JOURNAL OF THE SCIENTIFIC AGRICULTURAL SOCIETY OF FINLAND Maataloustieteellinen A ikakauskirja 291 Voi. 50:291-295, 1978 Vehnänrankkijauhon rehuarvo lihasikojen ruokinnassa Maija-Liisa Salo Helsingin yliopiston kotieläintieteen laitos, 00710 Helsinki 71 Nutritive value of wheat distillers dried grains with solubles for growing pigs Maija-Liisa Salo Department of Animal Husbandry, University of Helsinki, 00710 Helsinki 71 Abstract. The digestibilities of two feeds of wheat distillers dried grains with solubles were determined with pigs, live weights 70 —BO kg. In the alchol manufacture the grains of feed No. 1 were boiled in water, the grains of feed No. 2 in the spent waste liquor of yeast, grown in the sugar beet molasses. The composition of feeds were much alike, with the exception of a higher ash content in feed No. 2. The digestibilities of feed No. 1 were higher, the differences being significant in organic matter (P < 0.05) and in NFE (P < 0.001). There were no significant differences in nitrogen balances. The energy values calculated on the basis of trials were for feeds 1 and 2 (95 % DM) 10.26 and 8.36 MJ metabolizable energy/kg, and 1.30 and 1.61 kg feed/F.U. The crude protein values were 227 and 204 g DCP/kg, respectively. Johdanto Rankki on alkoholiteollisuuden sivutuote. Alkoholin valmistuksessa hiiva fermentoi viljan tärkkelyksen alkoholiksi, mikä tislataan pois. Jäljelle jäänyt viljajätteen ja hiivan seos kuivataan rankkirehuksi. Tärkkelyksen häviämisen vuoksi rankin raakaproteiini-, kuitu- ja rasvapitoisuus nousee raaka-aineeseen nähden 2—3-kertaiseksi. Energia-arvo on sen vuoksi viljan arvoa alempi, mutta raakaproteiinipitoisuus suurempi. Valkuaisarvo ei kuitenkaan nouse samassa suhteessa kuin valkuaispitoisuus, sillä prosessointi huonontaa val- kuaisen sulavuutta ja laatua. Märehtijöille käytettynä rankki on hyvä valkuaisrehu, koska valkuaisen liukoisuuden huononeminen on märehtijälle vain etu ja heikkoon aminohappo- koostumukseen ei tarvitse kiinnittää huomiota. Sikojen ruokinnassa sen sijaan nämä molemmat seikat ovat puutteita. Lihasikojen rehuun on kuitenkin käy- tetty 5 —lO % rankkirehua ilman että kasvutulokset ovat huonontuneet (Wahlström ym. 1970, Anon. 1971). Jos perusrehu on ollut monipuolista ja sisältänyt lysiiniä yli miniminormin, on rankkilisäys saanut olla 15 %, mutta 25 % on silloinkin ollut liikaa (Livingstone ja Livingston 1969). Tiineillä emakoilla rankkijauholla on voitu korvata valkuaisrehu kokonaankin, kunhan https://www.c-info.fi/en/info/?token=g4wdjavs-bSU08Vt.fHBEbh1Q5f-PIcajUhxtxQ.rEer4P4Pn_-XTxKEiPWANg4kC9cvDWYArh1Wh-Qg7nJJj7jxNtyh_7MS-cZDJC47dGp6_PHTMhPabe_z5UdxkeSXxRIreMT8WP0xOokxdJ-z_Msrl1m1-riWK1f8keaZmc2giq9fhYzYVU15s8x_z4XmD3t0gIlx8q008M1G 292 rehuyhdistelmän lysiinipitoisuus on täyttänyt emakon vaatimukset (Thong ym. 1978). Maassamme rankki on yleensä käytetty märehtijäin rehuksi joko tuoreena tai kuivattuna. Viime vuosina kuivattua rankkia on kuitenkin alettu lisätä myös sikojen rehuihin, koska valkuaisrehujen tuontia pyritään vähentämään ja sika on tuontivalkuaisen suurin kuluttaja. