JOURNAL OF THE SCIENTIFIC AGRICULTURAL SOCIETY OF FINLAND Maataloustieteellinen A ikakauskirja 285 Voi 50:285 -290, 1978 Hehtolitrapainon ja lajikkeen vaikutus ohran rehuarvoon sikojen ruokinnassa Maija-Liisa Salo Helsingin yliopiston kotieläintieteen laitos, 00710 Helsinki 71 Effect of the volume weight and variety on the nutritive value of barley by pigs Maija-Liisa Salo Department of Animal Husbandry, University of Helsinki, 00710 Helsinki 71 Abstract. The digestibility of six barley batches were determined with pigs, live weight from 42 to 72 kg, using a 3 X 3 Latin square pattern. Skimmilk powder, 16 % of the diet, was as a protein supplement. The barleys consisted from four varieties, with a volume weight from 53 to 63 kg/hl, and the crude protein content from 10.5 to 12.8 % of DM. There were significant differences (P < 0.05 0.01) between the poorest and the best barley samples for the digestibilities of organic matter, crude protein and NFE. In nitrogen balances no significant differences appeared. The differences between barleys for the metabolizable and net energy values were o—4 %. The low variation could be attributed to the quite constant composition of barleys, to the high negative correlation between the starch and crude protein contents, and to the positive corre- lation between the protein content and the digestibility of the protein. Johdanto Ohra on maamme tärkein rehukasvi. Eräs sen hyvistä ominaisuuksista on vakaa energia-arvo, niin vakaa että Kellner aikoinaan valitsi ohran rehu- yksikköjärjestelmänsä perustaksi. Ohran koostumukseen ja rehuarvoon ei mainittavasti vaikuta lajike, kasvupaikka, kohtuulliset säävauriot eikä liioin korjuun suorittaminen 23 viikkoa ennen tai jälkeen normaaliajan (Schulz ja Oslage 1969, Sundstol 1970, Madsen ym. 1972). Jos kuitenkin ohra korjataan selvästi vajaatuleen- tuneena, sen energia-arvo on sialla ja broilerilla merkitsevästi normaalia alempi, mutta märehtijällä ja aikuisella kanalla silloinkin vain hyvin vähän alempi (Sundstol 1970, Thomke 1972). Jos hehtolitrapaino on hyvin matala, laskee energia-arvo myös munivalla kanalla (Sibbald ja Price 1976). Tämä tutkimus kohdistui kylmän ja sateisen kesän 1977 viljaan, mikä oli normaalia kevyempää. Tutkimus suoritettiin kaksiosaisena; jyvien fysi- https://www.c-info.fi/en/info/?token=quPuhV6XSpi0FpQE.8_G5-wo8lsHNskK5g-vebw.VPu8oTVAJQN5-sprwADS79s6wxbu40EAMWfKQ62npJlwizlIM5EU0m-B8Frakl8dPghGNTGr9LPCd8aP12B22ckTRVuKiotz4YZrzOITE_FTr6NV49TfcEOMRfpSV6XOAeuu31WWEITEcJ0EtEXBZ8cZgljoGwvp8yHc3Adq 286 kaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin perustuvana laajalla ohra- ja kaura- aineistolla (Salo 1978) sekä tässä kirjoituksessa esitettävänä sulavuus- ja tase- tutkimuksena. Aineisto ja menetelmät Rehut Kokeessa oli kuusi ohraerää, mitkä edustivat neljää lajiketta. Niiden fysi- kaaliset ominaisuudet ja kemiallinen koostumus esitetään taulukossa 1. Viljat jauhettiin vasaramyllyllä 3 mm:n seulaa käyttäen. Samoihin eriin kuuluvilla ohrilla suoritettiin myöhemmin kasvatuskoe Hyvinkään sikakoeasemalla. Valkuaistäydennykseksi käytetty rehumaitojauhe oli sumutuskuivattua ja sitä annettiin 16 % rehuyhdistelmästä. Sulavuuslaskuissa maitojauheelle käytettiin rehutaulukossa ilmoitettuja sulavuuskertoimia: orgaaninen aine ja raakaproteiini 95 %, raakarasva 90 % (Eriksson ym. 1972). Rehuyhdistelmän Valkuaistaso oli noin 120 g srv/ry. Kivennäis- ja vitamiiniseoksia annettiin normien mukaisesti Koe-eläimet ja koeohjelma