumvajaukseen. Elimistön homeostaattincn meka- nismi pystyi kompensoimaan kalsiumin puutoksen, mutta plasman Ca-arvot jäivät normaaliarvojen alapuolelle. Plasman Ca-arvojen on todettu reagoivan vasta pitempiaikaiseen kalsiumvajaukseen (Payne ym. 1970). Magnesiumaineenvaihduntahäiriöt on todettu liittyvän poikimisen jälkeiseen energiavajaukseen (Pehrson 1963) tai laidunkauden alkuun, jolloin ruokinnan ja olosuhteiden äkillinen muutos alentaa rehunsyöntiä (Kossila ym. 1972). Norjalaisten tutkimusten mukaan (Hvidsten ja Langerbrekke 1972) ener- giavajaus ei yksistään aiheuta hypomagnesemiaa, ainoastaan korostaa magne- siumin puutosta. Nyt selostettavassa kokeessa plasman Mg-pitoisuus kohosi energian saannin parantuessa. Erikoisesti ryhmän II (SM) plasman Mg-arvot noudattivat eläinten energiatasetta. Tärkein syy hypomagnesemiaan oli mag- nesiumin puute. Alhainen rehun syönti, säilörehun ja kivennäisrehun alhainen Mg-pitoisuus (1.5 %), aiheuttivat Mg-vajauksen. Säilörehun erittäin korkea N-sisältö erikoisesti NH 3-N suuri osuus (Wilcox jaKoff 1974) ja hieman nor- maalia korkeampi kaliumpitoisuus (House ja Campen 1971) saattoivat osal- taan alentaa magnesiumin hyväksikäyttöä. Yhteenveto Lypsylehmillä suoritetussa ruokintakokeessa tutkittiin väkirehussa lisätyn melassileikkeen ja soijarouheen vaikutusta rehunkulutukseen, maitotuotokseen, ravintoaineiden saantiin sekä eräisiin veriarvoihin. Kokeessa oli kolme ruokintaryhmää. Ryhmissä II (SM) ja 111 (SS) oli 6 leh- mää, ryhmässä I (S) 5. Lehmät saivat perusrehuina heinää ja nurmisäilörehua. Väkirehuna ryhmä I (S) sai pelkkää ohra-kauraseosta (50 ; 50). Ryhmä II (SM) sai sokerilisänä melassileikettä 20 % väkirehussa. Tämä kohotti koko rehu- annoksen sokeripitoisuutta 1.9 %:ista 4.0 %:iin. Ryhmä 111 (SS) sai valkuais- lisänä väkirehussa 11 % soijarouhetta. Soijarouheen osuus oli 11.4 % ryhmän koko rehuannoksen sulavasta raakavalkuaismäärästä. Rehun syönti lisääntyi 40 g ka/100 elopainokiloa päivässä ensimmäisen kuu- kauden aikana poikimisesta. Rehun syönti kokeen lopussa (8 viikkoa poikimi- sesta) oli ryhmällä I (S) 2.8 i 0.2, ryhmällä II (SM) 3.0 ± 0.2 ja ryhmällä 111 (SS) 3.0 i 0.4 kg ka per 100 elopainokiloa. Ryhmien välillä ei ollut merkitsevää eroa rehunkulutuksessa. 186 Maitotuotos oli keskimäärin kokeen aikana (o—9 viikkoa poikimisesta) ryhmällä I (S) 21.7 ± 4.5, ryhmällä II (SM) 24.4 ±5.1 ja ryhmällä 111 (SS) 24.6 ± 6.5 kg 4-%:ista maitoa päivässä. Erot eivät olleet tilastollisesti merkit- seviä suuresta hajonnasta johtuen. Kaikilla ryhmillä oli poikimisen jälkeen energian saannissa vajausta. Ryhmä I (S) sai kokeen aikana 94 %, ryhmä II (SM) 82 % ja ryhmä 111 (SS) 90 % las- ketusta energian tarpeesta. Sulavaa raakavalkuaista ryhmä I (S) sai keskimäärin 83 g per 4-%:inen maitokilo, ryhmä II (SM) 75 g ja soijalisän saanut ryhmä 111 (SS) 89 g srv per 4-%:inen maitokilo. Lehmät eivät saaneet kalsiumia eivätkä magnesiumia rehussa poikimisen jälkeen tarvettaan vastaavasti. Rehuannoksen kalsium vastasi 70—82 % leh- mien kalsiumin tarpeesta. Magnesiumin saanti rehussa oli 64—90 % tarpeesta. Plasman hemoglobiini-, hematokriitti-, glukoosi- ja ketoainearvoissa ei ryhmien välillä ollut merkitseviä eroja. Hypoglykemiaa (glukoosi < 40 mg-%) esiintyi ryhmissä I (S) ja 111 (SS) yhdellä lehmällä sekä ryhmällä II (SS) kol- mella lehmällä. Plasman epäorgaanisen fosforin pitoisuudet olivat ryhmällä II (SM) 6.6 mg-% ja ryhmillä I (S) ja 111 (SS) 5.5 mg-%. Erot olivat merkitseviä (P < 0.01). Plasman kalsiumarvot olivat ryhmällä II (SM) merkitsevästi (P < 0.05) alhaisempia kuin ryhmillä I (S) ja 111 (SS). Plasman magnesiumarvot olivat hypomagnesemian rajan alapuolella koko kokeen ajan. Ryhmien välillä ei ollut merkitseviä eroja. Plasman magnesiumarvojen muutokset noudattivat lehmien magnesiumin ja energian saantia. KIRJALLISUUSLUETTELO Anon. 1965. The nutrient requirements of farm livestock. No 2. Ruminants. London. Barker, N. & White, R. R. 1957. A simplified micro-method for the colometric determina- tion of total acetone bodies in blood. N. Z. J. Sci. 38: 1001 1008. Barker, S. B. & Summerson, W. H. 1941. The colorimetric determination of lactic acid in biological material. J. Biol. Chem. 138: 535 554. Castle, M. E. & Watson, J. N. 1974. Red clover silage for milk production. J. Br. Grassld Soc. 101-108. Ekern, A. 1972. Feeding of high yielding dairy cows. 11l Roughage intake in high yielding cows when fed grass silage ad libitum. Meld. Norg. Landbr. hogsk. 