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli sulavuus- ja tasokokeen avulla sel- vitellä kahden rankkirehun rehuarvoa lihasian ruokinnassa. Aineisto ja menetelmät Rehut Rankkirehut olivat peräisin Alko Oy:n Rajamäen tehtaalta. Kummassakin raaka-aineena oli vehnä. Rehujen valmistus poikkesi toisistaan siinä, että rehun n:o 1 kohdalla (»rankkirehu») vilja oli sekoitettu veteen, rehun n:o 2 kohdalla (»rankkiseos») taas hiivan emäveteen. Emävesi oli hiivatehtaan jätelientä, minkä puhdistamiselta täten säästyttiin. Energialähteenä hiivan valmistuksessa oli sokerijuurikasmelassi. Jatkokäsittely alkoholin ja rank- kirehun valmistuksessa oli kummassakin tapauksessa sama: keitto, fermentointi, alkoholin tislaus ja jätteen sumutuskuivaus rehuksi. Rankkirehujen vesipi- toisuus oli noin 5 %. Ainoa oleellinen ero rehujen koostumuksessa oli rehun n;o 2 suurempi tuhkapitoisuus (taulukko 1), mikä johtui hiivan emäveden sisältämistä kivennäisistä. Perusrehuna sulavuuskokeessa oli ohra, minkä sulavuus oli edellä määri- tetty (Salo 1978). Lisäksi siat saivat kivennäisseosta ja vitamiiniseosta normien mukaisesti. Koe-eläimet ja koeohjelma Kokeessa oli kuusi leikkoporsasta, kolme kummallakin rankkirehulla. Niiden painot olivat kokeen alkaessa keskimäärin 72 kg ja päättyessä 81 kg. Koe suoritettiin kokonaiskeruumenetelmällä ohran sulavuuskokeen jatkona. Siirto rankkidieetille tapahtui kolmen päivän aikana. Koejakson pituus oli 12 vrk, mistä 7 vrk oli totutuskautta ja 5 vrk keruukautta. Siat saivat päivässä 2 095 g ohrajauhoa, 540 g rankkijauhoa, 50 g kivennäis- seosta ja 15 g vitamiiniseosta. Ruokinta tapahtui kahdesti päivässä. Kukin rehu punnittiin erikseen ja sekoitettiin keskenään. Jauhon päälle kaadettiin kaksinkertainen määrä vettä ja se sekoitettiin velliksi. Siat söivät heti kaiken rehun. Syönnin jälkeen niille tarjottiin vettä. Väliajoiksi kaukalot käännet- tiin nurin. Sikalan lämpötila oli 17—21° C. Sonta ja virtsa kerättiin aamuisin ja niistä otettiin tietty prosenttimäärä analyysinäytteeksi. Viimeisenä keruupäivänä kerättiin kaukalon edessä ole- valta muovikalvolta sian syödessään roiskima rehu, mikä vähennettiin täh- teenä. Virtsankeruuastiassa oli rikkihappoa pitämässä pH:n I—2 tienoilla. Määritykset Jauhojen ja sonnan kuiva-ainepitoisuus määritettiin kuivauskaapissa 103° C:ssä. Analyysinäytteeksi tulevat sontaerät kuivattiin vakuumikuivaajassa 40—50° C:ssa. Jauhot ja sonta jauhettiin 0.5 mmm seulaa käyttäen. 293 Näytteistä tehtiin virallinen rehuanalyysi standardimenetelmiä käyttäen. Aminohappomääritykset tehtiin Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen labora- toriossa. Rankkirehujen sulavuudet laskettiin differenssinä. Ryhmien väliset erot testattiin t-testillä. Tulokset ja tarkastelu Rankkirehujen koostumus oli tuhkaa lukuunottamatta varsin samanlainen (taulukko 1), mutta rehu n:o 1 suli rehua n:o 2 paremmin (taulukko 2). Ero oli merkitsevä orgaanisessa aineessa (P < 0.05) ja typettömissä uuteaineissa (P < 0.001). Hiivan emävesi keittoliemenä siten huononsi sulavuutta, vaikka se vähän alensikin rankkirehun kuitupitoisuutta. Taulukko 1. Vehnänrankkirehujen kemiallinen koostumus. Table 1. Chemical composition of wheat