Kokeessa oli kuusi raaatiasrotuista leikkoporsasta, jotka tuotiin Hyvin- kään sikakoeasemalta. Niiden alkupainot olivat 40—45 kg ja loppupainot 70—73 kg. Siat saivat matolääkityksen kaksi päivää ennen kokeen alkua. Siat olivat sulavuuskoehäkeissä. Koe suoritettiin kokonaiskeruu menetel- mällä kahtena 3x3 latinalaisena neliönä. Ensimmäisellä koejaksolla totu- tuskausi oli 12 vrk, muilla jaksoilla 7 vrk. Keruukausi oli aina 5 vrk. Siat saivat rehua eri jaksoilla 2.0, 2.3 ja 2.6 kg/pv, määrän nostaminen ta- pahtui uuden jakson alkaessa. Ruokinta suoritettiin kahdesti päivässä. Ohra- jauho, rehumaitojauhs, kivennäisseos ja vitamiiniseos punnittiin kukin erik- seen ja sekoitettiin. Jauhon päälle kaadettiin kaksinkertainen määrä vettä ja se sekoitettiin velliksi. Siat söivät heti kaiken rehun. Syönnin jälkeen niille Taulukko 1. Sulavuuskokeen rehujen koostumus. Table 1. The composition of feeds in digestibility trial. % ka:sta % of DMOhra, lajike Hl-paino 1) 2) 1000-jyvän p. 1) Barley, variety Volume weight 1000-kr.w. r.prot. r.rasva r.kuitu tuhka typett. u.a. tärkkely! kglhl g cr. protein cr. fat cr. fibre ash NFE starch 1 Otra 53.3 (47.0) 30 7 12.0 2.1 6.0 2.8 77.1 55.4 2 Otra 58.7 (51.5) 34.0 12.6 2.2 5.0 2.6 77.6 57.1 3 Suvi 58.8 (54.6) 30.1 12.8 2.1 5.3 2.9 76.9 55.5 4 Etu 57.2 (56.3) 35.6 12.3 2.1 4.8 2.7 78.1 57.4 5 Etu 6C.3 (62.3) 41.1 U. 5 2.1 4.7 2.5 80.2 61.8 6 Ingrid 63.5 (65 0) 31.0 11.7 2.2 4.9 2.7 78 5 59.7 Kurrijauhe Skimmilk powder 36.8 0.4 8.1 54.7 x) Laskettu 87 %:n ka-pitoisuudelle. Calculated to 85 % DM. 2 ) Sulkeissa tuottajan ilmoittamat hl-painot. The volume weights measured by producer in parenthesis. 287 tarjottiin vettä. Väliajoiksi kaukalot käännettiin nurin. Sikalan lämpötila oli 15-21° C. Sonta ja virtsa kerättiin aamuisin ja niistä otettiin analyysinäytteeksi tietty prosenttimäärä. Viimeisenä keruupäivänä kerättiin kaukalon edessä olevalta muovikalvolta sian syödessään roiskima rehu, mikä vähennettiin tähteenä. Virtsankeruuastiassa oli rikkihappoa pitämässä pH:n I—2 tienoilla. Määritykset Jauhojen ja sonnan kuiva-ainepitoisuus määritettiin kuivauskaapissa 103° C:ssa. Analyysinäytteeksi tulevat sontaerät kuivattiin vakuumikuivaa- jassa 40—50° Crssa. Jauhot ja sonnat jauhettiin 0.5 mmm seulaa käyttäen. Näytteistä tehtiin virallinen rehuanalyysi standardimenetelmiä käyttäen. Ohrista määritettiin lisäksi tärkkelys amyloglukosidaasimenetelmällä, kuiten- kin ilman etanoliuuttausta, jotta jyvien vähäinen sokerimäärä (I—2 % karsta) saatiin mukaan (Salo ja Salmi 1968). Jyvistä määritettiin hehtolitrapaino ja 1 000 jyvän paino Valtion vilja- varaston laitteita ja menetelmiä käyttäen. Ryhmien väliset erot testattiin Tukey’n testillä. Tulokset ja tarkastelu Koeasemien ja rehutehtaan ennakkoilmoitus ohrien hehtolitrapainosta ei pitänyt yhtä omien mittausten kanssa, minkävuoksi ohraerien laatuerot jäivät tavoitetta pienemmiksi. Äärirajojen piti näet olla 47—65 kg/hl ja kaik- kien erien poiketa toisistaan (taul. 1, luvut sulkeissa), mutta omat mittauk- set osoittivat vaihtelualueen pienemmäksi. Tulos oli omiaan vahvistamaan sitä tosiseikkaa, että hehtolitrapaino on sangen sovinnainen jyvien laadun mitta (Lampinen 1977). Taulukossa 1 esitetyt painot ovat sikäli keskenään verrattavia, että ne ovat saman henkilön mittaustuloksia. Mittaukseen käy- tettyjen jyväerien ja jauhojen identtisyys testattiin lisäksi analysoimalla molemmat; tulokset olivat yhtäpitävät. Sulavuus ja rehuarvo Eri ohraerien koostumus