51; 32, 30 p. Erfle, J. D., Fisher, L. J. & Sauer, F. D. 1974. Interrelationships between blood metabolites and an evaluation of their use as criteria of energy status of cows in early lactation. Can. J. Anim. Sci: 54:293 303. Ettala, E., Lampila, M. & Rissanen, H. 1976. Väkirehutason vaikutus lehmien säilörehu- valtaisessa ruokinnassa. Kotieläinhoidon tutkimuslaitoksen tiedote 6: 26—44. »—, Pohjanheimo, O. & Lampila, M. 1975. Ensilage of grass with acids and acid-formal- dehyde additives. II Intake and nutritional value of silages. Ann. Agric. Fenn. 14: 304-318. Hironaka, R. 1971. Dried molasses beet pulp in rations of dairy cattle. Can. J. Anim. Sci. 51:451-455. Huida, L. 1970. Haihtuvien rasvahappojen kvantitatiivinen määrittäminen pötsinesteestä säilörehusta kaasu-nestekromatograafisesti. J. Sei. Agr. Soc. Finni. 45:483 488. House, W. A. & Campen, D. van. 1971. Magnesium metabolism of sheep fed different levels of potassium and citric acid. J. Nutr. 101: 1483 1492. 187 Hvidsten, M. & Langerbrekke, A. 1972. Hypomagnesaemia in dairy cattle on stall rations restricted in magnesium and energy. Festskrift til 70. ärsdag. Prof. K. Breirem p. 83-97 Oslo-As. Kaufmann, W. & Hagemeister, H. 1975. Zur Verwertung von Harnstoff (NPN) beim Wieder- käuer. t)bers. Tierernährg. 3 (1975): 33 —65. Kossila, V., Virtanen, E. & Ahtiainen, P. 1972. Laidunkauden alussa muutoksia kiven- näis- ja hivenaineiden saannissa sekä lehmän veren koostumuksessa. Karjatalous 48: 210-214. McCullough, H, 1967. The determination of ammonia in whole blood by a direct colorimetric method. Clin. Chim. Acta 17:297 309. Mo, M. 1974. Surfor fra moderat og sterkt gjodslet eng til melkekyr. NJF Grovfoder- symposium, Randers. Konsulentavdelningens stencilserie. Husdjur 45: Hl — HIO. Nelson, N. 1944. A photometric adaptation of Somogyi method for the determination of glucose. J. Biol. Chem. 153: 375 380. Payne, J. M., Dew, S. M., Manston, R. & Faulks, M. 1970. The use of a metabolic profile test in dairy herds. Vet. Rec. 87: 150 158. Pehrson, B. 1963. Alimcntärt betingad hypomagnesemi hos stallfodrade kor. Nord. Vet. Med. 15:937-976. Salo, M.-L. 1965. Determination of carbohydrate fractions in animal foods and faeces. Acta Agr. Fenn. 105: 1 102. »—.lmmonen, M. & Luomajärvi, U. 1973. Rehuyhdistelmän sokeripitoisuuden vaikutus lehmien maidontuotantoon ja veriarvoihin. J. Sei. Agr. Soc. Eini. 45: 519—527. Somogyi, M. 1945. A new reagent for the determination of sugars. J. Biol. Chem. 160: 61 68. Syrjälä, L. 1972. Effect of different sucrose, starch and cellulose supplements on the tili- zation of grass silages by ruminants. Ann. Agric. Fenn. 11: 199 276. » 1975. Live-weight gain, feed intake and wool growth of lambs on different grass silage and sucrose and starch supplements. Ann. Agric. Fenn. 14: 338 348. Taossky, H. H. & Shorr, E. 1953. A microcolometric method for the determination of inor- ganic phosphorus. J. Biol. Chem. 202:675 685. Wagner, D. G. & Loosli, J. K. 1967. Studies on the energy requirements of high producing dairy cows. Cornell Univ. Agr. Expt. Sta Mem. 400. Wiktorson, H. 1971. Input-output relationships in dairy cows. Uppsala. » 1973. Comparison of ad libitum restricted feeding of hay and concentrate. Swed. J. Agric. Res. 3: 153 160. Wilcox, G. E. & Hoff, J. E. 1974. Grass tetany. J. Dairy Sei. 57:1085 1089. Käsikirjoitus saapunut 30.11. 1976