distillers dried grains with solubles. Rehu Feed No 1 No 2 % ka:sta % of DM Raakaproteiini Crude protein 35.8 34.3 Raakarasva Ether extract 6.2 5.0 Raakakuitu Crude fibre 9.0 7.6 Tuhka - Ash 9.1 13.8 Typettömät uuteain. NFE 39.9 39.3 g/16 g N Lysine 2.3 2.1 Methionine -f- cystine 1.9 1.8 Threonine 3.5 3.7 Tryptophan 0.8 0.7 Isoleucine 3.5 3.5 Leucine 6.3 6.5 Phenylalanine 4.2 4.5 Valine 4.4 4.5 Arginine 3.2 2.8 Histidine 1.91.7 Taulukko 2. Vehnänrankkirehujen sulavuudet lihasialla. Table 2. Digestibilities of wheat distillers dried grains with solubles by growing pigs. Rehu Feed No 1 No 2 Orgaaninen aine Organic matte”, % 62,9 ± o.B* 54.1 ± 3.4* Raakaproteiini Crude protein, % 66.7 ± 3.2 62.7 -f 5.3 Raakarasva Ether extract, % 78.1 ± 7.6 71.1 ± 10.0 Raakakuitu Crude fibre, % 39.3 ± 13.7 51.5 4: 36.6 Typettömät uuieain. NFE, % 58.4 ± o.6*** 45.6 I.s*** Keskiarvojen erot t-testillä testattuna. Differences between means tested by the t-test: * = P < 0.05, *** = P < 0.001. 294 Sioille laadittujen rehutaulukoiden rankkirehuista nyt tutkitut poikkesi- vat selvimmin siinä, että ne sisälsivät rehutaulukkorehuja enemmän raaka- proteiinia ja tuhkaa ja vähemmän typettömiä uuteaineita. Myös uuteaineiden sulavuus oli alempi. Toisaalta myös ruotsalaisen (Eriksson ym. 1972) ja saksalaisen (Nehring ym. 1970) rehutaulukon rankkirehut poikkeavat toisis- taan sekä koostumukseltaan että sulavuudeltaan. Todettujen sulavuuskertoimien perusteella laskettiin virallista laskumallia käyttäen (NJF:n rehutaulukko 1969) muuntokelpoisen ja nettoenergian arvot (taulukko 3). Laskelma osoitti, että hiivaliemen käyttö huononsi rankkirehun rehuyksikköarvoa lähes 20 %. Parempi rehu oli ME-arvoltaan melkein yhtä hyvää kuin Eriksson ym:n (1972) rehutaulukon rankkirehu (10.67 MJ ME/kg 95 % ka sisältävää rehua). Thong ym. (1978) referoimien kahden sikakokeen rankkirehujen ME-arvot olivat vielä paremmat. Eräs syy eroon on raaka- aineena käytetty maissi. Taulukko 3. Vehnänrankkirehujen muuntokelpoisen ja nettoenergian sekä sulavan raaka- protoiinm arvot lihasialla. Table 5. Metabolizable energy (ME), net energy (F. U.) and digestible crude protein values of wheat distillers dried grains with solubles by growing pigs. Kehu (95 % ka) - Feed (95 % DM) No 1 No 2 MJ MEjkg 10.26 8.37 Kg/ry - KgjF. U 1.30 1.61 Srv, g/kg - DCP, glkg 227 204 Srv, g/ry - DCP, gjF. U 295 328 F. U. 0.7 x starch units. Tutkittujen rankkirehujen raakaproteiinipitoisuudet olivat lähes samat, mutta koska hiivan emävettä keittoliemenä käytetyssä rehussa raakaproteiinin sulavuus oli alempi, oli rehukilon srv-sisältö pienempi. Typpitaseessa ei rehujen välillä ollut merkitsevää eroa: rehulla n:o 1 se oli 9.8 ± 0.7 ja rehulla n:o 2 11.7 ± 1.0 g N sikaa kohti päivässä. Typen pidät- tyminen oli vähäistä verrattuna edellä suoritettuun ohran sulavuuskokeeseen, missä valkuaisrehuna oli rankkijauhon sijasta rehumaitojauhe (Salo 1978). Raakavalkuaisarvoltaan molemmat rehut poikkesivat edukseen tässä kir- joituksessa referoitujen tutkimusten ja rehutaulukoiden rankkirehuista. Raa- kaproteiinipitoisuuden ero oli 5 12 %-yksikköä ja johtui ilmeisesti siitä, että yleisin alkoholin