oli lähes samanlainen (taul. 1), eikä liioin sula- vuudessa ollut suuria eroja (taul. 2). Ohra n:o 1 oli koostumukseltaan selvim- min muita heikompaa ja myös sen sulavuus osoittautui merkitsevästi (P < 0.05—0.01) parhaita eriä huonommaksi. Viisi muuta sen sijaan poikkesi toisis- taan vain mitättömän vähän. Valkuaisen sulavuus noudatti johdonmukaisesti sääntöä, että sulavuus on positiivisessa riippuvuussuhteessa pitoisuuteen. Suurimman ja pienimmän pitoisuuden välinen sulavuusero oli merkitsevä (P < 0.05). Rehuyksikköä kohti laskettuna sulavan raakavalkuaisen grammamääräiset erot muodostui- vat melko suuriksi (taul. 3). Kuidun sulavuuden todettiin vaihtelevan nollan molemmin puolin keski- arvon ollessa nollan luokkaa. Tulokset katsottiin niin epätarkoiksi, ettei niitä 288 Taulukko 2. Kuuden ohraerän sulavuus lihasialla. Table 2. The digestibilities of six barley batches by pigs. Ohra Barley, no Sulavuudet ja standardipoikkeamat, % Digestibilities and S.D., % 12 3 4 5 6 Orgaaninen aine 77.5» 81.8»» 82.3 ab 82.5" 81.8»» 83.1» Organic matter ±l.B ±1.7 ±0.6 ±l.O ±O.B ±0.4 Raakaproteiim 73.1»" 75.5»» 77.3» 74.6»» 69.9" 71.2»» Crude protein ±3.0 ±4.2 ±2.8 ±3.9 ±l.O ±l.l Raakarasva 70.4 69.3 70.5 71.3 71.7 68.9 Ether extract ±7.0 ±B.O ±2.6 ±5.1 ±4.7 ±4.1 Typett. uuteain. 87.6»c 89.1»»<=d 89.2»»«i 89.7»"> 90.5»* NFE ±l.O ±O.B ±0.6 ±0.2 ±0.3 ±O.B Keskiarvojen erot Tukey’n testillä testattuna Differences between means tested by Tukey's test: a —b: P < 0.05, c —d: P < 0.01. Taulukko 3. Ohran muuntokelpoisen ja nettoenergian arvot sialla (87 % ka). Table 3. Metabolizable (ME) and net energy (F. U. ) values of six barley samples for pigs (87% DM). Ohra Barley no 1 2 3 4 5 6 MJ ME/kg 12.01 12.36 12.35 12.45 12.43 12.46 Kg/ry Kg/F.U 1.07 1.04 1.04 1.03 1.03 1.03 Srv, g/ry DCP, g/F.U.* 82 86 90 82 66 75 *F.U. - 0.7 X starch units. Taulukko 4. Typpitaseet eri ohradieeteillä. Table 4. Nitrogen balances on different barley diets. Ohra Barley, no 1 2 3 4 5 6 N-tase, g N/pv 20.620.0 22.121.1 21.021.4 N-balance, g N/d ±0.9 ±1.6 ±3.7 ±5.6 ±3,6 ±1.2 Erot eivät ole merkitseviä. Differences are NS. esitetä taulukossa. Kuitumääritys on siinä määrin sovinnainen, että näin vähäkuituisella rehulla raakakuidun sulavuus riippuu paljolti määrityksen suorittajasta. Tärkkelyksen sulavuutta ei määritetty, koska aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että sika sulattaa viljan tärkkelyksen täydellisesti (Salo 1965, 1971). Taulukossa 3 esitetään todettujen sulavuuskertoimien perusteella virallista laskumallia käyttäen (Anon. 1969) lasketut muuntokelpoisen ja nettoenergian arvot. Huonoin ohra poikkesi parhaasta 4 %. Viiden muun väliset erotelivat 289 vain o—l%. Energia-arvon vaihtelua eri ohraerien välillä vähentää se seikka, että kahden pääravintoaineen, tärkkelyksen ja raakaproteiinin välillä vallitsee ohrassa kiinteä negatiivinen vuorosuhde (Salo 1978). Pienen lisätasoituksen energia-arvoon tuo vielä se, että valkuaispitoisuuden noustessa myös valkuai- sen sulavuus paranee. Tuloksista voidaan todeta kokeen vahvistavan aiempaa tietoa, etteivät lajike-erot tai pienehköt hehtolitrapainovaihtelut vaikuta mainittavasti ohran energia-arvoon (Schulz ja Oslage 1969, Sundstol 1970, Salo 1978). Valkuais- pitoisuuden tiedetään vaihtelevan energia-arvoa enemmän (Rekunen 1969, Gaarbo Thomsen 1977, Peers ja Taylor 1977) ja kuten tässäkin kokeessa todettiin, valkuaisarvoa heikentää vielä se, että pitoisuuden laskiessa myös sulavuus laskee. Kysymyksessä