valmistukseen käytetty viljalaji on maissi ja se sisältää val- kuaista vähemmän kuin vehnä. Suoritetusta tutkimuksesta ja kirjallisuustiedoista voidaan päätellä, että rankkirehujen rehuarvo sikojen ruokinnassa saattaa melko paljon vaihdella. Viljalaji on eräs vaihtelun syy, mutta ei ainoa, kuten tästäkin tutkimuksesta kävi ilmi. Vehnänrankin nettoenergia-arvon todettiin olevan keskimäärin noin kaksi kolmasosaa ohran arvosta ja srv-pitoisuuden ohraan nähden kaksi ja puoli- 295 kertaisen. Valkuaisen todellinen arvo ei kuitenkaan ole näin hyvä, koska rankin aminohappokoostumus on ohraa huonompi. Suurin heikkous rankin valkuai- sessa on sen huono lysiiniarvo. Rysiini on tunnetusti herkästi tuhoutuva ami- nohappo ja prosessoinnin laadulla saattaa olla vaikutusta lysiinin hyväksi- käyttöön, koska eri sikakokeiden tulokset ovat tässä kohden jonkin verran ristiriitaisia (Livingstone ja Livingston 1969, Wahlström ym. 1970, Thong ym. 1978). Myös viljan rasvan ja kivennäisten pitoisuudet konsentroituvat rankissa parantaen osaltaan sen rehuarvoa. B-vitamiinien pitoisuudet nousevat vielä enemmän, koska käymisprosessissa muodostuu hiivaa, mikä on hyvä B-vita- miinilähde. Ns. tuntemattomia kasvutekijöitäkin rankista on etsitty, mutta tulokset ovat ristiriitaisia (Harrold 1967, Anon. 1971). Tiivistelmä Kahden vehnänrankkirehun sulavuus määritettiin 70—80 kiloisilla liha- sioilla. Rehun n:o 1 keittoliemenä alkoholinvalmistuksessa oli ollut vesi, rehun n:o 2 hiivan emävesi. Rehujen koostumus tuhkaa lukuunottamatta oli varsin samanlainen. Rankkirehu n:o 1 suli rehua n;o 2 paremmin, ero oli merkitsevä orgaanisessa aineessa (P < 0.05) ja typettömissä uuteaineissa (P < 0.001). Typpitaseissa ei ollut merkitsevää eroa. Koetuloksista 95 % ka sisältäville rehuille 1 ja 2 lasketut rehuarvot olivat seuraavat: ME-arvo 10.26 ja 8.37 MJ/kg, korvausluku 1.30 ja 1.61 kg/ry sekä srv-arvo 227 ja 204 g/kg. KIRJALLISUUTTA Anon. 1969. NJF’s Fodermiddeltabel. 40 p. Gjovik. Anon. 1971. Cooperative regional studies with growing swine: effects of unidentified factor ingredients on rate and efficiency of gain of growing swine. NCR-42 Commitee on Swine Nutrition. J. Anim. Sci. 31: 900—906. Eriksson S. Sanne S. & Thomke S. 1972. Fodermedlen 251 p. Boias. Harrold R. L. 1967. Further studies of corn distillers dried solubles fractions with rats, pigs and chicks. Dissertation Abstr. (B) 28: 2202 8—2203 B. Ref. Nutr. Abstr. Rev. 38: 8285. Livingstone R, M. & Livingston D. M. S. 1969. A note on the use of distillers' by-products in diets for growing pigs. Anim. Prod. 11: 259 261. Nehring K. Beuer, M. & Hoffmann, B. 1970. Futtermitteltabellenwerk. 460 p. Berlin. Salo, H.-L. 1978. Hehtolitrapainon ja lajikkeen vaikutus ohran rehuarvoon sikojen ruokin- nassa. Maatal.tiet. Aikak. 50; 285 290. Thong, L. A., Jensen, A. H., Harmon, B. G. & Cornelius, S. G. 1978. Distillers dried grains with solubles as a supplemental protein source in diets for gestating swine. J. Anim. Sci. 46:674-677. Wahlström, R. C., German, C. S. & Libal, G. W. 1970. Corn distillers dried grains with solubles in growing-finishing swine rations. J. Anim. Sci. 30: 532 535.