ei ole yksin metabolisen typen vaikutus näen- näiseen sulavuuteen, sillä sama voitiin todeta myös valkuaisen pepsiiniliukoi- suudesta (Salo 1978). Typpitase Typpitaseessa ei ilmennyt merkitseviä eroja eri ohradieettien välillä. Ohran nro 5 srv-pitoisuus oli tosin selvästi muita heikompi, mutta koska ohran val- kuainen merkitsi keskimäärin vain 54 % dieetin sulavasta raakavalkuaisesta (46 % tuli rehumaitojauheesta), pieni ero ei vaikuttanut mitään typpitaseeseen. Tiivistelmä Kuuden ohraerän sulavuus määritettiin kahtena 3x3 latinalaisena neliönä lihasioilla painovälillä 42—72 kg. Valkuaistäydennyksenä oli 16 % rehumaito- jauhetta yhdistelmästä. Ohrat käsittivät neljä lajiketta ja niiden hehtolitrapainot vaihtelivat 53—63 kg/hl ja raakaproteiinipitoisuudet 10.5 12.8 % karsta. Heikoimman ja parhaan ohran orgaanisen aineen, raakaproteiinin ja typettömien uuteaineiden sulavuuksien välinen ero oli merkitsevä (P < 0.05 0.01). Typpitaseessa ei ilmennyt merkitsevää eroa. Muuntokelpoisen ja net- toenergian kohdalla eri ohraerät poikkesivat toisistaan o—4 %. Pienten koos- tumusmuutosten vaikutusta energia-arvoon vähentää ohralle ominainen tärk- kelys- ja raakaproteiinipitoisuuden välillä vallitseva negatiivinen vuorosuhde ja vähän myös raakaproteiinin pitoisuuden ja sulavuuden välinen positiivi- nen vuorosuhde. KIRJALLISUUSLUETTELO Anon. NJF’s Fodermiddeltabel. 1969. 40 p. Gjovik. Eriksson, S., Sanne, S. & Thomke, S. 1972. Fodermedlen. 251 p. Boräs. Gaarbo Thomsen, M. 1977. Bygsorters fodervaerdi til slagtekyllinger. 460. Beretn. Statens Husdyrbrugs forsog. 60 p. Kobenhavn. Lampinen, R. 1977. Hehtolitrapaino viljan laadun mittana. Käytännön maamies 12/1977: 26-28. Madsen, A., Bengtsson, A., Kivi, E. & Mikkelsen, K. 1972. Hosttidspunktets indflydelse pä byggens fodervaerdi. 395. Bertn. Forsogslab. 128 p. Kobenhavn. 290 Peers, D. G. & Taylor, A. G. 1977. The influence of the variety of barley and level of nitrogen fertilisation on the digestibility and metabolisable energy value of barley meal in the pig. J. Sci. Fd. Agric. 28: 602 606. Rekunen, M. 1969. Ohran lajikkeet ja raakavalkuainen. Hankk: jan saroilta 10. 1969. Salo, M.-L. 1965. Determination of carbohydrate fractions in animal foods and faeces. Acta Agric. Fenn. 105: 1 102. 1971. Xnverkan av havremjölets finhetsqrad pä dess smältbarhet hos svin. NJF- Kongressen 29. juni 2. juli 1971. Seksjon V. p. 113 114. 1978. Relationships between physical and chemical characteristics and calculated metabolizable energy values on barley and oats with highly variable volume weights. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 50: 276—284. & Salmi, M. 1968. Detemination of starch by the amyloglucosidase method. J. Scient. Agric. Soc. Finl. 40; 38—45. Schulz, E. & Oslage, H. J. 1969. Untersuchungen iiber den Nahrwert verschiedener in- und ausländischer Gersten fur Schweine. Landw. Forsch. 22: 265 280. Sibbald, I. R. & Price, K. 1976. Relationships between metabolizable energy values for poultry and some physical and chemical data describing Canadian wheats, oats and barleys. Can. J. Anim. Sci. 56. 255 268. Sundstol, F. 1970. Undersokelser over forverdien av bygg av ulik kvalitet. Beretn. nr. 140. Landbrugshogsk. Foringsforsok. Norges Landbrukshogsk. 61 p. Thomke, S. 1972. On the influence of different stages of ripeness on the productive value of barley fed to chickens, laying hens, rats and mice. Acta Agric. Scand. 22: 107 120. Käsikirjoitus saapunut 7.7. 1978.